52002PC0008

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisön lentoasemia käyttävien yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten turvallisuudesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

I. Johdanto

Puerto Platassa tammikuussa 1996 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen neuvosto pyysi komissiota laatimaan ehdotuksia, joilla pyritään takaamaan lentoteitse matkustavien tai lentoasemien lähistöllä asuvien Euroopan kansalaisten turvallisuus. Komissio perusti tätä varten lentoturvallisuusalan asiantuntijoiden korkean tason työryhmän ja laati sen avustuksella yhteisön lentoturvallisuuden parantamista koskevan strategian, joka hyväksyttiin ja toimitettiin neuvostolle 12. kesäkuuta 1996 [1].

[1] SEC(96) 2083 lopullinen.

Strategia perustuu kahdenlaisiin toimiin. Ensinnäkin suositellaan, että Euroopan lentoliikenteen turvallisuuden ylläpitämistä ja parantamista koskevaa toimintaa tehostetaan. Tähän sisältyy erityisesti Euroopan lentoturvallisuusviranomaisen perustaminen, mistä syystä komissio antoi 27. syyskuuta 2000 asetuksen yhteisistä säännöistä siviili-ilmailun alalla ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta [2].

[2] KOM(2000) 595 lopullinen.

Toiseen kokonaisuuteen kuuluvilla toimilla pyritään varmentamaan, että yhteisön ulkopuoliset maat todella soveltavat kansainvälisesti sovittuja lentoturvallisuusnormeja, sekä tarvittaessa avustamaan niitä näiden vaatimusten soveltamisessa. Tämän johdosta komissio antoi vuonna 1997 Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten turvallisuutta koskevan direktiiviehdotuksen, jota ei kuitenkaan voitu hyväksyä perustamissopimuksessa määrätyssä ajassa. Tuolloin sovittiin, että asiasta annettaisiin uusi ehdotus; tämä on nyt käsillä olevan asiakirjan tarkoitus.

Näiden toimien täydentämiseksi oli myös syytä tutkia, mitä muita aloitteita yhteisö ja sen jäsenvaltiot voivat toteuttaa turvallisuustavoitteidensa saavuttamiseksi suhteessa yhteisön ulkopuolisiin maihin. Tämän seurauksena Komission tiedonanto, Euroopan yhteisön osuus maailman lentoturvallisuuden parantamisessa, julkaistiin 16. heinäkuuta 2001 [3].

[3] KOM(2001) 390 lopullinen.

II. Yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten turvallisuusarviointi

Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että tarvitaan järjestelmä, jonka avulla voidaan arvioida EU-maihin ja niistä poispäin liikennöivien ulkomaisten lentoyhtiöiden todellista turvallisuustasoa.

Korkean tason asiantuntijaryhmä on keskustellut Yhdysvaltain liittovaltion ilmailuviranomaisten (FAA) soveltamasta menettelystä, jossa kaikkien Yhdysvaltoihin liikennöivien ulkomaisten lentoyhtiöiden osalta tarkastetaan järjestelmällisesti asianomaisten kansallisten viranomaisten kyky noudattaa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) asettamia velvoitteita turvallisuusvalvonnan suhteen. Työryhmän johtopäätös kuitenkin oli, ettei tällainen ohjelma sovi Euroopalle. Sen sijaan olisi järkevämpää ottaa käyttöön asteittainen menettely, joka käynnistetään, kun ulkomaisen lentoyhtiön turvallisuuteen liittyvistä puutteista on olemassa todisteet tai epäilyjä. Menettelyä kutsutaan tässä asiakirjassa SAFA-menettelyksi [4].

[4] Safety Assessment of Foreign Aircraft (ulkomaisten ilma-alusten turvallisuuden arviointi).

Tämän johdosta komissio ilmoitti toimintasuunnitelmassaan aikomuksestaan esittää ehdotus neuvoston direktiiviksi, jolla virallistetaan ulkomaisten lentoyhtiöiden arviointia koskeva SAFA-menettely ja siihen liittyvä yhteistyömekanismi, joka koskee tietojen jakamista ja analysointia ja päätelmien tekemistä. Direktiivin olisi myös velvoitettava jäsenvaltiot asettamaan lentokieltoon sellaiset ilma-alukset, joita pidetään vaarallisina tai joiden epäillään olevan vaarallisia.

