21.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 223/1

(1)

Atlantin-Skandinavian sillikanta, josta käytetään myös nimitystä ”norjalainen kevätkutuinen silli”, on maailman suurin sillikanta. Sen saaliit ovat olleet noin 1–2 miljoonaa tonnia. Liikakalastuksesta johtuva rankka hyödyntäminen johti kuitenkin kannan romahtamiseen ja kaiken kalastustoiminnan loppumiseen yli kahdeksi vuosikymmeneksi 1970-luvun alun ja 1990-luvun puolivälin välillä, mistä aiheutui hyvin vakavia seurauksia kyseistä kantaa hyödyntäville laivastoille.

(2)

Atlantin-Skandinavian sillikantaa on hallinnoitu kannan elpymisen ja vuonna 1996 tapahtuneen kalastuksen uudelleen aloittamisen jälkeen niiden viiden osapuolen, joiden talousvyöhykkeellä tämä kalalaji käy vaelluksensa aikana, välisillä neuvotteluilla; kyseiset osapuolet ovat Venäjän federaatio, Norja, Färsaaret, Islanti ja Euroopan unioni, jäljempänä ”rannikkovaltiot”.

(3)

Vuodesta 2007 alkaen rannikkovaltioiden välisissä neuvotteluissa sovittuihin järjestelyihin on sisällytetty suurimman sallitun saaliin jakamista koskevat tyhjentävät säännöt sekä sitoumus ylläpitää osuuksien suhteellinen vakaus tulevina vuosina. Atlantin-Skandinavian sillikannan osalta sovitut osuudet olivat seuraavat: Färsaaret 5,16 prosenttia, Islanti 14,51 prosenttia, Euroopan unioni 6,51 prosenttia, Norja 61 prosenttia ja Venäjän federaatio 12,82 prosenttia. Lisäksi rannikkovaltioilla oli pitkäaikainen sopimus yhteisesti sovittujen hallinnointijärjestelyjen uudelleentarkastelemisesta ja tarkistamisesta tiettyyn päivämäärään mennessä ainoastaan yhteisesti uusien tieteellisten lausuntojen perusteella.

(4)

Suurimpien sallittujen saaliiden vahvistamisen helpottamiseksi rannikkovaltiot ovat sopineet käytettävissä olevan tieteellisen tiedon perusteella ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesta pitkän aikavälin hoitosuunnitelmasta ja panneet sen täytäntöön; tarkoituksena on ollut pitää pyydystäminen turvallisten biologisten rajojen sisällä ja varmistaa kestävä kalastus.

(5)

Tämän pitkän aikavälin hoitosuunnitelman tarkoituksena oli estää kannan romahtaminen 2 500 000 tonnin suuruisen biomassan tason alapuolelle ja pyrkiä kaikin keinoin säilyttämään se 5 000 000 tonnin tason yläpuolella, jota pidetään kestävän enimmäistuoton mahdollistavana tasona. Tähän oli määrä päästä rajoittamalla pyydystämistä tavalla, joka vastaa kalastuskuolevuuden tasoa 0,125. Sovittiin, että jos biomassan taso laskee 5 000 000 tonnin alapuolelle, kalastuskuolevuutta vähennetään kannan nopean elpymisen varmistamiseksi.

(6)

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) suositti syyskuussa 2012 hoitosuunnitelmassa vahvistetun ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti, että viiden rannikkovaltion suurin sallittu saalis (TAC) vuonna 2013 saisi olla enintään 619 000 tonnia, joka on 26 prosenttia pienempi kuin vuodelle 2012 vahvistettu TAC.

(7)

Lokakuun 2012 ja tammikuun 2013 välisissä rannikkovaltioiden vuoden 2013 järjestelyjä koskevissa neuvotteluissa Färsaarten edustajat kieltäytyivät johdonmukaisesti ja toistuvasti jatkamasta nykyistä jakamista koskevaa järjestelyä. Lopulta ainoastaan neljä rannikkovaltiota sopi 18 päivänä tammikuuta 2013 vuoden 2013 järjestelyistä rannikkovaltioiden välisen kannan koordinoidun hallinnoinnin jatkamisesta mahdollisuuksien mukaan. Kyseisten neuvottelujen 23 päivänä tammikuuta 2013 päivätyssä hyväksytyssä pöytäkirjassa todetaan: ”Valtuuskunnat ilmaisivat huolestuneisuutensa siitä, että Färsaaret sanoutui irti rannikkovaltioiden välisestä sopimuksesta ilmoittamatta asiasta ennakolta.” Koska Färsaarten vetäytyminen neuvotteluista esti sopimisen viiden sopimuspuolen välisestä järjestelystä, muut neljä sopimuspuolta sopivat keskenään ottavansa huomioon Färsaarten kalastusintressit varaamalla sille Färsaarille vuoden 2007 järjestelystä lähtien perinteisesti kuuluneen osuuden, joka on 31 000 tonnia (5,16 % TACista).

(8)

Tammikuun 23 päivään 2013 jatkuneiden rannikkovaltioiden neuvottelujen aikana Färsaarten edustajat eivät pyytäneet tarkkaa yksittäistä osuutta, eivätkä he myöskään ehdottaneet kirjallisesti tai suullisesti uutta jakoa järjestelyyn, pyrkineet yhteistyöhön neljän muun sopimuspuolen kanssa tai osallistumaan vuoden 2013 järjestelyjä koskeviin keskusteluihin.

(9)

Färsaarten kalastusministeri ilmoitti 26 päivänä maaliskuuta 2013 antamassaan lausunnossa Färsaarten laivastolle yksipuolisesti vahvistetusta 105 230 tonnin saalisrajoituksesta, joka on 17 prosenttia suositellusta TACista ja yli kolme kertaa enemmän kuin aikaisemmin sovittujen järjestelyjen soveltamisen mukainen osuus ja 145 prosenttia enemmän kuin Färsaarten osuus vuonna 2012. Tätä yksipuolista ilmoitusta on arvioitava edellä mainitun saaliiden vähentämistä 26 prosentilla vuonna 2013 koskevan tieteellisen lausunnon perusteella. Kyseisellä ilmoituksella Färsaaret sanoutui myös tosiasiallisesti irti yhteisesti hyväksytystä hoitosuunnitelmasta.

(10)

Näin toimiessaan Färsaaret ei ole pystynyt yhteistyöhön unionin ja muiden rannikkovaltioiden kanssa yhteisen edun mukaisen Atlantin-Skandinavian sillikannan hoitamisessa. Se ei myöskään ole noudattanut 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) 61 artiklan 2 kohdan, 63 artiklan 1 ja 2 kohdan, 118 ja 119 artiklan sekä 300 artiklan eikä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen (UNFSA) 5 ja 6 artiklan sekä 8 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

(11)

Jos neljän rannikkovaltion ja Färsaarten vahvistamat saalisrajoitukset toteutuvat, kokonaissaalis olisi 692 290 tonnia, mikä merkitsee liikakalastusta suositeltuun TACiin verrattuna. ICESin kalastuskauden 2013 hallinnointia koskevan lausunnon (2) yhteydessä laatimien arvioiden ja saalisennusteiden mukaan tämän seurauksena kutevan kannan biomassa vuoden 2014 alussa jäisi 4 200 000 tonniin eli huomattavasti alle kestävän enimmäistuoton mahdollistavana tasona pidetyn 5 000 000 tonnin.

(12)

ICESin toukokuussa 2013 esittämän tuoreimman julkisesti käytettävissä olevan tieteellisen näytön (3) mukaan pitkän aikavälin hoitosuunnitelma nykyisessä muodossaan (kalastuskuolevuuden tavoitetaso 0,125) on varovaisuusperiaatteen mukainen, mutta tavoitteena olevan kalastuskuolevuuden tason nousu 0,15:een Färsaarten osuuden kasvun seurauksena muuttaisi suunnitelman ennalta varautumisen vastaiseksi; samalla uhka kannan romahtamisesta kasvaisi.

