11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/41

1.1

Viimeksi kuluneiden 10–15 vuoden aikana EU:n toimielinten kiinnostus kansalaisyhteiskunnan, erityisesti Euroopan tasolla järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävään vuoropuheluun on jatkuvasti kasvanut. Ne ovat itse asiassa myöntäneet, että asianmukaiset poliittiset toimet edellyttävät kansalaisten kuuntelemista sekä niiden henkilöiden osallistumista ja suostumusta, joita yhteisön päätökset koskevat.

1.2

Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kokemuksen ja asiantuntemuksen, heidän keskenään sekä viranomaisten ja julkisten elinten kanssa kaikilla tasoilla käymänsä vuoropuhelun sekä lähentymiseen — tai jopa yksimielisyyteen — tähtäävien neuvottelujen ansiosta voidaan tehdä yleistä etua korostavia ehdotuksia. Samalla poliittisen päätöksenteon laatu ja uskottavuus paranevat, sillä päätöksentekoprosessista tulee kansalaisten kannalta ymmärrettävämpi ja hyväksyttävämpi.

1.2.1

Osallistava demokratia rikastuttaa edustuksellista demokratiaa tarjoamalla kansalaisille mahdollisuuksia osallistua yksin tai isommassa ryhmässä yhteisten asioiden hoitoon nimenomaan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan avulla. Näin osallistava demokratia vahvistaa Euroopan unionin demokraattista legitimiteettiä.

1.3

Tästä syystä on aiheellista palauttaa mieliin ja korostaa, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on kokoonpanonsa sekä sille jo perustamissopimuksissa myönnettyjen roolin ja tehtävien johdosta toiminut perustamisestaan lähtien täysimittaisesti osallistavan demokratian kehittämisessä Euroopan tasolla — jo ennen kuin käsitettä oli keksittykään — ja on sen vanhin osatekijä.

1.4

”Osallistumisoikeus”, jota kansalaisyhteiskunta ja Euroopan tasolla toimivat järjestöt ovat vaatineet jo kauan, on tällä hetkellä erityisen akuutti asia. Euroopan unionin nykyiset mahdollisuudet ja haasteet edellyttävät, että ruohonjuuritason toimijat ja heidän edustajansa saadaan liikkeelle.

1.5

Tämän välttämättömyyden on myöntänyt ainakin Lissabonissa 23.–24. maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto Lissabonin strategian (1) täytäntöönpanoon liittyen. Eurooppa-neuvosto otti asian uudestaan esiin 22.–23. maaliskuuta 2005 pitämässään kokouksessa, joka liittyi kyseisen strategian uudelleenkäynnistämiseen (2).

1.6

Komission heinäkuussa 2001 julkaiseman eurooppalaista hallintotapaa koskevan valkoisen kirjan (3) mukaan kansalaisyhteiskunnan osallistuminen EU:n politiikan valmisteluun ja toteutukseen on sekä yksi hyvän hallintotavan perusperiaatteista että yksi niiden toimien keskeisistä painopistealoista, joilla pyritään yhteisömenetelmän uudistamiseen ja toimielinten demokraattisuuden lisäämiseen.

1.7

Osallistavan demokratian periaatetta käsitellään myös Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen I-47 artiklassa (4). Niinpä EU:n toimielinten on perustuslain ratifioinnin epävarmuudesta huolimatta seurattava tätä logiikkaa ja käynnistettävä aito osallistava demokratia. Jotta tällä voitaisiin vastata modernin eurooppalaisen hallintotavan vaatimuksiin, on tarpeen ottaa käyttöön välineitä, joiden avulla unionin kansalaiset, ja erityisesti organisaatiot, joissa he toimivat, voivat osallistua keskusteluun, tulla kuulluiksi ja vaikuttaa tehokkaasti unionin ja sen politiikkojen kehittämiseen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän todellisen rakenteellisen vuoropuhelun puitteissa.

1.8

ETSK toimii omalta osaltaan aktiivisesti osallistavan demokratian kehittämisessä yhteistyössä unionin muiden toimielinten sekä järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden kanssa.

1.8.1

Niinpä ETSK:ssa järjestettiin lokakuussa 1999 ensimmäinen kansalaisyhteiskunnan tehtävää ja panosta Euroopan rakentamisessa käsitellyt konventti. Sen jälkeen ETSK on antanut useita lausuntoja, jotka koskevat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja EU:n toimielinten välisen vuoropuhelun kehittämistä ja jäsentämistä edelleen (5)  (6).