SAFA-menettelyn toiminnallisia näkökohtia hallinnoi nykyisin Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöjärjestö (JAA) Euroopan siviili-ilmailukonferenssin (ECAC) puolesta. Koska menettely kuuluu ECAC:n vastuualueeseen eikä yhteiseurooppalaisten ilmailumääräysten (JAR) järjestelmään, asetusta (ETY) N:o 3922/91 [5] ei sovelleta.

[5] Neuvoston asetus (ETY) N:o 3922/91, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla, EYVL L 373, 31.12.1991, s. 4.

Tämän ehdotuksen tarkoituksena on siis luoda yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten turvallisuusarvioinnin käyttöönottoa ja käytännön soveltamista koskeva yhteisön lainsäädäntökehys samalla, kun jäsenvaltioille jätetään mahdollisuus kehittää omia vastaavia järjestelmiään sopivaksi katsomallaan tavalla joko erikseen tai yhdessä, esimerkiksi JAA:n piirissä.

EU:n yhteisen lentoturvallisuusviraston (EASA) perustamista koskevan toimielinten välisen keskustelun tuloksilla saattaa olla vaikutusta SAFA-ohjelmaan: on mahdollista, että SAFA:lta siirretään EASA:lle tehtäviä, joista tällä hetkellä huolehtii JAA ECAC:n puolesta.

Kansainväliset turvallisuusnormit, joiden noudattamista on valvottava, sisältyvät vuoden 1944 Chicagon yleissopimuksen liitteisiin. Kaikki jäsenvaltiot ovat yleissopimuksen sopimuspuolia. Komissio on varmistanut, että sen ehdotus vastaa näitä Chicagon yleissopimuksesta johtuvia jäsenvaltioiden kansainvälisiä velvoitteita. Tämä tapahtuu siten, että ehdotuksessa pakolliset tarkastukset rajoitetaan sellaisiin ilma-aluksiin tai liikenteenharjoittajiin, joiden osalta on olemassa merkkejä mahdollisista puutteista, sekä siten, ettei ehdotuksessa edellytetä järjestelmällisiä satunnaistarkastuksia, joita voitaisiin pitää Chicagon yleissopimuksen vastaisina. Näitä Chicagon yleissopimuksen määräyksiä tarkastellaan yksityiskohtaisesti edellä mainitussa yhteisön lentoturvallisuuden parantamisstrategiaa koskevassa tiedonannossa.

Tällaisen aloitteen tarvetta korostavat Amerikan yhdysvalloissa vastikään tapahtuneet terrori-iskut. Kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuusarviointi voi kattaa Chicagon yleissopimuksen liitteessä 17 olevat ICAO:n turvallisuusvaatimukset ja auttaa ICAO:ta valvontatehtävässä, jota se suorittaa tällaisten vaatimusten tehokkaan ja yhdenmukaisen noudattamisen varmistamiseksi.

III. Gibraltarin kysymys

Komissio antoi helmikuussa 1997 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisön lentoasemia käyttävien kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuusarvioinnista [6]. Koska ehdotusta ei hyväksytty voimassa olleen EY:n perustamissopimuksen 189 c artiklan f ja g kohdassa (nykyisin Amsterdamin sopimuksen 252 artiklassa) määrätyssä ajassa, se raukesi ja nyt esitetään uusi ehdotus, jossa otetaan huomioon neuvoston yhteisessä kannassa [7] ja Euroopan parlamentin toisessa käsittelyssä [8] esitetyt näkemykset.

[6] Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisön lentoasemia käyttävien kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuusarvioinnista, EYVL C 124, 21.4.1997, s. 39, EYVL C 122, 21.4.1998 ja KOM(98) 597 lopullinen, 14.10.1998.

[7] Neuvoston 4 päivänä kesäkuuta 1998 vahvistama yhteinen kanta (EY) N:o 37/98 neuvoston direktiivin 98/.../EY antamiseksi yhteisön lentoasemia käyttävien kolmansien maiden ilma-alusten turvallisuusarvioinnista, EYVL C 227, 20.7.1998, s. 18.

[8] Euroopan parlamentin päätös, EYVL C 313, 12.10.1998, s. 32.

Britannian ja Espanjan viranomaisten päästyä sopimukseen Gibraltarin lentoasemaa koskevassa kysymyksessä komissio on päättänyt antaa ehdotuksensa uudelleen.

IV. Yhteensopivuus toissijaisuusperiaatteen kanssa

Komissio on tarkastellut ehdotuksen yhteensopivuutta toissijaisuusperiaatteen kanssa käsittelemällä seuraavia kysymyksiä:

a) Mitkä ovat suunnitellun toimen tavoitteet yhteisön velvoitteiden kannalta ja mikä on ongelman ulottuvuus yhteisössä-

Kolmannella ilmailua koskevalla toimenpidekokonaisuudella perustettiin ilmailun sisämarkkinat, joilla lentoliikennepalvelujen tarjoamista koskevat säännöt on suurelta osin yhdenmukaistettu, ja näin on saatu aikaan tyydyttävä perusta kyseisiä lentoliikennepalveluja käyttävien yhteisön kansalaisten turvallisuuden parantamiselle.

Viimeaikainen kokemus on osoittanut, että yhteisön ulkopuolisten maiden lentoyhtiöt eivät yhteisön lentoasemia käyttäessään aina täytä turvallisuutta koskevia kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia, ja siten ne ovat uhka yhteisön kansalaisille, jotka käyttävät näitä lentoyhtiöitä tai asuvat yhteisön lentoasemien läheisyydessä. Tämän ongelman vuoksi jotkut jäsenvaltiot tekevät jo yksittäisiä ulkomaisten ilma-alusten asematasotarkastuksia. Tällä direktiivillä pyritään laajentamaan kyseinen käytäntö koko yhteisön alueelle.

b) Kuuluuko suunniteltu toimi yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan vai yhteisön ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan-

Suunniteltu toimi ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

c) Miten asia voidaan ratkaista tehokkaimmin: yhteisön vai jäsenvaltioiden toiminnan avulla- Mitä todellista lisäarvoa ehdotettu yhteisön toiminta tuottaa ja mitkä olisivat toimen toteuttamatta jättämisen seuraukset-

Yksittäisten jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet eivät ole yhtä tehokkaita kuin koordinoitu toiminta ja siihen sisältyvä tietojen vaihto, jonka avulla puutteet on mahdollista tunnistaa aikaisemmin. Yhteinen toimintatapa tehostaisi jäsenvaltioiden toimia suhteessa yhteisön ulkopuolisiin maihin, ja näin vältettäisiin se, että vaaralliset ilma-alukset ohjataan sellaisille läheisille lentoasemille, joilla kyseisiä tarkastuksia ei tehdä.

d) Mitä toimintakeinoja yhteisöllä on käytettävissään-

Yhtenäisen, tuloksellisen ja hyvin koordinoidun toiminnan takaamiseksi on tarpeen antaa säännöksiä joko direktiivin tai asetuksen muodossa.

e) Onko yhtenäinen sääntely tarpeen vai riittääkö direktiivi, jossa asetetaan yleiset tavoitteet ja jätetään täytäntöönpano jäsenvaltioille-

Tässä suhteessa pidetään riittävänä kehysdirektiiviä, jossa asetetaan päämäärät ja jonka soveltamisessa jäsenvaltioille jää tietynasteinen vapaus. Joiltakin osin yksityiskohtaisempi tarkastelu on kuitenkin ollut tarpeen, koska asia on luonteeltaan tekninen ja koska tehokas koordinointi ja tietojen jakaminen on varmistettava.

Tämän mukaisesti komissio katsoo, että sen ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen.

ARTIKLOJA KOSKEVAT HUOMAUTUKSET

1 artikla

Artiklassa vahvistetaan direktiivin tavoite.

2 artikla

Artiklassa säädetään direktiivin soveltamisala. Sitä ei sovelleta kevyisiin ilma-aluksiin, joita ei käytetä kaupallisessa lentoliikenteessä, eikä valtion ilma-aluksiin.

3 artikla

Artiklassa annetaan tarpeelliset määritelmät.

