EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52008IP0476

Lamfalussy-prosessin seuranta – tulevat valvontarakenteet Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. lokakuuta 2008 ja siihen liitetyt suositukset komissiolle Lamfalussy-prosessin jatkotoimista: tuleva valvontarakenne (2008/2148(INI))
PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

EUVL C 9E, 15.1.2010, p. 48–56 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 9/48


Torstai 9. lokakuuta 2008
Lamfalussy-prosessin seuranta – tulevat valvontarakenteet

P6_TA(2008)0476

Euroopan parlamentin päätöslauselma 9. lokakuuta 2008 ja siihen liitetyt suositukset komissiolle Lamfalussy-prosessin jatkotoimista: tuleva valvontarakenne (2008/2148(INI))

2010/C 9 E/09

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25. heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (1),

ottaa huomioon konsolidoiduista tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 13. kesäkuuta 1983 annetun seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY (2),

ottaa huomioon pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8. joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY (3),

ottaa huomioon vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä 19. joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/674/ETY (4),

ottaa huomioon talletusten vakuusjärjestelmistä 30. toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY (5),

ottaa huomioon luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 4. huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24/EY (6),

ottaa huomioon finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16. joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY (7),

ottaa huomioon rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (8),

ottaa huomioon säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15. joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (9),

ottaa huomioon luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (uudelleenlaadittu teksti) (10),

ottaa huomioon sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY (uudelleenlaadittu teksti) (11),

ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (uudelleenlaatiminen) (KOM(2008)0119),

ottaa huomioon komission 27. syyskuuta 2004 päivätyn tiedonannon yritys- ja rahoitustoiminnan väärinkäytösten estämisestä ja torjumisesta (KOM(2004)0611),

ottaa huomioon julkisesti noteerattujen yhtiöiden hallinto- tai valvontaelinten jäsenten palkkoja ja palkkioita koskevan asianmukaisen järjestelmän edistämisestä 14. joulukuuta 2004 annetun komission suosituksen 2004/913/EY (12),

ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta (13), 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman rahoituspalvelualan jatkuvasta keskittymisestä (14), 28. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen nykytilasta Euroopan unionissa (15) ja 21. marraskuuta 2002 antamansa päätöslauselman toiminnan vakauden valvontaa koskevista säännöistä Euroopan unionissa (16),

ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän vakautta edistävän foorumin 7. huhtikuuta 2008 antaman raportin markkinoiden ja instituutioiden joustavuudesta (Report of the Financial Stability Forum on Enhancing Market and Institutional Resilience),

ottaa huomioon neuvoston 14. toukokuuta 2008 hyväksytyt päätelmät EU:n valvontakehystä ja rahoitusjärjestelmän vakautta koskevista järjestelyistä, ja neuvoston 3. kesäkuuta 2008, 4. joulukuuta 2007 ja 9. lokakuuta 2007 tekemät päätelmät tätä koskevista asioista,

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 192 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon työjärjestyksen 39 ja 45 artiklan,

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0359/2008),

A.

ottaa huomioon, että direktiivejä 2006/48/EY ja 2006/49/EY ollaan tarkistamassa ja että luottoluokituslaitoksista odotetaan ehdotusta,

B.

toteaa, että komissio ei ole reagoinut parlamentin lukuisiin pyyntöihin, edellä mainituissa päätöslauselmissa esitetyt pyynnöt mukaan lukien, ja että liitteessä annetaan suosituksia siitä, kuinka rahoitusmarkkinoiden valvontaa voitaisiin parantaa,

C.

toteaa, että rahoitusvalvonta ei ole pysynyt markkinoiden integroitumisen ja rahoitusmarkkinoiden globaalin kehityksen tahdissa, vaan nykyisiä sääntely- ja valvontajärjestelmiä on saatettava ajan tasalle, jotta voidaan paremmin torjua järjestelmäriskejä, luoda rahoitusalan vakautta, saavuttaa Euroopan unionin tavoitteet ja kohentaa maailmanlaajuista rahoitusalan hallintaa,

D.

ottaa huomioon, että kaikkien parlamentin mahdollisesti tekemien lainsäädäntöä koskevien ehdotusten pitäisi olla periaatteisiin perustuvia ja että liitteessä annettuja suosituksia olisi kehitettävä yhteistyössä valvontaviranomaisten, rahoitusmarkkinoiden toimijoiden ja muiden asianomaisten elinten kanssa,

E.

ottaa huomioon, että toimintaansa useissa jäsenvaltioissa harjoittavien yleiseurooppalaisten entiteettien määrä kasvaa; toteaa, että monien kansallisten viranomaisten yhteenkytkökset ovat lisänneet monimutkaisuutta ja hämärtäneet vastuurajoja erityisesti makrotalouden vakauden valvonnassa ja kriisinhallinnassa,

