—

Natthaya Dülger, edustajanaan Rechtsanwalt Ch. Momberger,

—

Wetteraukreis, asiamiehenään D. Mayer,

—

Saksan hallitus, asiamiehenään A. Wiedmann,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato G. Palatiello,

—

Itävallan hallitus, asiamiehenään F. Koppensteiner,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään V. Kreuschitz ja G. Rozet,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 (jäljempänä päätös N:o 1/80) 7 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäisen luetelmakohdan tulkintaa. Assosiaationeuvosto perustettiin Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiaatiosopimuksella, jonka allekirjoittivat 12.9.1963 Ankarassa yhtäältä Turkin tasavalta ja toisaalta ETY:n jäsenvaltiot ja yhteisö ja joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, 217, s. 3685; jäljempänä assosiaatiosopimus).

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Thaimaan kansalainen Natthaya Dülger ja Wetteraukreis (Wetteraun piirikunta) ja joka koskee Wetteraukreisin tekemää päätöstä, jolla se kieltäytyi myöntämästä Dülgerille oleskelulupaa.

3

Assosiaatiosopimuksen tarkoituksena on sen 2 artiklan 1 kohdan mukaan edistää sopimuspuolten välisten kaupallisten ja taloudellisten suhteiden jatkuvaa ja tasapainoista vahvistumista, myös työvoiman alalla, toteuttamalla asteittain työntekijöiden vapaa liikkuvuus sekä poistamalla sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia rajoituksia Turkin kansan elintason parantamiseksi ja myöhemmin Turkin tasavallan yhteisöön liittymisen helpottamiseksi.

4

Brysselissä 23.11.1970 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72 (EYVL L 293, s. 1; jäljempänä lisäpöytäkirja) 1 artiklan sanamuodon mukaan kyseisellä pöytäkirjalla vahvistetaan assosiaatiosopimuksen 4 artiklassa tarkoitetun siirtymävaiheen edellytykset, yksityiskohtaiset säännöt ja aikataulu. Lisäpöytäkirja on sen 62 artiklan mukaan erottamaton osa kyseistä sopimusta.

5

Pöytäkirjan 59 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Tämän [pöytäkirjan] soveltamisalalla Turkkiin ei voida soveltaa edullisempaa kohtelua kuin se, jonka jäsenvaltiot myöntävät toisilleen yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.”

6

Päätöksellä N:o 1/80 pyritään sen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan parantamaan työntekijöitä ja heidän perheenjäseniään koskevaa sosiaaliturva- ja työskentelyjärjestelmää verrattuna siihen järjestelmään, josta määrätään assosiaationeuvoston 20.12.1976 tekemässä päätöksessä N:o 2/76.

7

Päätöksen N:o 1/80 7 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenillä, joille on annettu lupa muuttaa työntekijän luokse, on oikeus

Turkkilaisten työntekijöiden lapset, jotka ovat saaneet ammattikoulutusta vastaanottavassa valtiossa, voivat tässä jäsenvaltiossa asumisensa kestosta riippumatta vastaanottaa tässä jäsenvaltiossa minkä tahansa työtarjouksen sillä edellytyksellä, että toinen vanhemmista on työskennellyt laillisesti kyseisessä jäsenvaltiossa vähintään kolme vuotta.”

8

Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2), sellaisena kuin se on muutettuna 27.7.1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2434/92 (EYVL L 245, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1612/68), 10 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Seuraavilla henkilöillä on kansalaisuudesta riippumatta oltava oikeus tulla asumaan sellaisen työntekijän luokse, joka on jäsenvaltion kansalainen ja työssä toisen jäsenvaltion alueella

9

Asetuksen N:o 1612/68 10 artikla kumottiin Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77, ja – oikaisut – EUVL 2004, L 229, s. 35, EUVL 2005, L 197, s. 34 ja EUVL 2007, L 204, s. 28) 38 artiklan 1 kohdalla.

10

Direktiivin 2004/38 5 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Perheenjäseniltä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, saa vaatia ainoastaan viisumin asetuksen (EY) N:o 539/2001 tai soveltuvissa tapauksissa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tätä direktiiviä sovellettaessa ei sellaisilta perheenjäseniltä, joilla on 10 artiklassa tarkoitettu voimassa oleva oleskelukortti, saa vaatia viisumia.

Jäsenvaltioiden on kaikin tavoin helpotettava näiden henkilöiden tarvitsemien viisumien saantia. Tällaiset viisumit on myönnettävä maksutta mahdollisimman pian nopeutettua menettelyä noudattaen.”

11

Direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus oleskella enintään kolme kuukautta”, säädetään seuraavaa:

”1.   Unionin kansalaisilla on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella enintään kolmen kuukauden ajan ilman muita edellytyksiä tai muodollisuuksia kuin se, että heillä on oltava voimassa oleva henkilökortti tai passi.

2.   Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan myös perheenjäseniin, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia, joilla on voimassa oleva passi ja jotka tulevat unionin kansalaisen mukana tai seuraavat häntä myöhemmin.”

12

Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaan oikeus oleskella yli kolme kuukautta koskee myös perheenjäseniä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia ja jotka tulevat unionin kansalaisen mukana vastaanottavaan jäsenvaltioon tai seuraavat häntä sinne myöhemmin.

13

Direktiivin 38 artiklan 3 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Kumottuihin säännöksiin tehtyjä viittauksia pidetään tähän direktiiviin tehtyinä.”

14

Ulkomaalaisten oleskelusta, työskentelystä ja kotouttamisesta liittovaltion alueella 30.7.2004 annetun lain (Gesetz über den Aufenthalt, die Erwerbstätigkeit und die Integration von Ausländern im Bundesgebiet; BGBl. 2004 I, s. 1950), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (BGBl. 2008 I, s. 162; jäljempänä Aufenthaltsgesetz), 4 §:n 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”Ulkomaalaisella, jolla on [assosiaatiosopimuksen] perusteella oleskeluoikeus, on velvollisuus osoittaa oleskeluoikeuden olemassaolo oleskeluluvan avulla, jos hänellä ei ole sijoittautumislupaa tai pysyvää oleskelulupaa EY:ssä. Oleskelulupa myönnetään hakemuksesta.”

15

Pääasian kantaja saapui Saksan liittotasavaltaan 30.6.2002 turistiviisumilla. Hän avioitui 12.9.2002 Turkin kansalaisen Mevlüt Dülgerin kanssa Tanskassa.

16

Mevlüt Dülgerilla on ollut vuodesta 1988 lähtien pysyvä oleskelulupa Saksassa. Sinä aikana, kun Natthaya ja Mevlüt Dülger asuivat yhdessä, Mevlüt Dülger työskenteli Saksassa eri työnantajien palveluksessa 1.10.2002–30.6.2004, 1.8.2004–8.6.2005, 1.3.2006–15.3.2008 sekä 1.6.2008–31.12.2009.

17

Natthaya Dülger haki 18.9.2002 oleskelulupaa. Hän ilmoitti, että hän oli naimisissa ja että hänellä oli kaksi lasta, jotka ovat syntyneet Thaimaassa vuosina 1996 ja 1998. Voidakseen asua yhdessä aviopuolisonsa kanssa pääasian kantaja sai määräaikaisen oleskeluluvan, jota on tämän jälkeen jatkettu useita kertoja, viimeksi ajaksi 10.9.2008–26.6.2011. Kantajalla on 21.6.2011 lähtien ollut väliaikainen todistus oleskeluluvan jatkohakemuksen jättämisestä (Fiktionsbescheinigung).

18

Pääasian kantajan tyttäret saapuivat Saksan liittotasavaltaan 1.7.2006.

19

Natthaya Dülger muutti erilleen aviopuolisostaan 3.6.2009 ja muutti kahden tyttärensä kanssa naistentaloon Friedbergiin (Saksa). Hän on saanut siitä lähtien Saksan sosiaaliturvalain II osan – Työnhakijoille myönnettävä perusturva (Zweites Buch Sozialgesetzbuch – Grundsicherung für Arbeitsuchende, jäljempänä SGB II) mukaisia etuuksia.

20

Pääasian kantajan ja Mevlüt Dülgerin avioero tuli lainvoimaiseksi 3.2.2011.