2.1

Kansalaisvuoropuheluun osallistuvat Euroopan tasolla kansalaisten yleisiä ja/tai erityisiä etuja edustavat organisaatiot. Tästä syystä työmarkkinaosapuolten eurooppalaiset organisaatiot haluavat luonnollisesti osallistua kansalaisvuoropuheluun. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu onkin erinomainen esimerkki osallistavan demokratian periaatteen toteuttamisesta. On kuitenkin syytä korostaa uudelleen työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja kansalaisvuoropuhelun perustavanlaatuista eroa. Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on määritelty selkeästi sekä osallistujien että tavoitteiden ja menettelyjen kannalta, ja eurooppalaisilla työmarkkinaosapuolilla on lähes lainsäädäntävaltaan verrattavia oikeuksia (8). Vuoropuhelu on erityistä sen itsenäisesti toimivien osallistujien erityisvaltuuksien ja velvollisuuksien vuoksi.

2.2

Euroopan tasolla tällaisia organisaatioita on monenlaisia ja monennimisiä, yleisimpiä ovat järjestöt, liitot, säätiöt, foorumit ja verkostot (9). Usein nämä erilaiset nimekkeet kootaan käsitteen ”valtiosta riippumattomat järjestöt” alle, ja siten tuo käsite kattaa kaikentyyppiset itsenäiset ja hyötyä tavoittelemattomat rakenteet. Monet eurooppalaiset organisaatiot toimivat myös kansainvälisellä tasolla.

2.3

Nämä eurooppalaiset organisaatiot koordinoivat jäsentensä ja yhteistyökumppaneidensa toimintaa eri jäsenvaltioissa ja usein myös valtioiden välillä. Lisäksi ne muodostavat yhä useammin Euroopan laajuisia verkkoja, kuten on jo tapahtunut seuraavilla aloilla: sosiaaliasiat, ympäristö, ihmisoikeudet, kehitysyhteistyö, kuluttaminen ja yhteisötalous.

2.4

Tämän lausunnon liitteenä on katsaus järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan eri sektoreiden merkittävimpiin Euroopan tasolla vaikuttaviin organisaatioihin, liittoihin ja verkostoihin yhteiskunnallis-ammatillisia organisaatioita lukuun ottamatta. Tarkoituksena on kuvata kansalaisyhteiskunnan eurooppalaisten organisaatioiden saavuttamaa laajuutta sekä sitä, miten ne ovat yhteydessä toisiinsa. Asiakirjassa on käsitelty noin kahtakymmentä erityisalaa.

2.4.1

Katsaus osoittaa, että Euroopan järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta on entistä jäsentyneempi ja että kyseiset organisaatiot voivat olla rakenteellisesti hyvinkin erilaisia. Ne voivat koostua ainoastaan kansallisista — tai joissain tapauksissa jopa alueellisista tai paikallisista — tiettyä sektoria edustavista organisaatioista. Niiden jäsenet voivat olla sekä kansallisia ja eurooppalaisia organisaatioita että oikeushenkilöitä ja luonnollisia henkilöitä kaikilta tasoilta. Verkottuminen seuraa yleensä kahta kaavaa: joko verkosto muodostuu tietyn alan eurooppalaisista organisaatioista tai siihen kuuluu sekä kansallisia että eurooppalaisia organisaatioita.

2.5

On selvää, että tietyillä Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla, puhumattakaan tietyistä kansallisista organisaatioista tai verkoista, on yleensä niin paljon kokemusta ja asiantuntemusta, että ne voivat vaatia itselleen oikeutta osallistua unionin politiikkojen valmisteluun liittyviin kuulemisprosesseihin. On kuitenkin myös selvää, että puolueettomien arviointiperusteiden puuttuessa eurooppalaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustavuus usein kyseenalaistetaan. Tämä ei kuitenkaan koske työmarkkinaosapuolia. Järjestömaailmaa pidetään sirpaleisena, koska se on jakaantunut niin moniin organisaatioihin ja edustaa usein enemmän jäsentensä omia etuja kuin yleistä etua. Sitä ei myöskään pidetä riittävän avoimena. Lisäksi sillä ei monien mielestä ole mahdollisuuksia vaikuttaa todellisesti politiikkojen muotoiluun ja päätösten valmisteluun.

