52014DC0451

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Tilannetietoisuuden parantaminen vahvistamalla merivalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä: EU:n yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön seuraavat vaiheet

1. Johdanto

Tietojenvaihdon parantaminen merivalvontaviranomaisten välillä on yksi EU:n yhdennetyn meripolitiikan keskeisistä strategisista tavoitteista ja merellisen turvallisuusstrategian tärkeä osatekijä[1]. Mertemme ja valtamertemme turvallisuuden parantaminen on myös olennainen osa sinisen kasvun toimintasuunnitelmaa kasvun ja työpaikkojen luomiseksi.

EU:n yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön kehittäminen on käynnissä oleva yhteistyöhön perustuva prosessi, joka on ollut vuosina 2009 ja 2010 yhteensä kahden komission tiedonannon aiheena[2]. Myönteisiä tuloksia ovat olleet esimerkiksi EU:n virastojen välisen yhteistyön paraneminen, useiden mereen liittyvien sektoreiden EU-tasolla tekemät aloitteet sekä useat kansainvälisen tason aloitteet. EU:n yhteistä merialan tietojenvaihtoympäristöä tukevat sidosryhmät jäsenvaltioissa, neuvosto ja Euroopan parlamentti[3].

Jäsenvaltioiden viranomaiset suorittavat monenlaisia operatiivisia valvontatoimenpiteitä varmistaakseen mertemme ja valtamertemme turvallisuuden. Monet näistä toimenpiteistä perustuvat EU:n lainsäädännön mukaisiin velvoitteisiin. Tällaisiin toimenpiteisiin vaaditaan erityisvalmiuksia ja -resursseja eri aloilla: maanpuolustuksessa, tullissa, rajavalvonnassa, yleisessä lainvalvonnassa, kalastuksen valvonnassa, meriympäristön suojelussa/pilaantumisen torjunnassa ja meriturvallisuudessa.

Kansalliset tai hallinnolliset rajat eivät rajoita mereen liittyviä riskejä ja vaaroja, jotka siten voivat paheta meren avaruuden vuoksi. Viranomaiset kohtaavat yhä useampia mereen liittyviä riskejä ja niiden operatiiviset ja taloudelliset resurssit ovat rajallisia. Siten optimoitu tietojenvaihto voi olla tehokas ja kustannustehokas ratkaisu. Kaikkien operatiivisiin valvontatoimiin osallistuvien tahojen tavoitteena on saada toimiensa tueksi käyttöön oikea-aikaisesti merkityksellisiä ja mahdollisimman tarkkoja tietoja ja vaihtaa tietoja saumattomasti järjestelmiensä, koordinointikeskustensa ja partiointiin ja valvontaan liittyvien resurssiensa (alusten, lentokoneiden, satelliittien jne.) välillä.

Tämän tiedonannon tavoitteena on tarkastella nykytilannetta ja tunnistaa lisätoimia vaativia aloja nykyisten saavutusten perusteella.

2. Mikä EU:n yhteinen merialan tietojenvaihtoympäristö on ja mitkä ovat sen edut?

EU:n yhteinen merialan tietojenvaihtoympäristö on vapaaehtoinen yhteistyöhön perustuva prosessi Euroopan unionissa. Sillä pyritään parantamaan ja edistämään edelleen merkityksellisten tietojen vaihtamista merivalvontaan osallisten viranomaisten välillä. Se ei korvaa nykyisiä tietojenvaihto- tai tiedonjakojärjestelmiä ja -foorumeja tai ole päällekkäinen niiden kanssa, vaan perustuu niihin. Sen lopullinen tavoite on EU:n ja sen kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseksi parantaa EU:n meriympäristön valvontatoimien tehokkuutta, laatua, reagointikykyä ja yhteensovittamista sekä edistää innovointia.

EU:n yhteinen merialan tietojenvaihtoympäristö ei myöskään vaikuta jäsenvaltioiden hallintorakenteisiin, voimassa olevaan EU:n lainsäädäntöön tällä alalla tai käynnissä oleviin EU:n tason aloitteisiin ja etenkään niihin aloitteisiin, jotka perustuvat EU:n lainsäädännöllisiin vaatimuksiin. Jäsenvaltioiden hallintorakenteet ovat erilaisia, minkä vuoksi hallinnolliset toimenpiteet tämän aloitteen täytäntöönpanemiseksi riippuvat kunkin jäsenvaltion tilanteesta.

