10.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 153/3

(1)

Yhteisten perusteiden, menettelyjen ja vaatimusten määrittelyllä pitäisi edistää yhdenmukaisten järjestelyjen kehittämistä hyväksyttyjen markkinakäytäntöjen alalla, parantaa selkeyttä oikeusjärjestelmässä, jonka nojalla nämä käytännöt sallitaan, sekä edistää oikeudenmukaista ja tehokasta toimintaa markkinaosapuolten parissa. Sillä pitäisi myös lujittaa markkinoiden moitteetonta toimintaa ja eheyttä.

(2)

Sen varmistamiseksi, että hyväksytyillä markkinakäytännöillä ei estetä rahoitusmarkkinoiden innovointia eikä jatkuvaa dynaamista kehitystä, toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi automaattisesti olettaa, että uudet tai syntymässä olevat markkinasuuntaukset, joista voi syntyä uudenlaisia markkinakäytäntöjä, eivät ole hyväksyttäviä. Toimivaltaisten viranomaisten pitäisi pikemminkin arvioida, täyttävätkö nämä markkinakäytännöt tässä asetuksessa ja asetuksessa (EU) N:o 596/2014 säädetyt perusteet.

(3)

Hyväksyttyjä markkinakäytäntöjä olisi toteutettava tavalla, jolla varmistetaan markkinoiden eheys ja sijoittajansuoja luomatta muihin markkinaosapuoliin ja muihin alaan liittyviin markkinoihin kohdistuvia riskejä. Tämän vuoksi olisi otettava asianmukaisesti huomioon sellaisiin markkinakäytäntöihin liittyvä läpinäkyvyys ja ehdot, joita ehdotetaan nimettäväksi hyväksyttäviksi markkinakäytännöiksi. Kun toimivaltaiset viranomaiset arvioivat hyväksyttäviksi markkinakäytännöiksi ehdotettujen markkinakäytäntöjen läpinäkyvyyden tasoa sekä kansalaisten että toimivaltaisten viranomaisten kannalta, niiden olisi otettava huomioon mahdollisten hyväksyttävien markkinakäytäntöjen soveltamisen eri vaiheet. Tämän vuoksi on aiheellista säätää myös erityisistä läpinäkyvyyttä koskevista vaatimuksista näissä vaiheissa, eli ennen kuin markkinaosapuolet soveltavat hyväksyttävää markkinakäytäntöä, sen soveltamisen aikana ja siinä vaiheessa, kun markkinaosapuolet lopettavat markkinakäytännön soveltamisen.

(4)

Markkinakäytännöt, jotka toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa hyväksytyiksi markkinakäytännöiksi, voivat olla tyypiltään ja luonteeltaan erilaisia. Vahvistaessaan markkinakäytäntöä hyväksyttäväksi markkinakäytännöksi toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava, miten tiheästi kaikilta käytäntöä soveltavilta henkilöiltä vaaditaan tietojen ilmoittamista, jotta varmistetaan, että ilmoitustiheys on soveltuva ja asianmukainen kyseisen markkinakäytännön osalta. Tietojen ilmoitustiheydessä olisi tasapainotettava yhtäältä tarve tiedottaa kansalaisille ja toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle tietoja käynnissä olevasta seurannasta ja toisaalta rasite, joka tietojen määräaikaisesta ilmoittamisesta aiheutuu hyväksyttyä markkinakäytäntöä soveltaville. Lisäksi arvioidessaan markkinakäytäntöä, jota voidaan soveltaa kauppapaikan ulkopuolella, toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkasteltava, täyttyykö vaatimus merkittävästä läpinäkyvyydestä markkinoiden kannalta.