3.1

ETSK on jo monesti korostanut, että ainoastaan selkeästi määritelty edustavuus voi antaa kansalaisyhteiskunnan toimijoille oikeuden osallistua tehokkaalla tavalla yhteisön politiikkojen muotoiluun ja päätösten valmisteluun.

3.1.1

Edustavuuden vaatimus on perustavanlaatuinen demokratian periaate, mutta sen avulla eurooppalaisesta järjestäytyneestä kansalaisyhteiskunnasta voitaisiin myös tehdä entistä selkeämpi ja vaikutusvaltaisempi.

3.1.2

Tätä silmällä pitäen ETSK on kehittänyt edustavuuden arviointiperusteita, jotka on viimeksi esitelty 20. maaliskuuta 2002 eurooppalaista hallintotapaa käsittelevästä valkoisesta kirjasta annetussa lausunnossa (10). Eurooppalaisen järjestön on täytettävä seuraavat yhdeksän kriteeriä, jotta sitä voitaisiin pitää edustavana:

3.1.3

ETSK ehdotti kuitenkin samassa lausunnossa ”tulevan yhteistyön perustaksi — – muille toimielimille ja kansalaisyhteiskuntaa edustaville organisaatioille keskustelua edellä mainituista perusteista”.

3.2

Jotta vältettäisiin tässä lausunnossa esitettyjen edustavuuskriteerien soveltamisalaan liittyvät väärinkäsitykset, lienee syytä tehdä selkeä ero seuraavien käsitteiden välillä: ”kuuleminen”, johon voivat periaatteessa osallistua kaikki järjestöt, joilla on asiantuntemusta tietyllä alalla, ja ”osallistuminen”, joka on järjestölle annettu mahdollisuus vaikuttaa muodollisesti ja aktiivisesti yhteiseen prosessiin, jonka tarkoituksena on määritellä unionin ja sen kansalaisten yleisten etujen mukainen tahto. Demokratian periaatteisiin perustuvan prosessin ansiosta kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat todella osallistua niiden politiikkojen muotoiluun ja päätösten valmisteluun, jotka liittyvät unionin ja sen politiikkojen kehittämiseen ja tulevaisuuteen (11).

3.2.1

Vaikka tämä erottelu saattaakin vaikuttaa teoreettiselta, se on kuitenkin oleellinen, sillä edustavuus tuo legitimiteettiä. Kuulemisprosessissa tavoite on ilman ennakkoasenteita kuulla erilaisia näkökantoja ja koota yhteen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden asiantuntemusta. Kuuleminen on kuitenkin erittäin oleellinen kansalaisvuoropuhelun osatekijä.

3.3

Edellä mainitussa eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa komissio suunnitteli, että tietyillä aloilla, joilla kuulemiskäytännöt ovat jo hyvin vakiintuneet, voitaisiin toteuttaa kumppanuusjärjestelyjä, jotka menisivät pidemmälle kuin kaikissa komission yksiköissä sovellettavat kuulemista koskevat vähimmäisvaatimukset. Komissio asetti kuitenkin tällaisten sopimusten solmimisen ehdoksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden antamat takeet niiden avoimuudesta ja edustavuudesta. Kysymystä sovellettavista kriteereistä ei käsitelty.

3.4

Joulukuun 11. päivänä 2002 julkaistussa tiedonannossa (12), jossa käsitellään komission ja asianomaisten kohderyhmien välisiin kuulemisprosesseihin sovellettavia yleisiä periaatteita ja vähimmäisvaatimuksia, sen sijaan erotellaan ”avoin” konsultointi, jossa lähestymistapa on kokonaisvaltainen ja ei-poissulkeva, ja ”kohdennettu” konsultointi, jossa kuulemisen kohderyhmät on määritelty selkeästi valintakriteerien perusteella. Valintakriteereiden on tiedonannon mukaan oltava ”hyvin perusteltavissa olevia” ja ”selkeitä”. Tässäkään tapauksessa ei kuitenkaan ole määritelty ainuttakaan kriteeriä.

