4.11.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 297/1

(1)

Tämän direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että oikeus käyttää avustajaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/48/EU (3) säädetyllä tavalla toteutuu siten, että jäsenvaltion varoista maksettavan avustajan apua annetaan rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille tai syytetyille henkilöille ja etsityille henkilöille, jotka ovat neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (4) mukaisen eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan menettelyn kohteena, jäljempänä ’etsityt henkilöt’.

(2)

Koska tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset vähimmäissäännöt, jotka koskevat epäiltyjen, syytettyjen henkilöiden ja etsittyjen henkilöiden oikeutta oikeusapuun, tämän direktiivin tavoitteena on lujittaa jäsenvaltioiden luottamusta toistensa rikosoikeudellisiin järjestelmiin ja siten helpottaa rikosasioissa annettujen päätösten vastavuoroista tunnustamista.

(3)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 47 artiklan kolmannessa kohdassa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä ’Euroopan ihmisoikeussopimus’, 6 artiklan 3 kohdan c alakohdassa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä ’KP-yleissopimus’, 14 artiklan 3 kohdan d alakohdassa määrätään oikeudesta oikeusapuun rikosoikeudellisissa menettelyissä kyseisistä määräyksistä johtuvien edellytysten mukaisesti. Perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla ja jäsenvaltiot ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja KP-yleissopimuksen osapuolia. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tämä ei yksinään aina saa aikaan riittävää luottamusta muiden jäsenvaltioiden rikosoikeudellisia järjestelmiä kohtaan.

(4)

Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2009 päätöslauselman etenemissuunnitelmasta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä, jäljempänä ’etenemissuunnitelma’ (5). Etenemissuunnitelmassa esitetään seuraavia oikeuksia koskevien toimenpiteiden hyväksymistä vaiheittain: oikeus kääntämiseen ja tulkkaukseen (toimenpide A), oikeus tietojen saamiseen oikeuksista ja syytteistä (toimenpide B), oikeus oikeudelliseen neuvontaan ja oikeusapuun (toimenpide C), oikeus pitää yhteyttä sukulaisiin, työnantajiin ja konsuliviranomaisiin (toimenpide D) sekä haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden oikeus erityisiin suojatoimiin (toimenpide E).

(5)

Eurooppa-neuvosto ilmaisi 11 päivänä joulukuuta 2009 pitävänsä etenemissuunnitelmaa myönteisenä ja sisällytti sen osaksi Tukholman ohjelmaa – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (6) (2.4 kohta). Eurooppa-neuvosto korosti, että etenemissuunnitelma ei ole tyhjentävä, ja kehotti komissiota tarkastelemaan edelleen epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten vähimmäisoikeuksien osatekijöitä ja arvioimaan, onko muita kysymyksiä, esimerkiksi syyttömyysolettamaa, käsiteltävä yhteistyön parantamiseksi kyseisellä alalla.

(6)

Tähän mennessä on hyväksytty viisi prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä käsittelevää säädöstä, nimittäin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2010/64/EU (7), 2012/13/EU (8), 2013/48/EU, (EU) 2016/343 (9) ja (EU) 2016/800 (10).

(7)

Tämä direktiivi liittyy etenemissuunnitelman toimenpiteen C toiseen osaan, joka koskee oikeusapua.

(8)

Oikeusavun olisi katettava epäiltyjen, syytettyjen henkilöiden ja etsittyjen henkilöiden puolustuksesta aiheutuvat kulut. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi oikeusapua antaessaan voitava vaatia, että epäillyt, syytetyt henkilöt tai etsityt henkilöt vastaavat näistä kustannuksista osin itse, taloudellisista resursseistaan riippuen.

(9)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava, kun epäillyt tai syytetyt henkilöt taikka etsityt henkilöt ovat luopuneet oikeudestaan käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU 9 artiklan tai 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti, eivätkä ole peruuttaneet tällaista luopumista, tai kun jäsenvaltiot ovat soveltaneet direktiivin 2013/48/EU 3 artiklan 5 tai 6 kohdan mukaisia väliaikaisia poikkeuksia, tällaisten poikkeusten voimassaoloaikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2016/800 6 artiklan soveltamista.

(10)

Jos henkilöstä, joka ei alun perin ollut epäilty tai syytetty henkilö, kuten todistajasta, tulee epäilty tai syytetty henkilö, tällä henkilöllä olisi oltava oikeus olla todistamatta itseään vastaan sekä oikeus vaieta unionin oikeuden ja Euroopan ihmissoikeussopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin niitä tulkitsee. Tämän vuoksi tässä direktiivissä viitataan erikseen käytännön tilanteeseen, jossa tällaisesta henkilöstä tulee poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä suorittaman kuulustelun aikana epäilty tai syytetty henkilö. Kun muusta henkilöstä kuin epäillystä tai syytetystä tulee tällaisen kuulustelun kuluessa epäilty tai syytetty henkilö, kuulustelu olisi keskeytettävä välittömästi. Kuulustelua olisi kuitenkin voitava jatkaa, jos kyseiselle henkilölle on annettu tieto siitä, että hänestä on tullut epäilty tai syytetty henkilö, ja hän voi käyttää täysimääräisesti tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia.

(11)

Joissakin jäsenvaltioissa jokin muu viranomainen kuin tuomioistuin, jolla on toimivalta rikosasioissa, määrää suhteellisen vähäisistä rikkomuksista rangaistuksen, joka on muu kuin vapaudenmenetys. Asia voi olla näin esimerkiksi liikennerikkomusten osalta, joita tapahtuu runsaasti ja jotka saatetaan havaita liikenteenvalvonnan johdosta. Tällaisissa tilanteissa olisi kohtuutonta edellyttää, että toimivaltainen viranomainen takaa kaikki tämän direktiivin mukaiset oikeudet. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että tällainen viranomainen määrää seuraamuksen vähäisistä rikkomuksista, ja seuraamuksen määräämisestä on joko mahdollista valittaa tuomioistuimeen, jolla on toimivalta rikosasioissa, tai asia on muuten mahdollista siirtää tällaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava ainoastaan kyseisessä tuomioistuimessa tällaisen valituksen tai siirron johdosta käytävään menettelyyn.

(12)

Joissakin jäsenvaltioissa tiettyjä vähäisiä rikkomuksia, erityisesti vähäisiä liikennerikkomuksia, yleisten kunnallisten määräysten vähäisiä rikkomisia ja vähäistä yleisen järjestyksen loukkaamista, pidetään rikoksina. Tällaisissa tilanteissa olisi kohtuutonta edellyttää, että toimivaltainen viranomainen takaa kaikki tämän direktiivin mukaiset oikeudet. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään vähäisten rikkomusten osalta, että vapaudenmenetystä ei voida määrätä seuraamukseksi, tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava ainoastaan menettelyihin tuomioistuimessa, jolla on toimivalta rikosasioissa.

(13)

Tätä direktiiviä sovelletaan vähäisiin rikkomuksiin tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tarveharkintaa, aiheellisuusharkintaa tai molempia sen arvioimiseksi, onko oikeusapua annettava. Edellyttäen, että kunnioitetaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, aiheellisuusharkinnan edellytysten voidaan katsoa jäävän täyttymättä tiettyjen vähäisten rikkomusten osalta.

(14)

Tämän direktiivin soveltamisala tiettyjen vähäisten rikkomusten osalta ei saisi vaikuttaa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrättyihin jäsenvaltioiden velvoitteisiin varmistaa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mukaan lukien avun saaminen avustajalta.

(15)

Edellyttäen, että kunnioitetaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, seuraavissa tilanteissa ei ole kyse tässä direktiivissä tarkoitetusta vapaudenmenetyksestä: epäillyn tai syytetyn henkilön henkilöllisyyden toteaminen, sen määrittäminen, olisiko tutkinta aloitettava, aseiden hallussapidon tai muun vastaavan turvallisuuteen liittyvän seikan todentaminen, muiden kuin tässä direktiivissä nimenomaisesti tarkoitettujen tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien toteuttaminen, kuten ruumiintarkastus, fyysinen tarkastus, verikoe, alkoholitesti tai vastaava testi taikka valokuvien tai sormenjälkien ottaminen, tai epäillyn tai syytetyn henkilön saattaminen toimivaltaisen viranomaisen tutkittavaksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(16)

Tässä direktiivissä vahvistetaan vähimmäissäännöt. Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa oikeusapua tilanteissa, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, esimerkiksi toteutettaessa muita kuin tässä direktiivissä nimenomaisesti tarkoitettuja tutkintatoimia tai todisteiden keräämistoimia.

