Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32000R2826

    Neuvoston asetus (EY) N:o 2826/2000, annettu 19 päivänä joulukuuta 2000, maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla

    EYVL L 328, 23/12/2000, p. 2–6 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

    Tämä asiakirja on julkaistu erityispainoksessa (CS, ET, LV, LT, HU, MT, PL, SK, SL, BG, RO)

    Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 11/01/2008; Kumoaja 32008R0003

    ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2000/2826/oj

    23.12.2000   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    L 328/2


    NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 2826/2000,

    annettu 19 päivänä joulukuuta 2000,

    maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla

    EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

    ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

    ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

    ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

    ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

    ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon,

    sekä katsoo seuraavaa:

    (1)

    Yhteisö voi nykyisen alakohtaisen sääntelyn nojalla toteuttaa tiettyjen maataloustuotteiden menekinedistämistoimia sisämarkkinoilla.

    (2)

    Ottaen huomioon markkinoiden kehitysnäkymät ja aikaisemmat kokemukset sekä kuluttajien saaman tiedon täydellisyyden varmistamiseksi sisämarkkinoilla on aiheellista noudattaa kokonaisvaltaista ja johdonmukaista tiedotus- ja menekinedistämispolitiikkaa maataloustuotteiden ja tuotantotavan sekä täydentävästi myös elintarvikkeiden osalta kolmansia maita koskevien säännösten mukaisesti kannustamatta kuitenkaan jonkin tuotteen kulutusta sen erityisen alkuperän vuoksi.

    (3)

    Tällaisella politiikalla täydennetään ja vahvistetaan hyödyllisellä tavalla jäsenvaltioiden toimia parantamalla etenkin näiden tuotteiden tuotekuvaa yhteisön kuluttajien keskuudessa erityisesti laadun, ravitsemuksellisten ominaisuuksien ja elintarvikkeiden ja tuotantotapojen turvallisuuden osalta.

    (4)

    Olisi määriteltävä asianomaisten tuotteiden ja alojen valintaperusteet sekä yhteisön kampanjan aihepiirit.

    (5)

    Ohjelmien johdonmukaisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi olisi säädettävä suuntaviivoista, joissa määritetään kyseisten ohjelmien keskeisiä tekijöitä koskevat yleislinjat kunkin asianomaisen tuotteen tai alan osalta.

    (6)

    Suoritettavien tehtävien teknisyys huomioon ottaen olisi säädettävä, että komissio voi turvautua viestintäasiantuntijoiden komiteaan tai teknisiin avustajiin.

    (7)

    Toimien rahoitusperusteet olisi määriteltävä. Pääsääntöisesti on suotavaa, että yhteisö vastaa vain osasta toimien kustannuksista, jotta niitä ehdottavien organisaatioiden ja niiden jäsenvaltioiden, joiden etua asia koskee, vastuu olisi suurempi. Poikkeustapauksissa voi kuitenkin olla suotavaa, että kyseiseltä jäsenvaltiolta ei edellytetä osallistumista rahoitukseen. Alkuperää, luonnonmukaista tuotantoa ja siihen liittyvää logoa ja päällysmerkintöjä sekä maatalouslainsäädännön mukaisia, erityisesti syrjäisimpien alueiden osalta käytettyjä graafisia symboleja koskevista yhteisön järjestelmistä tiedotettaessa rahoituksen hoitaminen yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken voi olla perusteltua, koska on varmistettava asianmukaisen tiedon saanti näistä suhteellisen uusista toimenpiteistä.

    (8)

    Valittujen toimien parhaan kustannustehokkuuden varmistamiseksi olisi säädettävä, että vastuu toimien toteuttamisesta annetaan asianmukaisia menettelyjä noudattaen sellaisille elimille, joissa on siihen tarvittavat rakenteet ja pätevyys.

    (9)

    Ohjelmien moitteettoman toteutuksen ja toimien vaikutusten valvomiseksi olisi säädettävä, että tehokkaasta seurannasta vastaavat jäsenvaltiot, ja tulokset arvioi riippumaton arviointielin.

    (10)

    Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) 2 artiklan mukaisesti.

    (11)

    Yhteisön toimien ja teknisen avun rahoituksesta aiheutuvia menoja olisi pidettävä yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 (5) 1 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuina tukitoimenpiteinä.

    (12)

    Alakohtaiseen sääntelyyn sisältyvät menekinedistämistoimenpiteet ovat yksityiskohtaisilta säännöiltään erilaisia ja niitä koskevia säännöksiä on muutettu useasti. Tämän vuoksi niitä on ollut vaikea soveltaa. Niitä olisi yhdenmukaistettava ja yksinkertaistettava yhdistämällä ne yhdeksi tekstiksi. Menekinedistämistä koskevat voimassa olevat alakohtaiset säännökset ja asetukset olisi kumottava.

    (13)

    Olisi säädettävä asianmukaisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan siirtyminen näistä säännöksistä ja alakohtaisista asetuksista tässä asetuksessa säädettyyn uuteen järjestelmään,

    ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

    1 artikla

    1.   Yhteisö voi rahoittaa alueellaan toteutettavia maataloustuotteita ja niiden tuotantotapaa sekä elintarvikkeita koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia kokonaan tai osittain.

    2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja toimia ei saa suunnata kaupallisten merkkien mukaan eikä niissä saa kannustaa tuotteen kulutusta sen erityisen alkuperän vuoksi. Tämä säännös ei estä mainitsemasta 2 artiklassa tarkoitettujen toimien kohteena olevien tuotteiden alkuperää, jos kyseessä on yhteisön lainsäädäntöön perustuva nimitys.

    2 artikla

    Edellä 1 artiklassa tarkoitetut toimet ovat seuraavat:

    a)

    PR-toimet, menekinedistäminen ja mainonta erityisesti yhteisön tuotteiden oleellisten ominaispiirteiden korostamiseksi etenkin laadun, elintarvikkeiden turvallisuuden, erityisen tuotantotavan, ravitsemuksellisten ja terveyttä koskevien ominaisuuksien, pakkausmerkintöjen, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun osalta;

    b)

    osallistuminen kansallisesti tai Euroopan tasolla merkittäviin tapahtumiin, messuihin ja näyttelyihin ja erityisesti yhteisön tuotteiden tuotekuvan parantamiseen tähtäävien näyttelyosastojen avulla;

    c)

    tiedotustoimet, jotka koskevat erityisesti suojattua alkuperänimitystä (SAN), suojattua maantieteellistä merkintää (SMM) ja aitoa perinteistä tuotetta (APT) koskevia yhteisön järjestelmiä, luonnonmukaista tuotantoa ja päällysmerkintöjä sekä lainsäädännön mukaisia, erityisesti syrjäisimpien alueiden osalta käytettyjä graafisia symboleja;

    d)

    tiedotustoimet, jotka koskevat yhteisön määritetyllä alueella tuotettujen laatuviinien (tma-laatuviinit), maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien ja maantieteellisellä merkinnällä tai perinteisellä merkinnällä varustettujen alkoholijuomien järjestelmää;

    e)

    menekinedistämis- ja tiedotustoimien tulosten arviointitutkimukset.

    3 artikla

    Alat tai tuotteet, joita 1 artiklassa tarkoitetut toimet voivat koskea, määritetään seuraavin perustein:

    a)

    mahdollisuus lisätä kyseisten tuotteiden laadun, tyypillisten ominaisuuksien, erityisten tuotantotapojen, ravitsemuksellisten ja terveyttä koskevien ominaisuuksien, elintarviketurvan, eläinten hyvinvoinnin tai ympäristöystävällisyyden arvostusta aihekohtaisilla tai erityisille kohderyhmille suunnatuilla kampanjoilla;

    b)

    kuluttajia valistavan päällysmerkintäjärjestelmän sekä tuotteiden valvonta- ja jäljitettävyysjärjestelmien soveltaminen;

    c)

    tarve ratkaista tietyn alan erityis- tai suhdanneongelmia;

    d)

    mahdollisuus tiedottaa yhteisön SAN/SMM- ja APT-järjestelmien merkityksestä ja luonnonmukaisista tuotteista;

    e)

    mahdollisuus tiedottaa yhteisön tma-laatuviinien, maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien ja maantieteellisellä merkinnällä tai perinteisellä merkinnällä varustettujen alkoholijuomien järjestelmän merkityksestä.

    4 artikla

    1.   Komissio laatii joka toinen vuosi 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen luettelon 3 artiklassa tarkoitetuista aiheista ja tuotteista. Luetteloa voidaan kuitenkin tarvittaessa muuttaa ennen määräajan päättymistä samaa menettelyä noudattaen.

    2.   Komissio voi ennen 1 kohdassa tarkoitetun luettelon laatimista kuulla maataloustuotannon laatua ja terveyttä koskevien kysymysten neuvoa-antavan komitean yhteydessä toimivaa maataloustuotteiden menekinedistämisen pysyvää työryhmää.

    5 artikla

    1.   Komissio laatii 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen kullekin valitulle alalle tai tuotteelle strategian, jossa määritellään ne suuntaviivat, joita menekinedistämistä ja tiedotusta koskevissa ohjelmaehdotuksissa on noudatettava.

    2.   Laatiessaan 1 kohdassa tarkoitettua strategiaa komissio voi kuulla maataloustuotannon laadun ja terveyttä koskevien kysymysten neuvoa-antavan komitean yhteydessä toimivaa maataloustuotteiden menekinedistämistyöryhmää.

    3.   Suuntaviivoissa annetaan yleisiä ohjeita erityisesti

    a)

    asetetuista tavoitteista ja kohderyhmistä;

    b)

    yhdestä tai useammasta aiheesta, joita valituissa toimenpiteissä on käsiteltävä;

    c)

    toteutettavien toimien luonteesta;

    d)

    ohjelmien kestosta;

    e)

    ohjelmien toteutukseen käytettävissä olevan yhteisön rahoitusosuuden ohjeellisesta jaosta markkinoiden ja suunniteltujen toimien luonteen mukaan.

    6 artikla

    1.   Kyseistä alaa tai kyseisiä aloja edustavan, yhden tai useamman ammattialajärjestön tai ammattialojen välisen järjestön on laadittava yhteistyössä toteuttamisesta vastaavan sellaisen elimen kanssa, jonka järjestö tai järjestöt ovat valinneet asianmukaisin keinoin toteutetulla kilpailumenettelyllä, enintään 36 kuukautta kestävät menekinedistämis- ja tiedotusohjelmat 2 artiklan a, b ja d alakohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamiseksi 5 artiklassa tarkoitettujen suuntaviivojen mukaisesti. Ohjelmat voivat kattaa yhden tai useamman asianomaisen jäsenvaltion, joiden on laadittava myyntiehdot, mukaan luettuna ohjelmien arviointiperusteet. Ohjelmien ehdottajina voivat olla eurooppalaiset taikka yhdessä tai useammassa asianomaisessa jäsenvaltiossa toimivat organisaatiot. Viimeksi mainittujen ohjelmat asetetaan etusijalle.

    2.   Asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden on tarkastettava ohjelmien asianmukaisuus ja se, että ohjelmat ja toteutuksesta vastaaviksi ehdotetut elimet ovat tämän asetuksen säännösten sekä suuntaviivojen ja niitä vastaavien eritelmien mukaiset. Niiden on tarkastettava kyseisten ohjelmien kustannustehokkuus. Tarkastuksen jälkeen asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden on laadittava käytettävissä olevien määrien rajoissa väliaikainen luettelo valituista ohjelmista ja elimistä ja sitouduttava osallistumaan näiden ohjelmien rahoitukseen.

    3.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi väliaikainen luettelo valituista ohjelmista ja elimistä sekä toimitettava jäljennökset ohjelmista.

    Jos komissio toteaa, että jokin esitetyistä ohjelmista ei ole yhteisön lainsäädännön tai suuntaviivojen mukainen, se ilmoittaa sovittavassa määräajassa asianomaiselle jäsenvaltiolle tai asianomaisille jäsenvaltioille, että kyseinen ohjelma on kokonaan tai osittain tukikelvoton. Määräajan päätyttyä ohjelmaa pidetään tukikelpoisena.

    Jäsenvaltioiden on otettava komission mahdolliset huomautukset huomioon asetetussa määräajassa. Määräajan päätyttyä jäsenvaltio tai jäsenvaltiot laativat lopullisen luettelon valituista ohjelmista ja toimittavat sen välittömästi komissiolle.

    Komissio ilmoittaa valituista ohjelmista ja vastaavista talousarvioista mahdollisimman pian 13 artiklassa tarkoitetuille hallintokomiteoille.

    7 artikla

    1.   Jos yhtä tai useampaa, 6 artiklassa tarkoitetun järjestön esittämää, 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettua ohjelmaa varten ei ole tiedotusohjelmaa, asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden on määriteltävä komission vahvistamien suuntaviivojen perusteella myyntiehdot ja valittava yleisellä tarjouskilpailulla sen ohjelman toteuttamisesta vastaava elin, jonka se sitoutuu osarahoittamaan.

    2.   Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle valittujen ohjelmien lisäksi perusteltu lausunto ohjelman asianmukaisuudesta, ohjelman ja ehdotetun elimen yhdenmukaisuudesta tämän asetuksen säännösten ja vastaavien suuntaviivojen kanssa sekä hinta/laatusuhteen arvioinnista.

    3.   Ohjelmien tarkasteluun komissiossa ja niiden lopulliseen hyväksymiseen jäsenvaltioissa sovelletaan 6 artiklan 3 kohdan toisen, kolmannen ja neljännen alakohdan säännöksiä.

    8 artikla

    1.   Komissio voi käyttää 5 artiklassa tarkoitettujen suuntaviivojen laatimisessa apunaan riippumattomien viestintäasiantuntijoiden komiteaa tai teknisiä avustajia.

    2.   Komissio valitsee yleisen tai rajoitetun tarjouskilpailun avulla

    a)

    1 kohdassa tarkoitetun teknisen avustajan tai tekniset avustajat;

    b)

    6 ja 7 artiklan mukaisesti toteutettujen toimien tulosten arvioinnista vastaavan elimen tai elimet.

    9 artikla

    1.   Yhteisö rahoittaa

    a)

    kokonaisuudessaan 2 artiklan e alakohdassa tarkoitetut toimet;

    b)

    osittain muut 2 artiklassa tarkoitetut menekinedistämis- ja tiedotustoimet.

    2.   Yhteisön rahoitusosuus 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista toimista voi olla enintään 50 prosenttia toimien todellisista kuluista.

    Asianomaiset jäsenvaltiot osallistuvat 2 kohdassa tarkoitettujen toimien rahoitukseen 20 prosentin osuudella toimien todellisista kuluista, ja loppurahoituksesta vastaavat ehdotuksia tekevät järjestöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista. Jäsenvaltioiden ja/tai ammattialan järjestöjen tai ammattialojen välisten järjestöjen rahoitusosuus voidaan myös kerätä veroluonteisin maksuin.

    3.   Jos ohjelma on selvästi yhteisön kannalta hyödyllinen, voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa kuitenkin päättää 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, että ehdotuksen tekevä järjestö vastaa yksin yhteisön rahoitusosuuden ylittävästä osasta.

    4.   Asianomaiset jäsenvaltiot vastaavat 7 artiklassa tarkoitettujen toimien osalta yhteisön rahoitusosuuden ylittävästä rahoitusosuudesta.

    Jäsenvaltioiden rahoitusosuus voidaan myös koota veroluonteisin maksuin.

    10 artikla

    1.   Tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamisesta vastaavalla elimellä tai elimillä on oltava kyseistä tuotetta tai kyseisiä markkinoita koskevaa asiantuntemusta ja tarvittavat voimavarat toimien toteutuksen varmistamiseksi mahdollisimman tehokkaasti ottaen huomioon, että kyseiset ohjelmat toteutetaan Euroopan laajuisesti.

    2.   Asianomaiset jäsenvaltiot vastaavat muiden kuin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen toimien valvonnasta ja maksuista.

    11 artikla

    Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimien yhteisön rahoitusosuudesta aiheutuneita menoja pidetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 1 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuina tukitoimina.

    12 artikla

    Tämän asetuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

    13 artikla

    1.   Komissiota avustaa asetuksen täytäntöönpanossa asetuksen N:o 136/66/ETY (6) 37 artiklalla perustettu rasvojen hallintokomitea ja muista maatalousalan yhteisistä markkinajärjestelyistä annettujen asetusten vastaavilla artikloilla perustetut hallintokomiteat, jäljempänä ”komiteat”. Hallintokomiteat toimivat yhdessä.

    2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

    Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

    3.   Komiteat vahvistavat työjärjestyksensä.

    14 artikla

    Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle joka toinen vuosi, ja ensimmäisen kerran 31 päivänä joulukuuta 2003, kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta, erityisesti valituista ohjelmista ja määrärahojen käytön tilanteesta ja tekee tarvittaessa asianmukaiset ehdotukset.

    15 artikla

    1.   Poistetaan seuraavat säännökset:

    a)

    rasva-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 22 päivänä syyskuuta 1966 annetun neuvoston asetuksen N:o 136/66/ETY (7) 11 artikla;

    b)

    pellava- ja hamppualan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä kesäkuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1308/70 (8) 2 artikla;

    c)

    tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Ranskan merentakaisten departementtien hyväksi 16 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3763/91 (9) 20 artiklan 4 kohta;

    d)

    erityistoimenpiteistä syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla 18 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1332/92 (10) 1 ja 2 artikla;

    e)

    tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Azorien ja Madeiran hyväksi 15 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1600/92 (11) 31 artiklan 4 kohta;

    f)

    tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Kanariansaarten hyväksi 15 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/92 (12) 26 artiklan 4 kohta;

    g)

    kuivattuja viinirypäleitä koskevista erityistoimenpiteistä 21 päivänä helmikuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 399/94 (13) 1 artiklan toisen alakohdan toinen luetelmakohta ja 2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta;

    h)

    hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28 päivänä lokakuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 (14) 54 artikla;

    i)

    viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (15) 35 artiklan 5 kohta.

    2.   Poistetaan asetuksen (EY) N:o 399/94 1 artiklan ensimmäisestä alakohdasta ilmaisu ”ja myynninedistämiseen” sekä 2 artiklan 2 kohdasta viittaus d ja e alakohtaan.

    3.   Kumotaan toimenpiteistä omenien kulutuksen ja käytön lisäämiseksi 7 päivänä toukokuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1195/90 (16), toimenpiteistä sitrushedelmien kulutuksen lisäämiseksi 7 päivänä toukokuuta 1990 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1201/90 (17), toimenpiteistä korkealaatuisen naudanlihan menekin edistämiseksi 30 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2067/92 (18), maidon ja maitotuotteiden kulutuksen edistämisestä yhteisössä sekä maidon ja maitotuotteiden markkinoiden laajentamisesta 30 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2073/92 (19), erityisistä toimenpiteistä elävien kasvien ja kukkaviljelytuotteiden alalla 22 päivänä marraskuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2275/96 (20) sekä naudanlihan merkitsemistä koskevista tiedotustoimenpiteistä 28 päivänä syyskuuta 1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2071/98 (21).

    4.   Edellisissä kohdissa mainittuja säännöksiä, ilmaisuja ja asetuksia sovelletaan menekinedistämis- ja tiedotusohjelmiin, joista on päätetty ennen tämän asetuksen soveltamisesta annetun asetuksen voimaantuloa.

    16 artikla

    Komissio toteuttaa 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tarvittavat toimenpiteet 15 artiklassa tarkoitetuista säännöksistä tämän asetuksen säännöksiin siirtymisen helpottamiseksi.

    17 artikla

    Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

    Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2001.

    Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

    Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2000.

    Neuvoston puolesta

    Puheenjohtaja

    J. GLAVANY


    (1)  EYVL C 365 E 19.12.2000, s. 270.

    (2)  Lausunto annettu 15 päivänä joulukuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

    (3)  Lausunto annettu 15 päivänä joulukuuta 2000 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

    (4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

    (5)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

    (6)  EYVL L 172, 30.9.1966, s. 3025, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2702/1999 (EYVL L 327, 21.12.1999, s. 7).

    (7)  EYVL L 172, 30.9.1966, s. 3025, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2702/1999 (EYVL L 327, 21.12.1999, s. 7).

    (8)  EYVL L 146, 4.7.1970, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2702/1999.

    (9)  EYVL L 356, 24.12.1991, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2598/95 (EYVL L 267, 9.11.1995, s. 1).

    (10)  EYVL L 145, 27.5.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1267/95 (EYVL L 123, 3.6.1995, s. 4).

    (11)  EYVL L 173, 27.6.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2348/96 (EYVL L 320, 11.12.1996, s. 1).

    (12)  EYVL L 173, 27.6.1992, s. 13, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2348/96.

    (13)  EYVL L 54, 25.2.1994, s. 3.

    (14)  EYVL L 297, 21.11.1996, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1257/1999 (EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80).

    (15)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1622/2000 (EYVL L 194, 31.7.2000, s. 1).

    (16)  EYVL L 119, 11.5.1990, s. 53.

    (17)  EYVL L 119, 11.5.1990, s. 65.

    (18)  EYVL L 215, 30.7.1992, s. 57.

    (19)  EYVL L 215, 30.7.1992, s. 67.

    (20)  EYVL L 308, 29.11.1996, s. 7, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2702/1999.

    (21)  EYVL L 265, 30.9.1998, s. 2.


    Top