31982L0714

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 4 päivänä lokakuuta 1982,

sisävesialusten teknisistä vaatimuksista (82/714/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 75 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (),

sekä katsoo, että

yhteisen liikennepolitiikan tavoitteet ja toteuttaminen edellyttävät sisävesiliikenteen alalla muun muassa, että alukset liikkuvat yhteisön verkossa turvallisuuden ja kilpailun kannalta parhaissa olosuhteissa,

sisävesialusten purjehduskelpoisuuslupien vastavuoroisesta tunnustamisesta 20 päivänä tammikuuta 1976 annetussa neuvoston direktiivissä 76/135/ETY (), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 78/1016/ETY (), säädetään, että neuvosto antaa yhteiset säännökset sisävesialusten teknisistä vaatimuksista; tässä direktiivissä on tarkoitus vahvistaa nämä vaatimukset; tietyt alusluokat on aiheellista kuitenkin jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle,

yhteisön sisävesiväylien turvallisuus vaihtelee ja väylät olisi sen vuoksi jaoteltava vyöhykkeisiin; on suotavaa, että ei vaikutettaisi Reinin vesiliikenteestä tehdyllä yleissopimuksella perustettuun järjestelmään,

on tärkeää ottaa käyttöön yhteisön sisävesiliikennetodistus, joka olisi voimassa kaikilla yhteisön vesiväylillä lukuun ottamatta vesiväyliä, joihin sovelletaan Reinin vesiliikenteestä tehtyä tarkistettua yleissopimusta, ja jolla osoitettaisiin, että alus on yhteisten teknisten vaatimusten mukainen,

olisi oltava mahdollista käyttää Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklassa tarkoitettua tarkastustodistusta kaikilla yhteisön vesiväylillä, kuitenkin niin, että tietyissä tapauksissa aluksella olisi oltava yhteisön täydennystodistus,

olisi suotavaa antaa jäsenvaltioille mahdollisuus olla kokonaan tai osittain soveltamatta tätä direktiiviä tiettyihin aluksiin niiden paikallisen merkityksen ja erityisten turvallisuusvaatimusten vuoksi, jos niillä ei liikennöidä muiden jäsenvaltioiden sisävesiväylillä,

olisi vahvistettava tarvittavat määräajat teknisiä tarkastuksia varten, joiden perusteella annetaan todistukset käytössä oleville aluksille,

olisi vahvistettava yhtenäinen muutosmenettely, jotta helpotettaisiin tämän direktiivin liitteiden nopeaa mukauttamista tekniikan kehitykseen, ja

direktiivin 76/135/ETY 7 artiklassa säädetään, että direktiivin säännökset ovat voimassa tämän direktiivin voimaantuloon asti; on tarpeen, että direktiiviä 76/135/ETY sovelletaan vastakin niihin siinä tarkoitettuihin aluksiin, joita tämä direktiivi ei koske,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO Yleiset säännökset

1 artikla

Tässä direktiivissä yhteisön sisävesiväylät luokitellaan seuraavasti:

- 1 ja 2 vyöhyke: liitteessä I olevassa 1 luvussa luetellut vesiväylät;

- 3 vyöhyke: liitteessä I olevassa 2 luvussa luetellut vesiväylät;

- 4 vyöhyke: kaikki muut yhteisön vesiväylät.

R-vyöhykkeeseen kuuluvat mainituista vesiväylistä ne, joita varten tarkastustodistukset on annettava Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti, sellaisena kuin artikla on silloin, kun tämä direktiivi annetaan.

2 artikla

1. Tämä direktiivi koskee:

- aluksia, joiden kantavuus on vähintään 15 tonnia kuollutta painoa, ja aluksia, joita ei ole tarkoitettu tavaroiden kuljetukseen ja joiden uppouma on vähintään 15 kuutiometriä;

- hinaajia ja työntöaluksia, mukaan lukien alukset, joiden uppouma on pienempi kuin 15 kuutiometriä, jos ne on rakennettu hinaamaan tai työntämään aluksia tai siirtämään aluksia vierellään.

2. Tämä direktiivi ei koske seuraavia aluksia:

- matkustaja-alukset;

- lautat;

- uiva kalusto;

- uivat laitokset ja uivat laitteistot, mukaan lukien paikasta toiseen siirrettävät;

- huvialukset;

- valvontaviranomaisille kuuluvat virka-alukset ja palontorjunta-alukset;

- laivaston alukset;

- merialukset, mukaan lukien merihinaajat ja -työntöalukset, jotka liikennöivät tai joiden tukikohta on vuorovesialueella tai väliaikaisesti sisävesillä ja joilla on voimassa oleva purjehduslupa;

- hinaajat ja työntöalukset, joiden uppouma on alle 15 kuutiometriä ja jotka on rakennettu hinaamaan, työntämään tai siirtämään vierellä vain aluksia, joiden uppouma on alle 15 kuutiometriä.

3 artikla

Aluksilla, jotka liikennöivät 1 artiklassa luetelluilla yhteisön vesiväylillä, on oltava:

- Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti annettu todistus, kun ne liikennöivät R-vyöhykkeen vesiväylillä;

- yhteisön sisävesialustodistus, joka annetaan liitteen II tekniset vaatimukset täyttäville aluksille, jos ne toimivat muiden vyöhykkeiden vesiväylillä.

Yhteisön todistuksen on oltava liitteessä III olevan mallin mukainen, ja todistus on annettava tämän direktiivin mukaisesti.

4 artikla

1. Alukset, joilla on Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti annettu voimassa oleva todistus, voivat liikennöidä yhteisön väylillä niin, että aluksilla on ainoastaan tämä todistus.

2. Kuitenkin kaikilla aluksilla, joilla on 1 kohdassa tarkoitettu todistus, on oltava myös sisävesialusten täydennystodistus (yhteisön täydennystodistus):

- kun ne liikennöivät 3 ja 4 vyöhykkeen vesiväylillä, jos ne haluavat hyötyä näillä vesiväylillä noudatettavista lievennetyistä teknisistä vaatimuksista;

- kun ne liikennöivät 1 ja 2 vyöhykkeen vesiväylillä, jos asianomainen jäsenvaltio on 5 artiklan mukaisesti asettanut teknisiä lisävaatimuksia näille vesiväylille.

Yhteisön täydennystodistuksen on oltava liitteessä IV olevan mallin mukainen, ja toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on vahvistamillansa edellytyksillä annettava se esitettäessä 1 kohdassa tarkoitettu todistus.

5 artikla

1. Jollei Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen määräyksistä muuta johdu, jäsenvaltio voi komissiota kuultuaan asettaa liitteessä II vahvistettujen vaatimusten lisäksi teknisiä vaatimuksia aluksille, jotka liikennöivät sen alueella olevilla 1 ja 2 vyöhykkeen vesiväylillä.

Nämä lisävaatimukset on annettava tiedoksi muille jäsenvaltioille ja komissiolle vähintään kuusi kuukautta ennen niiden voimaantuloa, jolleivät ne jo olleet voimassa 21 päivänä tammikuuta 1977.

2. Edellä 3 artiklassa tarkoitetussa yhteisön todistuksessa tai 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa yhteisön täydennystodistuksessa on täsmennettävä, että alus on näiden lisävaatimusten mukainen.

6 artikla

Alus, jolla on vaarallisten aineiden kuljetusta Reinillä koskevan säännön (ADNR) mukaisesti annettu todistus, voi kuljettaa vaarallisia aineita koko yhteisön alueella todistuksessa asetetuin edellytyksin.

Jäsenvaltio voi vaatia, että alukset, joilla ei ole ADNR-todistusta, saavat kuljettaa vaarallisia aineita sen alueella vain, jos alukset täyttävät tässä direktiivissä vahvistettujen vaatimusten lisäksi asetetut vaatimukset. Nämä vaatimukset on annettava tiedoksi komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

7 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat olla osittain tai kokonaan soveltamatta tätä direktiiviä:

a) purjehduskelpoisilla vesiväylillä liikennöiviin aluksiin, jos väylät eivät ole sisävesitse yhteydessä muiden jäsenvaltioiden vesiväyliin;

b) aluksiin, joiden kantavuus on enintään 350 tonnia kuollutta painoa, joiden köli on laskettu ennen 1 päivää tammikuuta 1950 ja jotka liikennöivät yksinomaan kansallisessa väyläverkossa.

2. Jäsenvaltiot voivat kansallisilla vesiväylillä liikennöintiä varten antaa luvan poiketa yhdestä tai useammasta tämän direktiivin säännöksestä maantieteellisesti rajatulla alueella tai satama-alueella tehtävien matkojen osalta. Kyseiset poikkeukset ja matkat tai alueet, joita ne koskevat, on eriteltävä aluksen todistuksessa.

3. Komissiolle on ilmoitettava tämän artiklan mukaisesti myönnetyistä poikkeuksista.

4. Jäsenvaltiota ei vaadita noudattamaan 9, 10 ja 12 artiklaa, jos sillä ei 1 ja 2 kohdan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten vuoksi ole yhtään sellaista vesiväylillään liikennöivää alusta, johon sovelletaan tämän direktiivin säännöksiä.

II OSASTO Yhteisön sisävesialustodistusten antamisen edellytykset ja menettelytavat

8 artikla

1. Yhteisön todistus on annettava aluksille, joiden köli on laskettu 1 päivänä tammikuuta 1985 tai sen jälkeen, kun ennen aluksen liikkeelle laskemista tehdyssä teknisessä tarkastuksessa on varmistettu, että alus täyttää liitteessä II vahvistetut tekniset vaatimukset.

2. Yhteisön todistus on annettava 1 päivänä tammikuuta 1985 käytössä oleville aluksille ja aluksille, joiden köli on laskettu ennen tuota päivää, jos on varmistettu kunkin jäsenvaltion vahvistaman aikataulun mukaan 1 päivän tammikuuta 1986 ja 1 päivän heinäkuuta 1998 välisenä aikana tehdyssä teknisessä tarkastuksessa, että alus täyttää liitteessä II vahvistetut tekniset vaatimukset. Tästä aikataulusta on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

Yksinomaan jäsenvaltion kansallisessa väyläverkossa liikennöiviä aluksia varten, joiden köli on laskettu ennen 1 päivää tammikuuta 1970, jäsenvaltio voi kuitenkin päättää pidentää seitsemällä vuodella määräaikaa, jonka kuluessa tekninen tarkastus on tehtävä.

3. Tarvittaessa joko edellisissä kohdissa tarkoitetuissa teknisissä tarkastuksissa tai aluksen omistajan pyynnöstä tehtävässä teknisessä tarkastuksessa on tarkastettava, täyttääkö alus 5 artiklassa säädetyt lisävaatimukset.

9 artikla

Yhteisön todistuksen antaa sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa alus on rekisteröity, tai jos alusta ei ole rekisteröity, sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa aluksen kotisatama sijaitsee, tai jos tätä ei ole vahvistettu, sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, johon omistaja on sijoittautunut.

Nämä viranomaiset voivat tapauksen mukaan pyytää toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia antamaan kyseisen todistuksen.

Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava luettelo viranomaisistaan, jotka ovat toimivaltaisia antamaan kyseiset todistukset, ja toimitettava luettelo komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

Jäsenvaltio, joka ei 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti ole nimennyt toimivaltaista viranomaista, voi pyytää toista jäsenvaltiota tai toisia jäsenvaltioita antamaan toimivaltaisille viranomaisilleen ohjeet yhteisön todistuksen antamisesta aluksille, jotka on rekisteröity tai joiden kotisatama on sen alueella taikka jotka omistaa sinne sijoittautunut henkilö.

10 artikla

Velvollisuus tehdä 8 artiklassa tarkoitettu tekninen tarkastus on toimivaltaisilla viranomaisilla, jotka voivat pidättäytyä kokonaan tai osittain tekemästä aluksen teknistä tarkastusta, jos on ilmeistä todistuksen antavan valtion hyväksymän luokituslaitoksen antaman voimassa olevan todistuksen perusteella, että alus täyttää kokonaan tai osittain liitteessä II vahvistetut tekniset vaatimukset.

Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava luettelo viranomaisistaan, jotka ovat toimivaltaisia tekemään teknisiä tarkastuksia, ja toimitettava luettelo komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

11 artikla

Viranomaisen, joka on toimivaltainen antamaan yhteisön todistuksen, on jokaisessa yksittäisessä tapauksessa määritettävä kyseisen todistuksen voimassaoloaika. Tämä määräaika ei kuitenkaan saa olla pidempi kuin 10 vuotta.

12 artikla

Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava edellytykset, joilla kadonnut tai vahingoittunut voimassa oleva todistus voidaan korvata uudella.

III OSASTO Todistusten uudistamisen tai muuttamisen edellytykset ja menettelytavat

13 artikla

Yhteisön todistus on uudistettava sen voimassaoloajan päättyessä todistusten antamista koskevien edellytysten ja menettelytapojen mukaisesti.

14 artikla

Todistuksen voimassaoloaikaa voi todistuksen antanut tai uudistanut viranomainen poikkeustapauksissa pidentää enintään 12 kuukaudella.

Pidennys on merkittävä yhteisön todistukseen.

15 artikla

Jos tehdään huomattavia muutoksia tai korjauksia, joilla muutetaan aluksen rakenteen kestävyyttä tai tyyppitietoja, alukselle on ennen sen seuraavaa matkaa tehtävä uudelleen 8 artiklassa säädetty tekninen tarkastus.

Tämän tarkastuksen jälkeen on annettava uusi todistus, jossa mainitaan aluksen tekniset tiedot.

Jos tämä todistus annetaan muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa alkuperäinen todistus on annettu tai uudistettu, todistuksen antaneelle tai uudistaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettava asiasta yhden kuukauden kuluessa.

IV OSASTO Epääminen tai peruuttaminen

16 artikla

Päätös kieltäytyä antamasta tai uudistamasta yhteisön todistusta on perusteltava. Päätöksestä on ilmoitettava sille, jota asia koskee, ja tälle on myös annettava tieto jäsenvaltiossa käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista ja määräajoista muutoksenhaulle.

Toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa antamansa tai uudistamansa voimassa olevan todistuksen, jos alus ei enää täytä sitä koskevassa todistuksessa eriteltyjä teknisiä vaatimuksia.

V OSASTO Valvonta

17 artikla

1. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat milloin tahansa tarkastaa, että aluksella on mukana tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti voimassa oleva todistus ja että alus täyttää sille todistuksessa (todistuksissa) asetetut vaatimukset.

2. Jos viranomaiset havaitsevat tarkastuksen aikana, että todistus ei ole voimassa tai että alus ei täytä todistuksessa asetettuja vaatimuksia, mutta että sellainen todistuksen pätemättömyys tai puute vaatimusten täyttämisessä ei aiheuta selvää vaaraa, aluksen omistajan tai hänen edustajansa on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. Todistuksen antaneelle tai sen viimeksi uudistaneelle viranomaiselle on ilmoitettava asiasta.

3. Jos viranomaiset havaitsevat tehdessään 1 kohdassa tarkoitettua tarkastusta, että todistus ei ole mukana aluksella tai että alus aiheuttaa selvän vaaran, viranomaiset voivat keskeyttää aluksen matkan, kunnes tarvittavat toimenpiteet on toteutettu tilanteen korjaamiseksi.

Viranomaiset voivat myös määrätä toimenpiteitä, joiden avulla alus voi turvallisesti ja tapauksen mukaan mahdollisesti sen kuljetuksen päätyttyä jatkaa matkaansa paikkaan, jossa se joko tarkastetaan tai korjataan. Todistuksen antaneelle tai sen viimeksi uudistaneelle viranomaiselle on ilmoitettava asiasta.

4. Jos jäsenvaltio on keskeyttänyt aluksen matkan tai ilmoittanut omistajalle aikomuksestaan tehdä niin, jollei havaittuja vikoja korjata, sen on ilmoitettava todistuksen antaneelle tai sen viimeksi uudistaneelle jäsenvaltiolle päätöksestä, jonka se on tehnyt tai aikoo tehdä.

5. Kaikki tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi toteutettujen toimenpiteiden mukaan tehdyt päätökset keskeyttää aluksen matka on perusteltava yksityiskohtaisesti. Päätöksestä on ilmoitettava sille, jota asia koskee, ja tälle on myös annettava tieto käytettävissä olevista, jäsenvaltioissa voimassa olevien lakien mukaisista muutoksenhakumenettelyistä ja määräajoista muutoksenhaulle.

VI OSASTO Kolmansien maiden aluksiin sovellettavat säännökset

18 artikla

Jos yhteisö ja kolmannet maat tekevät sopimuksia purjehduskelpoisuustodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta, jäsenvaltiot voivat tunnustaa kolmansien maiden alusten purjehduskelpoisuustodistukset ja tapauksen mukaan antaa yhteisön todistuksia tai yhteisön täydennystodistuksia kolmansien maiden aluksille tämän direktiivin mukaisesti.

VII OSASTO Direktiivin liitteiden mukauttaminen tekniikan kehitykseen

19 artikla

Neuvoston antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tarvittavat muutokset tämän direktiivin liitteiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen.

VIII OSASTO Loppusäännökset

20 artikla

Direktiiviä 76/135/ETY sovelletaan edelleen:

- tämän direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin käytössä oleviin aluksiin siihen asti, kunnes niille tehdään sanotussa artiklassa säädetty tarkastus;

- matkustaja-aluksiin;

- aluksiin, joilla on yhteisön todistus, mutta jotka eivät vielä täytä liitteessä II olevan 13 luvun 13.01 kohdan a alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia.

21 artikla

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioissa sovellettaviin säännöksiin miehistöjen kokoonpanosta ja pätevyydestä sekä tarpeellisista todistuksista.

22 artikla

Jäsenvaltioiden on komissiota kuultuaan annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1985.

23 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 4 päivänä lokakuuta 1982.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. GROVE

() EYVL N:o C 289, 19.11.1979, s. 25

() EYVL N:o C 182, 21.7.1980, s. 16

() EYVL N:o L 21, 29.1.1976, s. 10

() EYVL N:o L 349, 13.12.1978, s. 31

LIITE I

LUETTELO YHTEISÖN VERKON SISÄVESIVÄYLISTÄ JAOTELTUNA MAANTIETEELLISESTI 1, 2, 3 JA 4 VYÖHYKKEESEEN (Direktiivin 1 artikla)

1 LUKU

1 vyöhyke

Saksan liittotasavalta

Ems: linjalta, joka yhdistää Delfzijlin ja Knockin majakat kohti avomerta 53° 30' pohjoista leveyttä ja 6° 45' eteläistä pituutta asti (eli jonkin verran Alte Emsillä sijaitsevan kuivalastialusten uudelleenlastausvyöhykkeen ulkopuolella, ottaen huomioon Ems-Dollart-yhteistyösopimus).

2 vyöhyke

Saksan liittotasavalta

Ems: linjalta, joka kulkee sataman suulta kohti Papenburgia Emsin poikki ja joka yhdistää Diemenin pumppuaseman (Diemer Schöpfwerk) ja Halten patoaukon, linjalle, joka yhdistää Delfzijlin ja Knockin majakat, ottaen huomioon Ems-Dollart-yhteistyösopimus.

Jade: Schillighörnin ylemmän majakan ja Langwardenin kirkontornin yhdistävän linjan sisäpuolella.

Weser: Bremenin rautatiesillalta linjalle, joka yhdistää Langwardenin ja Kappelin kirkontornit Schweiburgin toiseen haaraan, mukaan lukien Kleine Weserin, Rekumder-Lochin ja Rechter Nebenarmin toiset haarat.

Elbe: Hampurin sataman alarajalta linjalle, joka yhdistää Dösen majakan ja Hohe Uferin (Dieksand) luoteiskulman Esten, Lühen, Schwingen, Osten, Pinnaun, Krückaun ja Störin sivujokiin (kaikissa tapauksissa padolta suulle), mukaan lukien Nebenelbe.

Meldorfer Bucht: Hoher Uferin (Dieksand) luoteiskulman ja Büsumin läntisen aallonmurtajan pään yhdistävän linjan sisäpuolella.

Flensburger Förde: Kekenisin majakan ja Birknackin yhdistävän linjan sisäpuolella.

Eckernförder Bucht: linjan sisäpuolella, joka yhdistää Bocknis-Eckin mantereen luoteiskärkeen Dänisch Nienhofin kohdalla.

Kieler Förde: Bülkin majakan ja Laboen laivastomuistomerkin yhdistävän linjan sisäpuolella.

Leda: Leerin merisulun ulomman sataman sisäänajosta suulle.

Hunte: Oldenburgin satamasta ja 200 m alavirtaan Oldenburgin Amalienbrückesta suulle.

Lesum: Bremen-Burgin rautatiesillalta suulle.

Este: Buxtehuden padon portilta Esten padolle.

Lühe: 250 m ylävirtaan Marschdamm-Horneburgin tiesillalta sijaitsevalta myllyltä Lühen padolle.

Schwinge: jalankulkusillalta, joka sijaitsee alavirtaan Güldensternin bastionilta Stadessa, Schwingen padolle.

Freiburger-Hafenpriel: Freiburg/Elben suluilta suulle.

Oste: Bremervörden myllypadolta Osten padolle.

Pinnau: Pinneburgin rautatiesillalta Pinnaun padolle.

Krückau: Elmshornin vesimyllyltä Krückaun padolle.

Stör: Pegel Rensingistä Störin padolle.

Eider: Gieselaun kanavalta Eiderin padolle.

Nord-Ostsee-Kanal (Kielin kanava): linjalta, joka yhdistää Brunsbüttelin aallonmurtajan päät, linjalle, joka yhdistää Kiel-Holtenaun saapumisvalot ja Schirnauer Seen, Bergstedter Seen, Audorfer Seen, Obereiderseen mukaan lukien Enge, Achterwehrerin kanavan ja Flemhuder Seen.

Trave: rautatiesillalta ja Holstenin sillalta (Stadttrave) Lübeckissä linjalle, joka yhdistää Travemünden kaksi uloimmaista aallonmurtajan päätä ja Pötenitzer Wiekin ja Dassower Seen.

Schlei: Schleimünden aallonmurtajan päät yhdistävän linjan sisäpuolella.

Ranskan tasavalta

Seine: alavirtaan Jeanne d'Arcin sillalta Rouenissa.

Garonne ja Gironde: alavirtaan Bordeauxin kivisillalta.

Rhône: alavirtaan Trinquetaillen sillalta Arlesissa ja eteenpäin Marseilleta kohti.

Alankomaiden kuningaskunta

Dollard.

Eems.

Waddenzee: mukaan lukien yhteydet Pohjanmereen.

IJsselmeer: mukaan lukien Markermeer ja IJmeer, mutta lukuun ottamatta Gouwzeeta.

Rotterdam Waterweg ja Scheur.

Hollands Diep.

Haringvliet ja Vuile Gat: mukaan lukien toisaalta Goeree-Overflakkeen ja toisaalta Voorne-Puttenin ja Hoekse Waardin välillä sijaitsevat vesitiet.

Hellegat.

Volkerak.

Kramer.

Grevelingen ja Brouwershavense Gat: mukaan lukien kaikki vesitiet Schouwen-Duivelandin ja Goeree-Overflakkeen välillä.

Keten, Mastgat, Zijpe, Itä-Scheldt ja Roompot: mukaan lukien toisaalta Walcheren, Noord-Bevelandin ja ZuidBevelandin ja toisaalta Schouwen-Duivelandin ja Tholen välillä sijaitsevat vesitiet, lukuun ottamatta Scheldt-Reinkanavaa.

Scheldt ja Länsi-Scheldt ja sen suu merelle: mukaan lukien toisaalta Zeeland Flandersin ja toisaalta Walcherenin ja Zuid-Bevelandin välillä sijaitsevat vesitiet, lukuun ottamatta Scheldt-Rein-kanavaa.

2 LUKU

3 vyöhyke

Belgian kuningaskunta

Merikelpoinen Scheldt (Antwerpenin avoimesta ankkuripaikasta alavirtaan).

Saksan liittotasavalta

Tonava: Kelheimista (km 414,60) Saksan liittotasavallan ja Itävallan rajalle.

Rein: Saksan liittotasavallan ja Sveitsin rajalta Saksan liittotasavallan ja Alankomaiden rajalle.

Elbe: Elbe-Seiten-kanavan suulta Hampurin sataman alarajalle.

Ranskan tasavalta

Rein.

Alankomaiden kuningaskunta

Rein.

Sneekermeer, Koevordermeer, Heegermeer, Fluessen, Slotermeer, Tjeukemeer, Beulakkerwijde, Belterwijde, Ramsdiep, Ketelmeer, Zwartemeer, Veluwemeer, Eemmeer, Alkmaardermeer, Gouwzee, Buiten IJ, afgesloten IJ, Noordzeekanaal, IJmuidenin satama, Rotterdamin satama-alue, Nieuwe Maas, Noord, Oude Maas, Beneden Merwede, Nieuwe Merwede, Dordtsche Kil, Boven Merwede, Waal, Bijlandschin kanava, Boven Rijn, Pannersdenschin kanava, Geldersche IJssel, Neder Rijn, Lek, Amsterdam-Rein-kanava, Veerse Meer, Scheldt-Rein -kanava Volkerakin suulle asti, Amer, Bergsche Maas, Meuse Venlon alapuolella.

3 LUKU

4 vyöhyke

Belgian kuningaskunta

Koko Belgian verkko, lukuun ottamatta 3 vyöhykkeen vesiväyliä.

Saksan liittotasavalta

Kaikki liittotasavallan vesiväylät, lukuun ottamatta 1, 2 ja 3 vyöhykkeen vesiväyliä.

Ranskan tasavalta

Koko Ranskan verkko, lukuun ottamatta 1, 2 ja 3 vyöhykkeen vesiväyliä.

Alankomaiden kuningaskunta

Kaikki muut joet, kanavat ja sisävesijärvet kuin 1, 2 ja 3 vyöhykkeen kohdalla luetellut.

Italian tasavalta

Po-joki: Piacenzasta suulle.

Milano-Cremona-kanava, Po-joki: 15 km:n loppumatka Po-joelle.

Mincio-joki: Mantuasta, Governolosta Po-joelle.

Ferraran vesitie: Po-joelta (Pontelagoscuro), Ferraralta Porto Garibaldiin.

Brondolon ja Vallen kanavat: itäiseltä Po-joelta Venetsian lahteen.

Fisseron kanava - Tartaro - Canalbianco: Adriasta itäiselle Po-joelle.

Venetsian rantaviiva: Venetsian lahdelta Gradoon.

Luxemburgin suurherttuakunta

Moselle.

LIITE II

VYÖHYKKEIDEN 1, 2 ja 3 VÄYLILLÄ LIIKENNÖIVIEN ALUSTEN TEKNISET

VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

(direktiivin 3 artikla)

Sivu

1 LUKU P MÄÄRITELMÄT ... 13

2 LUKU P LAIVANRAKENNUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET ... 14

2.01 Perussääntö ... 14

2.02 Runko ... 14

2.03 Lämmitys-, ruoanlaitto- ja jäähdytyslaitteet ... 14

2.04 Lämmitys nestemäisillä polttoaineilla, joiden leimahduspiste on yli 55 oC ... 15

2.05 Kiinteällä polttoaineella toimiva lämmitys ... 15

2.06 Konehuoneet, kattilahuoneet ja polttoainetankit ... 16

3 LUKU P PERÄSINKONEISTO JA OHJAUSHYTTI ... 16

3.01 Yleistä ... 16

3.02 Peräsinkoneen tehokkuus ... 16

3.03 Yleiset rakennetta koskevat vaatimukset ... 17

3.04 Moottorikäyttöinen peräsinkone ... 17

3.05 Varakäyttölaitteen kytkeminen ... 17

3.06 Manuaalinen käyttölaite ... 17

3.07 Manuaalisesti toimiva hydraulinen käyttölaite ... 17

3.08 Hydraulinen käyttölaite ... 17

3.09 Sähköinen käyttölaite ... 18

3.10 Ruoripotkurit ja Voith-Schneider-laitteisto ... 18

3.11 Kauko-ohjauslaitteet ... 18

3.12 Peräsinkulman ilmaisin ... 18

3.13 Ohjauksen avustaminen ... 18

3.14 Esteetön näkyvyys ... 19

3.15 Melutaso ... 19

3.16 Peräsinkoneen sähköiset komponentit ... 19

3.17 Laskettava ohjaushytti ... 20

4 LUKU P VARALAITA, TURVALLISUUSVÄLI JA SYVÄYSASTEIKOT ... 20

4.01 Määritelmät ... 20

4.02 Turvallisuusväli ... 20

4.03 Varalaita ... 20

4.04 Syväysmerkit ... 20

4.05 Syväysasteikot ... 21

Sivu

5 LUKU P KONEISTO ... 21

5.01 Yleistä ... 21

5.02 Turvalaitteisto ... 21

5.03 Kuljetuskoneistot ... 21

5.04 Koneiden pakoputket ... 22

5.05 Säiliöt, polttoainetankit ja putkistot ... 22

5.06 Tyhjennyspumput ... 22

5.07 Jäteöljyn keruujärjestelmä ... 23

5.08 Vintturit ... 23

5.09 Aluksen sisäinen melu ... 23

6 LUKU P SÄHKÖLAITTEET ... 24

6.01 Yleistä ... 24

6.02 Sallitut enimmäisjännitteet ... 24

6.03 Maihinliitäntä ... 24

6.04 Generaattorit ja moottorit ... 25

6.05 Akut ... 25

6.06 Sähkötaulut ... 26

6.07 Kytkimet, pistokkeet, varokkeet ja kaapelisuojaus ... 26

6.08 Maadoituksen mittauslaitteisto ... 27

6.09 Valaistus ... 27

6.10 Kulkuvalot ... 27

6.11 Maadoitus ... 27

6.12 Varasähkölaitteisto ... 27

7 LUKU P VARUSTEET ... 28

7.01 Ankkurit, kettingit ja ankkuriköydet ... 28

7.02 Muut varusteet ... 28

7.03 Palonsammutuslaitteet ... 28

7.04 Laivan veneet ... 30

7.05 Pelastusrenkaat, pallokellukkeet ja pelastusliivit ... 31

8 LUKU P TALOUSKÄYTTÖÖN TARKOITETUT NESTEKAASULAITTEISTOT ... 31

8.01 Yleistä ... 31

8.02 Laitteistot ... 32

8.03 Säiliöt ... 32

8.04 Syöttöyksikön sijoitus ja järjestäminen ... 32

8.05 Varasäiliöt ja tyhjät säiliöt ... 32

8.06 Alennusventtiilit ... 32

8.07 Paineet ... 33

8.08 Putket ja taipuisat johdot ... 33

Sivu

8.09 Jakelujärjestelmä ... 33

8.10 Kaasulla toimivat laitteet ja niiden asennus ... 33

8.11 Ilmanvaihto ja palokaasujen poisto ... 34

8.12 Käyttö- ja turvaohjeet ... 34

8.13 Tarkastus ... 34

8.14 Koestukset ... 34

8.15 Todistus ... 35

9 LUKU P OHJAUSHYTIN ERITYISJÄRJESTELYT YHDEN HENKILÖN SUORITTAMAA TUTKAOHJAUSTA VARTEN ...

35

9.01 Yleistä ... 35

9.02 Yleiset rakennetta koskevat vaatimukset ... 35

9.03 Tutkalaitteet ja kierrosnopeusmittari ... 35

9.04 Kulkuvaloihin ja merkkivaloihin liittyvät laitteet ... 36

9.05 Aluksen ohjauslaitteistot ja koneiden käyttölaitteistot ... 36

9.06 Peräankkurin käyttölaite ... 36

9.07 Puhelinlaitteisto ... 36

9.08 Hälytykset ... 37

9.09 Muut kojeet ... 37

9.10 Maininta tarkastustodistuksessa ... 37

10 LUKU P ERITYISSÄÄNNÖT ALUKSILLE, JOTKA ON SUUNNITELTU KYTKETTÄVIKSI TYÖNTÖ-, HINAUS- TAI RINNANKYTKYEISIIN ...

37

10.01 Työntöalukset ... 37

10.02 Proomut ... 37

10.03 Moottorikäyttöiset alukset ja hinaajat, jotka voivat olla työntöaluksina ... 38

10.04 Työntökytkyekoestukset ... 38

10.05 Hinaavat alukset ... 38

10.06 Alukset, jotka on suunniteltu kuljettamaan rinnankytkyeitä ... 38

11 LUKU P HYGIENIA JA TURVALLISUUS MIEHISTÖTILOISSA JA TYÖTILOISSA ... 39

11.01 Yleistä ... 39

11.02 Asuintilojen sijoitus ja varustus ... 39

11.03 Asuintilojen mitat ... 39

11.04 Asuintilojen putkistot ... 40

11.05 Asuintilojen sisäänkäynnit, ovet ja portaat ... 40

11.06 Asuintilojen lattiat, seinät ja katot ... 40

11.07 Asuintilojen lämmitys ja ilmanvaihto ... 40

11.08 Asuintilojen luonnonvalaistus ja valaistus ... 41

11.09 Asuintilojen kalustus ... 41

11.10 Keittiöt, messit ja varastot ... 41

Sivu

11.11 Saniteettitilat ... 41

11.12 Juomavesilaitteet ... 42

11.13 Turvalaitteet ... 42

11.14 Pääsy työtiloihin ... 43

11.15 Työtilojen mitat ... 43

11.16 Suojaus putoamista vastaan ... 43

11.17 Työtilojen sisäänkäynnit, ovet ja portaat ... 43

11.18 Lattiat ja kansipinnat, ruuman pohjan päällysteet, seinät, katot, ikkunat ja kattoikkunat ... 44

11.19 Työtilojen ilmanvaihto ja lämmitys ... 44

11.20 Työtilojen luonnonvalaistus ja valaistus ... 44

11.21 Melu- ja tärinäsuojaus ... 44

12 LUKU P 4 VYÖHYKKEEN SÄÄNTÖIHIN LIITTYVÄT TEKNISET LISÄVAATIMUKSET, JOITA SOVELLETAAN 3 VYÖHYKKEELLÄ LIIKENNÖIVIIN ALUKSIIN ...

45

12.01 Laivanrakennusta koskevat vaatimukset ... 45

12.02 Varalaita, turvallisuusväli ja syväysasteikot ... 45

12.03 Varusteet ... 48

12.04 Erityisvaatimukset aluksille, jotka on suunniteltu osiksi työntö-, hinaus- tai rinnankytkyettä ... 49

13 LUKU P KÄYTÖSSÄ OLEVIA ALUKSIA KOSKEVAT POIKKEUKSET ... 49

14 LUKU P MENETTELY ... 53

14.01 Tarkastuspyyntö ... 53

14.02 Aluksen esittäminen tarkastukseen ... 53

14.03 Kustannukset ... 53

14.04 Ilmoitukset ... 53

14.05 Yhteisön todistusten rekisteri ... 53

14.06 Yhteisön todistusten täyttäminen ... 54

14.07 Todistuksen kohtia koskevia huomautuksia ... 54

1 LUKU

MÄÄRITELMÄT

Tässä direktiivissä ja sen liitteissä tarkoitetaan:

a) "aluksella" sisävesialusta;

b) "tavallisella moottorikäyttöisellä aluksella" tavaran kuljetukseen tarkoitettua muuta kuin säiliöalusta, joka on suunniteltu kulkemaan itsenäisesti omalla käyttövoimallaan;

c) "moottorikäyttöisellä säiliöaluksella" alusta, joka on tarkoitettu kuljettamaan tavaroita kiinteästi sijoitetuissa säiliöissä ja joka on suunniteltu kulkemaan itsenäisesti omalla käyttövoimallaan;

d) "moottorikäyttöisellä aluksella" tavallista moottorikäyttöistä alusta tai moottorikäyttöistä säiliöalusta;

e) "hinaajalla" alusta, joka on erityisesti suunniteltu suorittamaan hinausta;

f) "työntöaluksella" alusta, joka on suunniteltu kuljettamaan työntökytkyettä;

g) "työntöhinaajalla" alusta, joka on erityisesti suunniteltu hinausta varten ja kuljettaa työntökytkyettä;

h) "tavaraproomulla" tavaran kuljetukseen tarkoitettua alusta, joka ei ole säiliöproomu, joka on suunniteltu hinattavaksi ja jolla

P joko ei ole omaa käyttövoimaa

P tai on käyttövoima, joka riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin;

i) "säiliöproomulla" alusta, joka on tarkoitettu kuljettamaan tavaroita kiinteästi sijoitetuissa säiliöissä, joka on suunniteltu hinattavaksi ja jolla

P joko ei ole omaa käyttövoimaa

P tai on käyttövoima, joka riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin;

k) "proomulla" joko tavaraproomua tai säiliöproomua;

l) "tavallisella työntöproomulla" tavaran kuljetukseen tarkoitettua alusta, joka ei ole säiliöproomu, joka on suunniteltu tai erityisesti muunnettu työnnettäväksi ja jolla

P joko ei ole omaa käyttövoimaa

P tai on käyttövoima, joka riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin, kun se ei ole osana työntökytkyettä;

m) "työnnettävällä säiliöproomulla" alusta, joka on tarkoitettu kuljettamaan tavaroita kiinteästi sijoitetuissa säiliöissä, joka on suunniteltu tai erityisesti muunnettu työnnettäväksi ja jolla

P joko ei ole omaa käyttövoimaa

P tai on käyttövoima, joka riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin, kun se ei ole osana työntökytkyettä;

n) "laivaproomulla" työntöproomua, joka on suunniteltu kuljetettavaksi merialuksilla ja kulkemaan sisävesiväylillä;

o) "työntöproomulla" tavallista työntöproomua, työnnettävää säiliöproomua ja laivaproomua;

p) "matkustajalaivalla" alusta, joka on suunniteltu ja varustettu kuljettamaan yli 12 matkustajaa;

q) "uivalla kalustolla" uivaa rakennetta, johon on asennettu koneistoja ja joka on tarkoitettu toimimaan vesiväylillä tai satamissa (ml. ruoppauskone, nostolaite, nostosakset, nosturi);

r) "uivalla laitoksella" uivaa laitteistoa, jota ei tavallisesti ole tarkoitettu siirrettäväksi (ml. uima-allas, telakka, laituri tai venevaja);

s) "uivalla laitteistolla" lauttaa tai muuta rakennetta, esinettä tai kokonaisuutta, joka kykenee kulkemaan ja joka ei ole alus tai uiva kalusto tai laitos;

t) "ohjaushytillä" tilaa, johon kaikki aluksen ohjaukseen tarvittavat ohjauslaitteet on asennettu;

u) "konehuoneella" tilaa, johon kuljetuskoneisto ja apukoneet on asennettu;

v) "asuintiloilla" tilaa, joka on tarkoitettu laivalla yleensä asuville henkilöille taikka matkustajille, ja siihen kuuluu laivan keittiö, elintarvikevarasto, WC:t ja peseytymistilat, pesulatilat, porrastasanteet ja käytävät, mutta ei ohjaushytti;

w) "enimmäissyväystasolla" veden pinnan tasoa, joka vastaa enimmäissyväystä, jossa alus saa kulkea;

x) "varalaidalla" etäisyyttä enimmäissyväystason ja samansuuntaisen, sivukannen alimman pisteen kautta kulkevan tason, tai jos sivukantta ei ole, laidoituksen yläreunan alimman pisteen kautta kulkevan tason välillä;

y) "turvallisuusvälillä" etäisyyttä enimmäissyväystason ja samansuuntaisen tason välillä, joka kulkee alimman pisteen kautta, jota ylempänä alusta ei pidetä vedenpitävänä;

z) "todistuksella" yhteisön sisävesialustodistusta.

2 LUKU

LAIVANRAKENNUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

2.01 Perussääntö

Alukset on rakennettava noudattaen hyvää laivanrakennuskäytäntöä; niiden vakavuuden on vastattava niiden käyttötarkoitusta.

2.02 Runko

2.02.1 Rungon on oltava riittävän vahva kestämään kaikki siihen suuntautuvat kuormitukset tavallisissa oloissa.

2.02.2 Veden tulo- ja poistoputkien sekä niihin liittyvien putkien katsotaan olevan vedenpitäviä, jos ne on valmistettu siten, että vahingossa tapahtuva veden tunkeutuminen alukseen on mahdoton.

2.02.3 Vedenpitävät laipiot, jotka ulottuvat kanteen tai, jos kantta ei ole, rungon laidoituksen yläreunaan, on asennettava seuraavalla tavalla:

a) törmäyslaipio sopivalle etäisyydelle keulavantaasta;

b) pidemmissä kuin 25 m:n aluksissa perälaipio sopivalle etäisyydelle peräpeilistä.

2.02.4 Asuintilat, konehuoneet ja kattilahuoneet sekä kaikki niiden osana olevat työtilat on erotettava lastitiloista vedenpitävästi.

2.02.5 Kaikki osastot, joita ei ole yleensä hermeettisesti suljettu matkan aikana, on voitava tyhjentää pumppaamalla. Jokainen osasto on erikseen voitava tyhjentää pumppaamalla.

2.02.6 Törmäyslaipion etupuolella ei saa olla asuintiloja. Asuintilat on eristettävä konehuoneesta ja kattilahuoneesta kaasunpitävällä laipioilla, ja niistä on voitava päästä suoraan kannelle. Jos pääsyä ei ole, niin on oltava suoraan kannelle johtava varauloskäynti.

2.02.7 Laipioissa ja muissa väliseinissä ei saa olla aukkoja 2.02.3 ja 2.02.4 kohdassa tarkoitettujen tilojen välillä. Miesluukut ovat kuitenkin sallittuja muissa kuin törmäyslaipiossa, jos ne on kiinnitetty pulteilla vedenpitävästi. Perälaipiossa olevat luukut ja potkuriakselin, putkien yms. aukot sallitaan, jos ne ovat rakenteeltaan sellaiset, etteivät ne vaikuta tilojen välillä olevien laipioiden ja muiden väliseinien tehokkuuteen.

2.02.8 Edellä 2.02.5 ja 2.02.7 kohdasta poiketen peräosasto saa olla yhdistetty konehuoneeseen luoksepäästävästi sijoitetulla itsesulkeutuvalla valumislaitteistolla.

2.03 Lämmitys-, ruoanlaitto- ja jäähdytyslaitteet

2.03.1 Lämmitys-, ruoanlaitto- ja jäähdytyslaitteisto varusteineen on suunniteltava ja asennettava siten, että se ei ole vaaraksi ylikuumenemistilanteessakaan. Se on asennettava siten, ettei se voi vahingossa kaatua tai liikkua.

2.03.2 Jos 2.03.1 kohdassa tarkoitettu laitteisto toimii nestemäisellä polttoaineella, siinä saa käyttää vain polttoaineita, joiden leimahduspiste on yli 55 oC.

2.03.3 Edellä 2.03.2 kohdasta poiketen asuintiloissa ja ohjaushyteissä voidaan sallia kauppapetrolilla toimivat ruoanlaittolaitteet sekä sellaiset lämmitys- ja jäähdytyslaitteet, jotka on varustettu polttimella, jossa on sydänlanka, jos polttoaineainesäiliön koko ei ole suurempi kuin 12 litraa.

2.03.4 Edellä 2.03.1 kohdassa tarkoitettua laitteistoa ei saa asentaa konehuoneisiin, joissa ADNR:n mukaisesti luokan IIIa alaluokkiin K1n, K1s tai K2 kuuluvia aineita säilytetään tai käytetään.

Näistä laitteista tulevat savutorvet eivät saa kulkea mainittujen tilojen tai konehuoneiden läpi.

2.03.5 Tuloilman saanti palamista varten on varmistettava. Tuulettimia ei saa varustaa sulkemislaitteilla.

2.03.6 Lämmitys- ja ruoanlaittolaitteet on liitettävä luotettavasti savutorviin. Savutorvien on oltava kunnossa ja varustetut sopivilla kuvuilla tai laitteilla, jotka suojaavat tuulelta. Lämmityslaitteiden savutorvet on järjestettävä siten, että palamistuotteiden aiheuttama tukkeutumismahdollisuus on rajoitettu ja puhdistus on mahdollista.

2.03.7 Nestemäisillä polttoaineilla toimivien jäähdytyslaitteiden savupiipuissa on oltava savutorvet.

2.04 Lämmitys nestemäisillä polttoaineilla, joiden leimahduspiste on yli 55 oC

2.04.1 Kaikkien laitteiden on oltava rakenteeltaan sellaisia, että ne voidaan sytyttää ilman muun sytytysnesteen apua. Ne on kiinnitettävä riittävän kokoiseen metalliseen öljyloukkuun vahingossa tapahtuvan ylivuodon estämiseksi, ja ne on varustettava vuodonestolaitteilla niitä tapauksia varten, jos liekki vahingossa tulee ulos. Jos polttoainesäiliö ja laite ovat erillään, säiliön ja polttimen korkeusero ei saa olla enempää kuin valmistajan käyttöohjeissa on määrätty. Säiliö ei saa olla lähellä liekkiä. Polttoaineen syöttö on voitava keskeyttää kannelta.

Tilavuudeltaan yli 12 litran polttoainesäiliöitä ei saa asentaa asuintiloihin.

2.04.2 Jos laite on asennettu konehuoneeseen, laitteen käyttöohjeet on asetettava näkyville.

Jos laitteet, joissa on avoin liekki, on asennettu konehuoneeseen, niiden on oltava sellaisen vuotamattoman astian yläpuolella, jonka sivuseinämät ovat ainakin 0,20 m:n korkeudella lattiasta.

2.04.3 Jos laite on asennettu konehuoneeseen, tuloilman syötön laitteelle ja koneille on oltava sellainen, että laite ja koneet toimivat itsenäisesti, tehokkaasti ja täysin turvallisesti. Tarvittaessa on asennettava erilliset tuloilmaputket.

2.04.4 Kaikki luonnollisen ilmanvaihdon laitteet on varustettava siten, että ilman käänteisvirtaus estyy.

Koneellinen ilmansyöttö on varustettava laitteella, joka automaattisesti pysäyttää polttoainevirtauksen, kun palamiselle välttämätön tuloilmansaanti on keskeytynyt.

2.04.5 Jos koneellisella ilmansyötöllä toimivat keskuslämmityslaitteet on asennettu konehuoneeseen tai osastoon, josta on pääsy konehuoneeseen, niiden on täytettävä myös seuraavat vaatimukset:

a) käynnistyksen aikana puhaltimen on alettava toimia itsenäisesti sen varmistamiseksi, että kattilassa on hyvä veto;

b) polttoaineen virtauksen säätämiseksi on oltava termostaatti;

c) polttoaineen on sytyttävä automaattisesti sytytysliekillä tai muulla keinoin;

d) puhallin ja polttimen polttoainepumppu on voitava pysäyttää kannelta;

e) jos keskuslämmityslaite on konehuoneessa, se on asennettava siten, että polttimen liekki ei voi ulottua tilan muihin esineisiin;

f) jos lämminilmatoimiset lämmityslaitteet asennetaan konehuoneeseen, ilmantuloaukot on yhdistettävä ulkoilmaan johtaviin putkiin.

2.05 Kiinteällä polttoaineella toimiva lämmitys

2.05.1 Jollei lämmityslaitteisto ole asennettu osastoon, joka on rakennettu palonkestävästä materiaalista ja joka on erityisesti suunniteltu kattilahuoneeksi, kiinteällä polttoaineella toimivat lämmityslaitteet on sijoitettava metallisen levyn päälle (jonka reunat on käännetty ylöspäin) tai vastaavanlaiselle suojalle sen varmistamiseksi, ettei palava polttoaine tai kuumat kipinät putoa tämän levyn ulkopuolelle.

2.05.2 Kiinteällä polttoaineella toimivat kattilahuoneet on varustettava palamisilmavirran säätämiseen tarkoitetuilla termostaattiohjaimilla.

2.05.3 Jokaisen lämmityslaitteen läheisyyteen on sijoitettava kipinöiden välittömään tukahduttamiseen tarkoitetut välineet.

2.06 Konehuoneet, kattilahuoneet ja polttoainetankit

2.06.1 Konehuoneiden ja kattilahuoneiden on oltava siten rakennettuja, että niissä olevia laitteita on helppo valvoa ja pitää kunnossa.

2.06.2 Nestemäisen polttoaineen tai voiteluöljyn tankeilla ei saa olla yhteisiä seiniä tilan kanssa.

2.06.3 Konehuoneiden ja kattilahuoneiden sekä polttoainetankin seinien, sisäkattojen ja ovien on oltava teräksestä tai muusta yhtä palonkestokestävästä materiaalista.

2.06.4 Riittävä ilmanvaihto on oltava konehuoneissa ja kattilahuoneissa ja muissa tiloissa, joissa saattaa kehittyä helposti syttyviä tai myrkyllisiä kaasuja.

2.06.5 Kattilahuoneisiin ja polttoainetankkeihin johtavien portaiden ja tikkaiden on oltava pysyvästi kiinnitettyjä ja teräksestä tai muusta yhtä vahvasta ja tulenkestävästä materiaalista valmistettuja.

2.06.6 Konehuoneissa ja kattilahuoneissa on oltava kaksi uloskäyntiä, joista toinen voi olla varauloskäynti.

2.06.7 Suurin sallittu äänenpainetaso konehuoneessa on 110 dB(A). Mittauspisteet on valittava ottaen huomioon kunnossapidon tarve laitteiden toimiessa normaalisti.

Jos äänenpainetaso konehuoneessa ylittää 90 dB(A), jokaiselle sinne johtavalle sisäänkäynnille on sijoitettava selkeä varoitustaulu.

3 LUKU

PERÄSINKONEISTO JA OHJAUSHYTTI

3.01 Yleistä

3.01.1 Kaikki alukset on varustettava luotettavalla peräsinkoneella P tarvittaessa myös keulaohjaimella P jolla varmistetaan hyvä ohjattavuus aluksen käyttötarkoitukseen ja mittoihin nähden.

3.01.2 Peräsinkoneen on oltava rakenteeltaan sellainen, että peräsin ei voi tarkoituksettomasti muuttaa asentoa.

3.02 Peräsinkoneen tehokkuus

Peräsinkoneen on täytettävä seuraavat toimintavaatimukset:

a) jos peräsinkone on käsikäyttöinen, yhden täyden ruorin pyörähdyksen on vastattava vähintään peräsinkulman 3o:ta;

b) jos peräsinkone on täysin moottorikäyttöinen, peräsimen täytyy kääntyä keskimäärin 4o sekunnissa koko peräsimen kaaren alueella, kun peräsin on täysin vedessä ja alus kulkee täyttä vauhtia;

c) jos peräsinkone on varustettu ohjaustehostimella (ohjaustehostin täydentää manuaalista pääperäsinkonetta), peräsimen täytyy kääntyä keskimäärin 3o sekunnissa 30o:n kaaren alueella peräsimen neutraaliaseman kummallekin puolella, kun se on täysin upoksissa ja alus kulkee täyttä vauhtia;

d) jos täysin moottorikäyttöinen peräsinkone on varustettu manuaalisella varakäyttölaitteella, jälkimmäisen on sallittava ainakin aluksen siirtyminen kiinnitykseen hiljaisella vauhdilla.

3.03 Yleiset rakennetta koskevat vaatimukset

3.03.1 Koko peräsinkone on suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että se sallii pysyvät poikittaiset kallistumat 15o:seen saakka ja ympäristön lämpötilat 40 oC:seen saakka.

3.03.2 Peräsinkoneen osat on mitoitettava siten, että ne kestävät kaikki enimmäisrasitukset, jotka voivat kohdistua niihin tavallisissa käyttöoloissa. Jotta poikkeuksellisten ulkoapäin suuntautuvien rasitusten sieto olisi mahdollisimman hyvä, peräsinkone ei saa olla järjestelmän heikoin osa. Kaikkia hyväksytyn luokituslaitoksen sääntöjen mukaisesti valmistettuja peräsinkoneita voidaan pitää tyydyttävinä tässä suhteessa.

3.04 Moottorikäyttöinen peräsinkone

3.04.1 Jos alus on varustettu moottorikäyttöisellä peräsinkoneella, siinä on oltava itsenäinen varaohjausjärjestelmä ohjattavuuden varmistamiseksi viipymättä, jos pääkone menee rikki.

3.04.2 Moottorikäyttöinen peräsinkone on varustettava ylikuormasuojalaitteella, jotta rajoitettaisiin käyttölaitteen aiheuttaman väännön nouseminen liian suureksi.

3.04.3 Peräsinkoneen jumiutumisen tai vioittumisen on aiheutettava valo- ja äänimerkein hälytys ohjausasemalla.

3.05 Varakäyttölaitteen kytkeminen

3.05.1 Jos peräsinkoneen varakäyttölaite ei kytkeydy automaattisesti pääkäyttölaitteen rikkoutuessa, se on voitava kytkeä käsin välittömästi ja helposti peräsimen missä tahansa asennossa. Tarvittavien toimenpiteiden määrä saa olla enintään kaksi, ja yhden henkilön on voitava suorittaa ne.

3.05.2 Kytkeminen on voitava suorittaa alle viidessä sekunnissa. Ohjauspaikalla on voitava todeta, mikä käyttölaite on käytössä.

3.06 Manuaalinen käyttölaite

3.06.1 Jos itsenäinen varakäyttölaite on käsikäyttöinen, sen on kytkeydyttävä automaattisesti tai se on voitava kytkeä välittömästi ohjauspaikalta, jos moottorikäyttöinen käyttölaite jumiutuu tai vioittuu. Kynsikytkimet ovat sallittuja vain, jos ne eivät väänny kytkennän aikana.

3.06.2 Moottorikäyttöinen käyttölaite ei saa vaikuttaa ruorirattaaseen; on oltava laite ruorin pyörimisen estämiseksi missä tahansa peräsimen asennossa, kun käsikäyttöinen käyttölaite kytkeytyy automaattisesti.

3.07 Manuaalisesti toimiva hydraulinen käyttölaite

3.07.1 Manuaalisesti toimiva hydraulinen peräsinkone on laite, jossa peräsin toimii pumpun avulla, joka taas puolestaan toimii yksinomaan manuaalisen ruorin avulla (ruoripumppu).

3.07.2 Jos ainoana ohjauslaitteena on manuaalisesti toimiva hydraulinen järjestelmä, sitä ei pidetä 3.04 kohdassa tarkoitettuna moottorikäyttöisenä peräsinkoneena, joka vaatii itsenäisen varaohjausjärjestelmän, jos:

P putkiston mitat, rakenne ja sijoitus sulkevat pois mekaanisen tai tulipalon aiheuttaman vahingoittumisen; ja

P ruoripumpun rakenne takaa virheettömän toiminnan.

3.08 Hydraulinen käyttölaite

3.08.1 Jos pääperäsinkone toimii hydraulisesti ja varaohjaus on manuaalisesti toimiva hydraulinen järjestelmä, manuaalisesti toimivan järjestelmän putkiston on oltava erillään päälaitteen putkistosta.

Pääkoneen toiminnan on oltava mahdollista varalaitteiston ruoripumppua käyttämättä.

3.08.2 Kun sekä pää- että varakäyttölaitteet ovat hydraulisia, vastaavien pumppujen täytyy toimia itsenäisesti.

Esimerkiksi:

P pääpumppu pääkoneen avulla, varapumppu sähköisesti toimiva;

P pääpumppu pääsähköverkossa, varapumppu varasähköverkossa;

P pääpumppu generaattorin N:o I avulla, varapumppu generaattorin N:o II avulla.

3.08.3 Jos varapumppu toimii apukoneen avulla, joka ei ole käytössä jatkuvasti aluksen liikkuessa, on asennettava varavoimalähde käyttämään pumppua sinä aikana, kunnes varakone käynnistyy.

3.08.4 Kahdella laitteistolla on oltava erilliset putket, venttiilit, ohjaukset jne. Jos kahden laitteiston itsenäinen toiminta on kuitenkin varmistettu, niillä voi olla yhteisiä osia.

3.09 Sähköinen käyttölaite

3.09.1 Kun sekä pää- että varakäyttölaitteet ovat sähköisesti ohjattuja, vastaavien syöttö- ja ohjausjärjestelmien on oltava toisistaan riippumattomia. Jokaisella laitteella on oltava oma moottorinsa.

3.09.2 Kun varamoottori saa syöttönsä apukoneesta, joka ei ole käytössä jatkuvasti aluksen liikkuessa, on asennettava varavoimalähde käyttämään varamoottoria sinä aikana, kunnes apukone käynnistyy.

3.10 Ruoripotkurit ja Voith-Schneider-laitteisto

Jos erillinen ruoripotkurin tai Voith-Schneider-potkurin kauko-ohjaus on sähköinen, hydraulinen tai pneumaattinen, ohjauspaikan ja käyttökoneiston välillä on oltava kaksi erillistä ohjausjärjestelmää.

Jos itsenäisiä käyttökoneistoja on kaksi tai enemmän, mitään itsenäistä varaohjausjärjestelmää ei vaadita, jos alus on riittävästi ohjailtavissa yhden laitteiston rikkoontuessa.

3.11 Kauko-ohjauslaitteet

Kauko-ohjauslaitteiden, myös ohjaushytin ulkopuolella olevien, on oltava kiinteästi asennettuja. Jos kaukoohjauslaitteet voidaan kytkeä pois, on oltava ilmaisimet, jotka osoittavat, onko laitteen toimintatila "päällä" vai "pois".

Ohjausyksiköiden sijoituksen ja käytön on oltava sopusoinnussa niiden toiminnan kanssa.

3.12 Peräsinkulman ilmaisin

Peräsimen asennon on oltava selvästi nähtävillä ohjauspaikalta; tarvittaessa on oltava luotettava ilmaisin.

3.13 Ohjauksen avustaminen

3.13.1 Ohjaustehostimet ovat manuaalisesti toimivaan peräsimeen lisäksi asennettuja moottorikäyttöisiä tehostinlaitteita.

3.13.2 Jos varaperäsinkonetta käytetään, pää- ja apuperäsinkoneen välisten kytkentöjen on oltava sellaisia, että ei ole tarpeen tuntuvasti lisätä ruorirattaassa käytettävää käsivoimaa.

3.13.3 Edellä olevien vaatimusten lisäksi ohjaustehostimen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) ohjaustehostin on voitava käynnistää ja kytkeä pois ohjauspaikalla peräsimen missä asennossa tahansa. "Päällä"- ja "pois"-asentojen on oltava selvästi ilmaistuja;

b) ohjaustehostimen ja manuaalisesti toimivan mekaanisen pääperäsinkoneen väliset sähköiset, hydrauliset ja pneumaattiset kytkennät eivät saa vaikeuttaa pääperäsinkoneen välitöntä käyttöönottoa. Muut ohjaustehostimen rikkoontumiset eivät saa aiheuttaa pääjärjestelmän rikkoontumista tai lukkiutumista;

c) olemassa olevan ohjaustehostimen osien ja uusien, myöhemmin liitettävien osien on täytettävä peräsinkoneelle tässä luvussa vahvistetut vaatimukset.

3.13.4 Ruorikulman ilmaisimen on toimittava sekä pää- että varaperäsinkoneen kanssa.

3.13.5 Näitä määräyksiä sovelletaan myös, kun ohjaustehostin on asennettu aluksen rakentamisen jälkeen.

3.14 Esteetön näkyvyys

Ohjauspaikalta on oltava kaikkiin suuntiin riittävän esteetön näkyvyys. Eteenpäin näkyvyys on varmistettava luotettavilla optisilla laitteilla.

3.15 Melutaso

Tavallisissa käyttöoloissa aluksen aiheuttaman melun äänenpaineentaso saa olla enintään 70 dB(A) ruorimiehen pään kohdalla.

3.16 Peräsinkoneen sähköiset komponentit

3.16.1 Moottoreiden nimellisarvojen on vastattava peräsinkoneen enimmäisvääntömomenttia. Jos laite on hydraulinen, käyttömoottorin nimellisarvon on oltava sellainen, että sillä taataan pumpun enimmäisteho koneen enimmäispaineella (varoventtiilin asetus) huomioon ottaen pumpun teho.

3.16.2 Moottoreiden on täytettävä ainakin seuraavat vaatimukset:

a) Moottorikäyttöinen peräsinkone ajoittaiseen toimintaan:

P Sähköhydraulisten käyttölaitteiden moottorien ja liitännäismuuttajien on oltava suunniteltuja keskeytymättömään toimintaan ajoittaiskuormituksella ja 15 %:n toimintakertoimella. Edellytetään 10 minuutin käyttöjakso.

P Sähkömoottoritoimisen peräsinkoneen moottorin on oltava suunniteltu ajoittaiseen toimintaan ja kestämään käynnistyskäyttö 15 %:n toimintakertoimella. Edellytetään 10 minuutin käyttöjakso.

b) Peräsinkoneen, jonka tehon tarve on keskeytymätön, on oltava suunniteltu keskeytymättömään toimintaan.

3.16.3 Käyttölaitepiirit ja ohjausvirtapiirit voidaan suojata ainoastaan oikosulkuja vastaan. Ohjausvirtapiirit on suojattava virtapiirin kaksinkertaista enimmäisnimellisvirtaa vastaan; suojalaitteiden nimellisarvon on oltava vähintään 6 A.

3.16.4 Moottorin syöttökaapelit on suojattava seuraavalla tavalla:

Jos käytetään sulakkeita, niiden nimellisvirran on oltava kaksi askelta korkeampi kuin moottoreiden nimellisvirran, mutta ei enempää kuin 160 % nimellisvirrasta, jos moottorit ovat ajoittaista tai lyhytaikaista toimintaa varten. Oikosulun pikavirtakatkaisimia ei saa asettaa nimellisvirralle, joka ylittää enemmän kuin 10-kertaisesti käyttölaitemoottorin nimellisvirran.

3.16.5 Jos virtakatkaisimissa on lämpölaukaisukytkimet, ne on joko tehtävä toimimattomiksi tai asetettava kaksinkertaisiksi moottorin nimellisvirtaan nähden.

3.16.6 Sähkölaitteissa on oltava seuraavat valvonta- ja ilmaisinlaitteet:

a) vihreä tarkkailuvalo, joka osoittaa, että laite on toiminnassa;

b) punainen tarkkailuvalo, joka ilmestyy, kun laite vioittuu tai on vahingossa irtikytkeytynyt, kun sähkömoottori on ylikuormittunut taikka kun kolmivaihesyötön yksi vaihe puuttuu. Äänimerkin täytyy kuulua samaan aikaan, kun punainen valo ilmestyy.

Jos syöttö on erikseen virtakatkaisimien kautta, vaiheistusnäyttöä ei vaadita.

3.16.7 Jos peräsinkulman ilmaisin on sähköinen, sillä on oltava itsenäinen virtasyöttö.

3.17 Laskettava ohjaushytti

Jos ohjaushytti voidaan laskea alemmaksi, on oltava laite, joka estää ihmisiä lähestymästä sitä alentamisen aikana. Jos ihmiset voisivat kulkea sellaisen ohjaushytin alapuolelta, on oltava äänimerkki, joka kuuluu välittömästi, kun ohjaushytti lasketaan. Sellaisia tapauksia varten, joissa ohjaushytin laskulaite rikkoontuu, tämä toiminto on voitava suorittaa muilla keinoin.

4 LUKU

VARALAITA, TURVALLISUUSVÄLI JA SYVÄYSASTEIKOT

4.01 Määritelmät

Tässä luvussa:

a) "pituudella L" tarkoitetaan laivan rungon enimmäispituutta peräsin ja raine mukaan luettuina;

b) "keskilaivalla" tarkoitetaan pituuden L puoliväliä;

c) laitetta tai rakenneyksikköä pidetään "roiskevedenpitävänä ja säänkestävänä", jos tavallisissa oloissa vain pienen vesimäärän siihen tunkeutuminen on mahdollista.

4.02 Turvallisuusväli

Vähimmäisturvallisuusvälien on oltava:

a) oviin ja muihin aukkoihin kuin lastiluukkuihin, jotka voidaan sulkea roiskevedenpitävällä ja säänkestävällä tavalla: 0,15 m;

b) oviin ja muihin aukkoihin kuin lastiluukkuihin, joita ei voida sulkea roiskevedenpitävällä ja säänkestävällä tavalla: 0,20 m;

c) lastiluukkuihin, jotka voidaan sulkea roiskevedenpitävällä ja säänkestävällä tavalla: 0,30 m;

d) lastiluukkuihin, joita ei voida sulkea erityislaitteilla tai jotka eivät ole suljettuja (avoimet ruumat): 0,50 m.

4.03 Varalaita

Aluksessa on oltava riittävä varalaita turvallisuusvälien noudattamisen varmistamiseksi; se ei saa olla negatiivinen.

4.04 Syväysmerkit

4.04.1 Enimmäissyväystaso on määritettävä sellaiseksi, että sillä varmistetaan vähimmäisturvallisuusvälejä koskevien vaatimusten noudattaminen samalla kun varmistetaan, että tämä taso ei voi olla missään pisteessä korkeammalla kuin sivukannet ja, jos sivukansia ei ole, korkeammalla kuin laivan rungon laidoituksen yläreuna.

4.04.2 Enimmäissyväystaso on ilmaistava selvästi näkyvällä pysyvällä syväysmerkillä.

4.04.3 Syväysmerkin on oltava vaakatasoinen 0,30 m pitkä ja 0,04 m korkea suorakaide, jonka alareuna on yhdenmukainen tässä liitteessä määrätyn enimmäissyväystason kanssa. Nämä merkinnät voidaan yhdistää muiden sääntöjen mukaisiin merkintöihin.

4.04.4 Kaikissa aluksissa on oltava ainakin kolme paria syväysmerkkejä, yksi pari keskilaivassa ja muut noin yhden kuudesosan verran aluksen pituudesta vastaavasti keulasta ja perästä katsottuna.

Kuitenkin:

P jos aluksen pituus on alle 40 m, kaksi merkkiparia yhden neljänneksen verran aluksen pituudesta vastaavasti keulasta ja perästä katsottuna on riittävä;

P jos alusta ei ole tarkoitettu tavaran kuljetukseen, yksi merkkipari suunnilleen keskilaivassa on riittävä.

4.04.5 Merkit tai tiedot, jotka lakkaavat olemasta voimassa uuden tarkastuksen tuloksena, on poistettava tai merkittävä pätemättömiksi todistuksen antamiseen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

Jos syväysmerkki katoaa mistä tahansa syystä, se voidaan korvata uudella vain todistuksen antamiseen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

4.04.6 Jos alus on mitattu sisävesialusten mittaamisesta tehdyn yleissopimuksen () mukaisesti ja mittalevyn taso täyttää tässä liitteessä vahvistetut vaatimukset, mittalevyt voidaan hyväksyä vaihtoehtoisina syväysmerkeille.

4.05 Syväysasteikot

4.05.1 Aluksissa, joiden syväys voi olla 1 m tai enemmän, on oltava syväysasteikot molemmin puolin perän puolella; aluksissa voi olla myös lisäsyväysasteikkoja.

4.05.2 Jokaisen syväysasteikon nollapisteen on oltava pystysuorasti syväysasteikon alapuolella paikassa, joka on samansuuntainen kuin enimmäissyväyksen taso ja sen on kuljettava laivan rungon tai, jos aluksessa on köli, kölin alimman pisteen kautta. Pystysuora välimatka nollan yläpuolella on jaoteltava desimetreihin. Nämä jaottelut on merkittävä stanssatuilla tai kaiverretuilla viivoilla kuormaamattoman syväyksen tasosta 10 cm enimmäissyväystason yläpuolelle ja maalattava kahdella erilaisella maalilla vuorotellen siten, että ne ovat selvästi näkyviä. Jaottelu on merkittävä numeroilla asteikon viereen vähintään 5 dm:n välein ja asteikon yläpäähän.

4.05.3 Kaksi perässä olevaa mitta-asteikkoa, jotka on tehty 4.04.6 kohdassa mainitun yleissopimuksen mukaisesti, voivat korvata syväsasteikot, jos ne on jaoteltu edellä olevien vaatimusten mukaisesti ja jos tarvittaessa on lisätty syväystä ilmaisevat numerot.

5 LUKU

KONEISTO

5.01 Yleistä

5.01.1 Kaikki koneistot ja niihin liittyvät laitteet on suunniteltava, rakennettava ja asennettava hyvän insinööritaidon käytännön sääntöjen mukaisesti.

5.01.2 Kattiloiden ja muiden paineastioiden sekä niiden varusteiden on oltava todistuksen antavassa jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisia, kunnes yhteisön säännöt on otettu käyttöön.

5.01.3 Kiellettyjä ovat pää- ja apukoneistot, jotka käyvät polttoaineella, jonka leimahduspiste on alle 55 oC.

Koneet, jotka käyttävät ankkurivintturia, laivan veneitä ja siirrettäviä pumppuja, voivat kuitenkin toimia polttoaineella, jonka leimahduspiste on alle 55 oC.

5.01.4 Käynnistysapuaineet, joiden leimahduspiste on alle 55 oC, ovat sallittuja.

5.02 Turvalaitteisto

5.02.1 Kaikki koneistot on asennettava siten, että ne on riittävän luoksepäästäviä käyttöä ja kunnossapitoa varten ja siten, että kyseinen henkilökunta ei joudu vaaraan.

5.02.2 Pää- ja apukoneistot, kattilat ja kaikki lisälaitteet on varustettava turvalaitteilla, jotka ovat todistuksen antavassa jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaiset.

5.02.3 Moottorit, jotka käyttävät paineilma- ja poistoilmatuulettimia, on voitava pysäyttää sen tilan ulkopuolelta, johon ne on asennettu.

5.03 Kuljetuskoneistot

5.03.1 Aluksen kuljetuskoneistot (potkurit, rattaat, jne.) on voitava käynnistää ja pysäyttää, sekä niiden käyntisuuntaa on voitava vaihtaa nopeasti ja turvallisesti.

5.03.2 Jos kuljetuskoneistoja ei säädetä ohjaushytistä aluksen liikkuessa, ohjaushytin ja konehuoneen välillä on oltava luotettava kaksitieyhteydenpitojärjestelmä.

5.04 Koneiden pakoputket

5.04.1 Asuintilojen tai ohjaushytin kautta menevät pakoputket on koteloitava riittävän kaasunpitävään vaippaan. Vaipan ja pakoputken välisen tilan on oltava yhteydessä ulkoilmaan.

5.04.2 Kaikki pakokaasut on poistettava aluksesta. Kaikkia sopivia varokeinoja on noudatettava haitallisten kaasujen eri osastoihin pääsyn estämiseksi. Pääkoneiden pakokaasupoistot laidan läpi tai yli ovat kiellettyjä.

5.04.3 Pakoputkien on oltava sopivasti peitettyjä, eristettyjä tai jäähdytettyjä.

5.04.4 Jos pakoputket kulkevat helposti syttyvien materiaalien vierestä tai kautta, nämä materiaalit on suojattava eristysmateriaalikerroksella tai muulla soveliaalla tehokkaasti eristävällä välineellä.

5.05 Säiliöt, polttoainetankit ja putkistot

5.05.1 Nestemäinen polttoaine on varastoitava säiliöihin, jotka on luotettavasti kiinnitetty laivan runkoon tai polttoainetankkeihin.

5.05.2 Säiliöiden ja polttoainetankkien, niiden putkistojen ja muiden varusteiden on oltava siten asennettuja ja varustettuja, etteivät polttoaineet eikä kaasu pääse alukseen.

5.05.3 Lukuun ottamatta säiliöitä, jotka on täytetty päivän kulutusta varten, nestemäisen polttoaineen säiliöiden ja tankkien täyttöputken suun on oltava kannella. Täyttöputkessa on oltava sulkemislaite. Kaikki säiliöt ja tankit on varustettava ilmaputkella, joka johtaa ulkoilmaan kannen yläpuolella ja joka on siten asennettu, että vesi ei pääse sinne.

5.05.4 Nestemäisen polttoaineen jakeluputkien on oltava varustettuja säiliön tai tankin ulostuloputkessa olevalla venttiilillä.

Lisäksi kannelta on voitava pysäyttää virtaus putkissa, jotka suoraan syöttävät moottoreita, kattiloita ja lämmityslaitteita.

Polttoaineputket eivät saa olla alttiina haitallisille lämpövaikutuksille, ja ne on voitava tarkastaa koko pituudeltaan.

5.05.5 Nestemäisen polttoaineen säiliöiden ja tankkien peilausputket on suojattava riittävästi iskuilta, ja ne on varustettava itsesulkeutuvilla hanoilla ja yhdistettävä säiliöiden tai tankkien yläreunaan.

5.05.6 Nestemäisen polttoaineen säiliöt ja polttoainetankit on varustettava puhdistuksen ja tarkastuksen mahdollistavilla aukoilla, joissa on vuodonpitävät sulkimet.

5.05.7 Säiliöt, joista on suora syöttö kuljetuskoneistolle, on varustettava laitteella, joka antaa valo- ja äänimerkin ohjaushyttiin, kun polttoaineentaso ei ole enää riittävä turvalliseen toimintaan.

5.05.8 Vaarallisille kaasesille tai nesteille tarkoitettuja putkia, ja erityisesti sellaisia paineen alaisina olevia putkia, joiden vuoto voisi saattaa ihmisiä vaaraan, ei saa asentaa asuintiloihin ja -käytäviin. Tämä vaatimus ei koske höyryputkia eikä hydraulijärjestelmän putkia, jos ne ovat metallisen suojavaipan sisällä.

5.06 Tyhjennyspumput

5.06.1 Edellä 2.02.5 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia sovelletaan.

5.06.2 Miehitetyt alukset on varustettava ainakin yhdellä tyhjennyspumpulla. Kuitenkin alukset, joissa kuljetuskoneiston teho ylittää 225 kW, ja alukset, joiden kuollut paino on yli 350 tonnia, on varustettava kahdella erillisellä tyhjennyspumpulla, joista ainakin toisen on oltava moottorikäyttöinen.

Manuaalisesti toimivat tyhjennyspumput ovat riittäviä vedenpitävissä osastoissa, joiden pituus on alle 4 m.

5.06.3 Tyhjennysputken sisäläpimitan d on oltava olla vähintään:

d = 1,5 L(B+C) + 25 (mm)

Eri imusihtejä yhdistävien putkihaarojen sisäläpimitan da on oltava vähintään:

da = 2,0 l(B+C) + 25 (mm)

jossa:

P L = aluksen pituus pystysuorien välillä (m);

P B on aluksen mallileveys (m);

P C on aluksen mallisivukorkeus pääkannelle saakka (m);

P l = kyseisen vedenpitävän osaston pituus (m).

5.06.4 Moottorikäyttöisen tyhjennyspumpun tehon on oltava vähintään 0,1 d2 l/min.

Varatyhjennyspumpun tehon on oltava vähintään 0,1 da2 l/min, jossa da tarkoittaa pisintä vedenpitävää osastoa.

Yhdessä osastossa käytettävän käsikäyttöisen tyhjennyspumpun tehon on oltava vähintään:

0,1 da2 l/min, jossa da tarkoittaa tuota osastoa.

5.06.5 Ainoastaan itsesyöttävät tyhjennyspumput ovat sallittuja.

5.06.6 Jokaista yli 5 m:n levyistä tasapohjaista osastoa kohti on oltava ainakin yksi imusihti kummallakin puolella. Jos konehuone on yli 5 m pitkä, siellä on oltava vähintään kaksi imusihtiä.

5.06.7 Peräosasto on voitava tyhjentää konehuoneesta automaattisesti sulkeutuvien valumisputkien avulla (2.02.8).

5.06.8 Tyhjennysputkihaarat eri osastoilta on yhdistettävä pääputkeen takaiskuventtiileillä, jotka voidaan sulkea.

Painolastin ottoa varten varustettujen osastojen tai muiden tilojen tarvitsee olla yhdistettynä tyhjennysjärjestelmään ainoastaan yksinkertaisella sulkulaitteella.

5.07 Jäteöljyn keruujärjestelmä

Konehuoneen pilssien tyhjentämiseen tarkoitettujen laitteiden on oltava siten suunniteltuja, että pilsseistä pumpattava öljy tai öljyinen vesi jää laivaan.

Dynaaminen öljynseparaattori on asennettava putkistoon pilssipumpun jälkeen tai muussa tapauksessa jokaisen imusihdin ympärille on asennettava staattinen erotin.

Laitteiden on oltava jonkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tyyppihyväksymiä, ja niiden on oltava tarkoituksenmukaisen kokoisia.

5.08 Vintturit

5.08.1 Yli 50 kg:n painoisia ankkureita varten on oltava ankkurivintturit.

5.08.2 Sekä moottori- että käsikäyttöisiksi suunnitellut vintturit on suunniteltava siten, että moottorikäyttöinen laite ei voi liikuttaa käsikäyttöistä laitetta.

5.09 Aluksen aiheuttama melu

5.09.1 Aluksen aiheuttama melu kulun aikana, erityisesti koneen ilman sisäänoton ja pakokaasun poiston melu, on vaimennettava asianmukaisin keinoin.

5.09.2 Tavallisissa käyttöoloissa aluksen aiheuttama melu mitattuna vaakasuorasti pisteessä, joka on 25 m:n päässä aluksen laidasta, ei saa ylittää 75 dB(A).

6 LUKU

SÄHKÖLAITTEET

6.01 Yleistä

6.01.1 Kaikkien sähkölaitteiden on oltava tämän luvun vaatimusten mukaisia.

6.01.2 Aluksella on oltava:

a) tarkastusviranomaisen tarkastama ja allekirjoittama piiri- ja asennuskaavio, josta käy selville:

P käytettävien koneiden ja laitteiden tyypit ja valmistajat;

P kaapelityypit ja niiden poikkipinnat;

P kaikki muut olennaiset yksityiskohtaiset tiedot turvamääräysten mukaisuuden arvioimiseksi;

b) sähkölaitteiden käyttöohjeet.

6.01.3 Kaikki sähkölaitteet on suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että ne kestävät jatkuvaa poikittaiskallistumaa 15 oC:seen asti ja ympäröivää lämpötilaa 40 oC:seen asti.

6.02 Sallitut enimmäisjännitteet

6.02.1 Seuraavia jännitteitä ei saa ylittää:

>TAULUKON PAIKKA>

6.02.2 Korkeammat jännitteet ovat sallittuja vaadittuja turvatoimenpiteitä noudatettaessa:

a) akkuvaraajalaitteissa, jos lataus sitä vaatii;

b) koneissa, joiden teho sitä vaatii;

c) erityislaivalaitteissa (mm. radiolaitteet ja käynnistyslaitteet).

6.03 Maihinliitäntä

6.03.1 Jos sähkölaite saa syöttönsä maissa olevasta virtalähteestä, kaapeleilla on oltava pysyvä liitäntä aluksessa tai se on varustettava pysyvällä liitoksella tai virran poiskytkentälaitteella.

On varmistettava, etteivät kaapelit ja niiden liitännät joudu vetokuormitukseen.

6.03.2 On käytettävä ainoastaan taipuisia kaapeleita, jotka on eristetty öljynkestävällä ja palamista hidastavalla päällyksellä.

6.03.3 Jos sisään tuleva jännite ylittää 50 V, laivan runko on maadoitettava tehokkaasti. Rungossa olevassa maadoituspistokkeessa on oltava erityismerkinnät.

6.03.4 Pääsähkötaulussa on oltava ilmaisin, joka näyttää, onko maaverkkoliitäntä jännitteellinen.

6.04 Generaattorit ja moottorit

6.04.1 Generaattorit ja moottorit on sijoitettava siten, että ne on helppo päästä tarkastamaan, mittaamaan ja korjaamaan sekä että veden tai öljyn tunkeutuminen käämeihin estyy. Liitäntäkoteloiden on oltava helposti käsillä.

6.04.2 Pääkoneen, potkuriakselin tai muuhun tehtävään tarkoitetun apukoneen käyttämät generaattorit on suunniteltava kestämään käyttöoloissa ilmeneviä kierrosluvun muutoksia.

6.05 Akut

6.05.1 Akkujen on oltava erityisesti suunniteltuja laivakäyttöön soveltuviksi. Kennon astioiden on oltava valmistettuja iskunkestävästä materiaalista, joka ei helposti syty tuleen, ja siten tehtyjä, että elektrolyytin vuoto estyy aina 40o:n kallistukseen asti.

6.05.2 Akut on kiinnitettävä siten, että ne eivät siirry aluksen liikkeiden mukana. Niitä ei saa sijoittaa siten, että ne altistuvat liialliselle kuumuudelle, äärimmäiselle kylmyydelle, roiskeille, höyrylle tai kosteudelle.

Ne on asennettava helposti päästävään tilaan, ja on varmistettava, että niistä lähtevät höyryt eivät voi vahingoittaa viereisiä laitteita.

Akkuparistoja ei saa asentaa ohjaushyttiin, asuintiloihin tai ruumaan.

Siirrettävien laitteiden akut voidaan kuitenkin sijoittaa ohjaushytteihin tai oleskelutiloihin.

6.05.3 Jos paristojen varauksen tehontarve on yli 2 kW (laskettu enimmäisvarausvirrasta ja pariston nimellisjännitteestä), paristot on asennettava niille erityisesti varattuun huonetilaan. Jos ne sijoitetaan kannelle, ne on suljettava kaappiin tai arkkuun.

Jos paristojen varauksen tehontarve on alle 2 kW, paristot voidaan asentaa kannen alle kaappiin tai tiiviiseen laatikkoon. Ne voidaan asentaa myös konehuoneeseen tai johonkin muuhun hyvin ilmastoituun paikkaan, jos ne on suojattu putoavilta esineiltä ja tippuvalta vedeltä.

6.05.4 Kaikkien tilojen, kaappien, arkkujen, hyllyjen ja muiden paristoille erityisesti tarkoitettujen apurakenteiden pinnat on suojattava elektrolyytin aggressiivista vaikutusta vastaan maalaamalla tai elektrolyytin kestävällä materiaalilla verhoilemalla.

6.05.5 Kun paristot on sijoitettu suljettuun osastoon, kaappiin tai arkkuun, ilmanvaihdon on oltava tehokas. Ilman on tultava pohjalta ja mentävä pois ylhäältä siten, että kaasu poistuu kokonaan. Ilmanvaihtokanavissa ei saa olla laitteita, jotka voivat estää ilmavirtauksen (mm. sulkuventtiili).

6.05.6 Vaadittava ilmamäärä litroissa tuntia kohti on laskettava seuraavan kaavan avulla:

Q = 110 7J 7n

jossa:

P J on (ampeereissa) neljännes varauslaitteen sallitusta enimmäisvirrasta;

P n on kennojen määrä.

6.05.7 Luonnollisessa ilmanvaihdossa kanavien poikkileikkauspinta-alan on oltava tarkoituksenmukainen tarvittavalle ilmavirralle nopeudella 0,5 m/s. Sen on oltava vähintään 80 cm2 lyijyparistoille ja vähintään 120 cm2 alkaliparistoille.

6.05.8 Jos vaadittavaa ilmanvaihtoa ei saavuteta luonnollisella ilmanvirtauksella, on oltava tuuletin tai mieluummin imutuuletin, jonka moottori on erillään ilman kaasuvirtauksesta.

On oltava erityiset laitteet kaasun moottoriin joutumisen estämiseksi.

Tuulettimien on oltava rakenteeltaan ja materiaaliltaan sellaisia, että kipinöiden syntyminen puhaltimen siiven ja vaipan välisen kontaktin kautta on pois suljettu sekä sähköstaattinen varaus estyy.

6.05.9 Paristoja sisältävien osastojen, kaappien ja arkkujen oville ja kansille on sijoitettava "Tupakointi kielletty" -kyltti, jonka läpimitta on vähintään 0,10 m.

6.06 Sähkötaulut

6.06.1 Kytkintaulujen on sijaittava helposti päästävissä ja hyvin ilmastoiduissa paikoissa, joissa ei esiinny kaasumaisia ja happamia päästöjä. Niiden on oltava siten asennettuja, että ne on suojattu tärinältä ja ankaran sään, veden, öljyn, nestemäisten polttoaineiden, höyryn tai kosteuden aiheuttamia vahinkoja vastaan.

Kytkintauluja ei saa sijoittaa lähelle peilausputkia tai nestemäisen polttoaineen säiliöiden ilmaputkia.

6.06.2 Kytkintaulujen rakenteissa käytetyillä materiaaleilla on yleisesti oltava sopiva mekaaninen lujuus, ja niiden on oltava kestäviä ja syttymättömiä. Ne eivät saa olla kosteutta sitovia.

6.06.3 Kun jännite ylittää 50 V:

a) on käytettävä kytkintauluja, joiden virtaa johtavat komponentit ovat asennettuja tai suojattuja satunnaiskosketusten estämiseksi;

b) on oltava eristävä matto tai puinen ritilä; tätä ei kuitenkaan sovelleta ryhmäjakotauluihin;

c) ohjaustaulujen runkojen tai apurakenteiden metalliosat tai laitteiden metallikotelot on maadoitettava huolellisesti.

6.06.4 Kytkintaulujen kaikki osat, liittimet mukaan luettuina, on voitava päästä helposti tarkastamaan, huoltamaan tai vaihtamaan, ja ne täytyy voida kytkeä irti.

6.06.5 Kytkintauluun on kaikkia pää- ja kytkettyjä piirejä varten kiinnitettävä kyseistä piiriä ilmaisevat osoitinlevyt.

6.07 Kytkimet, pistokkeet, varokkeet ja kaapelisuojaus

6.07.1 Koko laitteisto, haarakaapelit sähkötaululta ja haarakaapelit jakotaululta on voitava kytkeä irti kytkimillä tai automaattisilla virtakatkaisimilla, jotka samanaikaisesti kytkevät pois kaikki virtaa johtavat johtimet.

Jos virta on enintään 50 V, sallitaan poikkeuksia jakotauluilta tulevien haarakaapeleiden osalta, etenkin piireissä, joissa on erilliset kytkimet jokaiselle laitteelle.

6.07.2 Kaikki generaattorit ja piirit on suojattava ylivirtaa vastaan kaikissa maadoittamattomissa navoissa tai johtimissa. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää automaattisia virtakatkaisimia, joissa on oikosulku- ja ylijännitelaukaisimet, tai kotelotyyppisiä turvavarokkeita. Nämä sähköiset suojalaitteet on asennettava siten, että ne ovat riittävästi suojattuja tärinää vastaan.

6.07.3 Peräsinkoneen komponenttien suojaamisen osalta on täytettävä 3.16.3, 3.16.4 ja 3.16.5 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

6.07.4 "Päällä" ja "pois" -asennot on ilmaistava irtikytkentälaitteissa. Tätä ei sovelleta valaistuskytkimiin, joissa on enintään 10 A.

6.07.5 Kaikki kytkimet ja pistokkeet on suunniteltava kytkemään pois kaikki johtimet samanaikaisesti. Valaisinkytkimet, joissa on enintään 10 A, voivat olla poikkeuksena lukuun ottamatta kosteiden tilojen valaistusta.

6.07.6 Jos laitteet tarvitsevat virtaa enemmän kuin 10 A, ne on kytkettävä erilliseen piiriin.

6.07.7 Kaapeleissa on oltava vedenpitävä eristyskerros, joka on palamista hidastava ja laivoissa yleisesti käytettyä tyyppiä.

Muun tyyppisiä kaapeleita voidaan käyttää oleskelutiloissa, jos kaapelit on tehokkaasti suojattu ja ne ovat palamista hidastavia.

Kaapelit on suojattava etenkin kannella tai ruumissa kaikkia tavallisissa käyttöoloissa ilmeneviä vahingoittumisvaaroja vastaan.

6.07.8 Siirrettäviä laitteita ei missään olosuhteissa saa syöttää metallipäällysteisillä kaapeleilla.

6.07.9 Kaapelit ja laitteisto on kytkettävä tukevilla ja kestävillä kiinnittimillä, jotka estävät kytkentöjä joutumasta vetokuormitukseen.

6.08 Maadoituksen mittauslaitteisto

Kaikille yli 50 V:n maadoittamattomille piireille on oltava asianmukainen maadoituksen mittauslaitteisto.

6.09 Valaistus

6.09.1 Kaikkien valaistuslaitteiden on oltava siten asennettuja, että niiden säteilemä lämpö ei sytytytä tuleen lähellä olevia helposti palavia esineitä tai laitteita.

6.09.2 Suljetuissa tiloissa, joihin on asennettu akkuja, joissa varastoidaan maaleja tai muita helposti syttyviä aineita, on käytettävä vain sellaisia valaistuslaitteita, joiden räjähdysvaara on rajoitettu.

6.09.3 Konehuoneiden ja kattilahuoneiden valaistuslaitteet on jaettava ainakin kahteen virtapiiriin.

6.10 Kulkuvalot

6.10.1 Kulkuvalojen kytkintaulu on asennettava ohjaushyttiin; sitä on voitava syöttää pääsähkötaululta erillisellä kaapelilla.

6.10.2 Jokaista valoa on syötettävä erikseen kulkuvalojen kytkintaulusta, ja valot on suojattava erikseen ja ne on voitavaa kytkeä erikseen. Valoja, jotka muodostavat ryhmän, voidaan syöttää yhdestä virtapiiristä, jos minkä tahansa valon vioittuminen aiheuttaa hälytyksen valvontalaitteistossa.

6.10.3 Ellei suora valvonta ole mahdollista ohjaushytistä, kulkuvaloja on valvottava merkkilampuilla tai vastaavilla laitteilla, jotka on asennettu ohjaushytissä olevaan valvontatauluun. Merkkilampun vika ei saa vaikuttaa sen valvonnassa olevan valon toimintaan.

6.11 Maadoitus

6.11.1 Metalliosat, jotka eivät ole sähköä johtavia käytön aikana, kuten koneiden rungot ja kotelot, laitteet, varusteet ja lisälaitteet, on maadoitettava, jos niitä ei ole asennettu siten, että niillä on tehokas metallikosketus laivan runkoon.

6.11.2 Tasavirtakäytössä metallivarusteet ja lisälaitteet, kaapeleiden metallipäällysteet ja suojaputket on maadoitettava ainakin molemmista päistä. Jos kaapelit asennetaan puu- tai muovipinnalle, yksi maakosketus on riittävä. Vaihtovirtakäytössä yksijohtimiset kaapelit ja suojaputket eivät saa olla maadoitettuja enempää kuin yhdestä pisteestä.

6.11.3 Maadoitusta ei tarvita laitteissa, joissa jännite ei ylitä 50 V.

6.11.4 Jos jännite ylittää 50 V, siirrettävien sähkökäyttöisten laitteiden kotelot on maadoitettava syöttökaapelin kautta lisäjohtimella, jossa ei tavallisesti ole virtaa, jos koteloita ei ole valmistettu eristävistä materiaaleista, tai niitä ei ole suojattu.

6.12 Varasähkölaitteisto

6.12.1 Varasähkölaitteistona sallitaan:

a) varasähkölaite, jossa on pääkoneesta riippumaton polttoaineen syöttöjärjestelmä ja erillinen jäähdytysjärjestelmä ja joka päävirtapiirin vioittuessa käynnistyy automaattisesti tai voi olla käsin käynnistettävä, jos se on asennettu ohjaushytin tai ammattitaitoisen henkilökunnan jatkuvasti miehittämän muun työpaikan välittömään läheisyyteen, ja joka pystyy itsenäisesti tuottamaan vaadittavan sähkövirran 30 sekunnissa; tai

b) akkuparisto, joka automaattisesti alkaa syöttää virtaa päävirtapiirin vioittuessa, tai joka voidaan kytkeä käsin ohjaushytistä tai ammattitaitoisen henkilökunnan jatkuvasti miehittämän muun työpaikan läheltä, ja joka pystyy syöttämään lueteltuja sähkölaitteita määrätyn ajan ilman, että sitä ladataan uudestaan ja ilman liiallista jännitteen laskua.

6.12.2 Varasähkölaitteet, varaparistot ja liitännäiskytkinlaitteet voidaan asentaa konehuoneeseen, mutta tällöin niin korkealle kuin mahdollista.

6.12.3 Vähimmäisvaatimuksena on, että varasähkölaitteen on pystyttävä varmistamaan, että tarvittaessa ja jos tässä luetelluilla laitteilla ei ole itsenäisiä varasyöttöjä, seuraavat sähkölaitteet voivat toimia samanaikaisesti:

a) kulkuvalot;

b) äänimerkinantolaitteet;

c) varavalaistus;

d) radiopuhelin;

e) yleishälytys, tarkoituksenmukainen kovaääninen tai muu hälytysjärjestelmä;

f) hätävalonheitin.

Aika, jona hätälaitteiden on pystyttävä toimimaan, on määritettävä aluksen käyttötarkoituksen mukaisesti, mutta sen on oltava vähintään 30 minuuttia.

7 LUKU

VARUSTEET

7.01 Ankkurit, kettingit ja ankkuriköydet

Paikallisen toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava ankkurien ja niiden köysien määrät ja painot, joiden on oltava käytettyjen vesiväylien mukaiset.

7.02 Muut varusteet

7.02.1 Aluksissa on oltava ainakin seuraavat varusteet:

a) laitteet ja välineet, joita tarvitaan valo- ja äänimerkkien antamiseen ja muuhun merkinantoon voimassa olevien merenkulkusäännösten mukaisesti;

b) aluksen päävirtapiiristä riippumattomat varakulkuvalot korvaamaan tarvittaessa edellä mainituissa säännöksissä vaaditut kulkuvalot aluksissa, jotka ovat ohjauskyvyttömiä, karilla tai kaatuneina;

c) kiinnitysköydet tai -vaijerit,

d) törmäysmatto, ellei todistuksessa osoiteta, että tätä ei tarvita;

e) laskuporras, jonka leveys on vähintään 0,40 m ja pituus vähintään 4 m ja jonka sivut on merkitty vaaleanvärisillä viivoilla; siinä on oltava kaiteet;

f) kelluvat lepuuttajat tai kelluvat puiset lepuuttajat;

g) venehaka;

h) ensiapuvälineet;

i) kiikarit;

j) näkyvälle paikalle kiinnitetty taulu, jossa on hukkuvan pelastus- ja elvytysohjeet;

k) kannellinen säiliö öljyisten riepujen säilyttämistä varten;

l) heittoliina;

m) kirves.

7.02.2 Jos aluksen kansi on yli 1,5 m kevytvesiviivan yläpuolella, aluksessa on oltava kiinteä laskuporras.

7.03 Palonsammutuslaitteet

7.03.1 Laivalla on oltava ainakin:

a) ohjaushytissä: yksi käsisammutin;

b) jokaisen kannelta hytteihin vievässä sisäänkäynnin lähellä yksi käsisammutin;

c) jokaisen sisäänkäynnin lähellä, jos se vie aputyötiloihin, joihin ei pääse asuintiloista ja joihin on asennettu kiinteällä tai nestemäisellä polttoaineella toimiva lämmitys, ruoanlaitto- tai jäähdytyslaitteita: yksi käsisammutin;

d) jokaisen konehuoneen ja kattilahuoneen sisäänkäynnin kohdalla: yksi käsisammutin;

e) aluksissa, joiden koneteho ylittää 110 kW, tarkoituksenmukaisessa paikassa kannen alla konehuoneessa: yksi käsisammutin.

7.03.2 Pakollisten käsisammuttimien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) vedellä toimivien käsisammuttimien tilavuuden on oltava enintään 13,5 litraa ja vähintään 9 litraa. Jauhesammuttimien sammutusainemäärän täytyy olla vähintään 6 kg;

b) vähimmäisvaatimuksena on, että palonsammutusaineen on oltava sopiva sammuttamaan sen tyyppinen palo, joka luultavimmin sattuu tilassa tai tiloissa, joita varten sammutin pääasiallisesti on tarkoitettu. Aluksessa, jossa olevien sähkölaitteiden jännite ylittää 50 volttia, sammutusaineen on oltava sopiva myös sähkölaitteissa olevien palojen tukahduttamiseen. Käyttöohjeiden on oltava selvästi näkyvissä jokaisessa käsisammuttimessa;

c) edellä 7.03.1 kohdassa tarkoitettujen käsisammuttimien sammutusaine ei saa sisältää CO2:ta tai aineita, jotka käytössä saattavat muodostaa myrkyllisiä kaasuja (mm. hiilitetrakloridia);

d) äärimmäiselle kylmyydelle tai kuumuudelle arat sammuttimet on asennettava tai suojattava siten, että niiden jatkuva tehokkuus säilyy.

7.03.3 Kaikki palonsammutuslaitteet on tarkastettava vähintään kerran kahdessa vuodessa. Tarkastuksen tehneen henkilön allekirjoittaman todistuksen oltava mukana laivassa.

7.03.4 Jos palonsammutuslaitteet on asennettu siten, että ne eivät ole näkyvillä, niitä peittävä seinämä on merkittävä punaisella, vähintään 10 cm korkealla F-kirjaimella.

7.03.5 Palonsammutusjärjestelmä, joka käyttää paineenalaista vettä ja sisältää putkiston, jota syöttää yksi tai useampi pumppu, ja paloposteja, letkuja ja suuttimia, voidaan asentaa seuraavin ehdoin:

a) palopumppujen on oltava moottorikäyttöisiä. Niitä ei saa asentaa törmäyslaipion etupuolelle;

b) vedenpaineen paloputkissa on oltava vähintään kolme baaria;

c) putkisto ja palopostit on suunniteltava siten, että letkut voidaan kiinnittää helposti;

d) kaikki suuttimet on varustettava laitteella, joka saa aikaan suorasuihkun ja sumusuihkun sekä pysäyttää vedentulon;

e) koko järjestelmän on oltava voimassa olevien standardien mukainen.

7.03.6 Ainoa pysyvästi asennettuihin laitteisiin virallistettu sammutusaine on halon 1301 (CBrF3). Sen käyttöä koskevat seuraavat vaatimukset:

a) näitä laitteita saa käyttää vain konehuoneissa, kattilahuoneissa ja pumppuhuoneissa;

b) sammutusaineen määrän on oltava riittävä täyttämään kaasumaisessa muodossa 20 oC:n lämpötilassa 4,25 P7 % suojattavan huoneen kokonaisuusvetoisuudesta tuuletushormit mukaan luettuina.

Tarvittavan sammutusaineen määrän laskennassa yhden kilon halonia 1301 20 oC:n lämpötilassa katsotaan täyttävän 0,160 m3:n tilan.

c) halon 1301:n säilyttämiseen tarkoitettujen paineastioiden on oltava hyväksyttyjen tarkastuslaitosten vahvistamien määräysten mukaiset. Näiden säiliöiden on myös voitava kestää samaa painetta kuin koko järjestelmä oloissa, jossa ympäristön lämpötila nousee enimmillään 60 oC:seen. Seuraavat tiedot on merkittävä säiliöihin selvästi luettavalla ja pysyvällä tavalla. Nimelliskäyttöpaine, paine, jossa sammutusaine säilytetään, valmistusvuosi ja vuosi, jolloin viimeinen tarkastus on suoritettu, sekä sammutusaineen tyyppi ja määrä;

d) suojattavaan tilaan sijoitetut säiliöt on varustettava automaattisella turvalaitteella, jolla varmistetaan, että sammutusaine pääsee suojattavaan tilaan, jos tulipalon sattuessa säiliö altistuu tulelle ja palonsammutusjärjestelmä ei ole käynnistynyt; tämän turvalaitteen on oltava toimiva, kun ympäristön lämpötila on 60 oC;

e) suojeltavan tilan ulkopuolelle sijoitetut säiliöt on suojattava riittävästi ylipainetta vastaan ympäristön 60 oC:n enimmäislämpötilaan saakka. Tämä vaatimus koskee myös säiliöitä, jotka sisältävät ponnekaasua;

f) ponnekaasua sisältävä säiliö on varustettava painemittarilla tai vastaavalla kojeella, joka mahdollistaa tämän ponnekaasun paineen tarkastuksen. Paine/lämpötilasuhdetta osoittava taulu on sijoitettava säiliön lähelle;

g) putkisto ja varusteet on valmistettava teräksestä tai materiaalista, jolla on sama kuumuudenkestävyys;

h) ainoa hyväksytty ponneaine suojeltavan tilan sisäpuolelle sijoitetuille säiliöille on typpi, jonka on oltava riittävän paineen alaisena näissä säiliöissä;

i) syöttöventtiilit on sijoittaa siten, että ne mahdollistavat sammutusaineen tasaisen leviämisen, ja ne on suunniteltava siten, että sammutusaine sekoittuu tasaisesti ja täysin ilmaan aineen paikallisten vahvojen pitoisuuksien estämiseksi;

j) järjestelmän putkisto ja syöttöventtiilit on suunniteltava siten, että sammutusaine voidaan laukaista suojattavaan tilaan kymmenessä sekunnissa, kun oletetaan, että sammutusaine on nestemäisessä muodossa ja ympäristön lämpötila on 0 oC;

k) sammutusjärjestelmää on voitava käyttää manuaalisesti ohjaushytistä tai muusta tarkoituksenmukaisesta paikasta, ja tämän paikan on oltava suojeltavan tilan ulkopuolella;

automaattinen käynnistysjärjestelmä, jota ei ole varustettu äänivaroituslaitteella, ei ole hyväksyttävä;

l) jos sammutusjärjestelmän on suojattava useita tiloja, käyttöohjeet ja kullekin tilalle tarvittavat sammutusaineen määrät on ilmoitettava selvästi;

m) pneumaattiset, hydrauliset ja sähköiset ohjausjärjestelmät on asennettava siten, että virhetoiminnan mahdollisuus tulipalon tai räjähdyksen sattuessa vähimmäistetään;

n) sammutinjärjestelmä on tarkastettava vähintään kerran 12 kuukaudessa. Tähän tarkastukseen on kuuluttava vähintään:

P koko järjestelmän ulkoinen tarkastus;

P laukaisuun käytettävän sähköjärjestelmän kunnollisen toiminnan tarkastaminen;

P säiliöiden paineen tarkastaminen.

Sallittu paineen aleneminen kussakin säiliössä saa olla enintään 10 %.

Toisen tarkastuksen aikana on tarkastettava myös sammutusaineen määrä säiliöissä. Määrä ei saa vähetä missään sammuttimessa yli 5 %:lla;

o) tarkastajien allekirjoittamat tarkastustodistukset on pidettävä laivalla;

p) jos alus on varustettu yhdellä tai useammalla halon 1301:tä käyttävällä sammutusjärjestelmällä, jotka on tarkastettu, alukselle annetun todistuksen otsakkeen 18 alle on merkittävä seuraavaa:

"..... (määrä) pysyvästi asennettua halon 1301:tä käyttävää sammutinjärjestelmää. Vaadittavat todistukset on säilytettävä laivalla."

7.04 Laivan veneet

7.04.1 Moottorikäyttöisissä aluksissa ja proomuissa, joiden kantavuus on yli 150 tonnia kuollutta painoa, samoin kuin hinaajissa, työntöaluksissa ja työntöhinaajissa, joiden uppouma on yli 150 m3, on oltava ainakin yksi laivavene.

7.04.2 Laivavene on sijoitettava alukseen siten, että se voidaan laskea veteen täysin turvallisesti ja viivytyksettä sekä tarvittaessa tarkoituksenmukaisen laskumekanismin avulla.

7.04.3 Edellä 7.04.1 ja 7.04.2 kohdassa tarkoitettujen laivaveneiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) niissä on oltava istuimet ainakin kolmea henkilöä varten, ja istuimen leveyden henkilöä kohti on oltava vähintään 0,45 m;

b) niiden on oltava riittävän vahvoja;

c) tilavuuden on oltava vähintään 1,5 m3, tai tuloksen pituus x leveys x syvyys on oltava vähintään 2,7 m3;

d) kun laivavene kuljettaa kolmea henkilöä, joiden kunkin paino on noin 75 kg, siinä täytyy olla ainakin 25 cm:n varalaita;

e) niiden on oltava riittävän vakaita. Ne on katsottava riittävän vakaiksi, jos kaksi henkilöä, joiden kummankin paino on noin 75 kg, istuu samalla puolella mahdollisimman lähellä laitaa ja veneeseen jää vähintään 10 cm:n varalaita;

f) jos ketään ei ole veneessä, mutta se on aivan täynnä vettä, sen varakantavuuden (kg) on oltava vähintään 30 x pituus x leveys x syvyys;

g) veneessä on oltava seuraavat varusteet:

P yksi pari airoja;

P yksi kiinnitysköysi;

P yksi äyskäri.

7.04.4 Edellä 7.04.3 kohdassa:

P pituus on laivaveneen enimmäispituus (m);

P leveys on enimmäisleveys (m);

P syvyys on mallisivukorkeus (m).

7.05 Pelastusrenkaat, pallokellukkeet ja pelastusliivit

7.05.1 Kaikissa aluksissa on oltava vähintään kolme pelastusrengasta tai kaksi pelastusrengasta ja kaksi pallokelluketta. Näiden on oltava valmiina käyttöön, ja niitä on säilytettävä kannella tarkoituksenmukaisissa paikoissa, mutta niitä ei saa kiinnittää telineisiinsä. Vähintään yksi pelastusrengas on sijoitettava ohjaushytin välittömään läheisyyteen.

Kaksi pelastusrengasta riittää moottorikäyttöisissä aluksissa, joiden pituus on enintään 40 m.

Ainakin yhdessä pelastusrenkaassa tai pallokellukkeessa on oltava riittävän pitkä nostoköysi.

7.05.2 Pelastusrenkaita koskee, että:

P niiden kantavuuden makeassa vedessä on oltava vähintään 7,5 kg;

P niiden on oltava valmistettuja asianmukaisesta materiaalista ja niiden on kestettävä öljyä ja sen johdannaisia sekä lämpötiloja 50 oC:seen saakka;

P niiden on oltava väriltään sellaisia, että ne näkyvät hyvin vedessä;

P niiden painon on oltava vähintään 2,5 kg;

P niiden sisäläpimitan on oltava 0,45 m (± 10 %);

P niiden on oltava varustettuja ulkoreunaa kiertävillä köysilenkeillä.

7.05.3 Pallokellukkeita koskee, että:

P niiden kantavuuden makeassa vedessä on oltava vähintään 7,5 kg;

P niiden on oltava valmistettuja asianmukaisesta materiaalista ja niiden on kestettävä öljyä ja sen johdannaisia sekä lämpötiloja 50 oC:seen saakka;

P niiden on oltava väriltään sellaisia, että ne näkyvät hyvin vedessä;

P niiden painon on oltava vähintään 1 kg;

P niiden oltava ympäröityjä tartuntaverkolla.

7.05.4 Pelastusliivien on oltava jokaisen laivalla säännöllisesti olevan henkilön saatavilla välittömästi.

7.05.5 Pelastusliivien kantavuuden, materiaalin ja värin on täytettävä 7.05.2 kohdan vaatimukset.

Puhallettavien pelastusliivien on täytyttävä automaattisesti tai manuaalisesti; ne on myös voitava täyttää suulla puhaltamalla.

8 LUKU

TALOUSKÄYTTÖÖN TARKOITETUT NESTEKAASULAITTEISTOT

8.01 Yleistä

8.01.1 Kaikki nestekaasulaitteistot koostuvat yleensä syöttöyksiköstä, joka sisältää yhden tai useamman kaasusäiliön, ja yhdestä tai useammasta alennusventtiilistä, jakelujärjestelmästä sekä joukosta kaasulla toimivia laitteita.

8.01.2 Laitteistot voivat toimia ainoastaan kauppapropaanilla.

8.02 Laitteistot

8.02.1 Nestekaasulaitteistojen on kokonaisuudessaan sovelluttava propaanille, ne on asennettava hyvän käytännön mukaisesti, ja niiden on oltava todistuksen antavassa jäsenvaltiossa voimassa olevien määräysten mukaiset.

8.02.2 Nestekaasulaitteistoa voidaan käyttää vain taloustarkoituksiin asuintiloissa ja ohjaushyteissä.

8.02.3 Laivalla voi olla useita erillisiä laitteistoja. Yhtä laitteistoa ei saa käyttää erillään olevissa asuintiloissa, joiden välissä on ruuma tai kiinteä tankki.

8.03 Säiliöt

8.03.1 Sallittuja ovat ainoastaan säiliöt, joiden hyväksytty vetoisuus on 5 P35 kg.

8.03.2 Säiliöiden on täytettävä todistuksen antavassa jäsenvaltiossa voimassa olevat vaatimukset.

Niissä on oltava virallinen leima todisteena siitä, että ne ovat käyneet läpi sääntömääräiset koestukset.

8.04 Syöttöyksikön sijoitus ja järjestäminen

8.04.1 Jos käytetään säiliöitä, joiden kaasumäärä on enintään 35 kg, syöttöyksikkö on asennettava kannelle erityiseen kaappiin tai seinäkaappiin, joka sijaitsee asuintilojen ulkopuolella sellaisessa paikassa, ettei siitä aiheudu haittaa laivalla liikkumiselle. Sitä ei kuitenkaan saa asentaa keula- tai peräparrasta vasten. Kaappi voi olla seinäkaappi, joka on asennettu laivan kansirakenteen sisään, jos se avautuu ainoastaan ulospäin. Se on sijoitettava siten, että kaasunkulutuspisteisiin johtavat putket ovat mahdollisimman lyhyitä.

Kukin laitteisto voi sisältää enintään neljä yhtäaikaisesti toimivaa säiliötä, joissa voi olla automaattinen kääntökytkin. Laivalla olevien säiliöiden määrä, varasäiliöt mukaan luettuina, ei saa ylittää kuutta laitetta kohti.

Paineenalennin tai kaksivaihepaineenalennuksen ensimmäinen paineenalennin on kiinnitettävä seinään samaan kaappiin kuin säiliöt.

8.04.2 Syöttöyksikön on oltava siten asennettu, että yksikön sisältävästä kaapista voi vuotava kaasu päästä ulos ilman vaaraa siitä, että kaasu voi tunkeutua aluksen sisään tai joutua kosketuksiin minkään kanssa, mikä saattaisi sytyttää sen tuleen.

8.04.3 Kaapin on oltava palonkestävästä materiaalista, ja sen on oltava riittävästi tuuletettu pohjassa ja ylhäällä olevien aukkojen avulla. Säiliöt on sijoitettava pystyasentoon kaappiin siten, että ne eivät voi kaatua.

8.04.4 Kaappi on suunniteltava ja sijoitettava siten, että säiliöiden lämpötila ei ylitä 50 oC:ta.

8.04.5 Varoituskyltti "nestekaasulaite" ja 6.05.9 kohdan mukainen "tupakointi kielletty" -kyltti on kiinnitettävä kaapin ulkoseinään.

8.04.6 Jos kaapin sisällä on oltava valaistus, sen on oltava sähkövalo ja asennuksen on oltava tulenkestävä.

8.05 Varasäiliöt ja tyhjät säiliöt

Varasäiliöt ja tyhjät säiliöt, joita ei pidetä syöttöyksikössä, on varastoitava asuintilojen ja ohjaushytin ulkopuolelle kaappiin, joka on suunniteltu tämän luvun 8.04 kohdan vaatimusten mukaisesti.

8.06 Alennusventtiilit

8.06.1 Kaasulla toimivat laitteet voidaan liittää säiliöihin ainoastaan jakelujärjestelmän kautta yhdellä tai useammalla alennusventtiilillä, jotka alentavat kaasun paineen käyttöpaineeseen. Painetta voidaan alentaa yksitai kaksivaiheisesti. Kaikki alennusventtiilit on asennettava pysyvästi 8.07 kohdan mukaisesti määriteltyyn paineeseen.

8.06.2 Viimeisissä paineenalentimissa tai heti niiden jälkeen on oltava laite, joka suojaa putkea automaattisesti liikapainetta vastaan alennusventtiilin toimintahäiriön sattuessa. Kaasu, jonka tämä suojalaite sallii vuotavan ulos, on poistettava ulkoilmaan ilman vaaraa, että se voi tunkeutua aluksen sisälle tai joutua kosketuksiin minkään kanssa, mikä voisi sytyttää sen tuleen; tarvittaessa on asennettava erityinen putki tätä varten.

8.06.3 Suojalaitteet ja tuuletusaukot on suojattava, jottei niihin joudu vettä.

8.07 Paineet

8.07.1 Viimeisen paineenalentimen ulostulossa olevan paineen on oltava yli 0,05 baaria ilmanpainetta suurempi 10 %:n poikkeamalla.

8.07.2 Jos käytetään kaksivaiheista alennusjärjestelmää, keskimääräinen paine saa olla enintään 2,5 baaria ilmanpainetta suurempi.

8.08 Putket ja taipuisat johdot

8.08.1 Putkien on oltava kiinteää teräs- tai kupariputkea.

Säiliöihin liitettyjen johtojen on oltava taipuisia korkeapainejohtoja tai kierukkaputkia, jotka sopivat propaanille. Jos kaasunkulutuslaitteita ei ole asennettu kiinteästi, ne voidaan liittää sopivilla taipuisilla johdoilla, joiden pituus on enintään 1 m.

8.08.2 Putkien on kestettävä laivalla tavallisissa käyttöoloissa ilmeneviä rasituksia ja korroosiovaikutuksia, ja niiden ominaisuuksien ja sijoituksen on oltava sellaiset, että niillä varmistetaan riittävä kaasuvirta asianmukaisella paineella kaasunkulutuslaitteille.

8.08.3 Putkissa on oltava mahdollisimman vähän liitoksia. Sekä putkien että liitosten on oltava kaasunpitäviä, ja niiden on pysyttävä kaasunpitävinä huolimatta tärinästä tai laajenemisesta, joka niihin voi vaikuttaa.

8.08.4 Putkien on oltava luoksepäästävästi sijoitettuja, kunnollisesti kiinnitettyjä ja suojattuja kaikissa kohdissa, joissa ne voivat joutua iskun tai hankauksen kohteeksi, erityisesti siellä missä ne kulkevat teräslaipioiden tai metalliseinämien läpi.

Teräsputkien ulkopinnan on oltava kokonaisuudessaan käsitelty korroosiota vastaan.

8.08.5 Taipuisten putkien ja niiden liitosten on kestettävä kuormituksia, jotka voivat ilmetä tavallisissa käyttöoloissa laivalla. Niiden on kuljettava vapaasti, ja ne on asennettava siten, että ne voidaan tarkastaa koko pituudeltaan.

8.09 Jakelujärjestelmä

8.09.1 Nestekaasulaitteiston mitään osaa ei saa sijoittaa konehuoneeseen.

Säiliöaluksissa, joita koskevat säännöt vaarallisten aineiden kuljetuksesta, nestekaasulaitteiston mitään osaa ei saa sijoittaa lastialueelle.

8.09.2 Koko jakelujärjestelmän sulkemiseksi on oltava venttiili, joka on helposti luoksepäästävästi sijoitettu.

8.09.3 Jokaista kaasulla toimivaa laitetta on syötettävä jakelujärjestelmän erillisestä haarasta, ja jokaista haaraa on ohjattava erillisellä sulkulaitteella.

8.09.4 Venttiilit on mahdollisuuksien mukaan asennettava pisteisiin, jossa ne ovat suojattuja sään vaikutuksilta ja iskuilta.

8.10 Kaasulla toimivat laitteet ja niiden asennus

8.10.1 Asentaa saa vain todistuksen antavassa jäsenvaltiossa hyväksyttyjä, propaanilla toimivia laitteita, jotka on varustettu kojeilla, jotka tehokkaasti estävät kaasun ulosvirtauksen sekä liekkien sammuessa että merkkivalon sammuessa.

8.10.2 Kukin laite on sijoitettava ja liitettävä siten, etteivät liitäntäjohdot vahingossa väänny.

8.10.3 Lämmitys- ja vedenlämmityslaitteet on liitettävä polttokaasujen poistohormiin.

8.10.4 Kaasulla toimivien laitteiden asentaminen ohjaushyttiin on sallittua vain, jos ohjaushytti on rakennettu siten, että vuotava kaasu ei voi vahingossa virrata aluksen alaosiin, eikä etenkään konehuoneeseen sinne johtavia yhteyksiä pitkin.

Säiliöaluksissa, joita koskevat säännöt vaarallisten aineiden kuljetuksesta, ei saa mitään kaasulla toimivia laitteita sijoittaa ohjaushyttiin.

8.10.5 Kaasulla toimivia laitteita saa asentaa yöpymistiloihin vain, jos palaminen tapahtuu riippumatta tilojen ilmasta.

8.10.6 Kaasulla toimivat laitteet on asennettava riittävän suuriin tiloihin, jos palaminen laitteissa riippuu niiden tilojen ilmasta, johon ne on sijoitettu.

8.10.7 Säiliöaluksissa, joita koskevat säännöt vaarallisten aineiden kuljetuksesta, on kaasulla toimivissa laitteissa oltava selkeä punainen merkintä.

8.11 Ilmanvaihto ja palokaasujen poisto

8.11.1 Tiloissa, joissa on kaasulla toimivia laitteita, joissa palaminen on riippuvainen ympäröivästä ilmasta, raikasilmasyöttö ja palamiskaasujen poisto on varmistettava ilmanvaihtoaukoilla, jotka on mitoitettu riittävän suuriksi laitteiden tehon mukaan.

8.11.2 Ilmanvaihtoaukoissa ei saa olla mitään sulkulaitteita, ja aukot eivät saa avautua yöpymistiloihin.

8.11.3 Poistokojeiden on oltava siten suunniteltuja, että niillä varmistetaan palamiskaasujen turvallinen poisto. Niiden on oltava varmatoimisia ja palonkestäviä. Muut tuulettimet eivät saa vaikuttaa niiden toimintaan.

8.12 Käyttö- ja turvaohjeet

Laivaan on sopivaan paikkaan kiinnitettävä ilmoitustaulu, jossa on laitteiston käyttöohjeet. Ilmoitustaulussa on oltava muun muassa seuraavat ohjeet yhdellä tai tarvittaessa useammalla kielellä:

P "säiliöiden hanojen on oltava suljettuja, jos niitä ei ole liitetty jakelujärjestelmään, vaikka säiliöiden oletetaan olevan tyhjiä";

P "taipuisat johdot on vaihdettava heti, kun niiden kunto sitä vaatii";

P "kaikki säiliöt on pidettävä liitettyinä, kunnes vastaavat liitosjohdot on suljettu hanoilla tai muulla tavoin".

8.13 Tarkastus

Ennen kuin nestekaasulaitteistoa aletaan käyttää, jokaisen muutostyön tai korjauksen jälkeen sekä uudistettaessa 8.15 kohdassa tarkoitettua todistusta, todistuksen antavan jäsenvaltion hyväksymän asiantuntijan on tarkastettava koko kyseinen laitteisto. Tarkastuksen aikana asiantuntijan on tarkastettava, onko laitteisto tässä luvussa esitettyjä vaatimusten mukainen. Hänen on toimitettava tarkastustodistus toimivaltaiselle viranomaiselle, joka antaa todistuksen.

8.14 Koestukset

Laitteiden koestukset on tehtävä asennuksen jälkeen seuraavasti:

8.14.1 Keskipaineputket ensimmäisen alennuslaitteen ulostulon ja viimeistä paineenalenninta ennen asennetun venttiilin välillä:

a) lujuuskoestus, joka tehdään paineilmalla, inerttikaasulla tai nesteellä paineella, joka on 20 baaria ilmanpainetta suurempi;

b) kaasunpitävyyskoestus, joka tehdään paineilmalla tai inerttikaasulla paineella, joka on 3,5 baaria ilmanpainetta suurempi.

8.14.2 Putket, joiden on kestettävä käyttöpaineessa yksittäisen tai lopullisen paineenalentimen ja ennen kaasulla toimivia laitteita asennettujen venttiilien välillä:

P vuototesti, joka tehdään paineilmalla tai inerttikaasulla paineella, joka on 1 baarin ilmanpainetta suurempi.

8.14.3 Putket, jotka sijaitsevat yksittäisen tai viimeisen paineenalentimen ja kaasulla toimivien laitteiden kytkinten välillä:

P vuototesti paineella, joka on 0,2 baaria ilmanpainetta suurempi.

8.14.4 Edellä 8.14.1 kohdan b alakohdassa sekä 8.14.2 ja 8.14.3 kohdassa tarkoitetuissa koestuksissa putket katsotaan kaasunpitäviksi, jos riittävän tasapainottumisen sallivan ajan jälkeen koestuspaineessa ei havaita putoamista seuraavien 10 minuutin aikana.

8.14.5 Säiliöliittimet, putkistot ja muut varusteet, jotka joutuvat säiliöissä olevan paineen alaisiksi, sekä alennusventtiilin ja jakeluputken väliset liitokset:

P vuototesti, joka tehdään vaahtoavalla aineella käyttöpaineessa.

8.14.6 Kaikki kaasulla toimivat laitteet on otettava käyttöön ja koestettava nimellispaineessa sen varmistamiseksi, että palaminen on tyydyttävää säätönappuloiden eri asennoissa.

Turvalaitteet on tarkastettava niiden tyydyttävän toiminnan varmistamiseksi.

8.14.7 Edellä 8.14.6 kohdassa tarkoitetun koestuksen jälkeen on tarkastettava jokaisen savutorveen kytketyn kaasulaitteen osalta erikseen, karkaako palamiskaasuja säätimen kautta viiden minuutin käytön jälkeen nimellispaineella, kun ikkunat ja ovet ovat suljettuja ja tuuletinlaitteet toiminnassa.

Jos näitä kaasuja virtaa enemmän kuin satunnaisesti, syy on selvitettävä ja korjattava heti. Laitetta ei saa hyväksyä käyttöön ennen, kuin kaikki viat on poistettu.

8.15 Todistus

8.15.1 Todistuksella on osoitettava, että 8.13 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen perusteella kaikki nestekaasulaitteistot ovat tässä luvussa vahvistettujen vaatimusten mukaiset.

8.15.2 Todistus on voimassa enintään kolme vuotta. Se voidaan uudistaa ainoastaan uuden 8.13 kohdan mukaisen tarkastuksen jälkeen.

Jos aluksen omistaja tai tämän edustaja esittää perustellun pyynnön, todistuksen antanut jäsenvaltio voi jatkaa todistuksen voimassaoloaikaa enintään kuudella kuukaudella ilman 8.13 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen tekemistä. Sellainen pidennys on merkittävä todistukseen. Seuraavaa tavanomaisesti pidettävää tarkastusta ei saa lykätä pidennyksen johdosta.

9 LUKU

OHJAUSHYTIN ERITYISJÄRJESTELYT YHDEN HENKILÖN

SUORITTAMAA TUTKAOHJAUSTA VARTEN

9.01 Yleistä

Ohjaushyttiä pidetään sopivana yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten, jos se täyttää tässä luvussa vahvistetut vaatimukset.

9.02 Yleiset rakennetta koskevat vaatimukset

9.02.1 Ohjaushytti on suunniteltava siten, että siellä on istuin perämiestä varten.

9.02.2 Kaikkien laitteiden, kojeiden ja ohjauslaitteiden on oltava siten suunniteltuja, että perämies voi käyttää niitä helposti matkan aikana nousematta istuimeltaan ja menettämättä näköyhteyttä tutkakuvaan.

Ohjauslaitteiden tulee liikkua helposti käyttöasentoon, jonka on oltava niin selkeä, ettei siitä voi erehtyä.

9.02.3 Valvontakojeita on voitava lukea helposti, ja niiden valaistusta on voitava portaattomasti säätää sammumispisteen suhteen riippumatta ohjaushytin sisällä olevista valaistusoloista siten, että valaistus ei ole häiritsevä eikä huononna näkyvyyttä.

9.02.4 Ohjaushytissä on oltava säädettävä lämmitys. Ohjaushytin pimennyslaite ei saa haitata tuuletusta.

9.03 Tutkalaitteet ja kierrosnopeusmittari

9.03.1 Tutkakuva ei saa olla olennaisesti perämiehen näkökentän ulkopuolella, kun hän on normaaliasennossa ruorin takana.

9.03.2 Tutkakuvan on oltava täysin näkyvissä ilman häikäisysuojaa tai varjostinta riippumatta ohjaushytin ulkopuolella vallitsevista valaistusoloista.

9.03.3 Kierrosnopeusmittari on asennettava suoraan tutkakuvan ylä- tai alapuolelle.

9.04 Kulkuvaloihin ja merkkivaloihin liittyvät laitteet

9.04.1 Kulkuvaloja ja merkkivaloja on ohjattava kytkimillä, joiden sijoitus ilmaisee kulkuvalojen ja merkkivalojen todellisen aseman. Kutakin kulkuvaloa tai merkkivaloa on valvottava kytkimeen tai sen viereen asennetulla merkkilampulla, joka on saman värinen kuin kulkuvalo tai merkkivalo, jota se valvoo. Kulkuvalon tai merkkivalon vioittumisen on aiheutettava vastaavan merkkilampun sammuminen.

9.04.2 Äänimerkinantolaitteissa on oltava jalkaohjaus.

9.05 Aluksen ohjauslaitteistot ja koneiden käyttölaitteistot

9.05.1 Aluksen peräsintä on ohjattava vaakavivulla. Tätä vipua on oltava helppo käyttää, ja vivun ja aluksen keskiviivan välisen kulman on ilmaistava tarkasti peräsinlevyn poikkeamaa. Vipu on voitava vapauttaa missä tahansa asennossa ilman, että peräsinlevyn asento muuttuu. Vastaava ohjausjärjestelmä on sallittu Voith-Schneider- ja ohjauspotkureissa.

Jos alus on varustettu myös kääntöperäsimillä tai keulaohjaimilla, niitä on ohjattava eri vivuilla.

9.05.2 Kutakin konetta on ohjattava erillisellä vivulla, joka liikkuu ympyrän kaaren kautta pystytasossa enemmän tai vähemmän samansuuntaisena kuin aluksen pituusakseli. Vivun siirron keulaa kohti on aiheutettava aluksen liikkuminen eteenpäin ja sen siirron perää kohti on aiheutettava peräytysliike. Vaihteen on kytkeydyttävä tai vaihdettava käyntisuuntaa, kun vipu on suunnilleen vapaa-asennossa. Selvästi erotettavalla naksahduksella on ilmaistava vivun meno vapaa-asentoon. Vivun liike vapaa-asennosta asentoon "täyttä vauhtia eteenpäin" ja vapaa-asennosta asentoon "täyttä vauhtia taaksepäin" saa olla enintään 90o.

9.05.3 Potkurien pyörimissuunta ja -nopeus on ilmaistava.

9.06 Peräankkurin käyttölaite

Perämiehen on voitava pudottaa peräankkuri(t) nousematta istuimeltaan. Tätä vaatimusta ei sovelleta työntö- ja rinnankytkyeiden aluksiin, joiden pituus ei ylitä 86 m.

9.07 Puhelinlaitteisto

9.07.1 Aluksien on oltava varustettu radiopuhelinlaitteistolla alukselta toiselle tapahtuvaa yhteydenpitoa varten. Vastaanoton on tapahduttava kovaäänisen avulla ja lähetyksen kiinteän mikrofonin avulla. Perämiehen on voitava suorittaa molemmat toiminnot. Vaihdon vastaanotosta lähetykseen on tapahduttava painikkeen avulla. Perämiehen on pystyttävä ulottumaan tähän laitteistoon istuimeltaan.

Samoja vaatimuksia on tarvittaessa noudatettava yhteyksissä liikenteenohjaukseen.

9.07.2 Jos ohjaushytti on varustettu yleiseen verkkoon liitetyllä radiopuhelinlaitteistolla, vastaanoton on tapahduttava kovaäänisen avulla perämiehen istuinpaikalta. Kuitenkaan mikrofonia, joka on tarkoitettu aluksesta toiseen pidettävää yhteyttä varten, ei missään tapauksessa saa käyttää puheluihin yleisen verkon kautta.

9.07.3 Kaikissa aluksissa on oltava ääniviestintäjärjestelmä. Tämän on toimittava ainakin seuraavissa paikoissa:

P aluksen keula ja perä tai kytkyeen pää;

P miehistön tilat; ja

P perämiehen hytti.

Vastaanoton on tapahduttava erillisen kovaäänisen avulla ja lähetyksen kiinteän mikrofonin avulla, joka voi olla sama kuin se, jota käytetään yhteydenpidossa aluksesta toiseen, jos tämä ei aiheuta sekaannusta kahden verkon välillä. Vaihdon vastaanotosta lähetykseen on tapahduttava painikkeiden tai vaihtokytkimien avulla.

9.08 Hälytykset

9.08.1 Perämiehen ulottuvilla on oltava hälytysjärjestelmä, jota ohjataan "päälle/pois" -kytkimellä. Kytkimet, jotka automaattisesti palaavat "pois"-asentoon, kun ne vapautetaan, eivät ole sallittuja.

9.08.2 Tämän merkin voimakkuuden on oltava vähintään 75 dB(A) asuintiloissa. Konehuoneessa sen on oltava 5 dB(A):ta korkeampi kuin ympäröivä melutaso kuljetuskoneiston toimiessa täydellä teholla.

9.09 Muut kojeet

Muiden kuin edellä lueteltujen kojeiden määrä on rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi.

9.10 Maininta tarkastustodistuksessa

Jos alus on tässä luvussa vahvistetut vaatimukset, todistukseen on kirjoitettava seuraavaa:

"Hyväksytty yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten."

10 LUKU

ERITYISSÄÄNNÖT ALUKSILLE, JOTKA ON SUUNNITELTU

KYTKETTÄVIKSI TYÖNTÖ-, HINAUS- TAI RINNANKYTKYEISIIN

10.01 Työntöalukset

10.01.1 Työntöaluksilla on oltava keulassa työntölava, laite, jonka leveys on vähintään kaksi kolmasosaa aluksen suurimmasta leveydestä. Lava on suunniteltava siten, että kytkentätoimien alusta alkaen mukana oleva henkilökunta voi helposti ja vaaratta siirtyä aluksesta toiseen kytkinlaitteen kautta.

Lavan on lisäksi oltava sellainen, että työntöalus voi olla pysyvässä asemassa proomuihin nähden, ja etenkin sellainen, että se estää työntöaluksen kääntymisen poikittain proomujen perään nähden.

10.01.2 Työntöalukset on varustettava tarvittavalla kytkinlaitteella; jos kytkemiseen käytetään köysiä, työntöalukset on varustettava vähintään kahdella erikoisvintturilla tai vastaavilla laitteilla.

10.01.3 Pääkoneita on ohjattava ohjaushytistä. Niiden toimintaa on valvottava ohjaushyttiin asennettujen laitteiden avulla.

10.02 Proomut

10.02.1 Proomuihin ei sovelleta 3 lukua eikä 7.02, 7.04 ja 7.05.1 kohtaa. Edellä 5.06 kohtaa ei sovelleta proomuihin, joissa ei ole asuintiloja, konehuonetta tai kattilahuonetta.

10.02.2 Laivaproomujen on lisäksi oltava seuraavien rakennevaatimusten mukaiset:

a) Edellä 2.02.3 kohdassa tarkoitettuja vedenpitäviä poikittaislaipioita ei vaadita, jos keulat pystyvät kestämään ainakin 2,5-kertaisen iskun verrattuna siihen, mitä vaaditaan sisävesialuksen törmäyslaipiolta, kun kyseisellä sisävesialuksella on sama syväys ja se on rakennettu todistuksen myöntävän jäsenvaltion hyväksymän luokituslaitoksen sääntöjen mukaisesti.

b) Edellä 2.02.5 kohdasta poiketen osastojen, joissa on kaksoispohja ja joihin pääsy on vaikeaa, ei tarvitse olla tyhjennettäviä, jollei kyseisen tilan tilavuus ole yli 5 % laivaproomun uppoumasta hyväksytyllä enimmäissyväyksellä.

c) Kansien, sivukansien ja luukkujen kansien pintojen on oltava liukastumattomiksi käsiteltyjä. Tarvittaessa kaltevat pinnat on varustettava kohokuvioinnilla.

d) Sillä linjalla, missä kansi tai sivukannet muodostavat kulman aluksen kylkeen nähden, on oltava vähintään 0,03 m korkeat jäykkääjät ja vähintään 0,90 m korkeat suojakaiteet; suojakaiteet voivat olla irrotettavia.

Keuloihin ei vaadita suojakaiteita.

10.03 Moottorikäyttöiset alukset ja hinaajat, jotka voivat olla työntöaluksina

Jotta moottorikäyttöiset alukset ja hinaajat voivat toimia työntöaluksina,

a) niillä on oltava 10.01.1 kohdassa tarkoitettu työntölava tai

b) ne on varustettava tehokkailla laitteilla, jotka estävät työntöaluksen kääntymisen poikittain työnnettävän aluksen perään nähden.

10.04 Työntökytkyekoestukset

10.04.1 Todistuksen myöntämiseksi työntöalukselle tai työntöhinaajalle tai todistuksen hyväksymiseksi moottorikäyttöiselle alukselle tai hinaajalle maininnalla "työntämiseen soveltuvia" toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, koestetaanko kytkyeet ja mitkä niistä koestetaan, ja viranomaisen on tehtävä koestukset niille kytkyeille, joita se pitää kaikkein epäsuotuisimpina. Todistuksessa on esitettävä, millä ehdoin todistus on työntöalukselle annettu tai hyväksyminen "työntämiseen soveltuvaksi" on pätevä.

10.04.2 Koestusten on osoitettava, että:

a) kytkye on riittävän suuntavakaa;

b) huomattava suunnanmuutos, jota välittömästi seuraa paluu alkuperäiselle suunnalle, voidaan suorittaa nopeasti ja helposti;

c) kytkye on riittävän nopea veden suhteen;

d) peräytyskäyttövoima on riittävä pysäyttämään tarvittaessa kytkyeen myötävirtaan kuljettaessa;

e) kytkinlaitteita on helppo ja turvallista käsitellä, kun kytkyettä kootaan tai puretaan;

Kytkinlaitteiden täytyy täyttää myös seuraavat vaatimukset:

P kytkyeen jäykkyyden on säilyttävä;

P kytkinlaitteilla on varmistettava tasainen jännitys, mieluummin erityisvintturien avulla.

10.04.3 Edellä esitetyissä koestuksissa todistuksen myöntämiseen toimivaltainen viranomainen ei ota huomioon proomuihin asennettujen erityislaitteiden (peräsimet, kuljetuskoneistot jne.) vaikutusta, jolleivät viimeksi mainitut ole aina saman kytkyeen osana. Jos ne ovat, niin hyväksytyt proomut on lueteltava kytkyettä kuljettavan aluksen todistuksessa.

10.05 Hinaavat alukset

Jotta alus voi suorittaa hinauksia, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) hinauslaite täytyy asentaa siten, että se ei käytön aikana huononna miehistön tai lastin turvallisuutta. Aluksen täytyy säilyä riittävän ohjailtavana ja vakaana hinauksen aikana.

b) perämiehen täytyy pystyä käyttämään kuljetuskoneistoa itse, tai hänen täytyy kyetä valvomaan sen käyttöä poistumatta ohjauspaikalta.

c) jos hinaukseen käytetään köysiä, hinauslaitteeseen täytyy kuulua vinssit tai hinauskoukku, jotka voidaan laukaista ohjauspaikalta. Hinauslaite täytyy asentaa potkuritason etupuolelle. Tätä ei kuitenkaan sovelleta erikoishinaajiin.

10.06 Alukset, jotka on suunniteltu kuljettamaan rinnankytkyeitä

Jotta alus voi kuljettaa rinnankytkyeitä,

1. sen on täytettävä 10.05 kohdassa a ja b alakohdan määräykset;

2. se on varustettava laitteilla, joiden määrällä ja sijoituksella varmistetaan, että moottorikäyttöisen aluksen ja kuljetettavien alusten muodostelma säilyy turvallisesti rinnankytkyeenä lastattuna tai lastaamattomana.

11 LUKU

HYGIENIA JA TURVALLISUUS MIEHISTÖTILOISSA JA TYÖTILOISSA

11.01 Yleistä

11.01.1 Aluksilla on oltava välttämättömät asuintilat, jos niissä työajan ulkopuolella vaaditaan henkilöiden jatkuvaa läsnäoloa.

11.01.2 Asuintilat on suunniteltava, mitoitettava ja varustettava siten, että ne tyydyttävät aluksella olevien turvallisuuden, terveyden ja mukavuuden tarpeet. Näiden asuintilojen on täytettävä 11.02 ja 11.12 kohdan määräykset.

11.01.3 Tarkastusviranomaiset voivat sallia poikkeuksia jäljempänä olevista säännöistä, kun aluksella olevien turvallisuus, terveys ja mukavuus on varmistettu yhtäläisellä tavalla toisin keinoin.

11.01.4 Edellä 11.03, 11.08.2, 11.09, 11.10 ja 11.11 kohtaa ei sovelleta asuintiloihin, joita käyttävät ainoastaan sellaiset miehistön jäsenet, jotka eivät ole työsopimuksen alaisia työntekijöitä. Nämä poikkeukset on mainittava todistuksen otsakkeen 21 alla.

11.02 Asuintilojen sijoitus ja varustus

11.02.1 Asuintilat on sijoitettava törmäyslaipion peräpuolelle, ja niiden on sijaittava mahdollisimman suuressa määrin kannen yläpuolella.

Aluksen keulaosassa lattiat eivät saa olla 1,20 m:ä enimmäissyvyyttä alempana.

Poikkeuksia voidaan hyväksyä asuintilojen osalta, joita ei käytetä pysyvästi.

11.02.2 Asuintiloihin on päästävä helposti ja täysin turvallisesti.

Yleissääntönä on, että asuintiloihin ja keittiöihin on päästävä kannelta käytävän kautta.

11.02.3 Asuintilat on sijoitettava ja varustettava siten, että vältetään mahdollisimman paljon ilmansaasteiden tunkeutumista toisista aluksen osastoista (esim. konehuoneesta ja ruumista). Jos käytetään koneellista tuuletusta, sisäänottoaukot on sijoitettava siten, että mainittu vaatimus täyttyy. Keittiöiden tai saniteettitilojen ummehtunut ilma on johdettava aluksesta kaikkein suorinta tietä.

11.02.4 Asuintilat on suojattava liialliselta melulta ja tärinältä. Äänenpaineen enimmäistasot ovat:

P 70 dB(A) oleskelutiloissa;

P 60 dB(A) yöpymistiloissa lukuun ottamatta aluksia, jotka kulkevat ainoastaan päivisin.

11.02.5 Jotta nopea poistuminen olisi mahdollista haaksirikon tai tulipalon sattuessa, asuintilat on varustettava varauloskäynneillä, jotka ovat etäällä toisistaan, ja jos mahdollista paapuurin ja styyrpuurin puolella.

Tätä ei sovelleta:

a) asuintiloihin, joissa on useita uloskäyntejä, ikkunoita tai kattoikkunoita, joiden kautta on mahdollista poistua nopeasti;

b) saniteettitiloihin.

11.02.6 Varauloskäynneissä ja ikkunoissa tai kattoikkunoissa, jotka on suunniteltu käytettäväksi hätäuloskäynteinä, on oltava vähintään 0,36 m2:n vapaa-aukko ja pienimmän mitan on oltava vähintään 0,50 m.

11.03. Asuintilojen mitat

11.03.1 Miehistötilojen korkeuden on oltava vähintään 2 m.

11.03.2 Asuintilojen vapaan lattiatilan on oltava vähintään 2 m2 asujaa kohti. Vapaaseen lattiatilaan sisältyy siirreltävien huonekalujen, kuten tuolien ja pöytien, peittämä alue.

11.03.3 Ilmatilavuuden asujaa kohti on oltava vähintään 3,5 m3 oleskelutiloissa ja vähintään 5 m3 ensimmäistä asujaa varten yöpymistiloissa sekä vähintään 3 m3 toista varten. Ilmatilavuus on se, joka jää, kun vähennykset kaapeista, makuusijoista jne. on tehty.

11.03.4 Jokaisen oleskelu- ja yöpymistilayksikön tilavuuden on oltava vähintään 7 m3.

11.03.5 WC-tiloissa on oltava lattiatilaa vähintään 1 m3 (leveys vähintään 0,75 m ja pituus vähintään 1,1 m).

11.03.6 Yöpymistilat on suunniteltava enintään kahden aikuisen asuttavaksi.

11.04 Asuintilojen putkistot

Asuintilojen putkistojen on oltava 5.05.8 kohdan vaatimusten mukaiset.

11.05 Asuintilojen sisäänkäynnit, ovet ja kajuutan portaat

11.05.1 Asuintilojen sisäänkäynnit on järjestettävä siten ja niiden on oltava mitoiltaan sellaisia, että niitä voidaan käyttää vaaratta ja vaikeuksitta.

Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, kun:

a) sisäänkäyntiaukon edessä on riittävästi tilaa esteettömään kulkuun;

b) sisäänkäynnit ovat riittävän kaukana laitteistoista, jotka voivat olla vaarallisia, kuten vinsseistä, hinaus-, nosto- ja lastauslaitteista;

c) vapaa-aukko on vähintään 0,60 m ja sisäänkäynnin sekä ovenkarmien korkeus on vähintään 1,90 m; viimeksi mainitun mitan saavuttamiseksi voidaan käyttää katoksia;

d) oviaukkojen kynnysten korkeus saa olla enintään 0,40 m, jollei muista turvamääräyksistä muuta johdu;

e) varauloskäyntien kulkuaukot ovat palonkestävillä materiaaleilla eristettyjä ja pinnoitettuja.

11.05.2 Ovien ja saranoitujen luukkujen vahingossa tapahtuva aukeaminen tai sulkeutuminen on estettävä.

11.05.3 Ovet on varustettava sulkemisvälineillä, jotka toimivat molemmilta puolilta.

11.05.4 Jos kannen tasolta ei ole sisäänkäyntiä asuintiloihin, ja tasojen ero on 0,30 m tai enemmän, käynti asuintiloihin on järjestettävä portaiden avulla.

11.05.5 Portaiden on oltava kiinteät. Niiden on oltava turvallisen helppokulkuiset, ja ne katsotaan sellaisiksi, kun:

a) niiden leveys on vähintään 0,50 m;

b) askelman syvyys on vähintään 0,15 m;

c) askelmat ovat luistamattomat;

d) portaat on varustettu ainakin yhdellä käsikaiteella, jos niissä on enemmän kuin neljä askelmaa;

11.06 Asuintilojen lattiat, seinät ja katot

11.06.1 Lattian, seinien ja kattojen on oltava siten tehtyjä, että ne on helppo puhdistaa. Lattiapinnoitteiden on oltava luistamattomat. Pinnoitteet eivät saa olla terveydelle vahingollisia.

11.06.2 Miehistön asuintilat, käytävät mukaan luettuina, on kylmä- ja lämpöeristettävä ulkopuolelta tai läheisistä tai viereisistä osastoista.

11.07 Asuintilojen lämmitys ja ilmanvaihto

11.07.1 Asuintilat on varustettava lämmitysjärjestelmällä, jolla voidaan ylläpitää tyydyttävä lämpötila sää- ja ilmasto-oloissa, joihin alus joutuu.

11.07.2 Asuintilojen on oltava riittävästi tuuletettuja, vaikka sisäänkäynti olisi suljettuna.

Ilmanvaihtoa on voitava säätää riittävän ilmanvaihdon varmistamiseksi kaikissa sääoloissa.

11.08 Asuintilojen luonnonvalaistus ja valaistus

11.08.1 Asuintilojen on oltava riittävästi valaistuja. Oleskelu- ja yöpymistiloissa sekä keittiöissä on oltava luonnonvalaistus, ja niiden on auettava, jos mahdollista, aluksen ulkosivulle.

11.08.2 Asuintiloihin on asennettava riittävä sähkövalaistus.

11.08.3 Kaikkien nestemäistä polttoainetta käyttävien valaisinlaitteiden on oltava metallisia, ja niiden on toimittava ainoastaan polttoaineilla, joiden leimahduspiste on yli 55 oC tai parafiinilla. Ne on asennettava siten, että ne eivät aiheuta palovaaraa.

11.09 Asuintilojen kalustus

11.09.1 Jokaiselle miehistön jäsenelle on oltava oma makuusija. Makuusijojen on vastattava ihmiskehon luonnollisia mittoja.

11.09.2 Makuusijoja ei saa sijoittaa vierekkäin siten, että asuja joutuu kiipeämään toisen makuusijan yli päästäkseen viereiselle makuusijalle.

11.09.3 Makuusijojen on oltava vähintään 0,30 m lattian yläpuolella. Jos makuusija on sijoitettu toisen yläpuolelle, ylävuode on sijoitettava suurin piirtein alavuoteen pohjan ja kattopalkkien alareunan puoleen väliin. Kunkin makuusijan yläpuolisen tilan on oltava vähintään 0,60 m.

11.09.4 Makuusijojen sekä niiden rungon on oltava kovasta ja sileästä materiaalista. Jos makuusija on sijoitettu toisen yläpuolelle, ylävuoteen alapuolen on oltava pölyä läpäisemättömästä materiaalista.

11.09.5 Jokaiselle miehistön jäsenelle on oltava sopivat lukolliset vaatekaapit. Kaappien vapaan korkeuden on oltava vähintään 1,70 m ja pinta-alan 0,25 m2.

11.09.6 Huonolla ilmalla tehtävässä työssä ja likaisessa työssä käytettyjen vaatteiden säilyttämiseen on oltava hyvin tuuletetut tilat, mutta ne eivät saa olla asuintiloissa, päivähuoneissa tai messeissä.

11.10 Keittiöt, messit ja varastot

11.10.1 Asuintiloissa on oltava yleensä vähintään yksi osasto, joka on erotettu yöpymistiloista ja jota käytetään keittiönä taikka päivähuoneen tai keittiön yhdistelmänä (päivähuone-keittiö).

11.10.2 Keittiöt sekä päivähuone-keittiöt on varustettava:

a) ruoanlaittoon tarvittavilla laitteilla;

b) sopivalla viemäröidyllä altaalla;

c) laitteilla juomaveden saantia varten;

d) riittävän kokoisella jääkaapilla miehistön jäsenmäärään nähden;

e) tarpeellisilla kaapeilla ja hyllyillä.

11.10.3 Messien sekä päivähuone-keittiöiden on oltava riittävän isoja niitä tavallisesti samanaikaisesti käyttävälle miehistömäärälle. Istuinten on oltava vähintään 0,60 m leveitä.

11.10.4 Messit sekä päivähuone-keittiöt on varustettava riittävällä määrällä pöytiä ja selkänojallisia tuoleja.

11.10.5 Aluksissa, joissa on vakinainen miehistö, on oltava elintarvikkeille jääkaapit ja varastotilat. Tämä tila on pidettävä kuivana ja hyvin tuuletettuna. Se on voitava pitää moitteettoman hygieenisenä. Jääkaapit ja kylmävarastotilat on voitava aukaista sisäpuolelta, vaikka ne olisi suljettu ulkopuolelta.

11.11 Saniteettitilat

11.11.1 Aluksessa, jossa on asuintilat, on oltava vähintään seuraavat saniteettilaitteet:

a) yksi kuumaan ja kylmään juomaveteen liitetty pesuallas hyttiosastoa kohti tai neljää miehistön jäsentä kohti. Pesualtaiden on oltava sopivan kokoisia, ja niiden on oltava valmistettuja sileästä materiaalista, joka ei säröile tai syövy;

b) yksi kuumaan ja kylmään juomaveteen liitetty kylpyamme tai suihku hyttiosastoa kohti tai kuutta miehistön jäsentä kohti;

c) yksi WC hyttiosastoa kohti tai kuutta miehistön jäsentä kohti.

11.11.2 Saniteettilaitteiden on oltava asuintilojen välittömässä läheisyydessä. WC-tiloista ei saa olla suoraa käyntiä keittiöihin, messeihin tai päivähuone-keittiöihin.

11.11.3 Jos tiloissa on saniteettilaitteita, tilojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) lattioiden ja seinien on oltava lujista ja vedenkestävistä materiaaleista;

b) lattioiden ja seinien välisten saumojen on oltava vedenpitäviä.

11.11.4 WC-tilojen tuuletus on ohjattava ulkoilmaan.

11.11.5 WC:ssä on oltava huuhtelujärjestelmät. WC-istuimien on oltava helposti puhdistettavia.

11.12 Juomavesilaitteet

11.12.1 a) Alukset, joissa on asuintilat, on varustettava yhdellä tai useammalla juomavesisäiliöllä tai juomaveden puhdistuslaitteella;

b) niiden on oltava riittävän kokoisia aluksella olevaan henkilömäärään nähden, vähintään 150 litraa henkilöä kohti.

11.12.2 Juomavesitankit on suunniteltava ja asennettava siten, ettei ole vaaraa, että vesi pilaantuisi tai sen maku tai haju huononisi etenkään nestemäisen polttoaineen tai voiteluöljyn vaikutuksesta.

Juomavesisäiliöt on suojattava mahdollisimman hyvin juomaveden liiallista lämpenemistä vastaan.

11.12.3 Juomavesisäiliöt on varustettava vedenkorkeuden osoittimella.

11.12.4 Juomavesisäiliöillä ei saa olla yhteisiä seiniä muuhun käyttöön tarkoitettujen säiliöiden kanssa.

11.12.5 Juomavesisäiliöissä on oltava aukko tai miesluukku, jotta ne voidaan puhdistaa sisäpuolelta.

11.12.6 Juomavettä varten olevien painevesisäiliöiden on toimittava ainoastaan luonnonseoksisella paineilmalla. Jos paineilma saadaan paineastioista, joita käytetään aluksen toimintaan tai muihin tarkoituksiin taikka joka tuotetaan kompressorien avulla, on asennettava ilmasuodatin tai öljynerotin suoraan painevesisäiliön etupuolelle, jollei vettä ja ilmaa eroteta kalvoilla.

11.12.7 Juomavesiputket eivät saa kulkea muita nesteitä sisältävien säiliöiden kautta. Nesteitä tai kaasuja kuljettavat putket eivät saa kulkea juomavesisäiliöiden kautta.

Liitännät juomavedensyöttöjärjestelmän ja muiden putkistojärjestelmien välillä ovat kiellettyjä.

Juomavedelle tarkoitettujen putkien on oltava lujia, niissä on oltava sileä pinta, ja ne on varustettava laiturivesipostiliitännöillä.

11.12.8 Juomavesitankkien täyttöaukot ja liitäntäputket on merkittävä varoittamaan käyttäjää ottamasta niihin muita nesteitä.

11.13 Turvalaitteet

11.13.1 Alukset on varustettava siten, että miehistö voi liikkua ja työskennellä helposti. Tarvittaessa liikkuvat osat ja kannessa olevat aukot on suojattava turvalaitteilla ja on asennettava suojalevyjä, suojakaiteita ja kaidepuita. Vintturit ja hinauskoukut on suunniteltava siten, että työturvallisuus taataan.

Kaikki aluksella työssä tarvittavat laitteet on suunniteltava, sijoitettava ja suojattava siten, että aluksella suoritettavat toiminnot, huolto ja korjaukset tehdään turvallisesti ja helposti.

11.13.2 Vintturien ja pollarien lähellä olevat kansien sekä sivukansien, konehuoneen lattioiden, porrastasanteiden, portaiden ja sivukansien pollarien yläosien on oltava liukastumista ehkäisevästi pinnoitettuja.

11.13.3 Sivukansien pollarien yläosat ja esteet tiloissa, joissa miehistö liikkuu (mm. portaiden askelmat) on merkittävä kirkasvärisellä maalilla.

11.13.4 Pinottujen luukunkansien kiinnittämiseen on oltava tarkoituksenmukaiset laitteet.

11.14 Pääsy työtiloihin

11.14.1 Työtiloihin on päästävä helposti ja turvallisesti.

11.14.2 Portaat, tikkaat, tikaspuolat ja vastaavat on asennettava, kun sisäänkäyntien, uloskäyntien ja käytävien tasojen ero on yli 0,50 m. Portaat on oltava, jos pysyvästi miehitetyn työtilan tasoero on enemmän kuin 1 m verrattuna tasoihin, joista on päästävä sinne.

11.14.3 Varauloskäynnit on merkittävä selvästi sellaisiksi.

11.14.4 Sisäänkäyntien sekä varauloskäyntien määrän, rakenteen ja mittojen on oltava osastojen tarkoituksen ja koon mukaiset.

11.15 Työtilojen mitat

11.15.1 Työtilojen on oltava mitoiltaan sellaiset, että kullakin siellä työskentelevällä miehistön jäsenellä on riittävä tila liikkua.

11.15.2 Pysyvästi miehitettyjen työtilojen on oltava mitoiltaan riittäviä varmistamaan, että:

a) ilman nettomäärä on vähintään 7 m3, poikkeuksena alle 40 m:n pituisten alusten ohjaushytit;

b) kussakin työtilassa on vapaa lattiapinta-ala ja vapaa kulkukorkeus, jotka suovat riittävän liikkumisvapauden työskentelyä ja tarkastusta varten sekä tavanomaisia huolto- ja korjaustöitä varten.

11.15.3 Sivukansien vapaan leveyden on oltava vähintään 0,60 m; tätä leveyttä voidaan vähentää kiinnityspollareiden kohdalla.

11.16. Suojaus putoamista vastaan

11.16.1 Työtilat on varustettava liukastumisen ja putoamisen estämiseksi, jos ne ovat lähellä vettä tai paikoissa, joissa tasoerot saattavat olla yli 1 m.

11.16.2 Miehitetyissä aluksissa laidan yli liukastumista ja putoamista estävä suojaus on toteutettava suojakaiteilla, joissa on yläkaide, välikaide polven korkeudella ja laitalista. Yläkaide on riittävä miehittämättömillä aluksilla.

11.17 Työtilojen sisäänkäynnit, ovet ja portaat

11.17.1 Henkilöiden liikkumiseen ja lastin siirtämiseen tarkoitettujen läpikulkujen, sisäänkäyntien ja käytävien on oltava sellaiset, että niissä voi kulkea ilman onnettomuusvaaraa. Vähimmäisvaatimukset katsotaan täytetyiksi, kun:

a) sisäänkäyntiaukon edessä on riittävästi tilaa esteettömään kulkuun;

b) aukot ovat riittävän kaukana laitteistoista, jotka saattavat aiheuttaa vaaran;

c) kulkutilojen vapaa leveys on työtilan tarkoituksen mukainen ja vähintään 0,60 m, paitsi leveydeltään alle 8 m:n aluksissa, joissa kulkutilan leveys voidaan vähentää 0,50 m:iin;

d) vapaan kulkukorkeuden on oltava vähintään 1,90 m ovenkarmit mukaan luettuina.

11.17.2 Ovet on suunniteltava ja sijoitettava siten, että niitä avaaville ja sulkeville henkilöille ei aiheudu vaaraa. Ovet on suojattava vahingossa tapahtuvalta sulkeutumiselta ja avautumiselta, ja ne on voitava avata tai sulkea molemmin puolin.

11.17.3 Tasolta toiselle johtavien kulkuteiden, etenkin portaiden, tikkaiden ja tikaspuolien on oltava sellaiset, että niitä voidaan käyttää vaaratta. Vähimmäisvaatimukset on täytetty, kun:

a) portaat ja tikkaat ovat pysyvästi kiinnitettyjä tai suojattu luistamista ja kaatumista vastaan;

b) portaiden leveys on vähintään 0,50 m, kaiteiden välinen leveys on vähintään 0,60 m sekä tikkaiden ja tikaspuolien leveys on vähintään 0,30 m;

c) askelman syvyys on vähintään 0,15 m;

d) askelmat ja tikaspuolet ovat turvalliset kulkea ja sellaiset, että syrjään liukastumisen vaaraa ei ole; tikaspuolien on oltava yläpuolelta näkyvissä;

e) portaat on varustettu käsikaiteilla, jos niissä on enemmän kuin neljä askelmaa;

f) pystysuorat portaat on varustettu uloskäyntien yläpuolella sijaitsevilla kädensijoilla;

g) siirrettävät tikkaat (ruumatikkaat) on suojattu kaatumista ja liukastumista vastaan ja ne ovat riittävän pitkät niin, että ne ylettyvät 1 m:n verran luukun reunan yläpuolelle, kun ne on kallistettu 60o:n kulmaan vaakatasosta. Tikkaiden on oltava vähintään 0,40 m leveät ja 0,50 m alapäästä;

h) tikaspuolat on siten kiinnitetty, että ne eivät voi kääntyä tai irtaantua ja tikaspuolien enimmäisetäisyys on 0,30 m.

11.17.4 Varauloskäyntien sekä varauloskäynteinä käytettäväksi suunniteltujen ikkunoiden ja kattoikkunoiden vapaa-aukon on oltava vähintään 0,36 m2, ja pienimmän mitan on oltava vähintään 0,50 m.

11.18 Lattiat ja kansipinnat, ruuman pohjan päällysteet, seinät, katot, ikkunat ja kattoikkunat

11.18.1 Lattioiden ja sisätyötiloissa olevien ruuman pohjan päällysteiden, ulkotyötiloissa olevien kansipintojen ja pintojen siellä, missä henkilökunta liikkuu, on oltava vahvatekoisia ja suunniteltuja liukastumisen ja putoamisen estäviksi.

11.18.2 Kansissa ja lattioissa olevat aukot on avoiminakin suojattava siten, että estetään ihmisten putoaminen.

11.18.3 Lattiat, kansipinnat, ruuman pohjan päällysteet, seinät ja katot on suunniteltava siten, että ne voidaan puhdistaa.

11.18.4 Ikkunat ja kattoikkunat on sijoitettava ja asennettava siten, että niitä voidaan käsitellä ja puhdistaa vaaratta.

11.19 Työtilojen ilmanvaihto ja lämmitys

11.19.1 Suljetut tilat, joissa työskennellään, lukuun ottamatta varastohuoneita, on voitava tuulettaa. Tuuletuslaitteet eivät saa aiheuttaa vetoa, ja niillä on varmistettava säännöllinen ilmanvaihto työtiloissa oleville.

Jos luonnollisella tuuletuksella aikaansaatu ilmanvaihto on riittämätön, on oltava koneellinen ilmanvaihto. Kierron määrää voidaan pitää riittävänä, jos se on vähintään viisi kertaa tunnissa.

11.19.2 Polttolaitteet tai huohotinputket eivät saa huonontaa työtilojen ilman laatua.

11.19.3 Aluksen sisällä sijaitseviin jatkuvasti käytössä oleviin työtiloihin on asennettava lämmityslaitteisto, jolla voidaan pitää yllä riittävä lämpötila.

11.20 Työtilojen luonnollinen valaistus ja valaistus

11.20.1 Mahdollisuuksien mukaan työtiloihin on saatava riittävästi luonnonvaloa, vaikka ovet ovat suljettuina. Jatkuvasti miehitettyjen työtilojen ikkunoiden on avauduttava aluksen ulkosivulle, jos se toiminta- ja suunnitteluvaatimusten mukaan on mahdollista.

11.20.2 Valaistus on järjestettävä siten, että häikäisy ei haittaa.

11.20.3 Työtilojen valaisinkytkimet on asennettava helposti päästäviin paikkoihin ovien lähelle.

11.21 Melu- ja tärinäsuojaus

11.21.1 Pysyvät työtilat ja niissä olevat laitteet on suunniteltava ja äänieristettävä siten, että käyttäjät on suojattu melua ja tärinää vastaan.

Ympäristön melutasot pysyvästi miehitetyissä työtiloissa eivät saa ylittää 90 dB(A) pään tasolla, ja kaikki sisäänkäynnit on varustettava selväsanaisella varoituksella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2.06.7 ja 3.15 kohdan määräysten soveltamista.

11.21.2 Jos tämä taso ylitetään, on oltava riittävä määrä henkilökohtaisia kuulosuojaimia.

11.21.3 Työtilat on sijoitettava, varustettava ja suunniteltava siten, että miehistön jäsenet eivät altistu haitalliselle tärinälle.

12 LUKU

4 VYÖHYKKEEN SÄÄNTÖIHIN LIITTYVÄT TEKNISET LISÄVAATIMUKSET, JOITA

SOVELLETAAN 3 VYÖHYKKEELLÄ KULKEVIIN ALUKSIIN

(4.02 ja 4.03 kohdan vaatimuksia ei sovelleta 3 vyöhykkeen vesiväyliin)

12.01 Laivanrakennusta koskevat vaatimukset

Alukset, työntö- ja rinnankytkyeet, joiden enimmäispituus on yli 86 m.

12.01.1 Konealus, jonka enimmäispituus on yli 86 m, on rakennettava ja varustettava siten, että se voidaan pysäyttää myötävirrassa kohtuullisen nopeasti siten, että suunta säilyy ja alusta voidaan ohjailla riittävän hyvin pysähdyksen aikana ja sen jälkeen. Tätä vaatimusta sovelletaan myös työntö- ja rinnankytkyeisiin, joiden pituus on yli 86 m.

Tätä tarkoitusta varten pysäytyskokeiden avulla osoitetaan, onko koneteho taaksepäin kuljettaessa riittävä. Pysäytyskoe ei ole välttämätön, jos jollakin toisella tavalla voidaan osoittaa, että tämä vaatimus on täytetty.

Aluksen tai kytkyeen sallittu enimmäisuppouma kuljettaessa alavirtaan määritellään pysäytyskokeen tai muiden selvitysten perusteella; tarkastustodistukseen tehdään vastaava maininta.

12.01.2 Aluksen, työntökytkyeen tai rinnankytkyeen on saavutettava riittävä vähimmäisnopeus.

12.02 Varalaita, turvallisuusväli ja syväysasteikot

12.02.1 Määritelmät

Tässä luvussa:

a) "pituudella L" tarkoitetaan laivanrungon enimmäispituutta peräsin ja raine mukaan luettuina;

b) "leveydellä B" tarkoitetaan enimmäisleveyttä mitattuna kylkilaudoituksesta tai -levyistä, siipirattaita lukuun ottamatta;

c) "keskilaivalla" tarkoitetaan pituuden L puoliväliä;

d) "suljetulla kansirakenteella" tarkoitetaan rakennetta, joka on tehty kannen yläpuolelle kiinteistä vesitiiviistä seinistä ja liitetty siihen pysyvällä ja vedenpitävällä tavalla;

P "kansirakenteen leveys" on sen keskimääräinen leveys ja

P "kansirakenteen korkeus" on sen keskimääräinen pystysuora korkeus mitattuna aluksen laidassa kansirakenteen yläkannen ja varalaitakannen väliltä; jos seinissä on aukkoja, kuten ovia ja ikkunoita, kansirakenteiden korkeus mitataan vain aukkojen alimpaan kohtaan saakka.

e) rakenneosat ja laitteet katsotaan "vedenpitäviksi", jos ne on varustettu siten, että veden tunkeutuminen alukseen estyy, joko

P kun ne kestävät 1 m:n vesipatsaan paineen minuutin ajan tai

P kun niihin kohdistuu paineeltaan vähintään 1 baarin suuruisen vesisuihku, joka suunnataan 10 minuutin ajan joka puolelle ja koko pinnalle;

f) rakenneosat ja laitteet katsotaan "roiskevedenpitäviksi ja säänkestäviksi", jos ne on varustettu siten, että tavallisissa oloissa vain erittäin pienen vesimäärän tunkeutuminen niihin on mahdollista.

12.02.2 Turvallisuusväli

1. Turvallisuusvälin on oltava vähintään 30 cm.

2. Turvallisuusväliä on korotettava 20 cm:llä aluksissa, joissa aukkoja ei voida sulkea roiskevedenpitävillä ja säänkestävillä laitteilla, ja aluksissa, jotka kulkevat avoimin aukoin.

Jos aluksen ruumat ovat avoimia, korotus koskee vain avoimien ruumien luukunkehyksiä ja vain, kunnes määrätty 50 cm:n etäisyys on saavutettu suurimman syväystason ja luukunkehysten ylimmän reunan välillä.

12.02.3 Varalaita

1. Alusten varalaidan on oltava 150 mm, kun niissä on jatkuva kansi mutta ei ketkaa ja kansirakenteita.

Tämä on myös perusvaralaita aluksille, joissa on ketkaa ja kansirakenteet.

2. Varalaita aluksille, joissa on ketkaa ja kansirakenteet, lasketaan seuraavan kaavan avulla:

â1 7 Se1 + â2 7 Se2

F = F0(l P á) P 15

Varalaita F ei saa missään tapauksessa olla pienempi kuin nolla.

Kaavassa:

P Fo on varalaidan perusmitta, joka on esitetty 12.02.3 kohdassa (mm);

P á on korjauskerroin, jossa otetaan huomioon kaikki kyseiset kansirakenteet;

P á saadaan seuraavan kaavan avulla:

Ó le

á = L

jossa:

P le on kansirakenteen tehollinen pituus (m), ja

P L on aluksen 12.02.1 kohdassa määritelty pituus (m),

P Se1 ja Se2 ovat vastaavasti keulan ja perän tehollinen ketka (mm),

P â1 ja â2 ovat vastaavasti korjauskertoimia keulan ja perän ketkan vaikutusta varten, joka aiheutuu kansirakenteiden sijainnista aivan aluksen keulassa tai perässä,

P â1 lasketaan seuraavan kaavan avulla:

3le1

â1 = 1 P L

P â2 lasketaan seuraavan kaavan avulla:

3le2

â2 = 1 P L

Näissä kaavoissa:

P le1 on keulan kansirakenteiden tehollinen pituus (m), ja

P le2 on perän kansirakenteiden tehollinen pituus (m).

Tehollinen pituus otetaan kuitenkin huomioon vain, jos se sijaitsee keulan tai perän neljänneksellä aluksen pituudesta L.

3. Tehollinen ketka lasketaan seuraavan kaavan avulla:

Se = pS

jossa:

P S on todellinen ketka keulassa tai perässä (mm)

P keulan S ei saa ylittää 1 000 mm:ä,

P perän S ei saa ylittää 500 mm:ä, ja

X

P p on alla olevasta taulukosta saatu kerroin riviltä, jossa on suhde :

L

>TAULUKON PAIKKA>

Suhteen X

L

väliarvoja varten p saadaan lineaarisella väliarvolaskulla.

X on x-akseli mitattuna keulasta tai perästä, pisteeseen jossa ketka on 0,25 S (ks. jäljempänä oleva kaavio).

Jos â2 Se2 on suurempi kuin â1 Se1:n arvo, â1 Se1:n arvoa käytetään â2 Se2:n arvona.

4. Kansirakenteen tehollinen pituus lasketaan kaavan avulla:

le = l (2,5 b

B

P 1,5) h

0,6 × 0,6

jossa:

P l on kyseisen kansirakenteen todellinen pituus (m),

P b on kyseisen kansirakenteen leveys (m),

P B on aluksen 12.02.1 kohdassa määritelty leveys (m),

(le1:tä ja le2:ta varten tulisi kuitenkin käyttää aluksen leveyttä kyseisen kansirakenteen keskikohdasta),

P h on kyseisen kansirakenteen korkeus (m)

(kansiluukkujen osalta h saadaan kuitenkin vähentämällä luukun kehysten korkeudesta puolet 12.02.2 kohdassa esitetystä turvallisuusvälistä).

Arvoa, joka on suurempi kuin 0,6 × 0,6 m (ts. 0,36 m), ei saa missään tapauksessa määrätä h:ksi.

Jos b

B

on pienempi kuin 0,6, on oletettava, että suluissa olevan lausekkeen arvo on nolla (ts. tulisi olettaa, että kansirakenteen tehollinen pituus le on nolla).

12.02.4 Varalaidan vähimmäismitta

Kun otetaan huomioon 12.02.3 kohdassa tarkoitetut vähennykset, varalaidan vähimmäismitan on oltava vähintään 50 mm.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin määrätä varalaidan pienemmäksi, jos taataan, että miehistö voi työnsä suorittamiseksi liikkua vaaratta aluksen koko pituudella.

12.02.5 Syväysmerkit

Jos alukset kulkevat eri sisävesivyöhykkeillä (vyöhykkeet 1, 2, 3 ja 4), on oltava pystysuora viiva ja lisäksi yksi tai useampi syväysviiva, jotka ovat 150 mm pitkiä, ylin syväysviiva keulaan päin ja muiden vyöhykkeiden viivat perään päin.

Pystysuoran viivan ja vaakasuoran viivan on oltava 30 mm paksuja. Rynnästä kohti kulkevan syväysmerkin vierellä on oltava 60 × 40 mm:n suuruinen numero, joka ilmoittaa kyseisen vyöhykkeen (ks. kuvat 1 ja 2).

12.03 Varusteet

Pelastusrenkaat, pallokellukkeet ja pelastusliivit.

Pituudeltaan alle 40 m:n konealuksella on oltava ainakin kolme pelastusrengasta tai kaksi pelastusrengasta ja kaksi pallokelluketta.

Kuva 1

Mallimerkki

Syväysmerkki

Varalaitakansi

Enimmäissyväystaso

Mitta-asteikko

Kuva 2

12.04 Erityisvaatimukset aluksille, jotka on suunniteltu osiksi työntö-, hinaus- tai rinnankytkyettä

12.04.1 Työntöalukset on varustettava koneellisilla ankkurivinttureilla.

12.04.2 Hinaukseen pystyvät alukset

Jotta alukset voisivat hinata, niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) Alusten pituus ei saa olla yli 86 m; paikallinen toimivaltainen viranomainen voi poikkeuksellisesti sallia yli 86 m pitkien alusten hinaavan alavirtaan, kun tietyt kyseisen viranomaisen asettamat edellytykset on täytetty. Samaa sovelletaan työntöaluksiin, jotka on tarkoitettu työntämään 86 × 12 m:n kokoisia ja sitä suurempia kytkyeitä.

b) Jos on vaara, että hinausköydet takertuvat aluksen perään, on oltava hinauskiskot.

13 LUKU

KÄYTÖSSÄ OLEVIA ALUKSIA KOSKEVAT POIKKEUKSET

13.01 Jo käytössä olevat alukset tai alukset, joiden köli on laskettu ennen 1 päivää tammikuuta 1985, mutta joiden rakenne ja varustus ei täysin vastaa tämän direktiivin säännöksiä, on saatettava näiden säännösten mukaisiksi yhden vuoden kuluessa tämän direktiivin 8 artiklassa 2 kohdassa tarkoitetusta ensimmäisestä teknisestä tarkastuksesta, lukuun ottamatta jäljempänä olevassa taulukossa 1 esitettyjä vaatimuksia, joihin sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

a) Taulukon ensimmäisessä sarakkeessa esitetyt vaatimukset on pantava täytäntöön viiden vuoden kuluessa tämän direktiivin 8 artiklassa tarkoitetusta ensimmäisestä tarkastuksesta.

b) Toisen sarakkeen vaatimuksia ei sovelleta jo käytössä oleviin aluksiin, joissa aluksen ja miehistön turvallisuus on varmistettu muulla tarkoituksenmukaisella tavalla.

c) Edellä 13.01 kohdan a alakohdassa ja 13.01 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksia ei sovelleta osiin, jotka on muutettu tai vaihdettu.

d) Jos 13.01 kohdan, 13.01 kohdan a alakohdan (siirtymäkauden jälkeen) ja 13.01 kohdan c alakohdan vaatimusten täytäntöönpanoa ei voida toteuttaa tai se aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia, niin todistuksen antamisesta vastaava viranomainen voi myöntää poikkeuksia.

e) Kaikkien 13.01 kohdan a alakohdan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten yksityiskohdat on merkittävä todistukseen ensimmäisessä tämän direktiivin voimaantulon jälkeisessä tarkastuksessa; 13.01 kohtaan c alakohdan mukaiset poikkeukset on merkittävä niitä myönnettäessä.

13.02 Alukset, jotka on jo hyväksytty yhden henkilön suorittamaan tutkaohjaukseen, on viiden vuoden määräajassa saatettava 9 luvun määräysten mukaisiksi. Alukset, jotka hakevat sellaista hyväksymistä ensimmäistä kertaa, on saatettava 9 luvun mukaisiksi ennen, kuin ne voivat saada hyväksymisen.

13.03 Alukset, joissa on 1 päivänä tammikuuta 1985 pysyvästi asennettuna CO2:a sammutusaineena käyttäviä palonsammutuslaitteita, voivat käyttää sellaisia laitteita, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset:

CO2 on hyväksytty sammutusaineeksi pysyvästi asennetuissa laitteissa seuraavilla edellytyksillä:

a) CO2-laitteita saa käyttää vain konehuoneissa, kattilahuoneissa ja pumppuhuoneissa.

b) Kaikki pysyvästi asennetut CO2-laitteet on varustettava hälytyksellä, jonka hälytysääni on selvästi kuultavissa kaikissa tiloissa, joissa CO2:a on suunniteltu käytettäväksi, jopa kaikkein korkeimman käytönaikaisen melutason yläpuolella. Hälytysäänen on oltava selvästi erotettavissa muista aluksen varoitusäänimerkeistä.

CO2-hälytysäänen on oltava selvästi kuultavissa viereisissä tiloissa P suljettujen kulkuluukkujen läpi ja korkeimman mahdollisen käytönaikaisen melutason yli P jos nämä tilat evakuoidaan sellaisen tilan kautta, jossa CO2:a on suunniteltu käytettäväksi.

Kaikkien niiden tilojen sisään- ja uloskäynnin kohdalla, joissa voidaan käyttää CO2:a, on oltava sopivassa paikassa seuraava ilmoitus punaisin kirjaimin valkoisella pohjalla hollannin, ranskan ja saksan kielellä sekä sen jäsenvaltion kielellä/kielillä, jossa alus kulkee:

"Poistu tästä tilasta välittömästi, kun kuulet CO2-hälytysäänen (äänimerkin kuvaus) P tukehtumisvaara."

c) Kaikkien CO2-toimisten sammutusjärjestelmän laitteiden läheisyydessä on esitettävä helposti luettavat ja pysyvällä tavalla merkityt ohjeet hollannin, ranskan ja saksan kielellä sekä sen jäsenvaltion kielellä/kielillä, jossa alus kulkee.

CO2:n todennäköiselle käyttöalueelle ulottuvat putket on varustettava sulkulaitteilla.

Edellä b alakohdassa vaaditun varoituslaitteen on toimittava automaattisesti ennen, kuin sammutusjärjestelmä käynnistyy.

d) CO2-säiliöt on asennettava kaasunpitävään, muista tiloista erotettuun tilaan.

Tähän tilaan on päästävä suoraan vain ulkokautta, ja siinä on oltava riittävä ja itsenäinen tuuletusjärjestelmä, joka on täysin erillinen aluksen muista tuuletusjärjestelmistä.

Lämpötila tässä tilassa ei saa olla yli 60 oC.

Kaikissa paineenalaisissa säiliöissä on oltava merkintä "CO2" valkoisin kirjaimin punaisella pohjalla. Kirjainten korkeuden on oltava vähintään 6 cm.

e) Paineenalaisten CO2-säiliöiden, liittimien ja putkiston on oltava todistuksen antaneessa jäsenvaltiossa voimassa olevien määräysten mukaiset. Niissä on oltava virallinen leima, jolla osoitetaan, että ne on hyväksytty säätökoestuksissa.

f) Edellä b alakohdassa tarkoitettu hälytys on tarkastettava vähintään joka 12 kuukausi.

f) Palonsammutusjärjestelmät on tarkastettava vähintään kerran kahdessa vuodessa. Tarkastukseen on kuuluttava vähintään:

P koko järjestelmän ulkoinen tarkastus;

P putkiston ja ulostulosuuttimien toiminnan kokeilu;

P laukaisulaitteiston toiminnan kokeilu;

P CO2:n määrän tarkastus kussakin syöttösäiliössä.

g) Tarkastajien allekirjoittamat tarkastustodistukset on säilytettävä aluksessa. Näissä todistuksissa on oltava maininta vähintään edellä mainituista tarkastuksista, niiden tuloksista ja tarkastuspäivästä.

h) Jos alus on varustettu yhdellä tai useammalla CO2-sammutusjärjestelmällä, jotka on tarkastettu, alukselle annetussa todistuksessa otsakkeen 18 alla on oltava seuraava maininta:

"asennettuna .... (määrä) CO2-sammutusjärjestelmää. Vaadittavat todistukset on säilytettävä aluksella."

13.04 Edellä 11 luvun määräyksiä sovelletaan vain tämän direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin aluksiin. Turvallisuuden vuoksi kuitenkin 11.01.1, 11.01.3, 11.01.4 kohdan määräyksiä ja asetetuissa määräajoissa tämän luvun taulukon 2 määräyksiä sovelletaan myös 13.01 kohdassa tarkoitettuihin aluksiin.

13.05 Olemassa olevissa aluksissa, joissa sivukansien leveys on alle 0,50 m, ulkosivua pitkin kulkeva kiristetty suojaköysi tai kansiluukun kehyksiä pitkin kulkeva käsijohde voivat korvata suojakaiteen.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

14 LUKU

MENETTELY

14.01 Tarkastuspyyntö

Todistuksen antavien viranomaisten on vahvistettava menettely, jota on noudatettava tarkastuspyyntöä esitettäessä, sekä tarkastuspaikka ja -aika. Tämän menettelyn on oltava sellainen, että tarkastus voi tapahtua kohtuullisen ajan kuluessa tarkastuspyynnön esittämisestä.

14.02 Aluksen esittäminen tarkastukseen

14.02.1 Omistajan tai tämän edustajan on esitettävä alus tarkastusta varten lastaamattomana, puhdistettuna ja varustettuna; hänen on avustettava tarvittavassa määrin, esimerkiksi toimittamalla tarkoituksenmukainen vene, antamalla henkilökuntaa käyttöön ja helpottamalla sellaisten laivanrungon tai laitteiden osien tutkimista, jotka eivät ole suoraan käsillä tai näkyvillä.

14.02.2 Jos on erityisiä perusteita, viranomainen voi myös vaatia seuraavaa:

a) aluksen tarkastamista vedestä nostettuna;

b) toimintakokeita;

c) laivanrungon kestävyyden osoittamista laskelmilla;

d) vakavuuden osoittamista laskelmilla, tarpeen mukaan kallistuskokeella.

14.03 Kustannukset

Kun aluksen omistaja tai tämän edustaja on vastuussa tarkastuksesta syntyvistä kustannuksista ja todistuksen antamisesta kunkin jäsenvaltion vahvistaman yksityiskohtaisen tariffin mukaisesti, rekisteröintimaahan, omistajan kansalaisuuteen tai kotipaikkaan perustuvaa syrjintää ei saa olla.

14.04 Tiedotus

Henkilöt, jotka voivat osoittaa, että heillä on perusteltu etu saada alusta koskevan todistuksen sisältö tietoonsa, voivat saada sen tietoonsa todistuksen antavalta viranomaiselta, ja he voivat omalla kustannuksellaan hankkia todistuksen otteita tai todistettuja jäljennöksiä, jotka merkitään sellaisiksi.

14.05 Yhteisön todistusten rekisteri

14.05.1 Todistukset antavien viranomaisten on merkittävä jokaiseen todistukseen järjestysnumero ja vietävä se rekisteriin.

14.05.2 Todistukset antavien viranomaisten on säilytettävä jäljennös kaikista todistuksista itsellään ja merkittävä siihen todistusten kaikki maininnat, muutokset, peruutukset ja korvaamiset.

14.06 Yhteisön todistusten täyttäminen

1. Todistukset on kirjoitettava koneella tai täytettävä tekstaten. Kirjoitus on oltava mustalla tai sinisellä.

2. Merkinnät, joihin liittyy viite, jota ei käytetä, on viivattava yli.

3. Jos kohtaa ei voida käyttää, se on viivattava yli jatkuvalla mustalla tai sinisellä vaakasuoralla viivalla.

4. Merkinnät, jotka on tarpeen muuttaa, on viivattava yli punaisella. Mustalla tai sinisellä kirjoitetut merkinnät on alleviivattava punaisella.

5. Uudet merkinnät on lisättävä mustalla tai sinisellä todistuksen otsakkeen 23 alle.

14.07 Todistuksen kohtia koskevia huomautuksia

2. Aluksen tyyppiä ilmoitettaessa on mahdollisimman tarkoin käytettävä 1 luvussa määriteltyjä termejä. Myös viittaukset näihin termeihin on ilmoitettava (esim. "hinaaja viite 1 kohta e alakohta").

3. Virallinen numero on Reinin ja Moselin navigaatiosäännösten mukainen tai kansallisten säännösten mukainen, jos sellaisesta on säädetty.

4. Omistajan nykyinen postiosoite.

15. ja 17. Kun viranomainen antaa todistuksen vain joitakin vyöhykkeitä varten, muut ruudut on viivattava yli. Sellaisen todistuksen haltija voi myöhemmin hakea lisätodistusta, joka on pätevä muilla vyöhykkeillä, tai hän voi saada muutoksen todistukseen.

15. Tiedot, jotka on annettu mittaustodistuksessa; kahden desimaalin tarkkuudella.

16. Vain paino, pituus ja tehollinen murtokuormitus mainitaan. Sarakkeessa olevan tiedon on viitattava ankkureihin ja kettinkeihin, jotka olivat aluksella tarkastuksen aikana.

20. Luetteloa voidaan täydentää tiedoilla kansallisten sääntöjen mukaisista laitteista ja käyttölaitteista.

Esineiden määrä on ilmoitettava, mutta tyypin esittäminen on vapaaehtoista.

21. Pysyvät ja väliaikaiset vaatimukset merkitään ilmoittaen kyseiset artiklat ja määräaika.

Käyttöön, lastaamiseen jne. liittyvät erityissäännökset tai -ehdot voidaan myös merkitä tämän otsakkeen alle. Tässä voidaan mainita vaarallisten aineiden kuljetustodistuksesta.

22. P25. Tarvittaessa lisätietoja varten voidaan lisätä erityissivuja. Nämä on numeroitava 5 a, 5 b, 6 a, 6 b jne. Alkuperäiset sivut on jätettävä todistukseen.

Sivu 10 ja tarvittaessa sivut 10 a ja 10 b jne. ovat varattuja kansallisille hyväksynnöille, selvityksille tai todistuksille.

Todistus on säilytettävä kestävässä suojakuoressa. Jos se ei ole läpinäkyvä, todistuksen otsikko on esitettävä suojakuoressa. (ts. ainakin 1 sivu "aluksen nimi" -kohtaan asti).

() N:o E/ECE/626

N:o E/ECE/546, 15 päivältä helmikuuta 1966

LIITE III

YHTEISÖN SISÄVESIALUSTODISTUKSEN MALLI

(Direktiivin 3 artikla)

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

LIITE IV

MALLI YHTEISÖN TÄYDENNYSTODISTUKSESTA SISÄVESIALUKSILLE

(Direktiivin 4 artikla)

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>