27.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/1

1.1

Komitea katsoo, ettei ole oikein soveltaa automaattista mukautusta, joka perustuu 12 jäsenvaltion EU:ssa vuodesta 1992 laskettuihin inflaatioprosentteihin, kun otetaan huomioon, että sittemmin unioniin on liittynyt vuonna 1995 kolme, 1. toukokuuta 2004 kymmenen ja 1. tammikuuta 2007 kaksi uutta jäsenvaltiota.

1.2

Komitea katsoo, että tavoitteena olevan yhdenmukaistamisen toteuttaminen 27 jäsenvaltion EU:ssa edellyttää, että harkitaan myös valmisteveron enimmäismäärän hyväksymistä. Se on itse asiassa varmasti yksi keinoista, joilla voidaan tulevaisuudessa torjua tehokkaasti salakuljetusta ja petoksia ja jonka avulla voidaan lähentää verotasoja edistäen samalla sisämarkkinoiden todellista kehitystä. Kuluttajia ei tule rinnastaa pimeän kaupan harjoittajiin sen vuoksi, että he ostavat alkoholituotteita sieltä, mistä he saavat niitä halvimmalla, ja heidän etujaan suojataan asteittain etenevällä yhdenmukaistamisella.

1.3

Komitea suosittaa, että jäsenvaltioita kielletään selvästi ottamasta käyttöön muita kulutukseen kohdistuvia veromuotoja — joita saatetaan toisinaan kutsua ”yhteisöveroksi” — tavanomaisen valmistevero- ja alv-järjestelmän rinnalle, kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on määrännyt (1).

1.4

Komitean mielestä ehdotus ei täytä asianmukaisia johdonmukaisuusehtoja perustamissopimuksen 93 artiklan valitsemiselle oikeusperustaksi. Kyseisen artiklan mukaan neuvosto antaa yksimielisesti säännökset kansallisen verolainsäädännön yhdenmukaistamisesta. Koska ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille vapaus määrittää verojen määrät vähimmäismäärien pohjalta, se ei yhdenmukaista mitään.

1.5

Komitea pitää virheellisenä sitä, komissio minimoi ehdotuksensa ja perustelee sillä vaikutusten arvioinnin ja asianomaisten osapuolien kuulemisen puuttumista. Komiteassa järjestetyssä kuulemisessa kaikki osanottajat ilmoittivat vastustavansa komission ehdotusta ja pyysivät, että komissio tekisi tulevaisuudessa perusteellisen vaikutusten arvioinnin.

1.6

Komitea toivoo, että ehdotus perutaan, ja pyytää, että komissio ajantasaistaisi tulevaisuudessa viittaukset direktiivissä 92/83/ETY annettuihin yhdistetyn nimikkeistön koodeihin ja tarkistaisi luokittelumenettelyjä.

2.1

Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen määrien lähentämisestä annetussa neuvoston direktiivissä 92/84/ETY vahvistetaan valmisteveron vähimmäismäärät alkoholille ja eri alkoholijuomaluokille. 8 artiklan mukaan komission tulee tutkia asiaa säännöllisesti ja laatia kertomus sekä antaa tarvittaessa ehdotus muutoksen tekemiseksi.

2.2

Komissio esitti 26. toukokuuta 2004 kertomuksen, jossa se katsoi, että vähimmäismääriä olisi aiheellista lähentää entisestään, jotta voitaisiin parantaa sisämarkkinoiden toimintaa sekä torjua petoksia ja salakuljetusta, joiden harjoittamiselle jäsenvaltioiden järjestelmien erot ovat hyödyksi. Kertomusta seuranneen keskustelun päätteeksi neuvosto pyysi komissiota ”laatimaan ehdotuksen valmisteveron vähimmäismäärien mukauttamiseksi, jotta estettäisiin yhteisön vähimmäismäärien reaaliarvon aleneminen, sekä siirtymäkausien ja poikkeusten tarjoamiseksi jäsenvaltioille, joille niiden määrien korottaminen voi aiheuttaa vaikeuksia”. Neuvosto lisäsi vielä, että ”komission olisi myös otettava asianmukaisella tavalla huomioon, että kyseessä on poliittisesti arkaluonteinen asia”.

2.3

Komissio ehdottaa näin ollen, että direktiiviä muutetaan seuraavasti:

2.4

Muutosehdotuksen päätavoitteena on korottaa neuvoston toivomuksen mukaisesti valmisteveron vähimmäismäärät vastaamaan vuonna 1992 sovittua reaaliarvoa eli tasolle, jolla komission mukaan ”varmistetaan — sisämarkkinoiden moitteeton toiminta”.

