(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”SEUT-sopimus”, 325 artiklassa unioni ja jäsenvaltiot velvoitetaan suojaamaan unionin taloudellisia etuja petoksilta, lahjonnalta ja muulta laittomalta toiminnalta. Unionin olisi tuettava toimia näillä aloilla.

(2)

Tällaisia toimia on tuettu aiemminkin. Päätöksellä N:o 804/2004/EY (3) perustettiin Herkules-ohjelma. Päätöstä muutettiin ja sen voimassaoloa jatkettiin päätöksellä N:o 878/2007/EY (4), jolla perustettiin Herkules II -ohjelma. Tämä päätös puolestaan kumottiin ja korvattiin asetuksella (EU) N:o 250/2014 (5) Herkules III -ohjelmaa perustettaessa. Näiden ohjelmien avulla unioni ja jäsenvaltiot ovat voineet tehostaa toimiaan petosten, lahjonnan ja muun unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan torjumiseksi.

(3)

Alakohtaisessa lainsäädännössä edellytetään, että on tuettava raportointia, jossa jäsenvaltiot, ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat ilmoittavat unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavista sääntöjenvastaisuuksista ja petoksista sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmän, jäljempänä ”IMS-järjestelmä”, kautta. Kyseiset alakohtaiset säännökset koskevat seuraavia välineitä: Euroopan maatalouden tukirahasto ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (6), Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (7), turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto, poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusväline (8), vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto (9) sekä liittymistä valmisteleva tuki (10) ohjelmakaudelle 2014–2020 ja sen jälkeiselle ajalle. IMS-järjestelmä on suojattu sähköisen viestinnän väline, jonka avulla jäsenvaltioiden, ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden on helpompaa raportoida havaitsemistaan sääntöjenvastaisuuksista ja jolla tuetaan sääntöjenvastaisuuksien hallinnointia ja analysointia.

(3 a)

Sääntöjenvastaisuuksien ja petosten torjunta edellyttää, että jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien erilaisuus kompensoidaan. Sääntöjenvastaisuuksien määrän vaihtelu voidaan yhdistää monivuotisten ohjelmakausien etenemiseen ja raportoinnin myöhästymiseen. Kaikki tämä edellyttää, että perustetaan yhtenäinen järjestelmä, jonka avulla jäsenvaltioissa kerätään tietoja sääntöjenvastaisuuksista ja petostapauksista, jotta voidaan yhdenmukaistaa raportointiprosessi ja varmistaa toimitettujen tietojen laatu ja vertailukelpoisuus. [tark. 1]

(3 b)

Komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ennaltaehkäisytoimien merkitys on kiistaton, ja tärkeitä ovat myös varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmän ja petostentorjunnan tietojärjestelmän täytäntöönpanon vahvistaminen sekä kansallisten petostentorjuntastrategioiden valmiiksi saattaminen. Näiden toimien yhteyteen olisi laadittava järjestelmä, jonka avulla digitalisoidaan unionin toimintapolitiikkojen koko täytäntöönpanoprosessi (ehdotuspyynnöt, hakumenettely, arviointi, täytäntöönpano ja maksut) ja jota kaikkien jäsenvaltioiden olisi sovellettava. [tark. 2]

(4)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 515/97 (11) ja neuvoston päätöksessä 2009/917/YOS (12) säädetään, että unioni tukee jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäistä avunantoa sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyötä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi.

(5)

Unionin tukea annetaan useille operatiivisille toimille, muun muassa petostentorjunnan tietojärjestelmälle, jäljempänä ”AFIS-järjestelmä”. Tämä tietotekninen palvelualusta koostuu joukosta sovelluksia, jotka toimivat komission hallinnoimassa yhteisessä tietojärjestelmässä. Myös IMS-järjestelmä toimii AFIS-järjestelmän palvelualustalla. Jotta tällaisen järjestelmän kestävyys varmistetaan, sen rahoituksen on oltava vakaata ja ennustettavaa monien vuosien ajan.