21

Wetteraun piirikunnan toimivaltaiset ulkomaalaisviranomaiset (jäljempänä ulkomaalaisviranomaiset) ilmoittivat pääasian kantajalle 9.9.2009 päivätyllä kirjeellä, että hän on sen jälkeen, kun hän on muuttanut erilleen puolisostaan, saanut itsenäisen oleskeluoikeuden, joka on voimassa vuoden ja joka ei edellytä, että kantajan pitäisi näyttää pystyvänsä huolehtimaan itsensä ja lastensa elatuksesta. Pääasian kantajalle ilmoitettiin, että jos hän on vielä 4.6.2010 jälkeen valtion sosiaalituen varassa, hänen ja hänen lastensa oleskelulupien voimassaolon edellytykset eivät enää täyty ja hänen on poistuttava Saksan alueelta. Hänen oleskeluoikeutensa pysyisi voimassa vain sillä edellytyksellä, että hän pystyisi siihen mennessä huolehtimaan itsenäisesti omasta elatuksestaan ja lastensa elatuksesta.

22

Natthaya Dülger haki 18.9.2009 oleskelulupaa Aufenthaltsgesetzin 4 §:n 5 momentin nojalla sillä perusteella, että koska hän on jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan sellaisen turkkilaisen työntekijän perheenjäsen, jonka kanssa hän oli asunut säännönmukaisesti vähintään kolme vuotta, hän oli saanut päätöksen N:o 1/80 7 artiklan mukaisia oikeuksia.

23

Ulkomaalaisviranomaiset hylkäsivät 15.3.2010 tekemällään päätöksellä pääasian kantajan hakemuksen sillä perusteella, ettei tämä ollut saanut mitään päätöksen N:o 1/80 7 artiklan mukaisia oikeuksia. Ulkomaalaisviranomaisten mukaan nimittäin ainoastaan turkkilaisen työntekijän turkkilaiset perheenjäsenet voivat vedota tähän määräykseen.

24

Pääasian kantaja nosti tästä päätöksestä kanteen ja väitti, ettei päätöksen N:o 1/80 7 artiklaan sisälly mitään erityisiä perheenjäsenten kansalaisuutta koskevia edellytyksiä. Hän vaati ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta kumoamaan ulkomaalaisviranomaisten päätöksen ja velvoittamaan nämä myöntämään hänelle oleskelulupa Aufenthaltsgesetzin 4 §:n 5 momentin mukaisesti.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että pääasian kantajan hakema oleskelulupa voidaan myöntää tälle mainitun 4 §:n 5 momentin nojalla ainoastaan, mikäli hänellä on päätöksen N:o 1/80 7 artiklan nojalla oikeus oleskella Saksan alueella. Kun otetaan huomioon tässä määräyksessä mainitut edellytykset, kyseisen tuomioistuimen mukaan käsiteltävässä asiassa herää kysymys ainoastaan siitä, voidaanko Natthaya Dülgeria, joka on Thaimaan kansalainen, pitää jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenenä.

26

Tässä tilanteessa Verwaltungsgericht Gieβen on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Voiko Thaimaan kansalainen, joka on ollut naimisissa jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille kuuluvan turkkilaisen työntekijän kanssa ja joka on saatuaan luvan muuttaa tämän luokse asunut hänen kanssaan keskeytyksettä yli kolme vuotta, vedota – – päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäiseen luetelmakohtaan perustuviin oikeuksiin sillä seurauksella, että hänellä on tämän määräyksen välittömän oikeusvaikutuksen perusteella oleskeluoikeus?”

27

Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy pääosin, onko päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäistä kohtaa tulkittava siten, että turkkilaisen työntekijän perheenjäsen, joka on jonkin muun kolmannen maan kuin Turkin kansalainen, voi vedota vastaanottavassa jäsenvaltiossa tämän määräyksen mukaisiin oikeuksiin, kun kaikki muut määräyksessä asetetut edellytykset täyttyvät.

28

Päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan turkkilaisen työntekijän perheenjäsenillä on tietyillä kyseisessä määräyksessä luetelluilla edellytyksillä oma oikeus työmarkkinoille pääsyyn vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Tältä osin oikeuskäytännössä on toistuvasti todettu, että oikeudet, jotka kyseisen 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa myönnetään turkkilaisen työntekijän perheenjäsenille työskentelyyn kyseessä olevassa jäsenvaltiossa, edellyttävät välttämättä, että asianomaisella henkilöllä on vastaava oikeus oleskeluun, sillä muutoin oikeus päästä työmarkkinoille ja tehdä tosiasiassa palkkatyötä jää vaikutuksettomaksi (ks. mm. asia C-325/05, Derin, tuomio 18.7.2007, Kok., s. I-6495, 47 kohta ja asia C-303/08, Bozkurt, tuomio 22.12.2010, Kok., s. I-13445, 36 kohta).

29

Päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan tämän määräyksen mukaisten oikeuksien saaminen edellyttää kolmen kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä:

30

Kuten ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdystä päätöksestä ja erityisesti itse ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodosta käy ilmi, pääasiassa Natthaya Dülger on ollut naimisissa Saksan laillisille työmarkkinoille kuuluneen sellaisen turkkilaisen työntekijän kanssa, jonka kanssa hän on saatuaan luvan muuttaa tämän luokse tähän jäsenvaltioon asunut keskeytyksettä alkaen syyskuusta 2002, jolloin he menivät naimisiin, siihen asti, kun he muuttivat erilleen kesäkuussa 2009. Edellisessä kohdassa esitetyt edellytykset näyttävät ensi katsomalta täyttyvän.

31

Saksan, Italian ja Itävallan hallitukset väittävät kuitenkin, että päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun ”perheenjäsenten” käsitteeseen sisältyvät vain turkkilaisen työntekijän perheenjäsenet, joilla myös on Turkin kansalaisuus. Se, että Natthaya Dülger on Thaimaan kansalainen, estää niiden mukaan häntä vetoamasta tämän määräyksen mukaisiin oikeuksiin.

32

Tätä väitettä ei voida hyväksyä.

33

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöksen N:o 1/80 7 artikla on erottamaton osa unionin oikeutta (asia C-192/89, Sevince, tuomio 20.9.1990, Kok., s. I-3461, Kok. Ep. X, s. 529, 8 ja 9 kohta ja yhdistetyt asiat C-7/10 ja C-9/10, Kahveci ja Inan, tuomio 29.3.2012, 23 kohta).

34

Tähän 7 artiklan ensimmäiseen kohtaan ei sisälly työntekijän ”perheenjäsenten” käsitteen määritelmää, eikä siinä myöskään viitata nimenomaisesti jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin tämän käsitteen merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi. Kyseiseen määräykseen ei myöskään sisälly mitään perheenjäsenten kansalaisuutta koskevaa edellytystä.

35

Oikeuskäytännön mukaan on lisäksi niin, että ”perheenjäsenten” käsite ei rajoitu työntekijän osalta vain hänen verisukulaisiinsa (ks. asia C-275/02, Ayaz, tuomio 30.9.2004, Kok., s. I-8765, 46 kohta).

36

Tässä tilanteessa ja sen varmistamiseksi, että päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua ”perheenjäsenten” käsitettä sovelletaan jäsenvaltioissa homogeenisesti, tätä käsitettä on tulkittava unionin oikeuden tasolla itsenäisesti ja yhdenmukaisesti (ks. vastaavasti em. asia Ayaz, tuomion 39 kohta).

37

Kuten oikeuskäytännössä on todettu, työntekijän ”perheenjäsenten” käsitettä on tulkittava ottamalla huomioon sekä tavoite, johon sillä pyritään, että se asiayhteys, johon se kuuluu (em. asia Ayaz, tuomion 40 kohta).

38

Tässä yhteydessä on muistutettava, että päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyllä oikeuksien asteittaista saamista koskevalla järjestelmällä on kaksi tavoitetta.

