52003AE0931

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmästä ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanosta"

(KOM(2003) 51 lopullinen - 2003/0029 (COD))

(2003/C 234/14)

Neuvosto päätti 19. helmikuuta 2003 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. kesäkuuta 2003. Esittelijä oli An Le Nouail Marlière.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 16. ja 17. heinäkuuta 2003 pitämässään 401. täysistunnossa (heinäkuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 106 ääntä puolesta, ja 8 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Tieteellinen näyttö osoittaa(1), että ilmasto on muuttumassa ja että suurin osa 50 viime vuoden aikana havaitusta lämpenemisestä johtuu ihmisen toiminnasta. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut 31 prosenttia viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana, maapallon keskimääräinen lämpötila on noussut 0,6 celsiusastetta vuoden 1861 jälkeen ja muutosvauhti kiihtyy, jos päästöjen vähentämiseksi ei ryhdytä mihinkään toimiin. Lämpötilan ennustetaan nousevan 1,4-5,8 celsiusastetta seuraavien 100 vuoden kuluessa, mikä kohottaa merenpintaa 0,1-0,9 metriä(2).

Ilmastonmuutos aiheuttaa taloudellisia menetyksiä trooppisten syklonien yleistymisen, merenpinnan kohoamisesta johtuvan maan menetyksen sekä kalakannoille, maataloudelle ja vesivaroille aiheutuvien vahinkojen takia. Vaikka merenpinta kohoaisi alle metrin sadassa vuodessa, se riittäisi pyyhkimään kartalta useita saarivaltioita, aiheuttamaan tulvia rannikkoalueilla ja pakottamaan 150 miljoonaa ihmistä jättämään kotinsa vuoteen 2050 mennessä.

Ilmastonmuutos heikentää elintarviketurvaa trooppisilla tai subtrooppisilla alueilla sijaitsevissa maatalousvaltaisissa maissa. Sadot vähentyisivät ja kyseiset maat olisivat entistäkin alttiimpia nälänhädälle, yhteiskunnallisille levottomuuksille ja poliittiselle epävakaudelle.

"Vesistressistä" kärsivissä maissa elävien ihmisten määrä kasvaa 1,7 miljardista (kolmasosa maailman nykyisestä väestömäärästä) 5 miljardiin vuoteen 2025 mennessä. Malaria ja denguekuume vaikuttavat jo nykyään 40-50 prosenttiin maailman väestöstä, ja niiden esiintymisalue laajenee.

Vaikka toimiin päätettäisiin ryhtyä välittömästi, kaikkien mallien mukaan lämpenemisen huomattavaan hidastumiseen tarvittaisiin vuosikymmeniä, kun otetaan huomioon maapallon kyky vastustaa lämpötilamuutoksia.

1.2. Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimus (UNFCCC), jonka 154 valtiota allekirjoitti kesäkuussa 1992 Rion huippukokouksessa, tuli voimaan 21. maaliskuuta 1994. Kyseinen sopimus merkitsee keskitettyä pyrkimystä torjua ihmisten aiheuttamista ilmastonmuutoksista johtuvaa maapallon lämpötilan nousua. Puitesopimuksen perimmäisenä tavoitteena on "saada aikaan kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakiintuminen ilmakehässä sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallista häiriötä ilmastojärjestelmässä. Tämä taso tulisi saavuttaa aikavälillä, joka sallii ekosysteemien sopeutua ilmastonmuutokseen luonnollisella tavalla, varmistaa ettei elintarviketuotanto ole uhattuna ja mahdollistaa kestävän taloudellisen kehityksen"(3).

1.3. Puitesopimuksen Kioton pöytäkirja hyväksyttiin Kiotossa, Japanissa joulukuussa 1997 järjestetyssä sopimuspuolten kolmannessa konferenssissa. Toistaiseksi 76 maata sekä EU ja sen jäsenvaltiot ja suurin osa ehdokasvaltioista ovat ratifioineet pöytäkirjan.

Jotta Kioton pöytäkirja tulisi voimaan, yli 55 valtion, joiden osuus hiilidioksidipäästöistä vuonna 1990 oli yli 55 prosenttia, tulee ratifioida se. Yhdysvallat vetäytyi pöytäkirjasta jo vuonna 1998. Vaikka tavoitteen saavuttamiseksi ennen elokuussa 2002 järjestettyä Johannesburgin huippukokousta tehtiin paljon työtä, pöytäkirja ei ole tullut vieläkään voimaan.

