15.1.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 9/1

A.

toteaa, että pimeä työ on monimutkainen ilmiö, joka kasvaa edelleen monissa jäsenvaltioissa, koska siihen vaikuttavat monet taloudelliset, sosiaaliset, institutionaaliset, sääntelyyn liittyvät ja kulttuuriset tekijät,

B.

ottaa huomioon, että pimeä työ on Euroopan työmarkkinoilla erityisen huolestuttava ja pysyvä piirre, joka saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden talouksiin ja vaarantaa Euroopan sosiaalisen mallin taloudellisen vakauden, sillä se on esteenä taloudelliselle kasvulle sekä finanssi- ja sosiaalipolitiikoille; ottaa huomioon, että se on lisäksi syynä kilpailun vääristymiseen sisämarkkinoilla, koska se saa aikaan vilpillistä kilpailua muita valtioita tai yrityksiä kohtaan,

C.

ottaa huomioon, että pimeä työ on sosiaalisen polkumyynnin pääasiallinen lähde ja näin ollen yksi avainaiheista yhteisön työlainsäädännön uudistamisessa,

D.

ottaa huomioon, että vakuuttamaton työvoima johtaa epäoikeudenmukaiseen kilpailuun vakuutettujen ja vakuuttamattomien työntekijöiden välillä, mikä heikentää työntekijöiden oikeuksia entisestään,

E.

ottaa huomioon, että alat, joita pimeä työ eniten koskee, ovat erityisen työvoimavaltaisia, kuten maatalousala, rakennusala, kotitalouspalvelut, majoitus- ja ravintolapalvelut, ja niille on luonteenomaista työpaikkojen epävarmuus ja epäedulliset palkkaehdot,

F.

ottaa huomioon, että pimeää työtä edistää myös teollisuuden uudelleenjärjestäminen, jonka yhteydessä luodaan alihankintaketjuja siten, että yrittäjinä toimivien työntekijöiden määrä lisääntyy ja osa heistä toimii pimeästi,

G.

katsoo, että työttömyyden, köyhyyden ja tilapäisten ja epävarmojen työpaikkojen suuri määrä lisää pimeää työtä, koska kyseisessä tilanteessa työntekijät pakotetaan luopumaan vakuutuksista tai muista oikeuksista,

H.

ottaa huomioon, että laittoman maahanmuuton ja pimeän työn välillä voi olla yhteys; katsoo, että jäsenvaltioiden ja komission on myös tästä syystä edelleen harkittava yhteistä lähestymistapaa maahanmuuttoon ja mahdollisuutta useampien laillisten maahanmuuttoreittien avaamiseen niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka haluavat työskennellä unionissa,

I.

ottaa huomioon, että maahanmuuttajat, tai ainakin laittomat maahanmuuttajat, joutuvat muita todennäköisemmin tekemään pimeää työtä, usein huonoissa oloissa,

J.

ottaa huomioon, että laittomasti työskentelevät kolmansien maiden kansalaiset ovat sitä turvattomammassa asemassa, mitä todennäköisemmin heidät kiinni jäätyään palautetaan lähtömaihinsa,

K.

ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa on krooninen pula työntekijöistä, jotka voivat ja haluavat tehdä tiettyä, usein ammattitaitoa edellyttämätöntä työtä esimerkiksi maataloudessa tai puutarhataloudessa,

L.

ottaa huomioon, että kotitaloustyötä tekevät henkilöt työskentelevät usein pimeästi ja että suuri osa näistä työntekijöistä on siirtotyöläisiä, joiden joukossa on runsaasti laittomia työntekijöitä ja joista osa on hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvan ihmiskaupan ja pakkotyön uhreja,

M.

ottaa huomioon, että pimeä työ ei sisälly veropohjaan ja että se jäytää sosiaaliturvan ja julkisten palveluiden rahoituksen ja jakautumisen perustuksia rajoittaen lisäksi jäsenvaltioiden kykyä tarjota sosiaalisia palveluita,

N.

ottaa huomioon, että pimeä työ vie vakuutusrahastoilta huomattavia tulolähteitä,

O.

ottaa huomioon, että pimeää työtä tekevillä ei ole eläke-, sairaus- tai tapaturmavakuutusta, ja että he altistuvat näin huomattaville vaaroille ja taloudellisille menetyksille,

P.

ottaa huomioon, että pimeän työn takia on mahdotonta tarkistaa, noudatetaanko työehdoissa työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia sääntöjä, mikä altistaa työntekijät suurille vaaroille ja minkä ansiosta työnantajat voivat vastuutaan,

