27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/21

2.2.1

Koulutuksen ja kulttuurin pääosasto sekä työllisyyden, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosasto luonnollisesti sisällyttävät yhteiskunnalliset näkökohdat vaikutustenarviointeihinsa. Lisäksi suhteellisen analyysin periaatteen  (6) (principle of proportionate analysis) avulla määritetään se, missä määrin yhteiskunnallisten kysymysten tarkastelua sisällytetään muille aloille. Tämä herättää kysymyksen siitä, olisiko yhteiskunnallisia näkökohtia tarkasteltava pääasiallisena kriteerinä (bottom line). Toisin sanoen, mitä tehdä sellaisten ehdotusten yhteydessä, jotka eivät liity sosiaalisiin kysymyksiin tai joiden yhteiskunnalliset vaikutukset jäävät todennäköisesti vähäisiksi? Istituto per la ricerca sociale -tutkimuslaitoksen (katso alaviite 4) tekemästä empiirisestä tutkimuksesta käy ilmi, että ”sellaiset vaikutustenarvioinnit, joissa ei ole otettu huomioon yhteiskunnallisia näkökohtia, koskevat pääosin taloussektoria. Näin ollen yhdessä kolmasosassa vaikutustenarviointeja yhteiskunnallisia näkökohtia ei oteta lainkaan huomioon tai niitä käsitellään erittäin vähän” (7).

2.2.2

On selvää, että ”kun toimella on selvästi yhteiskunnallista merkitystä —, sosiaaliset näkökohdat otetaan laajamittaisesti huomioon ja niitä käsitellään melkoisen perusteellisesti vaikutustenarvioinnissa” (8). ”Tällöin selvästi yleisin ja korostetuimmin esiin nouseva yhteiskunnallinen vaikutussuunta on työllisyyskysymys” (9).

2.2.3

Istituto per la ricerca sociale -tutkimuslaitoksen mukaan ”yhteiskunnallisten näkökohtien huomioon ottamisen aste ei ole välttämättä suhteellinen — poliittiseen sisältöön ja sen mahdollisiin vaikutuksiin nähden. — Usein tällaisia vaikutuksia kuvataan ainoastaan hyvin yleisluonteisesti —”, ja ”ne perustuvat yleisiin olettamuksiin —. Tällaisia suhteita käsitellään harvoin, kun tarkastellaan toiminnon sisältöä, kohdeväestöä ja kohdealueita, poliittisten välineiden valintaa ja täytäntöönpanoprosessin vaikutusta” (10). Mainitun instituutin tekemästä tutkimuksesta käy niin ikään ilmi, että ”useissa vaikutustenarvioinneissa ei ole käsitelty yhteyttä muihin politiikanaloihin tai yhteisön toimintalinjoihin”. Vaikutustenarvioinnit ovat varsin työläitä, mutta ne eivät saa olla puutteellisia tai pinnallisia, sillä tällöin niiden heikkoudet voivat hämärtää lainsäädännön ansiot.

2.3.1

Lainsäädäntöehdotuksen vaikutuksen arviointi ei tarkoita pelkästään rastien laittamista ruutuihin. Vaikutusten arviointia on myös valvottava. Ihanteellista olisi, että valvonnasta vastaisivat lain käyttäjät tai että se toteutettaisiin tiiviissä yhteistyössä näiden sekä erityisesti sellaisten tahojen kanssa, joita asia koskee suoraan. Koska yhteiskunnallinen ulottuvuus on yksi kolmesta EU:n politiikkojen arviointikriteereistä, vaikutustenarvioinneissa olisi hyvä ottaa käyttöön avoin ja yksinkertainen vakiomenettely kohdennetun tietojenkeruun järjestämiseksi. Mainittakoon tässä yhteydessä muutamia vaihtoehtoja:

3.1

Ennen tietyn menetelmän suosittamista on syytä tarkastella seuraavia kysymyksiä:

4.1

Kun otetaan huomioon lainsäädäntöehdotusten yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin monimutkaisuus ja tärkeys, kaikkien sidosryhmien, sekä työmarkkinaosapuolten että kansalaisyhteiskunnan edustajien, olisi pohdittava seuraavia menettelyä koskevia kysymyksiä:

4.2

Komiteassa pidettävä kuulemistilaisuus tarjoaisi sosiaalialan kansalaisjärjestöille ja muille järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoille mahdollisuuden tuoda näkemyksensä julki, keskustella lausuntoluonnoksesta ja lähettää selkeitä viestejä EU:n toimielimille yleensä ja Euroopan komissiolle erityisesti.

