12.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 236/148

A.

katsoo, että kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen kuuluu olennaisesti Euroopan unionin perusarvoihin; toteaa olevansa vahvasti sitoutunut kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen ja pyrkivänsä tämän periaatteen yleismaailmalliseen hyväksyntään,

B.

ottaa huomioon, että Libyan hallitus on vastustanut kuolemanrangaistuksen lakkauttamista koskevia pyrkimyksiä, ottaa huomioon, että Libya kuului joulukuussa 2007 ja 2008 vähemmistöön, joka äänesti YK:n yleiskokouksen hyväksymiä päätöslauselmia vastaan, joissa kehotettiin keskeyttämään kuolemanrangaistuksen soveltaminen,

C.

ottaa huomioon, että Libya valittiin hiljattain YK:n ihmisoikeusneuvostoon, mikä merkitsee suurempaa vastuuta ihmisoikeuksien alalla,

D.

ottaa huomioon, että Cerene-sanomalehdessä, joka liitetään läheisesti Libyan johtajan Muammar al-Gaddafin poikaan Saif al-Islam al-Gaddafiin, kerrottiin 30. toukokuuta, että Tripolissa ja Benghazissa oli teloitettu 18 murhasta tuomittua henkilöä, joiden joukossa oli Tšadin, Egyptin ja Nigerian kansalaisia; panee merkille, että Libyan viranomaiset eivät ole julkistaneet heidän henkilöllisyyttään,

E.

ottaa huomioon mahdollisuuden, että kuolemantuomioita annetaan sellaisten oikeudenkäyntien perusteella, jotka eivät täytä kansainvälisiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin normeja,

F.

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka osapuoli Libya on, ja erityisesti sen 6 artiklan 2 kohdan, jonka mukaan valtioissa, jotka eivät ole poistaneet kuolemanrangaistusta, se ”voidaan langettaa vain vakavimmista rikoksista”,

G.

ottaa huomioon, että Libyan tuomioistuimet antavat yhä kuolemantuomioita, yleensä murhasta ja huumausaineisiin liittyvistä rikoksista, mutta se voidaan määrätä useista muistakin rikoksista, myös ilmaisun- ja kokoontumisvapauden rauhanomaisesta käyttämisestä,

H.

ottaa huomioon, että Libyassa vuosittain kuolemaan tuomittujen ja teloitettujen henkilöiden lukumäärästä ei ole käytettävissä virallisia tilastoja, toteaa, että eri lähteiden mukaan yli 200 henkilöä, joiden joukossa on ulkomaiden kansalaisia, odottaa Libyassa tällä hetkellä kuolemantuomion täytäntöönpanoa,

I.

ottaa huomioon, että ulkomaiden kansalaiset eivät yleensä saa ottaa yhteyttä oman maansa konsuliedustustoon eivätkä he saa oikeudenkäynnissä tulkkaus- tai käännösapua,

J.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu,

K.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on kehittänyt Libyan kanssa asteittaisen lähentymisen politiikkaa siitä lähtien, kun Libyan vastaiset pakotteet poistettiin vuonna 2003, ja vuoden 2007 lopussa se aloitti neuvottelut puitesopimuksesta,

L.

ottaa huomioon, että EU on käynyt Libyan kanssa epävirallista vuoropuhelua ja useita neuvotteluja, joiden tarkoituksena on allekirjoittaa myös maahanmuuttokysymykset kattava puitesopimus, ottaa huomioon, että nykyisiin neuvotteluihin on kuulunut ainakin seitsemän osapuolten välistä neuvottelukierrosta, joiden aikana ei ole saatu aikaan merkittävää edistystä tai Libya ei ole sitoutunut selvästi noudattamaan ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia,

M.

katsoo, että EU:n ja Libyan välisten suhteiden suurin este on edistyksen puute ihmisoikeuksista, perusvapauksista ja demokratiasta käytävässä vuoropuhelussa, erityisesti se, että Libya ei ole ratifioinut Geneven yleissopimusta, sekä Libyan hallituksen vihamielinen ulkopolitiikka varsinkin Euroopan valtioita kohtaan, ottaa huomioon, että Libyalla ei ole kansallista turvapaikkajärjestelmää, jonka avulla se voisi seuloa ja rekisteröidä pakolaiset ja myöntää turvapaikkahakijan aseman, vierailla vastaanottokeskuksissa ja tarjota sairaanhoitoa ja humanitaarista apua, ja että tästä työstä on vastannut YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu,

N.

ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun mukaan Libyassa on rekisteröity 9 000 pakolaista, jotka ovat kotoisin pääasiassa Palestiinasta, Irakista, Sudanista ja Somaliasta ja joista 3 700 on pääasiassa Eritreasta kotoisin olevia turvapaikanhakijoita, katsoo, että pakolaiset ovat jatkuvasti vaarassa tulla karkotetuiksi alkuperä- tai kauttakulkumaahansa Geneven yleissopimuksen perusteiden vastaisesti, minkä vuoksi he ovat vaarassa joutua vainotuiksi ja tapetuiksi, ottaa huomioon ilmoitukset pakolaisten säilöönottokeskuksissa tapahtuneista pahoinpitelystä, kiduttamisesta ja murhista sekä pakolaisten jättämisestä Libyan ja muiden Afrikan maiden välisille autioille rajoille,

O.

panee merkille, että Libyan viranomaiset määräsivät 8. kesäkuuta 2010 Tripolissa vuodesta 1991 toimineen YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimiston, jossa työskenteli 26 henkilöä, suljettavaksi, koska sen edustajien väitettiin syyllistyneen laittomiin toimiin,

P.

ottaa huomioon Libyalle on muiden assosiaatiosopimuksia allekirjoittaneiden maiden tapaan myönnetty 60 miljoonan euron kansallinen maaohjelma 2011–2013 aikajaksolle, minkä ansiosta se voi tarjota enemmän terveydenhuoltoapua ja torjua laitonta maahanmuuttoa,

1.

toistaa vastustaneensa kuolemanrangaistusta jo pitkään kaikissa tapauksissa ja olosuhteissa; muistuttaa EU:n vahvasta sitoutumisesta kuolemanrangaistuksen poistamiseen kaikkialla, ja korostaa jälleen kerran, että kuolemanrangaistuksen poistaminen edistää ihmisarvoa ja ihmisoikeuksien jatkuvaa kehittämistä;

2.

tuomitsee ankarasti 18 henkilön teloituksen 30. toukokuuta 2010 ja ilmaisee osanottonsa ja myötätuntonsa menehtyneiden perheille;

3.

pyytää Libyaa kertomaan 18 teloitetun henkilön nimet, mukaan lukien ulkomaiden kansalaisten nimet;

4.

kehottaa Libyan viranomaisia varmistamaan, että edellä mainittujen tapahtumien yhteydessä pidätetyille henkilöille taataan humaani kohtelu vankeudessa sekä oikeudenmukainen oikeudenkäynti kansainvälisen oikeuden mukaisesti samoin kuin heidän oikeutensa käyttää valitsemaansa lakimiestä ja syyttömyysolettaman noudattaminen;

5.

kehottaa Libyan viranomaisia edistämään toimia kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämiseksi;

6.

ilmaiseen syvän huolensa YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun Libyassa sijaitsevan toimiston sulkemisesta;

7.

kehottaa Libyan viranomaisia ratifioimaan viipymättä Geneven pakolaissopimuksen sekä sallimaan YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun toimet, joista esimerkkinä voidaan mainita kansallisen turvapaikkajärjestelmän luominen, Libyassa ja helpottamaan niitä;

8.

kehottaa jäsenvaltioita, jotka karkottavat maahanmuuttajia Libyaan yhteistyössä Frontexin (Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto) kanssa, lopettamaan karkottamiset välittömästi, jos on olemassa todellinen vaara, että kyseistä henkilöä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu;

9.

kehottaa komissiota ja neuvostoa ryhtymään toimiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 265 artiklan ja 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti, mikä edellyttää, että ”Euroopan parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa” Libyan kanssa käytävistä neuvotteluista; toistaa pyyntönsä saada kattavasti tietoa komission neuvotteluvaltuuksista tässä asiassa;

10.

vakuuttaa, että EU:n ja Libyan välisen yhteistyön ja sopimusten edellytyksenä on oltava, että Libya ratifioi ja panee täytäntöön Geneven pakolaissopimuksen ja muut keskeiset ihmisoikeuksia koskevat sopimukset ja pöytäkirjat;

11.

pitää myönteisenä sitä, että korkeimman oikeuden entisen puheenjohtajan Abdulrahman Abu Tutan johtama komitea on ryhtynyt uudistamaan rikoslakia, ja toivoo, että se voi esittää sitä koskevan raportin lähiaikoina; kehottaa Libyan viranomaisia käynnistämään vapaan ja demokraattisen kansallisen keskustelun kuolemantuomiosta, jotta Libya voisi osallistua maailmanlaajuiseen kuolemantuomion lakkauttamiseen tähtäävään muutosprosessiin;

12.

pitää myönteisenä Sveitsin kansalaisen Max Goeldin vapauttamista;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasioiden päävaltuutetulle, Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun virastolle sekä Libyan viranomaisille.