30.1.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 27/20

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 67/2010,

annettu 30 päivänä marraskuuta 2009,

Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä

(kodifioitu toisinto)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 156 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 18 päivänä syyskuuta 1995 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2236/95 (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Sen vuoksi mainittu asetus olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Perustamissopimuksen 155 artiklassa määrätään, että yhteisö vahvistaa joukon suuntaviivoja, jotka koskevat suunniteltujen toimien tavoitteita, painopisteitä ja pääperiaatteita Euroopan laajuisten verkkojen alalla, ja että se voi tukea jäsenvaltioiden tukemia yhteistä etua koskevia hankkeita Euroopan laajuisten verkkojen alalla. Mainitun artiklan mukaisesti yhteisön tukea voidaan myöntää näissä suuntaviivoissa yksilöidyille yhteistä etua koskeville hankkeille.

(3)	On tarpeen laatia yleiset säännöt yhteisön rahoitustuen myöntämiseksi Euroopan laajuisten verkkojen alalla ja mahdollistaa siten 155 artiklan toteuttaminen.

(4)	Yksityisten pääomien osallistumista Euroopan laajuisten verkkojen rahoittamiseen on lisättävä ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta kehitettävä.

(5)

Yhteisön tukea voidaan antaa erityisesti toteutettavuutta koskevien selvitysten, lainatakuiden tai korkotuen muodossa. Nämä tuet ja takuut liittyvät erityisesti Euroopan investointipankilta tai muilta julkisilta tai yksityisiltä rahoituslaitoksilta saatavaan rahoitustukeen. Tietyissä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa voidaan käyttää suoraa investointitukea.

(6)	Euroopan investointirahaston tai muiden rahoituslaitosten olisi annettava lainatakuut kaupalliselta pohjalta. Yhteisön rahoitustuki voi kattaa näiden takuiden saajien maksamat takuumaksut kokonaan tai osittain.

(7)	Yhteisön tuen pääasiallisena tarkoituksena on voittaa hankkeen käynnistysvaiheessa mahdollisesti aiheutuvat rahoitukselliset esteet.

(8)	On tarpeen vahvistaa raja yhteisön tuelle suhteessa investoinnin kokonaiskustannuksiin. Yhteisön rahoitusosuutta olisi kuitenkin lisättävä, jotta voidaan edistää ensisijaisten hankkeiden rajat ylittävien yhteyksien toteuttamista.

(9)

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien (tai muiden julkisen ja yksityisen sektorin välisten yhteistyömuotojen) toteuttaminen edellyttää institutionaalisilta sijoittajilta vakaata rahoitussitoumusta, joka on riittävä yksityisen pääoman hankkimiseksi. Yhteisön rahoituksen myöntäminen monivuotiselta pohjalta poistaisi hankkeiden kehitystä jarruttavaa epävarmuutta. Tämän vuoksi olisi toteutettava toimenpiteitä rahoitustuen myöntämiseksi valituille hankkeille monivuotisen oikeudellisen sitoumuksen perusteella.

(10)

Hankkeille olisi myönnettävä yhteisön tukea sen mukaan, missä määrin ne edistävät perustamissopimuksen 154 artiklan tavoitteita sekä perustamissopimuksen 155 artiklassa tarkoitettujen suuntaviivojen mukaisia muita tavoitteita ja ensisijaisia seikkoja. On myös tarpeen ottaa huomioon muita näkökohtia, kuten julkista ja yksityistä rahoitusta kannustava vaikutus, hankkeiden välittömät ja välilliset sosiaalis-taloudelliset vaikutukset erityisesti työllisyyteen sekä ympäristövaikutukset.

(11)

Kokemusten saamiseksi tästä rahoitusmuodosta on aiheellista sallia riskipääomaosallistuminen yhteen prosenttiin asti vuosien 2000–2006 kokonaismäärästä laskettuna sellaisiin sijoitusrahastoihin, jotka tarjoavat riskipääomaa pääasiassa Euroopan laajuisia verkkoja koskeviin hankkeisiin. Tätä rajaa voidaan nostaa enintään kahteen prosenttiin tämän välineen toiminnasta esitettävän katsauksen valossa. On myös aiheellista arvioida sen mahdollista laajentamista tulevaisuudessa.

