8.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 185/80

1.1

Lissabonin strategia tarjoaa laajan kirjon horisontaalisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on toimintapuitteiden luominen Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi. Alakohtaisia lähestymistapoja ei ole vielä omaksuttu. Komission tuoreen tiedonannon myötä EU ottaa uuden askeleen kohti yhteisen eurooppalaisen teollisuuspolitiikan luomista. Yhteisen politiikan ja yhteisten ensisijaisten tavoitteiden pitäisi parantaa Euroopan kilpailukykyä globaalissa toimintaympäristössä. Komission tiedonanto yhtenäisen teollisuuspolitiikan puitteista on sen vuoksi erittäin tervetullut.

1.2

ETSK on tyytyväinen tuotantoteollisuuden 27 sektorin tarpeellisten tukitoimien laajaan analyysiin tiedonannossa. ETSK kannattaa myös 14 alakohtaisen ja monialaisen työryhmän perustamista, ja sen tavoitteena on suunnitella konkreettisia toimia Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi.

1.3

Tiedonannossa ei kuitenkaan käsitellä Euroopan teollisuuspolitiikan laatimisen ja toteuttamisen keskeisiä näkökohtia. Vastuu sen toteuttamisesta on annettu komission muiden yksiköiden, valtiollisten tai alueellisten viranomaisten tai teollisuuden itsensä tehtäväksi. Tehtävänjakoa koskevat kysymykset on jätetty avoimiksi.

1.4

Erityisesti mainittakoon, että tiedonannossa ei tuoda esiin EU:n ja jäsenvaltiotason välistä tarpeellista tehtävänjakoa. 14 uutta alakohtaista työryhmää toimivat pääasiassa EU:n tasolla. ETSK korostaa, että on olennaisen tärkeää alkaa koordinoida toimintaa jäsenvaltiotason kanssa. Näin vältetään ajanhukka — johon teollisuudella ei liiemmin ole varaa.

1.5

Tiedonannossa ei juurikaan käsitellä julkisen vallan roolia innovaation ja kilpailukyvyn alalla eikä tuotantoteollisuuden ja palveluiden välistä rajanvetoa.

1.6

Tulevan työskentelyn kannalta ETSK korostaa sidosryhmien ja etenkin työmarkkinaosapuolten aktiivisen osallistumisen merkitystä. Komitean mielestä on olennaisen tärkeää, että työmarkkinaosapuolet voivat tehdä sopimuksia teollisuuden rakennemuutoksesta ja innovaatiosta, kuten eräissä EU-maissa jo tapahtuu.

1.7

Tiedonannolla EU vastaa kysymykseen ”Onko Euroopan tuotantoteollisuudella tulevaisuutta?”. ETSK puolestaan on valmis sisällyttämään Euroopan teollisuuspolitiikkaa koskevat aiheet Lissabonin strategian toteuttamista varten perustettuun verkostoon.

2.1

Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2005 esittämä Lissabonin strategian puoliväliarviointi antoi hyvin ristiriitaisen kuvan siitä, mitä viiden ensimmäisen vuoden aikana on saatu aikaan.

2.2

Lissabonin strategia on epäonnistunut erityisesti talouden ja elinkeinoelämän kasvun lisäämisessä sekä uusien ja parempien työpaikkojen luomisessa. Euroopalla on vaikeuksia menestyä maailmanlaajuisessa kilpailussa. Monissa kasvua ja kilpailukykyä koskevissa indeksitilastoissa Yhdysvallat ovat kärjessä yhdessä Pohjoismaiden kanssa. Euroopan suuret taloudet ovat kaukana niiden jäljessä. Kansainvälisen talousfoorumin hiljattain tekemässä vertailussa Yhdistynyt kuningaskunta oli sijalla 13, Saksa sijalla 15 ja Ranska sijalla 30 juuri ennen Espanjaa. Toisaalta huomattakoon, että talouskasvun osalta eräät EU:n uudet jäsenvaltiot selviytyvät hyvin: vuonna 2005 Slovakian bkt-kasvuprosentti oli 5,5 ja Puolan 5,4.

2.3

Elinkeinoelämän kansainvälisen ”Conference Board” -organisaation hiljattain tekemän, tuottavuuden kasvua koskevan kansainvälisen tutkimuksen mukaan johtavat eurooppalaiset taloudet ovat kymmenen vuoden jakson aikana jääneet yhä enemmän jälkeen Yhdysvalloista. EU:n 15 vanhan jäsenvaltion tuottavuuden kasvu oli vuonna 2005 vain 0,5 prosenttia. Yhdysvalloissa vastaava luku oli 1,8 ja Japanissa 1,9.