39

Kyseisellä määräyksellä pyritään ensinnäkin ennen ensimmäisen kolmen vuoden ajanjakson päättymistä siihen, että siirtotyöläisen perheenjäsenet saavat mahdollisuuden oleskella tämän luona, jotta perheenyhdistämisellä helpotetaan vastaanottavaan jäsenvaltioon jo säännönmukaisesti kotoutuneen turkkilaisen työntekijän työskentelyä ja oleskelua (ks. mm. em. yhdistetyt asiat Kahveci ja Inan, tuomion 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Tällä määräyksellä halutaan toiseksi vahvistaa turkkilaisen siirtotyöläisen perheen pysyvää sopeutumista vastaanottavaan jäsenvaltioon myöntämällä kyseiselle perheenjäsenelle kolmen vuoden säännönmukaisen tässä jäsenvaltiossa asumisen jälkeen mahdollisuus päästä itse työmarkkinoille. Pääasiallinen tarkoitus on täten vahvistaa kyseisen perheenjäsenen, joka on jo tässä vaiheessa säännönmukaisesti kotoutunut vastaanottavaan jäsenvaltioon, asemaa antamalla hänelle keino ansaita itse oma toimeentulonsa kyseisessä jäsenvaltiossa ja näin ollen hankkia siirtotyöläisen asemaan nähden itsenäinen asema (ks. mm. asia C-467/02, Cetinkaya, tuomio 11.11.2004, Kok., s. I-10895, 25 kohta ja em. yhdistetyt asiat Kahveci ja Inan, tuomion 33 kohta).

41

Tästä seuraa, että perheenyhdistämisellä on keskeinen asema päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisellä kohdalla luodussa järjestelmässä.

42

Perheenyhdistäminen, joka on perhe-elämän kannalta välttämätöntä ja johon jäsenvaltioiden työmarkkinoille kuuluvilla turkkilaisilla työntekijöillä on oikeus, auttaa parantamaan sekä näiden työntekijöiden oleskelun laatua että helpottamaan heidän kotoutumistaan näihin valtioihin, ja näin ollen se edistää asianomaisen yhteiskunnan sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

43

Saksan hallitus väittää kuitenkin, että assosiaatiosopimuksen ja päätöksen N:o 1/80 merkitys ja tavoite puhuvat sitä vastaan, että päätöksen 7 artiklan ensimmäistä kohtaa voitaisiin soveltaa myös muihin kuin Turkin kansalaisiin. Mainitulla sopimuksella pyritään ensisijaisesti taloudellisiin päämääriin. Turkkilaisen työntekijän kolmannesta maasta kotoisin olevan aviopuolison oleskeluluvan sääntely ei siis kuulu tällaisille tavoitteille perustuvan assosiaation yhteyteen.

44

Tällaista väitettä ei voida hyväksyä.

45

Vaikka assosiaatiosopimuksella on sen 2 artiklan 1 kohdan mukaan tarkoitus edistää Euroopan yhteisön ja Turkin välisten kaupallisten ja taloudellisten suhteiden jatkuvaa ja tasapainoista vahvistumista, on kuitenkin niin, että kun sopimusosapuolet ovat määränneet päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa siitä, että turkkilaisen työntekijän perheenjäsenillä on mahdollisuus muuttaa tämän luokse siihen jäsenvaltioon, jossa tämä työskentelee, ne ovat tukeutuneet perusteluihin, jotka ylittävät selvästi puhtaasti taloudelliset näkökannat.

46

Päätöksen N:o 1/80 7 artikla sisältyy nimittäin päätöksen II luvun, jonka otsikko on ”Sosiaaliset määräykset”, 1 jaksoon. Tämä jakso koskee työhön ja työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä kysymyksiä.

47

Perheenyhdistämisen positiiviset vaikutukset perhe-elämään sekä turkkilaisen työntekijän oleskelun laatuun ja siihen jäsenvaltioon kotoutumiseen, jossa hän työskentelee ja asuu, eivät selvästikään ole riippuvaisia niiden hänen perheenjäsentensä kansalaisuudesta, joille annetaan lupa muuttaa hänen luokseen tähän valtioon.

48

Lisäksi oikeuskäytännössä on jo todettu, että päätöksen N:o 1/80 sosiaaliset määräykset, joihin 7 artiklan ensimmäinen kohta sisältyy, ovat täydentävä vaihe työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamisessa, ja niiden lähtökohtana pidetään SEUT 45, SEUT 46 ja SEUT 47 artiklaa; näissä artikloissa hyväksytyt periaatteet on näin ollen mahdollisuuksien mukaan saatettava koskemaan Turkin kansalaisia, joilla on tässä päätöksessä tunnustetut oikeudet (ks. vastaavasti asia C-171/95, Tetik, tuomio 23.1.1997, Kok., s. I-329, 20 kohta ja asia C-351/95, Kadiman, tuomio 17.4.1997, Kok., s. I-2133, 30 kohta).

49

Oikeuskäytännöstä käy myös ilmi, että ratkaistaessa päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun ”perheenjäsenen” käsitteen laajuutta lähtökohdaksi on otettava tulkinta, joka samalle käsitteelle on annettu niiden työntekijöiden vapaan liikkuvuuden osalta, jotka ovat unionin jäsenvaltioiden kansalaisia, sekä erityisemmin asetuksen N:o 1612/68 10 artiklan 1 kohdalle tunnustettu soveltamisala (em. asia Ayaz, tuomion 45 kohta).

50

Mainitun asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa säädettiin, että sellaisen työntekijän, joka on jäsenvaltion kansalainen, perheenjäsenillä oli kansalaisuudesta riippumatta oikeus tulla asumaan työntekijän luokse siihen jäsenvaltioon, jossa hän työskenteli.

51

Tämä säännös on kumottu, mutta direktiivin 2004/38 6 artiklan 2 kohdassa ja 7 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan samoin periaate, jonka mukaan unionin kansalaisen perheenjäsenillä, joilla ei ole minkään jäsenvaltion kansalaisuutta, on oikeus tulla unionin kansalaisen mukana vastaanottavaan jäsenvaltioon tai seurata häntä sinne myöhemmin.

52

Perheenyhdistämistä koskevan oikeuden mahdollinen rajoitus, joka seuraisi välttämättä siitä, että päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisia oikeuksia sovellettaisiin ainoastaan perheenjäseniin, joilla on Turkin kansalaisuus, olisi tämän määräyksen tavoitteen vastainen.

53

Tällainen rajoitus olisi myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklalla suojatun yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan oikeuden vastainen. Koska päätöksen N:o 1/80 7 artikla on erottamaton osa unionin oikeutta, jäsenvaltioiden on kunnioitettava perusoikeuskirjan, jolle tunnustetaan SEU 6 artiklan 1 kohdassa sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, 7 artiklasta johtuvia velvollisuuksia.

54

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 50–53 kohdassa, päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun ”perheenjäsenten” käsitteen tällainen tulkinta on sitäkin perustellumpi, koska sitä edellyttää myös Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta turkkilaisiin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 19.9.1980 tehty assosiaationeuvoston päätös N:o 3/80 (EYVL L 1983, C 110, s. 60).

55

Päätöksen N:o 3/80 1 artiklan a alakohdassa määrätään nimittäin muun muassa, että tätä päätöstä sovellettaessa ilmaisulla ”perheenjäsen” on se merkitys, joka sille on annettu sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2) 1 artiklassa.

56

Oikeuskäytännössä on toistuvasti todettu, kun on ollut kyse asetuksen N:o 1408/71 henkilöllisen soveltamisalan tulkinnasta, että tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan kahta selvästi toisistaan erotettavissa olevaa henkilöryhmää: toisaalta työntekijöitä ja toisaalta heidän perheenjäseniään ja jälkeenjääneitään. Jotta asetusta sovellettaisiin työntekijöihin, heidän on oltava jäsenvaltion kansalaisia, valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella. Sitä vastoin ei ole säädetty mitään kansalaisuutta koskevaa vaatimusta asetuksen soveltamiseksi sellaisten työntekijöiden, jotka ovat unionin kansalaisia, perheenjäseniin tai jälkeenjääneisiin (ks. erityisesti asia C-308/93, Cabanis-Issarte, tuomio 30.4.1996, Kok., s. I-2097, 21 kohta ja asia C-189/00, Ruhr, tuomio 25.10.2001, Kok., s. I-8225, 19 kohta).

57

Lisäksi oikeuskäytännössä on myös todettu, että päätöksen N:o 3/80 henkilöllisen soveltamisalan määritelmä, joka sisältyy tämän päätöksen 2 artiklaan, pohjautuu asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdassa olevaan soveltamisalan määritelmään (asia C-262/96, Sürul, tuomio 4.5.1999, Kok., s. I-2685, 84 kohta).

