8.6.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/11

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä9 päivänä syyskuuta 2004 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Venäjältä ja Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan rakeisen polytetrafluorieteenin, jäljempänä ’PTFE’, tuonnissa yhteisöön.

(2)

Polkumyynnin vastainen menettely aloitettiin sen jälkeen, kun Euroopan kemianteollisuutta edustava CEFIC (European Chemical Industry Council), jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli 26 päivänä heinäkuuta 2004 tehnyt asiasta valituksen edustaen tuottajia, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 80 prosenttia PTFE:n kokonaistuotannosta yhteisössä. Valitukseen sisältynyt näyttö mainitun tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäviksi oikeuttamaan menettelyn aloittaminen.

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta vientiä harjoittaville venäläisille ja kiinalaisille tuottajille, tuojille/kauppiaille ja näiden järjestöille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, asianomaisten viejämaiden edustajille sekä valituksen tekijälle ja kaikille tiedossa olleille yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Koska valituksessa mainittuja vientiä harjoittavia tuottajia on Kiinassa ilmeisen paljon, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin polkumyynnin määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(5)

Jotta komissio voi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia kiinalaisia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti perustiedot PTFE:hen liittyvästä toiminnastaan tutkimusajanjakson ajalta (1 päivän heinäkuuta 2003 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 välinen ajanjakso).

(6)

Vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella ja otantaa koskeviin kysymyksiin saatujen vastausten vähäisen määrän vuoksi päätettiin, että otanta ei ollut tarpeellinen kiinalaisten viejien osalta.

(7)

Jotta vientiä harjoittavat kiinalaiset tuottajat voivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten niille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan. Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi joko markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen perusteella täyttäisi markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytyksiä.

(8)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastaukset saatiin kolmelta kiinalaiselta ja kahdelta venäläiseltä vientiä harjoittavalta tuottajalta, kolmelta yhteisön tuottajalta ja yhdeltä etuyhteydettömältä tuojalta.

(9)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(10)

Koska niille Kiinassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei voitaisi myöntää markkinatalouskohtelua, oli tarpeen vahvistaa normaaliarvo vertailumaata eli Amerikan yhdysvaltoja, jäljempänä ’Yhdysvallat’, koskevien tietojen perusteella, tehtiin tarkastuskäynti seuraavien yritysten toimitiloihin:

(11)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2003 ja 30 päivän kesäkuuta 2004 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Kehityssuuntausten tarkastelu vahingon määrityksen yhteydessä kattoi 1 päivän tammikuuta 2001 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Fluoripolymeerit ovat ryhmä suorituskykyisiä muoveja, joista polytetrafluorieteeni (PTFE) on tunnetuin ja eniten käytetty.

(13)

Rakeinen PTFE on kemiallinen tuote (fluoripolymeeri), jolla on useita kestävyysominaisuuksia, kuten korkea sulamispiste, hyvä lämpöstabiilius, liukenemattomuus, tulenkestävyys ja pieni suhteellinen permittiivisyys. Sitä käytetään aineosana useilla teollisuuden aloilla, esimerkiksi kemian-, kone-, sähkö- (johtojen sisäpuoliset suojakuoret), autonvalmistus- ja rakennusteollisuudessa (eristeenä) sekä ruoanvalmistusvälineissä (pannut), tekstiileissä ja biolääketieteen (kirurgiset välineet) alalla. Tunnetuin merkki, jolla tuotetta markkinoidaan, on ”Teflon”.

(14)

Tarkasteltavana oleva tuote on niin sanottu rakeinen polytetrafluorieteeni (PTFE), joka sisältää enintään 3 prosenttia muita monomeerejä kuin tetrafluorieteeniä, ilman täyteaineita, jauhettuna tai pelleteiksi valmistettuna, lukuun ottamatta mikrosoituja aineosia, ja sen raakapolymeeri (reaktorirae), jälkimmäinen sekä märkänä että kuivana. Huolimatta siitä, että tuotteesta esiintyy eri lajeja muotoerojen, keskimääräisen raekoon, lämpökäsittelyn tai komonomeeripitoisuuden erojen mukaan, tässä menettelyssä niitä pidetään yhtenä tuotteena, koska niillä on samat fyysiset ominaisuudet ja niiden pääasialliset käyttötarkoitukset ovat olennaisesti samat. Tarkasteltavana oleva tuote kuuluu tällä hetkellä CN-koodiin ex 3904 61 00.

(15)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella sekä yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamalla ja myymällä PTFE:llä, molempien viejämaiden kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä PTFE:llä sekä vertailumaan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä PTFE:llä todettiin olevan olennaisesti samat fyysiset ja tekniset ominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään väliaikaisesti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(16)

Molemmat tuojat väittivät, että joissakin käyttötarkoituksissa Venäjältä ja Kiinasta tuotu tuote ei kilpaile lainkaan yhteisön markkinoilla tuotetun ja myydyn PTFE:n kanssa. Tämä koskee lähinnä PTFE-kuonaa tai vaatimuksia vastaamatonta materiaalia, jota käytetään sellaisen PTFE:n valmistuksessa, jonka hiukkaskoko on hyvin pieni. Tällaista hienojakoista tuotetta käytetään esimerkiksi lisäaineena muovien jalostuksessa sekä painomusteissa ja metallien pinnoitteissa. Väitettä ei voitu hyväksyä, sillä myös yhteisön tuotannonalalla todettiin tuotettavan kuonaa tai vaatimuksia vastaamatonta materiaalia, jota myydään samoille asiakkaille.

(17)

Jäljempänä kuvataan yleiset menetelmät. Näin ollen niitä seuraavissa polkumyyntiä koskevissa päätelmissä asianomaisten maiden osalta esitetään ainoastaan kutakin viejämaata erityisesti koskevat tiedot.

(18)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti selvitettiin ensin, oliko kunkin yhteistyössä toimivan vientiä harjoittavan tuottajan PTFE:n kotimarkkinamyynti edustavaa, eli oliko kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia kyseisen tuottajan yhteisöön viemästä kokonaismäärästä.

(19)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt PTFE-lajit, jotka ovat samanlaisia tai täysin vastaavia kuin yhteisöön vietäviksi myydyt tuotelajit. Tuotelajin perusteella tehdyssä tutkinnassa komissio piti samanlaisina tai täysin vastaavina sellaisia kotimarkkinoilla myytyjä ja vietyjä tuotelajeja, joiden keskimääräinen hiukkaskoko, lämpökäsittely ja komonomeeripitoisuus olivat samanlaiset.

(20)

Kunkin vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinoillaan myymän ja yhteisöön vietäväksi myydyn PTFE-lajin kanssa täysin vastaavaksi todetun tuotelajin osalta tutkittiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi riittävän edustavaa. PTFE-lajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinoiden kokonaismyynnin määrä oli tutkimusajanjakson aikana vähintään 5 prosenttia siihen verrattavissa olevan yhteisöön viedyn PTFE-lajin koko myyntimäärästä.

(21)

Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko kunkin edustavassa määrin myydyn PTFE-lajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin kannattavan myynnin osuus kyseisen PTFE-lajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä. Kun vähintään määritettyjen tuotantokustannusten tasoisilla nettomyyntihinnoilla myydyn PTFE-lajin määrä oli vähintään 80 prosenttia kyseisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä ja kun tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perusteena käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka saatiin laskemalla tuotelajin kotimarkkinoiden kokonaismyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjakson aikana, riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa vai ei.

(22)

Kaikissa tapauksissa vientihinta vahvistettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(23)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu tapahtuisi varmasti tasapuolisesti, otettiin hintoihin ja hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot asianmukaisesti huomioon tekemällä niihin liittyviä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kaikissa tapauksissa, joissa niitä pidettiin kohtuullisina ja paikkansa pitävinä ja joissa niistä esitettiin todennettu näyttö.

(24)

Kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettiin polkumyyntimarginaali perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti tuotelajeittain painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisen vertailun perusteella.

(25)

Perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti normaaliarvo on määritettävä Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa niille tuottajille, joiden on todettu täyttävän 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut edellytykset.

(26)

Kyseiset perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut edellytykset, jotka markkinatalouskohtelua hakevien yritysten on täytettävä, ovat lyhyesti seuraavat:

(27)

Kolme Kiinassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja palautti vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitetun asiaa koskevan kyselylomakkeen. Komissio tarkisti kyseisten yritysten toimitiloissa kaikki ne markkinatalouskohtelua koskevissa pyynnöissä esitetyt tiedot, joita se piti tarpeellisina.

(28)

Tutkimus osoitti, että yksikään edellä mainituista kolmesta yrityksestä ei täyttänyt vaadittuja edellytyksiä, joten niiden pyynnöt oli hylättävä. Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenvetona, kuinka kyseiset kolme yritystä täyttivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt viisi edellytystä.

(29)

Asianomaisille yrityksille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitettyihin päätelmiin. Kaikki kolme yritystä vastustivat tehtyjä päätelmiä ja vaativat markkinatalouskohtelun myöntämistä.

(30)

Yksi yrityksistä epäili, voidaanko komission käytäntöä arvioida markkinatalouskohtelukelpoisuus perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjen viiden edellytyksen perusteella pitää GATT/WTO-säännösten mukaisena. Lisäksi yritys väitti, että komissio perusti päätöksensä viittauksiin ja oletuksiin ja että perusasetuksen 2 artiklan 7 alakohtaa ei sovellettu objektiivisesti.

(31)

Tämän vuoksi on syytä todeta, että tämä tutkimus, jonka osana arvioidaan, toimiiko vientiä harjoittava tuottaja markkinatalousolosuhteissa, tehdään perusasetuksen soveltuvien säännösten vaatimusten mukaisesti, jotka ovat täysin WTO-velvoitteiden mukaiset.