Tavoitteena on varmistaa, että yhden merenkulkuviranomaisen keräämät valvontatiedot, joiden arvioidaan olevan tarpeellisia toisten viranomaisten operatiivisen toiminnan kannalta, voidaan jakaa ja ottaa käyttöön yhteisesti sen sijaan, että ne kerätään ja käsitellään useaan kertaan tai kerätään ja säilytetään yhtä tarkoitusta varten. Merivalvontatiedot voivat olla joko erityisessä muodossa olevia raakatietoja tai käsittelemättömiä tietoja tai tietoja, jotka perustuvat käsiteltyihin ja tietyn merkityksen saaneisiin tietoihin. Tiedot voivat olla joko perustietoja tai laajoja tietoja. Merivalvontatietoihin kuuluvat muun muassa alusten sijaintia, reittiä ja rahtia koskevat tiedot, anturitiedot, kartat ja sää- ja merioloja koskevat tiedot. Tapauksissa, joissa tällaiset tiedot johtavat henkilön tunnistamiseen tai tekevät hänestä tunnistettavan, on sovellettava[4] EU:n tietosuojasäännöksiä[5]. Siirtymällä kohti tietojen monikäyttöä ja muuttamalla nykyiset merivalvontajärjestelmät yhteentoimiviksi[6]tiedonkeruusta tulee siihen käytettävän ajan ja resurssien kannalta tehokkaampaa, ja parhaassa tapauksessa viranomaisilla on aina käytettävissään parhaat saatavissa olevat tiedot tilanteesta merillä.

Tiedonkeruun päällekkäisyys voi johtua puutteellisesta viranomaisten välisestä yhteistyöstä. Se voi vaikuttaa myös valvontaan liittyvien resurssien, kuten tutkien, viestintäjärjestelmien, alusten, helikoptereiden, lentokoneiden ja satelliittien hankintaan, kunnossapitoon ja käyttöön. Parannettu tietojenvaihto voi edesauttaa sen välttämistä, että tällaisia resursseja hankitaan moninkertaisina, että niillä valvotaan samaa merialuetta kahdesti tai että ne keräävät samat tiedot useamman kerran ja että niillä suoritetaan päällekkäisiä tehtäviä merellä.

Tietojenvaihtoa täytyy parantaa, jotta merivalvontaan osallistuvat kansalliset viranomaiset voivat tehdä saumattomasti käytännön yhteistyötä.

Tähän mennessä saavutettu edistys on osoittanut, että EU:n yhteisellä merialan tietojenvaihtoympäristöllä olisi useita selkeitä etuja. Parannettua tietojenvaihtoa tarvitaan erityisesti seuraavien näkökohtien kannalta:

· Tietämyksen ja merta koskevan tilannetietoisuuden parantaminen. Molemmilla voidaan parantaa sellaisten meriturvallisuutta vaarantavien tapahtumien torjuntavalmiuksia ja torjuntaa, jotka liittyvät rajatylittävään ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen (kuten laittomaan kauppaan, laittomaan kalastukseen, merirosvoukseen, aseistettuihin ryöstöihin ja terrorismiin), meriturvallisuuteen ja laittomiin päästöihin tai satunnaispäästöjen aiheuttamaan meren pilaantumiseen. Arvioinnit, joiden toteuttamiseen on osallistunut jäsenvaltioiden asiantuntijoita[7], ovat osoittaneet selkeästi, että viranomaisten merivalvontatoimien hallinnointi olisi tehokkaampaa, jos kaikki toimiin liittyvät tiedot olisivat heidän käytössään operatiivisten toimien suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä. Tällä voidaan vähentää mainitunlaisia uhkia ja riskejä keskimäärin 30 prosentilla. Tähän liittyviä esimerkkejä olisivat siviili- ja sotilasviranomaisten välinen Välimeren kautta Schengen-alueelle tulevia siirtolaisia koskeva tietojenvaihto tai se, että yhden merialueen rutiinivalvonnan ja hätätilanteiden hallintavälineiden välille voitaisiin hätätilanteissa muodostaa yhteys yhdellä ʺnapsautuksellaʺ.

