15.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 13/183

Esittelijä:

Luca JAHIER

Toinen esittelijä:

José Isaías RODRÍGUEZ GARCÍA-CARO

1.1

Tämä lausunto on laadittu Euroopan parlamentin pyynnöstä, ja se liittyy kahteen perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa laadittuun mietintöön: ”Euroopan unionin toiminnan parantaminen hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia” (esittelijät Mercedes BRESSO ja Elmar BROK) ja ”Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdolliset kehityskulut ja mukautukset” (esittelijä Guy VERHOFSTADT).

1.2

ETSK pitää Euroopan parlamentin aloitetta tervetulleena. On odotettavissa, että se edistää merkittävällä tavalla Euroopan unionin tulevaisuudesta käytävän keskustelun käynnistämistä uudelleen. ETSK on jo antanut useita lausuntoja aiheesta ja on sitoutunut antamaan oman panoksensa Euroopan parlamentin työhön jatkossakin.

1.3

ETSK on järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan (1) institutionaalinen edustaja Euroopan tasolla, ja sen jäsenet ”hoitavat tehtäväänsä täysin riippumattomina ja unionin yleisen edun mukaisesti” (2). EU:n toimielimiä avustavana neuvoa-antavana elimenä ETSK on perustamisestaan asti huolehtinut Euroopan järjestäytyneen edustavan kansalaisyhteiskunnan tosiasiallisesta, laaja-alaisesta ja johdonmukaisesta osallistumisesta EU:n politiikan muotoiluun ja päätöksentekoon. ETSK auttaa näin varmistamaan, että päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia (3), ja edistää siten unionin toimivallan käyttöä ohjaavien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden (4) toteutumista.

2.1

Lissabonin sopimuksen voimaantulosta on kulunut lähes kuusi vuotta. Euroopan parlamentti on nyt esittänyt kysymyksen, voiko Euroopan unioni vastata haasteisiinsa hyödyntämällä täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen määräyksiä ja/vai olisiko tarpeen tarkistaa eräitä Euroopan unionin politiikka-aloja ja nykyistä institutionaalista rakennetta.

2.2

Vuonna 2008 alkanut kriisi paljasti vakavia puutteita euroalueen rakenteissa ja EU:n institutionaalisessa järjestelmässä ja johti nopeisiin mukautus- ja uudistustoimenpiteisiin. Muutokset ovat osoitus unionin toimielinten selviytymiskyvystä ja kyvystä torjua koko euroalueen hajoamisen uhka. Samalla on myös otettu käyttöön EU:n historiassa ennennäkemättömät solidaarisuus- ja tukimekanismit. EU:n tulee kuitenkin vielä saavuttaa kasvuvauhti, joka on riittävä parantamaan yritysten toimintaedellytyksiä ja säilyttämään työpaikat, vähentämään työttömyyttä ja sosiaalista eriarvoisuutta sekä korjaamaan jäsenvaltioiden ja alueiden välisen epätasaisen kehityksen. Tähänastiset kasvua tukevat toimenpiteet ovat olleet riittämättömiä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.3

Taloudellisten ongelmien seurauksena on kuitenkin tehty lyhyessä ajassa suuri määrä kiireellisiä talous- ja finanssipoliittisia aloitteita, joilla on tarkoitus helpottaa vakavaa rahoitus- ja talouskriisiä. Nämä toimenpiteet ovat herättäneet vakavaa huolta demokraattisesta vastuuvelvollisuudesta ja sosiaalisista vaikutuksista, joita ei ole otettu riittävän hyvin huomioon. Kriisitoimet ovat nostaneet esiin erityisesti huolen unionin päätöksenteon avoimuudesta, vastuullisuudesta ja kestäväpohjaisuudesta muun muassa sen vuoksi, että tilanteessa on turvauduttu toistuvasti hallitustenväliseen menettelyyn.

2.4

Kriisin aikana EU:n jäsenvaltioiden suuri enemmistö turvautui hallitustenvälisten sopimusten allekirjoittamiseen, vaikka ne ovat EU:n perussopimuksissa vahvistettujen menettelyjen ulkopuolisia oikeudellisia välineitä. Tällaisia ovat sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (vakaussopimus) ja sopimus Euroopan vakausmekanismin perustamisesta (EVM-sopimus). Sopimukset on saatettu voimaan ilman laajempaa avointa tai julkista keskustelua. Tällaista hallitustenvälistä lähestymistapaa, jota Eurooppa-neuvosto edustaa, voidaan perustella kriisin taloudellisella ulottuvuudella ja kiireellä saada käyttöön kunnolliset välineet kriisin ratkaisemiseksi. Tämä herättää kysymyksen mahdollisesta ristiriidasta kyseisten sopimusten hallitustenvälisen luonteen ja EU:n oman oikeusvaltioperiaatteen välillä.

