27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/44

1.1

ETSK pitää tervetulleena Euroopan komission ehdotusta kasvinsuojeluaineiden (maatalouden ja puutarhanviljelyn tarpeisiin tarkoitettujen, sienitautien, hyönteisten tai rikkakasvien torjunta-aineiden) markkinoille saattamista koskevaksi uudeksi asetukseksi.

1.2

Hyvien ja turvallisten kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen lisäksi ensisijaisen tärkeää on myös kyseisten aineiden kestävä ja turvallinen käyttö. ETSK pitää siis tervetulleena, että Euroopan komissio on yhtä aikaa puheena olevan asetusehdotuksen kanssa ehdottanut myös direktiiviä, jolla on tarkoitus säätää kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä.

1.3

ETSK toteaa, että ehdotuksen johdanto-osassa painotetaan vahvasti kasvinsuojeluaineiden kielteisten, ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten estämistä ja rajoittamista. Komitea pitää oleellisena, että kasvinsuojeluaineiden kielteiset vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön vältetään. Komitea muistuttaa kuitenkin, että kestävyysperiaatteiden mukaisessa toimintamallissa on otettava tasapuolisesti huomioon myös taloudelliset näkökohdat. Valtaosa nykyajan kuluttajista on enenevästi kiinnostunut luomutuotteista, mutta samalla etenkin korkealaatuisista tuotteista, joiden on lisäksi oltava saatavissa ympäri vuoden ja kohtuulliseen hintaan. Tässä yhteydessä ehdottomasti tärkeintä on tuotteen turvallisuus kuluttajalle. Tämä asettaa suuria haasteita maataloustuotteiden arvoketjulle. Hyvien ja turvallisten kasvinsuojeluaineiden riittävä saatavuus on näin ollen välttämätöntä.

1.4

ETSK on huolestunut sellaisten hyväksymiskriteereiden käyttöönotosta, jotka perustuvat kasvinsuojeluaineiden tehoaineiden ominaisuuksiin, sekä kyseisen menettelytavan seurauksista uusien ja entistä parempien tuotteiden kehittämistä ajatellen. Kriteerien tiukka soveltaminen voi johtaa sellaisen aineen hylkäämiseen, jolta jää ainoastaan yksi kriteeri täyttämättä mutta joka tarjoaa parannuksia kaikkien muiden kriteerien suhteen. ETSK kannattaa riskinarviointia, jossa otetaan vahvemmin huomioon sekä todelliset käyttötavat että altistuminen.

1.5

ETSK:n mielestä vyöhykekohtaisen hyväksymisen ja vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmä on ensimmäinen askel kohti lupamenettelyiden täydellistä yhdenmukaistamista EU:ssa. ETSK ehdottaa, että mahdollistetaan lupien vastavuoroinen tunnustaminen myös vyöhykerajojen yli, mikäli kyse on (naapuri)maista, joissa on samankaltaiset ilmastolliset ja maataloustuotannolliset olosuhteet.

1.6

ETSK kannattaa korvaavia aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden vertailevan arvioinnin periaatetta. Komitea toivoo kuitenkin korvattavien aineiden kohdalla arviointitiheyden harventamista ja normaalin tietosuojan soveltamista, jotta voitaisiin taata teollisuuden valmius investoida tällaisiin aineisiin ja näin välttää maataloustuotannon pullonkauloja.

1.7

ETSK:n mielestä ehdotus ei sisällä riittävästi kannusteita kasvinsuojeluaineiden vähäisiä käyttötarkoituksia koskevien lupien myöntämiselle. ETSK ehdottaa kahta toimenpidettä asian korjaamiseksi: ensinnäkin ehdotetaan järjestelmää, jonka mukaan ensimmäisen luvanhakijan tietoturvaa pidennetään vähäisten käyttötarkoitusten määrän kasvaessa, ja toiseksi Euroopan komissiota pyydetään mahdollistamaan jäsenvaltioiden käyttöön tarkoitettu ajan tasalla pidettävä luettelo, joka sisältää kaikki hyväksytyt (vähäiset) käyttötarkoitukset.

2.1.1

Kasvinsuojeluaineita käytetään kasvien suojelemiseksi ja niiden terveyden edistämiseksi. Niiden ansiosta maanviljelijöillä on mahdollisuus sadon lisäämiseen ja joustavaan viljelyyn. Näin varmistetaan kohtuuhintaisten, turvallisten (elintarvike)tuotteiden tuotanto omalla alueella.

2.1.2

Enemmistö eurooppalaisista kuluttajista asettaa yhä korkeampia vaatimuksia elintarvikkeiden laadulle ja niiden ympärivuotuiselle saatavuudelle, ja samalla elintarvikkeiden turvallisuutta pidetään perusedellytyksenä ja itsestäänselvyytenä. Tämä asettaa maataloustuotantoketjulle suuria haasteita. Jotta tämän suuren kuluttajaryhmän haasteellisiin vaatimuksiin voitaisiin vastata, käytettävissä on oltava riittävän laaja valikoima hyviä ja turvallisia kasvinsuojeluaineita.

2.1.3

Toisaalta kasvinsuojeluaineiden käytöllä voi olla vaikutuksia maatalouden ekosysteemeihin, se voi vaarantaa käyttäjien terveyttä, heikentää elintarvikkeiden laatua ja aiheuttaa vahinkoa myös kuluttajien terveydelle, erityisesti tapauksissa, joissa elintarvikkeisiin jää haitallisia kasvinsuojelujäämiä aineiden epätarkoituksenmukaisen (eli hyvän toimintatavan vastaisen) käytön vuoksi.

2.2.1

Ehdotetun asetuksen tarkoituksena on korvata nykyinen kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annettu direktiivi 91/414/ETY, jolla pyritään ehkäisemään riskit jo niiden lähteellä erittäin kattavalla riskinarviointimenettelyllä, joka tehdään jokaiselle tehoaineelle ja ainetta sisältävälle tuotteelle ennen kuin ne hyväksytään myyntiin ja käyttöön.

2.2.2

Lisäksi ehdotuksella on myös tarkoitus kumota tiettyjä tehoaineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen ja käytön kieltämisestä annettu neuvoston direktiivi 79/117/ETY.

2.2.3

Kasvinsuojeluaineita koskevat EU:n sääntelypuitteet käsittävät lisäksi torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005, jossa maataloustuotteissa olevien tehoaineiden jäämille asetetaan enimmäismäärät.

2.2.4

Asetusehdotuksen kanssa esitetään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, joka koskee yhteisön toimintapuitteiden vahvistamista torjunta-aineiden kestävän käytön toteuttamiseksi (KOM(2006) 373 lopullinen). Sen on tarkoitus kattaa käyttö- ja jakeluvaiheet siltä osin kuin niitä ei käsitellä komission ehdotuksessa asetukseksi.

2.3.1

Vuonna 2001 Euroopan parlamentti ja neuvosto pyysivät komission direktiivistä 91/414/ETY tekemän arvioinnin perusteella kyseisen direktiivin tarkistamista. Tavoitteena oli

2.3.2

Kaikkien sidosryhmien perusteellisen (viisivuotisjaksona tapahtuneen) kuulemisen sekä vaikutustenarvioinnin laatimisen jälkeen komissio esitti heinäkuussa 2006 ehdotuksensa direktiivin 91/414/ETY tarkistamiseksi. Komissio päätti korvata direktiivin asetuksella tarkoituksenaan yksinkertaistaa lainsäädäntöä ja lisätä EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaisuutta.

2.4.1

EU:n tasolla ollaan laatimassa sallittujen tehoaineiden luetteloa. Asiasta vastaa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea. Tehoaineiden hyväksymisessä sovelletaan selkeitä kriteereitä, joilla pyritään takaamaan korkea suojelun taso ihmisille, eläimille ja ympäristölle.

2.4.2

Tehoaineen arvioinnissa on löydyttävä vähintään yksi käyttäjän ja kuluttajan kannalta turvallinen käyttötarkoitus, eikä aineella saa olla epätoivottuja vaikutuksia ympäristöön. Vaikuttavien aineiden hyväksyntää koskeville arviointi- ja päätöksentekovaiheille asetetaan selkeät määräajat.

2.4.3

Jäsenvaltioilla säilyy edelleen vastuu kasvinsuojeluaineiden hyväksymisestä kansallisella tasolla, mutta kyseisten aineiden on pohjauduttava hyväksyttyjen tehoaineiden luetteloon.

2.4.4

Hyväksyntäasiakirjojen kansallisessa arvioinnissa jäsenvaltioiden on sovellettava yhdenmukaisia kriteereitä (mikäli sellaisia on käytössä) ja otettava huomioon maakohtaiset erityispiirteet.

2.4.5

Sellaisten aineiden kohdalla, joilla on alhainen tai normaali riskiprofiili, komissio toteuttaa kasvinsuojeluaineiden hyväksymisen pakollisen keskinäisen tunnustamisen avulla hyväksymisvyöhykkeiden järjestelmän. Kyseinen ”vyöhykekohtainen” hyväksyminen tarkoittaa, että jokaisessa kolmesta ehdotetusta ilmastovyöhykkeestä (komissio jakaa EU:n kolmeen vyöhykkeeseen) aina yksi jäsenvaltio arvioi aineen kansallista hyväksymistä, ja tuote on hyväksyttävä ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, joissa kasvinsuojeluaineen valmistaja on esittänyt hakemuksen hyväksymisen vastavuoroiseksi tunnustamiseksi.

3.1.1

Direktiivin johdanto-osassa on esitetty lyhyesti asetusehdotukseen johtaneet ajatukset. Siinä tulisi mainita selkeästi, että kasvinsuojeluaineiden riittävä saatavuus on ratkaisevan tärkeää, jotta hyvin vaativille eurooppalaisille kuluttajille voidaan taata korkealaatuisten ja turvallisten elintarvikkeiden tarjonta.

3.2.1

Direktiivistä puuttuu mahdollisuus myöntää jossain jäsenvaltiossa väliaikainen kansallisen tason lupa. Tämä voi johtaa siihen, että innovatiivisten ja nykytilanteeseen verrattuna parannettujen aineiden markkinoille saattaminen viivästyy. Komissio yrittää korjata tämän ongelman käyttämällä lyhyempiä määräaikoja, joiden ansiosta uusien aineiden pääsyn sallittujen aineiden luetteloon pitäisi nopeutua.

3.2.2

ETSK ehdottaa, että asetukseen sisällytetään myös mahdollisuus myöntää kansallisella tasolla väliaikainen lupa tilanteissa, joissa ehdotetut määräajat ovat hallinnollisten viivästysten vuoksi ylittyneet ja torjunta-ainejäämien enimmäismääriä koskevassa asetuksessa (EY) 396/2005 asetetut velvoitteet on täytetty.

4.1.1

Ehdotetun asetuksen 4 artikla koskee tehoaineiden hyväksymiskriteereitä, ja siinä viitataan liitteeseen II. Kyseisten kriteerien tiukka soveltaminen johtaa siihen, että jo yksi ainoa ominaisuus voi estää tehoaineen hyväksymisen, koska aineen on aina täytettävä kaikki kriteerit.

4.1.2

Tällaiset kasvinsuojeluaineiden hyväksymiskriteerit, jotka perustuvat ainoastaan niiden tehoaineiden ominaisuuksiin eivätkä ota huomioon aineiden tosiasiallista käyttötapaa ja altistumista, ovat ristiriidassa riskinarviointiin perustuvan päätöksenteon periaatteen kanssa. Seurauksena on, että markkinoilta poistuu vähitellen osa niillä jo olevista tuotteista/käyttötavoista, joille saattaisi hyvinkin olla käyttöä kasvinsuojeluaineiden laajan valikoiman tarpeen huomioon ottaen.

4.1.3

Ehdotuksen 4 artiklalla estetään siis sellaisten innovoivien tuotteiden markkinoille saattaminen, jotka poikkeavat vaatimuksista ainoastaan yhden kriteerin kohdalla mutta jotka tarjoaisivat parannuksen kaikkien muiden kriteerien suhteen. ETSK ei voi pitää kyseistä menettelyä hyväksyttävänä, koska näin jarrutetaan tarpeettomasti uusien, parempien aineiden tarjoamia innovaatioita. Komitea katsoo, että ominaisuuksiin perustuvia hyväksymiskriteereitä tulisi käyttää ainoastaan korvattavien aineiden tunnistamiseen eikä tuotteiden torjumiseen ilman perusteellista arviointia.

4.2.1

ETSK:n mielestä vyöhykekohtaisen hyväksymisen ja vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmä on tärkeä askel kohti täydellistä eurooppalaista yhdenmukaistettua järjestelmää kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamiselle.

4.2.2

Ottamalla käyttöön rinnakkain tavanomaisen kansallisen hyväksymismenettelyn kanssa pakollinen vastavuoroinen tunnustaminen samaan vyöhykkeeseen kuuluvissa jäsenvaltioissa, niissä vältetään päällekkäistä työtä ja aikaistetaan innovatiivisten ja ympäristöystävällisten kasvinsuojeluaineiden saatavuutta.