4.3

Lopuksi todettakoon, että koska yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnilla on keskeinen merkitys EU:n päätöksentekoprosessissa, komitean olisi tehtävä ehdotuksia siitä, kuinka vaikutustenarviointia voidaan parantaa ja kuinka kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voidaan paremmin kytkeä mukaan tähän prosessiin.

5.1

Kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on useita erilaisia sosiaalisten indikaattoreiden järjestelmiä. On kuitenkin selvitettävä, ovatko ne käyttökelpoisia ja soveltuvatko ne vaikutustenarviointien erityistarpeisiin.

5.2

Kolmisenkymmentä vuotta sitten useissa maissa ryhdyttiin kehittämään tällaisia indikaattoreita, jotta talouspolitiikan tarkoituksenmukaisuutta ja seurauksia voitaisiin arvioida muullakin tavoin kuin pelkästään kvantitatiivisten tietojen avulla. Tavoitteena on, että sosiaalista kehitystä kyettäisiin ohjaamaan samanaikaisesti taloudellisen kehityksen kanssa ja että käytössä olisi keinoja mitata yhteiskunnallista hyvinvointia ja sen kehitystä.

5.3

Tämän seurauksena erilaisten käytettävissä olevien, sosiaalisia kysymyksiä koskevien tilastojen määrä on kasvanut huomattavasti, etenkin sellaisten, jotka koskevat yhteiskunnan keskeisimpiä tehtäviä kuten koulutusta, sosiaalista suojelua, ympäristöä, asumista, liikennettä, tutkimusta, työttömyyttä jne. Jotta tällaiset tilastot toimisivat sosiaalisina indikaattoreina, tiedot on järjestettävä, koottava yhteen ja niitä on tulkittava.

5.4

Indikaattori on ”pelkästään statistinen tieto, jolle annetaan erityinen merkitys tietoa, arviointia tai toimintoa varten” (11). Vaikutustenarvioinneissa ei ole siis kyse ainoastaan maakohtaisten sosiaalisten tilastojen laatimisesta eri lähteistä. Tällainen tieto on myös jäsenneltävä, jotta voidaan arvioida kulloinenkin tilanne aihealueilla, jotka on valittu sen perusteella, miten merkittäviä ne ovat vaikutusanalyysin kannalta.

5.5

Joskus joillakin aloilla käytettävissä on vain osittaisia tai hajanaisia tutkimuksia, eikä analyysia kustannuksista ja hyödyistä näin ollen voida tehdä. Tiedetään esimerkiksi, että eräät torjunta-aineet voivat vaikuttaa haitallisesti terveyteen ja että ne aiheuttavat vakavia sairauksia, mikäli niitä kertyy elimistöön yli tietyn rajan. Vaikka päätös rajoittaa kemiallisia torjunta-aineita vaikuttaisi suotuisasti kansanterveyteen sekä niiden työntekijöiden terveyteen, jotka altistuvat torjunta-aineille, olisi suhteellisen vaikutustenarvioinnin avulla mahdotonta antaa tarkkoja lukuja tällaisen politiikan pitkän aikavälin hyödyistä.

5.6

On kuitenkin selvää, että yhteiskunnallinen ulottuvuus ”terveys” oikeuttaa ehdotetun toimenpiteen ja vahvistaa huomattavasti taloudellisia argumentteja (kuten siitä johtuva maatalouden tuotantokulujen väheneminen ja kilpailukyvyn lisääntyminen). Tällaisen ehdotuksen tueksi voidaan lisäksi esittää argumentti, että oikeus puhtaaseen ympäristöön on perusoikeus.