2.4

Vastauksena Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2005 tekemään päätökseen Euroopan komissio on vuoden mittaan antanut huomattavan määrän ehdotuksia ja tiedonantoja, joissa käsitellään teollisuuden rakenneuudistusta, tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä yrittäjyyden ja pk-yritysten tukemista.

2.5

Uusien ehdotusten joukosta on kuitenkin puuttunut pyrkimys käsitellä alakohtaisia, erityisesti tuotantoteollisuuteen liittyviä kysymyksiä ja luoda perusta alakohtaisille tai vertikaalisille tukitoimille. Uudella tiedonannollaan ”Yhtenäisempi lähestymistapa teollisuuspolitiikkaan” komissio pyrkii tyydyttämään tämän tarpeen.

3.1

Tiedonantoa voidaan pitää alkusysäyksenä uudelle prosessille, joka perustuu 27 tuotantoteollisuuden sektorin kilpailukykyisyyden analyysiin.

3.2

Huomio kiinnitetään niihin asioihin, jotka yritysten itsensä mielestä aiheuttavat innovaatiota, kilpailukykyä ja kasvua hankaloittavia pullonkauloja. Erityisesti keskitytään pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset). Tämä on loogista, kun otetaan huomioon, että unionin tuotantoteollisuussektori muodostuu pääosin pk-yrityksistä, joiden piirissä on 58 prosenttia tuotantoteollisuuden työvoimasta. Valmisteluvaiheessa on konsultoitu myös useita sidosryhmiä.

3.3

Tiedonannossa analysoidut tuotantosektorit edustavat neljää pääasiallista alaa: elintarviketeollisuus ja biotieteet, koneita ja järjestelmiä tuottava teollisuus, muoti- ja muotoiluteollisuus sekä perus- ja välituotteita tuottava teollisuus. Konkreettisesti sanottuna analyysi kattaa ainakin seuraavat alat: biotekniikka ja lääkkeet, koneenrakennus ja sähkötekniikka ja puolustus- ja avaruusteollisuus sekä kattaa myös tekstiili- ja huonekaluteollisuuden ja keramiikka-, teräs-, kemian-, selluloosa- ja paperiteollisuuden.

3.4

27 sektorin kilpailukyvyn arvioinnissa käytettiin seuraavia kriteereitä:

3.5

Alakohtaisissa päätelmissä esitetään ne ”poliittiset haasteet, joiden katsotaan olevan kyseisen sektorin kannalta tärkeimmät” (lainaus komission tiedonannosta). Tästä huolimatta päätelmät eivät ole kovin selkeät. Esimerkiksi biotekniikan alalla on mainittu, että tutkimusta tarvitaan lisää, mutta ei sitä, että myös taitojen lisääminen on tarpeen. Tekstiilialalla tutkimuksen ja taitojen tarve on mainittu markkinoillepääsyn yhteydessä, mutta tarvetta kaupan vääristymien torjuntaan ei mainita.

3.6

Komissio ehdottaa seitsemän laajan ja monialaisen poliittisen aloitteen käynnistämistä yhteisiin haasteisiin paneutumiseksi ja yhteisvaikutusten vahvistamiseksi. Aloitteet ovat:

3.7

Monialaisten aloitteiden lisäksi komissio ehdottaa useita alakohtaisia aloitteita. Ne ovat: lääkefoorumi, biotieteitä ja biotekniikkaa koskevan strategian välitarkistus, kemianteollisuutta ja puolustusteollisuutta käsittelevät uudet korkean tason ryhmät, Euroopan avaruusohjelmaa koskeva aloite, tieto- ja viestintätekniikan kilpailukykyä käsittelevä erityistyöryhmä ja koneenrakennusalaa koskevan poliittisen vuoropuhelun käynnistäminen.

4.1

Uusi tiedonanto on ensimmäinen merkittävä yritys tehdä tuotantoteollisuuden kilpailukykyä ja innovointia koskevia kattavia alakohtaisia aloitteita. Komitea suhtautuu aloitteeseen myönteisesti. Pelkät laaja-alaiset järjestelmät ja aloitteet eivät riitä. Uusi tiedonanto on rakenteensa ansiosta arvokas perusta konkreettisista toimista tehtäville päätöksille. Aloitteeseen sisältyy syvällinen kasvun ja kilpailukyvyn analyysi monilla teollisuuden aloilla.

4.2

Komissio katsoo, että ehdotus tarjoaa puitteet painopisteiden asettamiseksi. Globalisaation haasteisiin vastaaminen on keskeisessä asemassa.