Q.

ottaa huomioon, että pimeän ja laittoman työn tehokasta torjuntaa varten on välttämätöntä vahvistaa valvonta- ja seuraamusjärjestelmiä säätämällä työsuojeluviranomaisten, veroviranomaisten ja työmarkkinaosapuolten koordinoidusta toiminnasta,

R.

ottaa huomioon, että pimeällä työllä on kielteinen vaikutus kaikkiin Lissabonin strategian pilareihin eli täystyöllisyyteen, työn laatuun ja tuottavuuteen sekä sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen;

1.

pitää myönteisenä komission lähestymistapaa ja lisäksi kehottaa vastustamaan uusin voimin pimeää työtä ja harmaata taloutta, jotka – jäsenvaltiosta riippuen eri tavoin – vahingoittavat kansantaloutta, jättävät työntekijät vaille suojaa, ovat vahingollisia kuluttajille, vähentävät verokertymää ja johtavat epäoikeudenmukaiseen kilpailuun yritysten välillä;

2.

ilmaisee syvän huolestumisensa pimeän työn laajuudesta, sillä sen osuus tietyissä jäsenvaltioissa on jopa 20 prosenttia BKT:sta;

3.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan säännöllistä työtä koskevien kannustimien kehittämistä, mihin voi kuulua muun muassa tulojen verottoman osan suurentaminen ja työnantajien osalta lailliseen työhön liittyvien työnantajan välillisten työvoimakustannusten vähentäminen;

4.

panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen, jossa pimeä työ lasketaan unionin poliittisiin painopisteisiin ja jossa edellytetään merkittäviä toimia yhteisössä ja jäsenvaltioissa;

5.

kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan verotus- ja sosiaalisturvajärjestelmää koskevia uudistuksia ja näin keventämään työvoiman verotusta;

6.

toteaa kuitenkin vaikeuden konkretisoida pimeälle työlle määritellyt yhteisön poliittiset linjat tarkoin määritellyiksi oikeudellis-institutionaalisiksi välineiksi, jotka näkyisivät kussakin jäsenvaltiossa toteutettuina toimenpiteinä;

7.

panee merkille suuren epäsuhtaisuuden, joka vallitsee yhteisön ammattitaitoista työtä koskevien toimintalinjojen täytäntöönpanemiseksi käytettävien välineiden ja markkinoiden vapauden täytäntöönpanemiseksi käytettävien välineiden välillä;

8.

katsoo, että pimeän työn torjumiseksi tehtävä toiminta edellyttää perusteellista lähestymistapaa, joka kattaa seurannan ja valvonnan, taloudelliset ja institutionaaliset puitteet ja alakohtaisen ja alueellisen kehityksen, ja että siihen kuuluu monien tasojen yhteinen toiminta ja kaikkien sidosryhmien (julkisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten, yritysten ja työntekijöiden) osallistuminen;

9.

panee merkille yhteyden talouden ja tuotannon viivästyneen kehityksen ja pimeän työn laajuuden välillä; katsoo, että pimeän työn torjumiseksi toteutettava toiminta olisi sisällytettävä Lissabonin strategian mukaiseen talous- ja työllisyyspolitiikkaan; katsoo lisäksi, että sen varmistamiseksi, että pimeää työtä käsittelevä politiikka on tehokasta ja että siitä saadaan myönteisiä tuloksia, olisi tehtävä täsmällisiä tutkimuksia ratkaisevien makrotaloudellisten tekijöiden sekä markkinoiden, tuotantomallien ja laajalle levinneen pimeän työn välisen suhteen analysoimiseksi;

10.

vaatii näin ollen, että yhteisön toimet pimeää työtä vastaan olisivat tehokkaampia ja purevampia, jotta työoikeuden uudenaikaistaminen ei jäisi unionissa pelkäksi teoreettiseksi julistukseksi vaan että siitä on tuloksena tehokas ja laadukas politiikka, ja jotta varmistetaan, että työn laatua voidaan parantaa kaikissa tapauksissa ”hyvää työtä” koskevan tavoitteen mukaisesti;

11.

katsoo, että pimeän työn hävittäminen riippuu suurelta osin työnormien ja vero- ja sosiaaliturvasäännösten tehokkuudesta, ja katsoo, että kyseisistä asioista vastuussa olevien eri kansallisten viranomaisten voimavaroja ja toimintaa on vahvistettava ja niiden välistä koordinointia ja tiedonkulkua parannettava;