(12)

Avoimuuden lisäämiseksi ja sellaisiin hankkeisiin tai hankeryhmiin kohdistuvien odotusten täyttämiseksi, joihin tarvitaan huomattava määrä pitkäaikaista rahoitusta, on suotavaa, että tiettyjä aloja varten laaditaan ohjeellisia monivuotisia ohjelmia. Näissä ohjelmissa olisi ilmoitettava sen tuen kokonaismäärä ja vuosittainen määrä, joka kyseisille hankkeille tai hankeryhmille voidaan myöntää tiettynä ajanjaksona, ja jonka olisi oltava vuosittain tehtävien päätösten viitekehyksenä myönnettäessä rahoitustukea vuosittaisten budjettimäärärahojen puitteissa, kun hankkeet tai hankeryhmät ovat yhdenmukaisia kyseisten monivuotisten ohjelmien kanssa. Näissä ohjelmissa ilmoitetut vuosittaiset määrät eivät kuitenkaan aiheuta talousarviota koskevia sitoumuksia.

(13)	Komission on huolellisesti arvioitava hankkeiden ajateltavissa olevaa taloudellista elinkelpoisuutta kustannus-hyötyanalyysien ja muiden aiheellisten perusteiden pohjalta, sekä hankkeiden taloudellista kannattavuutta.

(14)

Perustamissopimuksen 155 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisen rahoitustuen on oltava yhteisön toimintaohjelmien mukaista erityisesti verkkojen osalta ja ympäristönsuojelun, kilpailun ja julkisten hankintojen suhteen. Ympäristönsuojeluun olisi kuuluttava hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi.

(15)	On tarpeen selkeyttää rahoituksen valvontaa koskevat jäsenvaltioiden ja komission keskinäiset toimivaltuudet ja vastuut.

(16)	Komissio huolehtii Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyvien kaikkien yhteisön toimien tehokkaasta yhteensovittamisesta, erityisesti Euroopan laajuisten verkkojen rahoituksen sekä rakennerahastojen, koheesiorahaston, Euroopan investointirahaston ja Euroopan investointipankin rahoituksen välillä.

(17)	Olisi käytettävä tehokkaita yhteisön tukitoimia koskevia arviointi-, seuranta- ja valvontamenetelmiä.

(18)	On tärkeää varmistaa rahoitustoimintaa koskeva aiheellinen tiedotus, julkisuus ja avoimuus.

(19)

Euroopan laajuisten verkkojen merkitys huomioon ottaen on aiheellista sisällyttää tähän asetukseen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 6 päivänä toukokuuta 1999 Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä tehdyn toimielinten sopimuksen (5) 33 kohdan mukaiset 4 874 880 000 miljoonan euron rahoituspuitteet asetuksen panemiseksi täytäntöön ajanjaksona 2000–2006.

(20)	Neuvoston on aiheellista tarkastella, onko tämän asetuksen mukaisia toimenpiteitä jatkettava vai muutettava sen kattavan selvityksen perusteella, jonka komissio antaa vuoden 2006 loppuun mennessä.

(21)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Määritelmä ja soveltamisala

Tässä asetuksessa määritellään edellytykset ja menettelyt perustamissopimuksen 155 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisen yhteisön tuen myöntämiselle yhteisen edun mukaisiin hankkeisiin telekommunikaatioinfrastruktuurien sekä liikenteen Euroopan laajuisten verkkojen alalla sekä yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 680/2007 (7) 20 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettuihin energiainfrastruktuureihin.

2 artikla

Oikeus tukeen

Yhteisön tukea voidaan myöntää ainoastaan perustamissopimuksen 155 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa yksilöidyille yhteistä etua koskeville hankkeille, jäljempänä ”hankkeet”.

Tukea voivat saada myös hankkeiden osat, jos ne ovat teknisesti ja rahoituksellisesti itsenäisiä yksikköjä.

3 artikla

Tukimuodot

1.   Yhteisön tuki hankkeille voi olla yhtä tai useampaa seuraavista:

a)

hankkeita koskevien selvitysten yhteisrahoitus, mukaan lukien esitutkimukset, toteutettavuustutkimukset, arviointitutkimukset ja muut tekniset tukimuodot. Yhteisön rahoitus ei yleensä voi olla suurempi kuin 50 prosenttia tutkimuksen kokonaiskustannuksista. Yhteisön rahoitusosuus voi asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa komission aloitteesta ja asianomaisten jäsenvaltioiden yhteisellä sopimuksella olla suurempi kuin 50 prosenttia;

b)	Euroopan investointipankin tai muiden julkisten tai yksityisten rahoituslaitosten myöntämien lainojen korkotuet. Yleensä korkotuen kesto ei voi ylittää viittä vuotta;

c)	Euroopan investointirahaston tai muiden rahoituslaitosten lainatakuiden takuumaksut;

d)	suora investointituki asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa;

e)

osallistuminen sellaisten investointirahastojen tai vastaavien rahoitusjärjestelmien riskipääomaan, joiden ensisijaisena tavoitteena on riskipääoman tarjoaminen Euroopan laajuisia verkkoja koskeviin hankkeisiin ja osallistuminen huomattavaan yksityissektorin investointiin; tämän riskipääoman osuus ei saa olla suurempi kuin yksi prosentti 19 artiklan mukaisista talousarviovaroista. Jäljempänä 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti tätä rajaa voidaan nostaa kahteen prosenttiin vuodesta 2003 lukien komission tämän välineen toiminnasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle esittämän katsauksen valossa. Osallistuminen voi tapahtua suoraan rahastoon tai vastaavaan rahoitusjärjestelmään tai samojen investointirahaston hoitajien hallinnoimaan yhteisinvestointivälineeseen. Tämän riskipääomaan osallistumisen toteutusta koskevista muista yksityiskohtaisista säännöistä säädetään liitteessä I.

2.   Tarvittaessa yhdistelmä 1 kohdassa tarkoitetuista yhteisön tuista, jotta mahdollisimman taloudellisella tavalla käytettävillä budjettivaroilla olisi mahdollisimman suotuisa vaikutus.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisön tukimuotoja käytetään valikoiden, jotta voidaan ottaa huomioon kyseisten erityyppisten verkkojen erityispiirteet ja varmistua siitä, että tuet eivät aiheuta vääristymiä alan yritysten väliseen kilpailuun.

4.   Liikenteen infrastruktuureihin käytettävät varat olisi koko 19 artiklassa tarkoitetun kauden ajan kohdennettava siten, että rautatiehankkeisiin, yhdistelmäliikenne mukaan lukien, käytetään vähintään 55 prosenttia ja tiehankkeisiin enintään 25 prosenttia varoista.

5.   Komissio tukee yksityisten rahoituslähteiden käyttämistä tämän asetuksen mukaisissa hankkeissa tapauksissa, joissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla voidaan saavuttaa yhteisön rahoitusvälineiden mahdollisimman suuri kerrannaisvaikutus. Komissio tutkii kaikki tapaukset erikseen ottaen huomioon aiheellisissa tapauksissa mahdollisen vaihtoehdon, joka rahoitetaan kokonaan julkisin varoin. Kunkin hankkeen tapauksessa on perustamissopimuksen mukaisesti vaadittava kyseisen jäsenvaltion tukea.

4 artikla

Yhteisön tuen edellytykset

1.   Yleisesti ottaen yhteisön tukea myönnetään yksinomaan, jos hankkeiden toteuttamisessa on rahoitukseen liittyviä esteitä.

2.   Yhteisön tuki ei saa ylittää hankkeen käynnistämiseksi tarpeelliseksi arvioitua vähimmäismäärää.

3.   Valitusta tukimuodosta riippumatta tämän asetuksen mukaan myönnettävän yhteisön tuen kokonaismäärä ei saa ylittää kymmentä prosenttia investointien kokonaiskustannuksista. Yhteisön tukea voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti myöntää enimmillään 20 prosenttia investointien kokonaiskustannuksista seuraavissa tapauksissa:

a)	yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1692/96/EY (8) 17 artiklassa tarkoitettuja satelliittipaikannus- ja navigointijärjestelmiä koskevat hankkeet;

b)	energiaverkkojen ensisijaiset hankkeet;

c)

päätöksen N:o 1692/96/EY liitteessä III mainittujen Euroopan etua koskevien ennen vuotta 2010 aloitettujen hankkeiden osuudet, joiden tarkoituksena on poistaa pullonkauloja ja/tai toteuttaa rajoja tai luonnonesteitä ylittäviä puuttuvia yhteyksiä, jotka edistävät sisämarkkinoiden yhdentymistä laajentuneessa yhteisössä, jotka lisäävät turvallisuutta, joilla taataan kansallisten verkkojen yhteentoimivuus ja/tai jotka tasoittavat tehokkaasti eri liikennemuotojen välistä epätasapainoa ympäristömyönteisimpien liikennemuotojen hyväksi. Tätä määrää eriytetään muille maille, erityisesti naapurijäsenvaltioille, aiheutuvien hyötyjen mukaan.

Euroopan laajuisia televerkkoja koskevista suuntaviivoista 17 päivänä kesäkuuta 1997 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1336/97/EY (9) liitteessä I yksilöityjen yhteistä etua palvelevien hankkeiden osalta tämän asetuksen mukaan myönnettävä yhteisön tuen kokonaismäärä voi olla 30 prosenttia investointien kokonaiskustannuksista.