(6)

Tuki, jota unioni antaa unionin taloudellisten etujen suojaamisen, sääntöjenvastaisuuksien raportoinnin sekä tulli- ja maatalousasioissa tehtävän keskinäisen hallinnollisen avunannon ja yhteistyön alalla, olisi siirrettävä yhden ohjelman eli EU:n petostentorjuntaohjelman alaisuuteen. Näin lisättäisiin synergiaa ja talousarvion joustavuutta ja yksinkertaistetaan hallinnointia rajoittamatta kuitenkaan lainsäädäntövallan käyttäjien mahdollisuutta valvoa tehokkaasti ohjelman täytäntöönpanoa . [tark. 3]

(7)

EU:n petostentorjuntaohjelma yhdistää edellä mainitusta syystä kolme komponenttia: komponentin, joka liittyy Herkules-ohjelmaan, komponentin, jolla varmistetaan IMS-järjestelmän rahoitus, ja komponentin, jolla rahoitetaan asetuksen (EY) N:o 515/97 mukaiset, komission tehtäväksi annetut toiminnot, mukaan luettuna AFIS-järjestelmän palvelualusta.

(7 a)

Unionin taloudellisten etujen suojaamisen olisi kohdistettava unionin talousarvion kaikkiin näkökohtiin sekä tulo- että menopuolella. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota siihen, että ohjelma on ainoa, jolla suojataan nimenomaan unionin talousarvion menopuolta. [tark. 4]

(8)

AFIS-järjestelmän palvelualustalla toimii useita tietojärjestelmiä, mukaan lukien tullitietojärjestelmä, jäljempänä ”TTJ”. TTJ on automaattinen tietojärjestelmä, jolla pyritään auttamaan jäsenvaltioita näiden ehkäistessä ja tutkiessa tulli- ja maatalouslainsäädännön rikkomuksia sekä nostaessa niistä syytteitä. TTJ nopeuttaa tietojen levittämistä ja lisää näin jäsenvaltioiden tullihallintojen yhteistyö- ja valvontamenettelyjen tuloksellisuutta. TTJ muodostaa yhden infrastruktuurin, joka kattaa sekä hallinnollisen että poliisiyhteistyön. Hallinnollisen yhteistyön osalta TTJ:n hyödyntäminen käynnistettiin asetuksella (EY) 515/97, joka annettiin SEUT-sopimuksen 33 ja 325 artiklan nojalla.

Poliisiyhteistyön osalta TTJ:n hyödyntäminen käynnistettiin päätöksellä 2009/917/YOS, joka annettiin SEUT-sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla. TTJ:n poliisiyhteistyökomponenttia ei voida teknisesti erottaa hallinnollisesta komponentista, sillä molemmat toimivat samassa tietojärjestelmässä. Koska TTJ on vain yksi monista tietojärjestelmistä, jotka toimivat AFIS-järjestelmässä, ja koska poliisiyhteistyöhön liittyvien asioiden määrä on alhaisempi kuin hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvien asioiden määrä, poliisiyhteistyökomponenttia on pidettävä hallinnollisen yhteistyön komponenttia täydentävänä.

(9)

Tässä asetuksessa vahvistetaan koko ohjelman keston ajaksi rahoituspuitteet, joissa määritellään [viittaus päivitetään tarpeen mukaan uuden toimielinten sopimuksen mukaisesti: talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (13) 17 kohdassa] tarkoitettu ensisijainen rahoitusohje Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuotuista talousarviomenettelyä varten.

(10)

Tähän asetukseen sovelletaan horisontaalisia varainhoitosääntöjä, jotka Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet SEUT-sopimuksen 322 artiklan nojalla. Nämä säännöt on vahvistettu varainhoitoasetuksessa, ja niissä määrätään erityisesti menettelystä, jonka mukaisesti talousarvio laaditaan ja sitä toteutetaan avustusten, julkisten hankintojen, palkintojen ja välillisen toteutuksen avulla. Lisäksi niissä säädetään taloushallinnon toimijoiden vastuuta koskevista tarkistuksista. Sopimuksiin, jotka rahoitetaan kokonaan tai osittain unionin talousarviosta ohjelman puitteissa, sovelletaan näin ollen muun muassa avoimuuden, oikeasuhteisuuden, tasapuolisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita, kun taas avustuksiin sovelletaan myös yhteisrahoituksen, päällekkäisten avustusten kiellon, kaksinkertaisen rahoituksen kiellon, taannehtivuuskiellon ja voiton tuottamisen kiellon periaatteita. SEUT-sopimuksen 322 artiklan nojalla annetut säännöt suojaavat unionin talousarviota myös silloin, kun jäsenvaltioissa ilmenee oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvia yleisiä puutteita, sillä oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on moitteettoman varainhoidon ja unionin rahoituksen tuloksellisuuden keskeinen ennakkoehto. [tark. 5]