4 artikla

Artiklassa kuvataan, mitä tietoja jäsenvaltioiden on kerättävä arvioinnin helpottamiseksi. Niihin kuuluvat tiedot, joita on yleisesti saatavilla ilma-aluksista tai liikenteenharjoittajista tavanomaisesta poikkeavan tilanteen syntyessä, suoritettuja asematasotarkastuksia koskevat tiedot, alkuperäisten asematasotarkastusten jälkeiset seurantatiedot ja myöskin tiedot, joita voidaan saada muista lähteistä kuin toimivaltaisilta viranomaisilta. Artiklassa ehdotetaan myös liitteessä olevaa lomaketta vastaavan lomakkeen käyttöä. Sanamuoto on niin joustava, että lomaketta voidaan muuttaa toiminnasta saatujen kokemusten perusteella ilman, että liitettä olisi muutettava.

5 artikla

Artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot suorittavat asematasotarkastuksia sellaisille ilma-aluksille, joiden osalta epäillään, etteivät ne täytä kansainvälisiä turvallisuusnormeja. Siinä säädetään myös tähän liittyvästä menettelystä. Menettelyn toimintakehys ja ehdotettu vakiolomake esitetään liitteessä (sama huomautus kuin edellisessä artiklassa). Menettelyn yksityiskohdat jätetään jäsenvaltioiden vastuulle, mikä antaa niille mahdollisuuden käyttää menettelyä, jota JAA parhaillaan suunnittelee ECAC:n puolesta.

6 artikla

Artiklassa esitetään, kuinka tietojen vaihto olisi toteutettava, jotta järjestelmä kattaisi koko yhteisön. Menettelyn käytännön yksityiskohtien suunnittelu yhteensopivan tietokantajärjestelmän rakentamisen ja tietojen vaihtamisen osalta jätetään jäsenvaltioiden vastuulle, mikä antaa niille mahdollisuuden käyttää infrastruktuuria, jota JAA parhaillaan suunnittelee ECAC:n puolesta.

7 artikla

Artikla on tarkoitettu suojaamaan vaihdetut tiedot järjestelmän toiminnan varmistamiseksi ja erityisesti turvaamaan tarkastetun ilma-aluksen miehistön vapaaehtoisesti antamien tietojen luottamuksellisuus. Tavoitteena on, että hyödyllisen tiedon kerääminen helpottuisi ilman, että tietojen antamiseen liittyisi pelkoa seuraamuksista. Lisäksi artiklassa säädetään tietojen säännöllisestä julkaisemisesta, jotta kansalaiset voisivat arvioida toiminnan merkitystä sekä saisivat tietää, mitkä ilma-alukset on asetettu lentokieltoon ja mitä korjaustoimenpiteitä tämän johdosta on toteutettu.

8 artikla

Artiklassa vaaditaan jäsenvaltioita asettamaan vaaralliset ilma-alukset lentokieltoon ja kuvataan yksityiskohtaisesti toimet, joihin on ryhdyttävä tämän toteuttamiseksi.

9 artikla

Artiklassa säädetään direktiivin täytäntöönpanoa koskevista menettelyistä sekä päätösten tekemisestä niiden kysymysten osalta, joita mahdollisesti on tullut esille sen jälkeen, kun arviointimenettely on viety läpi ja jokin turvallisuusriski määritelty. Siinä esitetään, millä erilaisilla tasoilla, riskin suuruudesta riippuen, toimenpiteitä tarvitaan.

10 artikla

Artiklassa käsitellään lentoliikenteen harjoittajalle asetettavia kieltoja ja ehtoja tapauksissa, joissa lentoturvallisuus aiheuttaa vakavaa huolta.

11 artikla

Artiklassa vahvistetaan 9 ja 10 artiklan soveltamiseksi tarvittava menettely perustamalla komitea.

13 artikla

Artiklassa säädetään direktiivin soveltamisesta annettavasta kertomuksesta sekä direktiivin tarkistamista koskevista mahdollisista ehdotuksista.

12, 14 ja 15 artikla

Menettelytapaan liittyvät artiklat.

2002/0014 (COD)

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisön lentoasemia käyttävien yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten turvallisuudesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen, [9]

[9] EYVL C ..., ..., s. ...

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [10],

[10] EYVL C ..., ..., s. ...

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [11],

[11] EYVL C ..., ..., s. ...