3.1

Vaikutusten arvioinnin puuttuessa komitea piti aiheellisena kuulla suoraan tuottaja-, kuluttaja- ja ammattijärjestöjä. Kuulemisessa kaikki osanottajat ilmoittivat yksimielisesti pitävänsä ehdotettua direktiiviä hämmentävänä. Eräät järjestöt huomauttivat myös, että tämän ehdotuksen vaikutuksesta eri alkoholijuomien kohtelun väliset erot kasvaisivat, mistä olisi selkeää haittaa valmisteveron alaisille alkoholijuomille. Valmisteverottomien juomien valmistajat toivovat toisaalta, ettei nykyistä, yhteisen maatalouspolitiikan sopimuksissa määriteltyä järjestelmää muutettaisi.

3.2

Kuulemiseen osallistuneet (2) olivat myös samaa mieltä siitä, että sosiaaliset ja terveydelliset näkökohdat tulee ottaa huomioon, mutta ne eivät saa muodostaa perustaa verotukselle. Osanottajat toivoivat tiedotuskampanjaa vastuullisesta kuluttamisesta väärinkäytön riskien vähentämiseksi, ja komitea on asiasta samaa mieltä. Lisäksi korostettiin siitä, että Euroopan teollisuudella on maailmanlaajuinen johtoasema, ja sen osuus Euroopan bkt:hen sekä välittömään ja välilliseen työllistämiseen on merkittävä.

3.3

Direktiivin muutosehdotus vaikuttaa rutiinitoimenpiteeltä, jonka yhteydessä yksinkertaisesti mukautetaan määrät vuoden 1993 ja nykyhetken väliseen inflaatioon. Ehdotuksessa käsitellään itse asiassa kuitenkin hyvin monimutkaista ja arkaluonteista aihetta, ja se osoittaa, kuinka kaukana kansallisissa politiikoissa ja intresseissä ollaan valmiudesta edetä verotuksen todelliseen lähentämiseen yhteisössä. Komitea on useaan otteeseen ilmoittanut kannattavansa verotuksen yhdenmukaistamista ja katsoo, että yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, jotta kuluttajat saataisiin arvostamaan yhtenäismarkkinoiden etuja.

3.4

Ecofin-neuvoston 7. ja 28. marraskuuta 2006 pidetyissä kokouksissa, joissa käsiteltiin muun muassa käsillä olevaa ehdotusta, avattiin uudelleen jäsenvaltioiden väliset loputtomat keskustelut ja ehdotettiin pääosin uudestaan puitteita, jotka olivat vuonna 1992 määrittäneet direktiivin luonteen. Direktiivissä asetettiin vain vähimmäismäärät ilman mitään mahdollisuutta avata yhteistä väylää valmisteveron määrien yhdenmukaistamiselle ja lähentämiselle.

3.5

Jos tutkitaan tarkkaan yksittäisten jäsenvaltioiden soveltamia määriä, huomataan, että erot ovat valtavia. Toukokuun 26. päivänä 2004 annetussa kertomuksessa mainittiin toimenpiteet, joita eri juomatyyppeihin sovelletaan 25 jäsenvaltiossa ja kahdessa ehdokasmaassa Romaniassa ja Bulgariassa, jotka liittyivät unioniin 1. tammikuuta 2007 (3). Vähimmäis- ja enimmäismäärien ero on 1100 prosenttia!

3.6

Esimerkiksi viinissä määrä vaihtelee nollasta 273 euroon hehtolitralta. Kuohuviinissä määrä vaihtelee nollasta 546 euroon hehtolitralta. Oluessa määrä vaihtelee 0,748 eurosta hl/platoaste (4) eli 1,87 eurosta 19,87 euroon hl/alkoholiprosentti. Kuohumattomissa ja kuohuvissa välituotteissa vaihtelu on 45 ja 497 euron välillä ja puhtaassa alkoholissa 550 ja 5 519 euron välillä hehtolitraa kohden. Alkoholijuomissa, joiden tilavuusprosentti on 40, tämä merkitsee vaihtelua 220 ja 2 210 euron välillä hehtolitraa kohden.

3.7

Komission ehdottama vähimmäismäärien mukauttaminen vähentäisi eri maissa sovellettavien määrien eroja 1100 prosentista 800-1000 prosenttiin. Komission väite, jonka mukaan toimenpiteellä voidaan varmistaa sisämarkkinoiden toiminta, vaikuttaakin todella uskaliaalta. Tehokkaan tuloksen saavuttamiseksi komitea ehdottaa, että vähimmäismäärän rinnalle otetaan käyttöön enimmäismäärä, joka on tulevaisuudessa yksi keinoista salakuljetuksen ja petosten torjumiseksi.