12.

vaatii luomaan pimeän työn torjuntaa koskevan strategian, joka perustuu valtion lainvalvontaelinten, työvoimaviranomaisten, työmarkkinaosapuolten, sosiaaliturvaviranomaisten ja veroviranomaisten väliseen tiiviiseen ja tehokkaaseen koordinointiin ja hallinnolliseen yhteistyöhön;

13.

korostaa, että pimeälle työlle on useita eri määritelmiä jäsenvaltioiden säännöstöissä ja että kaikille jäsenvaltioille yhteinen määritelmä poistaisi lopullisesti ilmiötä koskeviin tilastotietoihin liittyvää epävarmuutta; panee tässä yhteydessä merkille, että komission kertomuksessa käytettyä määritelmää, jossa erotetaan toisistaan laillinen ja laiton toiminta, voidaan pitää lähtökohtana, koska ilmiön laatu ja määrä vaihtelevat jäsenvaltioittain;

14.

huomauttaa, että pimeän työn torjumiseksi käyttöön otetut toimenpiteet tuovat selvyyttä myös niihin sääntöjenvastaisuuksiin, joita esiintyy lainmukaisiin sopimuksiin perustuvissa viranomaisille ilmoitetuissa työsuhteissa;

15.

kehottaa jäsenvaltioita valvomaan enemmän ja paremmin nykyistä työlainsäädäntöä ja pimeän työn torjumiseksi suunniteltuja työelämän normeja; katsoo, että unionin olisi osallistuttava enemmän työsuojelu- ja sosiaaliviranomaisten yhteistyön laajentamisen ja parantamisen sekä niiden koordinoinnin edistämiseen;

16.

panee merkille, että harmaata taloutta ei voida poistaa ilman asianmukaisten kannustinmekanismien käyttöönottoa; katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi ilmoittaa Lissabonin tulostaulukon yhteydessä, mitä saavutuksia on saatu aikaan harmaan talouden vähentämisen suhteen;

17.

pyytää komissiota tekemään ehdotuksia yleisesti hyväksytyiksi menetelmiksi, joilla pimeää työtä voidaan mitata sukupuolen ja alan mukaan jaoteltujen tietojen perusteella, koska monilla aloilla on huomattavia eroja naisten ja miesten osuudessa pimeästä työstä ja koska se vaikuttaa välillisesti naisten ja miesten väliseen palkkakuiluun;

18.

korostaa, että yhteisön tasolla on välttämätöntä perustaa foorumi, jonka tehtävänä on kerätä tarvittavat tiedot tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta saadaan luotua luotettava pimeän työn tilannetta unionissa tallentava tietokanta, jossa otetaan huomioon sukupuolinäkökulma ja erityisesti naisten tilanne;

19.

korostaa, että naiset eivät ole yliedustettuina pimeän työn piirissä mutta heitä on enemmän kuin miehiä tietyillä, perinteisesti naisvaltaisilla työllisyyden aloilla, kuten kotitalous-, hotelli- ja ravintola-alalla sekä terveydenhoitoalalla, joille on tyypillistä alhaisempi pätevyystaso, työsuhdeturva ja palkkaus sekä heikompi tai kokonaan puuttuva sosiaaliturva, minkä vuoksi naisten asema on usein erityisen turvaton;

20.

pyytää komissiota tarkastelemaan sellaisen tietopankin perustamista, johon talletettaisiin eri toimintatapoja ja menetelmiä, joita jäsenvaltiot käyttävät pimeän työn mittaamiseen ja jolla pyritään edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa ja tiedon siirtoa sekä arvioimaan toteutettujen toimenpiteiden toimivuutta ja siirrettävyyttä;

21.

kehottaa komissiota suunnittelemaan politiikkaa, jolla pyritään toteuttamaan yleisiä ja alakohtaisia toimenpiteitä pimeän työn torjumiseksi siten, että näihin toimiin osallistuvat täysimääräisesti kaikki yhteiskunnalliset toimijat, ja siten, että niissä käsitellään erityisesti aloja, joilla esiintyy eniten pimeää työtä, kuten hotelli- ja ravintola-ala, maatalous, kotitaloustyöt ja rakennusala; kiinnittää komission ja jäsenvaltioiden huomion erityiseen tilanteeseen kodinhoitoalalla, jolle on keskittynyt huomattavasti naispuolisia työntekijöitä, jotka ovat kotoisin kolmansista maista ja joista monet eivät oleskele unionissa laillisesti;

22.

panee merkille, että pimeän työn tekoa voidaan estää tunnustamalla kansalliset työturvallisuusnormit ja -ehdot jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kahden- ja kolmenvälisissä sopimuksissa ja että tätä pyrkimystä tuettaisiin työmarkkinaosapuolten välisellä yhteistyöllä ja tiedonvaihdolla;

23.

pyytää jäsenvaltioita vähentämään pimeän työn taloudellista houkuttavuutta varmistamalla, että niiden verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmät ovat mahdollisimman yksinkertaisia, avoimia ja helppopääsyisiä ja niihin liitetään tehokkaampi politiikka, jolla luodaan enemmän ja laadukkaampia työpaikkoja;

24.

kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioille ehdotuksen perheyrityksissä avustavien aviopuolisoiden tai perheenjäsenten asemaa koskevista puitteista, mikä varmistaisi, että heidät saadaan pakollisen sosiaaliturvan piiriin, kuten Euroopan parlamentti jo itsenäisten ammatinharjoittajien avustavien aviopuolisoiden tilanteesta 21. helmikuuta 1997 antamassaan päätöslauselmassa (15) kehotti tekemään;

25.

korostaa, että perheen toiminta muodostaa jo itsessään perheyrityksen, ja katsoo, että perheissä tehtävän epätyypillisen työn tunnustamista ja sen pakollista sisällyttämistä sosiaaliturvajärjestelmään on harkittava;

26.

katsoo, että kaikkien jäsenvaltioissa toteutettujen talouspolitiikan sekä verotus- tai sosiaaliturvajärjestelmien uudistusten pitäisi olla yhtenäisiä ja niissä olisi otettava huomioon pimeän työn tärkeimmät syyt;

27.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan tehokkaita kannustimia niille, jotka haluavat siirtää pimeän työn virallisen talouden piiriin, ja katsoo, että epätyypilliset sopimukset voivat yhtäältä auttaa ihmisiä jättämään laittoman työnteon ja toisaalta lisätä työn vakinaisuutta;

28.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ankaria rangaistuksia niille työnantajille, jotka jatkavat pimeän työn käyttämistä kaikista tarjotuista kannustimista huolimatta;

29.

kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään käytössään olevia välineitä, joissa yhdistyvät sekä ehkäisevät toimet että seuraamukset ja joiden tarkoituksena on muuttaa pimeä työ laillisiksi työsuhteiksi, sekä mahdollisuuksien mukaan koordinoimaan näiden välineiden käyttöä johdonmukaisuuden lisäämiseksi koko sisämarkkina-alueella;

30.

panee merkille merkittävän aseman, joka työmarkkinaosapuolilla on monissa jäsenvaltioissa ollut pimeän työn torjumisessa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja kannustamaan enemmän työnantajajärjestöjä ja ammattiliittoja tässä tehtävässä; panee huolestuneena merkille, että pimeää työtä tekevät työntekijät huomaavat usein, että tärkeät työterveys- ja turvallisuuslainsäädäntö ja minimipalkkoja koskeva lainsäädäntö eivät suojele heitä ja että heiltä evätään mahdollisuus liittyä ammattiliittoon; kehottaa erityisesti valvomaan paremmin minimipalkkaa koskevaa nykyistä lainsäädäntöä kussakin jäsenvaltiossa ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, joissa ei tällä hetkellä ole kunnollista minimipalkkaa, harkitsemaan sellaisen hyväksymistä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti;

31.

kehottaa arvioimaan ja edistämään tietyissä jäsenvaltioissa saatujen kokemusten perusteella uusia säännöllisen työn luokituksia työmarkkinaosapuolten kanssa sopivalla tasolla tehtävässä yhteistyössä, jotta pimeää työtä tekevät voisivat säännönmukaistaa tilanteensa, nykyisten tehokkaiksi osoittautuneiden parhaiden sääntelykäytäntöjen mukaisesti;

32.

kiinnittää huomiota Belgiassa, Saksassa ja Ranskassa käytössä olevaan palvelusetelijärjestelmään, jonka turvin kotitaloudet voivat ostaa kotipalveluita alennettuun hintaan mutta varmistaen samalla, että sosiaaliturvamaksut ja verot maksetaan kyseisen palvelusetelin avulla;

33.

on vakuuttunut siitä, että pimeän työn säännönmukaistamiseen on aina liitettävä verovelvollisuus edellyttäen, että jäsenvaltiot voivat ryhtyä toimiin työnantajamaksujen maksamisen helpottamiseksi;

