—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja erityisesti sen 13 ja 14 artiklan,

—

ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen vuodelta 1951 ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 ja niihin liitetyt pöytäkirjat,

—

ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966,

—

ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen vuodelta 1984 ja erityisesti sen 3 artiklan ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen vuodelta 1989 ja siihen liitetyt pöytäkirjat,

—

ottaa huomioon siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1990,

—

ottaa huomioon kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon YK:n Palermon pöytäkirjat ihmiskaupasta ja maahanmuuttajien salakuljetuksesta,

—

ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

—

ottaa huomioon 3. elokuuta 2015 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportin ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelusta, maahanmuuttajien ihmisoikeuksien edistämistä koskevat keinot ja välineet mukaan luettuina,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. syyskuuta 2016 antaman päätöslauselman 71/1 pakolaisia ja muuttajia koskevasta New Yorkin julkilausumasta,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. joulukuuta 2017 antaman päätöslauselman 72/179 maahanmuuttajien suojelusta,

—

ottaa huomioon eri kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien työn, mukaan lukien maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportit, erityisesti hänen Euroopan unionin ulkorajojen valvonnasta ja sen vaikutuksista muuttajien ihmisoikeuksiin tehdyn alueellisen tutkimuksen 8. toukokuuta 2015 julkaistu seurantaraporttinsa ja toukokuussa 2020 julkaistu raporttinsa maahanmuuttajien yhdistymisvapaudesta, sekä muiden erityisraportoijien raportit, yleisen määräaikaisarvioinnin ja muiden sopimuselinten työn,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) toiminnan tulokset ja raportit, mukaan lukien kansainvälisillä rajoilla sovellettavia ihmisoikeuksia koskevat suositeltavat periaatteet ja suuntaviivat sekä kertomuksen maassa kauttakulun vuoksi olevien muuttajien tilanteesta,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen vuonna 2018 hyväksymän muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen sekä pakolaisia koskevan Global Compact -aloitteen,

—

ottaa huomioon siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua käsittelevän YK:n komitean sekä maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan 26. toukokuuta 2020 antaman yhteisen ohjeasiakirjan covid-19-pandemian vaikutuksista maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin,

—

ottaa huomioon Dhakan periaatteet siirtotyöläisten vastuullisesta rekrytoinnista ja käytöstä,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 79 ja 80 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ”perusoikeuskirja”),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen valvontaa koskevista säännöistä 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 656/2014 (1),

—

ottaa huomioon asiaa koskevat Euroopan unionin perusoikeusviraston raportit,

—

ottaa huomioon komission 23. syyskuuta 2020 esittämän uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen,

—

ottaa huomioon neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta 2020–2024 sekä niiden liitteenä olevan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2020–2024, jonka neuvosto hyväksyi 17. marraskuuta 2020,

—

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2020 annetun komission yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma 2020–2024” (JOIN(2020)0005),

—

ottaa huomioon 18. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa” (COM(2011)0743),

—

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagendaan perustuva uusi kumppanuuskehys kolmansien maiden kanssa” (COM(2016)0385),

—

ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta ja kaikkien ihmisoikeuksien huomioon ottamisesta EU:n kehitysyhteistyössä (SWD(2014)0152),

—

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon uudesta muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksesta (COM(2020)0609),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston jäsenten antaman Maltan julistuksen muuttoliikkeen ulkoisista näkökohdista: keskisen Välimeren reitti, annettu 3. helmikuuta 2017,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2020 annetun yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva kolmas EU:n toimintasuunnitelma (GAP III) – Kunnianhimoinen ohjelma sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi EU:n ulkoisissa toimissa (SWD(2020)0284)”,

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2020 annetun yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Tavoitteena kokonaisvaltainen EU–Afrikka-strategia” (JOIN(2020)0004),

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2016 allekirjoitetun Afganistanin ja EU:n yhteisen etenemissuunnitelman muuttoliikekysymyksistä,