3.8

On yhtä turha korostaa, ettei vähimmäismäärien mukauttaminen inflaatioprosenttiin nosta niiden reaaliarvoa. Tietojen täydentämiseksi komission olisi pitänyt esittää dynaaminen malli siitä, miten jäsenvaltioiden soveltamat valmisteverot ovat kehittyneet harmonisointiehdotuksen eli valkoisen kirjan esittämisestä vuonna 1985. Konkreettisena vaikutuksena on ollut sen sijaan se, että tietyin poikkeuksin valmisteverojen reaaliarvo on noussut jäsenvaltioissa eräille maille myönnetyn siirtymäajan päätyttyä. Komitea pitää kielteisinä kaikkia jäsenvaltioiden käytäntöjä, joissa valmisteverojen ohella sovelletaan muita veromuotoja, joita saatetaan kutsua ”yhteisöveroiksi”.

3.9

Tällainen kehityssuunta käy ilmi komission teettämästä tutkimuksesta (5), jonka mukaan kolmea jäsenvaltiota lukuun ottamatta kaikki muut ovat korottaneet valmisteverojensa arvoa joka vuosi tai muutamien vuosien välein.

3.10

Kyseisessä tutkimuksessa otettiin huomioon kysynnän hintajousto, ja siinä osoitettiin, että vähimmäismäärien mukauttaminen inflaatioon johtaisi seuraaviin tuloksiin:

3.11

Lisäksi olisi mielenkiintoista vertailla tutkimuksessa kuvailtuja 15 jäsenvaltion EU:ta koskevia vähimmäismäärien vaihtelun vaikutuksia vaikutuksiin, jotka on laskettu 27 jäsenvaltion EU:n pohjalta.

3.12

Komitea pohtii, pitäisikö komission toimia tässä asiassa, joka on erikseen määritelty äärimmäisen arkaluonteiseksi, edelleenkin hallintotahona vai tulisiko sen esittää, myös keskusteltuaan asiasta jäsenvaltioiden kanssa, ehdotuksia, jotka voisivat lieventää tehokkaasti näin erilaisten verotusjärjestelmien ylläpidosta johtuvia voimakkaita kilpailun vääristymiä.

3.13

Toinen seikka, jota komissio ei ole ottanut lainkaan huomioon laatiessaan ehdotusta direktiivin 92/84/ETY muuttamisesta, on se, että 12 jäsenvaltion yhteisössä vuonna 1992 tuloerot henkeä kohden eivät olleet niin suuret, että ne olisivat nostaneet määriä kovin korkealle. 27 jäsenvaltion EU:ssa, jossa palkka- ja eläke-erot ovat suuria, samanlaisen verotuksen soveltaminen edelleenkin uusiin ja vanhoihin jäsenvaltioihin on väärä toimintapa, josta on haittaa yksinomaan alemmille tuloluokille. Niiden työntekijöiden ja eläkeläisten kohdalla, joiden tulot ovat alle 100–150 euroa kuukaudessa ja jotka ovat jo saaneet kokea alkoholin valmisteveron 50–400 prosentin korotukset, 31 prosentin lisäkorotus vaikuttaisi ilman muuta kielteisesti kulutukseen. Komitea katsoo, ettei ole oikein soveltaa automaattista mukautusta, joka perustuu 15 jäsenvaltion EU:ssa vuodesta 1992 laskettuun inflaatioasteeseen, kun otetaan huomioon, että unioniin on sittemmin liittynyt 12 uutta valtiota.

3.14

Hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ehdotettu automaattinen järjestely on ristiriidassa kaikkien inflaatiota torjuvien politiikkojen kanssa, joita on toteutettu jäsenvaltiossa; ne ovat jo kauan sitten poistaneet käytöstä palkkojen ja eläkkeiden automaattiset mukautukset inflaatioprosenttiin. Komissio ei anna hyvää selitystä sille, miksi tällainen mekanismi pitäisi säilyttää nimenomaan valmisteveroissa.

3.15

Komitea katsookin, että nykyinen mekanismi on täysin epäasiallinen ja että (12:n, 25:n vai 27:n jäsenvaltion EU:n?) inflaatioprosenttiin mukauttaminen on turhan rankaiseva toimenpide erityisesti pienituloisille. Tämä pätee kaikkiin välillisiin veroihin, joissa ei oteta huomioon veronmaksajan todellisia tuloja.