1.4. EU on sitoutunut vähentämään kaudella 2008-2012 kasvihuonepäästöjä 8 prosenttia vuoden 1990 tasosta. EU:n kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen odotetaan kuitenkin vuosina 1990-2010 vähenevän 4,7 prosenttia olettaen, että nykyiset toimenpiteet toteutetaan ja pannaan täytäntöön. Näin 8 prosentin tavoitteesta jää vielä puuttumaan 3,3 prosenttia. Jos EU aikoo saavuttaa Kiotossa asetetut tavoitteet, tarvitaan huomattavia lisätoimia ja -politiikkoja(4). Vuonna 1998 viisitoista jäsenvaltiota päättivät yhdessä taakan jakamisesta asettamalla jokaiselle oman tavoitteen "taakanjakosopimuksessa". Euroopan unioni ratifioi Kioton pöytäkirjan neuvoston kokouksessa 4. maaliskuuta 2002 neuvoston päätöksen 2002/358/EY mukaisena(5). Jäsenvaltiot saivat kansallisen ratifioimisprosessin päätökseen 31. toukokuuta 2002.

1.5. Päästövähennysvelvoitteiden helpottamiseksi ja edistämiseksi Kioton pöytäkirjan liitteessä I mainituilla sopimuspuolilla on käytössään ns. joustomekanismeja, joiden tarkoituksena on edistää päästövähennysten kustannustehokasta saavuttamista. Nämä joustomekanismit ovat päästökauppa, yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi (edistetään kestävää kehitystä sekä teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välistä yhteistyötä).

Marrakeshissa marraskuussa 2001 pidetyssä puitesopimuksen sopimuspuolten seitsemännessä konferenssissa sopimuspuolet antoivat myös Marrakeshin ministerijulistuksen, jossa todetaan, että kestävän kehityksen huippukokous on tärkeä tilaisuus käsitellä ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen välisiä yhteyksiä(6).

2. Ehdotuksen sisältö

2.1. Käsiteltävänä olevalla ehdotuksella on tarkoitus korvata yhteisön CO2-päästöjen ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen valvontajärjestelmästä tehty neuvoston päätös 93/389/ETY (7). Kyseisellä päätöksellä perustettiin järjestelmä, jolla seurataan ihmisen toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasujen päästöjä ja arvioidaan edistymistä näitä päästöjä koskevien velvoitteiden täyttämisessä.

2.2. Tarkistuksen tavoitteena on

- siirtää seurantajärjestelmään ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanoa koskevat raportointivelvollisuudet ja suuntaviivat, joita koskevat poliittiset sopimukset ja oikeudelliset päätökset tehtiin Marrakeshissa pidetyssä seitsemännessä sopimuspuolten konferenssissa

- huolehtia siitä, että jäsenvaltioiden ja yhteisön päästöennusteista saadaan lisätietoja, ja mahdollistaa kyseisten päästöennusteiden yhdenmukaistaminen nykyisestä seurantajärjestelmästä saatujen kokemusten valossa

- käsitellä yhteisön ja sen jäsenvaltioiden väliseen "taakanjakoon" liittyviä raportointivaatimuksia ja toteuttamista.

2.3. Nykyisestä seurantajärjestelmästä saadut kokemukset osoittavat, että jäsenvaltioiden politiikkoja, toimenpiteitä ja ennusteita koskevan raportoinnin yhdenmukaistaminen on edelleen tarpeen. Tähän saakka jäsenvaltioiden politiikkojen ja ennusteiden asianmukainen arviointi on ollut vaikeaa nykyisen järjestelmän menetelmiin liittyvistä huomattavista eroista johtuen. Luotettavien päästöennusteiden merkitys on ratkaiseva, jos halutaan saada käyttöön varhaisen vaiheen varoitusjärjestelmä ja varmistaa vaatimusten noudattaminen.

2.4. Kioton pöytäkirjan mukaisesti kasvihuonekaasuille luodaan inventaariojärjestelmä. Kioton pöytäkirjan suuntaviivojen täyttäminen yhteisön tasolla ja yhteisön kasvihuonekaasuinventaarion laatu riippuvat kansallisten inventaariojärjestelmien toteuttamisesta jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden inventaarioiden laadusta.

2.5. Jotta voidaan arvioida, lähestyvätkö yhteisö ja sen jäsenvaltiot Kioton pöytäkirjaan perustuvia tavoitteitaan eli ovatko ne saavuttaneet todellista ja ennakoitua edistymistä, vakiintunutta vuosittaista raportointia neuvostolle ja parlamentille on jatkettava.

2.6. Kioton pöytäkirjan 7 artiklan 4 kohtaan perustuvissa suuntaviivoissa edellytetään, että kunkin liitteessä I mainitun sopimuspuolen on laadittava kansallinen rekisteri ja ylläpidettävä sitä, jotta varmistetaan, että sallittujen päästömääräyksiköiden, päästövähennysyksiköiden, sertifioitujen päästövähennysten ja poistoyksiköiden myöntäminen, hallussapito, siirtäminen, hankkiminen, peruuttaminen ja mitätöiminen tilitetään oikein. Kioton pöytäkirjan sopimuspuolina yhteisön ja jäsenvaltioiden edellytetään näin ollen perustavan kansallisia rekistereitä.

3. Yleistä

3.1. Vuonna 1997 kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi tehty Kioton pöytäkirja kattaa vain 3 prosenttia lämpenemisprosessin pysäyttämiseksi tarvittavista toimista. Pöytäkirjan soveltaminen on joidenkin mielestä turhaa ellei peräti haitallista, sillä se edistäisi aloja, joista aiheutuu muita riskejä (esim. ydinenergia ja hiilen nopeutettu sitominen) ja joilla on kyseenalaisia sivuvaikutuksia. ETSK kannattaa kuitenkin muutoksia, joiden avulla voidaan yksinkertaistaa jäsenvaltioiden antamiin vuosi- ja määräaikaisraportteihin sovellettavia menettelyitä laajentuneessa Euroopan unionissa sekä täyttää jäsenvaltioiden raportointivelvoitteet YK:n puitesopimuksen sihteeristölle.

3.2. ETSK kannustaa komissiota esittelemään WETO-tutkimuksen(8) (World Energy, Technology and Climate Policy Outlook) tapaisia hankkeita ja ennakoivia tutkimuksia, sillä yhteisön tutkimuksen kuudennen puiteohjelman 2003-2006 painopistealojen yhteydessä kestävälle kehitykselle, globaalimuutokselle ja ekosysteemeille myönnetään seuraavaksi neljäksi vuodeksi 2,12 miljardin euron määrärahat. Edellä mainitussa tutkimuksessa esitellään maailmanlaajuisia ennusteita energiasta, energiatekniikan kehitystä, vaikutuksia ilmastonmuutokseen ja teknologian tulevaisuudennäkymiä.

3.2.1. Jos uusia energianlähteitä ilmaantuu, Kioton päästötavoitteet voidaan saavuttaa helpommin. WETO-tutkimuksen mukaan näiden tavoitteiden toteuttamiskuluja voitaisiin vähentää jopa 30 prosenttia, jos käytettäisiin suuressa mittakaavassa ydinenergiaa tai uusiutuvia energialähteitä. Päästöjä voitaisiin myös vähentää merkittävästi parantamalla energiatehokkuutta ja lisäämällä energian säästöä, mikä vähentää energian kysyntää sekä energiakysynnän hiili-intensiteettiä. WETO-tutkimuksen mukaan teollisuus on luultavimmin se taho, jonka tulee tehdä suurin työ energiakysynnän vähentämiseksi. Hiili-intensiteetiltään korkean energian kulutuksen vähentämiseen tulisi päästä pääasiassa korvaamalla hiili kaasulla ja biomassalla ja joissain tapauksissa öljyllä. Tässä mallissa otettaisiin huomioon myös aurinko- ja tuulienergian kaltaisten uusiutuvien energialähteiden käytön huomattava lisääntyminen energiantuotannossa. Komitea katsoo, että kaikkien elinkeinosektoreiden tulee pyrkiä vähentämään energian kulutusta.

3.3. Toisaalta eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP) on vahvistettu, että päästöjen vähentämismahdollisuuksia on kyllä runsaasti, mutta monet niistä ovat jääneet toteuttamatta sovellettavien tekniikoiden markkinoille pääsyä haittaavien esteiden takia. Ohjelmassa on sen vuoksi jo määritelty useita erilaisia esteitä sekä erityistoimia niiden voittamiseksi(9).

4. Erityistä

4.1. Puhtaan kehityksen mekanismin mukaisesti teollisuusmaat voivat saavuttaa sertifioituja päästövähennyksiä rahoittamalla päästöjä vähentäviä hankkeita kehitysmaissa. Sertifioitujen päästövähennysten avulla teollisuusmaat voivat puolestaan saavuttaa omat päästövähennystavoitteensa. Puhtaan kehityksen mekanismilla on siis erityinen merkitys teollisuusmaiden ja kehitysmaiden suhteissa ja yhteistyössä.

4.2. Jo nyt, ennen Kioton pöytäkirjan voimaantuloa, hankekohtaiset toimet voidaan kelpuuttaa puhtaan kehityksen mekanismiin ja niistä voidaan saada hyvityksiä. Hyvityksillä on arvoa, sillä hallitukset voivat ostaa niitä saavuttaakseen Kioton pöytäkirjaan perustuvat tavoitteensa. Näin ollen puhtaan kehityksen mekanismi toimii taloudellisena kannustimena ja edistää entistä ekologisempia suoria ulkomaisia investointeja. Kun otetaan vielä huomioon Kioton pöytäkirjassa asetettu täydentävyysvaatimus, puhtaan kehityksen mekanismin uskotaan olevan hyvä keino puhtaan ja nykyaikaisen teknologian siirrossa kehitysmaihin ja tuovan samalla todellista hyötyä kehityksen kannalta(10).

5. Päätelmät

5.1. ETSK korostaa, että Euroopan unionin on tärkeää ajantasaistaa yhteisön omaa kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmää sekä Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanoa, jos se haluaa toimia aktiivisesti Kioton pöytäkirjaan liittymisen ja pöytäkirjan ratifioimisen puolesta yleiseurooppalaisen ympäristöalan yhteistyön yhteydessä ja kyseiseen yhteistyöhön liittyvän Kiovan kokouksen jälkeen(11).

Bryssel 16. heinäkuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) IPCC:n (hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli) kolmas arviointiraportti 2001 sekä Euroopan komission julkaisema tutkimus "World Energy, Technology and Climate Policy Outlook".

(2) Kolmas ympäristöarvio Europe's environment: the third assessment, Euroopan ympäristökeskus, Kööpenhamina 2003, s. 91.

(3) Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen 2 artikla.

(4) Ks. alaviitteessä 2 mainitun julkaisun s. 102.

(5) Neuvoston päätös 2002/358/EY, tehty 25. huhtikuuta 2002, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti (EYVL L 130, 15.5.2002, s. 1-20, mukana pöytäkirja liitteineen).

Euroopan parlamentin mietintö A5-0025/2002 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta.

(6) Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Ilmastonmuutos ja kehitysyhteistyö, KOM(2003) 85 lopullinen.

(7) EYVL L 167, 9.7.1993, s. 31. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 99/296/EY (EYVL L 117, 5.5.1999, s. 35).

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston päätökseksi yhteisön CO2-päästöjen ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen valvontajärjestelmästä", EYVL C 73, 15.3.1993, s. 73.

Euroopan parlamentin lausunto, ainoa käsittely, EYVL C 115, 9.9.1993, s. 246.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston päätökseksi yhteisön CO2-päästöjen ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen valvontajärjestelmästä tehdyn päätöksen 93/389/ETY muuttamisesta", EYVL C 89, 19.3.1997, s. 7.

Euroopan parlamentin päätös, toinen käsittely, PE T4-0079/1999, 9.2.1999, EYVL C 150, 28.5.1999.

(8) "Energian, tekniikan ja ilmastopolitiikan tulevaisuudennäkymät vuoteen 2030 asti". Tässä yhteydessä tulee vielä mainita kaksi tuoretta komission tiedonantoa: "Ilmastonmuutos ja kehitysyhteistyö" (KOM(2003) 85 lopullinen, 11.3.2003) sekä "Ympäristöteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman laatiminen" (KOM(2003) 131 lopullinen, 25.3.2003).

(9) KOM(2003) 131 lopullinen.

(10) KOM(2003) 85 lopullinen.

(11) Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Yleiseurooppalainen ympäristöalan yhteistyö vuoden 2003 Kiovan kokouksen jälkeen, KOM(2003) 62 lopullinen.