6.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 67/6

1.1

EU:lla, sen jäsenvaltioilla ja eurooppalaisella kansalaisyhteiskunnalla on uskomattoman paljon kokemusta siirtymästä. Tätä kokemusta olisi hyödynnettävä nykyistä paremmin, jotta Euroopassa, EU:n naapurivaltioissa ja kaikkialla maailmassa saavutettaisiin muutoksiin pohjautuva vakaus.

1.2

EU on omaksumassa johtoroolin YK:ssa parhaillaan vuoden 2015 jälkeisistä kehitystavoitteista käytävissä keskusteluissa, ja sen tulee ajaa yhteisvastuuseen ja johdonmukaisiin toimintalinjoihin perustuvia konkreettisia edistysaskelia. Tämä ja aiemmat asiaa koskevat ETSK:n lausunnot on otettava huomioon (1).

1.3

EU:ssa kertynyttä ja EU:n saatavilla olevaa siirtymäkokemusta on hyödynnettävä käytännössä. EU:n tulee systematisoida entistä paremmin myönteiset ja kielteiset kokemukset siirtymästä, saatavilla olevat tukivälineet sekä tiedot asianomaisista toimijoista. On laadittava toimintasuunnitelma siirtymävaiheista kertyneen kokemuksen hyödyntämiseksi suunnitteluprosessissa. European Transition Compendium -tietokanta ja muut tuoreissa EU:n asiakirjoissa esitetyt ehdotukset tulee saattaa toimintavalmiiksi viipymättä.

1.4

EU:n ulkopolitiikkaa on vahvistettava, ja siitä on tehtävä yhä osallistavampaa ja avointa, tehokasta ja johdonmukaista. Politiikalla on tähdättävä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien (mukaan lukien yhdistymisvapaus ja rauhanomaisen kokoontumisen vapaus) sekä oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen. Sen avulla on autettava luomaan demokraattinen ympäristö, joka mahdollistaa yksityisten ihmisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumisen politiikan muotoiluun sekä sen täytäntöönpanon seurantaan. Pitkän aikavälin lähestymistapa on tarpeen.

1.5

EU:n ja sen kumppanimaiden kansalaisyhteiskunnilla ja poliittisilla toimijoilla on oltava keskeinen rooli. Kumppanuussopimuksia, tukiohjelmia ja avustuksia ei pitäisi hyväksyä käymättä järjestelmällistä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan – erityisesti järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan – kanssa EU:n kumppanuusperiaatteen mukaisesti. Erityistä painoa olisi pantava vuoropuhelulle kumppanimaiden erilaisten sosiaaliryhmien, kuten vähemmistöjen ja syrjäisten alueiden asukkaiden, kanssa sekä näiden osallistamiselle.

1.6

Tätä nykyä monet potentiaaliset kestävän kehityksen edistäjät eivät voi saada EU:n tukea syrjivien hallinnollisten ja muiden sääntöjen takia. Jotta toimijat, jotka jäävät nykyisissä arvioinneissa taustansa vuoksi heikommalle huomiolle, voidaan saada tasavertaisina mukaan, tarvitaan positiivista syrjintää (jonka yhteydessä ei sallita minkäänlaista manipulointia) ja vaatimus siitä, että kehityshankkeisiin on kutsuttava mukaan kumppanitahoja, joilla on tuoretta kokemusta siirtymävaiheista. Hankkeiden ja tulosten laadun on oltava ensisijainen tekijä.

1.7

On käynnistettävä uusia yhteistyömekanismeja ja laajennettava nykyisiä – ks. erityisesti kohdat 3.3.4, 3.3.6, 3.3.7 ja 3.3.8; esim. globaali Twinning, Taiex, Erasmus+, uusi kokemustenvaihdon foorumi.

1.8

Autoritaarisiin hallintoihin liittyvät toimijat ja/tai epädemokraattiset käytännöt (esim. GoNGO-kansalaisjärjestöt, Yellow Unions jne.) olisi suljettava tuen ulkopuolelle.