4.3

Tiedonannosta puuttuu selkeä yhteys EU:n tasolla tehtävien ponnistelujen ja valtiollisen ja alueellisen julkisen vallan, teollisuuden ja sidosryhmien tarvittavan osallistumisen väliltä. Tilannetta on tarkoitus parantaa prosessin edetessä, varsinkin uusissa alakohtaisissa ja monialaisissa työryhmissä. On kuitenkin olemassa ilmeinen vaara, että suunnitelmia on paljon, mutta niiden toteuttaminen jää rajalliseksi.

4.4

Tämän välttämiseksi ETSK suosittelee, että ryhdytään konkreettisiin toimiin tarvittavan koordinaation turvaamiseksi. Tämä antaisi myös eri sidosryhmille laajemmat mahdollisuudet osallistua toimintaan aktiivisesti.

4.5

Uusi tiedonanto yhdessä monien muiden ehdotusten ja tiedonantojen kanssa on jälleen askel kohti Euroopan teollisuuspolitiikan luomista. Onko tämä realistinen lähestymistapa? Euroopan teollisuuden tulevat haasteet muistaen ETSK tekee sen päätelmän, että kyseessä on todennäköisesti paras tapa edistää kilpailukykyä ja käyttää hyväksi unionin tarjoamia erityisiä etuja, joita ovat esimerkiksi vankka tietopohja ja erittäin laajat sisämarkkinat.

4.6

Komissio korostaa innokkaasti, että uuden tiedonannon on määrä olla Lissabonin strategian hengen mukainen ja antaa oma panoksensa strategian hyväksi tehtävään työhön. Vastuu varsinaisesta toteuttamistyöstä eli tutkimuksen, koulutuksen ja sääntelyn lisäämisestä lankeaa komission muille yksiköille sekä valtiollisille ja alueellisille elimille. Asian suunnittelua ja täytäntöönpanoa on koordinoitava.

4.7

Komission lähestymistapa on hieman moniselitteinen. Laaja-alaisten ohjelmien ja uusien alakohtaisten toimien välistä tasapainoa olisi tutkittava lisää.

4.8

Tiedonannossa ei käsitellä eri toimenpiteisiin myönnettäviä varoja. EU:n tasolla tarvittavien varojen on tarkoitus tulla pääasiassa kilpailukyvyn ja innovoinnin toimintaohjelmasta, tutkimuksen puiteohjelmasta, rakennerahastoista ja koulutusohjelmista. Politiikkojen ja niiden yhteydessä myös varojen koordinointi tulee olemaan vaikea ja arkaluontoinen tehtävä erityisesti koska yhteisön käytettävissä olevat taloudelliset resurssit ovat melko rajalliset suhteessa tarpeisiin ja kysyntään.

4.9

Uusien ja kehittyneiden tuotantomenetelmien ja koneiden käyttöönotto erityisesti pk-yrityksissä edellyttää suotuisia lainajärjestelyjä. Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston tulisi osallistua kiinteästi alakohtaisten ja monialaisten työryhmien työskentelyyn.

4.10

Uudessa ehdotuksessaan komissio keskittyy EU:n tasoon, samalla kun alueellisia näkökohtia korostetaan vain marginaalisesti. Analyysissa ei käsitellä lainkaan suurkaupunkialueiden merkitystä, vaikka niillä on valtavat mahdollisuudet edistää teollisuutta, innovaatiota ja kilpailukykyä. Tähän, samoin kuin alueellisen teollisuuspolitiikan alaan kuuluviin kysymyksiin, on kiinnitettävä huomiota prosessin edetessä.

4.10.1

Komitea toteaa, että komissio ei tee erityisiä ehdotuksia sellaisten teollisuudenalojen osalta, jotka ovat alueellisesti erittäin keskittyneitä.

4.11

Teollisuuden ja sidosryhmien kilpailukykyyn liittyviä toimia koskevista vastauksista nousee esiin kolme teemaa: enemmän tutkimusta ja yhteyksiä tutkimukseen, enemmän koulutusta — erityisesti taitojen lisäämistä — ja taloudellisen tuen parempi saatavuus eritoten yrittäjille ja mikroyrityksille.

4.12

Useimmat tiedonannossa analysoiduista tuotantosektoreista pitävät alakohtaisten taitojen kehittämistä yhtenä niistä poliittisista haasteista, ”joiden katsotaan olevan kyseisen sektorin kannalta tärkeimmät” (lainaus komission tiedonannosta). Taitoihin ja niiden parantamiseen liittyvät kysymykset ovat äärimmäisen tärkeitä. Ehdotettu taitoja koskeva monialainen aloite toivottavasti synnyttää innovatiivisia ehdotuksia.

4.13

Tiedonannossa kiinnitetään vain vähän huomiota julkisen vallan merkitykseen tasapuolisten toimintaedellytysten takaamisessa teollisuudelle ja erityisesti tuotantoteollisuudelle. Työskentelyssä varmaan havaitaan useaan otteeseen, miten julkinen valta voi tukea teollisuutta esimerkiksi koulutuksen, kuljetusjärjestelmien, energia- sekä tieto- ja viestintätekniikkaverkkojen avulla.