34.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan alakohtaista lähestymistapaa silloin kun ne toteuttavat pimeän työn laillistamista koskevia toimia;

35.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen nostaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanne niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät vieläkään ole ottaneet kansallisessa lainsäädännössä käyttöön uusissa jäsenvaltioissa myönnettyjen pätevyyksien automaattista tunnustamista; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan velvoitteitaan välittömästi;

36.

pyytää jäsenvaltioita, jotka ovat turvautuneet siirtymäkauteen työntekijöiden vapaassa liikkuvuudessa unionissa, avaamaan työmarkkinansa uusista jäsenvaltioista tuleville työntekijöille, koska osittainenkin työmarkkinoille pääsyn rajoittaminen on eurooppalaisen hengen vastaista ja uhkaa sen lisäksi lisätä pimeän työn käyttöä ja aiheuttaa alueellista epätasapainoa; pitää tässä yhteydessä olennaisen tärkeänä, että pannaan täytäntöön työntekijöiden yhdenvertaisten oikeuksien periaate ja torjutaan epäoikeudenmukaista kilpailua ja sosiaalista polkumyyntiä;

37.

katsoo, että vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien työntekijöiden pimeä työnteko saattaa johtua siitä, etteivät he tunne asiaan liittyviä säännöksiä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita toteuttamaan tiedotuskampanjoita, joiden tarkoituksena on jakaa aiheesta tietoa sekä työntekijöille että työnantajille;

38.

katsoo, että hallinnollisten kulujen ja menettelyjen selkeyttäminen tai vähentäminen, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta, vähentäisi pimeän työn käyttöä ja edistäisi liiketoimintaa unionissa;

39.

kehottaa asiasta vastaavia kansallisia viranomaisia kannustamaan verkossa toimivan hallinnon ja rekisteröinnin käyttämistä, jotta vähennetään yritysten rekisteröinnin ja hallintomenettelyjen kustannuksia ja monimutkaisuutta; katsoo, että tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi vähentämällä erityisesti pk-yritysten ja muiden yritysten verolomakkeiden määrää, yksinkertaistamalla yritysten tieto- ja maksukäytäntöjä sekä käyttämällä keskitettyjä palvelupisteitä;

40.

katsoo, että tehokkaat, itse paikalla toteutettavat tarkistukset ja seuraamukset on otettava välittömästi käyttöön, ja että jäsenvaltioille on annettava tarvittavat toimintavaltuudet pimeän työn määrän hillitsemiseksi;

41.

esittää vaatimuksen siitä, että alihankkijoita käyttävät yritykset katsottaisiin yhteisvastuullisiksi niiden alihankkijoiden mahdollisista maksuihin liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista, joiden kanssa yrityksellä on suora alihankintasopimus;

42.

korostaa, että pimeän työn määrää alihankintaketjuissa saatettaisiin vähentää kansallisten säännösten järjestelmällä, joka velvoittaisi toimeksiantajat ja hankkeiden toteuttajat toimimaan vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti;

43.

kehottaa jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja työmarkkinoiden muita tärkeimpiä toimijoita kannustamaan yritysten yhteiskuntavastuuta ja muita vastaavia toimintatapoja pimeän työn torjumiseksi;

44.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään eri liiketoiminta-alojen indikaattoreihin ja viiteparametreihin perustuvia innovatiivisia keinoja pimeän työn ja veronkierron torjumiseksi; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen vaihtamista pimeän työn torjunnassa;

45.

huomauttaa, että pakkotoimenpiteet, joihin ei liity jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin parantamista, ovat omiaan keskittämään pimeän työn pelkästään jäsenvaltioihin, joilla on heikot rakenteet ja vähemmän säännelty talous;

46.

kannattaa voimakkaasti sopimusten tekemistä alueellisella, kansallisella ja paikallisella tasolla, sillä niillä voidaan puuttua asteittain ja alakohtaisesti laittomaan työhön ja edistää toimenpiteitä, joiden tuloksena ovat koko yhteiskuntaa hyödyttävät tehokkaat ratkaisut;

47.

pyytää tässä yhteydessä komissiota ehdottamaan jäsenvaltioille ja pimeän työn torjuntaan sitoutuneille yhteiskunnan ja talouden toimijoille ”sopimusta pimeän työn paljastamisesta”, jolla pyrittäisiin paljastamaan asteittain pimeä työ; katsoo, että kyseisessä sopimuksessa olisi määrättävä rajoitetusta siirtymäkaudesta, jonka aikana rangaistuksia ei käytetä, minkä jälkeen tulisivat voimaan kovemmat rangaistusjärjestelmät;

48.

suosittelee aktiivisempia toimia kaikkia pimeää työvoimaa käyttäviä yrityksiä kohtaan riippumatta paikasta, jossa toiminta toteutetaan, ja panee merkille, että tilannetta voitaisiin parantaa soveltamalla vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin 24. helmikuuta 2005 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2005/214/YOS (16);

49.

vaatii noudattamaan paremmin ja tehokkaammin työoikeutta ja voimassa olevaa työlainsäädäntöä, sillä tämä on keino edistää ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa ja yhteisön säädösten, erityisesti palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 96/71/EY (17) sisältyvien säännösten, soveltamista lähettämisen ensimmäisestä päivästä lähtien tulkitsemalla direktiiviä yhteneväisesti siten, että käännetään nykyinen suuntaus niin, että tasoitetaan vaihteluja työntekijöiden kohtelussa kohti perustavanlaatuisia perusnormeja;

50.

pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen direktiiviä 96/71/EY ja lisäämään erityisesti asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten (työsuojeluviranomaiset, veroviranomaiset ja sosiaaliturvalaitokset) hallinnollista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa pimeän työn ehkäisemiseksi ja tilanteen korjaamiseksi;

51.

kannattaa läheisempiä yhteyksiä kansallisten työsuojelutarkastusviranomaisten välillä ja toimenpiteitä, joilla edistetään parhaiden käytäntöjen vaihtoa yhteisön tasolla pimeän työn torjumiseksi;

52.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ankarampia tarkastustoimenpiteitä ja tiukempia tarkistuksia, sillä ne ovat monissa maissa löyhentyneet;

53.

toivoo, että unioni voi ottaa merkittävämmän aseman paremman yhteistyön ja koordinoinnin edistämiseksi työtarkastusten yhteydessä lisäämällä tarkastuselinten taloudellisia ja teknologisia varoja, tehostamalla toimenpiteitä, joiden ansiosta työsuojelutarkastusviranomaiset voivat työskennellä yhdessä, ja kehittämällä tieto- ja viestintätekniikkajärjestelmiä niiden yhteiseen käyttöön tietosuojasta annetun lainsäädännön mukaisesti; tässä yhteydessä kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuuksia perustaa jonkinlainen pysyvä eurooppalainen rakenne rajatylittävälle yhteistyölle, sillä tämä kokoaisi yhteen jäsenvaltioiden ponnistelut pimeän työn torjumiseksi;

54.

suosittelee voimakkaasti, että jäsenvaltiot tekevät parempaa yhteistyötä ja välittävät paremmin tietoa tutkittaessa pimeän työn ilmiötä ja että ne tuovat esiin saadut ja odottamattomat tulokset;

55.

kehottaa komissiota tutkimaan, miten palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/123/EY (18) perustetut järjestelmät, mukaan lukien keskitetyt asiointipisteet, voisivat auttaa pimeän työn torjunnassa;

56.

panee tyytyväisenä merkille, että on perustettu korkean tason komitea auttamaan jäsenvaltioita tunnistamaan ja vaihtamaan hyviä käytänteitä lähetettyihin työntekijöihin liittyvässä valvonnassa ja lainsäädännön parantamisessa;

57.

suosittaa jyrkempää reagointia vakuuttamattomaan työhön ja ryhtymistä toimenpiteisiin, joilla kannustetaan EU:n ammattiliittojen yhteistyötä, keskustelua ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

58.

katsoo, että työnantajille, työntekijöille, mahdollisille pimeän työn käyttäjille ja kaikille työmarkkinajärjestöille olisi tiedotettava entistä paremmin pimeään työhön liittyvistä riskeistä ja kustannuksista tai pimeän työn hävittämisestä tai sen laillistamisesta aiheutuvista eduista;

59.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään työnantajille ja työntekijöille suunnatun tiedotuskampanjan, jolla pyritään kiinnittämään huomiota alalla sovellettaviin yhteisön vähimmäissäännöksiin ja niihin kielteisiin seurauksiin, joita pimeästä työstä aiheutuu julkiselle rahoitukselle, kansalliselle sosiaaliturvajärjestelmälle, oikeudenmukaiselle kilpailulle, talouden suorituskyvylle ja työntekijöille itselleen;

60.

