Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätöksen päätösosa

Asianosaiset

Asiassa C‑372/06,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka VAT and Duties Tribunal, London (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 6.9.2006 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 11.9.2006, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Asda Stores Ltd

vastaan

Commissioners of Her Majesty’s Revenue and Customs ,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit G. Arestis, E. Juhász, J. Malenovský (esittelevä tuomari) ja T. von Danwitz,

julkisasiamies: J. Mazák,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.6.2007 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

– Asda Stores Ltd, edustajinaan advocaat P. De Baere ja advocaat M. Kuschewsky,

– Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään E. O’Neill, avustajanaan barrister K. Beal,

– Italian hallitus, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato G. Albenzio,

– Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään X. Lewis ja J. Hottiaux,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut

1. Ennakkoratkaisupyyntö koskee tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1) liitteessä 11 mainitun yhdistetyn nimikkeistön nimikkeessä 8528 olevan 3 sarakkeen säännösten pätevyyttä (jäljempänä asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevat riidanalaiset säännökset).

2. Kyseisessä pyynnössä pyydetään myös tulkitsemaan näitä säännöksiä.

3. Se koskee myös Brysselissä 23.11.1970 allekirjoitetun sen lisäpöytäkirjan 47 artiklan tulkintaa, joka on yhteisön nimissä tehty, hyväksytty ja vahvistettu 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72 (EYVL L 293, s. 1; jäljempänä lisäpöytäkirja) ja joka on liitetty Euroopan talousyhteisön ja Turkin välillä tehtyyn assosiaatiosopimukseen, jonka Turkin tasavalta ja Euroopan talousyhteisön jäsenvaltiot sekä yhteisö ovat allekirjoittaneet 12.9.1963 Ankarassa ja joka on tehty, hyväksytty ja vahvistettu yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, 217, s. 3685; jäljempänä ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus).

4. Kyseinen pyyntö koskee vielä 22.12.1995 tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta tehdyn EY–Turkki-assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/95 (EYVL 1996, L 35, s. 1; jäljempänä päätös N:o 1/95) 44–47 artiklan tulkintaa.

5. Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Asda Stores Ltd (jäljempänä Asda) ja Commissioners of Her Majesty’s Revenue and Customs (Yhdistyneen kuningaskunnan tulliviranomaiset, jäljempänä tulliviranomaiset) ja jossa on kyse tuonnista kannettavista polkumyyntitulleista ja arvonlisäverosta, jotka liittyvät Turkissa koottuihin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tuotuihin väritelevisiovastaanottimiin (jäljempänä televisiovastaanottimet).

Asiaa koskevat oikeussäännöt

ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus

6. ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan tuon sopimuksen tarkoituksena on edistää sopimuspuolten välisten kaupallisten ja taloudellisten suhteiden jatkuvaa ja tasapainoista vahvistamista ottaen täysin huomioon tarpeen turvata Turkin talouden nopeutuva kehitys sekä Turkin kansan työllisyyden ja elinolojen kohentaminen. Saman artiklan 3 kohdan mukaan tämä assosiaatio käsittää valmisteluvaiheen, siirtymävaiheen ja loppuvaiheen.

7. ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Valmisteluvaiheessa [Turkin tasavalta] vahvistaa yhteisön tuella talouttaan voidakseen täyttää velvoitteet, jotka sille siirtymävaiheen ja loppuvaiheen aikana kuuluvat.

Tätä valmisteluvaihetta ja erityisesti yhteisön tuen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään sopimuksen liitteinä olevissa väliaikaisessa pöytäkirjassa ja rahoituspöytäkirjassa.”

8. ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen 6 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Varmistaakseen assosiaatiojärjestelmän soveltamisen ja asteittaisen kehittämisen sopimuspuolet kokoontuvat assosiointineuvostossa, joka toimii sille tällä sopimuksella annettujen toimivaltuuksien rajoissa.”

9. ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen 30 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Pöytäkirjat, jotka sopimuspuolet ovat sopineet ottavansa tämän sopimuksen liitteeksi, ovat erottamaton osa sopimusta.”

10. Lisäpöytäkirjan 47 artikla kuuluu seuraavasti:

”1. Jos assosiointineuvosto 22 vuoden pituisen jakson aikana toisen sopimuspuolen pyynnöstä toteaa, että yhteisön ja Turkin [tasavallan] välisissä suhteissa harjoitetaan polkumyyntiä, se antaa polkumyynnin harjoittajalle tai harjoittajille suosituksia sen lopettamiseksi.

2. Loukattu osapuoli voi, annettuaan asiasta tiedon assosiointineuvostolle, toteuttaa asianmukaisia suojatoimenpiteitä, jos:

a) assosiointineuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä tehnyt 1 kohdan mukaista päätöstä;

b) huolimatta 1 kohdassa tarkoitettujen suositusten antamisesta polkumyynnin harjoittaminen jatkuu.

Lisäksi tämä loukattu osapuoli voi, jos sen etu vaatii toimimista heti, ja annettuaan asiasta tiedon assosiointineuvostolle, ottaa väliaikaisesti käyttöön suojatoimenpiteitä, mukaan lukien polkumyyntitulleja. Nämä toimenpiteet saavat kestää enintään kolme kuukautta pyynnön esittämisestä tai siitä päivästä, jona loukattu osapuoli on toteuttanut suojatoimenpiteitä edellisen alakohdan b alakohdan nojalla.

3. Jos suojatoimenpiteet on toteutettu 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tai toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, assosiointineuvosto voi milloin vain päättää, että suojatoimenpiteitä on lykättävä, kunnes 1 kohdassa määrätyt suositukset annetaan.

Jos suojatoimenpiteet on toteutettu 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, assosiointineuvosto voi suositella näiden suojatoimenpiteiden poistamista tai muuttamista.

4. Tuotteita, jotka ovat peräisin toisen sopimuspuolen alueelta tai ovat siellä vapaassa vaihdannassa ja jotka on viety toisen sopimuspuolen alueelle, saadaan tuoda jälleen ensin mainitun jäsenvaltion alueelle ilman tulleja, määrällisiä rajoituksia tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä.

Assosiointineuvosto voi esittää kaikki tarvittavat suositukset tämän kohdan määräysten soveltamiseksi ottaen huomioon yhteisön hankkiman kokemuksen tällä alalla.”

11. Päätöksellä N:o 1/95 perustettiin yhteisön ja Turkin tasavallan välinen, lähtökohtaisesti muita kuin maataloustuotteita koskeva tavaroiden tulliliitto. Päätöksessä määrätään tullien ja vaikutukseltaan vastaavien maksujen sekä määrällisten rajoitusten ja vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden poistamisesta.

12. Tämän päätöksen IV luvussa oleva III jakso, jonka otsikko on ”Kaupan suojelua koskevat säännökset”, sisältää seuraavat artiklat:

”44 artikla

1. Assosiointineuvosto tarkastelee uudelleen kumman tahansa osapuolen pyynnöstä muiden kaupan suojelemista koskevien säännösten kuin toisen sopimuspuolen suhteissaan toiseen osapuoleen käyttämien suojatoimenpiteiden soveltamisen periaatetta. Tällaisen uudelleen tarkastelun aikana assosiointineuvosto voi päättää väliaikaisesti olla soveltamatta näitä säännöksiä, jos [Turkin tasavalta] on pannut täytäntöön yhteisön säännöstön kilpailua, valtion tukien valvontaa ja muita aiheellisia sisämarkkinoihin liittyviä kohtia koskevat osat ja varmistanut niiden tehokkaan soveltamisen tarjoten näin sisämarkkinoiden takeita vastaavat takeet vilpillisen kilpailun torjumiseksi.

2. Lisäpöytäkirjan 47 artiklassa määrätyt polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt jäävät voimaan.

45 artikla

Poiketen siitä, mitä V luvun II jaksossa määrätään, tässä jaksossa mainittuja neuvottelu- ja päätöksentekomenettelyjä ei sovelleta kummankaan osapuolen kaupan suojelemista koskeviin toimenpiteisiin.

Kolmansiin maihin suunnattujen kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltamisessa osapuolet pyrkivät tietojen vaihdon ja neuvotteluiden avulla etsimään mahdollisuuksia sovittaa yhteen toimensa, silloin kun olosuhteet ja molempien osapuolten kansainväliset velvoitteet sen sallivat.

