Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten”

(COM(2020) 381 final)

(2020/C 429/34)

Esittelijä:	Peter SCHMIDT (DE–II)
Toinen esittelijä:	Jarmila DUBRAVSKÁ (SK–I)

Lausuntopyyntö	komissio, 17.6.2020
Oikeusperusta	EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	Maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö
Hyväksyminen jaostossa	8.7.2020
Hyväksyminen täysistunnossa	16.9.2020
Täysistunnon numero	554
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	208/4/7

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komission aiheesta ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” antaman tiedonannon tavoitteena on parantaa elintarvikejärjestelmien taloudellista, ekologista ja sosiaalista kestävyyttä. Covid-19-kriisi on koetellut Euroopan maatalouselintarvikejärjestelmän vahvuutta ja selviytymis- ja palautumiskykyä ja osoittanut, että elintarvikehuolto on EU:ssa varmalla pohjalla. Kriisi on kuitenkin tuonut esiin myös sen, ettei elintarvikkeiden saantia ”pellolta pöytään” voida pitää itsestäänselvyytenä. Nyt onkin tartuttava tilanteen tarjoamaan mahdollisuuteen muuttaa elintarvikeketjun dynamiikkaa ja saada aikaan pysyviä parannuksia tuottajien, jalostajien ja vähittäismyyjien kannalta.

1.2

Jotta siirtymistä kestäviin elintarvikejärjestelmiin voidaan vauhdittaa, tarvitaan kattavaa EU:n elintarvikepolitiikkaa, jonka avulla pitäisi ETSK:n mielestä päästä seuraaviin tavoitteisiin: i) taloudellinen, ekologinen ja sosiokulttuurinen kestävyys, ii) eri sektoreiden, politiikanalojen ja hallintotasojen tiiviimpi nivoutuminen toisiinsa, iii) osallistavat päätöksentekoprosessit sekä iv) velvoittavien toimenpiteiden (säännökset ja verot) ja kannustimien (hinnanlisät, luotonsaanti, resurssit ja vakuutus) yhdistelmä. Ehdotetussa strategiassa ei oteta näitä tavoitteita riittävästi huomioon.

1.3

Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) määrärahoja ei saa vähentää tai pitää nykyisellä tasolla, vaan niitä on lisättävä edellä mainittujen tavoitteiden vaatimalla tavalla. Maaseudun kehittämiseen tarkoitetun rahoituksen leikkaaminen voisi olla haitallista, koska näiden rahoitusvälineiden joukossa on muutamia siirtymän tärkeimpiä tulivälineitä. Vaikka covid-19-elpymispaketissa ehdotetut 15 miljardin euron lisämäärärahat ovat tervetulleita ja tarpeellisia, ne eivät korvaa pitkän aikavälin sitoumuksia.

1.4

YMP:n strategiasuunnitelmien hyväksymisen ehtona olisi oltava se, että jäsenvaltiot hyväksyvät elintarvikeympäristön uudistamista koskevia kattavia suunnitelmia, joissa terveellisten ja kestäväpohjaisten elintarvikkeiden tuotannon kannustimet kytketään uusien markkinoiden luomiseen tällaisia tuotteita varten.

1.5

Elintarvikkeiden oikeudenmukaiset hinnat (jotka heijastavat ympäristölle ja yhteiskunnalle koituvia todellisia tuotantokustannuksia) ovat ainoa keino saada elintarvikejärjestelmät kestävälle pohjalle pitkällä aikavälillä. EU:n ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että tuottajahinnat pysyvät tuotantokustannuksia korkeampina ja että terveellisiä ruokavalioita on nykyistä helpompi noudattaa. Tätä varten on tarpeen ottaa käyttöön kaikki julkisen vallan välineet kovista veropoliittisista toimenpiteistä aina tietopainotteisiin toimintatapoihin asti, jotta todelliset kustannukset saadaan näkyviin.

1.6

Halpatuonti aiheuttaa usein korkeita sosiaalisia ja ympäristökustannuksia kolmansissa maissa. Pellolta pöytään -strategian tavoitteita ei saavuteta, ellei EU:n kauppapolitikkaa ei muuteta. Komitea kehottaa EU:ta huolehtimaan normien todellisesta vastavuoroisuudesta etuuskohtelukauppaa koskevissa sopimuksissa.

1.7

Pellolta pöytään -strategiassa ei käsitellä kestävää maankäyttöä eikä mahdollisuuksia saada maata käyttöön. Tämä on merkittävä puute, sillä kyse on keskeisestä maatalousväestön sukupolvenvaihdosta hankaloittavasta esteestä ja ilman väestön uusiutumista EU menettää kestävän ja tuottavan maatalouden edellyttämän perustan.

1.8

Erilaisista tavoista saavuttaa strategiassa asetetut tavoitteet olisi tehtävä vaikutustenarviointi jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet ottaen huomioon.

1.9

ETSK:n aiemmissa lausunnoissaan esittämää vaihtoehtoa Euroopan elintarvikepoliittisen neuvoston perustamisesta (ja kysymystä sen taloudellisesta toteuttamiskelpoisuudesta) olisi syytä tutkia. Paikallistasolla elintarvikepoliittisia neuvostoja on jo olemassa. Ne kokoavat yhteen elintarvikejärjestelmän eri toimijoita tietyltä alueelta ratkaisemaan haasteita, luovat uudelleen yhteyksiä kaupunkien ja niiden lähialueilla harjoitettavan elintarviketuotannon välille ja huolehtivat paikallisen ja alueellisen elintarvikepolitiikan tehokkaasta hallinnoinnista.

2.   Johdanto

2.1

Euroopan komission tiedonanto ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” on keskeinen osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa. Strategian avulla pyritään edistämään Euroopan ilmasto-ohjelmaa, suojelemaan ympäristöä ja vaalimaan biologista monimuotoisuutta, turvaamaan maataloustuottajien ja kalastajien asema arvoketjussa, edistämään kestäväpohjaista elintarvikekulutusta ja parantamaan kaikkien mahdollisuuksia saada edullista ja terveellistä ruokaa vaarantamatta elintarvikkeiden turvallisuutta, laatua ja kohtuuhintaisuutta. Se on ensimmäinen EU:n strategia, jonka on määrä kattaa koko elintarvikeketju.

2.2

Covid-19-kriisin vuoksi on entistä kiireellisempää parantaa EU:n ja maailmanlaajuisten elintarvikejärjestelmien selviytymis- ja palautumiskykyä. Näitä järjestelmiä tullaan testaamaan uudelleen tulevissa häiriötilanteissa, olipa kyse sitten vaikka ilmastonmuutoksesta, uusien tautien puhkeamisesta tai työvoimapulasta (1). Kriisin aikana on korostunut, että elintarvikkeiden saamista ”pellolta pöytään” ei voida pitää itsestäänselvyytenä. Kriisi on myös osoittanut, että maatalousalan ja koko elintarvikejärjestelmän toimijat ja toiminta ovat sidoksissa toisiinsa. Tämän vuoksi tarvitaan kriisitukitoimenpiteitä sekä toimia, joilla varmistetaan elpyminen ja uudelleenrakentaminen pitkällä aikavälillä. Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa ja EU:n biodiversiteettistrategiassa tunnustetaan aiheellisesti tarve kehittää covid-19-kriisin jälkeistä selviytymis- ja palautumiskykyä parantamalla elintarvikejärjestelmien ekologista ja sosiaalista kestävyyttä. Järkevien ja oikea-aikaisten toimien toteuttaminen näiden strategioiden pohjalta on nyt ratkaisevan tärkeää.

2.3

Maataloustuottajat kaikkialla EU:ssa ovat jo toteuttaneet toimia kestävyyden lisäämiseksi ja normien kehittämiseksi edelleen. Maataloustuottajat ja elintarvikejärjestelmän työntekijät (maataloudessa, jalostuksessa ja jakelussa) ovat olleet covid-19-kriisin etulinjassa ja huolehtineet siitä, että elintarvikkeita on ollut jatkuvasti kaikkien EU:n kansalaisten saatavilla. He kantavat järjestelmällisesti riskejä, mutta heidän osuutensa elintarvikejärjestelmässä tuotetusta lisäarvosta on edelleen vähäinen. Maataloustuottajilta on joka tapauksessa odotettava myös vastedes, että he edistävät kestävyyttä ja selviytymis- ja palautumiskykyä huomattavasti aiempaa enemmän. Valtaosa maataloustuottajista on nykyään kuitenkin taloudellisesti vaikeassa tilanteessa, minkä vuoksi näitä välttämättömiä perusteellisia muutoksia voidaan saada aikaan vain oikeanlaisten poliittisten ja taloudellisten kannustimien avulla. ETSK:n mielestä YMP:n uudistusta koskevat ehdotukset eivät ole tältä osin vielä tarkoituksenmukaisia. Onkin ehdottomasti tarpeen varmistaa paljon aiempaa paremmat edellytykset sille, että EU:ssa paikallisesti ja kestävällä tavalla tuotetut elintarvikkeet kykenevät kilpailemaan tuontituotteiden kanssa (2) ja että yhtäältä siirtymän kustannukset ja hyödyt jakautuvat tasapuolisesti (sekä eri yhteiskuntaryhmien, alojen ja alueiden välillä että nykyisten ja tulevien sukupolvien välillä) ja toisaalta varoja kohdennetaan kestäväpohjaisen maatalouden tukemiseen. Pellolta pöytään -strategiaa on hyödynnettävä mahdollisuutena muuttaa toimitusketjun dynamiikkaa perusteellisesti ja parantaa maataloustuottajien tuloja ja toimentuloa pysyvästi. Komitea toistaa, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman on oltava kaikilta osin vihreä ja sosiaalinen ohjelma.

2.4

Maatalousraaka-aineiden ja elintarvikkeiden tuonnin osalta ETSK olisi odottanut, että Pellolta pöytään -strategiaan olisi sisältynyt yhtä selkeä kannanotto kuin komission ilmoitukseen teollisuustuotteiden hiilitulleista, sillä EU:n maataloustuottajia (ja myös kuluttajia) on suojeltava tuonnilta, joka ei vastaa eurooppalaisia kestävyyskriteereitä, etenkin kun on selvää, että nykyisiä normejamme on vielä tiukennettava. Tässä suhteessa strategia on kuitenkin täysin epäonnistunut.

2.5

ETSK suhtautuu myönteisesti Pellolta pöytään -strategian julkaisemiseen, sillä strategia tarjoaa ratkaisevan mahdollisuuden edellä kuvattujen tavoitteiden saavuttamiseen. Komitea tuo tässä lausunnossa esiin muutamia strategiaa käsittelevän tiedonannon ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman puutteita (suhteessa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteisiin ja komitean omiin ehdotuksiin kattavasta elintarvikepolitiikasta (3)) ja antaa ohjeita siitä, miten Pellolta pöytään -strategiaa voidaan viedä eteenpäin ja miten se voidaan muuntaa tehokkaaksi etenemissuunnitelmaksi siirtymää varten.

3.   Tehokkaan Pellolta pöytään -strategian perusta: hallinnointi, vastuuvelvollisuus, tavoitteet ja resurssit

3.1

ETSK on vuodesta 2016 lähtien kehottanut kehittämään EU:lle kattavan elintarvikepolitiikan, jolla pyritään kestäväpohjaisiin elintarvikejärjestelmiin ja niiden pohjalta terveellisiin ruokavalioihin ja jossa yhdistetään maatalous ravitsemukseen ja ekosysteemipalveluihin ja varmistetaan, että toimitusketjut turvaavat kansanterveyden kaikkialla eurooppalaisessa yhteiskunnassa (4). Lisäksi laaja kansalaisyhteiskunnan yhteenliittymä on kokoontunut IPES-Foodin johdolla kolmen vuoden ajan ja laatinut EU:n yhteistä elintarvikepolitiikkaa koskevan yksityiskohtaisen suunnitelman (5).

3.2

Jotta siirtymistä kestäviin elintarvikejärjestelmiin voidaan vauhdittaa, kattavalla EU:n elintarvikepolitiikalla pitäisi edellä mainituissa asiakirjoissa esitettyjen suositusten mukaisesti päästä seuraaviin tavoiteisiin: i) taloudellinen, ekologinen ja sosiokulttuurinen kestävyys, ii) eri sektoreiden, politiikanalojen ja hallintotasojen tiiviimpi nivoutuminen toisiinsa, iii) osallistavat päätöksentekoprosessit sekä iv) velvoittavien toimenpiteiden (säännökset ja verot) ja kannustimien (hinnanlisät, luotonsaanti, resurssit ja vakuutus) yhdistelmä. Kattavan elintarvikepolitiikan avulla pitäisi myös vauhdittaa kiertotalouden kehittämistä ja vähentää elintarvikkeiden jalostuksen ja vähittäiskaupan ympäristövaikutuksia kuljetusta, varastointia, pakkaamista ja elintarvikejätettä koskevin toimin. Lisäksi sen keinoin pitäisi pystyä vastaamaan covid-19:n jälkeiseen uuteen tilanteeseen, erityisesti tarpeeseen parantaa kriisinhallintaa ja edistää turvallisia työoloja ja oikeudenmukaisia työehtoja koko tuotantoketjussa.