F.

ottaa huomioon, että nykyinen Yhdysvaltojen subprime-luotoista ja johdannaistuotteista alkanut rahoituskriisi on markkinoiden enenevässä määrin yhdentyneen ja tarttuvan luonteen vuoksi levinnyt maailmanlaajuiseksi, mikä on vielä selvempänä osoituksena siitä, että nykyinen rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta ei ole kyennyt vastaamaan kriisiin riittävästi EU:n tasolla eikä kansainvälisellä tasolla; pitää siksi rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan uudistamista myönteisenä,

G.

ottaa huomioon, että kriisi on johtanut luottotarjonnan supistumiseen, joka nostattaa kaikkien markkinaosapuolten luoton hintaa; ottaa huomioon, että rahoitusmarkkinoiden nykyinen kuohunta haittaa talouskasvua ja työllisyyttä,

H.

toteaa, että pääomamarkkinoiden välittäminen ja uudenlaiset rahoitusvälittäjät ovat tuoneet etuja, mutta aiheuttaneet myös globaalin järjestelmäriskin uusia lähteitä,

I.

toteaa, että jaettavaksi alulle panemisen malli on lisännyt kilpailua ja hajauttanut riskejä; huomauttaa, että malli on kuitenkin heikentänyt riskien arvioinnin ja seurannan kannustimia ja johtanut joissain tapauksissa asianmukaisuuden huolellisuuden katkeamiseen,

J.

katsoo, että puutteellisen riskienhallinnan, vastuuttoman luototuksen, liiallisen velkaantumisen, riittämättömän huolellisuuden ja käteisvarojen äkillisen pois vetämisen kaltaiset epäasianmukaiset käytänteet aiheuttavat rahoituslaitoksille merkittäviä riskejä ja saattavat uhata rahoitusalan vakautta,

K.

katsoo, että innovoivat tekniikat, jotka oli suunniteltu mikrotason riskien pienentämiseen ja jotka sinänsä olivat nykyisten säännösten mukaisia, saattavat johtaa riskien keskittymiseen ja järjestelmäriskiin,

L.

katsoo, että haitallinen sääntelyeroilla keinottelu pitäisi estää,

M.

katsoo, että pankkitoiminnan entistä korostuneempi rajatylittävä luonne Euroopassa, tarve vastata koodinoidulla tavalla äkillisiin shokkeihin ja tarve hallita tehokkaasti järjestelmäriskejä edellyttävät, että jäsenvaltioiden kansallisten järjestelmien välisiä eroavaisuuksia pienennetään mahdollisimman paljon; katsoo, että on tarpeen ryhtyä toimintaan komission jo aiemmin tästä asiasta tekemien tutkimusten mukaisesti ja muuttaa direktiiviä 94/19/EY mahdollisimman pian siten, että pankkitalletuksille taataan sama suoja kaikkialla Euroopan unionissa; tämä on tarpeen rahoitusmarkkinoiden vakauden ja tallettajien luottamuksen säilyttämiseksi sekä kilpailun vinoutumisen estämiseksi,

N.

katsoo, että riittävä avoimuuden taso kansalaisiin, sijoittajiin ja valvontaviranomaisiin nähden on varmistettava,

O.

katsoo, että yksityishenkilöiden ja yhtiöiden suorituskykyä koskevilla korvausjärjestelmillä ei pitäisi palkita lyhyen aikavälin liiallista riskinottoa tarvittavan pitkän aikavälin suorituskyvyn ja huolellisuuden kustannuksella,

P.

ottaa huomioon, että eturistiriitoihin, joita joidenkin rahoituslaitosten, luottoluokituslaitosten sekä tilintarkastus- ja lakitoimistojen käyttämä liiketoimintamalli voi synnyttää, on puututtava ja niitä on seurattava,

Q.

toteaa, että luottoluokituslaitosten epäonnistuminen monimutkaisten strukturoitujen tuotteiden käsittelyssä ja markkinatoimijoiden luokitusta koskevat väärinkäsitykset ovat aikaansaaneet merkittäviä negatiivisia ulkoisvaikutuksia ja lisänneet markkinoiden epävarmuutta; katsoo, että luottoluokituslaitosten menettelyjä on tarkasteltava uudelleen,

R.

ottaa huomioon, että luottoluokituslaitosten ehdottamia itsesääntelyratkaisuja ei tähän mennessä ole vielä testattu ja että ne eivät todennäköisesti riitä täyttämään keskeistä roolia, joka niillä on rahoitusjärjestelmässä,

S.