1.9

Kumppanimaissa olisi kaiken kaikkiaan tuettava kattavasti laajaa läpileikkausta yhteiskunnasta.

1.10

Demokraattista muutosta, kestävää kehitystä, osallistavaa talouskasvua ja vakaita markkinoita sekä näihin liittyen hyvinvoinnin ja työllisyyden parantamista voidaan parhaiten tukea hyvällä hallinnolla ja vahvalla oikeuksiin perustuvalla lähestymistavalla. Käytäntö osoittaa, että vahva kansalaisyhteiskunta – etenkin kun se on järjestäytynyt – on onnistumisen paras tae.

2.1

ETSK kannattaa laajaa näkemystä kestävästä kehityksestä. Kuten EU:n neuvosto on todennut, tähän liittyvät esimerkiksi "demokraattinen hallinto, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate, taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi sekä rauha ja vakaus" (2).

2.2

Siirtymää voidaan lyhyesti luonnehtia vakauttamiseksi, demokratian tukemiseksi, instituutioiden ja valmiuksien kehittämiseksi, parhaiden käytäntöjen jakamiseksi ja uudistusten vakiinnuttamiseksi, jotta muutoksesta tulee pysyvää. Se perustuu yksilöiden, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, valtaapitävien ja muiden toimijoiden yhteisvastuuseen ja toimiin.

2.3

ETSK on jo aiemmin käsitellyt useita siirtymäyhteiskuntien kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviä näkökohtia (3). Käsillä olevassa lausunnossa on tarkoitus mennä olemassa olevia lähteitä pidemmälle ja myös tuoda esille Liettuan EU-puheenjohtajuuskauden erityisiä sekä Euroopan kansalaisyhteiskunnan yleisiä kiinnostuksen kohteita (mm. panos Vilnassa marraskuussa 2013 pidettävään itäisen kumppanuuden huippukokoukseen ja EU:n kehitysyhteistyöpäivään).

2.4

Nykyistä politiikkaa on syytä ajantasaistaa myös EU:n kumppanimaiden viimeaikaisen kehityksen johdosta. ETSK kantaa edelleen huolta useissa EU:n itäisissä naapurimaissa, Euromed-maissa ja muissa kumppanimaissa tapahtuneen kehityksen pohjan kestävyydestä. Länsi-Balkanin alueella on tapahtunut lukuisia myönteisiä muutoksia (huom. Kroatian EU-jäsenyyden merkitys).

3.1.1

Jotta saadaan aikaan kestäväpohjaisia muutoksia, olisi samoihin alueisiin tai politiikanaloihin kohdistuvia EU:n eri toimintalinjoja, ohjelmia ja toimia koordinoitava nykyistä paremmin lisäsynergioiden luomiseksi ja johdonmukaisuuden säilyttämiseksi. EU:n ulkoisen toiminnan kapasiteettia tulee edelleen kehittää, jotta päästään siihen, että yhteisille eurooppalaisille arvoille ja tavoitteille voidaan antaa tehokasta tukea aidosti eurooppalaisessa mittakaavassa (4).

3.1.2

"Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta" on valvottava ja se on varmistettava entistä tarkemmin. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan (sellaisena kuin se on muutettu Lissabonin sopimuksella) mukaisen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden velvoitteen on oltava politiikan ja täytäntöönpanon ytimenä ulkoisen toiminnan välineiden kaikissa säännöksissä, ja sitä tulisi siksi nimenomaisesti soveltaa kaikissa EU:n politiikoissa, ohjelmissa ja toimissa. Uusien EU-aloitteiden johdonmukaisuus on arvioitava 100 prosentissa tapauksista. Kaikkien ohjelmien (samoin kuin niiden arvioiden ja budjettikohtien) tulisi heijastaa EU:n kansainvälisiä sitoumuksia ja velvoitteita, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja kehitystä (mukaan lukien YK:n yhteisesti hyväksymä periaate ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan soveltamisesta kehitysyhteistyössä), ja niiden tulisi keskittyä kaikkein syrjäytyneimpiin ja heikoimmassa asemassa oleviin ihmisryhmiin. On myös tärkeää valvoa, että kun siirtymäprosessissa ja EU:hun integroitumisessa tapahtuu yhdellä alalla myönteistä kehitystä, siihen ei liity kielteistä kehitystä muilla aloilla.

3.1.3

Tarvitaan yhteinen foorumi, jossa voidaan antaa käyttäjäystävällisesti kokonaiskuva EU:n tai sen jäsenvaltioiden tarjoamista välineistä (esim. avustukset, tarjouskilpailut ja ohjelmat), joilla on välittömiä tai välillisiä ulkoisia vaikutuksia. Tulisi harkita jonkinlaista yhteistoimintaa tai yhteistyötä Sinun Eurooppasi -portaalin kanssa. On myös pyrittävä tarjoamaan pienemmille (myös paikallistason) organisaatioille suunnattua tietoa. EU:n jäsenvaltioiden ja siirtymäyhteiskuntien instituutioiden tulisi niin ikään kuulua kohderyhmiin. Foorumiin tulisi liittyä uutiskirje tai esimerkiksi Twitter-syöte.

3.1.4

EU:n tulisi pyrkiä kokoamaan yhteen ja koordinoimaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimintaa kumppanimaissa sekä luomaan synergiaa niiden välillä. Pitäisi myös välttää liiallista sisäistä kilpailua. Jäsenvaltiot voisivat harkita vastuun jakamista, kun ne kehittävät yhteisen ulkoisen yhteistyön muotoja (siirtymäkoordinaattorit, käännöskeskukset, oikeudellista apua tarjoavat keskukset, oppilaitokset yms.) omalla alueellaan tai kumppanimaissa.

3.2.1

EU:n ulkoisen toiminnan mekanismeista on tehtävä mahdollisimman osallistavia, avoimia ja osallistumiseen kannustavia, jotta voidaan varmistaa yhteinen sitoutuminen kehittämiseen ja yhteistyöhön. Nykyisellään niissä on puutteita. Olisi tutkittava kumppanuusperiaatteen potentiaalia saattaa kansalaisyhteiskunnan edustajat ja viranomaiset yhteen sekä tämän soveltamista esim. avustusten saamisen ennakkoedellytyksenä.

3.2.2

Pitkäjänteinen sitoutuminen uudistuksiin edellyttää kansalaisyhteiskunnan ja poliittisten piirien tiivistä ja mieluiten järjestelmällistä osallistumista. Ks. myös kohta 1.5. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden – mm. sekä EU:n että kumppanimaiden työmarkkinaosapuolten – tulee osallistua kaikkien kehittämis- ja yhteistyötoimien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Nykyisiä kumppanuuksia on lujitettava ja uusia edistettävä.

3.2.3

ETSK antaa mielellään oman panoksensa, ja sen kumppanit ympäri maailmaa sekä mahdollisesti jo toimivat foorumit muodostavat arvokkaan resurssin.

3.2.4

EU:n on tehostettava ponnistelujaan sekä omien toimijoidensa että kumppanitahojen toimijoiden valmiuksien kehittämiseksi. Keinoiksi käyvät rahallinen tuki, kokemusten vaihto, koulutuksen tarjoaminen ja muut toimet tai ohjelmat.

3.2.5

Erilaisille valtiovallan alaisille toimijoille ja valtiovallasta riippumattomille toimijoille tulee taata yhtäläiset osallistumismahdollisuudet sekä EU:ssa että kumppanimaissa. Kaikenlainen välitön ja välillinen syrjintä, jota sitkeästi edelleen esiintyy, olisi kitkettävä pois. Tällä viitataan mm. kohtuuttoman tiukkoihin tukikelpoisuusehtoihin; hankkeen kokoa ja teknisiä seikkoja koskeviin vaatimuksiin; hallinnointisääntöihin liittyvään syrjintään, kuten samoissa hankkeissa työskentelevien asiantuntijoiden palkkioiden ja/tai verotuksen eroihin; yhteisrahoitusvaatimuksiin (ongelmat luontaissuoritusten hyväksynnässä) ja tulosten vääristymiseen kansallisen edunvalvonnan johdosta (5). Ks. kohta 1.6.