46 artikla

Tämän päätöksen I luvussa määrätyistä tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevista periaatteista poiketen silloin, kun toinen osapuoli on toteuttanut tai on toteuttamassa suhteissaan toiseen osapuoleen tai kolmansiin maihin polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä tai 44 artiklassa mainittuja kauppapoliittisia säännöksiä koskevia toimenpiteitä, tämä osapuoli voi soveltaa näitä toimenpiteitä kyseisten tuotteiden tuontiin toisen osapuolen alueelta. Näissä tapauksissa tämä osapuoli ilmoittaa tästä tulliliiton sekakomitealle.

47 artikla

Täydennettäessä edellisissä artikloissa määrättyjä kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvan tuotelajin tuontiin liittyviä muodollisuuksia tuontivaltion viranomaiset pyytävät tuojaa ilmoittamaan kyseisten tuotteiden alkuperän tulli-ilmoituksessa.

Lisätodisteita voidaan vaatia, jos vakavat ja perustellut epäilyt tekevät ne ehdottoman tarpeellisiksi kyseisen tuotteen todellisen alkuperän todistamiseksi.”

Yhteisön tullikoodeksi

13. Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) II osastossa olevan 2 luvun 1 jaksossa, jonka otsikko on ”Tavaroiden muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä”, olevassa 22 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäljempänä 23–26 artiklassa määritellään tavaroiden muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä otettavaksi huomioon:

a) sovellettaessa Euroopan yhteisöjen tullitariffia, 20 artiklan 3 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä lukuun ottamatta;

b) sovellettaessa tavaroiden kauppaa koskevissa yhteisön erityissäännöksissä vahvistettuja muita toimenpiteitä kuin tariffitoimenpiteitä;

c) laadittaessa ja annettaessa alkuperätodistuksia.”

14. Tullikoodeksin 23 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Tietystä maasta peräisin ovat siellä kokonaan tuotetut tavarat.

2. Jossakin maassa kokonaan tuotetuilla tavaroilla tarkoitetaan:

a) siellä louhittuja kivennäistuotteita;

b) siellä korjattuja kasvituotteita;

c) siellä syntyneitä ja kasvatettuja eläviä eläimiä;

d) siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saatuja tuotteita;

e) siellä metsästämällä ja kalastamalla saatuja tuotteita;

f) kyseisen maan alusrekisteriin merkittyjen tai ilmoitettujen ja sen lipun alla purjehtivien alusten kyseisen maan aluemeren ulkopuolelta pyytämiä merikalastustuotteita ja muita niiden merestä saamia tuotteita;

g) tehdasaluksilla f alakohdassa tarkoitetuista kyseisen maan alkuperätuotteista tuotettuja tavaroita, jos nämä tehdasalukset on merkitty tai ilmoitettu kyseisen maan alusrekisteriin ja ne purjehtivat sen lipun alla;

h) aluemeren ulkopuolisesta merenpohjasta tai merenpohjan alaisista kerrostumista saatuja tuotteita, jos kyseisellä maalla on yksinoikeus hyödyntää tätä merenpohjaa tai sen alaisia kerrostumia;

i) valmistustoimissa syntyviä romua ja jätteitä sekä käytöstä poistettuja tavaroita, jos ne on kerätty kyseisessä maassa ja soveltuvat ainoastaan raaka-aineiden talteenottoon;

j) siellä ainoastaan a–i alakohdassa tarkoitetuista tuotteista tai niiden johdannaisista niiden kaikissa valmistusasteissa tuotettuja tavaroita.

3. Sovellettaessa 2 kohtaa sisältyy maan käsitteeseen myös kyseisen maan aluemeri.”

15. Tullikoodeksin 24 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tavara, jonka tuottamiseen on osallistunut kaksi tai useampia maita, on peräisin siitä maasta, jossa sille on suoritettu tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu valmistus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta.”

16. Tullikoodeksin 25 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Valmistus tai käsittely, jonka ainoana tarkoituksena todetaan olleen tai voidaan todettujen seikkojen perusteella aiheellisesti olettaa olleen kiertää säännöksiä, joita yhteisössä sovelletaan tiettyjen maiden tuotteisiin, ei missään tapauksessa anna näin tuotetuille tavaroille 24 artiklan mukaisesti siitä maasta peräisin olevan tavaran asemaa, jossa valmistus tai käsittely on suoritettu.”

17. Tullikoodeksin 26 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Tullilainsäädännössä tai muussa yhteisön erityislainsäädännössä voidaan säätää, että tavaroiden alkuperä on todistettava esittämällä asiakirja.

2. Mainitun asiakirjan esittämisestä riippumatta tulliviranomaiset voivat tapauksissa, joissa on vakavia epäilyjä, vaatia esitettäviksi lisätodisteita varmistaakseen, että alkuperä on ilmoitettu asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti.”

18. Tullikoodeksin 249 artiklassa säädetään, että Euroopan yhteisöjen komission on toteutettava kyseisen koodeksin soveltamisen edellyttämät toimenpiteet.

Asetus N:o 2454/93

19. Asetuksen N:o 2454/93 39 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Liitteessä 11 lueteltujen valmiiden tuotteiden osalta pidetään mainitussa liitteessä olevassa 3 sarakkeessa lueteltua valmistusta tai käsittelyä [tulli]koodeksin 24 artiklan mukaisesti alkuperäaseman antavana valmistuksena tai käsittelynä.

Liitteessä 11 olevien sääntöjen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt esitetään liitteen 9 alkuhuomautuksissa.”

20. Asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 9, jonka otsikko on ”Alkuhuomautukset luetteloihin ei-alkuperäaineksille tehtävistä valmistus- tai käsittelytoimista, jotka antavat valmistetulle tuotteelle alkuperäaseman tai eivät anna sitä”, olevissa 2 ja 3 huomautuksessa todetaan seuraavaa:

”2 huomautus

2.1. Ilmaisulla ’valmistus’ tarkoitetaan kaikenlaista valmistusta tai käsittelyä, myös ’kokoamista’ tai erityistoimenpiteitä.

2.2. Ilmaisulla ’aines’ tarkoitetaan kaikenlaisia ’aineosia’, ’raaka-aineita’, ’komponentteja’, ’osia’ jne., joita käytetään tuotteen valmistukseen.

2.3. Ilmaisulla ’tuote’ tarkoitetaan valmista tuotetta, vaikka se olisi tarkoitettu käytettäväksi myöhemmin muussa valmistustoimessa.

3 huomautus

3.1. Valmistus tai käsittely, joista määrätään 3 sarakkeen säännössä, on suoritettava vain valmistukseen käytettäville ei-alkuperäaineksille. Samoin 3 sarakkeen säännön rajoituksia sovelletaan ainoastaan käytettäviin ei-alkuperäaineksiin.

3.2. Jos ei-alkuperäaineksista valmistettua tuotetta, joka on saanut alkuperäaseman valmistuksessa siihen sovellettavien sääntöjen nojalla, käytetään aineksena muun tuotteen valmistuksessa, siihen ei sovelleta luettelon sääntöä, joka koskee sitä tuotetta, jonka valmistukseen se on käytetty.

Esimerkki:

Koruompelemattomat kankaat voivat saada alkuperäaseman, jos ne on kudottu langasta. Jos niitä myöhemmin käytetään koruommeltujen vuodevaatteiden valmistukseen, koruompelemattoman kankaan käytölle määrättyä, prosentteina ilmaistua arvorajaa ei sovelleta tällaisessa tapauksessa.”

21. Asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 säädetään seuraavaa:

>lt>1

Asetus N:o 2584/98

22. Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Singaporesta ja Thaimaasta peräisin olevien väritelevisiovastaanottimien tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 710/95 muuttamisesta ja väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 27.11.1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2584/98 (EYVL L 324, s. 1) 1 artiklalla on säädetty näitä nimikkeeseen 8528 kuuluvia vastaanottimia koskevien polkumyyntitullien määrät.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

23. Asda, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, toi tuohon jäsenvaltioon kesäkuun 2000 ja huhtikuun 2001 välisenä aikana televisiovastaanottimia, jotka olivat turkkilaisen yhtiön Vestel, Electronik Sanayi re Ticavet AS:n (jäljempänä Vestel) kokoamia. Asdan tekemissä tuonti-ilmoituksissa ilmoitettiin tavaroiden alkuperämaaksi Turkki.

24. Lähetyksiin oli liitetty Turkin tulliviranomaisten antamat A.TR1-tavaratodistukset, joilla todistettiin, että tavarat olivat päätöksen N:o 1/95 mukaisessa vapaassa liikkeessä. Todistuksissa todettiin tasoitusmaksu suoritetuksi Turkissa.