3.3

Vaikka Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa ja siihen liittyvässä toimintasuunnitelmassa yksilöidään monia olennaisia välineitä, tehokkaat hallinnointimekanismit puuttuvat. Ensinnäkin toimet on ryhmiteltävä sellaisten kattavien ja määrätietoisten tavoitteiden mukaisesti, jotka kuvaavat niitä elintarvikejärjestelmiä, joihin EU pyrkii keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä (6). Näiden tavoitteiden on oltava monialaisia sen sijaan, että niillä puututaan vain ketjun tiettyihin osiin (7). Tämä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan i) korostaa koko ketjun kattavien toimintamallien ja oikeudenmukaisen kustannustenjaon tarvetta maatalouden haasteiden ratkaisemiseksi, ii) mahdollistaa erilaisten ratkaisujen priorisointi ja välttää yhteensopimattomia ratkaisuja sisältävää ”à la carte” -lähestymistapaa, iii) varmistaa, että alun perin suunniteltujen toimien viivästyessä tai estyessä otetaan käyttöön (vaikutukseltaan vastaavanlaisia) vaihtoehtoisia toimenpiteitä, iv) huolehtia siitä, että määrällisiin ja laadullisiin tavoitteisiin liitetään kaikki niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet (ja että ne siten ovat saavutettavissa), ja tarvittaessa lisätä tavoitteita asetetun päämäärän saavuttamiseksi sekä v) luoda vankka perusta, jonka pohjalta erilaiset alakohtaiset toimintapolitiikat (esim. YMP, kauppapolitiikka, ympäristöpolitiikka, terveyden edistäminen ja elintarviketurvallisuus) saadaan sovitettua yhteen Pellolta pöytään -strategian kanssa.

3.4

Jotta Pellolta pöytään -strategia olisi tehokas, siihen on liitettävä selkeä kehys, joka sisältää tavoitteet, indikaattorit ja vankan seurantamekanismin, lisäämättä kuitenkaan byrokratiaa. ETSK on jo suositellut, että perustetaan elintarvikkeiden kestäväpohjaisuutta koskeva EU-tason tulostaulu, jonka avulla voitaisiin ratkoa elintarvikejärjestelmän haasteita usean vuoden aikajänteellä ja edistää samalla eri hallintotasojen toimintalinjojen yhteensovittamista. Tulostauluun sisältyisi indikaattoreita, jotka kannustaisivat etenemään kohti asetettuja tavoitteita ja auttaisivat edistymisen seurannassa (8).

3.5

Tehokkaan Pellolta pöytään -strategian pitäisi vähentää maatalouden kalliita ulkoisvaikutuksia ja taata, että kaikki maataloustuottajat saavat oikeudenmukaisen korvauksen markkinoilla. Näin ollen se on pitkällä aikavälillä erittäin kustannustehokas. Siirtyminen kestäviin ja kilpailukykyisiin elintarvikejärjestelmiin edellyttää kuitenkin kiireellisiä investointeja. Erityisesti tarvitaan merkittäviä toimia ja pääomasijoituksia, jotta voidaan saavuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukainen ilmasto- ja ympäristötoimien taso ja auttaa maatalousyrittäjiä ottamaan käyttöön kestäväpohjaisia toimintatapoja. Näihin tavoitteisiin on mahdotonta päästä, jos tärkeimmät rahoitusvirrat keskeytyvät. Maaseudun kehittämiseen tarkoitetun rahoituksen leikkaaminen voisi olla haitallista, koska näiden rahoitusvälineiden joukossa on muutamia siirtymän tärkeimpiä tulivälineitä, kuten Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa todetaan. Komitea toistaa myös, että maataloutta, maaseudun kehittämistä ja biotaloutta koskevaan tutkimukseen on tärkeää varata Euroopan komission monivuotista rahoituskehystä 2021–2027 koskevissa ehdotuksissaan esittämät 10 miljardia euroa. Vaikka covid-19-elpymispaketissa ehdotetut 15 miljardin euron lisämäärärahat maaseudun kehittämiseen ja maatalouselintarviketutkimukseen ovat tervetulleita ja tarpeellisia, ne eivät korvaa pitkän aikavälin sitoumuksia.

3.6

Monilla elintarvikejärjestelmien eri sidosryhmillä on oma roolinsa Pellolta pöytään -strategian kehittämisen ja täytäntöönpanon valvonnassa. Vaikka nykyisten elinten välisen yhteistyön parantaminen olisi asetettava etusijalle, erityinen monisidosryhmäinen hallinnointirakenne on tarpeen. Vaihtoehtoja punnittaessa olisi huolehdittava siitä, että i) uudessa hallinnointirakenteessa omaksutaan demokraattisia ja osallistavia toimintamalleja, jotka noudattelevat nykyisissä elimissä, erityisesti kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevässä sidosryhmäfoorumissa, sovellettavia parhaita käytäntöjä, ii) että hallinnointirakenteella on selkeä toimeksianto, joka käsittää mm. pohdinnat siitä, miten hyvin YMP:n kaltaiset alakohtaiset politiikat ovat sopusoinnussa Pellolta pöytään -strategian kanssa, ja iii) että maatalousalan tuottajaorganisaatioilla, kansalaisyhteiskunnalla (mm. EU-, jäsenvaltio- ja ruohonjuuritason järjestöillä) ja toimitusketjun toimijolla on siinä vahva ja monimuotoinen edustus. On vältettävä sitä, että maatalousalan intressit liittyvät vain YMP:hen ja kansalaisyhteiskunta on kiinnostunut ainoastaan Pellolta pöytään -strategiasta: jännitteisiin on puututtava, ja kaikkien toimijoiden on päästävä yhteisymmärrykseen siirtymätavasta.

3.7

ETSK:n aiemmissa lausunnoissa esitettyä vaihtoehtoa Euroopan elintarvikepoliittisen neuvoston (9) perustamisesta (ja kysymystä sen taloudellisesta toteuttamiskelpoisuudesta) olisi syytä tutkia. Euroopan elintarvikepoliittista neuvostoa olisi kuultava Pellolta pöytään -strategian täytäntöönpanosta, ja se olisikin perustettava mahdollisimman pian. Paikallistasolla elintarvikepoliittisia neuvostoja on jo olemassa. Ne kokoavat yhteen elintarvikejärjestelmän eri toimijoita tietyltä alueelta ratkaisemaan haasteita, luovat jälleen yhteyksiä kaupunkien ja niiden lähialueilla harjoitettavan elintarviketuotannon välille ja huolehtivat paikallisen ja alueellisen elintarvikepolitiikan tehokkaasta hallinnoinnista (10). Kuten covid-19-kriisi on osoittanut, häiriöitä kestävät toimitusketjut edellyttävät tehokkaita toimia paikallistasolla, missä kansalaisyhteiskunta voi tehdä yhteistyötä valtiollisten ja kaupallisten kumppaneiden kanssa elintarvikehuollon puutteiden korjaamiseksi (11). Euroopan elintarvikepoliittinen neuvosto vauhdittaisi toimintalinjojen yhteensovittamista EU-, jäsenvaltio- ja paikallistasolla (eli monitasoisessa hallinnossa). Se kokoaisi yhteen paikallisten elintarvikepoliittisten neuvostojen edustajia sekä kansalaisyhteiskunnan ja koko toimitusketjun sidosryhmiä (myös maataloustuottajia, työntekijöitä ja kuluttajia), tarjoaisi sidosryhmille foorumin, jolla ne voivat jakaa hyviä käytäntöjä ja siten oppia toisiltaan, varmistaisi, että eri alojen kaikki näkemykset otetaan huomioon, ja kartoittaisi kestävien elintarvikejärjestelmien edistämisen esteitä paikallisella tasolla.

4.   Keskeiset alat, joilla tarvitaan lisätoimia

4.1   Terveellinen ja kestäväpohjainen ruokavalio

4.1.1

Terveellinen ja kestäväpohjainen ruokavalio on keskeinen osa kattavaa elintarvikepolitiikkaa, sillä ruokavalioita on kiireellisesti muokattava, jotta voimme parantaa sekä ekosysteemien että ihmisten terveyttä ja maaseutualueiden elinvoimaa (12). Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa tunnustetaan tarve varmistaa, että terveelliset ja kestäväpohjaiset vaihtoehdot ovat kuluttajille helpoimpia vaihtoehtoja (eli niitä on yleisesti saatavilla ja ne ovat kohtuuhintaisia), ja tiedostetaan, että elintarvikeympäristöt vaikuttavat ihmisten valintoihin.

4.1.2

Pellolta pöytään -strategia voi tarjota ainutlaatuisen tilaisuuden muuttaa elintarvikeympäristöjä. Tämä edellyttää useiden eri toimintalinjojen yhdenmukaistamista tarjonta- ja kysyntäpuolella sekä EU-, jäsenvaltio- ja paikallistasolla. On muun muassa pyrittävä i) torjumaan epäterveellisten tuotteiden markkinointia ja mainontaa sääntelytoimin, ii) huolehtimaan helppokäyttöisen, luotettavan ja riippumattoman ravitsemustiedon antamisesta kuluttajille, iii) ottamaan käyttöön terveyslähtöisiä hinnoittelukäytäntöjä, iv) tukemaan kestäväpohjaisia julkisia elintarvikehankintoja, v) edistämään tuotteiden (uudelleen)muokkausta, vi) luomaan terveyttä edistäviä vähittäiskauppa-, ravintola-, kaupunki- ja kouluympäristöjä sekä vii) investoimaan kuluttajavalistukseen. Näitä toimia on täydennettävä sosiaalipolitiikalla, jotta voidaan varmistaa, että pienituloisilla ja muita heikommassa asemassa olevilla ryhmillä on paremmat mahdollisuudet nauttia terveellisestä ja kestäväpohjaisesta ruokavaliosta.

4.1.3

Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa ja siihen liittyvässä toimintasuunnitelmassa ei kuitenkaan esitetä kattavia toimia näillä toiminta-aloilla vaan turvaudutaan käytännesääntöihin, sitoumuksiin ja muihin itsesääntelyvälineisiin (13), jotka ovat tähän saakka osoittautuneet tehottomiksi. Komitea on tyytyväinen Euroopan komission aikomukseen antaa jäsenvaltioille (YMP:n strategiasuunnitelmien yhteydessä) suosituksia siitä, miten YMP:n ja Pellolta pöytään -strategian tavoitteet, myös terveystavoitteet, voidaan saavuttaa, mutta ruokavaliota koskevat toimet eivät voi olla vapaaehtoisia. YMP:n strategiasuunnitelmien hyväksymisen ehtona olisi oltava se, että jäsenvaltiot hyväksyvät elintarvikeympäristön uudistamista koskevia kattavia suunnitelmia, joissa terveellisten ja kestäväpohjaisten elintarvikkeiden tuotannon kannustimet kytketään uusien markkinoiden luomiseen tällaisia tuotteita varten. Tämä vastaisi myös komission sitoumusta edistää luonnonmukaisten elintarvikkeiden tuotantoa ja kulutusta.

4.1.4

Luotettavien ravitsemustietojen ja -ohjeiden tarjoamisen osalta ETSK on kehottanut laatimaan uudet kestäväpohjaista ruokavaliota koskevat ohjeet, joissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden väliset ja niiden sisäiset kulttuuriset ja maantieteelliset erot. Kestäväpohjaista ruokavaliota koskevat ohjeet auttaisivat osoittamaan selkeämmän suunnan maataloustuottajille, jalostajille, vähittäismyyjille ja ravitsemisalalle, ja maatalouselintarvikejärjestelmä hyötyisi uusista puitteista, joiden avulla on mahdollista tuottaa, jalostaa, jaella ja myydä entistä terveellisempiä ja kestäväpohjaisempia elintarvikkeita oikeudenmukaisempaan hintaan (14).

4.2   Oikeudenmukainen elintarvikeketju ja oikeudenmukaiset hinnat

4.2.1

ETSK on jo kehottanut kieltämään kaikki epäterveet kaupan käytännöt (15). Elintarvikeketju on erityisen altis tällaisille käytännöille, koska sekä pienten ja suurten toimijoiden että pitkäaikaisten sitoumusten velvoittamien tuottajien ja joustavammin toimivien kauppiaiden välillä on suuri epäsuhta. Sääntelyyn perustuva lähestymistapa ja oikeudellinen kehys, johon liittyy tehokkaat ja vankat mekanismit täytäntöönpanon valvomiseksi, ovat tehokas tapa puuttua epäterveisiin kaupan käytäntöihin EU:n tasolla.

4.2.2

Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa tunnustetaan aiheellisesti maataloustuottajien ja elintarvikeketjun työntekijöiden (myös epävarmoissa työsuhteissa olevien työntekijöiden) tekemä olennaisen tärkeä työ sekä tarve huolehtia heidän terveydestään ja turvallisuudestaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistettujen sitoumusten mukaisesti. ETSK pitää kuitenkin valitettavana, että toimintasuunnitelmassa ei ole tähän liittyviä konkreettisia toimia. Komitea pitää niin ikään valitettavana, ettei oikeudenmukaisia olosuhteita ole yhdistetty oikeudenmukaisiin elintarvikehintoihin, ja katsoo, että oikeudenmukaiset elintarvikehinnat (jotka heijastavat ympäristölle ja yhteiskunnalle koituvia todellisia tuotantokustannuksia) ovat ainoa keino saada elintarvikejärjestelmät kestävälle pohjalle pitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä voittoa tekevät eniten suuret vähittäismyyjät ja monikansalliset jalostusyritykset. Tuottajahinnat taas ovat liian alhaisia maataloustuottajien toimeentulon ja säällisten työolojen takaamiseksi, eivätkä ne usein kata edes tuotantokustannuksia. Maatalousyrittäjille menevä osuus EU:n elintarvikeketjun tuottamasta lisäarvosta laski 31 prosentista 24 prosenttiin vuosina 1995–2005 (16), ja sittemmin sen on arvioitu olevan noin 21 prosenttia (17). Tuottajahintojen on annettu laskea tulkitsemalla EU:n kilpailulainsäädäntöä suppeasti niin, että alin mahdollinen hinta tarkoittaa kuluttajien hyvinvointia. Tähän on tultava muutos, ja tämä koskee myös EU:n perussopimuksia.

4.2.3

EU:n ja jäsenvaltioiden olisi Pellolta pöytään -strategian puitteissa toteutettava kattavia toimia sen varmistamiseksi, että tuottajahinnat pysyvät tuotantokustannuksia korkeampina ja että terveellisistä ja kestäväpohjaisista ruokavalioista tulee suhteellisesti edullisempia ja niitä on helpompi noudattaa. Tätä varten on tarpeen ottaa käyttöön kaikki julkisen vallan välineet kovista veropoliittisista toimenpiteistä aina tietopainotteisiin toimintatapoihin asti, jotta todelliset kustannukset saadaan näkyviin, ja tukeutua parhaisiin uusiin todellisten kustannusten laskennan menetelmiin (true cost accounting) (18). ETSK muistuttaa, että on tärkeää investoida kestäväpohjaista ruokavaliota koskevaan valistukseen varhaisesta iästä lähtien, jotta nuoret oppivat ymmärtämään elintarvikkeiden ja oikeudenmukaisten hintojen arvon. Lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, etenkin iäkkääseen ja pienituloiseen väestöön. Olisi myös pohdittava uusia merkintämuotoja, jotka osoittavat maataloustuottajille menevän osuuden tuotteen arvosta. Kaikissa hintoihin vaikuttavissa toimissa olisi edettävä harkiten, jotta vältetään nopeat muutokset. Lisäksi olisi seurattava toimien vaikutusta pienituloisiin perheisiin (19), jotta voidaan varmistaa, että poliittiset toimenpiteet eivät heikennä vaan parantavat niiden mahdollisuuksia nauttia terveellisestä ruokavaliosta.

4.2.4

Maatilatorit, kumppanuusmaatalous, kuluttajaosuuskunnat ja muut lyhyisiin toimitusketjuihin liittyvät aloitteet tarjoavat maataloustuottajille ratkaisevan tärkeän tavan nostaa lisäarvoa ja saada tuotteista oikeudenmukainen hinta. Tämä pätee erityisesti luonnonmukaista maataloutta harjoittaviin tai muita ympäristöystävällisiä menetelmiä soveltaviin tuottajiin, jotka eivät kuulu minkään merkkijärjestelmän piiriin. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat usein mukana aloitteissa. Ne perustavat eri toimijoita yhteen tuovia paikallisia elintarvikehallinnointijärjestelmiä ja edistävät eritoten paikallisten tuotteiden käyttöä suurtaloustoiminnassa. ETSK pitää valitettavana, että komissio ei ole ottanut sen aiempia lausuntoja tältä osin huomioon.

4.2.5

Tällainen paluu paikalliseen toimintaan luo työpaikkoja ja elinvoimaa alueille. Se myös parantaa selviytymis- ja palautumiskykyä, kuten reaktiot covid-19-pandemiaan ovat kaikilla toimitusketjun tasoilla (tuottajat, jalostajat ja vähittäismyyjät) osoittaneet. Esimerkiksi maaseutualueilla toimivat kuluttajaosuuskunnat selviytyvät yleensä pisimpään toimintakykyisinä. Kuluttajille lyhyet toimitusketjut merkitsevät tuoreiden ja laadukkaiden tuotteiden lähdettä, johon liittyy mielenkiintoista historiaa ja ihmissuhteita. Lisäksi tällainen toimitustapa lisää kiinnostusta elintarvikkeita kohtaan ja saa ihmiset tiedostamaan niiden arvon sekä auttaa rakentamaan uudelleen luottamusta elintarvikejärjestelmiin (20). Solidaarisuuteen perustuvilla yhteistyöaloitteilla on myös keskeinen rooli koulujen opetusmateriaalien kehittämisessä ja tehokkaissa valistustoimissa ruokahävikin ja lihavuuden torjumiseksi erityisesti lasten keskuudessa. Lyhyiden toimitusketjujen hyödyt tunnustetaan Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa, mutta konkreettiset toimet ja kohdennettu rahoitus (myös YMP:n strategiasuunnitelmissa) ovat tarpeen, jotta tällaisia ketjuja voidaan kehittää edelleen ja jotta niiden menestymisen esteet saadaan poistettua kaikkialta EU:sta.

