30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 169/1

(1)

Neuvoston asetusta (ETY) N:o 2930/86 (3) on muutettu huomattavilta osin (4). Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä viitataan kalastusalusten ominaisuuksiin, kuten pituuteen, leveyteen, vetoisuuteen, käyttöönottopäivään ja konetehoon.

(3)

Ammatin harjoittamisen edellytysten yhdenmukaistamiseksi unionissa on tärkeää käyttää kalastusalusten ominaisuuksien määrittämisessä samoja sääntöjä. Sääntöjen olisi oltava yhdenmukaisia yhteisen kalastuspolitiikan normien kanssa.

(4)

Tässä asetuksessa säädettyjen määritelmien olisi perustuttava kansainvälisten erityisjärjestöjen jo tekemiin aloitteisiin.

(5)

Sen vuoksi olisi otettava huomioon Genevessä 29 päivänä huhtikuuta 1958 allekirjoitettu aavan meren kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskeva Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus, Lontoossa 23 päivänä kesäkuuta 1969 allekirjoitettu kansainvälinen aluksenmittausyleissopimus, jäljempänä ’vuoden 1969 yleissopimus’, sekä Torremolinoksessa 2 päivänä huhtikuuta 1977 allekirjoitettu kalastusalusten turvallisuutta koskeva kansainvälinen yleissopimus.

(6)

Vuoden 1969 yleissopimuksen liitteessä I määrätty menettely ei tietyissä tapauksissa ole tarkoituksenmukainen suurimmalta pituudeltaan alle 15 metriä pitkien kalastusalusten osalta. Tämän vuoksi bruttovetoisuuden yksinkertaistettu määritelmä on näille aluksille soveliaampi.

(7)

Kansainvälinen standardointijärjestö (ISO) on laatinut polttomoottoreita koskevat standardit, joita sovelletaan laajasti jäsenvaltioissa.

(8)

Jotta voidaan mukauttaa viittaus asianomaiseen ISO:n kansainväliseen standardiin, joka koskee jatkuvan konetehon määrittämistä, tekniikan kehitykseen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tarpeellisten muutosten hyväksymistä asianomaista ISO:n kansainvälistä standardia koskevaan viittaukseen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (5) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä,

a)

keulaan luetaan kuuluvaksi vedenpitävä runkorakenne, keulakoroke, keularanka ja keulaosan laidoitus, jos se on kiinnitetty, lukuun ottamatta kokkapuita ja suojakaiteita;

b)

perään luetaan kuuluvaksi vedenpitävä runkorakenne, häkkipalkki, peräkorokekansi, nuottakaituri ja laidoitus lukuun ottamatta suojakaiteita, pikkupuomia, koneistotilaa, peräsimiä ja ohjauslaitteistoa, sukellustikkaita ja -lavoja.

a)

jos virallista turvallisuuskirjaa ei ole myönnetty; tai

b)

kun kyse on ennen 1 päivää joulukuuta 1986 käyttöön otetuista kalastusaluksista.

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 169/8

(1)

Rahamarkkinarahastot tarjoavat lyhytaikaista rahoitusta finanssilaitoksille, yrityksille ja valtioille. Tarjoamalla rahoitusta näille yhteisöille rahamarkkinarahastot osallistuvat unionin talouden rahoittamiseen. Nämä yhteisöt käyttävät sijoituksiaan rahamarkkinarahastoihin tehokkaana keinona jakaa luottoriskiä ja vastuita yksinomaan pankkitalletuksiin turvautumisen sijasta.

(2)

Kysyntäpuolella rahamarkkinarahastot ovat lyhytaikaisen kassanhallinnan välineitä, joiden etuina ovat suuri likviditeetti, hajautus, sijoitetun pääoman arvon vakaus sekä markkinaperusteinen tuotto. Rahamarkkinarahastoja käyttävät pääasiassa yritykset, jotka haluavat sijoittaa ylimääräiset käteisvaransa lyhyeksi ajaksi. Rahamarkkinarahastot toimivat siis tärkeänä linkkinä, joka yhdistää lyhyen aikavälin käteisvarojen kysynnän ja tarjonnan.

(3)

Finanssikriisin aikaiset tapahtumat ovat tuoneet rahamarkkinarahastoissa esiin useita piirteitä, jotka altistavat ne häiriöille, kun finanssimarkkinoilla esiintyy ongelmia, jolloin rahamarkkinarahastot voisivat levittää tai kasvattaa riskejä koko rahoitusjärjestelmässä. Kun sellaisten omaisuuserien hinnat, joihin rahamarkkinarahasto on sijoittanut, alkavat laskea erityisesti stressikausien markkinaolosuhteissa, rahamarkkinarahasto ei pysty aina lupaustensa mukaisesti lunastamaan heti sijoittajien merkitsemiä osuuksia tai osakkeita eikä säilyttämään niiden pääoman arvoa. Tämä tilanne, joka voi finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) mukaan olla erityisen vakava kiinteän tai vakaan nettoarvon rahamarkkinarahastoissa, voisi johtaa äkillisiin merkittäviin lunastustoimeksiantoihin, joista voi aiheutua laajempia makrotaloudellisia seurauksia.

(4)

Suuret lunastustoimeksiannot voivat pakottaa rahamarkkinarahastot myymään osan sijoitusomaisuudestaan taantuvilla markkinoilla, mikä saattaa kiihdyttää likviditeettikriisiä. Näissä olosuhteissa liikkeeseenlaskijat voivat kohdata rahamarkkinoilla vakavia rahoitusvaikeuksia, jos yritystodistusten ja muiden rahamarkkinainstrumenttien markkinat hiipuvat. Tämä voi puolestaan johtaa kriisin leviämiseen lyhytaikaisen rahoituksen markkinoilla ja aiheuttaa suoraan suuria vaikeuksia finanssilaitosten, yritysten ja valtioiden rahoitukselle ja näin ollen koko taloudelle.

(5)

Järjestäjien tukemat varainhoitajat voivat päättää tarjota harkinnanvaraista tukea rahamarkkinarahastojensa likviditeetin ja vakauden ylläpitämiseksi. Järjestäjien on usein pakko tukea arvoaan menettäviä rahamarkkinarahastoja, joiden järjestäjinä ne toimivat, koska ne eivät halua maineriskiä ja pelkäävät sitä mahdollisuutta, että paniikki leviää niiden muuhun liiketoimintaan. Järjestäjien antama tuki voi rahamarkkinarahaston koon ja lunastuspaineen mukaan kasvaa suuremmaksi kuin niiden helposti käytettävissä olevat varat. Sen vuoksi rahamarkkinarahasto ei saisi ottaa vastaan ulkopuolista tukea.

(6)

Jotta sisämarkkinat voitaisiin säilyttää eheinä ja vakaina, on tarpeen vahvistaa säännöt rahamarkkinarahastojen toiminnasta ja erityisesti niiden sijoitussalkkujen koostumuksesta. Näillä säännöillä on tarkoitus parantaa rahamarkkinarahastojen kestokykyä ja rajoittaa häiriöiden leviämiskanavia. Sen varmistamiseksi, että rahamarkkinarahastot voivat toteuttaa sijoittajien lunastustoimeksiannot erityisesti stressikausien markkinaolosuhteissa, tarvitaan koko unionia koskevat yhtenäiset säännöt. Rahamarkkinarahastojen sijoitussalkkuja koskevia yhtenäisiä sääntöjä tarvitaan myös sen varmistamiseksi, että rahamarkkinarahastot voivat kestää tilanteen, jossa suuri joukko sijoittajia esittää äkillisesti merkittäviä lunastustoimeksiantoja.

(7)

Rahamarkkinarahastoja koskevia yhtenäisiä sääntöjä tarvitaan lisäksi sen varmistamiseksi, että lyhytaikaisen rahoituksen markkinat toimivat moitteettomasti finanssilaitosten, lyhytaikaista velkaa liikkeeseen laskevien yritysten ja valtioiden kannalta. Sääntöjä tarvitaan myös sen vuoksi, että niillä varmistetaan rahamarkkinarahastojen sijoittajien yhdenvertainen kohtelu ja vältetään tilanne, jossa myöhään lunastuksia vaativille koituu haittaa, jos lunastukset keskeytetään väliaikaisesti tai jos rahamarkkinarahasto likvidoidaan.

(8)

On tarpeen säätää rahamarkkinarahastoja koskevien vakavaraisuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta vahvistamalla selkeät säännöt, joissa rahamarkkinarahastoille ja rahamarkkinarahastojen hoitajille asetetaan suoria velvoitteita unionin laajuisesti. Yhdenmukaistaminen lisäisi rahamarkkinarahastojen vakautta valtioiden ja yritysten lyhytaikaisen rahoituksen lähteenä koko unionissa. Se takaisi myös, että rahamarkkinarahastot säilyvät luotettavana välineenä, jota voidaan käyttää unionin elinkeinoelämässä kassanhallinnan tarpeisiin.

(9)

Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea on 19 päivänä toukokuuta 2010 antanut eurooppalaisten rahamarkkinarahastojen yhteistä määritelmää koskevat suuntaviivat tasapuolisten vähimmäisedellytysten luomiseksi rahamarkkinarahastojen toiminnalle unionissa, mutta ainoastaan 12 jäsenvaltiota sovelsi kyseisiä ohjeita vuoden kuluttua niiden antamisesta, mikä osoittaa, että toisistaan poikkeavista kansallisista säännöistä pidetään yhä kiinni. Erilaisilla kansallisilla lähestymistavoilla ei pystytä korjaamaan unionin rahamarkkinoiden heikkouksia eikä vähentämään leviämisriskiä, minkä vuoksi ne vaarantavat sisämarkkinoiden toiminnan ja vakauden, mikä kävi ilmi finanssikriisin aikana. Tässä asetuksessa säädetyillä rahamarkkinarahastoja koskevilla yhteisillä säännöillä pyritään näin ollen luomaan korkeatasoinen sijoittajansuoja sekä ehkäisemään ja vähentämään leviämisriskejä, joita saattaa aiheutua rahamarkkinarahastoihin kohdistuvan sijoittajapaon vuoksi.

(10)

Ilman asetusta, jossa vahvistetaan rahamarkkinarahastoja koskevat säännöt, kansallisella tasolla saatettaisiin edelleen toteuttaa toisistaan poikkeavia toimenpiteitä. Tällaiset toimenpiteet aiheuttaisivat jatkossakin merkittäviä kilpailun vääristymiä keskeisissä sijoitussuojanormeissa esiintyvien huomattavien erojen vuoksi. Toisistaan poikkeavat vaatimukset, jotka koskevat sijoitussalkun koostumusta, hyväksyttäviä omaisuuseriä, niiden maturiteettia, likviditeettiä ja hajautusta sekä liikkeeseenlaskijoiden ja rahamarkkinainstrumenttien luottolaatua, aiheuttavat eroja sijoittajansuojan tasossa, koska rahamarkkinarahastojen tarjoamien sijoitusmahdollisuuksien riskit vaihtelevat suuruudeltaan. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää antaa yhtenäiset säännöt, jotta häiriöt eivät leviäisi lyhytaikaisen rahoituksen markkinoille, jolloin ne vaarantaisivat unionin finanssimarkkinoiden vakauden. Kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen olisi järjestelmäriskien vähentämiseksi toimittava unionissa ainoastaan julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavina kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoina.

(11)

Rahamarkkinarahastoja koskevat uudet säännöt perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2009/65/EY (4), joka muodostaa unionissa siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritykset) perustamisen, hoidon ja markkinoinnin oikeudellisen kehyksen, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2011/61/EU (5), joka muodostaa unionissa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen perustamisen, hoidon ja markkinoinnin oikeudellisen kehyksen.

(12)

Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset voivat toimia unionissa yhteissijoitusyrityksinä, joita hoitavat direktiivin 2009/65/EY mukaisesti toimiluvan saaneet yhteissijoitusyritysten hoitajat tai yhteissijoitusyritysten sijoitusyhtiöt, tai vaihtoehtoisina sijoitusrahastoina, joita hoitavat direktiivin 2011/61/EU mukaisesti toimiluvan saaneet tai rekisteröidyt vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat. Rahamarkkinarahastoja koskevat uudet säännöt täydentävät näillä direktiiveillä perustettua voimassa olevaa oikeudellista kehystä, niiden täytäntöönpanemiseksi hyväksytyt säädökset mukaan lukien, ja niitä olisi siksi sovellettava kyseisten direktiivien ohella. Lisäksi rahamarkkinarahastoihin olisi sovellettava voimassa olevassa oikeudellisessa kehyksessä vahvistettuja rahaston hoitoa ja markkinointia koskevia sääntöjä ottaen huomioon, ovatko kyseiset rahastot yhteissijoitusyrityksiä vai vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja. Direktiiveissä 2009/65/EY ja 2011/61/EU vahvistettuja palvelujen rajatylittävää tarjoamista ja sijoittautumisvapautta koskevia sääntöjä olisi vastaavalla tavalla sovellettava rahamarkkinarahastojen rajatylittäviin toimintoihin. Samalla olisi nimenomaisesti oltava soveltamatta joitakin direktiivin 2009/65/EY VII luvussa vahvistettuja yhteissijoitusyritysten sijoituspolitiikkaa koskevia sääntöjä.

(13)

Yhdenmukaistettuja sääntöjä olisi sovellettava yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan rahamarkkinarahastoja. Rahamarkkinarahastoja koskevien uusien sääntöjen soveltamisen olisi oltava pakollista yhteissijoitusyrityksille ja vaihtoehtoisille sijoitusrahastoille, joiden tavoitteena on tarjota rahamarkkinakorkoja vastaavaa tuottoa tai säilyttää sijoituksen arvo ja jotka pyrkivät saavuttamaan nämä tavoitteet sijoittamalla lyhytaikaisiin varoihin, kuten rahamarkkinainstrumentteihin tai talletuksiin, tai tekemällä takaisinostosopimuksia tai tiettyjä johdannaissopimuksia ainoastaan suojautuakseen rahaston muihin sijoituksiin liittyviltä riskeiltä.

(14)

Rahamarkkinarahastojen erityisluonne johtuu omaisuuseristä, joihin ne sijoittavat, sekä tavoitteista, joihin ne pyrkivät. Tavoite tarjota rahamarkkinakorkoja vastaavaa tuottoa ja tavoite säilyttää sijoituksen arvo eivät ole toisiaan pois sulkevia. Rahamarkkinarahastolla voi olla jompikumpi näistä tavoitteista tai kummatkin niistä.

(15)

Tavoite tarjota rahamarkkinakorkoja vastaavaa tuottoa olisi ymmärrettävä laajassa merkityksessä. Ennakoidun tuoton ei tarvitse olla täysin EONIAn, Liborin, Euriborin tai muun asiaankuuluvan rahamarkkinakoron mukaista. Jos yhteissijoitusyrityksen tai vaihtoehtoisen sijoitusrahaston tavoitteena on ylittää rahamarkkinakorko pienellä marginaalilla, tätä ei saisi pitää tavoitteena, jonka vuoksi yhteissijoitusyritys tai vaihtoehtoinen sijoitusrahasto olisi jätettävä tässä asetuksessa säädettyjen uusien yhtenäisten sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

(16)

Tavoitetta säilyttää sijoituksen arvo ei ole pidettävä rahamarkkinarahaston lupaamana pääomatakuuna. Se on katsottava päämääräksi, johon yhteissijoitusyritys tai vaihtoehtoinen sijoitusrahasto pyrkii. Sijoitusten arvon aleneminen ei merkitse sitä, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys on muuttanut tavoitettaan säilyttää sijoituksen arvo.

(17)

On tärkeää, että yhteissijoitusyritykset ja vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, joilla on rahamarkkinarahastojen ominaisuudet, yksilöidään rahamarkkinarahastoiksi ja että niiden kyky noudattaa jatkuvasti rahamarkkinarahastoja koskevia uusia yhtenäisiä sääntöjä tarkistetaan nimenomaisesti. Sen vuoksi toimivaltaisten viranomaisten olisi myönnettävä rahamarkkinarahastojen toimiluvat. Jos yhteissijoitusyritykselle myönnetään lupa toimia rahamarkkinarahastona, tämä olisi tehtävä osana direktiivissä 2009/65/EY säädettyjen yhdenmukaistettujen menettelyjen mukaista luvan myöntämistä yhteissijoitusyrityksenä toimimiseen. Koska direktiivissä 2011/61/EU ei säädetä vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja koskevista yhdenmukaistetuista toimilupa- ja valvontamenettelyistä, on tarpeen antaa toimiluvan myöntämistä koskevat yhteiset perussäännöt, jotka vastaavat yhteissijoitusyrityksiä koskevia voimassa olevia yhdenmukaistettuja sääntöjä. Tällaisilla menettelyillä olisi varmistettava, että sellaisen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja, joka on saanut luvan toimia rahamarkkinarahastona, on direktiivin 2011/61/EU mukaisesti toimiluvan saanut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja.

(18)

Sen varmistamiseksi, että kaikkiin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin, joilla on rahamarkkinarahastojen ominaisuudet, sovelletaan rahamarkkinarahastoja koskevia uusia yhteisiä sääntöjä, olisi kiellettävä nimityksen ”rahamarkkinarahasto” tai muun sellaisen nimityksen käyttö, joka viittaa siihen, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalla yrityksellä on samat ominaisuudet kuin rahamarkkinarahastolla, jollei yritys ole saanut lupaa toimia rahamarkkinarahastona tämän asetuksen nojalla. Jotta estettäisiin tämän asetuksen sääntöjen kiertäminen, toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava lainkäyttöalueelleen sijoittautuneiden tai lainkäyttöalueellaan markkinoitujen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten markkinakäytäntöjä sen varmistamiseksi, etteivät ne käytä väärin nimitystä ”rahamarkkinarahasto” tai anna ymmärtää olevansa rahamarkkinarahastoja noudattamatta kuitenkaan uutta oikeudellista kehystä.

(19)

Koska yhteissijoitusyrityksillä ja vaihtoehtoisilla sijoitusrahastoilla voi olla erilaisia oikeudellisia muotoja, jotka eivät välttämättä anna niille oikeushenkilöllisyyttä, olisi tämän asetuksen säännöksiä, joissa rahamarkkinarahastot velvoitetaan toteuttamaan toimia, tulkittava siten, että ne viittaavat rahamarkkinarahaston hoitajaan sellaisissa tapauksissa, joissa rahamarkkinarahasto on perustettu yhteissijoitusyritykseksi tai vaihtoehtoiseksi sijoitusrahastoksi, joka ei voi toimia yksinään, koska sillä ei ole omaa oikeushenkilöllisyyttä.

(20)

Rahamarkkinarahastojen sijoitussalkkua koskevissa säännöissä olisi mainittava selkeästi, mihin omaisuuserien luokkiin rahamarkkinarahastot voivat sijoittaa ja millä edellytyksillä ne voivat niihin sijoittaa. Rahamarkkinarahastojen luotettavuuden varmistamiseksi rahamarkkinarahastoja olisi myös kiellettävä osallistumasta rahoitustoimiin, jotka vaarantaisivat niiden sijoitusstrategian ja -tavoitteet.

(21)

Rahamarkkinainstrumentit ovat siirtokelpoisia instrumentteja, joilla käydään yleensä kauppaa rahamarkkinoilla ja joihin kuuluvat muun muassa valtion velkasitoumukset, kuntatodistukset, sijoitustodistukset, yritystodistukset, pankkivekselit ja keskipitkän tai lyhyen aikavälin velkakirjat. Rahamarkkinarahastoilla olisi oltava mahdollisuus sijoittaa rahamarkkinainstrumentteihin vain, jos ne ovat maturiteettirajojen mukaisia ja rahamarkkinarahasto katsoo, että niiden luottolaatu on korkea.