4.14

Tiedonannossa ei käsitellä sitä, että raja tuotantoteollisuuden ja palveluiden välillä on yhä häilyvämpi. Miten tämä vaikuttaa inhimillisiin voimavaroihin, markkinalähtöiseen lähestymistapaan ja markkinoille pääsyyn, sääntelyyn ja rahoituksen saatavuuteen?

4.15

Pk-yritysten rahoituksen saannista voidaan todeta, että 27 sektorin laajassa analyysissa vain viisi alaa piti sitä erityisenä haasteena: lääkkeet, biotekniikka, lääketieteelliset laitteistot sekä koneenrakennus ja sähkötekniikka. On melkoisen hämmästyttävää, ettei samaa tarvetta havaittu esimerkiksi perus- ja välituotteita valmistavan teollisuuden yhteydessä.

5.1

Euroopan komission uuden tiedonannon kautta EU ottaa jälleen askeleen kohti Euroopan yhteisen teollisuuspolitiikan puitteiden luomista. Tämä on myönteistä. Yhteinen politiikka ja yhteiset painopistealat parantaisivat varmasti Euroopan kilpailukykyä maailmanlaajuisesti. Samanaikaisesti Euroopan teollisuuspolitiikkaa tulee tarkastella eri näkökulmista, esimerkiksi teollisuuden tukemiseksi luotujen rakenteiden (kuten koulutus ja tutkimus) sekä työntekijöiden kuulemiseen tarkoitettujen rakenteiden osalta. Euroopan kestävä kilpailukyky ei ole mahdollinen ilman yhteiskunnan ja kansalaisten täysimittaista osallistumista.

5.2

Usein sanotaan, että teollisuus haluaa markkinat, joilla kaikilla on tasapuoliset toimintaedellytykset ja joilla on selkeät (ja epäbyrokraattiset) varoitusjärjestelmät. Monen hyväksymä näkemys on: mahdollisimman vähän byrokratiaa ja mahdollisimman paljon yleistä tukea. Hiljattain kokoontuneessa kilpailukykyneuvostossa ministerit korostivat, että lainsäädännölliset ja sääntelyn aiheuttamat rasitteet eivät saisi vaikuttaa kilpailukykyyn haitallisesti. Samalla voidaan todeta, että EU:n hallinnollisia velvoitteita ei tulisi pitää pelkkänä kustannustekijänä, sillä ne korvaavat usein 25 jäsenvaltion toisistaan eroavan lainsäädännön ja vähentävät näin toimintakuluja. Komission tuoreen tiedonannon mukaan sääntelystä johtuvia kustannuksia, joista hallinnolliset velvoitteet ovat vain yksi osa, tulee tarkastella laajasti, ottaen huomioon säädöksen taloudelliset ja yhteiskunnalliset kustannukset ja hyödyt sekä ympäristövaikutukset.

5.3

EU:n ja muiden maaryhmien kohtaama kansainvälinen kilpailu on kovaa. Omahyväisyydelle ei ole sijaa. Toisaalta Euroopan kannalta kasvu ja kilpailukyky eivät koskaan voi sellaisenaan olla tavoitteita. Yleisesti myönnetään, että on olemassa eurooppalainen sosiaalinen visio, joka on tiivistetty Lissabonin strategiassa seuraavasti: korkeatasoinen osaamiseen perustuva kilpailukyky, vankka pyrkimys sosiaaliseen koheesioon ja vastuuntuntoinen ympäristöpolitiikka. Eurooppalainen teollisuuspolitiikka on osa Lissabonin strategiaa mutta myös tavoite, joka ulottuu useita vuosia strategiaa pidemmälle. Aikatavoitteista riippumatta teollisuuspolitiikka tulee kuitenkin kuulumaan Lissabonin strategiassa muotoiltuihin yleistavoitteisiin.

5.3.1

Komissio on esittänyt neuvostolle kestävän kehityksen tarkistetun strategian, jotta neuvosto voisi tehdä siitä päätöksen myöhemmin tänä vuonna. Teollisuuspolitiikan puitteet vastaavat kestävän kehityksen strategian painopistealoja.

