31991R2328

NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 2328/91,

annettu 15 päivänä heinäkuuta 1991,

maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 43 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamisesta 12 päivänä maaliskuuta 1985 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 797/85(4), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3577/90(5), on muutettu merkittävästi useaan kertaan; mainitusta asetuksesta olisi selvyyden ja järkiperäisyyden vuoksi tehtävä koonnelma,

rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 24 päivänä kesäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2052/88(6) 1 artiklan mukaisesti yhteisön tehtävänä on erityisesti rakennerahastojen kautta tukea ETY:n perustamissopimuksen 130 a ja 130 c artiklassa esitettyjen yleisten tavoitteiden toteutumista edistämällä viiden päätavoitteen saavuttamista; Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ohjausosaston tehtävänä on nopeuttaa yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen liittyvää maatalouden rakenteiden sopeuttamista,

EMOTR:n osallistumista 5 a tavoitteen toteuttamiseen säädellään asetuksen (ETY) N:o 2052/88 täytäntöönpanosta rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisen osalta toisaalta keskenään ja toisaalta Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 19 päivänä joulukuuta 1988 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4253/88(7) sekä asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosaston osalta 19 päivänä joulukuuta 1988 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 4256/88(8),

tämän yhteisen toiminnan on toisaalta sovittava yhteen muiden laaja-alaisten toimenpiteiden kanssa, joista on päätetty 5 a tavoitteen saavuttamiseksi; toisaalta se kuvastaa maatalouden rakennetta koskevan yhteisön politiikan tiettyjä periaatteita, joita voidaan yleisesti soveltaa kaikkeen rahastojen toimintaan,

perustamissopimuksen 39 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa mainittuja yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa, jollei maataloutta tueta sen rakenteiden tehokkuuden parantamisessa erityisesti niillä alueilla, jotka kärsivät erityisen polttavista ongelmista,

maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantaminen on yhteisen maatalouspolitiikan kehittämisen korvaamaton osa; tämän vuoksi sen olisi perustuttava yhteisön suunnitelmaan ja perusteisiin,

maatalouden rakenteellisten ongelmien moninaiset syyt, erilainen luonne ja eri vakavuusaste voivat edellyttää ratkaisuja, jotka poikkeavat toisistaan eri alueilla ja joita voidaan käsitellä uudelleen ajan myötä; kunkin kyseisen alueen yleistä taloudellista ja sosiaalista kehitystä on edistettävä,

maatalouden markkinatilanne on muuttunut ja muuttuu edelleen yhteisen maatalouspolitiikan uudelleensuuntaamisen vuoksi, joka johtuu tarpeesta vähentää tuotantoa asteittain niillä aloilla, joilla on ylituotantoa,

rakennepolitiikan on tässä yhteydessä osaltaan tuettava maanviljelijöiden sopeutumista uuteen tilanteeseen ja lievennettävä vaikutuksia, joita uudella markkina- ja hintapolitiikalla voi olla erityisesti maatalouden tuloihin,

yhteisellä maatalouspolitiikalla on aina pyrittävä maatilojen tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseen, jotta Euroopan maatalous voisi pysyä maailmanmarkkinoilla; jos markkinapolitiikan avulla on varmistettava tarpeelliset sopeutukset yhteisön maatalouden kilpailukyvyn varmistamiseksi pitkällä aikavälillä, rakennepolitiikan avulla on myös vaikutettava siihen vahvistamalla tuotannon ja kaupanpitämisen rakenteita kuitenkin siten, ettei maataloustuotannon voimavarojen ja ennakoitavien markkinoiden keskinäinen epätasapaino samalla kasva,

tiettyjen toimenpiteiden täytäntöönpano on välttämätöntä tässä toiminnassa, jotta maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamistavoite voitaisiin saavuttaa; jäsenvaltioiden on tämän vuoksi toteutettava nämä toimenpiteet; muiden toimenpiteiden osalta olisi kuitenkin jätettävä jäsenvaltioiden harkittavaksi, toteuttavatko ne viljelijöidensä erityistilanteen huomioon ottaen toimenpiteitä,

järjestelmällä maan poistamiseksi viljelykäytöstä voidaan edistää eri tuotannonalojen, erityisesti niiden, joilla esiintyy ylituotantoa, sopeuttamista markkinoiden tarpeisiin,

järjestelmä maan poistamiseksi viljelykäytöstä olisi ulotettava koskemaan kaikkea peltomaata, koska näiden maiden käyttö vaihtelee viljelykierron vuoksi vuodesta toiseen; sellainen maatalousmaa, jolla tuotetaan tuotteita, jotka eivät kuulu yhteiseen markkinajärjestelyyn, olisi kuitenkin jätettävä järjestelmän ulkopuolelle; tarjonnan tasapainottamisen kannalta olennaisten tulosten saavuttamiseksi olisi asetettava ehdoksi, että maatalousmaasta vähintään 20 prosenttia poistetaan viljelykäytöstä vähintään viideksi vuodeksi, kuitenkin siten, että edunsaajalla on mahdollisuus purkaa sopimus kolmen vuoden kuluttua,

jäsenvaltioiden olisi ympäristönsuojelun ja maaseutuympäristön säilyttämisen lisääntyneiden vaatimusten vuoksi säädettävä tarvittavista toimenpiteistä, tarvittaessa edunsaajan kustannuksella, viljelykäytöstä poistettavan peltomaan säilyttämiseksi hyvässä viljelykunnossa,

yhteisön maatalouden voimavarojen järkiperäiseksi hyödyntämiseksi jäsenvaltioille olisi kokeiluluonteisesti sallittava viljelykäytöstä poistetun maan käyttö kotieläinten laajaperäiseen laiduntamiseen tai linssin, kahviherneen ja virnan viljelyyn; molemmissa tapauksissa tulonmenetyksen pieneneminen on otettava huomioon tuen määrässä,

viljelykäytöstä poistetun maatalousmaan hehtaarituen määrä olisi jätettävä jäsenvaltioiden päätettäväksi tosiasiallisten tulonmenetysten perusteella tämän järjestelmän soveltamista koskevissa yksityiskohtaisissa säännöissä määritettävien perusteiden mukaisesti; tuen määrä on toisaalta vahvistettava riittävän korkeaksi, jotta se todella kannustaa tuottajia poistamaan osan maastaan viljelykäytöstä; toisaalta tuen määrä ei saa ylittää sitä tasoa, joka tarvitaan korvaamaan viljelykäytöstä poistamisesta aiheutuva tulonmenetys; tämän vuoksi olisi säädettävä tuen vähimmäis- ja enimmäismäärien vahvistamisesta,

lisäkannustimen tarjoamiseksi tuottajille, jotka poistavat viljelykäytöstä suuria aloja, vähintään 30 prosenttia peltoalasta, heidät olisi vapautettava vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä lokakuuta 1975 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2727/75(9), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3577/90(10), 4 artiklassa säädetystä yhteisvastuumaksusta 20 viljatonnin osalta sekä mainitun asetuksen 4 b artiklan 2 kohdassa säädetystä ylimääräisestä yhteisvastuumaksusta,

Eurooppa-neuvosto on pyytänyt komissiota tutkimaan kaikki mahdollisuudet lisätä maataloudesta saatavien raaka-aineiden käyttöä muuhun kuin elintarvikkeeksi,

mahdollisuudet käyttää viljaa muuhun kuin elintarvikkeeksi ovat riittävän kehittyneet sekä teknisesti että taloudellisesti,

näiden mahdollisuuksien toteuttaminen antaa viljelijöille tilaisuuden suuntautua uusille markkinoille; viljelijöiden kannustamiseksi tähän suuntaan viljasta olisi maksettava houkutteleva hinta,

nämä uudet viljan käyttötarkoitukset eivät kuitenkaan saa johtaa viljantuotannon kasvamiseen ja sitä kautta suurempaan ylituotantoon,

tämän vuoksi olisi kannustettava viljelijöitä poistamaan maatalousmaita viljelykäytöstä ja säädettävä muuhun kuin elintarviketuotantoon käytettävää maatalousmaata koskevasta erityistuesta,

tukijärjestelmällä, jolla kannustetaan viljelijöitä uudenlaiseen tuotantoon siirtymiseen ja tuotannon laajaperäistämiseen, voidaan edistää eri tuotannonalojen sopeuttamista markkinoiden tarpeisiin erityisesti niillä tuotannonaloilla, joilla esiintyy ylituotantoa,

olisi säädettävä korvauksesta, joka perustuu tosiasialliseen tuotannon laajaperäistämisestä tai uudenlaiseen tuotantoon siirtymisestä johtuvaan tuotannon vähenemiseen ja mahdollistaa niiden viljelijöiden tulotason säilymisen, jotka ovat sitoutuneet vähentämään tuotantoaan,

yhteisön maatalouden rakenteelle on luonteenomaista suuri määrä maatiloja, joilta puuttuu rakenteelliset edellytykset kohtuullisiin tuloihin ja elinolosuhteisiin,

tulevaisuudessa ainoastaan ne maatilat voivat mukautua talouden kehitykseen, joissa viljelijöillä on riittävä ammatillinen pätevyys ja joiden kannattavuutta seurataan kirjanpidon ja kehittämissuunnitelman avulla,

yhteisön investointituen tarkoituksena on uudenaikaistaa maatiloja niiden kilpailukyvyn parantamiseksi maataloustuotantoa järkiperäistettäessä; tämän rakennepolitiikan osan mukauttamisen on mahdollistettava maatalouden uudenaikaistaminen ja monipuolistaminen siten, että se sopii yhteen ylituotannon rajoittamistoimenpiteiden kanssa,

yhteisön investointitukea saadakseen viljelijän on tavallisesti oltava päätoiminen maanviljelijä, toisin sanoen hänen on käytettävä vähintään puolet työajastaan tilan maataloustöihin ja saatava maataloudesta vähintään puolet tuloistaan; investointitukea olisi kuitenkin myönnettävä myös muille henkilöille kuin päätoimisille viljelijöille, jos kyseiset henkilöt harjoittavat tilallaan metsätaloutta, matkailua, kotiteollisuutta, ympäristönsuojelua tai maaseutuympäristön säilyttämistä,

investointituki on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa suunnattava tiloille, joiden työtulo on viitetuloja alhaisempi ja jotka tämän vuoksi ovat suurimman avun tarpeessa,

maatilarakenteen mukauttamisessa tuottavuutta lisäämällä, mikä näkyy tuotannon kasvamisena, on ylitsepääsemättömiä ongelmia useiden maataloustuotteiden markkinatilanteen vuoksi; investointitukea ei ole tarkoitettu ainoastaan tuotantokyvyn lisäämiseen, vaan myös tuotanto-olosuhteiden laadulliseen parantamiseen; on ilmeisesti tarpeellista keskittää tämä tuki investointeihin, jotka mahdollistavat tuotantokustannusten alentamisen ja työ- ja elinolosuhteiden parantamisen tai joiden tarkoituksena on uudenlaiseen tuotantoon siirtyminen; tällaista tukea voidaan myöntää myös investointeihin, joiden tarkoituksena on tulolähteiden monipuolistaminen, erityisesti matkailun, kotiteollisuuden tai tilalla tapahtuvan tilan tuotteiden valmistamisen ja myynnin avulla, sekä investointeihin, joiden tarkoituksena on karjankasvatuksen hygienian ja eläinten hyvinvoinnin parantaminen sekä ympäristönsuojelu ja sen tilan parantaminen,

lisäksi tavoite tasapainon saavuttamisesta yhteisön markkinoilla edellyttää, että investointitukien myöntämiselle asetetaan erityisiä edellytyksiä sianlihan-, maidon- ja naudanlihantuotannon aloilla; tämän tavoitteen mukaisesti on välttämätöntä kieltää investointitukien myöntäminen muna- ja siipikarjanliha-alalla,

nuorille viljelijöille myönnettävät erityisedut voivat helpottaa sekä tilanperustamista että sen jälkeistä tilan rakenteellista mukauttamista,

kirjanpito on välttämätöntä maatilojen rahoituksellisen ja taloudellisen tilanteen oikeaksi arvioimiseksi erityisesti niillä tiloilla, joita uudenaikaistetaan; rahoituksellinen kannustin voi edistää kirjanpitoa,

tuotannon järkiperäistämiseksi ja elinolosuhteiden parantamiseksi olisi myös edistettävä sellaisten maatilojen ryhmittymien muodostamista, joiden tavoitteena on tilojen välinen keskinäinen avunanto, mukaan lukien uuden teknologian sekä ympäristöä suojelevien ja sen tilaa parantavien sekä maaseutuympäristöä säilyttävien työmenetelmien käyttö, sekä sellaisten ryhmittymien muodostamista, jotka ottavat käyttöön vaihtoehtoisia, erityisesti luonnonmukaisia viljelymenetelmiä, yhdistettyjä kasvinsuojelumenetelmiä, laajaperäistä viljelyä tai toteuttavat järkiperäisempää maatalouden tuotantovälineiden yhteiskäyttöä tai yhteistuotantoa,

samassa yhteydessä olisi myös kannustettava lomitus- ja neuvontapalveluja järjestävien maatalousalan yhteenliittymien muodostamista,

neuvosto vahvisti vuoristoalueiden ja eräiden epäsuotuisien alueiden maataloudesta 28 päivänä huhtikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/268/ETY(11), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 797/85, perusteella yhteisön luettelot vuoristoalueista ja eräistä epäsuotuisista alueista, joita koskevat tuotanto-olosuhteisiin mukautetut erityistoimenpiteet on toteutettava yhteisön tasolla erityisesti luontaisten tuotantoedellytysten huomioon ottamiseksi ja kohtuullisten tulojen varmistamiseksi näiden alueiden viljelijöille,

näiden alueiden maataloudelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi voi olla välttämätöntä, että epäsuotuisilla alueilla pysyvästi maanviljelyä harjoittaville viljelijöille myönnetään vuosittain tukea, jolla korvataan direktiivissä 75/268/ETY mainituista luonnonolosuhteista johtuvat pysyvät haitat; tuen määrä olisi jätettävä jäsenvaltioiden päätettäväksi haitan suuruuden, taloudellisen tilanteen sekä tilojen tulojen perusteella eri tyyppisille alueille asetettuja tuen määrää ja tuotantosuuntia koskevia rajoituksia ja edellytyksiä noudattaen,

markkinoihin ja ympäristöön kohdistuvien haittojen lieventämiseksi hyvitys olisi erityisesti rajoitettava 1,4 nautayksikköön (NY) tilan kokonaisrehualaa kohti; lisäksi tilakohtaisen yhteisön tuen enimmäismäärän osalta olisi hallinnollisten vaikeuksien voittamiseksi korvattava nykyinen järjestelmä yksinkertaisemmalla järjestelmällä, jossa yhteisön toimet kohdistetaan niitä eniten tarvitseviin tiloihin, toisin sanoen rajoittamalla yhteisön tuki 120 nauta- tai pinta-alayksikköön,

maatilojen järkiperäistäminen ja tarve säilyttää maaseutuympäristö edellyttävät tuen myöntämistä tasaushyvityksen piiriin kuuluvilla alueilla toteutettaviin yhteisiin investointihankkeisiin, jotka liittyvät erityisesti rehuntuotantoon sekä haka- ja vuoristolaitumien parantamiseen ja varustamiseen,

viljelijät, jotka harjoittavat viljelyä ympäristönsuojelun tai maaseutuympäristön säilyttämisen kannalta aroilla alueilla, voivat tehdä arvokasta työtä koko yhteiskunnan hyväksi; näitä viljelijöitä voidaan erityisillä toimenpiteillä kannustaa ottamaan käyttöön tai jatkamaan edelleen tuotantomenetelmiä, jotka ovat sopusoinnussa kasvavien ympäristönsuojelun ja maaseutuympäristön säilyttämisen vaatimusten kanssa, ja samalla edistämään maatilojen suuntaamisen mukauttamisen myötä yhteisen maatalouspolitiikan tiettyjen maataloustuotteiden markkinoiden tasapainottamistavoitteen toteuttamista,

maataloustuotteiden markkinatilanne ja siitä johtuvat rajoitukset maatilojen rakenteen mukauttamisessa edellyttävät maataloutta koskevien toimenpiteiden täydentämistä näitä maatiloja koskevilla erityisillä metsätaloudellisilla toimenpiteillä, kuten maatalousmaan metsittämisellä ja metsitettyjen alueiden parantamisella,

metsitettävää hehtaaria kohti maksettava vuosittainen palkkio, jolla korvataan erityisesti maatalousmaan metsittämisestä aiheutuvat tulonmenetykset, voi kannustaa viljelijöitä metsittämään maatalousmaitaan,

jäsenvaltioiden on määritettävä maatalousmaan metsittämistä koskevat edellytykset,

metsätaloudelliset toimenpiteet ovat yleensä yhteydessä toisiinsa ja niillä voidaan edistää:

- maaperän, kasvi- ja eläinkunnan sekä pinta- ja pohjavesien säilyttämistä ja parantamista,

- maatalousmaan tuottavuutta maataloustuotannon luontaisia edellytyksiä parantamalla sekä maatalouden työvoiman käytön tehostamista,

maatalouden kehitys ja erikoistuminen edellyttävät nykyisen maatalousväestön huomattavaa yleisen, teknisen ja taloudellisen koulutustason parantamista, erityisesti kun on kyse uusista hallinnon, tuotannon ja kaupanpitämisen suuntauksista sekä nuorista viljelijöistä, jotka ovat aloittamassa tilanpitoa tai ovat äskettäin aloittaneet sen,

ammatilliseen koulutukseen ja täydennyskoulutukseen ja erityisesti osuuskuntien ja tilaryhmittymien johtajien ja hoitajien koulutukseen käytettävissä olevien varojen riittämättömyys on esteenä maatalousrakenteiden mukauttamiseen liittyvissä ponnisteluissa monilla alueilla,

rakennerahastojen uudistusperiaatteiden ja erityisesti asetuksen (ETY) N:o 2052/88 5 ja 11 artiklan mukaisesti EMOTR osallistuu jäsenvaltioille aiheutuneiden menojen rahoitukseen; yhteisön rahoitusosuus voi vaihdella mainitun asetuksen 13 artiklassa tarkoitettujen perusteiden ja rajojen mukaisesti; komissio määrittää nämä osuudet,

järjestelmä maan poistamiseksi viljelykäytöstä on osa maatalouden rakenteiden tehokkuuden parantamiseen tarkoitettua yhteistä toimintaa ja sen tavoitteena on samanaikaisesti tuotannon ja markkinoiden välisen tasapainon parantaminen; järjestelmä on tästä syystä tarkoitettu täydentämään toimenpiteitä, jotka neuvosto toteuttaa markkinoiden tasapainottamiseksi eri markkinointijärjestelmissä; tämän vuoksi olisi säädettävä, että EMOTR:n tuki- ja ohjausosasto rahoittavat yhtä suuret osuudet järjestelmästä maan poistamiseksi viljelykäytöstä; järjestelmän hallinnon ja rahoituksen helpottamiseksi olisi tukiosastoon sovellettavia rahoitusjärjestelyjä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä kuitenkin poikkeuksellisesti sovellettava myös ohjausosastosta rahoitettaviin menoihin,

jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus säätää hallintoa koskevista lisäedellytyksistä tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden toteuttamiseksi, ja

entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueen maatalousrakenteiden kehittymisen helpottamiseksi, mukaan lukien perheviljelmien muodostaminen ja osuustoimintatilojen rakenneuudistus, on tarpeen säätää joistakin lainsäädännön tilapäisistä mukautuksista, joiden tarkoituksena on nopeuttaa maatalousrakenteiden mukauttamista yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettaessa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1 Maatalouden rakenteiden mukauttamisen nopeuttamiseksi yhteisössä asetuksen (ETY) N:o 2052/88 1 artiklan 5 a tavoitteen mukaisesti otetaan käyttöön asetuksen (ETY) N:o 4256/88 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yhteinen toiminta, joka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön ja jonka tavoitteena on:

i) edistää tuotannon ja markkinoiden välisen tasapainon parantamista;

ii) edistää maatilojen tehokkuuden parantamista vahvistamalla ja järjestämällä uudelleen niiden rakenteita sekä edistämällä sivuelinkeinoja;

iii) säilyttää maatalousyhteisö elinvoimaisena maatalousalueiden väestörakenteen kehityksen edistämiseksi ja varmistaa viljelijöille kohtuullinen elintaso, myös korvaamalla luonnonhaittojen vaikutukset vuoristoalueilla ja epäsuotuisilla alueilla;

iv) edistää ympäristönsuojelua ja maaseutuympäristön säilyttämistä, mukaan lukien maatalouden voimavarojen kestävä säilyttäminen.

2 EMOTR:n ohjausosasto, jäljempänä 'rahasto`, osallistuu asetuksen (ETY) N:o 2052/88 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti 1 kohdassa tarkoitettuun yhteiseen toimintaan kuuluvien kansallisten tukijärjestelmien rahoitukseen X osastossa säädetyin edellytyksin korvaamalla jäsenvaltioille menot, jotka aiheutuvat:

a) järjestelmistä, joilla on tarkoitus edistää uudenlaiseen tuotantoon siirtymistä ja tuotannon laajaperäistämistä;

b) toimenpiteistä, jotka liittyvät maatiloilla toteutettaviin investointeihin, erityisesti tuotantokustannusten alentamiseksi, viljelijöiden elin- ja työolosuhteiden parantamiseksi, toiminnan monipuolistamiseksi, mukaan lukien tuotteiden kaupanpitäminen maatilalla, sekä luonnonympäristön säilyttämiseksi ja suojelemiseksi;

c) toimenpiteistä, joilla kannustetaan nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista;

d) maatiloja hyödyttävistä liitännäistoimenpiteistä, jotka liittyvät kirjanpidon käyttöönottoon ja sekä ryhmittymien muodostamiseen että useita tiloja hyödyttävien palvelujen ja muiden toimien tarjoamiseen;

e) toimenpiteistä, joilla ylläpidetään maatalouden tuloja ja säilytetään elinvoimainen maatalousyhteisö vuoristoalueilla tai epäsuotuisilla alueilla korvaamalla maataloustukien avulla luonnonhaittoja;

f) toimenpiteistä, joilla suojellaan ympäristöä ja varjellaan maaseutuympäristöä tähän tarkoitukseen soveltuvien maatalouden tuotantomenetelmien avulla;

g) maatiloja hyödyttävistä metsätaloustoimenpiteistä;

h) ammatillisesta koulutuksesta, joka liittyy a d alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

EMOTR:n tuki- ja ohjausosasto tukevat yhtä suurin osuuksin X osaston mukaisesti 1 kohdassa tarkoitettuun yhteiseen toimintaan kuuluvia toimenpiteitä, jotka liittyvät peltomaan viljelykäytöstä poistamisesta säädettyyn järjestelmään maan poistamiseksi viljelykäytöstä. Jos osan menoista rahoittaa ohjausosasto, yhteiseen toimintaan sovelletaan poikkeuksellisesti tukiosastoon sovellettavia rahoitusta koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

I OSASTO Maatalousmaan poistaminen viljelykäytöstä

2 artikla

1 Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tukijärjestelmä maatalousmaan viljelykäytöstä poistamisen edistämiseksi.

2 Poistamistuki voi koskea kaikkea maatalousmaata riippumatta siitä, mitä siinä on viljelty, jos kyseistä maatalousmaata on tosiasiallisesti viljelty vähintään määritettävän viiteajanjakson ajan. Jos viljeltävät kasvit eivät kuulu yhteiseen markkinajärjestelyyn, peltomaat suljetaan mainitun järjestelmän ulkopuolelle.

3 Viljelykäytöstä poistetun maatalousmaan osuuden on oltava vähintään 20 prosenttia kyseisen maatilan 2 kohdassa tarkoitetusta peltoalasta. Tämän peltoalan, jota

- kesannoidaan osana viljelykiertoa,

- metsitetään

tai

- käytetään muuhun kuin maataloustuotantoon,

on oltava poissa viljelystä vähintään viisi vuotta kuitenkin siten, että sopimus voidaan purkaa kolmen vuoden kuluttua viljelykäytöstä poistamisesta.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta viljelykäytöstä poistettu maa säilyisi hyvässä viljelykunnossa. Viljelijä voidaan velvoittaa varmistamaan näillä toimenpiteillä, että tuotannosta poistettu maatalousmaata hoidetaan ympäristön ja luonnonvarojen suojelemiseksi.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden koko alueella tai osalla siitä tuotannosta poistettua peltomaata käytetään:

a) kotieläinten laajaperäiseen laiduntamiseen;

b) linssin, kahviherneen ja virnan viljelyyn.

Jäsenvaltioiden antaman kolmannen alakohdan mukaisen luvan voimassaoloaika rajoitetaan kolmeen vuoteen 30 päivästä huhtikuuta 1988. Komissio esittää ennen määräajan päättymistä neuvostolle kertomuksen lupien soveltamisesta.

4 Jäsenvaltiot voivat säätää erityistukijärjestelmästä maatalousmaan käyttämiseksi muuhun kuin elintarviketuotantoon, toisin sanoen tuotteiden jalostukseen yhteisön alueella muuhun kuin elintarvike- tai rehukäyttöön.

Tukijärjestelmästä voivat hyötyä:

- edellä 1 kohdassa säädettyyn tukijärjestelmään kuuluvat edunsaajat, joiden viljelykäytöstä poistettu peltoala on vähintään 30 prosenttia kyseisen maatilan koko peltoalasta,

- maatilan peltoalat, joista enintään 50 prosenttia on sitouduttu poistamaan viljelykäytöstä, jos niille kylvetään viljaa ja kyseisten alojen koko tuotanto on tarkoitettu muuhun kuin elintarvikekäyttöön.

Tuottajat voivat saada erityistukea ainoastaan, jos he tekevät jalostusyrityksen kanssa sopimuksen, jossa taataan, että kyseisiä tuotteita ei käytetä elintarvikkeiksi yhteisössä.

Jos viljelijäryhmä ryhtyy sopimuksen perusteella tuottamaan raaka-ainetta yhdelle jalostusyritykselle, tilojen yhteisestä peltoalasta vähintään 40 prosenttia on poistettu tuotannosta ja samanaikaisesti toisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädetty vaatimus täyttyy, voidaan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn vähimmäisosuuden ylittävä 20 prosenttia tai sitä suurempi osuus ottaa huomioon mieluummin ryhmäkohtaisesti kuin tuottajakohtaisesti.

Erityistuen ulkopuolelle suljetaan sellaisia eriä koskevat sopimukset, jotka voivat saada asetuksen (ETY) N:o 2727/75 11 a artiklassa säädettyä tuotantotukea tai 11 b artiklassa säädettyä tukea.

Erityistukea maksetaan sopimuksen voimassaoloajalta enintään viideltä vuodelta ensimmäisestä sopimuksen mukaisesta jalostusyritykselle toimitetusta tuotetoimituksesta alkaen.

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen vuoden kuluttua siitä, kun jäsenvaltiot ovat tosiasiallisesti ottaneet järjestelmän käyttöön. Jos tällöin katsotaan tarpeelliseksi, komissio tekee ehdotuksen järjestelmän muuttamisesta sen tehokkuuden lisäämiseksi ottaen huomioon viljelijöiden ja jalostusyritysten palautteen, järjestelmän taloudellisen kannattavuuden, sen ympäristövaikutukset, mahdolliset valvontaongelmat erityisesti sivutuotteiden osalta, sekä muut asiaan olennaisesti liittyvät seikat. Komissio tarkastelee samanaikaisesti havaintokokeiden tulosten perusteella mahdollisuutta laajentaa tukijärjestelmä koskemaan myös muita tuotteita kuin viljaa.

5 Jäsenvaltioiden on määritettävä:

a) maksettavan tuen määrä viljelykäytöstä poistettua peltohehtaaria kohti siitä aiheutuneen tulonmenetyksen perusteella varmistaen, että tuki on riittävän suuri ollakseen tehokas, muttei tarpeettoman suuri. Jäsenvaltioiden on määritettävä myös maksutapa. Tuen enimmäismäärä vuodessa on 606 ecua hehtaarilta ja vähimmäismäärä vuodessa 100 ecua hehtaarilta. Komissio voi poikkeustapauksissa 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen vahvistaa tuen enimmäismäärän vuodessa 700 ecuun hehtaarilta.

Jos kyseessä on 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu lupa, tuen määrää tarkistetaan tulonmenetyksen pienentymisen huomioon ottamiseksi.

Edellä 4 kohdassa säädetty hehtaaria kohti maksettava erityistuki määritetään ensimmäisessä alakohdassa annettujen perusteiden mukaisesti. Tuen enimmäismäärä on 70 prosenttia ensimmäisessä alakohdassa vahvistetusta tuesta. Erityistuki korvaa kyseisillä alueilla viljelykäytöstä poistamisesta maksettavan tuen;

b) edellä 2 kohdassa tarkoitettu viiteajanjakso;

c) edunsaajalta edellytettävä sitoumus erityisesti sen varmistamiseksi, että tilan viljeltyä peltoalaa on tosiasiallisesti vähennetty.

6 Tuottajat, jotka saavat viljelykäytöstä poistettua peltoalaa kohti tämän osaston mukaista tukea, eivät voi saada II ja III osaston mukaista tukea tältä peltoalalta.

7 Tuottajat, jotka poistavat viljelykäytöstä vähintään 30 prosenttia peltoalastaan, vapautetaan 20 tonnin osalta asetuksen (ETY) N:o 2727/75 4 artiklassa tarkoitetusta yhteisvastuumaksusta sekä asetuksen (ETY) N:o 2727/75 4 b artiklan 2 kohdassa säädetystä ylimääräisestä yhteisvastuumaksusta.

Yksityinen maanviljelijä tai viljelijöiden ryhmä, joka täyttää 4 kohdassa säädetyn erityistuen edellytykset ja poistaa tuotannosta vähintään 40 prosenttia peltoalasta, vapautetaan yhteisvastuumaksusta koko sen viljamäärän osalta, joka toimitetaan jalostusyrityksille. Tämä vapautus ei estä soveltamasta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua mahdollista vapautusta.

Yksityiskohtaiset säännöt tämän vapautuksen soveltamisesta annetaan asetuksen (ETY) N:o 2727/75 4 ja 4 b artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

8 Komissio antaa 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännöt tämän osaston soveltamisesta ja erityisesti:

- viljelykäytöstä poistettavan vähimmäisalan,

- jos 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu lupa annetaan, suurimman sallitun eläintiheyden laidunhehtaaria kohti sekä 5 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun tuen vähentämisosuuden,

- perusteet, joita jäsenvaltioiden on noudatettava tukea vahvistettaessa,

- perusteet edunsaajan määrittelemistä sekä 2 kohdassa tarkoitetun viiteajanjakson vahvistamista varten,

- edellä 4 kohdassa säädetyn erityistuen myöntämistä koskevat erityiset yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tietyn käytön jättämistä järjestelmän ulkopuolelle, sivutuotteisiin sovellettavia rajoituksia, tuen enimmäismäärän määrittämistä ja tukea saavia vähimmäisaloja, toimitussopimuksia, valvontaa, mukaan lukien tarvittaessa jalostusyrityksessä tehtävät tarkastukset, sekä sovellettavia seuraamuksia, jos velvoitteita ei ole noudatettu.

9 Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että tukijärjestelmän tarjoamista mahdollisuuksista annetaan julkisuuteen riittävästi tietoa.

II OSASTO Tuotannon laajaperäistäminen

3 artikla

1 Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tukijärjestelmä ylituotantotuotteiden tuotannon laajaperäistämiseksi. Ylituotantotuotteina pidetään tuotteita, joille ei löydy yhteisön tasolla pysyviä, tavanomaisia ja tukemattomia markkinoita.

2 Tuotannon laajaperäistämisenä pidetään kyseisen tuotteen tuotannon vähentämistä vähintään 20 prosentilla vähintään viiden vuoden ajan lisäämättä muuta ylituotantoa. Tällainen lisäys sallitaan kuitenkin suhteessa maatilan käytössä olevaan maatalousmaan mahdolliseen kasvuun.

3 Jäsenvaltioiden on määritettävä:

a) tuen myöntämisedellytykset ja erityisesti yksityiskohtaiset säännöt eri tuotteiden tuotannon vähentämisestä. Naudanlihantuotannon osalta yksityiskohtaisissa säännöissä voidaan edellyttää, että 2 kohdassa tarkoitetun tuotantosupistuksen saavuttamiseksi on eläinyksikkömäärää supistettava vähintään 20 prosentilla. Viinintuotannon osalta niissä voidaan edellyttää, että hehtaarituottoa on vähennettävä vähintään 20 prosenttia;

b) tuen suuruus, joka perustuu edunsaajan sitoumukseen ja tulonmenetyksiin, sekä tuen maksutapa;

c) kyseisen tuotteen viiteajanjakso tuotannon vähenemisen laskemista varten;

d) edunsaajalta edellytettävä sitoumus erityisesti sen varmistamiseksi, että tuotanto tosiasiallisesti vähenee.

4 Jos järjestelmää sovelletaan maitoalaan, tuotannon väheneminen lasketaan maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä kesäkuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 804/68(12), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3641/90(13), perusteella annetuista viitemääristä. Tämän kohdan mukaisesti peruutettuja viitemääriä ei saa ottaa uudelleen käyttöön eikä siirtää toiselle peruutuksen voimassaoloaikana.

Tuen hyvitykseen oikeuttava määrä, joka maksetaan maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 804/68(14) 5 c artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viitemäärien soveltamisen osittaisesta väliaikaisesta keskeyttämisestä 16 päivänä maaliskuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 775/87 nojalla, vähennetään tukeen oikeuttavasta määrästä.

5 Tuottajat, jotka saavat tämän osaston mukaista tukea, eivät voi saada I tai III osaston mukaista tukea laajaperäistettyjen maiden osalta.

6 Komissio määrittää 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännöt tämän osaston soveltamisesta ja erityisesti rahastojen hyvittämän vuosituen enimmäismäärät.

III OSASTO Tuotantosuunnan muutos

4 artikla

1 Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tukijärjestelmä, jolla edistetään tuotantosuunnan muutosta sellaisiin tuotteisiin, joista ei esiinny ylituotantoa.

2 Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta luettelon niistä tuotteista, joihin tuotantoa voidaan suunnata, sekä tuen myöntämisedellytykset ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

3 Tuottajat, jotka saavat tässä osastossa tarkoitettua tukea, eivät voi saada kyseisille maille I tai II osaston mukaista tukea.

Komissio antaa 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännöt tämän osaston soveltamisesta.

IV OSASTO Maatilojen investointitukijärjestelmä

5 artikla

1 Edistääkseen maatilojen tulotason sekä elin-, työ- ja tuotanto-olosuhteiden parantamista jäsenvaltioiden on 1 artiklassa tarkoitetun yhteisen toiminnan mukaisesti otettava käyttöön investointitukijärjestelmä, joka koskee niitä maatiloja, joiden viljelijä:

a) harjoittaa maataloutta päätoimisesti.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin soveltaa 5 9 artiklassa tarkoitettua tukijärjestelmää niihin viljelijöihin, jotka eivät harjoita maanviljelyä päätoimisesti, mutta joiden kokonaistulosta vähintään 50 prosenttia tulee maa- ja metsätaloudesta, matkailusta, kotiteollisuudesta tai maaseutuympäristön säilyttämiseen tähtäävästä tilalla harjoitettavasta julkisvaroin tuettavasta toiminnasta, jos suoraan maataloudesta saatavat tulot ovat kuitenkin vähintään 25 prosenttia viljelijän kokonaistuloista ja maatilan ulkopuolella käytettävä työaika ei muodosta yli puolta viljelijän kokonaistyöajasta;

b) omaa riittävän ammattitaidon;

c) esittää tilan kehittämissuunnitelman. Tämän suunnitelman on osoitettava erityisin laskelmin, että investoinnit ovat tilan yleisen ja taloudellisen tilanteen kannalta perusteltuja ja että investoinnin toteuttaminen johtaa tämän tilanteen pysyvään parannukseen ja erityisesti tilalla henkilötyöyksikköä (HTY) kohti saatavan työtulon kasvuun tai että se on tarpeen nykyisen henkilötyöyksikköä kohti saatavan tulotason säilyttämiseksi;

d) sitoutuu pitämään yksinkertaistettua kirjanpitoa, jossa vähintään:

- kirjataan tulot ja menot sekä säilytetään tositteet,

- laaditaan vuosittain tase maatilan varoista ja veloista.

Epäsuotuisiksi alueiksi direktiivin 75/268/ETY 2 ja 3 artiklan mukaisesti vahvistetuilla alueilla Espanja, Kreikka, Italia Mezzogiornon ja siihen kuuluvien saarien osalta ja Portugali koko alueensa osalta voivat kuitenkin hyväksyä sellaisten viljelijöiden 31 päivään joulukuuta 1991 mennessä esittämät kehittämissuunnitelmat, jotka eivät täytä tässä alakohdassa säädettyä edellytystä, jos tilan työmäärä ei edellytä yhtä HTY:ä suurempaa työpanosta ja säädetyn investoinnin arvo ei ole suurempi kuin 25 000 ecua.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tukijärjestelmä rajoitetaan koskemaan maatiloja, joiden:

- työtulo henkilötyöyksikköä kohti on pienempi kuin 3 kohdassa tarkoitettu viitetulo,

- edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa kehittämissuunnitelmassa ennakoitu työtulo on enintään 120 prosenttia viitetulosta.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi rajoittaa 1 kohdassa säädetyn tukijärjestelmän koskemaan perheviljelmän luonteisia tiloja.

3 Jäsenvaltioiden on vahvistettava 2 kohdassa tarkoitettu viitetulo tasolle, jolla se ei ole suurempi kuin alueen muiden kuin maatalouden työntekijöiden saama keskimääräinen bruttopalkka.

4 Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kehittämissuunnitelma sisältää vähintään:

- selostuksen lähtötilanteesta,

- selostuksen tilanteesta ennakoituun talousarvioon perustuvan suunnitelman toteuttamisen jälkeen,

- ilmoituksen aiotuista toimenpiteistä ja erityisesti suunnitelluista investoinneista.

5 Jäsenvaltioiden on määriteltävä tämän asetuksen soveltamiseksi käsite 'päätoiminen viljelijä`.

Tämän määritelmän on luonnollisten henkilöiden osalta sisällettävä ainakin edellytys, että tilalta saatu tulo muodostaa vähintään 50 prosenttia viljelijän kokonaistuloista ja että maatilan ulkopuolinen työaika on vähemmän kuin puolet viljelijän kokonaistyöajasta.

Jäsenvaltioiden on toisessa alakohdassa mainitut perusteet huomioon ottaen määriteltävä mainittu käsite, kun on kyse muista kuin luonnollisista henkilöistä.

6 Jäsenvaltioiden on lisäksi määriteltävä viljelijän ammatillista pätevyyttä arvioitaessa huomioon otettavat perusteet ottaen huomioon tämän saama maatalousalan koulutuksen taso ja/tai ammattikokemuksen vähimmäispituus.

6 artikla

1 Edellä 5 artiklassa tarkoitettu tukijärjestelmä voi käsittää investoinnit, joiden tarkoituksena on:

- tuotteiden laadun parantaminen ja tuotannon uudelleensuuntaaminen markkinoiden tarpeiden mukaisesti,

- tilan toiminnan monipuolistaminen erityisesti harjoittamalla matkailua, kotiteollisuutta tai maatilan tuotteiden valmistusta ja myyntiä maatilalla,

- tilan mukauttaminen tuotantokustannusten alentamiseksi ja energiankulutuksen vähentämiseksi,

- elin- ja työolosuhteiden parantaminen,

- karjankasvatuksen hygienian parantaminen sekä eläinten hyvinvointia koskevien yhteisön vaatimusten tai, jos tällaisia vaatimuksia ei ole, kansallisten sitä koskevien vaatimusten noudattaminen, kunnes yhteisön vaatimukset vahvistetaan,

- ympäristönsuojelu ja sen tilan parantaminen.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitettu investointituki voidaan evätä tai rajoittaa, jos kyseisen investoinnin vuoksi sellaisten tuotteiden, joille ei löydy tavanomaisia markkinoita, tuotanto kasvaa.

Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tarvittavat toimenpiteet ja määrittelee erityisesti ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tuotteet.

3 Jollei 2 kohdan nojalla tehtävissä eri päätöksissä muuta määrätä, 1 kohdassa tarkoitettua tukea ei myönnetä maitotuotealaan liittyviin investointeihin, joiden vaikutuksesta maito- ja maitotuotealan lisämaksua koskevien sääntöjen mukaisesti määritetty viitemäärä ylitetään, jollei ylimääräistä viitemäärää ole etukäteen myönnetty asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maksun soveltamista koskevista yleisistä säännöistä maito- ja maitotuotealalla 31 päivänä maaliskuuta 1984 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 857/84(15), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1630/91(16), 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti tai saatu viimeksi mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisen siirron kautta.

Tällöin tukea myönnetään, jos investointi ei nosta lypsylehmien lukumäärää yli 40:een HTY:tä kohti eikä yli 60:een tilaa kohti tai, jos tilan työpanos on enemmän kuin 1,5 HTY:ä, lypsylehmien lukumäärää enemmän kuin 15 prosentilla.

Neuvosto antaa komission ehdotuksesta viimeistään kuusi kuukautta asetuksen (ETY) N:o 857/84 voimassaoloajan päättymisen jälkeen investointituen myöntämiseen mainitun ajankohdan jälkeen sovellettavat edellytykset niissä tapauksissa, joissa maidontuotanto kasvaa investointien vuoksi.

4 Jollei 2 kohdan nojalla tehtävissä eri päätöksissä muuta määrätä, rajoitetaan sianlihantuotannon laajentamiseen 1 kohdassa tarkoitettu tuki ennen 1 päivää tammikuuta 1987 jätettyjen hakemusten osalta investointeihin, jotka mahdollistavat tilan lihotussikapaikkojen lukumäärän nostamisen 500 paikkaan, ja 1 päivästä tammikuuta 1987 alkaen 31 päivään maaliskuuta 1988 asti jätettyjen hakemusten osalta investointeihin, jotka mahdollistavat lihotussikapaikkojen lukumäärän nostamisen 400 paikkaan.

Hakemusten osalta, jotka esitetään 31 päivän maaliskuuta 1988 jälkeen, mutta ennen 1 päivää tammikuuta 1991 tilan sikapaikkojen lukumäärä on enintään 300 paikkaa ja tämä määrä voi saada 1 kohdassa tarkoitettua tukea. Lisäksi tuen myöntäminen edellyttää, että investoinnin toteuttamisen jälkeen tilan sikapaikkojen kokonaismäärä on enintään 800.

Yksi emakkopaikka vastaa kuutta ja puolta lihotussikapaikkaa.

Neuvosto vahvistaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta 31 päivään joulukuuta 1990 mennessä 1 päivän tammikuuta 1991 jälkeen jätettyihin hakemuksiin sovellettavan järjestelmän.

Jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstä mainittuun päivään mennessä, investointituen myöntäminen sianlihantuotannon laajentamiseen on keskeytettävä.

Jos kehittämissuunnitelmassa edellytetään investointeja sianlihantuotantoon, tuen myöntäminen edellyttää lisäksi, että suunnitelman toteuttamisen jälkeen vähintään 35 prosenttia tilalla käytettävästä sikarehusta voidaan tuottaa kyseisellä tilalla.

5 Jollei 2 kohdan nojalla tehtävissä eri päätöksissä muuta määrätä, 1 kohdassa tarkoitettu naudanlihantuotantoon myönnettävä investointituki, lukuun ottamatta ympäristönsuojeluun liittyvää tukea, rajoitetaan kotieläinyrityksiin, joissa lihakarjan eläintiheys on suunnitelman toteuttamisen jälkeen enintään kolme nautayksikköä (NY) nautakarjatuotannon kokonaisrehualaa kohti; nautayksikköjen (NY) muuntotaulukko esitetään liitteessä I.

Tätä kolmen nautayksikön enimmäismäärää ei kuitenkaan sovelleta 31 päivään joulukuuta 1991 saakka esitettäessä todisteet siitä, että tuotantokykyä ei aiota lisätä. Komissio tarkastelee tämän säännöksen soveltamista ennen mainittua päivää ja esittää siitä kertomuksen neuvostolle.

6 Edellä 1 kohdassa tarkoitettua investointitukea ei myönnetä muna- ja siipikarja-alalla.

7 artikla

1 Edellä 6 artiklan 1 kohdassa säädettyyn investointitukijärjestelmään kuuluu kehittämissuunnitelman toteuttamista varten tarvittavien investointien tukeminen pääomatukena tai vastaavana korkotukena tai kuoletusten lykkäämisenä tai näiden yhdistelminä, lukuun ottamatta kustannuksia, jotka liittyvät:

- maanhankintaan,

- elävien sikojen, siipikarjan ja teurasvasikoiden hankintaan.

Elävän karjan hankinnan osalta voidaan korvata ainoastaan kehittämissuunnitelman mukainen ensimmäinen osto.

Tukijärjestelmään voi lisäksi kuulua lainojen ja niiden korkojen takauksen täydentäminen, jos lainan takaus ja henkilötakaus ovat riittämättömät.

2 Edellä 1 kohdassa säädetty pääomatuki voi koskea investointeja, joiden suuruus on enintään 60 743 ecua henkilötyöyksikköä kohti tai 121 486 ecua tilaa kohti. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa näitä määriä alhaisemmat rajat.

Edellä 1 kohdassa säädetyn tuen määrä ilmaistuna prosentteina kokonaisinvestoinnista saa olla:

a) direktiivin 75/268/ETY 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen alueiden osalta enintään:

- 45 prosenttia kiinteästä omaisuudesta,

- 30 prosenttia muunlaisista investoinneista;

b) muiden alueiden osalta enintään:

- 35 prosenttia kiinteästä omaisuudesta,

- 20 prosenttia muunlaisista investoinneista.

Jos tukea ei myönnetä pääomatukena, jäsenvaltioiden on laadittava vuosittain taulukko, josta ilmenee tuen arvon prosentteina investoinnin arvosta ottaen huomioon korkotukea saamattomien lainojen keskimääräinen vuosikorko, korkotuen suuruus, laina-aika, korkotuki ja kuoletusten lykkäykset ja kaikki muut muuttujat, joita käytetään tuen ilmaisemisessa vastaavin tukikäsittein.

Neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan myöntää määräajaksi tukea, jonka taso on toisessa alakohdassa tarkoitettua tasoa suurempi, jos sitä voidaan perustella kyseisen jäsenvaltion pääomamarkkinoiden tilanteella.

Edellä toisessa alakohdassa tarkoitettua tuen enimmäismäärää korotetaan kuitenkin 31 päivään joulukuuta 1991 asti 10 prosentilla investointimäärästä niiden Espanjassa, Kreikassa, Irlannissa, Italiassa ja Portugalissa tehtävien investointien osalta, jotka kuuluvat mainittuun päivään mennessä esitettyihin kehittämissuunnitelmiin.

8 artikla

Jäsenvaltiot voivat myöntää 7 artiklassa tarkoitettua tukea viljelijöille, jotka kehittämissuunnitelman toteutettuaan täyttävät edelleen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset, jos 6 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät samanaikaisesti. Kehittämissuunnitelmia voidaan kuitenkin hyväksyä edunsaajaa kohti enintään kaksi kuuden vuoden aikana, ja kokonaisinvestoinnin määrä, joka voidaan ottaa huomioon korvattaessa 33 artiklan mukaista tukea jäsenvaltioille, ei saa olla samana ajanjaksona enemmän kuin 60 743 ecua henkilötyöyksikköä kohti ja 121 486 ecua maatilaa kohti.

9 artikla

1 Edellä 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen kehittämissuunnitelma voi koskea yksityistä maatilaa tai usean maatilan muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on kaikkien näiden tilojen tai niiden osan yhteensulauttaminen.

2 Yhteenliittymän kehittämissuunnitelman on katettava kunkin yhteenliittymään kuuluva tila ja tarvittaessa kaikki tilojen osat, jotka ovat yhteenliittymän jäsenten hallinnassa.

3 Jäsenvaltiot voivat myöntää 7 artiklassa tarkoitettua tukea yhteenliittymille, jos kaikki yhteenliittymän jäsentilojen viljelijät täyttävät 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

4 Edellä 7 artiklan 2 kohdassa ja 8 artiklassa tarkoitettuja enimmäisrajoja voidaan, vesiviljelyä lukuun ottamatta, korottaa kertomalla ne yhteenliittymään kuuluvien jäsentilojen lukumäärällä. Edellä 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut enimmäismäärät voidaan kertoa kyseisten jäsentilojen lukumäärällä ainoastaan, jos on kyse tilasta, joka on muodostunut täydellisen yhteensulautumisen tuloksena.

Nämä määrät saavat kuitenkin olla enintään

- 120 lehmää,

- kolme kertaa 6 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa saatava sikapaikkojen lukumäärä,

- 364 458 ecun suuruinen investointi,

yhteenliittymää kohti, mukaan lukien tarvittaessa tilojen osat, jotka ovat yhteenliittymän jäsenten hallinnassa.

5 Komissio voi 30 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen antaa jäsenvaltiolle luvan myöntää 7 artiklassa tarkoitettua tukea tämän artiklan 4 kohdassa vahvistetuin edellytyksin maatalousosuuskunnille, joiden ainoana tehtävänä on hoitaa maatilaa. Komissio määrittää samanaikaisesti erityisedellytykset tuen myöntämisestä tällaisille osuuskunnille sekä 4 kohdassa annetun investointimäärän ylittämisen edellytykset ja rajat.

6 Jäsenvaltioiden on vahvistettava edellytykset, joita yhteenliittymien on vastattava ja erityisesti niiden:

- oikeudellinen muoto,

- vähimmäiskesto, jonka on oltava vähintään kuusi vuotta,

- osakepääoman muodostus,

- jäsenten osallistuminen tilan hallintoon.

10 artikla

1 Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea tilanperustamista varten nuorille viljelijöille, jotka eivät vielä ole täyttäneet 40 vuotta, jos:

- nuori viljelijä ryhtyy maatilan johtajaksi; maatilan johtajaksi ryhtymisenä pidetään sitä, että viljelijä ottaa kokonaan tai osittain verotuksellisen ja siviilioikeudellisen vastuun tilan hallinnosta ja saa kyseisessä jäsenvaltiossa tilan itsenäisen johtajan sosiaalisen aseman,

- nuori viljelijä ryhtyy päätoimiseksi viljelijäksi tai harjoittamaan maataloutta kokopäiväisesti oltuaan ensin osa-aikainen maanviljelijä,

- nuoren viljelijän ammatillinen pätevyys on riittävä tilan perustamishetkellä tai viimeistään kaksi vuotta sen jälkeen,

- tila edellyttää vähintään yhtä henkilötyöyksikköä vastaavan työpanoksen, mikä on saavutettava viimeistään kaksi vuotta tilan perustamisesta.

2 Perustamistuki voi sisältää:

a) enintään 10 000 ecun kertapalkkion. Palkkion maksu voidaan jakaa enintään viidelle vuodelle. Jäsenvaltiot voivat korvata palkkion sitä vastaavalla korkotuella;

b) tilan perustamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseen otettujen lainojen korkotuen.

Korkotuki on enintään viisi prosenttia ja sitä voidaan maksaa enintään 15 vuoden ajan. Tämän korkotuen pääomitettu arvo ei saa olla suurempi kuin 10 000 ecua.

Jäsenvaltiot voivat maksaa lainamäärän ja laina-ajan perusteella määräytyvän korkotuen suuruista tukea.

3 Jäsenvaltioiden on määriteltävä:

- tilan perustamista koskevat edellytykset,

- erityisedellytykset, jos nuori viljelijä ei ryhdy tilan ainoaksi johtajaksi ja erityisesti jos hän aloittaa tilanpidon yhdistyksessä tai osuuskunnassa, jonka pääasiallisena tarkoituksena on maatilan hoito; tällöin edellytysten on vastattava niitä edellytyksiä, joita sovelletaan nuoren viljelijän ryhtyessä tilan ainoaksi johtajaksi,

- tilan perustamishetkellä tai kahden vuoden kuluessa siitä vaadittava ammatillinen maatalousalan koulutus, jotta palkkio voitaisiin maksaa rahastosta,

- edellytykset, joilla voidaan todeta, että yhtä henkilötyöyksikköä vastaava työpanos on saavutettu enintään kahden vuoden kuluessa tilan perustamisesta,

- perustamistuen suuruus.

11 artikla

Jäsenvaltiot voivat myöntää alle 40-vuotiaille nuorille viljelijöille 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen kehittämissuunnitelman edellyttämiin investointeihin lisätukea, joka on enintään 25 prosenttia 7 artiklan 2 kohdan nojalla myönnettävästä tuesta, jos nuori viljelijä esittää kehittämissuunnitelman viiden vuoden kuluessa tilan perustamisesta ja hänellä on 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ammatillinen pätevyys.

12 artikla

1 Edellä 5 ja 9 artiklassa säädetyt edellytykset täyttävillä maatiloilla tehtäviin investointeihin myönnettävä tuki, joka on 7 artiklan 2 kohdassa annettua enimmäismäärää suurempi korotettuna tarvittaessa 11 artiklassa tarkoitetulla tuella, on kielletty lukuun ottamatta tukea, joka on tarkoitettu

- maatilan rakennusten rakentamiseen,

- maatilan rakennusten uudelleensijoittamiseen, jos se tehdään yleisen edun vuoksi,

- maanparannustoimenpiteisiin,

- ympäristönsuojeluun ja sen tilan parantamiseen liittyviin investointeihin,

jos suurempi tuki myönnetään tämän asetuksen 6 artiklan ja perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklan mukaisesti.

2 Jos jäsenvaltiot myöntävät tukea 5 artiklan edellytykset täyttämättömillä tiloilla tehtäviin investointeihin, tuen tason on oltava vähintään neljännestä pienempi kuin 7 artiklan mukaisesti myönnettävien tukien taso, lukuun ottamatta tukea, joka on tarkoitettu

- energiansäästämiseen,

- maanparannukseen,

jolloin tuki voi olla 7 artiklan 2 kohdassa annetun suuruinen.

Tällaista tukea voidaan myöntää investointeihin, joiden kokonaismäärä kuuden vuoden aikana on 60 743 ecua henkilötyöyksikköä kohti ja 121 486 ecua maatilaa kohti.

3 Jäsenvaltiot voivat 2 kohdasta poiketen myöntää siirtymäkauden investointitukea pienille maatiloille, jotka eivät täytä 5 artiklan 1 kohdan edellytyksiä.

Tätä siirtymäkauden tukea voidaan myöntää ainoastaan enintään 25 252 ecun suuruisiin investointeihin eikä tukea saa myöntää 7 artiklassa säädettyjä edellytyksiä suotuisammin edellytyksin, korotettuna tarvittaessa 11 artiklassa tarkoitetulla tuella.

4 Maatilojen investointituki on evättävä, jos investointi ei täytä 6 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä ja jos 7 artikla ei oikeuta tällaisen tuen myöntämistä.

Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua tukea voidaan kuitenkin myöntää:

- investointeihin, jotka käytetään hanhien ja ankkojen kasvattamiseen hanhenmaksan tuotantoa varten,

- karjan hankintaan, jota voidaan tukea 7 artiklan 1 kohdan nojalla, vaikka kyseessä ei ole ensimmäinen hankinta.

Edellä 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu lypsylehmien lukumäärä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuilla tiloilla on 40 henkilötyöyksikköä ja tilaa kohti.

5 Tässä artiklassa säädettyjä kieltoja ja rajoituksia ei sovelleta

- maanhankintaa koskeviin tukitoimenpiteisiin,

- tuettuihin käyttölainoihin, joiden laina-aika on enintään yksi markkinointivuosi,

- urospuolisten siitoseläinten hankintaa koskeviin tukitoimenpiteisiin,

- lainojen takauksiin, mukaan lukien niiden korot,

- investointitoimenpiteisiin, jotka koskevat ympäristönsuojelua ja sen tilan parantamista, jos ne eivät lisää tuotantoa,

- investointitoimenpiteisiin, jotka liittyvät karjankasvatuksen hygienian parantamiseen ja eläinten hyvinvointiin liittyvien yhteisön vaatimusten tai kansallisten vaatimusten noudattamiseen, jos ne ovat yhteisön vaatimuksia tiukempia ja kyseiset investoinnit eivät lisää tuotantoa,

jos ne ovat perustamissopimuksen 92 94 artiklan mukaiset.

V OSASTO Liitännäistoimenpiteet maatilojen hyväksi

13 artikla

1 Jäsenvaltiot voivat perustaa järjestelmän maatilojen kirjanpidon käyttöönoton edistämiseksi.

Järjestelmän mukaisesti päätoimisille viljelijöille myönnetään hakemuksesta tukea, joka jaetaan vähintään neljälle ensimmäiselle vuodelle tilan kirjanpidon käyttöönottamisesta, jos kirjanpito on käytössä vähintään neljän vuoden ajan.

Jäsenvaltioiden on määritettävä tuki välille 700 1 050 ecua.

2 Edellä 1 kohdassa mainitussa kirjanpidossa:

a) on oltava:

- vuosittainen alku- ja loppuinventaari,

- kirjanpitovuoden aikaisten maatilan käteismaksujen ja erilaisten tilitapahtumien järjestelmällinen ja säännöllinen kirjaus;

b) on kultakin vuodelta esitettävä:

- selostus tilan yleispiirteistä ja erityisesti käytössä olevista tuotantopanoksista,

- yksityiskohtainen tase (vastaavat ja vastattavat) ja liikekirjanpito (kulut ja tuotot),

- muut tilanhoidon kokonaisarviointiin tarvittavat tiedot, erityisesti työtulot henkilötyöyksikköä kohti ja viljelijän tulot, sekä tilan pääasiallisten toimialojen kannattavuuden arviointiin tarvittavat tiedot.

3 Jos jäsenvaltioiden nimeämät elimet valitsevat tilan kirjanpitotietojen kerääjäksi tiedotusta ja tieteellisiä tutkimuksia varten erityisesti yhteisön kirjanpidon tietoverkkoon ja viljelijä saa 1 kohdassa säädettyä tukea, hän on velvollinen antamaan mainitun elimen käyttöön nimettömänä omaan tilaansa liittyvät kirjanpitotiedot.

14 artikla

Jäsenvaltiot voivat hakemuksesta myöntää hyväksytyille ryhmittymille, jotka on muodostettu 1 päivänä huhtikuuta 1985 tai sen jälkeen ja joiden tarkoituksena on

- tilojen keskinäinen avunanto, mukaan lukien uuden teknologian ja uusien työmenetelmien käyttö ympäristön suojelemiseksi ja sen tilan parantamiseksi sekä maaseutuympäristön säilyttämiseksi,

- vaihtoehtoisten viljelymenetelmien käyttöönotto,

- järkiperäisempi maatalouden tuotantovälineiden yhteiskäyttö,

- tai yhteinen maatalousyritys,

käynnistystukea niiden hallintokustannuksiin enintään viiden vuoden ajan niiden perustamisesta.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kyseinen tuki jäsenten lukumäärän ja yhteisesti toteutettavan toiminnan perusteella siten, että enimmäismäärä on 15 044 ecua hyväksyttyä ryhmittymää kohti.

Lisäksi jäsenvaltioiden on määriteltävä näiden ryhmittymien oikeudellinen muoto ja niiden jäsenten välistä yhteistoimintaa koskevat edellytykset.

15 artikla

1 Jäsenvaltiot voivat hakemuksesta myöntää käynnistystukea hallintokustannusten kattamiseen maatalousalan yhteenliittymille, joiden tarkoituksena on tarjota tiloille lomituspalveluja.

2 Saadakseen oikeuden 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen lomituspalvelun on oltava jäsenvaltion hyväksymä ja sen on työllistettävä vähintään yksi kokopäivätoiminen, tarvittaviin palveluihin täysin pätevä työntekijä.

3 Jäsenvaltioiden on määritettävä 1 kohdassa tarkoitettujen palvelujen hyväksymisedellytykset ja erityisesti:

- niiden oikeudellinen muoto,

- niiden hallintoa ja kirjanpitoa koskevat edellytykset,

- viljelijän, tämän puolison tai täysi-ikäisen työntekijän lomitusmuodot,

- niiden vähimmäiskesto, jonka on oltava vähintään 10 vuotta,

- maanviljelijäjäsenten vähimmäismäärä.

4 Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettu käynnistystuki, joka voi olla enintään 12 035 ecua 2 kohdassa säädettyyn kokopäivätyöhön työllistettyä lomittajaa kohti. Kyseinen määrä jaetaan kunkin työntekijän viidelle ensimmäiselle työvuodelle; se voidaan myös jakaa alenevasti tälle ajanjaksolle.

16 artikla

1 Jäsenvaltiot voivat hakemuksesta myöntää käynnistystukea hallintokustannusten kattamiseen maatalousalan yhteenliittymille, joiden tarkoituksena on tarjota tiloille tilanhoitopalveluja.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea myönnetään sellaisten henkilöiden työhön, joiden tehtävänä on kirjanpidon tulosten ja muiden tilan tietojen erittely viljelijöitä varten.

3 Saadakseen oikeuden 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen tilanhoitopalvelun on oltava jäsenvaltion hyväksymä ja sen on työllistettävä vähintään yksi kokopäivätoiminen 2 kohdassa tarkoitettuihin tehtäviin pätevä henkilö.

4 Jäsenvaltioiden on määritettävä 1 kohdassa tarkoitettujen palvelujen hyväksymisedellytykset ja erityisesti:

- niiden oikeudellinen muoto,

- niiden hallintoa ja kirjanpitoa koskevat edellytykset,

- niiden vähimmäiskesto, jonka on oltava vähintään 10 vuotta,

- maanviljelijäjäsenten vähimmäismäärä.

5 Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettu käynnistystuki, joka voi olla enintään 36 105 ecua 2 kohdassa säädettyyn kokopäivätyöhön työllistettyä henkilöä kohti. Kyseinen määrä jaetaan kunkin työntekijän viidelle ensimmäiselle työvuodelle; se voidaan myös jakaa alenevasti tälle ajanjaksolle.

6 Jäsenvaltiot voivat korvata 5 kohdassa säädetyn käynnistystukijärjestelmän maatalousyritysten hallintotuella niille päätoimisille viljelijöille, jotka käyttävät 1 kohdassa tarkoitettuja tilanhoitopalveluja.

Tällöin jäsenvaltioiden on vahvistettava tuki enintään 501,4 ecuksi tilaa kohti ja jaettava se vähintään kahdelle vuodelle.

VI OSASTO Vuoristoalueiden ja tiettyjen epäsuotuisien alueiden maataloutta koskevat erityiset toimenpiteet

17 artikla

1 Jäsenvaltiot voivat myöntää direktiivin 75/268/ETY mukaisesti vahvistetussa epäsuotuisien maatalousalueiden luettelossa mainittujen alueiden maataloustoimintojen tukemiseen vuosittaisen tasaushyvityksen, joka vahvistetaan mainitun direktiivin 3 artiklassa esitettyjen pysyvien luonnonhaittojen perusteella tämän asetuksen 18 ja 19 artiklassa säädettyjä rajoja ja edellytyksiä noudattaen.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainituille alueille ei saa myöntää pysyvien luonnonhaittojen perusteella tasaushyvitystä, joka on 18 ja 19 artiklassa säädettyjä rajoja suurempi tai ei täytä niissä säädettyjä edellytyksiä.

18 artikla

1 Jos jäsenvaltiot myöntävät tasaushyvityksen, tukea saavat viljelijät, jotka viljelevät vähintään kolmea hehtaaria käyttökelpoista maatalousmaata ja sitoutuvat harjoittamaan direktiivin 75/268/ETY 1 artiklan tavoitteiden mukaista maataloustoimintaa vähintään viiden vuoden ajan tasaushyvityksen ensimmäisestä maksuerästä alkaen. Jos viljelijä luopuu maataloustoiminnasta ja kyseisen maa-alueen hyödyntämistä jatketaan, hänet voidaan vapauttaa tästä sitoumuksesta; hänet vapautetaan tästä sitoumuksesta, kun on kyse ylivoimaisesta esteestä ja erityisesti pakkolunastuksesta tai yleisen edun vuoksi tapahtuvasta lunastuksesta; eläkettä saavat viljelijät vapautetaan myös tästä sitoumuksesta.

Mezzogiornon alueen, saaret mukaan lukien, Ranskan merentakaisten departementtien alueiden sekä Kreikan, Portugalin ja Espanjan alueiden osalta tilan käytössä olevan maatalousmaan vähimmäisala on kuitenkin kaksi hehtaaria.

2 Rahasto ei korvaa tasaushyvityksen myöntämisestä aiheutuvia menoja 31 artiklan mukaisesti, jos viljelijä on eläkkeensaaja.

3 Jäsenvaltiot voivat säätää tasaushyvityksen myöntämistä koskevista täydentävistä tai rajoittavista edellytyksistä, mukaan lukien ympäristönsuojelua ja maaseutuympäristön säilyttämisen kanssa sopusoinnussa olevien viljelymenetelmien edistäminen.

19 artikla

1 Jäsenvaltioiden on vahvistettava tasaushyvitys maataloustoiminnalle aiheutuvien pysyvien luonnonhaittojen vakavuuden perusteella ja ottaen huomioon jäljempänä esitetyt rajat siten, että kyseinen hyvitys on direktiivin 75/268/ETY 3 artiklassa tarkoitetuille alueille vähintään 20,3 ecua nautayksikköä tai tarvittaessa hehtaaria kohti:

a) kun on kyse nautojen, lampaiden, vuohien tai hevoseläinten tuotannosta, tasaushyvitys lasketaan kotieläinmäärän mukaan. Myönnettävä hyvitys saa olla enintään 102 ecua nautayksikköä kohti. Hyvityksen kokonaismäärä saa olla enintään 102 ecua tilan kokonaisrehualaa kohti. Muuntotaulukko nauta-, hevoseläin-, lammas- ja vuohimäärän muuntamiseksi nautayksiköiksi on liitteessä I.

Tasaushyvityksen kokonaismäärä voidaan kuitenkin korottaa 121,5 ecuun nautayksikköä ja hehtaaria kohti sellaisilla epäsuotuisilla maatalousalueilla, joilla korotetun hyvityksen myöntäminen on perusteltua erityisen vakavien luonnonhaittojen vuoksi.

Hyvitys voidaan myöntää enintään 1,4 nautayksikölle tilan kokonaisrehualaa kohti.

Lehmät, joiden maito on tarkoitettu pidettäväksi kaupan, voidaan ottaa huomioon hyvitystä laskettaessa ainoastaan direktiivin 75/268/ETY 3 artiklan 3 kohdassa määritellyillä alueilla sekä mainitun direktiivin 3 artiklan 4 ja 5 kohdassa määritellyillä alueilla, joilla maidontuotanto on tärkeä osa maataloustuotantoa.

Jos jäsenvaltiot käyttävät tätä mahdollisuutta edellä mainitun direktiivin 3 artiklan 4 ja 5 kohdassa määritellyillä alueilla, hyvitystä laskettaessa otetaan huomioon enintään 20 lypsylehmää edunsaajana olevaa viljelijää kohti;

b) kun on kyse muusta kuin nautojen, hevoseläinten, lampaiden ja vuohien tuotannosta, hyvitys lasketaan suhteessa peltoalaan, josta vähennetään kotieläinten ruokintaan käytettävä ala sekä:

i) kaikilla epäsuotuisilla maatalousalueilla vehnäntuotantoon käytettävä ala, lukuun ottamatta:

- durumvehnän tuotantoon käytettäviä aloja alueilla, joita ei tarkoiteta durumvehnän tuesta 16 päivänä joulukuuta 1976 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3103/76(17), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1216/89(18),

- tavallisen vehnän tuotantoon käytettäviä aloja alueilla, joiden keskituotto on enintään 2,5 tonnia hehtaaria kohti;

ii) kaikilla epäsuotuisilla maatalousalueilla ne alat, joilla omena-, päärynä- ja persikkaviljelmien pinta-ala on enemmän kuin 0,5 hehtaaria tilaa kohti;

iii) direktiivin 75/268/ETY 3 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuilla epäsuotuisilla maatalousalueilla viinin tuotantoon käytettävä ala, lukuun ottamatta viinitiloja, joiden tuotto on enintään 20 hehtolitraa hehtaaria kohti, sekä sokerijuurikkaiden tuotantoon tai voimaperäiseen viljelyyn käytettävä ala.

Hyvityksen määrä hehtaaria kohti saa olla enintään 102 ecua. Epäsuotuisille alueille myönnettävä kokonaishyvitys voidaan kuitenkin nostaa 121,5 ecuun hehtaaria kohti, jos korotusta voidaan perustella erityisen vakavilla pysyvillä luonnonhaitoilla.

c) Jäsenvaltiot voivat tarkistaa tasaushyvityksen määrää maatilan taloudellisen tilanteen ja tasaushyvitystä saavan viljelijän tulojen perusteella. Tasaushyvitystä voidaan myös tarkistaa ympäristönsuojelun ja maaseutuympäristön säilyttämisen vaatimusten kanssa sopusoinnussa olevien viljelymenetelmien käytön perusteella; mitään mahdollisista lisäyksistä saatavaa etua ei kuitenkaan saa yhdistää 21 artiklassa tarkoitettuihin tukiin.

2 Jäsenvaltiot voivat olla myöntämättä tasaushyvitystä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä mahdollisesti hyötyville kaikille tai joillekin tuotantosuunnille.

3 Rahastosta voidaan maksaa tukea enintään 120 yksikölle tilaa kohti, kun on kyse nautayksiköistä (KY) tai pinta-alayksiköistä (ha); lisäksi 60 ensimmäisen yksikön yli olevan määrän osalta nautayksikköä tai hehtaaria kohti myönnettävä enimmäistuki on puolet 1 kohdassa tarkoitetun hyvityksen enimmäismäärästä.

20 artikla

1 Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla toteutettaviin yhteisiin investointeihin, jotka liittyvät rehuntuotantoon, mukaan lukien rehun varastointi ja jakelu, yhteiskäytössä olevien laitumien järjestämiseen ja varustamiseen, sekä vuoristoalueilla toteutettaviin yhteisiin tai yksityisiin investointeihin, jotka liittyvät juottopaikkoihin, suoraan laitumille ja vuoristolaitumille vieviin teihin ja eläinsuojiin.

Jos karjankasvatuksella on vähäinen merkitys näillä alueilla, ensimmäisessä alakohdassa säädetyt tuet laajennetaan kuitenkin koskemaan myös muuta maataloustoimintaa kuin karjankasvatusta.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin töihin voidaan taloudellisten syiden perusteella sisällyttää vähäisiä maatilan vesihuoltoon liittyviä ympäristönsuojelun kanssa sopusoinnussa olevia toimenpiteitä, mukaan lukien pienet kastelujärjestelmät ja eläinten vuodenajoittaisten siirtojen kannalta välttämättömien suojien rakentaminen ja korjaus.

3 Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tuki, joka voidaan rahoittaa rahastosta, saa olla enintään 100 293 ecua yhteistä investointia kohti, 501,4 ecua parannettua tai varustettua laidunhehtaaria kohti ja 500 ecua kasteltua hehtaaria kohti.

VII OSASTO Ympäristön ja luonnonvarojen suojelun sekä maaseutuympäristön ja maiseman säilyttämisen kannalta herkkien alueiden tuki

21 artikla

Ympäristön ja luonnonvarojen suojelun sekä maaseutuympäristön ja maiseman säilyttämisen vaatimusten kanssa sopusoinnussa olevien tuotantomenetelmien käyttöönoton tai ylläpidon edistämiseksi ja samalla maataloustuotannon mukauttamisen ja ohjautumisen edesauttamiseksi markkinoiden tarpeiden perusteella ja ottaen huomioon tästä aiheutuvat maataloustulojen menetykset jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön erityistukijärjestelmän tässä suhteessa erityisen herkillä alueilla.

22 artikla

Edellä 21 artiklassa tarkoitettu tukijärjestelmä muodostuu mainitussa artiklassa tarkoitettujen alueiden viljelijöiden hehtaarikohtaisesta vuosipalkkiosta, joka myönnetään viljelijöille, jotka sitoutuvat kyseiselle alueelle laaditun erityisen ohjelman mukaisesti ottamaan käyttöön tai käyttämään edelleen vähintään viiden vuoden ajan ympäristön ja luonnonvarojen suojelun sekä maaseutuympäristön ja maiseman säilyttämisen vaatimusten kanssa sopusoinnussa olevia tuotantomenetelmiä.

23 artikla

Jäsenvaltioiden on määritettävä 21 artiklassa tarkoitetut alueet. Niiden on määriteltävä asetettujen tavoitteiden perusteella ympäristön ja luonnonvarojen suojelun sekä maaseutuympäristön ja maiseman säilyttämisen vaatimusten kanssa sopusoinnussa olevat tuotantomenetelmät. Jäsenvaltioiden on myös vahvistettava ne säännöt ja perusteet, jotka 22 artiklassa tarkoitettujen tuotantomenetelmien on täytettävä erityisesti tuotannon tehokkuuden ylläpitämisen tai alentamisen ja/tai vaadittavan kotieläintiheyden osalta. Jäsenvaltioiden on myös vahvistettava palkkion suuruus ja kestoaika, joiden on perustuttava viljelijän ohjelmassa antamaan sitoumukseen.

24 artikla

Edellä 22 artiklassa tarkoitetun rahastosta korvattavan hehtaarikohtaisen vuosipalkkion enimmäismäärä on 150,4 ecua 22 artiklassa tarkoitettuun sitoumukseen kuuluvaa hehtaaria kohti.

VIII OSASTO Maatilojen metsätaloustoimenpiteet

25 artikla

1 Jäsenvaltiot voivat myöntää viljelymaan metsittämistukea viljelijöille, mukaan lukien ne viljelijät, jotka saavat tämän asetuksen I osastossa tarkoitettua tukea tai maataloustuotannosta luopumisen edistämistä koskevan yhteisön järjestelmän käyttöönotosta 25 päivänä huhtikuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1096/88(19), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3808/89(20), 4 artiklassa tarkoitettua tukea.

Metsittämistukea voidaan myöntää myös muille yksityishenkilöille sekä metsätalousalan yhteenliittymille tai osuuskunnille tai yhteisöille, jotka metsittävät viljelymaata.

2 Jäsenvaltiot voivat myöntää 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan edellytykset täyttäville viljelijöille tukea metsänparannusinvestointeihin, kuten tuuliesteiden, palokujien, vesipisteiden ja metsäteiden rakentamiseen.

3 Maatalouskaluston mukauttamisesta metsätöihin aiheutuvat kustannukset kuuluvat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin investointeihin.

4 Edellä olevien 1 ja 2 kohdan soveltamisesta jäsenvaltioille aiheutuvat tosiasialliset menot voidaan korvata rahastosta, ja niiden korvattavat enimmäismäärät ovat:

- 1 824 ecua hehtaaria kohti metsittämisestä,

- 702 ecua hehtaaria kohti metsänparannustöistä ja tuuliesteiden rakentamisesta,

- 1 404 ecua hehtaaria kohti korkkitammimetsien uudistus- ja parannustöistä,

- 18 053 ecua kilometriä kohti metsäteistä,

- 150,4 ecua hehtaaria kohti palokujien ja vesipisteiden rakentamisesta.

Jäsenvaltion perustellun hakemuksen ja käytettävissä olevien määrärahojen perusteella komissio voi päättää 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen metsittämiseen, metsänparannukseen sekä korkkitammimetsien parannukseen ja uudistamiseen tarkoitettujen tukien enimmäismäärän korottamisesta vastaavasti enintään 3000 ecuun, 1200 ecuun ja 3000 ecuun.

26 artikla

1 Jäsenvaltiot voivat myöntää vuosipalkkion metsitettyä hehtaaria kohti viljelijöille, jotka metsittävät viljelymaata eivätkä saa asetuksen (ETY) N:o 1096/88 6 artiklassa tarkoitettua palkkiota.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vuosipalkkion enimmäismäärä on 150,4 ecua metsitettävää hehtaaria kohti vuodessa.

Tämä määrä vähennetään 50,2 ecuun hehtaaria kohti, jos samalle alalle myönnetään tämän tuen aikana I osastossa säädettyä tukea.

Palkkiota voidaan maksaa enintään 20 vuoden ajan metsittämisen aloittamisesta.

3 Jäsenvaltioiden on vahvistettava vuosipalkkion suuruus ja kestoaika tulonmenetysten sekä metsitykseen käytettävien puulajien tai -tyyppien perusteella.

27 artikla

1 Jäsenvaltioiden on määritettävä viljelymaiden metsittämisedellytykset, joihin voi kuulua erityisesti metsitettävien alojen sijaintia ja luokittelua koskevia edellytyksiä.

2 Tämän osaston soveltamista koskevien säännösten 29 artiklan mukaisesti annettavan tiedonannon on sisällettävä:

- metsittämisedellytysten määrittämistä koskevat säännökset,

- ympäristövaikutusten arviointia ja valvontaa koskevat säännökset,

- toteutetut tai suunnitellut liitännäistoimenpiteet,

- metsätaloussuunnitelmat tai -ohjelmat, joita metsittämisen on vastattava.

IX OSASTO Ammattikoulutuksen sopeuttaminen nykyaikaisen maatalouden tarpeisiin

28 artikla

1 Siinä määrin kuin rahoitusta ei ole myönnetty asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamista koskevista säännöksistä Euroopan sosiaalirahaston osalta 19 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4255/88(21) mukaisesti jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön alueilla, joilla tarve on ilmeinen näitä alueita koskevien toimenpiteiden toteuttamiseksi moitteettomasti erityistukijärjestelmän 3 ja 5 16 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden alaisten henkilöiden sekä alle 40-vuotiaiden nuorten viljelijöiden maatalousalan ammattipätevyyden parantamiseksi.

Tähän järjestelmään voi kuulua:

- viljelijöiden, oppivelvollisuusiän ohittaneiden avustavien perheenjäsenten ja maataloustyöntekijöiden ammattikoulutukseen tai täydennyskoulutukseen luettavia kursseja ja harjoittelujaksoja, joiden tarkoituksena on valmentaa viljelijöitä tuotannon laadun uudelleensuuntaamiseen, maaseutuympäristön suojelun vaatimusten kanssa sopusointuisten tuotantomenetelmien käyttöön sekä omien metsitettyjen alojen hoidossa tarvittavan koulutustason hankkimiseen,

- tuottajaryhmittymien ja osuuskuntien johtajien ja hoitajien kursseja tai harjoittelujaksoja, jos tämä on tarpeen tuottajien taloudellisen järjestäytymisen sekä kyseisen alueen maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupanpitämisen parantamiseksi,

- edellä 10 artiklassa tarkoitetun ammattikoulutuksen tason saavuttamiseksi tarvittavia täydennyskoulutuskursseja, joiden on oltava vähintään 150 tunnin pituisia.

2 Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun tukijärjestelmään kuuluvat tuet:

a) koulutus- ja harjoittelujaksoihin osallistumiseen;

b) koulutus- ja harjoittelujaksojen järjestämiseen ja tarjoamiseen.

3 Jäsenvaltioille 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun tuen myöntämisestä aiheutuvat menot voidaan korvata rahastosta enintään 7 020 ecuun asti koulutus- tai harjoittelujakson suorittanutta henkilöä kohti; tästä summasta 2 507 ecua on käytettävä täydentäviin kursseihin tai harjoittelujaksoihin, jotka käsittelevät tuotannon uudelleensuuntaamista, maaseutuympäristön suojelun kanssa sopusointuisten tuotantomenetelmien käyttöä ja metsitettyjen alojen hoitoa.

Tämän artiklan soveltamisalaan kuuluva toiminta ei koske kursseja tai harjoittelujaksoja, jotka kuuluvat tavalliseen keskiasteen tai ylemmän asteen maatalouskoulutukseen liittyviin ohjelmiin tai järjestelmiin.

X OSASTO Yleiset ja rahoitusta koskevat säännökset

29 artikla

1 Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle:

- luonnokset laeista, asetuksista tai hallinnollisista määräyksistä, jotka ne aikovat antaa tämän asetuksen mukaisesti, ja erityisesti 12 artiklaan liittyvät luonnokset,

- olemassa olevat säännökset, jotka voivat mahdollistaa tämän asetuksen soveltamisen.

2 Toimittaessaan 1 kohdassa tarkoitettuja luonnoksia laeista, asetuksista tai hallinnollisista määräyksistä ja voimassaolevia säännöksiä jäsenvaltioiden on osoitettava alueellisen tason ja toisaalta kyseisten toimenpiteiden ja toisaalta taloustilanteen ja maatalouden rakenteen ominaisuuksien välinen yhteys.

3 Komissio tarkastelee 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti toimitettujen luonnosten osalta sen perusteella, ovatko luonnokset tämän asetuksen mukaisia ja ottaen huomioon tämän asetuksen tavoitteet sekä eri toimenpiteiden tarvittavat yhteydet, ovatko yhteisön osallistumista 1 artiklassa tarkoitetun toiminnan rahoitukseen koskevat edellytykset täyttyneet. Komissio antaa lausuntonsa tästä asiasta kahden kuukauden kuluessa tiedoksiannosta ja kuultuaan maatalouden rakenteita ja maaseudun kehittämistä käsittelevää komiteaa.

4 Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 3 kohdassa tarkoitetut lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset heti niiden antamisen jälkeen.

30 artikla

Komissio päättää 29 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan ja 29 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimitettujen säännösten osalta asetuksen (ETY) N:o 4253/88 29 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sen perusteella, ovatko säännökset tämän asetuksen mukaisia ja ottaen huomioon tämän asetuksen tavoitteet sekä eri toimenpiteiden tarvittavat yhteydet, ovatko yhteisön osallistumista 1 artiklassa tarkoitetun toiminnan rahoitukseen koskevat edellytykset täyttyneet.

31 artikla

1 Edellä 3, 4, 6 11, 13 21, 25, 26 ja 28 artiklassa säädetyistä toimista jäsenvaltioille aiheutuvat menot voidaan korvata rahastosta.

Edellä 2 artiklassa säädetyistä toimista jäsenvaltioille aiheutuvat menot voidaan korvata EMOTR:n tuki- ja ohjausosastosta.

2 Komissio määrittää eri toimenpiteisiin liittyvän yhteisön rahoitusosuuden määrän asetuksen (ETY) N:o 2052/88 1 artiklassa määritellyssä tavoitteessa N:o 1 tarkoitettujen alueiden osalta mainitun asetuksen 13 artiklassa vahvistettujen perusteiden ja rajojen mukaisesti asetuksen (ETY) N:o 4253/88 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Kyseisen jäsenvaltion hakemuksesta näitä rahoitusmääriä voidaan soveltaa 1 päivästä tammikuuta 1989 aiheutuneisiin menoihin.

Komissio vahvistaa rahoitusmäärät samoin edellytyksin niiden alueiden osalta, joita tavoite N:o 1 ei koske; komissio esittää kuitenkin 31 päivään joulukuuta 1992 mennessä neuvostolle kertomuksen, joka sisältää seuraavien vuosien rahoitusmäärien vahvistamista koskevat ehdotukset.

32 artikla

1 Yhteisön osallistuminen rahoitukseen ei koske jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä, jollei niitä koskevien säännösten osalta ole tehty suotuisaa päätöstä 30 artiklan mukaisesti.

2 Yhteisön osallistuminen rahoitukseen koskee sellaisesta tuesta aiheutuvia hyväksyttäviä menoja, jonka myöntämistä koskeva päätös on tehty 31 päivä maaliskuuta 1985 jälkeen.

33 artikla

1 Korvaushakemukset koskevat jäsenvaltioille yhden kalenterivuoden aikana aiheutuneita menoja ja ne on toimitettava komissiolle ennen seuraavan vuoden 1 päivää kesäkuuta.

2 Komissio voi antaa luvan ennakkomaksuihin.

3 Komissio antaa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta.

34 artikla

Jäsenvaltiot voivat säätää tässä asetuksessa säädettyjen tukitoimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevista lisäedellytyksistä.

35 artikla

1 Tämä asetus ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta toteuttaa muita tukitoimenpiteitä tämän asetuksen soveltamisalalla, lukuun ottamatta 2, 6 9 ja 11 artiklassa, 12 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa sekä 17 artiklassa tarkoitettua alaa, jos toimenpiteitä koskevat edellytykset tai yksityiskohtaiset säännöt myöntämisestä eroavat tässä asetuksessa säädetyistä tai tukimäärät ovat tässä asetuksessa säädettyjä enimmäismääriä suurempia, jollei kyseisiä toimenpiteitä ole toteutettu perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklan mukaisesti.

2 Perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklan määräyksiä, lukuun ottamatta 92 artiklan 2 kohtaa, ei sovelleta 2, 6 9 ja 11 artiklassa, 12 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa sekä 17 artiklassa säädettyihin tukitoimenpiteisiin.

36 artikla

Jäsenvaltioiden on asetuksen (ETY) N:o 4253/88 23 artiklan mukaisesti säädettävä tehokkaasta valvonnasta, johon kuuluu vähintään edunsaajan sitoumukseen ja todistusasiakirjoihin sisältyvien olennaisten seikkojen tarkastaminen sekä tarkastukset paikan päällä sen varmistamiseksi, että hakemuksessa annetut tiedot vastaavat todellista tilannetta.

Komissio antaa tarvittaessa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta asetuksen (ETY) N:o 4253/88 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

37 artikla

1 Komissio voi perustellusta hakemuksesta ja 30 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen antaa jäsenvaltiolle luvan olla soveltamatta I, II ja III osastossa säädettyjä järjestelmiä niillä seuduilla tai alueilla, joilla luonnonolosuhteiden tai asutuksen vähenemisvaaran vuoksi tuotantoa ei pitäisi vähentää. Espanjan osalta komissio voi lisäksi ottaa huomioon tiettyjen seutujen tai alueiden sosioekonomiset erityispiirteet.

Komissio antaa 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen seutujen tai alueiden määrittämistä koskevat perusteet.

2 Portugalilla on lupa olla soveltamatta 1 kohdassa tarkoitettuja järjestelmiä 31 päivään joulukuuta 1994.

38 artikla

1 Entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella sovelletaan seuraavia erityissäännöksiä:

a) Edellä I ja II osastossa säädettyjä järjestelmiä sovelletaan markkinointivuodesta 1991/1992.

b) Edellä 2 artiklan 2 kohdasta poiketen perunoiden viljelyyn käytettävä peltomaa voi saada poistamistukea.

c) Jos 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tilan peltoala, mukaan lukien tarvittaessa perunoiden viljelyyn käytettävä peltomaa, on yli 750 hehtaaria, mainitun artiklan 3 kohdassa säädetty edellytys, jonka mukaan viljelykäytöstä poistettavan peltomaan osuuden on oltava vähintään 20 prosenttia peltoalasta, korvataan edellytyksellä, jonka mukaan viljelykäytöstä poistettavan peltomaan osuuden on oltava vähintään 150 hehtaaria.

d) Perheviljelmiä perustettaessa:

- edellä 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyä edellytystä ei sovelleta,

- Saksa voi myöntää 10 ja 11 artiklassa tarkoitettua tukea alle 55-vuotiaille viljelijöille. Yli 40-vuotiaille viljelijöille myönnettävää tukea ei voida kuitenkaan korvata rahastosta.

e) Edellä olevan 6 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa ja 9 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyjä edellytyksiä ei sovelleta tukeen, joka on myönnetty uusien perheviljelmien perustamiseen tai osuustoimintatilojen rakenneuudistukseen, jos lypsylehmien lukumäärä kaikilla uusilla tai uudistetuilla tiloilla ei ole suurempi kuin aikaisemmin entisillä tiloilla pidettyjen lypsylehmien lukumäärä.

Jos neuvosto ei 31 päivään joulukuuta 1990 mennessä ole vahvistanut 1 päivästä tammikuuta 1991 jätettyihin hakemuksiin sovellettavaa ja sianlihantuotannon alaa koskeviin investointitukiin liittyvää järjestelmää, 6 artiklan 4 kohdassa sikapaikkojen lukumäärää ja 9 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyjä tätä alaa koskevia edellytyksiä ei sovelleta tukeen, joka on myönnetty uusien perheviljelmien perustamiseen tai osuustoimintatilojen rakenneuudistukseen, jos sikapaikkojen lukumäärä kaikilla uusilla tai uudistetuilla tiloilla ei ole suurempi kuin aikaisemmin entisillä tiloilla pidettyjen sikojen paikkojen lukumäärä.

f) Edellä 7 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu investointimäärä on 140 000 ecua henkilötyöyksikköä kohti ja 280 000 ecua tilaa kohti.

g) Osuustoimintatilojen rakenneuudistuksen yhteydessä 9 artiklan 5 kohtaa sovelletaan myös yhteenliittymiin, jotka eivät omaksu osuustoimintayrityksen oikeudellista muotoa.

h) Saksan määrittämiä perusteita noudattaen rajatuilla epäsuotuisilla alueilla sijaitsevia tiloja koskevaa erityistä tukijärjestelmää voidaan soveltaa vuonna 1991. Kyseisenä aikana VI osastoa ei sovelleta entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueeseen.

Tästä erityisjärjestelmästä aiheutuvia menoja ei voi korvata rahastosta.

2 Edellä 1 kohdan b g alakohdan säännöksiä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 1993.

Komissio esittää ennen vuoden 1992 päättymistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen maatalouden rakennetta koskevan toiminnan ja toimenpiteiden täytäntöönpanosta ja kehittymisestä. Komissio voi tarvittaessa saavutettujen tulosten ja tilanteen kehityksen perusteella tehdä ehdotuksia näiden toimenpiteiden tehostamiseksi.

39 artikla

Edellä II ja VII osastossa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan 30 päivään kesäkuuta 1990.

Komissio esittää ennen tätä päivää neuvostolle kertomuksen toimenpiteiden soveltamisesta, mukaan lukien menojen kehittyminen.

Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ennen tätä päivää kyseisten toimenpiteiden jatkamisesta.

Jos päätöstä ei ole tehty mainittuun päivään mennessä, kyseisten toimenpiteiden soveltamisaikaa jatketaan kahdella vuodella.

40 artikla

1 Kumotaan asetukset (ETY) N:o 797/85 ja (ETY) N:o 1760/87.

2 Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen ja ne luetaan liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

41 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 1991.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. BUKMAN

(1) EYVL N:o C 82, 27.3.1991, s. 7

(2) EYVL N:o C 158, 17.6.1991

(3) EYVL N:o C 159, 17.6.1991, s. 31

(4) EYVL N:o L 93, 30.3.1985, s. 1

(5) EYVL N:o L 353, 17.12.1990, s. 23

(6) EYVL N:o L 185, 15.7.1988, s. 9

(7) EYVL N:o L 374, 31.12.1988, s. 1

(8) EYVL N:o L 374, 31.12.1988, s. 25

(9) EYVL N:o L 281, 1.11.1975, s. 1

(10) EYVL N:o L 353, 17.12.1990, s. 23

(11) EYVL N:o L 128, 19.5.1975, s. 1

(12) EYVL N:o L 148, 28.6.1968, s. 13

(13) EYVL N:o L 362, 27.12.1990, s. 5

(14) EYVL N:o L 78, 20.3.1987, s. 5

(15) EYVL N:o L 90, 1.4.1984, s. 13

(16) EYVL N:o L 150, 15.6.1991, s. 19

(17) EYVL N:o L 351, 21.12.1976, s. 1

(18) EYVL N:o L 128, 11.5.1989, s. 5

(19) EYVL N:o L 110, 29.4.1988, s. 1

(20) EYVL N:o L 371, 20.12.1989, s. 1

(21) EYVL N:o L 374, 31.12.1988, s. 21

LIITE I

>TAULUKON PAIKKA>

Lampaiden ja vuohien kertoimia sovelletaan kaikkiin 6 artiklan 5 kohdassa ja 19 artiklan 1 kohdassa annettuihin nautayksikköjen määriin.

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>