—

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (1) ja erityisesti sen 1 artiklan 4 kohdan (vastavuoroisuusmekanismi),

—

ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tilannekatsaus viisumikohtelun vastavuoroisuuden toteutumatta jäämisestä tiettyjen kolmansien maiden kanssa ja mahdolliset ratkaisut” (COM(2016)0221),

—

ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tilannekatsaus viisumikohtelun vastavuoroisuuden toteutumatta jäämisestä tiettyjen kolmansien maiden kanssa ja mahdolliset ratkaisut (12. huhtikuuta annetun tiedonannon seuranta)” (COM(2016)0481),

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tilannekatsaus viisumikohtelun vastavuoroisuuden toteutumatta jäämisestä tiettyjen kolmansien maiden kanssa ja mahdolliset ratkaisut (12. huhtikuuta annetun tiedonannon seuranta)” (COM(2016)0816),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 80, 265 ja 290 artiklan,

—

ottaa huomioon Strasbourgissa 14. joulukuuta 2016 käydyn keskustelun velvoitteista viisumien vastavuoroisuuden alalla,

—

ottaa huomioon kysymyksen komissiolle asetuksen (EY) N:o 539/2001 1 artiklan 4 kohdan mukaisista velvoitteista viisumien vastavuoroisuuden alalla (O-000142/2016 – B8-1820/2016),

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että yhtenä EU:n viisumipolitiikan johtavista kriteereistä viisumien vastavuoroisuuden ymmärretään yleensä tarkoittavan sitä, että kun EU:n kansalaiset matkustavat kolmanteen maahan, heihin sovelletaan samoja ehtoja kuin kyseisen kolmannen maan kansalaisiin, kun he matkustavat EU:hun;

B.

toteaa, että viisumien vastavuoroisuutta koskevalla mekanismilla pyritään viisumien vastavuoroisuuden toteutumiseen; toteaa, että EU:n viisumipolitiikan mukaisesti yksittäiset jäsenvaltiot eivät saa asettaa viisumivaatimusta sellaisen kolmannen maan kansalaisille, joka on mainittu asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II (niiden kolmansien maiden luettelo, joiden kansalaiset on vapautettu viisumipakosta heidän oleskellessaan lyhyen ajan jäsenvaltioissa);

C.

toteaa, että vastavuoroisuusmekanismia tarkistettiin vuonna 2013 parlamentin ollessa toisena lainsäätäjänä, koska sitä oli mukautettava Lissabonin sopimuksen voimaantulon sekä Euroopan unionin tuomioistuimen toissijaisia oikeusperustoja koskevan oikeuskäytännön perusteella ja jotta se toimii unionin solidaarisuuden ilmauksena, jos jokin asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainittu kolmas maa soveltaa viisumipakkoa vähintään yhden jäsenvaltion kansalaisiin (asetuksen (EU) N:o 1289/2013 johdanto-osan 1 kappale);

D.

toteaa, että vastavuoroisuusmekanismilla tarkoitetaan menettelyä, joka käynnistetään, kun viisumikohtelun vastavuoroisuus ei ole toteutunut, ja jolla pyritään tarkan aikataulun mukaisin toimin saamaan tällainen tilanne päättymään; toteaa, että vastavuoroisuusmekanismin perusajatuksena on tiukentaa asianomaista kolmatta maata koskevia toimia, mukaan lukien viime kädessä kyseisen kolmannen maan kaikkia kansalaisia koskeva viisumivapauden tilapäinen keskeyttäminen (vastavuoroisuusmekanismin toinen soveltamisvaihe);

E.

toteaa, että ”jotta voidaan varmistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asianmukainen osallistuminen vastavuoroisuusmekanismin toiseen soveltamisvaiheeseen ottaen huomioon erityinen poliittinen arkaluonteisuus, joka liittyy viisumivapauden keskeyttämiseen asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainitun kolmannen maan kaikkien kansalaisten osalta sekä kyseisen keskeyttämisen horisontaaliset vaikutukset jäsenvaltioihin, Schengen-alueeseen kuuluviin maihin ja unioniin itseensä, erityisesti niiden ulkosuhteiden ja Schengen-alueen yleisen toimivuuden kannalta, komissiolle [siirrettiin] valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjen vastavuoroisuusmekanismin osien osalta”, mukaan lukien viisumivapauden keskeyttäminen kyseisen kolmannen maan kaikkien kansalaisten osalta;

F.

ottaa huomioon, että ”Euroopan parlamentti tai neuvosto voi päättää peruuttaa säädösvallan siirron” (SEUT-sopimuksen 290 artiklan 2 kohta a alakohta);

G.

ottaa huomioon, että delegoitu säädös ”voi tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä asetetun määräajan kuluessa” (SEUT-sopimuksen 290 artiklan 2 kohta b alakohta);

H.

toteaa, että komissio esitti Euroopan unionin tuomioistuimessa kanteen vastaan delegoitujen säädösten antamista vastavuoroisuusmekanismin toisessa soveltamisvaiheessa, mutta tuomioistuin piti kuitenkin lainsäätäjän valintaa oikeana (asia C-88/14);

I.

toteaa, että vastavuoroisuusmekanismi asettaa täten selvästi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle velvoitteita ja vastuita vastavuoroisuusmekanismin eri soveltamisvaiheissa;

1.

2.

3.