22.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 71/16

1)

katsoo, että luonnonmukaisilla elintarvikkeilla ja luonnonmukaisella maataloudella on kasvava merkitys mukautettaessa maataloustuotantoa markkinoiden vaatimuksiin, otettaessa huomioon EU:n kansalaisten toiveita erittäin korkeista ympäristön-, eläinten- ja luonnonvarojen suojelustandardeista sekä vahvistettaessa Euroopan kestävää kehitystä.

2)

katsoo, että komission tiedonannossa on aivan oikein korostettu luomutuotannon kaksijakoista yhteiskunnallista roolia: toisaalta markkinavetoisena kuluttajien toiveiden mukaisena ympäristöystävällisenä ja turvallisena tapana tuottaa elintarvikkeita ja muita maataloustuotteita, toisaalta julkishyödykkeen tarjoajana edistämällä etenkin kestävää kehitystä, ympäristönsuojelua sekä eläinten hyvinvointia.

3)

katsoo, että erityistä huomiota tulee kiinnittää luomutuotannon olosuhteiden turvaamiseen yhteisön eri alueilla erilaisissa olosuhteissa. Luomutuotannon standardien tulee olla luotettavia, yhdenmukaisia, selkeitä ja luonnonmukaisen tuotannon periaatteiden mukaisia, mutta samalla tulee huolehtia siitä, että ne tarjoavat myös tulevaisuudessa todelliset edellytykset tuotannolle ja jatkojalostukselle koko yhteisön alueella, erilaisissa luonnonolosuhteissa ja markkinaolosuhteissa,

1.1

toteaa, että tiedonanto on myönteinen ja tervetullut askel luomutuotannon arvon tunnustamisessa ja sen edellytysten parantamisessa Euroopan unionin alueella.

1.2

pitää erittäin hyvänä sitä, että tiedonanto on valmisteltu perusteellisesti ja tiiviissä yhteistyössä eri asianomaisten tahojen kanssa.

1.3

korostaa, että luomutuotannolla on merkittäviä alueellisia ja paikallisia vaikutuksia ja että paikallis- ja aluehallinnolla on keskeinen rooli tiedonannon tavoitteiden toteuttamisessa.

1.4

katsoo, että tiedonanto on varsin yleisluonteinen ja joiltakin osin tavoitteiltaan vaatimaton, sillä merkittävien ympäristövaikutusten aikaansaamiseksi luonnonmukaisen tuotannon osuutta tulisi pystyä nostamaan.

1.5

korostaa menekinedistämisen ja kuluttajien luomutietoisuuden parantamisen merkitystä ja edellyttää, että myös yhteisö osallistuu tähän liittyvien kampanjoiden rahoittamiseen. Luomutietoisuuden parantaminen on osa sitä tiedotus- ja valistustoimintaa, jolla laajemminkin parannetaan kansalaisten tietoisuutta kestävän kehityksen periaatteista. Kampanjoiden rahoitus tulee organisoida niin, että myös pienillä tuottajilla ja elintarvikealan pk-yrityksillä on mahdollisuus osallistua niihin.

1.6

suhtautuu myönteisesti esityksiin EU:n luomutunnuksen käytön lisäämisestä, toistaiseksi rinnan kansallisten ja alueellisten tunnusten kanssa. On välttämätöntä, että EU:n luomutunnuksen kriteerit ovat yhdenmukaiset ja luotettavat sekä EU:n alueelta että sen ulkopuolelta tulevissa tuotteissa. EU:n luomutunnukseen tulisi voida lisätä tieto tuotteiden alkuperäalueesta.

1.7

tiedostaa luomustandardien yhtenäistämistarpeen olevan keskeisessä asemassa yhteisön menekinedistämistoimien onnistumiseksi ja yhtyy tiedonannon esityksiin tältä osin. Tiedonannossa olevat esitykset standardien täydentämisestä (mm. elintarvikejalosteet, eläinten hyvinvointi, ympäristöstandardit) ja yhtenäisten standardien luomisesta uusille tuoteryhmille (luomuviinit, vesiviljely) ovat kannatettavia.

1.8

korostaa, että tuotteiden vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi sisämarkkinoilla standardien harmonisointi on välttämätöntä. Keinotekoisten kaupan esteiden purkaminen edesauttaa kysynnän ja tarjonnan tasapainottumista. Tällä hetkellä yhtäältä useilla markkina-alueilla raaka-aineiden saatavuusongelmat estävät toiminnan kehittämistä, toisaalta syrjäisempien, harvaan asuttujen tuotantoalueiden kannalta on tärkeää, että tuotteiden markkinoinnissa suuremman kysynnän alueille ei ole esteitä.

1.9

jakaa näkemyksen siitä, että markkinoiden kehityksen seurannan kannalta esitys luomutilastoinnin kehittämisestä on perusteltu.

1.10

korostaa, että myös luomutuotteiden kaupassa on tiedonannon mukaisesti perusteltua edistää kansainvälisen kaupan esteiden poistamista. Vapaa kauppa takaa riittävän saatavuuden alueille, joilla oma tarjonta ei ole riittävää, ja vahvistaa ympäristön kannalta myönteisten viljelymenetelmien käyttöä myös yhteisön ulkopuolella. Kansainvälinen kauppa on perusteltua, kun sitä tarvitaan taloudellisesti mielekkään toiminnan laajuuden saavuttamiseksi. Samanaikaisesti on syytä korostaa, että luonnonmukaisen viljelyn lähtökohtana olevat kestävän kehityksen periaatteet puoltavat paikallisen ja alueellisen tuotannon ja markkinoinnin vahvistamista. Kun unionin ulkopuolisia maita otetaan mukaan vastaavuusluetteloon, tulisi luonnonmukaista tuotantoa koskevien vaatimusten noudattamisen ohella ottaa huomioon myös muiden EU:ssa voimassa olevien elintarviketuotannon standardien kunnioittaminen.

1.11

toteaa, että luonnonmukaisen maatalouden edistämisen tulisi näkyä vahvemmin sekä yhteisön että jäsenvaltioiden maatalouspolitiikassa. Ympäristöystävällisemmän maataloustuotannon tukemiseen suunnatut yhteisötason ja kansalliset määrärahat tulisi nykyistä suuremmassa määrin kohdistaa luomutuotannon hyväksi. Myönteisten ympäristövaikutusten vahvistamiseksi luomun tulisi olla kannattava vaihtoehto viljelijöille myös suotuisimmilla ns. voimaperäisen viljelyn alueilla.

1.12

korostaa, että alueellisen erikoistumisen sijasta tulisi tukea ratkaisuja, jotka johtavat parempaan luomukasvintuotannon ja kotieläintuotannon integroitumiseen. Samalla tulisi selvittää keinoja, joilla luonnonmukaisen kotieläintuotannon edellytyksiä parannettaisiin.

1.13

pitää perusteltuna, että tiedonannon esitysten mukaisesti avustetaan ja kannustetaan kansallisia päättäjiä käyttämään mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisia tukimuotoja. Tutkimusten mukaan maaseudun luomuyrittäjät saavat usein tulonsa monista lähteistä ja ovat aktiivisia maaseudun toimijaverkostoissa. Maaseudun monimuotoisuuden ja elinvoimaisena pysymisen kannalta onkin tärkeää, että luomu pääsee vahvemmin mukaan maaseudun kehittämisohjelmien rahoituksen piiriin.

1.14

tukee tiedonannon näkemystä siitä, että tuotteita, joiden on merkitty sisältävän muuntogeenisiä organismeja (GMO), ei saa merkitä luonnonmukaisiksi tuotteiksi, ja että GMO:iden satunnaisen esiintymisen enimmäisraja-arvot luomutuotannossa tulee määrittää samoiksi kuin yleiset merkitsemistä koskevat enimmäisraja-arvot. Siemeniä koskevat yleiset enimmäisraja-arvot, joita ei ole vielä määritetty, tulisi asettaa tasolle, jota voidaan soveltaa myös luomutuotannossa.

1.15

pitää tärkeänä, että pitemmällä tähtäyksellä selvitetään keinoja, joilla ravinnontuotannon ympäristökustannuksia voitaisiin sisällyttää tuotteiden hintoihin ja täten vahvistaa ympäristöystävällisten ja kulloisellakin alueella tuotettujen tuotteiden asemaa markkinoilla.

1.16

korostaa tutkimuksen merkitystä kehityksensä alkuvaiheessa olevan luomutuotannon ja luonnonmukaisia tuotteita markkinoivan jakeluketjun ongelmien ratkaisemiseksi. Luomun omiin lähtökohtiin perustuvaa tutkimusta tulee rahoittaa erikseen sen suhteellisen aseman ja kehittämistavoitteiden mukaisesti, niin kansallisesti kuin EU-rahoitteisissa ohjelmissa.

1.17

haluaa vahvistaa luomutuotannon haasteiden parissa toimivien alueellisten tutkimus- ja koulutusyksiköiden sekä neuvontaorganisaatioiden toimintaedellytyksiä. Näiden toiminta aktivoi laajemminkin maaseudun kehitystä. Luomutoimijat ovat useimmiten kooltaan pieniä tuottajia tai tuottajataustaisia organisaatioita, joiden omat resurssit eivät riitä monialaisen kokonaisuuden hallintaan.

1.18

arvostaa sitä, että valvonta, tarkastustoiminta sekä niiden taustalla olevat standardeihin liittyvät kehittämistarpeet on toimintasuunnitelmassa otettu hyvin huomioon. Ne ovat tärkeitä, koska ne luovat perustan luomun luotettavuudelle. Yhteiskunnan tukiessa luomuketjua ja kuluttajien maksaessa lisähintaa tuotteista tulee olla varmuus siitä, että tuotteet ovat luomumääräysten mukaisia koko yhteisön alueella.

1.19

huomauttaa, että raskas valvontajärjestelmä on erityisesti pienille luomutoimijoille merkittävä kustannustekijä. Siksi toimintaa olisi tehostettava ottamalla käyttöön riskianalyysiin perustuvia valvonnan suuntaamisjärjestelmiä. Luonnonmukaisen maatalouden julkishyödykeominaisuuden vuoksi on perusteltua, että valvonnasta aiheutuneita kuluja katetaan osittain julkisista varoista ja huolehditaan erityisesti siitä, että valvonnan kulut eivät muodostu tuotannon aloittamisen esteeksi.

2.1

edellyttää, että luonnonmukaisia elintarvikkeita ja luonnonmukaista maataloutta koskevaa eurooppalaista toimintasuunnitelmaa toteutettaessa kiinnitetään erityistä huomiota toiminnan edellytysten turvaamiseen yhteisön koko alueella ja että toimintasuunnitelmaa pannaan täytäntöön tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallishallinnon kanssa.

2.2

pitää välttämättömänä, että yhteisön toimenpiteet toteutetaan koordinoidusti kansallisten ja alueellisten toimenpiteiden kanssa ja että komissio seuraa toimintasuunnitelman toteutumista lisäämättä jäsenvaltioiden hallinto- tai kustannustaakkaa ja tekee tarvittaessa uusia esityksiä.

2.3

rohkaisee jäsenvaltioita edistämään paikallisten ja alueellisten luomutuotteiden menekinedistämistä maaseudun kehittämistoimintojen avulla.

2.4

rohkaisee julkisia ja julkisesti rahoitettuja toimijoita, kuten alue- ja paikallishallintoa, suosimaan luomutuotteita mm. kouluissa, päivähoidossa ja muissa laitoksissa.