2.5

EU joutuu nyt ponnistelemaan päästäkseen irti kasvavasta hajanaisuudesta, syviä jakoja aiheuttavasta taloudellisesta, sosiaalisesta ja poliittisesta kriisistä sekä näihin liittyvästä kansalaisten lisääntyvästä levottomuudesta. Kaikki nämä syventävät eroja entisestään. Tällä hetkellä Euroopassa vallitsevat uudelleen heränneet ennakkoluulot, kansalliset stereotypiat ja yhä syvemmät jakolinjat kansojen ja maiden välillä samalla kun populistiset ja EU:n vastaiset liikkeet yleistyvät. Olisikin kiireellisesti nostettava esiin asioita, jotka yhdistävät Euroopan kansoja, erottavien tekijöiden sijaan. Prosessi on pitkällinen, ja se olisi aloitettava heti.

2.6

Euroopan kansalaisten luottamus unionin toimielimiin on myös vähentynyt, ja vallalla olevaan demokraattiseen politiikkaan kohdistuu tiukkaa arvostelua. Pääasiassa tämä on näkynyt kansallisella tasolla, kuten hiljattain pidettyjen vaalien tulokset osoittavat. Vaikutukset tuntuvat kuitenkin selvästi myös unionin tasolla. Vuonna 2014 pidetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa EU:n yhdentymiseen tai johonkin EU:n politiikkaan epäilevästi suhtautuvien puolueiden ehdokkaat voittivat noin neljänneksen kaikista paikoista. Vaikka vastuu kriisistä onkin kansallisella tasolla, kansalaiset kokevat, että ”EU” on vastuussa sosioekonomisista ongelmista tai että EU:n toimielimet eivät tee tarpeeksi heidän elämänsä parantamiseksi. Huomattava enemmistö äänestää silti edelleen Euroopan yhdentymisen puolesta.

2.7

Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta irtautumisen riski vuonna 2017 tai jo aiemmin pidettävässä kansanäänestyksessä ja Kreikan jatkuva epävakaus ovat osaltaan viemässä EU:ta poliittiseen tienhaaraan. Voidaan väittää, että EU:lta on kadonnut suunta Euroopan yhdentymisen syventämisessä ja että sen nykyiseen ja tulevaan kehitykseen ja identiteettiin liittyy suuria kysymyksiä. Kun menneisyydessä Euroopan yhdentyminen perustui visioon (rauha, sovittelu, vauraus jne.), nykyinen EU tyytyy reagoimaan uhkiin ja haasteisiin sen sijaan että se ohjaisi prosessia.

2.8

EU:n tuleekin siksi nyt – kuten Eurooppa-neuvoston entinen puheenjohtaja Herman Van Rompuy puheessaan (5) totesi – tähdätä tasapainoon ”mahdollistavan” eli uusia tilaisuuksia tarjoavan ja ”hoitavan” eli kansalaisiaan tukevan Euroopan välillä. Juuri tällainen synergia, jota vahvistaa uusi osallistava ulottuvuus, rohkaisee Euroopan kansalaisia ja näin myös poliitikkoja luottamaan jälleen Eurooppa-hankkeeseen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osan hengessä.

2.9

EU:n kohtaamien sisäisten vaikeuksien lisäksi on otettava huomioon myös yhä monilukuisemmat vakavat ulkoiset haasteet. Näitä ovat lisääntyvä pelko ja epävarmuus, jotka liittyvät terrorismiin, muuttoliikepaineisiin, energiavarmuuteen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, sekä lisääntyvä epävakaus EU:n itäisellä ja eteläisellä ulkorajalla.

2.10

Tässä hyvin haasteellisessa tilanteessa on nyt kiireellisesti käynnistettävä uudelleen keskustelu EU:n toiminnan tehokkuudesta sekä perussopimusten merkityksestä tässä prosessissa. Nyt on otollinen hetki pohtia, miten saataisiin aikaan parempia tuloksia Euroopan kansalaisille ja miten nykyistä toimielinrakennetta olisi muutettava ja lujitettava.