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [12],

[12] EYVL C ..., ..., s. ...

sekä katsovat seuraavaa:

1) Euroopan parlamentin 15 päivänä helmikuuta 1996 antamassa päätöslauselmassa [13] korostetaan, että yhteisön on tarpeen omaksua aiempaa aktiivisempi asenne ja kehittää strategia ilmateitse matkustavien tai lentoasemien läheisyydessä asuvien kansalaistensa turvallisuuden parantamiseksi.

[13] Päätöslauselma B4-150/96, EYVL C 65, 4.3.1996, s. 172.

2) Komissio on antanut neuvostolle ja Euroopan parlamentille tiedonannon yhteisön lentoturvallisuuden parantamisstrategian suuntaviivoista [14].

[14] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Yhteisön strategia lentoturvallisuuden parantamiseksi"; 11 päivänä maaliskuuta 1996 tehdyllä neuvoston päätöksellä perustetun korkean tason asiantuntijaryhmän kertomus, SEC(96) 1083 lopullinen, 12.6.1996.

3) Kyseisessä tiedonannossa osoitetaan selvästi, että turvallisuutta voidaan tehokkaasti parantaa varmistamalla, että ilma-alukset noudattavat täysimääräisesti kansainvälisiä turvallisuusnormeja, jotka sisältyvät Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetun kansainvälistä siviili-ilmailua koskevan yleissopimuksen liitteisiin.

4) Kokemus on osoittanut, etteivät yhteisön ulkopuoliset maat aina saata voimaan ja sovella kansainvälisiä turvallisuusnormeja. Jotta liikenteen turvallisuutta yhteisössä voitaisiin parantaa, on välttämätöntä, että yhteisön jäsenvaltiot itse seuraavat lentoasemillaan, kuinka kansainvälisiä normeja noudatetaan.

5) Asematasotarkastuksia koskevia sääntöjä ja menettelyjä, mukaan lukien ilma-alusten lentokieltoon asettaminen, olisi yhdenmukaistettava, jotta varmistetaan yhdenmukainen tehokkuus kaikilla lentoasemilla koko yhteisön alueella, mikä puolestaan myös vähentäisi tiettyjen lentoasemien valikoivaa käyttöä, jolla yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alukset pyrkivät välttämään asianmukaista valvontaa.

6) Kun jäsenvaltiot omaksuvat yhdenmukaisen lähestymistavan näiden kansainvälisten turvallisuusnormien täytäntöönpanossa, vältetään kilpailun vääristymiä ja voidaan tehostaa yhteistä esiintymistä suhteissa yhteisön ulkopuolisiin maihin.

7) Kussakin jäsenvaltiossa kerätyn tiedon pitäisi olla kaikkien muiden jäsenvaltioiden ja komission käytettävissä, jotta voitaisiin valvoa mahdollisimman tehokkaasti, että yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alukset noudattavat kansainvälisiä turvallisuusnormeja.

8) Edellä mainituista syistä on tarpeen kehittää yhteisön tasolla menettely ulkomaisten ilma-alusten arvioimiseksi ja siihen liittyvät jäsenvaltioiden väliset yhteistoimintajärjestelmät tiedon välittämistä ja analysoimista sekä johtopäätösten tekemistä varten.

9) Yhteisön alueelle minä tahansa ajankohtana laskeutuvat ilma-alukset olisi tarkastettava, jos epäillään, että ne eivät täytä kansainvälisiä turvallisuusnormeja.

10) Turvallisuuteen liittyvien tietojen arkaluontoisuudesta johtuu, että niitä saadaan kerättyä vain, jos turvataan tiedon asianmukainen käyttö ja tietolähteiden luottamuksellisuus rajoittamatta kuitenkaan unionin kansalaisten oikeutta saada tietoja heidän turvallisuudestaan huolehtimiseksi toteutetuista toimenpiteistä sekä tärkeimmistä lentoturvallisuuteen vaikuttavista tapauksista.

11) Sellainen ilma-alus, jonka osalta vaaditaan korjaustoimenpiteitä on, jos osoitetut puutteet ovat selvästi vaaraksi turvallisuudelle, asetettava lentokieltoon kunnes kansainvälisten turvallisuusnormien noudattamiseen liittyvät puutteet on korjattu.

12) Olosuhteet lentoasemalla, jolla tarkastus tehdään, voivat olla sellaiset, että toimivaltaisen viranomaisen on pakko antaa ilma-alukselle lupa siirtyä toiselle lentoasemalle edellyttäen, että edellytykset turvalliselle siirrolle ovat olemassa.