(13)

Asetuksen (EU) N:o 1026/2012 3 artiklan mukaisesti maa voidaan määrittää kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi, jos a) se ei tee yhteistyötä yhteisesti tärkeän kannan hoitamiseksi noudattaen täysimääräisesti 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) ja hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta 4 päivänä elokuuta 1995 tehdyn sopimuksen (YK:n kalakantasopimus) määräyksiä taikka mitä tahansa muuta kansainvälistä sopimusta tai kansainvälisen oikeuden sääntöä ja b) se joko i) ei toteuta tarvittavia kalastuksenhoitotoimenpiteitä tai ii) toteuttaa kalastuksenhoitotoimenpiteitä ottamatta asianmukaisesti huomioon muiden maiden ja unionin oikeuksia, etuja ja velvollisuuksia ja kyseiset kalastuksenhoitotoimenpiteet johtavat tarkasteltuna yhdessä muiden maiden ja unionin toteuttamien toimenpiteiden kanssa kalastustoimintaan, josta voisi olla seurauksena kalakannan kestämätön tila.

(14)

Edellä sanotun perusteella Färsaaret täyttää kaikki edellytykset, joiden mukaisesti se voidaan määrittää kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi, minkä vuoksi komissio voi toteuttaa asetuksessa (EU) N:o 1026/2012 säädetyt toimenpiteet.

(15)

Asetuksen (EU) N:o 1026/2012 6 artiklan nojalla komissio päätti ilmoittaa Färsaarten maakuntahallitukselle ja Tanskan hallitukselle 17 päivänä toukokuuta 2013 tehdyllä päätöksellä (4) ja samana päivänä kirjatulla kirjeellä aikomuksestaan määrittää Färsaaret kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi ja esittää määrittämisen syyt sekä kuvata mahdolliset toimenpiteet, joita kyseisen asetuksen nojalla on mahdollista toteuttaa. Färsaarten maakuntahallitus ilmoitti vastaanottaneensa kirjeen samana päivänä.

(16)

Färsaarten maakuntahallitus vastasi ilmoitukseen 17 kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä kiistämällä komission esittämät väitteet ja mainitsemalla erityisesti, ettei Färsaaret ollut vetäytynyt neuvotteluista, että se pyrkii edelleen löytämään neuvotteluratkaisun kannan jakamiseen ja ettei EU:lla ole oikeutta käyttää pakkokeinoja. Färsaaret ei kuitenkaan ilmaissut aikovansa muuttaa vuoden 2013 kestämättömiä saalisrajoituksia koskevaa päätöstään eikä se esittänyt selkeitä perusteluja vuotta 2013 koskevalle korkealle saalisrajoitukselleen lukuun ottamatta vailla tosiasiallista näyttöä olevaa väitettä, jonka mukaan ”kyseinen kanta on kasvanut viime vuosina Färsaarten lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla”.

(17)

Komissio tarkasteli asiaa koskevaa saatavilla olevaa tieteellistä kirjallisuutta ja löysi ainoastaan lausuntoja, joissa viitataan sillin satunnaiseen pidempiaikaiseen esiintymiseen Färsaarten vesillä kalastuskauden aikana. Viittauksia, joiden perusteella kyseinen ilmiö olisi voitu tulkita vakaaksi tai pysyväksi osoitukseksi kannan lisääntymisestä, ei kuitenkaan löytynyt. Färsaarten esittämän väitteen, jonka mukaan kanta putoaa joka tapauksessa vuonna 2014 kestävän enimmäistuoton alapuolelle Färsaarten osuuden yksipuolisesta korotuksesta riippumatta, osalta on syytä panna merkille, että tuoreimpien tieteellisten lausuntojen mukaan (ks. edellä oleva johdanto-osan 12 kappale) se, että vaikka kanta saattaakin elpyä kestävän enimmäistuoton tasolle, se pysyy pidempään kyseisen tason alapuolella ja sen romahtamisen vaara on suurempi, jos tavoitteena olevan kalastuskuolevuuden nykyinen taso nousee Färsaarten osuuden korotuksen aiheuttamalle tasolle.