katsoo, että markkinoiden yhdentymiseen, joka sinänsä on yleisesti ottaen hyväksi, olisi yhdistettävä valvontaa koskeva yhdennetty lähestymistapa, jossa vältetään tarpeetonta byrokratiaa ja joka vastaa paremman sääntelyn politiikkaa,

T.

kehottaa komissiota tekemään kyseisestä lainsäädäntöesityksestä kattavan vaikutustenarvioinnin,

U.

katsoo, että Euroopan unioni tarvitsee asianmukaisesti toteutettua johdonmukaisempaa ja tehokkaampaa sääntelyä ja valvontaa, joista ei pidä kuitenkaan muodostua liian rasittavaa, jotta voidaan pienentää uusien rahoituskriisien riskiä ja varmistaa yhdenvertaiset lähtökohdat yli rajojen ja kaikkien markkinoille osallistuvien kesken; katsoo, että Euroopan unionin olisi omaksuttava johtava kansainvälinen asema ja tehostettava oman sääntelynsä ja valvontansa johdonmukaista toteuttamista ja lähentämistä,

V.

ottaa huomioon, että EU:n nykyisten sääntely- ja valvontajärjestelyjen kokonaisvaltainen tarkistaminen on meneillään yleisen valvontayhteistyön kehittämiseksi laadittujen aloitteiden ohella kattaen vakavaraisuusjärjestelmän, avoimuuden ja hallinnoinnin tehokkaiden sääntely- ja valvontajärjestelyjen olennaisena edellytyksenä koordinoidulla tavalla,

W.

katsoo, että valvomisen lähestymistapaa olisi mukautettava alan erityispiirteisiin ja sen jo säänneltyihin näkökohtiin; katsoo, että rahoitusmarkkinoiden valvonnan ja yksittäisten laitosten vakauden valvontaa koskevat tavoitteet poikkeavat toisistaan,

X.

katsoo, että tulevissa ehdotuksissa pitäisi ottaa huomioon Solvenssi II -ehdotusta koskevat neuvottelut sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY tarkistaminen,

Y.

katsoo, että valvontayhteistyössä pitää ottaa huomioon kansainvälisten ryhmittymien valvonnan kolmansien maiden ulottuvuus, koska useimmilla, ellei kaikilla, tärkeimmillä EU:ssa toimivilla rahoitusalan ryhmittymillä on intressejä kolmansissa maissa,

Z.

ottaa huomioon, että neuvoston 3. kesäkuuta 2008, 4. joulukuuta 2007 ja 9. lokakuuta 2007 tekemien päätelmien jälkeen on alettu valmistella mittavaa työohjelmaa, jolla tehdään täsmäparannuksia EU:n valvontayhteistyötä koskeviin järjestelyihin; ottaa huomioon, että Euroopan unionissa ja maailmanlaajuisesti on valmisteilla laajoja työohjelmia, joilla pyritään ymmärtämään markkinoiden kuohunnan syitä ja reagoimaan asianmukaisesti,

AA.

katsoo, että syksyyn 2008 mennessä olisi perustettava viisaiden ryhmä, johon kuuluu edustajia eri sidosryhmistä kuten valvontaviranomaiset, sääntelyelimet ja elinkeinoelämän edustajat ja joka hahmottelisi pidemmän aikavälin valvontanäkymät. katsoo, että sille olisi annettava tehtäväksi laatia selvitys ja etenemissuunnitelma radikaalimpaa pitkän aikavälin uudistusta varten kohti täysimääräistä institutionaalista yhdentymistä; katsoo, että koska se menisi rahoitusvalvontarakennetta pidemmälle, se voisi käsitellä myös sellaisia seikkoja, kuin yksi ainoa rahoitusvalvonnan ohjekirja, talletusten vakuusjärjestelmä ja yhteinen maksukyvyttömyysjärjestely, jotka ovat yhteensopivia yhdennetyn rahoitus- ja valvontajärjestelmän kanssa;

1.

kehottaa komissiota tekemään parlamentille 31. joulukuuta 2008 mennessä EY:n perustamissopimuksen 44 artiklaan, 47 artiklan 2 kohtaan, 55 artiklaan, 95 artiklaan, 105 artiklan 6 kohtaan, 202 artiklaan, 211 artiklaan tai 308 artiklaan perustuvan lainsäädäntöehdotuksen tai -ehdotuksia, jotka kattavat jäljempänä esitetyissä suosituksissa käsitellyt asiat;

2.

vahvistaa, että suositukset ovat toissijaisuusperiaatteen ja kansalaisten perusoikeuksien mukaisia;

3.

katsoo, että pyydetyn ehdotuksen tai ehdotusten rahoitusvaikutusten olisi sisällyttävä soveltuvilta osin EU:n budjettimäärärahoihin;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja siihen liittyvät yksityiskohtaiset suositukset komissiolle, neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


(1)  EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.