5.7

Käytännössä käytettävissä on kuitenkin huomattava määrä sosiaalisia kysymyksiä käsitteleviä tilastoja, jotka on laadittu eri maissa kulloinkin ajankohtaisten julkisten keskustelujen perusteella (esimerkiksi työolot, nuorten, iäkkäiden ja naisten työllisyys, rikollisuus, tuloerot, syrjintä työssä ja yritysten toimipaikkojen siirto). Kuitenkin tästä suuresta määrästä tilastoja on muokattu vain vähän sosiaalisia indikaattoreita aivan viime aikoja lukuun ottamatta. Kymmenkunta vuotta sitten alkaneen uuden, valtion merkitystä sosiaalipolitiikassa ja talouden sääntelyä korostavan taloudellis-sosiaalisen suutauksen myötä sosiaalisista indikaattoreista on onneksi tullut taas ajankohtaisia.

5.8

Kuitenkin yksittäin tarkasteltuna näistä sosiaalisista indikaattoreista on harvoin riittävästi hyötyä. Niistä on enemmän hyötyä, mikäli ne liitetään laajempaan yhteyteen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen tai kestävän kehityksen yhteyteen. Sosiaalisten indikaattoreiden lähteet ovat monipuolistuneet. Niitä eivät tuota enää pelkästään keskushallinto, vaan myös kansalaisjärjestöt ja asiantuntijaryhmät (tunnettujen säätiöiden pohdintaryhmät). Myös indikaattoreiden esittämistapa vaihtelee huomattavasti alkaen tilastojen valikoinnista tiettyä aihetta koskevia tutkimuksia varten, ulottaen tietojen keräämiseen yhdistettyjen eri aihealuetta koskevien tai yleisten indikaattorien muodostamiseksi.

5.9

Useat kansainväliset elimet julkaisevat indikaattoreita ja sosiaalikysymyksiä koskevia tilastoja ja tekevät vertailuja piiriinsä kuuluvien jäsenmaiden välillä. Tähän liittyen EU:n jäsenvaltioiden kannalta tärkeimpiä organisaatioita ovat OECD, Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelma UNDP, Euroopan komissio, erityisesti Eurostat, UNESCO, Maailmanpankki ja Kansainvälinen työjärjestö ILO.

5.10

Lähteiden moninaisuus aiheuttaa useita ongelmia. Se vaikuttaa tilastojen laatuun — kaikissa maissa ei ole pitkälle kehittyneitä tilastokeskuksia — vaikeuttaa vertailujen tekemistä ja käsitteiden yhdenmukaistamista. Euroopan unionin jäsenvaltioiden sosiaalista lähentymistä mittaavien indikaattorien valinta on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys. Vertailujen tekemiseen käytettävät indikaattorit eivät ole neutraaleja: ne kuvastavat yhteiskunnassa tärkeinä pidettäviä asioita ja joskus myös näkemyksiä siitä, millaisen yhteiskunnan toivotaan olevan, mikä luonnollisesti voi vaihdella maasta toiseen. Työttömyys esimerkkinä osoittaa, että joillakin indikaattoreilla saattaa olla todellisia — joskus jopa negatiivisia — vaikutuksia poliittisiin linjauksiin (12). Tästä huolimatta indikaattorijärjestelmien luominen on nykyään jätetty kokonaan asiantuntijoiden hoidettavaksi (13).

5.11

Eritoten Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman piirissä on kritisoitu huomattavan paljon BKT:n ja talouskasvun käyttämistä sosiaalisen hyvinvoinnin mittareina ja kehitelty inhimillisen kehityksen indeksi etenkin Amartya Senin esittämien köyhyyttä, nälkää ja demokratiaa käsittelevien sekä puhtaasti taloudellisten määrällisten indikaattoreiden käyttöä kritisoivien tieteellisten töiden innoittamana. Hänelle on myönnetty niistä talouden Nobelin palkinto.

5.12

Juomaveden saantia, naisten ja miesten lukutaitoa, terveydenhuoltojärjestelmiä ja pandemioiden torjunnan saavutuksia, osallistumista demokraattiseen prosessiin, eliniänodotetta sukupuolen mukaan, lapsikuolleisuutta ja vastasyntyneiden kuolleisuutta jne. samoin kuin ympäristön tilaa koskevat tiedot ovat kaikki yhtä tärkeitä arvioitaessa hyvinvointia tietyssä yhteiskunnassa. Tällaiset tiedot eivät kuitenkaan suoraan korreloi BKT:n kanssa.

5.13

Näin ollen ensimmäiset Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman inhimillisen kehityksen indeksit herättivät vilkasta keskustelua ja väittelyjä, sillä ”rikkaat” maat olivat toisinaan varsin kaukana kärjestä mitattaessa ”kansan brutto-onnellisuutta”. Tästä indikaattorista on kuitenkin perusteellisuutensa ansiosta (koulutus, eliniänodote, mukautetut tulot köyhyyden huomioon ottamiseksi) tullut vähiten kiistelty vaihtoehto puhtaasti taloudellisille indikaattoreille.

5.14

Sosiaalisia näkökohtia käsittelevät tilastot täydentävät taloudellisia tilastoja, ja koska suuri yleisö pitää keskeisiä sosiaalikysymyksiä tärkeinä, niillä on suuri poliittinen merkitys, joka valtiovallan on ehdottomasti otettava huomioon.

5.15

On vielä objektiivisesti korostettava, että tällaista katsantokantaa haittaa kapea-alaisen taloudellisen sekä lyhyen tai pitkän aikavälin taloudelliselle hyödylle perustuvan ajattelutavan lisäksi myös se, että sosiaalikysymykset ovat moninaisia ja niitä on vaikea liittää yhteen ja määrällisesti selvittää niin, ne voitaisiin sisällyttää talouspolitiikan suuntaviivoihin.

5.16

Intuitiivisesti voitaisiin päätyä samaan lopputulokseen laadittaessa sellaisia ympäristöindikaattoreita, joilla pyritään kytkemään ulkopuoliset tekijät talouskasvuun. Mikäli vaikutustenarvioinnissa otettaisiin huomioon kaikki sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tekijät, jotka — minkä nyt tiedämme — painavat vaa'assa huomattavasti enemmän kuin rahassa mitattavat taloudelliset tekijät, periaatteessa sellainen talouskasvun malli, joka perustuu aarniometsien hakkuuseen, olisi hylättävä. On kuitenkin erittäin vaikea määrittää taloudellisin termein ulkoisten tekijöiden, kuten ilmastonmuutoksen, biologisen monimuotoisuuden katoamisen, sellaisten ihmisten kohtalon, jotka saavat elantonsa lääkekasvien keräämisestä tai jotka käyttävät niitä, ja maaperän nopean köyhtymisen sekä siitä seuraavan eroosion ym. rahallinen arvo. Lyhyen aikavälin laskelma saattaisi olla varsin myönteinen, kun taas pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ja ulkoiset tekijät huomioon ottaen tase voisi osoittautua hyvin negatiiviseksi paitsi kyseessä olevalle alueelle tai maalle, myös koko planeetalle.

5.17

Kustannusten ja hyötyjen analyysi, joka on useiden säädöskäytännön parantamiseen liittyvien arvioiden taustalla ja jota hyödynnetään yhteisön vaikutustenarvioinneissa, osoittaa objektiivisesti ne rajoitukset, joita yhteiskunnallisten ja ympäristöä koskevien seikkojen käytöllä on vaikutustenarvioinneissa (14). Yhteiskunnallinen vaikutus ei ole välttämättä määräävä tekijä poliittisessa päätöksentekoprosessissa, vaikka sitä arvioitaisiinkin jonkin oleellisen indikaattorin pohjalta (menetettyjen työpaikkojen määrä, vaihtoehtoisten työllistymismahdollisuuksien puute). Siihen liittyy usein elementtejä, joita on mahdoton selvittää, etenkin silloin, kun vaikutustenarviointi kattaa lyhyelle — tai parhaassa tapauksessa keskipitkälle — aikavälille ulottuvan, rahamäärinä ilmoitetun laskelman. Pitkän aikavälin vaikutuksia on vaikeampi selvittää. Kuinka voidaan esimerkiksi arvioida taloudellista hyötyä, joka on odotettavissa laivojen polttoaineiden aiheuttaman saastumisen muutokseen liittyvästä kuolleisuuden laskusta (15)?

5.18

Mainittakoon vielä, että yhteiskunnallisia asioita koskevissa keskusteluissa käytetään käsitteitä, jotka ovat joskus epämääräisesti määriteltyjä. Esimerkiksi joustoturvaan liittyvä indikaattori määritellään eri tavalla eri maissa sen mukaan, perustuuko se asiasta saatuun kokemukseen vai pyritäänkö käsite tuomaan Euroopan unionin tasolla (16) tai kansallisella tasolla käytävään keskusteluun niin, että viitataan kansallisiin ”malleihin”, jotka on muodostettu tietyssä kontekstissa ja joita on vaikea tuoda toisenlaisiin yhteiskunnallisiin oloihin. Mitä seikkoja silloin pitäisi ottaa huomioon ja ennen kaikkea miten niitä olisi arvotettava, myönteisesti vai kielteisesti? Tiettyjen indikaattoreiden ottaminen mukaan tai niiden poisjättäminen saattaa paljastaa implisiittisiä arvoja ja ideologioita (17). Ongelma moninkertaistuu muodostettaessa yhdistettyjä indeksejä: mitä indeksejä olisi otettava mukaan, mitä kerrointa niihin on käytettävä, mikä on näin saadun yhdistetyn indeksin todellinen merkitys?

5.19

Yhdistetyissä indekseissä voi olla sekä määrällisiä että laadullisia ulottuvuuksia, ne on voitu jaotella iän, sukupuolen tai jonkin muun merkittävän kriteerin mukaan. Niiden olisi kuitenkin silti oltava helposti ymmärrettävissä. Miten esimerkiksi laadittaisiin indeksi elämän laadusta Euroopassa? Tällaiseen indikaattoriin voisi ajatella sisällytettävän tulot, odotettu elinikä, terveyspalvelujen tehokkuus, eläkkeet, keskimääräinen koulutustaso, työtyytyväisyys jne. Mutta siihen voisi aivan yhtä hyvin ottaa mukaan työttömyysprosentin, vajaatyöllisyyden tai asuinolosuhteet. Entä mikä suhteellinen arvo olisi annettava kullekin osatekijälle?

5.20

Niinpä indikaattorien laatiminen ei ole vain tekninen kysymys, vaan se liittyy tiiviisti yhteiseen arvojärjestelmään tai tietyssä yhteiskunnassa yhä voimissaan oleviin perinteisiin. Indikaattoreita laadittaessa on kuultava yhteiskunnan eri järjestöjä. Ne kuvastavat viime kädessä ideologisia ja poliittisia valintoja. Nykyään ”on harvinaista, että sosiaalisten indikaattorien laatimismenetelmät todella pitävät sisällään yhteiskunnan tavoitteita, jotka kuvastavat sen arvoja ja normeja —. Olennainen osa tällaista — menettelyä on kuulemisten ja konsensuksen avulla kiintopisteiden — tunnistaminen ja luokittelu useilla yhteiskunnan eri alueilla. Tässä prosessissa selvitetään myös tiedot ja tulokset sekä niiden väliset suhteet —. Toisin sanoen, jotta sosiaaliset indikaattorit voisivat olla politiikan liikkeelle paneva voima, prosessin on oltava osa lopputulosta.” (Associés EKOS Inc. 1998).

5.21

Esiin nousee myös kysymys siitä, mikä aihe valitaan tilastoanalyysien kohteeksi. Olisiko tarkasteltava yksilöitä, yhteisöjä vaiko pienintä yhteiskunnallista ja taloudellista yksikköä, kotitaloutta? Mikäli kerätään tietoa tietyistä etnisistä ryhmistä, syrjimättömyysvaatimus aiheuttaa ongelmia, mutta toisaalta olisi hyödyllistä saada selville syrjimisen luonne ja laajuus, jotta voitaisiin laatia menettelytapoja syrjinnän vähentämiseksi ja lopulta poistamiseksi pitkällä aikavälillä.