25. Yhdistyneen kuningaskunnan tulliviranomaiset katsoivat kuitenkin, että ne olosuhteet, joissa Vestel kokosi televisiovastaanottimia Turkissa, johtivat katsomaan, että ne olivat tosiasiallisesti ja asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevissa riidanalaisissa säännöksissä säädettyä perustetta soveltaen peräisin Kiinasta ja Koreasta, jotka ovat asetuksella N:o 2584/98 säädettyjen, polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kohdemaita.

26. Asdan suorittaman tuonnin vuoksi sille lähetettiin kesäkuussa ja lokakuussa 2003 jälkitullaukseen liittyvät maksukehotukset, jotka koskivat 410 786,52 Englannin punnan (GBP) suuruista polkumyyntitullia ja tuonnin arvonlisäveroa.

27. Asda riitautti nämä maksut Yhdistyneen kuningaskunnan tulliviranomaisissa ja, tämän muutoksenhaun tultua hylätyksi, VAT and Duties Tribunal, Londonissa.

28. Koska Asda asetti asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevien riidanalaisten säännösten pätevyyden kyseenalaiseksi ja koska se riitautti tulliviranomaisten niistä ja lisäpöytäkirjan sekä päätöksen N:o 1/95 säännöksistä tekemän tulkinnan, VAT and Duties Tribunal, London päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1) Ovatko [asetuksen N:o 2454/93] liitteeseen 11 sisältyvät muun kuin etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän määrittämistä koskevat [riidanalaiset] säännöt pätemättömiä niiden Turkissa valmistettujen väritelevisiovastaanottimien osalta, jotka luokitellaan yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 8528, sellaisena kuin se on esitettynä tätä nimikettä koskevan taulukon 3 sarakkeessa, sen vuoksi, että nämä säännöt eivät ole yhteensopivia – – [tullikoodeksin] 24 artiklan säännösten kanssa?

2) Mikäli se erityinen alkuperäsääntö, jota sovelletaan niihin televisiovastaanottimiin, jotka luokitellaan [asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevien riidanalaisten säännösten soveltamisalaan], on pätevä, onko sellaisen erillisen osan, kuten valmiiseen televisiovastaanottimeen kuuluvan rungon, muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä määritettävä erikseen, ja jos näin on, onko tämä muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä määritettävä

a) tuotteen fyysisen käsittelyn tai valmistuksen perusteella sen selvittämiseksi, missä kyseessä olevalle tuotteelle on suoritettu viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu valmistus tai käsittely (sillä edellytyksellä, että muut tullikoodeksin 24 artiklaan sisältyvät vaatimukset täyttyvät) vai

b) niiden [Euroopan yhteisöjen] komission ja jäsenvaltioiden sopimien erityisten ja jäännöstapauksia koskevien sääntöjen perusteella, jotka sisältyvät Maailman kauppajärjestössä käsiteltävää etuuskohteluun oikeuttamattomien alkuperäsääntöjen yhdenmukaistamista varten laadittuun Euroopan yhteisön neuvottelukantaan, jolloin erityissääntö, jota tässä tapauksessa sovelletaan, on 45 prosentin arvonlisän sääntö ja jäännöstapauksia koskeva sääntö on se, jonka mukaan tavaran alkuperämaa on maa, josta suurin osa ei-alkuperäaineksista on peräisin siten kuin kunkin ryhmän osalta on määritelty, kuitenkin sillä täsmennyksellä, että alkuperäainesten muodostaessa vähintään 50 prosenttia kaikista käytetyistä aineksista tavaran alkuperämaa on maa, josta nämä ainekset ovat peräisin, vai

c) jonkin muun säännön perusteella?

3) Jos televisiovastaanottimen osa, kuten runko, on tullikoodeksin 24 artiklan nojalla saanut paikallisen alkuperän fyysistä valmistusta tai käsittelyä koskevan säännön perusteella, onko sen jälkeen vielä tarpeen määrittää tällaisen osan arvo, jotta televisiovastaanottimeen voidaan soveltaa asetuksen [N:o 2454/93] liitteeseen 11 sisältyvää televisiovastaanottimia koskevaa erityistä alkuperäsääntöä?

4) Mikäli [asetuksen N:o 2454/93] liitteen 11 soveltamisessa voidaan käyttää niitä sääntöjä, joista on sovittu Maailman kauppajärjestöä varten laadittua yhteisön neuvottelukantaa varten, onko tarpeen, että väritelevision osalla, kuten rungolla, on oma tosiasiallinen vapaasti tehtaalla -hinta, vai voidaanko sille määrittää vapaasti tehtaalla -hintaa vastaava arvo?

5) Jos vastaus joko kysymykseen 3 tai kysymykseen 4 edellyttää todellista vapaasti tehtaalla -hintaa vastaavan arvon huomioon ottamista, kuinka tämä arvo määritetään, ja erityisesti

a) onko asianmukaista soveltaa: i) tullikoodeksin 29 tai 30 artiklaa, ii) mitä tahansa [asetuksen N:o 2454/93] 141–153 artiklasta ja iii) mitä tahansa niistä tullausarvoa koskevista selittävistä huomautuksista, jotka luetellaan [asetuksen N:o 2454/93] liitteessä 23?

b) minkälaista arvoa tai kustannusta koskevaa näyttöä edellytetään?

c) missä tilanteessa voidaan väritelevision osan muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää arvioitaessa käyttää tällaisen osan laskennallista tai konstruoitua kustannusta?

d) minkätyyppisiä kustannuksia voidaan ottaa huomioon osan laskennallisen tai konstruoidun kustannuksen laskemisessa?

e) onko asianmukaista soveltaa pidemmän aikavälin keskimääräisiä arvoja tietyn tuotteen tiettyä ajankohtaa koskevan tullivelan määrittämisessä?

f) onko asianmukaista käyttää kustannusten tai arvojen laskemisessa eri menetelmiä, kun kyse on yhtäältä osan kustannuksen tai arvon ja toisaalta valmiin, maasta viedyn tuotteen kustannuksen tai arvon vertaamisesta keskenään?

6) Edellytetäänkö – – päätöksen N:o 1/95 44 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä – – lisäpöytäkirjan 47 artiklan kanssa, että yhteisön on pyydettävä EY–Turkki-assosiointineuvostoa antamaan suositus ja että yhteisön on ilmoitettava EY–Turkki-assosiointineuvostolle, ennen kuin se voi ryhtyä soveltamaan – – asetuksella N:o 2584/98 käyttöön otettuja polkumyyntitulleja myös Turkista maahan tuotuihin ja vapaassa liikkeessä oleviin tuotteisiin?

7) Edellytetäänkö päätöksen N:o 1/95 46 artiklassa, että yhteisön on sen muutettua – – asetuksella N:o 2584/98 niiden tuotteiden joukkoa ja niitä tullitariffeja, joista on säädetty eräiden Kiinasta ja Koreasta peräisin olevien väritelevisioiden tuontia koskevalla kolmella aiemmalla [Euroopan unionin] neuvoston asetuksella, ilmoitettava tulliliiton sekakomitealle aikomuksestaan soveltaa näitä toimenpiteitä myös Turkista peräisin olevaan tuontiin, ennen kuin se voi soveltaa Kiinasta ja Koreasta peräisin olevien, vapaassa liikkeessä olevien väritelevisioiden tuontiin Turkista – – asetuksella N:o 2584/98 käyttöön otettuja uusia polkumyyntitulleja?

8) Edellytetäänkö päätöksen N:o 1/95 44–47 artiklassa, että myyjille on ilmoitettava tai heidät on muutoin saatettava tietoisiksi päätöksen N:o 1/95 46 artiklan mukaisesti annettavista tiedoista tai että on tehtävä – – lisäpöytäkirjan 47 artiklan 2 kohdan mukainen ilmoitus?

9) Mikäli pyytämistä, ilmoittamista tai tiedottamista edellytetään,

a) missä muodossa tällainen päätöksen N:o 1/95 44 artiklan ja samalla – – lisäpöytäkirjan 47 artiklan mukaisesti tehtävä pyytämis- tai ilmoittamistoimenpide on toteutettava?

b) missä muodossa päätöksen N:o 1/95 46 artiklan mukaisesti tehtävä tiedotustoimenpide on toteutettava?

c) onko niissä toimenpiteissä, jotka Euroopan komissio on esillä olevassa asiassa toteuttanut, noudatettu riittävässä määrin pyynnön, ilmoituksen tai tiedottamisen muotovaatimuksia?

d) mitkä ovat noudattamatta jättämisen seuraukset?

