This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62009CN0458
Case C-458/09P: Appeal brought on 20 November 2009 by the Italian Republic against the judgment delivered on 4 September 2009 in Case T-211/05 Italy v Commission
Asia C-458/09 P: Valitus, jonka Italian tasavalta on tehnyt 20.11.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-211/05, Italian tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio, 4.9.2009 antamasta tuomiosta
Asia C-458/09 P: Valitus, jonka Italian tasavalta on tehnyt 20.11.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-211/05, Italian tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio, 4.9.2009 antamasta tuomiosta
EUVL C 24, 30.1.2010, p. 34–35
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
30.1.2010 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 24/34 |
Valitus, jonka Italian tasavalta on tehnyt 20.11.2009 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-211/05, Italian tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio, 4.9.2009 antamasta tuomiosta
(Asia C-458/09 P)
2010/C 24/63
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri)
Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
— |
valitus on otettava tutkittavaksi |
— |
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-211/05 (Italian tasavalta vastaan komissio) 4.9.2009 antama tuomio, joka on annettu tiedoksi 4.9.2009 päivätyllä kirjatulla kirjeellä N:o 405966, joka on otettu vastaan 8.9.2009, ja siten 16.3.2005 valtiontuesta C8/2004 (ex NN164/2003) tehty päätös N:o K(2005) 591 lopullinen, joka koskee valtiontukijärjestelmää, jonka Italia on pannut täytäntöön hiljattain listautuneiden yritysten hyväksi, on kumottava. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
. Asetuksen (EY) N:o 659/99 (1) (”valtiontukia koskeva menettely”) 10 ja 13 artiklan ja EY 88 artiklan 2 kohdan rikkominen sekä kontradiktorisen periaatteen loukkaaminen. Asiakirjoja koskeva ilmeinen arviointivirhe
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut, että komission Italialle lokakuussa ja joulukuussa 2003 lähettämät kirjeet sisältävät alustavaa tosiasiallista keskustelua asetuksella (decreto legge) N:o 326/2003 käyttöön otetuista toimenpiteistä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon, että kyseiset kirjeet olivat ainoastaan yleisluonteisia pyyntöjä ja jos niihin ei suostuttu, ”ei voitu sulkea pois”, että toimenpiteisiin voisi sisältyä yhtenäismarkkinoiden kanssa yhteensopimattomia valtiontukia.
. Kontradiktorisen periaatteen loukkaaminen
Päätöksessään muodollisen tutkinnan aloittamisesta komissio oli todennut, että toimenpiteet olivat valikoivia, koska yhtiöt, jotka eivät olleet sijoittautuneet Italiaan, jäivät verohelpotusten ulkopuolelle. Lopullisessa päätöksessä komissio sen sijaan katsoi, että toimenpiteet olivat valikoivia siksi, että verohelpotukset suosivat pääasiassa Italiaan sijoittautuneita yrityksiä — koska verohelpotuksia sovellettiin kyseisten yritysten Italiasta ja muualta saamaan verotettavaan tuloon — verrattuna yhteisön yrityksiin, joita verotetaan Italiassa niiden kyseisessä jäsenvaltiossa saamasta veronalaisesta tulosta. Komissio ei koskaan ilmoittanut Italian hallitukselle tästä lähestymistavan muutoksesta eikä se sallinut Italian hallituksen esittää huomautuksia näiltä osin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt virheen katsoessaan komission toiminnan lainmukaiseksi.
. EY 87 artiklan 1 kohdan rikkominen
Esillä olevassa asiassa kyseessä olevan kaltaista helpotusta ei voida missään tapauksessa pitää valikoivana, kun se on kaikkien — sekä italialaisten että muiden yhteisön alueella toimivien — niiden yritysten käytettävissä, jotka täyttävät listautumista Euroopan unionin markkinoilla koskevat edellytykset. Se, että italialaiset yritykset saavat suurempaa hyötyä, johtuu verojärjestelmästä, jossa verotus perustuu kotipaikkaan; kun verohelpotustoimenpide koskee kuitenkin kaikkia yrityksiä tasapuolisesti, pelkästään se seikka, että yritykset hyötyvät tästä vaihtelevassa määrin, ei tarkoita, että toimenpide olisi valikoiva. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erehtynyt katsoessaan, että myös tällainen eroavaisuus voi olla valikoivaa.
. EY 87 artiklan 1 kohdan rikkominen. Perustelujen puuttuminen
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erehtynyt katsoessaan toimenpiteen valikoivaksi siltä osin kuin se ei koske kaikkia yrityksiä. Kaikki sellaiset yritykset, jotka täyttävät listautumista Euroopan unionin markkinoilla koskevat edellytykset, voivat itse asiassa päästä toimenpiteen piiriin. Listautumista koskevaan päätökseen liittyy lisäksi huomattavia rakenteellisia ponnistuksia, joihin listautumattomien yritysten ei tarvitse ryhtyä. Listautuneiden yritysten valinta tapahtuu näiden objektiivisten kriteerien perusteella, ja verohelpotus on rakenteellisten kulujen osalta sopusoinnussa ja asiayhteydessä sen eriävän tilanteen kanssa, jossa kaksi yritysryhmää ovat. Näin ollen toimenpidettä sovelletaan yleisesti, ja se ei ole valikoiva. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei kuitenkaan ole riittävästi lausunut todisteista, jotka Italia on tältä osin toimittanut.
. EY 87 artiklan 1 kohdan rikkominen
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erehtynyt katsoessaan toimenpiteet joka tapauksessa valikoiviksi niiden lyhyen keston perusteella, mikä johtaa sellaisten yritysten jäämiseen toimenpiteiden ulkopuolelle, jotka päättävät listautua myöhempänä ajankohtana. Verohelpotuksen tilapäinen kesto on itse asiassa selitettävissä talousarvion tasapainotarpeella ja toimenpiteiden kokeiluluonteella, mutta tämä ei vaikuta niiden rakenteeseen, joka on ainoa kriteeri, jonka perusteella niiden valikoivuus tai ei-valikoivuus määritellään.
. EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkominen. Perustelujen puuttuminen
Vaikka toimenpiteitä pidettäisiin valtiontukena, ne ovat EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti yhtenäismarkkinoiden kanssa yhteensopivia, koska niissä on kyse investointiavusta tiettyjen taloudellisten toimintojen toteuttamiseksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on erehtynyt katsoessaan toimenpiteet toimintatueksi, kun se on jättänyt ottamatta huomioon listautumisesta yritysten rakenteelle ja tehokkuudelle syntyvien vaikutusten pysyvän luonteen sekä sen, että säännellyillä markkinoilla tapahtuva listautumisten lisäys on jopa yhteisön tasolla toiminta, jota kannattaa edistää. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen olisi siten täytynyt moittia komissiota siitä, että komissio käytti asiassa sille kuuluvaa harkintavaltaa perustamatta päätöksentekoaan tosiseikkojen oikeaan arviointiin.
(1) EYVL 83, s. 1.