This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52000PC0438(03)
Proposal for a Regulation of the European Parliament and of the Council laying down detailed rules for the organisation of official controls on products of animal origin intended for human consumption
Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä
Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä
/* KOM/2000/0438 lopull. - COD 2000/0180 */
EYVL C 365E, 19.12.2000, pp. 102–122
(ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)
52000PC0438(03)
Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä /* KOM/2000/0438 lopull. - COD 2000/0180 */
Virallinen lehti nro C 365 E , 19/12/2000 s. 0102 - 0122
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä PERUSTELUT I. YHTEENVETO Näissä ehdotuksissa laaditaan uudelleen seuraava yhteisön lainsäädäntö: - elintarvikehygieniasta annettuun neuvoston direktiiviin 93/43/ETY sisältyvä elintarvikehygienia ja joitakin kansanterveyteen liittyvistä ongelmista sekä eläinperäisten tuotteiden tuotannosta ja markkinoille saattamisesta annettuja neuvoston direktiivejä, - joihinkin neuvoston direktiiveihin, jotka ovat osittain päällekkäisiä elintarvikehygieniasta annettujen direktiivien kanssa, sisältyvät eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattamiseen liittyvät eläinten terveysnäkökohdat, - eläinperäisten tuotteiden viralliset tarkastukset, jotka sisältyvät edellä mainittuihin tuotekohtaisiin direktiiveihin. Näitä direktiivejä (17 yhteensä) on muutettu asteittain vuodesta 1964 lähtien sisämarkkinoiden tarpeiden mukaan ottaen huomioon vaatimus korkeasta terveydensuojelun tasosta. Näiden direktiivien paljous, eri alojen sekoittuminen keskenään (hygienia, eläinten terveys, viralliset tarkastukset) ja erilaiset hygieniajärjestelyt eläinperäisille tuotteille ja muille elintarvikkeille ovat johtaneet monimutkaiseen tilanteeseen. Tilannetta voidaan parantaa laatimalla oikeusvaatimukset uudelleen ja erottamalla elintarvikehygienia eläinten terveydestä ja virallisista tarkastuksista. Uudelleen laadittujen tekstien tärkeimpänä perustana on tarve varmistaa korkea terveydensuojelun taso asianomaisilla eri aloilla. Uudelleen laadittujen hygieniasääntöjen perusajatuksena on, että elintarvikealan toimijat kantavat täyden vastuun tuottamiensa elintarvikkeiden turvallisuudesta. Elintarvikkeiden turvallisuus on varmistettava ottamalla käyttöön periaate vaarojen analysoinnista ja kriittisistä kohdista niiden hallitsemiseksi sekä noudattamalla hygieniasääntöjä. Tämä noudattaa Codex Alimentarius -komiteassa hyväksyttyä kansainvälistä lähestymistapaa. Lisäksi säädetään hygieniasääntöjen soveltamisesta kaikilla elintarviketuotannon tasoilla alkutuotannosta tuotteen jakeluun lopulliselle kuluttajalle. Sikäli kun uudelleen laadituissa hygieniasäännöissä elintarvikealan toimijoiden velvollisuudet ulottuvat koko elintarvikeketjun läpi, on laadittu erillinen teksti, jossa määritellään toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudet eläinperäisten tuotteiden valvonnan osalta. Nämä tarkastukset riippuvat tuotetyypistä. Niitä sovelletaan elintarvikkeiden turvallisuutta käsittelevän komission valkoisen kirjan toimintasuunnitelmassa olevassa 4 kohdassa (asetusehdotus virallisista tarkastuksista elintarvikkeiden ja ruokinta-aineiden turvallisuuden tarkastamiseksi) ehdotettavien sääntöjen lisäksi. Lopuksi on muistettava, että eläinperäiset tuotteet saattavat sisältää patogeenejä (sikarutto, suu- ja sorkkatauti jne.) , jotka voivat vakavasti vaarantaa tällaisten tuotteiden kanssa tekemisiin joutuvien eläinten terveyden. Vaikka patogeenit ovat ihmisille vaarattomia, ne voivat merkitä huomattavia tappioita ja rajoituksia tällaisten ongelmien eteen joutuville tiloille. Uudelleen laaditut eläinlääkintäsäännöt mahdollistavat näiden ongelmien paremman tunnistamisen ja niiden toimenpiteiden määrittelyn, joita on toteutettava, jotta eläintautien leviäminen eläinperäisten tuotteiden välityksellä voidaan estää. Toimenpiteistä voidaan tehdä erillinen ehdotus. Uudelleenlaadinta on johtanut kolmeen asetukseen, jotka koskevat elintarvikehygieniaa, virallisia tarkastuksia ja eläinten terveysongelmia. Liitteenä on direktiivi nykyisen lainsäädännön kumoamisesta edellä mainittujen seikkojen osalta. Ehdotuspakettiin sisältyy useita elintarvikkeiden turvallisuutta käsittelevässä komission valkoisessa kirjassa tarkoitettuja merkittäviä toimintoja. II. ELINTARVIKEHYGIENIA 1. Kaikkiin elintarvikkeisiin sovellettavat hygieniasäännöt Elintarvikehygieniasta annettu direktiivi 93/43/ETY perustuu seuraaviin periaatteisiin: - tärkein tavoite ihmisten terveyden suojeleminen, - vaarojen analysointi, riskinarviointi ja muut hallintatavat kriittisten kohtien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi ja valvomiseksi elintarviketeollisuudessa, - mikrobiologisten vaatimusten ja lämpötilan valvontatoimenpiteiden vahvistaminen tieteellisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti, - hyvän hygieniakäytännön ohjeistojen kehittäminen, - jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittama elintarvikehygienian valvonta, - elintarvikealan toimijoiden velvoite varmistaa, että markkinoille saatetaan vain ihmisten terveydelle haitattomia elintarvikkeita. Direktiivin täytäntöönpano on osoittanut, että kyseiset periaatteet ovat edelleen ajankohtaiset ja että niiden soveltaminen voidaan ulottaa kaikkiin elintarvikkeisiin. Laadittaessa lainsäädäntöä uudelleen on loogista ulottaa direktiivin 93/43/ETY säännökset eläinperäisiin tuotteisiin, jotka eivät tällä hetkellä kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan. Samalla direktiivin 93/43/ETY säännöksiä on tarkistettu elintarvikehygienian viimeaikaisen kehityksen ottamiseksi huomioon: a) HACCP-järjestelmä Yhteisön lainsäädännön yhdenmukaistamiseksi Codex Alimentarius -komiteassa vahvistettujen elintarvikehygieniaa koskevien periaatteiden kanssa ehdotetaan kyseisen järjestön vahvistaman HACCP-järjestelmän (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden hallitsemiseksi) käyttöönottoa. Jos kyseiset periaatteet otetaan käyttöön, ne olisivat pakolliset kaikille elintarvikelaitosten hoitajille. Järjestelmässä kuvataan, millaisia loogisia vaiheita toimijoiden on seurattava koko tuotantoketjun ajan, jotta voidaan tunnistaa vaara-analyysin avulla kohdat, joiden valvonta on kriittisessä asemassa elintarvikkeiden turvallisuuden kannalta. Periaatteisiin sisältyy valmistajien velvollisuus pitää kirjaa tekemistään tarkastuksista. Tämä on uusi velvollisuus, ja sitä pidetään ensiarvoisen tärkeänä, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa tehokkaasti ja toimivasti seurantakokeita. HACCP-järjestelmän soveltaminen vaatii toimijoita täyttämään velvollisuutensa. Niiden on laadittava erityiset valvontaohjelmat. Kaikki mahdolliset vaarat on tunnistettava, ja jokaiselle yksittäiselle elintarvikelaitokselle on vahvistettava asianmukaiset valvontamenettelyt. Korjaavia toimia on toteutettava, jos valvonnassa ilmenee mahdollisia ongelmia. Järjestelmä on saatettava ajan tasalle säännöllisesti. Järjestelmän asianmukaisen soveltaminen lisää kuluttajansuojaa. Omavalvontaohjelmia käytetään jo joissain elintarviketeollisuuden osissa. Muilla elintarviketeollisuuden aloilla periaate omavalvonnasta on uusi. Omavalvontajärjestelmästä on tehtävä tarpeeksi joustava, jotta huomioon voidaan ottaa käytännössä mahdollisesti vallitsevat erilaiset tilanteet erityisesti pienten yritysten osalta. Tätä varten voidaan laatia ohjeita, joilla tuetaan HACCP-järjestelmän täytäntöönpanoa. b) Elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvät tavoitteet Nykyhetkellä tiettyjen alojen hygienialainsäädännössä annetaan erityisesti eläinperäisten tuotteiden osalta yksityiskohtainen kuvaus toimenpiteistä, joita on toteutettava elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi. Elintarvikkeiden turvallisuudesta käydyissä keskusteluissa keskitytään kuitenkin nykyään pikemminkin itse tavoitteeseen, joka on saavutettava elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi, kuin niiden toimenpiteiden yksityiskohtaiseen kuvaukseen, joita on toteutettava elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi. Tämä merkitsee sitä, että elintarvikealan toimijoiden on määriteltävä omat menettelynsä määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisen järjestelmän etuja ovat yksinkertaisempi lainsäädäntö (joka voidaan rajoittaa tavoitteiden asettamiseen, jolloin vältetään yksityiskohtainen kuvaus keinoista saavuttaa tavoite) ja suurempi joustavuus elintarvikealan toimijoita varten (joiden velvollisuus on luoda lainsäädännössä määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi kehittämistään keinoista dokumentoidut järjestelmät). Tällaisessa järjestelmässä elintarvikkeiden turvallisuus on seurausta elintarvikkeiden turvallisuutta koskevassa lainsäädännössä säädettyjen yleisten hygieniasääntöjen noudattamisesta, elintarvikealan toimijoiden velvollisuudesta kehittää menettelyt, joilla varmistetaan, että lainsäädännön tavoitetta elintarvikkeiden turvallisuudesta noudatetaan, ja HACCP-järjestelmän täytäntöönpanosta. Komissio tunnustaa, että järjestelmästä, joka perustuu ensisijaiseen periaatteeseen siitä, että elintarvikealan toimija on vastuussa turvallisten elintarvikkeiden saattamisesta markkinoille, koituu etua. Koska elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvien tavoitteiden on kuitenkin perustuttava vankkaan tieteelliseen näyttöön, niiden vahvistaminen vaatii aikaa ja huolellista riskinhallinnan arviointia. Tästä syystä tässä ehdotuksessa ei vahvisteta elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyviä tavoitteita, vaan menettely, jonka avulla komissio voi vahvistaa kyseiset tavoitteet tulevaisuudessa. Tällä välin yksityiskohtainen lainsäädäntö säilytetään voimassa, vaikkakin sitä muutetaan ottamaan huomioon elintarvikealan toimijoiden velvoite soveltaa HACCP-järjestelmää. Näitä yksityiskohtaisia sääntöjä voitaisiin tarkastella uudelleen yhtä aikaa elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvien tavoitteiden vahvistamisen yhteydessä laskematta kuluttajansuojan tasoa. c) Elintarvikkeiden ja niiden valmistusaineiden jäljittäminen Viimeaikaiset elintarvikealan hätätilanteet ovat osoittaneet, että elintarvikkeiden ja niiden valmistusaineiden alkuperän tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää kuluttajansuojan kannalta. Hygienia-alan ehdotuksissa otetaan käyttöön tiettyjä periaatteita jäljittämisen kehittämiseksi, erityisesti: - Toimivaltainen viranomainen rekisteröi elintarvikealan yritykset ja antaa jokaiselle rekisterinumeron. Rekisterinumeron on oltava tuotteen mukana tuotteen määräpaikkaan saakka. Jos toimivaltainen viranomainen haluaa tietyissä tapauksissa saada varmuuden siitä, että elintarvikealan yrityksissä noudatetaan hygieniasääntöjä, ennen kuin tällainen yritys perustetaan, vaaditaan asianomaisen elintarvikealan yrityksen hyväksymistä. Tällöin hyväksyntänumero seuraa tuotetta. - Elintarvikealan yritysten velvollisuus varmistaa, että käytössä on riittävät menettelyt elintarvikkeiden vetämiseksi pois markkinoilta, jos tällaiset elintarvikkeet muodostavat riskin kuluttajan terveydelle, sekä velvollisuus pitää riittävää kirjanpitoa, jonka avulla yritykset voivat tunnistaa toiminnossa käytettyjen valmistusaineiden ja elintarvikkeiden toimittajan. Elintarvikeketjun monimutkaisuus ja elintarvikkeiden usein monimutkainen, moniaineksinen koostumus saattavat vaatia yksityiskohtaisempia sääntöjä, jotta asianmukainen jäljitys valmistuspaikalle ja valmistuspaikalta voidaan taata. Menettelyä tällaisten yksityiskohtaisten sääntöjen laatimiseksi tarvittaessa ehdotetaan. d) Tuotteiden tuonti yhteisöön Yhteisöön tuotujen elintarvikkeiden on oltava yhteisön hygieniavaatimusten tai niitä vastaavien vaatimusten mukaisia. e) Yhteisön tuotteiden vienti yhteisön ulkopuolisiin maihin Yhteisön ulkopuolisiin maihin viedyt eläinperäiset tuotteet eivät saa aiheuttaa riskiä ihmisten terveydelle. Tuotteiden on tämän vuoksi täytettävä vähintään samat vaatimukset kuin mitä yhteisössä sovelletaan asianmukaisen yhteisön ulkopuolisen maan mahdollisesti edellyttämien vaatimusten lisäksi. f) "Tilalta ruokapöytään" -näkemys ja alkutuotanto Elintarvikkeissa ilmenevät biologiset ja kemialliset vaarat voivat olla peräisin maatilalta. Vaikka tätä ongelmaa käsitellään tietyissä tuotekohtaisissa direktiiveissä, asiaan ei ole koskaan paneuduttu yleisellä tasolla. Yleisiä hygieniasääntöjä ehdotetaan laajennettaviksi niin, että ne kattaisivat hygienian maatiloilla. Näin elintarvikehygieniaa koskevaan yhteisön lainsäädäntöön sisällytetään väline, joka kattaa koko elintarvikeketjun maatilalta ruokapöytään. Vaaditun hygieniatason saavuttamiseksi maatiloilla ehdotetaan, että alkutuotannossa mahdollisesti esiintyviä vaaroja ja menetelmiä tällaisten vaarojen hallitsemiseksi käsiteltäisiin hyvän käytännön ohjeistoissa. Vaikka alkutuotannolle ehdotettu elintarvikkeiden turvallisuutta koskeva järjestelmä on riskiperusteinen, HACCP-järjestelmän muodollista täytäntöönpanoa ei esitetä. Tällainen järjestelmä voidaan ehkä ottaa käyttöön myöhemmin, kun kokemukset uusista hygieniasäännöistä osoittavat, että järjestelmää voidaan soveltaa järkevästi alkutuotannossa. Eläinten rehu voi vaikuttaa elintarvikehygieniaan. Asiasta on jo annettu tai ehdotettu yksityiskohtaista yhteisön lainsäädäntöä. Tämän vuoksi elintarvikehygieniaa koskevia toimenpiteitä ei tarvitse ulottaa rehujen turvallisuutta koskeviin sääntöihin. g) Joustavuus Yhteisössä saatu kokemus on osoittanut, että tiettyä joustavuutta tarvitaan erityisesti pienyritysten osalta, erityisesti jos ne sijaitsevat erityisistä maantieteellisistä haitoista kärsivillä alueilla (vuoret, syrjäiset saaret), sekä perinteisten tuotteiden valmistuksessa. Liitteenä olevien ehdotusten tarkoituksena on varmistaa tällainen joustavuus, sillä niissä edellytetään, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot varmistavat asianmukaisen hygieniatason tällaisissa yrityksissä niin, että tavoitteet elintarvikkeiden turvallisuudesta eivät kuitenkaan vaarannu. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat asianmukaisin taho arvioimaan tämän tason tarpeita, ja niiden on otettava vastuu tässä asiassa. Yhdessä niiden periaatteiden kanssa, joita on jo olemassa elintarvikehygienian varmistamiseksi, nämä muutokset muodostavat varman pohjan korkean hygieniatason turvaamiseksi elintarvikealan yrityksissä. 2. Eläinperäisiin elintarvikkeisiin sovellettavat hygieniasäännöt a) Johdanto Jo vuonna 1964 havaittiin, että kansanterveyden suojelua säänneltiin eri jäsenvaltioissa eri tavalla eläinperäisten tuotteisiin liittyvien vaarojen osalta. Erityisesti lihan osalta terveyteen liittyviä seikkoja käytettiin perustellusti tai perusteetta luomaan ja säilyttämään yhteisön sisäisen kaupan esteitä kansallisten markkinoiden suojelemiseksi. Asia oli niin monimutkainen ja mahdolliset terveyteen liittyvät vaarat niin mittavat, että ongelman katsottiin ratkeavan ainoastaan alan täydellisellä yhdenmukaistamisella. Tavoitteena oli kaupan esteiden poistaminen samalla kun kuluttajansuojan korkea taso varmistettiin. Tämä johti terveyttä koskevista ongelmista yhteisön sisäisessä tuoreen lihan kaupassa annettuun direktiiviin 64/433/ETY. Tulos oli onnistunut, vaikka nykyisen korkean terveystason saavuttaminen ja vapaakseen liikkeeseen pääsy kesti joitakin vuosia. Lihaan liittyvien ongelmien kaltaisia ongelmia oli myös muilla aloilla, ja eläinperäisten tuotteiden osalta oli yleistä tarvetta päästä samoihin tuloksiin. Kaikki kyseiset tuotteet voivat sisältää vaaroja ihmisten terveydelle, mikä vuoksi on perusteltua yhdenmukaistaa kansalliset säännöt ja vahvistaa korkea terveydensuojelun taso. Yhtenäismarkkinoiden luominen on vauhdittanut tätä prosessia, ja nykyään eläinperäisten tuotteiden kaupan pitämistä koskevat terveyssäännöt on yhdenmukaistettu kokonaan. Yksityiskohtaiset hygieniasäännöt sisältyvät seuraaviin säädöksiin: Direktiivi 64/433/ETY (tuore liha) Direktiivi 71/118/ETY (siipikarjanliha) Direktiivi 77/96/ETY (trikiinitutkimukset) Direktiivi 77/99/ETY (lihavalmisteet) Direktiivi 89/362/ETY (lypsyhygienia) Direktiivi 89/437/ETY (munatuotteet) Direktiivi 91/492/ETY (elävät simpukat) Direktiivi 91/493/ETY (kalastustuotteet) Direktiivi 91/495/ETY (kaninliha ja tarhatun riistan liha) Direktiivi 92/45/ETY (riistanliha) Direktiivi 92/46/ETY (maito- ja maitotuotteet) Direktiivi 92/48/ETY (kalastusalukset) Direktiivi 92/118/ETY (gelatiini, sammakonreidet ja etanat) Direktiivi 94/65/ETY (jauhettu liha). Vaikka nämä erityissäännöt ovat auttaneet ylläpitämään korkea terveydensuojelun tasoa, varmistamaan vapaan liikkeen yhteisössä ja vahvistamaan yhtenäiset menettelyt eläinperäisten tuotteiden tuonnille yhteisön ulkopuolisista maista, on tunnustettava, että ne ovat joskus tarpeettoman monimutkaisia ja sisältävät samankaltaisia tai samoja vaatimuksia ja ovat näin ollen päällekkäisiä. Joskus eri direktiiveissä olevien säännösten on jopa havaittu olevan ristiriidassa keskenään. Kaikki nämä puutteet lisäävät tulkinta- ja täytäntöönpanovaikeuksia. Eläinperäisiä tuotteita koskevien voimassa olevien hygieniasääntöjen yksinkertaistamisessa käytettävä menetelmä on laatia eri direktiivit uudelleen. Tähän lähestymistapaan on kannustanut havainto siitä, että direktiiveihin sisältyy menettelyjä ja vaatimuksia, jotka ovat samoja, lähes samoja tai samankaltaisia. Näitä tiivistämällä on mahdollista määritellä uudet, kaikkia elintarvikkeita koskevat yhteiset säännöt sekä välttää nykyisissä direktiiveissä esiintyvät toistot, päällekkäisyydet ja epäjohdonmukaisuudet. Jäljelle jäävät säännöt ovat tuotekohtaisia, ja ne säilytetään tuotekohtaisissa liitteissä. b) Soveltamisala Eläinperäisiä elintarvikkeita koskevien tulevien yksityiskohtaisten terveyssääntöjen soveltamisalan selventäminen ja parempi määrittely oli kiireellinen tehtävä. Vähittäiskauppa Käsityksen mukaan erityistä elintarvikelainsäädäntöä koskevat säännöt ovat liian yksityiskohtaiset täytäntöönpantaviksi vähittäiskaupan tasolla. Hygienia tällä tasolla voidaan varmistaa yleisillä hygieniasäännöillä, jotka sisältävät kaikki tarvittavat osa-alueet elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi. Tähän sisältyvät menettelyt varastointi- ja kuljetuslämpötilojen vahvistamiseksi ja tarvittaessa mikrobiologisten vaatimusten vahvistaminen. Tämä varmistaa jatkuvuuden koko ketjun läpi, esimerkiksi kylmäketjun jatkumisen ostotapahtumaan saakka. Tuotemäärittelyt Nykyisissä erityissäännöissä olevia eläinperäisten tuotteiden määrityksiä ei ole vahvistettu ja tulkittu yhdenmukaisella tavalla. Paljon sekaannusta ovat aiheuttaneet yhdistelmätuotteet, jotka sisältävät eläinperäisten tuotteiden lisäksi kasviperäisiä elintarvikkeita. Ehdotetaan, että eläinperäiset tuotteet luokitellaan tulevaisuudessa seuraavalla tavalla: - jalostamattomat (raa'at) tuotteet, kuten liha, raakamaito, munat, kala ja simpukat, - jalostetut tuotteet, kuten lihavalmisteet, munatuotteet, jalostettu kala. Nämä luokat muodostaisivat perustan eläinperäisiä tuotteita koskevan erityisen hygienialainsäädännön soveltamisalan määrittelemiselle. Uskotaan, että yhdistelmätuotteiden osalta hygienia voidaan varmistaa tyydyttävästi yleisten hygieniasääntöjen täytäntöönpanolla, kun oletetaan, että tällaisissa tuotteissa eläinperäiset ainesosat on saatu erityisten hygieniasääntöjen mukaisesti. c) Laitosten hyväksyminen Elintarvikkeita valmistavien ja jalostavien laitosten hyväksyminen on perinteinen osa erityistä hygienialainsäädäntöä. Näin valvontaviranomaiset voivat varmistaa, että kaikki eläimistä saatavia elintarvikkeita valmistavat laitokset toimivat hygieniavaatimusten mukaisesti. Ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät ja luetteloimat laitokset voivat saattaa tuotteita markkinoille. Tällaisille laitoksille annetaan hyväksyntänumero, jonka on seurattava tuotteita kaupan pitämisen ajan. d) Terveysmerkintä Terveysmerkki otettiin ensimmäisen kerran käyttöön tuoreesta lihasta annetulla direktiivillä 64/433/ETY. Lihassa oleva terveysmerkki on virallinen tunnustus siitä, että liha on tuotettu ja tarkastettu voimassa olevien terveyssääntöjen mukaisesti. Lisäksi terveysmerkki voi mahdollistaa lihan alkuperälaitoksen (teurastamo, leikkaamo) jäljittämisen, koska laitoksen hyväksyntänumero on osa terveysmerkkiä. Tämä on merkittävä väline valvontaviranomaisille, jos lihan kaupan pitämisen aikana esiintyvien terveysongelmien vuoksi on toteutettava toimenpiteitä. Muista eläinperäistä tuotteista annettujen terveytä koskevien erityisdirektiivien hyväksymisellä terveysmerkin käyttö on ulotettu kyseisiin tuotteisiin valvontatarkoituksia varten. Käyttöön on kuitenkin otettu elintarvikealan yritysten järjestelmällinen rekisteröinti, ja jokaiselle elintarvikealan yritykselle on annettava rekisteröintinumero, jonka on seurattava tuotteen mukana, joten terveysmerkinnän tarve jäljitystarkoituksia varten ei enää ole niin ilmeinen. Lisäksi, kun pidetään mielessä, että perusvastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta on elintarvikealan toimijoilla, tarve tunnustaa elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvät näkökohdat hyväksymällä muodollisesti laitokset ja käyttämällä terveysmerkkiä ei ole niin ilmeinen. On keskusteltava edelleen tarpeesta säilyttää hyväksyntä- ja terveysmerkintäjärjestelmät nykyisessä muodossaan. Tällä välin ehdotetaan eläinperäisten tuotteiden terveysmerkintöjen säilyttämistä. Tilannetta voidaan tarkastella uudelleen, kun elintarvikkeiden alkuperän jäljittämiseksi käytettävät muut järjestelmät osoittautuvat tehokkaammiksi. e) Yksityiskohtaiset vaatimukset Nykyistä erityistä elintarvikelainsäädäntöä on arvosteltu erityisesti sen vuoksi, että sitä pidetään liian ohjeellisena, mikä johtaa joustamattomaan järjestelmään, joka ei anna tuottajille mahdollisuutta kehittää uusia tekniikoita. Kuulemismenettelyn aikana havaittiin kuitenkin, että yksityiskohtien poistamista ei vaadittu. Yleisesti tunnuttiin hyväksyvän periaate, jonka mukaan erityissääntöihin on sisällyttävä myös tietty määrä yksityiskohtia tuotteen turvallisuuden ja korkean kuluttajansuojan varmistamiseksi, vaikka nykyisiä sääntöjä voitaisiinkin yksinkertaistaa. Jos yksityiskohtia on karsittu lainsäädännön yksinkertaistamiseksi, tarkoituksena on ollut toiston välttäminen. Joissakin tapauksissa yksityiskohtien karsiminen on ollut perusteltua HACCP-menettelyjen käyttöönoton vuoksi. HACCP-menettelyjen käyttöönoton pitäisi osoittaa ne kohdat, joissa yksityiskohtaisia vaatimuksia voidaan edelleen karsia tulevaisuudessa. Yksityiskohtia on karsittu silloin, kun nykyiset vaatimukset voidaan helposti korvata hyvän hygieniakäytännön ohjeistoilla. Tällaisten ohjeistojen lisäkehittelyn on osoitettava, voidaanko nykyään oikeudellisesti sitovat yksityiskohdat korvata mainittuihin ohjeistoihin sisältyvillä suuntaviivoilla. Vaikuttaa siltä, että hyvän hygieniakäytännön ohjeistojen ja HACCP-periaatteiden soveltamisesta saadun kokemuksen puuttuessa yksityiskohtien äkillinen poistaminen loisi tyhjiön, joka jättäisi useat elintarvikealan toimijat epätietoisuuteen oikeista menettelyistä, jotka on pantava täytäntöön asianmukaisen hygieniatason varmistamiseksi. Joissakin tapauksissa nykyisiä sääntöjä on itse asiassa vahvistettu, jotta voitaisiin välttää viime aikoina esiintyneiden, elintarvikkeiden välityksellä tarttuvien tautien aiheuttamat ongelmat. Uusia toimenpiteitä on otettu käyttöön ruhojen saastumisen estämiseksi. Näitä ovat esimerkiksi vaatimus teurastettavaksi tuotavien eläinten puhtaudesta ja sellaisen sisäelinten poistotekniikan käyttö, jolla vältetään suolten sisällön levittyminen ruhon päälle. Joissakin jäsenvaltioissa saadut viimeaikaiset kokemukset ja tieteellinen kirjallisuus osoittavat, että tällaisten toimenpiteiden avulla tuotteiden saastumiseen liittyviä riskejä voidaan vähentää huomattavasti. f) Mikrobiologiset vaatimukset Nykyisen erityislainsäädännön uudelleentarkastelun yhteydessä tarkasteltiin sitä, missä määrin nykyiset mikrobiologiset vaatimukset vaativat ajan tasalle saattamista. Tästä syystä vaatimusten tarkastelu päätettiin antaa uudelleen tiedekomitean/-komiteoiden tehtäväksi. Siihen asti kun tästä asiasta tehdään päätöksiä, sovelletaan nykyisiä mikrobiologisia vaatimuksia. g) Varastointi- ja kuljetuslämpötilat Voimassa olevaan erityislainsäädäntöön sisältyy erilaisia varastointi- ja kuljetuslämpötiloja erityisen hygienialainsäädännön soveltamisalaan kuuluville eri tuotteille. Kuten mikrobiologisten vaatimustenkin osalta, perusteet eri tuotteiden varastointi- ja kuljetuslämpötiloissa oleville eroille on vahvistettava tieteellisesti. Tiedekomitealle on annettu tästä tieto, ja asian tarkastelemiseksi on perustettu työryhmä. h) Pienet tuotantoyksiköt Vaikuttaa siltä, että paikallismarkkinoita palvelevien tai sellaisilla alueilla, joilla tarjonta on rajoitettua, sijaitsevien pienten laitosten ei aina tarvitse täyttää säädettyjä rakennevaatimuksia ja että ne voivat tuottaa turvallisia tuotteita tällaista tuotantoa varten mukautetuilla erityissäännöillä. Näihin ehdotuksiin sisältyy tämän vuoksi tarvittaessa erityissäännöt pienten laitosten perusrakennetta varten. Nämä erityissäännöt eivät saa vaarantaa elintarvikkeiden turvallisuutta. i) Yhteisön ulkopuolisista maista tuleva tuonti Ehdotukseen sisältyy yhdenmukainen menettely ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuonnin järjestämiseksi yhteisön ulkopuolisista maista. Nämä menettelyt koostuvat pääasiallisesti seuraavista vaiheista: - toimivaltaisten viranomaisten toiminnan auditointi ja/tai arviointi sekä paikalla tehtävät tarkastukset EU:n vaatimusten noudattamisen/vastaavuuden