5.4

Niinpä Euroopan teollisuuspolitiikassa olisi keskityttävä kolmeen ensisijaiseen tavoitteeseen, jotka ovat kestävän kilpailukyvyn kannalta tärkeimpien alojen määrittely, sen saavuttamiseen tarvittavien ensisijaisten toimien soveltaminen ja sisämarkkinoiden yhdistämisen vauhdittaminen, koska se on yksi keskeisistä toimista tasapuolisten toimintaolosuhteiden luomiseksi. EU:n tasolla tämä tarkoittaa, että tutkitaan tarkasti, mitä Euroopan tason aloitteilla on realistista saada aikaan. Näihin tavoitteisiin pyrkivä teollisuuspolitiikka voisi tuottaa todellista lisäarvoa teollisuudelle, valtiollisen ja aluetason julkiselle vallalle, työmarkkinaosapuolille ja järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle.

5.5

Komitea on tyytyväinen komission ilmoitukseen, jonka mukaan se perustaa työryhmiä aiheen käsittelemiseksi eri näkökulmista. Se katsoo kuitenkin, että lisäksi on tärkeää selventää teollisuuspolitiikan suhteita kahteen muuhun politiikan alaan, jotta tietyt suurten eurooppalaisten teollisuushankkeiden kehittämistä haitanneet epäselvyydet voitaisiin poistaa.

5.5.1

Ensiksikin on selvennettävä kilpailupolitiikan ja teollisuuspolitiikan yhteyksiä.

5.5.2

Komissio on lisäksi esittänyt yhtiöoikeuden uudistamista koskevan toimintasuunnitelman, jonka yhtenä osana on osakkeenomistajien oikeuksien vahvistaminen. On olennaisen tärkeää, että uudistaminen ei koidu teollisuuden investointien haitaksi.

5.5.3

Talousasioista, sisämarkkinoista, kilpailupolitiikasta ja Lissabonin strategiasta vastaavien komission jäsenten tulisi koordinoida toimintaansa, jotta teollisuuspolitiikan elvyttämisen uskottavuutta ja tehokkuutta vaarantavat epäjohdonmukaisuudet voitaisiin välttää.

5.6

Euroopan teollisuuspolitiikassa on otettava huomioon julkisen sektorin merkittävä rooli ennen kaikkea tiedon ja infrastruktuurien tuottajana. Joissakin maissa teollisuudella ja julkisella sektorilla on kiinteät suhteet. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa maissa. Julkissektorin merkitystä innovaatioille ilmentää se, että Yhdysvalloissa innovaatioiden edistämiseen käytettävät julkiset varat ovat kaksinkertaiset Eurooppaan verrattuna. Vaikka otetaan huomioon, että suuri osa niistä on sotilaallisiin tarkoituksiin käytettäviä menoja, luku osoittaa julkissektorin merkityksen. Euroopan näkökulmasta merkittävä esimerkki ovat eräissä maissa uusien lääketuotteiden kehittämiseen aiemmin käytetyt (ja osittain nykyään käytetyt) julkiset varat. Julkissektorin merkitystä ilmentää niin ikään sen rooli tieto- ja viestintätekniikan yleistämisessä, erityisesti laajakaistaverkkojen laajentamisessa.

5.7

Lissabonin strategian puoliväliarviointi on innostanut myös työmarkkinaosapuolia laatimaan suunnitelmia Euroopan tuotantoteollisuuden tulevaisuuden turvaamiseksi. Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö on esittänyt laajoja huomioita ja ehdotuksia Lissabonin strategian tähänastisista tuloksista. ORGALIME, joka edustaa mekaanista, elektroniikka- ja metallintyöstöteollisuutta 23:ssa Euroopan maassa, on esittänyt Euroopan tuotantoteollisuuden kattavan kehityssuunnitelman osana komission tiedonantoa koskevia huomioitaan. Työntekijäpuolella Euroopan metallityöväen keskusliitto (EMF) esitti syksyllä 2005 suunnitelman ”Euroopan tuotantoteollisuuden edistäminen”, jossa kootaan yhteen useita muihin suunnitelmiin sisältyviä ehdotuksia.

5.8

EMF:n suunnitelmassa luetellaan 15 keskeistä toimenpidettä, jotka on jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä, jonka otsikko on Tutkimus ja kehitys, korostetaan, että on tarpeen osoittaa tutkimukseen enemmän varoja ja kiinnittää sosiaaliseen innovointiin enemmän huomiota. Toisessa ryhmässä, jonka otsikko on Innovaation sosiaalinen kehys, luetellaan lisää konkreettisia tukitoimia pk-yrityksille, yrittäjyydelle sekä elinikäiselle oppimiselle ja Euroopan työmarkkinoiden rakenneuudistukselle sosiaaliturvaan keskittyen.

5.9

Tämä toimintasuunnitelma, kuten osa muistakin työmarkkinaosapuolten esittämistä suunnitelmista, osoittaa, että Euroopan teollisuuden haasteista koskeva analyysi on jossakin määrin yhtenevää. Yleisesti ottaen ollaan pitkälti yhtä mieltä Euroopan näkymistä: Yhtäaikainen keskeisten haasteiden ja toimenpiteiden määrittäminen luo foorumin innovaatiota ja kilpailukykyä edistävälle työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle ja näiden sopimuksille (ks. osio 6).

