EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 24.5.2023

COM(2023) 600 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE, ALUEIDEN KOMITEALLE JA EUROOPAN INVESTOINTIPANKILLE

Talouspolitiikan EU-ohjausjakso 2023 - Kevätpaketti

{SWD(2023) 628 final} - {SWD(2023) 629 final} - {SWD(2023) 630 final} - {SWD(2023) 631 final} - {SWD(2023) 632 final} - {SWD(2023) 633 final} - {SWD(2023) 634 final} - {SWD(2023) 635 final} - {SWD(2023) 636 final} - {SWD(2023) 637 final} - {SWD(2023) 638 final} - {SWD(2023) 639 final} - {SWD(2023) 640 final} - {SWD(2023) 641 final} - {SWD(2023) 642 final} - {SWD(2023) 643 final} - {SWD(2023) 644 final}

1. JOHDANTO

EU:n talous on edelleen osoittanut merkittävää häiriönsietokykyä huolimatta haastavista olosuhteista, joihin vaikuttaa Venäjän provosoimaton hyökkäys Ukrainaan. EU on onnistunut vähentämään riippuvuuttaan venäläisistä fossiilisista polttoaineista, hillitsemään taloudelliseen toimintaan kohdistuvia haittavaikutuksia ja siirtymään vuoteen 2023 odotettua paremmalta pohjalta. Vuoden 2022 lopulla pysähtynyt BKT:n kasvu on taas jatkunut, ja sen odotetaan vahvistuvan vuoden 2023 aikana. Tämä johtuu huomattavasti alhaisemmasta kaasun tukkuhinnasta ja työmarkkinoiden jatkuneesta häiriönsietokyvystä. Nopea inflaatio heikentää kuitenkin edelleen kotitalouksien ostovoimaa erityisesti heikossa asemassa olevissa ryhmissä, mikä lisää köyhyysriskiä ja heikentää EU:n kilpailukykyä erityisesti, koska energian hinta on edelleen huomattavasti korkeampi kuin muualla maailmassa. Lisääntyvän protektionismin ja geopoliittisen kilpailun värittämässä ulkoisessa toimintaympäristössä korostuu myös entisestään tarve turvata EU:n talouden kilpailukyky ja avoin strateginen riippumattomuus. Elpymis- ja palautumistukivälineen tasaisesti etenevä täytäntöönpano tuo mukanaan suuria uudistuksia ja investointeja useilla politiikanaloilla. Elpymis- ja palautumistukivälineen käyttöönotto tukee talouskasvua ja parantaa jäsenvaltioiden häiriönsietokykyä.

Uudistus- ja investointivauhdin säilyttäminen on olennaista EU:n vaurauden, kilpailukyvyn, oikeudenmukaisuuden ja häiriönsietokyvyn varmistamiseksi pitkällä aikavälillä. Kuten EU:n vihreän kehityksen teollisuussuunnitelmassa 1 ja pitkän aikavälin kilpailukykyä koskevassa strategiassa 2 todetaan, talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso sekä elpymis- ja palautumistukiväline ja muut EU:n rahastot, kuten koheesiopolitiikan ohjelmat ja InvestEU-ohjelma, ovat EU:n tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavan talous- ja työllisyysstrategian keskiössä. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti jatkettava siirtymistä vähähiiliseen talouteen, puututtava työvoimapulaan ja osaamisvajeeseen sekä osaamisen kohtaanto-ongelmaan, tuettava laadukkaiden työpaikkojen luomista, edistettävä yhtäläisiä mahdollisuuksia, voimistettava digitalisaatiota, tutkimusta ja innovointia, kevennettävä hallinnollista rasitusta ja sääntelytaakkaa, nopeutettava ja yksinkertaistettava hallinto- ja lupamenettelyjä, luotava asianmukaiset edellytykset kansallisen ja alueellisen tason investoinneille ja nykyaikaistettava julkishallintoaan. Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso on edelleen tässä tarvittava politiikan koordinointikehys. Se ohjaa ja valvoo täydentävästi elpymis- ja palautumistukivälineen ja koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpanoa ja edistää osaltaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja työllisyyttä, osaamista ja köyhyyden vähentämistä koskevien EU:n vuoden 2030 yleistavoitteiden täytäntöönpanoa. Komission tänään julkaisemissa vuoden 2023 maaraporteissa 3 tarkastellaan kunkin jäsenvaltion haasteita, joita ovat muun muassa vihreä ja digitaalinen siirtymä, sosiaalinen ja taloudellinen häiriönsietokyky ja kilpailukyky, ja kerrotaan, missä määrin nämä haasteet on otettu huomioon kansallisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissa. Käynnissä oleva elpymis- ja palautumissuunnitelmien tarkistaminen ja RePowerEU-suunnitelman lukujen sisällyttäminen 4 niihin sekä avustusten ja lainojen muodossa myönnettävä lisärahoitus muodostavat lisämahdollisuuden vastata näihin haasteisiin tehokkaasti erityisesti Vihreän kehityksen teollisuussuunnitelman ja REPowerEU-suunnitelman täytäntöönpanon yhteydessä.

Maaraporttien analyysin perusteella laadituissa komission ehdotuksissa vuoden 2023 maakohtaisiksi suosituksiksi 5 annetaan jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten vastata keskeisiin taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin, joita elpymis- ja palautumissuunnitelmissa käsitellään vain osittain tai ei lainkaan. Näiden ohjeiden keskeisen osan muodostavat EU:n kilpailukyvyn kestävyyden neljä ulottuvuutta: ympäristökestävyys, tuottavuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja makrotalouden vakaus. 6 Ehdotetuissa suosituksissa korostetaan tarvetta maltilliselle finanssipolitiikalle vuosina 2023–2024, mikä tarkoittaisi erityisesti asteittaista luopumista voimassa olevista yleisistä energiatukitoimenpiteistä ja velan vähentämistä keskipitkällä aikavälillä. Suosituksissa myös kehotetaan jäsenvaltioita jatkamaan tai joissakin tapauksissa nopeuttamaan elpymis- ja palautumissuunnitelmiensa täytäntöönpanoa, joka on saatava päätökseen vuonna 2026. Niiden olisi myös jatkettava koheesiopolitiikan ohjelmien ripeää täytäntöönpanoa yhdessä elpymis- ja palautumissuunnitelmien kanssa muun muassa varmistamalla riittävät hallinnolliset valmiudet. Suosituksia koskeviin ehdotuksiin sisältyy myös energiaa koskevia uudistuksia ja investointihaasteita, mukaan lukien työvoiman täydennys- ja uudelleenkoulutus, jota jäsenvaltioita pyydetään käsittelemään REPowerEU-suunnitelman ja kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa 7 puitteissa. Myös maaraporteissa ja Eurostatin kestävän kehityksen tavoitteiden vuoden 2022 seurantakertomuksessa on ajantasaista ja yhdenmukaista tietoa jäsenvaltioiden edistymisestä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. EU:n tasolla on tapahtunut viime vuosina edistymistä useiden kestävän kehityksen tavoitteiden saralla. Edistyminen on ollut erityisen hyvää ihmisarvoisen työn ja talouskasvun (tavoite 8) sekä köyhyyden vähentämisen (tavoite 1) osalta. Merkittävää edistymistä on tapahtunut myös sukupuolten tasa-arvon (tavoite 5) 8 osalta. Maaraportteihin sisältyy myös sosiaali-indikaattoreiden tulostaulu, jossa luodaan kattava katsaus työllisyyden, tasa-arvon, osaamisen ja sosiaalisiin haasteisiin, jotka liittyvät Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja Tasa-arvon unionin strategioiden täytäntöönpanoon.

Rakentavaa vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa sekä tiivistä toimielinten välistä vuoropuhelua EU:n tasolla jatketaan koko talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ajan. Elpymis- ja palautumissuunnitelmia koskevan tiiviin politiikkavuoropuhelun ansiosta komissio ja jäsenvaltiot ovat voineet lujittaa ja syventää yhteistyötään talous- ja sosiaalipolitiikan alalla. Vuoropuhelulla on varmistettu laaja sitoutuminen, jonka on määrä jatkua käynnissä olevan elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpanon ja niiden vuonna 2023 odotettavissa olevan tarkistamisen yhteydessä, myös REPowerEU-suunnitelman puitteissa. Myös maaraporttien ja maakohtaisten suositusten kattamat aiheet tarjoavat tilaisuuden laajentaa vuoropuhelua. Komissio jatkaa myös keskeistä sosiaalista ja taloudellista kehitystä koskevaa tiivistä vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa ja on yhteydessä siihen kussakin talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson vuotuisen koordinointisyklin keskeisessä vaiheessa.

Talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ja elpymis- ja palautumistukivälineen painopisteiden onnistunut täytäntöönpano edellyttää työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien jatkuvaa ja jäsenneltyä osallistumista ja tietoisuuden lisäämistä sekä kansallisella että EU:n tasolla. EU:n sosiaalisesta ja taloudellisesta kehityksestä vaihdetaan näkemyksiä kahdesti vuodessa järjestettävässä neuvoston, komission, Euroopan keskuspankin (EKP) ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolten edustajien välisessä poliittisen ja teknisen tason makrotaloudellisessa vuoropuhelussa. Lisäksi EU:n, kansallisen ja tarvittaessa alueellisen tason työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien aktiivisesta osallistumisesta asiaa koskeviin säännöllisiin tapaamisiin (esim. elpymis- ja palautumistukivälineen sidosryhmien vuotuisiin tapahtumiin) talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ja elpymis- ja palautumistukivälineen täytäntöönpanoprosessin kaikissa vaiheissa on hyötyä, kun pyritään yhdessä määrittämään haasteita, kehittämään politiikkaratkaisuja ja varmistamaan talous- ja sosiaalipoliittisen ohjelman avoimuus ja laajempi sitoutuminen siihen. 9  Myös viestintä- ja tiedotustoimet edistävät yleisön tietoisuuden lisäämistä ja parantavat elpymis- ja palautumistukivälineestä jaettavan tuen läpinäkyvyyttä. 10

Komissio esitteli 26. huhtikuuta 2023 talouden ohjausjärjestelmän uudistusta koskevia lainsäädäntöehdotuksia. 11 Ehdotusten keskeisenä tavoitteena on uudistusten ja investointien avulla vahvistaa julkisen velan kestävyyttä ja edistää kestävää, osallistavaa ja häiriönsietokykyistä kasvua kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Ehdotusten kulmakiven muodostavat jäsenvaltioiden laatimat ja esittelemät keskipitkän aikavälin finanssi- ja rakennepoliittiset suunnitelmat. Komission ehdotusten mukaan jäsenvaltiot asettaisivat suunnitelmissaan menotavoitteensa, toimenpiteensä makrotalouden epätasapainoihin puuttumiseksi sekä ensisijaiset uudistukset ja investoinnit vähintään neljän vuoden ajalle. Uusi julkisen talouden valvontaprosessi olisi edelleen osa talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa, joka säilyisi talous- ja työllisyyspolitiikan tärkeimpänä koordinointikehyksenä varmistaen keskipitkän aikavälin finanssi- ja rakennepoliittisten suunnitelmien sekä elpymis- ja palautumissuunnitelmiin ja koheesiopolitiikan ohjelmiin sisältyvien investointien ja uudistusten keskinäisen täydentävyyden. Euroopan parlamentin ja neuvoston on hyväksyttävä ehdotukset nopeasti, ja komissio tukee neuvoston päätöstä saada talouden ohjausjärjestelmää koskeva työ päätökseen vuonna 2023.

2. TALOUS- JA TYÖLLISYYSTILANNE

EU:n talouden odotettua parempi tulos vuoden 2023 alussa ja energian hinnan lasku parantavat tämän ja tulevan vuoden kasvunäkymiä. Lisäksi yhteiset ponnistukset energiatoimitusten monipuolistamiseksi, kaasuvarastojen täyttämiseksi ja energian kysynnän vähentämiseksi ovat yhdessä leudon sään kanssa lieventäneet jännitteiden sosioekonomisia vaikutuksia. Alhaisempien energianhintojen, toimitusketjujen palautumisen ja vahvoina pysyneiden työmarkkinoiden odotetaan jatkossa tukevan EU:n taloutta. Vaikka kaasupulan uhka on lieventynyt merkittävästi, kaasun hinnan epävarmuus jatkuu kuitenkin vielä ensi talven jälkeenkin. Kaiken kaikkiaan talouden toimeliaisuuden ennustetaan lisääntyvän hieman odotettua voimakkaammin. EU:n BKT:n odotetaan kasvavan 1,0 prosenttia vuonna 2023 ja 1,7 prosenttia vuonna 2024.

Inflaation ennustetaan hidastuvan, mutta pohjainflaatiopaine näyttäisi jatkuvan, mikä vaikuttaa yrityksiin ja heikentää kotitalouksien ostovoimaa. EU:n kuluttajahintainflaatio saavutti huippulukeman 11,5 prosenttia lokakuussa 2022, ja inflaatioerot EU:ssa ja euroalueella olivat historiallisen suuria. Hintapaineet ovat kuitenkin asteittain laajentuneet, kun talouden toimijat EU:ssa ovat mukauttaneet hintojaan tuotantopanosten korkeampiin hintoihin. Tämän tuloksena pohjainflaatio, johon ei lasketa energian ja jalostamattomien elintarvikkeiden hintaa, näyttäisi jatkavan kiihtymistään, vaikka sen oli odotettu saavuttavan huippunsa vuoden 2023 ensimmäisellä neljänneksellä ja hidastuvan seuraavien neljännesten aikana. Myös elintarvikkeiden hinnat nousivat vuoden 2023 ensimmäisellä neljänneksellä. Niiden odotetaan saavuttavan huippunsa vuoden 2023 aikana, kun maatalousalan perushyödykkeiden hintojen nousu hidastuu. Nopean inflaation vuoksi rahatalouden tilanne on kärjistynyt, ja tämän kehityssuuntauksen odotetaan jatkuvan. Tämän vuoksi pankkien rahoituskustannukset ovat kasvaneet ja luotonantoehdot ovat tiukentuneet, mikä hidastaa talouden luotonsaantia. Vaikka inflaation odotetaan jatkavan hidastumistaan vuonna 2023, se pysyy silti tavoitetta nopeampana ja vaikuttaa edelleen ennen kaikkea pienituloisten ja alemman keskitulotason kotitalouksien sekä yritysten ostovoimaan.

Työmarkkinat ovat edelleen vahvat, ja palkkojen odotetaan jatkavan nousuaan. Vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä 74,8 prosenttiin kasvanut työllisyysaste lähentelee historiallisen korkeita lukuja. Työmarkkinoiden ylikapasiteetti 12 ja työttömyys olivat ennätyksellisen alhaiset. Kokonaistaloudessa avoimien työpaikkojen aste on korkeampi kuin keskimäärin vuosina 2010–2019 huolimatta pienestä laskusta vuoden 2022 jälkimmäisellä puoliskolla. Lisäksi työvoimapula hidastaa yhä useampien yritysten tuottavuutta. 13 Palkoissa työntekijäkohtainen nimelliskorvaus kasvoi EU:ssa vuonna 2022 4,9 prosenttia vuoteen 2021 verrattuna. Palkkojen kasvutahti on kuitenkin huomattavasti hitaampaa kuin inflaatio, ja siinä on suurta vaihtelua eri aloilla ja jäsenvaltioissa. Näin ollen reaalipalkat laskivat EU:ssa yli 4 prosenttia vuonna 2022, mikä johti työntekijöiden ostovoiman merkittävään heikkenemiseen. Monissa jäsenvaltioissa hiljattain tapahtunut lakisääteisten vähimmäispalkkojen nostaminen ja neuvotellut palkankorotukset ovat auttaneet lieventämään ostovoiman heikentymisestä vuonna 2022 syntyneitä menetyksiä. Vuonna 2024 työmarkkinoiden odotetaan pysyvän vahvoina ja palkkojen odotetaan jatkavan nousuaan inflaatiota nopeammin. 

EU:n finanssisektori on osoittautunut häiriönsietokykyiseksi uusien haasteiden edessä. Vahva sääntely, joka johtuu erityisesti kansainvälisten standardien soveltamisesta kaikkiin pankkeihin, tehokas valvonta ja vakaa kriisinhallintakehys, jotka otettiin käyttöön vastauksena maailmanlaajuisen finanssikriisiin, sekä edistyminen pankkiunionin viimeistelyssä ja pääomamarkkinaunionin edistämisessä ovat parantaneet EU:n rahoitusjärjestelmän häiriönsietokykyä. Maaliskuussa 2023 alkaneiden Yhdysvaltojen ja Sveitsin markkinahäiriöiden vaikutus on saatu pidettyä kurissa EU:ssa. Tämä tapahtuma on kuitenkin korostanut maailmanlaajuisten finanssimarkkinoiden keskinäisiä riippuvuuksia ja sijoittajien mielialan ailahtelevaisuutta. Se korostaa myös pankkisektorin sääntelyn, valvonnan ja riskinhallinnan keskeistä asemaa haastavassa makrotaloudellisessa ympäristössä. Jatkuva geopoliittinen epävarmuus, pitkittynyt inflaatiopaine ja tiukemman rahapolitiikan asteittainen käyttöönotto ovat luoneet rahoitusjärjestelmään paineita. Koska joillakin talouden aloilla ja eri puolilla maailmaa on runsaasti velkaa, riskit pysyvät suurina.

3. VAHVAN JA TULEVAISUUDEN VAATIMUKSET HUOMIOON OTTAVAN EU:N TALOUDEN RAKENTAMINEN – VUODEN 2023 MAAKOHTAISTEN SUOSITUSTEN KESKEISET TAVOITTEET

Talouspolitiikassa olisi edelleen torjuttava erityisesti kotitalouksiin ja yrityksiin kohdistuvia nopeaan inflaatioon liittyviä riskejä ja vastattava pitkän aikavälin haasteisiin. Energia-alan inflaation hidastumisesta huolimatta hintapaineiden katoaminen kestää aikansa. Inflaation torjuminen säilyy tulevan ajanjakson keskeisenä toimena. Se edellyttää, että raha- ja finanssipolitiikka ovat johdonmukaisia. Tästä syystä vastauksena energian hintashokkiin toteutetut finanssipoliittiset toimenpiteet olisi lopetettava vuonna 2023. Jos energian hinta lähtee taas nousuun eikä tukea voida kokonaan lopettaa, on edelleen olennaisen tärkeää toteuttaa kohdennettuja toimia heikossa asemassa olevien kotitalouksien ja yritysten tukemiseksi laajojen ja vähemmän vaikuttavien toimien sijasta. Tähänastiset maltilliset palkankorotukset eivät ole kiihdyttäneet inflaatiota, mutta yritysten kannattavuus on kasvanut. Nimellispalkkojen odotetaan kuitenkin jatkavan nousuaan, minkä vuoksi niiden vuorovaikutusta hintojen kehityksen kanssa on seurattava tarkasti. Meneillään oleva rahoitusehtojen tiukentuminen on myös osoittanut, että makrotalouden ja rahoitusmarkkinoiden riskejä on syytä seurata ja että pääomamarkkinaunionin kehittämisessä on edistyttävä ja pankkiunioni on saatettava valmiiksi. Lyhyen aikavälin painopisteiden lisäksi jäsenvaltioiden ja EU:n tason politiikassa on jatkettava vastaamista pitkän aikavälin haasteisiin. Niitä ovat muun muassa EU:n talouden kilpailukyvyn, tuottavuuden, osaamisen ja häiriönsietokyvyn vahvistaminen väestörakenteen kehitys huomioon ottaen ja nopea edistyminen digitaalisessa ja vihreässä siirtymässä Vihreän kehityksen teollisuussuunnitelman mukaisesti.

Elpymis- ja palautumistukivälineellä on olennainen merkitys nopeutettaessa vihreää ja digitaalista siirtymää ja vahvistettaessa EU:n kykyä vastata tuleviin haasteisiin samalla, kun edistetään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa. Sen käyttöä olisi jatkettava viipymättä. Elpymis- ja palautumistukiväline on saanut kahden ensimmäisen toteuttamisvuotensa aikana EU:n kansalaisilta laajaa yleistä kannatusta. 14 Siitä on jaettu huomattava määrä rahoitustukea, ja se on auttanut EU:n taloutta toipumaan covid-19-pandemian jälkeen ja vahvistanut EU:n häiriönsietokykyä. Kaikki elpymis- ja palautumistukisuunnitelmat ovat olleet käytössä vuoden 2022 lopusta, ja niissä on otettu huomioon kaikki asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset tai merkittävä osa niistä. Teknisen tuen välineellä on autettu useita jäsenvaltioita niiden suunnitelmien laatimisessa ja toteuttamisessa. Komissio on tähän mennessä käsitellyt elpymis- ja palautumistukivälineen puitteissa 24 maksupyyntöä ja maksanut elpymis- ja palautumistukivälineen puitteissa tähän mennessä yhteensä yli 152 miljardia euroa uudistusten ja investointien onnistunutta toteuttamista varten. REPowerEU-suunnitelmaa koskevien lukujen elpymis- ja palautumistukivälineeseen sisällyttämisen myötä on osoitettu, että väline on riittävän joustava vastaamaan uusiin haasteisiin erityisesti EU:n energiaturvallisuuden alalla ja EU:n teollisuuden siirtyessä kohti ilmastoneutraalia taloutta. Täyden hyödyn saamiseksi elpymis- ja palautumissuunnitelmat on pantava nopeasti täytäntöön, useissa tapauksissa myös viivästysriskeihin puuttumalla. Elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpano eteni enimmäkseen hyvin vuoden 2022 lopussa, mutta joillakin jäsenvaltioilla on vaikeuksia varojen hallinnoinnissa, mikä johtuu osittain rajallisista hallinnollisista resursseista tai investointien pullonkauloista. Elpymis- ja palautumissuunnitelmien käynnissä oleva tarkistaminen tarjoaa tilaisuuden käsitellä näitä kysymyksiä ja kasvattaa elpymis- ja palautumistukivälineen varojen vastaanottokykyä. Samalla kuitenkin myös suunnitelmien tarkistamisen odotetaan vaikuttavan elpymis- ja palautumistukivälineen varojen maksuaikatauluun vielä vuoden 2023 jälkeen. Jotta EU:n lainanottotoimien riittävä ennustettavuus voitaisiin varmistaa ja budjettivallan käyttäjä saisi samalla vuoden 2024 talousarvioesitystä laadittaessa riittävän tarkan kuvan tulevien kuukausien rahoitustarpeesta, on tärkeää arvioida asianmukaisesti odotettavissa olevia viivästyksiä tulevien maksujen suunnittelun yhteydessä. Suunnitelmien onnistuneen tarkistusprosessin myötä jäsenvaltiot voivat vuonna 2024 jatkaa täytäntöönpanoa ja päästä maksuaikatauluun. Vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan ohjelmista on maksettu jäsenvaltioille pandemian alkamisen jälkeen yli 186 miljardia euroa. Lisäksi vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan ohjelmista otetaan jäsenvaltioiden ja alueiden käyttöön noin 505 miljardia euroa. Myös nämä ohjelmat on pantava nopeasti täytäntöön, ja niissä on käsiteltävä täytäntöönpanovalmiuteen liittyviä kysymyksiä.

Tämän vuoden maaraporteissa eritellään politiikkatoimia, joita jäsenvaltioiden tasolla on toteutettava, jotta voidaan selviytyä välittömistä taloudellisista ja sosiaalisista haasteista ja parantaa samalla häiriönsietokykyä, pitkän aikavälin kilpailukykyä ja tuottavuutta. Maaraportit sisältävät kokonaisvaltaisen analyysin jäsenvaltioiden häiriönsietokyvystä 15 , taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä ja haasteista ottaen huomioon alueellisen ulottuvuuden. Niihin sisältyy myös arvio edistymisestä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttamisessa (sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun perusteella) ja vuodelle 2030 asetetuissa työllisyyttä, osaamista ja köyhyyden vähentämistä koskevissa EU:n yleistavoitteissa ja kansallisissa tavoitteissa sekä kestävän kehityksen tavoitteissa. Lisäksi niissä kiinnitetään erityistä huomiota pitkän aikavälin kilpailukykyyn ja tuottavuuteen ja esitetään ajantasainen ja yksityiskohtainen analyysi energiaturvallisuudesta ja energian kohtuuhintaisuudesta, puhtaaseen energiaan siirtymisestä ja ympäristökestävyydestä. Maaraporteissa eritellään sekä sellaisia haasteita, joita elpymis- ja palautumissuunnitelmissa käsitellään vain osittain tai ei lainkaan, että tulossa olevia haasteita. Niissä myös tarkastellaan lähemmin elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpanon edistymistä ja annetaan esimerkkejä saavutetuista välitavoitteista ja tavoitteista. Lisäksi niissä tuodaan esiin tapauksia, joissa tulisi puuttua täytäntöönpanon riskeihin ja viivästyksiin.

Maaraporttien analyysin tavoin komission suosituksessa maakohtaisiksi suosituksiksi kuvataan yksilöityjä haasteita ja elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpanon edistymistä. Suositukset on jaettu neljään ryhmään:

1.finanssipolitiikkaa koskeva suositus, johon sisältyy tarvittaessa finanssipoliittisia ja rakenneuudistuksia;

2.suositus jatkaa tai nopeuttaa elpymis- ja palautumissuunnitelman täytäntöönpanoa, mukaan lukien sen tarkistaminen ja REPowerEU-lukujen sisällyttäminen suunnitelmiin, ottaen huomioon mahdolliset maakohtaiset täytäntöönpanon riskit, ja toteuttaa hyväksytyt koheesiopolitiikan ohjelmat nopeasti;

3.päivitetty suositus puhtaaseen energiaan siirtymiseksi REPowerEU-suunnitelman tavoitteiden mukaisesti;

4.tarvittaessa lisäksi suositus, jossa käsitellään edelleen ratkaisematta olevia ja/tai esille tulevia taloutta tai työllisyyttä koskevia haasteita.

Päivitetty ja yksityiskohtaisempi energiaa koskevia uudistus- ja investointihaasteita koskeva suositus otetaan mukaan REPowerEU-lukujen viimeistelyyn, ja se ohjaa jäsenvaltioita niiden kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien päivittämisessä. Elpymis- ja palautumissuunnitelmiin sisältyvissä REPowerEU-luvuissa ja niihin liittyvässä lisärahoituksessa olisi käsiteltävä perusteellisesti maakohtaisissa suosituksissa yksilöityjä REPowerEU-suunnitelmaan liittyviä haasteita 16 . Maakohtaisissa suosituksissa jäsenvaltioille annetaan ohjeita sellaisista keskeisistä haasteista selviämiseen, joita elpymis- ja palautumissuunnitelmissa on käsitelty vain osittain tai ei lainkaan, ja ne auttavat Vihreän kehityksen teollisuussuunnitelman täytäntöönpanossa kansallisella ja alueellisella tasolla.

4. KILPAILUKYVYN JA TUOTTAVUUDEN LISÄÄMINEN SOSIAALISESTI OSALLISTAVALLA TAVALLA – TIIVISTELMÄ YKSILÖIDYISTÄ YHTEISISTÄ HAASTEISTA

Elpymis- ja palautumissuunnitelmiin sisältyvien uudistusten ja investointien oikea-aikaisen täytäntöönpanon ohella jäsenvaltioiden on selvittävä useista ratkaisemattomista ja kehittymässä olevista yhteisistä ja maakohtaisista haasteista.

4.1 Makrotalouden vakaus

Nopea inflaatio aiheuttaa uusia haavoittuvuuksia tilanteessa, jossa julkisen velan määrää olisi vähennettävä. EU:n ja kansallisella tasolla koordinoidut politiikkatoimet auttoivat lieventämään vaikutuksia, joita aiheutui covid-19-pandemiasta sekä energian hinnan rajusta noususta ja siitä johtuvista taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista erityisesti heikossa asemassa oleville yrityksille ja kotitalouksille. Nämä kriisit johtivat kuitenkin useissa jäsenvaltioissa julkisen velan kasvuun. Sittemmin vuonna 2022 toteutetuista energiakriisin torjumiseen tarkoitetuista finanssipoliittisista toimenpiteistä on syntynyt julkiselle taloudelle huomattavia kustannuksia. Komission kevään 2023 talousennusteen mukaan näiden toimenpiteiden nettokustannukset olivat 1,2 prosenttia suhteessa EU:n vuotuiseen BKT:hen vuonna 2022. Määrä pysyi samalla tasolla vuonna 2023. Finanssipolitiikan olisi oltava velan kestävyyden varmistamiseksi maltillista ja näin ollen myös rahapolitiikkaa tukevaa. Samalla inflaatiovauhdin erot ja rahoitusehtojen tiukentuminen ovat lisänneet makrotalouden haavoittuvuutta.

EU:n ja euroalueen finanssipolitiikan vahva koordinointi on olennaisen tärkeää, kun pyritään varmistamaan johdonmukainen finanssi- ja rahapolitiikan yhdistelmä, ja se helpottaa rahapolitiikan tehtävää. Vuosina 2023 ja 2024 finanssipolitiikan olisi oltava maltillista, jotta voitaisiin keskittyä velan kestävyyteen keskipitkällä aikavälillä ja lisätä samalla potentiaalista kasvua sekä varmistaa kestävä ja häiriönsietokykyinen vihreä ja digitaalinen siirtymä. Velkaan liittyvistä haasteista riippuen jäsenvaltioiden olisi pidettävä velan määrä maltillisena tai varmistettava velan uskottava ja jatkuva vähentäminen keskipitkällä aikavälillä. Julkisen talouden sopeuttamisen vuoteen 2024 olisi tapahduttava nykyisen lainsäädännön mukaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa, ja kaikkien jäsenvaltioiden olisi pidettävä alijäämä perustamissopimuksessa asetetussa alle 3 prosentin viitearvossa suhteessa BKT:hen tai supistettava se alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Kuten 8. maaliskuuta 2023 annetussa finanssipoliittista ohjausta vuodeksi 2024 koskevassa komission tiedonannossa 17 todetaan, ehdotettujen maakohtaisten suositusten finanssipolitiikkaan liittyvät osat sisältävät ne 26. huhtikuuta 2023 annettujen säädösehdotusten osat, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaisia.

Vastauksena energian hintashokkiin toteutetut finanssipoliittiset toimenpiteet olisi lopetettava. Jatkunut energiahyödykkeiden hintojen lasku on hillinnyt kuluttajahintainflaatiota lokakuun 2022 huipun jälkeen, vaikka pohjainflaatio onkin edelleen nopeaa ja yhä kiihtymässä. Tätä taustaa vasten kotitalouksien ja yritysten saama pitkittynyt yleinen finanssipoliittinen tuki voimistaa inflaatiopainetta. Tämän vuoksi keskuspankit todennäköisesti kiirehtivät rahapolitiikan kiristämistä, mikä aiheuttaisi paineita rahoitusvakaudelle. Jos energian hinnan uusi kallistuminen edellyttää tukitoimenpiteitä, ne olisi keskitettävä haavoittuvassa asemassa olevien kotitalouksien ja yritysten suojelemiseen, niiden olisi oltava kustannuksiltaan edullisia ja niissä olisi säilytettävä kannustimet energiansäästöön. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi parannettava julkisen talouden laatua ja koostumusta, jatkettava kansallisesti rahoitettujen investointien suojelemista ja varmistettava, että elpymis- ja palautumistukivälinettä ja muita EU:n rahastoja, kuten InvestEU-ohjelmaa, käytetään tehokkaasti ottaen erityisesti huomioon vihreä ja digitaalinen siirtymä ja tarve parantaa EU:n taloudellista ja sosiaalista häiriönsietokykyä. Italiaa toukokuussa 2023 koetelleiden tuhoisien tulvien yhteydessä annetun suoran hätätilanteen tuen kustannukset on tarkoitus ottaa myöhemmin huomioon arvioitaessa suositusten noudattamista, ja ne katsotaan periaatteessa kertaluonteisiksi ja väliaikaisiksi toimenpiteiksi.

Koska makrotalouden näkymät ovat edelleen epävarmat, komissio katsoo, että jäsenvaltioiden asettamisesta liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn ei tulisi päättää tänä keväänä, kuten sen 8. maaliskuuta 2023 antamassa finanssipoliittista ohjausta vuodeksi 2024 koskevassa tiedonannossa on jo todettu. Toisaalta komissio aikoo ehdottaa neuvostolle, että keväällä 2024 käynnistetään alijäämäperusteiset liiallisia alijäämiä koskevat menettelyt vuoden 2023 toteutumatietojen perusteella ja voimassa olevia säännöksiä noudattaen. Jäsenvaltioiden olisi otettava tämä huomioon toteuttaessaan vuoden 2023 talousarvioitaan ja valmistellessaan syksyllä vuoden 2024 alustavia talousarviosuunnitelmiaan.

Tasapainoinen veroyhdistelmä, tehokkaat välineet aggressiivisten verosuunnittelustrategioiden torjumiseksi ja parempi verosäännösten noudattaminen edistävät veronmaksajien oikeudenmukaista kohtelua ja julkisten palvelujen tehokasta rahoitusta. Verorasituksen siirtäminen työn verotuksesta muun tyyppisiin veroihin, ympäristö- ja kiinteistöverotus mukaan lukien, ottaen samalla asianmukaisesti huomioon tällaisen siirtymän tulonjakovaikutukset, tukisi vihreää siirtymää ja edistäisi kestävää kasvua ja työpaikkojen luomista. Yksittäisen jäsenvaltion yritysten tai henkilöiden aggressiivisilla verosuunnittelustrategioilla voi olla kielteisiä heijastusvaikutuksia koko EU:lle. Siksi tarvitaan määrätietoisia ja koordinoituja toimia. Ratkaiseva välitavoite oli vuoden 2023 loppuun mennessä täytäntöönpantavan, 15 prosentin vähimmäisverokantaa koskevan EU:n direktiivin (pilari 2) hyväksyminen. 18 Myös verohallintojen nykyaikaistamisen ja digitalisaation edistymisen pitäisi entisestään alentaa säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja lisätä verotuloja.

Rahoitusehtojen tiukentuminen on lisännyt haavoittuvuutta ja riskejä joissakin jäsenvaltioissa, ja inflaatioasteen erot eri puolilla EU:ta voivat aiheuttaa kilpailupaineita. Inflaatiosta aiheutuva nimellisen BKT:n voimakas kasvu auttaa pienentämään julkisen talouden velkasuhdetta lyhyellä aikavälillä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, kun taas korkeampi korkotaso alkaa vaikuttaa velanhoitokustannuksiin vain hiljalleen. Rahoitusehtojen tiukentuminen kuitenkin lisää korkeaan velkaantumisasteeseen liittyviä riskejä. Asuntojen hinnat nousivat useissa jäsenvaltioissa voimakkaasti vuonna 2022, mutta tuloihin kohdistuvan paineen ja korkotason nousun myötä hintojen nousu on alkanut hidastua. Samalla inflaatiovauhdin erot ja niihin liittyvä voittomarginaalien ja työvoimakustannusten nousu voivat johtaa kustannuskilpailukyvyn heikkenemiseen joillakin aloilla ja alueilla. Muutamissa jäsenvaltioissa vaihtotaseen alijäämä on kasvanut, mikä johtuu tuontienergian hintojen voimakkaasta kasvusta mutta joissakin tapauksissa myös vilkkaasta kotimaisesta kysynnästä.

Korkotason hiljattainen nousu on herättänyt huolta rahoitusalalla esiintyvistä paikallisista haavoittuvuuksista, jotka edellyttävät tarkkaa seurantaa. EU:n edistyminen pankkivalvonnan vahvistamisessa ja pankkiunionin viimeistelyssä ovat tärkeitä vaiheita makrovakautta varmistettaessa. 19 Lisäksi järjestämättömien lainojen määrä on laskussa, ja tämän suuntauksen jatkumiseksi tehdään edellään töitä. Korkotason nousu puolestaan parantaa pankkialan kannattavuutta. Asuntolainojen korkojen nousu ja kotitalouksien reaalitulojen pienenemisestä johtuva velanhoitokyvyn heikkeneminen painavat joissakin maissa asuntojen hintoja alaspäin. Joissakin maissa myös liikekiinteistöjen osalta on havaittavissa samanlaista laskua rahoituskustannusten noustessa ja käyttöasteen laskiessa. Tätä taustaa vasten tärkeinä pysyvät omaisuuserien laadun seuranta, oikea-aikainen ja ennakoiva yhteyden pitäminen vaikeuksissa oleviin (erityisesti elinkelpoisiin) velallisiin, maksukyvyttömyyskehysten tehokkuuden parantaminen ja järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoiden kehittäminen. Laajemmin katsottuna digitalisaatioon liittyy yhä haasteita, jotka ovat joillakin alueilla jopa lisääntyneet, mikä on nähtävissä laajamittaisten kyberturvallisuuspoikkeamien yleistymisenä. Pankkisektorin ulkopuolisen rahoituksen välittämiseen liittyviä riskejä ja hajautetun rahoituksen käytön lisääntymisestä mahdollisesti syntyviä riskejä on seurattava, ja niihin on puututtava asianmukaisesti. Kansallisten ja Euroopan valvontaviranomaisten sekä EKP:n ja kansainvälisten sääntelyelinten välinen yhteistyö on kaikissa näissä asioissa ensiarvoisen tärkeää.

Komissio on havainnut makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn puitteissa makrotalouden epätasapainoon tai liialliseen epätasapainoon liittyviä haavoittuvuuksia 11 jäsenvaltiossa. Kuudessa jäsenvaltiossa hiljattain havaitut haavoittuvuudet on toistaiseksi saatu pysymään hallinnassa ja väliaikaisina. Laatikossa 2 esitetään yhteenveto jäsenvaltioiden tämänhetkisistä makrotalouden epätasapainoista, ja lisäyksessä 4 esitetään niistä tarkempia tietoja.