· Tiedonkeruuseen liittyvän työmäärän huomattava vähentäminen. Sidosryhmien mukaan tietojenvaihdon lisäämistä tarvitaan suuresti erityisesti siviili- ja sotilasviranomaisten välillä ja useat viranomaiset keräävät samanaikaisesti 40 prosenttia EU:ssa kerätyistä tiedoista, kuten yhteistyöhaluttomia kohteita koskevat tiedot ja alusten tunnistetiedot.

· Merivalvontatoimien hallinnollisten ja operatiivisten kustannusten vähentäminen. Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden laskelmat ovat osoittaneet, että parannettu tietojenvaihto voi tuottaa Euroopan taloudelle yhteensä noin 400 miljoonan euron vuosittaisen edun ja julkiselle viranomaisille vähintään 40 miljoonan euron suorat vuosittaiset säästöt. Asiaan liittyvät investointikustannukset olisivat noin 10 miljoonaa euroa vuosittain kymmenen ensimmäisen vuoden ajan.

3. Edistyminen kohti parannettua merivalvontaa – Mitä tähän mennessä on tapahtunut?

Aloitteita tietojenvaihdon parantamiseksi merialalla on ollut käynnissä jo pitkään. Vuodesta 2002 alkaen sekä kansallisella että EU:n tasolla on saavutettu merkittävää edistystä erityisesti siviiliviranomaisten osalta. Sitä on saavutettu useilla EU:n tason säädöksillä, joilla on otettu käyttöön järjestelmiä, jotka palvelevat eri politiikan aloja ja joissakin tapauksissa useampaa kuin yhtä sektoria.

Näitä järjestelmiä ovat seuraavat: Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) ylläpitämä ja komission liikenteen ja liikkumisen pääosaston (MOVE) yhdessä EU:n ja ETA:n jäsenvaltioiden kanssa korkean tason ohjausryhmässä[8] hallinnoima unionin merenkulun tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNet, joka tuottaa yhdennettyjä merialan palveluja[9] muun muassa meriliikenteen seurantaa (tilannetietoisuus) ja EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon varmistamista varten; komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosaston (ECHO) hallinnoima yhteinen hätäviestintä- ja tietojärjestelmä (CECIS), jonka tarkoituksena on helpottaa viestintää merellä tapahtuvien vaaratilanteiden ja onnettomuuksien aikana; jäsenvaltioiden hallinnoima alusten satelliittiseurantajärjestelmä ja komission meri- ja kalastusasioiden pääosaston (MARE) hallinnoimat tiedonvaihdon valtatie (Data Exchange Highway, DEH) ja kalastukseen liittyvän tiedonvaihdon yhteinen kieli (Fisheries Language for Universal eXchange, FLUX), jotka tukevat yhteistä kalastuspolitiikkaa; Euroopan puolustusviraston (EDA) hallinnoima merivalvontaverkosto (Marsur), jolla tuetaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa; Euroopan rajavalvontajärjestelmä (Eurosur), jonka tarkoituksena on parantaa jäsenvaltioiden ja EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) tilannetietoisuutta ja reagointikykyä ulkorajoilla sekä suojattu tiedonvaihtoverkkosovellus (SIENA), Europolin tietojenvaihtojärjestelmä ja EU:n T&K-toimintaa merivalvonnan ja tilannetietoisuuden alalla tukeva sekä aiemmin käyttämättömiä tietojen lähteitä tutkiva Blue Hub -foorumi.

EU:n tasolla yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmästä annettu direktiivi[10], jossa säädetään kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden perustamisesta, on olennaisen tärkeä. Nämä palvelupisteet aloittavat täysimääräisen toimintansa kesäkuussa 2015, jolloin ne toimivat keskitettyinä kansallisina tietojenvaihtofoorumeina, joiden avulla kaikki toimivaltaiset viranomaiset voivat ilmoittaa ja jakaa aluksiin liittyviä tietoja toisilleen. Lisäksi niiden ja EU:n merenkulun tiedonvaihtojärjestelmän ja muiden järjestelmien välille luodaan yhteys, minkä ansiosta ne toimittavat merkityksellisiä monialaisia ja rajatylittäviä merialaa koskevia tietoja, joita kaikki viranomaiset ja etenkin siviiliviranomaiset voivat hyödyntää. Muita tietojenvaihtoa parantavia aloitteita ovat muun muassa tuleva unionin tullikoodeksiin liittyvää tullialan riskienhallintaa ja toimitusketjun turvallisuutta koskeva strategia[11], Eurosurin perustamisesta annetun asetuksen[12] mukaiset säännökset ja Euroopan meripoliittinen seurantakeskus ja tietoverkko (EMODNET)[13].

Kokemukset ovat osoittaneet, että yhteistyön tiivistäminen tuottaa lisäarvoa. Yksi esimerkki tästä on EMSAn Frontexille ja EFCA:lle tuottamien yhdennettyjen merialan palvelujen (laajennetun meritietoisuuskuvan) käyttäminen.  Tämä voi toimia esimerkkinä siitä, miten yhteistyötä voidaan syventää kansallisella tasolla.

Kansallisella tasolla jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön kaikki asianomaiset viranomaiset (siviili- ja sotilasviranomaiset) käsittävien kansallisten koordinointikeskusten kaltaisia mekanismeja yhteistyön parantamiseksi. Nämä keskukset voivat toimia innoituksen lähteenä toisille mekanismeille.

Vuonna 2010 yhteisestä tietojenvaihtoympäristöstä annetun tiedonannon jälkeen on saavutettu edistystä yhteistä tietojenvaihtoympäristöä koskevan etenemissuunnitelman täytäntöönpanossa. Jäsenvaltiot ovat tehneet tiivistä yhteistyötä hankkeissa BlueMassMed, Marsuno ja Cooperation.[14]

BlueMassMed-hankkeeseen osallistuneet jäsenvaltiot[15] kehittivät tulevaisuudessa mahdollisesti kansallisina tietokeskuksina toimivien kansallisten IT-noodien konseptin.

Marsuno-hankkeeseen osallistuneet jäsenvaltiot[16] edistyivät erityisesti oikeudellisen tilanteen arvioimisessa ja tekivät mahdollista hallintorakennetta koskevia ehdotuksia.

Cooperation-hankkeeseen osallistuneet jäsenvaltiot[17] tekivät laskelmia EU:n yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön mahdollisen taloudellisen edun määrästä todellisissa merivalvonnan tilanteissa. Ne toteuttivat myös tutkimuksen viranomaisten tietojenvaihtoon liittyvistä käyttöoikeuksista ja kehittivät joustavaa yhteistä tietokonekieltä (yhteistä datamallia) koskevan konseptin, jota voi tarvittaessa käyttää valvontatietojärjestelmien yhteentoimivuuden varmistamiseksi.

Näillä aloitteilla on vahvistettu, että monialaista tietojenvaihtoa tarvitaan, ja edesautettu sen tarkentumista. Aloitteista on lisäksi käyty säännöllisiä keskusteluja jäsenvaltioiden merivalvontaa käsittelevässä asiantuntijaryhmässä ja eri julkisten merenkulkuviranomaisten ja EU:n virastojen edustajista koostuvassa teknisessä neuvoa antavassa ryhmässä, jotta niiden johdonmukainen kehittäminen varmistettaisiin.

4. EU:n yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön seuraavat vaiheet

Tähän mennessä saavutettu edistys toimii perustana tulevalle työlle ja erityisesti keskittymiselle jäljellä oleviin haasteisiin, mikä osoittaa, että sekä kansallisella että EU:n tasolla ponnistellaan EU:n yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön toteuttamiseksi. Keskeisimpiä tarpeita on tietojenvaihdon parantaminen sotilas- ja siviiliviranomaisten välillä. Puolustusvoimien mukaan saaminen ja niiden tietojen tunnistaminen, joita EU:n yhteisessä merialan tietojenvaihtoympäristössä voitaisiin vaihtaa siviili- ja sotilasviranomaisten välillä, on tärkeää, sillä sotilasviranomaisilla on hallussaan merkittävä määrä merivalvontatietoja.