(22)

Sen lisäksi, että rahamarkkinarahasto voi sijoittaa pankkitalletuksiin sääntöjensä tai perustamisasiakirjojensa mukaisesti, olisi oltava mahdollista sallia, että kaikilla rahamarkkinarahastoilla on toiminnan edellyttämiä käteisvaroja, kuten jatkuvasti saatavilla olevia käteisvaroja pankkitilillä. Tällaisten toiminnan edellyttämien käteisvarojen pitäminen voisi olla perusteltua muun muassa juoksevien tai odottamattomien maksujen kattamiseksi myyntitilanteessa niin pitkäksi ajaksi kuin tarvitaan varojen uudelleen sijoittamiseen hyväksyttäviin omaisuuseriin.

(23)

Arvopaperistamisia ja lyhytaikaisia omaisuusvakuudellisia rahamarkkinavelkakirjoja, jäljempänä ’ABCP-instrumentit’, olisi pidettävä hyväksyttävinä, jos ne ovat tiettyjen vaatimusten mukaisia. Koska tietyt arvopaperistamiset olivat finanssikriisin aikana erityisen epävakaita, arvopaperistamisille ja ABCP-instrumenteille olisi määrättävä tietyt laatukriteerit, jotta ainoastaan hyvin suoriutuvat arvopaperistamiset ja ABCP-instrumentit olisivat hyväksyttäviä. Kunnes ehdotettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yksinkertaisista, läpinäkyvistä ja standardoiduista arvopaperistamisista, jäljempänä ’ehdotettu yksinkertaisia, läpinäkyviä ja standardoituja arvopaperistamisia koskeva asetus’, hyväksytään ja sitä aletaan soveltaa tämän asetuksen tarkoituksiin, rahamarkkinarahastojen olisi voitava sijoittaa arvopaperistamisiin ja ABCP-instrumentteihin enintään 15 prosenttia varoistaan. Komission olisi annettava delegoitu säädös sen varmistamiseksi, että yksinkertaisten, läpinäkyvien ja standardoitujen arvopaperistamisten yksilöintiperusteita käytetään tätä asetusta sovellettaessa. Kun delegoitua säädöstä aletaan soveltaa, rahamarkkinarahastojen olisi voitava sijoittaa enintään 20 prosenttia varoistaan arvopaperistamisiin ja ABCP-instrumentteihin, ja enintään 15 prosenttia rahamarkkinarahaston varoista olisi voitava sijoittaa sellaisiin arvopaperistamisiin ja ABCP-instrumentteihin, jotka eivät ole yksinkertaisia, läpinäkyviä ja standardoituja.

(24)

Rahamarkkinarahastolle olisi annettava lupa sijoittaa talletuksiin vain, jos se pystyy nostamaan rahan milloin tahansa. Tosiasiallinen nostomahdollisuus heikkenee, jos ennenaikaisesta nostamisesta veloitettavat maksut ovat niin suuria, että ne ylittävät ennen nostoa kertyneen koron. Sen vuoksi rahamarkkinarahaston olisi huolehdittava asianmukaisesti siitä, ettei se tee talletuksia luottolaitokseen, joka vaatii keskimääräistä suurempia nostoprovisioita, tai sitoudu liian pitkäaikaisiin talletuksiin, jos se johtaa liian suuriin nostoprovisioihin.

(25)

Jotta voidaan ottaa huomioon erot, jotka vallitsevat pankkirakenteissa eri puolilla unionia ja varsinkin pienemmissä jäsenvaltioissa tai jäsenvaltioissa, joissa on voimakkaasti keskittynyt pankkisektori, sekä tapauksissa, joissa rahamarkkinarahaston ei olisi kannattavaa käyttää luottolaitoksen palveluja toisessa jäsenvaltiossa esimerkiksi silloin, kun tämä edellyttäisi valuutanvaihtoa kaikkine kuluineen ja riskeineen, olisi sallittava jonkin verran joustavuutta hajauttamisvaatimuksen suhteen siten, että osa varoista voidaan sijoittaa samaan luottolaitokseen.

(26)

Johdannaisinstrumenteilla, joihin rahamarkkinarahaston sallitaan sijoittaa, olisi ainoastaan pyrittävä suojautumaan korko- ja valuuttariskeiltä, ja niiden kohde-etuuksina toimivina instrumentteina saisi olla pelkästään korkoja, valuuttakursseja, valuuttoja tai indeksejä, jotka edustavat näitä luokkia. Johdannaisten käyttö muihin tarkoituksiin ja muunlaiset johdannaisten kohde-etuudet olisi kiellettävä. Johdannaisilla olisi ainoastaan täydennettävä rahamarkkinarahaston strategiaa, eikä niitä saisi käyttää tärkeimpänä välineenä, jolla rahamarkkinarahaston tavoitteet pyritään saavuttamaan. Jos rahamarkkinarahasto sijoittaa omaisuuseriin, jotka ovat muun valuutan kuin rahamarkkinarahaston valuutan määräisiä, rahamarkkinarahaston hoitajalta odotetaan, että se suojautuu koko valuuttariskiltä, myös johdannaisten avulla. Rahamarkkinarahastojen olisi saatava sijoittaa johdannaisinstrumentteihin, jos niillä käydään kauppaa direktiivin 2009/65/EY 50 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetuilla säännellyillä markkinoilla tai niiden ulkopuolella (OTC-kaupankäynti), edellyttäen, että tietyt ehdot täyttyvät.

(27)

Rahamarkkinarahastojen olisi voitava käyttää takaisinmyyntisopimuksia välineinä, joilla ne sijoittavat ylimääräisiä käteisvaroja hyvin lyhyeksi ajaksi, jos positio on suojattu kokonaan vakuuksilla. Sijoittajien suojaamiseksi on tarpeen varmistaa, että takaisinmyyntisopimusten yhteydessä annetut vakuudet ovat laadukkaita eivätkä ne ole vahvasti yhteydessä vastapuolen suorituskykyyn, jotta vältetään vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvat kielteiset vaikutukset. Lisäksi rahamarkkinarahaston olisi voitava sijoittaa takaisinmyyntisopimuksiin enintään 10 prosenttia varoistaan. Rahamarkkinarahastot eivät saisi käyttää muita tehokkaita salkunhoitotekniikoita, kuten arvopapereiden lainaksiantoa tai -ottoa, koska nämä todennäköisesti haittaisivat rahamarkkinarahaston sijoitustavoitteiden saavuttamista.

(28)

Rahamarkkinarahastojen riskinoton rajoittamiseksi on olennaisen tärkeää vähentää vastapuoliriskiä asettamalla rahamarkkinarahastojen sijoitussalkuille selkeät hajauttamisvaatimukset. Sen vuoksi takaisinmyyntisopimusten olisi oltava kokonaan vakuudellisia ja operatiivista riskiä olisi rajoitettava siten, että yhteen takaisinmyyntisopimuksen vastapuoleen liittyvä vastuu saa olla enintään 15 prosenttia rahamarkkinarahaston varoista. Kaikkiin OTC-johdannaisiin olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 648/2012 (6).

(29)

Vakavaraisuussyistä sekä sen estämiseksi, että rahamarkkinarahasto käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa liikkeeseenlaskijan johtamisessa, olisi vältettävä sitä, että rahamarkkinarahasto keskittyy liikaa saman liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskemiin sijoituskohteisiin.

(30)

Rahamarkkinarahastojen, jotka toimivat pelkästään työntekijöille tarkoitettuina säästöjärjestelminä, olisi voitava poiketa tietyistä vaatimuksista, joita sovelletaan muihin rahamarkkinarahastoihin tehtäviin sijoituksiin, siltä osin kuin tällaisiin järjestelmiin osallistuviin, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, sovelletaan rajoittavia lunastusehtoja, jotka liittyvät markkinoiden kehityksen sijasta erityisiin ja ennalta määriteltyihin elämäntapahtumiin, kuten eläkkeelle jäämiseen, ja muihin erityisiin olosuhteisiin, joita ovat muun muassa vakituisen asunnon hankinta, avioero, sairaus tai työttömyys. Työntekijöiden on tärkeää voida sijoittaa rahamarkkinarahastoihin, joita pidetään yhtenä turvallisimmista lyhytaikaisista sijoituksista. Tällainen poikkeus ei vaaranna tämän asetuksen tavoitteena olevaa rahoitusvakauden varmistamista, sillä työntekijät, jotka sijoittavat rahamarkkinarahastoihin työntekijöille tarkoitettujen säästöjärjestelmiensä välityksellä, eivät voi lunastaa sijoitustaan pyynnöstä. Lunastuksia voi tehdä vain tiettyjen ennalta määriteltyjen elämäntapahtumien yhteydessä. Työntekijät eivät sen vuoksi voi lunastaa rahamarkkinarahastoihin tekemiään sijoituksia edes stressikausien markkinaolosuhteissa.

(31)

Rahamarkkinarahastoilla olisi oltava velvollisuus sijoittaa laadukkaisiin hyväksyttäviin omaisuuseriin. Sen vuoksi rahamarkkinarahastolla olisi oltava varovainen sisäinen luottolaadun arviointimenettely sellaisten rahamarkkinainstrumenttien, arvopaperistamisten ja ABCP-instrumenttien luottolaadun määrittämiseksi, joihin se aikoo sijoittaa. Liiallista luottoluokituksiin tukeutumista rajoittavan unionin oikeuden mukaisesti on tärkeää, että rahamarkkinarahastot välttävät luottoluokituslaitosten antamien luokitusten käyttämistä mekaanisesti eivätkä tukeudu niihin liikaa. Rahamarkkinarahastojen olisi voitava käyttää luokituksia täydentämään omaa hyväksyttävien omaisuuserien laadun arviointiaan. Rahamarkkinarahastojen hoitajien olisi suoritettava rahamarkkinainstrumenttien, arvopaperistamisten ja ABCP-instrumenttien uusi arviointi aina, kun tapahtuu olennainen muutos, ja varsinkin, kun rahamarkkinarahaston hoitajan tietoon tulee, että rahamarkkinainstrumentin, arvopaperistamisen tai ABCP-instrumentin luottoluokitus on alennettu jonkin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (7) mukaisesti säännellyn ja sertifioidun luottoluokituslaitoksen käyttämien kahden korkeimman lyhytaikaisen luottoluokituksen alapuolelle. Rahamarkkinarahaston hoitajan olisi tätä varten voitava ottaa käyttöön sisäinen menettely rahamarkkinarahaston omaan sijoitussalkkuun soveltuvien luottoluokituslaitosten valitsemiseksi sekä sen määrittämiseksi, kuinka usein rahamarkkinarahaston olisi seurattava kyseisten laitosten luokituksia. Luottoluokituslaitosten valinnan olisi pysyttävä johdonmukaisena ajan kuluessa.

(32)

Kun otetaan huomioon työ, jota on tehty kansainvälisissä elimissä, kuten IOSCOssa ja FSB:ssä, ja unionin oikeudessa, mukaan luettuina asetus (EY) N:o 1060/2009 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/14/EU (8), jotta voitaisiin vähentää sijoittajien liiallista tukeutumista luottoluokituksiin, ei ole asianmukaista kieltää mitään tuotetta, rahamarkkinarahastot mukaan luettuina, pyytämästä tai rahoittamasta ulkopuolisen tekemää luottoluokitusta.

(33)

On olennaisen tärkeää, että rahamarkkinarahastojen hoitajat käyttävät samoja arviointiperusteita arvioidessaan rahamarkkinainstrumentin, arvopaperistamisen tai ABCP-instrumentin luottolaatua, jotta ne eivät liittäisi samaan instrumenttiin erilaisia riskiominaisuuksia. Sen vuoksi rahamarkkinainstrumentin, arvopaperistamisen ja ABCP-instrumentin arviointia koskevat vähimmäisvaatimukset olisi yhdenmukaistettava. Sisäisiä luottolaadun arviointiperusteita ovat esimerkiksi instrumentin liikkeeseenlaskijaa koskevat kvantitatiiviset toimenpiteet, kuten taloudelliset tunnusluvut, tasedynamiikka ja kannattavuutta koskevat suuntaviivat, joita kutakin arvioidaan ja verrataan saman toimialan vastaavien yritysten ja ryhmien kanssa, sekä rahoitusinstrumentin liikkeeseenlaskijaa koskevat kvalitatiiviset toimenpiteet, kuten hallinnon tehokkuus ja yritysstrategia, joita kutakin analysoidaan sen varmistamiseksi, että liikkeeseenlaskijan kokonaisstrategia ei heikennä sen tulevaa luottolaatua. Sisäisen luottolaadun arvioinnin myönteisen tuloksen olisi perustuttava instrumenttien liikkeeseenlaskijan riittävään luottokelpoisuuteen ja instrumenttien riittävään luottolaatuun.

(34)

Jotta voitaisiin kehittää avoin ja johdonmukainen sisäinen luottolaadun arviointimenettely, rahamarkkinarahaston hoitajan olisi dokumentoitava menettely ja luottolaadun arvioinnit. Tällä vaatimuksella pyritään varmistamaan, että menettelyssä noudatetaan selkeitä sääntöjä, joiden noudattamista voidaan valvoa, ja että käytetyt menetelmät ilmoitetaan pyynnöstä sijoittajille ja toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen mukaisesti.

(35)

Rahamarkkinarahastojen sijoitussalkun riskin vähentämiseksi on tärkeä asettaa maturiteettirajoitukset, joissa vahvistetaan suurin sallittu painotettu keskimääräinen maturiteetti ja suurin sallittu painotettu keskimääräinen elinaika.

(36)

Painotetulla keskimääräisellä maturiteetilla mitataan rahamarkkinarahaston herkkyyttä rahamarkkinakorkojen muutoksille. Määrittäessään painotettua keskimääräistä maturiteettia rahamarkkinarahastojen hoitajien olisi otettava huomioon johdannaisinstrumenttien, talletusten, takaisinostosopimusten ja takaisinmyyntisopimusten vaikutukset sekä huomioitava niiden vaikutus rahamarkkinarahaston korkoriskiin. Kun rahamarkkinarahasto toteuttaa swap-transaktion ottaakseen position kiinteäkorkoisessa instrumentissa vaihtuvakorkoisen instrumentin sijasta, tämä seikka olisi otettava huomioon painotetun keskimääräisen maturiteetin määrityksessä.

(37)

Painotettua keskimääräistä elinaikaa käytetään rahamarkkinarahaston sijoitussalkun luottoriskin mittaamiseen: luottoriski on sitä suurempi, mitä myöhemmin pääoma maksetaan takaisin. Painotettua keskimääräistä elinaikaa käytetään myös rahamarkkinarahaston sijoitussalkun likviditeettiriskin rajoittamiseen. Toisin kuin painotetun keskimääräisen maturiteetin laskennassa, painotettua keskimääräistä elinaikaa laskettaessa korontarkistuspäivien käyttö ei ole vaihtuvakorkoisten arvopapereiden ja strukturoitujen rahoitusinstrumenttien osalta sallittua, vaan on käytettävä ainoastaan rahoitusinstrumentin ilmoitettua lopullista maturiteettia. Painotetun keskimääräisen elinajan laskennassa maturiteettina käytetään lailliseen lunastuspäivään jäljellä olevaa maturiteettia, koska tämä on ainoa ajankohta, jona rahastoyhtiö voi kohtuudella odottaa, että instrumentti maksetaan takaisin. Joidenkin arvopaperistamisten ja ABCP-instrumenttien kohde-etuuksien erityisluonteen vuoksi jaksotettuun hankintamenoon arvostettavissa instrumenteissa painotettu keskimääräinen elinaika olisi voitava perustaa jaksotettuun hankintamenoon arvostettavien instrumenttien maturiteettilaskelmaan, joka perustuu joko tällaisten instrumenttien sopimusperusteiseen jaksotusaikatauluun tai niiden kohde-etuuksien jaksotusaikatauluun, joista tällaisten instrumenttien lunastukseen tarvittavat kassavirrat tuotetaan.

(38)

Jotta voitaisiin vahvistaa rahamarkkinarahastojen kykyä hoitaa lunastukset ja estää niiden varojen likvidointi huomattavasti alennettuun hintaan, rahamarkkinarahastoilla olisi oltava jatkuvasti hallussaan vähimmäismäärä likvidejä varoja, jotka erääntyvät päivän tai viikon kuluessa. Päivän kuluessa erääntyvien omaisuuserien olisi käsitettävä sellaisia omaisuuseriä kuin käteisvarat, yhden työpäivän kuluessa erääntyvät arvopaperit ja takaisinostosopimukset. Viikon kuluessa erääntyvien omaisuuserien olisi käsitettävä sellaisia omaisuuseriä kuin käteisvarat, yhden viikon kuluessa erääntyvät arvopaperit ja takaisinmyyntisopimukset. Julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavissa kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoissa ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoissa rajallinen prosenttiosuus valtion velkakirjoista, joiden jäljellä oleva maturiteetti on 190 päivää ja jotka voidaan selvittää yhden työpäivän kuluessa, olisi voitava myös huomioida viikkokohtaisissa likviditeettivaatimuksissa. Vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahastoissa rajallinen prosenttiosuus rahamarkkinainstrumenteista taikka hyväksyttävien rahamarkkinarahastojen osuuksista tai osakkeista olisi myös voitava huomioida viikkokohtaisissa likviditeettivaatimuksissa edellyttäen, että ne voidaan selvittää viiden työpäivän kuluessa. Laskettaessa päivän ja viikon kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuutta olisi käytettävä omaisuuserän laillista lunastuspäivää. Tässä yhteydessä voidaan ottaa huomioon rahamarkkinarahaston hoitajan mahdollisuus purkaa sopimus lyhyellä aikavälillä. Jos esimerkiksi takaisinmyyntisopimus voidaan purkaa yhden työpäivän ennakkoilmoituksella, sitä olisi pidettävä päivän kuluessa erääntyvänä omaisuuseränä. Jos rahamarkkinarahaston hoitajalla on mahdollisuus nostaa käteisvaroja talletustililtä yhden työpäivän ennakkoilmoituksella, niitä olisi pidettävä päivän kuluessa erääntyvänä omaisuuseränä. Jos rahoitusinstrumentti sisältää myyntioption, jota voi vapaasti käyttää päivittäin tai viiden työpäivän kuluessa, ja myyntioption lunastushinta on lähellä instrumentin odotettua arvoa, kyseistä instrumenttia olisi pidettävä päivän tai viikon kuluessa erääntyvänä omaisuuseränä.

(39)

Koska rahamarkkinarahastot voivat investoida maturiteetiltaan erilaisiin omaisuuseriin, on tärkeää, että sijoittajat voivat erottaa eri rahamarkkinarahastoluokat toisistaan. Sen vuoksi rahamarkkinarahasto olisi luokiteltava joko lyhyeksi rahamarkkinarahastoksi tai tavanomaiseksi rahamarkkinarahastoksi. Lyhyiden rahamarkkinarahastojen tavoitteena on tarjota rahamarkkinakorkojen mukaista tuottoa ja varmistaa samalla mahdollisimman hyvä sijoittajansuoja. Lyhyiden rahamarkkinarahastojen duraatioriski ja luottoriski pidetään pieninä lyhyen painotetun keskimääräisen maturiteetin ja painotetun keskimääräisen elinajan avulla.

(40)

Tavanomaisten rahamarkkinarahastojen tavoitteena on tarjota hieman suurempaa tuottoa kuin rahamarkkinat tarjoavat, minkä vuoksi ne sijoittavat omaisuuseriin, joilla on pitkä maturiteetti. Jotta tavanomaiset rahamarkkinarahastot saavuttaisivat tämän tuottotavoitteen, niiden olisi annettava soveltaa sijoitussalkun riskiin väljempiä rajoja, kuten painotettua keskimääräistä maturiteettia ja painotettua keskimääräistä elinaikaa.

(41)

Niiden rahamarkkinarahastojen, jotka ovat yhteissijoitusyrityksiä, hoitajat voivat direktiivin 2009/65/EY 84 artiklan mukaan keskeyttää väliaikaisesti lunastukset poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa olosuhteet sitä edellyttävät. Niiden rahamarkkinarahastojen, jotka ovat vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja, hoitajat voivat direktiivin 2011/61/EU 16 artiklan ja komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 231/2013 (9) 47 artiklan mukaan käyttää erityisjärjestelyjä puuttuakseen varojensa odottamattomaan epälikvidiyteen.

(42)

Likviditeetin asianmukaisen hallinnan varmistamiseksi rahamarkkinarahastojen olisi luotava järkevät toimintaperiaatteet ja -menettelyt, jotta ne oppisivat tuntemaan sijoittajansa. Toimintaperiaatteiden, jotka rahamarkkinarahaston hoitaja ottaa käyttöön, olisi helpotettava rahamarkkinarahaston sijoittajapohjan ymmärtämistä siinä määrin, että laajamittaiset lunastukset pystytään ennakoimaan. Jotta rahamarkkinarahasto ei joutuisi äkillisten massiivisten lunastusten kohteeksi, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota suuriin sijoittajiin, jotka edustavat huomattavaa osaa rahamarkkinarahaston omaisuuseristä, kuten yksittäisiin sijoittajiin, joiden osuudet ovat suuremmat kuin päivän kuluessa erääntyvät omaisuuserät. Rahamarkkinarahaston hoitajan olisi mahdollisuuksien mukaan tarkistettava sen sijoittajien henkilöllisyys, vaikka niitä edustaisivatkin hallintarekisteröidyt tilit, portaalit tai muut epäsuorat ostajat.

(43)

Rahamarkkinarahastojen olisi tehtävä vähintään kahdesti vuodessa stressitestejä osana järkevää riskienhallintaa. Jos stressitestien tulokset viittaavat haavoittuvuuksiin, rahamarkkinarahaston hoitajan odotetaan toteuttavan toimia, joilla vahvistetaan rahamarkkinarahaston häiriönsietokykyä.

(44)

Omaisuuserien arvo olisi määritettävä ensisijaisesti markkinahintaan, jotta se ilmaisisi niiden tosiasiallista arvoa. Rahamarkkinarahaston hoitajalle ei saisi antaa mahdollisuutta käyttää malliin perustuvaa arvostamista, kun omaisuuserän arvo voidaan määrittää luotettavasti arvostamalla se markkinahintaan, sillä malliin perustuva arvostaminen antaa helposti epätarkemman tuloksen. Yleensä oletetaan, että sellaiset varat kuin valtion velkasitoumukset, kuntatodistukset sekä keskipitkän ja lyhyen aikavälin velkakirjat voidaan arvostaa luotettavasti markkinahintaan. Rahamarkkinarahaston hoitajan olisi tarkistettava yritystodistusten tai sijoitustodistusten arvostamista varten, saadaanko tarkat hinnat jälkimarkkinoilta. Liikkeeseenlaskijan tarjoamaa takaisinostohintaa pidetään myös hyvänä estimaattina yritystodistuksen arvosta. Joitakin omaisuuseriä, esimerkiksi joitakin OTC-johdannaisia, joilla käydään vähän kauppaa, voi olla luonnostaan vaikea arvostaa markkinahintojen perusteella. Jos omaisuuserien arvoa ei tällaisissa tapauksissa voida määrittää luotettavasti arvostamalla ne markkinahintaan, rahamarkkinarahaston hoitajan olisi osoitettava omaisuuserälle käypä arvo käyttämällä malliin perustuvaa arvostamista esimerkiksi siten, että rahamarkkinarahaston hoitaja käyttää markkinatietoja, kuten vastaavien liikkeeseenlaskujen ja vastaavien liikkeeseenlaskijoiden tuottoja, tai diskonttaamalla omaisuuserän kassavirrat. Malliin perustuvassa arvostamisessa käytetään rahoitusmalleja käyvän arvon osoittamiseen omaisuuserälle. Rahamarkkinarahasto voi esimerkiksi itse kehittää tällaisia malleja tai se voi käyttää ulkopuolisten osapuolten, kuten tietojen tarjoajien, olemassa olevia malleja.

(45)

Julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavien kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen tavoitteena on säilyttää sijoituksen pääoma ja varmistaa samalla suuri likviditeetti. Kun julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavat kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastot jakavat tuottoja sijoittajille, valtaosa niistä käyttää osuus- tai osakekohtaista nettoarvoa, joka voi olla esimerkiksi 1 euro, 1 Yhdysvaltain dollari tai 1 Englannin punta. Muut julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavat kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastot kerryttävät tuotoilla rahaston nettoarvoa ja pitävät samalla omaisuuserän perusarvon vakiona.

(46)

Julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavien kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi niiden olisi voitava käyttää tiettyjen omaisuuserien kohdalla myös kansainvälisesti tunnustettua jaksotettuun hankintamenoon perustuvaa menetelmää unionin hyväksymien kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti. Siitä huolimatta julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavien kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen olisi sen varmistamiseksi, että kiinteän osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon ja osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon välistä erotusta seurataan jatkuvasti, laskettava omaisuuseriensä arvo myös käyttäen markkinahintaan arvostamista tai malliin perustuvaa arvostamista.

(47)

Koska rahamarkkinarahaston olisi julkaistava nettoarvo, joka ilmaisee kaikkia muutoksia sen omaisuuserien arvossa, julkaistava nettoarvo olisi pyöristettävä enintään lähimpään korkopisteeseen tai sen vasta-arvoon. Näin ollen, jos nettoarvo julkaistaan tietyn valuutan määräisenä, esimerkiksi 1 euron suuruisena, nettoarvon muutos olisi huomioitava aina, kun se on vähintään 0,0001 euroa. Vastaavasti, jos nettoarvo on 100 euroa, nettoarvon muutos olisi huomioitava aina, kun se on vähintään 0,01 euroa. Lisäksi, jos on kyse julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavasta kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastosta tai alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastosta, rahamarkkinarahaston olisi voitava julkaista kiinteä nettoarvo sekä kiinteän nettoarvon ja nettoarvon välinen erotus. Tässä tapauksessa, jos nettoarvo on 1 euro, kiinteä nettoarvo lasketaan pyöristämällä nettoarvo lähimpään senttiin (jokaisen 0,01 euron suuruisen muutoksen osalta).

(48)

Jotta voidaan vähentää sijoittajien mahdollisia lunastuksia markkinoiden vakavien stressikausien aikana, julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavilla kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoilla ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoilla olisi oltava käytössä likviditeettimaksuja ja lunastusrajoituksia koskevia järjestelyjä sijoittajansuojan varmistamiseksi ja ”ensimmäisen toimijan edun” estämiseksi. Likviditeettimaksun olisi ilmennettävä asianmukaisesti rahamarkkinarahastolle likviditeetin saavuttamisesta aiheutuvia kustannuksia, eikä se saisi olla sakkoluonteinen maksu, jolla kuitattaisiin muille sijoittajille lunastuksen johdosta aiheutuneita tappioita.

(49)

Ulkopuolinen tuki, joka annetaan rahamarkkinarahastolle likviditeetin tai vakauden säilyttämiseksi tai jolla on tosiasiallisesti tällaiset vaikutukset, lisää leviämisriskiä rahamarkkinarahastoalan ja muun finanssialan välillä. Kolmannet osapuolet, jotka antavat tällaista tukea, mukaan luettuina luottolaitokset, muut finanssilaitokset tai oikeushenkilöt, jotka kuuluvat samaan ryhmään rahamarkkinarahaston kanssa, voivat antaa sitä oman etunsa vuoksi, koska niillä on taloudellinen intressi rahamarkkinarahastoa hoitavassa rahastoyhtiössä tai koska ne haluavat välttää sen, että niiden maine vahingoittuu, jos niiden nimi yhdistetään rahamarkkinarahaston kaatumiseen. Koska kolmannet osapuolet eivät aina nimenomaisesti sitoudu antamaan tai takaamaan tukea, epävarmaksi jää, myönnettäisiinkö tukea silloin, kun rahamarkkinarahasto sitä tarvitsee. Tällaisissa tilanteissa järjestäjän tuen harkinnanvaraisuus lisää markkinatoimijoiden keskuudessa epävarmuutta siitä, kuka kantaa rahamarkkinarahaston tappiot, kun niitä syntyy. Tämä epävarmuus todennäköisesti altistaa rahamarkkinarahastot vielä enemmän sijoittajapaoille finanssimarkkinoiden ollessa epävakaat, jolloin laajemmat rahoitusriskit ovat kaikkein ilmeisimpiä ja jolloin herää epäilyjä järjestäjien vakaudesta ja niiden kyvystä antaa tukea niihin sidoksissa oleville rahamarkkinarahastoille. Näistä syistä ulkopuolisen tuen antaminen rahamarkkinarahastoille olisi kiellettävä.

(50)

Sijoittajille olisi selkeästi ilmoitettava ennen kuin ne sijoittavat rahamarkkinarahastoon, onko kyseinen rahamarkkinarahasto luonteeltaan lyhyt vai tavanomainen ja onko se julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittava kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahasto, alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahasto vai vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahasto. Jotta sijoittajille ei syntyisi vääränlaisia odotuksia, kaikissa markkinointiasiakirjoissa olisi lisäksi ilmoitettava selkeästi, että rahamarkkinarahastoon tehtäviä sijoituksia ei suojata millään takuilla. Rahamarkkinarahastojen olisi myös asetettava viikoittain sijoittajien saataville tiettyjä muita tietoja, mukaan luettuina sijoitussalkun maturiteettierittely, luottoprofiili ja yksityiskohtaiset tiedot kymmenestä suurimmasta rahamarkkinarahastossa olevasta omaisuuserästä.

(51)

Sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset voivat havaita ja seurata rahamarkkinarahastojen markkinoilla esiintyviä riskejä ja reagoida niihin, rahamarkkinarahastojen olisi direktiivissä 2009/65/EY tai 2011/61/EU vaadittujen tietojen lisäksi toimitettava toimivaltaisille viranomaisilleen yksityiskohtainen luettelo rahamarkkinarahastoa koskevista tiedoista, mukaan luettuina rahamarkkinarahaston tyyppi ja ominaispiirteet, salkkuindikaattorit ja tiedot sijoitussalkussa olevista omaisuuseristä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kerättävä nämä tiedot yhdenmukaisella tavalla koko unionissa, jotta rahamarkkinarahastojen markkinoiden tärkeimmistä muutoksista saataisiin olennaisia tietoja. Tiedot olisi toimitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (10) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jonka olisi luotava rahamarkkinarahastoja koskeva keskustietokanta, jotta olisi helpompi laatia yhteisiä analyyseja rahamarkkinarahastojen markkinoiden mahdollisista vaikutuksista unionissa.

(52)

Rahamarkkinarahaston toimivaltaisen viranomaisen olisi tarkistettava, kykeneekö rahamarkkinarahasto noudattamaan jatkuvasti tätä asetusta. Sen vuoksi toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava kaikki valvonta- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niille kuuluvien tehtävien hoitamiseksi tämän asetuksen mukaisesti, mukaan luettuna mahdollisuus määrätä tiettyjä seuraamuksia ja toimenpiteitä. Näiden valtuuksien ei pitäisi rajoittaa direktiivien 2009/65/EY ja 2011/61/EU mukaisia valtuuksia. Lisäksi yhteissijoitusyritysten tai vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kaikki yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, jotka muistuttavat ominaisuuksiltaan rahamarkkinarahastoja ja ovat olemassa tämän asetuksen tullessa voimaan, noudattavat tätä asetusta.

(53)

Komissiolle olisi tämän asetuksen teknisten seikkojen tarkentamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksinkertaisten, läpinäkyvien ja standardoitujen arvopaperistamisten ja ABCP-instrumenttien perusteisiin viittaavan ristiviittauksen sisällyttämistä, omaisuuseriin sovellettavien kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten likviditeettivaatimusten ja luottolaatuvaatimusten määrittämistä sekä luottolaadun arviointiperusteiden määrittämistä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (11) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(54)

Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti tekniset täytäntöönpanostandardit täytäntöönpanosäädöksillä. Arvopaperimarkkinaviranomaiselle olisi annettava tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, jotka koskevat raportointimallia, jonka mukaan rahamarkkinarahastot toimittavat tietonsa toimivaltaisille viranomaisille.

(55)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi voitava käyttää kaikkia sille direktiivien 2009/65/EY ja 2011/61/EU nojalla annettuja valtuuksia myös tämän asetuksen yhteydessä. Lisäksi sille annetaan tehtäväksi laatia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia.

(56)

Komission olisi tarkasteltava tätä asetusta uudelleen viimeistään 21 päivänä heinäkuuta 2022. Uudelleentarkastelussa olisi arvioitava tämän asetuksen soveltamisesta saatuja kokemuksia ja analysoitava sen vaikutuksia rahamarkkinarahastoihin liittyviin erilaisiin taloudellisiin näkökohtiin. Siinä olisi myös arvioitava sen vaikutuksia sijoittajiin, rahamarkkinarahastoihin ja rahamarkkinarahastojen hoitajiin unionissa. Siinä olisi myös arvioitava rahamarkkinarahastojen roolia jäsenvaltioiden liikkeeseen laskeman tai takaaman valtionvelan ostamisessa ottaen huomioon tällaisen velan erityispiirteet, sillä valtionvelalla on ratkaisevan tärkeä rooli jäsenvaltioiden rahoituksessa. Lisäksi uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (12) 509 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kertomus, tämän asetuksen vaikutus lyhytaikaisen rahoituksen markkinoihin sekä sääntelykehitys kansainvälisellä tasolla. Komission olisi viimeistään 21 päivänä heinäkuuta 2022 annettava kertomus mahdollisuudesta ottaa käyttöön EU:n julkisen sektorin velkainstrumentteja koskeva 80 prosentin kiintiö, sillä EU:n lyhytaikaisten julkisen sektorin velkainstrumenttien liikkeeseenlaskuun sovelletaan unionin oikeutta, minkä vuoksi etuuskohtelu EU:n ulkopuolisiin julkisen sektorin velkainstrumentteihin nähden on vakavaraisuuden valvonnan kannalta perusteltua. Kun otetaan huomioon EU:n lyhytaikaisten julkisen sektorin velkainstrumenttien nykyinen niukkuus ja vastikään käyttöön otettujen alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen kehitykseen liittyvä epävarmuus, komission olisi viimeistään 21 päivänä heinäkuuta 2022 tarkasteltava uudelleen mahdollisuutta ottaa käyttöön EU:n julkisen sektorin velkainstrumentteja koskeva 80 prosentin kiintiö ja arvioitava samalla, onko alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen mallista tullut asianmukainen vaihtoehto EU:n ulkopuolisiin julkisen sektorin velkainstrumentteihin liittyville kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoille.

(57)

Tässä asetuksessa säädettyjen rahamarkkinarahastoja koskevien uusien yhtenäisten sääntöjen olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (13) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (14) mukaiset.

(58)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli varmistaa, että rahamarkkinarahastoihin sovelletaan yhtenäisiä vakavaraisuus-, hallinnointi- ja avoimuusvaatimuksia koko unionissa, ja ottaa samalla täysimittaisesti huomioon tarve sovittaa rahamarkkinarahastojen turvallisuus ja luotettavuus tasapainoisesti yhteen rahamarkkinoiden tehokkaan toiminnan ja eri markkinatoimijoille koituvien kustannusten kanssa, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(59)

Tässä asetuksessa säädetyissä rahamarkkinarahastoja koskevissa uusissa yhtenäisissä säännöissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita ja niistä erityisesti kuluttajansuojaa, elinkeinovapautta ja henkilötietojen suojaa. Rahamarkkinarahastoja koskevia uusia yhtenäisiä sääntöjä olisi sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti,

a)

jotka tarvitsevat direktiivin 2009/65/EY mukaisen luvan toimiakseen yhteissijoitusyrityksinä tai ovat saaneet mainitun direktiivin mukaisen luvan yhteissijoitusyrityksenä toimimiseen tai jotka ovat direktiivin 2011/61/EU mukaisia vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja;

b)

jotka sijoittavat lyhytaikaisiin varoihin; ja

c)

joiden erillisinä tai kumulatiivisina tavoitteina on tarjota rahamarkkinakorkoja vastaavaa tuottoa tai säilyttää sijoituksen arvo.

1)

’lyhytaikaisilla varoilla’ rahoitusvaroja, joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään kaksi vuotta;

2)

’rahamarkkinainstrumenteilla’ direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan o alakohdassa määriteltyjä rahamarkkinavälineitä ja komission direktiivin 2007/16/EY (15) 3 artiklassa tarkoitettuja välineitä;

3)

’siirtokelpoisilla arvopapereilla’ direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan n alakohdassa määriteltyjä siirtokelpoisia arvopapereita ja direktiivin 2007/16/EY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja välineitä;

4)

’takaisinostosopimuksella’ sopimusta, jolla osapuoli siirtää arvopapereita tai niihin liittyviä oikeuksia vastapuolelle ja sitoutuu ostamaan ne takaisin sovittuun hintaan määrättynä tai myöhemmin määrättävänä ajankohtana;

5)

’takaisinmyyntisopimuksella’ sopimusta, jolla osapuoli vastaanottaa arvopapereita taikka omaisuuserään tai arvopaperiin liittyviä oikeuksia vastapuolelta ja sitoutuu myymään ne takaisin sovittuun hintaan määrättynä tai myöhemmin määrättävänä ajankohtana;

6)

’arvopapereiden lainaksi antamisella’ ja ’arvopapereiden lainaksi ottamisella’ liiketoimia, joissa laitos tai sen vastapuoli siirtää arvopapereita ja lainanottaja sitoutuu palauttamaan vastaavat arvopaperit myöhempänä ajankohtana tai arvopaperit siirtävän laitoksen pyynnöstä; kyseistä liiketointa kutsutaan ’arvopapereiden lainaksi antamiseksi’ sen laitoksen osalta, joka siirtää arvopaperit, ja ’arvopapereiden lainaksi ottamiseksi’ sen laitoksen osalta, jolle ne siirretään;

7)

’arvopaperistamisella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 61 alakohdassa määriteltyä arvopaperistamista;

8)

’arvostamisella markkinahintaan’ positioiden arvostamista saatavilla oleviin, riippumattomista lähteistä peräisin oleviin päätöshintoihin, mukaan lukien pörssihintoihin, näytöllä julkistettaviin hintoihin tai useiden riippumattomien tunnettujen arvopaperinvälittäjien antamiin hintatarjouksiin;

9)

’malliin perustuvalla arvostamisella’ arvostamista, joka edellyttää vertailuanalyysia, ekstrapolointia tai muuta yhteen tai useampaan markkinatietoon perustuvaa laskentaa;

10)

’jaksotettuun hankintamenoon perustuvalla arvostusmenetelmällä’ menetelmää, joka perustuu omaisuuserän hankintamenoon, jonka arvo mukautetaan preemioiden tai diskonttojen jaksottamiseen erääntymispäivään saakka;

11)

’julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavalla kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastolla’ rahamarkkinarahastoa,

12)

’alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastolla’ rahamarkkinarahastoa, joka täyttää 29, 30 ja 32 artiklassa sekä 33 artiklan 2 kohdan b alakohdassa asetetut erityisvaatimukset;

13)

’vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahastolla’ rahamarkkinarahastoa, joka täyttää 29 ja 30 artiklassa sekä 33 artiklan 1 kohdassa asetetut erityisvaatimukset;

14)

’lyhyellä rahamarkkinarahastolla’ rahamarkkinarahastoa, joka sijoittaa 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin hyväksyttäviin rahamarkkinainstrumentteihin ja johon sovelletaan 24 artiklassa vahvistettuja, sijoitussalkkuja koskevia sääntöjä;

15)

’tavanomaisella rahamarkkinarahastolla’ rahamarkkinarahastoa, joka sijoittaa 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin hyväksyttäviin rahamarkkinainstrumentteihin ja johon sovelletaan 25 artiklassa vahvistettuja, sijoitussalkkuja koskevia sääntöjä;

16)

’luottolaitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta;

17)

’rahamarkkinarahaston toimivaltaisella viranomaisella’

18)

’laillisella eräpäivällä’ päivämäärää, jona arvopaperin pääoma on maksettava kokonaan takaisin ja johon ei liity minkäänlaista optiota;

19)

’painotetulla keskimääräisellä maturiteetilla’ kaikkien rahamarkkinarahastossa olevien kohde-etuuksien keskimääräistä maturiteettia, joka ulottuu lailliseen eräpäivään tai, jos kyseinen aika on lyhyempi, seuraavaan koron tarkistukseen rahamarkkinakorkoa vastaavaksi ja jossa otetaan huomioon, kuinka paljon kutakin omaisuuserää rahastossa on suhteellisesti;

20)

’painotetulla keskimääräisellä elinajalla’ keskimääräistä aikaa, joka ulottuu kaikkien rahamarkkinarahastossa olevien kohde-etuuksien lailliseen eräpäivään ja jossa otetaan huomioon, kuinka paljon kutakin omaisuuserää rahastossa on suhteellisesti;

21)

’jäljellä olevalla maturiteetilla’ arvopaperin lailliseen eräpäivään jäljellä olevaa aikaa;

22)

’lyhyeksimyynnillä’ sellaisen instrumentin myyntiä, jota rahamarkkinarahasto ei omista tehdessään sopimuksen sen myynnistä, mukaan lukien myynti, jossa rahamarkkinarahasto on myyntiä koskevan sopimuksen tekemisen ajankohtana lainannut rahamarkkinainstrumentin tai sopinut sen lainaamisesta, jotta se voidaan toimittaa selvityksen toteuttamisajankohtana, pois lukien

23)

’rahamarkkinarahaston hoitajalla’ sellaisen rahamarkkinarahaston osalta, joka on yhteissijoitusyritys, yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiötä tai yhteissijoitusyrityksen sijoitusyhtiötä, jos on kyse itsehallinnoivasta yhteissijoitusyrityksestä, ja sellaisen rahamarkkinarahaston osalta, joka on vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajaa tai sisäisesti hoidettua vaihtoehtoista sijoitusrahastoa.

a)

vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahasto;

b)

julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittava kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahasto;

c)

alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahasto.

a)

rahamarkkinarahaston säännöt tai perustamisasiakirjat, joista käy ilmi, minkä tyyppinen rahamarkkinarahasto se on; tyypin on oltava yksi 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetuista;

b)

rahamarkkinarahaston hoitajan tunnistetiedot;

c)

säilytysyhteisön tunnistetiedot;

d)

rahamarkkinarahaston kuvaus tai muut rahamarkkinarahastoa koskevat tiedot, jotka ovat sijoittajien saatavilla;

e)

kuvaus tai muut tiedot järjestelyistä ja menettelyistä, jotka tarvitaan II–VII luvun vaatimusten noudattamiseksi;

f)

muut tiedot tai asiakirjat, jotka rahamarkkinarahaston toimivaltainen viranomainen vaatii sen varmistamiseksi, että tässä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan.

a)

säilytysyhteisön kanssa tehty kirjallinen sopimus;

b)

tiedot tehtävien siirtämistä koskevista järjestelyistä, jotka liittyvät vaihtoehtoisen sijoitusrahaston salkunhoitoon, riskienhallintaan ja hallintoon;

c)

tiedot rahamarkkinarahastojen, jotka ovat vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja ja joita vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja hoitaa tai aikoo hoitaa, sijoitusstrategioista, riskiprofiilista ja muista ominaisuuksista.

a)

vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja ei noudata tätä asetusta;

b)

vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja ei noudata direktiiviä 2011/61/EU;

c)

vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajan toimivaltainen viranomainen ei ole antanut sille lupaa hoitaa rahamarkkinarahastoja;

d)

vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja ei ole toimittanut 2 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja.

a)

rahamarkkinainstrumentit, mukaan luettuina rahoitusinstrumentit, joiden liikkeeseenlaskijana tai takaajana ovat erikseen tai yhdessä unioni, jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallisviranomaiset tai niiden keskuspankit, Euroopan keskuspankki, Euroopan investointipankki, Euroopan investointirahasto, Euroopan vakausmekanismi, Euroopan rahoitusvakausväline, kolmannen maan keskusviranomainen tai keskuspankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki, Euroopan neuvoston kehityspankki, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki, Kansainvälinen järjestelypankki tai muu asiaankuuluva kansainvälinen rahoituslaitos tai rahoitusalan organisaatio, johon yksi tai useampi jäsenvaltio kuuluu;

b)

hyväksyttävät arvopaperistamiset ja lyhytaikaiset omaisuusvakuudelliset rahamarkkinavelkakirjat, jäljempänä ’ABCP-instrumentit’;

c)

luottolaitoksissa olevat talletukset;

d)

johdannaisinstrumentit;

e)

takaisinostosopimukset, jotka täyttävät 14 artiklassa vahvistetut edellytykset;

f)

takaisinmyyntisopimukset, jotka täyttävät 15 artiklassa vahvistetut edellytykset;

g)

muiden rahamarkkinarahastojen osuudet tai osakkeet.

a)

sijoittaa muihin kuin 1 kohdassa tarkoitettuihin omaisuuseriin;

b)

myydä lyhyeksi mitään seuraavia instrumentteja: rahamarkkinainstrumentteja, arvopaperistamisia, ABCP-instrumentteja taikka muiden rahamarkkinarahastojen osuuksia tai osakkeita;

c)

ottaa osakkeisiin tai hyödykkeisiin suoraan tai epäsuorasti liittyviä vastuita, myöskään johdannaisten, niihin oikeuttavien todistusten, niihin perustuvien indeksien tai muiden sellaisten välineiden tai instrumenttien kautta, joilla se saisi tällaisia vastuita;

d)

tehdä arvopapereiden lainaksi antamista tai lainaksi ottamista koskevia sopimuksia tai muita sopimuksia, jotka rasittaisivat rahamarkkinarahaston omaisuuseriä;

e)

ottaa ja antaa lainaksi käteisvaroja.

a)

se kuuluu johonkin direktiivin 2009/65/EY 50 artiklan 1 kohdan a, b, c tai h alakohdassa tarkoitettuun rahamarkkinainstrumenttien luokkaan;

b)

sillä on jompikumpi seuraavista vaihtoehtoisista ominaisuuksista:

c)

rahamarkkinainstrumentin liikkeeseenlaskijasta ja rahamarkkinainstrumentin laadusta on annettu myönteinen arviointi 19–22 artiklan mukaisesti;

d)

jos rahamarkkinarahasto sijoittaa arvopaperistamiseen tai ABCP-instrumenttiin, siihen sovelletaan 11 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.

a)

komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 (16) 13 artiklassa tarkoitettu arvopaperistaminen;

b)

ABCP-ohjelman liikkeeseen laskema ABCP-instrumentti,

c)

yksinkertainen, läpinäkyvä ja standardoitu arvopaperistaminen tai ABCP-instrumentti.

a)

1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen arvopaperistamisten laillinen maturiteetti liikkeeseenlaskuhetkellä on enintään kaksi vuotta ja seuraavaan korontarkistuspäivään on jäljellä enintään 397 päivää;

b)

1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen arvopaperistamisten tai ABCP-instrumenttien laillinen maturiteetti liikkeeseenlaskuhetkellä tai jäljellä oleva maturiteetti on enintään 397 päivää;

c)

1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut arvopaperistamiset ovat jaksotettuun hankintamenoon arvostettavia instrumentteja ja niiden painotettu keskimääräinen elinaika on enintään kaksi vuotta.

a)

1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen arvopaperistamisten ja ABCP-instrumenttien laillinen maturiteetti liikkeeseenlaskuhetkellä tai jäljellä oleva maturiteetti on enintään kaksi vuotta ja seuraavaan korontarkistuspäivään on jäljellä enintään 397 päivää;

b)

1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut arvopaperistamiset ovat jaksotettuun hankintamenoon arvostettavia instrumentteja ja niiden painotettu keskimääräinen elinaika on enintään kaksi vuotta.

a)

vaatimukset, jotka liittyvät arvopaperistamisen yksinkertaisuuteen, muun muassa siihen, että kyseessä on todellinen myynti ja vastuisiin sovellettavia luotonmyöntämiskäytäntöjä noudatetaan;

b)

vaatimukset, jotka liittyvät arvopaperistamisen standardointiin, mukaan luettuina riskinsäilyttämisvaatimukset;

c)

vaatimukset, jotka liittyvät arvopaperistamisen läpinäkyvyyteen, mukaan luettuna tietojen antaminen mahdollisille sijoittajille;

d)

ABCP-instrumenttien osalta a, b ja c alakohdan lisäksi vaatimukset, jotka liittyvät järjestäjään ja järjestäjän ABCP-ohjelmalle antamaan tukeen.

a)

talletus maksetaan vaadittaessa tai se voidaan nostaa milloin tahansa;

b)

talletuksen maturiteetti on enintään 12 kuukautta;

c)

luottolaitoksen sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa tai, jos sen sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa, siihen sovelletaan vakavaraisuussääntöjä, joita pidetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 107 artiklan 4 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti unionin oikeudessa asetettuja vaatimuksia vastaavina.

a)

johdannaisinstrumentin kohde-etuus koostuu koroista, valuuttakursseista, valuutoista tai indekseistä, jotka edustavat jotakin näistä luokista;

b)

johdannaisinstrumentilla pyritään ainoastaan suojautumaan korko- tai valuuttakurssiriskeiltä, jotka liittyvät rahamarkkinarahaston muihin sijoituksiin;

c)

OTC-johdannaistransaktioiden vastapuolet ovat vakavaraisuussääntelyn ja -valvonnan alaisia laitoksia, jotka kuuluvat rahamarkkinarahaston toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiin luokkiin;

d)

OTC-johdannaisten arvo määritetään luotettavasti ja todennettavasti päivittäin, ja ne voidaan rahamarkkinarahaston aloitteesta milloin tahansa myydä, muuttaa rahaksi tai kattaa vastakkaisella toimella niiden käypään arvoon.

a)

se tehdään väliaikaisesti enintään seitsemän työpäivän ajaksi ja sitä käytetään ainoastaan likviditeetinhallintatarkoituksiin eikä muuhun kuin c alakohdassa tarkoitettuun sijoitustarkoitukseen;

b)

vastapuolta, joka saa rahamarkkinarahaston siirtämät omaisuuserät vakuutena takaisinostosopimuksen nojalla, kielletään myymästä, sijoittamasta, antamasta vakuudeksi tai muulla tavoin siirtämästä kyseisiä omaisuuseriä ilman rahamarkkinarahaston etukäteissuostumusta;

c)

rahamarkkinarahaston takaisinostosopimuksen osana saamat käteisvarat voidaan

d)

rahamarkkinarahaston takaisinostosopimuksen osana saamat käteisvarat ovat enintään 10 prosenttia sen varoista;

e)

rahamarkkinarahastolla on oikeus purkaa sopimus milloin tahansa enintään kahden työpäivän ennakkoilmoituksella.

a)

rahamarkkinarahastolla on oikeus purkaa sopimus milloin tahansa enintään kahden työpäivän ennakkoilmoituksella;

b)

takaisinmyyntisopimuksen osana saatujen omaisuuserien markkina-arvo on aina vähintään yhtä suuri kuin niistä maksettujen käteisvarojen arvo.

a)

niiden liikkeeseenlaskijana tai takaajana on unioni, jäsenvaltion keskusviranomainen tai keskuspankki, Euroopan keskuspankki, Euroopan investointipankki, Euroopan vakausmekanismi tai Euroopan rahoitusvakausväline, edellyttäen, että niistä on saatu myönteinen arviointi 19–22 artiklan nojalla;

b)

niiden liikkeeseenlaskijana tai takaajana on kolmannen maan keskusviranomainen tai keskuspankki, edellyttäen, että niistä on saatu myönteinen arviointi 19–22 artiklan nojalla.

a)

kohteena oleva rahamarkkinarahasto voi sääntöjensä tai perustamisasiakirjojensa mukaan sijoittaa enintään 10 prosenttia varoistaan muiden rahamarkkinarahastojen osuuksiin tai osakkeisiin;

b)

kohteena olevalla rahamarkkinarahastolla ei ole osuuksia tai osakkeita hankkivassa rahamarkkinarahastossa.

a)

kohteena oleva rahamarkkinarahasto on saanut toimiluvan tämän asetuksen nojalla;

b)

jos kohteena olevaa rahamarkkinarahastoa hoitaa suoraan tai tehtävien siirtämistä koskevan järjestelyn nojalla sama rahamarkkinarahaston hoitaja kuin hankkivaa rahamarkkinarahastoa tai muu yhtiö, johon hankkivan rahamarkkinarahaston hoitaja on sidoksissa yhteisen liikkeenjohdon tai määräysvallan taikka merkittävän suoran tai välillisen omistuksen perusteella, kohteena olevan rahamarkkinarahaston hoitaja tai kyseinen muu yhtiö ei saa veloittaa merkintä- tai lunastuspalkkiota hankkivan rahamarkkinarahaston sijoituksista kohteena olevan rahamarkkinarahaston osuuksiin tai osakkeisiin;

c)

jos rahamarkkinarahasto sijoittaa vähintään 10 prosenttia varoistaan muiden rahamarkkinarahastojen osuuksiin tai osakkeisiin,

a)

rahamarkkinarahastoa markkinoidaan yksinomaan sellaisen työntekijöille tarkoitetun säästöjärjestelmän kautta, johon sovelletaan kansallista lainsäädäntöä ja jossa on sijoittajina ainoastaan luonnollisia henkilöitä;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitettu työntekijöille tarkoitettu säästöjärjestelmä sallii sijoittajien lunastaa sijoituksensa ainoastaan kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen rajoittavien lunastusehtojen mukaisesti, jolloin lunastuksia voidaan tehdä vain tietyissä olosuhteissa, jotka eivät liity markkinoiden kehitykseen.

a)

rahamarkkinarahastoa markkinoidaan yksinomaan sellaisen työntekijöille tarkoitetun säästöjärjestelmän kautta, johon sovelletaan kansallista lainsäädäntöä ja jossa on sijoittajina ainoastaan luonnollisia henkilöitä;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitettu työntekijöille tarkoitettu säästöjärjestelmä sallii sijoittajien lunastaa sijoituksensa ainoastaan kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen rajoittavien lunastusehtojen mukaisesti, jolloin lunastuksia voidaan tehdä vain tietyissä olosuhteissa, jotka eivät liity markkinoiden kehitykseen.

a)

5 prosenttia varoistaan saman yhteisön liikkeeseen laskemiin rahamarkkinainstrumentteihin, arvopaperistamisiin ja ABCP-instrumentteihin;

b)

10 prosenttia varoistaan samassa luottolaitoksessa oleviin talletuksiin, paitsi jos pankkisektorin rakenne jäsenvaltiossa, jossa rahamarkkinarahastolla on kotipaikka, on sellainen, että siellä ei ole riittävästi elinkelpoisia luottolaitoksia, jotta hajautusvaatimus täyttyisi, ja rahamarkkinarahaston ei ole taloudellisesti kannattavaa tehdä talletuksia johonkin muuhun jäsenvaltioon, missä tapauksessa enintään 15 prosenttia sen varoista voidaan tallettaa samaan luottolaitokseen.

a)

sijoitukset kyseisen yhteisön liikkeeseen laskemiin rahamarkkinainstrumentteihin, arvopaperistamisiin ja ABCP-instrumentteihin;

b)

kyseiseen yhteisöön tehdyt talletukset;

c)

OTC-johdannaisinstrumentit, jotka altistavat kyseiseen yhteisöön liittyvälle vastapuoliriskille.

a)

rahamarkkinarahastolla on rahamarkkinainstrumentteja ainakin kuudesta liikkeeseenlaskijan liikkeeseenlaskusta;

b)

rahamarkkinarahasto rajoittaa sijoittamisen saman liikkeeseenlaskun rahamarkkinainstrumentteihin enintään 30 prosenttiin varoistaan;

c)

rahamarkkinarahasto nimenomaisesti viittaa säännöissään tai perustamisasiakirjoissaan kaikkiin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin hallintoviranomaisiin, toimielimiin tai organisaatioihin, jotka erikseen tai yhdessä laskevat liikkeelle tai takaavat rahamarkkinainstrumentteja, joihin se aikoo sijoittaa yli 5 prosenttia varoistaan;

d)

rahamarkkinarahasto sisällyttää esitteeseensä ja markkinointiaineistoonsa selkeästi erottuvan maininnan tämän poikkeuksen käytöstä ja ilmoittaa kaikki ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut hallintoviranomaiset, toimielimet ja organisaatiot, jotka erikseen tai yhdessä laskevat liikkeelle tai takaavat rahamarkkinainstrumentteja, joihin se aikoo sijoittaa yli 5 prosenttia varoistaan.

a)

on luotava toimiva prosessi, jolla hankitaan olennaiset tiedot liikkeeseenlaskijasta ja instrumentin ominaisuuksista sekä saatetaan ne ajan tasalle;

b)

on vahvistettava ja pantava täytäntöön asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sisäinen luottolaadun arviointi pohjautuu käytettävissä olevien olennaisten tietojen perusteelliseen analysointiin ja että siinä otetaan huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, jotka vaikuttavat liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuuteen ja instrumentin luottolaatuun;

c)

sisäistä luottolaadun arviointimenettelyä on seurattava jatkuvasti ja kaikkia luottolaadun arviointeja on tarkasteltava uudelleen vähintään kerran vuodessa;

d)

asetuksen (EY) N:o 1060/2009 5 a artiklan mukaisesti ulkopuolisiin luokituksiin ei saa tukeutua mekaanisesti ja liiallisesti, mutta rahamarkkinarahaston hoitajan on suoritettava rahamarkkinainstrumenttia, arvopaperistamista ja ABCP-instrumenttia koskeva uusi luottolaadun arviointi, kun tapahtuu olennainen muutos, joka voi vaikuttaa instrumentista annettuun arviointiin;

e)

rahamarkkinarahaston hoitajan on tarkasteltava luottolaadun arviointimenetelmiä uudelleen vähintään kerran vuodessa, jotta voidaan todeta, ovatko ne edelleen asianmukaisia suhteessa nykyiseen sijoitussalkkuun ja ulkoisiin olosuhteisiin, ja uudelleentarkastelun tulos on toimitettava rahamarkkinarahaston hoitajan toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos rahamarkkinarahaston hoitajan tietoon tulee luottolaadun arviointimenetelmään tai sen soveltamiseen liittyviä virheitä, sen on viipymättä korjattava kyseiset virheet;

f)

kun sisäisessä luottolaadun arviointimenettelyssä käytettyjä menetelmiä, malleja tai keskeisiä oletuksia muutetaan, rahamarkkinarahaston hoitajan on mahdollisimman pian tarkasteltava uudelleen kaikkia sisäisiä luottolaadun arviointeja, joihin muutos vaikuttaa.

a)

liikkeeseenlaskijan luottoriskin sekä liikkeeseenlaskijan ja instrumentin suhteellisen maksukyvyttömyysriskin määrittäminen;

b)

instrumentin liikkeeseenlaskijaa koskevat kvalitatiiviset indikaattorit, joissa otetaan huomioon muun muassa makrotalouden ja finanssimarkkinoiden tilanne;

c)

rahamarkkinainstrumenttien lyhytaikaisuus;

d)

instrumentin omaisuusluokka;

e)

liikkeeseenlaskijan tyyppi siten, että erotetaan toisistaan ainakin seuraavantyyppiset liikkeeseenlaskijat: kansalliset, alueelliset tai paikalliset hallintoviranomaiset, finanssilaitokset ja finanssialan ulkopuoliset yritykset;

f)

jos kysymyksessä on strukturoitu rahoitusinstrumentti, rahoitustaloustoimeen liittyvä operatiivinen riski ja vastapuoliriski ja, jos kysymyksessä on arvopaperistamisiin liittyvä vastuu, liikkeeseenlaskijan luottoriski, arvopaperistamisen rakenne ja kohde-etuuksien luottoriski;

g)

instrumentin likviditeettiprofiili.

a)

rahaston sisäisen luottolaadun arviointimenettelyn suunnittelu ja operatiiviset yksityiskohdat, jotka on dokumentoitava siten, että toimivaltaiset viranomaiset ymmärtävät, miten luottolaatua arvioidaan, ja voivat arvioida yksittäisen luottolaadun arvioinnin asianmukaisuutta;

b)

luottolaadun arvioinnin syyt ja sitä tukeva analyysi sekä syyt, joiden vuoksi rahamarkkinarahaston hoitaja on valinnut luottolaadun arvioinnin uudelleentarkasteluperusteet ja uudelleentarkastelun aikavälin, ja tätä valintaa tukeva analyysi;

c)

kaikki sisäisessä luottolaadun arviointimenettelyssä tapahtuneet merkittävät muutokset, mukaan luettuina tällaiset muutokset käynnistäneiden tekijöiden yksilöinti;

d)

sisäisen luottolaadun arviointimenettelyn ja sisäisen valvontarakenteen organisointi;

e)

täydelliset tiedot instrumentteja, liikkeeseenlaskijoita ja soveltuvin osin hyväksyttyjä takaajia koskevista sisäisistä luottolaadun arvioinneista;

f)

sisäisestä luottolaadun arviointimenettelystä vastaava henkilö tai vastaavat henkilöt.

a)

19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua luottolaadun arviointimenetelmien validointia koskevat perusteet;

b)

20 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua liikkeeseenlaskijan ja instrumentin luottoriskin ja suhteellisen maksukyvyttömyysriskin määrittämistä koskevat perusteet;

c)

20 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen instrumentin liikkeeseenlaskijaa koskevien kvalitatiivisten indikaattorien laatimista koskevat perusteet;

d)

19 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitetun olennaisen muutoksen merkitys.

a)

sen sijoitussalkun painotetun keskimääräisen maturiteetin on oltava enintään 60 päivää;

b)

sen sijoitussalkun painotetun keskimääräisen elinajan on oltava enintään 120 päivää, jollei toisesta ja kolmannesta alakohdasta muuta johdu;

c)

vähintään 10 prosenttia alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen ja julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavien kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen varoista on oltava päivän kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, takaisinmyyntisopimuksia, jotka voidaan purkaa yhden työpäivän ennakkoilmoituksella, tai käteisvaroja, jotka voidaan nostaa yhden työpäivän ennakkoilmoituksella. Alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahasto tai julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittava kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahasto ei saa hankkia muita omaisuuseriä kuin päivän kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, jos omaisuuserien hankinta johtaisi siihen, että kyseinen rahamarkkinarahasto sijoittaisi alle 10 prosenttia sijoitussalkustaan päivän kuluessa erääntyviin omaisuuseriin;

d)

vähintään 7,5 prosenttia lyhyiden vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahastojen varoista on oltava päivän kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, takaisinmyyntisopimuksia, jotka voidaan purkaa yhden työpäivän ennakkoilmoituksella, tai käteisvaroja, jotka voidaan nostaa yhden työpäivän ennakkoilmoituksella. Lyhyt vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahasto ei saa hankkia muita omaisuuseriä kuin päivän kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, jos omaisuuserien hankinta johtaisi siihen, että kyseinen rahamarkkinarahasto sijoittaisi alle 7,5 prosenttia sijoitussalkustaan päivän kuluessa erääntyviin omaisuuseriin;

e)

vähintään 30 prosenttia alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen ja julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavien kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen varoista on oltava viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, takaisinmyyntisopimuksia, jotka voidaan purkaa viiden työpäivän ennakkoilmoituksella, tai käteisvaroja, jotka voidaan nostaa viiden työpäivän ennakkoilmoituksella. Alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahasto tai julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittava kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahasto ei saa hankkia muita omaisuuseriä kuin viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, jos omaisuuserien hankinta johtaisi siihen, että kyseinen rahamarkkinarahasto sijoittaisi alle 30 prosenttia sijoitussalkustaan viikon kuluessa erääntyviin omaisuuseriin;

f)

vähintään 15 prosenttia lyhyiden vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahastojen varoista on oltava viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, takaisinmyyntisopimuksia, jotka voidaan purkaa viiden työpäivän ennakkoilmoituksella, tai käteisvaroja, jotka voidaan nostaa viiden työpäivän ennakkoilmoituksella. Lyhyt vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahasto ei saa hankkia muita omaisuuseriä kuin viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, jos omaisuuserien hankinta johtaisi siihen, että kyseinen rahamarkkinarahasto sijoittaisi alle 15 prosenttia sijoitussalkustaan viikon kuluessa erääntyviin omaisuuseriin;

g)

17 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut omaisuuserät, jotka ovat erittäin likvidejä ja voidaan lunastaa ja selvittää yhden työpäivän kuluessa ja joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään 190 päivää, voidaan e alakohdassa tarkoitetussa laskennassa myös sisällyttää alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahaston ja julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavan kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston viikon kuluessa erääntyviin omaisuuseriin siten, että niiden osuus on enintään 17,5 prosenttia sen varoista;

h)

rahamarkkinainstrumentit tai muiden rahamarkkinarahastojen osuudet tai osakkeet voidaan f alakohdassa tarkoitetussa laskennassa sisällyttää lyhyen vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahaston viikon kuluessa erääntyviin omaisuuseriin siten, että niiden osuus on enintään 7,5 prosenttia sen varoista, edellyttäen, että ne on mahdollista lunastaa ja selvittää viiden työpäivän kuluessa.

i)

lyhyt rahamarkkinarahasto voi vapaasti käyttää myyntioptiota sen lunastuspäivänä;

ii)

myyntioption lunastushinta pysyy lähellä instrumentin odotettua arvoa lunastuspäivänä;

iii)

lyhyen rahamarkkinarahaston investointistrategia viittaa siihen, että optio erittäin todennäköisesti lunastetaan lunastuspäivänä.

i)

tällaisten instrumenttien sopimusperusteiseen jaksotusaikatauluun; tai

ii)

niiden kohde-etuuksien jaksotusaikatauluun, joista tällaisten instrumenttien lunastukseen tarvittavat kassavirrat tuotetaan.

a)

sen sijoitussalkun painotetun keskimääräisen maturiteetin on aina oltava enintään 6 kuukautta;

b)

sen sijoitussalkun painotetun keskimääräisen elinajan on aina oltava enintään 12 kuukautta, jollei toisesta ja kolmannesta alakohdasta muuta johdu;

c)

vähintään 7,5 prosenttia sen varoista on oltava päivän kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, takaisinmyyntisopimuksia, jotka voidaan purkaa yhden työpäivän ennakkoilmoituksella, tai käteisvaroja, jotka voidaan nostaa yhden työpäivän ennakkoilmoituksella. Tavanomainen rahamarkkinarahasto ei saa hankkia muita omaisuuseriä kuin päivän kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, jos omaisuuserien hankinta johtaisi siihen, että kyseinen rahamarkkinarahasto sijoittaisi alle 7,5 prosenttia sijoitussalkustaan päivän kuluessa erääntyviin omaisuuseriin;

d)

vähintään 15 prosenttia sen varoista on oltava viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, takaisinmyyntisopimuksia, jotka voidaan purkaa viiden työpäivän ennakkoilmoituksella, tai käteisvaroja, jotka voidaan nostaa viiden työpäivän ennakkoilmoituksella. Tavanomainen rahamarkkinarahasto ei saa hankkia muita omaisuuseriä kuin viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, jos omaisuuserien hankinta johtaisi siihen, että kyseinen rahamarkkinarahasto sijoittaisi alle 15 prosenttia sijoitussalkustaan viikon kuluessa erääntyviin omaisuuseriin;

e)

rahamarkkinainstrumentit tai muiden rahamarkkinarahastojen osuudet tai osakkeet voidaan d alakohdassa tarkoitetussa laskennassa sisällyttää viikon kuluessa erääntyviin omaisuuseriin siten, että niiden osuus on enintään 7,5 prosenttia sen varoista, edellyttäen, että ne voidaan lunastaa ja selvittää viiden työpäivän kuluessa.

i)

tavanomainen rahamarkkinarahasto voi vapaasti käyttää myyntioptiota sen lunastuspäivänä;

ii)

myyntioption lunastushinta pysyy lähellä instrumentin odotettua arvoa lunastuspäivänä;

iii)

tavanomaisen rahamarkkinarahaston investointistrategia viittaa siihen, että optio erittäin todennäköisesti lunastetaan lunastuspäivänä.

i)

tällaisten instrumenttien sopimusperusteiseen jaksotusaikatauluun; tai

ii)

niiden kohde-etuuksien jaksotusaikatauluun, joista tällaisten instrumenttien lunastukseen tarvittavat kassavirrat tuotetaan.

a)

säännönmukaisuudet, jotka ovat havaittavissa sijoittajien käteisvarojen tarpeissa, mukaan luettuna rahamarkkinarahastossa omistettujen osakkeiden lukumäärän syklinen kehitys;

b)

eri sijoittajien riskiaversio;

c)

se, missä määrin rahamarkkinarahaston eri sijoittajien välillä on korrelaatiota tai läheisiä sidoksia.

a)

hypoteettiset muutokset rahamarkkinarahaston sijoitussalkussa olevien omaisuuserien likviditeetissä;

b)

hypoteettiset muutokset rahamarkkinarahaston sijoitussalkussa olevien omaisuuserien luottoriskin suuruudessa, luottotapahtumat ja luokitustapahtumat mukaan luettuina;

c)

hypoteettiset korkojen ja valuuttakurssien muutokset;

d)

hypoteettiset lunastusten määrät;

e)

niiden indeksien, joihin sijoitussalkkujen arvopapereiden korot on sidottu, välisten erojen hypoteettinen laajentuminen tai supistuminen;

f)

koko talouteen vaikuttavat hypoteettiset makrotason järjestelmähäiriöt.

a)

rahamarkkinarahaston omaisuuserä on arvostettava käyttäen varovaisinta osto- ja myyntitarjousta, jollei positiota voi kyseisen omaisuuserän osalta sulkea markkinoiden perusteella määräytyvään keskikurssiin;

b)

on käytettävä ainoastaan laadukkaita markkinatietoja; näitä tietoja on arvioitava kaikkien seuraavien tekijöiden perusteella:

a)

kyseisen omaisuuserän markkinoiden volyymi ja liikevaihto;

b)

liikkeeseenlaskumäärä ja osuus, jonka rahamarkkinarahasto aikoo ostaa tai myydä liikkeeseenlaskusta;

c)

omaisuuserään liittyvä markkinariski, korkoriski ja luottoriski.

a)

julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavan kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston osuudet tai osakkeet voidaan laskea liikkeeseen tai lunastaa hintaan, joka on yhtä suuri kuin kyseisen rahamarkkinarahaston kiinteä osuus- tai osakekohtainen nettoarvo;

b)

alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahaston osuudet tai osakkeet voidaan laskea liikkeeseen tai lunastaa hintaan, joka on yhtä suuri kuin kyseisen rahamarkkinarahaston kiinteä osuus- tai osakekohtainen nettoarvo, mutta ainoastaan, jos 32 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti laskettu kiinteä osuus- tai osakekohtainen nettoarvo poikkeaa 30 artiklan mukaisesti lasketusta osuus- tai osakekohtaisesta nettoarvosta enintään 20 korkopisteellä.

a)

aina kun 24 artiklan 1 kohdan e alakohdassa vahvistettu viikon kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuus laskee alle 30 prosentin julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavan kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston tai alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahaston kokonaisvaroista ja päiväkohtaiset nettolunastukset ylittävät yksittäisen työpäivän kuluessa 10 prosenttia kokonaisvaroista, julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavan kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston tai alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahaston hoitajan on välittömästi ilmoitettava asiasta sen hallitukselle, ja hallituksen on tehtävä dokumentoitu tilannearvio, jonka perusteella päätetään asianmukaisesta toimintatavasta ottaen huomioon sijoittajien edut, sekä päätettävä, sovelletaanko yhtä tai useampaa seuraavista toimenpiteistä:

b)

aina kun 24 artiklan 1 kohdan e alakohdassa vahvistettu viikon kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuus laskee alle 10 prosentin julkisen sektorin velkainstrumentteihin sijoittavan kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston tai alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahaston kokonaisvaroista, tällaisen rahamarkkinarahaston hoitajan on välittömästi ilmoitettava asiasta sen hallitukselle, ja hallituksen on tehtävä dokumentoitu tilannearvio ja sovellettava kyseisen tilannearvion perusteella ja sijoittajien edut huomioon ottaen yhtä tai useampaa seuraavista toimenpiteistä sekä dokumentoitava valintansa syyt:

a)

kolmas osapuoli antaa rahamarkkinarahastolle käteisvaroja;

b)

kolmas osapuoli ostaa rahamarkkinarahaston omaisuuseriä ylihintaan;

c)

kolmas osapuoli ostaa rahamarkkinarahaston osuuksia tai osakkeita lisätäkseen rahaston likviditeettiä;

d)

kolmas osapuoli laskee liikkeeseen minkä tahansa eksplisiittisen tai implisiittisen vakuuden, takauksen tai tukikirjeen rahamarkkinarahaston hyväksi;

e)

kolmas osapuoli toteuttaa muita toimia, joiden suorana tai välillisenä tavoitteena on pitää yllä rahamarkkinarahaston likviditeettiprofiilia ja osuus- tai osakekohtaista nettoarvoa.

a)

rahamarkkinarahaston sijoitussalkun maturiteettierittely;

b)

rahamarkkinarahaston luottoprofiili;

c)

rahamarkkinarahaston painotettu keskimääräinen maturiteetti ja painotettu keskimääräinen elinaika;

d)

yksityiskohtaiset tiedot kymmenestä suurimmasta rahamarkkinarahastossa olevasta omaisuuserästä, mukaan luettuina nimi, maa, maturiteetti ja omaisuuserätyyppi sekä vastapuoli, kun on kyse takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimuksista;

e)

rahamarkkinarahaston omaisuuserien kokonaisarvo;

f)

rahamarkkinarahaston nettotuotto.

a)

rahamarkkinarahasto ei ole taattu sijoitus;

b)

rahamarkkinarahastoon tehty sijoitus poikkeaa talletukseen tehdystä sijoituksesta ja erityisesti että rahamarkkinarahastoon sijoitettu pääoma saattaa vaihdella;

c)

rahamarkkinarahasto ei turvaudu ulkopuoliseen tukeen taatakseen likviditeettinsä tai vakauttaakseen osuus- tai osakekohtaisen nettoarvonsa;

d)

sijoittaja kantaa riskin pääoman menetyksestä.

a)

rahamarkkinarahaston tyyppi ja ominaispiirteet;

b)

salkkuindikaattorit, kuten omaisuuserien kokonaisarvo, nettoarvo, painotettu keskimääräinen maturiteetti, painotettu keskimääräinen elinaika, maturiteettierittely, likviditeetti ja tuotto;

c)

stressitestien tulokset ja tarvittaessa ehdotettu toimintasuunnitelma;

d)

tiedot rahamarkkinarahaston sijoitussalkussa olevista omaisuuseristä:

e)

rahamarkkinarahaston velkoja koskevat tiedot:

a)

jokainen tapahtuma, jossa omaisuuserän 29 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti jaksotettuun hankintamenoon perustuvaa arvostusmenetelmää käyttäen arvostettu hinta poikkeaa kyseisen omaisuuserän 29 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti lasketusta hinnasta yli 10 korkopisteellä;

b)

jokainen tapahtuma, jossa 32 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti laskettu kiinteä osuus- tai osakekohtainen nettoarvo poikkeaa 30 artiklan mukaisesti lasketusta osuus- tai osakekohtaisesta nettoarvosta yli 20 korkopisteellä;

c)

jokainen tapahtuma, jossa esiintyy 34 artiklan 3 kohdassa mainittu tilanne, ja hallituksen 34 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti toteuttamat toimenpiteet.

a)

oikeus pyytää tutustumista kaikkiin asiakirjoihin niiden muodosta riippumatta ja saada tai ottaa niistä jäljennös;

b)

oikeus pyytää rahamarkkinarahastoa tai rahamarkkinarahaston hoitajaa antamaan tietoja viivytyksettä;

c)

oikeus pyytää tietoa keneltä tahansa rahamarkkinarahaston tai rahamarkkinarahaston hoitajan toimintaan liittyvältä henkilöltä;

d)

oikeus tehdä tarkastuksia yrityksen tiloissa ilmoittaen tai ilmoittamatta etukäteen;

e)

oikeus varmistaa asianmukaisilla toimenpiteillä, että rahamarkkinarahasto tai rahamarkkinarahaston hoitaja noudattaa edelleen tämän asetuksen vaatimuksia;

f)

oikeus antaa määräys, jolla varmistetaan, että rahamarkkinarahasto tai rahamarkkinarahaston hoitaja noudattaa tämän asetuksen vaatimuksia ja pidättäytyy tekemästä uudelleen mitään sellaista, joka voitaisiin katsoa tämän asetuksen rikkomiseksi.

a)

ei noudata jotakin omaisuuserien koostumusta koskevista vaatimuksista ja rikkoo näin 9–16 artiklaa;

b)

ei noudata jotakin sijoitussalkkua koskevista vaatimuksista ja rikkoo näin 17, 18, 24 tai 25 artiklaa;

c)

on saanut toimiluvan antamalla virheellisiä tietoja tai muutoin säännösten vastaisella tavalla ja rikkoo näin 4 tai 5 artiklaa;

d)

käyttää nimitystä ”rahamarkkinarahasto” tai muuta nimitystä, joka viittaa siihen, että yhteissijoitusyritys tai vaihtoehtoinen sijoitusrahasto on rahamarkkinarahasto, ja rikkoo näin 6 artiklaa;

e)

ei noudata jotakin sisäisen luottolaadun arviointia koskevista vaatimuksista ja rikkoo näin 19 tai 20 artiklaa;

f)

ei noudata jotakin hallinnointia, dokumentaatiota tai avoimuutta koskevista vaatimuksista ja rikkoo näin 21, 23, 26, 27, 28 tai 36 artiklaa;

g)

ei noudata jotakin arvostamista koskevista vaatimuksista ja rikkoo näin 29, 30, 31, 32, 33 tai 34 artiklaa.

a)

toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseinen rahamarkkinarahasto tai rahamarkkinarahaston hoitaja noudattaa asiaankuuluvia säännöksiä;

b)

peruutettava 4 tai 5 artiklan mukaisesti myönnetty toimilupa.

a)

analysoidaan tämän asetuksen soveltamisesta saatuja kokemuksia ja sen vaikutuksia sijoittajiin, rahamarkkinarahastoihin ja rahamarkkinarahastojen hoitajiin unionissa;

b)

arvioidaan rahamarkkinarahastojen roolia jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemien tai takaamien velkakirjojen ostamisessa;

c)

otetaan huomioon jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemien tai takaamien velkakirjojen erityispiirteet ja niiden rooli jäsenvaltioiden rahoituksessa;

d)

otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 575/2013 509 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kertomus;

e)

otetaan huomioon tämän asetuksen vaikutus lyhytaikaisen rahoituksen markkinoihin;

f)

otetaan huomioon sääntelykehitys kansainvälisellä tasolla.