—

ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman,

—

ottaa huomioon muut epäviralliset järjestelyt, erityisesti Gambian (tunnistamiseen ja palauttamiseen liittyvät hyvät käytännöt, jotka tulivat voimaan 16. marraskuuta 2018), Bangladeshin (menettelytapaohjeet, joista sovittiin syyskuussa 2017), Etiopian (hyväksymismenettelyt, joista sovittiin 5. helmikuuta 2018), Guinean (hyvät käytännöt, jotka tulivat voimaan heinäkuussa 2017) ja Norsunluurannikon (hyvät käytännöt, jotka tulivat voimaan lokakuussa 2018) kanssa tehdyt järjestelyt,

—

ottaa huomioon aiemmin antamansa päätöslauselmat muuttoliikettä koskevista kysymyksistä, erityisesti 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja muuttoliikkeestä kolmansissa maissa (2), 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen (3), 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman viimeisimmistä tragedioista Välimerellä ja EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikasta (4) ja 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman tilanteesta Välimerellä ja kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta muuttoliikkeeseen (5),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa (6),

—

ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen monet raportit maahanmuuttajien ihmisoikeustilanteesta,

—

ottaa huomioon komission 23. syyskuuta 2020 antaman tiedonannon ”Komission ohjeet laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelyä ja ehkäisemistä koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanosta” (C(2020)6470),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tuloksellisuuden ja avun vaikuttavuuden parantamisesta (7),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0060/2021),

A.

ottaa huomioon, että muuttoliike on maailmanlaajuinen ilmiö, jota voimistavat globalisaatio, lisääntyvät konfliktit, eriarvoisuus, ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikentyminen; katsoo, että pakolaisten ja muuttajien oikeuksien asteittainen ja normatiivinen kehittäminen nykyaikaisessa kansainvälisessä ihmisoikeuskehyksessä heidän oikeudellisesta asemastaan riippumatta on edistyksen merkki ja kollektiivinen ylpeydenaihe ihmiskunnalle; ottaa kuitenkin huomioon, että muuttajat ja erityisesti pakkosiirtolaiset kuuluvat edelleen maailman haavoittuvimmassa ja heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja että heidän oikeuksiaan loukataan edelleen; ottaa huomioon, että naiset, lapset, ikääntyneet ja vammaiset henkilöt ovat muuttajista haavoittuvimpia; ottaa huomioon, että muuttoliike on edelleen monille ihmisille kärsimyksen, syrjinnän ja väkivallan täyttämä kokemus; ottaa huomioon, että tuhannet muuttajat ovat menettäneet henkensä muuttoreitillään;

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille muuttoliike on ollut ja on vastakin haaste ja mahdollisuus; ottaa huomioon, että maantieteellisen sijaintinsa vuoksi eturintamassa olevat jäsenvaltiot kantavat harteillaan kohtuutonta vastuuta; ottaa huomioon, että vastuun rinnalla on aina oltava myös solidaarisuutta; ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on historiallisena sekä maastamuuton että maahanmuuton alueena, yhteisönä, jota yhdistävät ihmisarvon, vapauden ja ihmisoikeuksien arvot, ja yhtenä maailman suurimmista avunantajista, joka edistää kestävää kehitystä, tukee siirtymään joutuneita henkilöitä, puuttuu muuttoliikkeen taustalla oleviin tekijöihin ja työskentelee monenvälisillä foorumeilla kestävien ratkaisujen löytämiseksi, erityinen velvollisuus kunnioittaa, suojella ja edistää muuttajien oikeuksia erityisesti ulkoisissa toimissaan; toteaa, että kaikkien muuttajien ihmisarvon on oltava kaikkien asiaankuuluvien unionin politiikkojen keskipisteenä;

C.

katsoo, että kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan muuttoliikkeeseen ja turvapaikkajärjestelmään kuuluu EU:n maahanmuuttopolitiikan ulkoisen ulottuvuuden ratkaiseminen; toteaa, että tämän ulkoisen ulottuvuuden vaikutus on suuresti riippuvainen yhteisistä toimista EU:n tasolla sekä toimintojen aktiivisesta koordinoinnista ulkoisten kumppaneiden kanssa;

D.

ottaa huomioon, että kesäkuussa 2017 hyväksytyssä kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa korostetaan, että hyvin hallittu muuttoliike ja liikkuvuus voivat edistää osallistavaa kasvua ja kestävää kehitystä Agenda 2030:n mukaisesti;

E.

ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti, myös EU:n ulkorajoilla, raportoidaan yhä useammin ihmisoikeusloukkauksista, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja/tai pakolaislainsäädännön kuten palauttamiskiellon loukkauksista, maahanmuuttajiin kohdistuvista käännytyksistä ja väkivaltaisista hyökkäyksistä, mielivaltaisista ja määräämättömäksi ajaksi tehdyistä pidätyksistä epäinhimillisissä olosuhteissa, hyväksikäytöstä, kidutuksesta ja muusta huonosta kohtelusta, raiskaukset, katoamiset ja kuolema mukaan luettuina; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia noudattamaan unionin lainsäädäntöä, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta, humanitaarista oikeutta ja pakolaislainsäädäntöä; katsoo, että komission on varmistettava, että jäsenvaltiot täyttävät humanitaariset ja ihmisoikeuksia koskevat velvoitteensa, ja käynnistettävä rikkomusmenettelyjä, jos niitä ei noudateta; ottaa huomioon, että komissio ei ole vielä ryhtynyt toimiin todistettujen tai väitettyjen käännyttämistapausten johdosta;

F.

toteaa, että merihädässä olevien pelastaminen on kansainvälisen oikeuden, erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen mukainen velvoite, että kaikille merihädässä oleville on annettava apua; toteaa, että rajaturvallisuuden ylläpitämisvalmiuksien sekä salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjunnan vahvistamista ei saisi käyttää muuttajien eikä näitä avustavien henkilöiden kriminalisoimiseen; ottaa huomioon, että komissio on kehottanut niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet niin, käyttämään direktiivin 2002/90/EY (8) (avustamisdirektiivi) 1 artiklan 2 kohtaa;

G.

ottaa huomioon, että vuonna 2011 annetussa komission tiedonannossa maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta viitataan maahanmuuttajakeskeiseen lähestymistapaan, jossa ihmisoikeudet ovat keskeisessä asemassa ja jonka tavoitteena on vahvistaa maahanmuuttajien perus- ja ihmisoikeuksia lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaissa;

H.

ottaa huomioon, että 7. kesäkuuta 2016 annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan muuttoliikeagendaan perustuva uusi kumppanuuskehys kolmansien maiden kanssa”, joka perustuu maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan periaatteisiin, korostetaan, että muuttoliikekysymykset ovat EU:n ulkosuhteiden prioriteettien kärjessä; ottaa huomioon, että tämä kehys edellyttää tiiviimpää yhteistyötä kolmansien maiden, erityisesti Euroopan lähialueiden maiden, kanssa sellaisten kumppanuuksien avulla, joilla pyritään varmistamaan yhteistyö muuttoliikkeen hallinnassa, laittoman muuttoliikkeen tehokkaassa ehkäisemisessä ja laittomien muuttajien takaisinotossa, mukaan lukien myönteiset ja kielteiset kannustimet, jotka johtuvat EU:n toimivaltaan kuuluvista politiikan eri osa-alueista, kuten naapuruuspolitiikasta, kehitysavusta, kaupasta, liikkuvuudesta, energiasta, turvallisuudesta ja digitaalipolitiikasta, ja joilla kaikilla pyritään samaan tavoitteeseen; katsoo, että kaikilla tällaisilla ”kumppanuuksilla” on oltava selkeä oikeusperusta;

I.

ottaa huomioon, että komissio määritteli vuonna 2016 antamassaan tiedonannossa kolme päätavoitetta kolmansien maiden kanssa tehtävälle yhteistyölle: ihmishenkien pelastaminen Välimerellä, alkuperä- ja kauttakulkumaihin palaavien määrän lisääminen sekä sen mahdollistaminen, että muuttajat ja pakolaiset voivat jäädä lähelle kotiaan ja välttää vaarallisia matkoja; ottaa huomioon, että vuoden 2016 tiedonannossa esitetään, että puuttuminen laittomaan muuttoliikkeeseen on unionin ensisijainen tavoite, ja otetaan käyttöön ”vähemmällä vähemmän” -lähestymistapa, ja että komissio ilmaisee siinä olevansa valmis käyttämään humanitaarista apua lukuun ottamatta kaikkia EU:n välineitä kannustimina saadakseen kolmannet maat tekemään yhteistyötä takaisinoton ja rajavalvonnan aloilla;

J.

katsoo, että muuttajien laittoman salakuljetuksen torjunta on yhteinen haaste, joka edellyttää yhteistyötä ja koordinointia kolmansien maiden kanssa; toteaa, että muuttajien laittoman salakuljetuksen torjumista koskevalla EU:n uudella toimintasuunnitelmalla pyritään edistämään EU:n ja kolmansien maiden välistä yhteistyötä erityisten muuttajien salakuljetuksen torjuntaan keskittyvien kumppanuuksien avulla osana laajempia kumppanuuksia tämän asian kannalta keskeisten kolmansien maiden kanssa; ottaa huomioon, että Europolilla on keskeinen rooli muuttajien salakuljetuksen torjunnassa;

K.

katsoo, että yhteistyö kolmansien maiden kanssa on olennaisen tärkeää ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; ottaa huomioon, että ihmiskauppaverkostot voivat käyttää hyväkseen muuttoreittejä; ottaa huomioon, että ihmiskaupalla on suhteeton vaikutus naisiin ja tyttöihin, jotka muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan ihmiskaupan uhreista ja kärsivät väkivallasta ja hyväksikäytöstä muuttoreittinsä varrella; toteaa, että ihmiskaupan torjuntaa koskevilla toimenpiteillä ei saa olla kielteisiä seurauksia ihmiskaupan uhrien, muuttajien, pakolaisten ja kansainvälistä suojelua tarvitsevien ihmisten oikeuksille;

L.

ottaa huomioon, että vuodesta 2016 lähtien EU ja jotkin yksittäiset jäsenvaltiot ovat moninkertaistaneet kolmansien maiden kanssa tehtyjen epävirallisten sopimusten ja järjestelyjen määrän ja pyrkineet vahvistamaan operatiivisia valmiuksiaan rajavalvonnan ja ihmiskaupan torjunnan alalla; ottaa huomioon, että nämä sopimukset ja järjestelyt kattavat myös tehokkaat palautus- ja takaisinottotoimet kolmansien maiden kanssa, mukaan lukien yhteiset muuttoliikettä koskevat julistukset, yhteisymmärryspöytäkirjat, yhteiset etenemistavat, menettelyohjeet ja hyvät käytännöt sekä poliisiyhteistyötä koskevat sopimukset; ottaa huomioon, että kuten virallisissa takaisinottosopimuksissa, näissä epävirallisissa järjestelyissä vahvistetaan valtioiden sitoutuminen kansalaistensa (tai muiden) takaisinottoon ja vahvistetaan menettelyt palauttamisten toteuttamiseksi käytännössä; ottaa huomioon, että vuodesta 2016 lähtien EU on tehnyt ainakin 11 epävirallista sopimusta mutta vain yhden uuden takaisinottosopimuksen; ottaa huomioon, että EU:n ja kolmansien maiden välisillä epävirallisilla sopimuksilla ei saavuteta ennustettavaa politiikkaa tai vakaata ja johdonmukaista sääntelykehystä laittomaan muuttoliikkeeseen;

M.

ottaa huomioon, että tiedonannossaan uudesta maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksesta komissio toisti, että muuttoliikkeen sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja että räätälöidyt, kattavat ja tasapainoiset muuttoliikettä koskevat vuoropuhelut ja kumppanuudet lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa ovat keskeisessä asemassa, jotta voidaan käsitellä molemmille osapuolille tärkeitä tavoitteita, joita ovat esimerkiksi laittoman muuttoliikkeen perimmäisten syiden korjaaminen, muuttajien laittoman salakuljetuksen torjuminen, kolmansissa maissa asuvien pakolaisten auttaminen ja hyvin hallitun laillisen muuttoliikkeen tukeminen; toteaa, että kuten uutta sopimusta koskevassa komission tiedonannossa todetaan, yhteistyö alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla on olennaisen tärkeää tällaisten vuoropuhelujen ja kumppanuuksien täydentämiseksi; korostaa lisäksi, että kolmansien maiden kanssa solmittujen kattavien kumppanuuksien puitteissa muuttoliike olisi laajennettava keskeiseksi kysymykseksi ja yhdistettävä muihin politiikkoihin, jotka liittyvät esimerkiksi kehitysyhteistyöhön, turvallisuuteen, viisumeihin, kauppaan, maatalouteen, investointeihin ja työllisyyteen, energiaan, ympäristöön sekä ilmastonmuutokseen ja koulutukseen;

N.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa 2020–2024 EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuvat kannattamaan ”erityistä suojelua, johon maahanmuuttajilla, pakolaisilla ja maan sisällä siirtymään joutuneilla ja kansalaisuudettomilla henkilöillä on oikeus”; ottaa huomioon, että toimintasuunnitelmassa edistetään ”sosiaalipalvelujen, mukaan lukien laadukkaan ja kohtuuhintaisen terveydenhuollon ja koulutuksen (myös verkko-opetuksen), yhtäläistä saatavuutta” ja lisätään ”alan toimijoiden valmiuksia vastata (…) maahanmuuttajien [ja] pakolaisten erityistarpeisiin” sekä tuetaan ”ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa muuttoliikkeen hallintaan” ja vahvistetaan ”valtioiden, kansalaisyhteiskunnan ja YK:n kumppaneiden valmiuksia panna tämä lähestymistapa täytäntöön”;

O.

ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) mukaan noin 48 prosenttia maailman pakolaisista ja suuri osa haavoittuvassa asemassa olevista turvapaikanhakijoista on naisia; ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevassa kolmannessa EU:n toimintasuunnitelmassa EU sitoutuu varmistamaan, että ”maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen ihmisoikeudet toteutuvat täysimääräisesti sukupuolinäkökohdat huomioivien muuttoliikepolitiikkojen, -ohjelmien ja -lakien avulla ja että sukupuolitietoista maahanmuuton hallintaa vahvistetaan maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja kansallisesti”; katsoo, että sukupuolinäkökohdat huomioon ottavalla muuttoliikepolitiikalla varmistettaisiin naisten, tyttöjen ja hlbtiq+-henkilöiden oikeuksien toteutuminen ja suojelu mahdolliselta väkivallalta, häirinnältä, raiskauksilta ja ihmiskaupalta;

P.

ottaa huomioon, että entisen muuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan vuoden 2015 raportissa tuotiin esiin EU:n muuttoliikettä koskevan lähestymistavan ongelmia, jotka johtuivat sen avoimuuden ja selkeyden puutteesta sekä monien tässä yhteydessä tehtyjen sopimusten heikosta asemasta, sillä hänen mukaansa niistä puuttuu yleisesti seuranta- ja vastuuvelvollisuustoimenpiteitä; ottaa huomioon, että erityisraportoija näkee vain vähän merkkejä siitä, että liikkuvuuskumppanuudet olisivat tuottaneet lisää ihmisoikeus- tai kehityshyötyjä, kun taas yleinen keskittyminen turvallisuuteen ja politiikan johdonmukaisuuden puute koko lähestymistavassa uhkaavat jättää ihmisoikeus- ja kehityshankkeista saatavat hyödyt turvallisuuspainotteisempien politiikkojen toissijaisten vaikutusten varjoon;

Q.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusasiantuntijat ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat varoittaneet covid-19-pandemian vakavista ja suhteettomista vaikutuksista muuttajiin ja heidän perheisiinsä maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että he ovat kehottaneet valtioita suojelemaan muuttajien ja heidän perheidensä oikeuksia heidän maahanmuuttaja-asemastaan huolimatta; ottaa huomioon, että pandemia on pidentänyt turvapaikkahakemusten käsittelyaikaa;

R.

toteaa, että liikkumisvapauden ja oikeuden työhön turvaaminen on ratkaisevassa asemassa, jotta muuttajat voivat tulla omavaraisiksi, ja se edistää heidän integroitumistaan; ottaa huomioon, että alueiden sisäinen muuttoliike on tärkeä osa näitä rajat ylittäviä taloudellisia rakenteita;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.