suosittelee pysyviä pimeän työn vastaisia kampanjoita, joiden yhteydessä toteutetaan tiedotus- ja valistusaloitteita yhteisön, kansallisella ja paikallisella tasolla ja joihin osallistuvat yhteiskunnalliset toimijat, julkiset yhteisöt, kauppakamarit ja työnvälitystoimistot, koululaitokset, paikallisvaltuustot sekä eri valvonta- ja rangaistusjärjestelmät;

61.

katsoo, että näihin pysyviin kampanjoihin olisi liitettävä eri toimenpiteitä laillisuuden vakiinnuttamiseksi ja ammattitaitoisen työn ja laillisen yrittäjyyden edistämiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita, asiasta vastaavia kansallisia viranomaisia ja kansalaisyhteiskunnan rakenteita yhdistämään ponnistuksensa ja luomaan ympäristön, jossa pimeää työtä ei suvaita, ja muuttamaan yleistä mielipidettä siitä;

62.

korostaa, että jäsenvaltioiden on osoitettava enemmän julkisia varoja ja käytettävä yhteisön rahoitusmahdollisuuksia, muun muassa Euroopan sosiaalirahastoa ja työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevaa yhteisön Progress-ohjelmaa, yleisen tietoisuuden lisäämiseksi; katsoo, että yleistä tietoisuutta lisäävissä toimissa pitäisi korostaa seuraamuksia, kustannuksia, pimeän työn riskejä ja laillisen työn etuja, mikä on kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin strategian päätavoitteiden mukaista; kehottaa työmarkkinaosapuolia olemaan aktiivisesti mukana kyseisessä prosessissa;

63.

vaatii kaikkia jäsenvaltioita allekirjoittamaan kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta;

64.

katsoo, että pimeän työn ilmiön torjumiseksi on perustettava paikallisia ja yhteisön ohjelmointivälineitä, joiden avulla voidaan noudattaa taloudellisen ja sosiaalisen tuen ja kehityksen politiikkaa ja toteuttaa seuranta- ja rangaistustoimenpiteitä;

65.

pyytää komissiota selvittämään mahdollisuutta liittää pimeän työn torjuntaan rahoituspolitiikkoja, joilla tuettaisiin alueellisia ja paikallisia suunnitelmia pimeän työn torjumiseksi;

66.

kehottaa komissiota kehittämään jäsenvaltioille kokeiluvälineen, jossa otetaan mallia tietyissä jäsenvaltioissa jo noudatetuista hyvistä käytännöistä ja Luxemburgissa kehitetyn 2 Plus -hankkeen (jota Euroopan sosiaalirahasto yhteisrahoitti tavoitteen 3 piiriin kuuluvasta ohjelmasta) kaltaisista malleista, joiden tarkoituksena on päästä eroon pimeästä työstä poistamalla sen houkuttelevuus muun muassa:

67.

katsoo, että pimeän työn ilmiöön puuttumiseksi olisi hyödyllistä tutkia ja arvioida mahdollisuutta turvautua myös ilmoitusvelvollisuudesta vapautettuun valtiontukeen tulkitsemalla laajasti ilmausta ”työpaikkojen perustaminen” ja ilmausta ”säännöllisten työpaikkojen perustaminen”; panee merkille, ettei pimeä työ vastaa todellista työtä ja että näin ollen kannustaminen sen laillisuuden varmistamiseen voisi ”tukea työpaikkojen luomista”;

68.

kiinnittää huomiota naisten yleisesti heikompaan asemaan työmarkkinoilla ja siihen, että tämä johtuu usein perhevelvollisuuksista, joiden vuoksi heidän on vaikeampi päästä virallisille työmarkkinoille ja joiden vuoksi he helpommin ottavat vastaan alipalkattua ja pimeää työtä, ja katsoo, että tämä antaa erityisesti kotiäideille, laittomasti maahan tulleille naisille ja pienipalkkaista ja pimeää työtä tekeville naisille heikommat mahdollisuudet käyttää oikeuttaan ihmisarvoiseen työhön, jota Kansainvälinen työjärjestö puolustaa aktiivisesti; korostaa, että tämä vaikuttaa kielteisesti naisten urakehitykseen ja eläkenäkymiin sekä työmarkkinoiden toimivuuteen ja sosiaaliturvajärjestelmien rahoittamismahdollisuuksiin;

69.

katsoo, että politiikka, jonka mukaisesti äitiys- ja vanhempainloma laskettaisiin työajaksi ja josta maksettaisiin palkkaa, lieventäisi perhevelvollisuuksien kielteisiä vaikutuksia ja edesauttaisi naisten urakehitystä sekä parantaisi työmarkkinoiden toimivuutta;