30.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 169/46

I OSASTO:

I luku:

II luku:

1 jakso:

2 jakso:

III luku:

1 jakso:

2 jakso:

3 jakso:

4 jakso:

IV luku:

1 jakso:

2 jakso:

3 jakso:

4 jakso:

5 jakso:

6 jakso:

II OSASTO:

1 luku:

1 jakso:

2 jakso:

3 jakso:

4 jakso:

5 jakso:

II luku:

III luku:

1 jakso:

2 jakso:

3 jakso:

4 jakso:

5 jakso:

6 jakso:

III OSASTO:

(1)

Neuvoston direktiivejä 82/891/ETY (3) ja 89/666/ETY (4) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä 2005/56/EY (5), 2009/101/EY (6), 2011/35/EU (7) ja 2012/30/EU (8) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (9). Sen vuoksi mainitut direktiivit olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Perussopimuksen 50 artiklan 2 kohdan g alakohdassa ja sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetussa yleisessä toimintaohjelmassa tarkoitettu yhteensovittaminen, joka aloitettiin ensimmäisellä neuvoston direktiivillä 68/151/ETY (10), on erityisen tärkeää julkisten osakeyhtiöiden kannalta, koska niiden toiminnalla on merkittävä osuus jäsenvaltioiden talouselämässä ja toiminta usein ulottuu yli kansallisten rajojen.

(3)

Yhdenmukaisen vähimmäissuojan varmistamiseksi julkisten osakeyhtiöiden osakkeenomistajille ja velkojille on erityisen tärkeää sovittaa yhteen ne kansalliset säännökset, jotka koskevat tällaisten osakeyhtiöiden perustamista sekä niiden pääoman säilyttämistä, korottamista ja alentamista.

(4)

Julkisen osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen tai perustamiskirjan on oltava unionissa sellainen, että jokainen asiasta kiinnostunut voi tutustua yhtiötä koskeviin perustietoihin, mukaan lukien sen pääoman tarkka rakenne.

(5)

Ulkopuolisten henkilöiden suoja olisi turvattava säännöksin, jotka rajoittavat osakeyhtiöiden ja muiden yhtiöiden, joissa vastuu on rajoitettu, nimissä tehtyjen sitoumusten pätemättömyyden perusteet mahdollisimman vähiin.

(6)

Oikeusvarmuuden vuoksi yhtiön ja ulkopuolisten henkilöiden välisissä suhteissa ja myös yhtiön jäsenten keskinäisissä suhteissa on tarpeen rajoittaa pätemättömyysperusteita ja pätemättömyyden taannehtivaa vaikutusta sekä asettaa lyhyt määräaika, jonka kuluessa ulkopuoliset henkilöt voivat hakea muutosta päätökseen yhtiön pätemättömyydestä.

(7)

Julkistamista, osakeyhtiöiden ja muiden yhtiöiden, joissa vastuu on rajoitettu, sitoumusten pätevyyttä sekä tällaisten yhtiöiden pätemättömyyttä koskevien kansallisten säännösten yhteensovittaminen on erityisen tärkeää varsinkin ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaamiseksi.

(8)

Tärkeimmät yhtiötä koskevat asiakirjat olisi julkistettava, jotta ulkopuoliset henkilöt voivat tutustua niihin ja saada tietoja yhtiöstä, erityisesti siitä, keillä on oikeus edustaa yhtiötä.

(9)

Yhtiöiden olisi voitava valita, toimittavatko ne pakolliset asiakirjat ja tiedot paperilla vai sähköisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä asetettujen olennaisten vaatimusten ja velvoitteiden soveltamista.

(10)

Asianosaisten olisi voitava saada rekisteristä jäljennös näistä asiakirjoista ja tiedoista paperilla tai sähköisesti.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää julkaista virallinen julkaisu, joka on nimetty pakollisten asiakirjojen ja tietojen julkaisemista varten, paperisena tai sähköisessä muodossa tai järjestää tietojen julkistaminen yhtä tehokkaalla tavalla.

(12)

Yritystietojen saatavuutta toisesta maasta olisi helpotettava antamalla mahdollisuus rekisteröidä vaaditut asiakirjat ja tiedot vapaaehtoisesti muillakin kielillä pakollisen, yhdellä yrityksen jäsenvaltiossa sallitulla kielellä tapahtuvan julkistamisen lisäksi. Vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien osapuolten olisi voitava käyttää näitä käännöksiä.

(13)

On asianmukaista selventää, että kaikissa yhtiöiden kirjeissä ja tilauslomakkeissa, ovatpa ne paperilla tai muulla välineellä tuotettuja, on esitettävä tässä direktiivissä luetellut pakolliset tiedot. Teknologian kehityksen perusteella olisi myös asianmukaista säätää, että pakolliset tiedot on esitettävä yhtiöiden internetsivuilla.

(14)

Tällä hetkellä sivuliikkeen tai tytäryhtiön perustaminen on yksi mahdollisuus yhtiöille käyttää sijoittautumisoikeuttaan toisessa jäsenvaltiossa.

(15)

Sivuliikkeiden osalta varsinkin se, ettei julkistamista ole yhteensovitettu, aiheuttaa osakkeenomistajien ja ulkopuolisten suojan osalta eroja yhtäältä niiden yhtiöiden, jotka toimivat muissa jäsenvaltioissa avaamalla sivuliikkeitä, ja toisaalta niiden yhtiöiden, jotka toimivat siellä perustamalla tytäryhtiöitä, välillä.

(16)

Yhtiöiden kanssa sivuliikkeiden välityksellä asioivien henkilöiden etujen suojaamiseksi jäsenvaltiossa, jossa sivuliike sijaitsee, tarvitaan julkistamistoimenpiteitä. Joissakin suhteissa sivuliikkeen taloudellinen ja yhteiskunnallinen vaikutus voi olla verrattavissa tytäryhtiön vastaavaan vaikutukseen siten, että yleinen etu vaatii yhtiötä koskevien tietojen julkistamista siellä, missä sivuliike on. Tällaisen julkistamisen toteuttamiseksi on tarpeen ottaa käyttöön menettely, joka jo on käytössä unionissa pääomayhtiöiden osalta.

(17)

Tämä julkistaminen koskee erinäisiä tärkeitä asiakirjoja ja tietoja sekä niiden muutoksia.

(18)

Lukuun ottamatta kelpoisuutta edustaa yhtiötä, yhtiön nimeä ja oikeudellista muotoa, yhtiön purkautumista ja yhtiötä koskevaa maksukyvyttömyysmenettelyä tämä julkistaminen voidaan rajoittaa pelkästään sivuliikettä koskeviin tietoihin sekä viittaukseen siihen rekisteriin, johon sivuliikkeen avannut yhtiö on merkitty, koska voimassa olevien unionin säännösten mukaan kaikki tiedot, jotka koskevat sanottua yhtiötä itseään, ovat saatavissa tuosta rekisteristä.

(19)

Sivuliikkeitä koskevat kansalliset säännökset tilinpäätösasiakirjojen julkistamisesta eivät ole perusteltuja enää sen jälkeen, kun tilinpäätösasiakirjojen laatimista, tarkastamista ja julkistamista koskevat kansalliset säännökset on sovitettu yhteen. Tämän vuoksi riittää, että sivuliikkeen rekisterissä julkistetaan yhtiön tilinpäätösasiakirjat sellaisina kuin yhtiö on ne tarkastuttanut ja julkistanut.

(20)

Sivuliikkeen kirjeissä ja tilauslomakkeissa olisi oltava samat tiedot kuin yhtiön kirjeissä ja tilauslomakkeissa, ja niissä on mainittava se rekisteri, johon sivuliike on merkitty.

(21)

Sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin tavoitteet toteutuvat täydellisesti, sekä kaikenlaisen yhtiön alkuperämaahan perustuvan syrjinnän välttämiseksi tämän direktiivin olisi koskettava myös kolmansien maiden lainsäädännön alaisten yhtiöiden avaamia sivuliikkeitä, jos mainittujen yhtiöiden oikeudellinen muoto on verrattavissa niiden yhtiöiden oikeudelliseen muotoon, joihin tätä direktiiviä sovelletaan. Tämä direktiivi ei koske kolmansista maista olevia yhtiöitä, ja sen vuoksi kyseisiin sivuliikkeisiin on tarpeen soveltaa erityisiä säännöksiä, jotka poikkeavat toisen jäsenvaltion lainsäädännön alaisten yhtiöiden sivuliikkeisiin sovellettavista säännöksistä.

(22)

Tämä direktiivi ei miltään osin vaikuta sivuliikkeitä muiden säädösten perusteella koskeviin julkistamisvaatimuksiin, esimerkiksi työntekijöiden tiedonsaantioikeutta koskevan työlainsäädännön tai verolainsäädännön perusteella taikka tilastollisia tarkoituksia varten vaadittaviin tietoihin.

(23)

Keskus-, kauppa- ja yhtiörekistereiden yhteenliittäminen on toimenpide, joka on tarpeen yritysten kannalta suotuisan oikeudellisen ympäristön ja verojärjestelmän luomiseksi. Sen odotetaan parantavan eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä keventämällä hallinnollista rasitusta ja lisäämällä oikeusvarmuutta sekä siten edistävän maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin päättymistä, joka on yksi Eurooppa 2020 -strategiassa määritetyistä ensisijaisista tavoitteista. Yhteenliittämisen olisi myös parannettava rekistereiden välistä viestintää rajojen yli tieto- ja viestintäteknisten innovaatioiden käytön myötä.

(24)

Euroopan sähköisen oikeuden monivuotisessa toimintaohjelmassa 2009–2013 (11) todettiin, että olisi kehitettävä Euroopan oikeusportaali, joka toimii ainoana eurooppalaisena sähköisenä yhteyspisteenä, jonka kautta voi tutustua oikeudellisiin tietoihin, oikeuslaitoksiin ja hallinnollisiin laitoksiin, rekistereihin, tietokantoihin ja muihin palveluihin, ja siinä pidetään keskus-, kauppa- ja yritysrekistereiden yhteenliittämistä tärkeänä tekijänä.

(25)

Yhtiöitä ja niiden muissa jäsenvaltioissa avattuja sivuliikkeitä koskevien tietojen saantia rajojen yli voidaan parantaa vain, jos kaikki jäsenvaltiot sitoutuvat mahdollistamaan sähköisen viestinnän rekistereiden kesken ja toimittamaan yksittäisille käyttäjille tietoja standardoidulla tavalla (identtinen sisältö ja yhteentoimivat tekniikat) kaikkialla unionissa. Palveluja tarjoavien jäsenvaltioiden rekistereiden, jäljempänä ’kansalliset rekisterit’, joiden olisi muodostettava rajapintoja eurooppalaisen keskusjärjestelmän, jäljempänä ’keskusjärjestelmä’, kanssa, olisi varmistettava tämä rekistereiden yhteentoimivuus. Keskusjärjestelmän olisi käsitettävä keskitetyt tietotekniset välineet palvelujen integroimiseksi ja sen olisi muodostettava yhteinen rajapinta. Kaikkien kansallisten rekistereiden olisi käytettävä tätä rajapintaa. Keskusjärjestelmän olisi myös tarjottava palveluja, jotka muodostavat rajapinnan Euroopan oikeusportaaliin, joka toimii eurooppalaisena sähköisenä yhteyspisteenä, sekä jäsenvaltioiden perustamiin valinnaisiin yhteyspisteisiin. Keskusjärjestelmä olisi suunniteltava vain välineeksi rekistereiden yhteenliittämiselle eikä erilliseksi yksiköksi, jolla on oikeushenkilöllisyys. Yksilöivien tunnisteiden perusteella keskusjärjestelmällä olisi voitava jakaa tietoja kunkin maan rekisteristä muiden jäsenvaltioiden asianomaisiin rekistereihin vakiomuotoisena viestinä (tietoteknisten järjestelmien kesken sähköisessä muodossa vaihdettavat viestit, kuten esimerkiksi xml) sekä asianomaisena kielitoisintona.

(26)

Tämän direktiivin tarkoituksena ei ole luoda keskitettyä rekisteritietokantaa, johon tallennetaan olennaisia tietoja yhtiöistä. Keskus-, kauppa- ja yhtiörekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän, jäljempänä ’rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmä’, toteuttamisvaiheessa olisi määriteltävä ainoastaan järjestelmän moitteettoman toiminnan edellyttämät tiedot. Tietoihin olisi sisällyttävä erityisesti operatiivisia tietoja, sanakirjoja ja sanastoja. Tämä olisi määritettävä ottaen huomioon myös tarve varmistaa rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän tehokas toiminta. Tietoja olisi käytettävä tarkoituksena mahdollistaa keskusjärjestelmän toimintojen toteuttaminen eikä niitä saisi koskaan saattaa suoraan julkisesti saataville. Keskusjärjestelmä ei myöskään saisi muuttaa kansallisiin rekistereihin tallennettujen yhtiöitä koskevien tietojen eikä rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta toimitettujen yhtiöitä koskevien tietojen sisältöä.

(27)

Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/17/EU (12) tavoitteena ei ole keskus-, kauppa- ja yhtiörekistereiden yhdenmukaistaminen, jäsenvaltioilla ei ole velvoitetta muuttaa rekisteriensä sisäistä järjestelmää, varsinkaan tietojen hallinnan ja säilyttämisen, maksujen sekä käytön ja julkistamisen osalta kansallisia tarkoituksia varten.

(28)

Euroopan oikeusportaalissa pitäisi käsitellä keskusjärjestelmän avulla kyselyjä, joita yksittäiset käyttäjät ovat esittäneet yhtiöitä ja niiden toisissa jäsenvaltioissa avattuja sivuliikkeitä koskevista, kansallisiin rekistereihin tallennetuista tiedoista. Tämän pitäisi mahdollistaa se, että portaalissa voidaan esittää hakutulokset sekä kaikilla unionin virallisilla kielillä ilmaistavat selittävät merkinnät, joissa luetellaan toimitetut tiedot. Jotta lisäksi voitaisiin parantaa kolmansien osapuolten suojaa muissa jäsenvaltioissa, portaaliin olisi asetettava saataville perustiedot tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyjen jäsenvaltioiden lakien nojalla julkistettujen asiakirjojen ja tietojen oikeudellisesta arvosta.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi voitava perustaa yksi tai useampi valinnainen yhteyspiste, mikä voi vaikuttaa keskusjärjestelmän käyttöön ja ylläpitoon. Tämän vuoksi komissiolle olisi ilmoitettava niiden perustamisesta sekä niiden toimintaan tehtävistä olennaisista muutoksista, erityisesti niiden sulkemisesta. Tällaisen ilmoituksen ei olisi mitenkään rajoitettava jäsenvaltioiden toimivaltaa valinnaisten yhteyspisteiden perustamisen ja toiminnan osalta.

(30)

Yhtiöillä ja niiden toisissa jäsenvaltioissa avatuilla sivuliikkeillä olisi oltava yksilöivä tunniste, jonka avulla ne voidaan yksiselitteisesti tunnistaa unionissa. Tunniste on tarkoitettu käytettäväksi rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta tapahtuvaan rekisterien väliseen viestintään. Siksi yhtiöitä ja sivuliikkeitä ei olisi velvoitettava lisäämään yksilöivää tunnistettaan tässä direktiivissä tarkoitettuihin kirjeisiinsä ja tilauslomakkeisiinsa. Niiden olisi edelleen käytettävä kansallista rekisterinumeroaan omassa viestinnässään.

(31)

Selkeän yhteyden muodostaminen yhtiöiden rekistereiden ja niiden muissa jäsenvaltioissa avattujen sivuliikkeiden rekistereiden välille olisi tehtävä mahdolliseksi; yhteys käsittää tietojenvaihdon yhtiön purkamis- tai maksukyvyttömyysmenettelyn avaamisesta ja päättymisestä ja yhtiön rekisteristä poistamisesta, jos tähän liittyy oikeusvaikutuksia yhtiön rekisterin jäsenvaltiossa. Vaikka jäsenvaltioiden olisi voitava päättää menettelyistä, joita ne noudattavat suhteessa niiden alueella rekisteröityihin sivuliikkeisiin, niiden olisi varmistettava vähintään se, että puretun yhtiön sivuliikkeet poistetaan rekisteristä ilman aiheetonta viivytystä ja tarvittaessa kyseessä olevan sivuliikkeen selvitysmenettelyjen jälkeen. Tätä velvoitetta ei olisi sovellettava sellaisten yhtiöiden sivuliikkeisiin, jotka on poistettu rekisteristä mutta joilla on oikeudellinen seuraaja, esimerkiksi, jos kyse on yhtiön oikeudellisen muodon muutoksesta, sulautumisesta, jakautumisesta tai sen sääntömääräisen kotipaikan rajatylittävästä siirrosta.

(32)

Tämän direktiivin rekistereiden yhteenliittämiseen liittyviä säännöksiä ei olisi sovellettava jäsenvaltion lainsäädännön piiriin kuulumattoman yhtiön toiseen jäsenvaltioon avaamaan sivuliikkeeseen.

(33)

Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että jos rekistereihin merkittävät yhtiöitä koskevat tiedot muuttuvat, nämä tiedot ajantasaistetaan ilman aiheetonta viivytystä. Ajantasaistus olisi yleensä julkistettava 21 päivän kuluessa siitä, kun täydellinen dokumentaatio näistä muutoksista on vastaanotettu; mainittu määräaika koskee myös kansallisen lainsäädännön mukaista oikeudellista tarkastusta. Mainittua määräaikaa olisi tulkittava siten, että jäsenvaltioita edellytetään toteuttamaan kohtuulliset toimenpiteet tässä direktiivissä säädetyn määräajan noudattamiseksi. Sitä ei olisi sovellettava tilinpäätösasiakirjoihin, jotka yhtiöiden on toimitettava kunakin varainhoitovuonna. Mainitun poissulkemisen perusteluna on kansallisten rekistereiden ylikuormitus raportointikausina. Kaikille jäsenvaltioille yhteisten yleisten oikeusperiaatteiden mukaisesti 21 päivän määräajan kuluminen olisi keskeytettävä, kun kyse on ylivoimaisesta esteestä.

(34)

Jos komissio päättää kehittää ja/tai käyttää keskusjärjestelmää kolmannen osapuolen kautta, se olisi tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (13) mukaisesti. Jäsenvaltioiden asianmukainen osallistuminen tähän prosessiin olisi varmistettava siten, että julkisen hankintamenettelyn yhteydessä määritetään tekniset eritelmät täytäntöönpanosäädöksin, jotka hyväksytään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (14) 5 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

(35)

Jos komissio päättää pitää yllä keskusjärjestelmää kolmannen osapuolen kautta, olisi varmistettava rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän tarjoamien palvelujen jatkuvuus ja keskusjärjestelmän toiminnan asianmukainen julkinen valvonta. Keskusjärjestelmän operatiivista hallinnointia koskevat yksityiskohtaiset säännöt olisi vahvistettava täytäntöönpanosäädöksin, jotka hyväksytään asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti. Jäsenvaltioiden osallistuminen koko järjestelmän toimintaan olisi joka tapauksessa varmistettava siten, että komissio ja jäsenvaltioiden edustajat käyvät säännöllistä vuoropuhelua rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän toimintaa ja sen tulevaa kehittämistä koskevista kysymyksistä.

(36)

Keskus-, kauppa- ja yhtiörekistereiden yhteenliittäminen edellyttää teknisiltä ominaisuuksiltaan erilaisten kansallisten järjestelmien yhteensovittamista. Tähän liittyy niiden teknisten toimenpiteiden ja eritelmien hyväksyminen, joissa on otettava huomioon rekistereiden eroavuudet. Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta kyseisten teknisten ja toiminnallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

(37)

Tämän direktiivin ei olisi rajoitettava jäsenvaltioiden oikeuksia periä maksuja rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta saatavista yhtiöitä koskevista tiedoista, jos kansallisessa lainsäädännössä edellytetään, että tällaisia maksuja peritään. Tästä syystä rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmää koskevien toimenpiteiden ja eritelmien olisi oltava sellaisia, että on mahdollista laatia maksuja koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Tämän direktiivin ei olisi tässä mielessä vaikutettava tekniseen erityisratkaisuun, koska maksuja koskevat yksityiskohtaiset säännöt olisi määritettävä täytäntöönpanosäädöksien hyväksymisen yhteydessä ottaen huomioon laajalti käytettävissä olevat verkkomaksujärjestelyt.

(38)

Saattaisi olla toivottavaa, että kolmannet maat voisivat tulevaisuudessa osallistua rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmään.

(39)

Rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän rahoitusta koskeva tasapuolinen ratkaisu tarkoittaa sitä, että sekä unioni että sen jäsenvaltiot osallistuvat järjestelmän rahoitukseen. Jäsenvaltioiden olisi vastattava rahoitusosuudestaan, joka aiheutuu niiden omien kansallisten rekisteriensä mukauttamisesta kyseiseen järjestelmään, kun taas keskeiset tekijät, eli keskusjärjestelmä ja Euroopan oikeusportaali, jotka toimivat eurooppalaisena yhteyspisteenä, olisi rahoitettava unionin yleisen talousarvion asianmukaisesta budjettikohdasta. Komissiolle olisi tämän direktiivin muiden kuin oleellisten osien täydentämiseksi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti yritystietojen saamisesta perittävien maksujen osalta. Tämä ei vaikuta kansallisten rekistereiden mahdollisuuteen periä maksuja, mutta siihen saattaa liittyä lisämaksu, jolla yhteisrahoitetaan keskusjärjestelmän ylläpitoa ja toimintaa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(40)

Olisi vahvistettava unionin säännökset sen pääoman säilyttämisestä, joka on velkojien saatavien turvana, ja erityisesti olisi kiellettävä kaikenlainen pääoman alentaminen jakamalla sitä osakkeenomistajille, jos nämä eivät ole siihen oikeutettuja, sekä asetettava rajoituksia julkisten osakeyhtiöiden oikeudelle hankkia omia osakkeitaan.

(41)

Rajoituksia, jotka koskevat julkisen osakeyhtiön oikeutta hankkia omia osakkeitaan, olisi sovellettava yhtiön omiin hankintoihin sekä sellaisen henkilön hankintoihin, joka toimii omissa nimissään mutta kyseisen yhtiön lukuun.

(42)

Sen estämiseksi, että julkinen osakeyhtiö käyttää tällaisiin hankintoihin toista yhtiötä, jossa sillä on äänimäärän enemmistö tai jossa se voi muuten käyttää määräysvaltaa, noudattamatta tässä suhteessa asetettuja rajoituksia, järjestelyjen, jotka koskevat yhtiön oikeutta hankkia omia osakkeitaan, olisi katettava tällaisen toisen yhtiön tärkeimmät ja useimmin toistuvat osakkeiden hankinnat. Näiden järjestelyjen olisi katettava osakkeiden merkintä julkisissa osakeyhtiöissä.

(43)

Tämän direktiivin kiertämisen estämiseksi on syytä ulottaa johdanto-osan 42 kappaleessa tarkoitetut järjestelyt koskemaan tässä direktiivissä tarkoitettuja osakeyhtiöitä ja muita yhtiöitä, joissa vastuu on rajoitettu, sekä kolmannen maan lainsäädännön alaisia yhtiöitä, joilla on vastaava oikeudellinen muoto.

(44)

Jos julkisen osakeyhtiön ja toisen yhtiön, kuten esimerkiksi sellaisen yhtiön, jota tarkoitetaan johdanto-osan 42 kappaleessa, suhde on ainoastaan välillinen, on syytä joustaa säännöksistä, joita sovelletaan, kun tämä suhde on välitön, säätämällä äänioikeuksien käyttämisen kieltämisestä vähimmäistoimenpiteenä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.

(45)

Lisäksi on perusteltua sulkea sellaiset tapaukset tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, joissa ammattimaisen toiminnan erityisluonteen johdosta on poissuljettua, että tämän direktiivin tavoitteet vaarantuisivat.

(46)

Perussopimuksen 50 artiklan 2 kohdan g alakohdan tavoitteet huomioon ottaen pääoman korottamista tai alentamista koskevassa jäsenvaltioiden lainsäädännössä on tarpeen varmistaa, että samassa asemassa olevien osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä periaatetta sellaisten velkojien suojaamisesta, joiden saatavat ovat syntyneet ennen alentamispäätöstä, noudatetaan ja yhdenmukaistetaan.

(47)

Standardoidun velkojien suojan vahvistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa velkojien olisi voitava turvautua tietyin ehdoin oikeudellisiin tai hallinnollisiin menettelyihin, jos niiden saatavat ovat uhattuina julkisen osakeyhtiön pääoman alentamisen seurauksena.

(48)

Varmistaakseen markkinoiden väärinkäytön ehkäisemisen jäsenvaltioiden olisi tämän direktiivin täytäntöönpanossa otettava huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (15) säännökset.

(49)

Jäsenten ja ulkopuolisten etujen suojaaminen edellyttää, että julkisten osakeyhtiöiden sulautumista koskeva jäsenvaltioiden lainsäädäntö sovitetaan yhteen ja että kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädännöissä on säännökset sulautumisesta.

(50)

Tämän yhteensovittamisen yhteydessä on erityisen tärkeää, että sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeenomistajat saavat riittävästi mahdollisimman puolueetonta tietoa ja että heidän oikeuksiaan suojataan asianmukaisesti. Riippumattoman asiantuntijan osakkeenomistajia varten tekemää sulautumissuunnitelman tarkastusta ei ole kuitenkaan tarpeen vaatia, jos kaikki osakkeenomistajat katsovat, että siitä voidaan luopua.

(51)

Velkojia, mukaan lukien joukkovelkakirjojen haltijat, ja niitä, joilla on kyseisiä yhtiöitä kohtaan muita vaatimuksia, olisi suojattava niin, ettei sulautuminen vaikuta haitallisesti heidän etuihinsa.

(52)

Jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi säädettyjen julkistamisvaatimusten olisi koskettava myös sulautumisia ulkopuolisten riittävän tiedonsaannin varmistamiseksi.

(53)

Julkisten osakeyhtiöiden sulautumisten yhteydessä jäsenille ja ulkopuolisille annettavien takeiden olisi katettava tietyt oikeudelliset menettelyt, jotka ovat merkittäviltä osin samanlaisia kuin sulautuminen, jottei velvollisuutta tarjota tällaista suojaa voida kiertää.

(54)

Oikeusvarmuuden turvaamiseksi kysymyksessä olevien yhtiöiden, niiden ja ulkopuolisten sekä niiden jäsenten välisissä suhteissa pätemättömyyteen johtavia tilanteita on tarpeen rajoittaa säätämällä, että puutteet on voitava oikaista aina kun se on mahdollista, sekä rajoittamalla sitä määräaikaa, jossa pätemättömyyttä koskeva oikeudenkäynti voidaan panna vireille.

(55)

Tällä direktiivillä myös helpotetaan eri jäsenvaltioissa toimivien pääomayhtiöiden rajatylittävää sulautumista. Jäsenvaltioiden lainsäädännössä olisi sallittava yhdessä jäsenvaltiossa toimivan pääomayhtiön rajatylittävä sulautuminen toisessa jäsenvaltiossa toimivan pääomayhtiön kanssa, jos kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä sallitaan näiden yhtiömuotojen väliset sulautumiset.

(56)

Rajatylittävien sulautumisten helpottamiseksi olisi täsmennettävä, että jollei tässä direktiivissä toisin säädetä, rajatylittävään sulautumiseen osallistuviin yhtiöihin ja kolmansiin osapuoliin sovelletaan edelleen niitä kansallisia säännöksiä ja muodollisuuksia, joiden alainen yhtiö on ja joita sovellettaisiin jäsenvaltion sisällä tapahtuviin sulautumisiin. Tässä direktiivissä tarkoitetuilla kansallisilla säännöksillä ja muodollisuuksilla ei saisi rajoittaa sijoittautumisvapautta eikä pääoman vapaata liikkuvuutta, paitsi jos tämä on perusteltua unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja erityisesti, jos yleinen etu sitä vaatii ja jos rajoitukset ovat välttämättömiä ja asianmukaisia tällaisten ensisijaisten vaatimusten täyttämiseksi.

(57)

Kaikkien eri jäsenvaltioissa sijaitsevien rajatylittävään sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden olisi noudatettava samansisältöistä sulautumissuunnitelmaa. Tämän vuoksi olisi täsmennettävä tämän yhteisen suunnitelman vähimmäissisältö ja annettava yhtiöille mahdollisuus sopia muista ehdoista.

(58)

Yhtiöiden jäsenten ja ulkopuolisten etujen suojaamiseksi sekä rajatylittävää sulautumista koskeva yhteinen suunnitelma että rajatylittävän sulautumisen toteutuminen olisi julkistettava tekemällä siitä kunkin sulautumiseen osallistuvan yhtiön osalta merkintä asianmukaiseen julkiseen rekisteriin.

(59)

Kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädännössä olisi säädettävä rajatylittävää sulautumista koskevaa yhteistä suunnitelmaa käsittelevästä kansallisesta kertomuksesta, joka yhden tai useamman asiantuntijan on laadittava kansallisella tasolla jokaisen sulautumiseen osallistuvan yhtiön osalta. Rajatylittävän sulautumisen yhteydessä aiheutuvien asiantuntijakulujen rajoittamiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta laatia yhteinen kertomus, joka on tarkoitettu kaikille rajatylittävään sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden jäsenille. Rajatylittävää sulautumista koskeva yhteinen suunnitelma olisi hyväksyttävä kunkin sulautumiseen osallistuvan yhtiön yhtiökokouksessa.

(60)

Rajatylittävien sulautumismenettelyjen helpottamiseksi olisi säädettävä, että kansalliset viranomaiset ovat vastuussa toimivaltansa piiriin kuuluvien, sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden päätöksentekomenettelyjen toteuttamisen ja lainmukaisuuden valvonnasta, kun taas rajatylittävän sulautumisen toteuttamisen ja lainmukaisuuden valvonnasta on vastuussa se kansallinen viranomainen, jonka toimivallan piiriin rajatylittävän sulautumisen kautta muodostettava yhtiö kuuluu. Tämä kansallinen viranomainen voisi olla tuomioistuin, notaari tai muu kyseisen jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen. Lisäksi on määritettävä, minkä jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan määritellään ajankohta, jolloin rajatylittävä sulautuminen tulee voimaan; asiassa sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alainen rajatylittävän sulautumisen kautta muodostettava yhtiö on.

(61)

Yhtiöiden jäsenten ja kolmansien etujen suojaamiseksi on määritettävä rajatylittävän sulautumisen oikeusvaikutukset ja käsiteltävä erikseen tilanteet, joissa sulautumisen kautta muodostettava yhtiö on vastaanottava yhtiö tai uusi yhtiö. Oikeusvarmuuden turvaamiseksi olisi kiellettävä rajatylittävän sulautumisen julistaminen mitättömäksi sen jälkeen, kun sulautuminen on tullut voimaan.

(62)

Tämä direktiivi ei rajoita yrityskeskittymien valvontaa koskevan lainsäädännön soveltamista unionin tasolla neuvoston asetuksella (EY) N:o 139/2004 (16) eikä jäsenvaltioiden tasolla.

(63)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta luotonvälittäjiä tai muita rahoituslaitoksia koskevan unionin lainsäädännön eikä näiden unionin säädösten nojalla annettujen kansallisten säädösten soveltamista.

(64)

Tämä direktiivi ei estä soveltamasta jäsenvaltioiden säädöksiä, joissa edellytetään tietoja rajatylittävän sulautumisen tuloksena muodostettavalle yhtiölle ehdotetusta keskushallinnon sijoituspaikasta tai päätoimipaikasta.

(65)

Työntekijöiden muiden kuin henkilöstön osallistumista koskevien oikeuksien olisi edelleen perustuttava jäsenvaltioiden antamiin säädöksiin, joihin viitataan neuvoston direktiiveissä 98/59/EY (17) ja 2001/23/EY (18), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2002/14/EY (19) sekä 2009/38/EY (20).

(66)

Jos työntekijöillä on henkilöstön osallistumista koskevia oikeuksia jossakin sulautumiseen osallistuvista yhtiöistä tässä direktiivissä tarkoitetuissa olosuhteissa ja jos sen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, jossa rajatylittävän sulautumisen tuloksena muodostettavan yhtiön sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, ei säädetä samanlaajuisesta henkilöstöedustuksesta, kuin on ollut käytössä asianomaisissa sulautumiseen osallistuvissa yhtiöissä – mukaan lukien ne hallituksen tai muun hallintoelimen komiteat, joilla on päätöksentekovaltaa – tai jos kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä rajatylittävän sulautumisen tuloksena muodostettavaan yhtiöön kuuluvien työntekijöiden oikeudesta käyttää vastaavia oikeuksia, henkilöstön osallistumista koskevat säännöt olisi määritettävä uudelleen rajatylittävän sulautumisen tuloksena muodostettavassa yhtiössä. Näiden sääntöjen lähtökohtana pitäisi olla neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2157/2001 (21) ja neuvoston direktiivissä 2001/86/EY (22) säädetyt periaatteet ja menettelyt, kuitenkin välttämättöminä pidettävin muutoksin, koska rajatylittävän sulautumisen tuloksena muodostettavaan yhtiöön sovelletaan sen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, jossa yhtiön sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee. Jäsenvaltiot voivat direktiivin 2001/86/EY 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti varmistaa, että tämän direktiivin 133 artiklan mukaiset neuvottelut aloitetaan viipymättä, jotta sulautuminen ei viivästy tarpeettomasti.

(67)

Jotta voitaisiin määritellä henkilöstön osallistumisen laajuus asianomaisissa sulautumiseen osallistuvissa yhtiöissä, olisi otettava huomioon myös henkilöstön edustajien osuus yhtiön tulosyksiköt kattavan johtoryhmän jäsenistä.

(68)

Jäsenten ja ulkopuolisten etujen suojaaminen edellyttää, että julkisten osakeyhtiöiden jakautumista koskeva jäsenvaltioiden lainsäädäntö sovitetaan yhteen, jos jäsenvaltiot sallivat tällaiset jakautumiset.

(69)

Tämän yhteensovittamisen yhteydessä on erityisen tärkeää, että jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden osakkeenomistajat saavat riittävästi mahdollisimman puolueetonta tietoa ja että heidän oikeuksiaan suojataan aiheellisella tavalla.

(70)

Velkojia, mukaan lukien joukkovelkakirjojen haltijat, ja niitä, joilla on julkisten osakeyhtiöiden jakautumiseen osallistuvia yhtiöitä kohtaan muita vaatimuksia, olisi suojattava niin, että jakautuminen ei vaikuta haitallisesti heidän etuihinsa.

(71)

Ulkopuolisten tämän direktiivin I osaston III luvun 1 jakson mukaisen, riittävän tiedonsaannin varmistamiseksi julkistamisvaatimusten olisi koskettava myös jakautumisia.

(72)

Sen varmistamiseksi, ettei jakautumisen yhteydessä jäsenille ja ulkopuolisille annettavaa suojaa voida kiertää, näille annettavien takeiden olisi katettava myös tietyt oikeudelliset menettelyt, jotka ovat merkittäviltä osin samanlaisia kuin jakautuminen.

(73)

Oikeusvarmuuden turvaamiseksi jakautumiseen osallistuvien julkisten osakeyhtiöiden, niiden ja ulkopuolisten sekä niiden jäsenten välisissä suhteissa pätemättömyyteen johtavia tilanteita olisi rajoitettava säätämällä, että puutteet olisi voitava oikaista aina kun se on mahdollista, sekä rajoittamalla sitä määräaikaa, jossa pätemättömyyttä koskeva oikeudenkäynti voidaan panna vireille.

(74)

Yhtiöiden verkkosivustot tai muut verkkosivustot tarjoavat eräissä tapauksissa vaihtoehdon yritysrekisterien kautta tapahtuvalle julkistamiselle. Jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä ne muut verkkosivustot, joita yhtiöt voivat käyttää maksutta tällaiseen julkistamiseen ja joihin kuuluvat esimerkiksi yritysten etujärjestöjen tai kauppakamarien verkkosivustot taikka tässä direktiivissä tarkoitetun sähköisen keskusjärjestelmän verkkosivusto. Jos on mahdollista käyttää yhtiöiden verkkosivustoja tai muita verkkosivustoja sulautumis- ja jakautumissuunnitelmien ja muiden sellaisten asiakirjojen, jotka on annettava osakkeenomistajien ja velkojien saataville prosessin aikana, olisi noudatettava verkkosivuston turvallisuutta ja asiakirjojen aitoutta koskevia takeita.

(75)

Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, ettei II osaston I ja III luvussa tarkoitettujen yhtiöiden sulautumista tai jakautumista koskevaa laajaa raportointia tai tiedottamista koskevien velvoitteiden noudattaminen ole tarpeen, kun sulautumiseen tai jakautumiseen osallistuvien yhtiöiden kaikki osakkeenomistajat ovat sitä mieltä, että näiden velvoitteiden noudattamisesta voidaan luopua.

(76)

Mitkään II osaston I ja III luvun muutokset, joilla sallitaan tällaiset osakkeenomistajien sopimukset, eivät saisi vaikuttaa sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden velkojainsuojajärjestelmiin eivätkä näiden yhtiöiden työntekijöiden ja julkisten viranomaisten, kuten veroviranomaisten, jotka valvovat sulautumista tai jakautumista voimassa olevan unionin oikeuden mukaisesti, tiedonsaannin varmistamiseksi annettuihin säännöksiin.

(77)

Välitilinpäätöksen laatimista ei ole tarpeen vaatia silloin, kun säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperiensa liikkeeseenlaskija julkaisee puolivuotiskatsauksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (23) mukaisesti.

(78)

Riippumattoman asiantuntijan lausuntoa, joka koskee muun vastikkeen kuin rahan suorittamista, ei useinkaan tarvita silloin, kun sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä on laadittava myös osakkeenomistajien tai velkojien etuja suojaava riippumattoman asiantuntijan lausunto. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava näissä tapauksissa vapauttaa yhtiöt muun vastikkeen kuin rahan suorittamiseen liittyvien tietojen ilmoittamista koskevasta vaatimuksesta tai säätää, että sama asiantuntija voi laatia molemmat lausunnot.

(79)

Henkilötietojen käsittelyssä sekä jäsenvaltioissa tapahtuvassa henkilötietojen välityksessä sähköisen verkoston kautta noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (24) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (25). Henkilötietoja on käsiteltävä jäsenvaltioiden rekistereissä komission ja tarvittaessa keskusjärjestelmän toimintaan osallistuvan kolmannen osapuolen toimesta edellä mainittujen säädösten mukaisesti. Rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän yhteydessä hyväksyttävissä täytäntöönpanoasetuksissa olisi tarvittaessa varmistettava kyseisten säädösten noudattaminen erityisesti siten, että niissä vahvistetaan kaikkien asianosaisten asiaankuuluvat tehtävät ja vastuut sekä niihin sovellettavat organisatoriset ja tekniset säännöt.

(80)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 8 artiklassa, jossa todetaan, että jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.

(81)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä III olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä luetellut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja kyseisessä osassa mainittuja soveltamispäiviä,

—

niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perussopimuksen 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi julkisia osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa,

—

niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perussopimuksen 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten henkilöiden etujen suojaamiseksi, julkistamisen, osakeyhtiöiden ja muiden yhtiöiden, joissa vastuu on rajoitettu, sitoumusten pätevyyden sekä tällaisten yhtiöiden pätemättömyyden osalta,

—

julkistamisvaatimuksista, jotka koskevat toisen valtion lainsäädännön alaisten, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden jäsenvaltioon avaamia sivuliikkeitä,

—

julkisten osakeyhtiöiden sulautumisesta,

—

pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista,

—

julkisten osakeyhtiöiden jakautumisesta.

