(1)

Unionin pelastuspalvelumekanismilla, jäljempänä ’unionin mekanismi’, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1313/2013/EU (4), tehostetaan unionin ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja helpotetaan koordinointia pelastuspalvelun alalla, jotta voidaan parantaa unionin avustustoimia luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä.

(2)

Samalla kun tunnustetaan jäsenvaltioiden ensisijainen vastuu luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ennaltaehkäisystä ja niihin varautumisesta ja vastaamisesta, unionin mekanismilla edistetään jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(3)

Luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit voivat tapahtua missä tahansa maapallolla, usein ilman varoitusta. Sekä luonnon että ihmisen aiheuttamia katastrofeja tapahtuu yhä useammin ja kansallisista rajoista riippumatta, ne ovat yhä suurempia ja monimutkaisempia ja ilmastonmuutoksen vaikutukset pahentavat niitä. Katastrofien inhimilliset, ympäristöön kohdistuvat, sosiaaliset ja taloudelliset seuraukset voivat olla laajuudeltaan ennen kokemattomia.

(4)

Viimeaikainen kokemus on osoittanut, että tukeutuminen vapaaehtoisiin, unionin mekanismin koordinoiman ja helpottaman keskinäisen avun tarjouksiin ei aina riitä varmistamaan, että käytettävissä on riittävät valmiudet, joilla voitaisiin vastata tyydyttävällä tavalla katastrofin kohdanneiden ihmisten perustarpeisiin tai turvata ympäristö ja omaisuus asianmukaisesti. Tämä pätee erityisesti silloin, kun jäsenvaltioissa tapahtuu samanaikaisesti sekä toistuvia että odottamattomia, joko luonnon tai ihmisen aiheuttamia katastrofeja eivätkä yhteiset valmiudet riitä. Näiden puutteiden korjaamiseksi ja uusiin vaaroihin reagoimiseksi kaikkia unionin välineitä olisi hyödynnettävä täysin joustavasti, myös edistämällä kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista.

(5)

On olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia ennaltaehkäisy- ja varautumistoimia ja varmistavat, että saatavilla on riittävä määrä valmiuksia katastrofeihin ja erityisesti metsäpaloihin vastaamiseksi. Koska unionissa on viime vuosina ollut erityisen voimakkaita ja laajoja metsäpaloja, joiden hallitsemisen operatiiviset puitteet useissa jäsenvaltioissa ja päätöksen N:o 1313/2013/EU mukaisesti jäsenvaltioiden ennakkoon sitomien avustusvalmiuksien vapaaehtoisen reservin muodossa perustetuissa eurooppalaisissa hätäapuvalmiuksissa (EERC) ovat osoittautuneet hyvin puutteellisiksi, myös unionin tasolla olisi toteutettava lisätoimenpiteitä. Metsäpalojen ehkäisy on ratkaisevaa myös hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan maailmanlaajuisen sitoumuksen kannalta.

(6)

Ennaltaehkäisy on keskeistä luonnon ja ihmisen aiheuttamilta katastrofeilta suojautumisessa ja edellyttää lisätoimia. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten toimitettava komissiolle säännöllisesti yhteenvedot riskinarvioinneistaan ja riskinhallintakykynsä arvioinneista keskittyen merkittävimpiin riskeihin. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava tietoja ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteistä erityisesti sellaisten merkittävimpien riskien osalta, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, ja tarvittaessa sellaisten riskien osalta, joiden todennäköisyys on pieni mutta vaikutukset huomattavia.

(7)

Komission olisi laadittava yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ohjeet katastrofiriskien hallintaa koskevien tietojen jakamisen helpottamiseksi. Tällaisten ohjeiden olisi edistettävä tällaisten tietojen vertailtavuutta erityisesti, jos jäsenvaltioilla on samankaltaisia riskejä tai riskit ovat rajatylittäviä.

(8)

Katastrofiriskien ennaltaehkäisy ja hallinta edellyttää sellaisten riskinhallintatoimenpiteiden suunnittelua ja toteuttamista, johon kuuluu monenlaisten toimijoiden koordinointia. Riskinarviointien ja riskinhallintatoimenpiteiden valmistelussa on tärkeää ottaa huomioon nykyinen ilmaston vaihtelu ja ilmastonmuutoksen ennustetut kehityskulut. Riskikarttojen laatiminen on olennainen osa ennaltaehkäisytoimien ja avustusvalmiuksien parantamista. Väestön, taloudellisen toiminnan, myös kriittisen infrastruktuurin, eläinten hyvinvoinnin, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien sekä ympäristö- ja kulttuurivarojen, kuten biodiversiteetin, metsien ekosysteemipalvelujen ja vesivarantojen, haavoittuvuutta vähentävät toimet ovat äärimmäisen tärkeitä.

(9)

Jotta ennaltaehkäisy- ja varautumissuunnittelua ja -koordinointia voidaan tehostaa jäsenvaltioiden välillä, komission olisi voitava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ottaa käyttöön erityisiä kuulemismekanismeja. Lisäksi komission olisi voitava pyytää tietoja tiettyihin riskeihin liittyvistä ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteistä silloin, kun jokin jäsenvaltio on esittänyt avunpyyntöjä toistuvasti. Komission olisi arvioitava tällaiset tiedot, jotta unionin yleinen tuki katastrofiriskien hallintaan voidaan maksimoida ja parantaa jäsenvaltioiden ennaltaehkäisyn ja varautumisen tasoa. Hallinnollista taakkaa olisi vähennettävä ja kytköksiä unionin muihin keskeisiin politiikan aloihin ja välineisiin, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 (5) tarkoitettuihin Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin, olisi vahvistettava.

(10)

Tulvat muodostavat yhä suuremman riskin unionin kansalaisille. Pelastuspalvelualan ennaltaehkäisy- ja varautumistoimien parantamiseksi ja jäsenvaltioiden väestön haavoittuvuuden vähentämiseksi tulvariskien osalta jäsenvaltioiden olisi tämän päätöksen mukaisia riskinarviointeja tehdessään hyödynnettävä täysimääräisesti muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/60/EY (6) mukaisesti tehtyjä riskinarviointeja, jotta ne voisivat määritellä, koskeeko tulvariski niiden vesistöjä ja rannikkoja, ja toteutettava asianmukaisia ja koordinoituja toimenpiteitä tällaisten riskien vähentämiseksi.

(11)

On tarpeen vahvistaa yhteistä kykyä varautua katastrofeihin ja vastata niihin erityisesti keskinäisen tuen kautta Euroopassa. Tämän päätöksen mukaisen uuden oikeudellisen kehyksen huomioon ottamiseksi eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien (EERC) eli vapaaehtoisen reservin nimi olisi muutettava Euroopan pelastuspalvelureserviksi.

(12)

Euroopan pelastuspalvelureservin vahvistaminen edellyttää tehostettua unionin rahoitusta sekä valmiuksien mukauttamiseen ja korjaamiseen että käyttökustannusten kattamiseen.

(13)

Olemassa olevien yleisten valmiuksien parantamisen lisäksi olisi perustettava rescEU, jota voidaan käyttää viimeisenä keinona sellaisissa ylivoimaisissa tilanteissa, joissa olemassa olevat valmiudet kansallisella tasolla ja jäsenvaltioiden Euroopan pelastuspalvelureservin käyttöön ennakkoon sitomat valmiudet eivät riitä kyseisissä olosuhteissa varmistamaan tehokkaita avustustoimia eri tyyppisissä katastrofeissa.

(14)

Alue- ja paikallisviranomaisten rooli katastrofien ennaltaehkäisyssä ja hallinnassa on erittäin tärkeä, ja niiden avustusvalmiuksia on tarpeen hyödyntää asianmukaisesti kaikissa tämän päätöksen nojalla toteutettavissa koordinointi- ja käyttöönottotoimissa jäsenvaltioiden institutionaalisten ja oikeudellisten kehysten mukaisesti, jotta päällekkäisyydet voidaan minimoida ja edistää yhteentoimivuutta. Tällaisilla viranomaisilla voi olla tärkeä ennaltaehkäisevä tehtävä, ja ne myös reagoivat ensimmäisinä katastrofin jälkeen yhdessä vapaaehtoistoimijoidensa valmiuksien kanssa. Näin ollen on tarpeen tehdä jatkuvaa yhteistyötä paikallisella, alueellisella ja rajatylittävällä tasolla, jotta rescEU:n käyttöönottoa edeltävää nopeaa toimintaa varten voidaan perustaa yhteisiä varoitusjärjestelmiä sekä järjestää säännöllisesti ensimmäisiä avustustoimenpiteitä koskevia tiedotuskampanjoita.

(15)

rescEU:n valmiuksien olisi säilyttävä joustavina, ja sellaisina, että niitä voidaan muuttaa, jotta uusiin kehityskulkuihin ja tuleviin haasteisiin, kuten ilmastonmuutoksen seurauksiin, voidaan puuttua.

(16)

Koska tunnistetut riskit, yleiset valmiudet ja puutteet muuttuvat ajan kuluessa, rescEU:n perustamisessa tarvitaan joustavuutta. Komissiolle olisi sen vuoksi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään rescEU:n valmiudet ottaen huomioon tunnistetut riskit, yleiset valmiudet ja puutteet.

(17)

Jotta rescEU:n valmiudet olisivat toimintakykyiset, unionin mekanismin puitteissa toteutettavien toimien rahoittamiseksi olisi asetettava saataville lisää määrärahoja.

(18)

Unionin olisi voitava tukea jäsenvaltioita osarahoittamalla rescEU:n valmiuksien kehittämistä, niiden vuokraus, liisaus tai ostaminen mukaan lukien. Tämä lisäisi merkittävästi unionin mekanismin vaikuttavuutta, sillä näin voitaisiin varmistaa, että valmiuksia on saatavilla erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa laajamittaisen ja moniin jäsenvaltioihin vaikuttavan katastrofin yhteydessä ei muutoin pystyttäisi takaamaan tehokkaita avustustoimia. Yhteishankintamenettelyn pitäisi tuoda mittakaavaetuja ja parantaa koordinointia katastrofeihin vastatessa.

(19)

Unionin rahoitustuen määrä rescEU:n valmiuksien kehittämiseen olisi määriteltävä ottaen huomioon tässä päätöksessä säädetyt tukikelpoisten kustannusten luokat. Täysimääräinen unionin rahoitustuki olisi myönnettävä valmiuksille, joita tarvitaan sellaisiin riskeihin vastaamiseksi, joiden todennäköisyys on pieni mutta vaikutukset huomattavia, joilla saattaa olla merkittäviä rajatylittäviä vaikutuksia ja joiden osalta varautumisen tasoja unionissa ei pidetä kansallisten pelastuspalveluviranomaisten ja komission tekemien valmiuksissa ilmeneviä puutteita koskevien analyysien perusteella riittävinä. Merkittävää osarahoitusta olisi harkittava myös sellaisia valmiuksia varten, joiden hankinta- ja toistuvaiskustannukset ovat suurimmat, kuten metsäpalojen ilmasammutuksen valmiuksia varten. Osarahoitusosuuksien tarkat määrät olisi määriteltävä vuotuisissa työohjelmissa.

(20)

Jotta kansallisen vastuun ja jäsenvaltioiden yhteisvastuun välillä voidaan löytää tasapaino, osalle rescEU:n käyttöönotosta johtuvista käyttökustannuksista olisi voitava myöntää unionin rahoitustukea.

(21)

Kolmansissa maissa tapahtuvat katastrofit voivat vaikuttaa merkittävästi jäsenvaltioihin tai niiden kansalaisiin. rescEU:n valmiuksia olisi tällaisissa tilanteissa voitava ottaa käyttöön myös unionin ulkopuolella. Jäsenvaltioiden yhteisvastuuseen liittyvien syiden vuoksi rescEU:n valmiuksien käyttöönotosta unionin ulkopuolella johtuvat käyttökustannukset olisi katettava unionin talousarviosta.

(22)

Jotta voidaan varmistaa sekä koordinoitu että nopea reagointi, komission olisi tehtävä päätöksiä rescEU:n valmiuksien käyttöön ottamisesta ja käytöstä poistamisesta sekä kaikki päätökset tilanteissa, joissa esitetään keskenään ristiriitaisia pyyntöjä, koordinoiden pyynnön esittäneen jäsenvaltion tai kyseiset rescEU:n valmiudet omistavan, vuokraavan tai liisaavan jäsenvaltion kanssa. Komission ja rescEU:n valmiuksia omistavan, vuokraavan tai liisaavan jäsenvaltion olisi tehtävä operatiivisia sopimuksia, joissa määritetään rescEU:n valmiuksien käyttöönoton ehdot ja edellytykset.

(23)

Koulutus, tutkimus ja innovointi ovat olennainen osa pelastuspalvelualan yhteistyötä. Pelastuspalvelualan koulutuksen ja harjoitusten tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi, innovoinnin ja vuoropuhelun edistämiseksi sekä jäsenvaltioiden pelastuspalveluviranomaisten ja -yksiköiden välisen yhteistyön tehostamiseksi on tarpeen perustaa unionin pelastuspalvelun osaamisverkosto. Kyseisen osaamisverkoston olisi pohjauduttava nykyisiin rakenteisiin, joita ovat muun muassa osaamiskeskukset, yliopistot, tutkijat ja muut hätätilanteiden hallinnan asiantuntijat, nuoret ammattilaiset ja kokeneet vapaaehtoistyöntekijät. Koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin liittyvää yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa olisi tehostettava ja mahdollisuuksien mukaan laajennettava siten, että myös kolmannet maat ja erityisesti naapurimaat voisivat osallistua siihen.

(24)

Pelastuspalvelualan toimijat omistavat elämänsä muiden auttamiselle ja investoivat aikaa ja voimia antaakseen apua sitä tarvitseville. Unionin olisi annettava huomionosoitus tällaisesta rohkeudesta ja sitoutumisesta unionin pelastuspalveluun.

(25)

Vaikka pelastuspalvelun vahvistaminen katastrofien kehityssuuntaukset, kuten säähän ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvät kehityssuuntaukset, huomioon ottaen on yksi tärkeimmistä prioriteeteista unionissa, olennaisen tärkeää on varmistaa vahva alueellinen ja yhteisölähtöinen ulottuvuus, sillä paikallisyhteisön toiminta on nopein ja tehokkain keino rajoittaa katastrofin aiheuttamia vahinkoja.

(26)

Unionin mekanismin menettelyjä on tarpeen yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa ja niiden joustavuutta lisätä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot saavat tarvittaessa nopeasti apua ja valmiuksia, joita ne tarvitsevat voidakseen vastata luonnon tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

(27)

Jotta nykyisiä rahoitusvälineitä voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla ja jäsenvaltioita tukea niiden tarjotessa apua myös unionin ulkopuolella tapahtuneiden katastrofien yhteydessä, rahoitusta olisi myönnettävä päätöksen N:o 1313/2013/EU 21, 22 ja 23 artiklan nojalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (7) 191 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Pelastuspalvelutoimien rahoituksen olisi kuitenkin säilyttävä selkeästi erillisenä etenkin humanitaarisen avun rahoituksesta ja rahoituksen olisi vastattava täysin kulloisiakin tavoitteita ja oikeudellisia vaatimuksia.

(28)

On tärkeää varmistaa, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toimet ehkäistäkseen luonnon ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja tehokkaasti ja lieventääkseen niiden vaikutuksia. Tämän päätöksen säännöksillä olisi lujitettava kytköksiä ennaltaehkäisyn, varautumisen ja unionin mekanismin kautta toteutettavien avustustoimien välillä. Lisäksi olisi varmistettava johdonmukaisuus unionin muun sellaisen asiaankuuluvan lainsäädännön kanssa, joka koskee ennaltaehkäisyä ja katastrofiriskien hallintaa, mukaan lukien rajatylittävät ennaltaehkäisytoimet ja reagointi rajatylittävien vakavien terveysuhkien kaltaisiin uhkiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1082/2013/EU (8) säädetyn mukaisesti. Koheesiopolitiikkaan perustuvissa alueellisen yhteistyön ohjelmissa vahvistetaan erityistoimia katastrofeihin liittyvän selviytymis- ja palautumiskyvyn sekä katastrofiriskien ennaltaehkäisyn ja hallinnan huomioon ottamiseksi, ja siksi olisi toteutettava lisätoimia yhdentymisen tehostamiseksi ja synergian lisäämiseksi. Lisäksi kaikkien toimien olisi oltava johdonmukaisia kansainvälisten sitoumusten kanssa, joita ovat muun muassa Sendain kehys katastrofiriskien vähentämiseksi 2015–2030, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien (YK) puitesopimuksen nojalla hyväksytty Pariisin sopimus ja YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030, ja toimilla olisi aktiivisesti edistettävä niiden noudattamista.

(29)

Jotta kattava ja sujuva tietojenvaihto jäsenvaltioiden käytettävissä olevista valmiuksista ja yksiköistä voidaan varmistaa, yhteiseen hätäviestintä- ja tietojärjestelmään (CECIS) tallennetut tiedot olisi pidettävä jatkuvasti ajan tasalla. CECIS-järjestelmän kautta toimitettavien tietojen osalta jäsenvaltioiden olisi aiheellista rekisteröidä järjestelmään myös ne valmiudet, joita ei ole ennakkoon sidottu Euroopan pelastuspalvelureservin käyttöön ja jotka ovat niiden käytettävissä unionin mekanismin puitteissa tapahtuvaa käyttöönottoa varten.

(30)

On myös tärkeää luoda synergiaa ja parantaa täydentävyyttä ja koordinointia unionin mekanismin ja muiden unionin välineiden välillä, mukaan lukien välineet, joita voidaan käyttää katastrofien aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi tai lieventämiseksi.

(31)

Jotta voidaan tehdä muutoksia niihin tukikelpoisten kustannusten luokkiin, joita on määrä käyttää rescEU:n valmiuksien kehittämiseen annettavan unionin rahoitustuen määrittelemiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (9) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(32)

Jotta voidaan varmistaa tämän päätöksen yhdenmukainen täytäntöönpano siltä osin kuin on kyse Euroopan pelastuspalvelureserviin tarvittavien keskeisten avustusvalmiuksien lajien ja määrän määrittelystä; rescEU:n muodostavien valmiuksien määrittelystä ottaen samalla huomioon tunnistetut riskit, yleiset valmiudet ja puutteet; rescEU:n perustamisesta, hallinnoinnista ja ylläpidosta; unionin pelastuspalvelun osaamisverkoston perustamisesta ja organisoinnista; niiden riskien luokista, joiden todennäköisyys on pieni mutta vaikutukset huomattavia, ja valmiuksista näiden hallitsemiseksi; sekä perusteista ja menettelyistä unionin pelastuspalveluun liittyvän pitkäaikaisen sitoutumisen ja poikkeuksellisen toiminnan tunnustamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti.

(33)

Jäsenvaltiot eivät voi yksin riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitetta eli katastrofien ennaltaehkäisyyn, katastrofeihin varautumiseen ja katastrofien yhteydessä toteutettaviin avustustoimiin liittyvien yhteisten valmiuksien parantamista, vaan se voidaan sen laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(34)

Jotta sujuva siirtyminen kohti rescEU:n täysimääräistä täytäntöönpanoa voidaan varmistaa, komission olisi siirtymäkauden ajan voitava antaa rahoitusta sen varmistamiseksi, että asiaankuuluvat jäsenvaltioiden valmiudet ovat nopeasti käytettävissä. Komission ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä saamaan lisäkapasiteettia, muun muassa sammutushelikoptereita, jotta metsäpaloriskiin voitaisiin vastata jo kesällä 2019.

(35)

Päätös N:o 1313/2013/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(36)

Tässä päätöksessä säädettyjen toimenpiteiden ripeän soveltamisen varmistamiseksi tämän päätöksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,