(18)

Tarkasteltuaan yksityiskohtaisesti Färsaarten maakuntahallituksen huomautuksia komissio päätteli, etteivät ne käy komission ilmoituksessa esitettyjen syiden vastanäytöksi tai asialliseksi perusteluksi sille, että kyseinen maa on kieltäytynyt yhteistyöstä. Tämä päätelmä sekä haluttomuus muuttaa vuoden 2013 yksipuolisesti vahvistettuja saalisrajoituksia saivat komission toteamaan, että Färsaaret täyttää edelleen perusteet, joiden nojalla se voidaan määrittää kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi.

(19)

Sen vuoksi komissio katsoo, että on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä asetuksen (EU) N:o 1026/2012 4 artiklan mukaisesti.

(20)

Kyseisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita ja oikeasuhteisia suojelutavoitteen saavuttamiseksi, ja niillä olisi estettävä Färsaaria hyödyntämästä unionin markkinoita, satamia ja palveluja harjoittamansa sillin kestämättömän kalastuksen jatkamiseksi.

(21)

Komissio on arvioinut myös asetuksen (EU) N:o 1026/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden lyhyen ja pitkän aikavälin ympäristövaikutukset ja niiden taloudelliset, sosiaaliset ja kauppaan kohdistuvat vaikutukset sekä niiden täytäntöönpanosta aiheutuvan hallintotaakan.

(22)

Kyseisen arvioinnin perusteella vaikuttaa asianmukaiselta toteuttaa aluksi tiettyjä asetuksen (EU) N:o 1026/2012 4 artiklan 1 kohdan c, d, e ja i alakohdassa lueteltuja toimenpiteitä. Mikäli ne osoittautuvat tehottomiksi ja Färsaaret sallii edelleen kestämättämän kalastuksen jatkumisen, voidaan vahvistaa muita toimenpiteitä.

(23)

Färsaarten keskisyvän veden troolareilla harjoittamaa sillinkalastusta voidaan vuoden kylmempinä kuukausina pitää kohdennettuna kalastuksena, mutta loppukeväällä ja kesällä, kun silliä ja makrillia pyydetään vastaavina määrinä, se on sekakalastusta. Sama alus voi pyytää molempia lajeja yhdellä vetokerralla, samalla kalastusmatkalla tai samalla pyyntialueella pitkin pyyntikautta. Makrilli on sillin lähilaji. Sen vuoksi jatkaessaan makrillin pyyntiä ja vientiä Färsaaret pyytää väistämättä sivusaaliina samalla edelleen myös suuria määriä silliä, vaikkei sitä voidakaan viedä unioniin. Näin ollen jos makrillintuontia ei sisällytetä toimenpiteisiin, sillin tuontikiellon tehokkuus keinona estää sillikannan kestävyyden heikkeneminen entisestään pienenee. Makrilli elää niin läheisessä yhteydessä silliin, että pyydettäessä makrillia Färsaarten alaisuuteen kuuluvassa kalastuksessa on aina olemassa riski, että saaliiksi joutuu myös silliä. Sen vuoksi voidaan olettaa, että Färsaarten alaisuudessa pyydetty makrilli on aina pyydetty yhdessä sillin kanssa. Jotta kauppaan liittyvät toimenpiteet olisivat tehokkaita, niiden olisi katettava sekä silli että makrilli.

(24)

Arvioidessaan toimenpiteiden oikeasuhteisuutta ja erityisesti päättäessään siitä, olisiko sillinkalastuksen yhteydessä pyydettyjen tärkeimpien kohdelajien kauppaa koskevat rajoitukset rajattava tiettyyn määrään vai olisiko kaikki tuonti kiellettävä, komissio tarkasteli mahdollisuutta harkita vaihtoehtona kaikkien silli- tai makrillituotteiden tai niitä sisältävien tuotteiden täydelliselle tuontikiellolle muita oikeasuhteisempia toimenpiteitä. Se arvioi kolmea mahdollista vaihtoehtoa: i) määrälliset rajoitukset kaikille tuotteille perinteisen kaupankäynnin puitteissa tapahtuvassa tuonnissa, ii) ainoastaan tuoreen ja jäädytetyn kalan ja kalasäilykkeiden täydellinen tuontikielto, joka ei koskisi pidemmälle jalostettuja tuotteita, kuten kalajauhoa ja -öljyä, ja iii) ainoastaan silliä ja sillituotteita koskeva täydellinen tuontikielto. Färsaarilta Euroopan unioniin suuntautuvan kalajauhon viennin suuren merkityksen vuoksi ensimmäinen näistä kolmesta vaihtoehdosta saattaisi olla erittäin tehokas, mutta sitä pidetään tässä vaiheessa liian ankarana erityisesti siksi, että se voi yhtäältä vaikuttaa myös sellaisiin Färsaarten kalastuselinkeinon aloihin, jotka eivät liity suoraan pelagiseen kalastukseen, ja toisaalta se aiheuttaa raskaan hallintotaakan, koska kalajauho- ja -öljynäytteet on tutkittava erikoislaboratorioissa niiden lajikohtaisen koostumuksen määrittämiseksi. Kolmatta vaihtehtoa pidetään tehottomana, koska sen mahdolliset taloudelliset vaikutukset voidaan helposti korvata makrillinviennillä. Sen vuoksi toinen vaihtoehto mahdollistaa parhaan tasapainon keinojen ja niiden toivottujen vaikutusten välillä, eikä tarvittavan tuloksen saavuttamiseksi ole olemassa edullisempia toimenpiteitä.

(25)

Oikeasuhteisuutta arvioidessaan komissio tarkasteli myös muiden toimenpiteiden kuin tuontirajoitusten ja erityisesti satamien käyttöä koskevien rajoitusten tarpeellisuutta. Koska satamien käyttö polttoainetankkaukseen, saaliiden purkamiseen, miehistön vaihtoon, korjaustoimenpiteisiin ja lepoon on osa sillinpyyntiin liittyvää tavanomaista tarpeellista toimintaa, komissio päätteli, että tällaiset toimenpiteet ovat myös tarpeen ja etteivät vaihtoehtoiset, vähemmän rajoittavat toimenpiteet ole mahdollisia estämään, että Färsaarten kalastuslaivasto hyödyntää EU:n palveluja kestämättömän sillinkalastuksen harjoittamiseen.

(26)

Toteutettavien toimenpiteiden lyhyen ja pitkän aikavälin ympäristövaikutusten, niiden taloudellisten, sosiaalisten ja kauppaan kohdistuvien vaikutusten sekä täytäntöönpanosta aiheutuvan hallintotaakan arvoinnin osalta voidaan päätellä, että toimenpiteet ovat kohtuullisia, niillä ei ole kohtuuttomia haittavaikutuksia eikä niistä aiheudu kohtuutonta taakkaa. Toimenpiteiden ympäristövaikutukset ovat myönteiset, koska niiden uskotaan parantavan osaltaan sillikannan kestävyyttä. Kauppaan kohdistuvat vaikutukset ovat suhteellisen vähäiset, sillä odotettavissa olevia välittömiä vaikutuksia lukuun ottamatta keskipitkällä aikavälillä voidaan löytää vaihtoehtoisia kauppamekanismeja eikä loppuvaiheessa ole odotettavissa tarjontapulaa EU:n sisällä. Lyhyen aikavälin taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset arvioidaan vähäisiksi, koska ne voidaan yhdistää kauppaan kohdistuviin vaikutuksiin. Jos toimenpiteillä saavutetaan halutut tulokset, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutukset ovat sitä vastoin hyvin myönteiset erityisesti monille sellaisille laivastoille, jotka ovat taloudellisesti pitkälle riippuvaisia pelagisista lajeista. Toimenpiteistä aiheutuva hallintotaakka on suhteellisen vähäinen ottaen huomioon, että suurin osa toimenpiteiden täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa tarvittavista valvontakeinoista, henkilöstö mukaan luettuna, on jo olemassa.

(27)

Komissio arvioi lopuksi sitä, ovatko toimenpiteet kansainvälisen oikeuden mukaisia, ja totesi, että ne liittyvät hupenevan kalakannan säilyttämiseen ja että niiden tavoitteena on estää kannan tosiasiallinen liikakalastus, koska niillä pyritään Atlantin-Skandinavian sillikannan ylläpitämiseen turvallisten biologisten rajojen sisällä. Toimenpiteet toteutetaan unionin omien suojelutoimenpiteiden osana (asetuksen (EU) N:o 1026/2012 5 artiklan 1 kohdan b alakohta). Unioni on erityisesti vähentänyt saaliitaan 26 prosentilla kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suosituksen mukaisesti, ja se soveltaa täysimääräisesti niitä vaatimuksia ja rajoituksia, jotka sisältyvät pitkän aikavälin hoitosuunnitelmaan, josta rannikkovaltiot sopivat ja jota ne ovat soveltaneet vuodesta 1999 lähtien. ICES vahvisti jälleen toukokuussa 2013 kyseisen hoitosuunnitelman ennalta varautuvan lähestymistavan mukaiseksi ja asianmukaiseksi hallintomalliksi pyynnin pitämiseksi turvallisten biologisten rajojen sisällä. Ei ole myöskään olemassa vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, että Färsaaret olisi oikeutettu suurempaan osuuteen Atlantin-Skandinavian sillin kalastuksessa; sen vuoksi ICES:in suosittama saaliiden vähentäminen olisi ollut asianmukainen.

(28)

Näin ollen ensimmäisessä vaiheessa hyväksyttäviin toimenpiteisiin olisi kuuluttava: a) Atlantin-Skandinavian kantoihin kuuluvan sillin ja makrillin sekä kyseisiä lajeja sisältävien tai niistä valmistettujen kalastustuotteiden tuonnin kieltäminen ja b) unionin satamien käyttöä koskevat rajoitukset Färsaarten alaisuudessa Atlantin-Skandinavian silli- ja makrillikantoja pyytäville sekä kyseisestä kalastuksesta peräisin olevia kaloja tai kalastustuotteita kuljettaville aluksille. Kyseisten silli- ja makrillikantojen kalastusta harjoittaviin tai kyseisistä kannoista peräisin olevia kaloja tai kalastustuotteita kuljettaviin aluksiin sovellettavien toimenpiteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi jäsenvaltioille olisi toimitettava luettelot näistä aluksista. Sen määrittämiseksi, onko silli tai makrilli pyydetty Färsaarten alaisuudessa, olisi käytettävä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta 29 päivänä syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (5) III luvussa vahvistettua saalistodistusjärjestelmää.

(29)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastus- ja vesiviljelyalan komitean lausunnon mukaiset,

a)

’Atlantin-Skandinavian sillikannalla’ sillikantaa (Clupea harengus) Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES-suuralueilla I, II, V, XII ja XIV (6);

b)

’Atlantin-Skandinavian sillillä’ Atlantin-Skandinavian sillikantaan kuuluvaa kalaa;

c)

’makrillilla’Scomber scombrus -lajiin kuuluvaa kalaa, joka on pyydetty Atlantin-Skandinavian sillin esiintymisalueilla;

d)

’Färsaarten alaisuudessa pyydetyllä’ Färsaarten lipun alla purjehtivien alusten tai toisen sellaisen valtion lipun alla purjehtivien alusten, joilla on lupa kalastaa Färsaarten talousvyöhykkeellä, taikka alusten, jotka ovat färsaarelaisen yrityksen tai Färsaarten viranomaisten rahtaamia, pyytämää.