58

Päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisen kohdan tulkintaa, joka perustuu kaikkeen edellä esitettyyn, ei voi kyseenalaistaa se, että – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa – oikeuskäytännössä on useissa tämän määräyksen soveltamisesta annetuissa tuomioissa viitattu siihen, että työntekijän perheenjäsenet ovat Turkin kansalaisia (ks. asia C-329/97, Ergat, tuomio 16.3.2000, Kok., s. I-1487, 67 kohta; asia C-65/98, Eyüp, tuomio 22.6.2000, Kok., s. I-4747, 48 kohta; em. asia Derin, tuomion 48 kohta ja em. asia Bozkurt, tuomion 46 kohta).

59

Kaikissa näissä tuomioissa pääasiassa oli kyse päätöksessä N:o 1/80 määrättyjen etuuksien myöntämisestä turkkilaisen työntekijän lapsille tai aviopuolisoille, jotka myös olivat Turkin kansalaisia. Tästä huolimatta tuomioissa tehdyillä viittauksilla perheenjäsenten kansalaisuuteen ei ollut mitään erityistä merkitystä.

60

Saksan, Italian ja Itävallan hallitukset väittävät lisäksi, että päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisen kohdan laajentava tulkinta merkitsisi päätöksen N:o 1/80 henkilöllisen soveltamisalan laajentumista liiaksi, kun tällaisen tulkinnan myötä kolmansien maiden kansalaiset, joiden lukumäärää on vaikea määrittää, voisivat vedota tähän määräykseen.

61

Tältä osin riittää muistuttaa, että päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa asetetaan perheenyhdistämisen nimenomaiseksi edellytykseksi se, että muuttamiselle turkkilaisen siirtotyöläisen luokse annetaan lupa vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti (em. asia Ayaz, tuomion 34 ja 35 kohta ja em. asia Derin, tuomion 63 kohta).

62

Tämä edellytys, jolla on tarkoitus sulkea mainitun 7 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset turkkilaisen työntekijän perheenjäsenet, jotka ovat tulleet vastaanottavan jäsenvaltion alueelle ja asuvat siellä tämän jäsenvaltion lainsäädännön vastaisesti (em. asia Cetinkaya, tuomion 23 kohta), selittyy sillä, että ETY–Turkki-assosiaation yhteydessä perheenyhdistämisessä ei ole kyse turkkilaisen siirtotyöläisen perheenjäsenten oikeudesta, vaan päinvastoin se riippuu kansallisten viranomaisten päätöksestä, joka tehdään pelkästään kyseessä olevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jollei muuta johdu vaatimuksesta kunnioittaa perusoikeuksia (ks. vastaavasti em. asia Derin, tuomion 64 kohta).

63

Tästä samasta syystä ei myöskään voida väittää, että se, että päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamisalaan sisällytetään turkkilaisen työntekijän perheenjäsenet, joilla ei ole Turkin kansalaisuutta, merkitsisi lisäpöytäkirjan 59 artiklan vastaisesti näiden edullisempaa kohtelua verrattuna unionin kansalaisen perheenjäseniin, joilla ei ole minkään jäsenvaltion kansalaisuutta.

64

Toisin kuin turkkilaisen työntekijän perheenjäseniin sovellettavassa järjestelmässä, unionin kansalaisen perheenjäsenillä, jotka ovat kolmannen valtion kansalaisia, on nimittäin direktiivin 2004/38 5 artiklan 2 kohdan nojalla oikeus tulla jäsenvaltioiden alueelle siten, että heiltä vaaditaan ainoastaan voimassa oleva viisumi tai oleskelulupa.

65

Näin ollen esitettyyn kysymykseen on vastattava, että päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että turkkilaisen työntekijän perheenjäsen, joka on jonkin muun kolmannen maan kuin Turkin kansalainen, voi vedota vastaanottavassa jäsenvaltiossa tämän määräyksen mukaisiin oikeuksiin, kun kaikki muut määräyksessä asetetut edellytykset täyttyvät.

66

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn, Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiaatiosopimuksella, jonka allekirjoittivat 12.9.1963 Ankarassa yhtäältä Turkin tasavalta ja toisaalta ETY:n jäsenvaltiot ja yhteisö ja joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY, perustetun assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 7 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että turkkilaisen työntekijän perheenjäsen, joka on jonkin muun kolmannen maan kuin Turkin kansalainen, voi vedota vastaanottavassa jäsenvaltiossa tämän määräyksen mukaisiin oikeuksiin, kun kaikki muut määräyksessä asetetut edellytykset täyttyvät.