4.2 Energia- ja ympäristökestävyys

Energian toimitusvarmuudessa viime kuukausina tapahtuneesta kehityksestä huolimatta varautumista ensi talveen on syytä parantaa. Viime vuoden aikana EU:ssa edistyttiin huomattavasti energian säästämisessä, energiatoimitusten monipuolistamisessa ja nykyisen infrastruktuurin optimoinnissa. Maakaasun kulutus laski EU:ssa elokuun 2022 ja maaliskuun 2023 välisenä aikana 17,7 prosenttia verrattuna samojen kuukausien kaasunkulutukseen vuosina 2017–2022 21 . Venäjältä putkea pitkin tuotavan maakaasun osuus EU:n kaasun kokonaistuonnista putosi aiemmasta 50 prosentista 7 prosenttiin tammikuussa 2023. Tämä johtuu paitsi EU:n ja kansallisten hallitusten toteuttamista toimenpiteistä ja kysynnän rakenteellisista muutoksista myös korkeista hinnoista. Meriteitse tuotava nesteytetty maakaasu (LNG) oli tärkein venäläisen maakaasun korvaaja. Sen tuonti lisääntyi voimakkaasti vuonna 2021 tuoduista 81 miljardista kuutiometristä noin 135 miljardiin kuutiometriin vuonna 2022. Uusien nesteytettyä maakaasua koskevien hankkeiden odotetaan parantavan entisestään EU:n nesteytetyn maakaasun tuontivalmiuksia, ja samalla vastaisuudessa vältetään tarpeettomat toimittajariippuvuudet. Venäjän kaasutoimitusten mahdollinen täydellinen loppuminen, infrastruktuuriongelmat, kuivuus ja voimalaitosten ennakoimaton huolto saattaisivat aiheuttaa EU:n toimitusvarmuudelle ongelmia ja edellyttävät siksi jatkuvaa valppautta. Nesteytetyn maakaasun avulla tapahtuvaa monipuolistamista lisätään vuonna 2023, kun kaasua ostetaan ensimmäistä kertaa yhteisesti ja vaihtoehtoisten kaasuntoimittajien hankintaa tehostetaan. Lisäksi jäsenvaltioiden elpymis- ja palautumissuunnitelmien REPowerEU-lukuihin sisältyvien toimenpiteiden odotetaan yhdessä koheesiopolitiikan ohjelmien, EU:n päästökauppajärjestelmän tulojen, innovaatio- ja modernisaatiorahastojen rahoitustuen ja InvestEU-ohjelman kanssa lisäävän energian toimitusvarmuutta, sillä niillä edistetään puhtaan energian käyttöä ja energiatehokkuutta ja kannustetaan energian kysynnän vähentämiseen sekä puututaan energiaköyhyyteen ja poistetaan sisäisen ja rajatylittävän siirron ja jakelun pullonkauloja. On myös edelleen olennaisen tärkeää sujuvoittaa investointeja, yksinkertaistaa lupamenettelyjä ja poistaa uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton ja verkkoon liittämisen esteitä. Sähkön varastointia ja verkon häiriönsietokykyä koskevia toimenpiteitä on tuettava, jotta voidaan tulla toimeen kysynnän ja tarjonnan kasvavan vaihtelun kanssa.

Nyt kun suuri osa 55-valmiuspaketista on hyväksytty, huomio olisi suunnattava ilmasto-, energia- ja kuljetustavoitteiden saavuttamiseen tähtäävien toimenpiteiden täytäntöönpanoon. Valmiuspaketissa luodaan tasapaino hinnoittelun, tavoitteiden, standardien ja tukitoimenpiteiden välille eurooppalaisessa ilmastolaissa vuodelle 2030 asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Vuodelle 2030 asetetut kunnianhimoisemmat ilmasto-, kuljetus- ja energiatavoitteet sekä EU:n päätös vähentää riippuvuutta venäläisistä fossiilisista polttoaineista merkitsevät, että vihreää siirtymää on edelleen nopeutettava. Tämä tarkoittaa myös, että suunnitellut ja/tai sovitut toimenpiteet on toteutettava päättäväisesti. Samalla vuodelle 2030 asetettujen kunnianhimoisempien tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittava uusia ilmasto- ja energiapolitiikan toimenpiteitä. Tätä edistetään päivittämällä jäsenvaltioiden kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat. Nämä suunnitelmat, joissa olisi otettava huomioon viimeisimmät maakohtaiset suositukset 22 , mahdollistavat lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin ennakoitavuuden. Niillä on myös olennainen merkitys sellaisten suurten investointien liikkeelle saamisessa, joita tarvitaan vuosille 2030 ja 2050 asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi 23 . Lisätoimia tarvitaan useimmilla osa-alueilla, esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, mukaan lukien kestävä vesivarojen hallinta, elintarvikejärjestelmissä, mukaan lukien maaperän suojelu ja biodiversiteetin köyhtymisen pysäyttäminen, sekä muun maankäytön aloilla. Samalla jäsenvaltioiden on saavutettava muut EU:n tasolla sovitut ympäristöpolitiikan tavoitteet, mukaan lukien ilman, veden ja maaperän saasteettomuus. Ilmasto- ja energiatavoitteiden lisäksi EU:n muiden ympäristötavoitteiden saavuttamiseen tarvittavissa investoinneissa on arviolta 110 miljardin euron vaje 24 . Talousarviosuunnittelussa olisi otettava huomioon ilmastoriskeihin liittyvät ehdolliset sitoumukset, ja vihreää budjetointia olisi kehitettävä julkisten investointien, kulutuksen ja verotuksen ohjaamiseksi vihreisiin painopisteisiin.

Teollisuudenalojen vihreän siirtymän vahvistaminen vähentää EU:n yleistä riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja lisää kykyämme selvitä energian toimitushäiriöistä. Energian hinnan nousulla on ollut valtion tuesta huolimatta vakavia seurauksia useille yrityksille, etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset) ja energiavaltaisen teollisuuden yrityksille. Politiikassa olisi edelleen keskityttävä vihreän siirtymän edistämiseen muun muassa teollisten prosessien, valmistusprosessien ja rakennusten energiatehokkuudessa, teollisuuden hiilestä irtautumisessa ja kiertotaloudessa 25 . Synergiat digitaalisen siirtymän kanssa olisi maksimoitava. Jäsenvaltioiden olisi elpymis- ja palautumissuunnitelmiensa puitteissa jatkettava investoimista uusiutuvaan tai fossiilittomaan vetyyn sekä teollisuudessa että tietyillä kuljetusaloilla, joissa hiiltä on vaikeaa vähentää, kuten tie-, meri- ja lentoliikenteessä. Lisäksi ympäristölle haitallisten tukien vähentäminen edelleen ja saastuttaja maksaa -periaatteen noudattaminen liikenteessä auttaisivat luonnonvarojen laadun heikkenemisestä aiheutuvien kustannusten sisällyttämisessä hintoihin ja kannustaisivat resurssitehokkuuteen ja tuottavuuteen. Jotta kaikki ihmisryhmät ja alueet pääsisivät hyötymään investoinneista, on otettava lukuun tulonjakovaikutukset sekä alueelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston varat olisi otettava kattavasti käyttöön, jotta oikeudenmukaista siirtymää voitaisiin tukea eniten tarvitsevilla alueilla, muun muassa tukemalla uudelleen- ja täydennyskoulutusta.

Jäsenvaltioiden toimet lupamenettelyjen lyhentämiseksi ja yksinkertaistamiseksi ovat ratkaisevan tärkeitä uusiutuvan energian ja muiden nettonollaratkaisujen tuotannon ja käyttöönoton nopeuttamisessa. Pitkälliset ja monimutkaiset kansallisen tason lupamenettelyt muodostavat merkittävän esteen uusiutuvien energialähteiden käyttöönotolle useimmissa jäsenvaltioissa. Vuonna 2022 sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon valvontaa käsittelevä työryhmä 26 arvioi uudelleen noin 170 käsittelyyn liittyvää estettä uusiutuvien energialähteiden luvansaannille eri jäsenvaltioissa. Työryhmä lupautui poistamaan niistä yli 80. Esimerkkejä esteistä ovat pitkälliset menettelyt, alimiehitetyt lupaviranomaiset, hajanainen päätöksenteko ja koordinoinnin puute. Tämä kaikki johtaa epäjohdonmukaisiin päätöksiin ja ajoituksiin alueiden välillä.

Sähkön siirto- ja jakeluinfrastruktuurin, myös rajatylittävien siirtoyhdysjohtojen, nopeampi laajentaminen ja parantaminen ovat keskeinen edellytys sille, että uusiutuvien energialähteiden osuutta voidaan merkittävästi kasvattaa ja jatkaa kysynnän sähköistämistä. Jäsenvaltioiden olisi keskityttävä uusiin pitkän ja lyhyen aikavälin energian varastointimahdollisuuksiin, jotta voidaan varmistaa energiajärjestelmien joustavuus ja toimitusvarmuus erilaisten uusiutuvien energialähteiden suuren osuuden turvin. Jäsenvaltioiden tavoite ryhtyä käyttämään valtamerienergiaa (111 GW vuoteen 2030 mennessä) merkitsee, että niiden on kehitettävä nopeasti offshore-verkkoja ja vahvistettava tarvittavat maalla sijaitsevat verkot.

Puhtaan teknologian arvoketjujen vahva ja innovatiivinen nettonollateknologioiden valmistuskapasiteetti nopeuttaa vihreää siirtymää. Komissio ehdotti maaliskuussa 2023 nettonollateollisuutta koskevaa säädöstä 27 , jotta nettonollateknologioiden häiriönsietokykyä ja kilpailukykyä EU:ssa voitaisiin parantaa ja EU:n energiajärjestelmästä tulisi turvallisempi ja kestävämpi. Samalla jäsenvaltioiden on hyödynnettävä osaajakantaansa, henkistä omaisuuttaan ja teollisia valmiuksiaan ja kannustettava edelleen yksityisiä investoijia osallistumaan EU:ssa sijaitseviin startup-yrityksiin ja scale-up-innovaatioihin. 28 Jäsenvaltioiden olisi myös keskityttävä voittamaan haasteet, joita aiheuttaa pula ammattitaitoisista työntekijöistä puhtaan energiateknologian eri osa-alueilla. Puhtaan energian alan kilpailukyvyn parantaminen on keskeinen tekijä REPowerEU-suunnitelman ja EU:n pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisessa. 29

Puhtaiden teknologioiden valmistuksessa on turvattava kriittisten raaka-aineiden saanti, myös monipuolistamalla, kierrättämällä ja korvaamalla. Vihreää ja digitaalista siirtymää koskevien EU:n tavoitteiden saavuttaminen edellyttää turvallisten, kestävien ja monipuolisten kriittisten raaka-aineiden lähteiden käytettävyyttä, riippuvuuden vähentämistä yksittäisistä tuottajista ja turvallisen ja kestävän louhinnan, käsittelyn ja jalostuksen sekä kierrätyksen toimitusketjujen rakentamista. Tässä yhteydessä EU:n on erittäin tärkeää hyödyntää ja laajentaa kauppakumppaniensa kanssa tehtävää yhteistyötä muun muassa osallistumalla kaikkia osapuolia hyödyttäviin strategisiin kumppanuuksiin kehittyvien markkinoiden ja talouksien kanssa. Myös kiertotalouden ratkaisut ja liiketoimintamallit tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia strategisen riippumattomuuden tavoittelemiseksi ympäristöä kunnioittaen. Tuotteiden kierrätyssuunnitelmat, kierrätys ja kiertotalouteen siirtymisen edistäminen ovat kriittisiä raaka-aineita koskevan säädöksen 30 painopisteitä. Jäsenvaltioiden olisi täydennettävä tätä esimerkiksi kestomagneettien ja kaivannaisteollisuuden jätteiden uudelleenkäytön osalta. Olisi kehitettävä johdonmukaisia strategioita, joilla sekä poistetaan esteitä että edistetään materiaalien etsintää, louhintaa, jalostusta ja kierrätystä kaikkialla Euroopassa. Yleisesti ottaen EU:n teollisuudenalojen siirtyminen kiertotalouteen on vielä toteutumatta, koska resurssien tuottavuus kasvoi vain marginaalisesti vuosien 2012 ja 2021 välisenä aikana.

4.3 Tuottavuus

Toimivat sisämarkkinat kaventavat EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden välisiä eroja tuottavuudessa ja kilpailukyvyssä. Sisämarkkinat ovat ylläpitäneet Euroopan vaurautta siitä asti, kun ne perustettiin kolme vuosikymmentä sitten. EU:n yritykset voivat myydä tuotteitaan yli 450 miljoonan kuluttajan ”kotimarkkinoillaan”, joilla toimittajien kirjo on laaja ja yksikkökustannukset ovat alhaiset. EU:n kansalaiset puolestaan hyötyvät yritysten välisen kilpailun myötä lisääntyneestä innovoinnista, edullisemmista hinnoista ja tiukemmista turvallisuus- ja ympäristönsuojelustandardeista. 31 Sisämarkkinat myös suojelevat EU:ta suurilta kysynnän ja toimituksen häiriöiltä ja voivat auttaa hillitsemään hintapaineita inflaation ollessa nopea. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sisämarkkinat voivat auttaa puuttumaan toimitusketjun haavoittuvuuksiin ja tukemaan vihreän ja digitaalisen siirtymän edellyttämien valmiuksien ja EU:n häiriönsietokyvyn ja turvallisuuden parantamista. Vaikka sisämarkkinoilla on olennainen merkitys EU:n yleisen houkuttelevuuden kannalta, keskimääräinen tuottavuuden kasvu on hidastunut viime vuosikymmenten aikana niin, että se on ollut heikompaa kuin muissa suurissa talouksissa. Tämä on heikentänyt EU:n yritysten kilpailukykyä. 32  Useissa EU:n jäsenvaltioissa ja alueilla tuottavuuden kehitys on pysähtynyt, mikä aiheuttaa kasvavia eroja erityisesti EU:n jäsenvaltioiden välillä. Myös koulutuksen saatavuudessa, tutkimuksessa ja innovoinnissa sekä liikkuvuudessa on merkittäviä alueellisia eroja, jotka korostuvat maaseutualueilla ja syrjäseuduilla sekä erittäin syrjässä olevilla alueilla ja syrjäisimmillä alueilla, missä peruspalvelujen ja sosiaalisten tukipalvelujen saatavuus on edelleen yleinen haaste. Koheesiopolitiikan ohjelmien ja elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpano vuoteen 2026 mennessä auttaa olennaisesti parantamaan EU:n kilpailukykyä ja vahvistamaan EU:n koheesiota. Sen lisäksi, että elpymis- ja palautumissuunnitelmissa on investointitoimenpiteitä, InvestEU-ohjelma mukaan lukien, niissä on myös uudistuksia kansallisen ja alueellisen tason sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi, rahoituksen saannin nopeuttamiseksi ja pk-yritysten kasvun ja häiriönsietokyvyn parantamiseksi tarjoamalla niiden työntekijöille täydennys- ja uudelleenkoulutusta tai vahvistamalla niiden tutkimus- ja kehitysvalmiuksia.

Myös aidot palvelujen sisämarkkinat kasvattaisivat merkittävästi tuottavuutta. EU:n palvelumarkkinoilla on useita haasteita, kuten matala kilpailupaine, teollisuuteen verrattuna alhainen tuottavuuden taso ja hitaampi kasvuvauhti, rajatylittävien palvelujen heikko integrointi ja työvoiman vähäinen liikkuvuus. Sääntelyrajoitteiden vähentäminen kansallisella tasolla lisäisi kilpailua ja helpottaisi työvoiman liikkuvuutta sekä edistäisi palvelujen tarjoamista siellä, missä niitä eniten tarvitaan. Se kohentaisi kilpailukykyä tehdasteollisuudessa, joka myös hankkii useita ammattilaispalveluja ja tarjoaa yhä useammin tuotteitaan yhdessä palvelujen kanssa. Sääntelyn esteiden vähentäminen on kuitenkin edistynyt hitaasti, ja joissakin tapauksissa uudistukset on peruttu ja jäljelle on jäänyt runsaasti rajoitteita 33 . Useissa jäsenvaltioissa sääntelyn esteitä on runsaasti keskeisissä liike-elämän palveluissa (oikeudelliset palvelut, kirjanpitopalvelut ja arkkitehtipalvelut). Rakennusala, joka on keskeisessä asemassa vihreässä siirtymässä, kärsii usein tarpeettoman hankalista lupa- ja pätevyysvaatimuksista. Myös useille ammateille ja erikoisaloille (erityisesti arkkitehdeille ja maa- ja vesirakennusinsinööreille) varatuilla hajanaisilla vastuilla ja toiminnoilla on vaikutuksensa ammatinharjoittajien vapaaseen liikkuvuuteen. Vuonna 2022 rajoitusten taso jäsenvaltioiden vähittäispalveluissa joko pysyi samana tai oli jopa korkeampi kuin vuonna 2018. 34  

Kun sääntelyyn liittyvät esteet poistetaan ja varmistetaan samalla hyvä hallinto ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen, instituutioiden häiriönsietokyky paranee. Niistä esteistä, joita EU:n yritykset ilmoittavat kohtaavansa nykyisin, 60 prosenttia on samantyyppisiä kuin 20 vuotta sitten ilmoitetut esteet. Niistä suurin osa liittyy kansallisiin sääntely- ja hallintokäytäntöihin, joihin jäsenvaltiot voivat puuttua suoraan. Esteiden poistaminen tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinoilta pelkästään jäsenvaltioiden tasolla voisi tuoda koko talouteen 713 miljardia euroa vuoden 2029 loppuun mennessä. 35 Lainsäädännöllisten ja hallinnollisten esteiden poistamista tuetaan elpymis- ja palautumistukivälineen puitteissa toteutettavilla uudistuksilla, ja komissio on kehottanut jäsenvaltioita jatkamaan tähän liittyviä uudistuksia osana meneillään olevia tarkistuksia. Kuten edellä mainittiin, näin täydennetään sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon valvontaa käsittelevän työryhmän työtä. Myös sisämarkkinalainsäädännön soveltamiseen liittyvien ongelmien selvittämiseen tarkoitetun SOLVIT-verkoston 36 käyttö lisääntyy erityisesti liike-elämän sidosryhmien keskuudessa. Hyvä hallintotapa ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, erityisesti riippumaton, laadukas ja tehokas oikeuslaitos 37 , toimiva ja vaikuttava verojärjestelmä sekä tulokselliset maksukyvyttömyysmenettelyt ja vankat korruption- ja petostentorjunnan säännöstöt ovat myös keskeisiä ihmisten hyväksi toimivan ja liiketoimintaympäristöä parantavan talouden kannalta. Komissio aikoo myös käynnistää uuden aloitteen yritysten ja hallintoelinten raportointivaatimusten järkeistämiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Tavoitteena on vähentää rasitetta 25 prosenttia heikentämättä asiaa koskevia politiikkatavoitteita.