(2)  EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1.

(3)  EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1.

(4)  EYVL L 374, 31.12.1991, s. 7.

(5)  EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5.

(6)  EYVL L 125, 5.5.2001, s. 15.

(7)  EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1.

(8)  EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.

(9)  EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38.

(10)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.

(11)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.

(12)  EUVL L 385, 29.12.2004, s. 55.

(13)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392.

(14)  EUVL C 303 E, 13.12.2006, s. 110.

(15)  EUVL C 45 E, 23.2.2006, s. 140.

(16)  EUVL C 25 E, 29.1.2004, s. 394.


Torstai 9. lokakuuta 2008
PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

1.     Suositus 1 — Tehokkaita sääntely- ja valvontajärjestelyjä koskevat perusedellytykset

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavalla lainsäädännöllä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia näkökohtia:

1.1.   Toimenpiteet EU:n rahoituspalvelujen sääntelypuitteiden parantamiseksi

Omien varojen riittävyyttä koskevat puitteet, erityisesti:

a)

tarkistetaan pääomavaatimuksia tiukentamalla riskienhallintaa, likviditeettiä ja riskialtistusta koskevia määräyksiä johdonmukaisesti ja tarvittaessa suhdannevaihteluja rahoitusmarkkinoilla toimiville yksiköille aiheuttamattomalla tavalla, ja varmistetaan, että kaikkiin rahoitusmarkkinoilla toimiviin yksiköihin sovelletaan asianmukaisia pääomavaatimuksia samalla kun järjestelmäriski otetaan huomioon;

b)

tehostetaan omien varojen riittävyyttä koskevien puitteiden kykyä selviytyä tilanteissa, joissa rahoitusmarkkinoilla ilmenee häiriöitä, kunnioittaen kuitenkin samalla kansallisten viranomaisten vastuuta;

c)

varmistetaan mahdollisimman pitkälti, että säännöt eivät johda suhdannevaihteluun;

d)

uudistetaan riskienhallinnan parantamisen järjestelmää; varmistetaan matemaattisten mallien asianmukaisuus ja lisätään tarvittaessa skenaarioiden kirjoa ja stressitestauksen tiheyttä;

e)

varmistetaan asianmukaiset omia varoja koskevat vaatimukset monimutkaisten rahoitustuotteiden ja johdannaisten osalta,

f)

varmistetaan taseessa näkymättömien omaisuuserien, strukturoitujen sijoitustuotteiden ja muiden maksuvalmiutta edistävien välineiden julkistaminen ja edellytetään asianmukaista arviointia niiden aiheuttamasta riskistä, jotta markkinaosallistujat olisivat tietoisia kyseisten välineiden olemassaolosta ja siitä, miten ne toimivat.

1.2.   Toimenpiteet avoimuuden parantamiseksi

a)

Arvopaperistaminen: edistetään avoimuutta, selkeyttä ja tietojen antamista monimutkaisten rahoitustuotteiden ja arvopaperistamisprosessin osalta ottaen huomioon alalla käynnissä olevat aloitteet; varmistetaan, että arvopaperistaminen ja luottoluokitusprosessi eivät johda sellaiseen perusteettomaan arvopaperistetun tuotteen kokonaisarvon lisääntymiseen, joka ylittää sen perustana olevien vastaavien arvon;

b)

Monimutkaiset rahoitustuotteet: varmistetaan, että luottoluokituslaitokset käyttävät johdonmukaista ja asianmukaista luokitustermistöä, jolla selvennetään, miten nämä tuotteet poikkeavat toisistaan erityisesti epävakaisuuden, monimutkaisuuden ja markkinastressialttiuden kannalta, samalla kun otetaan huomioon, että sijoittajien on kehitettävä menettelyjä arvioidakseen strukturoitujen tuotteiden laatua luottamatta pelkästään luokitukseen;

c)

Kirjanpitosäännöt, arvon määrääminen ja hinnanmuodostus:

i)

varmistetaan, että huomattaville arvopaperistamisvälineille suodaan asianmukainen kirjanpitokohtelu, jotta yritykset ja rahoituslaitokset eivät voi keinotekoisesti jättää muun muassa erityistarkoituksiin käytettäviä huomattavia rahoitusvälineitä tai strukturoituja rahoitustuotteita taseen ulkopuolelle;

ii)

varmistetaan, että monimutkaisten rahoitustuotteiden arvottamista ja hinnoittelua koskevat standardit ovat asianmukaisia erityisesti IAS 39:n yhteydessä ja että niitä kehitetään yhteistyössä kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan ja muiden toimivaltaisten kansainvälisten elinten kanssa;

d)

Sääntelemättömät markkinat: lisätään sopimusmarkkinoiden (OTC-markkinat) likviditeettiä koskevaa avoimuutta, hoidetaan järjestelmäriskin tärkeimmät lähteet (kuten vastapuolten keskittymisen riskiä) ja kannustetaan tarvittaessa markkinoille osallistuvia selvittämään OTC-kaupat selvitysyhtiössä.