4.   Tässä asetuksessa säädettyjä rahoitusvaroja ei yleisesti ottaen ole tarkoitettu sellaisiin hankkeisiin tai hankkeiden vaiheisiin, jotka saavat rahoitusta muista yhteisön lähteistä.

5.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden ollessa kyseessä ja tämän asetuksen säännösten rajoissa oikeudellinen sitoumus on monivuotinen ja talousarviositoumukset toteutetaan vuosittaisina erinä.

5 artikla

Yhteisön monivuotinen ohjeellinen ohjelma

1.   Yhteisön toiminnan tehostamiseksi komissio voi 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti laatia alakohtaisesti monivuotisen ohjeellisen ohjelman, jäljempänä ”ohjelma”, perustamissopimuksen 155 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen suuntaviivojen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan soveltamista. Ohjelma perustuu 8 artiklan mukaisiin rahoitustukihakemuksiin ja siinä on otettava huomioon jäsenvaltioiden toimittamat tiedot, erityisesti 9 artiklassa luetellut tiedot.

2.   Ohjelma koostuu yksinomaan yhteistä etua koskevista hankkeista ja/tai yhteistä etua koskevista yhtenäisistä hankeryhmistä, jotka on määritelty aiemmin perustamissopimuksen 155 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa; eräät alat tarvitsevat pitkäaikaista rahoitusta.

3.   Ohjelmassa vahvistetaan kullekin hankkeelle tai hankeryhmälle rahoitustuen myöntämistä koskevat ohjeelliset määrät budjettivallan käyttäjän vuotuisten päätösten mukaisesti. Monivuotisiin ohjeellisiin ohjelmiin käytetään enintään 75 prosenttia 19 artiklan mukaisista talousarviovaroista.

4.   Ohjelma toimii niiden vuotuisten päätösten viitekehyksenä, joiden avulla yhteisön tukea myönnetään hankkeille vuosittaisten budjettimäärärahojen puitteissa. Komissio tiedottaa säännöllisesti 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle ohjelmien edistymisestä ja kaikista päätöksistä, joita se tekee myöntäessään yhteisön tukea kyseisille hankkeille. Komission vuotuisen alustavan talousarvioesityksen yhteydessä esitettävät asiakirjat sisältävät myös kertomuksen kunkin monivuotisen ohjeellisen ohjelman täytäntöönpanon edistymisestä Euroopan yhteisöjen yhteiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (10) mukaisesti.

Ohjelmaa on tarkistettava ainakin sen puolivälissä taikka hankkeiden tai hankeryhmien tosiasiallisen edistymisen perusteella, ja sitä muutetaan tarvittaessa 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

Ohjelmassa osoitetaan myös kyseisten hankkeiden muut rahoituslähteet, erityisesti yhteisön muut välineet ja Euroopan investointipankki.

5.   Jos hankkeiden tai hankeryhmien toteutuksessa tapahtuu merkittäviä muutoksia, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava siitä komissiolle viipymättä.

Ohjelmassa hankkeiden osalta vahvistettujen ohjeellisten kokonaismäärien muutoksista, jotka saattavat olla tarpeen kyseisten muutosten vuoksi, päätetään 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

6 artikla

Hankkeiden valintaperusteet

1.   Hankkeet saavat tukea sen tason mukaan, jolla ne edistävät perustamissopimuksen 154 artiklassa ilmaistuja tavoitteita sekä 155 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa olevia muita tavoitteita ja painopisteitä.

2.   Komissio varmistaa tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä, että sen tekemät yhteisön tuen myöntämistä koskevat päätökset vastaavat painopisteitä, jotka on asetettu eri aloja koskevissa ja perustamissopimuksen 155 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetuissa suuntaviivoissa. Tämä sisältää sen, että päätökset vastaavat niitä suuntaviivoissa esitettyjä vaatimuksia, joita mahdollisesti asetetaan prosenttiosuudesta yhteisön kokonaistukeen nähden.

3.   Yhteisön tuki on tarkoitettu hankkeille, jotka ovat mahdollisesti taloudellisesti elinkelpoisia ja joiden rahoituksellista kannattavuutta hakemusta jätettäessä pidetään riittämättömänä.

4.   Yhteisön tuen myöntämistä koskevassa päätöksessä olisi myös otettava huomioon

a)	hankkeiden toteuttamisvalmius;

b)	edistävä vaikutus, joka yhteisön tuella on julkiseen ja yksityiseen rahoitukseen;

c)	hankkeen rahoitusjärjestelyn luotettavuus;

d)	välittömät ja välilliset sosiaalis-taloudelliset vaikutukset, erityisesti työllisyyteen;

e)	ympäristövaikutukset.

5.   Erityisesti valtioiden rajat ylittävissä hankkeissa on otettava huomioon myös hankkeen eri osien ajallinen yhteensovittaminen.

7 artikla

Yhteensopivuus

Tämän asetuksen mukaisesti rahoitettujen hankkeiden on oltava yhteisön oikeuden ja yhteisön toimintaohjelmien mukaisia, erityisesti ympäristönsuojelun, kilpailun ja julkisten hankintojen suhteen.

8 artikla

Tukihakemusten jättäminen

Asianomainen jäsenvaltio (asianomaiset jäsenvaltiot) tai jäsenvaltion (jäsenvaltioiden) suostumuksella asianomainen julkisen tai yksityisen sektorin yritys tai laitos jättää tukihakemukset komissiolle.

Komissio pyytää kyseisen jäsenvaltion (kyseisten jäsenvaltioiden) suostumuksen.

9 artikla

Arviointia ja hakemusten tunnistamista koskevat tiedot

1.   Jokaisessa tukihakemuksessa on oltava kaikki hankkeen arvioimiseksi tarvittavat tiedot 4, 6 ja 7 artiklan mukaisesti ja erityisesti

a)

jos hakemus koskee hanketta: i) hankkeen toteuttamisesta vastaavan laitoksen nimi; ii) kuvaus hankkeesta ja suunniteltu yhteisön tukimuoto; iii) kustannus-hyötyanalyysien tulokset, mukaan lukien ajateltavissa olevaa taloudellista elinkelpoisuutta ja rahoituksellista kannattavuutta koskevat analyysit; iv) hankkeen suuntaviivojen mukainen paikka liikenteen alalla yhteyslinjojen ja risteyskohtien suhteen; v) yhdenmukaisuus aluesuunnittelun kanssa; vi) lyhyt kuvaus ympäristövaikutuksista tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY (11) mukaisesti tehtyjen arviointien perusteella; vii) ilmoitus, jossa mainitaan, että muita julkisia ja yksityisiä rahoitusmahdollisuuksia, mukaan lukien Euroopan investointirahasto ja Euroopan investointipankki, on tutkittu; viii) euroina tai kansallisena valuuttana ilmoitettu rahoitussuunnitelma, jossa ilmoitetaan kaikki rahoitusjärjestelyn osat, mukaan lukien yhteisöltä pyydetty rahoitustuki sen eri muodoissa 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä paikallisilta, alueellisilta tai kansallisilta hallintoelimiltä ja yksityisistä rahoituslähteistä pyydetty tuki sekä jo myönnetty tuki.

b)	jos hakemus koskee tutkimusta, sen tavoitteet ja päämäärä sekä suunnitellut menetelmät ja tekniikat;

c)	töiden ennakkoaikataulu;

d)	tapa, jolla asianomainen jäsenvaltio valvoo pyydettyjen varojen käyttöä.

2.   Tuen hakijat toimittavat komissiolle kaikki sen pyytämät olennaiset lisätiedot, kuten parametrit, suuntaviivat ja olettamukset, joille kustannus-hyötyanalyysi perustuu.

3.   Komissio voi pyytää kaikkia tarvittavia asiantuntijalausuntoja, myös Euroopan investointipankin lausuntoa, arvioidakseen hakemusta.

10 artikla

Tuen myöntäminen

Komissio päättää perustamissopimuksen 274 artiklan mukaisesti tämän asetuksen mukaisen rahoitustuen myöntämisestä arvioituaan hakemuksia valintaperusteiden mukaisesti. Niiden hankkeiden osalta, jotka mainitaan 5 artiklan mukaan laaditussa alustavassa monivuotisessa ohjelmassa, komissio tekee vuosittain päätökset tuen myöntämisestä kyseiselle ohjelmalle varattujen viitteellisten rahoitusmäärien rajoissa. Muiden hankkeiden osalta toimenpiteet hyväksytään 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Komissio ilmoittaa päätöksestä suoraan tuensaajille ja jäsenvaltioille.

11 artikla

Rahoitusta koskevat määräykset

1.   Yhteisön tuki voi kattaa ainoastaan hankkeeseen kuuluvat kulut, jotka ovat tuensaajien tai hankkeen toteuttamisesta vastaavien kolmansien osapuolten maksettavana.

2.   Kulut, jotka ovat aiheutuneet ennen kuin komissio on saanut asiaa koskevan hakemuksen, eivät oikeuta tukeen.

3.   Talousarvioon otettuja maksusitoumusmäärärahoja myönnetään asianomaisten hankkeiden hyväksymistä koskevien komission 10 artiklan mukaisesti tekemien päätösten perusteella.

4.   Yleensä maksut suoritetaan ennakkomaksuna, välimaksuina ja lopullisena maksuna. Ennakkomaksu, joka ei saisi yleensä ylittää 50:tä prosenttia ensimmäisestä vuosiosuudesta, maksetaan, kun tukihakemus on hyväksytty. Välimaksut suoritetaan maksupyyntöjen perusteella ottaen huomioon hankkeen tai tutkimuksen edistymisvaihe ja ottaen tarvittaessa tiukasti ja avoimuuden periaatetta noudattaen huomioon tarkistetut rahoitussuunnitelmat.

5.   Maksua koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä on otettava huomioon se, että infrastruktuurihankkeiden toteuttaminen jakaantuu usealle vuodelle, ja siten on tärkeää jaksottaa se samalla tavoin rahoituksen kanssa.

6.   Komissio vahvistaa lopullisen maksun hyväksyttyään hanketta tai tutkimusta koskevan kertomuksen, jonka tuensaaja jättää ja jossa selvitetään kaikki tosiasiallisesti aiheutuneet kulut.

7.   Komissio vahvistaa 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti kehykset korkotukien, takuumaksutukien ja riskipääomaan osallistumisen menettelyille, aikataululle ja maksettaville määrille sellaisten investointirahastojen tai vastaavien rahoituslaitosten osalta, joiden ensisijaisena tavoitteena on riskipääoman tarjoaminen Euroopan laajuisia verkkoja koskeviin hankkeisiin.

12 artikla

Rahoituksen valvonta

1.   Sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen mukaisesti rahoitetut hankkeet saatetaan onnistuneesti päätökseen, jäsenvaltiot ja komissio toteuttavat tarvittavat toimenpiteet omaan toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

a)	tarkastaakseen säännöllisesti yhteisön rahoittamien hankkeiden ja tutkimusten moitteettoman toteuttamisen;

b)	ennakoidakseen sääntöjen vastaiset toimet ja ryhtyäkseen niiden vastaisiin toimiin;

c)

periäkseen takaisin sääntöjen vastaisten toimien vuoksi menetetyt varat, mukaan luettuna myöhästyneistä maksuista perityt korot, komission hyväksymien sääntöjen mukaisesti. Jollei toteuttamisesta vastaava jäsenvaltio ja/tai julkisen sektorin viranomainen toimita todisteita siitä, että ne eivät ole vastuussa sääntöjen vastaisista toimista, jäsenvaltio on toissijaisesti vastuussa perusteettomasti maksetuista rahamääristä.

2.   Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle edellä mainitun vuoksi toteutetuista toimista ja erityisesti antavat komissiolle kuvauksen hallinnointi- ja valvontajärjestelmistä, jotka on perustettu hankkeiden ja tutkimusten saattamiseksi moitteettomasti loppuun.

3.   Jäsenvaltiot antavat komission käyttöön kaikki asianmukaiset kansallisella tasolla laaditut, kyseisten hankkeiden valvontaa koskevat kertomukset.

4.   Komission virkamiehet ja muu henkilöstö voivat tarkastaa paikan päällä, muun muassa pistokokein, tämän asetuksen mukaisesti rahoitettuja hankkeita ja tarkastella kansallisten viranomaisten käyttöön ottamia valvonta- ja mittausjärjestelmiä, ja kansalliset viranomaiset ilmoittavat komissiolle tämän vuoksi toteutetuista toimista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden kansallisten lakien, asetusten ja määräysten mukaisesti suorittamia kaikenlaisia tarkastustoimia ja edellä sanotun myöskään rajoittamatta perustamissopimuksen 246 artiklan määräysten soveltamista sekä perustamissopimuksen 279 artiklan mukaisesti suoritettua tarkastusta.

5.   Ennen kuin tarkastus tehdään paikan päällä, komissio ilmoittaa siitä asianomaiselle jäsenvaltiolle saadakseen kaiken tarvittavan avun. Komission mahdollisesti ilman ennakkoilmoitusta paikan päällä tekemät tarkastukset suoritetaan asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 säännösten mukaisesti tehtyjen sopimusten mukaan. Jäsenvaltion virkamiehet voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

Komissio voi pyytää asianomaista jäsenvaltiota tekemään tarkastuksia paikan päällä tarkastaakseen maksupyynnön sääntöjenmukaisuuden. Komission henkilöstö voi osallistua näihin tarkastuksiin, ja henkilöstön on tehtävä niin asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä.

Komissio huolehtii siitä, että sen tekemät tarkastukset tehdään yhteensovitetusti, samasta aiheesta ja samana aikana tehtyjen tarkastusten toistumisen välttämiseksi. Asianomainen jäsenvaltio ja komissio toimittavat toisilleen välittömästi kaikki asianmukaiset tiedot tehtyjen tarkastusten tuloksista.

6.   Jos yhteisön tukea myönnetään asianomaisille julkisen tai yksityisen sektorin yrityksille tai laitoksille, komissio toteuttaa valvontatoimenpiteet jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä asiaankuuluvalla tavalla.

7.   Vastuussa olevat laitokset ja viranomaiset ja asianomaiset julkisen ja yksityisen sektorin yritykset ja laitokset pitävät hankkeista komission saatavilla viiden vuoden ajan hankkeen viimeisestä maksusta lukien kaikki liiteasiakirjat, jotka koskevat hankkeeseen liittyviä kuluja.

13 artikla

Tuen vähentäminen, keskeyttäminen ja lopettaminen

1.   Jos hankkeen toteuttamiseen myönnetystä määrästä osa tai tuki kokonaisuudessaan ei vaikuta perustellulta, komissio suorittaa asiakirjojen asianmukaisen tarkastuksen ja erityisesti pyytää jäsenvaltiota tai sen toimien toteuttamiseksi nimeämiä viranomaisia tai laitoksia esittämään huomautuksensa tietyssä määräajassa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen jälkeen komissio voi vähentää, keskeyttää tai lakkauttaa kyseiselle toimelle myönnetyn tuen, jos tutkimuksesta käy ilmi, että on menetelty sääntöjen vastaisesti tai että jotain myöntämispäätöksen edellytystä ei ole noudatettu, erityisesti silloin, kun on ilman komission lupaa tehty merkittävä muutos, joka vaikuttaa hankkeen luonteeseen tai toteuttamista koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin.

Kaikki perusteeton kertymä oikeuttaa perusteettomasti maksettujen rahamäärien perimiseen.

3.   Jos hanketta ei ole aloitettu kahden vuoden kuluessa tukipäätöksessä mainitusta aloituspäivästä, komissio peruuttaa hankkeelle myönnetyn tuen lukuun ottamatta tapauksia, jotka on perusteltu komissiolle asianmukaisesti.

4.   Kaikki rahamäärät, jotka on perusteettomasti maksettu, on maksettava takaisin komissiolle.

5.   Mikäli hanketta ei ole toteutettu kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun sille myönnettiin taloudellista tukea, komissio voi vaatia myönnetyn tuen takaisin suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ottaen huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät.

14 artikla

Yhteensovittaminen

Komissio huolehtii tämän asetuksen mukaisesti toteutettujen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden ja ohjelmien sekä yhteisön talousarviosta, Euroopan investointipankista, Euroopan investointirahastosta ja muista yhteisön rahoitusvälineistä rahoitettujen hankkeiden yhteensovittamisesta ja yhdenmukaisuudesta.

15 artikla

Tarkastelu, seuranta ja arviointi

1.   Jäsenvaltiot ja komissio huolehtivat siitä, että tämän asetuksen perusteella toteutettuja hankkeita seurataan ja arvioidaan tehokkaasti. Hankkeita voidaan mukauttaa seurannan ja arvioinnin tulosten mukaisesti.

2.   Yhteisön tuen tehokkuuden varmistamiseksi komissio ja asianomaiset jäsenvaltiot seuraavat järjestelmällisesti hankkeiden edistymistä, tarvittaessa yhteistyössä Euroopan investointipankin tai muiden asianomaisten laitosten kanssa.

3.   Kun tukihakemus on otettu vastaan ja ennen sen hyväksymistä komissio tarkastelee hanketta arvioidakseen, onko se 4 ja 6 artiklassa tarkoitettujen edellytysten ja perusteiden mukainen. Tarvittaessa komissio kehottaa Euroopan investointipankkia ja muita asianomaisia laitoksia osallistumaan tähän tarkasteluun.

4.   Komissio ja jäsenvaltiot arvioivat, kuinka hankkeita ja ohjelmia on toteutettu sekä niiden toteuttamisen vaikutuksen, jotta voitaisiin arvioida, voidaanko alun perin asetetut tavoitteet saavuttaa tai onko ne jo saavutettu. Tässä arvioinnissa käsitellään muun muassa hankkeiden ympäristövaikutuksia ottaen huomioon yhteisön voimassa oleva lainsäädäntö. Komissio voi asianomaista jäsenvaltiota kuultuaan myös pyytää tuensaajaa toimittamaan erityisen arvion tämän asetuksen mukaan tuetuista hankkeista tai hankeryhmistä tai antamaan komissiolle hankkeiden arvioimiseen tarvittavia tietoja ja apua.

5.   Seuranta varmistetaan tarvittaessa konkreettisten ja rahoitusta kuvaavien indikaattoreiden avulla. Nämä indikaattorit on valittava hankkeen erityisluonteen ja sen tavoitteiden mukaan. Ne on suunniteltava siten, että ne osoittavat:

a)	hankkeen edistymisvaiheen suhteessa alkuperäiseen suunnitelmaan ja suunniteltuihin toiminnallisiin tavoitteisiin;

b)	hallinnoinnissa tapahtuneen edistyksen ja siihen liittyvät mahdolliset ongelmat.

6.   Tutkiessaan kutakin tukihakemusta komissio ottaa huomioon tämän artiklan säännösten mukaiset tarkastelut ja arvioinnit.

7.   Edellä 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut arviointi- ja seurantamenettelyt määritellään hankkeiden hyväksymispäätöksissä ja/tai rahoitustukea koskevissa sopimusehdoissa.

16 artikla

Tiedottaminen ja julkisuus

1.   Komissio antaa vuosittain Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle selvityksen tämän asetuksen mukaan toteutetuista toimista, ja nämä lausuvat mielipiteensä selvityksestä. Selvityksessä arvioidaan tuloksia, jotka on saavutettu yhteisön osallistumisella asetuksen eri soveltamisalueilla lähtötavoitteiden suhteen; lisäksi selvityksessä on luku nykyisten monivuotisten ohjelmien asiasisällöstä ja täytäntöönpanosta ja erityisesti otetaan huomioon 5 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa käyttöön otetut tarkistukset.

2.   Tuensaajat pitävät huolen siitä, että tämän asetuksen mukaisesti myönnetty rahoitustuki saa riittävästi julkisuutta, jotta yleinen mielipide saisi tietää yhteisön osuuden hankkeiden toteuttamisessa.

Tuensaajat neuvottelevat komission kanssa siitä, kuinka tämä julkisuusperiaate käytännössä toteutetaan.

17 artikla

Täytäntöönpano

Komissio vastaa tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

18 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea, jäljempänä ”komitea”.

Euroopan investointipankki nimittää komiteaan edustajan, jolla ei ole äänioikeutta.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

19 artikla

Rahoitus

Rahoituspuitteet tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi kaudella 2000–2006 ovat 4 874 880 000 euroa.

Budjettivallan käyttäjä myöntää vuosittaiset määrärahat rahoitusnäkymien sallimissa rajoissa.

Määrärahojen myöntäminen on yhdistettävä hankkeen toteuttamisen määrälliseen ja laadulliseen tasoon.

20 artikla

Soveltamisajan tarkistaminen

Komissio toimittaa ennen vuoden 2006 loppua Euroopan parlamentille ja neuvostolle laajan selvityksen tämän asetuksen mukaisista yhteisön tuen myöntämistä koskevista mekanismeista ja erityisesti 3 artiklassa tarkoitetuista mekanismeista ja säännöksistä saaduista kokemuksista.

Perustamissopimuksen 156 artiklan ensimmäisessä kohdassa annetun menettelyn mukaisesti toimivat Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät, jatketaanko tai muutetaanko tässä asetuksessa säädettyjä toimia 19 artiklassa tarkoitetun jakson päätyttyä ja millä edellytyksillä se voidaan tehdä.

21 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 2236/95.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

22 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Lausunto annettu 10. kesäkuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 24. marraskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 26. marraskuuta 2009.

(3)  EYVL L 228, 23.9.1995, s. 1.

(4)  Katso liite II.

(5)  EYVL C 172, 18.6.1999, s. 1.

(6)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(7)  EUVL L 162, 22.6.2007, s. 1.

(8)  EYVL L 228, 9.9.1996, s. 1.

(9)  EYVL L 183, 11.7.1997, s. 12.

(10)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(11)  EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40.

---

---

---

---