5.22

Tilastoja voidaan valita ja indikaattoreita laatia jo käynnistettyjen politiikkojen arvioimiseksi tai eri vaihtoehtojen selvittämiseksi varhaisessa vaiheessa. Jälkimmäisessä tapauksessa tarvitaan eittämättä laaja kirjo eri tilastoja, jotta voidaan päättää tietyn toimenpiteen käynnistämisestä sekä määrittää tavoitteet ja keinot päästä näihin tavoitteisiin. Valikoimaa voidaan myöhemmin supistaa, kun ensin on saatu esiin tärkeimmät tilastot ja indikaattorit. Tilastojen valinta on kuitenkin pitkälti empiiristä: kyse ei ole eksaktista tieteestä, ja samoista rahassa mitattavaa taloudellista ja muuta kuin taloudellista tietoa sisältävistä tilastoista voidaan tehdä erilaisia päätelmiä.

5.23

Esimerkiksi OECD keräsi tutkimuksensa Society at a Glance: OECD Social Indicators — 2005 Edition, lähdeluettelo) taustalla olevia sosiaalisia indikaattoreita varten seuraavanlaista raakatietoa:

5.24

Eurostat puolestaan käyttää seuraavia sosiaalisia indikaattoreita:

5.25

Kysymys kuuluu, missä määrin tämä indikaattorien lista, joka ei ole tyhjentävä, voidaan tehokkaasti kytkeä avoimen koordinointimenetelmän maaliskuussa 2006 asetettuihin yleisiin tavoitteisiin, joita ovat

5.26

On huolehdittava niin ikään siitä, että tiettyjen indikaattoreiden takana olevat käsitteet ja niiden laatimisessa käytettävät menetelmät ovat täsmällisiä. Esimerkiksi Ranskan Conseil de l'emploi, des revenus et de la cohésion sociale -neuvosto (CERC) (18) korostaa köyhyyskäsitteen monimerkityksisyyttä.

5.26.1

Köyhyyteen liittyy useita ulottuvuuksia: taloudellisten resurssien riittämättömyys, heikentyneet elinolosuhteet, riittämättömät kognitiiviset, sosiaaliset ja kulttuuriset resurssit. Köyhyyden määrittelyssä käytetään kahta erilaista lähestymistapaa, joissa otetaan huomioon nämä ulottuvuudet:

5.27

Tiivistäen voidaan todeta, että sosiaalisten indikaattoreiden tehtävänä on kiinnittää suuren yleisön ja päättäjien huomio sosiaalikysymyksiin, joita helposti aliarvioidaan tai jotka ymmärretään puutteellisesti. Päättäjien huomion kiinnittäminen olennaisiin kysymyksiin on sitäkin tärkeämpää sen vuoksi, että he ovat usein jatkuvan informaatiotulvan alaisina. Kuten Herbert Simon oivasti muotoili, ”liiallinen informaatio tuhoaa informaation”.

5.27.1

Käytännössä tästä seuraa se, että indikaattorijärjestelmien tarkoituksena on tarjota ”ihanteellinen informaatiokooste”.

5.28

Indikaattori on enemmän kuin vain tilastotieto:

Indikaattorijärjestelmä ei ole vain kooste tietoja. Näin ollen:

5.29

Käytännössä indikaattorin ominaisuuksia ovat

5.30

Indikaattorijärjestelmien ominaisuuksia:

6.

ETSK esittää, että EU:n lainsäädäntöehdotusten ja poliittisten aloitteiden yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi sisällytetään kaikkiin politiikan aloihin. Toisin sanoen komission olisi arvioitava huolella kaikkien asiaankuuluvien aloitteiden yhteiskunnallinen vaikutus kyseisestä alasta vastaavasta pääosastosta tai aiheesta riippumatta. Tämä on tärkeää todellisen ”sosiaalisen Euroopan” luomiseksi ja kansalaisten tuen saamiseksi. Säädöskäytännön parantamista koskeva aloite tarjoaa asianmukaisen foorumin tähän suuntaan pyrittäessä.

6.1

Tällaisessa arvioissa olisi tutkittava erikseen sellaisia ryhmiä, joita uusi lainsäädäntö mahdollisesti ja eri tavoin saattaa koskea. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuten naisiin, vammaisiin tai etnisiin vähemmistöihin. Jossain tapauksissa ja kyseessä olevan aloitteen aiheen mukaan saattaa olla tarpeen tarkastella jopa tiettyjä alaryhmiä, kuten sokeita.