10) Voidaanko päätöksen N:o 1/95 44, 46 ja 47 artiklaa ja – –lisäpöytäkirjan 47 artiklaa soveltaa suoraan kansallisissa tuomioistuimissa tai onko niillä välitön oikeusvaikutus näissä tuomioistuimissa siten, että näillä artikloilla yksittäisille toimijoille annetaan oikeus vedota niiden rikkomiseen, kun ne kiistävät velvollisuutensa maksaa muutoin maksettavaksi tulevat polkumyyntitullit?”

Ennakkoratkaisukysymykset

Ensimmäinen kysymys

29. Kansallinen tuomioistuin kysyy ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessään pääasiallisesti, ovatko asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevat riidanalaiset säännökset pätemättömiä sen vuoksi, etteivät ne ole yhteensoveltuvia tullikoodeksin 24 artiklan säännösten kanssa.

30. Asda väittää, että asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevissa riidanalaisissa säännöksissä, joilla edellytetään, että arvonlisäys, joka saavutetaan yhdistämistoimilla ja mahdollisesti alkuperätuotteita olevien osien sisällyttämisellä, muodostaa vähintään 45 prosenttia televisiovastaanottimien vapaasti tehtaalla -hinnasta, jotta kyseisten televisiovastaanottimien valmistus antaa niille alkuperäaseman maassa, jossa tämä yhdistäminen suoritetaan, käytetään arvonlisään perustuvaa arviointiperustetta, jota Asda pitää ”määrällisenä” ja joka ei sen mukaan ole yhteensopiva niiden ”laadullisten” arviointiperusteiden kanssa, jotka on hyväksytty tullikoodeksin 24 artiklassa. Asda väittää, että komissio on näitä säännöksiä antaessaan ylittänyt toimivallan, jonka Euroopan unionin neuvosto on sille antanut mainitussa koodeksissa vahvistamiensa sääntöjen panemiseksi täytäntöön.

31. Ensiksikin on muistutettava, että tullikoodeksin 24 artiklan mukaan tavara, jonka tuottamiseen on osallistunut kaksi tai useampia maita, on peräisin siitä maasta, jossa sille on suoritettu tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu valmistus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta.

32. Tässä tullikoodeksin 24 artiklassa toistetaan tavaran alkuperän käsitteen yhteisestä määritelmästä 27.6.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 802/68 (EYVL L 148, s. 1), jota sovellettiin ennen tullikoodeksin voimaantuloa, 5 artiklan sanamuoto. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut tätä asetusta tulkitessaan, että kyseisestä 5 artiklasta seuraa, että ratkaiseva arviointiperuste on arviointiperuste, joka koskee viimeistä merkittävää valmistusta tai käsittelyä (asia C-26/88, Brother International, tuomio 13.12.1989, Kok. 1989, s. I-4253, 15 kohta).

33. Toiseksi on muistutettava, että tullikoodeksin 249 artikla muodostaa riittävän toimivaltaperustan, jonka nojalla komissio voi antaa mainitun koodeksin soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt (asia C-48/98, Söhl & Söhlke, tuomio 11.11.1999, Kok. 1999, s. I‑7877, 35 kohta).

34. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että komissiolla on toimivalta antaa kaikki perussäädöksen täytäntöönpanon kannalta välttämättömät tai hyödylliset soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sillä edellytyksellä, että ne eivät ole ristiriidassa perussäädöksen tai soveltamista koskevien neuvoston säädösten kanssa (ks. mm. em. asia Söhl & Söhlke, tuomion 36 kohta).

35. Komissiolla on lisäksi neuvoston sille tullikoodeksin 24 artiklan soveltamista varten antamaa toimivaltaa käyttäessään harkintavaltaa, jonka perusteella sen on mahdollista täsmentää tämän säännöksen abstrakteja käsitteitä suhteessa tiettyyn valmistukseen tai käsittelyyn (ks. asia 162/82, Cousin ym., tuomio 23.3.1983, Kok. 1983, s. 1101, 17 kohta).

36. Yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut sen osalta, onko eri osien kokoamistoimessa kyse merkittävästä valmistuksesta tai käsittelystä, että tällaista toimea voidaan pitää alkuperäaseman antavana, kun se muodostaa tekniikan näkökulmasta ja kyseessä olevan tavaran määritelmään nähden ratkaisevan valmistusvaiheen, jonka yhteydessä käytettyjen osien käyttötarkoitus konkretisoituu ja kyseessä oleva tavara saa laadulliset erityisominaisuutensa (asia 114/78, Yoshida, tuomio 31.1.1979, Kok. 1979, s. 151 ja em. asia Brother International, tuomion 19 kohta).

37. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että kun otetaan huomioon, että kokoamisen käsitteeseen kuuluu moninaisia toimia, on olemassa tilanteita, joissa on mahdollista, että tarkastelu teknisluonteisten arviointiperusteiden perusteella ei ole ratkaiseva tavaran alkuperän määrittämisessä. Näissä tapauksissa kokoamisessa syntynyt arvonlisäys on otettava huomioon toissijaisena arviointiperusteena (em. asia Brother International, tuomion 20 kohta).

38. Yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt, että tämän arviointiperusteen merkityksellisyys sitä paitsi vahvistettiin tullimenettelyjen yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (Kioton yleissopimus), jonka useat liitteet hyväksyttiin yhteisön puolesta 3.6.1977 tehdyllä neuvoston päätöksellä 77/415/ETY (EYVL L 166, s. 1 ja 3) ja jonka liitteessä D.1 olevaan normiin 3 liittyvissä huomautuksissa täsmennetään, että merkittävän valmistuksen vaatimusta voidaan käytännössä ilmaista arvotullin prosenttiosuutta koskevalla säännöllä, kun joko käytettyjen tuotteiden prosenttiosuus tai hankitun arvonlisän prosenttiosuus saavuttaa määrätyn tason (ks. em. asia Brother International, tuomion 21 kohta).

39. On myös todettava, että neuvosto hyväksyi Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tekemällään päätöksellä 94/800/EY (EYVL L 336, s. 1) muun muassa Marrakeshissa 15.4.1994 allekirjoitettuun päätösasiakirjaan liitetyn sopimuksen alkuperäsäännöistä (EYVL L 336, s. 144), jonka mukaan mainittuja sääntöjä laadittaessa voidaan käyttää arvotullin prosenttiosuutta koskevaa arviointiperustetta.

40. Tältä osin on muistutettava, että kansainväliset sopimukset ovat voimaantulostaan lähtien erottamaton osa yhteisön oikeusjärjestystä (ks. mm. asia C-344/04, IATA ja ELFAA, tuomio 10.1.2006, Kok. 2006, s. I‑403, 36 kohta). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeuden säädöksiä on tulkittava mahdollisimman pitkälle kyseisten sopimusten mukaisesti (ks. mm. asia C-76/00 P, Petrotub ja Republica v. neuvosto, tuomio 9.1.2003, Kok. 2003, s. I-79, 57 kohta).

41. Edellä esitetystä seuraa, että se, että valitaan arvonlisäysperuste, ei sellaisenaan ole ristiriidassa tullikoodeksin 24 artiklan kanssa ja että tähän arviointiperusteeseen turvautuminen ei sellaisenaan osoita, että komissio ylitti sillä mainitun koodeksin 249 artiklan nojalla olevan täytäntöönpanovallan rajat (yhdistetyt asiat C-447/05 ja C-448/05, Thomson ja Vestel France, tuomio 8.3.2007, Kok. 2007, s. I-2049, 31 kohta).

42. Tältä osin on muistutettava, että komissio oli asetuksen N:o 802/68 soveltamiseksi antanut radio- ja televisiovastaanottimien alkuperän määrittelemisestä 23.12.1970 asetuksen (ETY) N:o 2632/70 (EYVL L 279, s. 35), jonka säännökset, joissa viitataan arvonlisäysperusteeseen, otettiin olennaisilta osiltaan asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 oleviin riidanalaisiin säännöksiin.

43. Asetuksen N:o 2632/70 johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan radio- ja televisiovastaanottimien yhdistämiseen voi kuulua enemmän tai vähemmän kehittyneitä prosesseja sen mukaan, minkätyyppisiä yhdistettävät laitteet ovat, millaisia välineitä käytetään ja millaisissa olosuhteissa yhdistäminen suoritetaan. Mainitun asetuksen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan myös, että yhdistämistoimissa ei sellaisenaan yleensä ole ”tämän teollisuudenalan tekniikan nykytilassa” kyse asetuksen N:o 802/68 5 artiklassa tarkoitetusta merkittävästä valmistusvaiheesta mutta että asia voi olla toisin tietyissä tapauksissa eli esimerkiksi silloin, kun nämä toimet kohdistuvat laitteisiin, jotka ovat pitkälle kehitettyjä tai joihin käytettävät osat on tarkastettava tarkkaan, tai silloin, kun kyseisiin toimiin kuuluu myös laitteiden osien yhdistäminen. Asetuksen N:o 2632/70 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että yhdistämisen käsitteen alaan kuuluvien toimien moninaisuuden johdosta tapauksia, joissa nämä toimet edustavat merkittävää valmistusastetta, ei ole mahdollista määrittää teknisluonteisen arviointiperusteen perusteella ja että tässä tilanteessa on pitäydyttävä näistä toimista aiheutuvassa arvonlisäyksessä.