tarkastamiseksi, - luettelo EU:n vaatimukset täyttävistä yhteisön ulkopuolisista maista, - tuontiedellytysten ja todistusvaatimusten vahvistaminen kaikille yhteisön ulkopuolisille maille, - luettelo EU:n vaatimukset täyttävistä laitoksista yhteisön ulkopuolisissa maissa. j) Laatu ja merkintä Nykyiset erityiset hygieniasäännöt sisältävät joukon asianomaisia tuotteita koskevia laatuvaatimuksia, kuten esimerkiksi jauhetun lihan rasva- ja kollageenipitoisuus ja maidon jäätymispiste. Samaan aikaan on olemassa näitä laatunäkökohtia koskevia merkintävaatimuksia. Vaikka näiden vaatimusten tärkeys kuluttajansuojalle tunnustetaan, niillä ei katsota olevan suoraa hygieniavaikutusta. Tämän vuoksi on tarkasteltava, kuinka nämä seikat voidaan yhdentää muualle yhteisön lainsäädäntöön. Laatuvaatimukset säilytetään voimassa siihen saakka, kunnes erityisemmät säännöt on annettu. k) Hygieniasäännöt ja BSE Hygieniasäännöissä huomio ei kohdistu erityisesti BSE:hen. Tätä varten yhteisön lainsäädännössä on säädetty suojatoimenpiteitä, ja kyseisen erityisongelman voittamiseksi on tehty ehdotuksia. Uudelleenlaadinnassa joitakin sääntöjä on kuitenkin tiukennettu. Joitakin aineksia, kuten luuliha, on suljettu pois tuotteiden valmistuksesta. Nämä uudet toimenpiteet antavat paremmat takeet suojasta mahdollisia terveysriskejä vastaan, BSE:n aiheuttamat riskit mukaan luettuina. Ehdotettujen sääntöjen noudattaminen ei kuitenkaan yleisesti ottaen rajoita tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä ja torjuntaa koskevien erityissääntöjen noudattamista. III. Eläinten terveysvaatimukset Eläinten terveyssääntöjen tarkoituksena on estää sikaruton ja suu- ja sorkkataudin kaltaisten eläintautien leviäminen eläinperäisten tuotteiden välityksellä. Nämä säännöt sisältyvät seuraaviin neuvoston direktiiveihin: Direktiivi 72/461/ETY (tuore liha) Direktiivi 80/215/ETY (lihavalmisteet) Direktiivi 91/67/ETY (vesiviljellyt eläimet ja tuotteet) Direktiivi 91/494/ETY (siipikarjanliha) Direktiivi 91/495/ETY (kaninliha ja tarhatun riistan liha) Direktiivi 92/45/ETY (riistanliha) Direktiivi 92/46/ETY (maito- ja maitotuotteet) Hygieniasäännöistä tehdyt huomiot pätevät myös tarpeeseen laatia eläinten terveyssäännöt uudelleen. Koska näillä säännöillä ei ole suoraa vaikutusta ihmisten terveyteen, näiden kahden näkökohdat erottamisesta on ollut hyötyä. Tämän vuoksi tehdään erillinen esitys eläinten terveystarkoituksia varten. Myös tällä alalla on säilytetty suojelun korkea taso. Liitteenä olevassa ehdotuksessa selvennetään vaaroja, joita voi esiintyä eläinperäisissä tuotteissa, ja esitetään, kuinka näitä vaaroja torjutaan. Samoja periaatteita kuin hygieniatarkoituksia varten esitetään virallisten tarkastusten, yhteisön tarkastusten ja yhteisön ulkopuolisista maista tulevan tuonnin osalta. IV. Viralliset tarkastukset 1. Kaikkiin elintarvikkeisiin ja ruokinta-aineisiin sovellettavat tarkastusvaatimukset Eläinlääkinnän, kansanterveyden, eläinten terveyden, elintarvikkeiden ja eläinten rehujen kaltaisilla eri aloilla on jo säädetty vaatimuksesta tehdä virallisia tarkastuksia. Alakohtainen lähestymistapa on johtanut tilanteeseen, jossa samantyyppisiä vaatimuksia käsitellään eri tavalla asianomaisilla eri aloilla tai jossa joitakin näkökohtia ei käsitellä tietyllä alalla, mikä kohtaa aukkoihin lainsäädännössä. Vastauksena tähän tilanteeseen ja valkoisessa kirjassa esitettyjen komission suunnitelmien mukaisesti (valkoisen kirjan liitteessä oleva 4 toimi) tehdään ehdotus, jossa vahvistetaan yleiset valvontaperiaatteet, joita on seurattava sen varmistamiseksi, että elintarvikkeita ja ruokinta-aineita koskevaa lainsäädäntöä noudatetaan. Tässä ehdotuksessa käsitellään kaikkia näkökohtia, jotka liittyvät ruokinta-aineiden ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskeviin virallisiin tarkastuksiin ja tältä osin erityisesti jäsenvaltioiden virallisten yksiköiden velvollisuuksiin sekä toimiin, joita on toteutettava tilanteessa, jossa kuluttajille aiheutuu riski, virallisten tarkastajien koulutukseen, varosuunnitelmien soveltamiseen, tuontitavaroiden valvontaan, komission suorittamiin tarkastuksiin, suojatoimenpiteisiin jne. 2. Erityiset tarkastusvaatimukset Vaikka kaikkien elintarvikkeiden osalta voidaan vahvistaa joitakin yleisiä tarkastusvaatimuksia, ei saada kuitenkaan unohtaa, että tiettyjen tuotteiden ominaislaatu vaatii erityisten tarkastusvaatimusten vahvistamista. Tämä pätee erityisesti eläinperäisiin tuotteisiin, joihin liittyvät vaarat ovat hyvin tunnusmerkillisiä kullekin tuotetyypille. Ante mortem- ja post mortem -tarkastusten kaltaiset lihan yksityiskohtaiset tarkastusmenettelyt ovat luonteeltaan hyvin teknisiä. Joitakin näistä menettelyistä on noudatettu yli 30 vuotta ilman suurempia muutoksia. Vaikka nämä menettelyt ovat osoittautuneet tehokkaiksi tuberkuloosin ja räkätaudin kaltaisten tautien torjunnassa, parhaillaan pohditaan intensiivisesti näiden perinteisten tarkastusmenettelyjen tarkastelemista uudelleen, jotta voidaan ottaa huomioon nykyaikaisiin elintarvikkeiden tuotantomenetelmiin liittyvät vaarat. Näissä keskusteluissa huomio on erityisesti kohdennettu elintarvikkeiden kautta välittyvien tartuntojen, joita aiheuttavat muun muassa Salmonella sp., E. coli, listeria ja kampylobakteeri, ehkäisyyn nykyaikaisilla tarkastusmenettelyillä sekä riskeihin perustuvan järjestelmän kehittämiseen muiden vaarojen torjumiseksi. Jotta komissio voi reagoida nopeasti sitten, kun keskusteluissa on päästy tarkoituksenmukaiseen tulokseen, on laadittu erillinen ehdotus, jossa kuvataan kaikki yksityiskohtaiset tarkastusmenettelyt. Ehdotetaan, että nykyisiä sääntöjä soveltamista siihen saakka, kunnes tieteellisen arvioinnin tulokset saadaan. V. Tulevat toimet Sitten kun nämä ehdotukset on hyväksytty, unionilla on kansanterveyden suojelun kannalta hyvin korkealaatuinen erityinen hygienialainsäädäntö. Lainsäädäntöön sisältyy joitakin tärkeitä yleisiä vaatimuksia, joista jotkin ovat uusia toimijoille ja valvontaviranomaisille. Näiden vaatimusten täytäntöönpanon seuranta olisi varmistettava. Myös hyvän hygieniakäytännön ohjeistojen luominen on merkittävä osa elintarvikkeiden turvallisuuden kehittämistä. Tämän vuoksi ehdotetaan, että komission pitäisi seurata tarkasti tätä kehitystä ja raportoida toimijoiden käyttämien tarkastusjärjestelmien täytäntöönpanosta, hyvän hygieniakäytännön ohjeistojen luomisesta ja kokemuksista, joita jäsenvaltiot saavat näiden järjestelmien asianmukaisen täytäntöönpanon tarkastuksista ja auditoinnista. Lisäksi komissio seuraa valppaasti ja tarkasti alan teknistä ja tieteellistä kehitystä. Lainsäädäntöä on todennäköisesti muutettava uudelleen tulevina vuosina edellä kuvattujen seikkojen mukaisesti. Tätä varten lisätään tarkistuslauseke. VI. Ulkoinen ulottuvuus ja yleiset huomiot Viime vuosikymmenten aikana elintarvikemarkkinat ovat muuttuneet huomattavasti. Elintarvikkeet ja kauppa ovat kansainvälistyneet entisestään, yhteisö käy elintarvikekauppaa melkein joka puolella maailmaa, ja kauppiaamme etsivät koko ajan uusia markkinoita ja tuotteita uusilta kehittyviltä talousalueilta. Markkinapaikkojen muuttuessa elintarvikkeiden turvallisuudesta aiheutuu yhä enemmän huolta: mahdolliset vaarat, kuten elintarvikkeiden mikrobiologinen saastuminen ja lääkejäämät tai muut kemialliset saastuttajat, voivat siirtyä elintarvikkeiden mukana ja muodostavat politiikan tekijöille uusia haasteita kehittää riittäviä järjestelmiä, joilla turvata ihmisten terveys. Tämä heijastuu kansainvälisiin sopimuksiin ja velvollisuuksiin. Samoin korostuu kansainvälisten järjestöjen, kuten Codex Alimentarius -komitean ja kansainvälisen eläintautiviraston (OIE), asema. Nämä järjestöt ovat vahvistaneet terveysvaatimuksia, suosituksia ja suuntaviivoja elintarvikkeiden kansainvälistä kauppaa varten. Komission ehdotukset vastaavat tähän haasteeseen ottamalla käyttöön tuontielintarvikkeiden hygienialaatua koskevat vaatimukset kansainvälisten standardien ja suuntaviivojen perusteelta. VII. Elintarvikehygienia ja komission vihreä kirja elintarvikelaista Elintarvikelakia koskevassa komission vihreässä kirjassa tunnistettiin joitakin elintarvikehygienian kannalta merkityksellisiä periaatteita ja eturyhmiä pyydettiin esittämään asiasta mielipiteensä. Jäljempänä esitetään yhteenveto näistä huomautuksista. Huomautuksista kävi esille tarve kehittää yhteisön hygienialainsäädäntöä tuontiin liittyvien kysymysten osalta. a) Hygieniasääntöjen johdonmukaisuus Jäsenvaltiot tukevat toimia, joita on toteutettu vertikaalisten hygieniadirektiivien kodifioimiseksi ja yksinkertaistamiseksi sekä kyseisten direktiivien ja direktiivin 93/43/ETY soveltamisalaan kuuluvan yleisen elintarvikehygienian välisen yhteyden arvioimiseksi. Jäsenvaltiot ovat samaa mieltä siitä, että yleisen hygieniadirektiivin pitäisi muodostaa pohja kaikkia elintarvikkeita koskeville hygieniatoimenpiteille elintarvikkeiden alkuperästä huolimatta ja siihen pitäisi sisältyä vaatimus HACCP-järjestelmistä (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden hallitsemiseksi). Yksityiskohtaisia lisävaatimuksia kuitenkin kannatetaan, jos jostakin tuotteesta saattaa aiheutua terveysriski. Useimmiten oltiin sitä mieltä, että kaikki seitsemän Codex Alimentarius -komission HACCP-periaatetta olisi otettava perustaksi yhteisön toimenpiteille, kunhan pieniriskisille yrityksille annettaisiin joustovaraa. Hyvän hygieniakäytännön ohjeistoja pidetään hyödyllisenä välineenä varsinkin pienyrityksille. Periaatteessa kansalaisjärjestöt kannattavat näitä huomioita sekä riskejä arvioivaa "tilalta ruokapöytään" näkemystä. Ne ovat samaa mieltä siitä, että yleisen hygieniadirektiivin ja HACCP-järjestelmän pitäisi muodostaa pohja yhteisön toimenpiteille ja tarvittaessa lisätoimenpiteet olisi sisällytettävä yhden ainoan hygieniasäädöksen liitteisiin. b) Vähittäiskauppa Siitä, että elintarvikehygieniasta annetun direktiivin 93/43/ETY säännökset soveltuvat elintarvikkeiden vähittäiskauppaan, oltiin samaa mieltä. Usein suositeltiin kuitenkin, että komissio keskittyisi lämpötilan valvontaan liittyvien sopivien ja yksinkertaisten säännösten kehittämiseen tätä jakeluketjun osaa varten. c) Laatua koskevat säännökset Useimmiten oltiin sitä mieltä, että laatuun liittyviä näkökohtia ei pitäisi sisällyttää hygienialainsäädäntöön, koska laatuun liittyvillä säännöksillä ja hygieniasäännöksillä on eri tavoite, eikä niitä pitäisi käsitellä samassa säädöksessä. Useat jäsenvaltiot katsovat kuitenkin, että elintarvikkeiden laatuun on kiinnitettävä huomiota kuluttajansuojan kannalta. Myös kansalaisjärjestöt katsovat, että laatuun liittyvät näkökohdat olisi poistettava hygieniasäännöistä. Hygienialainsäädäntöön tällä hetkellä sisältyviä laatusääntöjä olisi tarkasteltava uudelleen, ja ne olisi tarvittaessa sisällytettävä erilliseen lainsäädäntöön. d) Suojatoimenpiteet Harvat jäsenvaltiot ovat esittäneet tästä seikasta huomioita, mutta kaikissa esitetyissä huomioissa on kannatettu jatkoaikaa. Toimenpiteitä olisi myös sovellettava yhteisössä kaupan pidettyihin tuotteisiin. e) Valvonta ja täytäntöönpano Jäsenvaltiot ovat esittäneet komissiolle kattavia, mutta erilaisia näkemyksiä asiasta. Joku haluaisi vähentää valvonnan nykyistä tasoa ja keskittyä tulevaisuudessa enemmän yritysten omien valvontajärjestelmien sopivuuteen ja luotettavuuteen. Joku toinen jäsenvaltio ei haluaisi korvata elintarvikkeiden virallisia valvontajärjestelmiä yritysten sisäisillä menettelyillä. Yhdessä huomiossa kannatetaan erityisesti kansallisten viranomaisten ja komission velvollisuuksien erottamista toisistaan jatkossakin virallisen valvonnan osalta. Laadun valvontaa koskevien vaatimusten laatimista kannatetaan. Tähän sisältyisivät valvontaa koskevat jatkotoimenpiteet ja valvonnasta vastaavan henkilökunnan pätevyysvaatimukset. Myös kansalaisjärjestöt ovat esittäneet runsaasti huomiota EU:n lainsäädännön valvonnasta ja täytäntöönpanosta. Valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevien velvollisuuksien erittelemistä yritysten, kansallisten viranomaisten ja komission suorittamien tarkastusten kesken kannatetaan, edellyttäen että velvollisuudet on määritelty selkeästi ja valvontatulokset ovat julkisia. Kuluttajajärjestöt ovat toivoneet suurempaa avoimuutta vastavuoroisen luottamuksen nimissä. f) Ulkoinen ulottuvuus Kaikki hallitukset ovat samaa mieltä ulkoisen ulottuvuuden merkityksen lisääntymisestä elintarvikealalla. Yhteisön tulisi olla aktiivinen Codex Alimentarius -neuvotteluissa. Kansalaisjärjestöt viittaavat kansainvälisen kehityksen merkitykseen elintarvikealalla ja kannattavat yhteisön aktiivista osallistumista. VIII. Elintarvikehygienia ja elintarvikkeiden turvallisuutta käsittelevä komission valkoinen kirja Liitteenä olevat ehdotukset vastaavat joihinkin elintarvikkeiden turvallisuutta käsittelevän komission valkoisen kirjan liitteessä (ja erityisesti 8 ja 28 toimessa) ehdotettuihin toimiin. Nykyisen lainsäädännön uudelleenlaatiminen johtaa kokonaisvaltaiseen ja yhtenäistettyyn lähestymistapaan, joka kattaa kaikki elintarvikkeet maatilalta myyntiin kuluttajalle. Tämä johtaa elintarvikelainsäädännön parantuneeseen johdonmukaisuuteen ja avoimuuteen. Lisäksi elintarvikeketjussa toimivien asema määritellään paremmin. Näin ollen elintarvikkeiden turvallisuuden perusperiaatteita noudatetaan. Komissio uskoo, että elintarvikkeiden turvallisuutta käsittelevässä valkoisessa kirjassa tehtyjen muiden ehdotusten ja jo käsiteltäviksi otettujen esitysten kanssa saavutetaan korkea terveyden ja kuluttajien suojelun taso. Komission aikomuksena on myös varmistaa, että ehdotetut toimintaperiaatteet säilyvät dynaamisina. Tätä varten on jo aloitettu joitakin toimia sen varmistamiseksi, että uusia riskinarviointeja suoritetaan ja että näiden arviointien tulokset sisällytetään tulevaisuudessa yhteisön lainsäädäntöön. IX. Säädösmuoto Kuten komission vihreässä kirjassa unionin elintarvikelainsäädännön perusperiaatteista selitetään, komissio uskoo, että asetuksina annetulla yhteisön lainsäädännöllä on monia etuja, kuten yhtenäisen soveltamisen varmistaminen yhtenäismarkkinoilla, yhteisön lainsäädännön suurempi avoimuus ja mahdollisuus saattaa yhteisön lainsäädäntö nopeasti ajan tasalle teknisen ja tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi. Tämän vuoksi ehdotukset on annettu asetuksina. 2000/0180 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen [1], [1] EYVL C [...], [...], s. [...]. ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [2], [2] EYVL C [...], [...], s. [...]. ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [3], [3] EYVL C [...], [...], s. [...]. noudattavat perustamissopimuksen [4] 251 artiklassa määrättyä menettelyä, [4] EYVL C [...], [...], s. [...]. sekä katsovat seuraavaa: (1) Yhteisön lainsäädännössä annetaan elintarvikkeiden virallisten tarkastusten tekemistä koskevat yleiset säännöt. (2) Yleisten sääntöjen lisäksi on säädettävä eläinperäisten tuotteiden tarkastuksia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä näihin tuotteisiin mahdollisesti liittyvien erityisten eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevien vaarojen huomioon ottamiseksi. (3) Näihin eläinperäisten tuotteiden virallisia tarkastuksia koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin olisi kuuluttava kaikki näkökohdat, jotka voivat vaikuttaa tällaisten tuotteiden turvallisuuteen eläinten terveyden ja kansanterveyden kannalta, erityisesti vaatimukset alkutuotannon aikana ja sen jälkeisessä käsittelyssä, valmistuksessa, jalostuksessa, varastoinnissa, eläinten ja tuotteiden kuljetuksessa, teuraseläinten ante mortem -tarkastuksissa, eläinten hyvinvoinnissa, teuraseläinten post mortem -tarkastuksissa, laitosten hygienian noudattamisessa, eläinperäisten tuotteiden sellaisissa käsittelyissä, jotka tehdään eläinten terveyteen kohdistuvien riskien poistamiseksi, ja muissa eläinten terveyden ja kansanterveyden suojelemiseksi toteutetuissa toimenpiteissä. (4) Virallisissa tarkastuksissa on kiinnitettävä huomiota niihin seikkoihin, jotka ovat eläinten terveyden ja kansanterveyden suojelun kannalta tärkeimpiä ja jotka perustuvat viimeisimpään tietoon ongelmista, jotka voivat vaarantaa ihmisten terveyden. (5) Virallisten tarkastusten päämääränä olisi oltava eläinperäisiä tuotteita käsittelevien tai kuluttavien henkilöiden mahdollisten terveydellisten riskien analysointi ja tunnistaminen. (6) Virallisten tarkastusten järjestämistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen olisi perustuttava asianmukaiseen riskianalyysiin ja tiedekomitean lausuntoon. Tässä tarkoituksessa on tarpeellista tehdä nykyisiä ante mortem- ja post mortem -tarkastuksia koskeva riskinarviointi. Nykyisiä tarkastusmenettelyitä olisi jatkettava kunnes saadaan näiden tulokset. (7) Erityisesti on varmistettava, että eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä noudatetaan, varsinkin eläinten turhaa kärsimystä aiheuttamattoman teurastuksen osalta. (8) Eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 11 päivänä joulukuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/662/ETY [5], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjalla, säädetään, että vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi yhteisössä eläinperäisten tuotteiden viralliset tarkastukset on tehtävä tavaroiden lähetyspaikassa ja että määräjäsenvaltiossa voidaan tehdä pistokokeita määräpaikassa. Jos kuitenkin vakavasti epäillään väärinkäytöstä, tarkastus voidaan tehdä tavaroiden kuljetuksen aikana. [5] EYVL L 395, 30.12.1989, s. 13. (9) Elintarvikkeiden turvallisuutta koskevalla yhteisön lainsäädännöllä on oltava luotettava tieteellinen perusta. Tässä tarkoituksessa olisi aina tarvittaessa kuultava komission päätöksellä 97/579/EY [6] perustettuja kuluttajansuojaa ja elintarvikkeiden turvallisuutta käsitteleviä tiedekomiteoita. [6] EYVL L 237, 28.8.1997, s. 18. (10) Koska tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä [7], toimenpiteistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen, [7] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Tässä asetuksessa annetaan ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevien virallisten tarkastusten järjestämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. 2 artikla Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavissa asiakirjoissa annettuja määritelmiä - eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten annettu neuvoston direktiivi 89/662/ETY, - ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuontiin liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä annettu neuvoston asetus .../..., - elintarvikehygieniasta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus .../.. , tapauksen mukaan. 3 artikla Yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen elintarvikkeiden virallista valvontaa koskevien yleisten vaatimusten lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että eläinperäisille tuotteille tehdään tämän asetuksen mukaiset viralliset tarkastukset. 4 artikla Komissio voi 5 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja tarvittaessa saatuaan asiaa käsittelevän tieteellisen komitean lausunnon: a) muuttaa tai täydentää tämän asetuksen liitteitä tieteellisen ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi erityisesti lihan ante mortem- ja post mortem -tarkastusten osalta, b) antaa tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi tarvittavia täytäntöönpanosääntöjä. 5 artikla 1. Komissiota avustaa neuvoston päätöksellä 68/361/ETY [8] perustettu pysyvä eläinlääkintäkomitea. [8] EYVL L 225, 18.10.1968, s. 23. 2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/486/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 artiklan 3 kohta ja 8 artikla. 3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kolme kuukautta. 6 artikla Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2004. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta Puhemies Puheenjohtaja LIITE I KAIKKIIN TUOTTEISIIN SOVELLETTAVAT VALVONTAVAATIMUKSET 1. Virallisia tarkastuksia on tehtävä kaikissa vaiheissa eläinperäisten tuotteiden alkutuotannosta niiden markkinoille saattamiseen ja erityisesti: a) Tiloilla tehtävien tarkastusten tarkoituksena on hygieniasääntöjen ja eläinten terveyttä koskevien sääntöjen noudattamisen tarkastaminen. Näihin tarkastuksiin on yhdistettävä yhteisön lainsäädännön edellyttämät eläinten hyvinvointia, jäämiä ja rehuja koskevat tarkastukset. Jos hygieniaa, eläinten hyvinvointia tai jäämiä koskevia sääntöjä ei noudateta tai jos diagnosoidaan ihmisiin tai eläimiin tarttuvia tauteja, on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet. Teuraseläinten osalta teurastamossa ante mortem- ja post mortem -tarkastuksista vastaavalle viranomaiselle on ilmoitettava mahdollisista tilalla esiintyvistä ongelmista, joilla voi olla vaikutuksia elintarvikkeiden turvallisuuteen. b) Laitoksiin tehtävissä tarkastuksissa on tarkastettava tai tutkittava (eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä) annetussa asetuksessa ... säädettyjen erityisten hygieniasääntöjen noudattaminen ja erityisesti: - tapauksen mukaan hyväksyntäedellytysten noudattaminen, - terveysmerkkien tai rekisterinumeroiden oikea käyttö, - tuotteiden terveydellinen asema, - lämpötilavaatimusten ja tarvittaessa mikrobiologisten vaatimusten noudattaminen. c) Rajoittamatta neuvoston direktiivin 89/662/ETY vaatimusten soveltamista, tarkastukset tuotteiden markkinoille saattaminen yhteydessä erityisesti seuraavien tarkastamiseksi tai tutkimiseksi: - terveysmerkintöjä koskevien sääntöjen noudattaminen, - kylmäketjun ylläpitämisen noudattaminen, - tapauksen mukaan lähetyksen mukana olevat asiakirjat. d) Kaikki muu tarvittava valvonta yhteisön lainsäädännön noudattamisen tarkastamiseksi. 2. Virallisten tarkastusten aikana a) laitosten hoitajien, omistajan tai hänen edustajansa sekä tuotteiden markkinoille saattamisesta vastuussa olevien henkilöiden on helpotettava tarkastuksia, varmistettava asianmukaiset olosuhteet ja annettava tarvittaessa käyttöön asianmukaisen valvonnan varmistamisen edellyttämät tilat ja laitteet; b) toimivaltaisella viranomaisella on oltava vapaa pääsy laitoksiin ja muihin perusrakenteisiin kuten tiloille, aluksille, kuljetusvälineisiin, huutokauppahalleihin jne. LIITE II LIHAN TARKASTUS I LUKU: KAIKKEEN LIHAAN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET Virallisiin tarkastuksiin on kuuluttava elintarvikkeiden tuotantoon tarkoitettujen eläinten ante mortem- ja post mortem -tarkastukset. Ante mortem- ja post mortem -tarkastukset tehdään tässä liitteessä kuvattujen menettelyjen mukaisesti siihen asti kunnes asiaa käsittelevä tiedekomitea antaa lausuntonsa niiden uudelleen tarkastelusta. I. VASTUUNJAKO JA TARKASTUSTEN TIHEYS 1. Viralliset tarkastukset tehdään virkaeläinlääkärin valvonnassa ja hänen vastuullaan. Virkaeläinlääkäriä voivat seuraavissa tehtävissä avustaa tämän alaisuudessa ja vastuulla toimivat avustajat: a) tietojen keräämisessä alkuperäkarjan tai -parven terveydentilan arvioimiseksi, jotta virkaeläinlääkäri voi tehdä diagnoosinsa, jos tilalla aiotaan tehdä ante mortem -tarkastus; b) ante mortem -tarkastuksessa teurastamossa sillä edellytyksellä, että virkaeläinlääkäri todella pystyy valvomaan avustajien työtä paikalla. Tässä tapauksessa apulaisen tehtäviin kuuluu eläinten alustavan tarkastuksen tekeminen ja puhtaasti käytännöllisissä tehtävissä avustaminen; c) post mortem -tarkastuksessa sillä edellytyksellä, että virkaeläinlääkäri todella pystyy valvomaan avustajien työtä suoraan paikalla; d) leikatun ja varastoidun lihan terveysvalvonnassa; e) hyväksyttyjen laitosten, kuljetusvälineiden jne. tarkastuksessa ja valvonnassa. 2. Edellä tarkoitetun avun tarjoamista varten avustajat muodostavat osan virkaeläinlääkärin valvonnassa ja vastuulla toimivasta tarkastusryhmästä ja heidän on oltava tutkittavasta laitoksesta riippumattomia. Kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen vahvistaa tarkastusryhmän kokoonpanon siten, että virkaeläinlääkäri kykenee valvomaan edellä mainittuja tehtäviä. 3. Virallisten tarkastusten tiheys on määritettävä terveydellisten riskien arvioinnin perusteella. Erityisesti on huolehdittava siitä, että: a) teurastamoissa on sekä koko ante mortem -tarkastuksen että koko post mortem -tarkastuksen ajan paikalla ainakin yksi virkaeläinlääkäri. Jäsenvaltiot voivat pyytää poikkeusta tästä vaatimuksesta pienten ja keskisuurten teurastamojen tarpeiden huomioon ottamiseksi. Tässä tarkoituksessa niiden on toimitettava komissiolle täydellinen asiakirja-aineisto pyyntönsä tueksi. Tämän asiakirja-aineiston on sisällettävä tiedot virkaeläinlääkärin korvaavien tarkastajien pätevyydestä, niiden teurastamojen tyypistä, joissa he toimivat, sekä tarkastusten tekemistä koskevista edellytyksistä. Komissio tutkii asiakirja-aineiston ja tapauksen mukaan hyväksyy pyynnön 5 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Hyväksynnän yhteydessä voidaan asettaa edellytyksiä, joiden mukaisesti kyseistä poikkeusta voidaan soveltaa.; b) tarkastusryhmän jäsen on paikalla leikkaamossa vähintään kerran päivässä silloin kun lihaa työstetään; c) kylmävarastoissa ja uudelleenpakkaamiskeskuksissa on valvontaryhmän jäsen säännöllisesti paikalla. 4. Edellä tarkoitettua apua koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritetään tarvittaessa 5 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. II. ANTE MORTEM -TERVEYSTARKASTUS 1. Eläimille on tehtävä ante mortem -terveystarkastus ennen teurastusta. Valaistuksen on oltava riittävä. 2. Jos tässä asetuksessa niin säädetään, ante mortem -tarkastus on tehtävä eläinten lähtötilalla. 3. Tarkastuksessa on erityisesti määritettävä: a) onko eläimet asianmukaisesti tunnistettu ja ovatko ne peräisin tilalta tai alueelta, jota koskee eläinten terveyteen liittyvistä syistä annettu liikkumisrajoitus, ellei yhteisön lainsäädännössä sitä sallita; b) onko eläimillä ihmisiin tai eläimiin tarttuvaa tautia, onko niissä tällaisen taudin oireita ja onko niiden yleistila sellainen, että se osoittaisi tällaisen taudin voivan esiintyä; c) onko eläimissä oireita sairaudesta tai sellaisesta yleistilan häiriöstä, joka voi tehdä niiden lihan ihmisravinnoksi soveltumattomaksi; d) onko eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä noudatettu; e) ovatko teurastettavat eläimet puhtaita; jos ne eivät ole puhtaita, virkaeläinlääkärin on annettava asianmukaiset ohjeet sen varmistamiseksi, että eläimet puhdistetaan tai estettävä muutoin lihan saastuminen teurastustoimien aikana; f) tulevatko eläimet tilalta tai alueelta, johon kohdistuu kansanterveyteen tai eläinten terveyteen liittyvistä syistä annettu rajoitus; g) onko olemassa muita edellytyksiä, jotka voisivat haitata kansaterveyttä tai eläinten terveyttä; h) onko eläinlääkkeiden käyttöä koskevia sääntöjä noudatettu. 4. Eläimiä - joilla on selvästi jokin ilmoitettava eläintauti tai tauti, joka voi tarttua eläimiin tai ihmisiin, - joissa on merkkejä siitä, että ne ovat saaneet aineita tai nauttineet aineita, jotka voivat tehdä niiden lihan ihmisten terveydelle haitalliseksi, ei saa teurastaa ihmisravinnoksi. Tällaiset eläimet on teurastettava erikseen ja niiden liha on hävitettävä hygieenisesti. 5. Sellaisten eläinten, joiden epäillään kärsivän jostakin taudista tai jossa ilmenee oireita tilasta, joka voi vaikuttaa haitallisesti ihmisten tai eläinten terveyteen, teurastusta on siirrettävä. Näille eläimille on tarvittaessa tehtävä yksityiskohtainen tutkimus diagnoosin tekemiseksi. Jos diagnoosin tekemiseksi tarvitaan post mortem -tarkastus, virkaeläinlääkäri voi päättää, että eläimet teurastetaan erillään tai tavanomaisen teurastuksen päätteeksi. Kyseisille eläimille on tehtävä post mortem -tarkastus, jota täydennetään tarvittaessa näytteenotolla ja asianmukaisilla laboratoriotutkimuksilla. 6. Eläinten teurastus jonkin tietyn eläintaudin, kuten luomistaudin tai tuberkuloosin taikka salmonelloosin kaltaisen zoonosien aiheuttajan, hävittämiseksi tai torjumiseksi toteutetun ohjelman vuoksi on toteutettava virkaeläinlääkärin määräämien edellytysten mukaisesti ja välittömästi hänen valvonnassaan. III. POST MORTEM -TERVEYSTARKASTUS 1. Teurastetuille eläimille on tehtävä viipymättä post mortem -terveystarkastus tieteellisten sääntöjen mukaisesti. Tähän tarkastukseen on kuuluttava erityisesti: a) teurastetun eläimen ja sen elinten silmämääräinen tarkastus näkyvän saastumisen tai muiden vaurioiden toteamiseksi; b) niiden eläinten osien, joissa on muutoksia tai jotka ovat mistä tahansa muusta syystä epäilyttäviä, tunnustelu ja, jos virkaeläinlääkäri pitää sitä tarpeellisena, viiltäminen; c) aistinvarainen tutkimus; d) tarvittaessa laboratoriokokeet erityisesti zoonoosien aiheuttajien havaitsemiseksi; e) kaikki tarpeellisina pidetyt toimenpiteet maataloudessa käytettyjen eläinlääkkeiden ja muiden kemiallisten aineiden käyttöä sekä niiden jäämiä koskevien yhteisön sääntöjen noudattamisen tarkistamiseksi. 2. Virkaeläinlääkäri voi tarvittaessa diagnoosin tai jatkotutkimusten tekemiseksi vaatia, että teurastusprosessia hidastetaan tai se pysäytetään. 3. Jos ante mortem- tai post mortem -tarkastuksen perusteella epäillään ihmisten tai eläinten terveyteen todennäköisesti vaikuttavaa tilaa, virkaeläinlääkäri voi pyytää tarvittavien laboratoriokokeiden suorittamista, jos hän katsoo ne tarpeellisiksi diagnoosin tekemiseksi tai sellaisten farmakologisesti vaikuttavien aineiden havaitsemiseksi, joiden esiintyminen on mahdollista todetun patologisen tilan perusteella. Jos jotain epäilyjä vielä jää, on tehtävä lisää viiltoja ja tutkimuksia ennen lopullisen diagnoosin tekemistä. 4. Viiltoa tarvitseville imusolmukkeille on tehtävä järjestelmällisesti useita viiltoja ja silmämääräinen tarkastus. 5. Tarkastuksen aikana on toteutettava varotoimia sen varmistamiseksi, ettei liha saastu esimerkiksi tunnustelusta, leikkauksesta tai viiltämisestä. IV. HÄTÄTEURASTUS Hätäteurastettujen eläinten lihasta on otettava tarvittaessa näytteitä tavanomaisen post mortem -tarkastuksen lisäksi lisätutkimuksia tai muita tarpeelliseksi katsottuja tutkimuksia varten. V. TERVEYSTARKASTUSTEN JÄLKEINEN PÄÄTÖS 1. Ante mortem- ja post mortem -tarkastusten jälkeen seuraavat on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi: a) liha, joka on saatu - eläimistä, joilla on jokin tauti, joka aiheuttaa rajoituksia eläinten terveyttä koskevista syistä, ellei yhteisön sääntöjen mukaisia menettelyjä eläinten terveyttä koskevan riskin vuoksi ole otettu käyttöön, - riutuneista eläimistä, - liian nuorina teurastetuista eläimistä; b) liha, jossa voidaan todeta seuraavia: - kuihtuminen, - yleistynyt tartuntatauti, - septikemia, pyemia, toksemia tai viremia, - kiellettyjen aineiden jäämiä tai yhteisön tasot ylittäviä jäämämääriä, - pahanlaatuisia tai lukuisia kasvaimia, - runsaasti paiseita, - vakavia vammoja ruhon eri osissa tai eri sisäelimissä, - puutteellinen verenlasku, - laaja-alainen veren tai seerumin infiltraatio, - laajalle levinnyt ihonalainen tai lihasten loistartunta, - ekkymoosi, - tapauksen mukaan aistinvaraisia poikkeavuuksia, - epänormaali koostumus, erityisesti ödeema tai vakava laihtuminen, - laaja-alaisia vaurioita, likaa tai saastumista; c) teurastettujen eläinten osat, joissa on paikallisia leesioita, saastumista tai tulehdusta, joka eivät vaikuta lihan muiden osien terveyteen; d) sellaisen eläimen veri, joka on todettu ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi edellisten kohtien mukaisesti, ja veri, jonka vatsan sisältö tai jokin muu aine on saastuttanut; e) ellei tässä asetuksessa toisin säädetä, ruhot, joiden muille osille ei ole tehty post mortem -tarkastusta; f) eläinten ruhot, joissa on mikä tahansa muu sairaustila, joka virkaeläinlääkärin ammatillisen tietämyksen mukaan voi olla vaaraksi kansanterveydelle. Virkaeläinlääkäri voi antaa ohjeita siitä, että lihaa voidaan käyttää yksinomaan tiettyyn tarkoitukseen, esimerkiksi jalostukseen. VI. TARKASTUSTULOKSISTA ILMOITTAMINEN Virkaeläinlääkärin on pidettävää kirjaa ante mortem- ja post mortem -tarkastusten tuloksista. Jos tarkastuksissa todetaan tauti tai tila, jolla on merkitystä kansanterveyden tai eläinten terveyden kannalta, tai löydetään jäämiä, näistä on ilmoitettava eläinten alkuperätilan valvonnasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle ja kyseisistä eläimistä vastaavalle henkilölle. Kun tällainen tieto on annettu, on toteutettava välittömästi toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. VII. AVUSTAJIEN AMMATILLINEN PÄTEVYYS 1. Ainoastaan henkilöt, jotka ovat läpäisseet toimivaltaisen viranomaisen järjestämän kokeen, voidaan nimittää avustajiksi. 2. Ainoastaan ehdokkaat, jotka voivat osoittaa, että: a) he ovat osallistuneet vähintään 400 tuntia kestävään teoreettiseen koulutukseen, mukaan lukien laboratorioesitykset, ja b) saaneet ainakin 200 tuntia käytännön koulutusta voidaan hyväksyä edellä tarkoitettuun kokeeseen. Käytännön harjoittelu tapahtuu teurastamoissa, leikkaamoissa, kylmävarastoissa ja lihan tarkastuspaikoissa tai ante mortem -tarkastuksen osalta tiloilla. 3. Avustajien kokeen on koostuttava teoreettisesta osasta ja käytännöllisestä osasta, ja siinä on käsiteltävä seuraavia aiheita: a) tarkastukset tiloilla: i) teoreettinen osa: - karjaelinkeinon tuntemus - organisaatio, taloudellinen merkitys, tuotantomenetelmät, kansainvälinen kauppa jne., - anatomia ja patologia, - perustiedot taudeista - virukset, bakteerit, loiset jne., - tautien valvonta, lääkkeiden ja rokotteiden käyttö, jäämien testaus, - hygienia- ja terveysvalvonta, - eläinten hyvinvointi tilalla, kuljetuksen aikana ja teurastamoissa, - ympäristövaatimukset rakennuksissa, maatiloilla ja yleisesti, - kansalliset ja kansainväliset säännöt, - kuluttaja-asiat ja laadunvalvonta; ii) käytännöllinen osa: - vierailut erilaisilla tiloilla, joissa käytetään erilaisia kasvatusmenetelmiä, - vierailut tuotantolaitoksissa, - kuljetusvälineiden lastaus ja purkaminen, - laboratoriovierailut, - eläinlääkärintarkastukset, - asiakirjat, - käytännön kokemus; b) teurastamolla tapahtuvien tarkastusten osalta: i) teoreettinen osa: - perustiedot teurastettujen eläinten anatomiasta ja fysiologiasta, - perustiedot teurastettujen eläinten patologiasta, - perustiedot teurastettujen eläinten patologisesta anatomiasta, - perustiedot hygieniasta ja erityisesti teollisuushygieniasta, teurastus-, leikkaamis- ja varastohygieniasta sekä työskentelyhygieniasta ja HACCP-järjestelmän valvonta, - tiedot tuoretta lihaa koskevista teurastus-, tarkastus-, valmistus-, käärimis-, pakkaus- ja kuljetusmenetelmistä ja -menettelyistä, - työhön liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten säännösten tuntemus, - näytteenottomenettelyt; ii) käytännöllinen osa: - eläinten tunnistaminen, - teurastettujen eläinten tarkastus ja arviointi, - eläinlajien tunnistus eläimen lajille tyypillisten osien tarkastelun avulla, - teurastettujen eläinten muuttuneiden osien tunnistus ja niiden arviointi, - post mortem -tarkastus teurastamossa, - hygienian valvonta, myös HACCP-järjestelmän valvonta, - näytteenotot, - lihan tunnistaminen. VIII. MUUT TARKASTUKSEN AIKAISET VASTUUALUEET Omistajien tai eläimistä vastuussa olevien henkilöiden on toimittava yhteistyössä ante mortem- ja post mortem -tarkastuksia tekevien viranomaisten kanssa. Niiden on annettava viranomaisille mahdollisuus päästä kosketuksiin eläinten lihan ja asiakirjojen kanssa tarkastukseen sopivin edellytyksin. Heidän on toimitettava lisäapua virkaeläinlääkärin tai hänen avustajansa pyynnöstä. Jos he eivät toimi yhteistyössä niin kuin edellytetään, tarkastus keskeytetään kunnes he suostuvat edellä mainittuihin toimenpiteisiin siinä määrin kuin tarkastus edellyttää. II LUKU: KOTIELÄIMINÄ PIDETTYJEN SORKKA- JA KAVIOELÄINTEN LIHA Yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia: I. ANTE MORTEM -TERVEYSTARKASTUS Jos ante mortem -tarkastusta ei tehdä teurastamossa, eläimille on tehtävä tällainen tarkastus 24 tunnin kuluessa niiden saapumisesta teurastamoon ja alle 24 tuntia ennen teurastusta. Virkaeläinlääkäri voi tämän lisäksi vaatia tarkastuksen tekemistä milloin tahansa. II. POST MORTEM -TERVEYSTARKASTUS 1. Post mortem -tarkastukseen on tarvittaessa kuuluttava: - eräiden elinten ja imusolmukkeiden sekä virkaeläinlääkärin tekemien johtopäätösten perusteella kohdun viiltäminen, - silmämääräinen tarkastus tai tunnustelu. Jos tarkastus osoittaa, että eläimessä on vaurioita, jotka voivat saastuttaa ruhot, työvälineet, henkilökunnan tai työtilat, näitä elimiä ei saa viiltää teurastustiloissa tai missään muissa laitoksen osissa, joissa liha voisi saastua. 2. Tarkastus tehdään seuraavasti: A. Yli kuuden viikon ikäiset nautaeläimet a) Pään ja nielun silmämääräinen tarkastus; alaleuan, nieluntakaisten ja korvasylkirauhasen imusolmukkeiden (Lnn. retropharyngiales, mandibulares ja parotidei) viiltäminen ja tutkiminen; ulompien puremalihasten, joihin on tehtävä kaksi alaleuan kanssa yhdensuuntaista viiltoa, sekä sisäpuolisten puremalihasten (sisäpuoliset pterygoid-lihakset), joihin on tehtävä yksi viilto, tutkiminen. Suun ja nielun yksityiskohtaista silmämääräistä tarkastusta varten ympäröivästä kudoksesta irrotettu kieli on tarkastettava silmämääräisesti, ja sitä on tunnusteltava. b) Henkitorven tarkastus; keuhkojen ja ruokatorven silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; keuhkojen sekä keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeiden (Lnn. bifurcationes, eparteriales ja mediastinales) viiltäminen ja tutkiminen. Henkitorvi ja keuhkoputkien päähaarat on avattava pituussuunnassa, ja keuhkot on viillettävä niiden alimmassa kolmanneksessa kohtisuoraan keuhkoputkiin nähden; nämä viillot eivät kuitenkaan ole tarpeen, jos keuhkoja ei käytetä ihmisravinnoksi. c) Sydänpussin ja sydämen silmämääräinen tarkastus, kun sydän on viilletty pituussuunnassa siten, että kammiot avautuvat ja kammioiden väliseinä halkaistaan. d) Pallean silmämääräinen tarkastus. e) Maksan ja maksaportin imusolmukkeiden (Lnn. portales) silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu. Maksan viskeraalipuolen ja lobus caudatuksen tyven viiltäminen sappitiehyeiden tutkimusta varten. f) Ruoansulatuskanavan, suoliliepeen, mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden (Lnn. gastrici, mesenterici, craniales ja caudales) silmämääräinen tarkastus. Maksan ja sen imusolmukkeiden tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen. g) Pernan silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu. h) Munuaisten silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa munuaisten ja munuaisimusolmukkeiden (Lnn. renales) viiltäminen. i) Rintakalvon ja vatsakalvon silmämääräinen tarkastus. j) Sukuelinten silmämääräinen tarkastus. k) Utareiden ja utareimusolmukkeiden (Lnn. supramammarii) silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu ja viiltäminen. Lehmien utarepuoliskot on avattava pitkällä syvällä viillolla maitorauhasiin (sinus lactiferes) asti ja utareimusolmukkeet on viillettävä, paitsi jos utareita ei käytetä ihmisravinnoksi. B. Alle kuuden viikon ikäiset nautaeläimet a) Pään ja nielun silmämääräinen tarkastus; nieluntakaisten imusolmukkeiden (Lnn. retropharyngiales) viiltäminen ja tutkiminen; suun ja nielun tarkastus; kielen tunnustelu; risojen poisto. b) Keuhkojen, henkitorven ja ruokatorven silmämääräinen tarkastus; keuhkojen tunnustelu; keuhkojen sekä keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeiden (Lnn. bifurcationes, eparteriales ja mediastinales) viiltäminen ja tutkiminen. Henkitorvi ja keuhkoputkien päähaarat on avattava pituussuunnassa ja keuhkot on viillettävä niiden alimmassa kolmanneksessa kohtisuoraan keuhkoputkiin nähden; nämä viillot eivät kuitenkaan ole tarpeen, jos keuhkoja ei käytetä ihmisravinnoksi. c) Sydänpussin ja sydämen silmämääräinen tarkastus, kun sydän on viilletty pituussuunnassa siten, että kammiot avautuvat ja kammioiden väliseinä halkaistaan. d) Pallean silmämääräinen tarkastus. e) Maksan ja maksaportin imusolmukkeiden (Lnn. portales) silmämääräinen tarkastus. Maksan ja sen imusolmukkeiden tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen. f) Ruoansulatuskanavan, suoliliepeen, mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden (Lnn. gastrici, mesenterici, craniales ja caudales) silmämääräinen tarkastus. Maksan ja sen imusolmukkeiden tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen. g) Pernan silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu. h) Munuaisten silmämääräinen tarkastus; tarvittaessa munuaisten ja munuaisimusolmukkeiden (Lnn. renales) viiltäminen. i) Rintakalvon ja vatsakalvon silmämääräinen tarkastus. j) Navan alueen ja nivelten silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; epäilyttävissä tapauksissa navan alue on viillettävä ja nivelet avattava. Nivelneste on tutkittava. C. Siat a) Pään ja nielun silmämääräinen tarkastus. Alaleuan imusolmukkeiden (Lnn. mandibulares) viiltäminen ja tutkiminen. Suun, nielun ja kielen tarkastus. b) Keuhkojen, henkitorven ja ruokatorven silmämääräinen tarkastus; keuhkojen sekä keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeiden (Lnn. bifurcationes, eparteriales ja mediastinales) tunnustelu. Henkitorvi ja keuhkoputkien päähaarat on avattava pituussuunnassa, ja keuhkot on viillettävä niiden alimmassa kolmanneksessa kohtisuoraan keuhkoputkiin nähden; nämä viillot eivät kuitenkaan ole tarpeen, jos keuhkoja ei käytetä ihmisravinnoksi. c) Sydänpussin ja sydämen silmämääräinen tarkastus, kun sydän on viilletty pituussuunnassa siten, että kammiot avautuvat ja kammioiden väliseinä halkaistaan. d) Pallean silmämääräinen tarkastus. e) Maksan ja maksaportin imusolmukkeiden (Lnn. portales) silmämääräinen tarkastus. Maksan ja sen imusolmukkeiden tunnustelu. f) Ruoansulatuskanavan, suoliliepeen, mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden (Lnn. gastrici, mesenterici, craniales ja caudales) silmämääräinen tarkastus. Maksan ja sen imusolmukkeiden tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen. g) Pernan silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu. h) Munuaisten silmämääräinen tarkastus; tarvittaessa munuaisten ja munuaisimusolmukkeiden (Lnn. renales) viiltäminen. i) Rintakalvon ja vatsakalvon silmämääräinen tarkastus. j) Sukuelinten silmämääräinen tarkastus. k) Utareiden ja sen imusolmukkeiden (Lnn. supramammarii) silmämääräinen tarkastus. Emakoiden utareimusolmukkeiden viiltäminen. l) Nuorten eläinten navan alueen ja nivelten silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; epäilyttävissä tapauksissa navan alue on viillettävä ja nivelet avattava. D. Lampaat ja vuohet a) Pään silmämääräinen tarkastus nylkemisen jälkeen ja epäilyttävissä tapauksissa nielun, suun, kielen sekä nieluntakaisten ja korvasylkirauhasten imusolmukkeiden tutkiminen. Nämä tutkimukset eivät ole tarpeen, jos toimivaltainen viranomainen pystyy takaamaan, että päätä, mukaan lukien kieli ja aivot, ei käytetä ihmisravinnoksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta eläinten terveyteen liittyvien sääntöjen soveltamista. b) Keuhkojen, henkitorven ja ruokatorven silmämääräinen tarkastus; keuhkojen sekä keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeiden (Lnn. bifurcationes, eparteriales ja mediastinales) tunnustelu; epäilyttävissä tapauksissa nämä elimet ja imusolmukkeet on viillettävä ja tutkittava. c) Sydänpussin ja sydämen silmämääräinen tarkastus; epäilyttävissä tapauksissa sydän on viillettävä ja tutkittava. d) Pallean silmämääräinen tarkastus. e) Maksan ja maksaportin imusolmukkeiden (Lnn. portales) silmämääräinen tarkastus. Maksan ja sen imusolmukkeiden tunnustelu; maksan viskeraalipuolen viiltäminen sappitiehyeiden tutkimusta varten. f) Ruoansulatuskanavan, suoliliepeen sekä mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden (Lnn. gastrici, mesenterici, craniales ja caudales) silmämääräinen tarkastus. g) Pernan silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu. h) Munuaisten silmämääräinen tarkastus; tarvittaessa munuaisten ja munuaisimusolmukkeiden (Lnn. renales) viiltäminen. i) Rintakalvon ja vatsakalvon silmämääräinen tarkastus. k) Utareiden ja sen imusolmukkeiden silmämääräinen tarkastus. l) Nuorten eläinten navan alueen ja nivelten silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; epäilyttävissä tapauksissa navan alue on viillettävä ja nivelet avattava. E. Kotieläiminä pidettävät kavioeläimet a) Pään silmämääräinen tarkastus ja kielen ympäröivästä kudoksesta irrottamisen jälkeen nielun silmämääräinen tarkastus; alaleuan, nieluntakaisen ja korvasylkirauhasen imusolmukkeiden (Lnn. retropharyngiales, mandibulares ja parotidei) tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen. Suun ja nielun yksityiskohtaista silmämääräistä tarkastusta varten kieli on irrotettava sitä ympäröivästä kudoksesta, se on tarkastettava silmämääräisesti ja sitä on tunnusteltava. Tonsillat on poistettava. b) Keuhkojen, henkitorven ja ruokatorven silmämääräinen tarkastus; keuhkojen tunnustelu; keuhkotyven ja välikarsinan imusolmukkeiden (Lnn. bifurcationes, eparteriales ja mediastinales) tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen. Henkitorvi ja keuhkoputkien päähaarat on avattava pituussuunnassa, ja keuhkot on viillettävä niiden alimmassa kolmanneksessa kohtisuoraan keuhkoputkiin nähden; nämä viillot eivät kuitenkaan ole tarpeen, jos keuhkoja ei käytetä ihmisravinnoksi. c) Sydänpussin ja sydämen silmämääräinen tarkastus, kun sydän on viilletty pituussuunnassa siten, että kammiot avautuvat ja kammioiden väliseinä halkaistaan. d) Pallean silmämääräinen tarkastus. e) Maksan ja maksaportin imusolmukkeiden (Lnn. portales) silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu ja tarvittaessa viiltäminen. f) Ruoansulatuskanavan, suoliliepeen sekä mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden (Lnn. gastrici, mesenterici, craniales ja caudales) silmämääräinen tarkastus; tarvittaessa mahaimusolmukkeiden ja suoliliepeen imusolmukkeiden viiltäminen. g) Pernan silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa tunnustelu. h) Munuaisten silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; tarvittaessa munuaisten ja munuaisimusolmukkeiden (Lnn. renales) viiltäminen. i) Rintakalvon ja vatsakalvon silmämääräinen tarkastus. j) Oriiden ja tammojen sukuelinten silmämääräinen tarkastus. k) Utareiden ja sen imusolmukkeiden (Lnn. supramammarii) silmämääräinen tarkastus ja tarvittaessa utareimusolmukkeiden viiltäminen. l) Nuorten eläinten navan alueen ja nivelten silmämääräinen tarkastus ja tunnustelu; epäilyttävissä tapauksissa navan alue on viillettävä ja nivelet avattava. m) Harmaat ja valkoiset hevoset on tutkittava melanoosin ja melanoomien varalta olkanivelen alapuolisten lavan lihasten ja imusolmukkeiden (Lnn. subrhomboidei) osalta irrottamalla yksi lapa. Munuaiset on paljastettava ja tutkittava viiltämällä koko munuainen. III. ERITYISTARKASTUKSET A. TRIKINOOSI Siansukuisten eläinten (kotieläiminä pidetyt, tarhattu riista ja luonnonvarainen riista) ja kavioeläinten lihalle on tehtävä joko tutkimus mahdollisten trikiinibakteerien (Trichinella spp.) toteamiseksi tai sille on tehtävä kylmäkäsittely. B. SIKOJEN JA NAUTOJEN SYSTISERKOOSI Tutkimuksessa Cysticercus bovis- ja Cysticercus cellulosae -bakteerien varalta on tutkittava todennäköisesti saastuneet eläimenosat. Ihmisravinnoksi kelpaamattomien osien poiston jälkeen ei-yleistyneen tartunnan saaneelle lihalle on tehtävä kylmäkäsittely. C. KAVIOELÄINTEN RÄKÄTAUTI Kavioeläinten tutkimiseen räkätaudin varalta kuuluu henkitorven, kurkunpään, nenäonteloiden, sivuonteloiden ja niiden haarautumien limakalvojen huolellinen tutkiminen sen jälkeen, kun pää on halkaistu pituussuunnassa ja sierainten väliseinä poistettu. Seuraavat vahvistetaan pysyvän eläinlääkintäkomitean menettelyä noudattaen ja tiedekomitean annettua lausuntonsa: a) tässä otsakkeessa tarkoitettujen edellytysten tutkimisessa sovellettavat menetelmät; b) trikinoosi- ja systiserkoositapauksessa sovellettava kylmäkäsittely; c) edellytykset, joiden mukaan voidaan myöntää poikkeuksia niihin yhteisön osiin, jotka epidemiologisten tutkimusten perusteella on todettu trikinoosista tai räkätaudista vapaiksi alueiksi. IV. PÄÄTÖS JULISTAA LIHA IHMISRAVINNOKSI KELPAAMATTOMAKSI ANTE MORTEM- JA POST MORTEM -TARKASTUKSEN JÄLKEEN 1. Edellä I luvun V jaksossa vahvistettujen vaatimusten lisäksi seuraavat on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi: a) sellaisten eläinten liha i) joissa on todettu jokin seuraavista sairauksista: - yleistynyt aktinobasilloosi tai aktinomykoosi, - ritinärutto ja pernarutto, - yleistynyt tuberkuloosi, - yleistynyt lymfadeniitti, - räkätauti, - raivotauti, - jäykkäkouristus, - akuutti salmonelloosi, - akuutti bruselloosi, - sikaruusu, - botulismi; ii) joissa on keuhkokuumeen, keuhkopussintulehduksen, vatsakalvontulehduksen, kohtutulehduksen, utaretulehduksen, niveltulehduksen, sydänpussintulehduksen, suolistotulehduksen tai aivo-selkäydintulehduksen aiheuttamia akuutteja vaurioita, jotka on todettu yksityiskohtaisella tutkimuksella, jota mahdollisesti täydentää bakteriologinen tutkimus ja farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien tutkimus. Näiden erityistutkimusten tulosten perusteella ruhot voidaan kuitenkin todeta ihmisravinnoksi kelpaaviksi sen jälkeen kun ihmisravinnoksi kelpaamattomat osat on poistettu; iii) joissa on seuraavia loistauteja: yleistynyt sarkokysta-infektio, yleistynyt kystikerkoosi, trikinoosi; iv) jotka ovat kuolleita, kuolleena syntyneitä tai syntymättömiä; v) jotka on teurastettu liian nuorina ja joiden liha on ödeemistä; vi) joissa on kliinisiä merkkejä laihtumisesta tai edistyneestä anemiasta; vii) joiden tuberkuliinikoereaktio on positiivinen tai epäselvä ja joista post mortem -tarkastus on paljastanut paikallisia tuberkuloosimuutoksia useissa elimissä tai useissa ruhon osissa. Silloin kun tuberkuloottinen vaurio löytyy saman elimen tai ruhon osan imusolmukkeista, vain kyseinen elin tai ruhon osa ja siihen liittyvät imusolmukkeet julistetaan ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi; viii) joiden bruselloosikoereaktio on positiivinen tai epäselvä, ja akuuttia tulehdusta osoittavat muutokset tukevat tätä. Vaikka tällaisia muutoksia ei havaittaisi, utareet, sukuelimet ja veri on kuitenkin todettava ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi; b) ruhon osat, joissa on merkkejä laajoista serooseista tai hemorragisista infiltraatioista, paikallisista paiseista tai saastumisesta; c) muut eläimenosat ja sisälmykset, joissa on infektion, loisten tai haavojen aiheuttamia sairaalloisia vaurioita; d) jos ruhossa tai muissa eläimenosissa on juustomainen imusolmuketulehdus tai jokin muu märkivä tila, ja tila ei ole yleistynyt tai siihen ei liity laihtumista: i) elin ja sen imusolmukkeet, jos kyseinen muutos todetaan tuon elimen tai imusolmukkeen pinnalla tai sisällä; ii) kaikissa tapauksissa, joita i alakohta ei koske, muutoskohta ja tarpeellisina katsotut ympäröivät osat ottaen huomioon muutoksen ikä ja aste se, että vain vanhoja täysin koteloituneita muutoksia voidaan pitää inaktiivisina; e) verenlaskun yhteydessä irronnut liha; f) yli kahden vuoden ikäisten sellaisten eläinten maksa ja munuaiset, jotka ovat peräisin alueilta, joilla direktiivin 96/23/EY 5 artiklan mukaisia suunnitelmia sovellettaessa on todettu yleistyneesti raskasmetalleja ympäristössä; g) liha, jossa on voimakas sukupuolihaju. 2. Seuraavissa on oltava erityismerkki, ja ne on jalostettava: i) siitoskarjuista saatu liha; ii) sellaisista kastroimattomista karjuista, salakarjuista ja hermafrodiiteista sioista saatu liha, joiden ruhon paino on yli 80 kiloa, paitsi jos laitos pystyy pysyvän eläinlääkintäkomitean menettelyä noudattaen tunnustetulla menetelmällä tai, jos tällaista menetelmää ei ole, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen tunnustamalla menetelmällä takaamaan, että ruhot joissa on voimakas karjun haju, voidaan tunnistaa. V. PIENTUOTANTOTEURASTAMOITA KOSKEVAT ERITYISEDELLYTYKSET a) Teurastamojen, jotka sijaitsevat erityisistä maantieteellisistä haitoista kärsivällä alueella tai joilla on toimitusvaikeuksia ja jotka toimittavat lihaa paikallisille markkinoille on ilmoitettava eläinlääkintäyksikölle etukäteen, milloin ja kuinka paljon eläimiä aiotaan teurastaa ja mistä eläimet ovat lähtöisin, jotta ante mortem -tarkastus voidaan suorittaa joko tilalla tai välittömästi ennen teurastusta teurastamossa. b) Virkaeläinlääkärin tai hänen avustajansa on tehtävä lihan post mortem -tarkastus; jos lihassa on vaurioita tai muutoksia, on virkaeläinlääkärin suoritettava post mortem -tutkimus. Virkaeläinlääkärin tai hänen vastuullaan toimivan apulaisen on valvottava säännöllisesti tähän asetukseen sisältyvien hygieniasääntöjen noudattamista. III LUKU: SIIPIKARJAN LIHA Yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia: I. ANTE MORTEM -TARKASTUS 1. Tilalta saapuneen siipikarjaparven teurastus sallitaan ainoastaan, jos: a) teurastettaviksi tarkoitetuille linnuille on tehty ante mortem -tarkastus tilalla ja niiden mukana on V kohdassa säädetty terveystodistus; b) tai virkaeläinlääkärille on toimitettu 24-72 tuntia ennen siipikarjan saapumista teurastamolle toimivaltaisen viranomaisen laatima asiakirja, joka sisältää: - ajan tasalla olevat asiaan liittyvät tiedot lähtöparvesta, erityisesti tilan kirjanpidosta saadut yksityiskohtaiset tiedot teurastettavan siipikarjalajin osalta, - todisteet siitä, että alkuperätila on tilan terveydentilasta vastaavan eläinlääkärin valvonnassa. Nämä tiedot on arvioitava ennen kuin tehdään päätös kyseiseltä tilalta peräisin olevien eläinten suhteen toteutettavista toimenpiteistä, erityisesti vaaditusta ante mortem -tarkastuksen luonteesta. Jos edellä a tai b alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, voidaan päättää - joko teurastuksen lykkäämisestä siihen asti, kunnes alkuperätila on tarkastettu tarvittavien tietojen saamiseksi, - tai teurastuksen hyväksymisestä sitten kuin jäljempänä 2 kohdan b alakohdassa säädetyt kokeet on tehty. Kaikki tämän kohdan noudattamiseen liittyvät kustannukset kuuluvat siipikarjankasvattajalle toimivaltaisen viranomaisen vahvistamien sääntöjen mukaisesti. Kun kyseessä on kasvattaja, jonka vuosituotanto on enintään 20 000 kanaa, 15 000 ankkaa, 10 000 kalkkunaa tai 10 000 hanhea tai vastaava määrä muuhun siipikarjalajiin kuuluvaa lintua, ante mortem -tarkastus voidaan tehdä teurastamolla. Tällaisessa tapauksessa kasvattajan on toimitettava ilmoitus siitä, että hänen vuosituotantonsa ei ylitä edellä mainittuja määriä. 2. Alkuperätilalla tapahtuvaan ante mortem -tarkastukseen on sisällyttävä: a) tuottajan kirjanpidon tai asiakirjojen tarkastus; b) täydentävät tutkimukset sen määrittelemiseksi: i) sairastaako siipikarja tautia, joka voi tarttua ihmiseen tai eläimiin, tai käyttäytyy parvena tai yksittäisten lintujen tasolla tavalla, joka osoittaa tällaisen taudin esiintymistä; ii) osoittaako siipikarja merkkejä yleisistä käyttäytymishäiriöistä tai taudeista, jotka saattavat tehdä lihan ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi; c) säännölliset näytteet siipikarjan juomavedestä ja rehusta varoaikojen noudattamisen valvomiseksi; d) zoonoosien aiheuttajia koskevat kokeet. 3. Siinä tapauksessa, että esiintyy siipikarjaerän tunnistukseen liittyviä epäilyjä ja silloin, kun linnuille tehdään ante mortem -terveystarkastus teurastamolla, virkaeläinlääkärin on tarkastettava yksitellen kaikki häkit, jos linnuissa on tämän luvun 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja oireita. 4. Jos lintuja ei ole teurastettu kolmen päivän kuluessa tarkastuksesta ja 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun terveystodistuksen antamisesta: - on annettava uusi terveystodistus, jos linnut ovat edelleen alkuperätilalla, tai - jos linnut ovat jo teurastamossa ja sen jälkeen kun lykkäyksen syy on tutkittu, teurastus voidaan sallia, jos on annettu uusi terveystodistus tai sen jälkeen kun linnut on tutkittu uudelleen. 5. Jos kyseessä on sellaisesta parvesta peräisin oleva kliinisesti terve siipikarja, jonka teurastus kuuluu pakollisena osana tartuntatautien tai zoonoosien torjuntaohjelmaan, linnut on teurastettava päivän lopussa tai sellaisissa olosuhteissa, että voidaan välttää muun siipikarjan saastuminen. Jos tällaiseen parveen kuuluvissa eläimissä ilmenee kliinisiä oireita seuraavista taudeista: a) ornitoosi, b) salmonelloosi niiden teurastaminen ihmisravinnoksi on kiellettävä. Teurastus on sallittua tavanomaisen teurastuskäsittelyn päätteeksi, edellyttäen että noudatetaan varotoimenpiteitä bakteerien leviämisriskin minimoimiseksi ja että laitteisto puhdistetaan ja desinfioidaan teurastuksen jälkeen. Tällaisten lintujen lihaa on käsiteltävä samoin, kuin jos se olisi ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi julistettua lihaa. 6. Teurastamoissa, jotka sijaitsevat erityisistä maantieteellisistä haitoista kärsivällä alueella tai joilla on toimitusvaikeuksia tai jotka toimittavat paikallisille markkinoille, on noudatettava seuraavia sääntöjä. a) Teurastamojen on ilmoitettava eläinlääkintäviranomaisille teurastuksen ajankohta ja teurastettavien lintujen lukumäärä ja alkuperä. b) Teurastuksen aikana paikalla on oltava virkaeläinlääkäri tai hänen avustajansa. Jos tämä ei ole mahdollista, lihaa ei saa viedä pois laitoksesta ennen kuin post mortem -tarkastus on tehty. Virkaeläinlääkärin tai hänen vastuullaan toimivan apulaisen on valvottava säännöllisesti hygieniasääntöjen noudattamista. c) Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava laitoksesta tulevan lihan jakeluketjua ja varmistettava, että ravinnoksi kelpaamattomat tuotteet merkitään, käytetään ja hävitetään asianmukaisesti. II. POST MORTEM -TARKASTUS 1. Post mortem -tarkastuksessa virkaeläinlääkärin on: a) tarkastettava samaa alkuperää olevien lintujen jokaisesta erästä edustavasta lukumäärästä lintuja sisälmykset ja ruumiin ontelot; b) tehtävä perusteellinen tarkastus pistokokein valituille linnuille, joiden liha on post mortem -terveystarkastuksessa todettu ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi; c) tehtävä tarvittaessa muita tutkimuksia, jos on syytä epäillä, että kyseisistä linnuista saatu liha saattaa olla ihmisravinnoksi kelpaamatonta. 2. Kun kyseessä on linnut, joista sisälmykset on poistettu osittain ("effilé"), toisin sanoen suolet on poistettu välittömästi, on edustavasta määrästä kuhunkin erään kuuluvia lintuja tarkastettava sisälmykset ja ruhon ontelo sisälmysten poiston jälkeen. Jos tällaisen tarkastuksen aikana useassa linnussa todetaan poikkeavuuksia, erän kaikki linnut on tarkastettava 1 kohdan mukaisesti. 3. Jos kyseessä on sisälmysten poisto, jota on lykätty: a) edellä 1 kohdassa tarkoitettu post mortem -terveystarkastus suoritetaan viimeistään 15 päivää teurastuksen jälkeen, mihin saakka ruhoja on säilytettävä alle + 4° C:n lämpötilassa; b) viimeistään mainitun ajanjakson päätyttyä ruhoista on poistettava sisälmykset tätä tarkoitusta varten hyväksytyssä teurastamossa. Tällaisissa tapauksissa ruhojen mukana on oltava VI kohdan mukainen terveystodistus; c) siipikarjan lihaa ei saa varustaa terveysmerkinnällä ennen kuin b alakohdassa tarkoitettu sisälmysten poisto on suoritettu. III. PÄÄTÖS JULISTAA LIHA IHMISRAVINNOKSI KELPAAMATTOMAKSI POST MORTEM -TARKASTUKSEN JÄLKEEN Edellä I luvun V kohdassa säädettyjen tapausten lisäksi siipikarjan liha, jonka post mortem -tarkastuksessa todetaan jotain seuraavista, on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi: - systemaattinen mykoosi ja elinten paikallisia vaurioita, joiden epäillään olevan ihmiseen tarttuvien taudinaiheuttajien tai niiden toksiinien aiheuttamia, - kuihtuminen, - laajalle levinneitä mekaanisia vaurioita, mukaan luettuna liiallisesta kalttaamisesta aiheutuneet vauriot, - vesivatsa, - laajalle levinnyt ihonalainen tai lihasten loistartunta ja systeeminen loissairaus. IV. TEKNINEN APU Toimivaltainen viranomainen voi antaa henkilökunnan jäsenille luvan toteuttaa tarkastukseen liittyviä teknisiä toimenpiteitä virkaeläinlääkärin suorassa valvonnassa, edellyttäen, että he ovat saaneet virkaeläinlääkäriltä erityiskoulutusta. Tällaisen koulutuksen yleiset vaatimukset annetaan 5 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. V. TERVEYSTODISTUKSEN MALLI TERVEYSTODISTUS* tilalta teurastamoon kuljetettava siipikarja Toimivaltainen yksikkö: Nro**: 1. Lintujen tunnistetiedot Laji: Lintujen lukumäärä: 2. Lintujen alkuperä Alkuperätilan osoite: Siipikarjatilan tunnistetiedot: 3. Lintujen määräpaikka Linnut kuljetetaan seuraavaan teurastamoon: seuraavalla kuljetusvälineellä: 4. Ilmoitus Allekirjoittanut eläinlääkäri ilmoittaa, että edellä kuvatut linnut on tarkastettu ennen teurastusta edellä mainitulla tilalla . . . . . . . . . . . . .(kellonaika) . . . . . . (päivämäärä) ja todettu terveiksi. Tehty..........................................., (paikka) (päiväys) Leima .................................................. (Eläinlääkärin allekirjoitus) VI. TERVEYSTODISTUKSEN MALLI TERVEYSTODISTUS hanhenmaksan tuotantoa varten tarkoitettu siipikarja, joille on tehty tainnutus, verenlasku ja kyniminen lihotustilalla ja jotka on kuljetettu leikkaamoon, jossa on erilliset sisälmysten poistoon varatut tilat Toimivaltainen yksikkö: Nro*: 1. Sellaisten ruhojen tunnistetiedot, joista ei ole poistettu sisälmyksiä Laji: Ruhojen lukumäärä: 2. Ruhojen, joista ei ole poistettu sisälmyksiä, alkuperä Lihotustilan osoite: 3. Ruhojen, joista ei ole poistettu sisälmyksiä, määränpää Ruhot, joista ei ole poistettu sisälmyksiä, kuljetetaan seuraavaan leikkaamoon: 4. Ilmoitus Allekirjoittanut eläinlääkäri ilmoittaa, että edellä kuvatut linnut, joista ei ole poistettu sisälmyksiä, on tarkastettu ennen teurastusta edellä mainitulla lihotustilalla . . . . . . . . . . . . . (kellonaika) . . . . . . . (päivämäärä) ja todettu terveiksi. Tehty..........................................., (paikka) (päiväys) Leima .................................................. (Eläinlääkärin allekirjoitus) LUKU IV: TARHATTUJEN JÄNISELÄINTEN LIHA Yleisenä sääntönä sovelletaan siipikarjan lihaan sovellettavia vaatimuksia soveltuvin osin. Jos ante mortem -tarkastusta ei kuitenkaan suoriteta alkuperätilalla, eläimille on tehtävä tällainen tarkastus 24 tunnin kuluessa niiden saapumisesta teurastamoon. Jos ante mortem -tarkastuksen ja teurastuksen välinen aika on yli 24 tuntia, eläimet on tarkastettava uudelleen ennen teurastusta. LUKU V: TARHATUN RIISTAN LIHA Yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia: I. ANTE MORTEM -TERVEYSTARKASTUKSET 1. Ante mortem -tarkastus on tehtävä joko teurastamossa tai alkuperätilalla ennen tilalla tapahtuvaa teurastusta tai ennen eläinten kuljetusta teurastamoon. Jälkimmäisessä tapauksessa teurastamossa suoritettava ante mortem -tarkastus voidaan rajoittaa kuljetuksen aikana saatujen vammojen toteamiseen. Lisäksi eläinten tunnistetiedot on tarkastettava. Tilalla tarkastettujen elävien eläinten mukana on oltava III kohdassa vahvistetun mallin mukainen todistus, jossa todetaan, että eläimet on tarkastettu tilalla ja todettu terveiksi. 2. Jos ante mortem -tarkastusta ei tehdä alkuperätilalla, eläimille on tehtävä tällainen tarkastus 24 tunnin kuluessa niiden saapumisesta teurastamoon. Tarkastus on toistettava välittömästi ennen teurastusta, jos ante mortem -tarkastuksesta on kulunut yli 24 tuntia. Kukin teurastettavaksi lähetetty eläin tai eläinerä on tunnistettava, jotta toimivaltainen viranomainen pystyy määrittelemään sen alkuperän. II. POST MORTEM -TERVEYSTARKASTUS Trikinoosille alttiista lajeista saatu liha on tutkittava trikiinien varalta. III. TERVEYSTODISTUKSEN MALLI TERVEYSTODISTUS tilalta teurastamoon kuljetettava elävä tarhattu riista Toimivaltainen yksikkö: Nro*: I. Tunnistetiedot Eläinlaji: Eläinten lukumäärä: Tunnistusmerkintä: II. Eläinten alkuperä Alkuperätilan osoite: III. Eläinten määräpaikka Nämä eläimet kuljetetaan seuraavaan teurastamoon: seuraavalla kuljetusvälineellä: IV. Ilmoitus Allekirjoittanut eläinlääkäri ilmoittaa, että edellä mainituille eläimille on tehty ante mortem -tarkastus edellä mainitulla tilalla . . . . . . . . . . . . . (päiväys) (kellonaika) ja ne on todettu terveiksi. Tehty..........................................., (paikka) (päiväys) Leima .................................................. (Eläinlääkärin allekirjoitus) LUKU V: LUONNONVARAISEN RIISTAN LIHA Yleisten vaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia: I. POST MORTEM -TERVEYSTARKASTUS 1. Luonnonvaraisen riistan liha on tarkastettava niin pian kuin mahdollista sen jälkeen, kun se on otettu sisään riistan käsittelylaitokseen. 2. Post mortem -tarkastuksen aikana virkaeläinlääkärin on suoritettava: a) ruhon, sen onteloiden ja tapauksen mukaan elinten silmämääräinen tarkastus: - poikkeavuuksien havaitsemiseksi. Tässä tarkoituksessa diagnoosin on perustuttava tietoihin, jotka metsästäjä antaa eläimen käyttäytymisestä ennen sen tappamista, - varmistaakseen, että kuolema ei johdu muista syistä kuin metsästyksestä. Jos arvio ei ole mahdollinen pelkän silmämääräisen tarkastuksen perusteella, on suoritettava laajemmat tarkastukset laboratoriossa; b) aistinvaraisten poikkeavuuksien tarkastelu; c) tarvittaessa elinten tunnustelu; d) jäämäanalyysi, ympäristösaasteet mukaan luettuina, näytteistä, jos on vakavat perusteet epäillä jäämien tai saasteiden esiintymistä. Kun tällaisten vakavien epäilyjen perusteella tehdään laajempi tarkastus, eläinlääkärin on odotettava, että tutkimus tehdään loppuun, ennen kuin hän arvioi kaikki tai tapauskohtaisesti osan kyseisen metsästyksen yhteydessä tapetuista riistaeläimistä, joiden voidaan olosuhteiden vuoksi olettaa olevan samalla tavalla poikkeavia; e) sellaisten ominaisuuksien tutkiminen, jotka ovat merkkejä siitä, että liha muodostaa vaaran terveydelle, mukaan lukien: i) elävän eläimen epänormaali käyttäytyminen tai yleisen tilan häiriö metsästäjän ilmoituksen mukaan; ii) kasvaimet tai paiseet, jos niitä on lukuisia tai jos niitä esiintyy eri sisäelimissä tai lihaksissa; iii) niveltulehdus, kivestulehdus, maksan tai pernan muutokset, suoliston tai navan alueen tulehdukset; iv) ruumiin onteloissa, vatsassa tai suolissa tai virtsassa olevat vieraat aineet, kun keuhkopussi tai vatsakalvo on värjäytynyt; v) huomattava kaasujen muodostuminen ruuansulatusjärjestelmässä ja sisäelinten värjäytyminen; vi) lihaskudosten tai elinten värin, koostumuksen tai hajun huomattavat poikkeamat; vii) vanhat avomurtumat; viii) laihtuminen ja/tai yleinen tai paikallinen ödeema; ix) merkit siitä, että elimiä on hiljattain ollut kiinni keuhkopussissa tai vatsakalvossa; x) muut ilmeiset ulkoiset muutokset kuten mätäneminen. 3. Jos virkaeläinlääkäri sitä vaatii, selkäranka ja pää on halkaistava pituussuunnassa. 4. Jos on kyse luonnonvaraisesta pienriistasta, jonka sisälmyksiä ei ole poistettu heti tappamisen jälkeen, virkaeläinlääkärin on suoritettava post mortem -tarkastus samaa alkuperää olevista eläimistä otetulle edustavalle näytteelle. Jos tarkastuksessa todetaan ihmisiin tarttuva tauti tai 2 kohdassa tarkoitettuja puutteita tai vikoja, eläinlääkärin on tehtävä lisätarkastuksia koko erälle sen määrittämiseksi, onko koko erä julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi vain onko jokainen ruho tarkastettava erikseen. 5. Epäilyttävissä tapauksissa virkaeläinlääkäri voi tehdä asianomaisten osien lisäviiltoja ja lisätarkastuksia lopullisen päätöksen tekemistä varten. 6. Villisian tai muiden trikiinitartunnalle alttiiden lajien liha on tutkittava analysoimalla useita näytteitä. Näytteet on otettava ainakin leuka- ja pallealihaksista, etujalan alaosan lihaksista, kylkiluiden välisistä lihaksista ja kielilihaksista. Näytteet on analysoitava käyttäen 5 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen eläinlääkintäalan tiedekomitean lausunnon perusteella hyväksyttyjä menetelmiä. II. PÄÄTÖS JULISTAA LIHA IHMISRAVINNOKSI KELPAAMATTOMAKSI TARKASTUKSEN JÄLKEEN Edellä I luvun V kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi seuraava luonnonvaraisen riistan liha on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi: - liha, jossa on vaurioita, lukuun ottamatta tuoreita tappamisesta aiheutuneita vaurioita, ja paikallisia epämuodostumia tai poikkeamia, sikäli kuin nämä tekevät luonnonvaraisen riistan lihan ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi tai ihmisen terveydelle vaaralliseksi, - liha, jossa post mortem -tarkastuksen aikana todetaan tämän luvun I kohdan 2 kohdan e alakohdan mukaisia ominaisuuksia, - liha, jossa todetaan trikinoosia, - liha, jossa on poikkeavuuksia, jotka saattavat tehdä sen ihmisravinnoksi sopimattomaksi. LIITE III ELÄVÄT SIMPUKAT 1. Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava simpukoiden tuotantoalueiden sijainti ja rajat. Toimivaltaisen viranomaisen on luokiteltava alueet, joilta simpukoiden keruu on sallittua, kolmeen luokkaan fekaalikontaminaation perusteella seuraavasti: a) A-luokan alueet: alueet, joilta eläviä simpukoita voidaan pyytää suoraan ihmisravinnoksi. Näiltä alueilta pyydettyjen elävien simpukoiden on täytettävä tämän jakson IV kohdan vaatimukset. b) B-luokan alueet: alueet, joilta eläviä simpukoita voidaan pyytää, mutta joilta pyydetyt tuotteet voidaan saattaa markkinoille ihmisravinnoksi vasta kun ne on käsitelty puhdistamossa tai uuteen paikkaan sijoittamisen jälkeen. c) C-luokan alueet: alueet, joilta eläviä simpukoita voidaan pyytää, mutta saattaa markkinoille ihmisravinnoksi vasta kun ne on sijoitettu uuteen paikkaan pitkäksi ajaksi (ainakin kaksi kuukautta) . 2. Alueen fekaalikontaminaation tason määrittelemiseksi toimivaltainen viranomaisen on: - tutkittava kaikki ihmis- tai eläinperäiset saastelähteet, jotka voisivat olla saastumisen lähteitä tuotantoalueella, - tutkittava valuma-alueen ihmis- ja eläinpopulaatioiden kausivaihtelut ottaen huomioon sellaisten orgaanisten saastuttajien määrät, joita eri vuodenaikoina esiintyy, sekä sademäärälukemat, jäteveden käsittely jne., - määritettävä saastuttajien liikkeet tuotantoalueen virtausmallien, batymetrian ja vuorovesikierron avulla, - laadittava tuotantoalueella simpukoiden näytteenotto-ohjelma, joka perustuu olemassa olevien tietojen tarkasteluun ja useiden sellaisten näytteiden vertailuun, joiden maantieteellisten näytteenottokohdilla ja näytteenottotiheydellä on varmistettava, että analyysin tulokset ovat tutkittavan alueen osalta niin edustavia kuin mahdollista. 3. Kansanterveyden valvontajärjestelyihin on kuuluttava elävien simpukoiden tuotantoalueiden ja uusien sijoitusalueiden määräaikaiset tarkastukset, joiden tarkoituksena on: a) välttää väärinkäytökset elävien simpukoiden alkuperän ja määräpaikan suhteen; b) tarkistaa elävien simpukoiden mikrobiologinen laatu tuotantoalueiden ja uusien sijoitusalueiden suhteen; c) tarkastaa toksiinia tuottavan planktonin esiintyminen tuotantovesissä ja uusien sijoitusalueiden vesissä sekä elävissä simpukoissa esiintyvät biotoksiinit; d) tarkastaa sellaisten kemiallisten saastumistekijöiden esiintyminen, joiden suurimmat sallitut arvot vahvistetaan 5 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Edellä olevan b, c ja d alakohdan soveltamiseksi on laadittava näytteenottosuunnitelmat mahdollisen esiintymisen tarkastamiseksi määräajoin tai tapauksen mukaan, jos keräilyajankohdat ovat epäsäännöllisiä. 4. Tuotanto- ja uudelleensijoitusalueiden näytteenottosuunnitelmissa on otettava huomioon erityisesti: a) todennäköiset fekaalikontaminaation vaihtelut; b) mahdolliset merellisiä biotoksiineja sisältävän planktonin vaihtelut. Näytteet on otettava seuraavasti: i) planktonin seuranta: säännöllinen näytteenotto toksiineja sisältävän planktonin koostumuksessa ja sen maantieteellisessä levinneisyydessä tapahtuvien muutosten havaitsemiseksi. Jos simpukoiden lihassa todetaan toksiinien kertymistä, tuloksia on seurattava tehostetulla näytteenotolla lisäämällä näytteenottopaikkojen lukumäärää ja kasvatus- ja pyyntivesistä otettujen näytteiden lukumäärää; ja ii) säännölliset toksisuustutkimukset, joissa käytetään taudin esiintymisalueelta saatuja saastumiselle herkimpiä simpukoita. Kyseiseltä alueelta saatuja simpukoita ei saa saattaa markkinoille ennen kuin myöhempien näytteiden perusteella toksisuuskokeiden tulokset ovat olleet tyydyttäviä; c) simpukoiden mahdollinen saastuminen; Jos näytteenotossa käy ilmi, että elävien simpukoiden markkinoille saattaminen voi vaarantaa kansanterveyden, toimivaltaisen viranomaisen on suljettava tuotantoalue, josta saastuneet simpukat ovat peräisin siihen asti, kunnes tilanne on palannut ennalleen. 5. Toimivaltaisen viranomaisen seurattava tuotantoalueita, joilla simpukoiden keruu on kiellettyä tai joilla sovelletaan erityisedellytyksiä, sen varmistamiseksi, ettei markkinoille saateta ihmisten terveydelle haitallisia tuotteita. 6. On laadittava valvontajärjestelmä laboratoriokokeineen lopputuotetta koskevien vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi ja erityisesti sen tarkistamiseksi, että merellisten biotoksiinien ja saasteiden määrä ei ylitä turvallisuusrajoja ja että simpukoiden mikrobiologinen laatu ei aiheuta vaaraa kansanterveydelle. 7. Toimivaltaisen viranomaisen on: a) laadittava ja pidettävä ajan tasalla niiden hyväksyttyjen tuotantoalueiden ja uusien sijoitusalueiden luettelo, joista eläviä simpukoita saa kerätä tämän jakson vaatimusten mukaisesti. Luettelossa on oltava yksityiskohtaisesti niiden sijainti ja rajat sekä maininta alueen luokasta. Tämä luettelo on annettava tiedoksi niille, joita tämä jakso koskee, kuten tuottajille, kerääjille sekä puhdistamojen ja lähettämöjen hoitajille, b) ilmoitettava välittömästi niille, joita tämä jakso koskee, ja erityisesti tuottajille, kerääjille sekä puhdistamojen ja lähettämöjen hoitajille kaikista tuotantoalueen sijainnin, rajojen tai luokan muutoksista tai sen sulkemisesta väliaikaisesti tai lopullisesti. LIITE IV KALASTUSTUOTTEET Yleisten valvontavaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia: 1. Kalastustuotteiden viralliset tarkastukset tehdään saaliiden purkamisen yhteydessä tai ennen ensimmäistä myyntiä kalahuutokaupassa tai tukkukaupassa. 2. Virallisiin tarkastuksiin kuuluu: a) Aistinvaraiset seurantakokeet. On tehtävä pistokokeita sen varmistamiseksi, että yhteisön lainsäädännössä säädettyjä tuoreusvaatimuksia noudatetaan. Jos on aihetta epäillä tuotteiden tuoreutta, aistinvarainen tutkimus on toistettava. b) Kemiallinen analyysi. Jos aistinvaraisessa tutkimuksessa epäillään kalastustuotteiden tuoreutta, voidaan ottaa näytteitä ja tehdä laboratoriokokeet emäksisen haihtuvan kokonaistypen (TVB-N) määrien kartoittamiseksi. TVB-N:n tasot on yksilöitävä kunkin lajien luokan osalta 5 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Jos aistinvaraisen tutkimuksen perusteella on aihetta epäillä muiden sellaisten edellytysten olemassaoloa, jotka voivat vaikuttaa kansanterveyteen, voidaan tarkistustarkoituksessa ottaa näytteitä. c) Histamiinin seurantakokeet yhteisön lainsäädännön mukaisten tasojen noudattamisen tarkistamiseksi. d) Saasteiden seurantakokeet. On toteutettava seurantajärjestelyitä sellaisten kalastustuotteissa olevien saasteiden, kuten vesiympäristössä esiintyvien raskasmetallien ja orgaanisten klooriyhdisteiden, tasojen valvomiseksi. e) Tarvittaessa mikrobiologiset kokeet. f) Seurantakokeet sisäloisia koskevan yhteisön lainsäädännön noudattamisen tarkistamiseksi. Tarvittaessa hyväksytään 5 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja asiaa käsittelevän tiedekomitean annettua lausuntonsa seuraavat: - kalastustuotteiden aistinvaraisessa arvioinnissa käytettävät tuoreusvaatimukset, erityisesti silloin, kun näitä vaatimuksia ei ole vahvistettu voimassa olevassa yhteisön lainsäädännössä, - edellä tarkoitetuissa virallisissa tarkastuksissa käytettävä analyyttiset raja-arvot, analyysimenetelmät sekä näytteenottosuunnitelmat. 3. Seuraavat on julistettava ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi: a) kalastustuotteet, joiden aistinvarainen, kemiallinen, fysikaalinen tai mikrobiologinen tarkastus osoittaa, etteivät ne kelpaa ihmisravinnoksi; b) kalat tai kalojen osat, joita ei ole tutkittu asianmukaisesti sisäloisten löytämiseksi yhteisön lainsäädännön mukaisesti; c) kalastustuotteet, joiden syötävissä osissa on vesiympäristön saasteita, kuten raskasmetalleja tai orgaanisia klooriyhdisteitä, sellaisia määriä, että niiden laskettu päiväsaanti ylittää ihmisten hyväksyttävän päivä- tai viikkosaannin; (d) myrkylliset kalat ja biotoksiineja sisältävä kalastustuotteet; (e) muut kalastustuotteet tai niiden osat, joita pidetään kansanterveydelle vaarallisina. LIITE V MAITO JA MAITOTUOTTEET Yleisten valvontavaatimusten lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia: Tilojen tarkastus Raakamaidon on oltava peräisin tiloilta, jotka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tarkastaa sen varmistamiseksi, että maidon tuotannossa sovellettavia eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevia edellytyksiä noudatetaan. Näiden tarkastusten tiheyden on oltava suhteessa riskiin. Nämä tarkastukset voidaan tehdä yhdessä muiden yhteisön säännösten mukaisesti suoritettavien tarkastusten kanssa.