31998D0414

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 8 päivänä kesäkuuta 1998,

hajallaan olevien (talousvyöhykkeiden sisällä ja niiden ulkopuolella liikkuvien) kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen ratifioinnista Euroopan yhteisön puolesta (98/414/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan ja 228 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

sekä katsoo, että

merikalastuksessa yhteisöllä on toimivalta toteuttaa kalavarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä sekä tehdä sitoumuksia tällä alalla kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa,

yhteisö on allekirjoittanut Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, jossa velvoitetaan rantavaltiot ja aavalla merellä kalastusta harjoittavat valtiot tekemään yhteistyötä hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisessä ja hoidossa,

yhteisö osallistui Yhdistyneiden Kansakuntien hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskevan konferenssin yhteydessä käytyihin kansainvälisiin neuvotteluihin; neuvotteluiden tuloksena hyväksyttiin sopimus ja yhteisö allekirjoitti sopimuksen 27 päivänä kesäkuuta 1996,

sopimuksen tavoitteena on hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen pitkän aikavälin säilyttämisen ja kestävän hyödyntämisen varmistaminen määräämällä muun muassa näitä kalakantoja koskevien kansainvälisten kalastusjärjestöjen ja kansainvälisen yhteistyön vahvistamisesta,

yhteisön kalastajat kalastavat näitä kantoja ja yhteisön edun mukaista on osallistua tosiasiallisesti alueellisten kalastusjärjestöjen toimintaan, joiden tehtäväksi sopimuksen täytäntöönpano on annettu,

sopimuksen 1 artiklan 2 kappaleen, 38 artiklan ja 47 artiklan nojalla Euroopan yhteisö voi ratifioida sopimuksen merioikeusyleissopimuksen IX liitteessä olevien määräysten mukaisesti, ja

yhteisöllä ja jäsenvaltioilla on toimivalta sopimuksen piiriin kuuluvilla aloilla; sen vuoksi on tarpeen, että yhteisöstä ja sen jäsenvaltioista tulee sopimuspuolia samanaikaisesti, jotta ne voivat yhdessä täyttää sopimuksessa määrättyjä velvoitteita sekä käyttää yhdessä sopimuksen mukaisia oikeuksiaan jaettuun toimivaltaan kuuluvissa asioissa sopimuksen yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Ratifioidaan hajallaan olevien (talousvyöhykkeiden sisällä ja niiden ulkopuolella liikkuvien) kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehty sopimus yhteisön puolesta.

Sopimuksen teksti on tämän päätöksen liitteessä A.

2 artikla

1. Neuvoston puheenjohtaja tallettaa Euroopan yhteisön puolesta ratifiointikirjan ja tämän päätöksen liitteessä B olevan toimivaltailmoituksen sekä tämän päätöksen liitteessä C olevat sopimuksen tulkintaa koskevat lausumat Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan sopimuksen 38, 47 ja 49 artiklan mukaisesti.

2. Ratifiointikirja talletetaan samanaikaisesti kaikkien jäsenvaltioiden ratifiointikirjojen kanssa. Samalla jäsenvaltiot vahvistavat Euroopan yhteisön sopimuksen ratifioinnin yhteydessä antamat lausumat.

3 artikla

Jos yhteisö aloittaa sopimuksessa määrätyn riitojenratkaisumenettelyn, sitä edustaa komissio. Tämä kuulee jäsenvaltioita ennen toimenpiteiden toteuttamista riitojenratkaisumenettelyyn liittyvät sitovat määräajat huomioon ottaen.

Tehty Luxemburgissa 8 päivänä kesäkuuta 1998.

Neuvoston puolesta

J. CUNNINGHAM

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 367, 5.12.1996, s. 24

(2) EYVL C 167, 2.6.1997, s. 126

LIITE A SOPIMUS hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta

SOPIMUS hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta

TÄMÄN SOPIMUKSEN SOPIMUSPUOLINA OLEVAT VALTIOT,

PALAUTTAVAT MIELEEN 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen asiaankuuluvat määräykset,

OVAT PÄÄTTÄNEET varmistaa hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen pitkäaikaisen säilyttämisen ja kestävän käytön,

OVAT LUJASTI PÄÄTTÄNEET parantaa valtioiden välistä yhteistyötä tätä tarkoitusta varten,

KUTSUVAT lippuvaltiot, satamavaltiot ja rantavaltiot näiden kalakantojen osalta hyväksyttyjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkaampaan täytäntöönpanoon,

PYRKIVÄT vastaamaan erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman (Agenda 21) 17 luvun C ohjelma-alassa esitettyihin ongelmiin, erityisesti siihen, että aavan meren kalastuksen hoito on riittämätöntä usealla alueella ja että joitain kalavaroja hyödynnetään liikaa, ja ottavat huomioon, että säätelemättömän kalastuksen, ylikapitalisoinnin, liian suuren alusmäärän, alusten lippuvaltion vaihtamisen tarkastusten välttämiseksi, riittämättömän valikoivien välineiden, epäluotettavien tietokantojen ja valtioiden välisen riittämättömän yhteistyön kanssa on ongelmia,

SITOUTUVAT vastuulliseen kalastukseen,

OVAT TIETOISIA tarpeesta välttää haitallisia vaikutuksia meriympäristöön, säilyttää biologinen monimuotoisuus, säilyttää meriekosysteemien koskemattomuus ja minimoida kalastustoiminnan pitkäaikaisten tai peruuttamattomien vaikutusten vaara,

TUNNUSTAVAT erityisen avunannon tarpeen, mukaan lukien taloudellisen, tieteellisen ja teknologisen avunannon, jotta kehitysmaat pääsisivät osallistumaan tehokkaasti hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämiseen, hoitoon ja kestävään käyttöön,

OVAT VAKUUTTUNEITA siitä, että yleissopimuksen asiaankuuluvien määräysten täytäntöönpanoa koskeva sopimus auttaisi parhaiten näiden tavoitteiden saavuttamisessa ja edistäisi kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämistä, ja

VAHVISTAVAT, että yleisen kansainvälisen oikeuden säännöt ja periaatteet säätelevät jatkossakin niitä asioita, joita yleissopimus tai tämä sopimus eivät koske,

OVAT SOPINEET SEURAAVASTA:

I OSA

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Ilmaisujen käyttö ja soveltamisala

1. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan:

a) `yleissopimuksella` 10 päivänä joulukuuta 1982 tehtyä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimusta;

b) `säilyttämis- ja hoitotoimenpiteillä` yhden tai useamman meren elollisen luonnonvaran säilyttämiseksi ja hoitamiseksi tehtyjä toimenpiteitä, jotka on hyväksytty ja joita sovelletaan sopusoinnussa kansainvälisen oikeuden asiaankuuluvien sääntöjen kanssa yleissopimuksen ja tämän sopimuksen mukaisesti;

c) `kaloilla` myös nilviäisiä ja äyriäisiä, lukuun ottamatta niitä, jotka kuuluvat yleissopimuksen 77 artiklassa määriteltyihin pohjalajeihin; ja

d) `järjestelyllä` yhteistyöjärjestelmää, jonka kaksi valtiota tai useampia valtioita on perustanut yleissopimuksen ja tämän sopimuksen mukaisesti muun muassa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden hyväksymiseksi osa-alueella tai alueella yhdelle tai useammalle hajallaan olevalle kalakannalle tai laajasti vaeltavalle kalakannalle;

2. a) `sopimusvaltioilla` valtioita, jotka ovat sitoutuneet tähän sopimukseen ja joiden osalta sopimus on voimassa.

b) Tätä sopimusta sovelletaan soveltuvin osin:

i) kaikkiin yleissopimuksen 305 artiklan 1 kappaleen c, d ja e kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin ja

ii) kaikkiin yleissopimuksen liitteen IX 1 artiklassa `kansainvälisinä järjestöinä` viitattuihin yhteisöihin, jollei 47 artiklan määräyksistä muuta johdu,

joista tulee tämän sopimuksen sopimuspuolia, ja tältä osin `sopimusvaltioilla` tarkoitetaan näitä yhteisöjä.

3. Tätä sopimusta sovelletaan soveltuvin osin muihin kalastusta harjoittaviin yhteisöihin, joiden alukset kalastavat aavalla merellä.

2 artikla

Tavoite

Tämän sopimuksen tavoitteena on varmistaa hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen pitkäaikainen säilyttäminen ja kestävä käyttö yleissopimuksen asiaankuuluvien määräysten tehokkaalla täytäntöönpanolla.

3 artikla

Soveltaminen

1. Jollei toisin määrätä, tätä sopimusta sovelletaan hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämiseen ja hoitoon alueilla, jotka ovat kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella, paitsi että 6 ja 7 artiklaa sovelletaan myös kyseisten kalakantojen säilyttämiseen ja hoitoon alueilla, jotka kuuluvat kansalliseen lainkäyttövaltaan, kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella ja sen ulkopuolella yleissopimuksen mukaan sovellettavien erilaisten oikeusjärjestelmien mukaisesti.

2. Käyttäessään täysivaltaisia oikeuksiaan hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen tutkimiseksi, hyödyntämiseksi, säilyttämiseksi ja hoitamiseksi kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla rantavaltion on sovellettava soveltuvin osin 5 artiklassa esitettyjä yleisiä periaatteita.

3. Valtioiden on harkittava tarkkaan kehitysmaiden mahdollisuuksia soveltaa 5, 6 ja 7 artiklaa kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla ja niiden tarvitsemaa apua tämän sopimuksen mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten sovelletaan VII osaa soveltuvin osin alueisiin, jotka kuuluvat kansalliseen lainkäyttövaltaan.

4 artikla

Tämän sopimuksen ja yleissopimuksen välinen suhde

Mikään tässä sopimuksessa ei saa rajoittaa valtioiden yleissopimuksen mukaisia oikeuksia, lainkäyttövaltaa ja velvollisuuksia. Tätä sopimusta tulkitaan ja sovelletaan yleissopimuksen yhteydessä ja yhdenmukaisesti sen kanssa.

II OSA

HAJALLAAN OLEVIEN KALAKANTOJEN JA LAAJASTI VAELTAVIEN KALAKANTOJEN SÄILYTTÄMINEN JA HOITO

5 artikla

Yleiset periaatteet

Hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi rantavaltioiden ja aavalla merellä kalastusta harjoittavien valtioiden on, toteuttaessaan velvollisuuttaan työskennellä yhteistyössä yleissopimuksen mukaisesti:

a) hyväksyttävä toimenpiteitä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen pitkäaikaisen kestävyyden varmistamiseksi ja edistettävä niiden parhaan mahdollisen hyödyntämisen tavoitteita;

b) varmistettava, että tällaiset toimenpiteet perustuvat parhaalle saatavissa olevalle tieteelliselle tiedolle ja että ne on suunniteltu pitämään kalakannat sellaisella tasolla tai palauttamaan ne sellaiselle tasolle, jolla voidaan varmistaa suurin mahdollinen ylläpidettävissä oleva tuotto, jonka ympäristölliset ja taloudelliset seikat, mukaan lukien kehitysmaiden erityistarpeet, suovat, missä yhteydessä otetaan huomioon kalastustavat, kalakantojen keskinäinen riippuvuus ja kaikki yleisesti suositellut kansainväliset osa-alueelliset, alueelliset tai maailmanlaajuiset vähimmäisvaatimukset;

c) sovellettava varovaista lähestymistapaa 6 artiklan mukaisesti;

d) arvioitava kalastuksen, ihmisen muun toiminnan ja ympäristötekijöiden vaikutukset kohteena oleviin kalakantoihin ja lajeihin, jotka kuuluvat samaan ekosysteemiin tai jotka liittyvät kohteena oleviin kalakantoihin tai ovat niistä riippuvaisia;

e) hyväksyttävä tarvittaessa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä lajeille, jotka kuuluvat samaan ekosysteemiin tai jotka liittyvät kohteena oleviin kalakantoihin tai ovat niistä riippuvaisia, tällaisten lajien populaatioiden pitämiseksi sellaisella tasolla tai palauttamiseksi tasolle, jolla niiden lisääntyminen ei enää ole vakavasti uhattuna;

f) vähennettävä mahdollisimman paljon saastumista, jätteitä, hävinneiden tai hylättyjen pyydysten saaliita, muiden kuin kohdelajien, sekä kalojen että muiden lajien (jäljempänä muut kuin kohdelajit), pyyntiä sekä vaikutuksia liittyviin tai riippuvaisiin lajeihin, erityisesti uhanalaisiin lajeihin, toimenpiteillä, joihin sisältyy mahdollisuuksien mukaan valikoivien, ympäristölle turvallisten ja kannattavien pyydysten ja kalastustekniikoiden kehittäminen ja käyttö;

g) suojeltava meriympäristön biologista monimuotoisuutta;

h) toteutettava toimenpiteitä liikakalastuksen ja liiallisen kalastuskapasiteetin ehkäisemiseksi tai lopettamiseksi ja sen varmistamiseksi, että pyyntiponnistuksen tasot eivät ylitä kalavarojen kestävän hyödyntämisen tasoja;

i) otettava huomioon pienimuotoista kalastusta harjoittavien ja kotitarpeeseen kalastavien edut;

j) kerättävä ja jaettava hyvissä ajoin täydellistä ja täsmällistä tietoa kalastustoiminnasta koskien muun muassa alusten sijaintia, kohdelajien ja muiden lajien saaliita ja pyyntiponnistusta liitteen I mukaisesti sekä tietoja kansallisista ja kansainvälisistä tutkimusohjelmista;

k) edistettävä ja suoritettava tieteellistä tutkimusta ja kehitettävä sopivia teknologioita kalastuksen säilyttämisen ja hoidon tukemiseksi; ja

l) pantava täytäntöön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä tehokkaan seurannan, valvonnan ja tarkkailun avulla.

6 artikla

Varovaisen lähestymistavan soveltaminen

1. Valtioiden on sovellettava laajasti varovaista lähestymistapaa hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämiseen, hoitoon ja hyödyntämiseen meren elollisten luonnonvarojen suojelemiseksi ja meriympäristön säilyttämiseksi.

2. Valtioiden on oltava varovaisempia silloin kun saatu tieto on epävarmaa, epäluotettavaa tai puutteellista. Riittävien tieteellisten tietojen puute ei riitä syyksi siirtää tai jättää toteuttamatta säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

3. Toteuttaessaan varovaista lähestymistapaa valtioiden on:

a) parannettava kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevaa päätöksentekoa hankkimalla ja jakamalla parasta saatavilla olevaa tieteellistä tietoa ja käyttämällä parannettuja tekniikoita vaarojen ja epävarmuuksien hallinnassa;

b) sovellettava liitteessä II esitettyjä suuntaviivoja ja määriteltävä parhaan mahdollisen saatavilla olevan tieteellisen tiedon perusteella vertailupisteet eri kalakannoille sekä toimet, jotka suoritetaan, jos nämä ylitetään;

c) otettava huomioon, muun muassa, kalakantojen kokoon ja tuottavuuteen, vertailupisteisiin, kalakantojen tilaan suhteessa näihin vertailupisteisiin sekä kalastuskuolevuuden tasoon ja jakaantumiseen liittyvät epävarmuudet ja kalastustoiminnan vaikutukset muihin kuin kohdelajeihin sekä niihin liittyviin tai niistä riippuvaisiin lajeihin samoin kuin nykyiset ja ennustetut valtamerien sekä ympäristölliset ja yhteiskunnalliset olosuhteet; ja

d) kehitettävä tietojen keruuta ja tutkimusohjelmia kalastuksen vaikutusten arvioimiseksi muihin kuin kohdelajeihin sekä niihin liittyviin tai niistä riippuvaisiin lajeihin ja niiden ympäristöön ja hyväksyttävä tällaisten lajien säilyttämisen varmistamiseen sekä erityisen huolen kohteena olevien elinympäristöjen suojelemiseen tarvittavia suunnitelmia.

4. Kun vertailupisteitä lähestytään, valtioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että niitä ei ylitetä. Jos ne ylitetään, valtioiden on viipymättä suoritettava 3 kappaleen b kohdassa määritellyt toimet kalakantojen palauttamiseksi ennalleen.

5. Kun kohdelajien, muiden lajien tai kohdelajeihin liittyvien tai niistä riippuvaisien lajien asema on merkitykseltään tärkeä, on valtioiden lisättävä tällaisten lajien seurantaa niiden aseman sekä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuuden tarkistamiseksi. Niiden on tarkistettava nämä toimenpiteet säännöllisesti uusien tietojen perusteella.

6. Uusien ja kokeilevien kalastusten osalta valtioiden on hyväksyttävä mahdollisimman pian varovaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joihin sisältyy muun muassa saaliiden ja pyyntiponnistuksen rajoittaminen. Nämä toimenpiteet pysyvät voimassa siihen saakka, kun on olemassa tarpeeksi tietoa kalastuksen vaikutusten arvioimiseksi kalakantojen pitkäaikaiseen kestävyyteen, jolloin arvioinnille perustuvat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet on pantava täytäntöön. Jälkimmäisten toimenpiteiden on mahdollistettava tarvittaessa kalastusten asteittainen kehittäminen.

7. Jos jollain luonnonilmiöllä on merkittävä kielteinen vaikutus hajallaan olevien kalakantojen tai laajasti vaeltavien kalakantojen tilanteeseen, valtioiden on kiireellisesti hyväksyttävä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä sen varmistamiseksi, ettei kalastustoiminta lisää näitä kielteisiä vaikutuksia. Valtioiden on myös hyväksyttävä tällaiset toimenpiteet kiireellisesti silloin, kun kalastustoiminta uhkaa vakavasti tällaisten kantojen kestävyyttä. Kiireellisesti päätetyt toimenpiteet ovat väliaikaisia ja niiden on perustuttava parhaisiin mahdollisiin saatavilla oleviin tieteellisiin tietoihin.

7 artikla

Säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden yhteensopivuus

1. Rajoittamatta rantavaltioiden täysivaltaisia oikeuksia tutkia ja hyödyntää, säilyttää ja hoitaa meren elollisia luonnonvaroja niiden kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla yleissopimuksen määräysten mukaisesti ja kaikilla valtioilla kansalaisiaan varten olevaa oikeutta harjoittaa kalastusta aavalla merellä yleissopimuksen mukaisesti:

a) hajallaan olevien kalakantojen osalta, asianomaisten rantavaltioiden ja valtioiden, joiden kansalaiset kalastavat näitä kalakantoja viereisellä aavan meren alueella, on pyrittävä, joko suoraan tai III osassa määrättyjen sopivan yhteistyömekanismien avulla, sopimaan tarpeellisista toimenpiteistä näiden kalakantojen säilyttämiseksi viereisellä aavan meren alueella;

b) laajasti vaeltavien kalakantojen osalta, asianomaisten rantavaltioiden ja valtioiden, joiden kansalaiset kalastavat näitä kalakantoja samalla alueella, on toimittava yhteistyössä, joko suoraan tai III osassa määrättyjen sopivien yhteistyömekanismien avulla, näiden kalakantojen säilyttämisen varmistamiseksi ja parhaan mahdollisen hyödyntämisen tavoitteen edistämiseksi koko alueella, sekä kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvalla että sen ulkopuolisella alueella.

2. Aavalle merelle ja kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle laadittujen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden on oltava yhteensopivia hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisen ja hoidon varmistamiseksi kokonaisuudessaan. Tätä varten rantavaltioiden ja aavalla merellä kalastusta harjoittavien valtioiden on toimittava yhteistyössä yhteensopivien toimenpiteiden löytämiseksi näiden kalakantojen osalta. Määritellessään yhteensopivia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä valtioiden on:

a) otettava huomioon rantavaltioiden yleissopimuksen 61 artiklan mukaisesti samojen kalakantojen osalta hyväksymät ja soveltamat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella ja varmistettava, että näiden kalakantojen osalta laaditut aavaa merta koskevat toimenpiteet eivät heikennä tällaisten toimenpiteiden tehokkuutta;

b) otettava huomioon asianomaisten rantavaltioiden ja aavalla merellä kalastavien valtioiden samojen kalakantojen osalta aiemmin sopimat toimenpiteet, jotka on laadittu aavalle merelle ja joita sovelletaan yleissopimuksen mukaisesti;

c) otettava huomioon osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn samojen kalakantojen osalta aiemmin sopimat toimenpiteet, jotka on laadittu ja joita sovelletaan yleissopimuksen mukaisesti;

d) otettava huomioon kalakantojen biologinen yhtenäisyys ja muut biologiset ominaispiirteet sekä kalakantojen levinneisyyden, kalastuksen ja kyseisen alueen maantieteellisten erityispiirteiden väliset suhteet, mukaan lukien kalakantojen esiintymisen ja kalastuksen laajuus kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella;

e) otettava huomioon rantavaltioiden ja aavalla merellä kalastavien valtioiden riippuvuus kyseisistä kalakannoista; ja

f) varmistettava, että tällaiset toimenpiteet eivät aiheuta haitallisia vaikutuksia meren elollisiin luonnonvaroihin kokonaisuudessaan.

3. Toteuttaessaan yhteistyövelvoitettaan valtioiden on tehtävä kaikki mahdollinen sopiakseen yhteensopivista säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä kohtuullisen ajan kuluessa.

4. Jollei sopimukseen päästä kohtuullisessa ajassa, mikä tahansa asianomaisista valtioista voi aloittaa VIII osassa määrätyt menettelyt riitojen ratkaisemiseksi.

5. Kunnes yhteensopivista säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä päästään sopimukseen, asianomaisten valtioiden on yhteisymmärryksen ja yhteistyön hengessä tehtävä kaikki mahdollinen ryhtyäkseen väliaikaisiin luonteeltaan käytännöllisiin järjestelyihin. Jos ne eivät pysty sopimaan tällaisista järjestelyistä, voi mikä tahansa kyseisistä valtioista väliaikaisten toimenpiteiden aikaansaamiseksi antaa riidan tuomioistuimen ratkaistavaksi VIII osassa määrättyjen riitojen ratkaisemista koskevien menettelyiden mukaisesti.

6. Väliaikaisissa järjestelyissä tai toimenpiteissä, joihin ryhdytään tai jotka määrätään 5 kappaleen mukaisesti, on otettava huomioon tämän osan määräykset sekä kaikkien asianomaisten valtioiden oikeudet ja velvollisuudet; ne eivät saa vaarantaa tai vaikeuttaa lopulliseen sopuun pääsyä yhteensopivista säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä eivätkä ne saa vaikuttaa minkään riitojenratkaisumenettelyn lopulliseen ratkaisuun.

7. Rantavaltioiden on säännöllisesti ilmoitettava osa-alueen tai alueen aavalla merellä kalastaville valtioille, joko suoraan tai sopivien osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen kautta tai muin sopivin keinoin, kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla hajallaan olevia kalakantoja tai laajasti vaeltavia kalakantoja varten hyväksymistään toimenpiteistä.

8. Aavalla merellä kalastavien valtioiden on säännöllisesti ilmoitettava muille asianomaisille valtioille, joko suoraan tai sopivien osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen kautta tai muin sopivin keinoin, toimenpiteistä, jotka ne ovat hyväksyneet säädelläkseen niiden lipun alla purjehtivien ja näitä kalakantoja aavalla merellä kalastavien alusten toimia.

III OSA

HAJALLAAN OLEVIA KALAKANTOJA JA LAAJASTI VAELTAVIA KALAKANTOJA KOSKEVAT KANSAINVÄLISEN YHTEISTYÖN MENETTELYTAVAT

8 artikla

Säilyttämistä ja hoitoa koskeva yhteistyö

1. Rantavaltioiden ja aavalla merellä kalastavien valtioiden on yleissopimuksen mukaisesti pyrittävä toimimaan yhteistyössä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen osalta, joko suoraan tai sopivien osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen kautta, ottaen huomioon osa-alueen tai alueen erityiset ominaispiirteet tällaisten kalakantojen tehokkaan säilyttämisen ja hoidon varmistamiseksi.

2. Valtioiden on aloitettava neuvottelut vilpittömin mielin ja viipymättä, erityisesti silloin, kun on todisteita siitä, että kyseisiä hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja saattaa uhata ylihyödyntäminen tai jos näiden kalakantojen osalta kehitellään uutta kalastusta. Tätä varten voidaan neuvottelut aloittaa minkä tahansa asianomaisen valtion pyynnöstä sopivien järjestelyjen laatimiseksi kalakantojen säilyttämisen ja hoidon varmistamiseksi. Kunnes tällaisista järjestelyistä saadaan sovittua, valtioiden on noudatettava tämän sopimuksen määräyksiä sekä toimittava vilpittömin mielin ja ottaen huomioon muiden valtioiden oikeudet, edut ja velvollisuudet.

3. Jos osa-alueellisella tai alueellisella kalastuksenhoitojärjestöllä tai -järjestelyllä on toimivalta laatia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä erityisiä hajallaan olevia kalakantoja tai laajasti vaeltavia kalakantoja varten, kalakantoja aavalla merellä kalastavien valtioiden ja asianomaisten rantavaltioiden on noudatettava velvollisuuttaan toimia yhteistyössä ryhtymällä tällaisen järjestön jäseniksi tai osallistumalla tällaiseen järjestelyyn tai suostumalla soveltamaan tällaisen järjestön tai järjestelyn laatimia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Valtiot, joita kyseiset kalastukset todella koskettavat, voivat ryhtyä tällaisen järjestön jäseniksi tai osallistua tällaiseen järjestelyyn. Tällaiseen järjestöön tai järjestelyyn osallistumisen ehdot eivät saa estää näitä valtioita ryhtymästä jäseniksi tai osallistumasta eikä niitä saa soveltaa siten, että ne syrjisivät jotakin valtiota tai ryhmää valtioita, jota kyseinen kalastus todella koskettaa.

4. Ainoastaan ne valtiot, jotka ovat tällaisen järjestön jäseniä tai osallistuvat tällaiseen järjestelyyn tai jotka suostuvat soveltamaan tällaisen järjestön tai järjestelyn laatimia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, pääsevät hyödyntämään kalavaroja, joihin näitä toimenpiteitä sovelletaan.

5. Jollei ole osa-alueellista tai alueellista kalastuksenhoitojärjestöä tai -järjestelyä, joka laatisi tietylle hajallaan olevalle kalakannalle tai laajasti vaeltavalle kalakannalle säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, on osa-alueen tai alueen asianomaisten rantavaltioiden ja tätä kalakantaa aavalla merellä kalastavien valtioiden toimittava yhteistyössä perustaakseen tällaisen järjestön tai ryhdyttävä muihin sopiviin järjestelyihin kalakannan säilyttämisen ja hoidon varmistamiseksi ja osallistuttava järjestön tai järjestelyn toimintaan.

6. Jokaisen valtion, joka haluaa ehdottaa, että toimet suorittaisi hallitustenvälinen järjestö, jonka toimivaltaan kuuluvat elolliset luonnonvarat, olisi, jos tällainen toiminta vaikuttaisi merkittävästi toimivaltaisen osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn laatimiin säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin, neuvoteltava tämän järjestön tai järjestelyn kautta sen jäsenten tai siihen osallistuvien kanssa. Tällaisen neuvottelun olisi, jos mahdollista, tapahduttava ennen ehdotuksen esittämistä hallitustenväliselle järjestölle.

9 artikla

Osa-alueelliset ja alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ja -järjestelyt

1. Perustaessaan osa-alueellisia tai alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä tai sopiessaan osa-alueellisista tai alueellisista kalastuksenhoitojärjestelyistä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen osalta valtioiden on sovittava muun muassa seuraavista asioista:

a) kalakannoista, joihin säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä sovelletaan, ottaen huomioon kyseisten kalakantojen biologiset ominaispiirteet ja kyseisten kalastusten luonteen;

b) soveltamisalasta, ottaen huomioon 7 artiklan 1 kappaleen sekä osa-alueen tai alueen ominaispiirteet, mukaan lukien yhteiskunnallis-taloudelliset, maantieteelliset ja ympäristötekijät,

c) uuden järjestön tai järjestelyn toiminnan suhteesta asiaankuuluvien olemassa olevien kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen tehtävään, tavoitteisiin ja toimiin; ja

d) menettelytavoista, joiden avulla järjestö tai järjestely voi saada tieteellisiä lausuntoja ja tarkastella kalakantojen asemaa, sekä tarvittaessa tieteellisen neuvontaelimen perustamisesta.

2. Valtioiden, jotka toimivat yhteistyössä osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn perustamisessa, on ilmoitettava tästä yhteistyöstä muille valtioille, joiden ne tietävät olevan kiinnostuneita ehdotetun järjestön tai järjestelyn toiminnasta.

10 artikla

Osa-alueellisten ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen tehtävät

Toteuttaessaan velvollisuuttaan toimia yhteistyössä osa-alueellisissa ja alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä tai -järjestelyissä valtioiden on:

a) sovittava säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä ja noudatettava niitä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen pitkäaikaisen kalastuskestävyyden varmistamiseksi;

b) sovittava sopivalla tavalla osallistumista koskevista oikeuksista kuten sallittavien saaliiden jaoista ja pyyntiponnistusten tasoista;

c) hyväksyttävä kaikki kalastustoiminnan vastuuntuntoista suorittamista koskevat yleisesti suositellut kansainväliset vähimmäisvaatimukset ja sovellettava niitä;

d) hankittava ja arvioitava tieteellisiä lausuntoja, tarkasteltava kalakantojen tilannetta ja arvioitava kalastuksen vaikutuksia muihin kuin kohdelajeihin ja niihin liittyviin tai niistä riippuvaisiin lajeihin;

e) sovittava kalakantojen kalastusta koskevien tietojen keruuta, tiedottamista, tarkistamista ja vaihtoa koskevista vaatimuksista;

f) koottava ja levitettävä tarkkaa ja täydellistä tilastotietoa liitteen I mukaisesti sen varmistamiseksi, että tarjolla on parasta tieteellistä tietoa säilyttäen kuitenkin luottamuksellisuuden tarvittaessa;

g) edistettävä ja suoritettava kalakantojen tieteellistä arviointia ja asiaankuuluvaa tutkimusta ja levitettävä tästä keräämänsä tulokset;

h) laadittava sopivia yhteistyötapoja tehokkaalle seurannalle, valvonnalle, tarkkailulle ja täytäntöönpanolle;

i) sovittava keinoista, joilla järjestön uusien jäsenten tai uusien järjestelyyn osallistuvien kalastusta koskevat tarpeet voidaan mukauttaa;

j) sovittava päätöksentekomenettelyistä, jotka helpottavat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden hyväksymistä nopeasti ja tehokkaasti;

k) edistettävä riitojen rauhanomaista ratkaisemista VIII osan mukaisesti;

l) varmistettava niiden asianomaisten kansallisten elinten ja teollisuudenalojen täysimääräinen yhteistyö järjestön tai järjestelyn suositusten ja päätösten täytäntöönpanossa; ja

m) tiedotettava riittävästi järjestön tai järjestelyn laatimista säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä.

11 artikla

Uudet jäsenet tai osallistujat

Määritellessään osa-alueellisten tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön uusien jäsenten tai osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestelyn uusien osallistujien osallistumista koskevien oikeuksien luonnetta ja laajuutta valtioiden on otettava huomioon muun

a) hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen tilanne ja kalastuksen sen hetkisen pyyntiponnistuksen taso;

b) uusien ja nykyisten jäsenten tai osallistujien edut, kalastusmallit ja kalastuskäytännöt;

c) uusien ja nykyisten jäsenten tai osallistujien myötävaikutus kalakantojen säilyttämiseen ja hoitoon, tarkkojen tietojen keruuseen ja tarjontaan sekä kalakantojen tieteelliseen tutkimukseen;

d) sellaisten rannikolla sijaitsevien kalastusyhdyskuntien tarpeet, jotka ovat riippuvaisia pääasiallisesti kalakantojen kalastuksesta;

e) sellaisten rantavaltioiden tarpeet, joiden taloudet ovat aivan erityisen riippuvaisia meren elollisten luonnonvarojen hyödyntämisestä; ja

f) sellaisten osa-alueen tai alueen kehitysmaiden edut, joiden kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla kalakantoja myös esiintyy.

12 artikla

Osa-alueellisten ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen toiminnan avoimuus

1. Valtioiden on määrättävä osa-alueellisten ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen päätöksentekomenettelyn ja muiden toimien avoimuudesta.

2. Hajallaan olevista kalakannoista ja laajasti vaeltavista kalakannoista kiinnostuneiden muiden hallitustenvälisten järjestöjen edustajille ja valtiosta riippumattomien järjestöjen edustajille on tarjottava mahdollisuus osallistua osa-alueellisten ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen kokouksiin tarkkailijoina tai muuten sopivalla tavalla kyseisen järjestön tai järjestelyn menettelytapoja noudattaen. Nämä menettelytavat eivät saa olla tältä osin tarpeettoman rajoittavia. Tällaisten hallitustenvälisten järjestöjen ja valtiosta riippumattomien järjestöjen on voitava ajoissa tutustua tällaisten järjestöjen ja järjestelyjen asiakirjoihin ja kertomuksiin, niihin tutustumista koskevien menettelysääntöjen rajoissa.

13 artikla

Nykyisten järjestöjen ja järjestelyjen vahvistaminen

Valtioiden on toimittava yhteistyössä nykyisten osa-alueellisten ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen ja -järjestelyjen vahvistamiseksi parantaakseen niiden tehokkuutta hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskevien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden laatimisessa ja täytäntöönpanemisessa.

14 artikla

Tietojen kerääminen ja toimittaminen sekä yhteistyö tieteellisessä tutkimuksessa

1. Valtioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat kalastusalukset toimittavat tarvittavia tietoja, jotta ne voisivat täyttää tämän sopimuksen mukaiset velvollisuutensa. Tätä varten on valtioiden liitteen I mukaisesti:

a) kerättävä ja vaihdettava tieteellisiä, teknisiä ja tilastollisia tietoja hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen kalastuksen osalta;

b) varmistettava, että kerättävät tiedot ovat riittävän yksityiskohtaiset kalakantojen tehokkaan arvioinnin helpottamiseksi ja että ne toimitetaan hyvissä ajoin osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen vaatimusten täyttämiseksi; ja

c) ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin tällaisten tietojen paikkansapitävyyden tarkistamiseksi.

2. Valtioiden on toimittava yhteistyössä, joko suoraan tai osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen kautta:

a) sopiakseen tietojen tarkasta määrittelystä ja muodosta, jossa ne on toimitettava tällaisille järjestöille tai järjestelyille ottaen huomioon kalakantojen ja niiden kalastusten luonteet; ja

b) kehittääkseen ja jakaakseen analyysimenetelmiä ja kalakantojen arviointimenetelmiä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden parantamiseksi.

3. Valtioiden on yleissopimuksen XIII osan mukaisesti toimittava yhteistyössä, joko suoraan tai toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kautta, vahvistaakseen tieteellisiä tutkimusmahdollisuuksia kalastuksen alalla sekä edistääkseen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämiseen ja hoitoon liittyvää tieteellistä tutkimusta kaikkien hyväksi. Tätä varten on valtion tai tällaista tutkimusta kansalliseen lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueilla suoritettavan toimivaltaisen kansainvälisen järjestön aktiivisesti edistettävä tutkimuksen tulosten ja sen tavoitteisiin ja menetelmiin liittyvien tietojen julkaisemista tai jakamista kaikille kiinnostuneille valtioille sekä mahdollisuuksien mukaan helpotettava näistä valtioista tulevien tutkijoiden osallistumista tällaiseen tutkimukseen.

15 artikla

Suljetut ja puolisuljetut meret

Tätä sopimusta suljetulla tai puolisuljetulla merialueella täytäntöönpannessaan valtioiden on otettava huomioon kyseisen merialueen luonnolliset ominaispiirteet ja niiden on myös toimittava yleissopimuksen IX osan ja yleissopimuksen muiden asiaan kuuluvien määräysten kanssa sopusoinnussa olevalla tavalla.

16 artikla

Aavan meren alueet, joita ympäröi kauttaaltaan yhden valtion kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluva alue

1. Aavan meren alueella, jota ympäröi kauttaaltaan yhden valtion kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluva alue, hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja kalastavien valtioiden sekä edellä mainittujen valtioiden on laadittava yhteistyössä näitä kalakantoja aavan meren alueella koskevat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet. Ottaen huomioon alueen luonnolliset ominaispiirteet valtioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota näiden kalakantojen yhteensopivien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden laatimiseen 7 artiklan mukaisesti. Aavan meren osalta toteutetuissa toimenpiteissä on otettava huomioon rantavaltion yleissopimuksen mukaiset oikeudet, velvollisuudet ja edut, niiden on perustuttava parhaalle mahdolliselle saatavilla olevalle tieteelliselle tiedolle ja niissä on myös otettava huomioon rantavaltion yleissopimuksen 61 artiklan mukaisesti samojen kalakantojen osalta kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella hyväksymät ja soveltamat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet. Valtioiden on myös sovittava seuranta-, valvonta-, tarkkailu- ja täytäntöönpanotoimenpiteistä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi aavalla merellä.

2. Valtioiden on, 8 artiklan mukaisesti, toimittava vilpittömin mielin ja tehtävä kaikki mahdollinen sopiakseen viipymättä 1 kappaleessa tarkoitetun alueen kalastustoiminnassa sovellettavista säilyttämis- ja hoitotoimenpiteistä. Jos asianomaiset kalastusta harjoittavat valtiot ja rantavaltio eivät kohtuullisen ajan kuluessa pysty sopimaan tällaisista toimenpiteistä, niiden on, ottaen huomioon 1 kappale, sovellettava väliaikaisiin järjestelyihin tai toimenpiteisiin liittyviä 7 artiklan 4, 5 ja 6 kappaletta. Kunnes tällaiset väliaikaiset järjestelyt tai toimenpiteet on laadittu, asianomaisten valtioiden on toteutettava toimenpiteitä niiden lipun alla purjehtivien alusten osalta, jotta nämä eivät harjoittaisi kalastusta, joka saattaisi vahingoittaa kyseisiä kalakantoja.

IV OSA

MUUT KUIN JÄSENET JA OSALLISTUJAT

17 artikla

Muut kuin järjestöjen jäsenet ja järjestelyihin osallistuvat

1. Valtio, joka ei ole osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön jäsen tai osallistu osa-alueelliseen tai alueelliseen kalastuksenhoitojärjestelyyn ja joka ei muilla tavoin suostu soveltamaan tällaisen järjestön tai järjestelyn laatimia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, ei vapaudu velvollisuudestaan toimia yleissopimuksen ja tämän sopimuksen mukaisesti yhteistyössä asianomaisten hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisessä ja hoidossa.

2. Tällainen valtio ei saa sallia sen lipun alla purjehtivien alusten harjoittaa tällaisten järjestöjen tai järjestelyjen laatimien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden alaisten hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen kalastusta.

3. Valtioiden, jotka ovat osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestön jäseniä tai osallistuvat osa-alueelliseen tai alueelliseen kalastuksenhoitojärjestelyyn, on yksin tai yhdessä, pyydettävä 1 artiklan 3 kappaleessa tarkoitettuja kalastusta harjoittavia yhteisöjä, joilla on kalastusaluksia kyseisellä alueella, toimimaan täysimääräisesti yhteistyössä tällaisen järjestön tai järjestelyn kanssa toteuttaessaan sen laatimia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jotta näitä toimenpiteitä sovellettaisiin tosiasiallisesti niin laajasti kuin mahdollista kalastustoimintaan asianomaisella alueella. Tällaiset kalastusta harjoittavat yhteisöt nauttivat kalastukseen osallistumisen eduista sen mukaan miten ne sitoutuvat noudattamaan säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä kalakantojen osalta.

4. Valtioiden, jotka ovat tällaisen järjestön jäseniä tai osallistuvat tällaiseen järjestelyyn, on vaihdettava sellaisten kalastusalusten toimintaan liittyviä tietoja, jotka purjehtivat sellaisen valtion lipun alla, joka ei ole järjestön jäsen tai osallistuu järjestelyyn ja joka harjoittaa kyseisten kalakantojen kalastusta. Niiden on toteutettava tämän sopimuksen ja kansainvälisen oikeuden kanssa sopusoinnussa olevia toimenpiteitä ehkäistäkseen sellaisia tällaisten alusten toimia, jotka heikentävät osa-alueellisten tai alueellisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta.

V OSA

LIPPUVALTION VELVOLLISUUDET

18 artikla

Lippuvaltion velvollisuudet

1. Valtion, jonka alukset kalastavat aavalla merellä, on toteutettava tarpeellisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että sen lipun alla purjehtivat alukset noudattavat osa-alueellisia tai alueellisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä ja että tällaiset alukset eivät harjoita mitään sellaista toimintaa, joka heikentäisi näiden toimenpiteiden tehokkuutta.

2. Valtion on sallittava sen lipun alla purjehtivien alusten käyttö kalastukseen aavalla merellä ainoastaan, jos se voi tehokkaasti toteuttaa yleissopimuksen ja tämän sopimuksen mukaisia velvollisuuksiaan tällaisten alusten osalta.

3. Toimenpiteisiin, joita valtion on toteutettava sen lipun alla purjehtivien alusten osalta, on sisällyttävä seuraavat:

a) näiden alusten valvonta aavalla merellä kalastuslisenssien tai lupien avulla kaikkien sovellettavien osa-alueellisella, alueellisella tai maailmanlaajuisella tasolla sovittujen menettelyjen mukaisesti;

b) sellaisten määräysten laatiminen, jotka:

i) asettavat lisensseihin tai lupiin ehtoja, jotka riittävät lippuvaltion kaikkien osa-alueellisten, alueellisten tai maailmanlaajuisten velvollisuuksien täyttämiseen;

ii) kieltävät aluksia, joilla ei ole tarvittavia kalastuslisenssejä tai -lupia, kalastamasta aavalla merellä tai kieltävät aluksia kalastamasta aavalla merellä muutoin kuin lisenssin tai luvan ehtojen mukaisesti;

iii) velvoittavat aavalla merellä kalastavia aluksia säilyttämään aina lisenssiä tai lupaa aluksella ja esittämään sen pyynnöstä asianmukaisesti valtuutetun henkilön suorittamaa tarkastusta varten; ja

iv) varmistavat, että sen lipun alla purjehtivat alukset eivät harjoita luvatonta kalastusta muiden valtioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla;

c) kansallisen rekisterin laatiminen kalastusaluksista, jotka saavat kalastaa aavalla merellä, ja tämän rekisterin tietoihin pääsyn mahdollistaminen niiden valtioiden pyynnöstä, joita asia suoranaisesti koskettaa, ottaen huomioon kaikki lippuvaltion tällaisten tietojen luovuttamista koskevat kansalliset lait;

d) vaatimus kalastusalusten ja pyydysten merkitsemisestä tunnistamista varten yhdenmukaisten ja kansainvälisesti tunnistettavien alusten ja pyydysten merkintäjärjestelmien kuten Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön kalastusalusten merkintää ja tunnistamista koskevien standardointiohjeiden mukaisesti;

e) vaatimus alusten sijainnin, kohdelajien ja muiden lajien saaliiden, pyyntiponnistuksen ja muiden asiaan kuuluvien kalastusta koskevien tietojen rekisteröimisestä ja oikea-aikaisesta tiedottamisesta osa-alueellisten, alueellisten ja maailmanlaajuisten tällaisten tietojen keruuta koskevien vaatimusten mukaisesti;

f) vaatimus kohdelajien ja muiden lajien saaliiden tarkastamisesta tarkkailijaohjelmien, tarkastusjärjestelmien, purkauskertomusten, jälleenlastauksen valvonnan ja purettujen saaliiden sekä markkinatilastojen seurannan avulla;

g) tällaisten alusten, niiden kalastustoiminnan ja muiden siihen liittyvien toimien seuranta, valvonta ja tarkkailu muun muassa seuraavilla tavoilla:

i) kansallisten tarkastusjärjestelmien ja osa-alueellisten ja alueellisten täytäntöönpanoa koskevien yhteistyöjärjestelmien täytäntöönpanolla 21 ja 22 artiklan mukaisesti, mukaan lukien vaatimukset näille aluksille sallia toisen valtion asianmukaisesti valtuutetun tarkastajan pääsy alukselle;

ii) kansallisten tarkkailijaohjelmien ja osa-alueellisten ja alueellisten tarkkailijaohjelmien, joissa lippuvaltio on osallisena, täytäntöönpanolla, mukaan lukien vaatimukset näille aluksille sallia toisen valtion tarkkailijoiden pääsy alukselle ohjelmissa sovittujen tehtävien suorittamiseksi; ja

iii) alusten seurantajärjestelmien kehittämisen ja täytäntöönpanon avulla, mukaan lukien tarvittaessa satelliittilähetinjärjestelmät, kansallisten ohjelmien tai osa-alueellisti, alueellisesti tai maailmanlaajuisesti kyseisten valtioiden välillä sovittujen ohjelmien mukaisesti;

h) jälleenlastausten sääteleminen aavalla merellä sen varmistamiseksi, ettei säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta heikennetä; ja

i) kalastustoiminnan sääteleminen osa-alueellisten, alueellisten tai maailmanlaajuisten toimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi, mukaan lukien toimenpiteet, jotka tähtäävät muiden kuin kohdelajien saaliiden mahdollisimman voimakkaaseen vähentämiseen.

4. Jos on voimassa osa-alueellisesti, alueellisesti tai maailmanlaajuisesti sovittu seuranta-, valvonta- ja tarkkailujärjestelmä, valtioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtiville aluksille määrätyt toimenpiteet ovat yhteensopivia tällaisen järjestelmän kanssa.

VI OSA

NOUDATTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

19 artikla

Noudattaminen ja täytäntöönpano lippuvaltion toimesta

1. Valtioiden on varmistettava niiden lipun alla purjehtivien alusten hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskevien osa-alueellisten ja alueellisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattaminen. Tätä varten valtion on:

a) pantava tällaiset toimenpiteet täytäntöön riippumatta siitä, missä rikkomukset tapahtuvat;

b) tutkittava välittömästi ja täydellisesti kaikki osa-alueellisten tai alueellisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden väitetyt rikkomukset, jolloin tutkimukseen voi sisältyä kyseisten alusten tarkastaminen, sekä ilmoitettava viipymättä rikkomuksesta väitteen tehneelle valtiolle ja asianomaiselle osa-alueelliselle tai alueelliselle järjestölle tai järjestelylle tutkimuksen etenemisestä ja lopputuloksesta;

c) vaadittava kaikilta sen lipun alla purjehtivilta aluksilta, että ne antavat tutkimuksesta vastaavalle viranomaiselle tiedot aluksen sijainnista, saaliista, pyydyksistä, kalastustoiminnasta ja muista siihen liittyvistä toimista väitetyn rikkomuksen alueella;

d) luovutettava asia viipymättä viranomaisilleen vireillepanoa varten sen lakien mukaisesti ja tarvittaessa pidettävä kyseinen alus, jos ne katsovat, että väitetystä rikkomuksesta on riittävästi todisteita;

e) silloin kun on sen lakien mukaisesti todistettu, että alus on ollut mukana näiden toimenpiteiden vakavassa rikkomuksessa, on varmistettava, että alus ei harjoita kalastusta aavalla merellä ennen kuin kaikki lippuvaltion rikkomuksen osalta määräämät suorittamattomat rangaistukset on sovitettu.

2. Kaikki tutkinnat ja oikeudelliset menettelyt on suoritettava nopeasti. Rikkomuksiin sovellettavien rangaistusten on oltava riittävän ankaria toimiakseen tehokkaasti noudattamisen varmistamisessa ja rikkomusten ehkäisemisessä kaikkialla, ja niiden on vietävä rikkomuksen tekijältä laittomasta toiminnasta saadut tuotot. Kalastusalusten päällikköihin ja muuhun päällystöön sovellettaviin toimenpiteisiin on sisällyttävä määräyksiä, jotka mahdollistavat muun muassa toimimista tällaisten alusten päällikkönä ja päällystöön kuuluvina koskevan luvan epäämisen, peruuttamisen ja pidättämisen.

20 artikla

Kansainvälinen yhteistyö täytäntöönpanossa

1. Valtioiden on toimittava yhteistössä, joko suoraan tai osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen kautta, hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskevien osa-alueellisten ja alueellisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi.

2. Lippuvaltio, joka tutkii väitettyä hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskevien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden rikkomusta, voi pyytää apua miltä tahansa muulta valtiolta, jonka osallistuminen saattaa auttaa tutkinnan suorittamisessa. Kaikkien valtioiden on pyrittävä vastaamaan lippuvaltion tällaisten tutkintojen yhteydessä esittämiin kohtuullisiin pyyntöihin.

3. Lippuvaltio voi suorittaa tällaisia tutkimuksia suoraan, yhteistyössä muiden asianomaisten valtioiden kanssa tai sopivan osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn kautta. Tiedot tutkinnan edistymisestä ja lopputuloksesta on toimitettava kaikille valtioille, joita väitetty rikkomus koskee tai joihin se vaikuttaa.

4. Valtioiden on autettava toisiaan sellaisten alusten tunnistamisessa, joiden on ilmoitettu harjoittaneen osa-alueellisten, alueellisten tai maailmanlaajuisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta heikentävää toimintaa.

5. Valtioiden on, kansallisten lakien ja määräysten sallimissa ajoissa, laadittava järjestelyjä, jotka mahdollistavat tällaisten toimenpiteiden väitettyihin rikkomuksiin liittyvien todisteiden luovuttamisen muiden valtioiden syytteeseenpanosta vastaaville viranomaisille.

6. Jos on perusteltuja syitä uskoa, että aavalla merellä oleva alus on syyllistynyt luvattomaan kalastukseen jonkin rantavaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella, on tämän aluksen lippuvaltion, kyseisen rantavaltion pyynnöstä, tutkittava asia välittömästi ja täydellisesti. Lippuvaltion on toimittava yhteistyössä rantavaltion kanssa sopivien täytäntöönpanoa koskevien toimien suorittamisessa tällaisissa tapauksissa, ja se voi valtuuttaa rantavaltion asianomaiset viranomaiset nousemaan alukselle ja tutkimaan sen aavalla merellä. Tämä kohta ei rajoita yleissopimuksen 111 artiklaa.

7. Sopimusvaltiot, jotka ovat osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön jäseniä tai osallistuvat osa-alueelliseen tai alueelliseen kalastuksenhoitojärjestelyyn, voivat toteuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisia toimia, myös turvautumalla tätä tarkoitusta varten laadittuihin osa-alueellisiin tai alueellisiin menettelyihin, estääkseen aluksia, jotka ovat harjoittaneet toimintaa, joka heikentää tämän järjestön tai järjestelyn laatimien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta tai muuten rikkovat niitä vastaan, kalastamasta aavalla merellä kyseisellä osa-alueella tai alueella siihen saakka kunnes lippuvaltio on toteuttanut tarpeelliset toimet.

21 artikla

Osa-alueellinen ja alueellinen yhteistyö täytäntöönpanossa

1. Kaikilla osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn kattamilla aavan meren alueilla sopimusvaltio, joka on tällaisen järjestön jäsen tai osallistuu tällaiseen järjestelyyn, voi asianmukaisesti valtuutettujen tarkastajiensa välityksellä nousta toisen sopimusvaltion lipun alla purjehtiville kalastusaluksille ja tarkastaa ne 2 kappaleen mukaisesti riippumatta siitä, onko tämä sopimusvaltio myös järjestön jäsen tai osallistuuko se järjestelyyn, sen varmistamiseksi, että tämän järjestön tai järjestelyn laatimia hajallaan olevia kalakantoja tai laajasti vaeltavia kalakantoja koskevia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä noudatetaan.

2. Valtion on laadittava osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen avulla 1 kappaleen mukaisesti tapahtuvaa alukselle nousua ja sen tarkastusta koskevat menettelytavat sekä muiden tämän artiklan määräysten täytäntöönpanoa koskevat menettelyt. Näiden menettelyjen on oltava yhdenmukaisia tämän artiklan kanssa sekä 22 artiklassa esitettyjen perusmenettelyjen kanssa eivätkä ne saa syrjiä niitä, jotka eivät ole järjestön jäseniä tai osallistu järjestelyyn. Alukseen nousu ja sen tarkastaminen sekä muut näitä seuraavat täytäntöönpanoa koskevat toimet on suoritettava tällaisten menettelyjen mukaisesti. Valtioiden on tiedotettava asianmukaisesti tämän kappaleen mukaisesti laadituista menettelyistä.

3. Jos kahden vuoden kuluessa tämän sopimuksen hyväksymisestä jokin järjestö tai järjestely ei ole laatinut tällaisia menettelyjä, alukseen nousu ja sen tarkastaminen 1 kappaleen mukaisesti sekä muut näitä seuraavat täytäntöönpanoa koskevat toimet on näiden menettelyjen laatimiseen saakka suoritettava tämän artiklan sekä 22 artiklassa esitettyjen perusmenettelyjen mukaisesti.

4. Ennen tämän artiklan mukaisiin toimiin ryhtymistä tarkastusta suorittavien valtioiden on, joko suoraan tai asianomaisen osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn kautta, tiedotettava kaikille valtioille, joiden alukset kalastavat osa-alueen tai alueen aavalla merellä, niiden asianmukaisesti valtuutetuille tarkastajille annettavasta tunnistamisen muodosta. Aluksille nousuun ja niiden tarkastamiseen käytetyt alukset on merkittävä selkeästi ja ne on voitava tunnistaa hallituksen palveluksessa oleviksi. Tullessaan tämän sopimuksen sopimuspuoleksi valtion on nimettävä sopiva viranomainen tämän artiklan mukaisten ilmoitusten vastaanottajaksi ja tiedotettava asianmukaisesti tällaisesta nimityksestä asianomaisen osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn kautta.

5. Jos alukselle nousun ja sen tarkastamisen jälkeen on selkeät perusteet uskoa, että jokin alus on harjoittanut jotain 1 kappaleessa esitettyjen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaista toimintaa, on tarkastuksesta vastaavan valtion tarvittaessa hankittava todisteita sekä välittömästi ilmoitettava lippuvaltiolle väitetystä rikkomuksesta.

6. Lippuvaltion on vastattava 5 kappaleessa tarkoitettuun ilmoitukseen kolmen työpäivän kuluessa sen saamisesta tai muun 2 kappaleen mukaisesti laaditussa menettelyssä määritellyn ajanjakson kuluessa, sekä:

a) täytettävä viipymättä sen 19 artiklan mukaiset velvollisuudet tutkia asiaa ja, jos todisteet antavat siihen aiheen, suoritettava aluksen osalta täytäntöönpanotoimet, missä tapauksessa sen on välittömästi ilmoitettava tarkastuksesta vastaavalle valtiolle tutkinnan tuloksista ja kaikista toteutetuista täytäntöönpanotoimista; tai

b) annettava tarkastuksesta vastaavan valtion tutkia asiaa.

7. Jos lippuvaltio antaa tarkastuksesta vastaavan valtion tutkia väitettyä rikkomusta, on tarkastuksen suorittavan valtion välittömästi toimitettava lippuvaltiolle tutkinnan tulokset. Lippuvaltion on, jos todisteet antavat siihen aihetta, täytettävä velvollisuutensa suorittaa aluksen osalta täytäntöönpanotoimet. Vaihtoehtoisesti lippuvaltio voi antaa tarkastuksesta vastaavan valtion suorittaa aluksen osalta sellaiset täytäntöönpanotoimet, jotka lippuvaltio voi määritellä aluksen osalta ja jotka ovat yhdenmukaisia niiden oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa, jotka lippuvaltiolla on tämän sopimuksen mukaan.

8. Jos alukselle nousun ja sen tarkastamisen jälkeen on selkeät perusteet uskoa, että alus on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen ja että lippuvaltio on joko jättänyt vastaamatta tai jättänyt suorittamatta 6 tai 7 kappaleen mukaiset toimet, tarkastajat voivat jäädä alukselle ja hankkia todisteita sekä vaatia aluksen päällikköä avustamaan lisätutkimuksissa, tarvittaessa jopa tuomalla aluksen viipymättä lähimpään sopivaan satamaan tai muuhun sellaiseen satamaan, joka on määritelty 2 kappaleen mukaisesti laadituissa menettelyissä. Tarkastuksesta vastaavan valtion on välittömästi ilmoitettava lippuvaltiolle sataman nimi, johon alus tuodaan. Tarkastuksesta vastaavan valtion ja lippuvaltion sekä tarvittaessa satamavaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin miehistön hyvinvoinnin varmistamiseksi heidän kansallisuudestaan riippumatta.

9. Tarkastuksen suorittavan valtion on ilmoitettava lippuvaltiolle ja asianomaiselle järjestölle tai asianomaiseen järjestelyyn osallistuville lisätutkimusten tuloksista.

10. Tarkastuksen suorittavan valtion on vaadittava tarkastajiaan noudattamaan yleisesti hyväksyttyjä aluksen ja sen miehistön turvallisuutta koskevia kansainvälisiä määräyksiä, menettelyjä ja käytäntöjä, olemaan mahdollisimman vähän häiriöksi kalastustoiminnalle ja välttämään mahdollisuuksien mukaan toimia, jotka vahingoittaisivat aluksella olevan saaliin laatua. Tarkastuksen suorittavan valtion on varmistettava, että alukselle nousua ja sen tarkastamista ei toteuteta tavalla, joka olisi jonkin kalastusaluksen häirintää.

11. Tässä artiklassa tarkoitetaan vakavalla rikkomuksella:

a) kalastamista ilman voimassa olevaa lisenssiä tai lupaa, jonka lippuvaltio on myöntänyt 18 artiklan 3 kappaleen a kohdan mukaisesti;

b) tarkan saaliskirjanpidon tekemättä jättämistä ja kirjanpidon tekemättä jättämistä saaliiseen liittyvistä tiedoista, siten kuin asianomainen osa-alueellinen tai alueellinen kalastuksenhoitojärjestö tai -järjestely sitä vaatii, tai vakavaa saaliin väärin ilmoittamista tällaisen järjestön tai järjestelyn saaliin ilmoittamista koskevien vaatimusten vastaisesti;

c) kalastamista kielletyllä alueella, kalastamista pyyntikieltoaikana tai kalastamista ilman asianomaisen osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn asettamaa kiintiötä tai tämän kiintiön saavuttamisen jälkeen;

d) kalastamista, joka on kohdennettu kalakantaan, jota koskee moratorio tai jonka kalastaminen on kiellettyä;

e) kiellettyjen pyydysten käyttöä;

f) kalastusaluksen tunnusten, yksilöinnin tai rekisteröinnin väärentämistä tai peittämistä;

g) tutkintaan liittyvien todisteiden salaamista, muuttamista tai hävittämistä;

h) useita rikkomuksia, jotka yhdessä osoittavat vakavaa välinpitämättömyyttä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä kohtaan; tai

i) muita sellaisia rikkomuksia, jotka on määritelty asianomaisen osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn laatimissa menettelyissä.

12. Huolimatta tämän artiklan muista määräyksistä lippuvaltio voi milloin tahansa suorittaa toimet täyttääkseen 19 artiklan mukaiset velvollisuutensa väitetyn rikkomuksen osalta. Kun alus on tarkastuksen suorittavan valtion johdon alaisena, on tarkastuksen suorittavan valtion, lippuvaltion pyynnöstä, luovutettava alus lippuvaltiolle yhdessä kaikkien tutkinnan edistymiseen ja lopputulokseen liittyvien tietojen kanssa.

13. Tämä artikla ei rajoita lippuvaltion oikeutta toteuttaa sen lakien mukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien toimenpiteet rangaistusten määräämiseksi.

14. Tätä artiklaa sovelletaan soveltuvin osin alukselle nousuun ja sen tarkastukseen, jonka suorittaa sopimusvaltio, joka on osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön jäsen tai osallistuu osa-alueelliseen tai alueelliseen kalastuksenhoitojärjestelyyn ja jolla on selkeät perusteet uskoa, että toisen sopimusvaltion lipun alla purjehtiva kalastusalus on harjoittanut 1 kappaleessa mainittujen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaista toimintaa tällaisen järjestön tai järjestelyn kattamalla aavan meren alueella ja tällainen alus on myöhemmin, saman kalastusmatkan aikana, tullut tarkastuksen suorittavan valtion lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle.

15. Jos osa-alueellinen tai alueellinen kalastuksenhoitojärjestö tai -järjestely on laatinut vaihtoehtoisen järjestelmän, joka käytännössä vapauttaa sen jäsenet tai siihen osallistuvat tämän sopimuksen mukaisesta velvollisuudestaan varmistaa järjestön tai järjestelyn laatimien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattaminen, tällaisten järjestöjen jäsenet ja tällaisiin järjestelyihin osallistuvat voivat sopia 1 kappaleen soveltamisen rajoittamisesta niiden välillä asianomaista aavan meren aluetta koskevien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden osalta.

16. Muiden valtioiden kuin lippuvaltion toteuttamat toimenpiteet alusten osalta, jotka ovat harjoittaneet osa-alueellisten tai alueellisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaista toimintaa, on suhteutettava rikkomuksen vakavuuteen.

17. Kun on perusteluja syitä epäillä, että aavalla merellä olevalla kalastusaluksella ei ole kansallisuutta, voi valtio nousta alukselle ja tutkia sen. Kun todisteet antavat siihen aihetta, voi valtio suorittaa sopivat kansainvälisen oikeuden mukaiset toimet.

18. Valtiot ovat vastuussa niiden aiheuttamista vahingoista tai menetyksistä, jotka johtuvat tämän artiklan mukaisesti suoritetuista toimista, silloin kun tällainen toimi on laiton tai ylittää sen mitä saatavilla olevien tietojen perusteella on pidettävä kohtuullisena tämän artiklan määräysten täytäntöönpanemiseksi.

22 artikla

21 artiklan mukaista alukseen nousua ja sen tarkastamista koskevat perusmenettelyt

1. Tarkastuksen suorittavan valtion on varmistettava, että sen asianmukaisesti valtuutetut tarkastajat:

a) esittävät valtakirjan aluksen päällikölle ja jäljennöksen asianomaisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tai näiden toimenpiteiden mukaisesti kyseisellä aavan meren alueella voimassa olevien sääntöjen ja määräysten tekstistä;

b) lähettävät lippuvaltiolle ilmoituksen alukseen nousun ja sen tarkastuksen yhteydessä;

c) eivät häiritse aluksen päällikön mahdollisuutta olla yhteydessä lippuvaltion viranomaisiin alukseen nousun ja sen tarkastamisen aikana;

d) toimittavat jäljennöksen alukseen nousua ja sen tarkastusta koskevasta kertomuksesta päällikölle ja lippuvaltion viranomaisille, liittäen siihen kaikki vastalauseet tai lausunnot, jotka aluksen päällikkö haluaa sisällyttää kertomukseen;

e) poistuvat aluksesta välittömästi tarkastuksen suoritettuaan, jos he eivät löydä mitään todisteita vakavasta rikkomuksesta; ja

f) välttävät voiman käyttöä, paitsi milloin ja niiltä osin kuin se on välttämätöntä tarkastajien turvallisuuden varmistamiseksi ja jos tarkastajia häiritään velvollisuuksiensa täyttämisessä. Käytetyn voiman määrä ei saa olla suurempi kuin mitä kyseisissä olosuhteissa on pidettävä kohtuullisena.

2. Tarkastuksen suorittavan valtion asianmukaisesti valtuutetulla tarkastajalla on oikeus tarkastaa alus, sen lisenssi, pyydykset, välineet, kirjanpito, tilat, kalat ja kalatuotteet ja kaikki oleelliset asiakirjat, joita tarvitaan asianmukaisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi.

3. Lippuvaltion on varmistettava, että aluksen päällikkö:

a) hyväksyy tarkastajien nopean ja turvallisen nousun alukseen ja helpottaa sitä;

b) toimii yhteistyössä ja osallistuu aluksen tarkastukseen, joka suoritetaan näiden menettelyjen mukaisesti;

c) ei estä, uhkaile tai häiritse tarkastajia näiden toteuttaessa tehtäviään;

d) antaa tarkastajien olla yhteydessä lippuvaltion ja tarkastuksen suorittavan valtion viranomaisiin aluksen nousun ja sen tarkastuksen aikana;

e) tarjoaa tarkastajille kohtuulliset edellytykset sekä tarvittaessa ruokaa ja yösijan; ja

f) helpottaa tarkastajien turvallista poistumista.

4. Jos aluksen päällikkö kieltäytyy hyväksymästä alukseen nousun ja sen tarkastuksen tämän artiklan ja 21 artiklan mukaisesti, lippuvaltion on, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yleisesti hyväksyttyjen meriturvallisuutta koskevien kansainvälisten määräysten, menettelyjen ja käytäntöjen mukaisesti on tarpeen viivyttää alukseen nousua ja sen tarkastusta, määrättävä aluksen päällikkö suostumaan välittömästi alukseen nousuun ja sen tarkastukseen, ja jos aluksen päällikkö ei noudata tätä määräystä, peruutettava toistaiseksi aluksen kalastuslupa ja määrättävä, että aluksen on palattava välittömästi satamaan. Lippuvaltion on ilmoitettava tarkastuksen suorittavalle valtiolle niistä toimista, jotka se on suorittanut tässä kappaleessa tarkoitetuissa tilanteissa.

23 artikla

Satamavaltion toteuttamat toimenpiteet

1. Satamavaltiolla on oikeus ja velvollisuus toteuttaa toimenpiteitä kansainvälisen oikeuden mukaisesti edistääkseen osa-alueellisten, alueellisten ja maailmanlaajuisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta. Toteuttaessaan tällaisia toimenpiteitä satamavaltio ei saa syrjiä muodollisesti tai tosiasiallisesti minkään valtion aluksia.

2. Satamavaltio voi muun muassa tarkastaa asiakirjoja, pyydyksiä ja saaliita kalastusaluksilla, kun tällaiset alukset ovat vapaaehtoisesti sen satamissa tai merellä olevissa terminaaleissa.

3. Valtiot voivat hyväksyä määräyksiä, jotka valtuuttavat asianomaiset kansalliset viranomaiset kieltämään lastien purkamisen ja jälleenlastauksen silloin kun on osoitettu, että saalis on pyydetty tavalla, joka heikentää osa-alueellisten, alueellisten ja maailmanlaajuisten säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden tehokkuutta aavalla merellä.

4. Mikään tässä artiklassa ei vaikuta valtioiden kansainvälisen oikeuden mukaiseen täysivaltaisuuteen niiden alueella olevien satamien osalta.

VII OSA

KEHITYSMAIDEN VAATIMUKSET

24 artikla

Kehitysmaiden erityisvaatimusten tunnustaminen

1. Valtioiden on tunnustettava täydellisesti kehitysmaiden erityisvaatimukset hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisen ja hoidon sekä näiden kalakantojen kalastuksen kehittämisen osalta. Tätä tarkoitusta varten valtioiden on, joko suoraan tai Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman, Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön ja muiden erityisjärjestöjen, yleismaailmallisen ympäristörahaston, kestävän kehityksen toimikunnan ja muiden sopivien kansainvälisten tai alueellisten järjestöjen tai elinten avulla, autettava kehitysmaita.

2. Toteuttaessaan velvollisuuttaan toimia yhteistyössä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden laadinnassa valtioiden on otettava huomioon kehitysmaiden erityisvaatimukset, erityisesti:

a) sellaisten kehitysmaiden haavoittuvuuden, jotka ovat riippuvaisia meren elollisten luonnonvarojen hyödyntämisestä, mukaan lukien niiden väestöjen tai väestön osien ravitsemuksellisten tarpeiden tyydyttäminen;

b) tarpeen välttää haitallisia vaikutuksia kalastuksiin ja varmistaa kotitarvekalastajien, pienimuotoista kalastusta harjoittavien ja yksittäisten kalastajien sekä kalastuksen parissa työskentelevien naisten ja kehitysmaiden ja erityisesti pienistä saarista koostuvien kehitysmaiden alkuperäiskansoihin kuuluvien mahdollisuus kalastaa; ja

c) tarpeen varmistaa, etteivät tällaiset toimenpiteet johda epäsuhtaisen säilyttämistoimintaan liittyvän taakan siirtämiseen, suoraan tai epäsuorasti, kehitysmaille.

25 artikla

Kehitysmaiden kanssa harjoitettavan yhteistyön muodot

1. Valtioiden on toimittava yhteistyössä, joko suoraan tai osa-alueellisten, alueellisten tai maailmanlaajuisten järjestöjen kautta:

a) tehostaakseen kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden ja pienistä saarista koostuvien kehitysmaiden, kykyä säilyttää ja hoitaa hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja ja kehittääkseen niiden omaa, näitä kalakantoja koskevaa kalastusta;

b) auttaakseen kehitysmaita, erityisesti vähiten kehittyneitä ja pienistä saarista koostuvia kehitysmaita, niiden osallistumisen mahdollistamiseksi näiden kalakantojen aavan meren kalastukseen, mukaan lukien näihin kalastuksiin pääsyn helpottaminen 5 ja 11 artiklan rajoissa; ja

c) helpottaakseen kehitysmaiden osallistumista osa-alueellisiin ja alueellisiin kalastuksenhoitojärjestöihin ja -järjestelyihin.

2. Yhteistyön kehitysmaiden kanssa tässä artiklassa esitettyjä tavoitteita varten on käsitettävä taloudellisen tuen antaminen, inhimillisten voimavarojen kehittämisen tukeminen, tekninen apu, teknologian siirto, mukaan lukien yhteisyritysjärjestelyjen ja neuvonnan avulla.

3. Tällainen tuki ohjataan muun muassa erityisesti seuraaviin:

a) hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen parempaan säilyttämiseen ja hoitoon, kalastusta koskevien ja siihen liittyvien tietojen keruun, ilmoittamisen, tarkastamisen, vaihdon ja analysoinnin avulla;

b) kalakantojen arviointiin ja tieteelliseen tutkimukseen; ja

c) seurantaan, valvontaan, tarkkailuun, noudattamiseen ja täytäntöönpanoon, mukaan lukien koulutus ja kapasiteetin kasvattaminen paikallisella tasolla, kansallisten ja alueellisten tarkkailijaohjelmien kehittäminen ja rahoittaminen sekä teknologian ja laitteiden saatavuus.

26 artikla

Erityinen apu tämän sopimuksen täytäntöönpanossa

1. Valtioiden on toimittava yhteistyössä perustaakseen erityisiä rahastoja kehitysmaiden auttamiseksi tämän sopimuksen täytäntöönpanossa, mukaan lukien kehitysmaiden auttaminen sellaisten kulujen kattamisessa, jotka aiheutuvat riitojenratkaisumenettelyistä, joihin ne voivat olla osallisia.

2. Valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen olisi autettava kehitysmaita perustamaan uusia osa-alueellisia tai alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä tai -järjestelyjä taikka vahvistamaan olemassa olevia järjestöjä tai järjestelyjä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi.

VIII OSA

RIITOJEN RAUHANOMAINEN RATKAISEMINEN

27 artikla

Velvollisuus ratkaista riidat rauhanomaisin keinoin

Valtioilla on velvollisuus ratkaista riitansa käyttämällä neuvotteluja, tutkimusmenettelyä, välitystä, sovintomenettelyä, välitysoikeudellista tai tuomioistuinmenettelyä, alueellisten elinten tai sopimusten apua taikka muita rauhanomaisia keinoja oman valintansa mukaan.

28 artikla

Riitojen ehkäiseminen

Valtioiden on toimittava yhteistyössä riitojen ehkäisemiseksi. Tätä varten valtioiden on sovittava tehokkaista ja nopeista päätöksentekomenettelyistä osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen yhteydessä sekä vahvistettava olemassa olevia päätöksentekomenettelyjä tarvittaessa.

29 artikla

Luonteeltaan tekniset riidat

Jos riitä koskee luonteeltaan teknistä kysymystä, asianomaiset valtiot voivat antaa riidan perustamansa tilapäisen asiantuntijaraadin ratkaistavaksi. Raati neuvottelee asianomaisten valtioiden kanssa ja pyrkii ratkaisemaan riidan nopeasti turvautumatta sitoviin riitojenratkaisumenettelyihin.

30 artikla

Riitojenratkaisumenettelyt

1. Yleissopimuksen XV osassa esitettyjä riitojen ratkaisemiseen liittyviä määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin kaikkiin tämän sopimuksen sopimusvaltioiden välisiin riitoihin, jotka liittyvät tämän sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen, riippumatta siitä, ovatko ne myös yleissopimuksen sopimuspuolia.

2. Yleissopimuksen XV osassa esitettyjä riitojen ratkaisemiseen liittyviä määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin kaikkiin tämän sopimuksen sopimusvaltioiden välisiin riitoihin, jotka liittyvät sellaisen osa-alueellisen, alueellisen tai maailmanlaajuisen hajallaan olevia kalakantoja tai laajasti vaeltavia kalakantoja koskevan kalastussopimuksen, jonka sopimuspuolia ne ovat, tulkintaan tai soveltamiseen, mukaan lukien näiden kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevat riidat, riippumatta siitä, ovatko ne myös yleissopimuksen sopimuspuolia.

3. Kaikkia tämän sopimuksen ja yleissopimuksen sopimusvaltion yleissopimuksen 287 artiklan mukaisesti hyväksymiä menettelyjä sovelletaan tämän osan mukaiseen riitojen ratkaisemiseen, jollei asianomainen sopimusvaltio allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän sopimuksen tai siihen liittyessään tai missään vaiheessa tämän jälkeen ole hyväksynyt 287 artiklan mukaisesti toista menettelyä tämän osan mukaiseen riitojen ratkaisemiseen.

4. Tämän sopimuksen sopimusvaltio, joka ei ole yleissopimuksen sopimuspuoli, voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän sopimuksen tai siihen liittyessään tai milloin tahansa sen jälkeen vapaasti valita kirjallisella ilmoituksella yhden tai useamman yleissopimuksen 287 artiklan 1 kappaleessa esitetyistä keinoista tämän osan mukaiseen riitojen ratkaisemiseen. Yleissopimuksen 287 artiklaa sovelletaan tällaiseen ilmoitukseen sekä kaikkiin riitoihin, joihin tällainen valtio on osallisena ja johon soveltuvaa voimassa olevaa ilmoitusta se ei ole tehnyt. Yleissopimuksen liitteiden V, VII ja VIII mukaista sovittelua ja välitysoikeudellista menettelyä varten tällainen valtio voi nimittää sovittelijoita, välimiehiä ja asiantuntijoita sisällytettäviksi liitteessä V olevassa 2 artiklassa, liitteessä VII olevassa 2 artiklassa ja liitteessä VIII olevassa 2 artiklassa mainittuihin luetteloihin riidan ratkaisemiseksi tämän osan mukaisesti.

5. Tuomioistuin, jonka ratkaistavaksi riita on annettu tämän osan mukaisesti, soveltaa yleissopimuksen, tämän sopimuksen ja asianomaisten osa-alueellisten, alueellisten tai maailmanlaajuisten kalastussopimusten asiaankuuluvia määräyksiä sekä yleisesti hyväksyttyjä meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia vaatimuksia ja muita kansainvälisen oikeuden sääntöjä, jotka eivät ole ristiriidassa yleissopimuksen kanssa, kyseisten hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisen varmistamiseksi.

31 artikla

Väliaikaiset toimet

1. Siihen asti kunnes riitä on ratkaistu tämän osan mukaisesti, riidan osapuolten on pyrittävä kaikin keinoin sopimaan käytännöllisistä väliaikaisista järjestelyistä.

2. Tuomioistuin, jonka ratkaistavaksi riita on annettu tämän osan mukaisesti, voi määrätä väliaikaisia toimia, jotka se katsoo kyseisessä tilanteessa sopiviksi riidan osapuolien oikeuksien turvaamiseksi tai estääkseen kyseisten kalakantojen vahingoittumisen samoin kuin 7 artiklan 5 kappaleessa ja 16 artiklan 2 kappaleessa mainituissa tilanteissa, rajoittamatta kuitenkaan yleissopimuksen 290 artiklan määräyksiä.

3. Tämän sopimuksen sopimusvaltio, joka ei ole yleissopimuksen sopimuspuoli, voi ilmoittaa, että huolimatta yleissopimuksen 290 artiklan 5 kappaleesta Kansainvälinen merioikeustuomioistuin ei voi määrätä, muuttaa tai peruuttaa väliaikaisia toimia ilman tällaisen valtion suostumusta.

32 artikla

Riitojenratkaisumenettelyjen soveltamista koskevat rajoitukset

Yleissopimuksen 297 artiklan 3 kappaletta sovelletaan myös tähän sopimukseen.

IX OSA

MUUT KUIN TÄMÄN SOPIMUKSEN SOPIMUSPUOLET

33 artikla

Muut kuin tämän sopimuksen sopimuspuolet

1. Sopimusvaltioiden on kannustettava tähän sopimukseen kuulumattomia valtioita liittymään siihen ja hyväksymään sen määräysten mukaisia lakeja ja määräyksiä.

2. Sopimusvaltioiden on toteutettava tämän sopimuksen ja kansainvälisen oikeuden mukaisia toimenpiteitä ehkäistäkseen sellaista tähän sopimukseen kuulumattomien maiden lipun alla purjehtivien alusten toimintaa, joka heikentää tämän sopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa.

X OSA

TOIMIMINEN VILPITTÖMÄSSÄ MIELESSÄ JA OIKEUKSIEN VÄÄRINKÄYTTÖ

34 artikla

Toimiminen vilpittömässä mielessä ja oikeuksien väärinkäyttö

Sopimusvaltiot täyttävät tämän sopimuksen mukaiset velvollisuutensa vilpittömässä mielessä ja käyttävät tämän sopimuksen tunnustamia oikeuksia tavalla, joka ei merkitse oikeuksien väärinkäyttöä.

XI OSA

VASTUU JA VAHINGONKORVAUSVELVOLLISUUS

35 artikla

Vastuu ja vahingonkorvausvelvollisuus

Sopimusvaltiot ovat kansainvälisen oikeuden mukaisesti velvollisia korvaamaan niiden aiheuttamat vahingot tai menetykset tämän sopimuksen osalta.

XII OSA

TARKISTUSKONFERENSSI

36 artikla

Tarkistuskonferenssi

1. Neljän vuoden kuluttua tämän sopimuksen voimaantulosta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu koolle konferenssin arvioimaan tämän sopimuksen tehokkuutta hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisen ja hoidon turvaamisessa. Pääsihteeri kutsuu konferenssiin kaikki sopimusvaltiot ja ne valtiot ja yhteisöt, jotka voivat tulla sopimuspuoliksi, sekä ne hallitustenväliset järjestöt ja valtiosta riippumattomat järjestöt, jotka voivat osallistua tarkkailijoina.

2. Konferenssissa tarkastellaan ja arvioidaan tämän sopimuksen määräysten sopivuutta ja tarvittaessa ehdotetaan keinoja näiden määräysten täytäntöönpanon sisällön ja menetelmien vahvistamiseksi, jotta pystyttäisiin paremmin vastaamaan hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämiseen ja hoitoon liittyviin jatkuviin ongelmiin.

XIII OSA

LOPPUMÄÄRÄYKSET

37 artikla

Allekirjoitus

Tämä sopimus on avoinna kaikkien valtioiden ja muiden 1 artiklan 2 kappaleen b kohdassa mainittujen yhteisöjen allekirjoittamista varten ja pysyy avoinna allekirjottamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa kahdentoista kuukauden ajan 4 päivästä joulukuuta 1995.

38 artikla

Ratifiointi

Valtioiden ja muiden 1 artiklan 2 kappaleen b kohdassa mainittujen yhteisöjen on ratifioitava tämä sopimus. Ratifioimiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

39 artikla

Liittyminen

Valtiot ja muut 1 artiklan 2 kappaleen b kohdassa mainitut yhteisöt voivat liittyä tähän sopimukseen. Liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

40 artikla

Voimaantulo

1. Tämä sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua kolmannenkymmenennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

2. Niiden valtioiden tai yhteisöjen osalta, jotka ratifioivat sopimuksen tai liittyvät siihen kolmannenkymmenennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

41 artikla

Väliaikainen soveltaminen

1. Tätä sopimusta soveltavat väliaikaisesti valtiot tai yhteisöt, jotka antavat suostumuksen sen väliaikaiseen soveltamiseen ilmoittamalla tästä tallettajalle kirjallisesti. Tällainen väliaikainen soveltaminen tulee voimaan ilmoituksen vastaanottopäivänä.

2. Valtion tai yhteisön sopimuksen väliaikainen soveltaminen päättyy tämän sopimuksen tullessa voimaan valtion tai yhteisön osalta tai tällaisen valtion tai yhteisön ilmoitettua kirjallisesti tallettajalle aikomuksestaan päättää väliaikainen soveltaminen.

42 artikla

Varaumat ja poikkeukset

Tähän sopimukseen ei voi tehdä mitään varaumia tai poikkeuksia.

43 artikla

Selitykset ja ilmoitukset

42 artikla ei estä sitä, että valtio tai yhteisö tämän sopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tai siihen liittyessään antaa muodoltaan tai nimitykseltään vapaasti valittavia selityksiä tai ilmoituksia, joilla se pyrkii muun muassa yhtenäistämään lakejaan ja määräyksiään tämän sopimuksen määräysten kanssa edellyttäen, että selitykset tai ilmoitukset eivät ole omiaan sulkemaan pois tai muuttamaan tämän sopimuksen määräysten kyseiseen valtioon tai yhteisöön kohdistuvia oikeusvaikutuksia.

44 artikla

Suhde muihin sopimuksiin

1. Tämä sopimus ei muuta niitä sopimusvaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia, joita valtioilla on muiden, tämän sopimuksen kanssa sopusoinnussa olevien sopimusten perusteella ja jotka eivät vaikuta muiden sopimusvaltioiden mahdollisuuksiin käyttää tämän sopimuksen mukaisia oikeuksiaan tai täyttää sen mukaiset velvollisuutensa.

2. Kaksi tai sitä useammat sopimusvaltiot voivat tehdä vain keskinäisissä suhteissaan sovellettaviksi sellaisia sopimuksia, joilla muutetaan tämän sopimuksen määräysten soveltamista tai keskeytetään se. Sopimusten tekeminen edellyttää kuitenkin, että ne eivät liity sellaiseen määräykseen, josta poikkeaminen olisi ristiriidassa tämän sopimuksen päämäärien ja tarkoitusperin tehokkaan toteuttamisen kanssa, sekä että sopimukset eivät vaikuta sopimukseen sisältyvien perusperiaatteiden soveltamiseen ja että sopimusten määräykset eivät vaikuta muiden sopimusvaltioiden mahdollisuuksiin käyttää tämän sopimuksen mukaisia oikeuksiaan tai täyttää sen mukaiset velvollisuutensa.

3. Sopimusvaltiot, jotka aikovat tehdä 2 kappaleessa mainitun sopimuksen, ilmoittavat tämän sopimuksen tallettajan välityksellä muille sopimusvaltioille aikomuksestaan sekä siitä yleissopimuksen määräysten soveltamisen muuttamisesta tai keskeyttämisestä, josta sopimuksella määrätään.

45 artikla

Muuttaminen

1. Sopimusvaltio voi ilmoittamalla asiasta kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ehdottaa muutoksia tähän sopimukseen ja pyytää, että muutosehdotuksia käsittelemään kutsutaan koolle konferenssi. Pääsihteeri toimittaa ilmoituksen kaikille sopimusvaltioille. Jos vähintään puolet sopimusvaltioista vastaa pyyntöön myönteisesti kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksen toimittamisesta, pääsihteeri kutsuu konferenssin koolle.

2. Edellä 1 kappaleen mukaisesti koolle kutsutussa muutoskonferenssissa päätökset tehdään samalla menettelyllä kuin Yhdistyneiden Kansakuntien hajallaan olevia kalakantoja ja laajasti vaeltavia kalakantoja koskevassa konferenssissa, jollei konferenssissa toisin päätetä. Konferenssin tulisi pyrkiä kaikin keinoin sopimaan muutoksista konsensuksella, eikä niistä pitäisi äänestää ennen kuin kaikki keinot konsensukseen pääsemiseksi on käytetty.

3. Kun tämän sopimuksen muutokset on hyväksytty, sopimusvaltiot voivat allekirjoittaa ne 12 kuukauden kuluessa hyväksymisestä Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa, ellei muutoksessa toisin määrätä.

4. Tämän sopimuksen 38, 39, 47 ja 50 artiklaa sovelletaan kaikkiin tämän sopimuksen muutoksiin.

5. Tämän sopimuksen muutokset tulevat voimaan ne ratifioineiden tai niihin liittyneiden sopimusvaltioiden osalta kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun kaksi kolmannesta sopimusvaltioista on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa. Jokaisen sellaisen sopimusvaltion osalta, joka ratifioi muutoksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun vaadittu määrä ratifioimis- tai liittymiskirjoja on talletettu, muutos tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

6. Muutoksessa voidaan määrätä, että sen voimaantulo edellyttää suuremman tai pienemmän määrän ratifiointeja tai liittymisiä kuin tässä artiklassa vaaditaan.

7. Valtio, josta tulee tämän sopimuksen osapuoli sen jälkeen, kun muutokset ovat tulleet 5 kappaleen mukaisesti voimaan ja joka ei ole toisin ilmoittanut:

a) katsotaan muutetun sopimuksen osapuoleksi; ja

b) muuttamattoman sopimuksen osapuoleksi sellaisten sopimusvaltioiden osalta, joita muutos ei sido.

46 artikla

Irtisanominen

1. Sopimusvaltio voi sanoa tämän sopimuksen irti ilmoittamalla asiasta kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Se voi myös esittää perustelunsa irtisanomiselle. Perusteluiden puuttuminen ei vaikuta irtisanomisen pätevyyteen. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä, kun ilmoitus on vastaanotettu, ellei ilmoituksessa mainita myöhempää ajankohtaa.

2. Irtisanominen ei vaikuta mitenkään sopimusvaltion velvollisuuteen täyttää sellaisia tähän sopimukseen sisältyviä velvoitteita, jotka sitoisivat sitä kansainvälisen oikeuden mukaisesti tästä sopimuksesta riippumatta.

47 artikla

Kansainvälisten järjestöjen osallistuminen

1. Tapauksissa, joissa yleissopimuksen liitteessä IX olevassa 1 artiklassa mainitulla kansainvälisellä järjestöllä ei ole toimivaltaa kaikissa tämän sopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa, sovelletaan soveltuvin osin yleissopimuksen liitettä IX tällaisten kansainvälisten järjestöjen osallistumiseen tähän sopimukseen, mutta kyseisen liitteen seuraavia määräyksiä ei sovelleta:

a) 2 artiklan ensimmäinen virke; ja

b) 3 artiklan 1 kappale.

2. Tapauksissa, joissa yleissopimuksen liitteessä IX olevassa 1 artiklassa mainitulla kansainvälisellä järjestöllä on toimivaltaa kaikissa tämän sopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa, sovelletaan seuraavia määräyksiä tällaisten kansainvälisten järjestöjen osallistumiseen tähän sopimukseen:

a) allekirjoituksen tai liittymisen yhteydessä tällaisen kansainvälisen järjestön on annettava ilmoitus, jossa se toteaa, että;

i) sillä on toimivaltaa kaikissa tämän sopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa;

ii) tästä syystä jäsenvaltiot eivät tule sopimusvaltioiksi paitsi niiden alueiden osalta, jotka eivät kuulu kansainvälisen järjestön vastuualueeseen; ja

iii) se hyväksyy valtioiden tämän sopimuksen mukaiset oikeudet ja velvollisuudet;

b) tällaisen kansainvälisen järjestön osallistuminen ei missään tapauksessa suo mitään tämän sopimuksen mukaisia oikeuksia kansainvälisen järjestön jäsenvaltioille;

c) jos kansainvälisen järjestön tämän sopimuksen mukaisten velvollisuuksien ja kansainvälisen järjestön perustavan sopimuksen tai siihen liittyvien säädösten mukaisten velvollisuuksien välillä on ristiriita, tämän sopimuksen mukaiset velvollisuudet ovat ensisijaisia.

48 artikla

Liitteet

1. Liitteet ovat tämän sopimuksen erottamaton osa, ja, ellei nimenomaan toisin määrätä, viittaus tähän sopimukseen tai johonkin sen osaan sisältää viittauksen myös siihen liittyvään liitteeseen.

2. Sopimusvaltiot voivat ajoittain tarkistaa liitteitä. Tällaisten tarkistusten on perustuttava tieteellisille ja teknisille näkökohdille. Huolimatta 45 artiklan määräyksistä, jos sopimusvaltioiden kokouksessa yksimielisesti hyväksytään jokin tarkistus liitteeseen, se sisällytetään tähän sopimukseen ja tulee voimaan sen hyväksymispäivänä tai muuna tarkistuksessa mainittuna päivämääränä. Jos liitteen tarkistusta ei hyväksytä yksimielisesti tällaisessa kokouksessa, sovelletaan 45 artiklassa esitettyjä muutosmenettelyjä.

49 artikla

Tallettaja

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimii tämän sopimuksen ja sen muutosten tai tarkistusten tallettajana.

50 artikla

Alkuperäiset tekstit

Tämän sopimuksen arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat ovat asianmukaisesti valtuutettuina allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Avattu allekirjoitettavaksi New Yorkissa neljäntenä päivänä joulukuuta tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäviisi yhtenä alkuperäisenä arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkielisenä kappaleena.

Liite I

TIETOJEN KERUUTA JA JAKAMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1 artikla

Yleiset periaatteet

1. Hyvissä ajoin tapahtuva tietojen kerääminen, kokoaminen ja analysointi on erityisen tärkeää hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen tehokkaalle säilyttämiselle ja hoidolle. Tätä varten tarvitaan näiden kalakantojen kalastusta aavalla merellä ja kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla koskevia tietoja ja ne olisi kerättävä ja koottava siten, että voidaan suorittaa tilastollisesti merkittävää analysointia kalavarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi. Näihin tietoihin sisältyvät saaliita ja pyyntiponnistusta koskevat tilastot ja muut kalastukseen liittyvät tiedot kuten aluksiin liittyvät ja muut tiedot pyyntiponnistuksen standardoimiseksi. Kerättyihin tietoihin olisi myös kuuluttava tiedot muista kuin kohdelajeista ja niihin liittyvistä tai niistä riippuvaisista lajeista. Kaikki tiedot olisi tarkistettava niiden paikkansapitävyyden varmistamiseksi. Osatietojen luottamuksellisuus on säilytettävä. Näiden tietojen jakaminen riippuu ehdoista, joilla ne on toimitettu.

2. Kehitysmaille on tarjottava tukea, mukaan lukien koulutusta ja taloudellista sekä teknistä tukea meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen ja hoitoon liittyvien valmiuksien luomiseksi. Tuen olisi tähdättävä tietojen keruun ja tarkistamisen, tarkkailijaohjelmien, tietojen analysoinnin ja kalakantojen arviointia tukevien tutkimushankkeiden täytäntöönpanoon liittyvän valmiuden lisäämiseen. Olisi edistettävä kehitysmaiden tutkijoiden ja johtajien mahdollisimman laajaa osallistumista hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämiseen ja hoitoon.

2 artikla

Tietojen keruun, kokoamisen ja vaihdon periaatteet

Seuraavat yleiset periaatteet olisi otettava huomioon määriteltäessä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen kalastustoimintaan liittyvien tietojen keruuta, kokoamista ja vaihtoa koskevia seikkoja:

a) valtioiden olisi varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivien alusten kalastustoiminnasta kerätään tietoja kunkin kalastusmenetelmän toiminnallisten ominaispiirteiden mukaisesti (esimerkiksi jokainen yksittäinen troolin veto, jokainen pitkäsiima ja nuotta, jokainen vavalla pyydetty parvi ja jokainen uistelupäivä) ja riittävän yksityiskohtaisesti kalakantojen tehokkaan arvioinnin helpottamiseksi;

b) valtioiden olisi varmistettava, että kalastusta koskevat tiedot tarkistetaan sopivan järjestelmän avulla;

c) valtioiden olisi koottava kalastusta koskevat tiedot ja muut näitä tukevat tieteelliset tiedot ja toimitettava ne sovitussa muodossa sekä hyvissä ajoin asianomaiselle osa-alueelliselle tai alueelliselle kalastuksenhoitojärjestölle tai -järjestelylle, jos tällainen on olemassa. Muuten valtioiden olisi toimitettava yhteistyössä tietojen vaihtamiseksi joko suoraan tai sellaisten yhteistyömekanismien kautta, joista niiden välillä on sovittu;

d) valtioiden olisi sovittava osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen puitteissa tai muulla tavoin tietojen tarkentamisesta ja muodosta, jossa ne on toimitettava tämän liitteen mukaisesti ja ottaen huomioon kalakantojen ja niiden kalastuksen luonteen alueella. Tällaisten järjestöjen tai järjestelyjen olisi vaadittava myös muita kuin jäseniä ja osallistujia toimittamaan tietoja niiden lipun alla purjehtivien alusten asianomaisesta kalastustoiminnasta;

e) tällaisten järjestöjen tai järjestelyjen on koottava tietoja ja annettava ne hyvissä ajoin ja sovitussa muodossa kaikkien kiinnostuneiden valtioiden käyttöön järjestön tai järjestelyn laatimien ehtojen mukaisesti;

f) lippuvaltion ja kyseisen osa-alueellisen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai -järjestelyn tutkijoiden olisi analysoitava tiedot sopivalla tavalla, yhdessä tai erikseen.

3 artikla

Kalastusta koskevat perustiedot

1. Valtioiden on riittävän yksityiskohtaisesti kerättävä ja annettava asianomaisten osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen käyttöön seuraavanlaisia, riittävän yksityiskohtaisia tietoja helpottamaan kalakantojen tehokasta arviointia sovittujen menettelyjen mukaisesti:

a) aikasarjoja saaliista ja tilastoja pyyntiponnistuksesta kalastusta ja laivastoa kohti;

b) kokonaissaalis joko numeroin ilmaistuna tai sen nimellispaino taikka kumpikin tieto kalalajia kohti (sekä kohdelajit että muut lajit) kullekin kalastukselle sopivalla tavalla. (Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö määrittelee nimellispainon purettuja lasteja vastaavaksi elopainoksi);

c) poisheitettyjen määrien tilastot, mukaan lukien tarvittaessa numeroin tai nimellispainon mukaan ilmaistut arviot kalalajia kohti kullekin kalastukselle sopivalla tavalla;

d) kullekin kalastusmenetelmälle sopivat pyyntiponnistustilastot; ja

e) kalastuksen sijaintipaikka, päivämäärä ja aika sekä muut sopivat kalastustoimintaa koskevat tilastot.

2. Valtioiden on myös tarvittaessa kerättävä ja toimitettava asianomaiselle osa-alueelliselle tai alueelliselle kalastuksenhoitojärjestölle tai -järjestelylle tietoja kalakantojen arvioimisen tukemiseksi; näihin sisältyy muun muassa:

a) saaliin koostumus pituuden, painon ja sukupuolen mukaan;

b) muut biologiset tiedot, jotka tukevat kalakannan arviointia, kuten tiedot iästä, kasvusta, rekrytoinnista, jakautumisesta ja kalakannan ominaislaadusta; ja

c) muut asianomaiset tutkimukset, mukaan lukien selvitykset runsaudesta, biomassaselvitykset, hydroakustiset selvitykset, tutkimukset ympäristöllisistä tekijöistä, jotka vaikuttavat kalakantojen runsauteen, sekä merentutkimus että ekologiset tutkimukset.

4 artikla

Aluksia koskevat tiedot

1. Valtioiden olisi kerättävä seuraavanlaisia tietoja aluksista laivastojen koostumuksen ja alusten kalastustehon standardoimiseksi ja pyyntiponnistusten eri mittajärjestelmien muuntamiseksi saaliita ja pyyntiponnistusta koskevien tietojen analysoinnissa:

a) aluksen tunnistus, lippu ja rekisteröintisatama;

b) alustyyppi;

c) aluksen tekniset tiedot (esimerkiksi rakennusmateriaali, valmistuspäivä, rekisteröity pituus, rekisteröity bruttovetoisuus, pääkoneiden teho, ruuman vetoisuus ja saaliin säilytysmenetelmät); ja

d) pyydysten kuvailu (esimerkiksi pyydystyypit, pyydysten tekniset tiedot ja määrä).

2. Lippuvaltion on kerättävä seuraavat tiedot:

a) merenkulku- ja paikanmäärityslaitteet;

b) viestintälaitteet ja kansainvälinen radiokutsutunnus; ja

c) miehistön koko.

5 artikla

Tietojen toimittaminen

Valtion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivat alukset lähettävät sen kansalliselle kalastushallinnolle ja, jos näin on sovittu, myös asianomaiselle osa-alueelliselle tai alueelliselle kalastuksenhoitojärjestölle tai -järjestelylle kalastuspäiväkirjoihin kerätyt tiedot saaliista ja pyyntiponnistuksesta, mukaan lukien kalastusta aavalla merellä koskevat tiedot riittävän tihein aikavälein kansallisten vaatimusten sekä alueellisten ja kansainvälisten velvollisuuksien täyttämiseksi. Nämä tiedot välitetään tarvittaessa radiolla, teleksillä, faksilla tai satelliittilähetyksellä tai muulla keinolla.

6 artikla

Tietojen tarkistaminen

Valtioiden tai tarvittaessa osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen olisi laadittava järjestelmiä kalastusta koskevien tietojen tarkistamiseksi, kuten

a) sijainnin tarkistaminen alusten seurantajärjestelmien avulla;

b) tieteelliset tarkkailijaohjelmat saaliin, pyyntiponnistuksen, saaliin koostumuksen (kohdelajit ja muut lajit) ja muiden kalastustoiminnan yksityiskohtien seuraamiseksi;

c) aluksen matka-, purkaus- ja jälleenlastaamiskertomukset; ja

d näytteenotto satamissa.

7 artikla

Tietojenvaihto

1. Lippuvaltioiden keräämät tiedot on jaettava muiden lippuvaltioiden ja asianomaisten rantavaltioiden kanssa sopivien osa-alueellisten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai -järjestelyjen kautta. Nämä järjestöt tai järjestelyt kokoavat tietoja ja antavat ne hyvissä ajoin ja sovitussa muodossa kaikkien asianomaisten valtioiden käyttöön järjestön tai järjestelyn laatimien ehtojen mukaisesti säilyttäen osatietojen luottamuksellisuuden ja niiden on kehitettävä niin paljon kuin mahdollista tietokantajärjestelmiä, jotka tarjoavat tehokkaan pääsyn tietoihin.

2. Maailmanlaajuisella tasolla tietojen keräämisen ja levittämisen olisi tapahduttava Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön kautta. Jos osa-alueellista tai alueellista kalastuksenhoitojärjestöä tai -järjestelyä ei ole olemassa, voi tämä järjestö toimia samoin osa-alueellisella tai alueellisella tasolla asianomaisten valtioiden kanssa tehdyn järjestelyn avulla.

Liite II

SUUNTAVIIVOJA VAROVERTAILUPISTEIDEN SOVELTAMISEKSI HAJALLAAN OLEVIEN KALAKANTOJEN JA LAAJASTI VAELTAVIEN KALAKANTOJEN SÄILYTTÄMISESSÄ JA HOIDOSSA

1. Varovertailupiste on sovitun tieteellisen menettelyn avulla johdettu arvioitu arvo, joka vastaa kalavarojen ja kalastuksen tilannetta ja jota voidaan käyttää ohjeena kalastuksen hoidossa.

2. Olisi käytettävä kahdenlaisia varovertailupisteitä: säilyttämis- tai rajavertailupisteitä sekä hoito- tai kohdevertailupisteitä. Rajavertailupisteet asettavat rajoituksia, joiden tarkoituksena on säilyttää kalojen pyytäminen turvallisissa biologisissa rajoissa, joissa kalakannat voivat tuottaa suurimman mahdollisen ylläpidettävissä olevan tuoton. Kohdevertailupisteiden on tarkoitus auttaa saavuttamaan hoidon tavoitteet.

3. Varovertailupisteiden olisi oltava kalakantakohtaisia tehdäkseen selkoa muun muassa lisääntymiskyvystä, kunkin kalakannan kestävyydestä ja kalakantaa hyödyntävien kalastusten ominaispiirteistä sekä muista kuolleisuuden syistä ja tärkeimmistä epävarmuuksien lähteistä.

4. Hoitostrategioiden on pyrittävä pitämään hyödynnettävät ja tarvittaessa niihin liittyvät tai niistä riippuvaiset lajit sellaisella tasolla tai palauttamaan ne sellaisella tasolle, joka on aiemmin sovittujen varovertailupisteiden mukainen. Tällaisia vertailupisteitä käytetään ennalta sovittujen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden käynnistämiseen. Hoitostrategioihin on sisällyttävä toimenpiteitä, joita voidaan panna täytäntöön kun aletaan lähestyä varovertailupisteitä.

5. Kalastuksenhoitostartegioilla on varmistettava, että vaara rajavertailupisteiden ylittämisestä on erittäin pienin. Jos jokin kalakanta putoaa rajavertailupisteen alapuolelle tai jos tämä on pelättävissä, olisi aloitettava säilyttämis- ja hoitotoimet kannan elvyttämisen helpottamiseksi. Kalastuksenhoitostrategioiden on varmistettava, ettei kohdevertailupisteitä keskimääräisesti ylitetä.

6. Kun tietoja jonkin kalastuksen vertailupisteiden määrittelemiseksi on vähän tai niitä ei ole ollenkaan, otetaan käyttöön väliaikaiset vertailupisteet. Väliaikaiset vertailupisteet voidaan laatia vertaamalla samankaltaisiin ja paremmin tunnettuihin kalakantoihin. Tällaisissa tilanteissa kalastus on vahvistetun seurannan kohteena väliaikaisten vertailupisteiden tarkistamisen mahdollistamiseksi sitä mukaan kun parempia tietoja on saatavilla.

7. Kalastuskuolevuuden tasoa, joka tuottaa parhaan mahdollisen ylläpidettävissä olevan tuoton, olisi pidettävä rajavertailupisteiden vähimmäisvaatimuksena. Niiden kalakantojen osalta, joita ei kalasteta liikaa, olisi kalastuksenhoitostartegioiden varmistettava, ettei kalastuskuolevuus ylitä parasta mahdollista ylläpidettävissä olevaa tuottoa vastaavaa ja ettei biomassa putoa ennalta määrätyn raja-arvon alapuolelle. Liikakalastettujen kalakantojen osalta voidaan parhaan mahdollisen ylläpidettävissä olevan tuoton tuottavaa biomassaa pitää ennalleen palauttamisen tavoitteena.

LIITE B

Euroopan yhteisön toimivaltaa koskeva ilmoitus hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen piiriin kuuluvien asioiden osalta

(sopimuksen 47 artiklan nojalla annettu ilmoitus)

1. Hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen 47 artiklan 1 kappaleessa määrätään, että tapauksissa, joissa yleissopimuksen liitteessä IX olevassa 1 artiklassa tarkoitetulla kansainvälisellä järjestöllä ei ole toimivaltaa kaikissa tämän sopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa, sovelletaan tällaisen kansainvälisen järjestön osallistumiseen tähän sopimukseen soveltuvin osin yleissopimuksen liitettä IX (lukuun ottamatta 2 artiklan ensimmäistä virkettä ja 3 artiklan 1 kappaletta).

2. Yhteisön jäsenet ovat tällä hetkellä Belgian kuningaskunta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Irlanti, Italian tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Portugalin tasavalta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.

3. Hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehtyä sopimusta sovelletaan Euroopan yhteisölle siirretyn toimivallan osalta alueisiin, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta siinä, erityisesti sen 227 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

4. Tätä ilmoitusta ei sovelleta jäsenvaltioiden alueisiin, joihin mainittua perustamissopimusta ei sovelleta, eikä se rajoita asianomaisten jäsenvaltioiden mahdollisia toimia tai kannanottoja sopimuksen yhteydessä kyseisten alueiden puolesta niiden etujen suojelemiseksi.

I. ASIAT, JOISSA YHTEISÖLLÄ ON YKSINOMAINEN TOIMIVALTA

5. Yhteisö ilmoittaa, että sen jäsenvaltiot ovat siirtäneet sille toimivallan merien kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevissa asioissa. Siten tällä alalla yhteisö päättää asiaankuuluvista säännöistä ja säännöksistä (jotka jäsenvaltiot panevat täytäntöön) ja sopii toimivaltansa rajoissa sitoumuksista kolmansien valtioiden tai toimivaltaisten järjestöjen kanssa.

Tämä toimivalta koskee kansalliseen kalastuslainkäyttövaltaan kuuluvia alueita sekä aavaa merta.

6. Yhteisö käyttää sääntelyä koskevaa toimivaltaa, joka kansainvälisen oikeuden mukaan kuuluu aluksen lippuvaltiolle, määrätäkseen jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiviin aluksiin sovellettavista merten kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevista toimenpiteistä ja varmistaakseen sen, että jäsenvaltiot antavat määräyksiä kyseisten toimenpiteiden täytäntöön panemisen mahdollistamiseksi.

7. Kalastusalusten päällikköihin ja muuhun päällystöön sovellettavat toimenpiteet, kuten tällaisen toimen hoitamiseen tarvittavan luvan epääminen, peruuttaminen ja keskeyttäminen, kuuluvat kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Lippuvaltion aluksiinsa aavalla merellä soveltamaan lainkäyttövaltaan kuuluvat toimenpiteet, erityisesti määräykset siitä, että muu valtio kuin lippuvaltio ottaa kalastusalukset valvontaansa tai luopuu siitä, täytäntöönpanoa koskevasta kansainvälisestä yhteistyöstä sekä siitä, että valtio saa aluksensa takaisin valvontaansa, kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan yhteisön lainsäädäntöä noudattaen.

II. ASIAT, JOISSA SEKÄ YHTEISÖLLÄ ETTÄ SEN JÄSENVALTIOLLA ON TOIMIVALTA

8. Yhteisö jakaa toimivallan jäsenvaltioidensa kanssa seuraavissa tämän sopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa: kehitysmaiden vaatimukset, tieteellinen tutkimus, satamavaltioiden toimenpiteet ja alueellisiin kalastusjärjestöihin kuulumattomien sekä sopimukseen kuulumattomien osalta hyväksytyt toimenpiteet.

Seuraavat sopimuksen määräykset soveltuvat sekä yhteisöön että sen jäsenvaltioihin:

- yleismääräykset: (1, 4 ja 34-50 artikla)

- riitojenratkaisu: (VIII osa).

LIITE C

Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden puolesta ratifioinnin yhteydessä antamat sopimuksen tulkintaa koskevat lausumat

1. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot käsittävät, että käsitteillä "maantieteelliset erityispiirteet", "alueen tai osa-alueen erityisominaisuudet", "yhteiskunnallistaloudelliset maantieteelliset ja ympäristölliset tekijät", "kyseisen meren luonnonominaisuudet" tai muilla samankaltaisilla, maantieteelliseen alueeseen viitattaessa käytetyillä käsitteillä ei rajoiteta kansainvälisen oikeuden mukaisia valtioiden oikeuksia ja velvollisuuksia.

2. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot käsittävät, että mitään tämän sopimuksen määräystä ei voida tulkita sillä tavalla, että tulkinta olisi ristiriidassa kansainvälisen oikeuden tunnustaman aavan meren vapautta koskevan periaatteen kanssa.

3. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot käsittävät, että käsite "valtiot, joiden kansalaiset kalastavat aavalla merellä" ei luo mitään uusia aavalla merellä kalastavien henkilöiden kansalaisuudesta aiheutuvia perusteita lainkäyttövallalle, jotka ohittaisivat lippuvaltion lainkäyttövallan periaatteen.

4. Sopimus ei anna millekään valtiolle oikeutta ylläpitää tai soveltaa yksipuolisia toimenpiteitä 21 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun siirtymävaiheen aikana. Jos yhteisymmärrystä ei saavuteta, valtioiden on sen jälkeen toimittava ainoastaan sopimuksen 21 ja 22 artiklassa olevien määräysten mukaisesti.

5. Sopimuksen 21 artiklan soveltamisen osalta Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot käsittävät, että lippuvaltion julistaessa aikovansa käyttää 19 artiklan määräysten mukaisesti valtaansa kyseisen valtion lipun alla purjehtivaan kalastusalukseen, tarkastavan valtion viranomaiset eivät 21 artiklan määräysten nojalla pyri käyttämään pitemmälle menevää valtaa kyseiseen alukseen.

Kaikki tältä osin ilmenevät riidat on ratkaistava sopimuksen VIII osassa määrättyjen menettelyjen mukaisesti. Mikään valtio ei tällaisen riidan perusteella voi pitää valvonnassaan alusta, joka ei purjehdi sen lipun alla.

Lisäksi Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot katsovat, että sanaa "laiton" sopimuksen 21 artiklan 18 kappaleessa olisi tulkittava koko sopimus ja etenkin sen 4 ja 35 artikla huomioon ottaen.

6. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot muistuttavat, että kaikkien valtioiden on keskinäisissä suhteissaan pidättäydyttävä voimankäytöllä uhkaamisesta tai voimankäytöstä kansainvälisen oikeuden, Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen yleisten periaatteiden mukaisesti.

Lisäksi Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot korostavat, että 22 artiklassa tarkoitettu voimankäyttö on poikkeustoimi, jonka on perustuttava suhteellisuusperiaatteen tarkalle noudattamiselle ja jonka väärinkäyttö asettaa tarkastavan valtion kansainväliseen vastuuseen. Kaikki tältä osin tapahtuvat rikkomukset on ratkaistava rauhanomaisin keinon ja käytettävissä olevien riitojen ratkaisua koskevien menettelyjen mukaisesti.

Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot katsovat myös, että alukseen nousua ja sen tarkastusta koskevia sääntöjä olisi edelleen kehitettävä asiaankuuluvien kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaan asianomaisten alueiden ja osa-alueiden kalastusjärjestöjen ja -järjestelyiden piirissä.

7. Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot käsittävät, että 21 artiklan 6, 7 ja 8 kappaleen määräyksiä sovellettaessa lippuvaltio voi nojautua oman oikeusjärjestelmänsä vaatimuksiin, joiden mukaisesti syyttäjäviranomaisilla on harkintavaltaa päätettäessä tapauksen kaikki tekijät huomioon ottaen syytteen nostamisesta. Tällaisiin vaatimuksiin perustuvia lippuvaltion päätöksiä ei voida tulkita vastaamisen tai toimintaan ryhtymisen laiminlyönniksi.