31974L0557

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 4 päivänä kesäkuuta 1974,

sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta itsenäisten ammatinharjoittajien ja välittäjien toiminnassa myrkyllisten tuotteiden kaupassa ja jakelussa (74/557/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 54 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 63 artiklan 2 ja 3 kohdan,

ottaa huomioon sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman (1) ja erityisesti sen IV osaston A ja C jakson,

ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman (2) ja erityisesti sen V osaston C jakson,

ottaa huomioon sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta tukkukauppatoiminnassa 25 päivänä helmikuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin 64/223/ETY (3),

ottaa huomioon sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden välittäjien toiminnassa 25 päivänä helmikuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin 64/224/ETY (4),

ottaa huomioon sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta itsenäisten elinkeinonharjoittajien vähittäiskauppatoiminnassa 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston direktiivin 68/363/ETY (5),

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (6),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (7),

sekä katsoo, että

yleisissä toimintaohjelmissa edellytetään kaiken sijoittautumiseen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvän kansallisuuteen perustuvan syrjinnän poistamista

- välittäjien tukkumyyntitoiminnassa kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden alalla toisen vaiheen toisen vuoden loppuun mennessä,

- vähittäismyyntitoiminnassa siirtymäkauden toisen vaiheen toisen vuoden loputtua ja toisen vaiheen loppuun mennessä,

direktiivit 64/223/ETY ja 64/224/ETY sekä 68/363/ETY eivät ole sovellettavissa myrkyllisiin tuotteisiin, joita säädellään jäsenvaltioissa kansanterveyden suojelemiseen liittyvien erityisten ongelmien vuoksi laeilla, asetuksilla ja hallinnollisilla määräyksillä,

edellä mainitut direktiivit 64/223/ETY ja 68/363/ETY eivät ole sovellettavissa myöskään patogeenien tukkukauppaan, välittäjiin ja patogeenien vähittäiskauppaan; kuitenkin laeissa, asetuksissa tai hallinnollissa määräyksissä vahvistettuja lääkevalmisteita koskevien säännösten lähentämisestä 26 päivänä tammikuuta 1965 annetussa neuvoston direktiivissä 65/65/ETY (8), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 66/454/ETY (9), tarkoitettujen ihmisille tai eläimille tarkoitetuiksi lääkevalmisteiksi määriteltyjen patogeenien lisäksi vain "maatalouskäyttöön tarkoitetuiksi biologisiksi torjunta-aineiksi" kutsutut patogeenit kuuluvat mainitun toiminnan piiriin; tämän takia palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden rajoitusten poistaminen voidaan patogeenien osalta rajoittaa koskemaan vain tällaisten torjunta-aineiden kauppaa ja jakelua,

näyttää suotavalta ja ajankohtaiselta ryhtyä toimenpiteisiin kahdessa edellisessä kappaleessa tarkoitetun toiminnan säätelemiseksi yhteisön tasolla, kun otetaan huomioon ne vaaralliset vaikutukset, joita myrkyllisillä tuotteilla voi olla joko suoraan tai välillisesti ympäristön kautta ihmisten, eläinten ja kasvien terveydelle,

välittäjien toiminnasta kaupan, teollisuuden ja pienteollisuuden alalla on annettu direktiivit 64/224/ETY ja 68/363/ETY; välittäjien myrkyllisiin tuotteisiin liittyvä toiminta ei kuulu näiden direktiivien soveltamisalaan; tämän direktiivin tarkoituksena on myös vapauttaa välittäjien toiminta; vastaavasti tämän direktiivin käsitteisiin "kauppa ja jakelu" sisältyy myös välittäjien toiminta näillä aloilla,

sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annettujen yleisten toimintaohjelmien mukaisesti on poistettava rajoitukset, jotka koskevat oikeutta liittyä ammatillisiin tai toimialajärjestöihin, kun asianomaisen henkilön ammatinharjoittaminen edellyttää tämän oikeuden käyttämistä,

palveluja tarjoavan tai hänen puolestaan toimivan henkilön mukana seuraavien palkattujen työntekijöiden asemasta säädetään perustamissopimuksen 48 ja 49 artiklan mukaisesti annetuilla säännöksillä,

erillisiä kaikkeen itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan soveltuvia direktiivejä edunsaajien liikkumisesta ja oleskelusta, ja tarvittaessa direktiivejä jäsenvaltioiden yhtiöiltä niin yhtiön jäsenten kuin ulkopuolisten henkilöiden suojelemiseksi vaatimien takeiden yhteensovittamiseksi, on annettu tai annetaan, ja