4.3   Pellolta pöytään -strategian ulkoisen ulottuvuuden vahvistaminen

4.3.1

Pellolta pöytään -strategian tavoitteita ei saavuteta, ellei EU:n kauppapolitikkaa muuteta. Strategiaa käsittelevään tiedonantoon ja siihen liittyvään toimintasuunnitelmaan sisältyy tärkeitä toimia EU:n kahdenvälisten vapaakauppasopimusten kestävyysmääräysten vahvistamiseksi ja näiden sääntöjen täytäntöönpanon valvomiseksi. Kuten Ranskan ja Alankomaiden viranomaiset (21) toteavat, kansainvälisten sopimusten noudattamisen varmistamiseksi sekä kestävän kehityksen sitoumusten rikkomisesta seuraavien menettelyjen ja rikkomusten ilmoittamismenettelyjen tehostamiseksi voidaan kuitenkin tehdä enemmän. Lisäksi komitea kehottaa EU:ta huolehtimaan normien todellisesta vastavuoroisuudesta etuuskohtelukauppaa koskevissa sopimuksissa, erityisesti kun on kyse hyvinvoinnista, kestävyydestä ja jäljitettävyydestä pellolta aina pöytään asti. Tässä yhteydessä tulee ottaa lähtökohdaksi äskettäin aikaan saadut kahdenväliset määräykset ja pyrkiä saattamaan niitä laajempaan käyttöön (22). Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta vastaavalle komission varapuheenjohtajaehdokkaalle osoitetussa toimeksiantokirjeessä vaadittu hiilitulli (23) on edelleen olennaisen tärkeä, jotta saadaan estettyä se, että halpatuonti sellaisista maista, joissa ilmastonmuutoksen hillintää ei oteta vakavasti, aiheuttaa haittaa EU:n maataloustuottajille ja elintarvikeyhtiöille. Hiljaisuus hiilitullin, hiilen hinnoittelun ja maahantuonnista aiheutuvien kasvihuonekaasujen seurannan ympärillä onkin valitettavaa ja heikentää vakavasti Pellolta pöytään -strategian ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita.

4.3.2

Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa ei oteta huomion EU:n viennin vaikutusta kehitysmaiden pieniin tuottajiin eikä EU:hun sijoittuneiden monikansallisten yritysten roolia kestämättömien käytäntöjen edistämisessä eri puolilla maailmaa. Uusi täytäntöönpanon valvontakapasiteetti on kohdistettava ensisijaisesti EU:hun sijoittuneisiin yrityksiin, joilla on oltava vastuu sen varmistamisesta, että niiden toimitusketjuissa ei tapahdu metsien hävittämistä, maananastusta ja oikeuksien loukkauksia. ETSK suhtautuu näin ollen myönteisesti oikeusasioista vastaavan komission jäsenen Didier Reyndersin sitoumukseen ottaa käyttöön EU:n yrityksiä sitovia, ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevia huolellisuusvelvoitteita (due diligence). Lisäksi komitea kehottaa harkitsemaan alakohtaisia lisätoimenpiteitä Pellolta pöytään -strategian puitteissa. Kuten Euroopan parlamentti on todennut (24), asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteita on erityisen tärkeä asettaa metsien kannalta riskejä aiheuttavien hyödykkeiden (esim. naudanliha, soija ja palmuöljy) toimitusketjujen toimijoille.

4.3.3

Pellolta pöytään -strategiassa jätetään ennen kaikkea huomiotta maailmanlaajuisille maatalousmarkkinoille ominainen kierto sekä kaupankäynnin määrien vastavuoroinen vaikutus tuoja- ja viejämaahan. Strategia tarjoaa ratkaisevan tilaisuuden määritellä EU:n ulkoiset tavoitteet uudelleen Euroopan komission tiedonannossa ”Kaikkien kauppa” (25) esitettyjen päämäärien mukaisesti. Tämä pitkän aikavälin pohdinta puuttuu strategiaa käsittelevästä tiedonannosta. Vapaakauppasopimukset edistävät edelleen kestämätöntä kulutuksen kasvua, joka aiheuttaa kolmansissa maissa merkittäviä ympäristövaikutuksia – erityisesti metsäkatoa (26). On tarpeen kyseenalaistaa kaupankäynnin määrän jatkuva kasvu EU:n politiikan perimmäisenä tavoitteena (erityisesti paljon kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavilla aloilla sekä strategisilla aloilla, joilla covid-19:n seurauksena tarvitaan monipuolisia vankkoja toimitusketjuja). On myös olennaisen tärkeää löytää uusia tapoja tiukentaa normeja, edistää kestäviä käytäntöjä ja varmistaa, että EU:n ja kehitysmaiden pienviljelijät voivat hyödyntää kestäväpohjaisen tuotannon uusia mahdollisuuksia. Näitä pohdintoja olisi jatkettava monenvälisillä foorumeilla, kuten YK:n alaisessa Maailman ruokaturvakomiteassa (CFS) ja Codex Alimentarious -komissiossa, sen sijaan, että ne rajoitetaan kahdenvälisiin neuvotteluihin, joissa maataloustuottajien ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on vähäistä, valtaepätasapaino on huomattavaa ja perimmäisenä tavoitteena on edelleen kaupan vapauttaminen. Kaavailtu kestäväpohjaisia elintarvikejärjestelmiä koskeva lainsäädäntökehys voi toimia tässä lähtökohtana. Sen avulla on ennen kaikkea laadittava selkeä määritelmä kestäväpohjaisille elintarvikejärjestelmille EU:n nykyisten ympäristökestävyyttä koskevien määritelmien pohjalta (27).

4.4   Maataloustuottajien tukeminen selviytymis- ja palautumiskykyisiin ja monipuolisiin agroekologisiin järjestelmiin siirtymisessä

4.4.1

Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevä tiedonanto ja biodiversiteettistrategia sisältävät keskeisiä toimia maaperän sekä maatalouden ekosysteemien ennallistamiseksi ja suojelemiseksi. Näihin kuuluvat erityisesti tavoitteet, jotka koskevat maisemapiirteiltään hyvin monimuotoista maatalousmaata (10 prosenttia) ja luonnonmukaisen maatalouden piiriin kuuluvaa maata (25 prosenttia). Eri jäsenvaltioiden lähtökohdat olisi kuitenkin otettava huomioon. Pellolta pöytään -strategiaa koskevassa tiedonannossa ei käsitellä kestävää maankäyttöä eikä mahdollisuuksia saada maata käyttöön. Tämä on merkittävä puute, sillä kyse on keskeisestä maatalousväestön sukupolvenvaihdosta hankaloittavasta esteestä ja ilman väestön uusiutumista EU menettää kestävän ja tuottavan maatalouden edellyttämän perustan. ETSK on ehdottanut EU:lle kehystä, jonka tavoitteena on suojella elintarviketuotannon kannalta arvokasta maatalousmaata jäsenvaltioissa (28). Nämä kiitettävät tavoitteet edellyttävät kuitenkin riittävää taloudellista tukea, jota nykyiset budjettiehdotukset eivät tarjoa. Tiedonannossa ei myöskään anneta ohjeita siitä, miten luonnonmukaisten tuotteiden kysyntää voitaisiin lisätä entisestään, ja lisäksi maisemapiirteitä koskeva tavoite tulee joillekin maataloustuottajille erittäin kalliiksi. ETSK kehottaakin tekemään arvioinnin tämän tavoitteen toteutumisen vaikutuksista.

4.4.2

ETSK katsoo, että agroekologia on tavoite, jota kohti Euroopan maatalouden olisi pyrittävä. (29) Se edellyttää uudenlaista ajattelutapaa, jonka avulla saadaan lisättyä monimuotoisuutta kaikilla tasoilla (lajit, maatilat, maisemat ja elinkeinot). Agroekologiassa, joka on tieteenala, menetelmä ja yhteiskunnallinen liike, elintarvikejärjestelmää tarkastellaan kokonaisuutena ja pyritään lähentämään tuottajan suhdetta ympäristöönsä säilyttämällä ja palauttamalla ennalleen agroekologis-sosiaalisen järjestelmän monimuotoisuus ja rikkaus. Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa agroekologiaa pidetään kuitenkin edelleen vain erityisvaihtoehtona, jota tuetaan muun muassa tutkimuspolitiikan ja YMP:n ekojärjestelmien avulla. Sen vuoksi siinä ei tunnisteta tarvetta maatalouden uudistamiseen ja monipuolistamiseen kaikkialla EU:ssa, vaikka tällainen muutos on tarpeen Pellolta pöytään -strategian ja biodiversiteettistrategian tavoitteiden ja päämäärien (mm. torjunta-aineiden, lannoitteiden ja antibioottien vähentämistä koskevien tavoitteiden) saavuttamiseksi.

4.4.3

ETSK kehottaa edellä kuvatun luonnonmukaisen maatalouden kehittämisen lisäksi tutkimaan ja edistämään nykyistä enemmän muitakin viljelymenetelmiä, jotka lisäävät biologista monimuotoisuutta ja vähentävät tuotantopanosten käyttöä. Tähän voi kuulua myös täsmäviljely, mutta sen yhteydessä on otettava huomioon korkeat investointikustannukset, sillä monet pienet ja keskisuuret maatalousyritykset eivät kykene suoriutumaan edes niistä. Luonnonvarojen, maaperän ja ympäristön kannalta suotuisten viljelymenetelmien tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää yhdistelemällä maaperää, lannoitteita, kasvinsuojeluaineita ja satoa koskevia tietoja, mikä edellyttää muun muassa kansallisten tietokantojen sisältämien tietojen saatavuuden parantamista, liikkuvuuden lisäämistä ja helppokäyttöisyyden parantamista. Tieto- ja viestintätekniikoiden käyttöä olisi edistettävä.

4.4.4

Covid-19-pandemian takia on entistä kiireellisempää uudistaa karjankasvatusalaa tavalla, joka vähentää sen haavoittuvuutta ja kriisin vaikutusta työntekijöihin, ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin. Pellolta pöytään -strategiassa ei kuitenkaan vastata tähän haasteeseen millään tavoin. Siinä olisi esimerkiksi kuvailtava ja siihen olisi kuuluttava toimia, joilla vähennetään riippuvuutta valkuaisrehun tuonnista ja nivotaan karjankasvatus takaisin agroekologisiin sekatuotantojärjestelmiin. EU:ssa on jo vuosia pohdittu poliittisella tasolla eurooppalaista valkuaisainestrategiaa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Pellolta pöytään -strategiassa on tähänkin liittyen aivan liian vähän ja aivan liian ohjeellisiksi jääviä kannanottoja. Siinä ei ylipäätään edes mietitä, mitä moneen otteeseen kiitelty kiertotalousperiaate merkitsisi eurooppalaiselle maataloudelle. ETSK ihmetteleekin, miten esimerkiksi Etelä-Amerikasta tuotavat valtavat rehumäärät, jotka ovat osittain vastuussa sademetsien suunnattomasta metsäkadosta, sopivat yhteen kiertotalousperiaatteen kanssa.

4.4.5

Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa ei esitetä riittävästi yksityiskohtaisia tietoja siitä, miten maataloustuottajia tuetaan uusien käytäntöjen omaksumisessa. Vaikka ekojärjestelmien mukaiset siirtymätuet edellyttäisivät huomattavaa rahoitusta uusien tavoitteiden saavuttamiseksi, YMP:n tukien tulotukitehtävä on elintärkeä ja pysyy sellaisena myös tulevina vuosina huolimatta pyrkimyksistä varmistaa, että elintarvikkeiden hinnat heijastavat todellisia kustannuksia (ks. kohta 4.2). Neuvontapalveluilla on oltava asianmukaiset resurssit, jotta ne pystyvät tukemaan maataloustuottajia suurten tuotantomuutosten yhteydessä. Jos Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Pellolta pöytään -strategian tavoitteet halutaan saavuttaa, YMP:n määrärahoja ei saa vähentää tai pitää nykyisellä tasolla vaan niitä on lisättävä tavoitteiden vaatimalla tavalla. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteisiin liittyvät kustannukset ulottuvat huomattavasti nykyistä ohjelmakautta pidemmälle. Olisi selvennettävä, kuinka paljon tulevista kansallisista talousarvioista tarvitaan rahoitusta, jotta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toimet saadaan toteutettua ja sen tavoitteet tai indikaattorit saavutetaan.

