Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Maatalous ammattina ja kannattavuushaaste”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2019/C 353/12)

Esittelijä: Arnold PUECH D’ALISSAC

Komitean täysistunnon päätös	20.2.2019
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
Hyväksyminen jaostossa	28.6.2019
Hyväksyminen täysistunnossa	18.7.2019
Täysistunnon nro	545
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	188/0/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Maatilojen kannattavuus ja taloudellinen elinvoimaisuus on EU:ssa vakava kysymys, sillä maanviljelijöiden keskitulot ovat vain 46,5 prosenttia muiden talouden alojen tuloista. Heikosta kannattavuudesta huolimatta EU:n maatalousalalla on suuri merkitys maaseudun elinkeinoelämälle. Maatalousala myös tuottaa laadukkaita elintarvikkeita, jotka täyttävät maailman tiukimmat vaatimukset. Ekologista kestävyyttä ei ole mahdollista saavuttaa erillisenä ottamatta huomioon maataloustoiminnan yhtä tärkeitä taloudellisia, kaupallisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia näkökohtia.

1.2

EU:n maatalousala tarjoaa kuluttajille elintarviketurvan ilmastonmuutoksen ja ekologista kestävyyttä koskevien yhteiskunnallisten vaatimusten aiheuttamien paineiden lisääntyessä. Lisäksi EU:n maatalousala edistää aktiivisesti EU:n säilymistä kilpailukykyisenä ja dynaamisena kansainvälisillä markkinoilla sekä auttaa varmistamaan EU:n kauppataseen ylijäämän. EU:n maatalousala on myös yksi suurimmista työllistäjistä. Se työllistää EU:ssa yli 40 miljoonaa henkilöä. Maaseudulla maatalous on usein ainoa kasvua ja työpaikkoja luova talouden ala.

1.3

EU:ssa tarvitaan oikeudenmukainen, avoin, toimiva ja tasa-arvoinen elintarvikeketju, joka on oikeanlainen sekä maataloustuottajien että kaikkien sidosryhmien, kuten jalostajien, vähittäiskaupan sekä ennen kaikkea kuluttajien kannalta. Kansallisella tasolla olisi harkittava käänteistä lähestymistapaa markkinaneuvotteluihin luomalla arvoketjuja, joiden tarkoituksena on taata maataloustuottajille kaksinkertaista minimipalkkaa vastaavat kuukausitulot.

1.4

EU:n maatalousala tuottaa julkisia palveluja ja positiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka eivät saa markkinoilla tunnustusta. Elintarviketurvan varmistamista ja tiukimpien tuotantovaatimusten täyttämistä koskevat tavoitteet on saavutettu. Ilmastonmuutoksen, hintojen suuremman epävakauden, standardeiltaan alhaisempien tuotantojärjestelmien taholta tulevan epäreilun kilpailun, hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen, maaseudun väestökadon ja maataloustuottajaväestön ikääntymisen kaltaiset uudet haasteet ajavat eurooppalaiset maataloustuottajat kuitenkin vaikeuksiin kansainvälisillä markkinoilla.

1.5

Uusi teknologia sekä osallistavat tutkimus- ja innovointitoimet ovat osa ratkaisua, jonka avulla säilytetään EU:n maatalousalan kilpailukyky ja annetaan eurooppalaisille maataloustuottajille mahdollisuus vastata suoraan ja tehokkaasti kestävyyttä koskeviin haasteisiin.

1.6

Elinikäinen oppiminen ja taitojen kehittäminen ovat tarpeen, jotta eurooppalaisille maataloustuottajille voidaan tarjota oikeat välineet hyödyntää uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia ja käyttää innovatiivisia ratkaisuja tiloillaan.

1.7

Eurooppalaiset maataloustuottajat toteuttavat monenlaisia toimia osallistuakseen yhä enemmän ilmastonmuutoksen torjuntaan, sillä he havaitsevat jatkuvasti sen seurauksia, kuten sadonkorjuun ajankohdan muuttumisen, varhaista tai myöhäistä hallaa, maastopaloja, tulvia ja kuivuutta. Ympäristötoimenpiteet eivät myöskään saa vaarantaa elintarviketurvaa, ja on pidettävä mielessä, että maataloustuottajat tarvitsevat oikeudenmukaisen korvauksen ylimääräisestä työstä, jota kestävät ja hillitsevät toimenpiteet usein edellyttävät.