1.3.   Hallinnolliset toimenpiteet

a)

Arvopaperistaminen: vaaditaan alullepanevia luottolaitoksia arvioimaan ja valvomaan riskiä ja varmistamaan lainalla tai kiinnityksillä taattujen arvopapereiden avoimuuden, jotta sijoittajat voivat noudattaa asianmukaista varovaisuutta;

b)

Palkkiojärjestelmät: vaaditaan, että rahoituslaitosten on annettava tiedot palkkioita koskevasta toimintatavastaan, osakeoptiot mukaan lukien, ja erityisesti johtajien palkkioista ja palkkiokokonaisuuksista; varmistetaan, että kaikki johtajistoon liittyvät tilitapahtumat voidaan erottaa selvästi tilinpäätöksessä; varmistetaan, että toiminnan vakautta valvovat elimet sisällyttävät riskinhallintaa koskevaan arviointiinsa palkkio-, tantieemi- ja verotusjärjestelmien vaikutuksen, jotta varmistetaan, että ne toimivat tasapainoisina kannusteina ja että ne eivät kannusta äärimmäiseen riskinottoon;

c)

Yritysten vastuuta koskeva järjestelmä: varmistetaan vastuujärjestelmät, joihin sisältyy asianmukaisia sakkoja ja muita rangaistuksia, joita määrätään rahoituspalveluja koskevan lainsäädännön noudattamatta jättämisen perusteella, jolloin rahoituslaitosten johtajilta voidaan kieltää tai evätä toistaiseksi toimiminen koko rahoitusalalla tai sen tärkeimmillä osa-alueilla, mikäli he eivät täytä velvollisuuksiaan tai käyvät laitonta kauppaa;

d)

Luokitusyhtiöt: toteutetaan toimenpiteet, jotka koskevat esimerkiksi eturistiriitoja, laadunvarmistusjärjestelmiä ja valvontaa tavalla, joka on yhdenmukainen vakausfoorumin, arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisten kansainvälisen yhteistyöjärjestön, Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean ja Euroopan arvopaperimarkkinoiden asiantuntijaryhmän niiden käsiteltyjen suositusten kanssa, jotka koskevat luottoluokitusprosessien mahdollista tehostamista hyödyntäen tarvittaessa tilintarkastajien valvontaa; kiinnitetään erityisesti huomiota luokitusmenetelmien avoimuuteen, olettamuksiin ja stressitestaukseen; edellytetään, että valvontaviranomaisten on voitava vaatia kirjausketjua alullepanevan luottolaitoksen/luottoluokituslaitoksen kirjeenvaihdosta ja vaatia, että sille ilmoitetaan, jos ilmenee merkittäviä malleihin liittyviä huolenaiheita; varmistetaan, että luottoluokituslaitokset tehostavat tiedottamista monimutkaisten lainatuotteiden, kiinnelainaan perustuvien tuotteiden ja perinteisen lainan erityispiirteistä, ja että luokituslaitokset soveltavat eriytettyjä symboleja monimutkaisiin lainatuotteisiin, kiinnelainaan perustuviin tuotteisiin ja perinteisiin lainoihin; edistetään luottoluokitusyhtiöiden avoimuuden lisäämistä monimutkaisten lainatuotteiden, kiinnelainaan perustuvien tuotteiden ja perinteisen lainan erityisiin luokituksiin liittyvien menetelmien ja kriteereiden yhteydessä.

2.     Suositus 2 — Rahoitusalan vakaus ja systeemisiä riskejä koskevat toimenpiteet

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavalla lainsäädännöllä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia näkökohtia:

a)

Rahoitusalan vakaus ja systeemiset riskit: luodaan makrotalouden vakauden valvontaa ja rahoitusalan vakautta koskevia tietokantoja sekä ennakoivia suunnitelmia ja toimintatapoja ja varhaisvaroitusjärjestelmä ja varmistetaan, että Euroopan keskuspankki (EKP), Euroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ) ja sen pankkivalvontakomitea omaksuvat aktiivisen roolin näiden käynnistämisessä, laatimisessa ja toiminnassa; varmistetaan, että EU:n valvontaviranomaiset ja keskuspankit antavat EKP:lle pankkivalvontakomitean välityksellä mikrotalouden vakautta koskevaa yksityistä, luottamuksellista ja ajankohtaista tietoa, jotta se voi täyttää tehtävänsä ja estää järjestelmäriskit;

b)