70.

vaatii työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien tutkimushankkeiden rahoittamista ja toimia, joilla edistetään työtapaturmien ennaltaehkäisyä ja työterveyden ja -turvallisuuden lisäämistä työpaikoilla ottaen erityisesti huomioon riskialttiimmat alat, joilla pääasiallisesti käytetään pimeää työtä; katsoo, että työtapaturmien ja laittoman työn välistä suhdetta pitäisi tutkia kuolemaan johtavia onnettomuuksia koskevien tietojen perusteella;

71.

katsoo, että asianmukainen ammattikoulutuspolitiikka on ensimmäinen askel kohti pimeän työn torjuntaa;

72.

suosittelee kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla tehtävää sopimusta, jossa ovat osallisina sosiaalialan laitokset ja työnantajajärjestöt ja jonka tarkoituksena on sitoutua yleisesti pimeän työn seurantaan ja sen vähittäiseen kitkemiseen;

73.

suhtautuu myönteisesti komission tavoitteisiin määrätä seuraamuksia laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajille, mutta pitää kuitenkin valitettavana, ettei laillisesti unionin alueella oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia hyväksikäytöltä suojaavia toimia ole;

74.

korostaa huomattavaa vaikutusta, joka komission ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi on pimeään työhön, sillä siinä otetaan käyttöön rangaistuksia niitä työnantajia vastaan, jotka käyttävät Euroopan unionissa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, ja ilmaisee huolensa rankaisevien toimenpiteiden käyttöönottamisesta ennen kuin laillista työmarkkinoille pääsyä koskevista säännöistä ja toimintatavoista on laadittu mitään yhteistä kehystä;

75.

toteaa, että edistysaskelia on otettu ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista (KOM(2007)0638), mutta pitää valitettavana, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27–34 artiklassa myönnettyjen oikeuksien takaamiseksi on tehtävä vielä paljon töitä;

76.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joiden tarkoituksena on lievittää pimeää työtä tekevän maahanmuuttajaväestön erityisen turvatonta asemaa;

77.

katsoo, että laittomasti maassa oleskelevien laiton työhönotto on monimutkainen ongelma, jota ei kuitenkaan voida ratkaista pelkillä työnantajiin kohdistuvilla rangaistuksilla, vaan joka vaatii laajoja alakohtaisia toimenpiteitä; katsoo erityisesti, että on varmistettava siirtotyöläisille annettavaa tukea koskevien ILO:n suuntaviivojen noudattaminen pyrittäessä varmistamaan heidän oikeuksiensa kunnioittaminen;

78.

on sitä mieltä, että pimeän työn torjunta edellyttää kokonaisvaltaista tarkastelutapaa, jossa on otettava huomioon, että työnantajien hyväksikäytöstä kärsivien niin laillisten kuin laittomien siirtotyöläisten oikeuksien suojeleminen ja edistäminen on välttämätöntä;

79.

on sitä mieltä, että laittomien maahanmuuttajien tekemää pimeää työtä ei voida torjua tehokkaasti, ellei unionin tarvitseman työvoiman saantia kolmansista maista edistetä ammattitaidon kaikilla tasoilla laillista maahanmuuttoa tukevin keinoin;

80.

katsoo, että lisääntyvän harmaan talouden ja erityisesti laittomasti maassa oleskelevien siirtotyöläisten riistämisen torjunnassa on tukeuduttava kotimaahan palauttamisen lisäksi myös ennalta ehkäiseviin välineisiin ja menetelmiin, joilla ehkäistään siirtotyöläisten riistäminen ja edistetään laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden perusihmisoikeuksien tunnustamista ja kunnioittamista;

81.

kehottaa jäsenvaltioita pikaisesti allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta;

82.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan tai tiukentamaan lainsäädännöllisiä toimia, jotka rohkaisevat hyväksikäytön uhreiksi joutuneita maahanmuuttajia kertomaan tilanteestaan, sillä tämä auttaisi torjumaan tehokkaammin pimeää työtä;

83.

kannattaa yhdistettyjä rahoitus-, vero- ja työsuojelutarkastusmenettelyjä pimeän työn torjumiseksi;

84.

kehottaa komissiota harmaan talouden torjunnan yhteydessä edistämään hallinnollista yhteistyötä ja hyvien käytäntöjen vaihtamista yhteisön tasolla;

85.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.