4.4.6

Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa todetaan perustellusti, että jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat on otettava huomioon. Käytännöt vaihtelevat suuresti maatilojen hehtaarikohtaisen tuotantointensiteetin, hehtaarikohtaisen eläintiheyden, torjunta-aineiden ja lannoitteiden hehtaarikohtaisen ja antibioottien eläinkohtaisen käytön sekä eläinten hyvinvoinnin osalta. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Pellolta pöytään -strategian jokaisesta tavoitteesta olisi tehtävä vaikutustenarviointi jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet ottaen huomioon. ETSK korostaa kuitenkin myös, että jäsenvaltioilla on oltava tasapuoliset toimintaedellytykset, ja pyytää tarkempaa selvitystä siitä, miten eriävien normien riskiin puututaan Pellolta pöytään -strategian ja YMP:n strategiasuunnitelmien täytäntöönpanon avulla ja missä aikataulussa. Komitea katsoo, että räätälöityjä toimintamalleja olisi sovellettava siirtymäaikataulun mutta ei saavutettavana olevien lopullisten päämäärien ja tavoitteiden suhteen.

---

(1)  COVID-19 and the crisis in food systems: Symptoms, causes, and potential solutions, kestäviä elintarvikejärjestelmiä käsittelevän kansainvälisen asiantuntijaryhmän (IPES-Food) julkilausuma, huhtikuu 2020.

(2)  ”Jotta kattava EU:n elintarvikepolitiikka olisi todella merkityksellistä eurooppalaisille kuluttajille, – – on oleellisen tärkeää, että EU:ssa kestävyysperiaatteiden mukaisesti tuotettu ruoka on kilpailukykyistä. Tämä tarkoittaa, että EU:n maatalouselintarvikeala pystyy tuottamaan kuluttajille ruokaa hinnoilla, jotka kattavat sellaisista kriteereistä kuin kestäväpohjaisuus, eläinten hyvinvointi, elintarviketurvallisuus ja ravitsemus aiheutuvat ylimääräiset kustannukset, mutta varmistavat myös kohtuulliset tulot maataloustuottajille, samalla kun ala säilyttää asemansa ensisijaisena vaihtoehtona suurelle enemmistölle kuluttajista.” Lausunto aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan panos kattavan EU:n elintarvikepolitiikan kehittämiseen”, kohta 5.8 (EUVL C 129, 11.4.2018, s. 18).

(3)  EUVL C 129, 11.4.2018, s. 18.

(4)  Ks. alaviite 3.

(5)  IPES-Food, Towards a Common Food Policy for the European Union, Bryssel, 2019.

(6)  Jäljempänä esitetään ETSK:n laatimien lausuntojen pohjalta yksityiskohtaisesti kattavan strategian kannalta merkitykselliset erityistavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet.

(7)  Yksi poikkeus Pellolta pöytään -strategiassa on pyrkimys ”terveellisiin ja kestäväpohjaisiin ruokavalioihin”. Tavoite on määrätietoinen, mutta se esitetään kuluttajia velvoittavana vaatimuksena sen sijaan, että tähdennettäisiin tarvetta ottaa se huomioon koko ketjussa.

(8)  Ks. alaviite 3.

(9)  Tämä uusi elin toimisi nykyisten toimielinten isännöimänä foorumina.

(10)  Kaupunkien ja niiden läheisyydessä sijaitsevien ruoantuotantoalueiden välille luodaan parhaillaan yhteyksiä monessa paikassa (esimerkiksi Milanossa Italiassa, Montpellier'ssa Ranskassa, Gentissä, Brysselissä ja Liègessä Belgiassa ja Torontossa Kanadassa), ja tämä kehitys todennäköisesti nopeutuu covid-19-pandemian seurauksena.

(11)  COVID-19 and the crisis in food systems: Symptoms, causes, and potential solutions, IPES-Foodin julkilausuma, huhtikuu 2020.

(12)  EUVL C 190, 5.6.2019, s. 9.

(13)  Pellolta pöytään -strategiaa käsittelevässä tiedonannossa todetaan, että Euroopan komissio ”pyrkii saamaan elintarvikealan yritykset ja organisaatiot sitoutumaan terveyteen ja kestävyyteen liittyviin konkreettisiin toimiin”.

(14)  Ks. alaviite 12.

(15)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 165.

(16)  Euroopan parlamentin mietintö oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan, 2009/2237(INI), 2009, http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=REPORT&reference=A7-2010-0225&language=FI.

(17)  Euroopan parlamentti, parlamentin kysymykset – Phil Hoganin komission nimissä antama vastaus, 27. helmikuuta 2015, http://www.europarl.europa.eu/doceo/document/E-8-2015-000521-ASW_EN.html?redirect.

(18)  http://www.fao.org/nr/sustainability/full-cost-accounting/

(19)  Ks. alaviite 12.

(20)  EUVL C 353, 18.10.2019, s. 65.

(21)  Non-paper from the Netherlands and France on trade, social economic effects and sustainable development (Alankomaiden ja Ranskan epävirallinen asiakirja kaupasta, yhteiskunnallista ja taloudellisista vaikutuksista ja kestävästä kehityksestä).

(22)  Esimerkiksi kanojen hyvinvointia koskevien EU:n normien noudattaminen asetettiin munien tullittoman EU-markkinoille pääsyn edellytykseksi ensimmäistä kertaa EU:n ja Mercosurin välisessä vapaakauppasopimuksessa: https://www.theguardian.com/environment/2019/oct/02/eu-imposes-hen-welfare-standards-on-egg-imports-for-first-time.

(23)  https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/mission-letter-frans-timmermans-2019_en.pdf?fbclid=IwAR3MP8zmxW1jBVJhtBUtP2PKkEct5ibFjKVJTCoaxgRX6thxcdsylXhTPIk

(24)  Euroopan parlamentti, Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 luonnonvarojen avoimesta ja vastuullisesta hallinnasta kehitysmaissa: esimerkkinä metsät, 2018/2003(INI).

(25)  http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2016/january/tradoc_154139.pdf

(26)  https://ec.europa.eu/environment/forests/impact_deforestation.htm

(27)  Määritelmä voi pohjautua kestävän kasvun rahoitusta koskevassa Euroopan komission toimintasuunnitelmassa vahvistettuun ympäristökestävyyden määritelmään ja noudatella sitä.

(28)  Lausunto aiheesta ”Maan käyttö kestävään ruoantuotantoon ja ekosysteemipalvelujen tuottamiseen” (EUVL C 81, 2.3.2018, s. 72).

(29)  Ks. alaviite 20.