1.8

Vahva EU pyrkii täyttämään sekä Lissabonin sopimuksen mukaiset tavoitteet että Pariisin ilmastosopimuksen maailmanlaajuiset tavoitteet ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet. Näitä kunnianhimoisia sitoumuksia on tuettava vahvalla talousarviolla ja tehokkaalla politiikalla, joilla turvataan maatalouden ja maaseutualueiden tulevaisuus, kehitys ja kukoistus. Eurooppalaiset maataloustuottajat ja maatalousosuuskunnat tarvitsevat seuraavalle kaudelle YMP:n, jolla on vahva talousarvio.

2.   Johdanto

2.1

ETSK laati tämän lausunnon korostaakseen eurooppalaisten maataloustuottajien ja heidän panoksensa merkitystä EU:n taloudelle. Maataloustuottajat edistävät osaltaan maailmanlaajuista elintarviketurvaa ja pitävät maaseutualueet elinvoimaisina. Tästä panoksesta ei usein palkita ansioiden mukaan, mikä ei rohkaise uutta sukupolvea ottamaan perhetiloja vastuulleen. Se vähentää alan houkuttelevuutta myös uusien tulokkaiden silmissä.

3.   Maataloustuottajien rooli EU:ssa

3.1    Elintarviketurvan edistäminen, terveellisten ja ravitsevien elintarvikkeiden toimittaminen ja EU:n koko talouden tukeminen

3.1.1

Elintarvikkeiden ja biomassan kysynnän kasvaessa eurooppalaiset maataloustuottajat, näiden osuuskunnat ja yritykset ovat sitoutuneet tuottamaan, jalostamaan ja saattamaan markkinoille turvallisia ja laadukkaita elintarvikkeita unionin kansalaisille sekä kuluttajille ympäri maailman. Maatalousala varmistaa kuluttajille elintarviketurvan ilmastonmuutoksen ja ekologista kestävyyttä koskevien yhteiskunnallisten vaatimusten aiheuttamien paineiden lisääntyessä. Lisäksi EU:n maatalousala edistää aktiivisesti EU:n säilymistä kilpailukykyisenä ja dynaamisena kansainvälisillä markkinoilla. Eurostatin (1) mukaan vuonna 2017 maatalousalan osuus oli 1,2 prosenttia EU:n BKT:sta. Sen luoma (brutto)lisäarvo oli 188,5 miljardia euroa, ja samanaikaisesti 137 miljardin euron arvoinen maataloustuotteiden vienti edisti osaltaan EU:n kauppataseen pysymistä ylijäämäisenä.

3.2    Maaseutualueiden ja epäsuotuisten alueiden työpaikat

3.2.1

EU:n elintarvikeketju on yksi EU:n suurimmista talouden aloista. Se auttaa säilyttämään ja luomaan kasvua ja työpaikkoja ja työllistää noin 40 miljoonaa henkilöä. Maatiloilla ja maatalousosuuskunnissa työskentelee noin 10 miljoonaa henkilöä. Joillakin alueilla maatalous on ainoa työllistäjä.

3.3    Maataloustuottajat perinnemaisemien puolustajina ja maankäyttäjinä

3.3.1

Eurooppalaiset maataloustuottajat, maatalousyrittäjät ja heidän osuuskuntansa hallinnoivat noin 173:a miljoonaa hehtaaria maata, mikä on noin 39 prosenttia EU:n kokonaisalasta. Maatalousyrittäjät ja heidän perheenjäsenensä vaalivat maaseutumaisemia ja luonnon monimuotoisuutta ja tuottavat yhteiskunnalle monenlaisia myönteisiä tuloksia. Uutteralla maankäyttöön ja maisemanhoitoon kytkeytyvällä työllään he lieventävät aktiivisesti äärimmäisten sääolojen aiheuttamien merkittävien katastrofien vaikutuksia. Monet maatalousyrittäjät ovat myös metsänomistajia, ja heidän panoksensa kestäväpohjaiseen metsänhoitoon on merkittävä. Lisäksi maatalousyrittäjät auttavat säilyttämään ja ennallistamaan EU:n maaseudun perinnemaisemia, varmistavat kulttuuriperinnön säilymisen ja tarjoavat positiivisia synergioita EU:n matkailualalle. Maatalousalalla tähän mennessä toteutetut toimet eivät kuitenkaan voi peittää sitä tosiasiaa, että tarvitaan vielä huomattavasti enemmän ponnisteluja ja toimenpiteitä, jotta saavutetaan biologista monimuotoisuutta koskevat eurooppalaiset ja globaalit tavoitteet, mehiläisten, hyönteisten ja lintujen suojelu mukaan luettuna. Tämä on osittain ristiriidassa kannattavuusvaatimusten kanssa, minkä vuoksi EU:n on välttämättä palkittava maatalousalalla annetusta vahvemmasta ekologisesta panoksesta YMP:lle osoitettujen lisäresurssien kautta.

4.   Muutokset maataloustuottajan ammatissa

4.1    Jatkuvasti lisääntyvät terveellistä ruokavaliota, elintarvikkeiden alkuperää ja laatua, ympäristövaikutuksia ja eläinten hyvinvointia koskevat yhteiskunnan vaatimukset

4.1.1

Kuluttajilla on saatavillaan valtavasti päivittäistavaraa koskevaa tietoa. He myös kiinnittävät jatkuvasti enemmän huomiota elintarvikkeiden alkuperään, laatuun ja ympäristövaikutuksiin. Muita kuluttajien valintoihin vaikuttavia merkittäviä tekijöitä ovat eläinten hyvinvointia edistävien käytäntöjen noudattaminen sekä etäisyys elintarvikkeiden tuotantopaikasta, elintarvikeketjujen lyhentämistä unohtamatta.

4.1.2

Vastatakseen kuluttajien odotuksiin eurooppalaiset maataloustuottajat ovat alkaneet toteuttaa eläinten hyvinvointia entisestään parantavia ja maatalouden kielteisiä maaperän laatuun kohdistuvia ja ympäristövaikutuksia vähentäviä toimia samalla kun tuotteiden laadukkuus varmistetaan edelleen. Viranomaisten ja tiedeyhteisön avulla maataloustuottajat investoivat energiaansa ja resurssejaan mukautuakseen uusiin kulutusmalleihin.

4.2    Teknologian ja innovoinnin merkitys maataloudessa

4.2.1

EU:n maatalousala on teknologisen ja digitaalisen vallankumouksen eturintamassa. Läpimurtoja on saatu aikaan muun muassa genetiikan, automaattiajoneuvojen, robottien, droonien, satelliittikuvantamisen, kaukokartoituksen ja massadatan aloilla. Lisäksi maataloustuottajat ovat aina ottaneet käyttöön, kehittäneet ja soveltaneet innovatiivisia maatalouden liiketoimintamalleja ja käytäntöjä, kuten uusia tekniikoita ja tuotantomenetelmiä, joilla on lisätty tuottoa ja mukautettu maatalouskäytäntöjä muuttuviin oloihin.

4.2.2

Tältä kannalta uusi teknologia auttaa eurooppalaisia maataloustuottajia varmistamaan elintarviketurvan samalla kun noudatetaan maailman tiukimpia vaatimuksia ja täytetään kuluttajien odotukset. Näin tarkasteltuna uusi teknologia antaa eurooppalaisille maataloustuottajille mahdollisuuden puuttua ympäristöongelmiin suoraan ja tehokkaasti. Esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden käyttöä on mahdollista vähentää soveltamalla teknologiayhdistelmää, joka auttaa maatalousyrittäjiä kaikissa tuotannon näkökohdissa. Muun muassa uusilla jalostustekniikoilla on suurin vaikutus kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämiseen sekä kasvien ja eläinten vastustuskyvyn lisäämiseen tuholaisia, sieniä ja ulkoisia taudinaiheuttajia vastaan.

4.2.3

Teknologialla on suuri merkitys sekä itse tuotannon että myös jäljitettävyyden, elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten hyvinvoinnin ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevien toimien osalta, ja sen ansiosta EU:n maatalousala on yksi maailman edistyneimmistä ja turvallisimmista.

4.2.4

Rahoituksen saatavuus on eurooppalaisille maataloustuottajille ensiarvoisen tärkeää, jotta tiloilla voidaan toteuttaa innovatiivisia teknologisia ratkaisuja. Tämän vuoksi YMP:n toisen pilarin toissijaisuus on säilytettävä ja sitä on vaalittava uudessa YMP:ssä. On tärkeää ymmärtää, että eurooppalaiset maataloustuottajat voivat hyödyntää uusinta teknologiaa toiminnassaan vain silloin, kun rahoitusta on helppo saada.