Toimivat pääomamarkkinat ovat keskeisellä sijalla rahoitettaessa vihreää ja digitaalista siirtymää ja tuettaessa EU:n makrotalouden häiriönsietokykyä ja EU:n avointa strategista riippumattomuutta. Julkinen rahoitus voi yhdessä pääomamarkkinaunionin vauhdittamisen kanssa saada liikkeelle merkittävän määrän yksityistä rahoitusta, jota tarvitaan vihreässä ja digitaalisessa siirtymässä. Vaikka pääomamarkkinaunionia koskevan aloitteen vuonna 2015 tapahtuneen käynnistämisen jälkeen on tapahtunut edistystä, EU:n pääomamarkkinat ovat edelleen hajanaiset ja alikehittyneet, ja niillä tarvitaan konkreettisia lisätoimia. Korkotason noustessa monien yritysten, erityisesti pk-yritysten, on vaikeaa saada rahoitusta. Energian korkean hinnan lisäksi myös maksuviivästykset heikentävät yritysten häiriönsietokykyä. Tästä kärsivät erityisesti pk-yritykset. Siksi on tehostettava yhteisiä edistämistoimia, joihin osallistuvat päättäjät ja markkinaosapuolet kaikkialta EU:sta. 38 EU:n tuottavuus ja kilpailukyky hyötyvät lisäksi innovatiivisemmista ja turvallisemmista maksujärjestelmistä ja avoimen rahoituksen kehyksestä. Niiden ansiosta päästään hyödyntämään digitalisaation etuja.

Digitalisaatiolla on suuri merkitys kilpailukyvyn lisäämisessä. Se edellyttää, että työntekijöillä on vahva digiosaaminen, myös pk-yrityksissä, ja että julkisten palvelujen digitalisointia jatketaan. Digitaalisesti taitava väestö edistää teknistä kehitystä ja tuottavuutta. Pk-yritysten digitalisaatio on innovointipotentiaalin ja kilpailukyvyn parantamisen kannalta välttämätöntä. Tätä voidaan edistää kattavalla toiminnalla, kuten kahdessa hiljattain tehdyssä ehdotuksessa digitaalista koulutusta ja osaamista koskeviksi neuvoston suosituksiksi 39 esitetään. Näiden ehdotusten pohjana on jäsennelty vuoropuhelu digitaalisesta koulutuksesta ja osaamisesta. Yritysten tehokkuutta parantaa myös hallinnonalojen digitaalinen siirtymä, jossa muun muassa laajennetaan sähköisten julkisten palvelujen valikoimaa ja yhteentoimivuutta sekä avoimen datan saatavuutta. Digitaalinen siirtymä myös tehostaa vihreää siirtymää, sillä satelliittidatan kaltaisilla digitaalisilla teknologioilla ja palveluilla on ilmastotoimissa tärkeä rooli 40 . Digitaalinen vuosikymmen 2030 -ohjelma sisältää EU:n digitaalisen siirtymän potentiaalin hyödyntämistä koskevan etenemissuunnitelman kohti kilpailukykyisempää Eurooppaa. 

Julkisten hankintojen markkinoilla tarvitaan avointa kilpailua, jotta julkiselle rahalle saadaan paras vastine. Viime vuosina julkisissa tarjouskilpailuissa on yhä useammin saatu vain yksi tarjous. Vuonna 2022 tällaisten kilpailujen osuus EU:n tasolla oli suurin (37 prosenttia) julkisista hankinnoista vuonna 2014 annetun direktiivin 41 hyväksymisen jälkeen. Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimiin tämän osuuden pienentämiseksi, jotta kaikilla olisi tasapuoliset toimintaedellytykset. Julkiset hankinnat voivat piristää toimitusketjuja kysyntää monipuolistamalla. Hyödyntämällä julkisia hankintoja strategisesti niin, että ei keskitytä pelkästään hintaan, niillä voidaan myös parantaa laatua, häiriönsietokykyä ja kestävyyttä. Nettonollateollisuutta koskevan säädöksen myötä innovatiivisille ja kestäville pk-yrityksille tai pk-yrityksiä sisältäville yritysryhmittymille pitäisi olla helpompaa osallistua julkisiin hankintoihin 42 . Jos mahdollista, tarjouskilpailut olisi suunniteltava niin, että myös pk-yritykset voivat osallistua niihin.

Innovointi on eräs tuottavuuden vahvemman kasvun tärkeimmistä tekijöistä, mutta sen esteenä on useita pullonkauloja. Luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alan (STEM-alat) huippuosaajien puutteesta on tullut lähes kaikkien jäsenvaltioiden yhteinen haaste, sillä se heikentää yritysten kasvupotentiaalia muun muassa huippuinnovaatioiden ja huipputeknologian aloilla. Innovointi on keskittynyt erityisesti tiettyihin jäsenvaltioihin ja tietyille EU:n alueille, erityisesti pääkaupunkiseuduille ja suurkaupunkialueille. Pohjois- ja Länsi-Euroopassa sen osuus on muita alueita huomattavasti suurempi. Innovaatiosuorituskykyä rajoittavat useat puutteet, kuten riittämättömät ja/tai epäsäännölliset julkiset investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen, korkeakoulujen ja elinkeinoelämän vähäiset yhteydet useimmissa jäsenvaltioissa tai yritysinnovaatioiden tehoton julkinen tukeminen. Läpimurtoinnovaatioita hankaloittavat esimerkiksi nopeasti kasvavien yritysten puute, vaikeudet saada pääomaa, sääntelytaakka ja sisämarkkinoiden esteet. Elpymis- ja palautumissuunnitelmien perusteella on tarkoitus toteuttaa useita tähän liittyviä toimenpiteitä. Myös investoinnit koheesiopolitiikkaan ja alueellisten innovaatiolaaksojen kaltaiset aloitteet auttavat näihin haasteisiin vastaamisessa. 

4.4 Sosiaalinen oikeudenmukaisuus

EU:n työmarkkinat ovat tähän asti osoittautuneet häiriönsietokykyisiksi, mutta kotitalouksia koetteleva nopea inflaatio ja epävarmuus saattavat vaikuttaa niiden näkymiin. EU:n työmarkkinat saavuttivat vuoden 2022 [viimeisellä neljänneksellä] ennätyksellisen korkean [74,8 prosentin] työllisyysasteen, mikä merkitsee huomattavaa edistymistä kohti vuodelle 2030 asetettua vähintään 78 prosentin työllisyystavoitetta. Työvoimapula ja osaamisvaje ovat edelleen suuria ja ylittävät vuoden 2019 tason, mutta tilanne alkoi helpottaa vuoden 2022 jälkipuoliskolla jatkuvan myönteisen työmarkkinakehityksen myötä. Talouden hidastumisen odotetaan kuitenkin jarruttavan työmarkkinoiden kehitystä vuosina 2023 ja 2024. Työmarkkinoiden alueelliset erot pysyvät suurina, ja joillakin alueilla työllisyysaste on alle 50 prosenttia. Samalla joissakin väestöryhmissä, erityisesti naisten ja nuorten keskuudessa, on huomattavia työllisyyseroja. Hintojen voimakas nousu, joka koskee erityisesti elintarvikkeita, energiaa ja kuljetusalaa, on heikentänyt erityisesti pienituloisten ja alemman keskitulotason kotitalouksien ostovoimaa. Koska nämä hyödykkeet vievät suuremman osuuden kotitalouksien käytettävissä olevista tuloista, tarvitaan hyvin kohdennettuja sosiaalipoliittisia toimenpiteitä. Tässä yhteydessä joustava palkkapolitiikka ja vaikuttavat työehtosopimusneuvottelut ovat keskeisiä asianmukaisen reaalipalkkakehityksen edistämiseksi erityisesti pienituloisten työntekijöiden kannalta. Vähimmäispalkan säännöllisellä päivittämisellä on tässä tärkeä rooli. EU:n vähimmäispalkkadirektiivin 43 hyväksyminen vaikuttaa myönteisesti riittävien vähimmäispalkkojen varmistamista koskeviin toimenpiteisiin.

Jotta voitaisiin lieventää ostovoiman heikentymistä ja ehkäistä köyhyysriskin kasvua, sosiaalisen suojelun järjestelmät ja niiden riittävyys ja kestävyys on turvattava ja niitä on vahvistettava. Köyhyyden, energiaköyhyys mukaan lukien, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden kasvun ehkäiseminen edellyttää sosiaalisen tilanteen jatkuvaa seurantaa ja nopeita politiikkatoimia. Elinkustannusten noustessa on tärkeää poistaa asianmukaisen ja kestävän sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden järjestelmien saatavuutta koskevat puutteet, jotta nopean inflaation vaikutukset heikossa asemassa oleviin ihmisiin voidaan minimoida. Tärkeässä asemassa on myös palkkakehitys, jonka avulla voidaan lieventää erityisesti pienituloisten ostovoiman heikkenemistä. Rakenteelliset tai tilapäiset mekanismit sosiaalietuuksien mukauttamiseksi nopeaan inflaatioon ovat tärkeitä, jotta voidaan turvata sosiaalietuuksien riittävyys. On myös varmistettava, että tästä aiheutuvat kustannukset pysyvät julkisen talouden kannalta kestävinä. Samalla sosiaalisen suojelun järjestelmien ja sosiaalisen osallisuuden järjestelmien on säilytettävä työnteon kannustimet ja edistettävä aktiivisesti työmarkkinoille osallistumista ja työmarkkinoille integroitumista, myös integroitujen laadukkaiden palvelujen avulla. Väestön ikääntyminen, krooniset sairaudet, uudenlaiset terveystarpeet ja uudet teknologiat edellyttävät myös, että terveys- ja sosiaalialalle luodaan lisää työpaikkoja, joissa tarvitaan erilaisia taitoja. Kohtuuhintaisen, laadukkaan ja kestävän terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon saatavuutta on parannettava. Sähköiset terveyspalvelut muuttavat tapaa, jolla ihmiset pääsevät käyttämään ja saamaan terveydenhuoltoa. Ne edellyttävät henkilökunnalta parempaa digitaalista osaamista ja suurempaa monipuolisuutta.

Koulutusjärjestelmät ovat avainasemassa työvoimapulan ja osaamisvajeen torjunnassa ja ehkäisyssä. Tällä hetkellä työvoimapula on pahinta terveydenhuollossa ja pitkäaikaishoidossa, majoitus- ja ravitsemisalalla, rakennusalalla, tieto- ja viestintätekniikan alalla ja siihen liittyvissä ammateissa sekä vihreän siirtymän kannalta olennaisilla aloilla kuten uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden alalla. Osaamisvajeen muutos on syklistä, mutta se kuvastaa myös EU:n talouden rakenteellisia muutoksia, muun muassa väestön ikääntymistä ja käynnissä olevaa vihreää ja digitaalista siirtymää, jonka myötä osaamisvaatimukset muuttuvat. Osaamisvaje myös paljastaa koulutusjärjestelmässä olevat heikkoudet. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä on vähenemässä, mutta se on edelleen suuri joissakin jäsenvaltioissa. Jo vuonna 2018 perustaidot puuttuivat joka viidenneltä 15-vuotiaalta, ja heikommista lähtökohdista tulevilla nuorilla oli lähes kuusinkertainen todennäköisyys alisuoriutua opinnoissa. Koulutusjärjestelmään kohdistuvat paineet ovat muutaman viime vuoden aikana kasvaneet, sillä sen on pitänyt selviytyä pandemian vaikutuksista, digitaalisen infrastruktuurin puutteesta ja kasvavasta opetushenkilöstön vajeesta kaikilla koulutuksen tasoilla erityisesti vihreän ja digitaalisen siirtymän kannalta tärkeimmissä aineissa. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on kasvussa, mutta STEM-aineissa (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) tutkinnon suorittaneiden osuus ei useimmissa jäsenvaltioissa riitä kattamaan työmarkkinoiden kysyntää. Koulutusjärjestelmien laadun, osallistavuuden ja työmarkkinarelevanssin parantaminen kaikilla tasoilla koko EU:ssa on edelleen vahvojen työmarkkinoiden ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen siirtymän kannalta ratkaiseva tekijä. Myös naisten, nuorten ja aliedustettujen ja heikossa asemassa olevien ryhmien, kuten vammaisten, maahanmuuttajataustaisten ja romanien työmarkkinoille osallistumisen parantaminen tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet osallistavalle kasvulle ja tasa-arvolle.

Erityisesti vihreän siirtymän kannalta tärkeiden taitojen ja osaamisen kehittämisestä ja hankkimisesta on tulossa entistä tärkeämpää. On yhä tärkeämpää varmistaa, että kaikki työntekijät voivat hyötyä ilmastoneutraalin talouden mukanaan tuomista työllistymismahdollisuuksista erityisesti sellaisilla aloilla ja alueilla, joihin vihreä siirtymä vaikuttaa eniten. Ammattikoulutukseen perustuvista ja teknisistä profiileista tulee erityisen kysyttyjä EU:n Vihreän kehityksen teollisuussuunnitelman yhteydessä tapahtuvan nopeutuneen energiasiirtymän ja teknologisen muutoksen vuoksi. Jäsenvaltiot kärsivät suuresta ja yhä kasvavasta työvoimapulasta, sillä avainalojen koulutustarjonnan vähäisyys saattaa aiheuttaa pullonkauloja ilmastoneutraaliin talouteen siirryttäessä. Syrjäisillä tai pysähtyneessä taloudellisessa tilanteessa olevilla alueilla haaste on vieläkin suurempi. Siksi jäsenvaltioiden on tärkeää tukea vihreässä taloudessa tarvittavan osaamisen ennakoimista, hankkimista ja tarjoamista, kuten kaikkien jäsenvaltioiden maakohtaisissa suosituksissa korostetaan. Sama todetaan myös sosiaalisesti oikeudenmukaisen ilmastoneutraaliuteen siirtymisen varmistamista koskevissa neuvoston suosituksissa. Näin voidaan vastata työmarkkinoiden tarpeisiin ja tarjota kaikille yhtäläiset mahdollisuudet. Myös julkisen sektorin työntekijöiden täydennys- ja uudelleenkoulutuksen edistäminen kaikilla tasoilla (paikallishallinto mukaan lukien) kiihdyttäisi vihreän siirtymän edellyttämiä investointeja ja uudistuksia. 44  

Elpymis- ja palautumistukiväline ja koheesiopolitiikan rahastot, erityisesti Euroopan sosiaalirahasto plus, auttavat selvittämään koulutusjärjestelmien haasteita kaikilla koulutustasoilla. Tuettuihin toimenpiteisiin kuuluvat varhaiskasvatuksen saatavuuden parantaminen, opetussuunnitelman uudistukset, korkeakoulutuksen nykyaikaistaminen, koulutusjärjestelmästä työmarkkinoille siirtymisen helpottaminen, täydennys- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksien luominen – erityisesti vihreässä siirtymässä tarvittavan osaamisen alalla – sekä aktiivisen työvoimapolitiikan uudistaminen ja nykyaikaistaminen. Elpymis- ja palautumissuunnitelmiin sisällytettävissä asiaa koskevissa REPowerEU-suunnitelman luvuissa tuetaan työvoiman nopeampaa uudelleenkoulutusta vihreässä siirtymässä tarvittavan osaamisen alalla ja varmistetaan näin lisärahoitus siinä tarvittaviin uudistuksiin ja investointeihin. Nämä suuremmat investoinnit, mukaan lukien InvestEU-ohjelman rahoitus, ja osaajien houkuttelemista EU:hun koskevassa komission paketissa 45 ehdotettu kunnianhimoinen ja kestävä laillista muuttoliikettä koskeva politiikka voivat yhdessä osaltaan auttaa paikkaamaan työvoimapulaa ja osaamisvajetta ja saamaan liikkeelle eurooppalaisen työvoiman koko potentiaalin. Euroopan osaamisen teemavuosi 2023 antaa sidosryhmien osallistumiselle uuden sysäyksen ja saa liikkeeseen julkista ja yksityistä rahoitusta. Näin voidaan torjua osaamisvajetta ja keskipitkän ja pitkän aikavälin työvoimapulaa erityisesti digitaalisen ja vihreän osaamisen alalla. 46  

Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan alkamisen jälkeen EU:ssa on otettu tilapäistä suojelua koskevan direktiivin nojalla vastaan lähes neljä miljoonaa siirtymään joutunutta ihmistä. Työmarkkinoille osallistuminen on olennaisen tärkeää, jotta siirtymään joutuneet ihmiset voivat olla taloudellisesti riippumattomia, elättää perheensä ja osallistua vastaanottavan yhteisön toimintaan. 47 Käytettävissä olevien arvioiden mukaan 48 600 000–1 000 000 tilapäistä suojelua saavaa henkilöä on saanut työpaikan eri puolilla EU:ta. Työnhakijoiksi on rekisteröitynyt 350 000 ihmistä. Koska kieliesteet ovat suurin este siirtymään joutuneiden ihmisten työllistymiselle, heille on erittäin tärkeää tarjota kielten opetusta. Tärkeää on myös osaamisen nopea validointi ja tutkintojen ripeä tunnustaminen muun muassa terveydenhuoltoalan kaltaisilla työvoimaa tarvitsevilla aloilla, jotta ihmiset pääsevät osaamistaan ja kokemustaan vastaavaan työhön. Monet jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tärkeitä toimia prosessin helpottamiseksi komission suuntaviivojen 49 mukaisesti käyttäen myös CARE-tukitoimesta (koheesiopoliittinen tukitoimi Euroopan pakolaisten auttamiseksi) saatavaa joustavaa rahoitusta. Koska suuri osa tilapäistä suojelua saavista henkilöistä on naisia, joilla on lapsia, varhaiskasvatuksen saatavuus on erityisen tärkeä edellytys näiden henkilöiden työmarkkinoille osallistumiselle.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttaminen ohjaa edelleen sosiaalista lähentymistä EU:ssa. Kaksi vuotta Porton sosiaalialan huippukokouksen ja työllisyyden, osaamisen ja köyhyyden vähentämisen vuoden 2030 yleistavoitteisiin sitoutumisen jälkeen jäsenvaltioiden prioriteettina on tarvittavien uudistusten ja investointien tekeminen, jotta ne voivat edistyä kansallisissa tavoitteissaan. Tämä on olennaista tuettaessa sosiaalista lähentymistä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta EU:ssa. Komissio myös ehdottaa osana kevätpakettia työllisyyden suuntaviivojen siirtämistä seuraavalle vuodelle. Se on seurausta vuonna 2022 tehdystä suuresta muutoksesta covid-19-kriisin jälkeisen toimintaympäristön ja uusimpien politiikka-aloitteiden huomioimiseksi sekä yhä lisääntyvistä keskusteluista, jotka koskevat kestävän ja osallistavan hyvinvoinnin varmistamisen tärkeyttä.