Kriisien ehkäisemistä, hallintaa ja ratkaisua koskevat EU:n järjestelyt: Erityisesti:

i)

tehostetaan tarvittaessa kriisien ehkäisemistä ja hallintaa koskevia järjestelyjä EU:n tasolla seuraavat seikat mukaan lukien:

rahoitusalan järjestelmäriskien valvonta ja arviointi EU:n tasolla,

EU:n varhaisvaroitusjärjestelmän ja varhaiseen puuttumiseen perustuvan EU:n mekanismin perustaminen heikkojen ja konkurssiin joutuvien yksiköiden käsittelemiseksi kun asia koskee rajojen yli toimivaa EU:n rahoitusryhmittymää tai jos EU:n rahoitusalan vakaus on vaarassa; mekanismin olisi oltava hyvin määritelty, selkeä ja kykenevä reagoimaan nopeasti ja noudattamaan valtiontukia koskevia EU:n määräyksiä;

varojen rajatylittävän siirtämisen helpottaminen ryhmittymän sisällä äärimmäisissä tilanteissa ottamalla huomioon ryhmittymän yksittäisten laitosten luotonantajien edut ja direktiivi 2001/ 24/EY;

rajatylittävä kriisinhallinta ja valtiontukia koskevien sääntöjen selventäminen rajatylittävien kriisien osalta;

ii)

tehostetaan kriisien ratkaisemista koskevia järjestelyjä parantamalla EU:n sääntöjä taakan jakamista asianomaisten jäsenvaltioiden kesken koskevien järjestelyjen purkamisesta ja käyttöönotosta, jos rajatylittävissä rahoitusalan ryhmittymissä ilmenee maksukyvyttömyyttä;

c)

varmistetaan, että talletustakuita koskevia EU:n sääntöjä tarkistetaan viipymättä, jotta estetään jäsenvaltioissa talletustakuiden suuruuteen kohdistuva arbitraasi, joka saattaa edistää entisestään epävakakutta ja siten heikentää rahoitusmarkkinoiden vakautta sen sijaan, että lisättäisiin turvallisuutta ja tallettajien luottamusta; näillä säännöillä olisi myös varmistettava rahoituslaitoksille riittävät toimintaedellytykset; talletustakuita koskevia EU:n sääntöjä pitäisi lisäksi muuttaa niin, että ne tukisivat rahoituslaitosten rahoittamien ennakkojärjestelmien kehittämistä edelleen; hyvitysten tasoa olisi nostettava huomattavasti ja olisi varmistettava, että vähittäisasiakkaat saavat rahoituslaitoksen konkurssiin joutuessa hyvitykset kohtuullisessa ajassa myös silloin kun on kyse rajojen yli vaikuttavasta tilanteesta;

d)

edistetään samanlaisia sääntöjä vakuutustakuita varten tunnustaen kuitenkin samalla vakuutus- ja pankkialan erilaisen luonteen;

e)

varmistetaan markkinoiden monimuotoisuus ja kannustetaan laitoksia, joilla on pitkän aikavälin rahoitusta tai vastattavaa, monipuolistamaan markkinoita ja likviditeettiriskejä.

3.     Suositus 3 — Valvontapuitteet

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavalla lainsäädännöllä olisi pyrittävä virtaviivaistamaan ja yhdentämään nykyinen sääntely- ja valvontajärjestelmä ja täydentämään sitä seuraavien suuntaviivojen avulla:

3.1.   Suurten rajatylittävien rahoitusalan ryhmittymien valvonta

a)

annetaan 31. joulukuuta 2008 mennessä säädös, jolla edellytetään valvojakollegioita EU:ssa toimiville suurimmille rajatylittäville rahoitusalan ryhmittymille tai holdingyhtiöille; Asetuksen pitäisi sisältää selkeät perusteet sellaisten rajatylittävien rahoitusalan ryhmittymien tai holdingyhtiöiden määrittämiselle, joita varten kyseiset kollegiot ovat pakollisia. Jos jokin kolmas maa osallistuu toimintaan huomattavassa määrin, rinnakkaisia rakenteita olisi vältettävä ja kolmannen maan valvojia olisi pyydettävä osallistumaan siinä määrin kuin se on kohtuullista ja käytännöllistä;

b)