7.1

Edellä esitetystä sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maaliskuuta 2007 järjestämän kuulemistilaisuuden antamista tuloksista seuraa, että eräiden käsitteiden monimerkityksisyyden vuoksi on mahdotonta käyttää yhdelle ainoalle kriteerille perustuvaa sosiaalista indikaattoria. Jo itse yhteiskunnallinen keskustelu on luonteelta sellaista, että siinä käytetään epätarkasti määriteltyjä käsitteitä, jotka väistämättä vaihtelevat maasta tai yhteiskunnallisista olosuhteista toiseen. On myös muistettava, että tiettyjen indikaattoreiden mukaan ottaminen tai poisjättäminen paljastaa enemmän tai vähemmän eksplisiittisiä arvoja ja ideologioita. Indikaattoreiden valinta on lisäksi pitkälti empiiristä, minkä pitäisi periaatteessa estää ajattelun kaikenlainen kaavamaisuus.

7.2

Poliittisten päättäjien huomion kiinnittäminen kaavaillun lainsäädännön yhteiskunnallisiin vaikutuksiin on eittämättä erittäin tervetullutta ja tarpeellista, ellei jopa välttämätöntä. Esiin nousee kuitenkin kysymys sovellettavista menetelmistä, sillä ”liiallinen informaatio tuhoaa informaation”. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä menetelmiin, joita ei ole vielä määritelty.

7.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo niin ikään, että tässä harkintavaiheessa on olennaisen tärkeää kiinnittää komission huomio muun muassa niihin kriteereihin, jotka indikaattorin on täytettävä:

7.4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n lainsäädäntöehdotusten ja poliittisten aloitteiden yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi kaikkiin yhteisön politiikkoihin, huolimatta siitä, mikä pääosasto on vastuussa sen päättämisestä, tarvitaanko yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia. Tämä on olennaisen tärkeää todellisen ”sosiaalisen Euroopan” luomiseksi ja kansalaisten tuen saamiseksi.

7.5

Komitean olisi otettava huomioon vaikutustenarvioinnin toteutuskaavio ja vaikutustenarviointi täysimääräisesti ja samaan aikaan sen lainsäädäntöehdotuksen kanssa, josta sen on määrä antaa lausunto. Olisi hyvä, jos työskentely voitaisiin aloittaa aikaa hukkaamatta, heti lainsäädäntöehdotuksen kanssa julkaistavan tiedonannon julkaisemisen jälkeen.

7.6

On ensiarvoisen tärkeää toteuttaa säännöllisiä arviointeja ja tarvittaessa muuttaa sellaisen lainsäädännön toteuttamista, josta on tehty alustava vaikutustenarviointi, sekä kytkeä tähän mukaan työmarkkinaosapuolet ja tarvittaessa asianomaiset kansalaisjärjestöt. Tämä on tarpeen siksi, että voidaan varmistaa yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinneissa käytettyjen indikaattoreiden ja niiden yhdistelmien käyttökelpoisuus ja jotta voidaan hyödyntää arvioinneista saadut tiedot ja tarvittaessa jopa kannustaa lainsäätäjää harkitsemaan mahdollista tarkistamista.

7.7

Eräissä tietyissä tapauksissa, jotka ovat yhteiskunnan kannalta erittäin merkittäviä (esimerkiksi työlainsäädäntö), olisi työmarkkinaosapuolia kuultava vieläkin varhaisemmassa vaiheessa sellaisten sopivimpien indikaattoreiden löytämiseksi, joiden avulla voidaan toteuttaa niin täydellinen ja objektiivinen vaikutustenarviointi kuin mahdollista.

7.8

Säädöskäytännön parantamista koskeva aloite on kiistämättä sopivin foorumi askeleen ottamiseksi tähän suuntaan, sillä sen tavoitteena on parantaa sääntelyä niin, että tehdään lainsäädäntöehdotuksia, jotka ovat tarpeellisia ja tehokkaita ja joiden vaikutukset ovat ennakoitavissa ja vakaat niiden kannalta, joita ne koskevat. Aloitteen mukaan viimeksi mainitut kytketään paremmin mukaan vaikutusten arviointiin yhteisön neuvoa-antavien elinten (ETSK ja AK) ja tarvittaessa työmarkkinaosapuolien ja asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kautta.