5.   Haasteita

5.1    Ilmastonmuutos

5.1.1

Eurooppalaiset maataloustuottajat tekevät paljon työtä osallistuakseen ilmastonmuutoksen torjuntaan, sillä he havaitsevat jatkuvasti sen seurauksia, kuten sadonkorjuun ajankohdan muuttumisen, varhaista tai myöhäistä hallaa, maastopaloja, tulvia ja kuivuutta. Tehokkaat ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat toimenpiteet ovatkin ratkaisevan tärkeitä tilojen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden kannalta. Samalla maatalousyrittäjät vähentävät päästöjä sekä tiloilla että niiden ulkopuolella soveltamalla kestäviä maatalouskäytäntöjä, ottamalla käyttöön uutta teknologiaa sekä hyödyntämällä entistä tehokkaammin viljelykasveja, olkea, lantaa ja muita jäämiä uusiutuvan energian lähteeksi, hyödyntämällä aurinkolämpöä ja tuottamalla sähköä tuulivoimasta ja muista lähteistä. Viljelykasveista ja karjasta saatavia tuotteita voidaan käyttää myös biopolttoaineiden ja uusiutuvien teollisten materiaalien tuotantoon tiloilla kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Tämä auttaa vähentämään muiden alojen päästöjä sekä EU:n riippuvuutta fossiilista polttoaineista.

5.1.2

On tärkeää todeta, että Pariisin sopimuksessa sekä kestävän kehityksen tavoitteissa on vahvistettu merkittäviä tavoitteita, jotka EU:n maatalousalan on saavutettava ajanjaksolla 2030–2050. Eurooppalaiset maataloustuottajat ovat valmiita tarttumaan haasteisiin, jos he saavat käyttöönsä oikeat välineet. Näihin välineisiin on kuuluttava myönteinen ja käyttäjäystävällinen poliittinen kehys, uusi teknologia, vesihuoltostrategioita (esim. varastointi ja kastelu) sekä vahva YMP:n talousarvio, jolla tuetaan maataloustuottajien ylimääräisiä ponnisteluja. Jos maatalousyrittäjiltä puuttuu yksikin näistä välineistä, se voi vaarantaa elintarviketurvan ja vaikuttaa kielteisesti EU:n elintarviketuotannon laatuun.

5.2    Maatalousalan tulot

5.2.1

Vuonna 2017 EU-28:n maataloustulo (2) vuosityöyksikköä kohden indeksoituna ilmaistuna oli 10,9 prosenttia suurempi kuin vuonna 2016. Tämä on kuitenkin nähtävä suhteessa muihin talouden aloihin, joilla keskitulot ovat paljon suuremmat. Maataloustuottajan yrittäjätulo perhekohtaista työvoimayksikköä kohden oli itse asiassa vuonna 2017 vain 46,5 prosenttia verrattuna talouden keskipalkkoihin.

5.2.2

Tilanteella on suuri vaikutus alan kehitykseen sen yleisen houkuttelevuuden kannalta ulkoisten toimijoiden, sijoittajien ja kumppanipankkien silmissä. Se myös estää synergioita kehittymästä muiden alojen kanssa ja voimistaa maaseutualueiden sukupolvenvaihdokseen liittyviä ongelmia.

5.3    Hintojen epävakaus ja uusien markkinoiden ilmaantuminen

5.3.1

Useimpien pääasiallisten tuotteiden (deflatoidut) reaalihinnat olivat vuonna 2017 korkeammat kuin edellisenä vuotena. Maidon keskihinta nousi 17,1 prosenttia edellisestä vuodesta, sian hinnat 8,3 prosenttia, viljan 3,0 prosenttia, nautakarjan hinnat 2,2 prosenttia, ja myös siipikarjan hinnat olivat korkeammat (+ 1,0 prosenttia). Lampaiden ja vuohien reaalihinnat sitä vastoin laskivat edelleen (–1,4 prosenttia) vuonna 2017. Useimpien hyödykkeiden osalta myönteinen suuntaus oli osa vuonna 2003 alkanutta kasvua. Vuonna 2008 ilmeni kuitenkin vakava hintojen lasku, minkä seurauksena hinnoista tuli epävakaita kansainvälisillä markkinoilla, ja tämä oli EU:n pienille ja keskisuurille maatalousyrityksille sekä hiljattain maatalousalaan sijoittaneille haasteellista.

