(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2011/98/EU (4) on tehtävä useita muutoksia. Mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Unionin olisi varmistettava jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja kyseisille kolmansien maiden kansalaisille olisi pyrittävä suomaan tehokkaamman kotouttamispolitiikan avulla unionin kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin verrattavat oikeudet ja velvollisuudet.

(3)

Sellaista yhden hakemuksen menettelyä koskevat säännökset, jonka tarkoituksena on yhdistelmälupa, joka kattaa sekä oleskelu- että työluvan yhtenä hallinnollisena asiakirjana, yksinkertaistavat ja yhdenmukaistavat omalta osaltaan jäsenvaltioissa tällä hetkellä sovellettavia sääntöjä.

(4)

Jotta henkilön pääsy jäsenvaltioiden alueelle olisi alun alkaen mahdollinen, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää yhdistelmälupa tai, jos ne myöntävät näitä lupia vasta alueelleen saapumisen jälkeen, viisumi. Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä tällaiset yhdistelmäluvat tai viisumit joutuisasti.

(5)

Tässä direktiivissä olisi annettava säännöt yhdistelmälupaa koskevien hakemusten tutkintamenettelyä varten. Tämän menettelyn olisi oltava tehokas ja helposti toteutettava jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten tavanomainen työtaakka huomioon ottaen, ja sen olisi oltava myös avoin, oikeudenmukainen ja syrjimätön asianmukaisen oikeusvarmuuden tarjoamiseksi kyseessä oleville henkilöille kohtuullisessa ajassa.

(6)

Göteborgissa 17 päivänä marraskuuta 2017 annetussa julistuksessa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista vahvistetaan periaatteet, jotka ohjaavat sitä, miten voidaan varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet, pääsy työmarkkinoille, oikeudenmukaiset työolot sekä sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus. Direktiivin 2011/98/EU uudelleentarkastelu on osa osaamista koskevaa toimenpidepakettia, jota ehdotettiin jatkotoimena uudesta muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksesta 23 päivänä syyskuuta 2020 annetulle komission tiedonannolle. Kyseinen uudelleentarkastelu on myös yksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevasta toimintasuunnitelmasta 4 päivänä maaliskuuta 2021 annetun komission tiedonannon osatekijöistä.

(7)

Tämän direktiivin säännökset eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden toimivaltaan säännellä vaatimuksia, jotka koskevat yhdistelmäluvan myöntämistä työntekoa varten. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan 5 kohdan mukaiseen jäsenvaltioiden oikeuteen. Sen perusteella jäsenvaltioiden pitäisi voida joko jättää yhdistelmälupahakemus käsittelemättä tai hylätä se.

(8)

Tällä direktiivillä olisi katettava kolmansien maiden kansalaisten ja työnantajien väliset työsopimukset ja työsuhteet. Jos jäsenvaltion kansallinen oikeus mahdollistaa kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn sellaisten alueelleen sijoittautuneiden työvoiman vuokrausyritysten kautta, joihin työntekijä on työsuhteessa, tällaisia kolmansien maiden kansalaisia ei pitäisi jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Kaikkia tämän direktiivin työnantajia koskevia säännöksiä olisi sovellettava yhtä lailla tällaisiin vuokrausyrityksiin.

(9)

Tätä direktiiviä ei tulisi soveltaa kolmansien maiden kansalaisiin, jotka on lähetetty työhön johonkin jäsenvaltioon. Tämä ei saisi estää niitä kolmansien maiden kansalaisia, jotka oleskelevat ja työskentelevät jäsenvaltiossa laillisesti ja jotka on lähetetty työhön johonkin toiseen jäsenvaltioon, nauttimasta lähettämisen ajan edelleen alkuperäjäsenvaltion kansalaisiin nähden yhdenvertaista kohtelua niiden työehtojen ja -olojen osalta, joihin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (5) soveltaminen ei vaikuta.

(10)

Kolmansien maiden kansalaisten, jotka saavat kansallisen lainsäädännön, kansainvälisten velvoitteiden tai jäsenvaltion käytännön mukaisesti suojelua, ei pitäisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, lukuun ottamatta III lukua, jota olisi sovellettava, jos kyseiset kolmansien maiden kansalaiset kansallisen lainsäädännön mukaan saavat työskennellä ja he työskentelevät tai ovat työskennelleet.