5. Päätelmät

Tämänhetkisessä geopoliittisessa tilanteessa ja monimutkaisten taloudellisten ja sosiaalisten haasteiden edessä EU pyrkii rakentamaan kestävän ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavan talouden, joka turvaa kilpailukyvyn ja pitkän aikavälin vaurauden kaikille. Tämä edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa kaikilla politiikanaloilla, jotta koko taloudellisella perustalla voidaan lisätä tuottavuutta, häiriönsietokykyä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kestävää kasvua. Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso on tähän tarkoitukseen oikea politiikan koordinointikehys, ja se sisältää myös elpymis- ja palautumisvälineen ja koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpanon. Elpymis- ja palautumisvälineen täytäntöönpano on toisissa jäsenvaltioissa hyvässä vauhdissa, mutta toisissa se on vaarassa viivästyä neuvoston täytäntöönpanopäätöksissä määritetyistä ohjeellisista täytäntöönpanoaikatauluista. Vuoden 2014–2020 koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpano päättyy vuoden 2023 lopussa, mutta hiljattain hyväksytyissä vuosien 2021–2027 ohjelmissa on mahdollisuus tehostaa investointeja elpymis- ja palautumisvälinettä täydentäen. Pysyvän edistyksen varmistaakseen jäsenvaltioiden olisi edelleen keskityttävä elpymis- ja palautumissuunnitelmien täydelliseen ja oikea-aikaiseen täytäntöönpanoon vuoteen 2026 asti, ja sen jälkeen ryhdyttävä nopeasti panemaan täytäntöön hiljattain hyväksyttyjä koheesiopolitiikan ohjelmia. Suunnitelmat tarkistaa elpymis- ja palautumissuunnitelmia, mukaan lukien REPowerEU-lukuja ja koheesiopolitiikan ohjelmia, tarjoavat tilaisuuden vastata talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä yksilöityihin jatkuviin haasteisiin, myös ilmaston ja energian alalla.

Vuoden 2023 maaraporteissa esitetään tilannekatsaus jäsenvaltioiden parhaillaan kohtaamiin taloudellisiin, työmarkkinoihin liittyviin ja sosiaalisiin haasteisiin. Haasteiden analyysi otetaan huomioon vuoden 2023 maakohtaisissa suosituksissa. Tämänvuotisessa talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa kiinnitetään erityistä huomiota pitkän aikavälin kilpailukykyyn ja tuottavuuteen. Lisäksi siinä esitetään päivitetty ja yksityiskohtainen analyysi energiaturvallisuudesta ja energian kohtuuhintaisuudesta. Komissio kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään kunnianhimoisiin toimiin viimeaikaisten kriisien aiheuttamien ja maaraporteissa yksilöityjen haavoittuvuuksien torjumiseksi kansallisella ja alueellisella tasolla. Tämä tarkoittaa, että parannetaan häiriönsietokykyä ja tuottavuutta, helpotetaan rahoituksen saantia, toimitetaan kohtuuhintaista energiaa, vähennetään strategisia riippuvuuksia, nopeutetaan kiertotalouteen siirtymistä, varmistetaan osaaminen tulevaisuutta varten, tuetaan laadukkaiden työpaikkojen luomista ja valmistellaan taloudellinen, tieteellinen, teollinen ja teknologinen perusta vihreää ja digitaalista siirtymää varten ketään ei jätetä -periaatteen mukaisesti.

Komissio kehottaa Eurooppa-neuvostoa vahvistamaan ja neuvostoa hyväksymään vuoden 2023 maakohtaisia suosituksia koskevat komission ehdotukset. Lisäksi komissio kehottaa EU:n jäsenvaltioita toteuttamaan suositukset kaikilta osin ja oikea-aikaisesti ja käymään samalla tiivistä vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten, kansalaisjärjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa.

LISÄYS 1 – YHTEENVETO MAAKOHTAISTEN SUOSITUSTEN AIHELUEISTA

LISÄYS 2 – EDISTYMINEN MAAKOHTAISTEN SUOSITUSTEN TOTEUTTAMISESSA

Vuoden 2023 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä tarkastellaan politiikkatoimia, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet vastatakseen vuodesta 2019 lähtien annetuissa maakohtaisissa suosituksissa yksilöityihin haasteisiin. Elpymis- ja palautumistukiväline on perustettu tukemaan EU:n ja kansallisten politiikkatavoitteiden toteuttamista, ja maakohtaisten suositusten arvioinnissa otetaan vuonna 2023 huomioon paitsi jäsenvaltioiden tähän asti toteuttamat toimet 50 myös niiden elpymis- ja palautumissuunnitelmissa antamat sitoumukset niiden toteuttamisasteen mukaan. Näin ollen arvioinnissa otetaan huomioon tässä elpymis- ja palautumissuunnitelmien toteuttamisen vielä suhteellisen varhaisessa vaiheessa saavutettu edistyminen eikä sitä edistystasoa, joka voitaisiin saavuttaa vuoteen 2026 kestävän suunnitelmien kattavan toteuttamisen myötä 51 .

Monivuotisen arvioinnin perusteella ainakin jonkin verran edistymistä on tapahtunut 68 prosentissa vuosien 2019–2020 maakohtaisista suosituksista (ks. kaavio 1). Viime vuoden arviointiin verrattuna lisää edistymistä on tapahtunut sekä vuoden 2019 rakenteellisten maakohtaisten suositusten että vuoden 2020 kriisipainotteisempien suositusten toteuttamisessa. Toteuttamisen osalta edes jonkin verran edenneiden maakohtaisten suositusten osuus on siis kasvanut hieman: vuonna 2021 osuus oli 59 prosenttia, vuonna 2022 päästiin 63 prosenttiin ja nyt 68 prosenttiin. Tämä osoittaa selvästi elpymis- ja palautumistukivälineestä vuodesta 2021 alkaen tarjotut kannustimet, joiden tulosperusteiseen tukeen perustuvan lähestymistavan odotetaan vahvistavan maakohtaisten suositusten toteuttamista tulevina vuosina. Jäsenvaltiot ovat edistyneet viime vuosina eniten rahoituksen ja rahoituspalvelujen saatavuuden sekä työmarkkinoiden toimivuuden, rahanpesun torjunnan ja liiketoimintaympäristön parantamisessa. Edistyminen on ollut vähemmän näkyvää sisämarkkinoiden, kilpailun ja valtiontukien, asumisen, pitkäaikaishoidon ja eläkejärjestelmien saralla.

Myös vuoden 2022 suositusten toteuttaminen on edennyt tuntuvasti. Jäsenvaltiot ovat edistyneet ainakin ”jonkin verran” 52 prosentissa suosituksista, jotka niille annettiin heinäkuussa 2022 (kaavio 2). Suurelle osalle jäsenvaltioista vuonna 2022 annettujen suositusten toteuttamisessa eniten edistymistä on tapahtunut julkisen talouden kehystä ja finanssipolitiikan ohjausjärjestelmää, liikennettä, liiketoimintaympäristöä ja energiatehokkuutta koskevien suositusten osalta. Veropolitiikkaa koskevien suositusten toteuttamisessa on edistytty vähemmän.

Vuonna 2023 toteutetun maakohtaisten suositusten arvioinnin tulokset esitetään komission verkkosivustolla yhdessä aiempien vuosien tulosten kanssa.

LISÄYS 3 – EU:N EDISTYMINEN KESTÄVÄN KEHITYKSEN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESSA

 Huomautus: Edellä olevassa kaaviossa esitetään valittujen indikaattoreiden perusteella EU:n edistyminen viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana kunkin 17 tavoitteen osalta. Menetelmä, jonka mukaan indikaattorien kuvaamia trendejä on arvioitu ja indikaattoreita yhdistetty tavoitteen tasolla, sekä yksityiskohtaisemmat analyysit ovat saatavilla Eurostatin verkkosivuilla: Yhteenveto – Kestävän kehityksen indikaattorit – Eurostat (europa.eu) .

Edellisen arvioidun viisivuotisjakson aikana EU on edistynyt merkittävästi ihmisarvoista työtä ja talouskasvua (tavoite 8) ja köyhyyden vähentämistä (tavoite 1) koskevissa tavoitteissa. Merkittävää edistymistä on tapahtunut myös sukupuolten tasa-arvon (tavoite 5) saavuttamisessa. Hyvää, mutta hieman maltillisempaa edistystä on saavutettu myös eriarvoisuuden vähentämisessä (tavoite 10), hyvän koulutuksen varmistamisessa (tavoite 4), rauhan ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä EU:n alueella sekä oikeussuojan saatavuuden ja instituutioihin kohdistuvan luottamuksen parantamisessa (tavoite 16), terveyden ja hyvinvoinnin varmistamisessa (tavoite 3) (covid-19-pandemian aiheuttamista takaiskuista huolimatta) ja innovaatioissa ja infrastruktuurissa (tavoite 9). Edistys on ollut vähäisempää muissa tavoitteissa, jotka ovat ei nälkää (tavoite 2), puhdas vesi ja sanitaatio (tavoite 6) ja edullista ja puhdasta energiaa (tavoite 7).

Suurempaa edistystä odotetaan kolmessa tavoitteessa – ilmastoteot (tavoite 13), maanpäällinen elämä (tavoite 15) ja yhteistyö ja kumppanuus (tavoite 17) – EU:n jäsenvaltioiden pyrkiessä EU:n tasolla asetettuihin kunnianhimoisempiin ympäristötavoitteisiin. Ilmastotekojen (tavoite 13) osalta EU on asettanut vuodelle 2030 erittäin kunnianhimoisia ja ainutlaatuisia ympäristötavoitteita. Aiempiin suuntauksiin verrattuna ne edellyttävät enemmän ponnisteluja. EU on jo toteuttanut politiikkatoimia näihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Niitä ovat ennen kaikkea 55-valmiuspaketti, EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistaminen sekä taakanjakoasetus, jolla jäsenvaltioille säädetään sitovat vuotuiset kasvihuonekaasupäästötavoitteet. Myös energian alalla EU on asettanut vuodelle 2030 kunnianhimoisempia tavoitteita. Tämä tarkoittaa, että EU:ssa on tulevina vuosina odotettavissa nopeampaa edistymistä myös energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden saralla. 52  Maanpäällisen elämän (tavoite 15) osalta on todettava, että vaikka maanpäällisten suojelualueiden määrä on kasvanut vuodesta 2013, tavanomaisten lintu- ja niittyperhoskantojen tasainen supistuminen jatkuu EU:ssa edelleen. Ekosysteemien rappeutumisen pysäyttämiseksi tarvittavia lisätoimia on vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa, tänä vuonna käyttöön otetussa ja vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n metsästrategiassa ja EU:n maaperästrategiassa, jossa asetetaan vuoden 2030 tavoitteeksi ennallistaa pilaantunut maaperä ja torjua aavikoitumista. Yhteistyön ja kumppanuuden (tavoite 17) osalta suuntauksessa on osittain nähtävissä syklisiä vaikutuksia ja etenkin covid-19-kriisistä johtuva julkisen velan kasvu.

LISÄYS 4 – PERUSTEELLISTEN TARKASTELUJEN HAVAINNOT EU-MAIDEN MAKROTALOUDEN EPÄTASAPAINOISTA

Epätasapainoja tai liiallisia epätasapainoja on havaittu yhdessätoista niistä 17 jäsenvaltiosta, joista tehtiin perusteellinen tarkastelu. Perusteellisessa tarkastelussa analysoidaan epätasapainojen vakavuutta, niiden viimeaikaista ja tulevaa kehitystä sekä niihin liittyviä politiikkatoimia. Huomioon otetaan myös epätasapainojen merkitykselliset heijastusvaikutukset ja systeemiset rajatylittävät vaikutukset. Perusteellisessa tarkastelussa on käytetty tietoja, jotka on saatu i) ulkoista kestävyyttä, ii) inflaatioeroja ja niiden vaikutusta kilpailukykyyn ja iii) asuntomarkkinoiden dynamiikkaa koskevista aihekohtaisista muistioista. Näissä muistioissa keskityttiin jäsenvaltioihin, jotka oli käynnissä olevalla kierroksella valittu perusteelliseen tarkasteluun. 53

Nopean inflaation myötä on alkanut kehittyä epätasapainoja. Inflaation pysyminen nopeana voi heikentää kilpailukykyä, jos siihen ei voida vastata tuottavuuden kasvulla. Se voi johtaa makrotalouden epätasapainoihin tai pahentaa niitä, jos olemassa on muita haavoittuvuuksia. Näin voi käydä, jos inflaatio pitkittyy, erityisesti samanaikaisen hinta-palkkakierteen yhteydessä, ja tilannetta voivat pahentaa kasvavat voittomarginaalit, jotka vaikuttavat tavaroiden ja palvelujen hintoihin. Tämä on sitä todennäköisempää, mitä suurempi viennin kotimainen arvonlisä on. Se voi siksi heikentää kilpailukykyä ja mahdollisesti johtaa ulkoisen velkaantuneisuuden kasvuun. Inflaatio aiheuttaa haasteita myös kotitalouksille, joiden tulot ovat tällä hetkellä huomattavasti hintoja jäljessä, mikä johtaa ostovoiman heikkenemiseen ja kielteisiin tulonjakovaikutuksiin. Jos yritykset eivät pysty siirtämään nousseita kustannuksiaan hintoihin, jatkuva inflaatio vaikeuttaa niiden velanhoitoa. Tämä voi vaikuttaa rahoitusalaan ja hidastaa talouskasvua, kun kulutus ja investoinnit vähenevät. Inflaation hidastaminen edellyttää politiikkatoimia, muun muassa kysynnän vähentämistä, mikä voi osaltaan vaikuttaa lyhyellä aikavälillä BKT:n kasvuun. Tämä on erityisen ongelmallista, kun pohjainflaatio on huomattavasti EU:n tai euroalueen keskiarvoa nopeampi ja riskejä esiintyy. Tällöin rahapolitiikka ei enää yksin riitä inflaation hidastamiseen.

Jäsenvaltioiden väliset inflaatioerot ovat historiallisen suuret. Osa inflaatioeroista liittyy erilaisiin vaikutuksiin, joita energian ja elintarvikkeiden korkeammat hinnat aiheuttavat eri maissa. Nämä erilaiset vaikutukset johtuvat eroista energian hankinnassa, talouden rakenteessa ja tätä myöten energian kysynnässä, sekä energian ja elintarvikkeiden osuuksista kulutuksesta. Useissa maissa tähän liittyy myös muita inflaatiopaineita, muun muassa yksikkötyökustannusten sekä yritysten voittomarginaalien ja voittojen nousua. Lisäksi julkiset menot, mukaan lukien tukitoimenpiteet, ovat joissakin tapauksissa kasvattaneet inflaatioeroja EU-maiden ja euroalueen maiden välillä. Maissa, joissa inflaatio johtuu suurelta osin energian hinnasta, energian hinnan normalisoitumisen pitäisi riittää vähentämään inflaatioeroja, mikäli muita vaikutuksia ei ilmene ja hintoja alennetaan tarvittaessa. Jos inflaatio kuitenkin johtuu lähinnä palkkoihin ja voittodynamiikkaan liittyvistä kotimaisista hintapaineista, inflaatiovauhtia voi olla vaikeaa vähentää nopeasti, erityisesti jos hintadynamiikka on pitkäkestoista tai perustuu pysyvämpiin tekijöihin. Tällöin kilpailun lisääminen tietyillä markkinoilla voi edellyttää rakenteellisia toimenpiteitä.

Inflaatioerot herättävät huolta rahaliitossa ja edellyttävät erityistä huomiota. Rahaliitossa inflaatiovaikutuksen eroavaisuudet tekevät rahapoliittisen viranomaisen tehtävästä erityisen vaikean, koska rahapolitiikan virityksessä tapahtuneiden muutosten yhdenmukainen toimittaminen kaikkiin unionin osiin voi olla vaikeutunut. Koska kotimaan kustannusten ja hintojen mukauttaminen muuttamalla nimellistä valuuttakurssia ei ole varteenotettava vaihtoehto, jatkuvat inflaatioerot voivat aiheuttaa pitkäkestoista kilpailukyvyn heikkenemistä ja rakennemuutoksia, joiden korjaaminen saattaa olla vaikeaa ja kallista. Tilanne saattaa edellyttää finanssipolitiikan tiukentamista lisää niin, että voidaan hillitä liikakysyntää, vähentää haavoittuvuuksien syntymistä ja välttää vielä vahingollisempien korjausten tekeminen vastaisuudessa.

Euroalueeseen kuulumattomissa jäsenvaltioissa nimellinen valuuttakurssi voidaan sopeuttaa kaikenlaisten kilpailupaineiden torjumiseen, mutta tähän voi myös sisältyä riskejä. Erityisesti devalvointi ja arvonvähennykset voivat johtaa inflaatiopaineiden kasvamiseen, kun tuontitavarat ja -palvelut kallistuvat. Samalla ulkomaanvaluutan määräisen velan kustannukset kasvavat ja voivat johtaa korkeampaan riskilisään valtionvelan liikkeeseenlaskun ja ulkomailta lainauksen yhteydessä.

Yksityisen ja julkisen talouden suuret velkasuhteet supistuivat edelleen vuonna 2022, välillä jopa nopeutuvassa tahdissa. Haavoittuvuuksia kuitenkin on edelleen. Covid-19-kriisin aikana julkisen talouden velkasuhteen supistuminen pysähtyi, mutta sittemmin se on jatkunut nimellisen BKT:n nopeamman kasvun myötä. Tämä merkitsee paluuta pitkäaikaiseen laskusuuntaukseen, johon on vuosien kuluessa sisältynyt velkasuhteen selvää supistumista useissa maissa. Muutamissa erittäin velkaantuneissa maissa julkisen talouden velkasuhde supistui vuonna 2022 vahvasta nimittäjävaikutuksesta johtuen aiempia vuosia voimakkaammin. Velkasuhteet pysyvät silti edelleen suurina, ja erityisesti valtionvelan tapauksessa ne ovat yhä selvästi covid-19-kriisiä edeltävän tason yläpuolella. Joissakin tapauksissa julkisen talouden velkasuhteen supistumista ovat rajoittaneet toimenpiteet, jotka on toteutettu korkeasta energian hinnasta aiheutuvien vaikutusten lieventämiseksi.

Nimellisen BKT:n jatkuvan kasvun arvioidaan tukevan laskusuuntauksen jatkumista, tosin epäedullisemmissa rahoitusolosuhteissa. Potentiaalisen BKT:n kasvun vahvistaminen erityisesti panemalla elpymis- ja palautumissuunnitelmat tehokkaasti täytäntöön tukee julkisen talouden velkasuhteen supistamista. Nopea inflaatio nostaa tällä hetkellä nimellistä BKT:tä ja vähentää velkaantuneisuuden osuutta talouden tuotannosta, mutta inflaation odotetaan hidastuvan tiukentuneiden rahoitusehtojen mahdollisesti vaikeuttaessa suurten velkojen hoitoa. Tämä aiheuttaa huolta etenkin silloin, kun korkotaso vaihtelee tai muuttuu nopeammin tai rahoitustarpeet ovat suuret. Ulkomaanvaluuttainen velka ja lainanotto voivat pahentaa näitä huolia joissakin maissa. Silloin ei voida sulkea pois muutoksia rahoitusmarkkinoiden käsityksissä tai riskinottohalussa, mikä edellyttää terveellä pohjalla olevaa talous- ja finanssipolitiikkaa.

Tuontienergian hintakriisi on tyypillisesti heikentänyt ulkoisia rahoitusasemia, ja vilkas kotimainen kysyntä on joissakin tapauksissa edistänyt tätä kehitystä. Energian tuontikustannusten noustua kauppataseet ovat heikentyneet merkittävästi kaikkialla EU:ssa. Tämä on vaikuttanut voimakkaammin maihin, jotka ovat riippuvaisia fossiilisilla polttoaineilla tuotettavasta energiasta ja kyseisen energian maantieteellisestä saatavuudesta. Lisäksi muiden kuin energiataseiden heikkeneminen on joissakin tapauksissa kiihdyttänyt vaihtotaseiden heikentymistä, kun kotimaisen kysynnän kasvu on ollut erityisen voimakasta. Rajatylittävän matkailun elpyminen on auttanut hillitsemään vaihtotaseiden heikentymistä muutamissa suurissa nettoluotonottajamaissa, joissa matkailualalla on suuri merkitys. Se ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa riittänyt torjumaan huomattavien vaihtotaseen vajeiden muodostumista. Myös suuret vaihtotaseen ylijäämät supistuivat, mutta pysyivät silti merkittävinä.

Energian matalampien tuontihintojen odotetaan vuonna 2023 kasvattavan lähes kaikkien jäsenvaltioiden vaihtotaseita sekä alijäämien että ylijäämien osalta. Suuri negatiivinen ulkomainen nettovarallisuusasema parani edelleen vuonna 2022 nimellisen BKT:n kasvun tukemana ja huolimatta vaihtotaseiden heikentymisestä. Sen odotetaan paranevan edelleen tänä ja ensi vuonna, mutta hitaammin. Tämä johtuu nimellisen BKT:n hitaammasta kasvusta ja joissakin tapauksissa edelleen suurena pysyneestä tarpeesta ottaa ulkomaisia lainoja. Energian hinnan alenemisen todennäköisesti aiheuttamasta vaihtotaseiden kasvusta huolimatta vaihtotaseen alijäämä saattaa useassa tapauksessa olla yhä suurempi kuin edellisvuosina. Tätä kehitystä on syytä seurata tarkasti. Vuonna 2022 supistuneiden vaihtotaseen ylijäämien odotetaan kasvavan vuonna 2023 energian hinnan kääntyessä laskuun, mutta niiden taso jäänee kohtuulliseksi. Energian hinnan vakiintuminen korkeammalle tasolle tai jatkuvasti nopeana pysyttelevä inflaatio ovat riskitekijöitä, jotka voivat johtaa ulkoisen tasapainon pysyvään heikkenemiseen. Elpymis- ja palautumistukivälineen kautta saatavat varat tukevat ulkoista rahoitusasemaa monissa tapauksissa tulevina vuosina.

Asuntojen hintojen nousu jatkui vahvana melkein koko vuoden 2022, mutta myöhempinä kuukausina oli havaittavissa asuntomarkkinoiden rauhoittumista. Asuntojen nimellishintojen nousu kiihtyi useimmissa jäsenvaltioissa vuonna 2022 ja nosti entisestään hintoja suhteessa tuloihin. Suuntaus kääntyi vuoden kuluessa, ja asuntojen hintojen nousu alkoi hidastua. Nimellishinnat laskivat monessa maassa vuoden 2022 jälkipuoliskolla. Tiukentuneet rahoitusehdot ja kotitalouksien reaalitulojen supistuminen ovat hillinneet asuntojen kysyntää ja aiheuttaneet korjausliikkeen asuntojen hintoihin.

Vastaisuudessa asuntojen hintojen odotetaan edelleen kohtuullistuvan, sillä rahoitusehdot tiukentuvat ja tuloihin kohdistuu paineita. Samalla asuntojen tarjontaa heikentävät nousseet rakennuskustannukset. Silloin kun asuntojen hinnoissa vaikuttaisi olevan yliarvostusta ja hintojen nousuun liittyy kotitalouksien suuri – ja kasvava – velkaantuneisuus, kotitalouksien ja lainanantajien haavoittuvuus asuntojen hintojen korjautumiselle alaspäin saattaa lisääntyä. Velanhoitovelvoitteiden noustessa nopeasti näin saattaa käydä erityisesti sellaisissa maissa, joissa vaihtuvat korot ovat yleisiä, varsinkin silloin kun kiinnitysluottojen maksuaikataulut ovat pitkiä ja korko muodostaa suurimman osan kuukausimaksusta, millä voi olla vaikutusta kulutukseen ja BKT:hen. Samalla joissakin jäsenvaltioissa on lisähuolia liikekiinteistöjen alalla, jolla korkeammat rahoituskustannukset ovat aiheuttaneet joissakin tapauksissa erityisiä ongelmia. Jo ennen pandemiaa todetun rajallisen tarjonnan voidaan odottaa jatkuvan tulevina vuosina. Näin hintojen laskua voidaan hillitä, mutta asuntokannan kasvun pullonkauloja ei saada poistettua. Joissakin maissa rakennustoiminta on jopa supistunut. Jos asiaan ei puututa, asuntojen tarjonnan vähäisyys voi johtaa uusiin hintojen nousupaineisiin ja heikentää kohtuuhintaisuutta keskipitkällä aikavälillä.

Pankkisektori on vahvistunut aiempien uudistusten myötä, mutta sen haavoittuvuudet voivat lisääntyä nykyisissä makrotaloudellisissa olosuhteissa. Ne jäsenvaltiot, joilla järjestämättömien lainojen määrä on edelleen suuri, ovat jatkaneet niiden vähentämistä, toisinaan huomattavasti. Jos talouden näkymien heikentymisen ja rahoitusmarkkinoiden lisääntyvän epävakauden kaltaisia heikkenemisriskejä ilmenee, pankkien taseissa saattaa ilmetä ongelmia. Korkean korkotason pitäisi hyödyttää pankkien voittomarginaalia, mutta se voi myös muodostua ongelmaksi, jos kotitalouksilla ja muilla kuin rahoituslaitoksilla on vaikeuksia hoitaa velkojaan. Niissä jäsenvaltioissa, joissa pankkien ja valtion välinen yhteys on vahva, valtionvelan rahoituskustannusten kasvu voi aiheuttaa riskejä myös pankeille. Asunto- ja erityisesti liikekiinteistösektori voivat muodostua ongelmaksi joissakin maissa.

Taulukko 1: JÄSENVALTIOIDEN LUOKITUS MAKROTALOUDEN EPÄTASAPAINOA KOSKEVASSA MENETTELYSSÄ

Huomautus: Jäsenvaltiot, joiden luokitus on muuttunut vuosien 2022 ja 2023 välillä, on lihavoitu kummassakin sarakkeessa.

Muut jäsenvaltiot, joilla ei ole epätasapainoja 

Tšekin makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Haavoittuvuudet liittyvät hintakilpailukykyyn ja asuntojen hintoihin, mutta ne vaikuttavat rajallisilta, koska kotitalouksien velan määrä on maltillinen ja inflaation odotetaan laantuvan huomattavasti EU:n keskiarvoa nopeammin. Energian hintakriisi vaikutti talouteen voimakkaasti, ja inflaatio kiihtyi nopeasti. Myös pandemiasta alkanut löyhä finanssipolitiikan viritys on vauhdittanut inflaatiota. Yleinen hintapaine pysyy suurena, mutta kustannuskilpailukyvyn ennakoidaan toipuvan osin energian hinnan laskiessa eikä välittömiä ulkoisen kestävyyden haasteita ole. Inflaation odotetaan hidastuvan merkittävästi EU:n keskiarvoa nopeammin. Jos inflaatio kuitenkin jatkuu, se saattaa vaarantaa Tšekin kilpailukyvyn. Vaihtotaseen viimeaikainen heikkeneminen edellyttää jatkossa tarkkaa seurantaa. Asuntojen kysyntä on viime vuosina kasvanut voimakkaasti matalan korkotason, tulojen vahvan kasvun ja väljempien makrovakaustoimien tukemana. Asuntojen tarjonta ei ole kasvanut samaa tahtia. Asuntojen hinnat kallistuivat voimakkaammin pandemian aikana, mutta vuoden 2022 puolivälissä nousu alkoi tasaantua korkotason noustessa ja lainaehtojen tiukentuessa. Asuntojen hintojen merkittävän korjausliikkeen riski vaikuttaa kuitenkin vähäiseltä. Lisäksi kotitalouksien velkataso on maltillinen ja pankkisektori on terveellä pohjalla. Jos tarjonta kuitenkin jatkuu keskipitkällä aikavälillä suppeana, hinnat jatkavat nousuaan. Inflaation hillitseminen edellyttää jatkuvia toimia. Siihen tarvitaan kysynnän kasvun voimakasta jarruttamista, mikä puolestaan edellyttää riittävän tiukkaa raha- ja finanssipolitiikkaa.

Viron makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Kilpailukykyyn ja asuntojen hintakehitykseen liittyvät haavoittuvuudet ovat lisääntyneet viime aikoina. Yleisellä tasolla haavoittuvuudet ovat tällä hetkellä hallinnassa. Palkat ja ennen kaikkea hinnat nousivat voimakkaasti vuonna 2022, mutta kilpailukyvyn heikkeneminen vaikutti maltilliselta, sillä vaihtotase on vain lievästi alijäämäinen, ja sen ennustetaan lähestyvän tasapainoa tämän ja ensi vuoden aikana. Jos inflaatio- ja palkkapaineet jatkuvat, ne muodostavat uhan Viron kilpailukyvylle, erityisesti koska pohjainflaatio on huomattavasti euroalueen keskiarvoa nopeampi. Asuntojen hinnat ovat nousseet voimakkaasti pandemiasta lähtien, mutta yliarvostuksesta ei ole merkkejä. Asuntojen hinnat todennäköisesti maltillistuvat, koska korkotaso on noussut ja taloudessa on koettu taantuma. Lisäksi kotitalouksien velka ja lainanotto ovat suhteellisen maltillisia ja finanssiala on terveellä pohjalla. Politiikan määrittely on yleisesti ottaen myönteistä, joskin joillakin lisätoimilla voitaisiin auttaa puuttumaan havaittuihin haavoittuvuuksiin liittyviin riskeihin. Tältä osin tärkeää olisi jatkuva, tarvittaessa vahvistettu vastasyklinen finanssi- ja makrovakauspolitiikka. Kilpailun edistäminen kotimaan markkinoilla voi auttaa hintapaineiden saamisessa hallintaan.

Latvian makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Ulkoiseen lainanottoon ja asumiseen liittyvät haavoittuvuudet ovat edelleen lieviä. Kilpailukykyyn kohdistuvat riskit ovat olennaisia, mutta näyttävät kaiken kaikkiaan pysyvän hallinnassa lähitulevaisuudessa. Vaihtotaseen alijäämän hiljattainen kasvu oli merkittävää, mutta alijäämän odotetaan supistuvan huomattavasti tänä ja ensi vuonna. Latvian ulkomainen nettovarallisuusasema parani selvästi viime vuosikymmenellä, ja sen odotetaan pysyvän enimmäkseen vakaana. Jos inflaatio- ja palkkapaineet kuitenkin jatkuvat, ne muodostavat uhan Latvian kilpailukyvylle, erityisesti koska pohjainflaatio on huomattavasti euroalueen keskiarvoa nopeampi. Asuntojen hintojen nousu on viime aikoina voimistunut, mutta asuntojen hintojen yliarvostus ei ole merkittävää. Lisäksi asuntojen hintojen nousu hidastui vuoden 2022 lopulla, asuntoluotonanto on ollut vähäistä ja kotitalouksien velka on rajallista ja vähenemässä kotitalouksien tuloihin nähden. Latvian taloudessa on työvoiman supistuvaan tarjontaan liittyviä keskeisiä rakenteellisia haasteita, jotka ovat osaltaan nostaneet yksikkötyökustannuksia nopeasti ja lisänneet kilpailukykyyn kohdistuvia riskejä keskipitkällä aikavälillä. Politiikan määrittely on yleisesti ottaen myönteistä, joskin joillakin lisätoimilla voitaisiin auttaa puuttumaan havaittuihin haavoittuvuuksiin liittyviin riskeihin. Siksi olisi tärkeää toteuttaa kilpailukykyä turvaavia toimia, muun muassa tarjottavan työvoiman laatua ja määrää lisääviä toimenpiteitä. Rakennuslupamenettelyjen lyhentäminen auttaisi parantamaan asuntojen tarjontaa ja kohentaisi asuntomarkkinoiden tilannetta.

Liettuan makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Hintakilpailukykyyn, ulkoiseen tasapainoon ja asuntojen hintakehitykseen liittyvät haavoittuvuudet ovat lisääntyneet viime aikoina. Yleisellä tasolla haavoittuvuudet ovat tällä hetkellä hallinnassa. Energian hintakriisi vaikutti voimakkaasti talouteen, ja inflaatio kiihtyi nopeasti. Liettuan kilpailukyvyn arvioidaan kuitenkin toipuvan hiljalleen energian hinnan laskiessa. Vaihtotase heikkeni huomattavasti vuonna 2022 energian tuontihinnan noustua, mutta sen ennustetaan pääsevän lähelle tasapainoa tämän vuoden aikana. Vaihtotaseen terveen perustan vuoksi pieni alijäämä ei vaaranna ulkoista kestävyyttä. Jos inflaatio- ja palkkapaineet kuitenkin jatkuvat, ne muodostavat uhan Liettuan kilpailukyvylle, erityisesti koska pohjainflaatio on huomattavasti euroalueen keskiarvoa nopeampi. Asuntojen hinnat ovat nousseet voimakkaasti pandemiasta lähtien, mutta yliarvostuksesta ei ole merkkejä. Hinnat ovat nyt maltillistumassa korkotason nousun ja meneillään olevan taantuman myötä. Lisäksi kotitalouksilla on vain vähän velkaa ja pankkisektori on hyvin pääomitettu ja erittäin kannattava, ja sen järjestämättömien lainojen määrä on vähäinen. Politiikan määrittely on yleisesti ottaen myönteistä, joskin joillakin lisätoimilla voitaisiin auttaa puuttumaan havaittuihin haavoittuvuuksiin liittyviin riskeihin. Tältä osin tärkeää olisi jatkuva, tarvittaessa vahvistettu vastasyklinen finanssi- ja makrovakauspolitiikka. Samalla parempi keskittyminen kilpailun edistämiseen kotimaan markkinoilla sekä työvoiman tarjonnan laatua ja määrää lisäävät toimenpiteet voisivat auttaa hallitsemaan hintaan ja yksikkötyökustannuksiin kohdistuvia paineita.

Luxemburgin makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Asuntojen korkeisiin hintoihin ja kotitalouksien suureen velkaantuneisuuteen liittyvät haavoittuvuudet ovat viime aikoina lisääntyneet, mutta ne vaikuttaisivat olevan yleisesti ottaen hallinnassa. Niiden odotetaan helpottavan keskipitkällä aikavälillä. Asuntojen kysyntää ovat lisänneet vahva väestönkasvu ja lisääntynyt kiinnitysluototus, johon kannustetaan verotuella, kun taas tarjontaa rajoittavat rakentamiseen käytettävissä olevan maan vähäisyys ja maa-alueiden hamstraus. Kasvava asuntojen kysynnän ja tarjonnan välinen ero on johtanut asuntojen hintojen voimakkaaseen nousuun. Tämä aiheuttaa asuntojen hintojen yliarvostuksen vaaran ja heikentää kohtuuhintaisuutta. Asuntojen hinnat maltillistuivat vuoden 2022 lopulla, ja asuntokauppojen määrä laski jyrkästi korkotason nousun kääntäessä markkinoiden suunnan. Asuntojen hintojen jyrkkää korjausliikettä ei kuitenkaan ole odotettavissa, sillä tulotaso on hyvällä pohjalla ja tarjonnan ennakoidaan pysyvän suppeana. Kotitalouksien velat ovat nettotuloihin nähden suuret, ja ne ovat yhä kasvaneet. Lainanotto väheni hieman vuoden 2022 lopulla. Kotitalouksilla on myös merkittävästi varallisuutta, sillä velkoja on sitä enemmän, mitä korkeampi on tulo- ja varallisuustaso. Pankkiala on vakavaraista, mikä kaiken kaikkiaan lieventää makrotaloudellisia riskejä. Uudet politiikkatoimet, joihin kuuluu äskettäisten toimenpiteiden hyväksymisen ja täytäntöönpanon tehostaminen ja priorisointi sekä juoksevat verot rakennettavissa olevan maan tarjonnan lisäämiseksi, voivat yhdessä käynnissä olevan maankäytönsuunnittelun uudistuksen kanssa auttaa lisäämään asuntojen tarjontaa myös siten, että eniten tarvitseville kohdennetaan kohtuuhintaista sosiaalista asuntotarjontaa. Myös vuokra-asuntomarkkinoiden tehokkuutta voitaisiin parantaa. Jos hiljattain merkittävästi parannettua lainakorkojen vähennyskelpoisuutta supistettaisiin, asuntojen korkeita hintoja tukevat lainanoton verokannustimet vähenisivät.

Slovakian makrotaloudessa ei ole epätasapainoja. Kilpailukykyyn, asumiseen, kotitalouksien velkaan ja ulkoiseen tasapainoon liittyvät haavoittuvuudet ovat lisääntyneet. Ne saataneen kuitenkin hallintaan lähitulevaisuudessa, ja niiden odotetaan helpottuvan talouden olosuhteiden palatessa normaaliksi. Energian hintakriisi vaikutti voimakkaasti talouteen, ja inflaatio kiihtyi nopeasti. Pohjainflaatio ja yksikkötyökustannukset kasvavat selvästi euroalueen keskiarvoa nopeammin. Pohjainflaation ja yksikkötyökustannusten kasvu ylittävät reilusti euroalueen keskiarvon. Niiden ennustetaan normalisoituvan, mutta vaarana on, että kustannuskilpailukykyyn kohdistuvan paineen hellittäminen saattaa kestää kauan ja että vahva kotimainen kysyntä asettaa edelleen paineita maksutaseelle. Vaihtotase heikkeni huomattavasti vuonna 2022 energian tuontihinnan noustua ja muiden kuin energia-alan tuotteiden nettoviennin supistuttua huomattavasti. Vaihtotaseen alijäämän ennustetaan kohenevan hieman mutta pysyvän suurena vuosina 2023 ja 2024 energian hintojen laskusta huolimatta. Ulkoiseen kestävyyteen kohdistuvien riskien arvioidaan olevan lyhyellä aikavälillä rajalliset. Julkisen talouden alijäämän ennustetaan olevan tänä ja ensi vuonna suuri ja korjautuvan vuodesta 2024 alkaen. Asuntojen hinnat näyttäisivät olevan jonkin verran yliarvostettuja useamman vuoden merkittävän kasvun jälkeen. Tämän lisäksi lainanotto oli vilkasta, mutta nyt rauhoittumassa, ja kotitalouksien velka kasvoi voimakkaasti. Tämä kaikki uhkaa jossain määrin rahoitusvakautta. Pankkisektori on kuitenkin edelleen hyvin pääomitettu ja erittäin kannattava, ja järjestämättömien lainojen määrä on vähäinen. Slovakian talouden haavoittuvuuksien torjumiseksi tarvitaan jatkuvia toimia. Vaihtotaseen alijäämän ja pohjainflaatioerojen korjaamista muuhun euroalueeseen verrattuna tulisi tukea liikakysyntää hillitsemällä. Tähän voidaan päästä varmistamalla julkisen talouden asianmukainen vakauttaminen ja kotitalouksien velan selvittämistoimet ja säilyttämällä asumisen kohtuuhintaisuus kiinteistöverotuksen ja asuntojen tarjonnan tukitoimenpiteiden avulla.

Jäsenvaltiot, joilla on epätasapainoja 

Kyproksen makrotaloudessa on epätasapainoja. Vuoteen 2022 asti maalla oli liiallisia epätasapainoja. Yksityiseen, julkiseen ja ulkomaanvelkaan liittyvät haavoittuvuudet ovat vähentyneet yleisellä tasolla, mutta epävarmuus jatkuu. Suuret velat, mukaan lukien järjestämättömät lainat, ovat vähentyneet merkittävästi, ja tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan. Vaihtotaseen alijäämä on yhä ongelma. Yksityinen velka on supistunut vuodesta 2015 alkaen, lukuun ottamatta vuotta 2020 covid-19-kriisin vuoksi, ja sen supistumisen ennakoidaan jatkuvan tänä ja ensi vuonna nimellisen BKT:n kasvun tukemana. Korkotason nousu saattaa kuitenkin aiheuttaa painetta velanhoitokustannuksille, kun vaihtuvakorkoiset lainat ovat yleisiä. Yksityisten ja ulkoisten velkojen kantoihin vaikuttavat Kyproksessa toimivat erillisyhtiöt, jotka nostavat tasoja mutta aiheuttavat taloudelle vain vähän riskejä. Pankkien hallussa olevien järjestämättömien lainojen määrä on supistunut viime vuosina huomattavasti järjestämättömien lainojen myynnin, kokonaan kuluksi kirjaamisen, rahalainojen lyhennysten, velanhoidon ja varallisuusvaihtokaupan kautta. Julkinen velka on supistunut tasaisesti. Se on laskenut alle pandemiaa edeltävän tason, ja sen odotetaan supistuvan edelleen vuosina 2023 ja 2024. Vaikka matkailu on elpynyt, vaihtotaseen suuri alijäämä kasvoi vuonna 2022, mikä johtuu vahvasta kotimaisesta kysynnästä ja korkeista energiahinnoista Alijäämän odotetaan supistuvan hieman tänä ja ensi vuonna, mutta pysyvän silti suurena. Toteutettujen politiikkatoimien vaikutus on ollut myönteinen. Useiden elpymis- ja palautumissuunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden ennustetaan vaikuttavan talouden monipuolistamiseen, tukevan viennin kasvua ja lievittävän liiallista riippuvuutta öljyn tuonnista. Osana elpymis- ja palautumissuunnitelmaa hyväksyttiin vuoden 2022 puolivälissä lakimuutospaketti, jolla parannettiin luotonhallintayritysten ja luotonhallinnoijien toimintaolosuhteita ja tuettiin järjestämättömien lainojen vähentämistä. Useiden pidennysten jälkeen ulosmittausten keskeytys päättyi tämän vuoden helmikuussa: tehokas ulosmittauskehys on keskeinen tekijä, joka rohkaisee lainanottajia osallistumaan velkajärjestelyyn, vähentää edelleen järjestämättömiä lainoja taloudessa, auttaa vähentämään yksityistä velkaantuneisuutta ja parantaa maksukuria.

Espanjan makrotaloudessa on edelleen epätasapainoja. Erityisesti suureen yksityiseen, julkiseen ja ulkomaiseen velkaan liittyvät haavoittuvuustekijät, joilla on rajat ylittävää merkitystä, ovat vähenemässä mutta edelleen läsnä. Ulkoiset ja erityisesti yksityiset velkasuhteet pienenivät 2010-luvulla. Vuonna 2020 näiden velkasuhteiden supistuminen keskeytyi väliaikaisesti, mutta vuonna 2021 ne jatkoivat jälleen supistumistaan. Niiden odotetaan pienenevän edelleen talouskasvun myötä. Velkasuhteet ovat silti edelleen suuria. Ulkoinen rahoitusasema on hyötynyt vaihtotaseesta, joka on ollut ylijäämäinen vuosikymmenen ajan, vaikkakin ylijäämä on viime aikoina pienentynyt pandemian vaikuttaessa matkailuvientiin ja vuonna 2022 tapahtuneen energian hintojen nousun seurauksena. Julkisen velan määrä on edelleen suuri. Se palasi vuonna 2022 lasku-uralle, jolla saatiin aikaan parannuksia ennen pandemiaa, vahvan BKT:n nimelliskasvun ansiosta, mutta velka on edelleen suurempi kuin ennen pandemiaa. Tämän laskusuuntauksen odotetaan jatkuvan vuosina 2023 ja 2024 elpymis- ja palautussuunnitelman politiikkatoimien ansiosta, joskin maltillisempana. Rahoitusjärjestelmä on osoittanut kykynsä sietää pandemiasta ja energiakriisistä johtuvia viimeaikaisia häiriöitä. Työttömyys on kääntynyt jälleen laskuun mutta on yhä suuri, ja siinä on paikoittain haavoittuvuuksia, muun muassa erittäin korkea pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys. Haavoittuvuuksien vähenemiseen kohdistuvat potentiaaliset riskit liittyvät lähinnä rahoitusehtojen tiukentumisesta kotitalouksille ja yritysten taloudelliselle tilanteelle aiheutuviin vaikutuksiin sekä julkisen velan keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuviin vaikutuksiin, kun otetaan huomioon vallitsevat markkinaolosuhteet ja väestön ikääntyminen. Politiikkatoimissa on saavutettu edistystä, ja elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpanon jatkamisen myötä myönteisen kehityksen pitäisi jatkua.

Ranskan makrotaloudessa on edelleen epätasapainoja. Suureen julkiseen velkaan sekä kilpailukykyyn ja tuottavuuden heikkoon kasvuun liittyvillä haavoittuvuuksilla on rajatylittävää merkitystä, ja niitä on vähentymisen merkeistä huolimatta edelleen olemassa. Kun BKT alkoi elpyä vuonna 2021, julkinen velka alkoi vähentyä pandemian aikaisen kasvun jälkeen. Vuonna 2022 toteutetut erilaiset finanssipoliittiset toimenpiteet lievensivät merkittävästi energiakriisin vaikutuksia mutta hidastivat velan supistumista. Velan ennustetaan supistuvan edelleen tänä ja ensi vuonna mutta kääntyvän sen jälkeen uudestaan nousuun, jos politiikkatoimia ei toteuteta. Velan ennustetaan pysyvän suurena ja ylittävän pandemiaa edeltäneen tason, ja julkisen talouden keskipitkän aikavälin kestävyyteen liittyvät haasteet ovat edelleen suuria. Viime vuosina toteutetut potentiaalista kasvua parantavat politiikkatoimet saattavat auttaa korjaamaan julkisen velan ennakoitua kasvua keskipitkällä aikavälillä. Kustannuskilpailukyvyn edistämistä varten on hyväksytty useita uudistuksia. Kilpailukyvyssä on jo nähtävissä pieni myönteinen suuntaus, ja uudistusten koko vaikutuksen odotetaan tulevan esiin tulevien vuosien aikana. Myös työn tuottavuuden odotetaan hyötyvän suunniteltujen investointien ja uudistusten tehokkaasta toteuttamisesta. Ranskan talous osoitti viime vuonna häiriönsietokykynsä, sillä energian hinnan nousu ei vaikuttanut sen kustannuskilpailukykyyn yhtä voimakkaasti kuin euroalueen muissa osissa. Vienti on kohentumassa, koska ulkomaanmatkailu ja ilmailuteollisuus, joihin pandemia vaikutti voimakkaasti, elpyvät edelleen. Yksityinen velka kasvoi pandemian pahimmassa vaiheessa, ja yritysten lainanotto lisääntyi samaa tahtia pääoman ja maksuvalmiuspuskurien kasvun kanssa. Korkea korkotaso saattaa vaikeuttaa julkisen ja yksityisen velan vähentämistä. Toteutettujen politiikkatoimien vaikutus on ollut myönteinen, mutta haasteita on edelleen, erityisesti julkisen varainhoidon saralla. Jotta haavoittuvuuksia saataisiin vähennettyä entisestään, keskeisessä asemassa on hiljattain hyväksyttyjen uudistusten tuloksellinen täytäntöönpano. Näitä ovat julkisen varainhoidon uudistaminen ja uusi mekanismi julkisen varainkäytön vuotuisten arviointien tekemiseksi. Molemmat toimet ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta menoja voidaan edelleen hillitä ja pitää julkisen velan kehitys kestävästi laskusuunnassa. Hallitus on lisäksi hyväksynyt eläkejärjestelmän uudistuksen, jonka odotetaan edistävän julkisen velan kestävyyttä.

Saksan makrotaloudessa on edelleen epätasapainoja. Erityisesti jatkuvasti suuri vaihtotaseen ylijäämä, joka johtuu myös investointien vähäisyydestä suhteessa säästöihin ja jolla on rajat ylittävää merkitystä, on supistunut asteittain, viimeksi energiakriisin aikana, mutta sen odotetaan kasvavan huomattavasti. Vaihtotaseen ylijäämä supistui hitaasti vuoteen 2019 asti, kun kotimainen investointiaste kasvoi lievästi ja kauppatase pieneni, mutta sen jälkeen siihen ovat vaikuttaneet talouden epätavalliset olosuhteet. Ylijäämä pieneni merkittävästi vuonna 2022, kun energian tuontihinta nousi, muiden kuin energia-alan tuotteiden kauppataseen ylijäämä pieneni ja matkailu elpyi. Vuonna 2022 ylijäämä pysyi maan talouden perustekijöiden edellyttämän tason yläpuolella, ja sen odotetaan vahvistuvan huomattavasti vuonna 2023 ja pysyvän lähes muuttumattomana vuonna 2024. Sen ennustetaan kuitenkin pysyttelevän makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä asetetun kynnysarvon alapuolella. Palkkojen ennustetaan nousevan voimakkaasti, mikä tukee kotimaista kysyntää, kun taas yksikkötyökustannukset saattavat kasvaa nopeammin kuin muualla euroalueella. Nopea inflaatio kuitenkin hillitsee kulutusta ja investointeja tilapäisesti. Viime vuosina asuntojen hinnat ovat nousseet jyrkästi, vaikka nousu onkin hieman hidastunut vuoden 2022 puolivälistä alkaen. Investoinnit asuntorakentamiseen ovat vähäisiä, minkä vuoksi asuntotarjonta ei pysty vastaamaan kysyntään, mikä saattaa lisätä yliarvostuksen riskiä entisestään. Haavoittuvuuksien vähentäminen helpottuisi julkisten investointialoitteiden oikea-aikaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon ja investoinnin esteiden poistamisen myötä.

Unkarin makrotaloudessa on epätasapainoja. Erittäin voimakkaisiin hintapaineisiin ja ulkoisen ja julkisen rahoituksen tarpeeseen liittyvät haavoittuvuudet ovat lisääntyneet, ja ne ovat merkittäviä. Inflaatio on nopeutunut merkittävästi, eikä sen hidastumista ole vielä näkyvissä. Jos inflaatio jatkuisi nopeana pitkään, se heikentäisi kustannuskilpailukykyä entisestään ja pitäisi rahoituskustannukset korkeina. Vuoden 2022 korkeat energian hinnat ovat kasvattaneet vaihtotaseen suurta alijäämää edelleen huomattavasti, ja lyhyen aikavälin ulkomaan velka on lisääntynyt. Tänä ja ensi vuonna vaihtotaseen elpyminen riippuu energian hinnan odotetusta maltillistumisesta, mutta vaihtotaseen alijäämän ennustetaan kuitenkin pysyvän huomattavana vuosina 2023 ja 2024. Talouden suuri energiaintensiteetti on tärkeää vaihtotaseen dynamiikan kannalta. Julkisen talouden alijäämä on ollut suuri, mikä johtuu vain osittain pandemiaan ja energiakriisiin liittyvistä politiikkatoimista. Se selittää suuren osuuden talouden ulkomaisesta lainanotosta. Julkisen talouden velka supistui nimellisen BKT:n merkittävän kasvun ansiosta, mutta talouden toimeliaisuuden hidastuminen ja suuret alijäämät saattavat vaikuttaa velan supistumiseen. Valtionlainojen kustannukset ovat kasvaneet vuodesta 2021, ja julkinen talous kärsii korkorasitteen suurenemisesta, kun taas velkojen erääntymisajat ovat suhteellisen pitkiä. Asuntojen hinnat ovat kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa, mutta hinnannousu pysähtyi vuoden 2022 lopulla. Nimellishintojen merkittävän laskun todennäköisyys on kuitenkin pieni, kun otetaan huomioon kotitalouksien matala velkaantuneisuus ja vallitseva nopea inflaatio. Politiikan epäjohdonmukaisuus on pahentanut tunnistettuja haavoittuvuuksia. Makrotalouspolitiikan tehokas koordinointi ja selvä rajanveto tuettuna vahvalla institutionaalisella politiikkakehyksellä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan turvata julkisen talouden ja ulkoinen kestävyys ja vahvistaa odotukset. Unkarin elpymis- ja palautumissuunnitelmaan sisältyvien rakenneuudistusten oikea-aikaisen ja täydellisen täytäntöönpanon odotetaan auttavan vähentämään makrotalouden haavoittuvuuksia ja tukemaan kasvua ja sopeuttamista keskipitkällä aikavälillä.

Alankomaiden makrotaloudessa on edelleen epätasapainoja. Julkisen velan korkeaan tasoon ja vaihtotaseen suureen ylijäämään liittyvät haavoittuvuudet, joilla on rajatylittävää merkitystä, eivät ole lievästä vähenemisestä huolimatta hävinneet. Hiljattaisista tietojen tarkistuksista huolimatta vaihtotaseen ylijäämä ja julkinen velka ovat kansainvälisesti katsottuna suuria ja talouden perustekijöiden edellyttämän tason yläpuolella. Suuri vaihtotaseen ylijäämä supistui vuonna 2022, mikä johtui vaihtosuhteen heikkenemisestä (jonka ohella vaihtotase kiinteinä hintoina ilmaistuna parani) sekä ensitulon tilin alijäämän kasvusta. Vaihtosuhteen parantuessa ylijäämän odotetaan kääntyvän merkittävään kasvuun vuonna 2023 ja vakaantuvan vuonna 2024. Politiikkatoimissa on tapahtunut jonkin verran edistystä, mutta investoinnin esteiden vähentäminen edellyttää vielä lisätoimia. Rahoitusalan ulkopuolisilla yrityksillä ja kotitalouksilla on paljon velkaa: kotitalouksien velka on suurempi huolenaihe, sillä se altistaa kotitaloudet häiriöille, ja näitä riskejä pahentavat asuntojen hintojen korkea ja yhä kasvava yliarvostus. Jatkossa velan supistumisen odotetaan jatkuvan maltillisena. Asuntojen hintojen lievästä laskusta huolimatta asuntomarkkinoihin kohdistuu yhä paineita, etenkin koska uusien asuntojen rakentaminen on jäänyt selvästi hallituksen tavoitteista. Samalla velkarahoitteista omistusasumista tuetaan edelleen verotuksella, kun taas yksityisiä vuokra-asuntomarkkinoita koskevat politiikkatoimet saattavat vaarantaa vuokramarkkinoiden kehityksen.

Portugalin makrotaloudessa on edelleen epätasapainoja. Suureen yksityiseen, julkiseen ja ulkomaanvelkaan liittyvät haavoittuvuudet ovat vähenemässä mutta edelleen läsnä. Pandemian puhkeamisesta johtuneen väliaikaisen keskeytyksen jälkeen yksityisen sektorin ja julkisen talouden velkasuhteet palasivat lasku-uralle vuonna 2021, ja niiden odotetaan jatkavan supistumista talouskasvun ansiosta. Vaikka velkasuhteet ovat tällä hetkellä pienemmät kuin ennen pandemiaa, ne ovat silti edelleen suuret. Myös selkeästi negatiivinen ulkomainen nettovarallisuusasema parani sekä ennen pandemiaa että sen jälkeen, ja ulkoisen velkaantuneisuuden arvioidaan yhä pienenevän jatkuvan talouskasvun myötä huolimatta vuonna 2023 tapahtuneesta pienestä hidastumisesta. Vähäinen vaihtotaseen alijäämä heikkeni hieman vuonna 2022 energian hintojen nousun takia, mutta heikkenemistä lievensi se, että viennin, erityisesti matkailuviennin, elpyminen jatkui huomattavana. Tulevaisuudessa odotetaan, että vaihtotasetta tasapainottavat energian hintojen laskun jatkuminen oletetusti ja matkailuviennin kasvu entisestään sekä energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden tueksi toteutettava nykyinen politiikka. Näiden odotetaan tukevan myös sopeuttamista ulkomaisessa nettovarallisuusasemassa. Asuntojen hinnat ovat kallistuneet voimakkaasti usean vuoden ajan, ja järjestämättömien lainojen määrä on vähentynyt jo entisestään kohtuulliselta tasolta. Haavoittuvuuksien vähenemisen pääasialliset riskit liittyvät rahoitusehtojen tiukentumisesta aiheutuviin vaikutuksiin ja epävarmaan ulkoiseen toimintaympäristöön sekä niistä talouskasvulle mahdollisesti aiheutuviin vaikutuksiin. Politiikkatoimien edistyminen on ollut myönteistä, erityisesti elpymis- ja palautumissuunnitelman osalta, ja elpymis- ja palautumissuunnitelman täytäntöönpanon jatkamisen odotetaan tuottavan lisäparannuksia.

Romanian makrotaloudessa on edelleen epätasapainoja. Haavoittuvuudet liittyvät erityisesti maksutaseeseen ja ovat yhteydessä suuriin julkisen talouden alijäämiin, minkä lisäksi ylikuumenemispaineet ovat lisääntyneet. Vaihtotaseen suuri alijäämä kasvoi huomattavasti pandemiasta aiheutuneen taantuman jälkeen. Siksi talous on altis ulkoisille rahoituksen häiriöille. Jatkuvasti suuri vaihtotaseen alijäämä uhkaa painaa ulkomaisen nettovarallisuusaseman vielä enemmän negatiiviselle puolelle. Ylikuumenemisen merkit ovat selvästi havaittavissa, ja pohjainflaatio on häiritsevän korkea, palkkojen kasvu on selvästi kaksinumeroista, ja työttömyysaste on suhteellisen alhainen. Kustannuskilpailukyvyn indikaattorien odotetaan vakaantuvan, mutta rakenteelliset ongelmat jatkuvat. Valuuttakurssi näyttäisi ylittävän talouden perustekijöiden edellyttämän tason ja pysyy tiukasti säänneltynä. Julkisen talouden alijäämä on ollut jo vuosia suuri, ja se selittää suuren osan ylikysynnästä ja siitä seuraavasta ulkoisesta vajeesta. Julkisen talouden alijäämä on parantumassa, mutta sen ennustetaan pysyvän merkittävänä vielä tänä ja ensi vuonna. Julkisen talouden alijäämän kaventuminen vuonna 2022 johtui lähinnä nimellisen BKT:n merkittävästä kasvusta, joka puolestaan perustuu pitkälti ylikuumenevaan kotimaiseen kysyntään. Riskipreemiot ja valtion lainakustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin pandemiaa edeltävinä vuosina. Maailmanlaajuisten maksuvalmiusolosuhteiden jatkuvan tiukentumisen vuoksi nykyiset suuntaukset on saatava kääntymään. Tulevaisuudessa julkisen talouden sopeuttamisen olisi oltava ensisijainen keino saada kysyntä paremmin vastaamaan tarjontaa ja hillitä kotimaisia ja vaihtotaseen alijäämiä. Tämänhetkistä dynamiikkaa voitaisiin hillitä panemalla elpymis- ja palautumissuunnitelman sisältämät vero- ja eläkeuudistukset täysimääräisesti täytäntöön ja edistämällä julkisen talouden tavoitteita liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä.

Ruotsin makrotaloudessa on edelleen epätasapainoja. Ruotsin kiinteistömarkkinoihin ja suureen yksityiseen velkaan liittyvät haavoittuvuudet säilyvät. Kiinteistöjen hinnat ovat korkeita, ja ne ovat nousseet viime aikoihin asti. Asuntojen hinnat ovat nousseet yhtä matkaa yksityisen velan mukana. Vuonna 2022 rahatalouden tilan ja rahoitusehtojen merkittävän tiukentumisen jälkeen kiinteistöjen hinnat alkoivat laskea huomattavasti. Näyttäisi siltä, että kertyneet haavoittuvuudet alkavat purkautua. Hinnat ovat selvästi yliarvostettuja, ja niiden odotetaan jatkavan laskuaan. Kiinteistöalan liikevaihto on supistunut viime aikoina huomattavasti, minkä seurauksena myös uusien asuntojen kysyntä on vähentynyt. Nämä kielteiset vaikutukset ovat tähän mennessä rajoittuneet rakennusalaan ja kiinteistöalaan, jotka ovat nyt supistumassa jyrkästi useamman vuoden voimakkaan kasvun jälkeen. Ruotsin talouden odotetaan supistuvan kokonaisuudessaan vuonna 2023, sillä muutokset rahatalouden tilassa vaikuttavat kotitalouksien ja liikekiinteistöalalla toimivien yritysten varallisuuteen ja niiden mahdollisuuksiin kuluttaa ja investoida. Korkotason nousun vaikutus asuntolainojen maksuun on olennainen. Tämä johtuu vaihtuvakorkoisuuden ja pitkien laina-aikojen yleisyydestä. Muuttuvien olosuhteiden vaikutus rahoitusalaan on rajallinen, sillä rahoitusala on vahva, ja sen voittomarginaalit ja riskipainotetut pääomasuhteet ovat suuria. Se suojaa muuta taloutta kiinteistöalan ongelmien leviämiseltä suojamuurin tavoin, vaikka se on itse erittäin altis kiinteistöalan vaikutuksille. Politiikkatoimissa on tapahtunut vain vähän edistymistä. Verojärjestelmässä jatketaan omistusasumisen tukemista alhaisella juoksevalla kiinteistöverotuksella ja edistetään velkarahoitteisten asuntojen ostamista asuntolainojen korkojen merkittävillä verovähennyksillä. Lisäksi tehottomien vuokra-asuntomarkkinoiden uudistaminen on ollut vähäistä.

Jäsenvaltiot, joilla on liiallisia epätasapainoja 

Kreikan makrotaloudessa on edelleen liiallisia epätasapainoja. Suureen julkiseen velkaan ja järjestämättömien lainojen suureen määrään liittyvät haavoittuvuudet ovat vähentyneet, mutta Kreikan ulkoinen rahoitusasema on heikentynyt. Lisäksi maassa vallitsee korkea työttömyysaste. Yksi keskeisistä huolista on se, että vaikka matkailu on elpynyt, vaihtotaseen alijäämä kasvoi merkittävästi vuonna 2022. Vaikka alijäämän ennustetaan supistuvan jonkin verran tänä ja seuraavana vuonna, ulkoisen alijäämän ennustetaan pysyvän selvästi yli tason, joka tarvitaan ulkomaisen nettovarallisuusaseman pysyvän paranemisen varmistamiseksi. Julkisen talouden velkasuhde on edelleen EU:n korkein, mutta se parani huomattavasti vuonna 2022, suurelta osin nimellisen BKT:n vahvan kasvun ansiosta. Julkisen talouden velkasuhteen odotetaan edelleen pienenevän vuosina 2023 ja 2024. Järjestämättömien lainojen määrä laski voimakkaasti viime vuonna aiempien vuosien isojen vähennysten pohjalta, mutta määrä on edelleen suuri ja rasittaa pankkien kannattavuutta ja lainanantokykyä, mikä puolestaan vaikuttaa pääomaintensiteetin lisäämiseen ja talouden tuottavuuden kasvuun. Politiikkatoimilla on purettu epätasapainoja, ja elpymis- ja palautumissuunnitelman täytäntöönpano merkitsee suurta mahdollisuutta torjua jäljellä olevia rakenteellisia heikkouksia. Lisätoimia tarvitaan silti erityisesti sen varmistamiseksi, että ulkoinen rahoitusasema saadaan vakaasti paranemaan ja että järjestämättömien lainojen määrää saadaan vähennettyä muun muassa tehostamalla velkojen perintää ja parantamalla järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoita.

Italian makrotaloudessa on edelleen liiallisia epätasapainoja. Joistakin parannuksista huolimatta Italialla on edelleen haavoittuvuuksia, jotka liittyvät erityisesti suureen julkiseen velkaan ja heikkoon tuottavuuden kasvuun yhdistettynä työmarkkinoilla ja rahoitusmarkkinoilla ilmeneviin heikkouksiin, millä on rajatylittävää merkitystä. Italian pitkäaikaiset haavoittuvuudet ovat vähentyneet viime vuosina jonkin verran, mutta ne ovat edelleen merkittäviä, eikä niiden odoteta poistuvan nopeasti. Jatkuvasti vähäisenä pysynyt tuottavuuden kasvu on pitkittänyt Italian heikkoa talouskasvua, joka hidastaa julkisen velan vähentämistä, heikentää työllistymismahdollisuuksia ja vaikuttaa myös pankkien taseisiin. Julkisen talouden velkasuhde pieneni edelleen vuonna 2022 samaa tahtia talouden elpymisen kanssa. Velkasuhde on kuitenkin edelleen suuri, ja se muodostaa merkittävän haasteen julkisen talouden kestävyydelle. Julkisen talouden velkasuhteen ennustetaan supistuvan edelleen vuoteen 2024 mennessä mutta kasvavan keskipitkällä aikavälillä, jos vakauttamistoimenpiteitä ei toteuteta. Hallitus on toteuttanut lisätoimenpiteitä rahoitussektorin häiriönsietokyvyn tukemiseksi, ja järjestämättömien lainojen määrä on vähentynyt merkittävästi, mutta pankit ovat edelleen huomattavan alttiina valtion luottoriskille. Epätasapainojen poistamiseen tähtäävät toimet ovat edistyneet jonkin verran, mutta toimia on vielä jatkettava. Lisäksi elpymis- ja palautumissuunnitelman täytäntöönpano on yhä keskeinen poliittinen painopiste, sillä suunnitelmaan sisältyy kattavia uudistuksia ja merkittäviä investointeja. Suuren julkisen velan saattaminen vakaalle lasku-uralle samalla, kun velanhoitokustannukset ja väestön ikääntymisestä aiheutuvat kustannukset kasvavat, edellyttää monitahoista lähestymistapaa, joka perustuu varovaiseen finanssipolitiikkaan, riittäviin perusylijäämiin, kasvua edistäviin investointeihin ja uudistuksiin, verosäännösten noudattamisen parantamiseen sekä kansallisten ja EU:n varojen tehokkaaseen käyttöön. Haasteista selvitäkseen Italian kannattaisi elpymis- ja palautumissuunnitelman tehokkaan täytäntöönpanon jatkamisen lisäksi toteuttaa myös muita politiikkatoimia erityisesti verotuksessa, julkisen talouden kehyksessä ja eläkejärjestelmissä sekä väestökehityksen, työmarkkinoiden ja energian alalla.

(1) COM(2023) 62 final.

(2) COM(2023) 168 final.

(3) SWD(2023) 601–627.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/435, annettu 27 päivänä helmikuuta 2023, asetuksen (EU) 2021/241 muuttamisesta elpymis- ja palautumissuunnitelmien REPowerEU-lukujen osalta sekä asetusten (EU) N:o 1303/2013, (EU) 2021/1060 ja (EU) 2021/1755 ja direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (EUVL L 63, 28.2.2023, s. 1).

(5) COM(2023) 601–627.

(6) Ks. Vuotuinen selvitys kestävästä kasvusta 2023: COM(2022) 780 final.

(7) Ks. Komission tiedonanto: Ohjeet jäsenvaltioille vuosien 2021–2030 kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien päivittämisestä (C/2022/ 9264 final) .

(8)  Ks. lisäys 3. Komissio julkaisi 15. toukokuuta ensimmäisen EU:n tason vapaaehtoisen katsauksen kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamisesta (COM(2023) 700 final). Se on määrä esitellä vuonna 2023 pidettävässä Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen korkean tason poliittisessa foorumissa. Katsauksessa vahvistetaan EU:n sitoutuminen kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan kaikilla hallinnonaloilla yhdistämällä toisiinsa sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus.

(9)      Komissio ehdotti 25. tammikuuta 2023 neuvoston suositusta (COM(2023) 38 final), jossa esitetään, miten EU:n jäsenvaltiot voivat vahvistaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua kansallisella tasolla, sekä tiedonantoa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamisesta ja edistämisestä EU:n tasolla. Lisäksi komissio hyödyntää edelleen työmarkkinaosapuolille suunnatussa tiedottamisessa ja niiden osallistamisessa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa käytössä olevia foorumeita, myös elpymis- ja palautumistukivälineen täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä.

(10)      Euroopan komissio on laatinut interaktiivisen kartan, jossa on käytännön esimerkkejä rahoitetuilla hankkeilla aikaansaaduista myönteisistä muutoksista: Elpymis- ja palautumistukiväline (europa.eu) .

(11) COM(2023) 240–242 final.

(12)    Työmarkkinoiden ylikapasiteetissa otetaan huomioon työttömät, osa-aikatyöntekijät, jotka haluaisivat tehdä enemmän työtä, ihmiset, jotka olisivat käytettävissä mutta eivät etsi työtä, ja työtä etsivät ihmiset, jotka eivät vielä ole käytettävissä. Tämä laajempi määritelmä kuvaa paremmin työvoimapulaa.

(13)      Euroopan komissio (2022), ”European Business Cycle Indicators – A closer look at labour shortages across the EU”, European Economy – Technical Paper, 59.

(14)      EU:n vastaajista kolme neljäsosaa (74 prosenttia) katsoo, että elpymis- ja palautumistukivälineen keskeisen osan muodostava solidaarisuuden periaate on EU:lle hyvä tapa nousta covid-19-pandemiasta entistäkin vahvempana. Kaksi kolmasosaa EU:n vastaajista puolestaan katsoo, että sillä on myönteinen vaikutus tuleviin sukupolviin (ks. Flash-eurobarometri 515 aiheesta ”EU:n elpymissuunnitelma NextGeneration EU”, tammikuu 2023).

(15)      Komission laatimien selviytymiskykyä kuvaavien tulostaulujen tarkoituksena on esittää kokonaisarvio EU:n ja sen jäsenvaltioiden selviytymiskyvystä. Tulostauluissa arvioidaan selviytymiskykyä sen mukaan, miten politiikkatavoitteiden saavuttamisessa voidaan edistyä haasteista huolimatta.

(16)    Lisätietoja REPowerEU-luvuista ja niiden yhteyksistä maakohtaisiin suosituksiin on asiakirjassa ”Elpymis- ja palautumissuunnitelmiin liittyvät ohjeet REPowerEU:n yhteydessä” (EUVL C 80, 3.3.2023, s. 1).

(17)    COM(2023) 141 final.

(18)    Neuvoston direktiivi (EU) 2022/2523, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, monikansallisten konsernien ja suurten kotimaisten konsernien maailmanlaajuisen vähimmäisverotason varmistamisesta unionissa (EUVL L 328, 22.12.2022, s. 1). Komissio työstää myös erityisiä aloitteita, mukaan lukien BEFIT-kehys ja FASTER-hanke, ja se on ehdottanut toimenpiteitä EU:n arvonlisäverojärjestelmän nykyaikaistamiseksi (COM(2022) 701, COM(2022) 703 ja COM(2022) 704). Niiden avulla on tarkoitus yksinkertaistaa verotusta koskevia sääntöjä, poistaa liiallista byrokratiaa ja vähentää aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron käytäntöjä. 

(19)    EU viimeistelee parhaillaan pankkipakettia koskevia neuvotteluja, ja komissio on hiljattain hyväksynyt ehdotuksen, joka koskee kriisinhallinta- ja talletussuojakehyksen soveltamisen parantamista pienissä ja keskikokoisissa pankeissa (COM(2023) 225 final).

(20) [1] ’External Sustainability Analysis’, European Economy-Institutional Papers 196; ’Housing Market Developments’, European Economy-Institutional Papers 197; ’Inflation Differentials in Europe and Implications for Competitiveness’, European Economy-Institutional Papers 198.

(21) Eurostat 19.4.2023.

(22) Komission tiedonanto ”Ohjeet jäsenvaltioille vuosien 2021–2030 kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien päivittämisestä” (C/2022/ 9264 final).

(23) Ks. myös COM(2022) 83 final ja SWD(2022) 230 final.

(24) COM(2022) 438 final.

(25) Kiertotalouteen siirtymisen nopeuttaminen voi lisätä EU:n avointa strategista riippumattomuutta ja edistää merkittävästi primäärienergian säästämistä.

(26)   Sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon valvontaa käsittelevän työryhmän (2022) selvitys 2021–2022 .

(27) COM(2023) 62 final.

(28) Ks. myös COM(2022) 332 final.

(29) COM(2022) 643 final.

(30)

COM(2023) 160 final.

(31) COM(2023) 162 final.

(32) COM(2023) 168 final.

(33)  COM(2021) 385 final.

(34) Euroopan komissio, vuoden 2022 vähittäiskaupan sääntelyindikaattorin päivitys, valmisteilla.

(35) COM (2023) 162 final, 16.3.2023.

(36)      SWD(2022) 325 final.

(37)      Talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson lisäksi myös komission oikeusvaltiokertomuksessa käsitellään oikeuslaitosten toimivuutta.

(38)      Euroopan komissio julkaisee kesäkuussa 2023 pk-yritysten apupaketin, ja se on hiljattain esittänyt ehdotuksia, jotka koskevat EU:n selvityspalvelujen tekemistä houkuttelevammiksi ja häiriönsietokykyisemmiksi, tiettyjen yrityksiin sovellettavien konkurssisäännösten yhdenmukaistamista kaikkialla EU:ssa ja listautumiseen ja listautuneena pysymiseen liittyvän hallinnollisen rasituksen keventämistä kaiken kokoisissa yrityksissä, mutta ennen kaikkea pk-yrityksissä: COM(2022) 696 final.

(39)      COM(2023) 205 final; COM(2023) 206 final.

(40)      Ks. esimerkiksi energiajärjestelmän digitalisointia koskeva EU:n toimintasuunnitelma: COM(2022) 552.

(41)      Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

(42)      Ks. myös uusi eurooppalainen innovaatio-ohjelma: COM(2022) 332 final.

(43)      Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2041, annettu 19 päivänä lokakuuta 2022, riittävistä vähimmäispalkoista Euroopan unionissa (EUVL L 275, 25.10.2022, s. 33).

(44)      EU:n teknisen tuen väline helpottaa kansallisen ja/tai aluetason hallinnon virkamiesten välistä tietojenvaihtoa julkishallinnon yhteistyötä koskevan PACE-lippulaivahankkeen avulla. Näin parannetaan hallinnollisia resursseja ja vaalitaan parhaita käytäntöjä (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/240, annettu 10 päivänä helmikuuta 2021, teknisen tuen välineen perustamisesta, EUVL L 57, 18.2.2021, s. 1).

(45)       COM(2022) 657 final.

(46)      Euroopan osaamisen teemavuonna 2023 pyritään torjumaan osaamisvajetta ja keskipitkän ja pitkän aikavälin työvoimapulaa täydennys- ja uudelleenkouluttamalla eurooppalaista työvoimaa sekä varmistamalla työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan parempi kohtaaminen.

(47)      COM(2023) 140 final.

(48)      Työssä käyvien tilapäistä suojelua saavien henkilöiden tarkkaa määrää eri puolilla EU:ta on vaikea arvioida, koska kaikista jäsenvaltioista ei ole saatavilla asiaa koskevia tietoja ja käytetyt hallinnolliset lähteet eroavat toisistaan. Jotkut maat ovat ilmoittaneet työllistämisilmoitusten (työnantajan toimittama ilmoitus Ukrainan kansalaisen palkkaamisesta) kokonaismäärän, joka vastaa ennemminkin luotujen työpaikkojen määrää kuin tosiasiassa työllistettyjen ihmisten määrää.

(49)       Komission tiedonanto suuntaviivoista Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainasta pakenevien ihmisten auttamiseksi työmarkkinoille, ammatilliseen koulutukseen ja aikuiskoulutukseen (EUVL C 233, 16.6.2022, s. 1) .

(50) Mukaan lukien kansallisissa uudistusohjelmissa ja elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevassa raportoinnissa ilmoitetut toimet (puolivuosittainen raportointi edistymisestä välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamisessa ja maksupyyntöjen arvioinnin yhteydessä saadut tiedot).

(51) Jäsenvaltioita on pyydetty ottamaan elpymis- ja palautumissuunnitelmissaan huomioon kaikki, etenkin vuosien 2019 ja 2020 asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset tai merkittävä osa niistä. Tässä esitetyssä maakohtaisten suositusten arvioinnissa otetaan huomioon sekä elpymis- ja palautumissuunnitelmiin sisältyvien toimenpiteiden että niihin sisältymättömien toimenpiteiden toteuttamisaste arviointiajankohtana. Elpymis- ja palautumissuunnitelmasta tehdyn arvion hyväksymisestä annettujen neuvoston täytäntöönpanopäätösten liitteissä esitettyjen toimenpiteiden, joita ei ole vielä hyväksytty eikä pantu täytäntöön mutta joita pidetään maakohtaisten suositusten arviointimenetelmän mukaisesti uskottavasti ilmoitettuina, katsotaan edistyneen ”vain vähän”. Kun nämä toimenpiteet on pantu täytäntöön, niiden voidaan niiden merkityksellisyydestä riippuen katsoa edistyneen ”jonkin verran / merkittävästi” tai niitä voidaan pitää ”kokonaisuudessaan toteutettuina”.

(52) Vuoden 2021 tietoihin vaikuttivat Saksan, Luxemburgin ja Belgian voimakkaat tulvat ja vuoden 2021 kasvihuonekaasujen nettopäästöt, jotka olivat edelleen pienemmät kuin ennen pandemiaa mutta jo osittain palaamassa pandemian aikaisesta notkahduksesta takaisin entiselleen.

(53) Muistiot julkaistiin 5.4.2023 talouden ja rahoituksen pääosaston asiakirjoissa .