2.11

Yhtä tärkeä asia on tarve luoda uutta luottamusta panostamalla enemmän siihen, että kansalaisille selostetaan EU:n etuja ja että kansalaisia ja edustavia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita kuullaan. Vallalla olevan käsityksen mukaan EU ei ole onnistunut laatimaan eikä toteuttamaan kestäväpohjaisia, osallistavia ja tasapainoisia investointi- ja kasvustrategioita eikä vähentämään eriarvoisuutta. EU ei ole myöskään onnistunut tarjoamaan kansalaisille konkreettisia tuloksia, mikä on osittain jäsenvaltioidenkin vastuulla. Lopputuloksena kansalaisten luottamus EU:hun heikkenee heikkenemistään, EU:n toimielinten koetaan puuttuvan epäasianmukaisesti paikallisiin asioihin ja virheellinen tieto jatkaa leviämistään. Luottamuksen rakentaminen EU:ta kohtaan on keskeisen tärkeää. EU on käännekohdassa, ja se tarvitsee kansalaistensa tuen voidakseen jatkaa eteenpäin.

3.1

Perussopimukset tarjoavat kiistatta hyödyntämättömiä mahdollisuuksia, joita voitaisiin käyttää toiminnan parantamiseen ja siten EU:n vahvistamiseen sisäisesti ja ulkoisesti. Onpa kyse sitten politiikan syventämisestä tai täytäntöönpanon parantamisesta, on paljon toiminta-aloja ja teknisiä välineitä, joita voitaisiin hyödyntää. Tämän tulisi olla Euroopan unionin ja sen toimielinjärjestelmän tärkein tavoite juuri nyt.

3.2

Vaikka tiettyjä Euroopan unionin nykyisen toimielinkehyksen osa-alueita olisi syytä tarkistaa perussopimukseen tehtävillä yksittäisillä muutoksilla, on otettava huomioon, että edellytykset tähän eivät tällä hetkellä täyty. ETSK käsitteleekin kysymystä perussopimusten muuttamisesta ja mukauttamisesta vain siltä osin ja sitten kun se on aiheellista.

3.3

Jotta kansalaisten luottamus EU:hun saataisiin palautettua, on ennen kaikkea varmistettava EU:n kaikkien poliittisten linjausten ja toimien johdonmukaisuus ja yhtenäisyys, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 7 artiklassa edellytetään, ja näin ollen parannettava voimassa olevien perussopimusten täytäntöönpanoa. Tämä merkitsisi tasapainon löytämistä alueellisen yhteenkuuluvuuden ja perussopimusten taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden välillä. Erityisesti se edellyttäisi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan täysimääräistä soveltamista. Kyseisen artiklan mukaan EU:n perustana ovat muun muassa ”täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen – – [joka] edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta”.

3.4

Muita esimerkkejä perussopimusten liian vähän käytetyistä nykyisistä määräyksistä ovat SEUTin viisi horisontaalista lauseketta, jotka liittyvät miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämiseen (8 artikla), korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen (9 artikla), syrjinnän torjumiseen (10 artikla), ympäristönsuojeluun (11 artikla) ja kuluttajansuojaan (12 artikla). Näitä lausekkeita olisi hyödynnettävä vastaisuudessa unionin poliittisten linjausten keskinäisen yhteyden parantamiseksi ja vastuullisuuden lisäämiseksi EU:n kansalaisiin nähden.

3.5

Lisäksi on useita toiminta-aloja, joita ei ole hyödynnetty riittävästi. Tärkein 28 jäsenvaltion yhdentymisen väline ovat olleet sisämarkkinat  (6). Niitä olisi täydennettävä jatkamalla integroitumista kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden tukemiseksi ja etujen tarjoamiseksi kaikille EU:n kansalaisille ja alueille. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan mittavia EU:n aloitteita ensisijaisesti tavaramarkkinoilla, energia-, liikenne- ja palvelualoilla, työmarkkinoilla sekä julkisten hankintojen, teollis- ja tekijänoikeuksien ja digitaalitalouden aloilla. Lisäksi on parannettava kansallisten verouudistusten avoimuutta, puututtava epäreiluun verokilpailuun ja täydennettävä tätä laajentamalla EU:n poliittista toimintaa (7).

3.6

Kaksi tärkeintä osa-aluetta, joita koskevaa EU:n toimintaa olisi vahvistettava, ovat energiaunioni ja digitaaliset sisämarkkinat. ETSK valmistelee parhaillaan erillistä lausuntoa viimeksi mainitusta aiheesta, joten sitä ei käsitellä yksityiskohtaisesti tässä lausunnossa.

3.7

Energiahuollon epävarmuutta koskevasta ulkoisesta uhasta selviämiseksi EU:n olisi sovellettava SEUTin 194 artiklan määräyksiä ja edettävä kohti energiaunionia. ETSK on jatkuvasti kannattanut unionin toimien lisäämistä energiapolitiikan alalla ja vaatinut yhteisvastuuta kantavaksi voimaksi eurooppalaisen energiapolitiikan kehittämisessä. SEUTin 194 artiklan nojalla olisi mahdollista perustaa tehokas ja avoin energiaunionin hallintojärjestelmä, jolla tehostettaisiin EU:n energiapolitiikkaa, vähennettäisiin kustannuksia, tuotettaisiin lisäarvoa kansalaisille ja kohotettaisiin EU:n profiilia sen kansainvälisten kumppanien silmissä. Uusiutuvista lähteistä saatavan energian edistäminen ja yritysten tukeminen niiden energiajärjestelmän muutoksessa ovat keskeisessä asemassa tässä prosessissa.

3.8

Todellista edistystä, joka tukee osallistavaa kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä ja tuo hyötyjä kaikille EU:n kansalaisille ja alueille, voitaisiin saavuttaa myös Eurooppa 2020 -strategian seuraavan väliarvioinnin kautta. Uudistuksissa olisi sitä varten keskityttävä EU:n investointeihin, joilla tuetaan kilpailukykyä ja innovointia, työllisyyttä, resurssitehokkuutta, kestäväpohjaista uudelleenteollistumista, uusia ihmisarvoisia työpaikkoja, tasa-arvoa työmarkkinoilla, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, osallistamista ja moitteettomasti toimivia sisämarkkinoita. ETSK korostaa, että EU ei tarvitse kokonaan uutta strategiaa vaan huomattavasti nykyistä tehokkaamman Eurooppa 2020 -strategian, johon sisältyy nykyistä tehokkaampi, tasapainoisempi ja demokraattisempi EU-ohjausjakso (8).

3.9

Yksi tapa saavuttaa mittakaavaetuja ja toteuttaa EU:n poliittisia tavoitteita voisi olla EU:n omien varojen järjestelmän uudistus, jossa yksinkertaistettaisiin nykyistä jäsenvaltioiden maksuosuuksien ja maksujen järjestelmää, esitettäisiin uusi omien varojen järjestelmä ja uudistettaisiin korjausmekanismia. Omien varojen järjestelmään tehtävä muutos merkitsisi sitä, että alkuperäinen Rooman sopimuksen 201 artikla, nykyinen SEUTin 311 artikla, pantaisiin ensimmäistä kertaa asianmukaisesti ja kokonaisuudessaan täytäntöön. ETSK katsoo, että omien varojen järjestelmän on täytettävä useita vaatimuksia. Näitä ovat tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus, vaikuttavuus, vakaus, avoimuus ja yksinkertaisuus, vastuuvelvollisuus ja budjettikuri, eurooppalaisen lisäarvon painottaminen, toissijaisuusperiaate ja finanssipoliittinen itsemääräämisoikeus. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ehdotetaan, että tartutaan EU:n talousarvion seuraavan puolivälitarkastelun tarjoamaan mahdollisuuteen Mario Montin johtaman korkean tason ryhmän ehdotusten soveltamiseksi. Pääasiallisena tavoitteena on oltava EU:n talousarvion itsenäisyyden vahvistaminen, jotta sillä on vipuvoimaa ja sillä täydennetään paremmin kansallisia talousarvioita. Tämä edistää suoraan mittakaavaetujen aikaansaamista sekä EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamista (9).

3.10

EU:ssa tarvitaan myös uudistuksia yhteisen kansalaisuuden tunteen vahvistamiseksi unionin tasolla. Yhteistä tunnetta EU:n kansalaisuudesta ei kuitenkaan synny ilman kansalaisten osallistumista EU-tason päätöksentekoon. Tämä edellyttää tunnetta osallisuudesta yhteisessä prosessissa, jolla tavoitellaan yhteistä päämäärää kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Yksi mahdollisuus tämän saavuttamiseksi olisi se, että kansalaisten annettaisiin valita Euroopan parlamentin jäsenet monikansallisilta listoilta, joilla on ehdokkaita useista jäsenvaltioista ja Euroopan laajuisista puolueista, sen sijaan, että ääni annetaan vain kansallisille puolueille. Tämä saattaisi kuitenkin edellyttää SEUTin 223 artiklan muuttamista.

3.11

Tässä yhteydessä ETSK on painottanut tarvetta Euroopan unionin perusoikeuskirjan tehokkaaseen täytäntöönpanoon uusien kohdennettujen aloitteiden avulla (10). ETSK korostaa, että on taattava kaikkien tasa-arvo ja kiinnitettävä huomiota etenkin heikossa asemassa oleviin ryhmiin. Peruskirjan velvoitteet koskevat EU:ssa kaikkia toimielimiä, erillisvirastoja ja elimiä. ETSK kehottaa jäsenvaltioita kehittämään suojeluun ja edistämiseen suuntautunutta perusoikeuskulttuuria kaikilla hallinnon tasoilla ja kaikilla politiikan ja lainsäädännön aloilla. Lisäksi olisi selvitettävä ja määritettävä lainsäädännön vaikutukset perusoikeuksiin saatettaessa säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöä. ETSK kannustaa voimakkaasti komissiota toimimaan tehokkaasti tehtävässään perussopimusten valvojana ja käyttämään rikkomismenettelyä ottamatta huomioon poliittisia näkökohtia. Lisäksi ETSK on kehottanut kaikkia perusoikeuksien täytäntöönpanossa mukana olevia EU:n toimielimiä sekä erillisvirastoja ja elimiä ja jäsenvaltioita tukemaan niiden toteutumista yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kaikissa talouden ohjaukseen ja hallintaan tai sisämarkkinoiden toimintaan liittyvissä uusissa säädöksissä on otettava huomioon EU:n perusoikeuskirjan määräykset, ja tämä on arvioitava erikseen (11).

3.12

Lisäksi 28 jäsenvaltion EU on kymmenen viime vuoden aikana kohdannut suuria haasteita ja sosiaalisia jakoja aiheuttavia ongelmia, joihin yksikään jäsenvaltio ei voi tuloksellisesti vastata yksin. Myönteisiä tuloksia voidaan saavuttaa vain koordinoidulla politiikalla ja yhteisillä unionin tason toimilla. Tämä koskee erityisesti maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Näillä molemmilla politiikanaloilla EU:n perussopimukset tarjoavat laajan liikkumavaran, mutta monet määräykset ovat jääneet hyödyntämättä yhteisen, samansuuntaisen poliittisen tahdon puuttuessa (12). SEUn 21–46 artiklaa ja SEUTin 76–81 artiklaa olisikin hyödynnettävä enemmän.

3.13

Edistyminen edellyttää kunnianhimon, käytännöllisyyden ja innovoinnin yhdistelmää. ETSK katsoo, että nyt on mahdollisuus käyttää ponnahduslautana EU:n haasteita ja valmistella uutta vaihetta EU:n kehityksessä. Nyt on tilaisuus luoda jäsenvaltioiden välillä ja EU:n ja sen kansalaisten välillä uusi sopimus Euroopasta, jolla vahvistetaan yhteistyötä, kilpailukykyä ja kasvua, yhdentymistä ja yhteisvastuuta.

3.14

Yksi kiistatta liian vähän käytetyistä välineistä on nk. tiiviimpi yhteistyö (SEUn 20 artikla). Menettelyä käytettiin ensimmäisen kerran avio- ja asumuseron alalla ja sen jälkeen luotaessa yhtenäistä patenttisuojaa EU:hun. Siihen perustuu myös ehdotus finanssitransaktioveron käyttöönotosta. Myös nk. siirtymä- eli yhdyskäytävälauseketta (SEUn 48 artiklan 7 kohta) voidaan käyttää. Tällaiset tarkistukset edellyttävät kuitenkin jäsenvaltioiden hallitusten yksimielisyyttä Eurooppa-neuvostossa tai neuvostossa, ja sen saavuttaminen voi olla käytännössä vaikeaa. Molemmilla välineillä voitaisiin periaatteessa yksinkertaistaa ja vauhdittaa unionin päätöksentekoa.

3.15

Lähtökohdaksi onkin syytä ottaa 26. ja 27. kesäkuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa sovittiin seuraavaa: ”– – yhä läheisemmän liiton käsite mahdollistaa erilaisen yhdentymisen tien eri maille: ne, jotka haluavat syventää yhdentymistä, voivat tehdä niin, ja samalla kunnioitetaan niiden toiveita, jotka eivät halua tällaista syventämistä” (13). Lausuma luo pohjan Euroopan unionille, johon kaikki 28 jäsenvaltiota osallistuvat, ja se helpottaa näin tiivistetyn yhteistyön tekemistä strategisilla aloilla kuitenkin siten, että osallistuminen on mahdollista kaikille jäsenvaltioille.

3.16

Lisäksi ETSK uskoo, että makroaluestrategioilla on yhä merkittävämpi rooli unionin tulevaisuuden kannalta. Niiden vahvistaminen ja laajentaminen voisi auttaa kehittämään eurooppalaista välitasoa, joka lähentäisi EU:ta ja varmistaisi järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan, myös talouden toimijoiden ja työmarkkinaosapuolten, järjestelmällisen osallistumisen.

4.1

Talous- ja rahaliiton epäonnistuneen rakenteen parantaminen ja talouden hallinnan vahvistaminen ovat viime vuosien ajan olleet EU:n kriisistrategian ytimessä. Hätätoimet talous- ja rahaliiton koossa pitämiseksi ovat johtaneet monenlaisiin kehittämistoimiin, mutta ne on tehty hallitustenvälisen päätöksentekomenettelyn kautta. Nyt on tärkeää varmistaa, ettei näistä hallitustenvälisistä ratkaisuista muodostu pysyvää oikeudellista kehystä EU:n perussopimusten rinnalle.

4.2

Tässä tilanteessa on siirryttävä nopeasti budjettikurin varmistamista koskeviin sääntöihin perustuvasta nykyisestä järjestelmästä euroalueen maiden väliseen lähentymisprosessiin.

4.3

Koska euro on EU:n valuutta, euroalueen jäsenvaltioiden on ensinnäkin nopeutettava ja syvennettävä yhdentymistä saattamalla talous- ja rahaliitto valmiiksi, ja prosessin on oltava avoin kaikille EU:n jäsenvaltioille. Tämä voidaan saada aikaan määrätietoisella hallinnolla sekä vahvistamalla euroalueen toimielinkehystä, jonka on perustuttava

4.4

Lisäksi olisi toteutettava toimia sellaisen koko euroalueen talousarvion käyttöönottamiseksi, jolla edistetään mahdollisten tulevien häiriöiden sietokykyä, kunhan tällainen potentiaalinen yhteinen rahoituskapasiteetti suunnitellaan ehdolliseksi avuksi uudistusten toteuttamiseen. Kuten ETSK:n oma-aloitteisessa lausunnossa talous- ja rahaliiton toteuttamisesta (14) todetaan, euroalueen talousarvion rahoitus voitaisiin järjestää koko euroaluetta koskevan finanssitransaktioveron, hiiliveron, väliaikaisen maksun tai yhteisten joukkolainojen liikkeeseenlaskun avulla. Mistään näistä vaihtoehdoista ei ole kuitenkaan vielä päästy yhteisymmärrykseen.

4.5

Euroopan talouden ohjaus- ja hallintajärjestelmän kehittäminen on mahdollista vahvistamalla EU:n sosiaalista ulottuvuutta. Tämän olisi perustuttava SEUn 3 artiklan entistä tasapainoisempaan soveltamiseen: artiklan mukaan EU:n on löydettävä tasapaino taloudellisen tehokkuuden sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden välillä. Lisäksi SEUTin 151 ja 153 artiklalla tähdätään jäsenvaltioiden sosiaalisten järjestelmien yhdenmukaistamiseen. ETSK on pohtinut tätä aihetta vuonna 2013 (15).

4.6

Samaan aikaan on lujitettava EU:n demokraattista oikeutusta poliittisen toimintakehyksen ja erityisesti Euroopan parlamentin roolin vahvistamiseksi. Voimassa olevien perussopimusten ja sääntöjen puitteissa voidaan toteuttaa konkreettisia toimia tätä varten. Jos perussopimuksia keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä muutetaan, olisi varmistettava, että institutionaaliset määräykset ovat linjassa todelliselle poliittiselle unionille välttämättömien edellytysten kanssa. ETSK on jo hyväksynyt talous- ja rahaliiton poliittisen pilarin toteuttamista koskevan hyvin yksityiskohtaisen etenemissuunnitelman, jossa esitetään monenlaisia mahdollisia toimia (16).

4.7

ETSK panee merkille Eurooppa-neuvostolle 22. kesäkuuta 2015 esitetyn viiden puheenjohtajan kertomuksen ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely” (17) ja odottaa, että sen pohjalta ryhdytään entistä määrätietoisempiin toimiin, kuten edellä on esitetty.

5.1

Koko EU:n tulevaisuutta koskevan keskustelun ytimeen olisi otettava kansalaiset. Demokratia ja vastuuvelvollisuus ovat perustavaa laatua olevia käsitteitä Euroopan kansalaisuuden kannalta. Perussopimusten vartijana Euroopan komissiolla on keskeinen asema näiden periaatteiden täytäntöönpanossa. Komissio on ainoa toimielin, jolla on oikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita, joten sen rooli myös EU:n eri voimien ja etujen tasapainottamisessa on keskeinen. Tasapainottamisen rinnalla on tehostettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden täytäntöönpanoa ja pyrittävä entistä demokraattisempaan ja osallistavampaan EU:n hallintoon.

5.2

Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan parlamentin asema on vahvistunut ja jäsenvaltioilla on aloitteellinen rooli aiempaa vahvemmassa neuvostossa. Tulevaisuudessa on silti tarpeen laajentaa Euroopan parlamentin toimivaltuuksia edelleen esimerkiksi antamalla sille suurempi rooli Euroopan talouden ohjauksessa ja hallinnassa ja EU-ohjausjakson alalla sekä noudattaa nykyistä tasapainoisempaa vastuunjakoa ja kolmen toimielimen välistä yhteistyötä, jotta turvataan nykyistä vankempi EU-menettely. Yksi erityisen kiinnostavista kysymyksistä on nk. kolmikantamenettelyn runsas soveltaminen hyväksyttäessä säädöksiä tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä (18). Kolmikantamenettelystä on tullut hyvin laajasti säännönmukainen, mikä on ristiriidassa demokraattisten avoimuus- ja vastuuvelvollisuusperiaatteiden kanssa eikä kunnioita tarvetta säilyttää kolmen toimielimen tasapaino tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. ETSK kannattaakin paluuta tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisen menettelyn hengen ja kirjaimenkin noudattamiseen, jolloin kolmikantamenettelyä käytetään vain poikkeuksellisesti.

5.3

Lisäksi EU-menettelyn soveltaminen on myös tehokkaampaa nk. horisontaalisen toissijaisuusperiaatteen avulla. Tätä käsitettä sen enempää kuin ”vertikaalisen” subsidiariteetin käsitettäkään ei ole erikseen määritelty perussopimuksissa. Siinä otetaan huomioon yksityisten tahojen eli kansalaisten ja edustavien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden julkinen rooli ja osallistuminen politiikan laadintaan ja päätöksentekoprosesseihin niiden erityisen neuvoa-antavan tehtävän kautta sekä työmarkkinaosapuolten itsenäinen lainsäädäntörooli Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa.

5.4

Horisontaalinen toissijaisuusperiaate, jota kutsutaan joskus myös toiminnalliseksi toissijaisuusperiaatteeksi, sisältyy itse asiassa implisiittisesti perussopimuksiin eli SEUTin 152, 154 ja 155 artiklaan, jotka koskevat työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja roolia.

5.5

Myös SEUn 11 artiklaan sisältyy osallistavan demokratian periaate edustuksellista demokratiaa eli demokratian perustaa, sellaisena kuin se esitetään SEUn 10 ja 12 artiklassa (19), täydentävänä keskeisenä tekijänä. Kuten ETSK on moneen otteeseen todennut, SEUn 11 artiklan 1 ja 2 kohta (20) avaa merkittäviä näkymiä eurooppalaisen demokratian kehittämiselle: se luo perustan Euroopan tason järjestelmälliselle kansalaisvuoropuhelulle, jolla on pysyvä, vakiintunut asema EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välisen poliittisen vuoropuhelun rinnalla.

5.6

Lisäksi EU-menettelyä on täydennettävä vahvistetulla vertikaalisella toissijaisuusperiaatteella, jonka mukaisesti kansallisille parlamenteille annetaan vahvempi asema EU:n poliittisessa päätöksenteossa ja lisätään yhteistyötä niiden ja Euroopan parlamentin välillä.

5.7

Huomionarvoista on, että kaikki edellä esitetty voidaan saavuttaa jo nykyisten perussopimusten avulla. Paljon olisi tehtävissä erityisesti kansalaisten osallistamisen, demokratian ja vastuullisuuden suhteen kehittämällä edelleen unionin toimintatapoja sekä parantamalla menettelyjä ja täytäntöönpanoa. Kuten kahdessa ETSK:n lausunnossa (21)  (22) on jo todettu, edistys 11 artiklan määräysten tuloksellisessa täytäntöönpanossa ja siten osallistavan demokratian käytännön soveltamisessa on ollut rajallista.

5.8

Tämä pätee myös 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen pitäisi olla keskeinen osallistavan demokratian ja aktiivisen kansalaisuuden väline, mutta nykyisessä muodossaan se on melko tehoton. Sen täytäntöönpanotapoja olisi tarkistettava perinpohjaisesti.

5.9

Horisontaalisen toissijaisuusperiaatteen käsitettä on vahvistettava ja laajennettava tulevaisuudessa järjestelmällisen kansalaiskeskustelun kautta laajemmille politiikanaloille, kuten ympäristönsuojeluun ja kuluttajansuojaan. Näin vahvistettaisiin edustavien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden asemaa unionin menettelyissä ja annettaisiin niille mahdollisuus osallistua täysimittaisesti niitä koskevien alojen toimintaan, jolloin osallistavan demokratian periaate toteutuisi käytännössä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ETSK:lla järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan institutionaalisena EU-edustajana on keskeinen rooli osallistavan demokratian koko potentiaalin toteuttamisessa ja kansalaiskeskustelun kehittämisessä ja lujittamisessa yhdessä EU:n toimielinten kanssa.

5.10

Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan EU-tason institutionaalisena edustajana ETSK:n tehtävä on kolmiosainen: i) helpottaa ja tukea edustavien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja unionin toimielinten välistä vuoropuhelua, ii) varmistaa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan pysyvä osallistuminen EU:n poliittisiin prosesseihin ja iii) seurata SEUn 11 artiklan täytäntöönpanoa.

5.11

Tätä varten ja EU:n toimielimiä avustavana elimenä (23) ETSK:lla on tilaisuus toimia täysimittaisesti i) kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välillä ja kanssa käytävän vuoropuhelun alullepanijana ja koordinaattorina, ii) keskeisenä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja EU:n päätöksentekoelinten yhteystahona ja iii) todellisena siltana kansallisen tason ja EU-tason välillä. Jos perussopimuksia päätetään jossain vaiheessa tarkistaa, ETSK pyytää tämän tehtävän mainitsemista erikseen (24).

5.12

Uusi komissio on käynnistänyt uudelleen nk. paremman sääntelyn ohjelman, mikä kertoo pyrkimyksestä panostaa voimakkaasti arviointiprosessiin, johon osallistuvat myös muut toimielimet, kansalliset viranomaiset ja laajemmin koko kansalaisyhteiskunta. ETSK:n osallistuminen neuvoa-antavana elimenä politiikan arviointiin on ratkaisevan tärkeää, sillä se perustuu ETSK:n oikeutettuun asemaan EU:n toimielinrakenteessa ja tehtävään i) suojata EU:n saavutuksia ja vastata kansalaisten tarpeisiin ja ii) varoittaa EU:n politiikan ja lainsäädännön täytäntöönpanon esteistä ja mahdollisista puutteista.

5.13

Sekä ETSK:n ja Euroopan komission välisessä, 22. helmikuuta 2012 tehdyssä yhteistyöpöytäkirjassa että ETSK:n ja Euroopan parlamentin välisessä, 5. helmikuuta 2014 tehdyssä yhteistyösopimuksessa tunnustetaan, että ETSK voi SEUn 13 artiklan 4 kohdassa sille annetun roolin puitteissa tuoda merkittävää lisäarvoa paremman sääntelyn tavoitteluun tuomalla esiin kansalaisyhteiskunnan näkökulman kaikissa EU:n päätöksentekosyklin vaiheissa (25). ETSK pyytääkin, että sen institutionaalinen rooli tunnustettaisiin selkeästi parempaa sääntelyä koskevan toimielinten välisen sopimuksen mahdollisessa tarkistuksessa (26).

5.14

Jotta ETSK voi osallistua tehokkaasti kaikkeen tähän, sen tulisi hyödyntää täysimittaisesti oma potentiaalinsa ja vahvistaa rooliaan, toiminta- ja työskentelytapojaan sekä toimivia yhteyksiään eurooppalaisiin kansalaisyhteiskunnan organisaatioihin ja verkostoihin. ETSK lisää työnsä merkityksellisyyttä myös keskittymällä enemmän EU:n ensisijaisiin poliittisiin aihealueisiin sille perussopimuksissa määrätyn neuvoa-antavan tehtävän puitteissa.

5.15

Näin toimimalla ETSK voi edistää merkittävällä tavalla Lissabonin sopimuksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä kansalaisia suoraan koskettavilla aloilla ja auttaa havaitsemaan mahdolliset puutteet, jotka edellyttävät muutoksia ja mukautuksia, jotta kansalaisten tarpeisiin voidaan vastata nykyistä paremmin.