(17)

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden, jotka eivät pysty itse maksamaan avustajan avusta, on voitava saada oikeusapua, jos oikeudenmukaisuus niin vaatii. Tämän vähimmäissäännön mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa tarveharkintaa, aiheellisuusharkintaa tai molempia. Tällaisen harkinnan soveltaminen ei saisi rajoittaa perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattuja oikeuksia ja menettelytakeita, sellaisina kuin unionin tuomioistuin tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuin niitä tulkitsevat, eikä poiketa niistä.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä oikeusavun antamista koskevista käytännön järjestelyistä. Näissä järjestelyissä voitaisiin määrätä, että oikeusapua annetaan epäillyn, syytetyn henkilön tai etsityn henkilön hakemuksesta. Kun otetaan huomioon erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeet, tällainen hakemus ei kuitenkaan saisi olla oikeusavun antamisen olennainen edellytys.

(19)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi annettava oikeusapua ilman aiheetonta viivästystä ja viimeistään ennen poliisin, toisen lainvalvontaviranomaisen tai oikeusviranomaisen suorittamia kuulusteluja tai ennen tässä direktiivissä tarkoitettujen yksittäisten tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien toteuttamista. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät tähän pysty, niiden olisi vähintään annettava hätäluonteista oikeusapua tai ensivaiheen oikeusapua ennen tällaisten kuulustelujen tai tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien suorittamista.

(20)

Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevien menettelyjen erityisluonteen vuoksi tulkittaessa tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat ainoastaan etsittyjä henkilöitä, olisi otettava huomioon tämä erityisluonne, eikä tulkinta saisi rajoittaa millään tavalla tämän direktiivin muiden säännösten tulkintaa.

(21)

Etsityillä henkilöillä olisi oltava oikeus saada oikeusapua täytäntöönpanojäsenvaltiossa. Sen lisäksi etsityillä henkilöillä, jotka ovat eurooppalaista pidätysmääräystä koskevien menettelyjen kohteena rikossyytteeseen asettamista varten ja jotka käyttävät direktiivin 2013/48/EU mukaista oikeuttaan nimetä avustaja pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, olisi oltava oikeus saada oikeusapua kyseisessä täytäntöönpanojäsenvaltiossa toteutettavia mainittuja menettelyjä varten, jos oikeusapu on tarpeen, jotta asianomainen voisi tehokkaasti käyttää perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämä olisi tilanne silloin, kun avustaja täytäntöönpanojäsenvaltiossa ei pysty hoitamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviään tehokkaasti ja vaikuttavasti ilman pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion avustajan apua. Kaikki päätökset, jotka koskevat oikeusavun antamista pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, olisi annettava sen viranomaisen tehtäväksi, joka on toimivaltainen tekemään tällaisia päätöksiä kyseisessä jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion tämän direktiivin säännöksiä täytäntöön pannessaan vahvistamien kriteerien perusteella.

(22)

Sen varmistamiseksi, että etsityllä henkilöllä on tehokas mahdollisuus avustajan käyttämiseen, jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että etsityillä henkilöillä on oikeus saada oikeusapua siihen saakka kunnes heidät luovutetaan tai siihen saakka kunnes päätös luovuttamatta jättämisestä saa lainvoiman.

(23)

Jäsenvaltioiden olisi tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan varmistettava, että perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattua perusoikeutta oikeusapuun kunnioitetaan. Näin toimiessaan niiden olisi noudatettava oikeusavun saatavuutta rikosoikeusjärjestelmissä koskevia Yhdistyneiden kansakuntien periaatteita ja suuntaviivoja.

(24)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi ilman aiheetonta viivästystä päätettävä oikeusavun antamisesta tai antamatta jättämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta avustajan pakollista läsnäoloa koskevien kansallisten säännösten soveltamista. Toimivaltaisen viranomaisen olisi oltava riippumaton viranomainen, joka on toimivaltainen tekemään oikeusavun antamista koskevia päätöksiä, tai tuomioistuin, joka voi toimia myös yhden tuomarin kokoonpanossa. Kiireellisissä tilanteissa kuitenkin myös poliisin ja syyttäjän olisi voitava osallistua päätöksentekoon väliaikaisesti, jos se on tarpeen oikeusavun antamiseksi ajoissa.

(25)

Kun epäillylle, syytetylle henkilölle tai etsitylle henkilölle on annettu oikeusapua, yksi keino oikeusavun tehokkuuden ja laadun varmistamiseksi on edistää hänen oikeudellisen edustuksensa jatkuvuutta. Siksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä oikeudellisen edustuksen jatkuvuutta koko rikosoikeudellisten menettelyjen ajan, sekä tarvittaessa eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä.

