1. 

Direktiivin 2014/24/EU ( 2 ) 10 artiklan h alakohdan mukaan kyseistä direktiiviä ei sovelleta hankintasopimuksiin, jotka koskevat tiettyjä väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä koskevia palveluja, joita tarjoavat voittoa tavoittelemattomat organisaatiot tai yhteenliittymät.

2. 

Ennakkoratkaisupyynnöllä halutaan selvittää, koskeeko tämä poikkeus sairaankuljetuspalveluja ja miten voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden tai yhteenliittymien käsitteitä on tulkittava. Jälkimmäisten tapauksessa riita koskee jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mahdollista vaikutusta kyseisten käsitteiden rajaamiseen.

3.

Direktiivin 2014/24 johdanto-osan 28 ja 118 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4.

Direktiivin 2014/24 10 artiklan mukaan tätä direktiiviä ei sovelleta palveluhankintasopimuksiin, jotka koskevat

”– –

– –”

5.

Direktiivin 2014/24 76 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien hankintasopimusten tekemiseksi kansalliset säännöt, joilla varmistetaan, että hankintaviranomaiset noudattavat avoimuuden ja talouden toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteita. Jäsenvaltiot voivat määritellä sovellettavat menettelysäännöt, kunhan kyseisissä säännöissä sallitaan hankintaviranomaisten ottaa huomioon asianomaisten palvelujen erityispiirteet.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hankintaviranomaiset voivat ottaa huomioon tarpeen varmistaa palvelujen laatu, jatkuvuus, esteettömyys, kohtuuhintaisuus, saatavuus ja kattavuus, eri käyttäjäryhmien erityistarpeet, huono-osaiset ja heikossa asemassa olevat väestöryhmät mukaan luettuina, käyttäjien osallistuminen ja vaikutusvallan lisääminen sekä innovointi. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että palveluntarjoaja valitaan hinta-laatusuhteeltaan parhaan tarjouksen perusteella ottaen huomioon sosiaalipalvelujen laatu- ja kestävyysperusteet.”

6.

Direktiivin 2014/24 77 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että hankintaviranomaiset voivat varata organisaatioille oikeuden osallistua julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyihin yksinomaan sellaisten 74 artiklassa tarkoitettujen terveys- ja sosiaali- ja kulttuuripalvelujen osalta, jotka kuuluvat CPV-koodeihin 75121000-0, 75122000-7, 75123000-4, 79622000-0, 79624000-4, 79625000-1, 80110000-8, 80300000-7, 80420000-4, 80430000-7, 80511000-9, 80520000-5, 80590000-6, 85000000-9–85323000-9, 92500000-6, 92600000-7, 98133000-4 ja 98133110-8.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun organisaation on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

– –”

7.

Kilpailunrajoituksista annetun lain ( 4 ) 107 §:n 1 momentin 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan tätä lakia ei sovelleta julkisian hankintoja koskevien sopimusten sopimuspuolten valintaan siltä osin kuin kyse on väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä koskevista palveluista, joita tarjoavat voittoa tavoittelemattomat organisaatiot tai yhteenliittymät ja jotka kuuluvat seuraaviin CPV-koodeihin: 7520000-3, 75251000-0, 75251100-1, 75251110-4, 75251120-7, 75252000-7, 75222000-8, 98113100-9 ja 85143000-3 lukuun ottamatta sairaankuljetusajoneuvoilla suoritettavaa potilaiden siirtokuljetusta koskevia palveluja.

8.

Tällä säännöksellä Saksan lainsäätäjä saattoi direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdan osaksi kansallista lainsäädäntöä, mutta lisäsi siihen toisen virkkeen, jossa säädetään seuraavaa:

”Tässä kohdassa tarkoitettuja voittoa tavoittelemattomia organisaatioita tai yhteenliittymiä ovat erityisesti sellaiset avustusjärjestöt, jotka on tunnustettu osa- tai liittovaltion lainsäädännön nojalla väestönsuojelu- ja pelastusorganisaatioiksi.”

9.

Pelastuspalvelusta sekä ensiaputoiminnasta ja yritysten tarjoamasta sairaankuljetuksesta annetun Nordrhein-Westfalenin osavaltion lain ( 5 ) 2 §:n 1 momentin mukaan pelastuspalvelu käsittää ensiaputoiminnan, sairaankuljetuksen ja loukkaantuneiden tai sairaiden suurten määrien hoitamisen poikkeuksellisissa vahinkotapahtumissa.

10.

RettG NRW:n 2 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan ensiaputoiminnan tehtävänä on suorittaa ensiapupotilaille hengen pelastavia toimenpiteitä tapahtumapaikalla, valmistella potilaat kuljetuskuntoon ja pitää heidät siinä ja kuljettaa heidät muun muassa ambulanssilla tai pelastusajoneuvolla jatkohoitoon soveltuvaan sairaalaan siten, että vältetään uusien vahinkojen syntyminen.

11.

RettG NRW:n 2 §:n 3 momentin mukaan sairaankuljetuksen tehtävänä on antaa sairaille tai loukkaantuneille tai muille apua tarvitseville henkilöille, jotka eivät kuulu 2 momentin soveltamisalaan, asianmukaista apua ja kuljettaa heidät pätevän henkilöstön hoidossa muun muassa ambulanssilla.

12.

Pelastuspalvelu- ja väestönsuojeluavusta annetun lain ( 6 ) 26 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan tämän lain mukaisten tehtävien hoitamisessa avustamiseen soveltuvat erityisesti Arbeiter-Samariter-Bund, Deutsche Lebensrettungsgesellschaft, Deutsches Rotes Kreuz (jäljempänä Saksan Punainen Risti), Johanniter-Unfall-Hilfe ja Malteser Hilfsdienst.

13.

Palontorjunnasta, avunannosta ja väestönsuojelusta annetun lain ( 7 ) 18 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Yksityiset avustusjärjestöt auttavat onnettomuuksissa ja yleisissä hätätilanteissa, laajamittaisissa toimissa ja katastrofeissa, jos ne ovat ilmoittaneet avustusvalmiudestaan ylimmälle valvontaviranomaiselle ja tämä on todennut yleisen soveltuvuuden avustamiseen ja avustustarpeen (tunnustetut avustusjärjestöt). – –

2.   [ZSKG:n] 26 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä – – mainittujen järjestöjen ei tarvitse ilmoittaa avustusvalmiudestaan, eikä niiden yleistä soveltuvuutta avustamiseen tarvitse todeta.”

14.

Solingenin kaupunki (Saksa) päätti maaliskuussa 2016, että pelastuspalveluista tehtäisiin uusi hankintasopimus viideksi vuodeksi. ( 8 ) Kaupungin hallintoviranomainen ei julkaissut tästä hankinnasta ilmoitusta vaan kehotti neljää avustusjärjestöä jättämään tarjouksensa. Se valitsi niistä kaksi (Arbeiter-Samariter-Bund ja Malteser Hilfdienst), joista toinen tuli hankintasopimuksen erän 1 ja toinen erän 2 sopimuspuoleksi.

15.

Falck Rettungsdienste ja Falck, jotka ovat pelastus- ja sairaanhoitopalveluja tarjoavia yrityksiä, hakivat tähän päätökseen muutosta Vergabekammer Rheinlandissa (Rheinlandin julkisia hankintoja käsittelevä oikaisulautakunta, Saksa) sen toteamiseksi, että Solingenin kaupungin olisi kuulunut noudattaa sopimuksen teossa unionin oikeuden mukaista hankintamenettelyä.

16.

Vergabekammer Rheinland jätti muutoksenhaun tutkimatta 19.8.2016 tekemällään päätöksellä, koska se katsoi, että asiassa oli sovellettava GWB:n 107 §:n 1 momentin 4 kohtaa.

17.

Päätöksestä valitettiin Oberlandesgericht Düsseldorfiin (osavaltion ylioikeus, Düsseldorf, Saksa), joka on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

18.

Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 2.8.2017. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Arbeiter-Samariter-Bund, Falck Rettungsdienste, Malteser Hilfsdienst, Saksan Punainen Risti, Solingenin kaupunki, Saksan, Norjan ja Romanian hallitukset sekä Euroopan komissio. Kaikki nämä osapuolet Norjan ja Romanian hallituksia lukuun ottamatta osallistuivat istuntoon, joka pidettiin 5.9.2018.

19.

Falck Rettungsdienste toteaa aluksi, että direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohta on ristiriidassa unionin primaarioikeuden kanssa, koska siinä säädetty poikkeus perustuu henkilölliseen eikä aineelliseen arviointiperusteeseen. Sen vuoksi kyseiselle säännökselle on annettava unionin oikeuden mukainen tulkinta ja selvennettävä edellytyksiä, jotka unionin primaarioikeudessa asetetaan hankintasopimusten tekemiselle suoraan voittoa tavoittelemattomien yhteenliittymien kanssa.

20.

Falck Rettungsdienste väittää seuraavaa:

21.

Solingenin kaupunki väittää seuraavaa:

22.

Arbeiter-Samariter-Bund on ensimmäisestä, kolmannesta ja neljännestä ennakkoratkaisukysymyksestä olennaisin osin samaa mieltä kuin Solingenin kaupunki. Toisesta ennakkoratkaisukysymyksestä se väittää, että kansallinen lainsäätäjä on käyttänyt harkintavaltaansa saattaessaan voittoa tavoittelemattoman organisaation käsitteen osaksi kansallista lainsäädäntöä. Malteser Hilfdienst esittää samansuuntaisia näkemyksiä.

23.

Saksan Punainen Risti, joka ilmaisee aluksi olevansa eri mieltä Falck Rettungsdiensten alustavista huomautuksista, on ensimmäisestä ja kolmannesta ennakkoratkaisukysymyksestä samalla kannalla kuin Solingenin kaupunki. Toisesta ennakkoratkaisukysymyksestä se väittää Arbeiter-Samariter-Bundin tapaan, että jäsenvaltioilla on harkintavaltaa voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden määrittelyssä. Neljännestä ennakkoratkaisukysymyksestä se toteaa, että kiireetön sairaankuljetus on ratkaisevan tärkeä osa niin väestönsuojelua ja pelastuspalveluja kuin vaarojen ehkäisyäkin. Sen mukaan tällainen kuljetustoiminta kuuluu riidanalaisen poikkeuksen aineelliseen soveltamisalaan.

24.

Saksan hallitus väittää seuraavaa:

25.

Norjan hallitus väittää seuraavaa:

26.

Romanian hallitus on ottanut kantaa ainoastaan ensimmäiseen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen, joita se tarkastelee yhdessä. Sen mielestä väestönsuojelu, pelastuspalvelut ja vaarojen ehkäisy sisältävät sekä suurten henkilömäärien auttamisen äärimmäisissä tilanteissa että yksittäisten henkilöiden auttamisen heidän henkeään tai terveyttään uhkaavissa tavanomaisissa vaaratilanteissa. Tulkittaessa direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohtaa yhdessä sen johdanto-osan 28 perustelukappaleen kanssa on painotettava yksinomaan kuljetuksen käsitettä eikä sitä, minkä tyyppistä hoitohenkilöstöä ajoneuvossa on tai minkälaista hoitoa kuljetuksen aikana annetaan.

27.

Tämän perusteella sairaankuljetuspalveluihin sisältyvät sekä ensihoitopalvelut että sairaankuljetukset, joiden aikana ei anneta hoitoa ja jotka eivät ole kiireellisiä. Ensihoitopalvelujen ryhmässä ei tehdä eroa sen mukaan, onko sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavassa kuljetuksessa mukana lääkäri ja ensihoitaja vai ainoastaan ensihoitaja ja ensihoitoavustaja, koska kummassakin tapauksessa tehdään ensihoidollisia toimenpiteitä ja koska niissä rajoitutaan viime kädessä vaarojen ehkäisyyn. Jälkimmäisessä ryhmässä sitä vastoin tarjotaan palveluja sairaankuljetusajoneuvoilla, joita ei ole varustettu ensihoitoon tarvittavalla välineistöllä ja joissa on mukana ainoastaan kuljettaja, minkä vuoksi ne eivät kuulu väestönsuojelun, pelastuspalvelujen ja vaarojen ehkäisyn alaan.

28.

Komissio väittää seuraavaa:

29.

Kansallinen tuomioistuin haluaa ennakkoratkaisukysymyksillään selvittää, mitkä edellytykset sairaankuljetuspalvelujen on täytettävä, jotta ne sisältyisivät direktiivin 2014/24 soveltamisalaan tai vastaavasti jäisivät sen ulkopuolelle. Nämä edellytykset liittyvät: a) näiden palvelujen luonteeseen sen objektiivisessa merkityksessä ja b) palvelujen tarjoajan tiettyyn henkilökohtaiseen tai subjektiiviseen ominaisuuteen eli siihen, että sen on oltava voittoa tavoittelematon organisaatio tai yhteenliittymä.

30.

Kansallisen tuomioistuimen ensimmäinen ja neljäs ennakkoratkaisukysymys liittyvät objektiiviseen sairaankuljetuspalvelutoimintaan. Se jää lähtökohtaisesti direktiivin 2014/24 soveltamisalan ulkopuolelle vain, jos se voidaan lukea ”väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä koskevien palvelujen” ryhmään ja kun se ei rajoitu pelkkään ”sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavaan potilaiden siirtokuljetukseen”. Viimeksi mainittu sisältyy poikkeuksen poikkeukseen, ja siihen sovelletaan julkisia hankintoja koskevia yleisiä sääntöjä.

31.

Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys koskevat sairaankuljetuspalvelujen tarjoajan subjektiivista ominaisuutta eli sitä, että sen on oltava ”voittoa tavoittelematon organisaatio tai yhteenliittymä”. Riita koskee erityisesti sitä, onko tämä unionin oikeuden itsenäinen käsite.

32.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, sisältyvätkö seuraavat kaksi erityispalvelua ”väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä koskevien palvelujen” ryhmään:

33.

Vaikka näille palveluille on yhteistä potilaiden ”hoito”, ne eroavat toisistaan siinä, että vain ensiksi mainittu on luonteeltaan ”kiireellistä”, mihin viittaavat sekä kuljetuksessa käytettävän ajoneuvon ominaisuudet että hoidettavan potilaan tilanne. Tästä syystä ensiksi mainitussa palvelussa on kyseessä pelastusajoneuvo ja jälkimmäisessä pelkkä kuljetusajoneuvo.

34.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tekee selväksi, että mainitut palvelut ”eivät ole – – väestönsuojelua ja pelastuspalvelua koskevia palveluja”. ( 9 ) Menettelyn asianosaisten ja muiden osapuolten tapaan se katsoo, että ne voivat kuulua ”enintään” ( 10 )”vaarojen ehkäisyn käsitteen piiriin”.

35.

Direktiivissä 2014/24 ei määritellä ”vaarojen ehkäisyä” eikä viitata nimenomaisesti jäsenvaltioiden oikeuteen tämän käsitteen sisällön määrittämiseksi. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on näin ollen katsottava, että sitä on tulkittava itsenäisesti ja yhtenäisesti koko unionissa. ( 11 )

36.

Vaarojen ehkäisyn, jota siis on pidettävä itsenäisenä käsitteenä, määrittäminen on aloitettava tarkastelemalla direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdan sanamuotoa. Tässä kohtaa on miltei väistämättä otettava huomioon SEUT 196 artikla, jossa – kuten Falck Rettungsdienste toteaa – ilmausta ”vaarojen ennaltaehkäisy” käytetään ”pelastuspalvelujen” alalla viittaamaan ”luonnon tai ihmisen aiheuttamiin suuronnettomuuksiin”. ( 12 ) Tämä puoltaisi näkemystä siitä, etteivät kyseiseen ilmaukseen voi sisältyä yksittäisissä vaaratilanteissa tarjottavat hoitopalvelut.

37.

Katson kuitenkin, että vaikka vaarojen ennaltaehkäisy liitetään SEUT 196 artiklassa pelastuspalveluihin, ( 13 ) direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa se esitetään erikseen rajattuna toimintana, jota ei välttämättä voida yhdistää pelastuspalveluihin.

38.

Direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa vaarojen ehkäisy on nimittäin erotettu väestönsuojelusta ja pelastuspalveluista, mikä tarkoittaa, että sitä on tulkittava omana itsenäisenä toimintanaan. Muutenhan – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa – vaarojen ehkäisypalvelut olisi aina luettava väestönsuojeluksi tai pelastuspalveluiksi. ( 14 )

39.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan vaarojen ehkäisyn käsitteellinen itsenäisyys ilmenee nimenomaan siten, että se on vastakohta väestönsuojelulle ja pelastuspalveluille katastrofien hallintaan keskittyvinä toimintoina, jotka koskevat huomattavan suurta henkilömäärää. Toisin kuin näissä ulottuvuudeltaan kollektiivisissa tilanteissa vaarojen ehkäisy, johon direktiivissä 2014/24 viitataan, kohdistuu erityisessä vaaratilanteessa oleviin yksittäisiin henkilöihin.

40.

Tähän ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen puoltamaan tulkintaan liittyy kuitenkin eräs ongelma. Kuten Falck Rettungsdienste korostaa, ( 15 ) ilmaus ”ehkäisy” tarkoittaa yleisessä merkityksessään riskin tai vaaran ennakointia. Sillä tarkoitetaan siis preventiivistä, ei reaktiivista suojelua toteutuneelta vaaralta ja tämän vaaran realisoituessa aiheutuvilta vahingoilta.

41.

Jos tämä semanttinen ongelma on ratkaiseva, käsiteltävässä asiassa riitautetut sairaankuljetuspalvelut on melkein lähtökohtaisesti jätettävä vaarojen ehkäisyn käsitteen ulkopuolelle. Niitä voitaisiin ainoastaan hyvin väkinäisesti tulkita niin, että loukkaantuneiden tai sairaiden kuljetuksella sairaankuljetusajoneuvolla pelkästään ehkäistään vaaraa siitä, että heidän terveydentilansa huonontuu ilman kuljetusta.

42.

Sanamuodon mukaisen tulkinnan aiheuttama epävarmuus voidaan kuitenkin hälventää direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdan systemaattisella tulkinnalla. Säännöksessä ei suljeta yleisesti ja abstraktisti direktiivin 2014/24 soveltamisalan ulkopuolelle kaikkia ”väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä koskevia palveluja”, vaan ainoastaan tiettyihin CPV-koodeihin kuuluvat palvelut.

43.

Näiden CPV-koodien joukossa on muutamia, jotka vastaavat vaarojen ehkäisyn käsitettä sen varsinaisessa tai suppeassa merkityksessä, ( 16 ) ja joitakin, joiden osoittamat palvelut soveltuvat sekä katastrofitilanteisiin että yksittäisiin vahinko- tai vaaratilanteisiin, koska ne ovat olennaisilta osiltaan pikemminkin reaktiivisia kuin preventiivisiä (esimerkiksi pelastuspalvelut). ( 17 )

44.

Jos, kuten Falck Rettungsdienste väittää, ( 18 )”väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä koskevien palvelujen” käsitteet ovat niitä ”aineellisia arviointiperusteita”, joiden perusteella direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa mainittujen CPV-koodien joukosta rajataan pois katastrofitilanteissa tarjottavat palvelut, seurauksena olisi, että CPV-koodiin 75252000-7 kuuluvista pelastuspalveluista olisi suljettava direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ainoastaan ne, jotka koskevat suuria henkilömääriä, eikä niitä, jotka toteutetaan yhden ainoan henkilön pelastamiseksi.

45.

Direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa lueteltujen CPV-koodien joukossa mainitaan kuitenkin nimenomaisesti koodi 85143000-3, joka tarkoittaa sairaankuljetuspalveluja. Tässä tapauksessa ei olisi mitään estettä soveltaa Falck Rettungsdiensten mainitsemaa ”aineellista arviointiperustetta” ja päätellä, että kyseisessä säännöksessä säädetty poikkeus koskee ainoastaan sairaankuljetuspalveluja, joita tarjotaan katastrofitilanteissa.

46.

Direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa sairaankuljetuspalvelut on kuitenkin rajattu siten, etteivät ne täytä tätä ”aineellista arviointiperustetta”, vaan ne ovat vieläpä ristiriidassa sen kanssa.

47.

Säätämällä, että direktiivin 2014/24 soveltamisalaan eivät kuulu ”väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä koskevat palvelut – –, jotka kuuluvat seuraaviin CPV-koodeihin: [85143000-3 (sairaankuljetuspalvelut)], lukuun ottamatta sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavaa potilaiden siirtokuljetusta koskevia palveluja”, ( 19 ) direktiivin 10 artiklan h alakohdassa vahvistetaan poikkeus, joka Saksan hallituksen mielestä ( 20 ) olisi tarpeeton, jos olisi sovellettava kriteeriä, jonka mukaan tässä säännöksessä viitataan ainoastaan katastrofitilanteisiin.

48.

Unionin lainsäätäjä on katsonut tarkoituksenmukaiseksi viitata ”sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavaa potilaiden siirtokuljetusta koskeviin palveluihin” siksi, että näiden palveluiden olisi muuten katsottava sisältyvän direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa säädetyn poikkeuksen (CPV 85143000-3) soveltamisalaan. On myös selvää, ettei pelkällä potilaiden kuljetuksella vastata katastrofitilanteeseen, jossa ei enää ole kyse niinkään sairaista vaan loukkaantuneista tai vammautuneista, jotka vaativat nopeaa siirtoa hoitoon lääketieteellisesti parhaissa olosuhteissa eivätkä ainoastaan kuljetusta.

49.

Tämä päätelmä saa vahvistuksen, kun kyseistä säännöstä tulkitaan teleologisesti. Sen kannalta erityisen merkityksellinen on direktiivin 2014/24 johdanto-osan 28 perustelukappale, jonka mukaan ”tätä direktiiviä ei olisi sovellettava tiettyihin hätäpalveluihin, jos niitä suorittavat voittoa tavoittelemattomat organisaatiot tai yhteenliittymät, koska näiden organisaatioiden erityinen luonne olisi vaikea säilyttää, jos palvelujen suorittajat olisi valittava tässä direktiivissä säädettyjen menettelyjen mukaisesti”.

50.

Tässä lausumassa on kaksi kohtaa, jotka vaikuttavat mielestäni merkityksellisiltä. Yhtäältä unionin lainsäätäjä viittaa ”tiettyihin hätäpalveluihin”. Toisaalta se mainitsee, että näitä palveluja suorittavat ”voittoa tavoittelemattomat organisaatiot tai yhteenliittymät”, joiden ”erityisen luonteen” se haluaa säilyttää. Poikkeuksen rajaamisessa on näin ollen pitäydyttävä pikemminkin siinä, kuka näitä palveluja tarjoaa, kuin siinä, minkä suuruusluokan tilanteessa niihin on turvauduttava.

51.

Olipa kyse sitten yksittäisen henkilön hätätilanteesta tai tilanteesta, jossa on aiheutunut laajamittaista vahinkoa, merkityksellistä on siis se, että on syntynyt sellainen hätätilanne, josta tavanomaisesti vastaavat voittoa tavoittelemattomat organisaatiot tai yhteenliittymät. Direktiivin 2014/24 kyseisen säännöksen tarkoituksena on suojella näitä organisaatioita, joiden olemassaolo voisi vaarantua, jos niitä vaadittaisiin noudattamaan siinä säädettyjä hankintamenettelyjä.

52.

Tärkeää ei siis ole niinkään määrittää, ovatko kyseiset hätätilanteet katastrofitilanteita vai yksittäisiä vaaratilanteita (liikenneonnettomuudet tai asuntopalot), vaan yksilöidä, mitkä näistä tilanteista ovat voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden, jotka tavallisesti harjoittavat toimintaansa terveydenhuollon ja humanitaarisen avun alalla, palvelujen pääasiallisia kohteita.

53.

Näin ollen, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, ”voittoa tavoittelemattomat organisaatiot ja yhteenliittymät eivät kuitenkaan tarjoa ainoastaan väestönsuojelua ja pelastuspalvelua koskevia palveluja[, vaan] ne toimivat myös ja ennen kaikkea päivittäisessä pelastuspalvelussa yksittäisten ihmisten hyväksi”. ( 21 )

54.

Koska johdanto-osan 28 perustelukappaleessa ilmaistu unionin lainsäätäjän tahto ilmenee normatiivisesti direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdasta, tässä artiklassa käytetyllä ilmauksella ”väestönsuojelua, pelastuspalveluja ja vaarojen ehkäisyä koskevat palvelut” on mielestäni katsottava tarkoitettavan kyseisessä perustelukappaleessa mainittuja ”hätäpalveluja”, ja niiden yksilöimiseksi on siten viitattava ”voittoa tavoittelemattomiin organisaatioihin tai yhteenliittymiin”.

55.

Tosiasiallisesti johdanto-osan 28 perustelukappaleessa siis ennakoidaan poikkeusta, joka direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa säädetään suhteessa käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiin sairaankuljetuspalveluihin, joita tarjoavat voittoa tavoittelemattomat organisaatiot tai yhteenliittymät silloin, kun näillä palveluilla vastataan niiden toiminnan tavanomaisena kohteena oleviin hätätilanteisiin.

56.

Kyseisessä perustelukappaleessa mainitaan, että voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden tarjoamien palvelujen direktiivin ulkopuolelle jättäminen ”on rajattava siihen, mikä on ehdottoman tarpeellista”, ja sen vuoksi olisi ”säädettävä nimenomaisesti, että [sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavaa potilaiden siirtokuljetusta koskevia] palveluja ei olisi suljettava soveltamisalan ulkopuolelle”.

57.

Kyse on siis siitä, miten hätätilanteessa tarjottavat sairaankuljetuspalvelut erotetaan pelkästä sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavasta potilaiden siirtokuljetuksesta. Tätä koskee neljäs ennakkoratkaisukysymys, jossa tiedustellaan, onko ”potilaan kuljettaminen sairaankuljetusajoneuvossa ensihoitajan/ensihoitoavustajan pitäessä hänestä huolen” – mitä kysymyksessä luonnehditaan ”kiireettömäksi sairaankuljetukseksi” – direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa tarkoitettua ”sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavaa potilaiden siirtokuljetusta”.

58.

Unionin lainsäätäjä on tarkoittanut rajata poikkeuksen hätäpalveluihin ( 22 ) (eli vapauttaa nämä palvelut direktiivin 2014/24 tavanomaisesta järjestelmästä). Mainitessaan poikkeuksen poikkeuksena ”sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavaa potilaiden siirtokuljetusta koskevat palvelut” se symmetrisesti velvoittaa noudattamaan viimeksi mainittujen palvelujen tapauksessa (kevennettyjä) julkisia hankintamenettelyjä silloin, kun niillä ei vastata hätätilanteisiin vaan ainoastaan tarjotaan potilaan kuljetusta sairaankuljetusajoneuvolla.

59.

Tämän lähestymistavan mukaisesti direktiivissä 2014/24 ei säännellä yleisiä sairaankuljetuspalveluja, joissa ei tarjota pelkästään kuljetustoimintaa vaan myös ensiapupotilaiden asianmukaiseen hoitoon soveltuvaa lääkärin- tai sairaanhoitoa; siis sellaisen palvelun suorittamiseen, jota missään toisessa vaihtoehtoisessa kuljetusmuodossa ei voitaisi tarjota.

60.

Direktiivin 2014/24 johdanto-osan 28 perustelukappaleessa todetaan ensin, ettei sen soveltamatta jättäminen koske ”sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavaa potilaiden siirtokuljetusta koskevia palveluja”, ja korostetaan sitten, että mainittuihin palveluihin ”olisi sovellettava sosiaalipalveluja ja muita erityispalveluja koskevaa erityisjärjestelyä, jäljempänä ’kevennetty järjestely’”. Jotta tämä kevennetty järjestely voisi käytännössä toimia, samassa perustelukappaleessa täsmennetään, että ”maaliikenteen palvelut”, ( 23 ) jotka kuuluvat direktiivin yleisen järjestelmän soveltamisalaan, eivät kata sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavaa potilaiden siirtokuljetusta.

61.

Käytössä on siis rinnakkain kahdenlaisia palveluja:

62.

Kun siis sairaankuljetuspalveluihin erottamattomasti kuuluva kuljetus suljetaan pois, CPV-koodin 85143000-3 palveluista (joihin direktiiviä 2014/24 ei sovelleta) jäävät jäljelle ne, jotka ovat luonteeltaan lähinnä lääketieteellisiä. Suorittipa nämä palvelut lääkäri, ensiapuhoitaja tai ensihoitaja, merkityksellistä on mielestäni se, että potilaalle annetaan välttämätön apu kuljetuksen toteuttamiseksi siten, että potilasta (kiireellisesti) sairaalaan siirrettäessä voidaan taata, että hän saa mahdollisimman nopeasti lääketieteellistä hoitoa, joka vaaditaan hänen henkensä, terveytensä ja koskemattomuutensa suojaamiseksi. Näitä palveluja tarjotaan siis hätätilanteissa, sillä toistan, että direktiivissä 2014/24 säädetty poikkeus koskee sen johdanto-osan 28 perustelukappaleen mukaan ainoastaan ”hätäpalveluja”.

63.

Näistä lähtökohdista käsin voidaan seuraavaksi tarkastella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuvailemaa kahta yksittäistapausta.

64.

Ensimmäinen tapaus koskee ”ensiapuhoitajan/ensihoitajan” pelastusajoneuvossa (Rettungswagen) ensiapupotilaille (Notfallpatienten) antamaa hoitoa. Mielestäni nämä palvelut voidaan suuremmitta vaikeuksitta lukea CPV-koodiin 85143000-3 (sairaankuljetuspalvelut), ja voidaan todeta, ettei niihin sovelleta direktiiviä 2014/24 edellyttäen, että ne ovat voittoa tavoittelemattoman organisaation tai yhteenliittymän tarjoamia.

65.

Toinen tapaus (neljäs ennakkoratkaisukysymys) koskee potilaan kuljettamista sairaankuljetusajoneuvossa (Krankentransportwagen) ”ensihoitajan/ensihoitoavustajan” pitäessä hänestä huolen. Kyse on siis ”sairaankuljetusajoneuvolla suoritettavasta potilaiden siirtokuljetuksesta”, vaikka siinä avustavat nämä ammattilaiset. Mielestäni tässä ei kuitenkaan ole kyse varsinaisista hätäpalveluista: potilaan kuljetus voi edellyttää sitä, että joku on hänen mukanaan kuljetusajoneuvossa, mutta se ei edellytä ensihoitoa. ( 25 ) Näihin palveluihin on siten sovellettava direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdan lopussa säädettyä poikkeuksen poikkeusta.

66.

Kuten ”vaarojen ehkäisyn” tapauksessa, ( 26 ) sen määrittämiseksi, mitkä ovat direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa tarkoitettuja ”voittoa tavoittelemattomia organisaatioita tai yhteenliittymiä”, on tukeuduttava koko unionissa käytettävään itsenäiseen ja yhtenäiseen käsitteeseen.

67.

Saksan hallitus väittää, ettei ratkaiseva ole niinkään voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden tai yhteenliittymien käsite vaan näiden yhteisöjen ”erityinen luonne”, joka direktiivillä 2014/24 pyritään ”säilyttämään” sulkemalla ne sen soveltamisalan ulkopuolelle (johdanto-osan 28 perustelukappale).

68.

Saksan hallituksen mukaan määritettäessä, mitä tällä erityisellä luonteella tarkoitetaan, on ehdottomasti otettava huomioon sen jäsenvaltion normatiiviset ja aineelliset puitteet, jossa kyseiset organisaatiot toimivat, sillä jäsenvaltioilla on parhaat mahdollisuudet arvioida, mitkä organisaatiot tätä käsitettä vastaavat. ( 27 ) Kyseisen hallituksen mukaan kaksikin unionin tuomioistuimen tuomiota vahvistaa, että arvioitaessa, onko kyseessä voittoa tavoittelematon organisaatio, on välttämättä nojauduttava kansalliseen oikeuteen. ( 28 )

69.

Kummassakaan tuomiossa ei kuitenkaan anneta jäsenvaltioille harkintavaltaa voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden käsitteen rajaamiseksi vaan ainoastaan ”kansanterveyden suojelun tasosta päättämiseksi ja sosiaaliturvajärjestelmänsä järjestämiseksi”, ja ne voivat tämän perusteella katsoa, että ”vapaaehtoisyhteenliittymiin turvautuminen vastaa sairaankuljetuspalvelujen sosiaalista päämäärää ja on omiaan myötävaikuttamaan kyseiseen palveluun liittyvien kustannusten hallitsemiseen”. ( 29 )

70.

Tosiasiallisesti voittoa tavoittelemattoman organisaation tai yhteenliittymän käsite on riittävän täsmällinen eikä näin ollen jätä mitään tulkinnanvaraa. Se, että organisaatiorakenne perustuu vapaaehtoisuuteen, voi toki olla osoitus voittoa tavoittelemattomasta luonteesta, mutta näin ei välttämättä ole. Merkityksellistä käsiteltävän asian kannalta on se, että näitä palveluja tarjoavilta yhteisöiltä todellakin puuttuu pyrkimys voitontavoitteluun. Ilmauksen ”– – voittoa tavoittelemattomat” sanamuodon mukainen tulkinta on näin ollen riittävä.

71.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tälle käsitteelle esittämä määritelmä vaikuttaa järkevältä. ( 30 ) Sen mukaan kyse on organisaatioista, joiden toiminnalla ei ”pyritä voitontavoitteluun” vaan ”palvelut hyödyttävät suurta yleisöä, ilman että toiminnasta saadaan voittoa”. ( 31 )

72.

Oikeastaan ”hyödyttävät suurta yleisöä” ja kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä mainittu ”julkisen palvelun tehtävien suorittaminen” ovat käsitteinä toissijaisia: direktiivin 2014/24 johdanto-osan 28 perustelukappaleessa puhutaan nimittäin voittoa tavoittelemattomista organisaatioista tai yhteenliittymistä, jotka tarjoavat hätäpalveluja eli jotka jo sellaisenaan täyttävät yleisen julkisen edun mukaisen tavoitteen.

73.

Toistan, että ratkaisevaa on, että direktiivin 2014/24 johdanto-osan 28 perustelukappaleessa ja 10 artiklan h alakohdassa tarkoitettuja palveluja tarjoavat organisaatiot tai yhteenliittymät eivät avustustoiminnallaan tavoittele voittoa. ( 32 )

74.

En katso, että näiden organisaatioiden ja yhteenliittymien pitäisi tämän ominaisuuden lisäksi täyttää vielä direktiivin 2014/24 77 artiklan 2 kohdassa mainitut edellytykset.

75.

Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden hankintaviranomaiset voivat varata organisaatioille oikeuden osallistua julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyihin yksinomaan tiettyjen terveys- ja sosiaali- ja kulttuuripalvelujen osalta, ( 33 ) jos ne täyttävät 2 kohdassa mainitut edellytykset.

76.

Missään näistä edellytyksistä ei kielletä tavoittelemasta toiminnalla voittoa, ja jotkin niistä perustuvat pikemminkin päinvastaiseen oletukseen. Tämä pätee voittojen jakamista koskevaan edellytykseen, jonka mukaan 1 kohdassa tarkoitettujen organisaatioiden voittojen jakamisen on perustuttava ”osallistaviin näkökohtiin”. ( 34 )

77.

Katson siis, että voittoa tavoittelemattoman organisaation tai yhteenliittymän ratkaisevana piirteenä on nimenomaan se, ettei se pyri hankkimaan voittoa ja että jos voittoa satunnaisesti saadaankin – siihen kuitenkaan suoranaisesti pyrkimättä –, se käytetään organisaation tai yhteenliittymän sosiaalisen tehtävän täyttämiseen. Käsiteltävässä asiassa tämä tehtävä on ensihoidollisten hätäpalvelujen tarjoaminen.

78.

Kansallisessa laissa säädetään, että ”[direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa säädettyä poikkeusta sovellettaessa] voittoa tavoittelemattomia organisaatioita tai yhteenliittymiä ovat erityisesti sellaiset avustusjärjestöt, jotka on tunnustettu osa- tai liittovaltion lainsäädännön nojalla väestönsuojelu- ja pelastusorganisaatioiksi”. ( 35 )

79.

Saksan hallituksen mukaan tässä säännöksessä ei luetella tyhjentävästi organisaatioita, joihin direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdan poikkeusta sovelletaan. Organisaation tunnustaminen ”avustusorganisaatioksi” ei siten ole ehdoton edellytys sille, että voittoa tavoittelematon yhteisö voisi turvautua tähän poikkeukseen. ( 36 )

80.

Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se, ettei kansallisessa laissa estetä tunnustamasta voittoa tavoittelemattomiksi järjestöjä, jotka täyttävät direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa tarkoitetun ”voittoa tavoittelemattoman organisaation tai yhteenliittymän” määritelmän, ( 37 ) vaan se, että kyseisessä laissa annetaan tämä asema sellaisille organisaatioille, jotka eivät vastaa kyseistä määritelmää.

81.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin toteaa, että ”se, että organisaatio tunnustetaan laissa kansallisen lainsäädännön nojalla pelastus- ja väestönsuojeluorganisaatioksi, ei kuitenkaan riipu välttämättä siitä, harjoittaako organisaatio voittoa tavoittelematonta toimintaa”. ( 38 )

82.

Jos näin on – minkä tarkastaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä –, se, että organisaatio tai yhteenliittymä on kansallisessa lainsäädännössä tunnustettu avustusjärjestöksi, ei riitä perusteeksi sen toteamiseen direktiivin 2014/24 10 artiklan h alakohdassa tarkoitetuksi voittoa tavoittelemattomaksi organisaatioksi tai yhteenliittymäksi. Tämän aseman saaminen edellyttää näyttöä siitä, etteivät sitä tavoittelevat organisaatiot tai yhteenliittymät pyri saamaan toiminnallaan voittoa, ja vaikka ne satunnaisesti sitä saisivatkin, ne käyttävät sen sosiaalisen tehtävänsä täyttämiseen.

83.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberlandesgericht Düsseldorfin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU 10 artiklan h alakohtaa on tulkittava seuraavasti: