EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 32013R1075
Regulation (EU) No 1075/2013 of the European Central Bank of 18 October 2013 concerning statistics on the assets and liabilities of financial vehicle corporations engaged in securitisation transactions (recast) (ECB/2013/40)
Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1075/2013, annettu 18 päivänä lokakuuta 2013 , arvopaperistamisiin osallistuvien erityisyhteisöjen saamisia ja velkoja koskevista tilastoista (uudelleenlaadittu) (EKP/2013/40)
Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1075/2013, annettu 18 päivänä lokakuuta 2013 , arvopaperistamisiin osallistuvien erityisyhteisöjen saamisia ja velkoja koskevista tilastoista (uudelleenlaadittu) (EKP/2013/40)
EUVL L 297, 7.11.2013, p. 107–121
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
In force: This act has been changed. Current consolidated version: 27/11/2013
7.11.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 297/107 |
EUROOPAN KESKUSPANKIN ASETUS (EU) N:o 1075/2013,
annettu 18 päivänä lokakuuta 2013,
arvopaperistamisiin osallistuvien erityisyhteisöjen saamisia ja velkoja koskevista tilastoista
(uudelleenlaadittu)
(EKP/2013/40)
EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 5 artiklan,
ottaa huomioon Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2533/98 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 4 kohdan,
ottaa huomioon Euroopan komission lausunnon,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Koska arvopaperistamisiin osallistuvien erityisyhteisöjen saamisia ja velkoja koskevista tilastoista 19 päivänä joulukuuta 2008 annettua Euroopan keskuspankin asetusta (EY) N:o 24/2009 (EKP/2008/30) (2) on muutettava huomattavasti erityisesti Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa 21 päivänä toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 549/2013 (3) vuoksi, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen. |
(2) |
Asetuksen (EY) N:o 2533/98 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tilastoihin liittyvien Euroopan keskuspankin (EKP) tietojenantovaatimusten täyttämiseksi EKP:lla on oikeus kansallisten keskuspankkien avustuksella kerätä tilastotietoja tietojen antajien perusjoukosta siinä määrin kuin on Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) tehtävien hoitamiseksi välttämätöntä. Asetuksen (EY) N:o 2533/98 2 artiklan 2 kohdan a alakohdasta seuraa, että arvopaperistamisiin osallistuvat erityisyhteisöt (jäljempänä ’erityisyhteisöt’) kuuluvat tietojen antajien perusjoukkoon tilastoihin liittyvien EKP:n tietojenantovaatimusten täyttämiseksi muun muassa raha- ja rahoitustilastojen alalla. Asetuksen (EY) N:o 2533/98 3 artiklassa edellytetään lisäksi, että EKP täsmentää varsinaisen tietojen antajien joukon tietojen antajien perusjoukon piiristä, sekä annetaan EKP:lle valtuudet vapauttaa tietyt tietojen antajien ryhmät tilastoihin liittyvistä tietojenantovaatimuksista kokonaan tai osittain. |
(3) |
Erityisyhteisöjä koskevien tietojen tarkoituksena on antaa EKP:lle riittävät tilastotiedot erityisyhteisöjen alasektorin rahoitustoiminnasta jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro (jäljempänä ’euroalueen jäsenvaltiot’), joita tarkastellaan yhtenä talousalueena. |
(4) |
Koska erityisyhteisöjen ja rahalaitosten arvopaperistamistoiminnan välillä on tiiviit yhteydet, erityisyhteisöjen ja rahalaitosten raportoinnin on oltava johdonmukaista, toisiaan täydentävää ja yhtenäistä. Tästä syystä tämän asetuksen mukaisesti toimitettavia tilastotietoja on tarkasteltava yhdessä rahalaitosten arvopaperistettuja lainoja koskevien tietovaatimusten kanssa siten kuin niistä säädetään rahalaitossektorin taseesta 24 päivänä syyskuuta 2013 annetussa Euroopan keskuspankin asetuksessa (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) (4). |
(5) |
Erityisyhteisöjen ja rahalaitosten raportoinnin yhtenäistämisellä ja siihen tässä asetuksessa tehtävillä poikkeuksilla pyritään vähentämään tiedonantajille raportoinnista aiheutuvaa rasitetta sekä välttämään erityisyhteisöjen ja rahalaitosten tilastotietojen raportoinnin päällekkäisyydet. |
(6) |
Kansallisilla keskuspankeilla pitäisi olla oikeus vapauttaa erityisyhteisöt sellaisista tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista, jotka aiheuttavat kohtuuttoman suuria kustannuksia tilastoinnille koituvaan hyötyyn nähden. |
(7) |
Vaikka asetuksissa, joita EKP antaa Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) 34.1 artiklan nojalla, ei myönnetä mitään oikeuksia eikä aseteta mitään velvollisuuksia jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro (jäljempänä ’euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot’), EKPJ:n perussäännön 5 artikla koskee sekä euroalueen jäsenvaltioita että euroalueeseen kuulumattomia jäsenvaltioita. Asetuksen (EY) N:o 2533/98 johdanto-osan 17 kappaleessa viitataan siihen, että EKPJ:n perussäännön 5 artikla yhdessä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan kanssa tarkoittavat, että euroalueeseen kuulumattomien jäsenvaltioiden on laadittava ja otettava käyttöön kansallisella tasolla kaikki toimenpiteet, joita ne pitävät tarkoituksenmukaisina tilastoihin liittyvien EKP:n tietojenantovaatimusten täyttämisen edellyttämän tiedonkeruun järjestämiseksi, ja saatava tilastointiin liittyvät valmistelunsa ajoissa valmiiksi, jotta niistä voi tulla euroalueen jäsenvaltioita. |
(8) |
Asetuksen (EY) N:o 2533/98 8 artiklassa säädettyjä sääntöjä luottamuksellisten tilastotietojen suojaamisesta ja käytöstä noudatetaan. |
(9) |
Asetuksen (EY) N:o 2533/98 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että EKP:llä on oikeus määrätä seuraamuksia tietojen antajille, jotka eivät noudata EKP:n asetuksissa tai päätöksissä asetettuja tilastoihin liittyviä tietojenantovaatimuksia, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan
1) |
’erityisyhteisöllä’ yritystä, joka on perustettu kansallisen lainsäädännön tai unionin lainsäädännön mukaisesti
ja jonka pääasiallinen toiminta täyttää molemmat seuraavista edellytyksistä:
Tähän määritelmään eivät kuulu
|
2) |
’arvopaperistamisella’ taloustoimea tai järjestelyä, jonka yhteydessä yhteisö, joka on alkuperäisestä liikkeeseenlaskijasta tai vakuutusyrityksestä tai jälleenvakuutusyrityksestä erillinen ja perustettu taloustoimea tai järjestelyä varten, laskee liikkeeseen rahoitusinstrumentteja sijoittajille, ja tapahtuu yksi tai useampi seuraavista:
Mikäli tällaisia rahoitusinstrumentteja lasketaan liikkeeseen, ne eivät edusta alkuperäisen liikkeeseenlaskijan, vakuutusyrityksen eivätkä jälleenvakuutusyrityksen maksuvelvoitteita. |
3) |
’alkuperäisellä liikkeeseenlaskijalla’ oikeussubjektia, joka siirtää saamisen tai sammioidut saamiset ja/tai saamiseen tai sammioituihin saamisiin liittyvän luottoriskin arvopaperistamisyhteisölle; |
4) |
’tiedonantajalla’ samaa kuin asetuksen (EY) N:o 2533/98 1 artiklassa ’tietojen antajalla’; |
5) |
’kotimaisella’ samaa kuin asetuksen (EY) N:o 2533/98 1 artiklassa. Mikäli oikeushenkilöllä ei ole fyysistä toimipaikkaa, sen kotimaa määritetään tätä asetusta sovellettaessa sen mukaan, minkä talousalueen lainsäädännön mukaan se on rekisteröity. Mikäli oikeushenkilöä ei ole rekisteröity, perusteena käytetään laillista kotipaikkaa eli maata, jonka lakien mukaan oikeushenkilön perustaminen ja sen olemassaolon jatkuminen määritetään; |
6) |
’asianomaisella kansallisella keskuspankilla’ sen euroalueen jäsenvaltion kansallista keskuspankkia, jossa erityisyhteisöllä on kotipaikka; |
7) |
’liiketoiminnan aloittamisella’ mitä tahansa arvopaperistamiseen liittyvää toimintaa, mukaan lukien valmistelutoimet mutta pois lukien tilanteet, joissa ainoastaan perustetaan yhteisö, jonka ei odoteta aloittavan arvopaperistamista kuuden seuraavan kuukauden aikana. Mikä tahansa toiminta, johon erityisyhteisö ryhtyy sen jälkeen kun sen voidaan ennakoida aloittavan arvopaperistamistoiminnan, merkitsee liiketoiminnan aloittamista. |
2 artikla
Tiedonantajien joukko
1. Euroalueen jäsenvaltion alueella olevat kotimaiset erityisyhteisöt muodostavat tiedonantajien perusjoukon. Tiedonantajien perusjoukkoon sovelletaan 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta.
2. Varsinaisen tiedonantajien joukon muodostaa tiedonantajien perusjoukko lukuun ottamatta niitä erityisyhteisöjä, jotka on vapautettu kokonaan tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla. Varsinaiseen tiedonantajien joukkoon sovelletaan 4 artiklassa vahvistettuja tilastointiin liittyviä tiedonantovaatimuksia, tämän rajoittamatta 5 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamista. Myös erityisyhteisöt, joiden on ilmoitettava vuotuiset tilinpäätöstietonsa 5 artiklan 3 kohdan nojalla tai joita koskevat 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tapauskohtaiset tiedonantovelvoitteet, kuuluvat varsinaiseen tiedonantajien joukkoon.
3. Jos erityisyhteisö ei ole kansallisen lainsäädäntönsä mukaan oikeushenkilö, tässä asetuksessa tarkoitettuina tiedonantajina pidetään henkilöitä, joilla on lain nojalla oikeus edustaa erityisyhteisöä, tai mikäli muodollista edustajaa ei ole, henkilöitä, jotka ovat sovellettavien kansallisten lakien nojalla vastuussa erityisyhteisön toimista.
3 artikla
Tilastoinnissa käytettävä erityisyhteisöjen luettelo
1. Johtokunta laatii tässä asetuksessa tarkoitettua tilastointia varten tiedonantajien perusjoukon muodostavien erityisyhteisöjen luettelon ja ylläpitää sitä. Erityisyhteisöt toimittavat kansallisille keskuspankeille tiedot, joita kansalliset keskuspankit edellyttävät raha-, rahoituslaitos- ja rahoitusmarkkinatilastoista 1 päivänä elokuuta 2007 annettujen suuntaviivojen EKP/2007/9 (8) mukaisesti. Kansalliset keskuspankit ja EKP toimittavat tämän luettelon ja sen päivitykset saataville tarkoituksenmukaisella tavalla, myös sähköisesti, internetin kautta tai asianomaisten tiedonantajien pyynnöstä paperimuodossa.
2. Erityisyhteisö ilmoittaa asianomaiselle kansalliselle keskuspankille olemassaolostaan viikon kuluessa liiketoimintansa aloittamisesta riippumatta siitä, olettaako se kuuluvansa tämän asetuksen mukaisten tilastointiin liittyvien tiedonantovaatimusten soveltamisalaan.
3. Jos 1 kohdassa tarkoitetun luettelon viimeisin käytettävissä oleva sähköinen versio on virheellinen, EKP ei määrää seuraamuksia tiedonantajalle, joka ei ole asianmukaisesti täyttänyt tilastointiin liittyviä tiedonantovaatimuksiaan, sikäli kuin 2 kohdassa asetettu edellytys täyttyi ja kyseinen tiedonantaja on hyvässä uskossa luottanut virheellisen luettelon tietoihin.
4 artikla
Neljännesvuosittaiset tiedonantovaatimukset ja raportointia koskevat säännöt
1. Varsinainen tiedonantajien joukko antaa asianomaiselle kansalliselle keskuspankille erityisyhteisöjen kantatiedot sekä tiedot rahoitustaloustoimista ja saamisten ja velkojen luottotappioista/arvonalennuksista neljännesvuosittain liitteiden I ja II mukaisesti.
2. Kansalliset keskuspankit saavat kerätä 1 kohdan mukaisten tilastointiin liittyvien tiedonantovaatimusten täyttämiseksi vaadittavat tilastotiedot erityisyhteisöjen liikkeeseen laskemista ja niiden hallussa olevista arvopapereista arvopaperikohtaisesti siltä osin kuin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot voidaan johtaa niistä tilastollisten vähimmäisvaatimusten mukaisesti liitteessä III tarkennetulla tavalla. Kansalliset keskuspankit voivat edellyttää arvopaperikohtaisten tietojen toimittamista erityisyhteisöjen hallussa olevilla velkapapereilla tehdyistä rahoitustaloustoimista jonkin Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 1011/2012 (EKP/2012/24) (9) liitteessä I olevan I osan 2 jaksossa mainitun menettelyn mukaisesti, tämän rajoittamatta 6 artiklassa vahvistettujen määräaikojen soveltamista.
3. Kaikki erityisyhteisöjen saamiset ja velat ilmoitetaan tämän asetuksen nojalla niiden raportointia koskevien sääntöjen mukaisesti, jotka on vahvistettu pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 päivänä joulukuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY (10) täytäntöönpanosta annetussa kansallisessa lainsäädännössä, tämän rajoittamatta liitteessä II vahvistettujen raportointia koskevien sääntöjen soveltamista. Erityisyhteisöihin, jotka eivät kuulu direktiivin 86/635/ETY täytäntöönpanosta annetun kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan, sovelletaan yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (11) täytäntöönpanosta annettuun kansalliseen lainsäädäntöön sisältyviä kirjanpitosääntöjä. Niihin erityisyhteisöihin, jotka eivät kuulu kummankaan direktiivin täytäntöönpanosta annetun kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan, sovelletaan mitä tahansa muita asianmukaisia kansallisia tai kansainvälisiä kirjanpitostandardeja tai -käytäntöjä.
4. Jos 3 kohdassa edellytetään instrumenttien ilmoittamista markkinahintaan (mark-to-market), kansalliset keskuspankit voivat vapauttaa erityisyhteisöt ilmoittamasta näitä instrumentteja markkinahintaan, jos tästä aiheutuisi erityisyhteisölle kohtuuttoman suuria kustannuksia. Tässä tapauksessa erityisyhteisöt soveltavat sijoittajaraportteja varten käytettyä arvostusmenetelmää.
5. Jos saatavilla olevat tiedot liittyvät kansallisen markkinakäytännön mukaan mihin tahansa päivämäärään vuosineljänneksen aikana, kansalliset keskuspankit voivat sallia sen, että tiedonantajat ilmoittavat edellä mainittujen tietojen sijasta nämä vuosineljänneksen tiedot, jos tiedot ovat vertailukelpoisia ja kyseisen päivämäärän ja vuosineljänneksen päättymisen välillä tapahtuvat merkittävät taloustoimet otetaan huomioon.
6. Tiedonantajat voivat sopia asianomaisen kansallisen keskuspankin kanssa siitä, että ne toimittavat 1 kohdassa tarkoitettujen rahoitustaloustoimia koskevien tietojen sijasta arvostusmuutoksia ja muita muutoksia koskevia tietoja siinä määrin, että kansallinen keskuspankki voi johtaa tarvittavat tiedot rahoitustaloustoimista niiden avulla.
7. Tiedonantaja voi sopia asianomaisen kansallisen keskuspankin kanssa siitä, että se toimittaa 1 kohdassa tarkoitettujen luottotappioita/arvonalennuksia koskevien tietojen sijasta muita tietoja, joista kansallinen keskuspankki voi johtaa tarvittavat tiedot luottotappioista/arvonalennuksista.
5 artikla
Poikkeukset
1. Kansalliset keskuspankit voivat myöntää poikkeuksia 4 artiklassa vahvistetuista tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista seuraavasti:
a) |
Kansalliset keskuspankit voivat myöntää erityisyhteisöille poikkeuksia euroalueen rahalaitosten myöntämien ja maturiteetin, sektorin ja velallisen kotipaikan mukaan eriteltyjen lainojen ilmoittamisen osalta ja silloin, kun rahalaitokset edelleen hallinnoivat arvopaperistettuja lainoja asetuksessa (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) tarkoitetulla tavalla. Näiden tietojen ilmoittamisesta säädetään asetuksessa (EU) N:o 1071/2013. |
b) |
Kansalliset keskuspankit voivat vapauttaa erityisyhteisöt kaikista liitteessä I asetetuista tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista lukuun ottamatta velvoitetta ilmoittaa neljännesvuosittain vuosineljänneksen lopun kantatiedot kaikista saamisista, sillä edellytyksellä, että vuosineljänneksen aggregoituja saamisia koskeviin tietoihin sisältyvien erityisyhteisöjen osuus erityisyhteisöjen kokonaissaamisista on kantatietojen perusteella vähintään 95 prosenttia jokaisessa euroalueen jäsenvaltiossa. Kansalliset keskuspankit tarkistavat tämän ehdon täyttymisen hyvissä ajoin, jotta ne voivat tarvittaessa myöntää tai kumota poikkeuksia kunkin kalenterivuoden alusta alkaen. |
c) |
Jos 4 artiklassa tarkoitetut tiedot voidaan johtaa tilastollisten vähimmäisvaatimusten mukaisesti liitteessä III tarkennetulla tavalla muista tilastotietojen, julkisten tietojen tai valvontatietojen lähteistä, eikä tämä vaikuta a ja b alakohdan soveltamiseen, kansalliset keskuspankit voivat EKP:ta kuultuaan vapauttaa tiedonantajat kokonaan tai osittain liitteessä I vahvistetuista tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista. |
2. Erityisyhteisöt voivat asianomaisen kansallisen keskuspankin ennalta antamalla suostumuksella päättää olla hyödyntämättä 1 kohdassa mainittuja poikkeuksia ja täyttää sen sijaan kaikki 4 artiklassa määritetyt tilastointiin liittyvät tiedonantovaatimukset.
3. Erityisyhteisöt, joille myönnetään 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu poikkeus, ilmoittavat vuotuiset tilinpäätöstietonsa asianomaiselle kansalliselle keskuspankille, jos niitä ei ole saatavissa julkisista lähteistä, kuuden kuukauden kuluessa viitejakson päättymisestä tai mahdollisimman pian sen jälkeen erityisyhteisön kotimaassa sovellettavien kansallisten oikeudellisten käytäntöjen mukaisesti. Asianomainen kansallinen keskuspankki ilmoittaa niille erityisyhteisöille, joihin sovelletaan tätä tiedonantovaatimusta.
4. Asianomainen kansallinen keskuspankki peruuttaa 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen, jos tässä asetuksessa säädettyjen mukaisia tilastointivaatimuksia vastaavia tietoja ei ole toimitettu ajoissa asianomaiselle kansalliselle keskuspankille kolmen peräkkäisen raportointijakson aikana, riippumatta siitä, johtuuko laiminlyönti asianomaisesta erityisyhteisöstä. Erityisyhteisöt aloittavat tietojen ilmoittamisen 4 artiklassa säädetyllä tavalla viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona asianomainen kansallinen keskuspankki on ilmoittanut tiedonantajille, että poikkeus on peruutettu.
5. Täyttääkseen tämän asetuksen vaatimukset kansalliset keskuspankit voivat esittää tapauskohtaisia tilastointiin liittyviä tiedonantovaatimuksia erityisyhteisöille, joille on myönnetty 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksia, tämän vaikuttamatta 3 kohdan soveltamiseen. Erityisyhteisöt ilmoittavat tällaiset tapauskohtaisesti pyydetyt tiedot 15 pankkipäivän kuluessa asianomaisen kansallisen keskuspankin esittämästä pyynnöstä.
6 artikla
Toimitusajat
Kansalliset keskuspankit toimittavat neljännesvuosittaiset aggregoidut tiedot kotimaisten erityisyhteisöjen positioita koskevista saamisista ja veloista EKP:lle viimeistään 28. pankkipäivänä (työajan loppuun mennessä) sen vuosineljänneksen päättymisestä, jota tiedot koskevat. Kansalliset keskuspankit vahvistavat määräajat, joiden kuluessa niiden on saatava tiedot tiedonantajilta.
7 artikla
Vähimmäisvaatimukset ja kansalliset tiedonantomenettelyt
1. Tiedonantajien on noudatettava niitä koskevia tilastointiin liittyviä tiedonantovaatimuksia liitteessä III yksilöityjen tietojen toimittamista, tarkkuutta, käsitteellistä vastaavuutta ja tarkistuksia koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisesti.
2. Kansalliset keskuspankit määrittelevät ja ottavat kansallisten vaatimusten mukaisesti käyttöön tiedonantomenettelyt, joita varsinaisen tiedonantajien joukon on noudatettava. Kansalliset keskuspankit varmistavat, että näillä tiedonantomenettelyillä saadaan tarvittavat tilastotiedot ja että tietojen toimittamista, tarkkuutta, käsitteellistä vastaavuutta ja tarkistuksia koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisen tarkka valvonta liitteessä III tarkoitetulla tavalla on mahdollista.
8 artikla
Tilastotietojen tarkistaminen ja pakollinen keruu
Kansalliset keskuspankit käyttävät oikeuttaan tarkistaa tietoja, joita tiedonantajien edellytetään toimittavan tämän asetuksen perusteella, tai toimittaa tietojen pakollinen keruu tämän rajoittamatta EKP:n oikeutta käyttää näitä oikeuksia itse. Kansalliset keskuspankit käyttävät tätä oikeutta erityisesti silloin, kun jokin varsinaiseen tiedonantajien joukkoon kuuluva laitos ei täytä tämän asetuksen liitteessä III säädettyjä tietojen toimittamista, tarkkuutta, käsitteellistä vastaavuutta ja tarkistuksia koskevia vähimmäisvaatimuksia.
9 artikla
Tietojen antaminen ensimmäisen kerran
1. Ensimmäiset neljännesvuosittaiset tiedot annetaan vuoden 2014 viimeisen neljänneksen tilanteesta.
2. Erityisyhteisöt, jotka aloittavat liiketoimintansa joulukuun 31 päivän 2014 jälkeen, ilmoittavat ensimmäistä kertaa tietoja antaessaan tiedot vuosineljänneksittäin arvopaperistamistoiminnan alkamisesta lähtien.
3. Erityisyhteisöt, jotka aloittavat liiketoimintansa ennen kuin niiden jäsenvaltio ottaa euron käyttöön joulukuun 31 päivän 2014 jälkeen, ilmoittavat ensimmäistä kertaa tietoja antaessaan tiedot vuosineljänneksittäin siitä viitejaksosta alkaen, jona jäsenvaltio otti euron käyttöön. Erityisyhteisö ilmoittaa vain kantatiedot siltä viitejaksolta, jona jäsenvaltio otti euron käyttöön.
10 artikla
Kumoaminen
1. Kumotaan asetus (EY) N:o 24/2009 (EKP/2008/30) 1 päivästä tammikuuta 2015.
2. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.
11 artikla
Loppusäännös
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.
Tehty Frankfurt am Mainissa 18 päivänä lokakuuta 2013.
EKP:n neuvoston puolesta
EKP:n puheenjohtaja
Mario DRAGHI
(1) EYVL L 318, 27.11.1998, s. 8.
(2) EUVL L 15, 20.1.2009, s. 1.
(3) EUVL L 174, 26.6.2013, s. 1.
(4) Katso tämän virallisen lehden sivu 1.
(5) Katso tämän virallisen lehden sivu 73.
(6) EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1.
(7) EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1.
(8) EUVL L 341, 27.12.2007, s. 1.
(9) EUVL L 305, 1.11.2012, s. 6.
(10) EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1.
(11) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.
LIITE I
TILASTOINTIIN LIITTYVÄT TIEDONANTOVAATIMUKSET
LIITE II
MÄÄRITELMÄT
1 OSA
Instrumenttiluokkien määritelmät
1. |
Tässä taulukossa esitetään yksityiskohtaiset vakiokuvaukset instrumenttiluokista, jotka kansalliset keskuspankit muokkaavat kansallisella tasolla sovellettaviksi luokiksi tämän asetuksen mukaisesti. Taulukko ei ole yksittäisten rahoitusinstrumenttien luettelo, eivätkä kuvaukset ole tyhjentäviä. Määritelmien perustana on asetuksella (EU) N:o 549/2013 vahvistettu Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmä Euroopan unionissa (jäljempänä ’EKT 2010’). |
2. |
Joistain instrumenttiluokista edellytetään maturiteettierittelyjä. Ne koskevat alkuperäistä maturiteettia eli maturiteettia liikkeeseenlaskun yhteydessä, joka tarkoittaa rahoitusinstrumentin kiinteää määräaikaa, jota ennen sitä ei voida lunastaa (esim. velkapaperit) tai jota aikaisemmasta lunastuksesta seuraa jonkinlainen seuraamus, esim. tietyntyyppiset talletukset. |
3. |
Rahoitussaamiset voidaan erotella toisistaan jälkimarkkinakelpoisuuden perusteella. Saaminen on jälkimarkkinakelpoinen, jos sen omistajuus on helposti siirrettävissä yhdeltä yksiköltä toiselle luovutuksen tai nimisiirron avulla tai johdannaisten tapauksessa korvaamalla se vastakkaisella sopimuksella. Kaikilla rahoitusinstrumenteilla voidaan käydä kauppaa, mutta jälkimarkkinakelpoiset instrumentit on tarkoitettu kaupankäyntiin pörssissä tai kahdenvälisillä markkinoilla, vaikkei jälkimarkkinakelpoisuus edellytäkään varsinaista kaupankäyntiä. |
4. |
Kaikki rahoitussaamiset ja -velat ilmoitetaan bruttomääräisinä eli rahoitussaamisista ei saa vähentää rahoitusvelkoja. Taulukko A Erityisyhteisöjen saamisten ja velkojen instrumenttiluokkien määritelmät SAAMISTEN LUOKAT
VELKALUOKAT
|
2 OSA
Sektorien määritelmät
Sektoriluokitus perustuu EKT 2010:een. Tässä taulukossa esitetään yksityiskohtaiset vakiokuvaukset sektoreista, jotka kansalliset keskuspankit muokkaavat kansallisella tasolla sovellettaviksi luokiksi tämän asetuksen mukaisesti. Jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro, sijaitsevat vastapuolet eritellään sektorikohtaisesti Euroopan keskuspankin (EKP) ylläpitämien, tilastoinnissa käytettävien luettelojen mukaisesti ja käyttämällä vastapuolten tilastollista luokittelua koskevia ohjeita, jotka sisältyvät EKP:n käsikirjaan ”Monetary, financial institutions and markets statistics sector manual: Guidance for the statistical classification of customers”. Jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, ulkopuolella sijaitsevista luottolaitoksista käytetään nimitystä ”pankit” eikä ”rahalaitokset”. Samoin käsite ”muut kuin rahalaitokset” koskee vain euroaluetta. Niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden rahayksikkö ei ole euro, käytetään käsitettä ”muut kuin pankit”.
Taulukko B
Sektorien määritelmät
Sektori |
Määritelmä |
||
|
Rahalaitokset, sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) 1 artiklassa. Tämä sektori koostuu kansallisista keskuspankeista, luottolaitoksista, siten kuin ne määritellään unionin lainsäädännössä, rahamarkkinarahastoista, muista rahoituslaitoksista, joiden tehtävänä on ottaa vastaan talletuksia ja/tai talletusten läheisiä vastineita muilta yksiköiltä kuin rahalaitoksilta ja myöntää lainoja ja/tai tehdä arvopaperisijoituksia omaan lukuunsa ainakin taloudellisessa mielessä, sekä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoista, joiden pääasiallista toimintaa on rahoituksen välitys laskemalla liikkeeseen sähköistä rahaa. |
||
|
Julkisyhteisösektoriin (S.13) luetaan kaikki institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinattomia tuottajia ja joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen tai kollektiiviseen kulutukseen ja jotka rahoitetaan muihin sektoreihin kuuluvien yksiköiden suorittamin pakollisin maksuin, ja pääasiallisesti kansantulon ja -varallisuuden uudelleenjakoa harjoittavat institutionaaliset yksiköt (EKT 2010, kohdat 2.111–2.113). |
||
|
Sijoitusrahastot, sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) 1 artiklassa. Tähän alasektoriin luetaan kaikki yhteissijoitusyritykset, rahamarkkinarahastoja lukuun ottamatta, jotka sijoittavat rahoitusvaroihin tai muihin kuin rahoitusvaroihin ja joiden tavoitteena on yleisöltä kerätyn pääoman sijoittaminen. |
||
|
Muiden rahoituksen välittäjien kuin vakuutuslaitosten ja eläkerahastojen alasektori (S.125) koostuu kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, jotka pääasiallisesti välittävät rahoitusta ottamalla velkaa muussa muodossa kuin valuuttana, talletuksina (tai talletusten läheisinä vastineina), sijoitusrahasto-osuuksina tai liittyen vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuisiin institutionaalisilta yksiköiltä. Tässä asetuksessa määritellyt erityisyhteisöt kuuluvat tähän alasektoriin (EKT 2010, kohdat 2.86–2.94) Rahoituksen ja vakuutuksen välitystä avustavien laitosten alasektori (S.126) koostuu kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, jotka pääasiallisesti harjoittavat rahoituksen välitykseen läheisesti liittyviä toimintoja mutta eivät itse ole rahoituksen välittäjiä. Myös pääkonttorit, joiden kaikki tai useimmat tytäryhtiöt ovat rahoitusalan yrityksiä, luokitellaan tähän alasektoriin (EKT 2010, kohdat 2.95–2.97). Konserninsisäisten rahoitusyksiköiden ja rahanlainaajien alasektori (S.127) koostuu kaikista sellaisista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, jotka eivät välitä rahoitusta eivätkä tuota rahoituksen välitystä avustavia palveluja ja joiden varoja tai velkoja ei valtaosin vaihdeta avoimilla markkinoilla. Tähän alasektoriin kuuluvat hallintayhtiöt, joiden hallussa on määräysvaltaan oikeuttavia osuuksia tytäryhtiöiden ryhmän pääomasta ja joiden pääasiallista toimintaa on ryhmän omistaminen ilman että ne tuottaisivat muita palveluja yrityksille, joiden pääoma on omistuksen kohteena; toisin sanoen hallintayhtiöt eivät hallinnoi eivätkä johda muita yksiköitä (EKT 2010, kohdat 2.98 ja 2.99). |
||
|
Vakuutuslaitosten alasektori (S.128) koostuu kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, joiden pääasiallista toimintaa on riskien hallintaan liittyvän rahoituksen välitys ensivakuutuksen tai jälleenvakuutuksen muodossa (EKT 2010, kohdat 2.100–2.104). Eläkerahastojen alasektori (S.129) koostuu kaikista rahoitusalan yrityksistä ja yritysmäisistä yhteisöistä, jotka pääasiallisesti ovat vakuutettujen henkilöiden sosiaalisten riskien ja tarpeiden hallintaan liittyvän rahoituksen välittäjiä (sosiaalivakuutus). Sosiaalivakuutusjärjestelminä eläkerahastot tarjoavat eläketuloja ja usein etuuksia, joita maksetaan kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta (EKT 2010, kohdat 2.105–2.110). |
||
|
Yrityssektori (S.11) käsittää itsenäisinä oikeushenkilöinä pidettävät institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinatuottajia ja joiden pääasiallinen toiminta on tavaroiden ja palveluiden (paitsi rahoituspalveluiden) tuotanto. Tämä sektori sisältää myös muuta kuin rahoitustoimintaa harjoittavat yritysmäiset yhteisöt (EKT 2010, kohdat 2.45–2.50). |
||
|
Kotitaloussektori (S.14) kattaa henkilöt tai henkilöryhmät kuluttajina ja markkinatavaroita ja rahoitus- ja muita palveluita tuottavina yrittäjinä (markkinatuottajina), jos tavaroiden ja palveluiden tuotanto ei ole erillisten yritysmäisinä yhteisöinä käsiteltyjen yksiköiden toimintaa. Kotitaloussektoriin luetaan myös henkilöt tai henkilöryhmät tavaroiden ja muiden kuin rahoituspalveluiden tuottajina omaa loppukäyttöä varten. Siihen kuuluvat yksityiset elinkeinonharjoittajat ja yhtiökumppanuudet, joilla ei ole itsenäistä oikeudellista asemaa – muut kuin yritysmäiset yhteisöt – ja jotka ovat markkinatuottajia (EKT 2010, kohdat 2.118–2.128). Kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen (KPVTY) sektori (S.15) koostuu voittoa tavoittelemattomista yhteisöistä, jotka ovat kotitalouksia palvelevia erillisiä juridisia yksiköitä ja yksityisiä markkinattomia tuottajia. Niiden pääasialliset varat ovat kuluttajakotitalouksilta saatuja käteis- tai luontoismuotoisia vapaaehtoisia maksuja, julkisyhteisöjen suorittamia maksuja ja omaisuustuloja (EKT 2010, kohdat 2.129 ja 2.130). |
3 OSA
Rahoitustaloustoimien määritelmä
Rahoitustaloustoimet määritellään EKT 2010:n mukaisesti rahoitusvarojen nettohankinnaksi tai nettoluotonotoksi kunkin rahoitusinstrumenttityypin osalta eli kaikkien asianomaisen raportointijakson aikana tapahtuvien rahoitustaloustoimien summaksi. Institutionaalisten yksiköiden välisessä rahoitustaloustoimessa luodaan tai poistetaan rahoitusvarallisuuserä sekä samanaikaisesti sen vastinkirjauksena oleva velka tai rahoitusvarallisuuserän omistus vaihtuu tai syntyy vastuusitoumus. Rahoitustaloustoimet kirjataan liiketoimen arvoon eli siihen kansallisessa valuutassa mitattuun arvoon, jossa kulloisetkin institutionaalisten yksiköiden keskinäiset saamiset ja/tai velat luodaan, maksetaan, vaihdetaan tai annetaan anteeksi, kun liiketoimia arvioidaan liiketaloudellisin perustein. Luottotappiot/arvonalennukset ja arvostusmuutokset eivät edusta rahoitustaloustoimia.
4 OSA
Luottotappioiden/arvonalennusten määritelmä
Luottotappiot/arvonalennukset määritellään lainojen luottotappioiden/arvonalennusten soveltamisesta aiheutuvien taseeseen kirjattujen lainojen arvon muutosten vaikutukseksi. Luottotappiot/arvonalennukset, jotka kirjataan myytäessä tai siirrettäessä lainoja kolmannelle osapuolelle, otetaan myös huomioon, jos ne ovat todennettavissa. Luottotappiot liittyvät tilanteisiin, joissa lainan katsotaan olevan arvoton saaminen, ja se poistetaan taseesta. Arvonalennukset liittyvät tilanteisiin, joissa todetaan, että lainaa ei saada kokonaan takaisin, ja lainan arvoa alennetaan taseessa.
LIITE III
VÄHIMMÄISVAATIMUKSET, JOITA VARSINAISEN TIEDONANTAJIEN JOUKON ON NOUDATETTAVA
Tiedonantajien on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset noudattaakseen tilastointiin liittyviä Euroopan keskuspankin (EKP) tiedonantovaatimuksia.
1. |
Toimitusta koskevat vähimmäisvaatimukset:
|
2. |
Tarkkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset:
|
3. |
Käsitteellistä vastaavuutta koskevat vähimmäisvaatimukset:
|
4. |
Tarkistuksia koskevat vähimmäisvaatimukset: EKP:n ja asianomaisen kansallisen keskuspankin määrittelemiä tarkistusperiaatteita ja -menettelyjä on noudatettava. Tavanomaisista tarkistuksista poikkeaviin tarkistuksiin on liitettävä selitykset. |