5.10

Lissabonin strategia on onnistunut edistämään osaamisintensiivisen yhteiskunnan käsitettä sekä Euroopan johtavaa asemaa taitojen, osaamisen sekä tutkimuksen ja kehityksen alalla. Barcelonassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätös pyrkiä käyttämään kolme prosenttia BKT:sta tutkimukseen on saanut hyvin suopean vastaanoton, teoreettisena kysymyksenä.

5.11

On huomattava, että komissio ei ole teollisuuden edustajien kanssa käymissään keskusteluissa kehittänyt juurikaan uusia ajatuksia tai ratkaisuja siihen tärkeään kysymykseen, miten tietämys saataisiin siirrettyä yliopistoista teollisuuteen. Komissio palaa itse näihin teemoihin tulevassa tiedonannossaan. Yritysten on kuitenkin itse otettava tarpeellinen vastuu oleellisten yhteyksien luomisesta tutkijoihin. Tietämyksen siirtämiseen liittyvä ideoiden puute on huolestuttavaa, kun pidetään mielessä, miten hitaasti edistytään sen tavoitteen saavuttamisessa, että 3 prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta sitouduttaisiin ohjaamaan tutkimukseen ja kehitykseen. Huolta herättää myös tieteen ja tekniikan alan opiskelijoiden lukumäärä, joka supistuu unionin tärkeimpiin kilpailijoihin verrattuna. Pk-yritysten on erittäin tärkeää parantaa henkistä pääomaansa ja palkata akateemista työvoimaa tuotanto- ja innovointitehtäviin. Seitsemännessä puiteohjelmassa tulisi antaa pk-yrityksille tukea edistyksellisen teknologiatutkimuksen tulosten soveltamiseen ja kehittyneiden tuotantotekniikoiden käyttöönottoon.

5.12

Tässä yhteydessä tulisi muistaa, että vaikka 3 prosenttia Euroopan BKT:sta ohjattaisiin tutkimukseen, Eurooppa olisi edelleen jäljessä sekä Yhdysvalloista että Japanista. Kolme prosenttia on vain välitavoite, kuten jotkin EU:n jäsenvaltiot ovat jo ymmärtäneet. Maailmanlaajuinen kilpailu edellyttää kunnianhimoisempia tavoitteita seuraavien 15–20 vuoden aikana.

5.13

Samankaltainen huomio voidaan tehdä tarpeesta lisätä taitojen kehittämistä ja elinikäistä oppimista. Teollisuudesta tulee jonkin verran viestejä, jotka koskevat muun muassa taitojen lisäämistä, mutta näitä kysymyksiä ei voi ratkaista EU:n tasolla. EU:n tasolla voidaan määrittää ja analysoida tarpeiden tyyppi, mutta varsinainen täytäntöönpano kuuluu kansalliselle ja alueelliselle tasolle. Cedefop voisi epäilemättä levittää tietoa tärkeistä kokemuksista.

5.14

Kannattaa muistaa, että laajahko koulutuspoliittinen keskustelu elinikäisestä oppimisesta alkoi jo 1970-luvun alussa, jolloin OECD teki aiheesta laajan tutkimuksen. Tuon jälkeen ei kuitenkaan ole kokeiltu moniakaan aidosti uusia tapoja, joilla saataisiin koottua teollisuuden, julkisen sektorin ja ihmisten itsensä vaihtoehtoja ja voimavaroja. Näillä kaikilla olisi perusteet vaatia parempia mahdollisuuksia taitojen kehittämiseen liikkuvuuden edistämiseksi työmarkkinoilla.

5.15

Teollisuuden hajauttamisen (off-shoring) ja toiminnan siirtämisen ilmiö tekee selväksi sen, että on tarpeen taata työntekijöiden perusoikeudet maailmanlaajuisesti. ILO:n perusoikeusjulistus vuodelta 1998 on luonut työoikeudellisen sääntelyn perustan ja normiston, jota tulee noudattaa koko kansainvälisessä hallintojärjestelmässä. OECD:n suuntaviivat ovat hallitusten tekemiä poliittisia sitoumuksia. Mikäli muutos halutaan nähdä myönteisenä, tulee osoittaa yhtäältä se, että muutoksen ei tarvitse olla nollasummapeliä ja toisaalta se, että on mahdollista hallita yritysten, teollisuuden, alueiden ja työmarkkinoiden muutosta sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

5.15.1

Eurooppalaisten yritysneuvostojen merkitystä tulisi korostaa tässä yhteydessä. Yritysneuvostot ovat konkreettinen vastaus pyyntöihin luoda laajasti sovellettava rakenne työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan varten rajatylittävää toimintaa harjoittavissa yrityksissä. Vaikka tällaisten rakenteiden luominen vaatii aikaa ja vaikka nykyinen yritysneuvostoja koskeva direktiivi ei ole täysin selkeä, yritysneuvostot ovat erottamaton osa eurooppalaisen teollisuuspolitiikan kehittämisen laajempaa kokonaisuutta.