13) Komission on voitava laatia toimenpiteitä erityisissä vaaratilanteissa sekä 4, 5 ja 6 artiklan vaatimusten täytäntöön panemiseksi, joten näitä tarkoituksia varten perustetaan komitea ja luodaan menettely tässä komiteassa tapahtuvaa jäsenvaltioiden ja komission tiivistä yhteistyötä varten.

14) Koska tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston päätöksen 1999/468/EY [15] 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, ne olisi vahvistettava kyseisen päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen,

[15] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla Tavoite

Tämän direktiivin tarkoituksena on lentoturvallisuuden parantaminen varmistamalla, että:

- tietoa kerätään ja levitetään niin, että saadaan riittävästi selvitystä päätösten tekemiseksi matkustajien ja maassa olevien henkilöiden turvallisuuden varmistamiseksi vaadittavista toimenpiteistä,

- yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alukset, niiden toiminta ja miehistö tarkastetaan aina kun on perusteltua aihetta epäillä, että kansainvälisiä turvallisuusnormeja ei noudateta, ja että kyseiset ilma-alukset asetetaan lentokieltoon, mikäli tämä on aiheellista välittömän turvallisuuden varmistamiseksi,

- tehdään päätökset havaittujen puutteiden korjaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ja pannaan ne täytäntöön.

2 artikla Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-aluksiin, jotka laskeutuvat jäsenvaltioissa sijaitseville lentoasemille.

Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetussa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksessa, jäljempänä 'Chicagon yleissopimus', määritellyt valtion ilma-alukset sekä ilma-alukset, joiden suurin sallittu lentoonlähtöpaino on alle 5 700 kg ja joita ei käytetä kaupalliseen lentoliikenteeseen, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

Direktiivi ei kuitenkaan rajoita jäsenvaltion oikeutta yhteisön lainsäädännön mukaisesti suorittaa minkä tahansa sen lentoasemalle laskeutuvan ilma-aluksen tarkastus, asettaa se lentokieltoon, kieltää sen toiminta tai asettaa ilma-alusta koskevia ehtoja.

3 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

'lentokiellolla' ilma-alukselle annettua nimenomaista kieltoa lähteä lentoasemalta, sekä tarpeellisia toimenpiteitä ilma-aluksen pysäyttämiseksi;

'kansainvälisillä turvallisuusnormeilla' turvallisuusnormeja, jotka sisältyvät Chicagon yleissopimukseen ja sen liitteisiin, sellaisina kuin ne ovat voimassa tarkastusajankohtana;

'asematasotarkastuksella' yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten liitteen II mukaista tarkastusta;

'yhteisön ulkopuolisen maan ilma-aluksella' ilma-alusta, jota ei käytetä tai liikennöidä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

4 artikla Tietojen keruu

Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä sellaisten tietojen keräämiseksi, joista katsotaan olevan hyötyä 1 artiklassa mainitun tavoitteen saavuttamisen kannalta, mukaan luettuina:

a) tärkeät turvallisuuteen liittyvät tiedot, jotka perustuvat erityisesti

- lentäjien ilmoituksiin,

- huolto-organisaatioiden ilmoituksiin,

- vaaratilanneilmoituksiin,

- jäsenvaltioiden toimivaltaisista viranomaisista riippumattomien muiden organisaatioiden tietoihin ja

- valituksiin;

b) tiedot asematasotarkastuksen jälkeen toteutetuista toimista, kuten

- lentokiellosta,

- ilma-alukselle tai lentoliikenteen harjoittajalle annetusta maahantulokiellosta,

- vaadituista korjaustoimenpiteistä ja

- yhteyksistä lentoliikenteen harjoittajan toimivaltaiseen viranomaiseen;

c) lentoliikenteen harjoittajaa koskevat seurantatiedot, kuten

- toteutetut korjaustoimenpiteet ja

- puutteiden toistuminen.

Nämä tiedot säilytetään käyttäen vakiolomaketta, johon sisältyvät liitteessä I olevassa lomakkeessa esitetyt seikat.

