15.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/1

(1)

Asetuksen (EY) N:o 551/2004 tavoitteena on tukea vaiheittain aiempaa yhtenäisemmän toiminnallisen ilmatilan periaatetta yhteisen liikennepolitiikan osana ja vahvistaa yhteiset suunnittelu- ja hallintamenettelyt, joilla varmistetaan ilmaliikenteen hallinnan tehokas ja turvallinen toiminta. Verkkotoiminnoilla olisi pyrittävä tukemaan aloitteita kansallisella tasolla ja toiminnallisten ilmatilan lohkojen tasolla.

(2)

Verkkotoimintojen olisi oltava yleishyödyllinen palvelu, jota harjoitetaan Euroopan ilmailuverkoston hyväksi ja joka myötävaikuttaa lentoliikennejärjestelmän kestävään kehitykseen varmistamalla toimintojen vaaditun suorituskyvyn, yhteensopivuuden ja koordinoinnin, mukaan lukien toiminnot, joilla pyritään varmistamaan niukkojen resurssien paras mahdollinen hyödyntäminen.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 551/2004 mukainen Euroopan reittiverkon suunnittelu ja niukkojen resurssien koordinointi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden omaa ilmatilaansa koskevaan suvereniteettiin eikä jäsenvaltioiden sellaisiin tarpeisiin, jotka liittyvät yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen ja puolustuskysymyksiin, siten kuin asetuksessa (EY) N:o 549/2004 säädetään.

(4)

Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä (radiotaajuuspäätös) 7 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 676/2002/EY (3) vahvistetaan mainitun alan toimintaperiaatteet ja oikeudellinen kehys.

(5)

Olisi perustettava puolueeton ja toimivaltainen elin (verkon hallinnoija), joka vastaa asetuksessa (EY) N:o 551/2004 säädettyjen verkkotoimintojen toteuttamiseksi tarvittavista toiminnoista.

(6)

Euroopan reittiverkko olisi suunniteltava siten, että reititys voidaan optimoida portilta portille -näkökulmasta lennon kaikissa vaiheissa, ottaen erityisesti huomioon lentojen tehokkuuden ja ympäristönäkökohdat.

(7)

Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) ja Eurocontrolin reittisuunnittelun, taajuuksien ja toisiotutkakoodien hallinnointiin liittyvä työ on tunnustettua ja sitä pitäisi käyttää pohjana optimoitaessa verkon kehittämistä ja toimintaa unionin tasolla.

(8)

Reittisuunnittelun, taajuuksien ja toisiotutkakoodien hallinnointia koskevia jäsenvaltioiden velvollisuuksia ICAOta kohtaan olisi kunnioitettava ja ne olisi toteutettava tehokkaammin verkon osalta verkon hallinnoijan koordinoimana ja hänen tuellaan.

(9)

Radiotaajuuksien varaaminen tapahtuu Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) puitteissa. Jäsenvaltioiden vastuulla on tuoda esiin siviili-ilmailun vaatimukset ja sitten käyttää yleiseen ilmaliikenteeseen osoitettuja resursseja optimaalisella tavalla.

(10)

ICAO on laatinut toisiotutkakoodi- ja radiotaajuustoimintoja koskevaa ohjeistusta ja ylläpitää ICAOn Euroopan alueella yleisen ilmaliikenteen tarkoituksiin jaettujen taajuuksien rekisteröintijärjestelmää, nykyisin Eurocontrolin avustuksella.

(11)

Asetuksessa (EY) N:o 551/2005 edellytetään yksityiskohtaisten täytäntöönpanosääntöjen hyväksymistä, jotta prosesseja ja menettelyjä voidaan koordinoida ja yhdenmukaistaa ilmaliikenteen taajuuksien hallinnan tehostamiseksi ja jotta voidaan koordinoida taajuustarpeiden varhaista tunnistamista ja ratkaisemista verkoston suunnittelun ja toiminnan tukemiseksi.

(12)

Koska ilmaliikennevirtojen säätely (ATFM) on keskeinen osa verkkotoimintoja, on varmistettava asianmukainen yhteys ilmaliikennevirtojen säätelyä koskevista yhteisistä säännöistä 25 päivänä maaliskuuta 2010 annettuun komission asetukseen (EU) N:o 255/2010 (4).

(13)

Verkonhallinnan tehokkuus riippuu verkkotoimintojen välittömästä aloittamisesta, ja jäsenvaltiot ovat jo antaneet ilmaliikennevirtojen säätelyn Eurocontrolin tehtäväksi.

(14)

Erilaisten verkkotoimintojen koordinointi on hyödyllistä antaa yhden elimen tehtäväksi, jotta verkon tasolla voidaan kehittää johdonmukaisia lyhyen ja pitkän aikavälin optimointiratkaisuja, jotka vastaavat suorituskykytavoitteita. Verkkotoiminnoista kuitenkin huolehtisi verkon hallinnoija ja ne toteutettaisiin jäsenvaltioiden ja toiminnallisten ilmatilan lohkojen tasolla tässä asetuksessa vahvistettujen vastuiden mukaisesti.

