21.12.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 335/13

(1)

Asetuksen (EY) N:o 550/2004 mukaisesti komission on vahvistettava yhteiset vaatimukset lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiselle kaikkialla yhteisössä. Asetus, jota sovelletaan sellaisenaan, on paras väline tähän tarkoitukseen.

(2)

Yhteisössä tapahtuvan lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen olisi perustuttava jäsenvaltioiden myöntämään lupaan. Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille, jotka täyttävät yhteiset vaatimukset, olisi myönnettävä lupa asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan mukaisesti. Niiden lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien, joilla on mahdollisuus toimia ilman lupaa, pitäisi pyrkiä noudattamaan yhteisiä vaatimuksia niin suuressa määrin kuin se niiden oikeudellisen aseman huomioon ottaen on mahdollista.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 550/2004 6 artiklan mukaisesti vahvistettavien yhteisten vaatimusten soveltaminen ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden omaa ilmatilaansa koskevaan suvereniteettiin eikä jäsenvaltioiden sellaisiin tarpeisiin, jotka liittyvät yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen ja puolustuskysymyksiin, siten kuin yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (puiteasetus) (2) 13 artiklassa säädetään. Asetuksen (EY) N:o 549/2004 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisten vaatimusten ei pitäisi koskea sotilasoperaatioita tai -koulutusta.

(4)

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen yhteisten vaatimusten määrittämisessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien oikeudellinen asema jäsenvaltioissa. Jos organisaatio lisäksi harjoittaa muuta toimintaa kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista, asetuksen (EY) N:o 550/2004 6 artiklan mukaisesti vahvistettavia yhteisiä vaatimuksia ei pitäisi soveltaa tähän muuhun toimintaan tai resursseihin, jotka suunnataan muuhun toimintaan kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen, jollei asiasta toisin säädetä.

(5)

Kun yhteisiä vaatimuksia sovelletaan lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin, tämä olisi toteutettava oikeassa suhteessa niihin riskeihin, jotka liittyvät kunkin palvelutyypin erityispiirteisiin, kuten käsiteltävien tapahtumien lukumäärään ja/tai luonteeseen sekä muihin piirteisiin. Jos tietyt lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat päättävät olla hyödyntämättä mahdollisuutta tarjota rajat ylittäviä palveluja ja ne tämän vuoksi luopuvat oikeudestaan vastavuoroiseen tunnustamiseen yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa, kansallisella valvontaviranomaisella olisi oltava oikeus sallia kyseisille palveluntarjoajille tiettyjen lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevien yleisten vaatimusten ja tiettyjen ilmaliikennepalvelujen tarjoamista koskevien erityisten vaatimusten noudattaminen vastaavassa suhteessa. Tällöin lupaan liitetyissä ehdoissa pitäisi ottaa huomioon poikkeuksen luonne ja soveltamisala.

(6)

Lupajärjestelmän asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi vuosikertomustensa yhteydessä toimitettava komissiolle kaikki tarvittavat tiedot kansallisten valvontaviranomaisten myöntämistä poikkeuksista.

(7)

Erityyppisiin lennonvarmistuspalveluihin ei aina sovelleta samoja vaatimuksia. Tämän vuoksi on tarpeellista mukauttaa yhteiset vaatimukset kunkin palvelutyypin erityispiirteitä vastaaviksi.

(8)

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien asiana pitäisi olla näyttää toteen se, että ne täyttävät vaatimukset luvan voimassaoloajan ja kaikkien sen piiriin kuuluvien palvelujen osalta.

(9)

Yhteisten vaatimusten tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi olisi luotava järjestelmä, jonka avulla voitaisiin säännöllisesti valvoa ja tarkastaa luvassa määriteltyjen yhteisten vaatimusten ja ehtojen noudattaminen. Kansallisen valvontaviranomaisen olisi tarkastettava palveluntarjoajan soveltuvuus ennen luvan antamista ja olisi vuosittain arvioitava niiden lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien toiminnan vaatimustenmukaisuus, joille se on myöntänyt luvan. Tämän vuoksi sen olisi laadittava ja saatettava vuosittain ajan tasalle ohjeellinen, riskinarviointiin perustuva tarkastusohjelma, joka kattaa kaikki siltä luvan saaneet palveluntarjoajat. Ohjelmalla olisi voitava tarkastaa kaikki asiankuuluvat lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien toiminnot kohtuullisessa määräajassa. Kansallisen valvontaviranomaisen, joka arvioi nimettyjen ilmaliikennepalvelujen ja sääpalvelujen tarjoajien vaatimustenmukaisuuden, olisi voitava myös tarkastaa kyseisen jäsenvaltion kansainvälisistä velvoitteista johtuvien asiaan liittyvien vaatimusten noudattaminen.

(10)

Kansallisten valvontaviranomaisten vertaisarvioinneilla olisi edistettävä yhteistä lähestymistapaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien valvonnassa kaikkialla yhteisössä. Komission olisi järjestettävä nämä vertaisarvioinnit yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Ne olisi sovitettava yhteen Eurocontrolin turvallisuusvaatimusten (Eurocontrol Safety Regulatory Requirements, ESARR) täytäntöönpanon seuranta- ja tukiohjelman (Implementation Monitoring and Support Programme, ESIMS) sekä kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) johtaman turvallisuusvalvonnan yleisen tarkastusohjelman (Universal Safety Oversight Audit Programme, USOAP) puitteissa. Näin vältettäisiin työn päällekkäisyys. Jotta vertaisarviointi tarjoaisi mahdollisuuden kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen, olisi suositeltavaa, että kansalliset asiantuntijat kuuluisivat kansallisen valvontaviranomaisen tai yleisesti tunnustetun organisaation henkilöstöön.

(11)

Eurocontrol on kehittänyt turvallisuusvaatimukset (ESARR), joilla on suuri merkitys tarjottujen ilmaliikennepalvelujen turvallisuuden kannalta. Asetuksen (EY) N:o 550/2004 mukaisesti komission olisi yksilöitävä ja vahvistettava asiaankuuluvat määräykset, jotka sisältyvät ilmaliikenteen hallinnan palveluntarjoajien turvallisuudenhallintajärjestelmien käyttöä koskevaan ESARR 3:een, riskien arviointia ja vähentämistä ilmaliikenteen hallinnassa koskevaan ESARR 4:ään sekä ilmaliikenteen hallinnan henkilöstöä ja turvallisuuteen liittyvissä operatiivisissa tehtävissä toimivaa teknistä henkilöstöä koskevaan ESARR 5:een. Asetuksen (EY) N:o 550/2004 5 artiklan mukaisesti komissio on esittänyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön lennonjohtajan lupakirjasta (3), joka kattaa ESARR 5:n lennonjohtajia koskevat määräykset. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista esittää näitä määräyksiä uudestaan tässä asetuksessa. Olisi kuitenkin sisällytettävä säännökset siitä, että kansallisen valvontaviranomaisen on tarvittaessa tarkastettava, että ilmaliikennepalvelujen tarjoajan henkilöstöllä, ja erityisesti lennonjohtajilla, on asianmukaiset lupakirjat.

(12)

Siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan perusperiaatteista 21 päivänä marraskuuta 1994 annettu neuvoston direktiivi 94/56/EY (4) ja poikkeamien ilmoittamisesta siviili-ilmailun alalla 13 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/42/EY (5) kattavat ilmaliikenteen hallinnan turvallisuuteen liittyvien poikkeamien raportointia ja arviointia koskevat ESARR-määräykset. Tämän vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista esittää näitä määräyksiä uudestaan. Olisi kuitenkin sisällytettävä turvallisuuteen liittyviä poikkeamia koskevat uudet säännökset siitä, että kansallisen valvontaviranomaisen on tarkastettava, ovatko ilmaliikennepalvelujen tarjoajan sekä viestintä- suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoajan järjestelyt riittäviä tällaisten poikkeamien raportointiin ja niiden arviointiin. Ilmaliikenteen hallinnan turvallisuusvalvontaa koskevaan ESARR 1:een ja ilmaliikenteen hallintajärjestelmien ohjelmistoja koskevaan ESARR 6:een sisältyvät asiaankuuluvat määräykset olisi yksilöitävä ja vahvistettava erillisillä yhteisön säädöksillä.

(13)

Erityisesti olisi tiedostettava, että ensiksi turvallisuudenhallinta on juuri se ilmaliikennepalvelujen osa-alue, jolla varmistetaan kaikkien turvallisuusriskien yksilöiminen, arvioiminen ja vähentäminen tyydyttävällä tavalla, ja toiseksi että muodollisella ja systemaattisella turvallisuudenhallinnan lähestymistavalla saavutetaan paras mahdollinen turvallisuuden taso siten, että tulokset ovat helposti nähtävissä ja jäljitettävissä. Komission olisi pidettävä ajan tasalla ilmaliikennepalveluihin sovellettavat turvallisuusvaatimukset ja täsmennettävä niitä edelleen, jotta varmistettaisiin mahdollisimman korkea turvallisuuden taso, tämän kuitenkaan vaikuttamatta asemaan, joka Euroopan lentoturvallisuusvirastolle saatetaan määritellä tulevaisuudessa.

(14)

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien olisi toiminnassaan noudatettava asiaankuuluvia ICAOn normeja. Rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen helpottamiseksi Eurocontrolin kanssa tiiviissä yhteistyössä työskentelevien jäsenvaltioiden ja komission olisi pyrittävä niiden erojen vähentämiseen mahdollisimman pieniksi, joita jäsenvaltioiden ilmoitusten perusteella havaitaan ICAOn lennonvarmistuspalveluja koskevien vaatimusten soveltamisessa, jotta saataisiin aikaan jäsenvaltioiden yhteinen, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan normisto, jolla edistettäisiin yhteisten lentosääntöjen kehittämistä.

(15)

Erilaisten kansallisten vastuuvelvollisuutta koskevien järjestelyjen ei pitäisi estää lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia tekemästä sopimuksia rajat ylittävästä palveluntarjonnasta, heti kun ne ovat tehneet järjestelyjä kattaakseen sovellettavaan lakiin perustuvista korvausvelvoitteista aiheutuvat tappiot. Käytetyn menettelyn olisi oltava kansallisen lainsäädännön mukainen. Jäsenvaltioiden, jotka sallivat lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen ilmatilassaan tai osassa sitä ilman asetuksen (EY) N:o 550/2004 mukaista lupaa, olisi vastattava kyseisten palveluntarjoajien vastuiden kattamisesta.

(16)

Vaikka ESARR 4:ssä määritellään sellaisten onnettomuuksien suurin hyväksyttävä todennäköisyys Euroopan siviili-ilmailukonferenssin (European Civil Aviation Conference, ECAC) piiriin kuuluvalla alueella, joissa ilmaliikenteen hallinta on suoraan myötävaikuttavana tekijänä, kaikkien vakavuusluokkien suurimpia hyväksyttäviä todennäköisyyksiä ei ole vielä vahvistettu. Jäsenvaltioiden ja komission pitäisi yhdessä Eurocontrolin kanssa laatia valmiiksi nämä todennäköisyydet ja saattaa niitä ajan tasalle sekä kehittää mekanismeja, joiden avulla niitä voitaisiin soveltaa erilaisissa olosuhteissa.

(17)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 549/2004 5 artiklalla perustetun yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

a)

muuhun palveluntarjoajan toimintaan kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen,

b)

resursseihin, jotka suunnataan muuhun toimintaan kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen,

jollei liitteessä I tai II toisin säädetä.

a)

ESARR 3 ilmaliikenteen hallintapalvelun tarjoajien turvallisuusjärjestelmien käytöstä, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000;

b)

ESARR 4 riskien arvioinnista ja vähentämisestä ilmaliikenteen hallinnassa, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2001;

c)

ESARR 5 ilmaliikenteen hallintapalvelun henkilöstöstä; turvallisuuteen liittyvissä operatiivisissa tehtävissä toimivaa teknistä henkilöstöä koskevat vaatimukset, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2002.

a)

’lentotyöllä’ ilma-aluksen toimintaa, jossa alusta käytetään erityispalveluihin esimerkiksi maatalouden, rakennustoiminnan, valokuvauksen, kartoituksen, tähystyksen, partioinnin, etsintä- ja pelastustoiminnan tai lentomainonnan aloilla;

b)

’kaupallisella ilmakuljetuksella’ kaikkea sellaista ilma-aluksen toimintaa, jossa kuljetetaan matkustajia, rahtia tai postia maksua tai vuokraa vastaan;

c)

’funktionaalisella järjestelmällä’ järjestelmien, menettelyjen ja henkilöstöresurssien yhdistelmää, joka on muodostettu ilmaliikenteen hallinnan alan toiminnon suorittamista varten;

d)

’yleisilmailulla’ kaikkea muuta siviili-ilma-aluksen toimintaa kuin kaupallista ilmakuljetusta tai lentotyötä;

e)

’kansallisella valvontaviranomaisella’ jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 549/2004 4 artiklan mukaisesti kansalliseksi viranomaiseksi nimeämää/nimeämiä tai perustamaa/perustamia elintä tai elimiä;

f)

’vaaratekijällä’ kaikkia edellytyksiä, tilanteita tai olosuhteita, jotka saattavat aiheuttaa onnettomuuden;

g)

’toiminnallisella organisaatiolla’ organisaatiota, joka on vastuussa ilmaliikennettä, viestintä-, suunnistus- tai valvontapalveluja tukevien teknisten palvelujen tarjoamisesta;

h)

’riskillä’ vaaratekijän vahingollisen seurauksen yleisen todennäköisyyden tai esiintymistiheyden sekä kyseisen seurauksen vakavuuden yhdistelmää;

i)

’turvallisuuden varmistamisella’ kaikkia suunniteltuja ja järjestelmällisiä toimia, jotka tarvitaan riittävän varmuuden saamiseen siitä, että tuote, palvelu, organisaatio tai funktionaalinen järjestelmä saavuttaa hyväksyttävän tai tyydyttävän turvallisuuden;

j)

’turvallisuustavoitteella’ laadullista tai määrällistä lausumaa, jossa määritellään vaaratekijän suurin hyväksyttävä esiintymistiheys tai todennäköisyys, jolla vaaratekijän voidaan olettaa ilmenevän;

k)

’turvallisuusvaatimuksella’ tiettyyn turvallisuustavoitteeseen tähtäävään riskinhallintastrategiaan perustuvaa riskinvähentämiskeinoa; mukaan lukien organisaatiota, operatiivisia tekijöitä, menettelyjä, toimintoja, suorituskykyä ja yhteentoimivuutta koskevat vaatimukset tai ympäristönäkökohtiin liittyvät keinot;

l)

’palveluilla’ joko yksittäistä lennonvarmistuspalvelua tai useiden lennonvarmistuspalvelujen muodostamaa kokonaisuutta.

a)

yleisilmailu;

b)

lentotyö;

c)

kaupallinen ilmakuljetus, jossa käytetään vain ilma-alusta, jonka suurin sallittu lentoonlähtömassa on alle 10 tonnia tai jossa matkustajapaikkoja on alle 20;

d)

kaupallinen ilmakuljetus, jossa vuosittaisia tapahtumia on alle 10 000 riippumatta suurimmasta sallitusta lentoonlähtömassasta ja matkustajapaikkojen määrästä; tapahtumat lasketaan nousujen ja laskujen yhteismääränä ja kolmen edeltävän vuoden keskiarvona.

a)

1 kohta: tekninen ja toiminnallinen pätevyys ja valmius;

b)

3.1 kohta: turvallisuudenhallinta;

c)

5 kohta: henkilöstö;

d)

8.1 kohta: avoin ja läpinäkyvä palvelujen tarjonta.

a)

turvallisuudenhallintaan liittyvä vastuu sekä ulkopuoliset palvelut ja toimitukset (3.1.2 kohdassa);

b)

turvallisuuskatselmukset (3.1.3 kohdassa);

c)

riskien arviointia ja vähentämistä koskevat turvallisuusvaatimukset muutosten yhteydessä (3.2 kohdassa).

a)

määriteltävä lupaan liitetyissä ehdoissa poikkeuksen luonne ja soveltamisala ja ilmoitettava sen oikeusperusta;

b)

rajoitettava luvan voimassaoloaika; ja

c)

valvottava jatkossa, täyttävätkö lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat edelleen poikkeuksen myöntämisen edellytykset.

a)

tutkia tarpeelliset asiakirjat, tiedot, menettelyt ja muu aineisto, jolla on merkitystä lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen kannalta;

b)

ottaa jäljennöksiä tai otteita kyseisistä asiakirjoista, tiedoista, menettelyistä ja muusta aineistosta;

c)

vaatia suullista selvitystä paikalla;

d)

päästä niihin tiloihin, niille alueille ja niihin liikennevälineisiin, jotka ovat merkityksellisiä.

a)

annettava asianmukaiset turvallisuusmääräykset turvallisuuteen liittyvissä operatiivisissa tehtävissä toimivaa teknistä henkilöstöä varten;

b)

varmistettava kaikkien toiminnallisten organisaatioiden turvallisuuteen liittyviin operatiivisiin tehtäviin määräämän teknisen henkilöstön riittävä ja asianmukainen turvallisuusvalvonta;

c)

aiheellisin perustein ja asianmukaisen tutkimuksen jälkeen ryhdyttävä tarvittaviin toimiin sellaisen toiminnallisen organisaation ja/tai sen teknisen henkilöstön suhteen, joka ei täytä liitteessä II olevan 3.3 kohdan vaatimuksia;

d)

tarkistettava, että on olemassa asianmukaiset menetelmät sen varmistamiseksi, että kolmannet, joille on annettu turvallisuuteen liittyviä operatiivisia tehtäviä, täyttävät liitteessä II olevan 3.3 kohdan vaatimukset.