(11)

Tämän direktiivin ei tulisi koskea niitä kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat saaneet direktiivin 2003/109/EY (6) mukaisen pitkään oleskelleen aseman, koska heillä on kokonaisuudessaan etuoikeutetumpi asema ja erityinen ”pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa”.

(12)

Tätä direktiiviä ei tulisi soveltaa sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin, joille on myönnetty pääsy jonkin jäsenvaltion alueelle kausiluonteista työtä varten ja jotka ovat hakeneet maahan pääsyä tai joille on myönnetty pääsy jäsenvaltion alueelle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/36/EU (7) mukaisesti, koska heihin sovelletaan direktiiviä 2014/36/EU, jolla perustetaan oma järjestelmänsä.

(13)

Jäsenvaltioiden velvollisuus päättää, onko kolmannen maan kansalaisen vai kyseisen kolmannen maan kansalaisen työnantajan tehtävä hakemus, ei saisi vaikuttaa mahdollisiin järjestelyihin, jotka edellyttävät näiden kummankin osallistumista menettelyyn. Jäsenvaltioiden olisi käsiteltävä ja tutkittava yhdistelmälupahakemukset joko silloin, kun kolmannen maan kansalainen oleskelee sen jäsenvaltion alueen ulkopuolella, johon kyseinen kolmannen maan kansalainen on pyrkimässä, tai silloin, kun kyseinen kolmannen maan kansalainen jo oleskelee kyseisen jäsenvaltion alueella kyseisen jäsenvaltion neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 (8) mukaisesti myöntämän voimassa olevan oleskeluluvan haltijana. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus hyväksyä muiden niiden alueella laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten hakemukset.

(14)

Yhden hakemuksen menettelyä ja yhdistelmälupaa koskevat tämän direktiivin säännökset eivät saisi koskea yhtenäisiä eivätkä pitkäaikaisia viisumeita. Edellyttäen, että unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä säädetyt vaatimukset täyttyvät, ja jos jäsenvaltio myöntää yhdistelmälupia ainoastaan alueellaan, asianomaisen jäsenvaltion olisi myönnettävä kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle yhdistelmäluvan saamiseksi vaadittu viisumi.

(15)

Työmarkkinatilanteen tarkastamisen vaatiman ajan olisi sisällyttävä hakemuksen johdosta tehtävälle päätökselle asetettuun määräaikaan, jos tällainen tarkastaminen tehdään yksittäisen yhdistelmälupahakemuksen yhteydessä. Päätöksen tekemiselle asetettu määräaika ei näin ollen kata työmarkkinatilanteen yleistä tarkastamista, joka ei liity yksittäiseen yhdistelmälupahakemukseen. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä myöntämään yhdistelmäluvan saamiseksi vaadittu viisumi joutuisasti.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi päällekkäisen työn ja menettelyjen pitkittymisen välttämiseksi pyrittävä siihen, että hakijoita vaaditaan toimittamaan asiaankuuluvat asiakirjat vain kerran, ja tehtävä vain yksi sisältötarkastus asiakirjoihin, jotka hakija on toimittanut sekä yhdistelmäluvan että tarvittaessa yhdistelmäluvan saamiseksi vaaditun viisumin myöntämistä varten.

(17)

Tämän direktiivin mukainen toimivaltaisen viranomaisen nimeäminen ei saisi rajoittaa muiden viranomaisten ja soveltuvin osin työmarkkinaosapuolten tehtäviä ja vastuuta hakemuksen tutkimisen ja hakemuksen johdosta tehtävän päätöksen osalta.

(18)

Ammattipätevyyden tunnustamisen vaatiman ajan ei kuitenkaan tulisi sisältyä hakemuksen johdosta tehtävälle päätökselle asetettuun määräaikaan. Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa tutkintotodistusten tunnustamista koskevien kansallisten menettelyjen soveltamista.

(19)

Kansallisessa lainsäädännössä olisi määritettävä seuraukset siitä, jos viranomaiset eivät tee päätöstä tässä direktiivissä säädetyssä määräajassa, ja näistä tapauksista olisi voitava valittaa oikeusteitse.

