EU:n talous- ja rahaliitto

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

EU:n talous- ja rahaliitto

Talous- ja rahaliitto on prosessi, jossa jäsenvaltioiden talous- ja rahapolitiikka sovitetaan yhteen. Se koostuu kolmesta vaiheesta.

• Ensimmäinen vaihe (1990–1993). Esteiden poistaminen pääomien vapaalta liikkuvuudelta jäsenvaltioiden välillä, taloudellisen lähentymisen parantaminen, tiiviimpi yhteistyö kansallisten keskuspankkien välillä.
• Toinen vaihe (1994–1998). Euroopan rahapoliittisen instituutin (Euroopan keskuspankin (EKP) edeltäjä) perustaminen, valmistelut euron käyttöönottoa varten, liiallisten alijäämien välttäminen ja politiikan parempi lähentyminen (vakaiden hintojen ja vahvan julkistalouden varmistamiseksi).
• Kolmas vaihe (1. tammikuuta 1999 alkaen). Valuuttakurssien peruuttamaton kiinnittäminen, euron asteittainen käyttöönotto jäsenvaltioiden rahana, yhteisen rahapolitiikan toteuttaminen EKP:n vastuulla, EU:n sisäisen valuuttakurssimekanismin (ERM II) voimaantulo ja vakaus- ja kasvusopimuksen voimaantulo.

Vaikka EMU:n kaksi ensimmäistä vaihetta onkin jo saatettu päätökseen kaikissa jäsenvaltioissa, viimeinen vaihe on vielä kesken. Tähän mennessä 21 jäsenvaltiota on ottanut euron käyttöön virallisena rahanaan. Näistä jäsenvaltioista käytetään yhteisnimitystä euroalue.

Euroon siirtyminen

Ennen kuin jäsenvaltio voi ottaa euron käyttöön, sen on täytettävä useita taloudellisia ja lainsäädännöllisiä vaatimuksia eli lähentymisperusteita, joista säädetään SEUT-sopimuksen 140 artiklassa:

• taloudellisten lähentymisperusteiden tarkoituksena on varmistaa, että EU:n taloudellinen tilanne ja rahoitustilanne ovat vakaalla pohjalla
• lainsäädännöllisen lähentymisen mukaisesti jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön, myös jäsenvaltion kansallista keskuspankkia koskevien säädösten, on oltava sopusoinnussa asiaa koskevan EU:n lainsäädännön kanssa.

Kun jäsenvaltio täyttää kaikki nämä vaatimukset, Euroopan unionin neuvosto päättää, että jäsenvaltio voi ottaa euron rahayksikökseen. Euro korvaa tällöin kansallisen rahan, ja siitä tulee jäsenvaltion virallinen rahayksikkö.

Euroa rahayksikkönään käyttävien jäsenvaltioiden katsotaan muodostavan euroalueen, jolla yhteistä rahapolitiikkaa harjoitetaan EKP:n neuvoston vastuulla.

Jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä ottaneet euroa käyttöön rahayksikkönään, ovat jäsenvaltioita, joita koskee SEUT-sopimuksen 139 artiklan mukainen poikkeus. Euroopan komissio ja EKP antavat neuvostolle kertomuksen vähintään kahden vuoden välein tai poikkeuksen piiriin kuuluvan jäsenvaltion pyynnöstä siitä, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet lähentymisperusteiden täyttämisessä. Kuultuaan Euroopan parlamenttia ja Eurooppa-neuvostossa käytyjen keskustelujen jälkeen neuvosto päättää komission ehdotuksesta, että asianomainen jäsenvaltio täyttää tarvittavat edellytykset ja voi ottaa euron käyttöön rahayksikkönään, sekä kumoaa kyseistä jäsenvaltiota koskevan poikkeuksen.

Euroopan keskuspankki

EKP:llä on EMU:ssa keskeinen rooli. Päätöksentekoelimensä eli EKP:n neuvoston kautta se määrittää euroalueen rahapolitiikan. Sillä on myös yksinomaiset valtuudet antaa lupa eurosetelien liikkeeseenlaskuun EU:ssa. Jäsenvaltiot voivat laskea liikkeeseen eurokolikoita, mutta EKP:n on ensin hyväksyttävä niiden vuosittain liikkeeseen laskettava määrä.

Euroalueen ensimmäiset jäsenvaltiot

• EMU:n kolmas vaihe käynnistyi historiallisesti 3. toukokuuta 1998, jolloin neuvosto hyväksyi päätöksen, jolla vahvistettiin, että 11 jäsenvaltiota (Belgia, Saksa, Irlanti, Espanja, Ranska, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi) täytti vaadittavat perusteet yhteisvaluutan käyttöön ottamiseksi 1. tammikuuta 1999.
• Vuonna 2000 tehtiin vastaava päätös, jonka seurauksena myös Kreikka siirtyi EMU:n kolmanteen vaiheeseen tammikuussa 2001.

• Euro otettiin käyttöön kahdessa vaiheessa:
  • 1. tammikuuta 1999.  Euro otettiin käyttöön tilirahana¹, ja muuntokurssit euron ja jäsenvaltioiden rahayksiköiden välillä kiinnitettiin.
  • 1. tammikuuta 2002.  Fyysiset eurokolikot ja -setelit otettiin käyttöön asianomaisissa jäsenvaltiossa. Kansalaiset ja yritykset pystyivät tällöin maksamaan käteismaksunsa euroilla.

Euroalueen laajentuminen

• Lähtökohtaisesti kaikkien jäsenvaltioiden on siirryttävä EMU:n kolmanteen vaiheeseen ja otettava euro käyttöön. Jotkin jäsenvaltioista eivät kuitenkaan ole vielä täyttäneet taloudellisia ja lainsäädännöllisiä vaatimuksia, ja Tanska on jättäytynyt pois EMU:n kolmanteen vaiheeseen osallistumisesta, mitä koskevat yksityiskohdat esitetään perussopimuksiin liitetyssä pöytäkirjassa N:o 16. Tanskalla on mahdollisuus lopettaa poikkeusjärjestelyjen soveltaminen ja hakea euron käyttöönottoa. Toistaiseksi se ei kuitenkaan ole ilmoittanut tällaisista aikeista.
• Jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet euron käyttöön vuoden 2002 jälkeen:
  • Slovenia, 1. tammikuuta 2007
  • Kypros ja Malta, 1. tammikuuta 2008
  • Slovakia, 1. tammikuuta 2009
  • Viro, 1. tammikuuta 2011
  • Latvia, 1. tammikuuta 2014
  • Liettua, 1. tammikuuta 2015
  • Kroatia, 1. tammikuuta 2023
  • Bulgaria, 1. tammikuuta 2026.