3.4.1

Samassa tiedonannossa komissio korostaa pitävänsä tärkeänä edustavien eurooppalaisten organisaatioiden panosta, mutta viittaa ETSK:n aiempiin lausuntoihin, joissa on käsitelty kysymystä edustavuuskriteereistä valittaessa niitä organisaatioita, jotka voisivat osallistua kansalaisvuoropuheluun.

3.5

Nizzan sopimus vahvisti ETSK:n tehtävän etuoikeutettuna yhdyssiteenä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ja unionin päätöksentekoelinten välillä. Niinpä ETSK katsoo, että sillä on aiempaa suurempi vastuu

3.6

On kuitenkin syytä korostaa, että tässä lausunnossa ei käsitellä

3.7

Niinpä nyt käsiteltävänä olevan lausunnon valmistelussa pyritään ensisijaisesti selventämään ja järkeistämään ETSK:n ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja Euroopan laajuisten verkkojen välisiä suhteita sekä lisäämään järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän vuoropuhelun uskottavuutta vahvistamalla organisaatioiden ja verkostojen laillista oikeutusta.

3.7.1

Tämä lähestymistapa liittyy pyrkimykseen käynnistää Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävä vahvistettu ja järjestelmällinen vuoropuhelu

3.8

Tämä lausunto voisi myös

3.9

ETSK korostaa tässä yhteydessä, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden hyväksymisjärjestelmän käyttöönottamisessa EU:n toimielimissä on sekä hyviä että huonoja puolia. Käsiteltävänä oleva lausunto ei kuitenkaan ole ETSK:n mielestä oikea paikka arvioida tällaisen järjestelmän etuja. Se kuitenkin katsoo, että tämä kysymys liittyy läheisesti edustavuuteen ja siksi näitä asioita on käsiteltävä samanaikaisesti laajassa keskustelussa, johon osallistuvat kaikki asianomaiset osapuolet, EU:n toimielimet ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot.

4.1

Tietoisena mahdollisuudestaan heijastaa vain osittain käsitteen ”järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta” monipuolisuutta ja kehitystä, ETSK on tehnyt aloitteita ja pannut täytäntöön uudistuksia sen varmistamiseksi, että järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla olisi mahdollisimman laaja edustus.

4.2

Se ottaakin eri tavoin ja yhä enenevässä määrin rakenteisiinsa ja työskentelyynsä mukaan Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja verkostoja, joilla ei ole vielä suoraan edustusta komiteassa. Tämä ei kuitenkaan perustu eksplisiittisiin edustavuuden kriteereihin.

4.2.1

Siten kukin ETSK:n kolmesta ryhmästä  (14) tunnustaa eurooppalaiset organisaatiot antamalla niille hyväksytyn organisaation aseman. Komitean jäsenillä voi periaatteessa olla suoria tai välillisiä yhteyksiä järjestöihin, mutta se ei ole välttämätöntä.

4.2.2

Eurooppalaiset organisaatiot, joilla on antaa todellinen panos lausuntojen laatimiseen, osallistuvat usein erityisjaostojen  (15) työskentelyyn. Organisaatioita informoidaan valmisteilla olevista töistä, ja ne ilmoittavat omat havaintonsa. Asiantuntijat voivat edustaa niitä, ja ne voivat osallistua järjestettäviin kuulemistilaisuuksiin ja konferensseihin.

4.2.3

ETSK järjestää tapahtumia (esim. konferensseja, seminaareja, kuulemistilaisuuksia), joissa käsitellään laaja-alaisia aiheita. Viime aikoina on käsitelty esimerkiksi Lissabonin strategiaa, kestävää kehitystä ja kauden 2007–2013 rahoitusnäkymiä. Lisäksi on mainittava Eurooppa-valmistelukunnan (16) seurantaa koskevat tapaamiset.

4.2.3.1

Järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavat osallistujat valitaan käytännönläheisesti ryhmien, ETSK:n jäsenten, jaostojen tai sihteeristön ehdotusten perusteella. Tapahtumat ovat periaatteessa avoimia myös niille kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajille, jotka ovat spontaanisti ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita osallistumaan niihin.