(32)

Kuten yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, todistustaakka perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisestä on vientiä harjoittavalla tuottajalla. Ellei näyttöä ole esitetty, pyyntö markkinatalouskohtelun myöntämisestä on hylättävä. Tällainen päätelmä tehdään todennetun näytön objektiivisen analysoinnin perusteella, asiasta tiedotetaan asianomaisille yrityksille, ja siihen voi hakea muutosta tuomioistuimelta.

(33)

Mitä tulee ensimmäiseen edellytykseen eli siihen, että yrityksen liiketoimintaa koskevat päätökset tehdään markkinasignaalien mukaisesti ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan ja että kustannukset määräytyvät markkina-arvojen mukaan, yhden yrityksen osalta pääteltiin, että sen yhtiösäännön noudattamisesta ei ollut näyttöä. Tämän vuoksi ei ollut näyttöä siitä, etteikö valtio voisi merkittävästi vaikuttaa yhtiössä tehtäviin päätöksiin, mikä oli mahdollista myös valtion omistuksessa olevan osakkaan välityksellä. Yritys kiisti komission päätelmän ja esitti perustelunaan, että sen yhtiösääntö takaa luotettavasti sen, että valtio ei pysty vaikuttamaan merkittävästi yrityksessä tehtäviin päätöksiin, ja että valtion omistuksessa oleva osakaskin on yksityisen yrityksen puolesta toimiva toimitsijamies. Yrityksen yhtiöjärjestyksessä määrätään kuitenkin sen organisaatiosta ja päätöksentekomenetelmistä. Koska tutkimus paljasti, että yhtiöjärjestystä ei noudatettu ja että yritys itse voisi sitä helposti muuttaa, voidaan kohtuudella päätellä, että vaikka kyseisessä yhtiöjärjestyksessä olisi säännöksiä, joiden tarkoituksena on estää valtiota vaikuttamasta merkittävästi yrityksen päätöksentekoon, ne ovat epäluotettavia eivätkä voi antaa asiasta varmuutta. Lisäksi yritys ei antanut näkyvyyden lisäksi mitään muuta selitystä sille, miksi valtion omistama rahasto oli sen varsinainen osakas. Yrityksen toimitiloissa tapahtuneen tarkastuskäynnin aikana sen sijaan esitettiin, että tämän ansiosta yritys saisi muun muassa helpommin rahoitusta tulevaisuudessa. Tämän vuoksi vaaraa valtion puuttumisesta yrityksen asioihin pidettiin merkittävänä.

Yritys väitti myös raaka-aineiden hintojensa olevan markkina-arvojen mukaisia, päinvastoin kuin komission yksiköt olivat päätelleet. Tästä ei esitetty mitään näyttöä, ja lisäksi toisiinsa verrattavia raaka-aineostoja tehtiin eri hinnoilla, eikä yritys pystynyt antamaan näille merkittäville eroille mitään järkevää selitystä.

Tästä syystä oli pääteltävä, ettei kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ollut toimittanut riittävästi tietoja siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa. Perustelut, jotka asianomainen yritys esitti saatuaan asiasta ilmoituksen, eivät voineet kumota tehtyä päätelmää, ja pyyntö oli hylättävä.

(34)

Yksi yritys väitti, että päätösvaltaisen vähimmäismäärän puuttuminen osakkaiden yhtiökokouksesta, mikä antaa valtion omistuksessa olevalle osakkaalle mahdollisuuden vaikuttaa merkittävästi yhtiön päätöksiin, ei ollut olennaista, koska kyseisessä kokouksessa ei tehty toiminnallisia päätöksiä. Valtion puuttuminen on kuitenkin oleellista myös muulloin kuin toiminnallisia päätöksiä tehtäessä. Lisäksi yrityksen yhtiöjärjestyksen mukaan osakkaiden yhtiökokouksella on toimivalta päättää muun muassa liiketoiminnasta ja investointisuunnitelmista, tarkastella ja hyväksyä rahoitusbudjetti ja tilinpäätös sekä yrityksen voitonjakosuunnitelma. Täten valtio voi merkittävästi vaikuttaa tällaisia tärkeitä asioita koskeviin yrityksen päätöksiin. Lisäksi väitettiin, että vaikka vientimyynti tapahtui osittain valtion omistaman kauppiaan välityksellä puolet tutkimusajanjaksosta, ei ollut aiheellista päätellä olevan kyse valtion puuttumisesta asiaan. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että kyseinen kauppias oli mukana tarkasteltavana olevan tuotteen myynnissä (sopimusten allekirjoittaminen, maksujen vastaanotto ja asiakkaiden laskuttaminen), mutta se ei jättänyt markkinatalouskohtelua koskevaa pyyntöä. Tämän vuoksi yritys ei pystynyt osoittamaan toimivansa ilman valtion merkittävää puuttumista asioihinsa.

(35)

Yksi yritys väitti myös, että valtion omistuksessa oleva osakas, joka omisti enemmistön yhtiön osakkeista ja nimitti sen vuoksi suurimman osan johtokunnan jäsenistä, ei voinut merkittävästi vaikuttaa yrityksessä tehtäviin päätöksiin. Tässä yhteydessä muistutetaan, että komission vakiintuneen käytännön mukaisesti päätellään 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisen edellytyksen jäävän täyttymättä, kun valtiolla on joko oikeudellisesti tai tosiasiallisesti mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi yhtiön päätöksiin. Siksi pyyntö oli hylättävä.

(36)

Toinen edellytys on, että yrityksillä on oltava yksi selkeä peruskirjanpito, joka tarkastetaan riippumattomasti kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Kaikki kolme yritystä katsoivat täyttävänsä edellytyksen, koska niiden kirjanpito tarkastetaan riippumattomasti. Kävi kuitenkin ilmi, että yritysten tilintarkastuskertomusten ja niiden omien kirjanpitojen välillä oli merkittäviä ristiriitaisuuksia tai että asianomaisten yritysten tilinpäätöksen laadintaperiaatteissa tapahtuneita muutoksia ei tarkasteltu niin kuin kansainvälisissä kirjanpitonormeissa edellytetään. Yhdessä tapauksessa paljastui myös, että tarkastuskertomusten liitetiedoissa mainitut summat eivät vastanneet yrityksen kirjanpitoa. Toinen yritys ei toimittanut englanninkielistä versiota kattavasta tilinpäätöksestään ja siihen liittyvistä tarkastuskertomuksen liitetiedoista, minkä vuoksi niitä ei voitu asianmukaisesti tarkastaa. Tästä syystä oli pääteltävä, että kyseisten kolmen yrityksen kirjanpitoa ei tarkastettu kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti kuten perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa luetelmakohdassa edellytetään, ja pyynnöt hylättiin.

(37)

Kolmannen edellytyksen osalta kyseiset kolme yritystä esittivät vastakkaisen näkemyksen komission päätelmiin, eli että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia merkittäviä vääristymiä ei ollut. Yksi yritys vastusti sitä, että sen maankäyttöoikeuksia koskevien hintojen markkina-arvojen mukaisuudesta ei ollut näyttöä, ja toimitti julkisia tietoja maan hinnoista. Nämä tiedot toimitettiin merkittävästi sen jälkeen, kun markkinatalouskohtelua koskevan perustellun pyynnön jättämisen määräaika oli kulunut umpeen eikä tietoja enää pystytty tarkistamaan, minkä vuoksi pyyntö oli hylättävä. Toisen yrityksen osalta paljastui, että se oli ostanut tuotantotilat tarkasteltavana olevan tuotteen valmistamiseen valtion omistamalta yhtiöltä, mutta riippumattomien arvioijien tiloille määrittämää arvoa merkittävästi alhaisempaan hintaan. Myös yrityksen kiinteän omaisuuden poistossa todettiin epäjohdonmukaisuuksia. Kolmannen yrityksen todettiin saavan takauksia pankkilainoihinsa valtion omistamalta osakkaalta sekä käyttävän selvitystiliään tavalla, joka estää laskujen ja maksujen yhdistämisen. Tämä tarkoittaa sitä, että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia merkittäviä vääristymiä esiintyy.

(38)

Tästä syystä pääteltiin, etteivät asianomaiset yritykset täyttäneet perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa vahvistettuja edellytyksiä, minkä vuoksi niiden pyynnöt oli hylättävä.

(39)

Yritys, joka ei täyttänyt neljättä edellytystä, väitti komission päätelmien vastaisesti konkurssilainsäädännön takaavan sen vakauden ja oikeusvarmuuden. Paljastui kuitenkin, että kyseisellä yrityksellä oli merkittäviä talousvaikeuksia ja se oli ollut useita peräkkäisiä vuosia tappiollinen, ja että yrityksen valtion omistuksessa oleva osakas tuki sitä taloudellisesti. Vaikka sellaiset merkittävät talousvaikeudet eivät välttämättä johda konkurssiin, kuten yritys perusteli, valtion omistuksessa olevan osakkaan yritykseen kohdistuneet pelastustoimet (muun muassa velkoja mitätöimällä) tilanteessa, jossa normaaleissa markkinaolosuhteissa osakas ei toimisi tällä tavalla, osoittavat kyseisen lain soveltamisen tässä nimenomaisessa tapauksessa olevan kyseenalaista. Siksi oli pääteltävä, että konkurssilainsäädännön käytännön soveltuvuudesta kyseiseen yritykseen ei ollut näyttöä. Näytön puuttumisen vuoksi katsottiin, että kyseessä oleva edellytys ei täyttynyt.

(40)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultiin ja asiasta ilmoitettiin niille osapuolille, joita se välittömästi koskee. Tärkeimmät viejien esittämät perustelut on käsitelty edellä. Yhteisön tuotannonalalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, eikä se vastustanut markkinatalouskohtelun määrittämistä koskevia päätelmiä.

(41)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan koko maata koskeva tulli vahvistetaan tarvittaessa niille maille, joihin sovelletaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohtaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa täyttävänsä kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetyt yksilöllisen kohtelun edellytykset.

(42)

Mainitut kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua.

(43)

Yksikään kolmesta yrityksestä ei pystynyt osoittamaan, etteikö valtion tosiasiallisella tai mahdollisella puuttumisella yritysten asioihin olisi vaikutusta myös niiden vientihintoihin ja -määriin sekä myyntiehtoihin. Siksi oli pääteltävä, että yritykset eivät täyttäneet perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan b alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

(44)

Kaikkien kolmen viejäyrityksen osalta todettiin myös, että mikäli niille myönnettäisiin yksilöllinen tulli, ei voitu jättää huomioimatta toimenpiteiden kiertämisen vaaraa. Vaaran aiheuttaa edellä mainittu tosiasiallinen tai mahdollinen valtion puuttuminen yritysten toimintaan. Lisäksi PTFE:n ominaisuudet ja esittämismuodot ovat sellaisia, että niiden perusteella varsinkin tulliviranomaisten on yleensä hyvin vaikea yksilöidä maahan tuotavan PTFE:n tuottaja. Tämän vuoksi katsottiin, että oli olemassa myös merkittävä vaara, että toimenpiteitä kierrettäisiin viemällä tuotetta sellaisen yrityksen kautta, johon sovelletaan alempaa tullia, ja vaaran teki vakavammaksi valtion asiaan puuttumisen suuri riski. Perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan e alakohdassa säädetyt edellytykset eivät näin ollen täyttyneet.

(45)

Koska yksikään yrityksistä ei täytä kaikkia perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, päätetään alustavasti, että niille ei myönnetä yksilöllistä kohtelua.

(46)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetä markkinatalouskohtelua, on määritettävä markkinataloutta toteuttavassa kolmannessa maassa, jäljempänä ’vertailumaa’, sovellettujen hintojen tai niiden laskennallisen arvon perusteella.

(47)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa kaavailtiin Yhdysvaltoja sopivaksi markkinataloutta toteuttavaksi kolmanneksi maaksi määritettäessä normaaliarvoa Kiinalle, ja asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään tästä huomautuksia. Kahden vientiä harjoittavan kiinalaisen tuottajan mielestä Yhdysvallat ei ollut sopiva valinta, ja ne ehdottivat sen sijaan Venäjää. Ne esittivät, että Yhdysvaltojen PTFE-markkinoilla ei ole riittävästi kilpailua, koska Italiasta ja Japanista tuotavat tuotteet ovat olleet polkumyyntitullin alaisia vuodesta 1988 lähtien. Väitettiin myös, että suurin yhdysvaltalainen tuottaja ja yksi EU:ssa toimivista valituksen tekijöistä ovat keskenään etuyhteydessä. Lisäksi esitettiin, että Yhdysvaltojen markkinoilla myytävä ja kiinalaisten tuottajien yhteisöön viemä PTFE ovat erilaisia tekniseltä tasoltaan, laadultaan ja käyttötarkoituksiltaan. Myös raaka-aineiden saannissa väitettiin olevan eroja, koska yhdysvaltalaisten tuottajien on tuotava maahan fluorisälpää Kiinan asettamien, 50 prosenttia kyseisen tuotteen koko maailman tuotannosta vastaavien vientikiintiöiden alaisena. Kiinalaiset viejät sen sijaan saavat Kiinassa tuotettua fluorisälpää suoraan käyttöönsä. Viimeiseksi esitettiin vielä, että Kiinan talouskehitys (alhaisemmat työvoimakustannukset kuin Yhdysvalloissa) vastaa paremmin Venäjää, johon sama tutkimus myös kohdistuu.

(48)

On syytä huomata, että PTFE:tä tuotetaan vain harvoissa maissa. Eräs intialainen tuottaja ilmaisi tukensa väitteille kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyynnistä, ja siltä pyydettiin yhteistyötä mahdollisessa vertailumaassa toimivana tuottajana. Intialainen tuottaja ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön.

(49)

Mitä tulee ehdotukseen Venäjän valitsemisesta vertailumaaksi, venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamat normaaliarvoa koskevat tiedot todettiin epäluotettaviksi 70–75 kappaleessa ilmoitetuista syistä eikä niitä siksi voitu käyttää. Tämän vuoksi ei voitu hyväksyä kyseisten tietojen käyttämistä normaaliarvon määrittämiseen niille kiinalaisille tuottajille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua. Lisäksi sellaista maata, joka itsekin on tutkimuksen kohteena, ei yleensä pidetä sopivana vertailumaana, sillä sen kotimarkkinat voisivat vääristyä.

(50)

Kaikkien käytettävissä olevien tietojen analysointi osoitti, että Yhdysvallat sopii vertailumaaksi parhaiten. Yhdysvalloissa on laajat ja erittäin kilpailukykyiset tarkasteltavana olevan tuotteen markkinat, joilla toimii kolme tuottajaa. Vaikka polkumyyntitullit olivat käytössä, tuontia tapahtui merkittävässä määrin (yli 20 prosenttia kotimarkkinoista), myös Kiinasta ja Venäjältä. PTFE:n tuontitullit ovat alhaisemmat Yhdysvalloissa (5,8 prosenttia) kuin Venäjällä (10 prosenttia).

(51)

Vertailumaan ja yhteisön tuottajien välinen suhde ei sinänsä tee Yhdysvaltojen valitsemista mahdottomaksi. Komission yksiköt tarkastivat yhdysvaltalaisten tuottajien toimittamat tiedot ja olivat täysin tyytyväisiä niiden soveltuvuuteen ja luotettavuuteen.

(52)

Todettiin, että väitetyt erot raaka-aineiden (fluorisälpä) saannissa eivät myöskään ole este Yhdysvaltojen valitsemiselle. Kiinan vientikiintiöiden vaikutuksesta Yhdysvaltain markkinoihin ei esitetty mitään näyttöä, jonka perusteella olisi voitu määrittää mahdollisen vaikutuksen suuruus. Fluorisälvän todettiin kuitenkin olevan neljänneksi tärkein PTFE:n raaka-aineista, ja siksi sillä on vain hyvin pieni osuus tuotteen tuotantokustannuksissa (karkeasti arvioituna alle 5 prosenttia). Näin ollen Kiinan vientikiintiöiden vaikutus Yhdysvaltojen PTFE-markkinoihin on erittäin pieni. Kloroformin osuus PTFE:n valmistuksessa on sen sijaan paljon suurempi, ja sen suhteen Kiina on epäedullisessa asemassa, koska maa on riippuvainen aineen tuonnista ja koska useista viejämaista peräisin olevilla tuotteilla on korkeat polkumyyntitullit. Siksi päätellään, että Yhdysvaltojen ja Kiinan väliset mahdolliset raaka-aineiden saantia koskevat erot eivät ole sellaisia, että niiden vuoksi Yhdysvaltoja ei voitaisi valita vertailumaaksi.

(53)

Käytettävissä olevat tiedot tuotteen fyysisistä ja teknisistä eroista sekä käyttötarkoituksista osoittavat, että vaikka kiinalaisten tuottajien viemä tuote on eriasteisesta kontaminaatiosta johtuen yleensä heikompilaatuista kuin Yhdysvalloissa tuotettu PTFE, se on silti tuotannonalan standardien mukaista ja sitä käytetään yleisesti samoihin tarkoituksiin. Jotta kuitenkin voitaisiin ottaa huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kontaminaatioasteissa mahdollisesti oleva ero, ja koska muita perusteita ei ollut, määritettiin väliaikaisesti 10 prosentin oikaisu yhdysvaltalaisten tuottajien esittämien arvioiden perusteella.

(54)

Komissiolle ei myöskään toimitettu Yhdysvaltojen ja Kiinan taloudellisen kehitystason erosta sellaista näyttöä, josta olisi käynyt selville, vaikuttaako mahdollinen ero normaaliarvoon ja jos vaikuttaa, kuinka paljon. Lisäksi ero sinällään ei ole olennainen vertailumaan valintaan vaikuttava asia. Nykyaikaisten ja kannattavien markkinoiden, joille on luonteenomaista voimakas kilpailu, valitseminen saattaa pikemminkin johtaa alempaan normaaliarvoon kuin jos vertailumaan taloudellinen kehitys on samaa tasoa kuin maassa, joka ei ole markkinatalousmaa.

(55)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että Yhdysvallat soveltui parhaiten vertailumaaksi ja että Yhdysvaltojen valinta vaikutti järkevältä ja perustellulta perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

(56)

Komissio lähetti yhdysvaltalaisille tuottajille yksityiskohtaisemman kyselylomakkeen, jossa pyydettiin tietoja samankaltaisen tuotteen kotimarkkinoiden myyntihinnoista ja tuotantokustannuksista. Tuottajan vastaukset tarkastettiin yrityksen toimitiloissa.

(57)

Kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti vertailumaassa toimivalta kahdelta tuottajalta saatujen ja todennettujen tietojen pohjalta eli Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla vastaavista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, sillä näiden myynnin todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä ja edustavina määrinä.

(58)

Komissio käytti normaaliarvon määrittämiseksi menetelmää, jota on selostettu 18–28 kappaleessa.

(59)

Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientimyynti yhteisöön suuntautui kokonaisuudessaan suoraan yhteisössä sijaitseville riippumattomille asiakkaille, ja sen vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(60)

Oikaisuja tehtiin alennusten ja ostohyvitysten, palkkioiden, kuljetus-, vakuutus-, pakkaus- ja luottokustannusten, myynnin jälkeisten kustannusten sekä pankkimaksujen huomioon ottamiseksi silloin, kun se oli mahdollista ja perusteltua.

(61)

Kuten 53 kappaleessa mainitaan, normaaliarvoon tehtiin oikaisu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti kiinalaisen tuottajan yhteisöön myymän ja Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla myydyn tuotteen välisten kontaminaatioasteen erojen huomioon ottamiseksi.

(62)

Lisäksi yhden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemän tuotelajin lämpökäsittely oli erilainen kuin vastaavan vertailumaassa myydyn tuotelajin käsittely. Tästä syystä tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukainen oikaisu. Koska muita luotettavia tietoja ei ollut käytettävissä, oikaisu määritettiin vertailumaassa todetun kyseiseen erityispiirteeseen liittyvän hintaeron perusteella.

(63)

Yhden kiinalaisten tuottajien viemän tuotelajin osalta, jonka keskimääräinen hiukkaskoko on 100–400 mikronia, ei voitu määritellä markkinaeroja, koska yhdysvaltalaiset yhteistyössä toimivat tuottajat eivät tutkimusajanjakson aikana tuottaneet täysin vastaavaa tuotelajia. Yhdeltä yhdysvaltalaiselta tuottajalta saatujen tietojen perusteella pääteltiin kuitenkin väliaikaisesti, että kyseinen kiinalaisten viejien myymä, hiukkaskooltaan vaihteleva tuotelaji, oli ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaista kuin hidasjuoksuinen PTFE (hiukkaskoko alle 100 mikronia). Siksi katsottiin asianmukaiseksi ottaa kyseisen tuotelajin väliaikaisen normaaliarvon perustaksi Yhdysvaltojen markkinoilla myydylle hidasjuoksuiselle PTFE:lle määritetty normaaliarvo.

(64)

Myös Kiinan arvonlisäveron palautusta koskevien väitettyjen erojen huomioon ottamiseksi tehtiin oikaisu.

(65)

Kunkin kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta verrattiin vertailumaalle määritettyä kunkin yhteisöön viedyn tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vastaavan yhteisöön viedyn tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(66)

Kuten edellä 41–43 kappaleessa selostetaan, yhdellekään kolmesta yhteistyössä toimivasta kiinalaisesta yrityksestä ei myönnetty yksilöllistä kohtelua. Sen vuoksi määriteltiin vain yksi, koko maata koskeva polkumyyntimarginaali, jonka perustana oli kolmelle kiinalaiselle tuottajalle määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettu keskiarvo.

(67)

Koko maata koskeva polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina cif-nettohinnasta vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana on 99,7 prosenttia.

(68)

Koska kävi ilmi, että kolme tiedossa olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa vastasivat kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä Kiinasta yhteisöön, ei ollut syytä olettaa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja kieltäytyisi yhteistyöstä. Siksi katsottiin, että polkumyyntimarginaali tulee väliaikaisesti asettaa samansuuruiseksi koko maahan.

(69)

Kyselyyn saatiin vastaukset kahdelta tiedossa olevalta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä yhteen tuottajaan etuyhteydessä olevilta yrityksiltä (Venäjällä toimiva kauppias ja yhteisössä toimiva tuoja).

(70)

Kummankin yrityksen kyselyyn antamissa vastauksissa oli merkittäviä puutteita. Lisäksi molempien yritysten toimitiloihin tehtyjen tarkastusten yhteydessä paljastui, että ne olivat antaneet epätäydellisiä, virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja.

(71)

Toisen yrityksen kirjanpidossa oli merkittäviä puutteita, ja siksi sen todettiin olevan epäluotettava. Tämän vuoksi toimitettujen tietojen täydellisyyttä ja täsmällisyyttä ei voitu tarkistaa. Lisäksi merkittävää osaa kyselyvastauksista ei voitu tarkistaa lainkaan (koska yritys ei toimittanut tiliensä täsmäytystä), ja yritys jopa kieltäytyi toimittamasta joitakin polkumyyntimarginaalin laskemiseksi tarvittavia tietoja tai toimitti tiedot niin myöhään, ettei niitä enää ehditty tarkastaa.

(72)

Myös toisen yrityksen vastaus oli puutteellinen, ja toimitiloihin tehdyn tarkastuksen yhteydessä paljastui, että yritys oli antanut olennaisesti harhaanjohtavaa tietoa organisaatiorakenteestaan. Näin ollen vasta toimitiloihin tehdyn tarkastuksen yhteydessä kävi ilmi, että tutkimusajanjakson alussa yritys oli jakaantunut kahdeksi yksiköksi (joista toisessa tuotettiin tarkasteltavana olevaa tuotetta). Yritysrakenteen monimutkaisuuden jättäminen ilmoittamatta ennen tarkastuskäyntiä haittasi tutkimusta selvästi, koska sillä oli laajalle ulottuvia kirjanpitoon ja kustannusten määrittämiseen liittyviä vaikutuksia.

(73)

Yritys myös jätti toimittamatta joitakin olennaisia vastauksiin liittyviä osia kuten tilintarkastetun tilinpäätöksensä väittäen, että tiedot eivät olleet saatavissa. Tarkastuskäynnin aikana paljastui kuitenkin, että tämä ei pitänyt paikkaansa. Lisäksi yritys antoi uudet vastaukset suureen osaan kyselyn kysymyksistä tarkastuskäynnin alussa, mikä hankaloitti kyselyvastausten tarkistamista.

(74)

Edeltävässä kappaleessa mainittuun yritykseen etuyhteydessä oleva venäläinen kauppias ei toiminut yhteistyössä. Yritys pikemminkin aiheutti haittaa tarkastusten tekemiselle kieltäytyen antamasta organisaatiota, tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiä ja maksuja koskevia tietoja, joten sitä ei voitu pitää yhteistyössä toimivana osapuolena. Etuyhteydessä oleva kauppias Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei myöskään pystynyt toimittamaan mitään talouslukuja tutkimusajanjaksolta.

(75)

Edellä esitetyn valossa katsottiin, ettei kummallekaan vientiä harjoittavalle tuottajalle voitu määrittää polkumyyntimarginaalia niiden omien tietojen perusteella. Tämän vuoksi väliaikainen polkumyyntimarginaali määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(76)

Koska muita tietoja ei ollut käytettävissä, väliaikainen normaaliarvo laskettiin valituksessa annettujen tietojen perusteella. Keskimääräinen normaaliarvo laskettiin molempien vientiä harjoittavien tuottajien kotimaan markkinoiden hintaluetteloissa tutkimusajanjakson aikana annettujen hintojen perusteella. Koska muita sopivia perusteita ei ollut, yhtenä kokonaisuutena kohdellulle tuotteelle laskettiin vain yksi normaaliarvo.

(77)

Väliaikainen vientihinta laskettiin Eurostatilta saatujen tutkimusajanjaksoa koskevien tietojen perusteella.

(78)

Normaaliarvoihin tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohdan mukaisesti oikaisuja sen huomioon ottamiseksi, että hintaluetteloiden hintoihin sisältyi muunlaisia kuin noudettuna lähettäjältä -toimitusehtoja. Vientihintoihin tehtiin oikaisuja, jotta niissä tulisi huomioitua toimitusehtoja koskevat erot sekä muut noudettuna lähettäjältä -hinnan ja cif-tuontihinnan väliset kustannukset.

(79)

Kaikki oikaisut tehtiin valituksessa annettujen tietojen perusteella.

(80)

Väliaikainen polkumyyntimarginaali määritettiin edellä esitetyllä tavalla vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(81)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu osoitti polkumyyntiä esiintyvän. Väliaikainen polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina cif-nettohinnasta vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana on 36,6 prosenttia.

(82)

Koska edellä mainitut kaksi yritystä vastasivat kaikesta Venäjältä yhteisöön tapahtuvasta vientimyynnistä ja koska ei ollut syytä uskoa yhdenkään vientiä harjoittavan tuottajan kieltäytyneen yhteistyöstä, myös jäännöstulli asetettiin samansuuruiseksi.

(83)

Tarkasteltavana olevan tuotteen osalta tiedetään, että yhteisössä sitä valmistaa Saksassa, Italiassa, Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Puolassa

(84)

Komissio katsoo, että edellä mainittuja yrityksiä voidaan pitää perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina yhteisön tuottajina. Kaikkien edellä mainittujen yritysten tuotanto muodostaa yhteisön tuotannon, joka on määritetty lisäämällä valitusta tukevien kolmen tuottajan ilmoittamiin tuotantomääriin kahden valitusta tukemattoman tuottajan arvioitu tuotanto valituksen mukaisesti.

(85)

Kolmen yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan yhteenlasketun tuotannon osuus on 81 prosenttia rakeisen PTFE:n kokonaistuotannosta yhteisössä. Niiden katsotaan tämän vuoksi muodostavan yhteisön tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(86)

Yhteisön kulutus määritettiin yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoille suuntautuneen myynnin määrän perusteella lisäämällä siihen muiden yhteisön tuottajien arvioitu myynnin määrä sekä Venäjältä, Kiinasta ja muista kolmansista maista tuodut määrät, jotka kuuluvat CN-koodiin ex 3904 61 00. On syytä huomata, että CN-koodiin 3904 61 00 luokiteltava tuonti Venäjältä koskee tarkasteltavana olevan tuotteen lisäksi muita tuotteita. PTFE:n Venäjältä tulevan kokonaistuonnin määrä arvioitiin näin ollen valituksessa noudatetun menetelmän avulla. Muiden maiden osalta ei esiintynyt tietoja siitä, että kyseiseen CN-koodiin luokiteltava tuonti sisältäisi PTFE:tä muussa kuin rakeisessa muodossa.

(87)

Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana todettavissa oleva yhteisön kulutus laski 16 185 tonnista 14 725 tonniin eli 9 prosenttia. Kulutuksen lasku aiheutui suurelta osin talouden yleisestä taantumasta vuodesta 2002 lähtien.

(88)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko Venäjältä ja Kiinasta peräisin olevan rakeisen PTFE:n tuontia arvioitava kumulatiivisesti.

(89)

Kummastakin tarkasteltavana olevasta maasta tulevalle tuonnille määritetty polkumyyntimarginaali oli perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suurempi, eikä kummastakaan maasta tulevan tuonnin määrä ollut perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti vähäpätöinen (tutkimusajanjaksona Venäjän markkinaosuus oli 10,8 prosenttia ja Kiinan 23,7 prosenttia).

(90)

Kilpailuedellytysten osalta tutkimus osoitti, että kyseisistä maista tuotava ja yhteisön tuotannonalan valmistama rakeinen PTFE oli fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan samanlaista. Venäjältä ja Kiinasta tuotava PTFE sekä yhteisössä valmistettava ja myytävä PTFE olivat näin ollen keskenään vaihdettavissa. Niitä pidettiin myös kaupan yhteisössä verrattavissa olevien myyntikanavien kautta ja samanlaisissa myyntiolosuhteissa. Lisäksi havaittiin, että Venäjän ja Kiinan vientihintojen kehitys oli samanlainen tarkastelujaksolla ja että molemmat alittivat merkittävästi yhteisön tuottajien hinnat.

(91)

Venäjän vientiä harjoittavat tuottajat katsoivat, että Venäjältä ja Kiinasta tuotuihin PTFE-määriin sovellettiin eri kilpailunedellytyksiä, jolloin tuontia Venäjältä ei pitäisi laskea mukaan. Tältä osin katsottiin myös, että Venäjältä tulevan tuonnin suuntaus oli laskeva tarkastelujaksolla, kun taas Kiinasta tulevan tuonnin suuntaus oli kasvava. Lisäksi huomautettiin, että tuonti Kiinasta ja Venäjältä keskittyi pääasiassa yhteen jäsenvaltioon (Italiaan). Näin ollen venäläiset ja kiinalaiset PTFE-tuotteet eivät kilpailleet muissa 24 jäsenvaltiossa.

(92)

Huolimatta laskevasta suuntauksesta Venäjältä peräisin olevan tuonnin määrä ei suinkaan ole vähäpätöinen, koska sen markkinaosuus oli 23,7 prosenttia yhteisön kulutuksesta tutkimusajanjakson aikana. Venäjältä viety PTFE oli lisäksi samanlaatuista ja tarkoitettu samaan käyttötarkoitukseen ja sovelluksiin kuin Kiinasta viety PTFE. Kuten edellä mainitaan, Venäjän ja Kiinan vientihintojen kehitys oli samanlainen tarkastelujaksolla, ja molemmat alittivat merkittävästi yhteisön tuottajien hinnat. On myös huomattava, että yhteisön tuotannonalan myynti keskittyi pääasiassa Italiaan, joten se kilpaili suoraan Venäjältä ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin kanssa. Yhteisön tuotannonalan valmistama PTFE myytiin Italiassa samankaltaisten jakelukanavien kautta kuin Venäjältä ja Kiinasta peräisin oleva PTFE. Lisäksi on syytä huomata, että Venäjältä ja Kiinasta Italiaan tuotuja tuotteita saatettiin myydä edelleen muille yhteisön markkina-alueille, jolloin ne olisivat kilpailleet yhteisön tuotteiden kanssa myös Italian ulkopuolella. Näin ollen hylättiin väite siitä, että Venäjältä ja Kiinasta tuotuihin tuotteisiin sovellettaisiin eri kilpailunedellytyksiä.

(93)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan alustavasti, että perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että asianomaisista maista peräisin olevaa tuontia olisi tämän vuoksi tarkasteltava kumulatiivisesti.

(94)

Vaikka tarkastelevana olevan tuotteen tuonti Venäjältä ja Kiinasta yhteisöön laski 6 281 tonnista vuonna 2001 4 838 tonniin vuonna 2002, se kasvoi vuodesta 2002 lähtien saavuttaen 5 079 tonnia tutkimusajanjakson aikana.

(95)

Vastaava markkinaosuus laski 38,8 prosentista vuonna 2001 34,5 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana säilyen kuitenkin hyvin merkittävänä. On huomattava, että markkinaosuus on kasvanut jatkuvasti asteittain vuodesta 2002 lähtien, eli 33,8 prosentista 34,5 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

(96)

Tarkasteltavana olevan tuonnin keskihinta laski merkittävästi. Se laski 7 236 eurosta tonnilta vuonna 2001 4 092 euroon tonnilta tutkimusajanjakson aikana, eli 43 prosenttia tarkastelujaksolla.

(97)

Hinnan alittavuuden arvioimista varten yhteisön tuotannonalan etuyhteydettömille asiakkaille yhteisön markkinoilla suuntautuneen myynnin hintojen tuotekohtaista painotettua keskiarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavaan vientihintojen painotettuun keskiarvoon. Vertailtavista hinnoista oli vähennetty hyvitykset ja alennukset. Yhteisön tuotannonalan hinnat oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle. Tarkasteltavana olevan tuonnin hinnat määritettiin cif-hintoina, joihin oli tehty oikaisut tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(98)

Eräät osapuolet väittivät, että yhteisön tuotannonalan valmistamien tuotteiden laatu on yleisesti korkeampi kuin Kiinasta ja Venäjältä tuotujen asianomaisten tuotteiden. Tutkimuksen aikana saadun näytön perusteella katsottiin alustavasti, että oikaisu tehtiin sellaisten laatuerojen huomioon ottamiseksi, jotka koskevat pääasiassa alhaisempia fyysisiä ominaisuuksia ja materiaalin epävakaisuutta, eli yhden tuotelajin hiukkaskoon merkittäviä vaihteluja ja epäpuhtauksia. Venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että tämän seurauksena niiden valmistamaa ja viemää PTFE:tä voidaan käyttää ainoastaan kustannuksia lisäävän jatkojalostamisen jälkeen. Yksikään osapuolista ei pystynyt kuitenkaan ilmoittamaan tarkasti näiden laatuerojen markkina-arvoa tai tuotavan PTFE:n jalostuskustannuksia. Useat osapuolet arvioivat oikaisuksi 30 prosenttia eri laatuja koskevien väitettyjen hinnanerojen perusteella. Tämä arvio vastaa venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien arviota. Tällä perusteella ja ottaen huomioon, ettei asiasta ollut käytettävissä muuta luotettavaa tietoa, molempien maiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien cif-hintaan yhteisön rajalla lisättiin väliaikaisesti 30 prosentin suuruinen oikaisu. Kyseistä asiaa tutkitaan edelleen lopullisten johtopäätösten tekemiseksi.

(99)

Tehty vertailu osoitti, että Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevat tarkasteltavana olevat tuotteet myytiin yhteisössä tutkimusajanjakson aikana yhteisön tuotannonalan hintoja 24 prosenttia ja 17 prosenttia alhaisemmilla hinnoilla (ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan hinnoista).

(100)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan otettiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttivat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen vuodesta 2001 tutkimusajanjaksoon.

(101)

Yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä kasvoi 8 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä 6 798 tonnista 7 326 tonniin. Huolimatta yhteisön kulutuksen laskusta samana ajanjaksona on huomattava, että yhteisön tuotannonalan oli alennettava myyntihintojaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin seurauksena, jotta se pystyi kilpailemaan tarkasteltavana olevan tuonnin kanssa. Tämä johti tuotannon kasvuun sen tuotteiden kasvaneeseen kysyntään vastaamiseksi.

(102)

Tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksolla hiukan eli 8 prosenttia. Saman jakson aikana yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste pysyi vakaana 80 prosentissa. Kapasiteetin käyttöasteen lasku vuosina 2001 ja 2002 aiheutui kulutuksen alentumisesta ja yleisestä taloudellisesta taantumasta kyseisenä ajanjaksona. Kuten edellä on mainittu, yhteisön tuotannonalan oli tämän seurauksena alennettava hintojaan, jolloin sen myynti kasvoi, kilpaillakseen asianomaisten maiden tuonnin kanssa, jonka osalta hinnat olivat pudonneet lähes 40 prosenttia vuonna 2004 (ks. edellä 96 kappale). Näin ollen yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste elpyi samalla kun tuotannonalan kannattavuus laski huomattavasti (ks. jäljempänä 110 kappale).

(103)

Yhteisön tuotannonalan myynnin määrä kasvoi tarkastelujaksolla 15 prosenttia 4 223 tonnista vuonna 2001 4 845 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Tätä kehitystä on tulkittava siinä valossa, että yhteisön tuotannonalalla oli Venäjältä ja Kiinasta peräisin olevan matalahintaisen tuonnin vuoksi vaihtoehtoina joko säilyttää myyntihintansa myyntimääriensä ja markkinaosuutensa kustannuksella tai alentaa myyntihintojaan säilyttääkseen suurtuotannon edut mahdollisimman laajasti. Kaikki yhteisön tuottajat laskivat myyntihintojaan vuodesta 2001 säilyttääkseen tai jopa lisätäkseen myyntinsä määrää sellaiseen tuotannon vähimmäismäärään pääsemiseksi, jonka ne tarvitsivat kiinteiden kustannustensa kattamiseen.

(104)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 26,1 prosentista vuonna 2001 32,9 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

(105)

On syytä todeta, että yhteisön tuotannonalan varastojen koko supistui hieman tarkastelujaksolla säilyen silti yleisesti ottaen vakaana. Tämä on varastojen säilyttämistä vähimmäiskoossa koskevan yhteisön tuotannonalan politiikan mukaista. Näin ollen todettiin, ettei varastojen koko ole kovinkaan merkityksellinen indikaattori yhteisön tuotannonalan tilannetta arvioitaessa. Lisäksi huomautetaan, että tuotannonalan varastojen koko oli sille tavanomainen.

(106)

Yhteisön tuotannonalan keskihinta tonnilta on pudonnut merkittävästi vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä, eli 22 prosenttia. Tämä jatkuva hintojen lasku tarkastelujaksolla on keskeinen tekijä asian arvioinnissa. On huomattava, että Venäjältä ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin hintojen lasku oli huomattavasti suurempi kuin yhteisön tuotannonalan osalta.

(107)

Vaikka yhteisön kulutus väheni 9 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi 6,8 prosenttiyksikköä 26,1 prosentista vuonna 2001 32,9 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

(108)

Yhteisön tuotannonala teki suuria investointeja 8,3 miljoonalla eurolla vuonna 2001, jolloin sijoitetun pääoman tuotto oli huomattava. Investoinnit vähenivät jyrkästi vuoden 2001 jälkeen ja laskivat edelleen 4,7 miljoonasta eurosta vuonna 2002 3,4 miljoonaan euroon tarkasteluajanjakson aikana.

(109)

Pääoman hankintamahdollisuuksista todettakoon, että kaikki yhteistyössä toimineet yhteisön tuottajat ovat osallisina suuremmissa yhtymissä ja saavat rahoitusta yhtymien sisäisten konsernitilijärjestelmien kautta. Koska yksikään kyseisistä yrityksistä ei ilmoittanut toimintaansa varten hankittavan pääoman saantiin liittyvistä ongelmista tarkastelujaksolla, pääoman saantia ei tämän vuoksi voida pitää yhteisön tuotannonalan tilannetta asianmukaisesti kuvaavana tekijänä.

(110)

Tarkastelujaksolla yhteisön tuottajien kannattavuus laski huomattavasti eli 9,3 prosentista vuonna 2001 0,1 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana. Sijoitetun pääoman tuotto noudatti samaa laskusuuntausta kuin kannattavuus. Tämä jyrkkä laskusuuntaus kannattavuudessa ja sijoitetun pääoman tuotossa olisi varmasti pahempi, jos yhteisön tuotannonala olisi säilyttänyt hintansa, jolloin se olisi kärsinyt markkinaosuuden ja myyntimäärän pienentymisestä sekä näiden seurauksena suurtuotannon etujen vähenemisestä.

(111)

Samankaltaisen tuotteen tuoma kassavirta väheni huomattavasti eli 58 prosenttia, 10 miljoonasta eurosta vuonna 2001 4,2 miljoonaan euroon tutkimusajanjakson aikana.

(112)

Työllisyys väheni 10 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuottavuus kasvoi 17 prosenttia kyseisenä aikana, mikä johtui kustannustehokkuuden parantamiseksi toteutetuista tärkeistä toimenpiteistä, kuten henkilöstövähennyksistä ja tuotannon pullonkaulojen poistamisesta.

(113)

Työvoimakustannukset nousivat 6 prosenttia tarkastelujakson aikana eli 6,2 miljoonasta eurosta vuonna 2001 6,5 miljoonaan euroon tutkimusajanjakson aikana. Tämä kehitys vastaa ainoastaan elinkustannusten nousua. Työntekijöiden määrän vähenemisen vuoksi keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti nousivat tosiasiassa 17 prosenttia 50 239 eurosta 58 842 euroon.

(114)

Kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinta, tosiasiallisten, itsessään huomattavien polkumyyntimarginaalien vaikutuksia ei voida pitää vähäpätöisinä.

(115)

Yhteisön tuotannonala ei ollut toipumassa aiemman vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(116)

Vaikka Venäjältä ja Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä väheni 6 281 tonnista 5 079 tonniin vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, se säilyi jatkuvasti korkeana koko tarkastelujaksolla. Vastaava markkinaosuus laski 38,8 prosentista vuonna 2001 34,5 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana säilyen kuitenkin hyvin korkeana. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskihinnat laskivat tarkastelujakson aikana jyrkästi eli 43 prosenttia, ja ne olivat johdonmukaisesti yhteisön tuotannonalan hintoja alhaisempia merkittävän hintojen alittavuuden ollessa 17,4 prosenttia Venäjän osalta ja 24,5 prosenttia Kiinan osalta tutkimusajanjakson aikana.

(117)

Yhteisön tuotannonalan edellä esitetyn tilanteen tarkastelu osoittaa, että se heikkeni yleisesti ottaen vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä. Vaikka markkinaosuus ja myyntimäärät kehittyivät positiivisesti, tämä ei vähennä negatiivista yleiskuvaa. Tärkeimmät vahinkoindikaattorit, kuten myynnin arvo, kannattavuus, investoinnit, sijoitetun pääoman tuotto, pääoman saanti, kassavirta ja työllisyys kehittyivät negatiivisesti tarkastelujaksolla. Kuten edellä 101, 102 ja 103 kappaleessa esitetään, yhteisön tuotannonalan tuotannon, myyntimäärien ja markkinaosuuden kasvua tarkasteltaessa on otettava huomioon sekä yhteisössä tapahtunut huomattava hinnan lasku että tätä seurannut yhteisön tuotannonalan päätös alentaa tuotannonalan myyntihintoja myyntimäärien säilyttämiseksi tai lisäämiseksi sellaiseen tuotannon vähimmäismäärään pääsemiseksi, joka tarvittiin kiinteiden kustannusten kattamiseen. Tämä vaikutti voimakkaasti yhteisön tuotannonalan kannattavuuteen, joka putosi 9,3 prosentista vuonna 2001 0,1 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana kärsien merkittävät tappiot vuonna 2003 (–3,2 prosenttia). Lisäksi on syytä huomata, että kulutus laski vain vuosien 2001 ja 2002 välillä, mutta se säilyi vakaana tai kasvoi jopa hiukan vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä. Sen vuoksi pääteltiin, että yhteisön tuotannonala pystyi ainakin osittain hyötymään tästä lievästä kulutuksen kasvusta lisäämällä myyntimääriään.

(118)

Kuten 105 kappaleessa esitetään, varastojen määrän vähäistä pienentymistä ei pidetty merkityksellisenä tekijänä, koska tämä oli varastojen säilyttämistä vähimmäiskoossa koskevan yhteisön tuotannonalan politiikan mukaista.

(119)

Kannattavuuden aleneminen tapahtui samanaikaisesti hintojen jyrkän laskun kanssa. Tuotannonala korvasi osittain hintojen alenemisen kasvaneella tuotannolla ja myynnillä, mikä johti markkinaosuuden kasvuun. Näistä myönteisistä vaikutuksista huolimatta yhteisön tuotannonala on kärsinyt huomattavasta kannattavuuden alenemisesta. Näin ollen pääteltiin, että vahingon osoittimien, kuten myyntimäärien ja markkinaosuuden, positiivinen kehitys ei helpottanut yhteisön tuotannonalan yleisesti ottaen heikentynyttä tilannetta, koska tuotannonalan taloudellinen tilanne oli kehityksestä huolimatta kriittinen. Tällä perusteella katsottiin, ettei myyntimäärien ja markkinaosuuden kasvua voitu pitää ratkaisevana tekijänä arvioitaessa yhteisön tuotannonalan tilaa tarkastelujaksolla.

(120)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(121)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkittiin, onko Venäjältä ja Kiinasta peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa samaan aikaan vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaksi.

(122)

On syytä huomata, että huolimatta Venäjältä ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin yleisestä vähenemisestä vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana sen suuntaus oli kasvava vuodesta 2002 lähtien. Tuonti laski 6 281 tonnista vuonna 2001 4 838 tonniin vuonna 2002. Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tarkasteltavana olevan tuotteen Venäjältä ja Kiinasta yhteisöön suuntautuvan tuonnin määrä kasvoi 4 838 tonnista 5 079 tonniin. Sen osuus yhteisön markkinoista nousi 33,8 prosentista vuonna 2002 34,5 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana.

(123)

Vielä tärkeämpi seikka on, että tuontimäärien (jotka säilyivät edelleen korkealla tasolla ja joiden markkinaosuus oli suurempi kuin yhteisön tuotannonalan) yleiseen vähenemiseen liittyi huomattava tuontihintojen lasku. Käytännössä tuontihinnat romahtivat. Tämä ajoittui samaan aikaan yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemisen kanssa. Heikkeneminen näkyy erityisesti myyntihinnoissa, kannattavuudessa, sijoitetun pääoman tuotossa, kassavirrassa ja työllisyydessä. Kuten edellä jo mainittiin, Venäjältä ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin hinnat alittivat huomattavasti yhteisön tuotannonalan keskihinnat hinnan alittavuuden marginaalien ollessa 17,4 prosenttia ja 24,5 prosenttia.

(124)

Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusten tarkastelussa todettiin, että hinta on tärkeä kilpailutekijä. Laatuerot huomioon ottaenkin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat olivat yhteisön tuotannonalan samoin kuin kolmansien maiden viejien hintoja huomattavasti alhaisemmat.

(125)

Yhden yhteisön tuottajan osalta varmistui, että niin sanottujen muunnettujen laatujen osalta, joita venäläiset tai kiinalaiset viejät eivät olleet tuottaneet, vahinkoa ei ollut aiheutunut, kuten kannattavuuden positiivinen kehitys osoitti. Niillä markkinoilla, joilla sama tuottaja joutui kilpailemaan polkumyynnillä Venäjältä ja Kiinasta tapahtuneen tuonnin kanssa, sen taloudellinen tilanne oli kuitenkin huomattavan negatiivinen.

(126)

Tästä syystä voidaan alustavasti päätellä, että asianomainen hyvin alhaisin polkumyyntihinnoin tapahtunut tuonti, jonka määrä ja markkinaosuus kasvoivat vuodesta 2002 lähtien, vaikutti ratkaisevalla tavalla yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemiseen.

(127)

Vaikka yhteisön kulutus laski 12 prosenttia vuosien 2001 ja 2002 välillä, se pysyi vakaasti vuoden 2002 tasolla tutkimusajanjaksoon asti kasvaen jopa hieman. Kulutuksen lasku ei vastaa kuitenkaan muutosta yhteisön koko markkina-arvossa, joka laski kyseisenä aikana 39 prosenttia eli huomattavasti kulutusta enemmän. Tämä merkittävä markkina-arvon lasku johtuu tarkasteltavana olevan tuonnin hintojen huomattavasta alentumisesta, jota yhteisön tuotannonalan oli seurattava markkinaosuutensa ja kapasiteetin käyttöasteensa säilyttämiseksi. On syytä huomata, että huolimatta yhteisön kulutuksen yleisestä laskusta yhteisön tuotannonala kasvatti myyntimääriään (15 prosenttia tarkastelujaksolla), mutta kasvuun liittyi myynnin arvon jyrkkä lasku, joka aiheutti sille merkittäviä taloudellisia tappioita. Tämä osoittaa, että yhteisön tuotannonalan kärsimän merkittävän vahingon syynä oli ennemmin myynnin arvon aleneminen kuin kulutuksen lasku.

(128)

Kuten 87 kappaleessa mainitaan, yhteisön kulutuksen lasku aiheutui maailmanlaajuisesta talouden yleisestä taantumasta. Tässä yhteydessä on huomattava, että PTFE:n markkinat ovat kausittaiset ja suuresti riippuvaiset koko maailman taloudellisesta kehityksestä. Tämä yhteys selittää myös kulutuksen vähentymisen myyntihintojen laskusta huolimatta.

(129)

Lisäksi on syytä huomata, että tuontihinnat alenivat huomattavasti enemmän kuin yhteisön kulutus samana ajanjaksona. Tarkastelujaksolla kulutus laski 9 prosenttia, mutta tuontihinnat alenivat 43 prosenttia. Tuontihinnat alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat koko tarkastelujaksolla, ja tuonti tapahtui lisäksi huomattavan alhaisilla polkumyyntihinnoilla tutkimusajanjakson ajan. Kun otetaan huomioon tämä jyrkkä ja jatkuva hinnan alentuminen ja se, että kulutus säilyi vuosien 2001 ja 2002 välillä tapahtuneesta vähentymisestään huolimatta myöhemmin suhteellisen vakaana, pääteltiin, että merkittävää vahinkoa ei aiheuttanut niinkään kulutuksen lasku vaan asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtunut tuonti, jonka seurauksena yhteisön tuotannonalan oli alennettava myyntihintojaan.

(130)

On syytä muistaa, että kyseessä oleva tuote muodostaa vain osan CN-koodiin 3904 61 00 kuuluvista tuotteista. Koska muiden kyseiseen CN-nimikkeeseen luokiteltavien tuotteiden kuin rakeisen PTFE:n tuonnista ei ole tietoa, Eurostatin koko nimikkeen tuontilukujen katsotaan koskevan ainoastaan kyseistä tuotetta. Muista kolmansista maista kuin Venäjältä ja Kiinasta peräisin oleva tuonti laski hieman, 4 270 tonnista vuonna 2001 3 699 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Näin ollen vastaava markkinaosuus pieneni 26,4 prosentista vuonna 2001 25,1 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Merkittävimmät yksittäiset tarkasteltavana olevaa tuotetta yhteisöön vievät maat ovat Japani ja Yhdysvallat. Yhdysvallat kasvatti markkinaosuuttaan 13 prosentista vuonna 2001 23 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana, kun taas Japanin markkinaosuus väheni 15 prosentista 11 prosenttiin samana aikana.

(131)

Eurostatin mukaan muista maista kuin Venäjältä ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin keskihinta pysyi lähes muuttumattomana tai aleni hieman vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tämän jakson aikana muista maista peräisin olevan tuonnin hinnat olivat lähes 50 prosenttia Venäjältä ja Kiinasta tulevan tuonnin hintoja korkeammat. Ne olivat myös yhteisön tuotannonalan hintoja korkeammat. Sen vuoksi muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei aiheuttanut samanlaista kilpailupainetta yhteisön tuotannonalalle kuin Venäjältä ja Kiinasta peräisin oleva tuonti.

(132)

Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että muista kolmansista maista peräisin olevalla tuonnilla ei voinut olla merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(133)

Kaksi yhteisön tuottajaa, jotka edustavat noin 19:ää prosenttia yhteisön koko tuotannosta, eivät ilmaisseet vastustustaan tai tukeaan valitukselle. Määritykset näiden muiden yhteisön tuottajien osalta perustuivat pääasiassa valituksen tekijän arvioihin, mutta yksi näistä tuottajista toimitti myös joitakin tietoja. Muiden yhteisön tuottajien myynnin määrä laski arvioidusta 1 411 tonnista vuonna 2001 1 102 tonniin tutkimusajanjakson aikana. Sen osuus yhteisön markkinoista laski samaan aikaan 25 prosentista 19 prosenttiin. Yhden valitukseen osallistumattoman tuottajan toimittaman tiedon mukaan keskimääräiset yksikköhinnat olivat tarkasteltavana olevana ajanjaksona hieman alemmat kuin yhteistyössä toimineen yhteisön tuotannonalan mutta selvästi korkeammat kuin Venäjän ja Kiinan tuonnin keskimääräiset yksikköhinnat. Tämän tiedon perusteella voidaan perustellusti olettaa, että polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista aiheutui myös muille yhteisön tuottajille vahinkoa, joka näkyi pääasiassa markkinaosuuden pienentymisenä. Tämän vuoksi voidaan alustavasti päätellä, että muiden yhteisön tuottajien valmistamat ja myymät tuotteet eivät olleet osasyynä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(134)

Yhteisön tuotannonalan PTFE:n vienti yhteisön ulkopuolelle kasvoi hieman (3 prosenttia) tarkastelujaksolla ja oli 12,7 prosenttia yhteisön tuotannonalan kokonaismyynnistä tutkimusajanjakson aikana. Tämän viennin kannattavuus oli kuitenkin suurempi kuin myyntivoitto yhteisön markkinoilla tarkastelujakson aikana. Sen vuoksi yhteisön tuotannonalan viennillä ei voida katsoa olevan minkäänlaista negatiivista vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(135)

Yhteisön tuotannonala ponnisteli tarkastelujakson aikana jatkuvasti rationalisoidakseen tuotantoprosessiaan. Sen tuotantokustannukset laskivat siten jatkuvasti kyseisenä aikana, ja ne putosivat 13 prosenttia vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuotantokustannusten merkittävästä vähentämisestä huolimatta yhteisön tuotannonala ei voinut hyötyä lisääntyneestä tehokkuudestaan, vaan sen oli myytävä tuotteitaan alihintaan tai kannattavuusrajalla. Näin ollen yhteisön tuotannonalan kannattavuus aleni huomattavasti. Tällä perusteella katsottiin, että yhteisön tuotannonala oli elinvoimainen ja tehokas ja että sen kärsimää vahinkoa ei aiheuttanut tehoton tuotantoprosessi vaan polkumyynnillä tapahtuva tuonti asianomaisista maista.

(136)

Venäjältä ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin huomattava markkinaosuus, myyntihintojen huomattava aleneminen ja tutkimusajanjaksolla todettu hinnan alittavuus tapahtuivat samaan aikaan yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon kanssa.

(137)

Yhteisön kulutuksen kehitystä, muista kolmansista maista tulevaa tuontia, yhteisön tuotannonalan vientiä, muiden yhteisön tuottajien toimintakykyä ja kustannusten kehitystä tutkittiin, mutta niillä ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(138)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan toisaalta kaikkien tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että tuonti Venäjältä ja Kiinasta on aiheuttanut yhteisölle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(139)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Tässä yhteydessä tarkasteltiin mahdollisten toimenpiteiden vaikutuksia kaikkiin tässä menettelyssä osallisina oleviin osapuoliin sekä toimenpiteiden käyttöönotosta luopumisen seurauksia.

(140)

Fluoripolymeerit ovat ryhmä suorituskykyisiä muoveja, joista PTFE on tunnetuin ja eniten käytetty. Kaikki tutkituista yhteisön tuottajista ovat kokonaan tai osittain erikoistuneet PTFE:hen, jolla on muun muassa tuotantoprosessin, laadun, sovellusten ja markkinointikanavien suhteen omat erityisominaisuutensa.

(141)

Toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan ehkäisevän markkinoiden vääristymisen jatkumista ja palauttavan terveet kilpailuolosuhteet markkinoille. Yhteisön tuotannonalan pitäisi sen jälkeen pystyä nostamaan myyntihintojaan, mikä kasvattaisi tuotannonalan selviytymiseksi tuoton tasolle, jolla tuotannonalan taloudellinen tilanne parantuisi ja tuotantolaitoksiin tehtävien investointien jatkaminen olisi perusteltua.

(142)

Jos polkumyyntitoimenpiteitä ei oteta käyttöön, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan entuudestaan huonon tilanteen heikkeneminen jatkuu. Se ei pystyisi tekemään tarpeellisia investointeja voidakseen kilpailla tehokkaasti kyseisistä kolmansista maista tulevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kanssa. Tämä pakottaisi hyvin todennäköisesti jotkin yritykset lopettamaan tuotantonsa ja lomauttamaan työntekijänsä lähitulevaisuudessa. Yhteisön tuotannon päättyessä PTFE:n käyttäjät tulisivat riippuvaisemmiksi yhteisön ulkopuolisista toimittajista.

(143)

Tämän vuoksi päätellään alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden toipua sille polkumyynnistä aiheutuneen vahingon vaikutuksista, mikä olisi siten yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

(144)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille tunnetuille tuojille/kauppiaille. Ainoastaan kaksi tuojaa/kauppiasta, jotka edustivat lähes 30:tä prosenttia Venäjältä ja Kiinasta tulevasta kokonaistuonnista, vastasi kyselylomakkeeseen. Komissio lähetti kyselylomakkeet myös kaikille tunnetuille käyttäjille yhteisössä (yhteensä yhdeksän) ja sai niihin kolme (osittaista) vastausta. Nämä käyttäjät edustivat ainoastaan 14:ää prosenttia yhteisön kulutuksesta.

(145)

PTFE:tä käytetään aineosana useilla teollisuuden aloilla, esimerkiksi kemian-, kone-, sähkö- (johtojen sisäpuoliset suojakuoret), autonvalmistus- ja rakennusteollisuudessa (eristeenä) sekä ruoanvalmistusvälineissä (pannut), tekstiileissä ja biolääketieteen (kirurgiset välineet) alalla sekä puolijohteissa ja avaruusteollisuuden alalla. Tunnetuin merkki, jolla tuotetta markkinoidaan, on ”Teflon”.

(146)

Yhteistyössä toimineet käyttäjät valmistivat välituotteita, joita käytettiin edelleen erilaisilla teollisuuden aloilla, kuten autonvalmistuksen ja sähkötekniikan aloilla. Kyseiset käyttäjät väittivät, että he eivät voineet siirtää (raaka-aineena käytettävän) PTFE:n kustannusten nousua asiakkailleen, koska välituotteiden markkinat reagoivat hintoihin erittäin herkästi. Käyttäjät katsoivat, että hintojen nosto olisi huonontanut niiden kilpailukykyä suhteessa yhteisön ulkopuolisiin tuottajiin, joihin ei sovellettaisi PTFE:tä koskevaa polkumyyntitullia.

(147)

Tutkimuksessa yhteistyössä toimineet käyttäjät eivät toimittaneet tietoja tuodun PTFE:n osuudesta niiden tuotannon kokonaiskustannuksiin. Näin ollen ei voitu laskea polkumyyntitullin mahdollisia vaikutuksia näihin käyttäjiin. On joka tapauksessa huomattava, että rakeinen PTFE muodostaa kokonaiskustannuksista melko vähäisen osuuden sellaisilla tuotannonaloilla kuten kemianteollisuus, kotitalous ja vapaa-aika, sähköteollisuus tai konepajateollisuus ja ajoneuvotekniikka, koska PTFE:tä käytetään yleisesti pienoiskomponenttien muodossa. PTFE:tä käytetään myös hyvin pieninä määrinä kuluttajille tarkoitetuissa sovelluksissa, esimerkiksi anorakki sisältää noin 20 grammaa PTFE:tä. Tällä perusteella pääteltiin alustavasti, että loppukäyttäjille aiheutuneet taloudelliset vaikutukset on katsottava vähäpätöisiksi. Kyseisten käyttäjien toimittamien tietojen perusteella katsottiin myös, että niiden kannattavuus oli huomattava tutkimusajanjakson aikana. Tällä perusteella pääteltiin alustavasti, että polkumyyntitullien vaikutukset olisivat vähäpätöisiä.

(148)

Jatkojalostusteollisuus väitti, että yhteisön tuotannonalalla ei ollut riittävää kapasiteettia vastata yhteisön markkinoiden PTFE:n kysyntään.

(149)

On syytä huomata, että toimenpiteiden tarkoitus ei ole estää tuontia yhteisöön vaan varmistaa, että tuonti ei tapahdu vahingolliseen polkumyyntihintaan. Kuten edellä 147 kappaleessa mainitaan, polkumyyntitullin vaikutukset käyttäjien tuotannonalaan on arvioitu vähäpätöisiksi, jolloin se ei välttämättä estäisi loppukäyttäjiä hankkimasta PTFE:tä samoilta toimittajilta korkeammalla hinnalla.

(150)

Lisäksi on syytä huomata, että yhteisön kulutus putosi vuodesta 2001 vuoteen 2002 12 prosenttia, minkä jälkeen se säilyi käytännöllisesti katsoen vakaana tutkimusajanjaksoon saakka ja kasvoi hieman eli 3 prosenttia vuodesta 2002. On myös korostettava, että yhteisön tuottajilla on yhä käyttämätöntä tuotantokapasiteettia. Tämä kapasiteetti sekä muiden kolmansien maiden vienti tarjoavat jatkojalostusteollisuudelle vaihtoehtoisia tuotteen hankintalähteitä. Näin ollen on epätodennäköistä, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet johtaisivat riittämättömään tarjontaan.

(151)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille yhteisön teollisuudenalalle tärkeimpiä raaka-aineita (myös klorodifluorimetaani (R22) ja vedetön fluorivetyhappo) toimittaville tunnetuille yhteisön toimittajille. Yhteistyö oli hyvin tiivistä, sillä komissiolle toimitettiin viisi vastausta, joiden osalta kolme toimittajaa on etuyhteydessä toisiinsa. Suurin osa näistä toimittajista työskenteli tiiviisti yhteisön tuotannonalan ja muiden yhteisöön sijoittautuneiden rakeisen PTFE:n tuottajien kanssa. Suuri osa niiden liikevaihdosta (75 prosenttia) oli peräisin myynnistä rakeisen PTFE:n tuottajille. Sen vuoksi yhteisön tuotannonalan ostojen väheneminen olisi vaikuttanut huomattavasti näiden yritysten tilanteeseen, jotka työllistivät 176 asianomaisen raaka-aineen tuotantoon suoraan keskittynyttä henkilöä.

(152)

Yksi toimittaja totesi, että jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, yhteisön PTFE:n tuotantoa uhkaa siirtyminen yhteisön ulkopuolisiin kolmansiin maihin. Tämä yritys väitti, että raaka-aineiden toimittajien olisi näin etsittävä asiakkaita yhteisön ulkopuolelta kolmansien maiden markkinoilta, joilla ne kilpailisivat perinteisten kotimaisten raaka-ainetoimittajien kanssa. Raaka-aineen vienti aiheuttaisi myös lisäkustannuksia, jotka kuluttaisivat varhaisemman jalostusasteen teollisuuden jo muutenkin alhaisia marginaaleja. Tästä syystä pääteltiin alustavasti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto on varhaisemman jalostusasteen teollisuuden edun mukaista.

(153)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että pakottavia syitä polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotosta luopumiselle ei ole ja että toimenpiteiden toteuttaminen on yhteisön etujen mukaista.

(154)

Polkumyyntiä, vahinkoa ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen väliaikaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan lisävahinkoa.

(155)

Näiden tullien suuruutta määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä.

(156)

Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi kattaa niillä tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen kokonaisvoiton ennen veroja, joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Tässä laskelmassa käytettiin 9,3 prosentin osuutta liikevaihdosta edustavaa voittomarginaalia (ennen veroja), jonka yhteisön tuotannonala saavutti ennen asianomaisten maiden tuontihintojen jyrkkää laskua vuonna 2001. Kyseistä voittomarginaalia voitiin pitää sellaisena sopivana vähimmäismääränä, jonka yhteisön tuotannonalan voitiin odottaa saavuttavan ilman vahingollista polkumyyntiä.

(157)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan markkinoillaan myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla yhteisön tuottajien myyntihintaa tutkimusajanjakson tosiasiallisella voitolla/tappiolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina cif-kokonaistuontiarvosta.

(158)

Koska venäläiset viejät eivät osallistuneet yhteistyöhön, kuten 70–75 kappaleessa todetaan, vahinkomarginaali määritettiin Venäjän osalta Eurostatin tilastoimien vientilukujen perusteella. On huomattava, että kuten edellä 98 kappaleessa mainitaan, cif-vientihinta oli oikaistu ottamalla huomioon yhteisössä tuotetun PTFE:n ja Venäjältä ja Kiinasta tuodun PTFE:n välinen laatuero. Toiseksi, koska Venäjältä peräisin olevan PTFE:n koko vientimyynti tapahtui kauppiaille yhteisön tuotannonalan myynnin tapahtuessa pääasiassa käyttäjille, oikaisu tehtiin myös kaupan porrasta koskevien erojen osalta. Luotettavamman tiedon puuttuessa kyseinen oikaisu arvioitiin alustavasti 5 prosentiksi, joka katsottiin etuyhteydettömän tuojan kohtuulliseksi voittomarginaaliksi.

(159)

Kun otetaan huomioon, että yhteistyössä toimiville kiinalaisille tuottajille ei myönnetty markkinatalousasemaa tai yksilöllistä kohtelua, koko maata koskeva vahingon korjaava taso määritettiin Kiinan osalta kaikkien kolmen yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan vahinkomarginaalin painotetuksi keskiarvoksi.

(160)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Venäjältä ja Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevat väliaikaiset polkumyyntitullit olisi perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti otettava käyttöön alimpien polkumyynti- ja vahinkomarginaalien suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(161)

Ehdotetut väliaikaiset polkumyyntitullit ovat seuraavat:

(162)

Hyvän hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista toimenpiteistä päätettäessä,