3.2.6

Vuosisatamme tarjoamia teknisiä mahdollisuuksia, kuten sähköistä hallintoa, olisi hyödynnettävä ja edistettävä laajemmin vuoropuhelussa ja osallistumisessa. Voitaisiin laatia erityinen Democracy Assistance 2.0 -ohjelma.

3.3.1

Nykyistä EU:n ja siihen liittyvien rahoituksen ja tukimahdollisuuksien järjestelmää kritisoidaan usein turhasta monimutkaisuudesta. ETSK suhtautuu myönteisesti kaavailuihin EU:n ulkoisten rahoitusvälineiden, kuten Euroopan naapuruusvälineen, yksinkertaistamiseksi ja virtaviivaistamiseksi vuodesta 2014 alkaen ja kannattaa varojen yhdistämistä.

3.3.2

Laatu on tärkeintä. Nimenomaan siirtymää koskevaa kokemusta ja kykyä ymmärtää kumppanimaan tarpeita ja mukautua niihin olisi arvioitava objektiivisesti, ja tämän tekijän olisi oltava tärkeämmällä sijalla kuin aiemman kokemuksen EU-hankkeiden toteuttamisesta.

3.3.3

EU:lle siirtymästä kertynyttä kokemusta olisi hyödynnettävä nykyistä paremmin EU:n ulkopolitiikkoja (mm. kehitysyhteistyöpolitiikkaa) muotoiltaessa (6). Kaikkia menestystarinoita ja saatuja opetuksia olisi tarkasteltava järjestelmällisesti ja analysoitava yksityiskohtaisesti. Päätelmiä on hyödynnettävä, ja ne on toiminnallistettava täydellisesti ja sisällytettävä ohjelmakauteen. Tarvitaan konkreettisia jatkotoimia: kyseistä tietämystä tulee hyödyntää mm. toimenpideohjelmia suunniteltaessa sekä hankeavustuksia ja hankkeiden kokoa arvioitaessa ja avustuksia osoitettaessa.

3.3.4

European Transition Compendium -tietokanta tulee saattaa toimintavalmiiksi, ohjelmointitarkoituksiin käyttö mukaan lukien, ja siihen tulee sisällyttää myös tietokanta valtiovallan alaisen sektorin ja valtiovallasta riippumattoman sektorin asiantuntijoista, joilla on siirtymävaiheista kertynyttä kokemusta. Sen tulisi olla kiinnostava asiantuntijoita etsiville kumppanitahoille ja sitä olisi tehtävä laajalti tunnetuksi erityisesti kumppanimaissa. Euroopan komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon tulisi valmistella kaikkien EU:n valtuuskuntien käyttöön tarkistusluettelo siitä, kuinka käyttää Compedium-tietokantaa ohjelmasuunnittelussa (se voitaisiin esimerkiksi määritellä sitovaksi tietolähteeksi asiantuntijoille, jotka osallistuvat EU:n toimiin).

3.3.5

Euroopan komission tulisi laatia toimintasuunnitelma siitä, kuinka EU:n rikkaita siirtymäkokemuksia voidaan paremmin hyödyntää ohjelmasuunnittelussa. Näin autettaisiin varmistamaan, että kokemusta hyödynnetään järjestelmällisesti aloilla, joilla se on relevanttia. Komission tulisi myös osoittaa riittävästi hallinnollisia resursseja suunnitelman täytäntöönpanoon.

3.3.6

Kun otetaan huomioon siirtymävaiheen kokemusten jakamista varten jo olemassa olevien välineiden suuri määrä, komission olisi suotavaa hallinnoida välineitä kattavasti esimerkiksi sateenvarjofoorumin tai -rakenteen avulla, jotta tiedot voitaisiin koota samaan paikkaan.

3.3.7

Kysyntäperusteisten EU:n asiantuntijavälineiden – kuten SOCIEUXin tai MIEUXin – laajentamista tulisi harkita. Tällaiset välineet ovat erinomainen keino vastata nopeasti kumppanimaiden tarpeisiin. Nykyisten tarveperusteisten kokemustenvaihtomekanismien ja muiden ohjelmien – etenkin Taiexin, Twinningin ja Erasmus+:n – maantieteellistä toiminta-aluetta on laajennettava maailmanlaajuiseksi (erityisesti AKT-maihin) vähentämättä kuitenkaan kaavailtua hankerahoitusta nykyisten ohjelmien piiriin kuuluvilta valtioilta.

3.3.8

Olisi käynnistettävä valtiovallasta riippumattomia organisaatioita koskeva Twinning/Trioing-toiminta, jolla tarkoitettaisiin kummitoimintaa, johon osallistuu vähintään yksi kumppani EU-15-maista, yksi kumppani EU-13-maista ja yksi kumppani kehitys- ja siirtymämaista (7). Lisäksi olisi tuettava kokemusten vaihtoa yksityisen sektorin edustajien keskuudessa.

3.3.9

Euroopan kehitysrahaston käytettävyyttä EU:n jäsenvaltioiden tuoreiden siirtymäkokemusten jakamiseksi tulisi parantaa.

3.3.10

Jotta EU:n ja sen jäsenvaltioiden kokemuksen avulla voidaan edistää tehokkaasti siirtymää, mainittujen tahojen on varmistettava asianmukainen rahoitus ja julkinen tuki. Lisäksi ETSK toistaa, että siirtymän sekä yksilöiden, kansalaisyhteiskunnan ja valtion roolin tulee olla yksi vuonna 2015 vietettävän kehitysyhteistyön eurooppalaisen teemavuoden teemoja.

4.1.1

Kestävä kehitys edellyttää mahdollisimman laajan yhteisymmärryksen saavuttamista kumppaniyhteiskunnissa. On oleellisen tärkeää tukea demokratiaa, hyvää hallintotapaa, perusvapauksia (kuten yhdistymisvapaus ja rauhanomaisen kokoontumisen vapaus, mielipiteen ilmaisun vapaus, riippumattomat tiedotusvälineet jne.), kansalaisvalistusta, epävirallista ja virallista koulutusta sekä oikeutta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta kaikissa yhteyksissä ja kaikilla hallintotasoilla.

4.1.2

Olisi kiinnitettävä enemmän huomiota toimien ja hankkeiden vaikuttavuuteen ja tuloksiin. Hankkeiden ohella on toteutettava hallinnollisia ja toiminnallisia ohjelmia sekä yksittäisille ihmisille suunnattuja tukitoimenpiteitä. Vaikutusten aikaansaamiseksi on parannettava koordinointia kumppanimaissa. Suunnitteluun tulee tarjota tukea ja neuvontaa.

4.1.3

EU:n kumppanimaiden ja niiden yhteiskuntien jokaisen jäsenen (myös esim. naisten ja vähemmistöryhmien) syrjimättömyys, yhdenvertainen kohtelu ja aloitteellinen osallistaminen on oleellinen yleisperiaate ja EU:n uskottavuuden edellytys. Toimien räätälöinti kumppanimaan tarpeiden mukaan on tietenkin välttämätöntä, ja sitä tulee parantaa. EU:n ei kuitenkaan pitäisi suhtautua "strategisesti tärkeisiin" maihin suopeammin vain kapea-alaisten, kestävään kehitykseen liittymättömien etunäkökohtien takia. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on kysymys, jonka edistämiseksi EU:n ja sen kumppanien on toimittava yhdessä.

4.1.4

EU:n edustajien on toimittava sekä välittäjinä / mahdollisuuksien luojana (analysoitava paikallisia tarpeita ja tuettava/edistettävä vuoropuhelua paikallisten sidosryhmien välillä) että asiantuntijoina (jaettava saamaansa kokemusta ja siirtymämaihin liittyvästä työstä saatuja opetuksia).

4.1.5

Kumppanimaissa olisi tuettava kattavasti laajaa läpileikkausta yhteiskunnasta. Nykyään EU:n tuen keskeisinä kohderyhminä nähdään valtion instituutiot ja eräissä tapauksissa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot (mm. työmarkkinaosapuolet), nuoriso ja tutkijat. Kestävä kehitys ja demokraattinen muutos edellyttävät kattavaa tukea ja tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja sen johtajien ja verkostojen "lähettiläiden", "moottorien/johtajien" tai "pysyvän muutoksen kasvojen" kanssa, mutta on myös mentävä tätä pidemmälle. Tarvitaan kumppanimaille ja niiden yhteiskunnille laajasti saatavilla ja nähtävissä olevaa yleistä tukea. EU:n yhdentymistä naapurimaiden kanssa ja sen niille antamaa tukea ei pitäisi nähdä vain pienen eliitin saamana hyötynä. Näkyvät parannukset esim. koulutuksen ja tieteen alalla (mm. ammatillisen koulutuksen uudistukset, lapsille suunnatut toimet (8)), vähäpäästöisen talouden edistämisessä, perusrakenteissa ja julkisissa ja sosiaalipalveluissa (mm. tieto- ja viestintätekniikka, terveyspalvelut, leikkikentät), ihmisarvoisten ja laadukkaiden työllistymismahdollisuuksien tarjoamisessa, sukupuolten tasa-arvon edistämisessä, sosiaalisesti ja taloudellisesti heikossa asemassa olevien väestöryhmien ja alkuperäiskansojen tukemisessa sekä yhteiskunnallisten liikkeiden ja liiketoiminnan kehityksen mahdollistavissa edellytyksissä (mm. työmarkkinaosapuolten vahvistuminen ja osallistumismahdollisuudet (9)) yms. edistävät muutosta ja laajentavat yhteisymmärrystä Eurooppa-myönteisestä suuntautumisesta.

4.1.6

Valtioissa, joissa vallitsee demokratiavaje, voi käydä niin, että virallisille elimille tai niiden kautta annettava rahoitus käytetään yhteiskunnallisten tarkoitusten sijasta valtajärjestelmän pönkittämiseen, eivätkä paikalliset kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, jotka edustavat aidosti demokraattisia arvoja, saa mahdollisuutta hakea rahoitusta. Eurooppalaisen demokratiarahaston (European Endowment for Democracy, EED) perustaminen on varmasti tärkeä ja kauan kaivattu askel. Rahasto ei kuitenkaan pysty yksin ratkaisemaan kyseessä olevia laajoja ongelmia. Osa ratkaisua on "kansalaisyhteiskunnan organisaatioista [tehtävä] kattava kartoitus", joka ulotetaan myös muihin tuen saajiin alueella (10). Tulee myös tukea entistä laajemmin ruohonjuuritason ja epävirallista kansalaisyhteiskuntaa ja aloitteita; useilla EU:n jäsenmailla on kokemusta joustavasta hankerahoituksesta. Samanaikaisesti tulee kasvattaa kansalaisyhteiskunnan kautta jaettavan tuen osuutta etenkin autoritaarisen hallinnon maissa.

4.1.7

Lisäksi tulee kiinnittää erityishuomiota siirtymätilanteisiin eteläisen ja itäisen Välimeren alueen maissa, missä demokratia, ihmisoikeudet ja naisten oikeudet ovat vakavasti uhattuina, sekä tarpeeseen vahvistaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioille ja naisjärjestöille suunnattua EU:n tukea.

4.1.8

EU:n tulee yleisesti ottaen analysoida huolellisesti kumppanimaidensa erilaiset hyödyntämisvalmiudet ja erityisominaisuudet ja mukautua niihin.

4.1.9

EU:n on jaettava kokemuksiaan siitä, miten voidaan taata kehitykselle – mm. kansalaisyhteiskunnalle – pysyvä ulkoinen ja sisäinen tuki sen jälkeen, kun siirtymän ensimmäiset vaiheet on läpäisty ja hyvinvointi on noussut verrattain korkealle tasolle.

4.2.1

Osallistavalla talouskasvulla ja vakailla markkinoilla sekä hyvinvoinnin ja työllisyyden kohentamisella ja talouden järkevällä vapauttamisella on oltava keskeinen rooli siirtymäyhteiskuntien kehittämisessä (vuoden 2015 jälkeisistä toimista käytävissä keskusteluissa esille tulleen "talouden siirtymän" käsitteen mukaisesti). On edistettävä turvallista ja suotuisaa investointiympäristöä ja suojeltava sitä kansainvälisin sopimuksin monenvälisillä foorumeilla, kuten WTO:ssa, OECD:ssä jne.

4.2.2

Kestävyyden avaintekijöitä ovat oikeusvaltioperiaate ja riippumaton oikeusjärjestelmä, jota ei voida horjuttaa korruptiolla tai diktaattorin toimilla. Riippumattomat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, joita ei pelotella, sekä tiedon saanti, sosiaaliturva ja mahdollisuudet kunnon työpaikkaan, tieteellinen ja tekninen yhteistyö, energiatehokkuus ja riippumattomuus energia-asioissa sekä ympäristön suojeleminen ovat kaikki erittäin tärkeitä seikkoja.

4.2.3

Kaupankäynnin edellytyksiä on parannettava, ja – silloin kun se on tarkoituksenmukaista – tulee käyttää pitkälle meneviä ja laaja-alaisia vapaakauppasopimuksia, joiden tavoitteena on "ylittää rajat", jotta voidaan edistää teknisten sääntöjen, periaatteiden ja vaatimusten lähentämistä tasaisesti EU:n vastaaviin sekä näiden täytäntöönpanoa. EU:n kumppanien tavoitteena tulisi olla vahva ja osallistava talous, jonka riippuvuus ulkopuolisesta avusta vähenee tasaisesti. Tälläkin alalla on ensiarvoisen tärkeää vaihtaa kokemuksia.

4.2.4

Vuoropuhelulle itsenäisten yritysten (samoin kuin ammattiliittojen ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden) kanssa ja niiden tukemiselle on annettava etusija, kun ollaan tekemisissä autoritaaristen hallintojen kanssa. Pk-yrityksille olisi kaikissa tapauksissa taattava tärkeämpi rooli kestävyysajattelun, oikeusvaltioperiaatteen ja talouskehityksen eteenpäin viejinä. Ulkomaisten sijoittajien neuvostoilla tai muilla kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kumppaneilla voi niin ikään olla oma roolinsa.

4.3.1

ETSK ja muut elimet ovat jo huomauttaneet, että EU:n, YK:n ja muiden kansainvälisten elinten tulee tehdä tiivistä ja tehokasta yhteistyötä vuoden 2015 jälkeisten kehitystavoitteiden laadittaessa.

4.3.2

EU:n tulee lisäksi ottaa huomioon muita viimeaikaisia kehitysaskelia, kuten avoimen hallinnon kumppanuuden (Open Government Partnership, OGP) solmiminen. (Aloite on erityisen merkityksellinen ETSK:lle ja kuvastaa edellä mainittua kumppanuusperiaatetta.) Suunnitellun transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP) ja muiden kyseisenlaisten sopimusten vaikutukset kehitysyhteistyöhön ja siirtymään on suunniteltava ja niitä on valvottava tarkasti.

4.3.3

EU:n arvoja noudattavien maailmanlaajuisten yksityisten yritysten ja ulkomaisten sijoittajien rooli ja näiden tarjoamat mahdollisuudet olisi hyödynnettävä paremmin ja niitä olisi edistettävä taloudellisten ja sosiaalisten perusoikeuksien kunnioittamisen osalta.

4.3.4

Olisi suunniteltava kattavan tutkimuksen laatimista maailmanlaajuisten säätiöiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden parhaista käytännöistä sekä niiden siirtymämaissa käyttämistä välineistä.