(20)

Kuten osaajien houkuttelemisesta EU:hun 27 päivänä huhtikuuta 2022 annetussa komission tiedonannossa todetaan, ”osaamiskumppanuudet” ovat yksi uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen ulkoisen ulottuvuuden keskeisistä seikoista. Kyseisillä kumppanuuksilla on tarkoitus vahvistaa unionin, jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden välistä yhteistyötä ja edistää työvoiman kansainvälistä liikkuvuutta ja osaamisen kehittämistä molempia osapuolia hyödyttävällä ja kiertoajatteluun perustuvalla tavalla. Yhdistelmälupahakemusten käsittelyn nopeuttaminen tässä direktiivissä säädetyissä rajoissa voisi myös edistää ”osaamiskumppanuuksien” tehokasta täytäntöönpanoa keskeisten kumppanimaiden kanssa.

(21)

Jotta unionin työmarkkinoista saataisiin tehokkaammat ja houkuttelevammat, jäsenvaltioiden olisi voitava tässä direktiivissä säädetyissä rajoissa nopeuttaa kolmansien maiden kansalaisten, jotka ovat jo yhdistelmäluvan haltijoita toisessa jäsenvaltiossa, tekemien tai heidän puolestaan tehtyjen yhdistelmälupahakemusten käsittelyä.

(22)

Yhdistelmälupa olisi laadittava asetuksen (EY) N:o 1030/2002 mukaisesti siten, että jäsenvaltiot voivat sisällyttää siihen lisätietoja erityisesti siitä, onko henkilöllä lupa työskennellä vai ei. Jäsenvaltion olisi mainittava – myös maahanmuuton valvonnan tehostamiseksi – paitsi yhdistelmäluvassa myös kaikissa myöntämissään oleskeluluvissa tiedot työskentelyluvasta riippumatta siitä, minkä tyyppisen luvan tai oleskeluluvan perusteella kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle on myönnetty pääsy kyseisen jäsenvaltion alueelle ja sen työmarkkinoille. Asetuksen (EY) N:o 1030/2002 mukaisesti kolmansien maiden kansalaisilla olisi oltava oikeus tarkistaa paperimuodossa tai sähköisessä muodossa olevat tiedot ja tarvittaessa pyytää tietojen korjaamista tai poistamista.

(23)

Tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat muita tarkoituksia kuin työntekoa varten myönnettyjä oleskelulupia, olisi sovellettava ainoastaan tällaisten lupien muotoon, eivätkä ne saisi rajoittaa sellaisten unionin tai kansallisten sääntöjen soveltamista, jotka koskevat maahanpääsymenettelyjä ja tällaisten lupien myöntämistä koskevia menettelyjä.

(24)

Yhdistelmälupaa ja muita tarkoituksia kuin työntekoa varten myönnettyä oleskelulupaa koskevat tämän direktiivin säännökset eivät saisi estää jäsenvaltioita laatimasta lisäksi paperiasiakirjaa työsuhdetta koskevien tarkempien tietojen antamiseksi, jos niitä ei voida oleskeluluvan kaavasta johtuvan tilanpuutteen vuoksi sisällyttää oleskelulupaan. Tällaisella asiakirjalla voidaan ehkäistä kolmansien maiden kansalaisten hyväksikäyttöä ja torjua laitonta työntekoa, mutta sen olisi oltava jäsenvaltioille vapaaehtoinen eikä sitä saisi käyttää työluvan korvikkeena, sillä sellainen heikentäisi yhdistelmäluvan merkitystä. Nämä tiedot voidaan tallentaa myös sähköisessä muodossa hyödyntämällä asetuksen (EY) N:o 1030/2002 4 artiklassa ja sen liitteessä olevassa a kohdan 20 alakohdassa tarjottuja teknisiä mahdollisuuksia. Lisäksi työnantajien edellytetään tiedottavan kolmansista maista tulleille työntekijöille työsuhteen olennaisista seikoista ja niiden mahdollisista muutoksista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1152 (9) mukaisesti.