4.3

Yhteistyössä siirryttiin uuteen vaiheeseen vuonna 2004, jolloin perustettiin ETSK:n ja Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan tärkeimpien alojen edustajien välinen yhteysryhmä. Ryhmään kuuluu tällä hetkellä paitsi kymmenen ETSK:n edustajaa (ETSK:n puheenjohtaja sekä kolmen ryhmän ja kuuden erityisjaoston puheenjohtajat), myös neljätoista jäsentä, jotka ovat lähtöisin yhteysryhmässä edustettuina olevien alojen tärkeimmistä organisaatioista ja verkostoista riippumatta siitä, onko kyseisillä organisaatioilla virallisesti hyväksytyn organisaation asema vai ei.

4.3.1

Yhteysryhmän tehtävänä on taata, että ETSK lähestyy koordinoidusti Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja verkostoja, sekä varmistaa yhteisesti päätettyjen aloitteiden seuranta.

4.4

Tämä katsaus on osoitus ETSK tähän saakka käyttämästä käytännönläheisestä lähestymistavasta, joka yleensä ilmenee siten, että komitea organisoi asteittain avoimia ja rajoittamattomia suhteitaan Euroopan järjestäytyneeseen kansalaisyhteiskuntaan. Hyväksytyn organisaation aseman myöntämisen sekä jaostojen järjestämien alakohtaisten kuulemisten yhteydessä lähestymistapa on kuitenkin kohdennetumpi.

4.5

Tähän liittyen tilapäisen työryhmän ”jäsennetty yhteistyö kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen ja niiden eurooppalaisten verkostojen kanssa”10. helmikuuta 2004 päivätyssä loppuraportissa korostetaan, että ”edustavuuteen tulee ilman muuta kiinnittää suurta huomiota” mutta ”tämä seikka ei kuitenkaan saa olla edistyksen esteenä”. Lisäksi siinä todetaan, että ”viisaasti valittu lähestymistapa ei varmasti sulje pois varovaisuutta, mutta se edellyttää avoimuutta ja käytännöllisyyttä”.

5.1

On selvää, että kriteerit, jotka ETSK määritteli lausunnossaan eurooppalaista hallintotapaa koskevasta valkoisesta kirjasta, eivät ole tasapuolisen selkeitä. Siksi tuntuu tarpeelliselta tarkentaa kriteereiden merkitystä ja vaikutusalaa, jotta niitä voitaisiin arvioida ja soveltaa käytännössä.

5.2

ETSK arvioi, että on tarpeen käynnistää selkeä, yhtenäinen ja yksinkertainen menetelmä Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustavuuden arviointiin. Samalla on kuitenkin vältettävä monimutkaisia ongelmavyyhtejä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan erimielisyyksiä.

5.3

Menetelmän on mahdollistettava kriteerien arviointi tavalla, joka soveltuu eurooppalaisten organisaatioiden rakenteeseen ja toimintatapoihin. Sen on myös perustuttava siihen, että organisaatiot itse osallistuvat kyseiseen arviointiprosessiin. ETSK ei missään tapauksessa aio loukata organisaatioiden itsemääräämisoikeutta.

5.4

Siksi menetelmän olisi noudatettava seuraavia periaatteita:

5.5

Menettely voisi sisältää seuraavat kolme arviointiperustetta:

5.5.1

Ensimmäiset kaksi arviointiperustetta ovat selkeät ja liittyvät kunkin organisaation rakenteeseen. Niinpä ne tarjoavat hyvät mahdollisuudet arvioida organisaation edustavuutta suhteellisen puolueettomasti vaarantamatta kuitenkaan kansalaisyhteiskunnan dynaamisuutta. Kolmas peruste on monimutkaisempi.

5.6

ETSK:n näkemyksen mukaan ehdotettu lähestymistapa ei aiheuta kyseessä oleville organisaatioille mitään erityisiä velvoitteita tai pakotteita, mutta edellyttää niiden rakenteen ja toimintatapojen avoimuutta. Avoimuus on sitä paitsi demokratian perusperiaate ja yleisen edun mukaista, sillä sen ansiosta yhteiskunnan erilaiset eturyhmät ja yksittäiset kansalaiset sekä viranomaiset voivat tutustua organisaatioiden rakenteeseen ja toimintaan ja muodostaa niistä oman arvionsa.

5.7

ETSK:n pitäisi näiden periaatteiden ja arviointiperusteiden perusteella voida kehittää menetelmä, jolla voidaan arvioida kansalaisyhteiskunnan eurooppalaisten organisaatioiden edustavuutta. Tämä menetelmä voitaisiin toteuttaa ottamalla käyttöön erityinen arviointiväline yhteistyössä erityisesti Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja verkostojen yhteysryhmän kanssa.

6.1

ETSK katsoo, että sen jo ehdottamien kriteerien ja Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden nykyisten perussääntöjen välillä on suora ja kiinteä yhteys.

6.2

Periaatteessa kaikilla Euroopan tasolla toimivilla organisaatioilla, olivatpa ne lakisääteisiä tai käytännön tarpeesta syntyneitä, olisi oltava perussäännöt (17).

6.3

ETSK:n jo määrittelemien arviointiperusteiden (18) hengessä sekä sitä silmällä pitäen, että kriteereistä saataisiin täysin toimivia, eurooppalaisen organisaation perussäännöissä olisi käsiteltävä ainakin seuraavia asioita:

6.4

Eurooppalaisen lainsäädännön puuttuessa kukin organisaatio hyväksyy itsenäisesti perussääntönsä voimassa olevan kansallisen lainsäädännön (19) puitteissa.

6.4.1

Saattaa olla hyödyllistä mainita, että Euroopan komissio esitti jo vuonna 1991 lakia (20), jonka tarkoituksena oli mahdollistaa ”eurooppalaisten yhdistysten” perustaminen. Kyseisen lakitekstin tavoitteena oli kehittää niille yhdistyksille, joilla on jäseniä useissa jäsenvaltioissa, oma oikeudellinen muoto osakeyhtiöiden ja osuuskuntien mallin mukaisesti. Ehdotuksen konkreettiset määräykset käyvät yksiin ylempänä ehdotettujen perussääntöjen sisällön kanssa.

6.4.2

Kyseinen ehdotus, jota ETSK kannatti (21), ei edennyt, koska tietyt jäsenvaltiot vastustivat sitä, ja nyt komissio on peruuttanut sen kokonaan. ETSK on vakuuttunut, että tällaiset perussäännöt olisivat oleellinen tekijä järjestäytymisoikeuden vahvistamisessa Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kuuluvana perusvapautena ja Euroopan kansalaisuuden ilmentymänä. ETSK arvioi lisäksi, että perustuslain I-47 artiklassa luetellut periaatteet voisivat edistää asian käsittelyn aloittamista uudelleen.

6.4.3

Niinpä ETSK vetoaakin uudelleen sen puolesta, että luotaisiin marraskuussa 2003 voimaan tulleiden Euroopan tason poliittisia puolueita koskevien sääntöjen (22) mallin mukaisesti valtioiden rajat ylittävien järjestöjen perussäännöt. Tämä vetoomus on lisäksi yhtenevä käsiteltävänä olevassa lausunnossa esitettyjen ehdotusten logiikan kanssa.

6.5

On kuitenkin syytä pitää lähtökohtana sitä periaatetta, että on jäsenorganisaatioiden tehtävä varmistaa sopivien mekanismien ja menetelmien kautta perussääntöjen ja niiden soveltamisen valvonta kyseisen organisaation sisäisissä demokraattisissa päätöksentekoprosesseissa.

6.6

Euroopan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toiminnan aidon avoimuuden varmistamiseksi olisi hyvä, että perussäännöt, vuosittain annettava rahoituskertomus ja toimintakertomus sekä kaikki jäsenorganisaatioiden rahoitussitoumuksiin ja rahoituslähteisiin liittyvät tiedot julkistettaisiin, mikäli mahdollista, myös kunkin organisaation Internet-sivuilla.

7.1

Yhden ETSK:n ehdottaman kriteerin mukaan eurooppalaisella organisaatiolla on oltava valtaosassa jäsenmaista jäsenorganisaatioita, joiden katsotaan edustavan organisaation ajamia etuja.

7.2

Tämän kriteerin käytännön soveltamiseksi ETSK arvioi, että eurooppalaisen organisaation on oltava läsnä yli puolessa Euroopan unionin jäsenvaltioista, jotta sitä voitaisiin pitää edustavana. Tällainen vaatimus tuntuu tarpeelliselta, vaikkakin EU:n äskettäinen laajentuminen monimutkaistaa tilannetta.