—

joiden ainoana tarkoituksena on sijoittaa varansa erilaisiin arvopapereihin, kiinteään omaisuuteen tai muuhun omaisuuteen sijoitusriskien jakamiseksi ja voiton tuottamiseksi osakkeenomistajille heidän omaisuutensa hoitamisesta,

—

jotka tarjoavat osakkeitaan yleisön merkittäviksi, ja

—

joiden yhtiöjärjestyksen mukaan ne saavat vähimmäis- ja enimmäispääoman rajoissa milloin tahansa antaa, lunastaa tai jälleenmyydä osakkeitaan.

a)

yhtiömuoto ja yhtiön nimi;

b)

yhtiön tarkoitus;

c)

merkityn osakepääoman määrä, jos yhtiöllä ei ole vahvistettua pääomaa;

d)

jos yhtiöllä on vahvistettu pääoma, sen määrä, sekä merkityn osakepääoman määrä yhtiön perustamishetkellä tai sen saadessa luvan aloittaa toimintansa sekä aina vahvistetun pääoman muuttuessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan e alakohdan soveltamista;

e)

määräykset yhtiön sellaisten elinten jäsenten lukumäärästä ja asettamismenettelystä, jotka edustavat yhtiötä suhteessa ulkopuolisiin tai joiden tehtävänä on yhtiön hallinto, johto tai valvonta, sekä toimivallan jaosta näiden elinten välillä, siltä osin kuin edellä mainituista seikoista ei ole säädetty laissa;

f)

yhtiön toimintakausi, jos se on määrätty.

a)

yhtiön sääntömääräinen kotipaikka;

b)

merkittyjen osakkeiden nimellisarvo ja ainakin kerran vuodessa näiden osakkeiden lukumäärä;

c)

sellaisten merkittyjen osakkeiden lukumäärä, joilla ei ole nimellisarvoa, jos tällaisia osakkeita voidaan kansallisen lainsäädännön mukaan antaa;

d)

mahdolliset osakkeiden luovutettavuutta koskevat rajoitukset;

e)

jos yhtiöllä on useita osakelajeja, b, c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot kultakin osakelajilta sekä kutakin lajia oleviin osakkeisiin liittyvät oikeudet;

f)

se, ovatko osakkeet nimetylle henkilölle vai haltijalle asetettuja, jos kansallinen lainsäädäntö sallii molemmat muodot, sekä määräykset, jotka koskevat osakkeiden muodon muuntamista toiseksi, jollei siitä säädetä laissa;

g)

merkityn osakepääoman määrä, joka on maksettu yhtiön perustamishetkellä tai sen saadessa luvan aloittaa toimintansa;

h)

osakkeiden nimellisarvo tai, jollei nimellisarvoa ole, sellaisten osakkeiden lukumäärä, jotka on annettu muuta vastiketta kuin rahaa vastaan, jolloin tällaisen vastikkeen laatu ja sen antajan nimi on ilmoitettava;

i)

sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tai yhtiöiden henkilöllisyys, jotka ovat allekirjoittaneet yhtiöjärjestyksen tai perustamiskirjan tai, jollei yhtiötä ole perustettu samalla kertaa, tällaisten asiakirjojen luonnokset taikka joiden nimissä kyseiset asiakirjat tai luonnokset on allekirjoitettu;

j)

yhteismäärä tai ainakin arvio kaikista yhtiön maksettavista tai siltä veloitettavista perustamiskustannuksista sekä tarvittaessa kustannuksista, jotka syntyvät, ennen kuin yhtiö saa luvan aloittaa toimintansa;

k)

niille, jotka ovat osallistuneet yhtiön perustamiseen tai toimiin luvan saamiseksi sen toiminnan aloittamiselle, yhtiön perustamishetkellä tai ennen kuin se on saanut luvan aloittaa toimintansa myönnetyt erityiset edut.

a)

pätemättömyys on todettava tuomioistuimen päätöksellä;

b)

pätemättömyys voidaan todeta vain i–vi luetelmakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa:

a)

perustamiskirja sekä yhtiöjärjestys, jos se on erillisessä asiakirjassa;

b)

kaikki a alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen muutokset, myös yhtiön toimintakauden pidennys;

c)

jokaisen perustamiskirjaan tai yhtiöjärjestykseen tehdyn muutoksen jälkeen asiakirja täydellisenä, sanamuodoltaan muutettuna;

d)

sellaisten henkilöiden asettaminen, tehtävän päättyminen ja henkilötiedot, jotka joko lakisääteisenä toimielimenä tai sellaisen jäseninä:

e)

merkityn pääoman määrä vähintään kerran vuodessa, kun yhtiön pääoma on vahvistettu perustamiskirjassa tai yhtiöjärjestyksessä, jollei merkityn pääoman korottamiseksi ole tarpeen muuttaa yhtiöjärjestystä;

f)

kunkin tilikauden tilinpäätösasiakirjat, jotka on julkaistava neuvoston direktiivien 86/635/ETY (26) ja 91/674/ETY (27) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (28) mukaisesti;

g)

yhtiön kotipaikan vaihtuminen;

h)

yhtiön purkautuminen;

i)

tuomioistuimen päätös yhtiön pätemättömyydestä;

j)

selvitysmiesten määrääminen, heidän henkilötietonsa ja kunkin selvitysmiehen toimivalta, jos se ei johdu nimenomaisesti ja yksinomaan laista tai yhtiöjärjestyksestä;

k)

selvitystilan päättyminen sekä rekisteristä poistaminen niissä jäsenvaltioissa, joissa siihen liittyy oikeusvaikutuksia.

a)

14 artiklassa tarkoitetut asiakirjat ja tiedot;

b)

kaikilla unionin virallisilla kielillä saatavilla olevat selittävät merkinnät, joissa luetellaan kyseiset tiedot ja asiakirjalajit.

a)

yhtiön nimi ja oikeudellinen muoto;

b)

yhtiön sääntömääräinen kotipaikka ja jäsenvaltio, johon yhtiö on rekisteröity; sekä

c)

yhtiön rekisterinumero.

—

jäsenvaltioiden rekisterit,

—

keskusjärjestelmän,

—

Euroopan oikeusportaalin, joka toimii eurooppalaisena sähköisenä yhteyspisteenä.

—

keskusjärjestelmän toiminnan hallinnan,

—

keskusjärjestelmän avulla jaettavien ja vaihdettavien tietojen turvallisuuden ja suojan,

—

jäsenvaltioiden rekistereiden ja kolmannen osapuolen välisten suhteiden koordinoinnin.

a)

teknisen eritelmän, jossa määritellään sähköiset viestintämenetelmät rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmää varten;

b)

viestintäprotokollien teknisen eritelmän;

c)

tekniset toimet, joilla varmistetaan rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmään kuuluvien tietojen välittämisen ja levittämisen tietotekniset vähimmäisturvallisuusstandardit;

d)

teknisen eritelmän, jossa määritellään 20 ja 34 artiklassa tarkoitetut yhtiön ja sivuliikkeen rekisterin väliset tietojenvaihtomenetelmät;

e)

yksityiskohtaisen luettelon tiedoista, jotka toimitetaan 20, 34 ja 130 artiklassa tarkoitettua rekistereiden välistä tiedonvaihtoa varten;

f)

teknisen eritelmän, jossa määritellään vakiomuotoisen viestin rakenne rekistereiden, keskusjärjestelmän ja Euroopan oikeusportaalin välistä tietojenvaihtoa varten;

g)

teknisen eritelmän, jossa määritellään tiedot, jotka keskusjärjestelmä tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen sekä tällaisten tietojen tallentamis-, käyttö- ja suojamenetelmä;

h)

teknisen eritelmän rekistereiden välisessä viestinnässä käytettävän yksilöivän tunnisteen rakenteesta ja käytöstä;

i)

eritelmän, jossa määritellään rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän tekniset toimintamenetelmät keskusjärjestelmän tarjoaman tietojen jakelun ja vaihdon osalta, ja eritelmän, jossa määritellään keskusjärjestelmän tarjoamat tietotekniset palvelut sekä taataan viestien toimittaminen asianomaisena kieliversiona;

j)

Euroopan oikeusportaalin tarjoaman hakupalvelun yhdenmukaistetut kriteerit;

k)

maksuja koskevat yksityiskohtaiset säännöt ottaen huomioon käytettävissä olevat maksujärjestelyt, kuten verkkomaksu;

l)

yksityiskohdat selittävistä merkinnöistä, joissa luetellaan 14 artiklassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjalajit;

m)

rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän tarjoamien palvelujen saatavuutta koskevat tekniset ehdot;

n)

menettelyn ja tekniset vaatimukset, jotka koskevat valinnaisten yhteyspisteiden liittämistä keskusjärjestelmään.

a)

tiedot, joista voidaan todeta rekisteri, jossa 16 artiklassa tarkoitettu asiakirjavihko on, ja yhtiön rekisterinumero tuossa rekisterissä;

b)

yhtiön oikeudellinen muoto, kotipaikka ja tarvittaessa tieto sen olemisesta selvitystilassa.

a)

tilinpäätösasiakirjoja ei julkisteta 14 artiklan f alakohdan mukaisesti;

b)

26 artiklan mukaan vaadittavia tietoja ei ole esitetty liikeasiakirjoissa tai yhtiön internetsivuilla.

a)

sivuliikkeen osoite;

b)

sivuliikkeen toiminnan tarkoitus;

c)

rekisteri, jossa 16 artiklassa tarkoitettu yhtiön asiakirjavihko on, sekä yhtiön rekisterinumero tuossa rekisterissä;

d)

yhtiön nimi ja oikeudellinen muoto sekä sivuliikkeen nimi, jos sillä on eri nimi kuin yhtiöllä;

e)

sellaisten henkilöiden asettaminen, tehtävän päättyminen ja henkilötiedot, jotka ovat kelpoisia edustamaan yhtiötä suhteessa ulkopuolisiin ja käyttämään sen puhevaltaa oikeudenkäynneissä;

f)

g)

tilinpäätösasiakirjat 31 artiklan mukaisesti;

h)

sivuliikkeen lopettaminen.

a)

tämän artiklan 1 kohdan e ja f alakohdassa mainittujen henkilöiden allekirjoitukset;

b)

14 artiklan a, b ja c alakohdan mukaisesti perustamiskirja ja yhtiöjärjestys, jos se on erillisessä asiakirjassa, sekä näihin asiakirjoihin tehdyt muutokset;

c)

yhtiön olemassaoloa koskeva todistus tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainitusta rekisteristä;

d)

tiedot tuossa jäsenvaltiossa olevaan yhtiön omaisuuteen kohdistuvista vakuuksista, jos tällainen julkistaminen vaikuttaa näiden vakuuksien pätevyyteen.

a)

sivuliikkeen osoite;

b)

sivuliikkeen toiminnan tarkoitus;

c)

sen valtion lainsäädäntö, jonka alainen yhtiö on;

d)

jos mainitussa lainsäädännössä edellytetään sitä, rekisteri, johon yhtiö on merkitty, ja yhtiön rekisterinumero tuossa rekisterissä;

e)

perustamiskirja ja yhtiöjärjestys, jos se on erillisessä asiakirjassa, sekä näihin asiakirjoihin tehdyt muutokset;

f)

yhtiön oikeudellinen muoto, pääasiallinen toimipaikka ja tarkoitus sekä merkityn pääoman määrä ainakin kerran vuodessa, jollei näitä tietoja ole e alakohdassa mainituissa asiakirjoissa;

g)

yhtiön nimi ja sivuliikkeen nimi, jos se ei ole sama kuin yhtiön nimi;

h)

sellaisten henkilöiden asettaminen, tehtävän päättyminen ja henkilötiedot, jotka ovat kelpoisia edustamaan yhtiötä suhteessa ulkopuolisiin henkilöihin ja käyttämään sen puhevaltaa oikeudenkäynneissä

Niiden henkilöiden valtuuksien laajuus, joilla on kelpoisuus edustaa yhtiötä, on ilmoitettava, samoin kuin se, onko mainituilla henkilöillä kelpoisuus edustaa yhtiötä yksin vai edellytetäänkö heidän toimivan yhdessä;

i)

j)

tilinpäätösasiakirjat 38 artiklan mukaisesti;

k)

sivuliikkeen lopettaminen.

a)

helpottaa 2 ja 3 jakson ja tämän jakson säännösten yhdenmukaista soveltamista säännöllisin kokouksin, jotka koskevat erityisesti niiden soveltamiseen liittyviä käytännön ongelmia, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimuksen 258 ja 259 artiklan soveltamista;

b)

neuvoa tarvittaessa komissiota 2 ja 3 jakson ja tämän jakson säännöksiin tehtävistä lisäyksistä tai muutoksista.

a)

vastikkeen saavassa yhtiössä 4 artiklan i alakohdassa tarkoitetut henkilöt tai yhtiöt ovat päättäneet olla hankkimatta asiantuntijalausuntoa;

b)

tämä päätös on julkistettu 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

c)

yhtiöillä, jotka antavat tällaisen vastikkeen, on rahastoja, joita ei voi lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan jakaa ja jotka ovat vähintään samansuuruisia kuin muuta vastiketta kuin rahaa vastaan annettavien osakkeiden nimellisarvo tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpidollinen vasta-arvo;

d)

yhtiöt, jotka antavat tällaisen vastikkeen, ilmoittavat takaavansa c alakohdassa tarkoitettuun määrään asti vastikkeen saavan yhtiön velat, jotka syntyvät muuta vastiketta kuin rahaa vastaan annettujen osakkeiden antamisen jälkeen ja ennen kuin vuosi on kulunut tämän yhtiön sen tilikauden tilinpäätöksen julkistamisesta, jonka aikana vastike annettiin. Tällaisten osakkeiden luovuttaminen tänä aikana ei ole sallittua;

e)

edellä d alakohdassa tarkoitettu takuu on julkistettu 3 kohdassa säädetyllä tavalla; ja

f)

yhtiöt, jotka antavat tällaisen vastikkeen, siirtävät c alakohdassa tarkoitettua määrää vastaavan määrän rahastoon, jota ei saa jakaa ennen kuin kolmen vuoden kuluttua vastikkeen saavan yhtiön sen tilikauden tilinpäätöksen julkistamisesta, jolloin vastike annettiin tai, tarvittaessa, ennen kuin kaikki d alakohdassa tarkoitettuun takaukseen perustuvat vaatimukset, jotka on esitetty tänä aikana, on täytetty.

a)

käypä arvo määritetään enintään kuusi kuukautta ennen päivää, jona omaisuuserä annetaan vastikkeeksi; ja

b)

arvostaminen on tehty vastikkeeksi annettavien omaisuuserien kaltaiseen omaisuuteen sovellettavien, jäsenvaltioissa yleisesti hyväksyttyjen arvostamisnormien ja -periaatteiden mukaisesti.

a)

kuvaus kyseessä olevasta muusta vastikkeesta kuin rahasta;

b)

vastikkeen arvo, arvostamisen lähde ja soveltuvissa tapauksissa arvostamismenetelmä;

c)

lausunto siitä, vastaako saatu arvo ainakin tällaista vastiketta vastaan annettavien osakkeiden lukumäärää ja nimellisarvoa tai, jos nimellisarvoa ei ole, kirjanpidollista vasta-arvoa sekä soveltuvissa tapauksissa näistä osakkeista suoritettavaa ylikurssia; ja

d)

lausunto siitä, ettei ole ilmennyt uusia olosuhteita suhteessa alkuperäiseen arvostamiseen.

a)

on laadittava välitilinpäätös, jonka mukaan jaettavia varoja on riittävästi;

b)

jaettava määrä ei saa olla suurempi kuin viimeisen sellaisen tilikauden jälkeen saatu voitto, jolta on laadittu tilinpäätös, lisättynä siirtyvillä voitoilla ja varoilla rahastoista, joita saadaan käyttää tähän tarkoitukseen, sekä vähennettynä siirtyvillä tappioilla ja varoilla, jotka on lain tai yhtiöjärjestyksen määräyksen perusteella siirrettävä rahastoihin.

a)

joiden ainoana tarkoituksena on sijoittaa varansa erilaisiin arvopapereihin, kiinteään omaisuuteen tai muuhun omaisuuteen sijoitusriskien jakamiseksi ja voiton tuottamiseksi osakkeenomistajille heidän omaisuutensa hoitamisesta; ja

b)

jotka tarjoavat osakkeitaan yleisön merkittäviksi.

a)

vaadittava, että tällaiset yhtiöt merkitsevät termin ”sijoitusyhtiö” kaikkiin 26 artiklassa tarkoitettuihin asiakirjoihin;

b)

kiellettävä yhtiötä, jonka nettovarallisuus laskee 1 kohdassa tarkoitettua määrää pienemmäksi, jakamasta tulosta osakkeenomistajille, jos yhtiön varojen yhteismäärä tilinpäätöksen mukaan viimeksi päättyneen tilikauden tilipäätöspäivänä on tai jakamisen johdosta olisi vähemmän kuin puolitoista kertaa yhtiön velkasitoumusten yhteismäärä tilinpäätöksen mukaan; ja

c)

vaadittava, jos tällainen yhtiö jakaa tulosta silloin, kun sen nettovarallisuus on 1 kohdassa tarkoitettua määrää pienempi, että tästä on mainittava tilinpäätöksessä.

a)

hankintavaltuuden antaa yhtiökokous, joka määrittelee tällaisten hankintojen ehdot ja edellytykset ja erityisesti hankittavien osakkeiden enimmäismäärän, valtuuden voimassaoloajan, jonka enimmäispituus määritellään kansallisessa lainsäädännössä kuitenkin siten, että se ei saa olla pidempi kuin viisi vuotta, sekä vastikkeellisessa hankinnassa vastikkeen enimmäis- ja vähimmäismäärän. Yhtiön hallinto- tai johtoelimen jäsenten on varmistuttava siitä, että aina kun osakkeita hankitaan tällaisella valtuudella, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

osakkeiden hankkiminen, mukaan lukien yhtiön aiemmin hankkimat ja sillä olevat osakkeet sekä osakkeet, jotka omissa nimissään mutta yhtiön lukuun toiminut henkilö on hankkinut, ei saa johtaa nettovarallisuuden alentumiseen 56 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua määrää pienemmäksi; ja

c)

hankinta voi koskea ainoastaan täysin maksettuja osakkeita.

a)

hankittujen osakkeiden, mukaan lukien yhtiön aiemmin hankkimat ja sillä olevat osakkeet sekä osakkeet, jotka omissa nimissään mutta yhtiön lukuun toiminut henkilö on hankkinut, nimellisarvo tai, jos nimellisarvoa ei ole, kirjanpidollinen vasta-arvo ei ylitä jäsenvaltioiden määrittelemää rajaa; tämän rajan on oltava vähintään kymmenen prosenttia merkitystä pääomasta;

b)

yhtiön yhtiöjärjestyksessä tai perustamiskirjassa määrätään yhtiön oikeudesta hankkia omia osakkeitaan, siten kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetaan, hankittavien osakkeiden enimmäismäärästä, oikeuden voimassaoloajasta ja vastikkeen enimmäis- tai vähimmäismäärästä;

c)

yhtiö täyttää asianmukaiset raportointi- ja ilmoitusvaatimukset;

d)

tiettyjä jäsenvaltioiden määrittelemiä yhtiöitä voidaan vaatia mitätöimään hankitut osakkeet edellyttäen, että mitätöityjen osakkeiden nimellisarvoa vastaava summa sisällytetään rahastoon, jota ei voida jakaa osakkeenomistajille muutoin kuin siinä tapauksessa, että merkittyä osakepääomaa alennetaan; tätä rahastoa voidaan käyttää ainoastaan merkityn osakepääoman korottamiseen siirrolla rahastosta merkittyyn pääomaan;

e)

hankinta ei vaaranna velkojien saatavien suorittamista.