(15)

Verkon hallinnoijan olisi oltava osallisena jäsenvaltioiden tai toiminnallisten ilmatilan lohkojen ilmaliikenteen hallintaan liittyvissä suunnitelmissa ja toimissa ja niiden toteutuksessa, varsinkin jos voidaan olettaa, että niillä on tai tulee todennäköisesti olemaan merkittävä vaikutus verkon suorituskykyyn.

(16)

Eyjafjallajökull-tulivuoren purkaukseen liittyvät tapahtumat huhtikuussa 2010 osoittivat, että on tarpeellista perustaa keskitetty yksikkö, joka voi koordinoida lieventävien toimenpiteiden hallinnointia paikallisella, alueellisella ja verkon tasolla, jotta ilmailuun vaikuttaviin tuleviin kriisitilanteisiin voidaan vastata viipymättä.

(17)

Verkkotoimintoja ja toiminnallisten ilmatilan lohkojen tasolla toteutettuja toimia olisi koordinoitava keskenään.

(18)

Sidosryhmiä olisi kuultava asianmukaisesti kansallisella, toiminnallisten ilmatilan lohkojen ja verkon tasolla.

(19)

Koska lentoasemat ovat verkon saapumis- ja poistumispisteitä ja vaikuttavat siten olennaisesti verkon yleiseen suorituskykyyn, verkkotoimintojen olisi sen vuoksi oltava unionin lentoasemien kapasiteetin seurantaryhmän kautta yhteydessä maakoordinaattoreina toimiviin lentoaseman pitäjiin, jotta maakapasiteetti voidaan optimoida ja siten parantaa verkon yleistä kapasiteettia.

(20)

Verkkotoimintojen toteuttaminen ei saisi rajoittaa lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä 18 päivänä tammikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 (5) soveltamista.

(21)

Sotilasoperaatioiden tehokkuus huomioon ottaen siviili- ja sotilasalan yhteistyö ja koordinaatio on välttämätöntä vaadittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka operatiivisen lentoliikenteen puitteissa toteutettavien sotilaallisten operaatioiden ja sotilaskoulutuksen sisältöön, laajuuteen tai toteuttamiseen liittyvät päätökset eivät kuulu unionin toimivaltaan, on tärkeää ottaa huomioon näiden toimien ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien toimien väliset rajapinnat turvallisuuden ja molemminpuolisen tehokkuuden varmistamiseksi.

(22)

Verkkotoiminnot eivät saisi rajoittaa asetuksen (EY) N:o 549/2004 13 artiklan soveltamista, joiden tarkoituksena on keskeisten turvallisuus- tai puolustusetujen suojaaminen, eikä asetuksen (EY) N:o 551/2004 7 artiklassa säädetyn ilmatilan joustavan käytön soveltamista.

(23)

Verkkotoiminnot olisi tarjottava kustannustehokkaalla tavalla välttäen erityisesti toimien päällekkäisyyttä, ja näin olisi mahdollistettava näiden toimintojen tarjoaminen jäsenvaltioissa tämän asetuksen puitteissa taloudellisilla ja henkilöstöresursseilla, jotka ovat alhaisemmat tai korkeintaan yhtä suuret kuin tilanteessa, joka vallitsi ennen verkon hallinnoijan nimittämistä.

(24)

Komission olisi varmistettava verkon hallinnoijan asianmukainen valvonta.

(25)

Verkkotoimintoja koskevien turvallisuusvaatimusten olisi vastattava lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevia Euroopan lentoturvallisuusviraston, jäljempänä ’virasto’, vaatimuksia. Näistä vaatimuksista samoin kuin turvallisuusvalvontaa koskevista vaatimuksista olisi säädettävä.

(26)

Kolmansien maiden huomioon ottaminen ja osallisuus verkkotoimintojen perustamisessa ja toteuttamisessa myötävaikuttaisi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan yleiseurooppalaiseen ulottuvuuteen.

(27)

Verkkotoimintoja voidaan laajentaa asetuksen (EY) N:o 551/2004 6 artiklan mukaisesti.

(28)

Verkkotoimintojen toteuttamiselle olisi asetettava erityiset suorituskykytavoitteet, jotka edellyttävät lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmästä ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 2096/2005 muuttamisesta 29 päivänä heinäkuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 691/2010 (6) muuttamista. Kyseisiä erityisiä suorituskykytavoitteita voidaan kehittää edelleen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän toteuttamisesta saatujen käytännön kokemusten perusteella.

(29)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 691/2010 olisi muutettava.

(30)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

1.

’lentoaseman pitäjällä’ asetuksen (ETY) N:o 95/93 2 artiklan j alakohdassa määriteltyä ’lentoaseman hallintoelintä’;

2.

’lentoaseman lähtö- ja saapumisaikojen koordinaattorilla’ asetuksen (ETY) N:o 95/93 mukaisesti koordinoiduille lentoasemille perustettua tehtävää;

3.

’ilmatilan suunnittelulla’ prosessia, jolla pyritään edistämään verkkoon liittyvien suorituskykytavoitteiden saavuttamista ja vastaamaan ilmatilan käyttäjien tarpeisiin sekä varmistamaan saavutettu turvallisuuden taso tai kohottamaan sitä ja kasvattamaan ilmatilan kapasiteettia ja ympäristötehokkuutta kehittämällä ja ottamalla käyttöön edistyneitä navigointivalmiuksia ja -tekniikoita, parantamalla reittiverkkoja ja niihin liittyvää sektorijakoa sekä optimoimalla ilmatilan rakenteita ja kapasiteettia vahvistavia ilmaliikenteen hallintamenetelmiä;

4.

’ilmatilan varaamisella’ sitä, että laajuudeltaan määritelty ilmatila on tilapäisesti varattu ilmatilan käyttäjäryhmien yksinomaiseen tai erityiseen käyttöön;

5.

’ilmatilarajoituksella’ laajuudeltaan määriteltyä ilmatilaa, jossa vaihtelevasti määräaikoina saatetaan harjoittaa ilma-alusten lentoturvallisuuden vaarantavaa toimintaa (vaara-alue); tai valtion maa-alueiden tai sen aluevesien yläpuolella olevaa laajuudeltaan määriteltyä ilmatilaa, jossa ilma-alusten lentämistä on rajoitettu tiettyjen erityisehtojen mukaisesti (rajoitusalue); tai valtion maa-alueiden tai sen aluevesien yläpuolella olevaa laajuudeltaan määriteltyä ilmatilaa, jossa ilma-alusten lentäminen on kielletty (kieltoalue);

6.

’ilmatilan rakenteella’ tietynlaajuista ilmatilaa, joka on suunniteltu ilma-alusten turvallisen ja optimaalisen toiminnan varmistamiseksi;

7.

’ilmatilan käytöllä’ tapaa, jolla ilmatilaa käytetään operatiivisesti;

8.

’ilmatilan käyttäjien edustajalla’ kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka edustavat yhtä tai useampaa lennonvarmistuspalvelujen käyttäjäryhmää;

9.

’ilmailun taajuusalueella’ ITU:n radio-ohjesäännön taajuusjakotaulukkoon merkittyä tiettyä taajuusaluetta, jolla taajuudet on varattu yleisen ilmaliikenteen tarkoituksiin;

10.

’lennonjohtosektorilla’ laajuudeltaan määriteltyä ilmatilaa, josta määrätyllä lennonjohtajalla (lennonjohtajilla) on lennonjohtovastuu määrättynä aikana;

11.

’ilmaliikenteen hallinnan palvelun reitillä, ATS-reitillä’ ilmatilan rakenteen määriteltyä osaa, joka on suunniteltu ohjaamaan liikennevirta ilmaliikennepalvelujen tarjoamisen edellyttämällä tavalla;

12.

’siviili- ja sotilastoiminnan yhteensovittamisella’ siviili- ja sotilasviranomaisten ja ilmaliikenteen hallinnan osatekijöiden vuorovaikutusta, joka on tarpeen ilmatilan turvallisen, tehokkaan ja sopusointuisen käytön varmistamiseksi;

13.

’ehdollisella reitillä (CDR)’ ATS-reittiä, joka on käytettävissä lennon suunnitteluun ja toteutukseen ainoastaan erityisehdoin;

14.

’yhteistyöhön perustuvalla päätöksenteolla’ prosessia, jossa päätökset tehdään jatkuvassa vuorovaikutuksessa jäsenvaltioiden, operatiivisten sidosryhmien ja tarvittaessa muiden toimijoiden kanssa ja näitä kuullen;

15.

’verkkokriisillä’ tilaa, jossa lennonvarmistuspalveluja ei voida tarjota vaaditulla tasolla, mikä johtaa verkon kapasiteetin merkittävään alenemiseen, tai merkittävää epätasapainoa verkon kapasiteetin ja kysynnän välillä taikka yhdessä tai useammassa verkon osassa epätavallisen tai ennakoimattoman tilanteen seurauksena esiintyviä vakavia tiedonkulkuongelmia;

16.

’Euroopan reittiverkon parantamissuunnitelmalla’ verkon hallinnoijan yhteistoiminnassa operatiivisten sidosryhmien kanssa laatimaa suunnitelmaa, johon sisältyvät sen reittiverkon suunnitteluun liittyvien operatiivisten toimien tulokset lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä verkon strategiasuunnitelman yleisten suuntaviivojen mukaisesti;

17.

’vapaiden reittien ilmatilalla’ määrättyä ilmatilaa, jossa käyttäjät voivat suunnitella reittinsä vapaasti saapumispisteen ja poistumispisteen välillä ATS-reittiverkkoa käyttämättä;

18.

’taajuusjaolla’ jäsenvaltion antamaa lupaa käyttää radiotaajuutta tai radiotaajuuskanavaa tietyin edellytyksin;

19.

’vaikutuksella verkkoon’ liitteessä II vahvistetun radiotaajuustoiminnon yhteydessä tilannetta, jossa radiotaajuuden jakaminen heikentää verkon yhden tai useamman jaetun radiotaajuuden toimintaa taikka estää tai keskeyttää sen tai haittaa ilmailun taajuusalueiden optimaalista käyttöä tämän asetuksen soveltamisalalla;

20.

’useilla reittivaihtoehdoilla’ ilmatilan käyttäjän mahdollisuutta käyttää useampaa kuin yhtä reititysvaihtoehtoa ATS-reittiverkossa;

21.

’kolmansilla mailla’ maita, jotka eivät ole unionin jäsenvaltioita ja jotka ovat Eurocontrolin jäseniä tai ovat tehneet unionin kanssa sopimuksen yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisesta tai osallistuvat toiminnalliseen ilmatilan lohkoon;

22.

’verkon hallinnoijalla’ asetuksen (EY) N:o 551/2004 6 artiklan mukaisesti perustettua elintä, joka hoitaa mainitussa artiklassa ja tässä asetuksessa vahvistettuja tehtäviä;

23.

’verkon operaatiosuunnitelmalla’ verkon hallinnoijan yhteistoiminnassa operatiivisten sidosryhmien kanssa laatimaa suunnitelmaa sen operatiivisten toimien organisoimiseksi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä verkon strategiasuunnitelman yleisten suuntaviivojen mukaisesti. Euroopan reittiverkon suunnittelua (ERDN) koskevaan verkon operaatiosuunnitelman osaan sisältyy Euroopan reittiverkon parantamissuunnitelma;

24.

’verkon strategiasuunnitelmalla’ verkon hallinnoijan eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman mukaisesti yhteistoiminnassa jäsenvaltioiden ja operatiivisten sidosryhmien kanssa laatimaa suunnitelmaa, jossa määritellään verkon toiminnan ja sen pitkän aikavälin kehittämisen yleiset suuntaviivat;

25.

’toiminnallisella organisaatiolla’ organisaatiota, joka on vastuussa ilmaliikenne-, viestintä-, lennonvarmistus- tai valvontapalveluja tukevien teknisten palvelujen tarjoamisesta;

26.

’operatiivisilla vaatimuksilla’ turvallisuuteen, kapasiteettiin ja tehokkuuteen liittyviä verkon vaatimuksia;

27.

’operatiivisilla sidosryhmillä’ ilmatilan siviili- ja sotilaskäyttäjiä, siviili- ja sotilasilmailun lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia, lentoasemien pitäjiä, lentoasemien lähtö- ja saapumisaikojen koordinaattoreita ja toiminnallisia organisaatioita sekä kaikkia muita sidosryhmiä, joilla katsotaan olevan merkitystä yksittäisten toimintojen kannalta;

28.

’sektorikonfiguraatiolla’ sellaisten sektorien yhdistelmää, jotka voivat rakenteensa puolesta parhaiten täyttää operatiiviset ja ilmatilan käytettävyyteen liittyvät vaatimukset;

29.

’käyttäjän pyytämällä reitillä’ haluttua reittiä, jonka lentotoiminnan harjoittajat ovat ilmatilan suunnitteluvaiheessa ilmoittaneet vastaavan niiden tarpeita.

a)

Euroopan reittiverkon suunnittelu liitteen I mukaisesti;

b)

niukkojen resurssien koordinointi, koskien erityisesti

a)

laatia 5 artiklassa eritelty verkon strategiasuunnitelma ja pitää se ajan tasalla ja toteuttaa se asetuksessa (EU) N:o 691/2010 säädetyn suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän ja eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman mukaisesti ja ottaen huomioon merkitykselliset ICAOn lennonvarmistussuunnitelmat;

b)

toteuttaa verkon strategiasuunnitelma käytännössä 6 artiklassa eritellyn verkon operaatiosuunnitelman avulla, jossa käsitellään erityisesti 3–5 vuoden, vuoden, kauden, viikon tai päivän ajanjaksoa koskevia Euroopan unionin laajuisia suorituskykytavoitteita;

c)

kehittää yhtenäistä Euroopan reittiverkon suunnittelua liitteen I mukaisesti;

d)

koordinoida radiotaajuuksia asetuksen (EY) N:o 551/2004 6 artiklan 4 kohdan b alakohdassa vaaditulla tavalla ja tämän asetuksen liitteen II mukaisesti;

e)

koordinoida toisiotutkakoodien jakamisprosessin parantamista liitteen III mukaisesti;

f)

organisoida toimintojen hallinnointi ja toteuttaminen ja huolehtia erityisesti keskitetyt ATFM-yksikön velvollisuuksista;

g)

soveltaa kokonaisvaltaista ja koordinoitua lähestymistapaa kaikkiin verkon suunnittelu- ja operatiivisiin toimiin, mukaan lukien sen yleisen suorituskyvyn seuranta ja parantaminen;

h)

avustaa verkkokriisien hallinnassa;

i)

tukea erilaisia operatiivisia sidosryhmiä ilmaliikenteen hallinnan ja/tai lennonvarmistuspalvelujen järjestelmien ja menettelyjen käyttöönottoon liittyvien velvoitteiden täyttämisessä eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman mukaisesti;

j)

avustaa yksiköitä, joiden tehtävänä on siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta tai poikkeamien analysointi, kyseisten yksiköiden pyytämällä tavalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 (7) soveltamisalaan kuuluvissa asioissa;

k)

varmistaa koordinointi sellaisten muiden alueiden ja kolmansien maiden kanssa, jotka eivät osallistu verkon hallinnoijan työhön.

a)

työvälineiden ja prosessien saatavuus, toiminta ja jakaminen sekä johdonmukaisten tietojen saatavuus ja jakaminen yhteistyöhön perustuvan päätöksentekoprosessin tukemiseksi verkon tasolla, mukaan lukien muun muassa lentosuunnitelmien käsittelyjärjestelmät ja tiedonhallintajärjestelmät;

b)

operatiivisten sidosryhmien yhteistoiminnan helpottaminen ja koordinointi ja näiden sidosryhmien tukeminen suunnitelmien ja niihin liittyvien verkkotoimenpiteiden käyttöönotossa ja toteutuksessa yhteistyöhön perustuvan päätöksenteon jälkeen;

c)

asianmukainen operatiivinen koordinointi sekä optimointi, yhteentoimivuus ja yhteenliitettävyys vastuualueellaan;

d)

verkkotoimintoihin liittyviä ICAOn asiakirjoja koskevien muutosehdotusten koordinointi;

e)

20 artiklan mukainen raportointi kaikista operatiivisen suorituskyvyn osatekijöistä, mukaan lukien niukat resurssit;

f)

asianmukainen yhteydenpito muiden liikennemuotojen edustajiin.

a)

14 artiklassa säädetty kuulemisprosessi;

b)

15 artiklassa säädetyt yksityiskohtaiset työjärjestelyt ja toimintaprosessit.

a)

vahvistaa verkon strategiasuunnitelman ennen sen hyväksymistä asetuksen (EY) N:o 549/2004 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

b)

hyväksyy 3–5-vuotiset ja vuotuiset verkon operaatiosuunnitelmat;

c)

hyväksyy verkkotoimintoja koskevat yhteistyöhön perustuvat päätöksentekoprosessit, kuulemisprosessit sekä yksityiskohtaiset työjärjestelyt ja toimintaprosessit saatuaan myönteisen lausunnon yhtenäisen ilmatilan komitealta;

d)

hyväksyy 18 artiklan 4 kohdassa säädetyn Euroopan ilmaliikenteen kriisien koordinointiyksikön työjärjestyksen saatuaan myönteisen lausunnon yhtenäisen ilmatilan komitealta;

e)

seuraa suunnitelmien toteuttamisen edistymistä ja käsittelee mahdollisia poikkeamia alkuperäisistä suunnitelmista;

f)

seuraa operatiivisten sidosryhmien kuulemisprosessia;

g)

seuraa verkkotoimintojen hallintaan liittyviä toimia;

h)

seuraa verkkokriiseihin liittyvää verkon hallinnoijan toimintaa;

i)

hyväksyy 20 artiklassa tarkoitetun vuosikertomuksen. Kertomuksessa on käsiteltävä muun muassa verkon strategiasuunnitelman ja verkon operaatiosuunnitelman toteuttamista;

j)

käsittelee asiat, joita ei ole ratkaistu yksittäisten verkkotoimintojen tasolla;

k)

arvioi, onko verkon hallinnoijalla asianmukaiset toimivaltuudet ja resurssit ja onko se riittävän puolueeton, jotta se voi riippumattomasti toteuttaa sille annetut tehtävät, mukaan lukien turvallisuus-, vastuu- ja poikkeusjärjestelyt;

l)

vahvistaa verkon hallinnoijan vuotuisen talousarvion saatuaan myönteisen lausunnon yhtenäisen ilmatilan komitealta;

m)

hyväksyy työjärjestyksensä saatuaan myönteisen lausunnon yhtenäisen ilmatilan komitealta;

n)

käsittelee kaikkia muita merkityksellisinä pitämiään kysymyksiä.

a)

yksi lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien edustaja perustettua tai perustettavaa toiminnallista ilmatilan lohkoa kohden siten, että kaikilla lennonvarmistuspalvelujen tarjoajilla on yhteensä neljä ääntä;

b)

neljä kaupallisten ja ei-kaupallisten ilmatilan siviilikäyttäjien edustajaa;

c)

kaksi lentoasemien pitäjien edustajaa;

d)

kaksi sotilasviranomaisten edustajaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajina ja ilmatilan käyttäjinä.

a)

puheenjohtaja, joka nimitetään teknisen pätevyyden ja kokemuksen perusteella komission ehdotuksesta, joka perustuu erityisesti verkon hallintoneuvoston äänivaltaisten jäsenten ehdotuksiin, ja kun on saatu myönteinen lausunto yhtenäisen ilmatilan komitealta;

b)

yksi komission edustaja;

c)

yksi Eurocontrolin edustaja;

d)

yksi verkon hallinnoijan edustaja.

a)

vaikuttavat jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja velvollisuuksiin, etenkin yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden ja puolustuskysymysten osalta, siten kuin asetuksen (EY) N:o 549/2004 13 artiklassa vahvistetaan;

b)

verkon hallintoneuvoston toiminnan yhteensopivuuteen tämän asetuksen päämäärien ja tavoitteiden kanssa;

c)

verkon hallintoneuvoston puolueettomuuteen ja tasapuolisuuteen.

a)

verkon hallinnoijan nimittämisestä;

b)

verkon hallintoneuvoston puheenjohtajan nimittämisestä;

c)

verkon hallintoneuvoston äänivaltaisten jäsenten nimittämisestä;

d)

verkon hallintoneuvoston työjärjestyksestä;

e)

verkon strategiasuunnitelmasta ja erityisesti suunnitelman tavoitteista varhaisessa vaiheessa;

f)

verkon hallinnoijan vuotuisesta talousarviosta;

g)

Euroopan ilmaliikenteen kriisien koordinointiyksikön työjärjestyksestä;

h)

verkkotoimintoja koskevista yhteistyöhön perustuvista päätöksentekoprosesseista, kuulemisprosesseista sekä yksityiskohtaisista työjärjestelyistä ja toimintaprosesseista.

a)

verkkokriisin johdosta toteutettavien toimien hallinnan koordinoinnista EACCC:n työjärjestyksen mukaisesti, mukaan lukien tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden vastaavien rakenteiden kanssa;

b)

valmiussuunnitelmien käyttöönoton tukemisesta ja koordinoinnista jäsenvaltioiden tasolla;

c)

lieventävien toimenpiteiden määrittelystä verkon tasolla, jotta voidaan turvata viiveetön reagointi tällaisiin verkkokriisitilanteisiin ja suojata ja varmistaa verkon jatkuva ja turvallinen toiminta. Tätä varten verkon hallinnoija

d)

kriisin lieventämisen tukemiseen liittyvien lisämahdollisuuksien tuomisesta komission, viraston tai jäsenvaltioiden, tapauksen mukaan, tietoon, mukaan lukien yhteydenpito sellaisten muiden liikennemuotojen toiminnanharjoittajien kanssa, jotka voivat yksilöidä ja toteuttaa eri liikennemuodot yhdistäviä ratkaisuja;

e)

verkon toiminnan palautumisen ja kestävyyden seurannasta ja siitä raportoinnista.

a)

verkon operatiivista suorituskykyä;

b)

operatiivisten sidosryhmien ja valtioiden toteuttamia toimenpiteitä ja niillä saavutettua suorituskykyä;

c)

kunkin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan toiminnon toimivuutta ja tehokkuutta.

1)

Lisätään 3 artiklan 3 kohtaan m alakohta seuraavasti:

2)

Lisätään 5 a artikla seuraavasti:

”5 a artikla

Verkon hallinnoija

1.   Komission asetuksen (EU) N:o 677/2011 (9) 3 artiklalla perustetun verkon hallinnoijan on toteutettava seuraavat suorituskyvyn kehittämisjärjestelmään liittyvät tehtävät:

3)

Lisätään 17 artiklaan 2 a kohta seuraavasti:

”2 a.   Komissio seuraa verkon hallinnoijan suorituskykysuunnitelman täytäntöönpanoa. Jos tavoitteita ei saavuteta viiteajanjaksolla, komissio toteuttaa suorituskykysuunnitelmassa eritellyt asianmukaiset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. Tätä tarkoitusta varten on käytettävä suorituskykysuunnitelman vuotuisia arvoja.”

4)

Korvataan liitteessä III oleva 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3.   Ympäristö

Reittisuunnittelu: Ei sovelleta ensimmäisellä viiteajanjaksolla. Toisella viiteajanjaksolla arvioidaan suorituskykysuunnitelmassa käytetty reittisuunnittelua koskeva menettely ja sen yhdenmukaisuus verkon hallinnoijan kehittämän Euroopan reittiverkon parantamissuunnitelman laatimisprosessin kanssa.

4.   Kapasiteetti

Viivästysten taso: Suorituskykysuunnitelmissa käytetyn reitin ilmaliikennevirtojen säätelystä johtuvan viivästyksen ennustetun tason vertaaminen Eurocontrolin kapasiteetinsuunnitteluprosessista ja verkon hallinnoijan verkon operaatiosuunnitelmasta saatuun viitearvoon.”

15.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 185/30

(1)

Direktiivissä 2007/46/EY luodaan yhdenmukaistetut puitteet, joihin kuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset, jotka koskevat kaikkia uusia ajoneuvoja, järjestelmiä, osia ja erillisiä teknisiä yksiköitä. Siinä vahvistetaan ajoneuvoja koskevat täsmälliset määritelmät, joita tarvitaan eurooppalaisen tyyppihyväksyntäjärjestelmän asianmukaista toimintaa varten.

(2)

Yhtenä direktiivin 2007/46/EY tavoitteena on ulottaa eurooppalainen ajoneuvojen tyyppihyväksyntäjärjestelmä koskemaan kaikkia ajoneuvoluokkia. Tarvittavat määritelmät sisältävä direktiivin 2007/46/EY liite II on tarpeen muotoilla uudelleen, jotta voidaan ottaa huomioon tekniikan kehitys. Sen vuoksi on tarpeen muuttaa olemassa olevia määritelmiä tai vahvistaa uusia.

(3)

Kokemus on osoittanut, että nykyiset perusteet, joiden avulla päätetään, onko ajoneuvon uutta mallia pidettävä uutena tyyppinä, ovat liian epätäsmällisiä. Tämä epävarmuus voi viivästyttää EU-lainsäädännössä uusille ajoneuvotyypeille vahvistettujen uusien vaatimusten täytäntöönpanoa. Lisäksi on osoittautunut mahdolliseksi kiertää pieniä sarjoja koskevaa EU-lainsäädäntöä jakamalla ajoneuvotyyppi useaan alatyyppiin, joille haetaan eri tyyppihyväksyntä. Tästä voi olla seurauksena, että Euroopan unionissa otetaan käyttöön pienten sarjojen järjestelmän mukaisesti enemmän uusia ajoneuvoja kuin on sallittua. Sen vuoksi on tärkeää täsmentää ne tekniset ominaisuudet, joiden perusteella määritetään, mitä on pidettävä uutena tyyppinä.

(4)

Komission tiedonannoissa Toimintaohjelma hallinnollisen rasituksen keventämiseksi Euroopan unionissa (2) ja Lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma (3) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti on asianmukaista tarkastella uudelleen niitä perusteita, joita käytetään saman ajoneuvotyypin varianttien ja versioiden määrittelemiseen, jotta voidaan keventää ajoneuvonvalmistajien hallinnollista rasitetta. Lisäksi näin tehtäisiin tyyppihyväksyntämenettelystä selkeämpi jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

(5)

Ajoneuvoja koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista käsittelevän maailmanfoorumin – työryhmä 29 (WP.29) – työn merkitys kasvaa ajoneuvoalan globaalistuessa. Koska on olennaista noudattaa CARS 21 -asiantuntijaryhmän suosituksia, joiden mukaan Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) säännöt olisi sisällytettävä EU:n lainsäädäntöön tai EU:n direktiivejä tai asetuksia olisi jopa korvattava UNECE:n säännöillä ja maailmanlaajuiset tekniset säännöt olisi sisällytettävä EU:n lainsäädäntöön, olisi huolehdittava siitä, että Euroopan unionin lainsäädäntö on johdonmukaista suhteessa UNECE:n sääntöihin.

(6)

Kun otetaan huomioon ajoneuvoja koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista käsittelevässä maailmanfoorumissa meneillään oleva yhdenmukaistamistyö, on olennaista ottaa huomioon uusimmat kehitysaskeleet, jotka vahvistetaan päätöslauselmassa N:o R.E. 3, joka koskee moottoriajoneuvojen ja perävaunujen luokittelua ja määritelmiä pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti myönnettyjen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’tarkistettu vuoden 1958 sopimus’, puitteissa, sekä erityisessä päätöslauselmassa S.R. 1, joka koskee ajoneuvoluokkien, massojen ja mittojen yhteisiä määritelmiä pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin ja/tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien maailmanlaajuisten teknisten sääntöjen vahvistamista koskevan sopimuksen, jäljempänä ’rinnakkaissopimus’ tai ’vuoden 1998 sopimus’, puitteissa. Eurooppalaisen tyyppihyväksyntäjärjestelmän asianmukainen toiminta voidaan varmistaa vain sisällyttämällä nämä uusimmat kehitysaskeleet puitedirektiiviin. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön uusia perusteita sen määrittämiseen, onko jokin ajoneuvotyyppi luokiteltava luokkaan M vai luokkaan N.

(7)

Päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 443/2009 (4) 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on pidettävä rekisteriä, jossa on tietoja muiden muassa kunkin kyseisen jäsenvaltion alueella rekisteröidyn ajoneuvon tyypistä, variantista ja versiosta ja hiilidioksidipäästöistä. On olennaista täsmentää ne perusteet, joiden mukaisesti kevyt hyötyajoneuvo on tyyppihyväksyttävä M1- tai N1-luokan ajoneuvona. Perusteiden pitäisi olla objektiivisia ja toimia ohjeina ajoneuvonvalmistajille sekä tyyppihyväksyntä- ja rekisteröintiviranomaisille. Asetuksen (EY) N:o 443/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti on täsmennettävä, onko hiilidioksidipäästöjen lisävähentämiseen käytetty innovatiivisia teknologioita. Sitä varten ajoneuvon valmistajan olisi annettava ajoneuvolle erityinen tunnus, jotta kukin tyyppi/variantti/versio vastaa erityistä innovatiivisten teknologioiden kokonaisuutta. Nämä innovatiiviset teknologiat olisi tällä tavoin pystyttävä tunnistamaan tyyppi/variantti/versio-määritelmästä. Sen vuoksi on asianmukaista lisätä direktiivin 2007/46/EY liitteeseen II vastaava kohta.

(8)

Koska korityyppi on ilmoitettava vaatimustenmukaisuustodistuksessa, jonka tarkoitus on helpottaa uusien ajoneuvojen rekisteröintiä jäsenvaltioissa, yhdenmukaisten tunnusten käyttö kutakin korityyppiä kohti yksinkertaistaisi rekisteröintimenettelyä. Eri korityyppejä varten olisi vahvistettava asianmukaiset tunnukset, jotta tietojenkäsittely voitaisiin automatisoida.

(9)

Koska erityisesti erikoiskuljetuksia varten suunnitellut perävaunut eivät voi täyttää kaikkia direktiivin 2007/46/EY liitteessä IV lueteltujen säädösten säännöksiä, joita eurooppalaisen tyyppihyväksynnän yhteydessä on noudatettava, on asianmukaista, että kyseiset perävaunut teknisten ominaisuuksiensa vuoksi sisällytetään erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen luokkaan. Tyyppihyväksyntää varten olisi vahvistettava yksinkertaistetut määräykset, jotta nämä perävaunut voitaisiin tyyppihyväksyä Euroopan tasolla. Sen vuoksi on tarpeen lisätä direktiivin 2007/46/EY liitteeseen XI uusi lisäys.

(10)

Käynnissä on teknisiä kehittämistoimia, joilla haetaan tavarankuljetuksessa tarvittavia uusia ratkaisuja. Sen vuoksi on tarpeen sisällyttää puitelainsäädäntöön uusia määritelmiä, joiden ansiosta voidaan myöhemmin vahvistaa asianmukaisia teknisiä määräyksiä direktiivin 2007/46/EY liitteessä IV tai XI luetelluissa säädöksissä. On tärkeää tehdä selväksi, ettei kyseisille ajoneuvoille pitäisi myöntää EY-tyyppihyväksyntää, ennen kuin tyyppihyväksyntälainsäädäntöön tehdään asiaa koskevat muutokset.

(11)

Neuvoston direktiivin 91/226/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta niiden mukauttamiseksi tiettyihin luokkiin kuuluvien moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen roiskeenestojärjestelmiin liittyvän tekniikan kehitykseen 9 päivänä maaliskuuta 2010 annettua komission direktiiviä 2010/19/EU (5) hyväksyttäessä tapahtui virhe, kun direktiivillä muutettiin myös direktiivin 2007/46/EY liitteitä IV ja XI. Kyseiset liitteet oli aiemmin korvattu puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY liitteiden I, III, IV, VI, VII, XI ja XV korvaamisesta (Puitedirektiivi) 7 päivänä lokakuuta 2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1060/2008. (6) Kaikki osittaiset muutokset kyseisiin liitteisiin olisi oikeusvarmuuden nimissä vastedes tehtävä asetuksella. Koska direktiivin 2010/19/EU asianomainen 2 artikla on virheen korjaamiseksi poistettu neuvoston direktiivin 91/226/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta niiden mukauttamiseksi tiettyihin luokkiin kuuluvien moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen roiskeenestojärjestelmiin liittyvän tekniikan kehitykseen annetun komission direktiivin 2010/19/EU oikaisemisesta siltä osin kuin on kyse direktiivin 2007/46/EY liitteiden muuttamisesta 14 päivänä heinäkuuta 2011 annetulla komission päätöksellä 2011/415/EU (7), on asianmukaista panna kyseisessä artiklassa aiemmin säädetyt muutokset täytäntöön tällä asetuksella.

(12)

Jotta voidaan varmistaa tyyppihyväksyntämenettelyn asianmukainen toiminta, on tarpeen saattaa direktiivin 2007/46/EY liitteet ajan tasalle ja mukauttaa ne tieteellisen ja teknisen tiedon kehitykseen.

(13)

Lisäksi on tarpeen saattaa direktiivin 2007/46/EY liitteet ajan tasalle ja vahvistaa tekniset vaatimukset erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen tyyppihyväksyntää varten.

(14)

Koska kyseisten liitteiden säännökset ovat riittävän yksityiskohtaisia eivätkä edellytä jäsenvaltioilta lisätoimia niiden saattamiseksi osaksi lainsäädäntöään, on asianmukaista korvata liite II ja muuttaa liitteitä IV, IX ja XI asetuksella direktiivin 2007/46/EY 39 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(15)

Liite II olisi korvattava ja liitteitä IV, IX ja XI muutettava.

(16)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat moottoriajoneuvoja käsittelevän teknisen komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan liite II tämän asetuksen liitteellä I.

2)

Muutetaan liite IV tämän asetuksen liitteessä II esitetyllä tavalla.

3)

Muutetaan liite IX tämän asetuksen liitteessä III esitetyllä tavalla.

4)

Muutetaan liite XI tämän asetuksen liitteessä IV esitetyllä tavalla.