7.3

Jotta edustusta voitaisiin arvioida, jokaisen eurooppalaisen organisaation on joka tapauksessa julkistettava luettelo jäsenorganisaatioistaan, olivatpa ne sitten ulkoisista eturyhmistä riippumattomia kansalaisyhteiskuntaa jäsenvaltioissa edustavia itsenäisiä organisaatioita (oikeushenkilöitä) ja/tai samantyyppisten eurooppalaisten organisaatioiden ryhmittymiä.

7.4

Eurooppalaisen organisaation tai sen jäseninä olevien kansallisten organisaatioiden tilanteen arvioiminen, jotta ne voitaisiin tunnustaa ja pitää niitä edustavina, on aina vaikeaa. Seuraavien huomioiden tulisi ohjata arviointia.

7.5

On syytä lähteä liikkeelle siitä periaatteesta, että organisaation — olipa se kansallinen tai valtioiden välinen — jäsenyyden eurooppalaiseen organisaatioon on täytettävä sekä kyseisen eurooppalaisen organisaation perussäännöissä määrätyt jäsenyyskriteerit että organisaation omien sääntöjen kriteerit.

7.6

Niinpä kansallisten jäsenorganisaatioiden on eurooppalaisen emo-organisaationsa tavoin ilmoitettava avoimesti perussääntönsä ja julkistettava toimintakertomuksensa. Näin organisaation rakenne ja toimintatavat tulevat näkyviin. Olisi myös suotavaa, että tiedettäisiin, kuinka paljon yksittäisiä jäseniä kyseiseen organisaatioon kuuluu suorasti tai epäsuorasti. Euroopan neuvosto vaatii jo tätä.

8.1

Yllä mainittuja kriteereitä voidaan niiden luonteen ansiosta tarkastella puolueettomasti suhteellisen helposti. Laadullisten kriteerien soveltaminen ja arviointi on sen sijaan arkaluonteisempaa. Organisaation perussäännöt ja erityisesti sen tavoitteet ja toimintatavat sekä organisaation maantieteellinen levinneisyys antavat tietyn perustan arvioinnille. Ne saattavat kuitenkin osoittautua riittämättömiksi organisaation edustavuuden arviointiin. Niinpä laadulliset perusteet muodostavat pikemminkin välineen kyseisten organisaatioiden kontribuution arvioimiseksi.

8.2

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että käsillä olevassa lausunnossa ei käsitellä organisaatioita, joilla on avoimiin kuulemisiin osallistumiseen tarvittava asiantuntemus (ks. yllä), vaan niitä, jotka kutsutaan osallistumaan tosiasiallisesti ja muodollisesti politiikkojen muotoiluun. Tämän vuoksi analyysin syventäminen on perusteltua.

8.3

Niinpä laadulliset arviointiperusteet liittyvät toisaalta organisaation kokemukseen ja kykyyn tuoda kansalaisten edut julki EU:n toimielimissä ja toisaalta organisaation nauttimaan luottamukseen ja sen maineeseen toimielinten ja muiden Euroopan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden keskuudessa.

8.4

Siksi eurooppalaisen organisaation kontribuutiota ja siten sen laadullista edustavuutta on arvioitava tutkimalla tapaa, jolla kyseinen organisaatio voi toimintansa kautta osoittaa aktiivisuutensa toimielinten järjestämissä kuulemisprosesseissa.

8.5

Tässä suhteessa on äärimmäisen tärkeää, että asianomaiset eurooppalaiset organisaatiot esittelevät avoimesti toimintakertomuksensa sekä kaikki muut oleelliset tiedot. Arvioinnissa voitaisiin yliopisto- ja tiedemaailman tavoin käyttää myös ”tulosindikaattoreita”, jotka olisi määriteltävä yhteistyössä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan eurooppalaisten organisaatioiden kanssa.

8.6

ETSK aikoo joka tapauksessa toimia asiassa avoimesti, käytännönläheisesti ja puolueettomasti dynaamisen ja avoimen prosessin puitteissa.

Ensimmäinen on kansalaisyhteiskuntaa edustavien eurooppalaisten organisaatioiden välinen vuoropuhelu unionin ja sen politiikkojen kehityksestä ja tulevaisuudesta.

Toinen on kaikkien näiden organisaatioiden ja unionin välinen järjestelmällinen ja säännöllinen vuoropuhelu.

Kolmas on jatkuva alakohtainen vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sekä lainsäädäntä- ja toimeenpanovaltaa käyttävien tahojen välillä.