5.3.2

Hajanaisen luonteensa vuoksi EU:n maatalousala reagoi vuoden 2008 hintahäiriöön eri tavoin. Monet pienet ja keskisuuret tilat joutuivat turvautumaan pelkästään YMP:n suoriin tukiin toimintansa jatkamiseksi, mutta tämäkään ei ollut riittävää tilojen taloudellisen kestävyyden takaamiseksi. EU:n viennissä sen merkittävin maataloustuotteiden alan kumppani on Yhdysvallat (16 prosenttia maatalouden kokonaisviennistä, nettoarvo 33,3 miljardia euroa vuonna 2017). Kun vienti keskittyy näin voimakkaasti yksille markkinoille, EU:n maatalousala on riippuvainen kolmannen osapuolen poliittisista päätöksistä (esimerkiksi vientikielloista tai korkeista tulleista), jotka voivat johtaa hintojen ankaraan vaihteluun. EU:n sisämarkkinat ovat maailman avoimimmat ja helppopääsyisimmät markkinat, joten eurooppalaiset maataloustuottajat joutuvat kilpailemaan erilaisten normien mukaisesti tuotettujen maataloushyödykkeiden kanssa. Kolmansista maista tulevien elintarvikkeiden jäljitettävyydessä on vielä parantamisen varaa, ja se voi johtaa tuontitavaroissa ristiriitoihin elintarvikkeiden laadun ja merkintöjen osalta (esimerkiksi uudella jalostustekniikalla kehitetyt elintarvikkeet, kasvinsuojeluaineiden käyttö ja eläinten hyvinvointia koskevien normien noudattaminen). Erilaisten tuotantostandardien vuoksi tällainen tuonti on EU:n markkinoilla hyvin kilpailukykyistä, ja tämä luo paineita eurooppalaisille maataloustuottajille, jotka noudattavat jo maailman tiukimpia normeja.

5.4    Maaseudun väestökato ja sukupolvenvaihdos

5.4.1

Euroopan komission mukaan EU:n 10,5 miljoonan maatilan hoitajista seitsemän kymmenestä (71,5 prosenttia) on miehiä ja enemmistö heistä (57,9 prosenttia) on vähintään 55-vuotiaita. Vain noin joka kymmenes tilanhoitaja (10,6 prosenttia) on alle 40-vuotias nuori yrittäjä, ja vielä vähemmän alalla on naisia (8,6 prosenttia).

5.4.2

Maataloustuottajat, metsänomistajat, maatalousyritykset ja maatalousosuuskunnat ovat EU:n maaseutualueiden talouden perusta. Maataloustuottajien ikääntyminen on käynnistänyt maaseutualueiden yleisen väestökadon (maaseudun autioituminen), jolla on suora vaikutus näiden alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen rakenteeseen. Perheyrityksen jatkaminen ei myöskään kiinnosta uusia sukupolvia maataloustoiminnan heikon kannattavuuden ja maan saatavuutta koskevien vaikeuksien vuoksi.

6.   Mahdollisuudet

6.1    Digitalisaatio ja täsmäviljely

6.1.1

Maataloudessa on siirrytty digitaalisesti tuettuun toimintaan, jossa jokainen maataloustuotannon eri vaiheissa tietoa tuottava laite voi lähettää tiedot kerättäväksi, käsiteltäväksi ja analysoitavaksi. Massadatan käyttö voi auttaa maatalousyrittäjiä siirtymään tulevaisuuden viljelyyn ja saavuttamaan kunnianhimoisia tavoitteita.

6.1.2

Maatilalla syntyy monenlaista dataa, jota voidaan luokitella eri kategorioihin, kuten viljelytiedot, taloudelliset tiedot, vaatimustenmukaisuutta koskevat tiedot, säätiedot, ympäristötiedot ja tiedot koneista ja henkilöstöstä. Näitä tietoja saadaan suuresta määrästä yhä kustannustehokkaampia lähteitä, kuten koneista, drooneista, GPS:stä, etälukijoista, satelliiteista ja älypuhelimista. Niitä täydentävät myös palveluntarjoajilta, neuvoa-antavilta elimiltä ja viranomaisilta saatavat tiedot. Lisäksi jalostajien ja vähittäiskaupan, supermarkettien, hypermarkettien ja mainostoimistojen kaltaiset muut arvoketjun kumppanit keräävät valtavia määriä tietoja markkinoista, joilla maataloustuottajat myyvät tuotteitaan.

6.1.3

Tietojen keruu ja käyttö ei ole maataloudessa uusi konsepti, sillä maataloustuottajat ovat toimineet näin maatalouden alkuajoista asti. Uutta on kuitenkin mahdollisuus kehittää näiden räjähdysmäisesti lisääntyvien tietojen määrän avulla dataan pohjautuva maatalousala. Toinen uusi asia on tilatasolla kerättävä reaaliaikainen data sekä sen keräämiseen, säilyttämiseen, käyttöön, hallinnointiin, jakamiseen, käsittelyyn ja viestintään käytetty teknologia.

6.1.4

Datan omistajuus sekä oikeus määritellä sen saatavuus ja käyttöoikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta maataloustuottajat jatkaisivat uuden teknologian käyttämistä. Tällä hetkellä ei ole yhteistä kehystä, jossa esitettäisiin selkeästi datan omistajuus. Tämän vuoksi EU:n maatalousalalla on kehitetty käytännesäännöt maatalousdatan jakamisesta sopimuksen perusteella (3), ja niissä selitetään tietojen tuottajan oikeudet, jotka oikeuttavat korvaukseen tuottajan toiminnassa syntyneiden tietojen käytöstä.

6.1.5

Digitalisaatiolla ja täsmäviljelyllä on merkittävä asema EU:n maatalousalan tulevaisuuden muovaajina. Niillä on vaikutusta myös työmarkkinoihin ja maataloudessa tarvittaviin taitoihin, ja ne määrittelevät uudestaan maataloustuottajien aseman sekä maatalousosuuskuntien liiketoimintamallit.

6.2    Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja toimenpiteet muutokseen sopeutumiseksi

6.2.1

EU:n maatalousalalla on viime vuosikymmenien aikana toteutettu suuri määrä toimia sen ympäristökestävyyden parantamiseksi. YMP:ssä vaaditaan tiukkoja ja haastavia ympäristötoimia ja kestäviä maatalouskäytäntöjä, jotka muuttavat maataloustuottajien tapaa toimia pelloilla siten, että laatu ja kestävyys yhdistyvät tehokkaasti.

6.2.2

Maa- ja metsätaloudella on erityinen asemansa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, koska kyseessä on ainoa talouden ala, joka fotosynteesin avulla poistaa kasvihuonekaasuja ilmakehästä. Tätä alan ansiota ei vieläkään täysin tunnusteta, eikä sitä ole laskettu tai otettu asianmukaisesti huomioon, ja poliittisten päätöksentekijöiden olisi pyrittävä arvioimaan nykyistä paremmin, miten metsillä ja pysyvillä ja yksivuotisilla viljelykasveilla voidaan vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöihin.

6.2.3

Maataloustuottajat toivoisivat yhteiskunnan ja poliittisten päätöksentekijöiden tunnustusta pyrkimyksilleen torjua ilmastonmuutosta. Erityisesti päätöksentekijöiden olisi oltava tietoisia siitä, että ympäristötoimenpiteet eivät saa vaarantaa elintarviketurvaa, ja pidettävä mielessä, että maataloustuottajat tarvitsevat oikeudenmukaisen korvauksen ylimääräisestä työstä, jota kestävät ja hillitsevät toimenpiteet usein edellyttävät.

6.3    Markkinoiden lisääntyvä avoimuus elintarvikkeiden koko toimitusketjussa

6.3.1

Komission maaliskuussa 2017 julkaistun tietokoosteen mukaan elintarvikeketjun lisäarvo jakautuu suurin piirtein siten, että maataloustuottaja saa 25 prosenttia, elintarvikkeiden jalostusala 25 prosenttia ja elintarvikealan vähittäiskauppa ja ravitsemuspalvelut 50 prosenttia.

6.3.2

Nykyaikana tulee noudattaa tiukasti EU-direktiiviä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä. Maataloustuottajien ja maataloustuote- ja elintarvikejalostajien neuvotteluvoima on maataloustuote- ja elintarvikeketjun yrityskentässä jatkuvasti hyvin epäsuhtainen. Suurilla kaupan alan organisaatioilla (supermarketit, hypermarketit, suuret elintarvike- ja jalostusteollisuuden kamarit, jotka toimivat Euroopan laajuisesti) on iso merkitys tämän epätasapainon kannalta.

6.3.3

Jalostus- ja vähittäiskauppavaiheiden lisäarvo on lisääntynyt elintarvikeketjussa valmisruokien kasvaneen kuluttajakysynnän vuoksi. Samanaikaisesti maatalouden lisäarvo on laskenut vuodesta 2014 alkaen (4 prosenttia vuonna 2016). Tämä johtuu niukoista resursseista käytävän kilpailun vuoksi kasvaneista tuotantokustannuksista sekä maataloustuottajien rajallisista mahdollisuuksista luoda perustuotteille lisäarvoa tai saada siitä korvausta.

6.3.4

Oxfam totesi myös hiljattain muun muassa Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Alankomaista ja Saksasta saatujen esimerkkien perusteella tutkimuksessaan Ripe for change (2018), että elintarvikkeiden tuotantoketju ei ole tasa-arvoinen. Kun kuluttajahintojen jakautumista tarkastellaan yksityiskohtaisesti, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan keskittyneessä tutkimuksessa todettiin, että vuonna 2015 supermarkettien osuus hinnasta oli yli puolet (52,8 prosenttia), kaupan alan toimijoiden ja elintarvikkeiden jalostajien osuus oli 38,5 prosenttia ja vain 5,7 prosenttia jää pientilallisille ja työntekijöille. Loput kolme prosenttia hinnasta kattoivat tuotantopanosten kustannukset.

6.3.5

Kun otetaan huomioon vähittäiskaupan voimakas keskittyminen ja toimivien sisämarkkinoiden ratkaiseva merkitys, EU:n puitelainsäädäntö, johon sisältyy hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kielto ja jossa valvontamekanismeihin yhdistyvät varoittavat seuraamukset, on näissä olosuhteissa hyvä lähtökohta. On ratkaisevan tärkeää jatkaa toimia markkinoiden avoimuuden lisäämiseksi ja oikeudenmukaisen arvo-osuuden takaamiseksi maataloustuottajille. Lisäksi lähetettyjä työntekijöitä koskeva uusi asetus tulee voimaan heinäkuussa 2020, ja sen on edistettävä osaltaan maatalousyrittäjien entistä avoimempaa ja oikeudenmukaisempaa liiketoimintaa kansallisella tasolla.

6.3.6

Kansallisella tasolla olisi harkittava käänteistä lähestymistapaa markkinaneuvotteluihin luomalla arvoketjuja, joiden tarkoituksena on taata maataloustuottajille kaksinkertaista minimipalkkaa vastaavat kuukausitulot.

7.   Ratkaisut

7.1

Eurooppalaisten kuluttajien arvostama perhetilajärjestelmä tarvitsee hyvää toimintapolitiikkaa, oikeudenmukaista ja kohtuullista sääntelyä yhdessä sellaisen vahvan ja tehokkaan lainsäädännön kanssa, joka auttaa lieventämään hintojen äärimmäisen epävakauden ja toimitusketjun valtasuhteiden lisääntyvän epätasapainon vakavaa uhkaa. Maatalousmarkkinoiden työryhmä on askel tähän suuntaan, mutta sitä on vahvistettava entisestään.

7.2    Maataloustuottajien tarpeisiin mukautettu tutkimus ja innovointi, monialainen lähestymistapa ja sidosryhmien välitön osallistuminen

7.2.1

Sidosryhmien osallistumisella on ratkaiseva asema, kun tutkimusta sovelletaan käytännössä. Kun maataloustuottajien edut asetetaan innovointiprosessissa keskeiseen asemaan, nopeutetaan prosessin vaikutuksia ja varmistetaan tutkimus- ja innovointitulosten käyttökelpoisuus. Lisäksi näin voidaan varmistaa, että tutkimukseen myönnetyt varat käytetään paremmin.

7.2.2

Maataloustuottajat, maatalousyrittäjät, metsänomistajat ja heidän osuuskuntansa voivat toimia mm. julkisten ohjelmien tuella innovoinnin ja talouskasvun edistäjinä. Tämän vuoksi olisi edistettävä ja rohkaistava heidän osallistumistaan tutkimus- ja innovointitoimiin alusta alkaen maatalous-, elintarvike-, metsätalous- ja vesiviljelyaloilla. Kun maataloustuottajat osallistuvat hankkeiden kaikkiin vaiheisiin, voidaan varmistaa, että tutkimus ja innovointi perustuvat kysyntään, auttaa poistamaan nykyinen tutkimuksen ja käytännön välinen kuilu ja edistää toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Viime kädessä tämä johtaa maataloustuottajien kilpailukyvyn lisääntymiseen.

7.3    Huippuosaaminen ja laatu (luomutuotteet, maantieteelliset merkinnät, brändin luominen ja lyhyet elintarvikeketjut)

7.3.1

Suuren lisäarvon tuotteet, kuten maantieteellisillä merkinnöillä suojatut tuotteet ja luomutuotteet, ovat hyvä tulonlähde monille toimijoille ja erityisesti maataloustuottajille. Mahdollinen välittäjien puuttuminen tekee näistä elintarvikeketjuista entistäkin mielenkiintoisempia. Tällaisessa tapauksessa nämä lyhyet toimitusketjut ovat hyvin kannattava tulonlähde maatalousyrittäjille ja näitä tuotteita tuottaville maaseutuyhteisöille.

7.3.2

EU:n lyhyet toimitusketjut ovat vaihtoehto perinteisille pidemmille toimitusketjuille, joissa pientilallisilla tai osuuskunnilla on tavallisesti vain vähän neuvotteluvoimaa eikä kuluttajalla ole mahdollisuutta jäljittää tuotetta tiettyyn tuottajaan tai alueeseen. Lyhyen toimitusketjun elintarvikejärjestelmä on hyvin mielenkiintoinen, koska se vastaa moniin maataloustuottajien ja kuluttajien tarpeisiin. Elintarvikkeiden erityyppisten lyhyiden toimitusketjujen (esimerkiksi yksilöllisen tai kollektiivisen suoramyynnin, kumppanuuksien, yhteisön tukeman maatalouden) kehittäminen on yksi yhteisen maatalouspolitiikan lähestymistavoista pyrittäessä parantamaan Euroopan kilpailukykyä. Elintarvikkeiden lyhyet toimitusketjut voivat käynnistää muutoksen ja toimia mallina, jolla lisätään avoimuutta, luottamusta, tasa-arvoa ja kasvua koko elintarvikeketjussa.

7.3.3

Elintarvikkeiden riittävyys tuo EU:n kansalaisten elämään tiettyä sosiaalista vakautta, kun ajatellaan, että ruokaa on maapallollamme paikoin liian vähän, mikä on myös syynä Eurooppaan ja muihin maihin suuntautuvaan taloudellisista syistä tapahtuvaan maahanmuuttoon.

7.4    Koulutus ja uusien taitojen kehittäminen alkutuotannossa (lyhyempi)

7.4.1

Eurostatin mukaan suurin osa eurooppalaisista maatalousyrittäjistä on oppinut ammattinsa käytännön työssä. Tämä koski seitsemää kymmenestä (68,3 prosenttia) heistä vuonna 2016. Maatalousalan korkeamman koulutuksen oli saanut alle yksi kymmenestä (9,1 prosenttia), ja lopuilla (22,6 prosenttia) oli maatalousalan peruskoulutus.

7.4.2

Alkutuotantoalan koulutuksella on ratkaiseva merkitys nykyaikaistamisen ja uuden teknologian käytön edistämisessä.

7.4.3

Tämä on hyvin tärkeää digitaalisten taitojen muodostuessa olennaiseksi osatekijäksi nykyaikaisessa tilanhoidossa. Näitä taitoja tarvitaan monilla aloilla, eikä maatalous ole mikään poikkeus. Maataloudessa tarvitaan yhä enemmän henkilöitä, joilla on tietoteknisiä taitoja ja digitaalisia osaamista, mutta alalla on selvästi osaamisvajetta erityisesti maaseutualueilla.

7.4.4

Jotta maatalousyhteisö voi hyödyntää täysimääräisesti teknologisen ja digitaalisen muutoksen tarjoamia mahdollisuuksia, on parannettava maatilojen työvoiman digitaalisia taitoja.

7.4.5

Tämä voidaan toteuttaa tilatasolla sekä yhdistyksissä ja osuuskunnissa, kuten myös EU:n koulutusjärjestelmässä, jonka on tarjottava elinikäisen oppimisen ohjelmia uusien taitojen kehittämiseksi.

---

(1)  Eurostat, Agriculture, forestry and fishery statistics 2018

(2)  Eurostat, Agriculture, forestry and fishery statistics 2018

(3)  COPA-Cogeca – EU Code of conduct on agricultural data sharing by contractual agreement