(11)

Tähän asetukseen liittyvät rahoitustyypit ja toteutustavat on valittava sen perusteella, miten hyvin niillä voidaan saavuttaa toimien erityistavoitteet ja saada aikaan tuloksia, ottaen erityisesti huomioon tarkastusten kustannukset, hallinnollinen taakka ja arvioitu sääntöjen rikkomisen riski. Tässä yhteydessä olisi syytä harkita kertakorvausten, kiinteiden määrien, yksikkökustannusten sekä sellaisen rahoituksen hyödyntämistä, jota ei kytketä kustannuksiin (varainhoitoasetuksen 125 artiklan 1 kohta).

(11 a)

Ohjelman puitteissa annettavien avustusten yhteisrahoituksen enimmäisosuus ei saisi ylittää 80:tä prosenttia avustuskelpoisista kustannuksista. Työohjelmassa määritellyissä asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa, kuten tapauksissa, jotka koskevat jäsenvaltioita, joihin kohdistuu unionin taloudellisiin etuihin liittyvä suuri riski, yhteisrahoituksen enimmäisosuus olisi vahvistettava 90 prosenttiin avustuskelpoisista kustannuksista. [tark. 6]

(12)

On varmistettava ohjelman rahoituksen jatkuvuus kaikissa toimissa, jotka on annettu komission tehtäväksi asetuksessa (EY) N:o 515/97, mukaan lukien AFIS-järjestelmän palvelualustan ylläpito. Tästä syystä liitteessä I esitetään rahoitettavia toimia koskeva ohjeellinen luettelo.

(12 a)

Komission olisi hyväksyttävä työohjelmat varainhoitoasetuksen 110 artiklan mukaisesti. Työohjelmiin olisi sisällyttävä kuvaus rahoitettavista toimista, kullekin toimelle alustavasti kohdennettava rahoitusosuus, alustava toteutusaikataulu ja osarahoituksen enimmäismäärä avustuksia varten. Komission olisi työohjelmaa laatiessaan otettava huomioon Euroopan parlamentin painopisteet, jotka on ilmaistu sen vuotuisessa arvioinnissa unionin taloudellisten etujen suojaamisesta. Työohjelma olisi julkaistava komission verkkosivustolla ja toimitettava Euroopan parlamentille. [tark. 7]

(12 b)

Toimien olisi oltava avustuskelpoisia, jos niillä saavutetaan 2 artiklassa säädetyt ohjelman erityistavoitteet. Niihin voivat sisältyä jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille annettava erityinen tekninen apu, kuten erityistietämyksen, erikoistuneiden ja teknisesti kehittyneiden laitteiden ja tehokkaiden tietotekniikan välineiden toimittaminen, tarvittavan tuen tarjoaminen ja tutkimuksen edistäminen, erityisesti yhteisten tutkimusryhmien perustaminen ja rajatylittävien operaatioiden käynnistäminen, tai henkilövaihdon tehostaminen erityishankkeita varten. Avustuskelpoisiin toimiin voi lisäksi sisältyä kohdennettua erityiskoulutusta, riskianalyysiin liittyviä työpajoja sekä tarvittaessa konferensseja ja tutkimuksia. [tark. 8]

(13)

Laitteilla, jotka on ostettu tullivalvontalaitteiden hankintaa koskevan unionin ohjelman (14) avulla, voidaan kohentaa EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten torjuntaa. On yhteinen velvollisuus varmistaa, että tullivalvontalaitteiden hankintaohjelmassa ja EU:n petostentorjuntaohjelmassa vältetään unionin tuen päällekkäisyys. EU:n petostentorjuntaohjelmasta annettava tuki olisi pääasiassa kohdennettava sellaisten laitteiden hankintaan, jotka eivät kuulu tullivalvontalaitteiden hankintaohjelman piiriin tai joita hankkivat muut kuin tullivalvontalaitteiden hankintaohjelman piiriin kuuluvat viranomaiset. Rahoitettujen laitteiden vaikutuksen ja unionin taloudellisten etujen suojaamisen välillä olisi myös oltava selvä yhteys. Työohjelmien laadinnassa olisi varmistettava erityisesti päällekkäisyyksien välttäminen olisi varmistettava erityisesti siinä vaiheessa, kun laaditaan vuotuisia työohjelmia ja synergioiden löytäminen ohjelman ja muiden asiaan liittyvien ohjelmien välillä esimerkiksi oikeus- , tulli- ja sisäasioiden aloilla . [tark. 9]

(13 a)

Ohjelmalla tuetaan jäsenvaltioiden hallinto- ja lainvalvontaviranomaisten välistä sekä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja komission, OLAF mukaan luettuna, sekä muiden asiaankuuluvien unionin elinten ja virastojen, kuten Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust) ja Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol), välistä yhteistyötä, jotta unionin taloudellisia etuja suojattaisiin tehokkaammin. Sillä tuetaan yhteistyötä myös Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) kanssa, kunhan virasto alkaa hoitamaan tehtäviään. [tark. 10]

(14)

Sellaisten Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maiden, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, olisi voitava osallistua EU:n petostentorjuntaohjelmaan. Myös EU:hun liittymässä olevien maiden, ehdokasmaiden, mahdollisten ehdokasmaiden ja Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden olisi voitava osallistua ohjelmaan. Näiden maiden osallistumisessa unionin ohjelmiin on noudatettava yleisperiaatteita ja -ehtoja, jotka tästä asiasta on vahvistettu kyseisten maiden puitesopimuksissa ja assosiaationeuvostojen päätöksissä tai vastaavissa sopimuksissa. Myös muiden kolmansien maiden olisi voitava osallistua ohjelmaan sillä edellytyksellä, että ne ovat tehneet assosiaatiosopimuksen tai niiden osallistumisesta unionin ohjelmiin syntyy sopimus. [tark. 11]

(15)

Ottaen huomioon Herkules-ohjelmien aiemmat arvioinnit olisi petostentorjuntaohjelman lujittamiseksi sallittava se, että sellaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneet yhteisöt, joka ei ole assosioitunut EU:n petostentorjuntaohjelmaan, voisivat poikkeuksellisesti osallistua ohjelmaan ilman että niiden olisi vastattava osallistumiskustannuksistaan.

(15 a)

Erityisesti olisi kannustettava sellaisiin maihin sijoittautuneiden yhteisöjen osallistumista, joilla on voimassa oleva assosiaatiosopimus unionin kanssa, jotta vahvistetaan unionin taloudellisten etujen suojaamista tulliyhteistyöllä ja parhaiden käytäntöjen vaihdolla erityisesti petosten, lahjonnan ja muun unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan torjunnan osalta ja uuteen teknologiaan liittyvien haasteiden ratkaisemisen osalta. [tark. 12]

(16)

Ohjelma olisi toteutettava ottaen huomioon komission 6 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä tiedonannossa Savukkeiden salakuljetuksen ja tupakkatuotteiden muun laittoman kaupan tehokkaampi torjunta – Kokonaisvaltainen EU:n strategia (15) esitetyt suositukset ja toimenpiteet. Lisäksi olisi otettava huomioon 12 päivänä toukokuuta 2017 annettu, mainitun tiedonannon täytäntöönpanoa koskeva tilannekatsaus (16).

(17)

Euroopan unioni on vuonna 2016 ratifioinut Maailman terveysjärjestön tupakoinnin torjuntaa koskevaan puitesopimukseen liitetyn, tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevan lisäpöytäkirjan. Lisäpöytäkirjan on määrä suojella unionin taloudellisia etuja, sillä sen avulla torjutaan rajanylistä tupakkatuotteiden laitonta kauppaa, josta aiheutuu tulonmenetyksiä. EU:n petostentorjuntaohjelmasta olisi tuettava puitesopimuksen sihteeristön toimia, jotka liittyvät lisäpöytäkirjaan tai joilla muuten torjutaan tupakkatuotteiden laitonta kauppaa.