(5)

Toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat hyväksyneet markkinakäytännön, olisi varmistettava, että sitä seurataan asianmukaisesti noudattaen tarpeellista huolellisuutta. Sen vuoksi olisi edellytettävä, että markkinakäytäntöä soveltavat henkilöt pitävät asianmukaisesti kirjaa kaikista toteutetuista liiketoimista ja toimeksiannoista, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat täyttää valvontatehtävänsä ja toteuttaa asetuksessa (EU) N:o 596/2014 säädetyt täytäntöönpanon valvontaa koskevat toimet. On myös ratkaisevan tärkeää, että niiden markkinakäytännön soveltamiseen liittyvä toiminta voidaan erottaa muusta kaupankäyntitoiminnasta, jota ne harjoittavat omaan lukuunsa tai asiakkaan lukuun. Tämä voidaan toteuttaa pitämällä yllä erillistä kirjanpitoa.

(6)

Hyväksyttyä markkinakäytäntöä soveltavan yhteisön asema on tekijä, joka on erityisesti otettava huomioon, etenkin jos yhteisö toimii sellaisen toisen henkilön puolesta tai lukuun, joka saa markkinakäytännöstä välitöntä etua. Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava, onko valvotun henkilön asema merkityksellistä harkittavana olevan tietyn markkinakäytännön hyväksymisen kannalta.

(7)

Arvioidessaan hyväksyttäväksi markkinakäytännöksi ehdotettujen markkinakäytäntöjen vaikutusta markkinoiden likviditeettiin ja tehokkuuteen toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon markkinakäytäntöjen tavoite, esimerkiksi se, onko niiden tavoitteena tietyissä olosuhteissa edistää tavanomaista kaupankäyntiä epälikvideillä rahoitusvälineillä, välttää hintojen saneleminen (”abusive squeeze”), antaa hintatarjouksia, kun riskinä on, ettei kaupalle ole vastapuolta, tai helpottaa asianmukaista toimintaa, kun jollakin osapuolella on määräävä asema. Hintojen osalta tällaisilla tavoitteilla voidaan myös pyrkiä minimoimaan hintojen vaihtelut, jotka johtuvat kohtuuttomista hintaeroista ja rahoitusvälineen rajoitetusta tarjonnasta ja kysynnästä, vaarantamatta markkinoiden kehityssuuntaa, huolehtimaan hintojen läpinäkyvyydestä tai helpottamaan hintojen tasapuolista vertailua markkinoilla, joilla suurin osa kaupasta käydään kauppapaikan ulkopuolella.

(8)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on toimittanut komissiolle.

(9)

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia tämän asetuksen perustana olevista teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä.

(10)

Rahoitusmarkkinoiden sujuvan toiminnan varmistamiseksi on tarpeen, että tämä asetus tulee voimaan kiireellisesti ja että tässä asetuksessa annettuja säännöksiä sovelletaan samasta päivämäärästä lähtien kuin asetuksessa (EU) N:o 596/2014 annettuja säännöksiä,

a)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (3) mukaisesti toimiluvan saaneet sijoituspalveluyritykset;

b)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (4) mukaisesti toimiluvan saaneet luottolaitokset;

c)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (5) 2 artiklan 8 kohdassa määritellyt finanssialalla toimivat vastapuolet;

d)

kaikki henkilöt, joiden on saatava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1227/2011 (6) määritellyiltä ”toimivaltaisilta rahoitusvalvontaviranomaisilta” tai ”kansallisilta sääntelyviranomaisilta” hyväksyntä tai joihin nämä viranomaiset kohdistavat toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia ja valvontaa;

e)

kaikki henkilöt, joiden on saatava hyödykkeiden spot- tai johdannaismarkkinoista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten, sääntelijöiden tai virastojen hyväksyntä tai joihin nämä tahot kohdistavat toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia ja valvontaa;

f)

toiminnanharjoittajat, joilla on kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (7) nojalla noudattamista koskevia velvoitteita.

a)

arvioitava markkinakäytäntöä ottaen huomioon kukin asetuksen (EU) N:o 596/2014 13 artiklan 2 kohdassa esitetty ja tämän luvun 2 jaksossa tarkennettu peruste;

b)

kuultava tarpeen mukaan asiaan liittyviä tahoja, mukaan luettuna vähintään liikkeeseenlaskijoiden, sijoituspalveluyritysten, luottolaitosten, sijoittajien, päästöoikeuksien markkinoilla toimivien markkinaosapuolten, monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä tai organisoidussa kaupankäyntijärjestelmässä toimivien markkinoiden ylläpitäjien ja säänneltyjen markkinoiden ylläpitäjien edustajat, ja muita viranomaisia siitä, onko markkinakäytäntö asianmukaista vahvistaa hyväksytyksi markkinakäytännöksi.