4.2.3

ETSK ehdottaa, että mahdollistetaan lupien vastavuoroinen tunnustaminen myös vyöhykerajojen yli, mikäli kyse on naapurimaista, joissa on samankaltaiset tuotanto-olosuhteet.

4.2.4

Kasvihuoneessa käyttöön ja sadonkorjuun jälkeiseen käsittelyyn liittyen komissio ehdottaa lähestymistapaa, jonka mukaan pakollinen vastavuoroinen tunnustaminen koskee kaikkia jäsenvaltioita kaikilla vyöhykkeillä (39 artikla). ETSK katsoo, että kyseisen säännön tulisi koskea myös siementen käsittelyä, joka on integroidun tuholaistorjunnan tärkeä osa.

4.3.1

Kriittisiä (mahdollisesti korvattavia) aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden kohdalla asianomaisen jäsenvaltion on toistettava vertaileva arviointi neljän vuoden sisällä luvan myöntämisestä (48 artikla). Näin pyritään löytämään vaihtoehtoinen aine haitallisemman aineen korvaamiseksi, mikäli kyseistä kasvinsuojeluainetta tarvitaan edelleen kasvien suojelemiseksi resistenssitapauksissa.

4.3.2

ETSK katsoo, että korvattavien aineiden neljä vuotta kestävä arviointi ja seitsemän vuotta kestävä tietosuoja eivät tarjoa teollisuudelle riittävää turvaa, vaan ne johtavat aineiden liian aikaiseen markkinoilta vetämiseen, mikä saattaa vaikuttaa tarvittavien aineiden saatavuuteen kielteisesti resistenssien ja vähäisten käyttötarkoitusten ollessa kyseessä.

4.3.3

ETSK kannattaa korvattavien aineiden kohdalla arviointitiheyden harventamista ja normaalin tietosuojan soveltamista, jotta voitaisiin taata teollisuuden valmius investoida tällaisiin aineisiin ja näin välttää pullonkauloja maataloustuotannossa ja kuluttajalle asti ulottuvassa arvoketjussa.

4.4.1

Ehdotetun asetuksen 49 artiklassa mm. ammattikäyttäjille ja maatalousalan ammatillisille järjestöille tarjotaan mahdollisuus pyytää, että kasvinsuojeluaineen lupaa laajennetaan koskemaan vähäisiä käyttötarkoituksia. Lisäksi artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on pidettävä yllä ajankohtaista luetteloa vähäisistä käyttötarkoituksista.

4.4.2

ETSK pitää artiklaa tervetulleena, mutta toteaa, ettei se kannusta luvanhaltijoita riittävästi pyrkimään itse siihen, että lupaa laajennettaisiin koskemaan vähäisiä käyttötarkoituksia.

4.4.3

ETSK ehdottaa, että luvanhaltijoille myönnetään hyvitys tietosuoja-ajan pidentämisen muodossa, mikäli he pyytävät hyväksymisen jälkeen ensimmäisinä useampia vähäisiä käyttötarkoituksia koskevia laajennuksia.

4.4.4

ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio mahdollistaa 49 artiklan 6 kohdan tarkoittamat kansalliset luettelot korvaavan, vähäisiä käyttötarkoituksia koskevan keskitetyn EU-luettelon laatimisen ja toimittaa sen jäsenvaltioille tutkittavaksi.

4.5.1

Asetukseen on sisällytetty mahdollinen velvoite ilmoittaa kasvinsuojeluaineen käytöstä etukäteen naapureille, jotka saattavat altistua kulkeumalle ja jotka ovat pyytäneet saada tiedon (30 artikla).

4.5.2

ETSK katsoo, että vaikka kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskeva avoimuus on hyvin tervetullutta, ehdotettu tiedottamisvelvoite horjuttaa kuitenkin luottamusta kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen perustana olevaan lainsäädäntöön. Säädösehdotus koskee nimenomaan turvalliseksi todettujen aineiden käyttöä, ja tiedottamisvelvoite saattaa aiheuttaa päinvastaisen vaikutelman.

4.5.3

ETSK:n mielestä kyseisen artiklan toimeenpano ei edistä käyttäjien ja naapureiden keskinäistä ymmärrystä, vaan saattaa nimenomaan heikentää maaseutuyhteisöjen sosiaalista koheesiota, koska tiedottamisvelvoite voi herättää vaikutelman vaarallisten aineiden käyttämisestä. Näin ollen säännös toimii tavoitteiden vastaisesti.