kollegioiden on koostuttava vakauden valvontaa käsittelevien kansallisten valvontaviranomaisten edustajista; säädöksen pitäisi sisältää selkeät perusteet sellaisille kansallisille valvojille, joiden on oltava edustettuina pakollisissa kollegioissa, ja niissä on otettava huomioon ryhmittymien markkinoiden koko yhdessä jäsenvaltiossa, rajatylittävän toiminnan määrä sekä varojen määrä ja arvo ryhmittymien toiminnan koon määrittämiseksi varmistaen, että kaikki jäsenvaltiot, joissa emoyhtiö, tytäryhtiöt ja tärkeät sivuliikkeet toimivat, ovat edustettuina ja ottaen huomioon, että kolmannen maan valvojien on osallistuttava siinä määrin kuin se on kohtuullista ja käytännöllistä; erityistä huomiota olisi kiinnitettävä haasteisiin, joita nopeasti eroja umpeen kurovien talouksien valvojat kohtaavat; operationaalisen yhdentymisen aikaansaamiseksi konsolidointiryhmän valvojan on vastattava kokonaisvaltaisesta prosessijohtajuudesta kollegiossa, eli sen on oltava rahoitusalan ryhmittymän keskeinen yhteyspiste ja varmistettava kollegion tehtävien ja vastuualueiden asianmukainen jakaminen;

c)

Kollegion puheenjohtajana toimii yleensä toiminnan konsolidointiryhmän valvoja siitä jäsenvaltiosta, jossa rajatylittävän rahoitusalan ryhmittymän tai holdingyhtiön keskushallinto tai EU:n päätoimipaikka sijaitsee; sihteeristö sijaitsee konsolidointiryhmän valvojan toimipaikassa, ja sihteeristön henkilökunta on pääasiassa sen henkilökuntaa;

d)

varmistetaan, että EU:ssa kollegion jäsenet ja kaikki osallistuvat valvojat keräävät ja vaihtavat asiaankuuluvaa tietoa ja huolehtivat sen saatavuudesta, ja toteutetaan järjestelyjä kolmansien maiden valvojien kanssa käytävän tietojenvaihdon maksimoimiseksi;

e)

kollegiot päättävät tarvittaessa määräenemmistöpäätösten turvin soveltaen periaatteita ja tavoitteita, joilla varmistetaan johdon-, oikeuden- ja asianmukainen käsittely ja yhdenvertaiset lähtökohdat.

3.2.   EU:n valvontakokoonpano: Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteat

a)

31. joulukuuta 2008 mennessä käyttöön otettavalla säädöksellä lujitetaan ja selkeytetään Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteoiden asemaa ja vastuuta ja annetaan niille tehtäviä vastaava oikeudellinen asema, ja sovitetaan yhteen ja virtaviivaistetaan eri alojen valvojien toimia, tehostetaan niiden tehtäviä ja huolehditaan henkilöstön ja muiden voimavarojen asianmukaisuudesta;

b)

neuvoa-antavien tehtävien lisäksi Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteoille osoitetaan tehtäväksi (ja osoitetaan myös välineet ja resurssit) edistää aktiivisesti valvonnan lähentämistä ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa ja valvonnassa ja varmistaa ne; kansallisten valvojien olisi sitouduttava toteuttamaan Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteoiden tehtävät ja päätökset. Tämä olisi sisällytettävä kansallisten valvojien toimivaltuuksiin ja niiden toimivaltuuksia olisi lähennettävä toisiinsa;

c)

Lamfalussyn kolmannen tason komiteoiden olisi esitettävä vuotuinen toimintasuunnitelma; Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi hyväksyttävä komiteoiden vuotuiset toimintasuunnitelmat ja kertomukset;

d)

Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteat voivat tehdä päätöksiä asian- ja oikeudenmukaisen määräenemmistöpäätösjärjestelmän perusteella, jossa otetaan huomioon kunkin jäsenvaltion rahoitusalan suhteellinen koko ja BKT sekä rahoitusalan systeeminen merkittävyys jäsenvaltion kannalta; menettelyä olisi sovellettava sekä valvonnan lähentämiseen liittyviä kysymyksiä koskeviin päätöksiin että komissiolle annettavaa lainsäädäntö- ja sääntelyneuvontaa koskeviin päätöksiin.

e)

Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteoiden pitäisi:

i)

kehittää rajatylittäviä tilanteita koskevan tiedon tarjoamista;

ii)

antaa suosituksia (makrotason) valvontakäytäntöä koskevista erityisistä kysymyksistä;

iii)

antaa suuntaviivoja kollegioiden valvontakäytäntöjen johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi;

iv)

kehittää välitysmenettelyjä sellaisten konfliktien varalta, joita saattaa syntyä kollegioiden jäsenten välillä;

v)

suunnitella yhteisiä raportointinormeja ja tiedon tarjoamista koskevia velvoitteita ryhmille, mielellään XBRL:n (Extensible Business Reporting Language) kaltaisessa monikäyttöisessä muodossa;

vi)

edustaa EU:ta alan kansainvälisissä valvontaelimissä, kuten arvopaperipörssiä valvovien viranomaisten järjestössä;

vii)

toteuttaa kausittain paneeliarviointi kustakin kollegiosta kollegioiden prosessien yhdenmukaisuuden varmistamiseksi; Arviointipaneeli pitäisi perustaa Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteoiden ja pankkivalvontakomitean yhteisryhmänä, jolloin pankkivalvontakomitea toisi siihen mukaan makrotaloudellisen näkökulman, joka on olennaisen tärkeä valvontaviranomaisten ja keskuspankkien välisen tiiviin yhteistyön varmistamiseksi ja kriisitilanteiden hallitsemiseksi tehokkaalla tavalla;

f)

Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteoiden puheenjohtajien olisi tavattava säännöllisesti alojen välisen yhteistyön sekä kolmannen tason kolmen komitean johdonmukaisuuden tehostamiseksi; Ensisijaisesti olisi käytettävä välitystä aina, kuin se on mahdollista, riitojen ratkaisuun sellais(t)en välittäjän/välittäjien kanssa, jotka kyseisen riidan osapuolet ovat hyväksyneet. Jos välittäjistä ei päästä yhteisymmärrykseen, Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteoiden puheenjohtajien muodostamalle ryhmälle, johon kuuluvat riippumaton puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, olisi annettava juridiset valtuudet toimia välittäjänä ja tarvittaessa ratkaista kiistoja, joita on syntynyt kollegiorakenteeseen kuuluvien valvojien ja Lamfalussyn prosessin kolmannen tason alakohtaisten komiteoiden välille. Komission pitäisi Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan nimittää Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komitean koordinointiryhmän riippumaton puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja viiden vuoden toimikaudeksi.

g)

yhdessä näiden olisi:

i)

sovitettava yhteen Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteoiden toiminta;

ii)

tarjottava yleisiä tietoja ja tilastoja;

iii)

tehtävä yhteistyötä pankkivalvontakomitean ja EKP:n kanssa rahoitusalan vakautta koskevien kysymysten yhteen sovittamiseksi;

iv)

otettava tarvittaessa käyttöön asianmukaisia järjestelyjä, joilla ratkaistaan konfliktit, joita saattaa syntyä kollegioiden toimintaan osallistuvien kansallisten ja/tai alakohtaisten valvojien taikka Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteoiden välillä;

v)

edistettävä jatkossa eurooppalaisia valvontakäytänteitä, jotka ovat vakaita ja kestäviä ja joilla huolehditaan paremmasta alojen välisestä ja rajat ylittävästä integraatiosta ja yhteen sovittamisesta;

h)

kehitettävä valvontarakenne, joka on vakaa ja kestävä ja jolla huolehditaan paremmasta alojen välisestä ja rajat ylittävästä integraatiosta ja yhteensovittamisesta.

3.3.   Rahoitusalan vakautta koskevat EU:n järjestelyt

a)

31. joulukuuta 2008 mennessä annettavalla ehdotuksella edellytetään järjestelyjä rahoitusalan vakauden valvomiseksi EU:n tasolla; kyseisten järjestelyjen olisi varmistettava mikro- ja makrotalouden vakautta koskevien tietojen tehokas kerääminen ja analysointi mahdollisten talouden vakauteen kohdistuvien riskien tunnistamiseksi varhaisessa vaiheessa ja nivoa se yhteen rahoitusalan vakauden eteen tehtävän globaalin työn kanssa. Näiden järjestelyjen avulla EU:n valvojien ja keskuspankkien olisi voitava reagoida ripeästi ja kehittää nopean reagoinnin valmiudet Euroopan unioniin systeemisesti vaikuttavia tilanteita varten;

b)

valvontajärjestelyjen pitäisi tähdätä ennen kaikkea makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden valvonnan välisten horisontaalisten yhteyksien vahvistamiseen; EKP:n roolin vahvistaminen kyseisessä asiassa on välttämätöntä. Olisi kehitettävä menettelyjä Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteoiden ja EKPJ:n/pankkivalvontakomitean yhteistyötä ja tietojen jakamista varten;

c)

käsiteltäviin erityiskysymyksiin olisi sisällytettävä seuraavaa:

i)

asianmukaisen järjestelmän luominen valvontaan liittyvien tietojen keräämiselle ja vaihdolle;

ii)

näiden tietojen analysointi ja käsittely;

iii)

luottamuksellisten tietojen tarjoamista ja keräämistä koskevien menettelyjen kehittäminen;

iv)

varhaisvaroituksen antaminen sellaisesta kehityksestä, joka voi vaarantaa rahoitusjärjestelmän vakauden;

v)

nopean toiminnan mekanismit, kun rahoitusalan vakaus on uhattuna;

vi)

EU:n edustajana toimiminen vakausfoorumin kaltaisissa kansainvälisissä valvontaelimissä ja maailman muiden osien valvontaelinten EU:n vastineen osoittaminen.


Top