Edellä mainituissa Marsuno-, BlueMassMed- ja Cooperation-hankkeissa on tunnistettu rajatylittävän ja monialaisen yhteistyön lisäämisen painopistealoja. Näihin aloihin kuuluvat muun muassa:

- Reaaliaikainen partioalusten ja -lentokoneiden sijaintien sekä toiminnallisten eritelmien jakaminen mahdollisimman nopean reagointikyvyn takaamiseksi joukkopelastusoperaatioissa ja/tai muissa merellä esiintyvissä tilanteissa.

- Yhteistyövälineet rajatylittävään kriisinhallintaan.

- Tietojen konsolidointi ja EU:n vesillä kulkevia epäilyttäviä aluksia koskevien tietojen vaihtaminen.

- Kansalliset huvivenerekisterit: jäsenvaltioiden välisten tietopyyntöjen automaattinen käsitteleminen.

On olennaisen tärkeää jatkaa nykyisten välineiden ja saavutusten käyttämistä alan tulevan kehittämisen perustana, jotta vältyttäisiin päällekkäisyyksiltä.

Jatkossa toteutettavilla toimilla pyritään helpottamaan tietojenvaihtoa, minkä vuoksi niillä ei luoda uusia tiedonkeruuta koskevia velvoitteita eikä anneta vaihdettavia tietoja koskevia määräyksiä. Näistä asioista päättää tietojen omistaja.

Komissio aikoo ryhtyä seuraaviin lisätoimiin.

· Komissio aikoo vuonna 2014 tutkimuksen ja kehityksen seitsemännen puiteohjelman puitteissa käynnistää hankkeen EU:n yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön testaamiseksi suuressa mittakaavassa ja erityisesti siviili- ja sotilasviranomaisten välillä. Lisäksi komissio aikoo tukea Euroopan unionin tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmasta rahoitettujen innovaatioiden käyttöönottoa.

· Komissio aikoo tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laatia vuoden 2016 loppuun mennessä EU:n yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön käsikirjan, joka sisältää hyödyllisiä tietoja sen täytäntöönpanosta ja parhaita käytäntöjä koskevia suosituksia. Suosituksilla on muun muassa tarkoitus edistää monialaisen tietoisuutta lisäävän tietojenvaihdon kulttuuria merivalvontaan osallistuvien kansallisten viranomaisten keskuudessa. Käsikirjaan sisällytetään myös ohjeita siitä, miten asianomaisten viranomaisten on suositeltavaa käsitellä henkilötietoja tai kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Käsikirjassa on tarkoitus ottaa huomioon erilaisten valmistelevien toimien tulokset. Näitä toimia ovat muun muassa tutkimuksen ja kehityksen seitsemänteen puiteohjelmaan liittyvä hanke ja pilottihankkeet, kuten Marsuno, BlueMassMed ja yhdennetyn meripolitiikan nojalla rahoitettu hanke SafeSeaNetin kehittämiseksi tukemaan yhteistä merialan tietojenvaihtoympäristöä ja muita yhteisöjä.

· Komissio aikoo tukea toimenpiteitä merivalvontajärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistavien standardien kehittämiseksi, ylläpitämiseksi ja levittämiseksi. Tällaiset standardit helpottavat merialaa koskevien tietojen vaihtamista valvontaviranomaisten välillä ja IT-ratkaisujen kehittämistä, joka on suuri haaste jäsenvaltioiden välisen yhteistyön, alan kehityksen ja kilpailukyvyn kannalta. Standardeihin kuuluisi sellaisen yhteisen tietomallin[18] käyttäminen, joka perustuu EU:n lainsäädännössä jo esitettyihin ja edellytettyihin teknologisiin ratkaisuihin ja toimii käännöstyökaluna eri merivalvontatietojärjestelmien ja erityisesti siviili- ja sotilasviranomaisten järjestelmien välillä. Julkisille palveluille määritellään vuoden 2017 loppuun mennessä yhteentoimivuusratkaisuja eurooppalaisille julkishallinnoille koskevassa ohjelmassa (ISA-ohjelma) Euroopan digitaalistrategian puitteissa kehitetyn Euroopan yhteentoimivuuden viitearkkitehtuurin mukainen tekninen viitearkkitehtuuri. Myös eritelmiä nykyisillä IT-järjestelmillä[19] tapahtuvan virtuaalisen yhteistyön tukemiseksi tarvitaan.

· Jäsenvaltioita olisi samalla kannustettava jatkamaan tarvittaessa merivalvontatietojärjestelmiensä nykyaikaistamista ja parantamaan edelleen tietojenvaihtoa merivalvontaan osallistuvien viranomaisten välillä. Pienten parannusten tekemiseen on saatavilla rahoitusta EU:n tasolla.

· Jäsenvaltioiden olisi myös otettava toimivaltaiset tietosuojaviranomaiset mukaan asiaan liittyviin toimiinsa mahdollisimman aikaisin, jotta varmistetaan, että operatiiviset keinot ja tavoitteet ovat kansallisten tietosuojavaatimusten mukaisia. Etukäteen toteutetuilla vaikutusten arvioinneilla voisi tukea kansallisia aloitteita sen varmistamiseksi, että käyttöön otetaan mahdollisimman tehokkaat ja kustannustehokkaat menettelyt.

· Komissio aikoo jatkaa nykyisen alaa koskevan EU:n tason lainsäädännön tarkistamista poistaakseen mahdolliset jäljelle jääneet esteet monialaiselle tietojenvaihdolle varmistaen samalla asiaan liittyvien tietosuojavaatimusten noudattamisen. Vaikka komissio uskoo, että suurin osa esteistä on poistettu, niitä saattaa edelleen olla jäljellä kansallisella tasolla. Se, ettei niitä ole saatu poistettua, voi johtua jäsenvaltioiden viranomaisten organisaatiorakenteista.[20]

· EU:n yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön hallinnointiin vaadittavia hallintorakenteita ja erityisesti kansallisten viranomaisten välisten palvelutasosopimusten tarvetta on pohdittava edelleen.

Komissio aikoo myös vuoteen 2018 mennessä ottaa käyttöön uudelleenarviointimenettelyn, jolla arvioidaan EU:n yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön täytäntöönpanoa ja lisätoimien tarvetta.

Komissio korostaa, että on jäsenvaltioiden vastuulla varmistaa niiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuuluvien vesialueiden ja tarvittaessa avomerialueiden tehokas valvonta. Viranomaisten välillä tapahtuvan käytännön merivalvontatietopalvelujen vaihtamisen toteuttaminen on jäsenvaltioiden vastuulla, mutta EU:n virastot voivat helpottaa ja tukea kyseisiä menettelyjä joiltakin osin.  Tästä syystä tietojenvaihdon operatiivinen täytäntöönpano on hajautettava suurelta osin kansallisille viranomaisille toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Samalla on tarpeen toteuttaa EU:n tason toimenpiteitä, koska tietojenvaihtoon liittyy myös kansainvälinen ulottuvuus, johon yleensä sisältyy paikallisen tai merialueen tason yhteistyötä. Lisäksi joidenkin tietojen vaihtamiseen liittyvistä säännöistä ja vaatimuksista säädetään jo EU:n tasolla. Komission olisi siten nykyisen EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon ja toimivuuden varmistamisen lisäksi jatkettava toimintaansa EU:n yhteiseen merialan tietojenvaihtoympäristöön liittyvän prosessin edistäjänä ja yhteensovittajana parantaakseen ja edistääkseen edelleen merkityksellisten tietojen vaihtamista merivalvontaan osallistuvien siviili- ja sotilasviranomaisten välillä ja varmistaakseen merivalvontajärjestelmien yhteentoimivuuden EU:n tasolla nykyisten järjestelmien ja ratkaisujen perusteella ilman uuden järjestelmän luomista.

5. Päätelmä

EU:n yhteinen merialan tietojenvaihtoympäristö on suunnitellun EU:n meriturvallisuusstrategian tärkeä osatekijä ja täyttää sen periaatteet ja tavoitteet monialaisena, johdonmukaisena ja kustannustehokkaana aloitteena. Se on olennaisen tärkeä merivalvontatoimien tukemiseksi EU:n merialalla. Jatkotoimenpiteissä noudatetaan edelleen ensisijaisia päällekkäisyyden välttämisen ja tehokkaiden ja kustannustehokkaiden ratkaisujen käyttämisen periaatteita. Jatkotoimenpiteet perustuvat lisäksi tässä tiedonannossa esiteltyihin toimenpiteisiin ja kaikkien jäsenvaltioiden viranomaisten ja toimintojen sekä asianomaisten virastojen keräämään huomattavaan kokemukseen. Tässä vaiheessa komissio ei katso tarpeelliseksi käynnistää monialaista säädösaloitetta.

EU:n yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristön täytäntöönpano vaatii edelleen työtä sekä EU:n että kansallisella tasolla.

Kansallisella tasolla on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että mainitunkaltainen tietojenvaihto voi toteutua asianomaisten viranomaisten ja etenkin siviili- ja sotilasviranomaisten välillä. Komissio kannustaa siksi jäsenvaltioita oppimaan toisiltaan ja hakemaan innoitusta kokemuksista, jotka on saatu useissa valtioissa jo käytössä olevien kansallisten yhteensovittamismekanismien käyttöönotosta, ja panemaan täytäntöön yhteisen merialan tietojenvaihtoympäristö kansallisella tasolla sen toimintamallin mukaisesti, joka kehitettiin EU:n tasolla EU:n yhteistä merialan tietojenvaihtoympäristöä varten, ja nykyisiä tietojenvaihtomekanismeja täysimääräisesti hyödyntäen.

Komissio pyytää Euroopan parlamenttia ja neuvostoa antamaan poliittista ohjausta ja vahvistamaan halukkuutensa tukea tässä tiedonannossa esitettyjä ehdotuksia.

[1]              Komission ja EEA:n yhteinen tiedonanto, annettu 6 päivänä maaliskuuta 2014. Join (2014) 9 final.

[2]              KOM(2009) 538 lopullinen ja KOM(2010) 584 lopullinen.

[3]              Ks. esimerkiksi Euroopan ministerien vuonna 2013 antama ja ministerineuvoston hyväksymä Limassolin julkilausuma ja merivalvonnasta vuosina 2009‒2013 annetut neuvoston päätelmät, joihin viitataan myös vaikutusten arvioinnissa.

[4]              Merivalvontatietoja, joihin sovelletaan tietosuojasäännöksiä, ovat esimerkiksi kapteenia ja muita miehistön jäseniä koskevat tiedot. Tällaisissa tapauksissa tietoja voidaan vaihtaa vain hyvin poikkeuksellisia tarkoituksia varten ja tietojenvaihto olisi tietojen minimoinnin periaatteen mukaisesti rajattava tilanteisiin, joissa sille on määritelty operatiivinen tarve.

[5]              Direktiivi 95/46/EY, neuvoston puitepäätös 2008/977/YOS ja asetus (EY) N:o 45/2001.

[6]              Yhteentoimivuus tarkoittaa sitä, että tietoja voidaan lähettää automaattisesti yhden merivalvontaviranomaisen järjestelmästä toiseen.

[7]              Tämän tiedoksiannon 3 kohdassa tarkoitetut valmistelevat toimet ja hankkeet.

[8]              Komission päätös 2009/584/EY.

[9]              SafeSeaNet, CleanseaNet, Euroopan kaukotunnistuksen ja -seurannan (LRIT) tietokeskus ja THETIS.

[10]             Direktiivi 2010/65/EU.

[11]             Asetus (EU) N:o 952/2013.

[12]             Asetus (EU) N:o 1380/2013.

[13]             www.emodnet.eu

[14]             www.bluemassmed.net, www.marsuno.eu, http://www.coopp.eu/

[15]             Espanja, Italia, Kreikka, Malta, Portugali ja Ranska.

[16]             Belgia, Latvia, Liettua, Norja, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Viro sekä Venäjä tarkkailijan asemassa.

[17]             Bulgaria, Espanja, Irlanti, Norja, Portugali, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Viro.

[18]             Eli luettelo asiaan liittyvistä käsitteistä, merkityksistä, nimeämiskäytännöistä, tietomuodoista ja tietojen välisistä suhteista.

[19]             Pikaviestit, videoiden suoratoisto, video- ja äänikonferenssit.

[20]             Yleinen valmistelevien toimien yhteydessä havaittu este on se, että jäsenvaltioiden merivalvontavirkamiesten tehtävät rajoittuvat yhdelle sektorille, mikä estää heitä tekemästä yhteistyötä ja vaihtamasta tietoja muiden viranomaisten kanssa. Komissio aikoo tämän vuoksi edistää näiden lainsäädännöllisten rajoitusten poistamista kansallisella tasolla.