22.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/11

1)

vahvojen alue ja paikallisviranomaisten elinten tulee nojautua demokraattisen oikeutuksen ja vastuunalaisuuden periaatteelle. Tästä syystä alueiden komitea kehottaa kaikkien Euroopan maiden viranomaisia kehittämään ja laajentamaan paikallisen itsehallinnon periaatetta 15. lokakuuta 1985 annetun Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan mukaisesti sekä välttämään kansalaisten suoran osallistumisen rajoittamista paikallis- ja aluetasolla.

2)

EU:n laajentumisen myötä unionin yhteinen raja Venäjän kanssa on pidentynyt huomattavasti. EU:n tulee varmistaa hyvät suhteet Venäjään, joka on sen suurin naapuri. EU:n tulee tämän vuoksi tukea asianmukaisten hallintorakenteiden kehittämistä Venäjällä ei pelkästään federaation tasolla vaan myös alue- ja paikallistasolla. On unionin edun mukaista toimia avoimen, vakaan ja demokraattisen Venäjän puolesta, joka kykenee toimimaan strategisena kumppanina, puolustamaan yhteisiä arvoja, jatkamaan uudistuksia, vastaamaan käytännössä velvollisuuksistaan ja toimimaan yhdessä EU:n kanssa rakentavasti suhteissa uusiin itsenäisiin valtioihin.

3)

poliittisten julistusten toteuttamiseksi aidon kumppanuuden lähtökohtana tulee olla strategia ja toimintasuunnitelma, joilla on käytännön merkitystä. Tarvitaan käytännöllisiä ja konkreettisia toimia, jotta voidaan kohdata ne muutokset ja uudet haasteet, jotka liittyvät Euroopan unionin tuoreeseen laajentumiseen ja Venäjän-suhteisiin.

Paikallis- ja aluetasolla on tärkeää varmistaa kasvu, joka on tulevan hyvinvoinnin perusta, sekä sopeuttaa kehitys valtakunnantasoa alemmilla tasoilla vallitseviin vaihteleviin oloihin. Koulutus, ympäristö, liikenne, elinkeinoelämän edistäminen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä sekä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat aluekehityksen tärkeitä osatekijöitä, jotka edistävät kasvua sekä Venäjällä että EU:ssa ja vahvistavat paikallis- ja alueviranomaisten yhteistyötä.

4)

EU:n on lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota pohjoisen ulottuvuuden piiriin kuuluviin alueisiin, joilla kehitys ja kasvu olisi erityisen tarpeen, kuten Luoteis-Venäjään ja sen osana Kaliningradin alueeseen sekä Venäjän arktisiin alueisiin. Erityisen tärkeää on keskittyä vaikeisiin ilmasto-oloihin, jotka vaikuttavat elinkeinoelämän kehittymiseen, koulutukseen, terveyteen ja ympäristöön.

5)

on tärkeää todeta alueiden komitean keskittyvän niihin kohdealoihin, jotka kuuluvat alue- ja paikallisviranomaisten toimivaltaan. Valtiotason viranomaiset käsittelevät koko yhteiskuntaa koskettavia laajoja kysymyksiä. Alue- ja paikallisviranomaiset puolestaan kiinnittävät huomiota niihin aloihin, jotka ovat tiiviisti kansalaisten arkeen liittyvien yhteiskunnan osien kannalta merkittäviä.

6)

alueiden komitea tulee keskittämään aktiivisen osallistumisensa niihin käytännön kysymyksiin, jotka voidaan ratkaista EU:n ja Venäjän paikallisten ja alueellisten kumppaneiden konkreettisella yhteistyöllä. Kehittämällä alue- ja paikallistason yhteistyötä EU voi osaltaan edistää Venäjän talouden laajentuvaa ja välttämätöntä monipuolistumista, mitä reaalipääoman ja perusrakenteiden uudistamisen edellyttämien ulkomaisten suorien sijoitusten houkuttelu edellyttää. Alueiden komitea viittaa komission 10. helmikuuta 2004 julkaisemassa asiakirjassa KOM(2004) 106 lopullinen esittämään analyysiin, jonka mukaan byrokratian, finanssialan, asuntosektorin, kunnallisten palvelujen, terveysalan ja koulutuksen uudistamiseen on jatkuvasti panostettava huomattavasti. Kiirehtimällä Venäjällä välttämättömiä rakenteellisia, sosiaalisia ja institutionaalisia uudistuksia, voidaan sijoitus- ja liiketoimintaympäristöä parantaa ja nostaa tuotantoalan tuottavuutta.

7)

tiiviillä hanketason yhteistyöllä EU voi antaa panoksen hallinnon ja julkisten palvelujen uudistuksen tasapainoiseen toteuttamiseen sekä federaation että alueiden tasolla. Unioni voi samoin hanketasolla osaltaan vahvistaa henkilöstövoimavaroja alakohtaisin parannuksin. EU:n tulee jatkaa kansojenvälisten kontaktien edistämistä ruohonjuuritasolla, mm. koulutusalan kumppanuuksin,

1.1

toteaa pysyvän kumppanuusneuvoston huhtikuussa 2004 järjestetyn kokouksen päätelmien perusteella, että kumppanuus- ja yhteistyösopimus (PCA) muodostaa edelleen tärkeän ja vakaan perustan EU:n ja Venäjän yhteistyön kehittämiselle. Sopimuksessa määritellään kahdenvälisen yhteistyön puitteet ja luodaan kaikkein välttämättömimmät instituutiot kaikilla tasoilla yhteisistä asioista keskustelua ja päättämistä ajatellen sekä tietojenvaihtoa ja kiistojenratkaisua varten.

1.2

suhtautuu rakentavasti osuuteensa siinä työssä, jonka tavoitteena on luoda ja kehittää Pietarissa toukokuussa 2003 järjestetyssä huippukokouksessa määriteltyä neljää aluetta, jotka kattavat talouden sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeusvarmuuden, ulkoiseen turvallisuuteen liittyvän yhteistyön sekä tutkimuksen, koulutuksen ja niihin liittyen myös kulttuurin yhteisen alueen.

1.3

katsoo, että mainittujen neljän alan monet osa-alueet koskevat luonnollisesti myös paikallis- ja alueviranomaisia; kehottaa ottamaan alueiden komitean suoraan mukaan työhön, jonka tavoitteena on kehittää yhteisiä alueita komitean toimivaltaan kuuluvilla aloilla sekä aloja, joiden hallinnoinnissa noudatetaan avointa koordinointia.

1.4

toivoo, että alueiden komitean ja Venäjän välinen aiesopimus on nostanut esiin paikallis- ja aluetason yhteistyön kannalta sopivia erityisaloja.

1.5

odottaa kiinnostuneena Venäjän paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaa koskevan federaation lakiuudistuksen voimaantuloa vuonna 2006. Komitea uskoo uudistuksen edistävän mahdollista yhteistyötä EU:n ja Venäjän paikallisviranomaisten välillä erityisesti selkeyttämällä toimivaltaa rajatylittävän yhteistyön alalla. Euroopan neuvoston ja Venäjän jatkuvan vuoropuhelun perusteella AK luottaa täysin siihen, että myös Venäjällä esitetyt tuoreimmat lainsäädäntöehdotukset ovat Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan periaatteiden mukaisia.

1.6

toteaa Venäjän ja EU:n paikallis- ja alueviranomaisten yhteisten ongelmien kansalaisläheisiin ja hajautettuihin ratkaisumahdollisuuksiin liittyvän yhteistyön merkityksen.

1.7

katsoo, että parhaita käytänteitä koskeva tietojenvaihto paikallis- ja aluetasolla edistää demokratiaa sekä yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä.

1.8

panee tyytyväisenä merkille, että EU:n ja Venäjän paikallis- ja alueviranomaisten toteuttamista hankkeista saadut myönteiset tulokset lisäävät hyvään yhteistyöhön liittyviä toiveita.

1.9

korostaa, että hankkeiden kokeminen osapuolten yhteiseksi omaisuudeksi on tärkeää ja välttämätön edellytys paikallis- ja alueviranomaisten kestävälle yhteistyölle.

2.1.1

kehottaa EU:ta ja Venäjää tekemään yhteistyötä molempia osapuolia kiinnostavilla aloilla paikallis- ja aluetasolla. Yhteistyöalat ovat alueiden komitean ja Venäjän aiejulistuksen perusteella moninaiset: kulttuuri, sosiaalitoimi, alueellinen talous, ympäristö, liikenne, maanviljely, tutkimus ja elinkeinoelämän edistäminen ovat aloja, joilla konkreettisia toimia voitaisiin esittää. Samalla ne muodostavat kokonaisuutena olennaisen osan siitä hajautetun hallintotason viranomaisten vastuualasta, joka liittyy paikallis- ja aluekehitykseen.

2.1.2

katsoo, että terveydenhuolto ja etenkin kansanterveys ovat olennainen yhteiskunnan kasvumahdollisuuksiin vaikuttava tekijä ja tärkeä osa paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaa. Terveydenhuoltoa ei suoraan mainita aiejulistuksessa, mutta sillä on yhteyksiä sosiaalialaan, ja se vaikuttaa sekä suoraan että epäsuorasti muihin aloihin. Tästä syystä se on muille aloille tärkeä perusta, joka luo ja ylläpitää osaltaan yhteiskunnan vakautta.

2.1.3

odottaa, että alueiden komitea komission käytännön tuella sekä unionin ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimusta (PCA) noudattaen ja yhteistyössä Venäjän paikallis- ja alueviranomaisten edustajien kanssa luo uuden yhteistyövälineen. Kyseessä on yhteisymmärryspöytäkirjan (Memorandum of Understanding) muotoon laadittu standardisopimus sekä asianmukaiset suuntaviivat, jotka voisivat tarjota perustan EU:n jäsenvaltioiden ja Venäjän paikallis- ja alueviranomaisten konkreettisille yhteistyösopimuksille. Unionin ja Venäjän paikallis- ja alueviranomaisille avautuu näin kiinnostavia ja motivoivia näkymiä, mikä voi vahvistaa alhaalta ylös suuntautuvaa prosessia ja poistaa virkavaltaisuuden muodostamia esteitä.

2.1.4

pyytää, että EU:n ja Venäjän paikallis- ja alueviranomaiset ryhtyvät kohdealueilla konkreettiseen yhteistyöhön ja aloittavat hankkeita ja kumppanuuksia, joissa otetaan huomioon alueiden komitean ja Venäjän aiesopimuksessa mainitut yhteistyöalueet. Yhteistyöalueiden luettelo ei ole tyhjentävä, vaan sitä voidaan täydentää yksittäisten venäläisten ja eurooppalaisten kuntien ja alueiden neuvottelujen pohjalta.

2.1.5

ehdottaa, että kaikissa sopimuksissa mainitaan selkeät tavoitteet ja suuntaviivat toimintasuunnitelmien ja aikataulujen laatimiseksi sekä rahoitukseen sovellettavat periaatteet ja lisäksi sopimusperustan arviointia koskevat säännöt ja määräajat.

2.1.6

kannattaa tietojen ja kohdealueilla parhaista käytänteistä saatujen tulosten vaihtamista koko yhteiskunnan hyödyksi. Alueiden komitean ”ulkosuhteet”-valiokunta toivoo, että Venäjän tilanteesta käytäisiin säännöllisiä keskusteluja, joiden tavoitteena on luoda katsaus unionin ja Venäjän yhteistyön ja suhteen tilaan samalla paikallis- ja alueviranomaisten vastuualoja painottaen.

2.1.7

toivoo pysyvän EU:ta ja Venäjää edustavien alue- ja paikallistason politiikkojen foorumin perustamista. Foorumin tavoitteena olisi käsitellä yhteisesti kiinnostavia aiheita sekä EU:n uuden naapuruuspolitiikan alue- ja paikallistasolla tarjoamia mahdollisuuksia ja konkreettisia paikallis- ja aluetason aloitteita. Lisäksi tavoitteena olisi esittää komissiolle ja Venäjän hallitukselle ehdotuksia unionin ja Venäjän yhteistyön lisäämiseksi tulevaisuudessa. AK viittaa tässä yhteydessä niihin myönteisiin kokemuksiin, joita on saatu vuonna 1997 perustetusta EU:n ja Venäjän teollisuuden pyöreän pöydän ryhmästä.

2.1.8

katsoo, että kokemusten ja tietojen vaihto alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kesken voi edistää EU:n ja Venäjän keskinäistä ymmärrystä molempia osapuolia kiinnostavilla aloilla sekä lisätä mahdollisuuksia ryhtyä konkreettisiin aloitteisiin Venäjän suhteen. Voidaan esimerkiksi perustaa työryhmiä, järjestää seminaareja, kokouksia ja konferensseja, koska molemmat komiteat haluavat antaa panoksensa unionin ja Venäjän yhteistyön lisäämiseen.

2.2.1

korostaa uuden naapuruusohjelman ensimmäisen vaiheen merkitystä. Se on tarkoitus toteuttaa vuosina 2004–2006 ja se toivottavasti osoittautuu keinoksi parantaa ja tehostaa unionin ja Venäjän rajatylittävää yhteistyötä ja tarjoaa konkreettisia tuloksia. Näin ollen AK arvostaa uutta alueellisen yhteistyön indikatiivista Tacis-ohjelmaa ja Venäjää koskevaa kansallista indikatiivista ohjelmaa (TACIS Regional Cooperation Indicative Programme and the National Indicative Programme for Russia), jossa EU:n vastaus hahmotellaan aiempaa yksityiskohtaisemmin ja jossa korostetaan kauden 2004–2006 tavoitteita ja ensisijaisia painopistealoja.

2.2.2

suhtautuu myönteisesti kauden 2007–2013 uuteen yhteiset hakuajat, menettelyt ja seurannan sisältävään naapuruus- ja kumppanuusvälineeseen alueidenvälisen yhteistyön jatkamiseksi EU:n ja siihen rajoittuvien ulkoisten kumppaneiden kanssa.

2.2.3

kannattaa sitä, että Venäjä osallistuu ja on mukana yhteisessä rahoitusvälineessä, jonka lähtökohtana ovat yhteiset aloitteet ja omistajuus. Sen ansiosta sekä EU että Venäjä kokevat yhteistyön lisäämisen arvokkaaksi.

2.2.4

korostaa ystävyystoiminnan merkitystä paikallis- ja aluetasolla erityiskohdealueisiin liittyvien kokemusten vaihtamiseksi.

2.2.5

painottaa erityisesti kulttuuri- ja koulutusalalla paikalliseen ja etenkin alueelliseen toimintaan, perinteisiin ja kulttuurisiin erityispiirteisiin pohjautuvan yhteistyön aloittamisen ja kehittämisen merkitystä.

2.3.1

korostaa, että unionin ja Venäjän kansainväliset suhteet vaikuttavat välittömästi etenkin suoraan Euroopan unioniin rajoittuviin alueisiin. Näin ollen Luoteis-Venäjä sekä Kaliningradin alue ovat olennainen osa unionin pohjoista ulottuvuutta.

2.3.2

korostaa pohjoisen ulottuvuuden toisen toimintasuunnitelman merkitystä. Kyseisessä toimintasuunnitelmassa kaikille pohjoisesta ulottuvuudesta kiinnostuneille tahoille tarjoutuu konkreettinen mahdollisuus osallistua hankkeisiin, yhteistyöhön sekä parhaiden käytänteiden vaihtoon toimintasuunnitelmaan kuuluvilla erityisaloilla. Mikäli pohjoisen ulottuvuuden kattavan maantieteellisen alueen halutaan kehittyvän yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti koko EU:n hyödyksi, on lisäksi tärkeää, että toimintasuunnitelman konkreettisen sisällön toteuttamiseksi käytössä on helposti anottava rahoitus.

2.3.3

kiinnittää huomiota Kaliningradin alueen asemaan erityistalousalueena ja muistuttaa samalla rajatylittävän yhteistyön mahdollisuuksista Kaliningradin haasteet ja mahdollisuudet jakavien välittömien naapurimaiden kanssa.

2.3.4

toivoo, että Kaliningradin ja EU:n yhteishanke otetaan asianmukaisesti huomioon myös pohjoisen ulottuvuuden toimintasuunnitelmaa koskevissa rahoitusratkaisuissa, jotta voidaan luoda perusta rajatylittävälle tekniselle yhteistyölle paikallis- ja aluetasolla.

2.3.5

esittää, että EU ja Venäjä keskittyvät pohjoisen ulottuvuuden piiriin kuuluviin vaikeakulkuisiin alueisiin, joilla vallitsee ankara ilmasto, ja jotka huonojen sääolojen, pitkien välimatkojen, puutteellisen perusrakenteen ja harvan asutuksen vuoksi ovat toisinaan vaikeassa asemassa, kun ajatellaan kehitystä, kestävää ympäristöä, elinkeinoelämän edistämistä, sosiaalipalveluja, terveyttä ja koulutusta. Tätä on hyvä verrata pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvän ”arktisen ikkunan” käsitteeseen sekä napapiirin alueen 16:n Länsi-Pohjolan arktisen ja subarktisen maan ja alueen keskinäisiin suhteisiin.

2.3.6

muistuttaa, että alueiden komitea voisi omaksua keskeisen roolin koko pohjoisen ulottuvuuden paikalliset ja alueelliset edustajat yhteen kokoavan koordinoivan ja neuvoa-antavan elimen perustamisessa.