(18)

Varainhoitoasetuksen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (17), neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (18), neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (19) ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1939 (20) mukaan unionin taloudellisia etuja on suojattava oikeasuhteisin toimenpitein. Näitä ovat muuan muassa sääntöjenvastaisuuksien, mukaan lukien petosten, ehkäiseminen, havaitseminen, korjaaminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnollisten seuraamusten määrääminen.

Erityisesti asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 nojalla Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi tehdä hallinnollisia tutkimuksia, joihin sisältyvät myös paikan päällä suoritettavat todentamiset ja tarkastukset, selvittääkseen, onko syyllistytty petokseen, lahjontaan tai muuhun laittomaan toimintaan, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja. Asetuksen (EU) 2017/1939 nojalla Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) voi tutkia petoksia ja muita rikoksia, jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja, sekä nostaa niistä syytteitä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 (21) mukaisesti. Varainhoitoasetuksen mukaan unionin rahoitusta saavien henkilöiden ja yhteisöjen on toimittava täydessä yhteistyössä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, myönnettävä komissiolle, OLAFille, EPPOlle ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimelle tarvittavat oikeudet ja valtuudet ja varmistettava, että unionin varojen hoitamiseen osallistuvat kolmannet osapuolet myöntävät vastaavat oikeudet.

(19)

Kolmannet maat, jotka ovat ETA:n jäseniä, voivat osallistua unionin ohjelmiin ETA-sopimukseen sisältyvän yhteistyöjärjestelyn nojalla. Sopimuksen mukaan ohjelmien toteutus edellyttää sopimuksen nojalla tehtävää päätöstä. Kolmannet maat voivat osallistua ohjelmaan myös muiden oikeudellisten välineiden perusteella. Tähän asetukseen olisi otettava säännös tarvittavien oikeuksien ja valtuuksien myöntämisestä tulojen ja menojen hyväksyjälle, OLAFille ja Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuimelle, jotta nämä voisivat käyttää toimivaltuuksiaan täysimääräisesti.

(20)

(21)

Merentakaisiin maihin ja merentakaisille alueille (MMA:t) sijoittautuneet henkilöt ja yhteisöt voivat [viittaus on tarvittaessa päivitettävä uuden MMA-päätöksen mukaisesti: neuvoston päätöksen 2013/755/EU (22) 94 artiklan] nojalla saada rahoitusta ohjelman sääntöjen ja tavoitteiden mukaisesti sekä sellaiseen jäsenvaltioon mahdollisti sovellettavien järjestelyjen mukaisesti, johon kyseinen merentakainen maa tai alue on sidoksissa.

(22)

EU:n petostentorjuntaohjelma olisi paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten sopimuksen (23) 22 ja 23 kohdan mukaisesti arvioitava sellaisten tietojen perusteella, jotka kerätään erityisten seurantavaatimusten mukaisesti raportoimalla tulos-, seuranta- ja arviointivaatimuksista . Tällöin olisi vältettävä sitä, että erityisesti jäsenvaltioihin kohdistetaan liiallista sääntelyä tai niille aiheutetaan hallinnollista taakkaa. Seurantavaatimuksiin voidaan tarvittaessa sisällyttää mitattavissa olevia indikaattoreita, joiden perusteella voidaan arvioida ohjelman vaikutuksia kentällä. Riippumattoman arvioijan olisi suoritettava arviointi. [tark. 13]

(23)

Tämän asetuksen täydentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti EU:n petostentorjuntaohjelman seuranta- ja arviointikehyksen luomiseksi työohjelmien hyväksymisestä. Lisäksi tämän asetuksen muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteessä II olevia indikaattoreita . On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. [tark. 14]

(24)

AFIS-järjestelmän rahoituksen oikeusperusta on asetuksen (EY) N:o 515/97 42 a artiklan 1 ja 2 kohta. Tässä asetuksessa olisi korvattava kyseinen oikeusperusta uudella. Asetuksen (EY) N:o 515/97 42 a artiklan 1 ja 2 kohta olisi sen vuoksi poistettava.

(25)

Asetus (EU) N:o 250/2014, jolla perustettiin Herkules III -ohjelma, kattaa kauden, joka alkoi 1 päivänä tammikuuta 2014 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020. Tässä asetuksessa säädetään 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen toteutettavista Herkules III -ohjelman jatkotoimista. Sen vuoksi asetus (EU) N:o 250/2014 olisi kumottava,