(25)

Olosuhteiden ja arviointiperusteiden, joiden perusteella yhdistelmäluvan myöntämistä tai sen muuttamista tai uudistamista koskeva hakemus voidaan hylätä tai joiden perusteella yhdistelmälupa voidaan peruuttaa, olisi oltava objektiivisia, ja niistä olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössä; tähän kuuluu myös velvoite noudattaa unionin etuuskohtelun periaatetta, sellaisena kuin se on ilmaistu erityisesti vuoden 2003 ja 2005 liittymisasiakirjojen asianomaisissa määräyksissä. Luvan hylkäämistä ja peruuttamista koskevat päätökset olisi perusteltava asianmukaisesti. Yhdistelmäluvan myöntämistä, muuttamista tai uusimista koskevan hakemuksen hylkäämistä tai yhdistelmäluvan peruuttamista koskevat päätökset olisi tehtävä unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen perusteiden nojalla, ja niissä olisi tarvittaessa otettava huomioon tapauksen erityiset olosuhteet ja noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, jotka liittyvät hakemuksen monimutkaisuuteen, ja hakijan edun vuoksi tämän direktiivin mukaista päätöksen tekemiselle asetettua määräaikaa olisi voitava pidentää 30 päivällä. Jos yhdistelmäluvan haltija vaihtaa työnantajaa, ajanjakson pidentäminen 15 päivällä olisi perusteltava asianmukaisesti.

(26)

Sen varmistamiseksi, että kolmansien maiden kansalaisilla ja heidän perheillään on tosiasiallinen mahdollisuus käyttää oikeuksiaan, jäsenvaltioiden olisi annettava heille maksutta helppokäyttöiset tiedot yhdistelmäluvan hakemiseksi tarvittavista asiakirjatodisteista, maahantulon ja oleskelun edellytyksistä sekä heidän ja heidän perheenjäsentensä suojeluun liittyvistä oikeuksista, velvollisuuksista ja menettelyllisistä takeista. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä tiedot työmarkkinaosapuolista, erityisesti työntekijäjärjestöistä, jotta voidaan parantaa heidän tietämystään ja näin suojella heitä paremmin työssä.

(27)

Kolmannen maan kansalaisen, jolla on voimassa oleva matkustusasiakirja ja jonkin Schengenin säännöstöä kaikilta osin soveltavan jäsenvaltion myöntämä yhdistelmälupa, olisi voitava vapaasti päästä Schengenin säännöstöä kaikilta osin soveltavien jäsenvaltioiden alueelle ja liikkua siellä vapaasti enintään kolmen kuukauden ajan kuuden kuukauden jakson aikana Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 (10) ja tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (11) (Schengen-yleissopimus) 21 artiklan mukaisesti.

(28)

Koska asiasta ei ole annettu horisontaalista unionin lainsäädäntöä, kolmansien maiden kansalaisten oikeudet vaihtelevat sen mukaan, missä jäsenvaltiossa he työskentelevät ja mikä on heidän kansalaisuutensa. Johdonmukaisen maahanmuuttopolitiikan edelleen kehittämiseksi, unionin kansalaisten ja jossain jäsenvaltiossa laillisesti työskentelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia koskevien erojen kaventamiseksi sekä maahanmuuttokysymyksiä koskevan voimassa olevan unionin säännöstön täydentämiseksi olisi säädettävä tiettyjen oikeuksien kokonaisuudesta, jotta voidaan tarkentaa erityisesti ne osa-alueet, joilla kohdellaan yhdenvertaisesti jäsenvaltion omia kansalaisia ja sellaisia kolmansien maiden kansalaisia, joilla ei vielä ole pitkään oleskelleen henkilön asemaa. Tällaisten säännösten tarkoituksena on luoda yhdenvertaiset vähimmäistoimintaedellytykset unionissa, tunnustaa, että tällaiset kolmansien maiden kansalaiset osallistuvat unionin talouden rakentamiseen tekemällä työtä ja maksamalla veroja, sekä vähentää jäsenvaltion omien kansalaisten ja kolmansien maiden kansalaisten välistä epäoikeudenmukaista kilpailua, joka aiheutuu viimeksi mainittujen mahdollisesta hyväksikäytöstä. Tässä direktiivissä olisi ”kolmannesta maasta tullut työntekijä” määriteltävä kolmannen maan kansalaiseksi, jolle on myönnetty pääsy jonkin jäsenvaltion alueelle, joka oleskelee siellä laillisesti ja joka saa kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti työskennellä siellä työsuhteessa olevana. Tässä yhteydessä kolmannesta maasta tulleella työntekijällä on oltava kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä määritelty työsopimus tai työsuhde, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen.

(29)

Kun yhdistelmäluvan haltija vaihtaa työnantajaa, uuden työnantajan olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille työsuhdetta koskevat yksityiskohtaiset tiedot kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Pelkästään työehtojen, kuten työnantajan osoitteen, tavanomaisen työpaikan, työajan tai palkan, muuttaminen ei merkitse työnantajan vaihtumista.

(30)

Kaikilla jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevilla ja työskentelevillä kolmansien maiden kansalaisilla olisi oltava ainakin yhtäläiset oikeudet, jotka perustuvat yhdenvertaiseen kohteluun heidän oleskelujäsenvaltionsa omien kansalaisten kanssa riippumatta siitä, missä tarkoituksessa tai millä perusteella he ovat alun perin saaneet maahantuloluvan. Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla olisi myönnettävä paitsi sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, joille on myönnetty pääsy johonkin jäsenvaltioon työntekoa varten, myös niille muuta tarkoitusta varten maahan päästetyille, joille on myönnetty pääsy kyseisen jäsenvaltion työmarkkinoille unionin oikeuden muiden säännösten tai kansallisen lainsäädännön nojalla; näihin henkilöihin kuuluvat neuvoston direktiivin 2003/86/EY (12) nojalla jäsenvaltioon päästetyt kolmannesta maasta tulleen työntekijän perheenjäsenet ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/801 (13) mukaisesti jäsenvaltion alueelle päästetyt kolmansien maiden kansalaiset.

(31)

Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun tietyillä aloilla olisi kytkettävä ehdottomasti kolmansien maiden kansalaisilla olevaan lailliseen oikeuteen oleskella jossain jäsenvaltiossa ja sen työmarkkinoille myönnettyyn pääsyyn; nämä seikat käyvät ilmi oleskelu- ja työluvan sisältävästä yhdistelmäluvasta ja sellaisista muita tarkoituksia varten myönnetyistä oleskeluluvista, jotka sisältävät myös työlupaa koskevia tietoja.

(32)

Tässä direktiivissä tarkoitetulla kolmansista maista tulleiden työntekijöiden oikeudella yhdenvertaiseen kohteluun jäsenvaltioiden kansalaisten kanssa työehtojen ja -olojen osalta edistetään osaltaan ihmisarvoista työtä ja estetään kolmansista maista tulleiden työntekijöiden hyväksikäyttöä. Kyseiseen oikeuteen olisi kuuluttava ainakin työehdot, palkka, mukaan lukien ylityökorvaukset, pidätykset ja takautuvat maksut, työntekijöiden saatavat työnantajan maksukyvyttömyystapauksessa, samapalkkaisuuden periaatteen soveltaminen, irtisanominen, miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu, koulutus, työterveys ja -turvallisuus, työaika, vapaat ja lomat. Yhdenvertaista kohtelua koskevaan oikeuteen olisi sisällyttävä unionin oikeudessa, kansallisessa lainsäädännössä, voimassa olevissa työehtosopimuksissa ja jäsenvaltion käytännössä vahvistetut työolot samoin ehdoin kuin asianomaisen jäsenvaltion omilla kansalaisilla.

(33)

Jäsenvaltion olisi tunnustettava kolmannen maan kansalaisen toisessa jäsenvaltiossa hankkima ammattipätevyys samoin tavoin kuin unionin kansalaisten ammattipätevyys, ja sen olisi otettava huomioon jossain kolmannessa maassa hankittu pätevyys Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (14) mukaisesti. Kolmansista maista tulleille työntekijöille myönnetty oikeus yhdenvertaiseen kohteluun asiaankuuluvien kansallisten menettelyjen mukaisesti tapahtuvan tutkintojen, todistusten ja muun ammattipätevyyden tunnustamisen osalta ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden toimivaltaan myöntää tällaisille kolmansista maista tulleille työntekijöille pääsy työmarkkinoilleen.

(34)

Kolmansista maista tulleita työntekijöitä olisi kohdeltava yhdenvertaisesti sosiaaliturvan osalta. Sosiaaliturvan alat on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004 (15). Tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat yhdenvertaista kohtelua sosiaaliturvan osalta, olisi sovellettava myös työntekijöihin, joille on myönnetty pääsy johonkin jäsenvaltioon suoraan kolmannesta maasta. Tällä direktiivillä ei kuitenkaan pitäisi myöntää kolmansista maista tulleille työntekijöille laajempia oikeuksia kuin ne, jotka voimassa oleva unionin oikeus jo tarjoaa sosiaaliturvan alalla jäsenvaltioiden välisen rajan ylittävässä tilanteessa oleville kolmansien maiden kansalaisille.

(35)

Euroopan unionin tuomioistuin on katsonut 25 päivänä marraskuuta 2020 asiassa C-302/19 antamassaan tuomiossa (16), että jäsenvaltio ei voi evätä tai alentaa yhdistelmäluvan haltijalle maksettavaa sosiaaliturvaetuutta sillä perusteella, että kyseisen haltijan kaikki perheenjäsenet eivät asu tai osa heistä ei asu kyseisessä jäsenvaltiossa vaan kolmannessa maassa, sikäli kuin se myöntää kyseisen etuuden kansalaisilleen heidän perheenjäsentensä asuinpaikasta riippumatta.

(36)

Jäsenvaltioiden olisi taattava ainakin sellaisten kolmansien maiden kansalaisten yhdenvertainen kohtelu, jotka ovat työsuhteessa tai jotka on rekisteröity työttömiksi työnhakijoiksi sen jälkeen, kun he ovat olleet työsuhteessa vähimmäisajan. Mahdolliset tämän direktiivin mukaiset rajoitukset, jotka koskevat yhdenvertaista kohtelua sosiaaliturvan alalla, eivät saisi vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1231/2010 (17) nojalla myönnettyihin oikeuksiin.

(37)

Unionin oikeudessa ei rajoiteta jäsenvaltioiden toimivaltaa järjestää sosiaaliturvajärjestelmänsä. On kunkin jäsenvaltion asia säätää edellytykset, joiden perusteella sosiaaliturvaetuuksia myönnetään, sekä näiden etuuksien määrä ja kesto. Tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden olisi kuitenkin noudatettava unionin oikeutta.

(38)

Kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua ei tulisi soveltaa ammatillisen koulutuksen alalla toteutettaviin toimenpiteisiin, jotka rahoitetaan sosiaaliturvajärjestelmistä.

(39)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ne estävät kolmansista maista tulleiden työntekijöiden syrjinnän sellaisten tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa, joiden osalta taataan kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu heidän oleskelujäsenvaltionsa kansalaisten kanssa tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että estetään mahdollinen syrjintä yksityisten vuokra-asuntojen saatavuudessa, jotta varmistetaan, että asumisolosuhteet ja vuokrasopimukset ovat kansallisen lainsäädännön mukaisten yksityistä vuokrausta koskevien kansallisten normien ja kansallisten määräysten mukaiset, myös vuokran määrää koskevien normien ja määräysten osalta. On erityisen tärkeää varmistaa, että kolmansista maista tulleet työntekijät voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianomaisen jäsenvaltion työntekijöiden tapaan vapaasti valita majoituksensa ilman velvollisuutta asua työnantajan tarjoamassa majoituksessa.

(40)

Kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun vahvistamiseksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä työnantajille määrättävistä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, jos ne rikkovat tämän direktiivin nojalla annettuja kansallisia säännöksiä erityisesti työolojen ja -ehtojen, yhdistymis- ja liittymisvapauden sekä asetuksessa (EY) N:o 883/2004 määriteltyjen sosiaaliturvan alojen osalta.

(41)

Tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi, tarvittaessa yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, säädettävä asianmukaisista valvontamekanismeista ja tarvittaessa tehokkaista ja riittävistä tarkastuksista alueellaan kansallisen lainsäädännön tai hallinnollisen käytännön mukaisesti. Työsuojelutarkastuksista vastaavilla yksiköillä tai muilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi tarvittaessa oltava pääsy työpaikalle.

(42)

Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että käytössä on tehokkaita mekanismeja, joiden avulla kolmansista maista tulleiden työntekijöiden olisi voitava hakea muutosta oikeusteitse ja tehdä kanteluja joko suoraan tai sellaisten kolmansien osapuolten, kuten ammattiliittojen tai muiden järjestöjen, välityksellä, joille kansallisessa lainsäädännössä, hallinnollisessa käytännössä tai sovellettavissa työehtosopimuksissa vahvistettujen perusteiden mukaisesti on oikeutettua etua tämän direktiivin noudattamisen varmistamisesta, tai toimivaltaisten viranomaisten välityksellä. Kyseisä tehokkaita mekanismeja pidetään välttämättömänä, jotta voidaan puuttua tilanteisiin, joissa kolmansista maista tulleet työntekijät eivät ole tietoisia täytäntöönpanomekanismeista tai epäröivät käyttää niitä omissa nimissään esimerkiksi mahdollisten seurausten pelossa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kolmansista maista tulleilla työntekijöillä on samat mahdollisuudet kuin heidän oleskelujäsenvaltionsa kansalaisilla oikeudenkäyntimenettelyihin, mukaan lukien oikeudelliset ja hallinnolliset menettelyt, valitukset, sovittelu ja muut mekanismit, joista kansallisessa lainsäädännössä säädetään jäsenvaltion omien kansalaisten osalta. Jäsenvaltioiden olisi myös taattava oikeusavun saanti samoin edellytyksin kuin jäsenvaltion omille työntekijöille kyseisissä menettelyissä, jos siitä säädetään niiden kansallisessa lainsäädännössä.

(43)

Kansallisella tasolla pitäisi jo olla hyväksytty ja voimassa samankaltaisia kansallisia toimenpiteitä, jotka liittyvät työntekijöiden suojelua koskeviin seurantaan, arviointiin, tarkastuksiin, seuraamuksiin ja kanteluiden helpottamiseen.

(44)

Haltijan, jolla on yhdistelmälupa, olisi saatava vaihtaa työnantajaa luvan voimassaoloaikana. Sen lisäksi, että jäsenvaltiot tarkistavat, täyttääkö yhdistelmäluvan haltija edelleen unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä säädetyt vaatimukset, niiden olisi voitava ottaa käyttöön tiettyjä edellytyksiä työnantajan vaihtamiselle, mukaan lukien ilmoitusmenettely ja työmarkkinatilanteen tarkastaminen, jos asianomainen jäsenvaltio tarkastaa työmarkkinatilanteen yhdistelmälupahakemusten yhteydessä. Jotta estettäisiin työnantajan vaihtumiseen liittyvien tämän direktiivin säännösten mahdollinen väärinkäyttö, jäsenvaltioiden olisi myös voitava asettaa vähimmäisaika, jonka ajan yhdistelmäluvan haltijan on työskenneltävä ensimmäisen työnantajan palveluksessa ennen työnantajan vaihtamista. Kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritetystä työsopimuksen kestosta riippumatta kyseinen vähimmäisaika ei saisi missään tapauksessa ylittää kuutta kuukautta. Jäsenvaltioiden olisi sallittava työnantajan vaihtaminen ennen tällaisen vähimmäisajan päättymistä asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa, kuten yhdistelmäluvan haltijan hyväksikäyttötilanteissa tai tapauksissa, joissa työnantaja ei täytä yhdistelmäluvan haltijaa koskevia oikeudellisia velvoitteitaan.

(45)

Jos kolmannen maan kansalainen on työttömänä, yhdistelmälupaa ei saisi peruuttaa ainakaan kolmeen kuukauteen taikka kuuteen kuukauteen, jos hänellä on ollut yhdistelmälupa yli kaksi vuotta. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että yhdistelmäluvan haltija esittää todisteet riittävistä varoista itsensä elättämiseen, jos työttömyys kestää yli kolme kuukautta.

(46)

Jotta parannettaisiin tietämystä yhdistelmäluvan myöntämismenettelystä sekä kolmansista maista tulleiden työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista, velvollisuuksista ja menettelyllisistä takeista, jäsenvaltioita kannustetaan tehostamaan näitä asioita koskevia tiedotustoimia ja -kampanjoita, mukaan lukien tarvittaessa kolmansiin maihin kohdistuvat toimet ja kampanjat.

(47)

Tämän direktiivin soveltaminen ei saisi estää soveltamasta unionin oikeuteen tai sovellettaviin kansainvälisiin välineisiin sisältyviä suotuisampia säännöksiä.

(48)

Jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön ilman sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää erityisesti neuvoston direktiivin 2000/43/EY (18) ja neuvoston direktiivin 2000/78/EY (19) mukaisesti.

(49)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat säännösten antaminen kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(50)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(51)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(52)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(53)

Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan aiemman direktiivin säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempaan direktiiviin.

(54)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevaa määräaikaa, jonka kuluessa niiden on saatettava siinä mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä,