52003AE0925

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rehujen ja elintarvikkeiden virallisesta valvonnasta"

(KOM(2003) 52 lopullinen - 2003/0030 (COD))

(2003/C 234/08)

Neuvosto päätti 28. helmikuuta 2003 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37, 95 ja 152 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut "maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö" -erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. kesäkuuta 2003. Esittelijä oli Franco Chiriaco.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 16. ja 17. heinäkuuta pitämässään 401. täysistunnossa (heinäkuun 16. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Komission vuonna 2000 julkaisemassa elintarvikkeiden turvallisuutta koskevassa valkoisessa kirjassa(1) esitettiin, että elintarvikealan viime vuosikymmenten toistuvien kriisien syynä ovat muun muassa yhteisön nykylainsäädännön riittämättömyys, ristiriitaisuus ja puutteet. Siinä viitattiin alakohtaisen mallin asettamiin rajoituksiin sekä suuriin eroihin jäsenvaltioiden välillä sääntöjen soveltamisessa ja valvontajärjestelmien organisoinnissa.

1.2. Edellä mainitun valkoisen kirjan mukaisesti perusperiaatteina uudessa lainsäädännössä, jota EU on laatimassa alalle, ovat elintarviketurvallisuuden ensisijaisuus ja kokonaisvaltainen toimintamalli.

1.3. Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annettu asetus (EY) N:o 178/2002(2) on tärkeä viitepohja käsiteltävänä olevalle ehdotukselle. Sen yhteydessä tulee ottaa huomioon myös ehdotus elintarvikkeiden hygieniaa koskevaksi asetukseksi(3), joka on parhaillaan Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyttävänä, sekä komission 11. heinäkuuta 2001 hyväksymä ehdotus asetukseksi ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä(4). Tätä pakettia täydennetään vielä rehuhygieniaa koskevalla uudella ehdotuksella(5), josta ETSK antaa lausunnon lähitulevaisuudessa.

1.4. Käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa perusperiaatteen (elintarviketurvallisuuden ensisijaisuus) toteuttamiseen pyritään rehujen ja elintarvikkeiden tuotannon valvontaa koskevan kattavan ja kokonaisvaltaisen toimintamallin avulla. Tuotantoprosessia käsitellään kokonaisuutena sekä tuotantoketjun että tuotteiden (rehut, lisäaineet, elintarvikkeet) eri ainesosien kannalta, jotta valvonta ulottuisi koko tuotantoketjuun maa- tai karjatilalta (tai vedestä) ruokapöytään.

1.5. Ehdotuksessa tuodaan myös selkeästi esille, että jäsenvaltioilla on vastuu valvoa, että toimijat soveltavat moitteettomasti yhteisön lainsäädäntöä. Tämä tapahtuu asianmukaisen valvontajärjestelmän avulla. Ehdotuksessa määrätään myös siitä, miten ja milloin komission yksiköt tekevät tarkastuksia ja auditointeja eli seuraavat ja arvioivat sitä, miten jäsenvaltiot kantavat vastuunsa.

1.6. Huomattakoon, että valvontajärjestelmä ja siihen liittyvät toimet on jo sopeutettu elintarviketurvallisuuden vaatimukseen. Tietyissä jäsenvaltioissa on jo otettu käyttöön uusia institutionaalisia ratkaisumalleja ja menettelyitä tai perustettu virastoja. Unionin tasolla on perustettu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen. Kansallisten virastojen toimivaltuudet ja ominaispiirteet vaihtelevat. Yhteisön viranomaisen yksinomaisena tehtävänä on tieteellisen avun tarjoaminen riskien arvioimiseksi sekä yleisölle tiedottaminen. Sille eivät kuulu seuranta ja valvonta, jotka ovat edelleenkin komission yksiköiden, etenkin eläinlääkintä- ja kasvintarkastusviraston tehtäviä.

1.7. Asetuksen (EY) N:o 178/2002 perusperiaatteiden mukaisesti uuteen strategiaan kuuluu, että komissio laatii yhteiset suuntaviivat valvontajärjestelmien organisoinnista sekä järjestää auditointeja jokaisessa jäsenvaltiossa tarkistaakseen, ovatko järjestelmät toimivia ja tehokkaita ja ovatko ne yhdenmukaisia kansallisella tasolla laadittujen valvontasuunnitelmien kanssa.

1.8. Jokaisen jäsenvaltion on kuuden kuukauden kuluessa asetuksen voimaantulosta laadittava kokonaisvaltainen monivuotinen kansallinen valvonta- ja toimintasuunnitelma. Jäsenvaltioiden on esitettävä vuosittainen raportti tehdyistä tarkastuksista ja niiden tuloksista. Jäsenvaltioiden raportit muodostavat perustan vuosiraportille, joka komission tulee esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

1.9. Jotta tämä valvontajärjestelmä olisi tehokas, sitä tulee soveltaa jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden (jotka ovat EU:n varsinaisia jäsenvaltioita sillä hetkellä, kun asetus tulee voimaan) tuotteiden lisäksi myös tuontituotteisiin, jotka ovat peräisin valtioista, joiden kanssa EU:lla on eläinlääkintäalaa ja kasvien terveyttä koskevia kahdenvälisiä sopimuksia tai erityissopimuksia (Norja, Islanti ja Färsaaret), tai muista mahdollisista valtioista. Valvonnan yhdenmukaistamisessa on siis eurooppalaisen ulottuvuuden rinnalla kansainvälinen ulottuvuus.

1.10. Niitä maita, joiden kanssa on tehty eläinlääkintäalaa ja kasvien terveyttä koskevia kahdenvälisiä sopimuksia, koskevat vaatimukset, joista on sovittu kuluttajien ja eläinten terveyden yhtäläisen suojelun varmistamiseksi. Sen sijaan vähiten kehittyneisiin kehitysmaihin komissio aikoo soveltaa erityiskohtelua. Tämä ei tarkoita poikkeuksien myöntämistä, vaan avun antamista valvontaohjelmiin, kouluttamista sekä yhteisön asiantuntijoiden lähettämistä tarvittaessa itse paikalle.

1.11. Ehdotukseen kuuluu sarja aloitteita, joiden tarkoituksena on parantaa elintarviketurvallisuuden valvonnan tasoa. Näiden aloitteiden toteuttamista varten esitetään rahoitustuen huomattavaa korottamista 3:sta 16 miljoonaan euroon.

1.12. Rikkomuksista asetettavien seuraamusten on oltava "tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia" ja niitä tulee soveltaa pitäen mielessä turvallisuuden vähimmäisstandardin määritelmä. Vakavista rikoksista (liitteessä VI rikokseksi määritellään tahallisesta tai vakavasta laiminlyönnistä johtuva toiminta) aiheutuu rikollisoikeudellisia seuraamuksia (55 artikla).

1.13. Vakavissa tapauksissa, joissa jäsenvaltio jättää noudattamatta lainsäädäntöä (esimerkiksi jos valvontajärjestelmä ei ole tehokas tai asianmukainen), asetuksen (EY) N:o 178/2002 suojatoimenpiteeseen liitetään uusi ulottuvuus ottamalla tarvittaessa käyttöön varotoimenpiteitä, joista voidaan mainita esimerkiksi tuotteiden markkinoille saattamisen keskeyttäminen.

1.14. Huomattakoon, että valvontajärjestelmä otetaan käyttöön 25 jäsenvaltion unionissa, sillä asetus tulee voimaan myös kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa. Tämä edellyttää huomattavaa yhdenmukaistamista, jotta sisämarkkinoilla voidaan varmistaa vapaa liikkuminen sekä takeet elintarviketurvallisuudesta.

1.15. Komitea on tietoinen siitä, että sekä jäsenvaltiot että ehdokasvaltiot tekevät parhaillaan yhteisön ja kansallisten asiantuntijoiden avustuksella tutkimusta tilanteen kartoittamiseksi tarkkaan, jotta voidaan eritellä asianmukaiset toimet.

2. Yleistä

2.1. ETSK kannattaa ehdotuksen lähestymistapaa ja pitää sitä asianmukaisena, kun otetaan huomioon sisämarkkinat sekä tarve parantaa suunnittelua ja yhdenmukaistaa valvontajärjestelmiä yhteisössä kuluttajien suojelemiseksi.

2.2. Elintarviketurvallisuuden keskeinen asema ja kokonaisvaltainen toimintamalli vastaavat vaatimukseen, jonka mukaan on pyrittävä palauttamaan toistuvien elintarvikekriisien heikentämä kansalaisten luottamus ja vahvistamaan sitä. Näin ollen on tärkeää luoda todelliset ja kestävät suhteet elintarviketurvallisuusviranomaiseen valvonnan painopisteiden määrittämiseksi riskianalyysien pohjalta ja toisaalta vahvistaa elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston toiminta- ja koordinointikapasiteettia. Myös kumppanuuteen perustuva avoimuus on tärkeää, jotta kuluttajille voidaan jakaa tietoa.

2.2.1. Elintarviketurvallisuusviranomainen aloittaa toimintansa ja saavuttaa täyden toimintakapasiteetin vuoden 2003 alkupuolella. On kuitenkin tarpeen, kuten komitea on useaan otteeseen todennut, että elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston toimintaa tehostetaan antamalla sen käyttöön asianmukaiset resurssit. Komitea korostaa myös tarvetta luoda yhteisön elinten ja kansallisten toimivaltaisen viranomaisten välille vahvaa synergiaa ja viestintäyhteyksiä.

2.3. Ehdotuksessa esitetään joukko uudistuksia sekä vahvistettuja toimia:

a) Parannetaan jäsenvaltioiden vastuun määrittelyä niiden harjoittaessa välitöntä valvontatoimivaltaa sekä valvontavaltuuksien käyttäjinä että kansalaisten terveyden vaalijoina, mutta kuitenkin niin, että noudatetaan hygieniaa koskevissa asetuksissa määriteltyä toimijan vastuun periaatetta.

b) Vastuullistetaan toimijat ja maahantuojat valvontatoiminnan yksinkertaistamiseksi kannustaen niitä valvomaan itse hygienia- ja turvallisuussääntöjen noudattamista, määräämällä asianmukaiset seuraukset säännösten noudattamatta jättämisestä ja tukemalla sellaisia vapaaehtoisia sertifiointimekanismeja, jotka keventävät toimivaltaisten viranomaisten taakkaa.

c) Koulutetaan valvontahenkilöstöä (periaate, jonka mukaan tietoa tulisi jakaa kaikesta elintarvikealan ja muiden alojen uudesta lainsäädännöstä).

d) Yhtenäistetään tehtävät, periaatteet ja toteutettavat toimet.

e) Sovelletaan valvontaperiaatetta, jolla tuetaan valvontakapasiteettia ja valtioiden esittämien suunnitelmien toteuttamista; tämä menettely helpottaa läheisyysperiaatteen toteuttamista, sillä siihen sisältyy koulutukseen perustuvaa ohjausta.

f) Optimoidaan nykyiset valvontajärjestelmät ja yhdenmukaistetaan kansalliset järjestelmät.

g) Virallistetaan tarkastajien rooli (joka on ollut toistaiseksi epävirallinen) ja määritellään koulutuksessa käsiteltävät aiheet, jotka on luetteloitu liitteessä II.

h) Määritellään resurssit ja eritellään yhteisön talousarvion budjettikohdat ja rahoituslähteet (rahoitusselvitys ja 26-29 artikla).

i) Toteutetaan ohjelmointiperiaatetta monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien ja vuosiraporttien avulla (V osasto, 42-44 artikla).

j) Määritellään yhtenäisesti rikokset, joista aiheutuu rikosoikeudellisia seuraamuksia (liite VI), kun otetaan huomioon (johdanto-osan perustelukappale 44), että nykyiset seuraamusjärjestelmät (jotka ovat lähinnä hallinnollisia) eivät ole aina riittäneet takaamaan lainsäädännön noudattamista.

2.4. Kansallisiin valvontajärjestelmiin uusien tehtävien takia tehtävät mukautukset vaihtelevat sen mukaan, miten tehokkaita nykyiset järjestelmät ovat, millaisia toimintavälineitä niillä on, miten hyvin kumppanuutta toteutetaan alan toimijoiden kanssa ja miten kokonaisvaltainen nykyinen toimintamalli on (eräissä jäsenvaltioissa valvontavaltuudet on jaettu eri viranomaisille, joiden välinen koordinointi ei aina toimi moitteettomasti). Onkin tärkeää toteuttaa alustava auditointi, jonka tarkoituksena on tutkia jäsenvaltioiden nykyistä valvontajärjestelmää, jotta voidaan eritellä ajoissa tarvittavat muutokset.

2.5. Erityistä huomiota tulee kiinnittää uusiin jäsenvaltioihin, joiden on täytynyt sopeuttaa järjestelmänsä yhteisön säännöstöön. Niitä varten on myös varattava asianmukaiset resurssit. Komitea kehottaa komissiota erittelemään kyseisissä valtioissa käynnissä olevan seurannan pohjalta valvontajärjestelmien kriittiset tekijät, jotka edellyttävät erityistoimia, erityisesti määrärahojen, henkilöstön koulutuksen, laboratorioiden kunnon ja lukumäärän, niiden varustetason jne. osalta.

2.5.1. Erityistoimenpiteitä tulee harkita myös paikallistasolla ja käsiteollisuudessa toimivien pienyritysten kohdalla, jotta voidaan edistää normien noudattamista.

2.6. Kriisinhallinnan ja varosuunnitelmien (13 artikla) kannalta on tarpeen, että toimintamenettelyitä ajantasaistetaan viimeaikaisista kriiseistä saatujen kokemusten valossa. Erityisesti rehujen valvontamenettelyissä tulee ottaa huomioon myös katastrofitapaukset. Sellaisissa katastrofeissa kuin tulipalot, tulvat, tulivuorenpurkaukset ja maanjäristykset elintarvikkeissa voi tapahtua vakavia muutoksia. Kyseiset tapaukset aiheuttavat lisäksi kaikenlaisia lisävaikeuksia, jotka liittyvät pääasiassa niiden mukanaan tuomaan hätätilaan. Saattaakin käydä helposti niin, että ei noudateta edes suojelun perussääntöjä.

2.7. Kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden valvonnassa (II osasto, V luku) on tarpeen vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä Codex Alimentariuksen ja WTO:n SPS-sopimuksen yhteydessä sekä tehdä ero eri maiden välillä niiden kehitystason perusteella kiinnittäen erityistä huomiota vähiten kehittyneille maille annettavaan tekniseen ja tieteelliseen tukeen, jotta voitaisiin helpottaa yhteisön vaatimusten noudattamista ja välttää uusien esteiden muodostumista. Perustelujen kohdassa 34 ja myöhemmin artiklaosassa esitellyt menettelyt ovat tärkeitä, jotta voidaan välttää pilaantuneiden raaka-aineiden tuonti ja varmistaa eurooppalaisten kuluttajien suojelu. On muistettava, että usein kyseisissä maissa ei valvota torjunta-aineiden, kemiallisten lannoitteiden, anabolisten aineiden jne. käyttöä erityisesti viljojen, rehujen ja eläinperäisten aineiden osalta.

2.7.1. Saastuminen saattaa olla joissain tapauksissa seurausta myös muualla kuin alkuperämaassa tapahtuvasta laittomasta käsittelystä (rehusekoitukset). Jos tällaisessa tapauksessa kohteessa tehdyn eurooppalaisten hygieniavaatimusten noudattamista koskevan tarkastuksen johdosta kieltäydytään ottamasta lasti vastaan, tämä saattaa aiheuttaa toimittajamaalle vakavia vahinkoja.

2.7.2. Kehitysmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten on tarpeen luoda tulli- ja lisärakenteita, joiden avulla vaatimustenmukaisuus voidaan tarkistaa alkuperäkohteessa. Tarvittaessa voidaan ehdottaa käytännön menettelyitä ja ratkaisuja heikkojen paikallisten tuotantorakenteiden vahvistamiseksi. Lisäksi on otettava käyttöön sellaisia valvontamuotoja, joiden avulla voidaan eritellä eri toimijoiden, myös maahantuojien vastuu.

2.8. ETSK katsoo, että julkisen valvontajärjestelmän tulee toimia myönteisessä vuorovaikutuksessa niiden laatu-, turvallisuus- ja jäljitettävyyssertifiointijärjestelmien kanssa, joita alan toimijat ovat ottaneet käyttöön vapaaehtoisesti. Tämä edellyttää, että turvallisuutta ja laatua koskevaa monialaista koulutusta annetaan valvontahenkilöstön (51 artikla ja liite II) lisäksi myös kaikille alan toimijoille. Mukaan tulee ottaa alan vastuuhenkilöiden lisäksi myös tuotantolaitoksissa, kuljetuksessa ja varastoinnissa toimivat työntekijät, kuten hygienian alalla ehdotetuissa säännöksissä todetaan. Ennaltaehkäisy ja toimijoiden vastuu ovat itse asiassa tärkeitä tekijöitä, jotta julkista valvontajärjestelmää voidaan tehostaa vähentämällä sen kustannuksia ja antamalla toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus keskittyä ensisijaisiin riskeihin.

2.8.1. Kuluttajansuojelun tehostamiseksi on edistettävä julkisten valvontajärjestelmien ja elintarvikealan toimijoiden itse toteuttamien valvonta- ja jäljitettävyysmenettelyiden synergiaa, erityisesti jos ne yhdistetään vapaaehtoisiin sertifiointijärjestelmiin. Tietyissä jäsenvaltioissa toteutetaan parhaillaan mielenkiintoisia kokeiluja(6) elintarviketurvallisuutta ja elintarvikkeiden laatua koskevien alakohtaisten sopimusten neuvottelussa (jäljitettävyys). Näitä kokemuksia tulisi hyödyntää (vertailuanalyysi). On kuitenkin selvää, että tällaisiin vapaaehtoisiin kansallisiin järjestelmiin ei sovelleta vastavuoroista tunnustamista, joka on voimassa julkisen valvonnan osalta. Ongelma on ratkaistava yhdenmukaistamalla kriteerejä yhteisön tasolla, jotta myös muiden jäsenvaltioiden kuluttajat pääsevät hyötymään tällaisista mekanismeista.

2.8.2. Alan yhteiskunnallis-ammatilliset järjestöt ja kuluttajajärjestöt voivat antaa oman hyödyllisen panoksensa toimijoiden kouluttamiseen ja käyttöönotettavaa valvontajärjestelmää koskevan tiedon jakamiseen. On kuitenkin tärkeää, että mekanismit ovat avoimia ja että alan toimijat voivat osallistua vuoropuheluun ja kumppanuustoimiin.

2.9. Hyödyllistä synergiaa voidaan saada aikaan ottamalla elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun kriteerit huomioon YMP:n tarkistuksen yhteydessä, vaikka ehdotetussa asetuksessa YMJ:n valvonta kuuluu jo vakiintuneen, erillisen valvontajärjestelmän piiriin. ETSK huomauttaa, että YMP:n suoraa tukijärjestelmää koskevaan asetusehdotukseen(7) sisällytettyjen täydentävien ehtojen, joiden mukaan tukien saamisen edellytyksenä on kansanterveyttä, eläinten terveyttä, kasvinsuojelua ja eläinten hyvinvointia koskevien tärkeimpien sääntöjen noudattaminen hyödyntäen maatiloille tarjottavia neuvontapalveluita, tulisi toimia ennaltaehkäisevästi ja keventää jälkitarkastuksia. ETSK suosittaa lausunnossaan, että maatilojen neuvontajärjestelmästä tehtäisiin vapaaehtoinen ja että neuvontaa järjestettäisiin "niin lakisääteisten standardien noudattamisen kuin maatalousyrittäjien taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen tilanteen jatkuvan parantamisen suhteen" ottamalla käyttöön asianmukaisia kannustimia(8). Jotta saataisiin aikaan hyödyllistä synergiaa, eri viranomaisten ja toimijoiden välillä on oltava kommunikointia ja yhteistyötä.

2.10. Komitea suhtautuu myönteisesti koordinointimenettelyihin, kun valvontaan osallistuu useita yksiköitä ja erityisesti kun tehtäviä siirretään (johdanto-osan perustelukappaleet 15 ja 16 sekä 5 artikla), sekä vertailulaboratorioiden yhdenmukaistamiseen erityisesti silloin, kun valvonta siirretään muille kuin viranomaistahoille (johdanto-osan perustelukappaleet 17-21); niillä tulee olla tarvittavat valtuudet ja niiden toimintaa tulee seurata.

2.10.1. On tärkeää, että yhteisön tasolla yhdenmukaistetaan säännöt ja ehdot, joiden mukaan akkreditoidut valvontaelimet toimivat, ja että näytteenotto- ja määritysmenetelmät sekä tiheys standardisoidaan. Yhteisön vertailulaboratorioiden sekä yhteisen tutkimuskeskuksen toimintaa on tehostettava ja tarkoitusta varten kuudennessa puiteohjelmassa varattuja resursseja on lisättävä.

2.11. Unionin jäsenvaltioiden määrän kasvaessa 25:een erityistä huomiota tulee kiinnittää jäsenvaltioiden väliseen hallinnolliseen avunantoon ja yhteistyöhön (IV osasto) tiivistämällä kokemusten ja parhaiden käytänteiden vaihtoa valvontahenkilöstön välillä. Ehdotuksen mukaan ei ole aikomus niinkään vahvistaa lukumääräisesti eläinlääkintä- ja kasvintarkastusviraston rakennetta, vaan vahvistaa sen koordinointiverkkoa ja yhdenmukaistaa valvontamenettelyitä.

2.12. Virallisen valvonnan rahoittaminen on jätetty läheisyysperiaatteen piiriin. On huolehdittava kilpailun vääristymien välttämisestä asettamalla yhteiset periaatteet, erityisesti toimijoilta perittävien tarkastusmaksujen osalta. Maksuja koskeva 28 artikla on melko yleisluonteinen. Komitea kehottaakin seuraamaan jäsenvaltioissa sovellettavia maksujärjestelmiä, jotta voidaan varmistaa, ovatko ne yhteensopivia, ja eritellä tarkat välineet niiden yhdenmukaistamiseen. On aiheellista myös arvioida, miten maksut vaikuttavat eri tavoin alan eri toimijoihin aina raaka-ainetuotannosta jakeluun, jotta voitaisiin välttää syrjintää. On kuitenkin selvää, että tapauksissa, joissa vaatimuksia ei ole noudatettu, vastuullisen tahon tulee kattaa pääasiallisesti valvontakustannukset. Muissa tapauksissa, joissa sovelletaan vaatimustenmukaisuutta koskevia vapaaehtoisia sertifiointijärjestelmiä, tulisi myöntää kannustimia.

2.13. Julkisen valvonnan järjestämisessä paikallisesti on toivottavaa, että paikallisia palveluja varten otetaan käyttöön alueellisia vertailulaboratorioita, jotka saavat käynnistysvaiheessa osan rahoituksesta yhteisöltä ja valtiolta.

2.14. Komitea toteaa, että ehdotuksessa esitetään tiettyjen direktiivien kumoamista (61 artikla), sillä ne joko sisältyvät käsiteltävänä olevaan asetukseen tai kyseinen asetus täydentää niitä. Komitea kehottaa kuitenkin tutkimaan tarkasti, vastaavatko säännökset toisiaan. Tämä koskee erityisesti eläinlääkärintarkastusten ja -valvonnan rahoittamisesta annettua direktiiviä (96/43/EY). Tavoitteena on välttää kilpailun vääristymät, jotka johtuvat jäsenvaltioiden soveltamiseroista.

3. Päätelmät

3.1. Komitea kannattaa komission ehdotuksen kokonaisvaltaista toimintamallia ja pitää ehdotusta hyödyllisenä, sillä sen avulla pyritään toteuttamaan konkreettisesti elintarviketurvallisuutta rehujen ja elintarvikkeiden virallisessa valvonnassa.

3.2. Komitea toteaa, että kokonaisvaltaisen toimintamallin onnistumiseksi on edistettävä alan eri toimijoiden vahvaa kumppanuutta, joka perustuu keskinäiseen luottamukseen ja avoimuuteen ja jota toteutetaan siten, että viralliset valvontamekanismit ja oma valvonta ovat tasapainossa ja että tuottajat ottavat vastuuta ja soveltavat vapaaehtoisesti sertifiointijärjestelmiä.

3.3. Komitea katsoo, että Euroopan unionissa ei voida varmistaa elintarviketurvallisuutta, ellei EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävää yhteistyötä edistetä ja vahvisteta sopimuksin ja erityistoimin, jotka on sopeutettu kunkin maan kehitysasteeseen. Lisäksi on tehtävä kansainvälistä yhteistyötä WTO:ssa ja Codex Alimentarius -komissiossa ja vahvistettava Euroopan unionin osallistuminen kyseisen komission toimintaan.

3.4. Komitea kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota valvonnan yhdenmukaistamiseen ehdokasvaltioissa sekä edistämään koulutus- ja tiedotustoimia, joita tulisi kohdentaa valvontahenkilöstön lisäksi myös alan muille toimijoille ja suurelle yleisölle.

Bryssel 16. heinäkuuta 2003.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger Briesch

(1) KOM(1999) 719 lopullinen, ETSK:n lausunto, EYVL C 204, 18.7.2000.

(2) EYVL L 31, 1.2.2002.

(3) ETSK:n lausunto, EYVL C 155, 29.5.2001.

(4) KOM(2002) 377 lopullinen, EYVL C 262, 29.10.2002; ETSK:n, EUVL C 95, 23.4.2003.

(5) KOM(2003) 180 lopullinen.

(6) Esim. Italian maatalous-, ammatti-, työnantaja- ja kauppajärjestöjen sekä maatalous- ja metsäministerin 8 heinäkuuta 2002 Italian talous- ja työneuvostossa (CNEL) neuvottelema ja allekirjoittama elintarviketurvallisuutta ja elintarvikkeiden laatua koskeva kansallinen sopimus.

(7) KOM(2003) 23 lopullinen - 2003/0006.

(8) ETSK:n lausunnon 591/2003 kohta 4.3.2.