joissakin jäsenvaltioissa myrkyllisten tuotteiden kauppaa, jakelua ja ammattimaista käyttöä säädellään tuon ammatinharjoittamisen aloittamista koskevilla säännöksillä, kun taas toiset valtiot saattavat voimaan tällaisia säännöksiä tarvittaessa ja, että tästä johtuen tietyistä erityisistä siirtymätoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on helpottaa muiden jäsenvaltioiden kansalaisten myrkyllisten tuotteiden kaupan toimintoihin ryhtymistä ja niiden harjoittamista, annetaan erillinen direktiivi,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on poistettava sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamiseksi annettujen yleisten toimintaohjelmien I osastossa tarkoitetuilta luonnollisilta henkilöiltä ja yhteisöiltä, jäljempänä "edunsaajat", mainittujen yleisten toimintaohjelmien III osastossa mainitut rajoitukset, jotka koskevat 2 artiklassa tarkoitetun toiminnan aloittamista ja harjoittamista.

2 artikla

1. Tätä direktiiviä sovelletaan itsenäisten ammatinharjoittajien toimintaan myrkyllisten tuotteiden (aineet ja valmisteet) sekä sellaisten maatalouskäyttöön tarkoitettujen biologisten torjunta-aineiden kauppaan ja jakeluun, jotka eivät kuulu direktiivin 64/223/ETY 2 artiklan 1 kohdan, direktiivin 64/224/ETY 4 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 68/363/ETY 2 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

2. Niiden vaarallisten vaikutusten vuoksi, joita tuotteilla voi olla ihmisten, kasvien ja eläinten terveydelle, 1 kohdassa tarkoitetuista tuotteista annetaan jäsenvaltioiden lakien mukaisesti eri säännöksiä (kyseessä olevat tuotteet on lueteltu liitteessä). Jäsenvaltion näihin luetteloihin tekemät muutokset on ilmoitettava komissiolle, joka antaa ne tiedoksi muille jäsenvaltioille.

3. Tätä direktiiviä ei sovelleta direktiivissä 65/65/ETY määriteltyihin lääkevalmisteisiin eikä kulkukauppiaiden, katukauppiaiden tai kaupustelijoiden kaupalliseen toimintaan.

3 artikla

1. Rajoitukset on poistettava 2 artiklassa lueteltujen toiminnan lajien osalta riippumatta siitä, mitä määritelmää jotakin tällaista toimintaa harjoittavaan henkilöön sovelletaan.

2. Kaupan välittäjän toimintaa harjoittavien henkilöiden määrittelemiseksi jäsenvaltioissa käytetyt tavanomaiset nimikkeet sisältyvät neuvoston direktiivin 64/224/ETY 3 artiklaan.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on poistettava erityisesti rajoitukset, jotka:

a) estävät edunsaajia sijoittautumasta tai tarjoamasta palveluja vastaanottavassa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin ja samoin oikeuksin kuin tuon valtion omat kansalaiset;b) johtuvat hallintokäytännöstä, joka edunsaajiin sovellettuna johtaa syrjivään kohteluun verrattuna valtion omiin kansalaisiin.

2. Poistettaviin rajoituksiin kuuluvat etenkin sellaiset, joilla estetään tai rajoitetaan edunsaajia sijoittautumasta tai tarjoamasta palveluja seuraavasti:

a) Belgiassa

- vaatimus siitä, että henkilöllä on oltava "carte professionnelle" -asiakirja (19 päivänä helmikuuta 1965 annetun lain 1 artikla),

b) Ranskassa

- vaatimus siitä, että henkilöllä on oltava "carte d'identité d'étranger commerçant" -asiakirja (12 päivänä marraskuuta 1938 annettu "décret-loi"-säädös, 2 päivänä helmikuuta 1939 annettu "décret"-säädös, 8 päivänä lokakuuta 1940 annettu laki, 10 päivänä huhtikuuta 1954 annettu laki, 9 päivänä heinäkuuta 1959 annetut "décret"-säädös n:o 59/852),

- kaupallisten vuokrasopimusten uusimisoikeuden epääminen (30 päivänä syyskuuta 1953 annetun "décret" -säädöksen 38 artikla),

c) Luxemburgissa

- ulkomaan kansalaisille myönnettyjen toimilupien määräaikaisuus (2 päivänä kesäkuuta 1962 annetun lain 21 artikla).

5 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että edunsaajilla on oikeus liittyä ammatillisiin tai toimialajärjestöihin samoin edellytyksin ja samoin oikeuksin ja velvollisuuksin kuin niiden omilla kansalaisilla.

2. Sijoittautumisen yhteydessä oikeuteen liittyä ammatillisiin tai toimialajärjestöihin on kuuluttava sekä vaalikelpoisuus näissä järjestöissä että kelpoisuus tulla valituksi tällaisten järjestöjen johtaviin tehtäviin. Tällaiset tehtävät voidaan kuitenkin varata omille kansalaisille, jos asianomaisen järjestön toimintaan kuuluu lain tai asetuksen säännösten mukaisesti julkisen vallan käyttämistä.

3. Luxemburgin suurherttuakunnassa "Chambre de Commerce" -yhteisön tai "Chambre des métiers" -yhteisön jäsenyys ei anna edunsaajille oikeutta ottaa osaa näiden kamarien hallinnollisten elinten vaaliin.

6 artikla

Jäsenvaltio ei saa myöntää toiseen jäsenvaltioon 2 artiklassa tarkoitettua toiminnan harjoittamista varten lähteville kansalaisilleen mitään sellaista tukea, joka saattaa vääristää sijoittautumisen edellytyksiä.

7 artikla

1. Jos vastaanottava jäsenvaltio vaatii jonkin 2 artiklassa tarkoitetun toiminnan aloittamista tai harjoittamista varten kansalaisiltaan todisteen hyvästä maineesta ja todisteen siitä, etteivät he ole olleet konkurssissa, tai jommankumman näistä todisteista, tämän valtion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta riittäväksi todisteeksi ote rikosrekisteristä tai, jos tällaista ei ole, näiden vaatimusten täyttymistä osoittava asiakirja, jonka on antanut sen maan toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee.

2. Jos vastaanottava jäsenvaltio asettaa 2 artiklassa tarkoitetun toiminnan aloittamista varten kansalaisilleen erityisiä edellytyksiä hyvästä maineesta eikä todistetta tällaisten edellytysten täyttymisestä voida saada 1 kohdassa tarkoitetusta asiakirjasta, tämän valtion tulee hyväksyä muiden jäsenvaltioiden kansalaisia koskevaksi riittäväksi todisteeksi mainittujen vaatimusten täyttymistä osoittava todistus, jonka on antanut sen maan toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee. Tällaisen todistuksen tulee koskea niitä erityisiä seikkoja, joita vastaanottava valtio pitää asiaan vaikuttavina.

3. Jos siinä valtiossa, josta ulkomaan kansalainen on peräisin tai josta hän tulee, ei anneta 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa tai 2 kohdassa tarkoitettua todistusta, josta käy ilmi hyvä maine tai jossa todistetaan, ettei aikaisempia konkursseja ole ollut, sen sijasta voidaan antaa valaehtoinen ilmoitus tai, jollei valtioissa käytetä valaehtoista ilmoitusta, valan sijasta voidaan antaa juhlallinen vakuutus, jonka asianomainen antaa sen maan, josta hän on peräisin tai josta hän tulee, toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai tarvittaessa notaarille; tällainen viranomainen tai notaari antaa todistuksen, jolla vahvistetaan valaehtoinen ilmoitus tai juhlallinen vakuutus oikeaksi. Vakuutus siitä, ettei aikaisempia konkursseja ole ollut, voidaan mainitussa maassa antaa myös toimivaltaiselle ammatilliselle tai toimialayhteisön toimielimelle.

4. Tämän artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti annetut asiakirjat eivät niitä esitettäessä saa olla kolmea kuukautta vanhempia.

5. Jäsenvaltioiden on 8 artiklassa asetetussa määräajassa nimettävä ne viranomaiset ja toimielimet, jotka ovat toimivaltaisia antamaan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja sekä ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle viipymättä.

6. Jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaaditaan todiste vakavaraisuudesta, tämän valtion on pidettävä siinä valtiossa, josta ulkomaan kansalainen on peräisin tai josta hän tulee, toimivien pankkien antamia todistuksia omassa maassa annettuja todistuksia vastaavina.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet voimaan kuuden kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

9 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 4 päivänä kesäkuuta 1974.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. ERTL

(1) EYVL N:o 2, 15.1.1962, s. 36/62

(2) EYVL N:o 2, 15.1.1962, s. 32/62

(3) EYVL N:o 56, 4.4.1964, s. 863/64

(4) EYVL N:o 56, 4.4.1964, s. 869/64

(5) EYVL N:o L 260, 22.10.1968, s. 1

(6) EYVL N:o C 63, 28.5.1969, s. 21

(7) EYVL N:o C 10, 27.1.1970, s. 23

(8) EYVL N:o 22, 9.2.1965, s. 369/65

(9) EYVL N:o 144, 5.8.1966, s. 2658/66

LIITE

Seuraavia 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tuoteryhmiä koskevat jäsenvaltioissa 4 päivä kesäkuuta 1974 erityisjärjestelyt:

- Belgia:

myrkylliset aineet ja valmisteet, jotka on

1. lueteltu vahingollisten ja myrkyllisten aineiden säilyttämisestä ja toimittamisesta (24 päivänä helmikuuta 1921 annetun lain täytäntöön panemiseksi) 6 päivänä helmikuuta 1946 annetussa "l'arrêté du Régent" -säädöksessä (muutoksineen);

2. luokiteltu 1 ja 2 luokkiin torjunta- ja kasvinsuojeluaineiden säilyttämisestä, kaupasta ja käyttämisestä 31 päivänä toukokuuta 1958 annetussa "l'arrêté royal" -säädöksessä.

- Tanska:

1. a) Myrkylliset aineet ja vaaralliset tuotteet, joita tarkoitetaan 3 päivänä toukokuuta 1961 annetun lain n:o 119 liitteessä ja 9 päivänä lokakuuta 1961 annetussa asetuksessa ("bekendtgørelse") n:o 305 (edellisen toimeenpanemiseksi), joissa vahvistetaan säännökset näiden myrkkyjen ja vaarallisten tuotteiden valmistamisesta, vastaanottamisesta, varastoinnista ja jakelusta;

b) myrkylliset aineet ja vaaralliset tuotteet, jotka on lueteltu 9 päivänä lokakuuta 1961 annetussa asetuksessa ("bekendtgørelse") n:o 304, jossa vahvistetaan säännökset näiden myrkkyjen ja tuotteiden käyttämisestä.

2. Tuotteet (kasvinsuojeluaineet, rikkaruohomyrkyt, torjunta-aineet, kasvunsäätelyaineet), jotka on lueteltu 3 päivänä toukokuuta 1961 annetussa laissa n:o 118 ja joita tarkoitetaan asetuksissa ("bekendtgørelser") tuon lain soveltamiseksi, joissa säädetään, ettei näitä tuotteita saa pitää kaupan tai käyttää elinkeinotoiminnassa, ellei myrkkylautakunta ("giftnævnet") ole hyväksynyt ja luokitellut niitä, ja joissa on myös yksityiskohtaisia määräyksiä näiden tuotteiden vastaanottamisesta, varastoinnista, pakkaamisesta, merkitsemisestä jne.

3. Tuotteet (kasvinsuojeluaineet, rikkaruohomyrkyt, torjunta-aineet, kasvunsäätelyaineet), joita tarkoitetaan 25 päivänä syyskuuta 1961 annetussa asetuksessa ("bekendtgørelse"), jossa säädetään X-merkinnällä varustettujen tuotteiden käyttöluvan saamisen edellyttävän yleensä sitä, että käyttäjä on osallistunut myrkkylautakunnan ("giftnævnet") järjestämälle myrkkyopin kurssille.

- Saksa:

Osavaltioiden ("Länder") myrkyllisten kasvinsuojeluaineiden ja kasveille myrkyllisten aineiden maahantuontia ja jakelua koskevissa laeissa ja asetuksissa sekä 15 päivänä helmikuuta 1963 annetun kauppalain ("Gewerbeordnung") 34 pykälän 5 momentissa ryhmiin 1, 2 ja 3 luokitellut myrkylliset aineet ja valmisteet.

- Ranska:

1. Myrkylliset aineet, jotka on lueteltu 26 päivänä marraskuuta 1956 annetun "décret"-säädöksen 56-1197 ("Code de la santé publique", V kirja, 2 osa, III osasto, 1 luku, I ja II jaksot, 5149-5168 artiklat) I jakson A (myrkylliset tuotteet) ja C (vaaralliset tuotteet) taulukoissa.

2. Teolliseen käyttöön tarkoitetut "code du travail" -nimisen säädöksen II kirjan, II osaston 67 artiklan 2 kohdassa, 78, 79 ja 80 artiklassa sekä näiden säädösten toimeenpanemiseksi annetuissa asetuksissa ja päätöksissä määritellyt vaaralliset tuotteet.

3. Haitalliset tuotteet, jotka on määritelty 19 päivänä joulukuuta 1917 annetun lain 5 ja 7 artiklan nojalla laaditussa luettelossa vaarallisista, epäterveellisistä ja kelvottomista tiloista.

4. Maatalouskäyttöön tarkoitetut tuholaistentorjuntatuotteet (2 päivänä marraskuuta 1943 annettu laki sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä heinäkuuta 1963 annetulla lailla; 6 päivänä syyskuuta 1954 maatalouskäyttöön tarkoitettujen tuholaistentorjuntaan käytettävien merkkituotteiden hyväksymisestä annettu "arrêté"-säädös, lisättynä 6 päivänä helmikuuta 1962 annetulla "arrêté"-säädöksellä).

- Irlanti:

Toistaiseksi vuoden 1961 myrkkylain säännöksissä luetellut myrkyt, joiden myynti on kielletty lukuun ottamatta tiettyjä siihen valtuutettuja henkilöitä.

- Italia:

1. Myrkkykaasut (58 artikla - erillinen kuninkaallisella asetuksella n:o 773 18 päivänä kesäkuuta 1931 hyväksytty yleistä turvallisuutta koskevien lakien teksti; 9 päivänä tammikuuta 1927 annettu kuninkaallinen asetus n:o 147; 6 päivänä helmikuuta 1935 annettuun ministeriön asetukseen liitetyt taulukot myrkyllisistä kaasuista niihin tehtyine myöhempine muutoksineen).

2. Teolliseen käyttöön tarkoitetut myrkylliset aineet (147 artikla - erillinen kuninkaallisella asetuksella n:o 1265 27 päivänä heinäkuuta 1934 hyväksytty terveyslakien teksti).

3. Kirurgis-lääketieteelliset (bakteereja ja mikrobeja tappavat sekä desinfioivat aineet) (6 päivänä joulukuuta 1928 annettu kuninkaallinen asetus n:o 3112 sekä 6 päivänä joulukuuta 1928 annetulla kuninkaallisella asetuksella n:o 3112 hyväksytty 23 päivänä kesäkuuta 1927 annetun lain n:o 1070 soveltamismääräys) ja lääkevalmisteet (kasvinsuojeluaineet sekä ravinnon säilöntäaineina käytettäviksi tarkoitetut tuotteet) (30 päivänä huhtikuuta 1962 annetun lain n:o 283 6 artikla sellaisena kuin se on muutettuna 26 päivänä helmikuuta 1963 annetun lain n:o 441 4 artiklalla sekä 3 päivänä elokuuta 1968 annetulla tasavallan presidentin asetuksella n:o 1095 hyväksytyt säännökset kasvinsuojeluaineiden ja ravinnon säilöntäaineina käytettäviksi tarkoitettujen tuotteiden valmistamisesta, maahantuonnista ja myynnistä).

4. Lyijyvalkoinen (19 päivänä heinäkuuta 1961 annettu laki n:o 706).

5. Bentsoli (5 päivänä maaliskuuta 1963 annettu laki n:o 245).

6. Myrkyllisiä aineita sisältävät kosmeettiset tuotteet ja väriaineet (30 päivänä lokakuuta 1924 annetun kuninkaallisen asetuksen n:o 1938 7 artikla).

- Luxemburg:

1. Erinäisten tuotteiden maahantuonti ja jakelu (25 päivänä syyskuuta 1953 annettu laki - 10 päivänä lokakuuta 1953 "mémorial" n:o 62).

2. Kasvinsuojeluaineiden maahantuonti ja käyttö (maatalouskäyttöön tarkoitetut torjunta-aineet, kasvunsäätelyaineet, säilöntäaineet, rikkaruohomyrkyt, loistorjuntaan käytetyt mikro-organismit ja virukset) (20 päivänä helmikuuta 1968 annettu laki, 12 päivänä maaliskuuta 1968 "mémorial" n:o 9, 29 päivänä toukokuuta 1970 annettu suuriruhtinaan määräys, 15 päivänä kesäkuuta 1970 "mémorial" n:o 33).

- Alankomaat:

Myrkylliset aineet ja valmisteet (vuoden 1962 "Bestrijdingsmiddelenwet"-niminen laki).

- Yhdistynyt kuningaskunta:

1. Myrkyt, jotka on tällä hetkellä lueteltu myrkkyluettelopäätöksessä ja joihin sovelletaan vuoden 1933 apteekki- ja myrkkylakia sekä myrkkymääräyksiä tai myrkkytaulukon myrkkyihin, joihin sovelletaan vuosien 1925-1967 apteekki- ja myrkkylakeja (Pohjois-Irlanti) sekä myrkkyasetuksia (Pohjois-Irlanti).

2. Aineet, jotka sisältyvät vuoden 1967 maatila- ja puutarhakemikaalilakiin sekä asetuksiin.

3. Aineet, jotka sisältyvät vuoden 1952 maataloutta (myrkylliset aineet) koskevaan lakiin ja asetuksiin (Agriculture, Poisonous Substances Act 1952 and Regulations).