1.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 87/23

A.

ottaa huomioon, että parlamentti on todennut toistuvasti, että EU:n lainsäädäntö on mielekästä vain, jos sitä noudatetaan jäsenvaltioissa, ja että EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen noudattamista jäsenvaltioissa on näin ollen tehostettava; ottaa huomioon, että parlamentti on ehdottanut, että asiasta vastaava esittelijä antaa tilanneselvityksen parlamentille, kun saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika on umpeutunut,

B.

ottaa huomioon, että parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 17. toukokuuta 2006 direktiivin 2006/43/EY (jäljempänä ”direktiivi”) ja että saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu määräaika umpeutui 29. kesäkuuta 2008, sekä katsoo, että on tutkittava, onko lainsäädäntö saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä,

C.

katsoo, että komission julkaisemasta tulostaulusta käy kyllä ilmi, mitkä artiklat on pantu täytäntöön missäkin maassa, mutta se ei tarjoa tietoa siitä, millä tavalla täytäntöönpano on suoritettu tai täyttävätkö kansalliset määräykset direktiivissä asetetut vähimmäisnormit,

D.

katsoo, että direktiivin tavoitteena on ensinnäkin optimoida tilinpäätösten tilintarkastusten korkea laatu kaikkialla EU:ssa, mikä lisää luottamusta tätä raportointia kohtaan ja parantaa rahoitusmarkkinoilla vallitsevaa tilannetta, ja toiseksi luoda tilintarkastusalalle yhtäläiset mahdollisuudet sisämarkkinoilla,

E.

katsoo, että on tarkastettava, että direktiivin täytäntöönpano jäsenvaltioissa täyttää nämä kaksi tavoitetta,

1.

toteaa, että direktiivi hyväksyttiin vastauksena Enronin romahduksen aiheuttamaan kriisiin; korostaa, että tämänhetkinen rahoituskriisi tuo esiin korkealaatuisten kirjanpito- ja tilintarkastuskäytäntöjen merkityksen; pahoittelee, että vain kaksitoista jäsenvaltiota on saattanut direktiivin täydellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa komissiota varmistamaan, että direktiivi saatetaan välittömästi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön;

2.

panee huolestuneena merkille, että sellaisten ratkaisevien käsitteiden kuin ”yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö” (6) ja ”ketju” (7) saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on johtanut erilaisiin tulkintoihin jäsenvaltioissa; korostaa tässä yhteydessä, että direktiivissä otetaan käyttöön lukuisia kauaskantoisia velvoitteita, jotka kohdistuvat yrityksiin, jotka määritellään yleisen edun kannalta merkittäviksi yhteisöiksi, samoin kuin tilintarkastajiin, jotka tarkastavat kyseisten yrityksien kirjanpidon; panee edelleen merkille, että direktiivissä otetaan myös käyttöön lukuisia lisävelvoitteita, jotka kohdistuvat ketjun määritelmän kattamiin tilintarkastusyhteisöihin; panee merkille, että tarvitaan lisätarkastelua, mitä tulee ketjun määritelmän vaikutuksiin ja oikeudellisen selkeyden puuttumiseen yhteisöjen vastuun osalta, kun kyse on samaan ketjuun kuuluvien muiden yhteisöjen toimista; pelkää yleisesti, että moninaiset määritelmät aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta ja niiden noudattamisen korkeita kustannuksia ja vaikuttavat näin viime kädessä haitallisesti direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa tästä syystä komissiota jäsenvaltioita kuullen tarkastelemaan kattavasti määritelmien täytäntöönpanoa ja niiden käyttöönoton havaittavia vaikutuksia ja selventämään Euroopan unionin tämän alan pitkän aikavälin poliittisia prioriteetteja ja tapaa, jolla tämä voidaan parhaiten saavuttaa;

3.

panee merkille, että monet jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet täytäntöön direktiivin 41 artiklaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että jokaisella yleisen edun kannalta merkittävällä yhteisöllä on oltava tarkastusvaliokunta tai vastaava elin; katsoo, että vaatimus on tärkeä keino taata yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilinpäätösten lakisääteisten tilintarkastusten riippumattomuus;

4.

tähdentää viimeaikaisten kokemusten osoittavan, että usein tapahtuva ja korkealaatuinen vuorovaikutus tarkastusvaliokunnissa ja riippumattomien johtajien, hallintoneuvostojen ja tilintarkastajien välillä on tarpeen ja että liikkeenjohdon ulkopuolisten hallintoneuvoston jäsenten olisi harkittava tarkkaan mahdollisuutta pitää kokouksia siten, että liikkeenjohdosta vastaava johto ei olisi niissä läsnä;

5.

toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on pantu täytäntöön direktiivin vaatimus tilintarkastajien vaihtamisesta enintään seitsemän vuoden välein niinkin lyhyellä vaihtovälillä kuin kaksi tai kolme vuotta; suhtautuu epäilevästi siihen, parantaako näin lyhyt vaihtoväli yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilinpäätösten lakisääteisten tilintarkastusten laatua ja jatkuvuutta, ja huomauttaa, että lyhyet vaihtovälit estävät tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä saamasta selkeää käsitystä kyseisestä yhteisöstä;

6.

pahoittelee, että kaikissa jäsenvaltioissa ei ole otettu käyttöön direktiivissä edellytettyä julkista valvontaa; panee edelleen merkille, että niissä jäsenvaltioissa, joissa julkinen valvonta on otettu käyttöön, julkisen valvonnan muodoissa on merkittäviä eroja; toteaa, että direktiivin mukainen julkinen valvonta on organisoitava siten, että eturistiriidat vältetään; ihmettelee tämän seikan huomioon ottaen, täyttävätkö välittömästi kansallisiin hallituksiin yhteydessä olevat valvontaviranomaiset tämän edellytyksen;

7.

pitää hyvin tärkeänä, että direktiivin mukainen julkisesta valvonnasta vastaavien viranomaisten välinen yhteistyö toteutuu, koska valvontaviranomaisten välinen tiivis yhteistyö edistää jäsenvaltioiden lähentymistä ja voi ehkäistä hallinnollisten lisätaakkojen syntymisen erilaisten kansallisten menettelyjen ja edellytysten johdosta;

8.

korostaa, että noteerattuihin tytäryhtiöihin on tehtävä lakisääteiset tilintarkastukset; suosittelee, että kansallisessa lainsäädännössä säädettäisiin, että tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyjen tilintarkastajien olisi tehtävä lakisääteiset tilintarkastukset emoyhtiöille, joilla on tällaisia tytäryhtiöitä;

9.

katsoo, että direktiivin tilintarkastukseen liittyviä työpapereita koskevan 47 artiklan täytäntöönpanon osalta on huomattavan paljon epäselvyyttä; huomauttaa, että jäsenvaltiot voivat sallia tilintarkastukseen liittyvien työpapereiden tai lakisääteisten tilintarkastajien tai muiden niiden hyväksymien tilintarkastusyhteisöjen hallussa olevien muiden asiakirjojen siirron kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille, mutta on olemassa oikeudellisia ja tietosuojanäkökohtia, jotka on ratkaistava, jotta voidaan varmistaa, että tiedot, joita Euroopan unionin tilintarkastajat saavat asiakasyrityksiltä pysyvät luottamuksellisina eivätkä päädy julkisuuteen kolmansissa maissa, joissa nämä yritykset ovat noteerattu tai missä emoyhtiö on perustettu;

10.

kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti kaikkia kansallisia lakeja, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ratkaisemaan päättäväisesti ongelmat, joihin viitataan 1–9 kohdassa ja raportoimaan asiasta parlamentille kahden vuoden kuluessa; suhtautuu epäilevästi siihen, onko valittu menetelmä eli yhdenmukaistamisen vähimmäistaso oikea tapa saavuttaa tämän ja muiden sisämarkkinoihin liittyvien direktiivien tavoitteet, koska direktiivissä sallitut lukuisat poikkeukset lisäävät tilintarkastusmarkkinoiden sirpaloitumista; kehottaa komissiota käyttämään selkeitä käsitteitä yhdenmukaistamista toteutettaessa;

11.

huomauttaa, että kansainvälisten tilintarkastusstandardien hyväksymisen tarpeettomalla viivästymisellä voi olla epäsuotuisia vaikutuksia sääntely-ympäristöön, koska se lisää sirpaloitumista, mikä on direktiivin yleistavoitteen vastaista; vaatii komissiota näin ollen välttämään tarpeetonta viivyttelyä kansainvälisten tilintarkastusstandardien hyväksymisessä ja aloittamaan laajan ja julkisen kuulemismenettelyn niiden hyväksymisestä;

12.

katsoo, että EU:n lainsäädännön asianmukaisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon huolellinen valvominen ja tarkastaminen ovat olennaisen tärkeitä keinoja pyrittäessä parantamaan EU:n lainsäädännön soveltamista ja välttämään tarpeettomia liiallisen sääntelyn (gold plating) käytäntöjä, joihin esimerkiksi direktiivin 40 artikla saattaa johtaa, koska siinä luetellaan ohjeellisesti avoimuusraportin tietoja koskevat edellytykset;

13.

tukee sitä, että komissio ohjaa jäsenvaltioita ja tekee niiden kanssa yhteistyötä asianmukaisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, esimerkiksi hyödyntämällä kokouksia, joissa tarkastellaan saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, foorumina, jolla pyritään yhteisymmärrykseen tiettyjen yhteisön lainsäädännön säännösten täytäntöönpanosta; kannattaa vastaavuustaulukkojen käyttöä täytäntöönpanon yhteydessä keinona, jolla saavutetaan lähentymisen enimmäistaso; katsoo kuitenkin, että on tehtävä enemmän jäsenvaltioiden ohjaamiseksi täytäntöönpanoprosessissa ja niiden suuntaamiseksi kohti yhteisön lainsäädännön yksiselitteistä täytäntöönpanoa;

14.

korostaa voimakkaasti, että kaikki direktiivin soveltamisalan puitteissa toteutetut lainsäädäntöön rinnastettavissa olevat toimet voidaan hyväksyä vain noudattaen valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä ja tarvittaessa on toteutettava niiden vaikutusten arviointi;

15.

pitää myönteisenä yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen tilintarkastuksia tekeviin lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin sovellettavasta ulkoisesta laadunvarmistuksesta 6. toukokuuta 2008 annettua komission suositusta 2008/362/EY (8); kannattaa vakiintunutta käsitystä, jonka mukaan on tärkeää saada riippumaton ulkoinen laadunvarmistus direktiivin tavoitteen eli tilintarkastusten laadun ja julkaistujen taloudellisten tietojen uskottavuuden parantamisen mukaisesti; kannattaa lisäksi vakiintunutta käsitystä, jonka mukaan on erittäin tärkeää, että tilintarkastukset ja -tarkastajat ovat täysin riippumattomia ja puolueettomia;

16.

kehottaa komissiota edistämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kansallisia laadunvarmistusrakenteita, joilla taataan tilintarkastusyhteisöjen riippumaton ja puolueeton laadunvarmistus; korostaa tässä yhteydessä, että yhteisön lainsäätäjän on pitäydyttävä direktiivissä ja suosituksessa vahvistetuissa yleiskehyksen mukaisissa määräyksissä ja että alan tehtävänä on täydentää kyseisiä sääntöjä;

17.

ottaa huomioon tiettyjen kolmansien maiden tilintarkastajien ja tilintarkastusyksiköiden tilintarkastustoimintaa koskevasta siirtymäajasta 29. heinäkuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/627/EY (9); pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille kolmansien maiden tilintarkastajia koskevan kysymyksen johdosta toteutetuista jatkotoimista;

18.

toteaa, että jäsenvaltioiden korvausvelvollisuutta koskevien järjestelmien erot saattavat johtaa lainsäädännöllä keinotteluun ja vaarantaa sisämarkkinat, mutta on tietoinen tarkastusyhteisöjen ja niiden käsittelemien yhtiöiden kokoon liittyvästä erilaisesta altistumisesta riskeille; korostaa, että korvausvaatimukset ovat usein peräisin kolmansista maista, missä tällaisia riita-asioita ohjaavat pääsääntöisesti asianajotoimistojen niistä saamat palkkiot; ei halua päästää tällaista riita-asioiden kulttuuria EU:hun ja kehottaa etsimään perustavanlaatuisemman ratkaisun palkkioiden toivossa käynnistettyjen menettelyjen aiheuttamiin kielteisiin vaikutuksiin;

19.

ottaa huomioon lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen siviilioikeudellisen vastuun rajoittamisesta 5. kesäkuuta 2008 annetun komission suosituksen 2008/473/EY (10), jossa jäsenvaltioita kehotetaan rajoittamaan tilintarkastajien vastuuta ottaen asianmukaisesti huomioon niiden oma kansallinen lainsäädäntö ja olot; panee merkille myös suosituksen tavoitteen, joka koskee yrityksien ja tilintarkastusyhteisöjen yhtäläisten toimintaedellytyksien tukemista edistämällä jäsenvaltioiden lähentymistä tällä alalla; korostaa, että komission suosituksessa esitetty tavoite rajoittaa lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen vastuuta ei saa loukata joissakin jäsenvaltioissa noudatettavia yksityisoikeudellista vastuuta koskevia oikeudellisia periaatteita, kuten uhreille maksettavia korvauksia koskevaa periaatetta; korostaa, että nykyisen talous- ja rahoituskriisin vallitessa suosituksessa ei pitäisi asettaa kyseenalaiseksi lakisääteisten tilintarkastusten laatua tai luottamusta niiden merkitykseen; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille viimeistään vuonna 2010 suosituksen vaikutuksista ja sitä koskevista jatkotoimista – tässä yhteydessä on nimittäin erityisen tärkeää, edistääkö suositus jäsenvaltioiden lähentymistä ja missä määrin se sitä edistää direktiivin tavoitteiden mukaisesti; korostaa, että jos lisätoimet osoittautuvat tarpeellisiksi, komission on suoritettava vaikutusten arviointi, jossa arvioidaan tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen yksityisoikeudellisen vastuun rajoittamisen mahdollisia vaikutuksia tilintarkastusten laatuun, taloudellisiin turvajärjestelyihin ja tarkastusmarkkinoiden keskittymiseen;

20.

panee tyytyväisenä merkille komission aloittaman kuulemisen omistusoikeuksista tilintarkastusyhteisöissä ja odottaa mielenkiinnolla alan toimijoiden vastauksia;

21.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.