(26)

Rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä annettavaa oikeusapua koskevien päätösten tekemiseen osallistuvalle henkilöstölle olisi annettava asianmukaista koulutusta. Jäsenvaltioiden olisi kehotettava tuomareiden koulutuksesta vastaavia tahoja antamaan kyseistä koulutusta tuomioistuimille ja tuomareille, jotka tekevät päätöksiä oikeusavun antamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuomioistuinten riippumattomuutta ja eri tapoja, joilla oikeuslaitokset on järjestetty eri jäsenvaltioissa.

(27)

Unionin oikeuden vaikuttavuuden periaate edellyttää, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat oikeussuojakeinot siltä varalta, että yksilöille unionin oikeuden nojalla annettua oikeutta loukataan. Tehokkaan oikeussuojakeinon olisi oltava saatavilla, kun oikeutta oikeusapuun on heikennetty tai oikeusavun antamista on viivytetty tai se on evätty kokonaan tai osittain.

(28)

Jotta tämän direktiivin vaikuttavuutta voidaan seurata ja arvioida, on tarpeen kerätä saatavilla olevista tiedoista merkityksellistä tietoa tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien toteutumisesta. Näihin tietoihin sisällytetään mahdollisuuksien mukaan rikosoikeudellisissa menettelyissä tehtyjen oikeusapuhakemusten lukumäärä sekä sellaisten eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä tehtyjen oikeusapuhakemusten lukumäärä, joissa kyseinen jäsenvaltio toimii pidätysmääräyksen antavana tai täytäntöönpanevana jäsenvaltiona, niiden tapausten lukumäärä, joissa oikeusapua on annettu, ja niiden tapausten lukumäärä, joissa oikeusapuhakemus on hylätty. Lisäksi olisi kerättävä tietoja epäillyille tai syytetyille henkilöille ja etsityille henkilöille annetun oikeusavun kustannuksista siinä määrin kuin tämä on mahdollista.

(29)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava epäiltyihin, syytettyihin henkilöihin ja etsittyihin henkilöihin heidän oikeusasemastaan, kansalaisuudestaan tai kansallisuudestaan riippumatta. Jäsenvaltioiden olisi kunnioitettava tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja taattava, että ne toteutuvat ilman minkäänlaista syrjintää, joka perustuu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun sellaiseen seikkaan. Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita, mukaan lukien kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, lapsen oikeudet, vammaisten henkilöiden integroituminen yhteiskuntaan, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(30)

Tässä direktiivissä vahvistetaan vähimmäissäännöt. Jäsenvaltioiden olisi voitava laajentaa direktiivissä säädettyjä oikeuksia paremman suojan tason tarjoamiseksi. Parempi suojan taso ei saisi olla este oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroiselle tunnustamiselle, jota näiden vähimmäissääntöjen on tarkoitus helpottaa. Jäsenvaltioiden myöntämän suojan taso ei saisi milloinkaan alittaa perusoikeuskirjassa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrättyjä vaatimuksia, sellaisina kuin unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin niitä tulkitsevat.

(31)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on yhteisten vähimmäisvaatimusten asettaminen epäiltyjen, syytettyjen henkilöiden ja etsittyjen henkilöiden oikeudelle saada oikeusapua, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(32)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(33)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

a)

rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyt ja syytetyt henkilöt; ja

b)

puitepäätöksen 2002/584/YOS mukaisten menettelyjen, jäljempänä ’eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat menettelyt’, kohteena olevat henkilöt, jäljempänä ’etsityt henkilöt’.

a)

jotka ovat menettäneet vapautensa;

b)

joiden on unionin tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti käytettävä avustajan apua; tai

c)

joiden on oltava tai jotka saavat olla läsnä jonkin tutkintatoimen tai todisteiden keräämistoimen aikana, joihin kuuluvat ainakin seuraavat:

a)

jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että jokin muu viranomainen kuin tuomioistuin, jolla on toimivalta rikosasioissa, määrää rangaistuksen, ja tällaisen rangaistuksen määräämisestä on mahdollista valittaa tällaiseen tuomioistuimeen tai saattaa se tällaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi; tai

b)

jos rangaistukseksi ei voida määrätä vapaudenmenetystä,

a)

silloin, kun epäilty tai syytetty henkilö saatetaan toimivaltaisen tuomioistuimen tai tuomarin tutkittavaksi tutkintavankeudesta päättämiseksi missä tahansa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa menettelyn vaiheessa; ja

b)

tutkintavankeuden aikana.

a)

käytettävissä on tehokas ja riittävän laadukas oikeusapujärjestelmä; ja

b)

oikeusapupalvelut ovat riittävän laadukkaita menettelyjen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi, kunnioittaen asianmukaisesti oikeudellisten ammatinharjoittajien riippumattomuutta.