a)

kuvaus niiden henkilöiden tyypistä, jotka voivat soveltaa hyväksyttyä markkinakäytäntöä;

b)

kuvaus niiden henkilöiden tai henkilöryhmien tyypistä, jotka voivat saada etua hyväksytyn markkinakäytännön soveltamisesta joko suoraan soveltamalla sitä tai nimittämällä toisen henkilön soveltamaan hyväksyttyä markkinakäytäntöä, jäljempänä ’edunsaaja’;

c)

kuvaus sen rahoitusvälineen tyypistä, johon hyväksytty markkinakäytäntö liittyy;

d)

ilmoitus siitä, voidaanko hyväksyttyä markkinakäytäntöä soveltaa tietyn ajanjakson ajan, ja kuvaus tilanteista tai edellytyksistä, jotka johtavat käytännön tilapäiseen keskeyttämiseen, lykkäämiseen tai lopettamiseen.

a)

ennen kuin markkinakäytäntöä sovelletaan hyväksyttynä markkinakäytäntönä:

b)

kun markkinakäytäntöä sovelletaan hyväksyttynä markkinakäytäntönä:

c)

kun markkinakäytäntöä ei enää sovelleta hyväksyttynä markkinakäytäntönä sitä soveltaneen henkilön, edunsaajan tai näiden molempien aloitteesta:

a)

ennen markkinakäytännön soveltamista hyväksyttynä markkinakäytäntönä: järjestelyt tai sopimukset yksilöityjen edunsaajien ja niiden henkilöiden välillä, jotka soveltavat markkinakäytäntöä kunhan se on vahvistettu hyväksytyksi markkinakäytännöksi, jos tällaisia järjestelyjä tai sopimuksia tarvitaan sen soveltamista varten;

b)

kun markkinakäytäntöä sovelletaan hyväksyttynä markkinakäytäntönä: määräajoin toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettava raportti, jossa annetaan yksityiskohtaisia tietoja suoritetuista liiketoimista sekä edunsaajan ja hyväksyttyä markkinakäytäntöä soveltavien henkilöiden välisen mahdollisen järjestelyn tai sopimuksen toiminnasta.

a)

ovatko kyseessä valvotut henkilöt;

b)

ovatko kyseessä sellaisen kauppapaikan jäsenet, jossa hyväksyttyä markkinakäytäntöä sovelletaan;

c)

pitävätkö ne kirjaa sovellettavaan markkinakäytäntöön liittyvistä toimeksiannoista ja liiketoimista tavalla, joka mahdollistaa niiden helpon erottamisen muusta kaupankäyntitoiminnasta, esimerkiksi pitämällä erillistä kirjanpitoa hyväksytyn markkinakäytännön soveltamisesta etenkin sen osoittamiseksi, että merkityt toimeksiannot kirjataan erikseen ja yksittäin aggregoimatta useilta asiakkailta saatuja toimeksiantoja;

d)

onko niillä käytössä erityiset sisäiset menettelyt, jotka mahdollistavat:

e)

onko niillä tarvittavat vaatimustenmukaisuus- ja auditointiresurssit, jotta hyväksyttyä markkinakäytäntöä koskevien edellytysten noudattamista pystytään seuraamaan ja se pystytään varmistamaan koko ajan;

f)

säilyttävätkö ne c alakohdassa tarkoitetun kirjanpidon vähintään viiden vuoden ajan.

a)

mahdollistaa hyväksyttyä markkinakäytäntöä soveltavan henkilön toimimisen riippumattomasti edunsaajasta ilman edunsaajan antamia ohjeita tai tietoja tai harjoittamaa vaikutusta sen tavan osalta, jolla kauppa on hoidettava;

b)

mahdollistaa eturistiriitojen välttämisen edunsaajan ja hyväksyttyä markkinakäytäntöä soveltavan henkilön asiakkaiden välillä.

a)

kaupankäynnin kohteena olevat määrät;

b)

toimeksiantojen lukumäärä tarjouskirjassa (toimeksiantojen taso);

c)

liiketoimien toteuttamisnopeus;

d)

yhden kaupankäyntipäivän määrän mukaan painotettu keskimääräinen kurssi, päivittäinen päätöshinta;

e)

osto- ja myyntitarjousten ero, hintojen vaihtelu ja epävakaus;

f)

noteerausten tai liiketoimien säännönmukaisuus.

a)

onko mahdollista, että markkinakäytäntö vaikuttaisi hinnanmuodostukseen kauppapaikalla;

b)

missä määrin markkinakäytäntö helpottaisi tarjouskirjaan kirjattujen hintojen ja toimeksiantojen arviointia, ja rikkoisivatko sen hyväksyttävänä markkinakäytäntönä soveltamista varten toteutettavat liiketoimet tai merkittävät toimeksiannot kyseisen kauppapaikan kaupankäyntisääntöjä;

c)

tapa, jolla 3 artiklassa tarkoitetut tiedot ilmoitetaan julkisesti, mukaan luettuna silloin, kun ne ilmoitetaan kaupankäyntijärjestelmän verkkosivustolla ja tapauksen mukaan julkaistaan samanaikaisesti edunsaajien verkkosivustoilla;

d)

missä määrin markkinakäytännössä vahvistetaan ennalta luettelo tilanteista tai ehdoista, joissa sen soveltaminen hyväksyttynä markkinakäytäntönä keskeytetään tilapäisesti tai sitä rajoitetaan, muun muassa erityisten kaupankäyntikausien tai -vaiheiden ajaksi, kuten huutokauppavaiheet, yritysostot, pörssilistautuminen, pääoman korotukset ja liikkeeseenlasku jälkimarkkinoilla.

a)

sen soveltamiseen liittyvien toimeksiantojen toimittaminen ja toteuttaminen pörssipäivän huutokaupan avaus- tai päätösvaiheiden aikana;

b)

sen soveltamiseen liittyvien toimeksiantojen merkitseminen tai liiketoimien toteuttaminen kausina, joina suoritetaan vakautustoimia ja takaisinostotoimia.

a)

ilmoitetaanko markkinakäytännön soveltamiseen liittyvät liiketoimet säännöllisesti toimivaltaisille viranomaisille, kun se on vahvistettu hyväksytyksi markkinakäytännöksi;

b)

ovatko hyväksytyn markkinakäytännön soveltamiseen osoitetut resurssit (käteisvarat tai rahoitusvälineet) oikeasuhteisia hyväksytyn markkinakäytännön tavoitteisiin nähden;

c)

mikä on hyväksytyn markkinakäytännön soveltamisen yhteydessä tarjottujen palvelujen korvausten luonne ja taso ja onko korvaukseksi vahvistettu kiinteä määrä; jos ehdotetaan vaihtelevaa korvausta, se ei saa johtaa käyttäytymiseen, joka saattaa olla markkinoiden eheyden vastaista tai haitata niiden moitteetonta toimintaa, ja toimivaltaisen viranomaisen on voitava arvioida se;

d)

takaako hyväksyttyä markkinakäytäntöä soveltavien henkilöiden tyyppi, että hyväksytyn markkinakäytännön soveltamiseen osoitetut varat erotetaan asianmukaisesti kyseisen henkilön mahdollisten asiakkaiden varoista tai sen omista varoista (jos tämä koskee tarkasteltavana olevia markkinoita);

e)

onko edunsaajien ja hyväksyttyä markkinakäytäntöä soveltavien henkilöiden tehtävät tai tapauksen mukaan niiden jakamat tehtävät määritelty selvästi;

f)

onko hyväksyttyä markkinakäytäntöä soveltavien henkilöiden tyypillä käytössä organisaatiorakenne ja asianmukaiset sisäiset järjestelyt, joilla varmistetaan, että hyväksyttävään markkinakäytäntöön liittyvät kaupankäyntipäätökset säilyvät luottamuksellisina kyseisen henkilön muihin yksiköihin nähden ja ovat riippumattomia asiakkailta saatuihin kaupankäyntitoimeksiantoihin, sijoitusten hoitoon ja sen omaan lukuun annettuihin toimeksiantoihin nähden;

g)

onko edunsaajan ja hyväksyttyä markkinakäytäntöä soveltavan henkilön välillä käytössä asianmukainen raportointimenettely, jotta voidaan vaihtaa tarvittavia tietoja kummankin oikeudellisten tai sopimusvelvoitteiden noudattamiseksi tapauksen mukaan.

a)

vaikutus, joka markkinakäytännöllä saattaa olla yksityissijoittajien etuihin, jos markkinakäytäntö koskee rahoitusvälineitä, joilla käydään kauppaa markkinoilla, joilla yksityissijoittajat toimivat;

b)

lisääkö markkinakäytäntö yksityissijoittajien todennäköisyyttä löytää vastapuolia, kun kohteena ovat alhaisen likviditeetin rahoitusvälineet, lisäämättä niille aiheutuvaa riskiä.

a)

ilmoitus aikomuksesta vahvistaa hyväksytty markkinakäytäntö, mukaan luettuna odotettu vahvistamispäivä;

b)

ilmoituksen tekevän toimivaltaisen viranomaiset tunnistetiedot ja yhteyshenkilöiden yhteystiedot (nimi, työpaikan puhelinnumero ja sähköpostiosoite, ammattinimike);

c)

yksityiskohtainen kuvaus markkinakäytännöstä, mukaan luettuna seuraavat:

d)

syyt, joiden vuoksi käytännöstä voisi aiheutua asetuksen (EU) N:o 596/2014 12 artiklassa tarkoitettu markkinoiden manipulointi;

e)

yksityiskohtaiset tiedot asetuksen (EU) N:o 596/2014 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdystä arvioinnista.

a)

jos on määrätty vahvistettuun hyväksyttyyn markkinakäytäntöön liittyvä seuraamus;

b)

jos kyseisen asetuksen 13 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun markkinaolosuhteiden merkittävän muutoksen vuoksi vahvistetun käytännön hyväksymistä koskevista ehdoista yksi tai useampi ei enää täyty;

c)

jos toimivaltaisella viranomaisella on syytä epäillä, että hyväksytyn markkinakäytännön edunsaajat tai sitä soveltavat henkilöt toteuttavat tai ovat toteuttaneet asetuksen (EU) N:o 596/2014 vastaisia toimia.

a)

missä määrin hyväksytyn markkinakäytännön edunsaajat tai sitä soveltavat henkilöt ovat noudattaneet kyseisen hyväksytyn markkinakäytännön yhteydessä vahvistettuja ehtoja;

b)

missä määrin hyväksytyn markkinakäytännön edunsaajien tai sitä soveltavien henkilöiden käyttäytyminen on johtanut siihen, että jokin asetuksen (EU) N:o 596/2014 13 artiklan 2 kohdassa esitetyistä perusteista ei enää täyty;

c)

missä määrin markkinaosapuolet eivät ole käyttäneet hyväksyttyä markkinakäytäntöä jonkin ajanjakson aikana;

d)

johtaako asetuksen (EU) N:o 596/2014 13 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu merkittävä muutos markkinaolosuhteissa siihen, että jotakin hyväksytyn markkinakäytännön vahvistamisen ehdoista ei enää pystytä täyttämään tai sitä ei enää ole tarpeen täyttää, kun otetaan huomioon etenkin seuraavat:

e)

vallitseeko markkinoilla tilanne, joka kuuluu vahvistettuun hyväksyttyyn markkinakäytäntöön sisältyvän jonkin yleisen lopettamista koskevan säännöksen piiriin.