5.16

Eurooppalainen teollisuuspolitiikka voi antaa tärkeän panoksen Euroopan kilpailukykyyn. Tässä tarkasteltava komission tiedonanto on yksi sen kulmakivistä, ja ETSK on maininnut useita muita. ETSK ehdottaa, että komissio käynnistää uusia keskusteluja ja vuoropuheluja sosiaalidialogin puitteissa ja muilla asianomaisilla foorumeilla.

6.1

ETSK on tyytyväinen muuttujiin, joita käytettiin tuotantoteollisuuden 27 sektorin analyysissa. Vaikka lähestymistapa olikin hyvin kunnianhimoinen, analyysin yksittäisissä tuloksissa on joitakin epäjohdonmukaisuuksia. ETSK on tyytyväinen tehtyyn työhön ja sen päätelmiin. ETSK on tyytyväinen myös ensimmäisten alakohtaisten ja monialaisten työryhmien teemavalintoihin.

6.2

Erityisen myönteisesti ETSK suhtautuu suunniteltuun kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevään korkean tason ryhmään. Ympäristöä ja energiaa säästävät teknologiat tuottavat unionille merkittävää etua maailmanlaajuisesti. On syntynyt uusi maailmanlaajuinen tietoisuus vaaroista, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, jonka liiallinen riippuvuus fossiilisista polttoaineista on aiheuttanut. Tietoisuus antanee pontta pyrkimyksille muuttaa tuotanto- ja kulutustottumuksia. Korkean tason ryhmän tehtävä on erittäin vaativa. Asiaa ei muuta se, että myös muut maat, esim. Yhdysvallat, investoivat voimakkaasti ympäristöystävälliseen teknologiaan.

6.3

Muotoilusta on tulossa tuotekehittelyn ja tuotteiden markkinoinnin keskeinen tekijä. Siksi sitä ei kannattaisi käsitellä pelkästään sille omistetussa työryhmässä, vaan se olisi nähtävä laaja-alaisena tekijänä, jonka merkitystä korostettaisiin useissa työryhmissä. Teollinen muotoilu on menestynyt useissa EU-maissa jo pitkään. Menestyksen luomalle perustalle on tärkeää rakentaa.

6.4

Komission tiedonannossa ei käsitellä nimenomaisesti aiheita, jotka koskevat viestintää ja yhteyden ottamista teollisuuteen itseensä sekä eri sidosryhmiin. Tiedottamiseen ja viestintään on kuitenkin kiinnitettävä paljon huomiota, sillä merkittävä osa täytäntöönpanosta perustuu juuri niihin. Miten muuten pk-yritysten suuri joukko saisi asianmukaista tietoa kumppanuuksista ja erilaisista tukitoimista?

6.5

Toinen äärimmäisen tärkeä täytäntöönpanoon vaikuttava tekijä on aika. Maailmanlaajuisen kilpailun vuoksi tuotantoteollisuuden tuotekehittely ei voi olla hidasta. Monien Euroopan tasolla toimivien työryhmien on mukauduttava tiukkaan aikatauluun, jotta niistä olisi hyötyä teollisuuden investointeja ja kehitystä koskevassa päätöksenteossa.

6.6

ETSK on komission tavoin huolissaan siitä, että työpaikkojen siirtymisellä EU:sta alhaisten kustannusten maihin on hyvin vaikeita paikallisia ja alakohtaisia seurauksia ja erityisesti heikosti koulutetuille työntekijöille, joita tulisi auttaa selviytymään teollisuuden rakennemuutoksen vaikutuksista. ETSK on useasti esittänyt, että rakennerahastovaroja tulisi käyttää nykyistä enemmän ja tehokkaammin aktiivisiin ja ennakoiviin toimiin globalisaation vaikutusten tasoittamiseksi. Komitea tarkastelee globalisaatiorahastoa koskevaa tuoretta ehdotusta muussa yhteydessä.

7.1

Joissakin maissa on jo olemassa kunnianhimoisia työmarkkinaosapuolten sopimuksia teollisuusinnovoinnista, mikä on osoitus yhteisestä kiinnostuksesta ja halusta painottaa tuotantoteollisuuden kehittämistä.

7.2

Tärkeänä esimerkkinä mainittakoon, että Ruotsin työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat teollisuussektoria koskevan sopimuksen vuonna 1997. Sen jälkeen sopimuspuolet ovat tehneet useita ehdotuksia teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi. Tavoitteena on ollut erityisesti kilpailukykyisten teollisuustutkimuslaitosten perustaminen, teollisuuden ja koulutuslaitosten välisten yhteyksien lisääminen, uusien ja kasvavien yritysten innovaatiotoiminnan tukeminen sekä teollisuuden kehittämiskeskusten tukeminen. Ruotsin hallitus on hyväksynyt lukuisia kyseisistä ehdotuksista.

7.3

ETSK korostaa, että on ehdottoman välttämätöntä, että sidosryhmät — ja aivan erityisesti työmarkkinaosapuolet — osallistuvat tiiviisti innovaation, kilpailukyvyn ja rakenneuudistuksen prosesseihin. Muutoksen vauhti ei ole hidastumassa. Vastavuoroiseen luottamukseen perustuva ennakoiva asennoituminen muutokseen on siksi muuttumassa välttämättömäksi. Teollisuuden muutoksen onnistunut hallinta edellyttää vankkaan ja luottamukselliseen kumppanuuteen ja dialogin kulttuuriin pohjautuvaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jonka rakenteet ovat edustavat ja vakaat. Toimiva edustus edellyttää myös ajankohtaisten kysymysten ja valintojen hyvää tuntemusta.

7.3.1

Tässä yhteydessä tulee mainita useiden eurooppalaisten yritysneuvostojen (vrt. 5.15.1) pyrkimykset vahvistaa yritysneuvostojen toiminnassa mukana olevien valmiuksia. Tämä on keskeisen tärkeää vuoropuhelun kummankin osapuolen kannalta. Ilman hyvää asioiden tuntemusta ja asianmukaisia valmiuksia yritysneuvostot eivät voi toimia kuulemis- ja vuoropuheluprosessien erottamattomana osana.

7.4

ETSK toivoo, että komission tiedonanto yhtenäisestä teollisuuspolitiikasta yhdessä muiden aloitteiden kanssa rohkaisisi sidosryhmiä ja erityisesti työmarkkinaosapuolia osallistumaan muutosprosesseihin tiiviisti. ETSK on esittänyt kantojaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta ja teollisuuden muutoksista vuoden 2005 syyskuussa antamassaan lausunnossa. (1)

7.5

Vastauksena vuonna 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin ETSK käynnisti vuorovaikutteisen verkoston, joka kokoaa Lissabonin strategian täytäntöönpanosta saatuja kokemuksia. ETSK harkitsee verkoston laajentamista kattamaan ne asiat, jotka liittyvät sidosryhmien, ja erityisesti työmarkkinaosapuolien osallistumiseen Euroopan teollisuuspolitiikan muotoiluun.

8.

Vuoden 2005 marraskuussa neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI) antoi täydentävän lausunnon aiheesta ”Lissabonin ohjelman täytäntöönpano: poliittiset puitteet EU:n tehdasteollisuuden vahvistamiselle — Entistä kokonaisvaltaisempi teollisuuspoliittinen lähestymistapa”. Esittelijä oli Antonello Pezzini.

8.1

Neuvoa-antavan valiokunnan mielestä on erittäin mielenkiintoista, että komissio tarkastelee nyt teollisuuspolitiikkaan kuuluvaa alakohtaista politiikkaa. Erityisesti valiokunta katsoo lausunnossaan, että alakohtaisen politiikan uusilla suuntauksilla voisi olla todellista vaikutusta, jos niitä tarkasteltaisiin järjestelmällisesti työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa paikallis-, jäsenvaltio- ja unionitasolla.

8.2

Valiokunta korostaa kuitenkin, että komission tiedonannossa ei mainita konkreettisia aloitteita, toimintasuunnitelmia eikä etenkään asianmukaista rahoitusta, jotka ovat välttämättömiä politiikkojen tukemiseksi. Näin ollen olisi erityisen tärkeää, että Euroopan investointipankki ja Euroopan investointirahasto osallistuisivat yritystoimintaa koskeviin hankkeisiin.

8.3

Lisäksi valiokunta painottaa, että komission tulisi tunnustaa yhä nykyaikaisemman julkisen sektorin merkitys.

8.4

Valiokunnan lausunnossa painotetaan myös omalähtöisesti suunnitellun alueellisen teollisuuspolitiikan merkitystä. Myös kauppapolitiikka on hyvin tärkeää menestyksekkään teollisuuspolitiikan kannalta. Neuvoa-antava valiokunta tähdentää myös työntekijöiden perusoikeuksien merkitystä ILO:n yleissopimusten mukaisesti.