3.16

Kohtuullinen alkoholin kulutus, esimerkiksi viinin kulutus eräissä jäsenvaltioissa, kuuluu eräiden Euroopan kansojen kulttuuriin ja historiaan. Ongelmaa ja sen eri näkökohtia tulee kuitenkin tarkastella kokonaisvaltaisesti.

3.17

Komitea kunnioittaa niiden maiden valintoja, jotka soveltavat tiukkaa veropolitiikkaa alkoholiin ja tupakkaan. Tähän voi olla syynä väärinkäyttö erityisesti nuorten keskuudessa. Eräät jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että niiden veropolitiikassa on otettava huomioon kansanterveys. Nämä vapaavalintaiset päätökset eivät kuitenkaan voi vaikuttaa muiden jäsenvaltioiden valintoihin ja perusteluihin.

3.18

Komitea on jo antanut asiasta lausunnon (7), jossa se tähdentää: ”Väärinkäyttöön puututaan parhaiten valistus-, tiedotus- ja koulutusohjelmilla, jotka on suunnattu ensisijaisesti alkoholin väärinkäyttäjille”.

3.19

Komitea katsoo, ettei ole perusteltua soveltaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklaa, jonka mukaan neuvosto antaa yksimielisesti säännökset veroja koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamisesta siltä osin kuin yhdenmukaistaminen on tarpeen sisämarkkinoiden toteutumisen ja toiminnan varmistamiseksi 14 artiklassa mainitussa määräajassa. Vähimmäisvalmisteveron korottaminen ei itse asiassa edistä yhdenmukaistamista, vaan antaa vähimmäisperustan, jota kukin jäsenvaltio voi päättää korottaa rajattomasti. Todelliset määrät ovat edelleenkin eriytyneet direktiivin 92/84/ETY hyväksymisestä tähän päivään, mikä osoittaa, ettei direktiivin avulla ole onnistuttu toteuttamaan yhdenmukaistamista.

4.1

Verotustason suuret erot ovat esteenä sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle. Ne vaikuttavat kielteisesti myös niin, että ne johtavat valmisteverojen osittaiseen kiertämiseen siten, että ne maksetaan toisessa jäsenvaltiossa kuin missä loppukulutus tapahtuu, tai valmisteverojen täydelliseen kiertämiseen tuomalla tuotteita EU:n ulkopuolisista maista tai ohjaamalla muualle transitotuotteita, joista ei ole kannettu veroa.

4.2

Sähköisen kaupankäynnin kehittyminen antaa lisämahdollisuuksia veropetoksiin, koska etämyyntiä on mahdotonta valvoa eikä alkoholin valmisteveropetosten torjumiseksi ole olemassa koordinoitua politiikkaa, sillä tietyt jäsenvaltiot eivät pidä näitä petoksia ongelmana ja ilmiö koskee lähes yksinomaan alueita, joilla verotus on korkeaa.

4.3

Laajentumisen myötä unionin ulkorajat ulottuvat maihin, joissa verotaso on paljon alhaisempi kuin keskimäärin EU:ssa, ja petosmahdollisuudet ovat kasvaneet eksponentiaalisesti. Eräissä maissa, jotka ovat nykyään EU:n rajalla, korruptio on hyvin yleistä ja koskee myös tulliviranomaisia. Salakuljetuksen torjuntaa on entisestään vahvistettava, ja jos valmisteveroja nostetaan ehdotetulla tavalla, kansainvälisten pimeän kaupan harjoittajien voittomarginaalit kasvavat entisestään.

4.4

Vuonna 1992 unioni päätti tarttua valmisteveron alaisia tuotteita koskevien petosten ongelmaan ja antoi 25. helmikuuta 1992 neuvoston direktiivin 92/12/ETY valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta. Koska tulokset osoittautuivat laihoiksi, direktiiviä muutettiin 16. marraskuuta 2004 annetulla neuvoston direktiivillä 2004/106/EY. Samaisella direktiivillä muutettiin myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen, tiettyjen valmisteverojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla annettua direktiiviä 77/799/ETY.

4.5

Komitea toteaakin lausunnossaan (8), että petosten tehokkaaksi torjumiseksi ”valmisteveroja koskevaa jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa on uudistettava, vahvistettava, yksinkertaistettava ja tehostettava”.

4.6

Samassa lausunnossa painotetaan vielä: ”Jälleen kerran huomataan, että nykyistä tehokkaammin toimivien yhtenäismarkkinoiden sekä tässä tapauksessa veropetosten ja veronkierron paljastavien ja niitä torjuvien menettelytapojen tuomat edut supistuvat kansallisten intressien suojelun vuoksi. — Monet petokset juontuvat nimittäin suoraan jäsenvaltioiden välisistä toisinaan huomattavistakin valmisteveroprosenttien eroista.

ETSK käyttää tilaisuutta hyväkseen muistuttaakseen voimassa olevan ja kaikkiin yhteisön verolainsäädäntöä koskeviin päätöksiin sovellettavan yksimielisyysperiaatteen aiheuttamista rajoituksista. Komitea korostaa, että kyseisestä periaatteesta on luovuttava ja ryhdyttävä soveltamaan määräenemmistöpäätöksiä, kun on kyse veroista, jotka vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan tai aiheuttavat kilpailun vääristymistä.”

4.7

Komitea on esittänyt ja toistanut useaan otteeseen seikat, joita se pitää keskeisinä kyseisellä alalla:

4.8

Esimerkiksi Ruotsissa vuonna 2004 matkailijat ja salakuljettajat toivat maahan noin 164 miljoonaa litraa olutta, mikä vastaa 173 miljoonaan litran myyntiä valtion monopolissa Systembolagetissa. Tämä merkitsee noin 190 miljoonan euron valmistevero- ja alv-maksujen menetystä Ruotsin valtiolle. Tällaiset hankinnat ovat lisääntyneet 40 prosentilla vuodesta 2002, jolloin ulkomailta ostettuja tuotteita koskevat erityisrajoitukset poistettiin. Laskelmien mukaan salakuljetus on kaksinkertaistunut viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana. Tanskassa arvioidaan matkailijoiden Saksasta hankkiman oluen määrän olevan 95 miljoonaa litraa. Jos tähän lukuun lisätään vielä noin 10 prosentin osuus salakuljetettuja tuotteita, tuloksena on, että noin 30 prosenttia Tanskassa kulutetusta oluesta jää Tanskan verotuksen ulkopuolelle. Suomessa matkailijat toivat vuonna 2005 maahan yli 42 miljoonaa litraa olutta eli 10 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Tämä merkitsi yli 50 miljoonaan euron verotulojen menetystä. Itävallassa ja Tšekissä matkailijoiden Saksasta maahan tuoma määrä on 30 miljoonaa litraa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 100 miljoonaa litraa, ja tähän on vielä lisättävä laaja-alaisen salakuljetuksen piiriin kuuluvat määrät (9).

5.1

Vuonna 2004 antamassaan kertomuksessa komissio esitti ongelmat, jotka olivat tulleet ilmi direktiivin 92/84/ETY soveltamisessa, ja painotti erityisesti seuraavaa kolmea seikkaa:

5.2

Ensimmäisen seikan osalta komissio ehdottaa kuohumattomien viinien ja kuohuviinien erilaisen kohtelun poistamista. Perusteluna komissio toteaa, ettei kyseisen käytännön taustalla olevia syitä ole enää olemassa eli kuohuviinejä ei enää pidetä luksustuotteina (tosin joidenkin kuohumattomien viinien kohdalla tilanne on päinvastainen).

5.3

Toisen seikan osalta direktiivin 92/83/ETY (valmisteverojen rakenne) 26 artiklan mukaan viittaukset yhdistetyn nimikkeistön koodeihin kohdistuvat siihen yhdistetyn nimikkeistön toisintoon, joka oli voimassa direktiivin antamisen ajankohtana (19. lokakuuta 1992). Komissio ehdottaa sen sijaan viittauksia mahdollisimman tuoreisiin sovellettaviin NC-koodeihin ja muutosten hyväksymistä tulevaisuudessa direktiivin 92/12/ETY 24 artiklan mukaisesti (valmisteverokomitean avustuksella, kuten energiatuotteiden kohdalla).

5.4

Kolmannesta seikasta voidaan todeta monien toimijoiden huomauttaneen, että direktiivin muotoilu on yleisluonteinen eikä siinä tarkenneta, kuinka paljon tislattua alkoholia voidaan lisätä ”muihin käymistietä valmistettuihin juomiin”. Ongelman ratkaisemiseksi komissio ehdottaa, että valmisteverotarkoituksessa tehtävän alkoholijuomien luokittelun riippuvuutta NC-luokittelusta vähennetään.

5.5

Komitea pitää toimijoiden vaatimia muutoksia perusteltuina ja johdonmukaisina yksinkertaistamisen ja kilpailun suojelemisen kannalta. Komitea kannattaakin komission tekemiä ehdotuksia ja ihmettelee, miksei näitä muutoksia ole tehty muuttamalla direktiiviä 92/83/ETY.

5.6

Komitea toivoo, että direktiiviehdotus perutaan, ja suosittaa, että komission ehdottamat muutokset tehdään sillä välin direktiiviin 92/83/ETY.