44. Tällaisilla syillä voidaan perustella se, että arvonlisäysperuste on säilytetty asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevissa riidanalaisissa säännöksissä (em. asia Thomson ja Vestel France, tuomion 35 kohta).

45. Komission tehtävänä on näet sen harkintavaltansa puitteissa, joka sillä on, kun se päättää tullikoodeksin soveltamisen edellyttämistä toimenpiteistä ja muun muassa toimenpiteistä, jotka liittyvät tavaroiden alkuperään, antaa yleisluonteisia säännöksiä, joissa oikeusvarmuuden turvaamiseksi otetaan huomioon koko teollisuudenalan tilanne pitkällä aikavälillä ja joihin tämän alan jonkin yrityksen yksittäisellä tilanteella tietyllä hetkellä ei täten ole vaikutusta (em. asia Thomson ja Vestel France, tuomion 36 kohta).

46. Näin ollen arvonlisäysperusteeseen turvautuminen oli perusteltua siksi, että komissio otti huomioon sen, että kokoamisen käsitteen alaan kuuluu huomattavan moninaisia toimia koko kyseessä olevalla teollisuudenalalla (em. asia Thomson ja Vestel France, tuomion 37 kohta).

47. On sitä paitsi huomattava, että Asda korostaa kirjallisissa huomautuksissaan, että pääasiassa kyseessä olevien televisiovastaanottimien eri osien kokoamistoimet ovat osa monimutkaista teollista prosessia. Yhteisöjen tuomioistuimelle toimitettujen asiakirjojen perusteella ei muutoinkaan voida katsoa, että tämä prosessi on sama kaikkien televisiovastaanottimien valmistajien osalta. Kyseisistä asiakirjoista ei ainakaan voida päätellä, ettei kokoamisen käsitteeseen koko kyseessä olevalla teollisuudenalalla kuuluisi huomattavan moninaisia toimia.

48. Tällaisessa tilanteessa vaatimus tullisääntöjen yhdenmukaisesta soveltamisesta kaikkialla yhteisön tullialueella edellytti, että viimeisen merkittävän valmistuksen tai käsittelyn abstrakteja käsitteitä, joihin tullikoodeksin 24 artiklassa viitataan kaikkien tavaroiden osalta, täsmennetään televisiovastaanottimien kaltaisten erityisten tuotteiden osalta erityisin säännöksin, joissa voidaan ottaa huomioon näiden televisiovastaanottimien valmistusprosessin moninaisuus. Täten siinä, että turvaudutaan arvonlisäyksen kaltaiseen selvään ja objektiiviseen arviointiperusteeseen, jonka perusteella tämäntyyppisten rakenteeltaan monimutkaisten tavaroiden osalta voidaan osoittaa, millainen on merkittävä valmistus, joka antaa niille alkuperäaseman, ei voi olla kyse oikeudellisesta virheestä (em. asia Thomson ja Vestel France, tuomion 39 kohta).

49. Lisäksi on huomattava, että vaikka tilanne, johon pääasian kantaja on vedonnut, on seurausta televisiovastaanottimien valmistustekniikoiden kehittymisestä, asiassa ei ole ilmennyt, että tämä tilanne olisi näissä olosuhteissa luonteeltaan pysyvä. Muutoin tämänhetkisten valmistustekniikoiden eli esimerkiksi plasmanäyttöjen valmistustekniikoiden kehityksellä voidaan tarvittaessa kyseenalaistaa olennaisilta osin tilanne, johon pääasian kantaja on näin viitannut. Tästä seuraa, ettei kyseiseen tilanteeseen voida vedota tehokkaasti arvonlisäysperusteeseen turvautumisen asianmukaisuuden riitauttamiseksi (ks. vastaavasti em. asia Thomson ja Vestel France, tuomion 44 kohta).

50. Sama koskee lausumaa, joka perustuu vaihtokurssien vaihteluihin, koska nämä kurssit puhtaasti suhdannevaihteluihin liittyvinä voivat nousta tai laskea eivätkä ne aiheuta sitä, että arvonlisäysperusteen soveltaminen olisi välttämättä epäedullista kyseisille yrityksille.

51. Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, ettei sitä tarkasteltaessa ole ilmennyt seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevien riidanalaisten säännösten pätevyyteen.

Toinen, kolmas, neljäs ja viides kysymys

Alustavat huomautukset

52. Kysymyksillä 2–5, jotka koskevat asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevien säännösten tulkintaa, pyritään selvittämään sen arvonlisäyksen laskentatavat, joka saavutetaan yhdistämistoimilla ja mahdollisesti alkuperätuotteita olevien osien sisällyttämisellä väritelevisioihin.

53. Asda väittää, että niiden osien joukosta, jotka sen tavarantoimittaja Vestel kokoaa valmistaakseen tuotujen väritelevisioiden kaltaisen lopputuotteen, on tuon laskennan suorittamiseksi määritettävä erikseen yhden osan, nimittäin rungon, jonka tämä sama tavarantoimittaja puolestaan valmistaa useista maista peräisin olevista osista, alkuperä. Näin menetellen kyseisen rungon, eli kokonaisuuden, joka kontrolloi laitteen kaikkia elektronisia toimintoja, pitäisi Asdan mukaan katsoa siihen sovellettavien alkuperäsääntöjen perusteella olevan peräisin Turkista. Tästä seuraa sen mukaan, että arvonlisäys, joka saavutetaan sen sisällyttämisellä ja yhdistämistoimilla, muodostaa vähintään 45 prosenttia kyseisten televisiovastaanotinten vapaasti tehtaalla -hinnasta, joten niiden on katsottava olevan peräisin Turkista, kuten niiden maahantuonnin yhteydessä on ilmoitettu.

54. Kansallinen tuomioistuin kysyy siis tässä yhteydessä toisen kysymyksensä ensimmäisessä osassa pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevia riidanalaisia säännöksiä tulkittava siten, että sitä arvonlisäystä laskettaessa, joka saavutetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvalla väritelevisioiden valmistamisella, lopputuotteeseen sisällytetyn yhden erillisen osan, kuten rungon, muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä on määritettävä erikseen.

55. Toisen kysymyksen toinen osa ja kysymykset 3–5 koskevat pääasiallisesti sitä, minkä sääntöjen nojalla tällaisen osan alkuperä – jos se on määritettävä erikseen – ja arvo on vahvistettava. Näistä säännöistä on siis syytä lausua vain siinä tapauksessa, että toisen kysymyksen ensimmäiseen osaan on ensin vastattu myöntävästi, joten viimeksi mainittu on näin ollen tutkittava ensiksi.

Toisen kysymyksen ensimmäinen osa

56. On muistutettava, että asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevilla riidanalaisilla säännöksillä edellytetään, että arvonlisäys, joka saavutetaan yhdistämistoimilla ja mahdollisesti alkuperätuotteita olevien osien sisällyttämisellä, muodostaa vähintään 45 prosenttia televisiovastaanottimien vapaasti tehtaalla -hinnasta, jotta kyseisten televisiovastaanottimien valmistus antaa niille alkuperäaseman maassa, jossa tämä yhdistäminen suoritetaan aineista tai osista, jotka ovat peräisin kahdesta tai useammasta maasta.

57. Aluksi on syytä todeta, että kyseessä olevien säännösten sanamuoto on yleinen eikä niissä anneta asianomaisen tuotteen alkuperän määrittämisessä ratkaisevaa merkitystä sen tietylle osalle, kuten kuvaputkelle (em. asia Thomson ja Vestel France, tuomion 43 kohta) tai rungolle. Tärkeintä on se, että huomioon otetaan kaikki ne osat, joita lopputuotteen valmistanut yritys on tosiasiallisesti ja objektiivisesti käyttänyt kokoamisessa.

58. Yhtäältä tullikoodeksin 24 artiklan säännöksissä ja asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevissa riidanalaisissa säännöksissä ei nimittäin säädetä, että tällainen arviointi voitaisiin tehdä ottamatta huomioon kaikkia kokoamistoimenpiteitä. Näiden säännösten tarkoituksena ei ole se, että tavaran valmistusprosessissa otettaisiin huomioon tiettyjä yhdistämistoimia tiettyjen muiden vahingoksi, eikä se, että jokin saman tavarantoimittajan suorittamasta kokoamisesta peräisin oleva osa keinotekoisesti näin eristettäisiin.

59. Toisaalta vaatimus, jonka mukaan tullisääntöjä on sovellettava yhdenmukaisesti yhteisön koko tullialueella, estää näiden säännösten muunlaisen tulkinnan. Jos Asdan väite, jonka mukaan yhtä television toimittajan kokoamista osista, tässä tapauksessa runkoa, olisi tarkasteltava erillään kokoamisprosessissa sen vuoksi, että sille itselleen voitaisiin näin antaa alkuperätuotteen asema, hyväksyttäisiin, siitä seuraisi, että tuojan tai sen tavarantoimittajan harkintaan jätettäisiin siitä päättäminen, missä tämän kokoamisprosessin vaiheessa joku tuodun tavaran osista saavuttaa sellaisen lopputuotteen aseman, jota samassa yrityksessä on käytetty aineena toisen tavaran valmistusprosessissa. Tällaisella lähestymistavalla, jolla tavaran alkuperä saatetaan riippuvaiseksi subjektiivisesta arvioinnista, mikä ei sovellu yhteen kyseisten säännösten objektiivisuuden ja ennakoitavuuden kanssa, poistettaisiin kokonaan asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevien riidanalaisten säännösten tehokas oikeusvaikutus.

60. Aivan kuten ei tavaran arvonmäärityksestä annettuja yhteisön säännöksiä, joiden tavoitteena on saada aikaan oikeudenmukainen, yhtenäinen ja neutraali järjestelmä, jossa ei käytetä omavaltaisia eikä kuvitteellisia tullausarvoja (asia C-306/04, Compaq Computer International Corporation, tuomio 16.11.2006, Kok. 2006, s. I‑10991, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), tavaroiden alkuperästä annettuja yhteisön säännöksiä, joilla on sama tavoite, ei niitäkään saada tulkita siten, että niillä sallittaisiin se, että tuo alkuperä voisi riippua tällaisesta subjektiivisesta arvioinnista.

61. On totta, että jos tavarantoimittaja ei olisi koonnut rungon kaltaista osaa vaan olisi hankkinut se kolmannelta yritykseltä, juuri tämä osa eikä niitä osia, joista se koostuu, olisi otettava huomioon asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevia riidanalaisia säännöksiä sovellettaessa. Kahta teknisesti samankaltaista osaa kohdeltaisiin siten eri tavoin samaa yhteisön oikeuden säännöstä televisioiden toimittajiin sovellettaessa siitä riippuen, ovatko ne peräisin kyseisen tavarantoimittajan valmistusrakenteista vai onko ne hankittu kolmansilta.

62. Myöskin on totta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisuutta ja syrjintäkieltoa koskevien periaatteiden noudattaminen edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tapauksia kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (ks. mm. asia C-248/04, Koninklijke Coöperatie Cosun, tuomio 26.10.2006, Kok. 2006, s. I-10211, 72 kohta ja asia C-303/05, Advocaten voor de Wereld, tuomio 3.5.2007, Kok. 2007, s. I-3633, 56 kohta).

63. Jos oletetaan, että kyseisen tavarantoimittajan tuotantolaitoksista peräisin olevien tavaroiden ja niiden tavaroiden tilanne, jotka on hankittu toiselta tavarantoimittajalta, olisivat teknisesti samanlaisia, niitä ei kuitenkaan voida oikeudellisesti verrata toisiinsa etenkään alkuperäsääntöjä sovellettaessa. Viimeksi mainittujen tuotteiden osalta nimittäin se liiketoimi, jolla ne on hankittu ulkopuoliselta yritykseltä, mahdollistaa lähtökohtaisesti sen ajankohdan objektiivisen määrittämisen, jona ne saavat lopputuotteen aseman ja jonka perusteella vahvistetaan niiden alkuperä. Sitä vastoin muiden tavaroiden osalta tätä ajankohtaa ei ole mahdollista etukäteen määrittää, ja se jää näin tavarantoimittajan harkintaan olosuhteissa, jotka, kuten tämän tuomion 59 kohdassa on todettu, eivät subjektiivisen luonteensa vuoksi sovellu yhteen pääasiassa kyseessä olevien säännösten soveltamisen kanssa.

64. Ei tosin voida pitää mahdottomana, että tavarantoimittajalla olisi tällöin kiusaus perustaa tällainen ulkopuolinen yritys, jonka tehtävänä olisi tämä kokoaminen, luodakseen vaikutelman siitä, että tuo tavara on hankittu ulkopuoliselta.

65. Joka tapauksessa on syytä muistuttaa, että tullikoodeksin 25 artiklan mukaan valmistus tai käsittely, jonka ainoana tarkoituksena todetaan olleen tai voidaan todettujen seikkojen perusteella aiheellisesti olettaa olleen kiertää säännöksiä, joita yhteisössä sovelletaan tiettyjen maiden tuotteisiin, ei missään tapauksessa anna näin tuotetuille tavaroille mainitun tullikoodeksin 24 artiklan mukaisesti siitä maasta peräisin olevan tavaran asemaa, jossa valmistus tai käsittely on suoritettu.

66. Asda katsoo kuitenkin, että asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 9 olevan 3.2 alkuhuomautuksen (jäljempänä 3.2 huomautus) säännösten mukaan rungon alkuperä on määritettävä ennen sen television alkuperän määrittämistä, johon mainittu runko on sisällytetty.

67. Nämä tämän tuomion 20 kohdasta ilmenevät säännökset on alun perin esitetty yhdistetyn nimikkeistön XI jakson tekstiiliaineiden ja niistä valmistettujen tavaroiden alkuperästä 24.5.1991 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1364/91 (EYVL L 130, s. 18), joka on kumottu asetuksen N:o 2454/93 913 artiklalla, liitteessä I olevissa säännöksissä. Nämä säännökset on otettu viimeksi mainitun asetuksen liitteeseen 9, ja tästä syystä niitä sovelletaan lähtökohtaisesti sekä kyseisen asetuksen liitteessä 10 tarkoitettuihin tekstiilituotteisiin että sen liitteessä 11 tarkoitettuihin muihin kuin tekstiilituotteisiin.

68. Tämän 3.2 huomautuksen säännösten sisältö, jota on selvennetty sen tekstin jälkeen olevalla esimerkillä, edellyttää välttämättä, että niitä sovelletaan vain tapauksissa, joissa asetuksen N:o 2454/93 liitteissä 10 ja 11 olevissa 1 ja 2 sarakkeessa tarkoitetun tavaran osalta näiden liitteiden 3 sarakkeessa annetaan sääntö, jolla vahvistetaan raja-arvo tähän tavaraan sisällytetylle osalle (esim. asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 10 mainitun yhdistetyn nimikkeistön nimikkeiden 6301–6306 3 sarakkeessa olevat säännökset).

69. Näiden säännösten soveltamista ei sitä vastoin saada ulottaa mainitun liitteen 11 tuotteisiin, joista – kuten televisiovastaanottimistakin – annetaan tämän saman liitteen 3 sarakkeessa sääntö, jolla ei vahvisteta tähän tavaraan sisällytetyn osan raja-arvoa vaan se kynnysarvo, jonka tavara saa yhdistämistoimien ja sen vuoksi, että siihen mahdollisesti sisällytetään alkuperätuotteita olevia osia.

70. Jos näin olisi, 3.2 huomautuksen säännösten soveltamisella pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tavaraan ei nimittäin olisi mitään merkitystä. Koska asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevilla riidanalaisilla säännöksillä määritellään televisiovastaanottimia koskevat alkuperäsäännöt, niitä ei sovelleta muiden tavaroiden alkuperän määrittämiseen eikä siis pääasiassa kyseessä olevan rungon alkuperän määrittämiseen. Jos tämän huomautuksen säännöksiä olisi näin ollen luettava siten, että niillä suljetaan näiden televisioiden osa televisioita koskevan alkuperäsäännön soveltamisen ulkopuolelle, ne olisivat täysin tarpeettomia.

71. Joka tapauksessa jo 3.2 huomautuksen säännöksistäkin ilmenee, että siinä tarkoitetaan tilannetta, jossa kyseinen tavara on saanut alkuperäaseman valmistuksensa aikana. Tästä seuraa, että tuon tavaran alkuperä on selvä ja ettei siihen tästä syystä sovelleta asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevassa 3 sarakkeessa olevaa, sen alkuperän vahvistavaa sääntöä, ja että sitä sovelletaan vain siihen tavaraan, jonka valmistukseen sitä käytetään.

72. Jos oletetaan 3.2 huomautuksen säännöksillä tarkoitettavan, ettei arvonlisäperustetta sovellettaisi rungon alkuperää määritettäessä ja että sitä määritettäessä pitäisi soveltaa vain tullikoodeksin 24 artiklan säännöksiä, tällaiseen tulkintaa olisi tarvetta vain silloin, kun itse runko maahantuodaan ja kun sen alkuperä pitäisi tuolloin määrittää, mistä pääasiassa ei ole kyse.

73. Näin ollen toisen kysymyksen ensimmäiseen osaan on vastattava, että asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 olevia riidanalaisia säännöksiä on tulkittava siten, että sitä arvonlisäystä laskettaessa, joka saavutetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvalla väritelevisioiden valmistamisella, lopputuotteeseen sisällytetyn yhden erillisen osan, kuten rungon, muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää ei ole määritettävä erikseen.

Toisen kysymyksen toinen osa ja kolmas, neljäs ja viides kysymys

74. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi näihin kysymyksiin ei ole tarpeen vastata.

Kuudes, seitsemäs, kahdeksas, yhdeksäs ja kymmenes kysymys

Alustavia huomautuksia

75. Kansallinen tuomioistuin kysyy kysymyksissä 6–9 pääasiallisesti, mikä on ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen sopimuspuolille lisäpöytäkirjan 47 artiklan ja päätöksen N:o 1/95 44–47 artiklan säännösten nojalla kuuluvien velvollisuuksien ulottuvuus. Asda väittää nimittäin, että siltä vaaditut polkumyyntitullit on määrätty sellaisten säännösten perusteella, jotka yhteisö on antanut näitä velvollisuuksia loukaten.

76. On todettava, että – kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää ja kuten vuonna 1970 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan 47 artiklan 1 kohdasta ilmenee – tuossa 47 artiklassa määrätyt polkumyyntitoimenpiteiden yksityiskohtaiset soveltamissäännöt otettiin käyttöön vain 22 vuoden pituisen ajanjakson ajaksi. Tästä seuraa, että vaikka tuon artiklan säännöksia saatetaan mahdollisesti soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiassa, tämä johtuu päätöksen N:o 1/95 44 artiklan 2 kohdan säännöksistä, joilla nämä soveltamissäännöt on nimenomaisesti pysytetty voimassa.

77. On syytä huomata, että vaikka lisäpöytäkirjan 47 artiklan kolmen ensimmäisen kohdan säännökset liittyvätkin polkumyyntikäytäntöihin ja vaikka ne tästä syystä mahdollisesti voivatkin olla merkityksellisiä pääasian ratkaisemiseksi, kyseisen artiklan 4 kohta sitä vastoin koskee pääasialle aivan vierasta tilannetta, jossa on kyse jälleentuonnin kohteena olevista tuotteista.

78. Kysymysten 6–9 on näin ollen katsottava liittyvän päätöksen N:o 1/95 44 artiklan säännösten tulkintaan, kun näitä säännöksiä luetaan yhdessä lisäpöytäkirjan 47 artiklan 1–3 kohdan ja päätöksen N:o 1/95 45–47 artiklan kanssa.

79. Kansallinen tuomioistuin kysyy kymmenennessä kysymyksessään pääasiallisesti, onko näillä määräyksillä välitön oikeusvaikutus kansallisissa tuomioistuimissa ja onko yksittäisillä toimijoilla näin ollen oikeus vedota niiden rikkomiseen, kun ne kiistävät velvollisuutensa maksaa muutoin maksettaviksi tulevat polkumyyntitullit.

80. Jos tähän kysymykseen olisi vastattava siten, ettei kyseisillä määräyksillä ole välitöntä oikeusvaikutusta, viimeksi mainittujen tulkinnalla ei olisi mitään merkitystä kyseisille toimijoille eikä kysymyksiin 6–9 olisi näin ollen enää syytä vastata.

81. Näin ollen kysymysten järjestystä on muutettava ja ensin on tutkittava kymmenes kysymys, sellaisena kuin se on uudelleen muotoiltuna, minkä jälkeen on tarvittaessa tutkittava kysymykset 6–9.

Kymmenes kysymys

82. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen kolmansien valtioiden kanssa tekemässä sopimuksessa olevalla määräyksellä on katsottava olevan välitön oikeusvaikutus, kun se sanamuotonsa sekä sopimuksen tarkoituksen ja luonteen perusteella sisältää selvän ja täsmällisen velvoitteen, jonka täytäntöönpano tai oikeusvaikutusten syntyminen ei edellytä muita toimenpiteitä. Tästä seuraa, että kun sopimuksessa perustetaan osapuolten välille yhteistyö, tietyillä siinä olevilla määräyksillä voidaan edellä mainituin edellytyksin ja tämän sopimuksen tarkoitus ja luonne huomioiden säännellä suoraan oikeussubjektien oikeudellista tilannetta (ks. vastaavasti asia C-265/03, Simutenkov, tuomio 12.4.2005, Kok. 2005, s. I-2579, 21 ja 28 kohta).

83. EY–Turkki-assosiointineuvoston päätöksen määräyksillä voi olla välitön oikeusvaikutus (ks. vastaavasti asia C-192/89, Sevince, tuomio 20.9.1990, Kok. 1990, s. I-3461, Kok. Ep. X, s. 529, 14 ja 15 kohta ja asia C-262/96, Sürül, tuomio 4.5.1999, Kok. 1999, s. I‑2685, 60 kohta).

84. Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa 12/86, Demirel, 30.9.1987 annetun tuomion (Kok. 1987, s. 3719) 23 ja 25 kohdassa lisäksi, että lisäpöytäkirjan säännökset, jotka ovat sisällöltään olennaisesti ohjelmaluonteisia eivätkä sisällä riittävän täsmällisiä ja ehdottomia määräyksiä, eivät ole jäsenvaltioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä välittömästi sovellettavia yhteisön oikeuden sääntöjä.

85. Ensinnäkin on todettava, että vaikka assosiointineuvostolle annetaankin päätöksen N:o 1/95 44 artiklan 1 kohdan määräyksillä mahdollisuus olla väliaikaisesti soveltamatta kaupan suojelemista koskevia säännöksiä, nämä säännökset ovat luonteeltaan joka tapauksessa ehdollisia, koska niissä asetetaan tuon toimivallan käyttämisen edellytykseksi se, että Turkin tasavalta on pannut täytäntöön yhteisön säännöstön kilpailua, valtiontukien valvontaa ja muita aiheellisia sisämarkkinoihin liittyviä kohtia koskevat osat ja varmistanut niiden tehokkaan soveltamisen.

86. Tällaiset määräykset edellyttävät siis muita toimenpiteitä, jotta ne voisivat vaikuttaa toimijoiden oikeuksiin. Näillä määräyksillä, jotka eivät ole ehdottomia, ei voida suoraan säännellä yksityishenkilöiden oikeudellista tilannetta, eikä niillä tämän vuoksi voida katsoa olevan tällaista välitöntä oikeusvaikutusta.

87. Toiseksi lisäpöytäkirjan 47 artiklan 1–3 kohdan ja päätöksen N:o 1/95 46 artiklan määräyksillä, joilla sopimuspuolille jätetään mahdollisuus asianmukaisten suojatoimenpiteiden toteuttamisen, ei määrätä, että niillä olisi siihen velvollisuus (ks. vastaavasti ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen 25 artiklan soveltamisesta asia C-251/00, Ilumitrónica, tuomio 14.11.2002, Kok. 2002, s. I‑10433, 73 kohta). Välitöntä oikeusvaikutusta koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ei siis voida soveltaa näihin määräyksiin.

88. Vaikka näissä määräyksissä lisäksi määrätään, että asianomaisen sopimuspuolen on tätä mahdollisuutta käyttäessään ilmoitettava tästä toimenpiteestä lisäpöytäkirjan 47 artiklaa sovellettaessa assosiointineuvostolle tai päätöksen N:o 1/95 46 artiklaa sovellettaessa tulliliiton sekakomitealle, niillä asetetaan näin velvollisuuksia vain ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen osapuolille. Tämä pelkkä toimielinten väliseen tiedotukseen liittyvä muodollisuus, joka ei millään tavoin vaikuta yksityishenkilöiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin ja jonka laiminlyönti ei vaikuta niiden tilanteeseen, ei ole sellainen, että sillä annettaisiin välitön oikeusvaikutus mainituille määräyksille.

89. Päätöksen N:o 1/95 45 artiklasta on kolmanneksi riittävää todeta, että sillä tyydytään kehottamaan sopimuspuolia toimiensa yhteensovittamiseen tietojen vaihdon ja neuvottelujen avulla eikä silläkään määrätä, että niillä olisi tähän velvollisuus. Välitöntä oikeusvaikutusta koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ei siis voida soveltaa tähänkään määräykseen.

90. Päätöksen N:o 1/95 47 artiklan määräyksistä on sitä vastoin lopuksi todettava, että ne ovat välittömälle oikeusvaikutukselle edellä mainitussa oikeuskäytännössä asetettujen edellytysten mukaisia. Niissä asetetaan selvin, täsmällisin ja ehdottomin sanoin tuontivaltion viranomaisille velvollisuus, jonka täytäntöönpano tai oikeusvaikutusten syntyminen ei edellytä muita toimenpiteitä, vaatia tuojaa tuonti-ilmoituksessa ilmoittamaan kyseisten tuotteiden alkuperä. Kyseisten määräysten tarkoitus ja luonne huomioiden tällaisella velvollisuudella, jolla ilmaistaan sopimuspuolten tahtoa vaatia, että tuojat antavat tiettyjä tietoja, säännellään välittömästi toimijoiden oikeudellista tilannetta. On siis tunnustettava, että näillä määräyksillä on välitön oikeusvaikutus, mistä seuraa, että niiden soveltamisalaan kuuluvilla oikeussubjekteilla on oikeus vedota niihin jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.

91. Kymmenenteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että päätöksen N:o 1/95 44 artiklan määräyksillä, luettuina yhdessä lisäpöytäkirjan 47 artiklan 1–3 kohdan kanssa, ja päätöksen N:o 1/95 45 ja 46 artiklan määräyksillä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta kansallisissa tuomioistuimissa eikä niillä anneta yksittäisille toimijoille oikeutta vedota niiden rikkomiseen, kun ne kiistävät velvollisuutensa maksaa muutoin maksettaviksi tulevat polkumyyntitullit. Päätöksen N:o 1/95 47 artiklan määräyksillä on välitön oikeusvaikutus, ja niiden soveltamisalaan kuuluvilla oikeussubjekteilla on oikeus vedota niihin jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.

Kuudes, seitsemäs ja yhdeksäs kysymys

92. Päätöksen N:o 1/95 muiden kuin 47 artiklan säännösten tulkintaa koskeviin kuudenteen, seitsemänteen ja yhdeksänteen kysymykseen ei kymmenenteen kysymykseen annettu vastaus huomioon ottaen ole syytä vastata.

Kahdeksas kysymys

93. Kansallinen tuomioistuin kysyy kahdeksannessa kysymyksessään pääasiallisesti, onko päätöksen N:o 1/95 47 artiklan säännöksiä tulkittava siten, että niillä edellytetään, että toimijoille on ilmoitettava ne tiedot, jotka polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä toteuttaneiden sopimuspuolten on päätöksen N:o 1/95 46 artiklan nojalla annettava tulliliiton sekakomitealle tai lisäpöytäkirjan 47 artiklan 2 kohdan nojalla assosiointineuvostolle.

94. Tältä osin on todettava, että lisäpöytäkirjan 47 artiklan 2 kohdan ja päätöksen N:o 1/95 46 artiklan edellä mainituilla määräyksillä on otettu käyttöön, kuten edellä 88 kohdassa on todettu, pelkkä toimielinten väliseen tiedotukseen liittyvä muodollisuus. Koska niillä säännellään yksinomaan yhteisön ja Turkin tasavallan välisiä kansainvälisoikeudellisia suhteita, niillä ei voida olettaa asetettavan sopimuspuolille lisäksi velvollisuutta ilmoittaa näitä tietoja niiden tuomiovaltaan kuuluville yksityishenkilöille. Koska tätä vastaan puhuvia nimenomaisia määräyksiä ei ole, päätöksen N:o 1/95 47 artiklan säännöksiä ei voida tulkita siten, että niissä hiljaisesti edellytettäisiin, että sopimuspuolet ilmoittavat nämä tiedot taloudellisille toimijoille.

95. Vaikka kyseisillä toimijoilla onkin oikeus vaatia, että niille ilmoitetaan ennalta ja selvästi sekä täsmällisesti niihin mahdollisesti kohdistuvista polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä, ja vaikka tällaiset toimenpiteet on asianmukaisesti julkaistava muun muassa Euroopan unionin virallisessa lehdessä, näillä vaatimuksilla ei millään tavoin edellytetä, että kyseisille toimijoille ilmoitettaisiin lisäksi niistä muodollisuuksista, jotka on otettu käyttöön vain sopimuspuolten etujen vuoksi.

96. Se seikka, ettei pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia, polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä olisi, kuten Asda väittää, riittävästi julkaistu – olettaen, että väite olisi näytetty toteen ja niin valitettavaa kuin se tällöin olisikin – ei kuitenkaan missään tapauksessa vaikuttaisi tämän ilmoittamisvelvollisuuden laajuuteen, sillä sopimuspuolilla on tämä velvollisuus vain niihin elimiin nähden, jotka ne ovat perustaneet varmistaakseen ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen ja Euroopan talousyhteisön ja Turkin tasavallan välillä käyttöön otetun tulliliiton asianmukaisen toiminnan.

97. Edellä esitetty huomioon ottaen kahdeksanteen kysymykseen on syytä vastata, että päätöksen N:o 1/95 47 artiklan määräyksiä on tulkittava siten, ettei niillä edellytetä, että toimijoille olisi ilmoitettava ne tiedot, jotka polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä toteuttaneiden sopimuspuolten on päätöksen N:o 1/95 46 artiklan nojalla annettava tulliliiton sekakomitealle tai lisäpöytäkirjan 47 artiklan 2 kohdan nojalla assosiointineuvostolle.

Oikeudenkäyntikulut

98. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Päätöksen päätösosa

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1) Ensimmäistä kysymystä tarkasteltaessa ei ole ilmennyt seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 liitteessä 11 mainitussa yhdistetyn nimikkeistön nimikkeessä 8528 olevan 3 sarakkeen säännösten pätevyyteen.

2) Asetuksen N:o 2454/93 liitteessä 11 mainitussa yhdistetyn nimikkeistön nimikkeessä 8528 olevassa 3 sarakkeessa olevia säännöksiä on tulkittava siten, että sitä arvonlisäystä laskettaessa, joka saavutetaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvalla väritelevisioiden valmistamisella, lopputuotteeseen sisällytetyn yhden erillisen osan, kuten rungon, muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää ei ole määritettävä erikseen.

3) Tulliliiton loppuvaiheen aloittamisesta 22.12.1995 tehdyn EY–Turkki-assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/95 44 artiklan määräyksillä, kun niitä luetaan yhdessä Brysselissä 23.11.1970 allekirjoitetun sen lisäpöytäkirjan 47 artiklan 1–3 kohdan kanssa, joka on yhteisön nimissä tehty, hyväksytty ja vahvistettu 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72 ja joka on liitetty Euroopan talousyhteisön ja Turkin välillä tehtyyn assosiaatiosopimukseen, jonka Turkin tasavalta ja Euroopan talousyhteisön jäsenvaltiot sekä yhteisö ovat allekirjoittaneet 12.9.1963 Ankarassa ja joka on tehty, hyväksytty ja vahvistettu yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY, ja mainitun päätöksen N:o 1/95 45 ja 46 artiklan määräyksillä ei ole välitöntä oikeusvaikutusta kansallisissa tuomioistuimissa, eikä niillä anneta yksittäisille toimijoille oikeutta pätevästi vedota niiden rikkomiseen, kun ne kiistävät velvollisuutensa maksaa muutoin maksettaviksi tulevat polkumyyntitullit. Päätöksen N:o 1/95 47 artiklan määräyksillä on välitön oikeusvaikutus, ja niiden soveltamisalaan kuuluvilla oikeussubjekteilla on oikeus vedota niihin jäsenvaltioiden tuomioistuimissa.

4) Päätöksen N:o 1/95 47 artiklan määräyksiä on tulkittava siten, ettei niillä edellytetä, että toimijoille olisi ilmoitettava ne tiedot, jotka polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä toteuttaneiden sopimuspuolten on päätöksen N:o 1/95 46 artiklan nojalla annettava tulliliiton sekakomitealle tai lisäpöytäkirjan 47 artiklan 2 kohdan nojalla assosiointineuvostolle.