5 artikla Asematasotarkastus

1. Kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön tarkoituksenmukaiset keinot varmistaakseen, että yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-aluksille, joiden epäillään jättäneen noudattamatta kansainvälisiä turvallisuusnormeja ja jotka laskeutuvat jollekin sen kansainväliselle lentoliikenteelle tavallisesti avoimista lentoasemista, tehdään asematasotarkastus. Toteuttaessaan kyseisiä menettelyjä toimivaltainen viranomainen kiinnittää erityistä huomiota ilma-aluksiin,

- joiden huonokuntoisuudesta tai ilmeisistä vioista tai puutteista on ilmoitettu,

- joiden on jäsenvaltion ilmatilaan saavuttuaan havaittu liikkuneen poikkeavasti siten, että tämä aiheuttaa vakavaa huolta turvallisuudesta,

- joiden osalta on aiemmassa asematasotarkastuksessa paljastunut puutteita, jotka antavat vakavan syyn epäillä, ettei ilma-alus noudata kansainvälisiä normeja, ja jos jäsenvaltiolla on syytä epäillä, ettei vikoja ole korjattu,

- kun on todisteita siitä, että rekisteröintivaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät mahdollisesti harjoita asianmukaista turvallisuusvalvontaa, tai

- kun 4 artiklan mukaisesti kerätyt tiedot aiheuttavat huolta liikenteenharjoittajan suhteen, tai kun saman liikenteenharjoittajan käyttämän ilma-aluksen aiempi asematasotarkastus on paljastanut puutteita.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti päätettyjen asianmukaisten asematasotarkastusten ja muiden valvontatoimenpiteiden toteuttaminen.

3. Asematasotarkastus on suoritettava liitteessä II esitetyn menettelyn mukaisesti ja käyttäen asematasotarkastusta koskevaa lomaketta, johon sisältyvät ainakin liitteessä II olevassa lomakkeessa esitetyt seikat. Asematasotarkastuksen päätyttyä ilma-aluksen päällikölle kerrotaan asematasotarkastusta koskevan ilmoituksen sisällöstä ja jos vikoja on havaittu, ilmoitus lähetetään liikenteenharjoittajalle ja asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

4. Suorittaessaan tämän direktiivin mukaisen asematasotarkastuksen toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä voitavansa tarkastettavalle ilma-alukselle aiheutuvan kohtuuttoman viivästymisen välttämiseksi.

6 artikla Tietojen vaihto

1. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on osallistuttava keskinäiseen tietojen vaihtoon.

2. Kaikki 4 artiklassa tarkoitetut vakioilmoitukset ja 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asematasotarkastuksia koskevat ilmoitukset on pyynnöstä annettava viipymättä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja komission käyttöön.

3. Kun vakioilmoitus osoittaa mahdollisen turvallisuutta uhkaavan vaaran olevan olemassa tai asematasotarkastusta koskeva ilmoitus osoittaa, ettei ilma-alus täytä kansainvälisiä turvallisuusnormeja ja saattaa olla uhka turvallisuudelle, ilmoituksesta tiedotetaan viipymättä jäsenvaltioiden kaikille toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle.

7 artikla Tietosuoja ja tietojen levittäminen

1. Edellä olevan 6 artiklan mukaisesti vaihdettuja tietoja saa käyttää ainoastaan tämän direktiivin tarkoituksiin, ja niitä voivat saada ainoastaan asiaan osalliset toimivaltaiset viranomaiset sekä komissio.

2. Kunkin jäsenvaltion on julkaistava kuuden kuukauden välein yleisön saataville seuraavat tiedot:

- edellisen kuuden kuukauden aikana lentokieltoon asetettujen ilma-alusten lukumäärä sekä erityisesti ilma-alusten tyyppi, lentoliikenteen harjoittajan nimi ja maa, rekisteröintivaltio, lentokiellon syy, lentoasema, jossa lentokielto on asetettu, kiellon antamispäivä sekä lentokiellosta johtuvat mahdolliset korjaavat toimenpiteet, joista on ilmoitettu,

- ilma-alusten tyyppi, rekisteröintivaltio ja lentoliikenteen harjoittajan nimi ja maa sellaisten liikenteenharjoittajien osalta, joiden ilma-aluksia on pysäytetty useammin kuin kerran viimeisten 24 kuukauden aikana, ja lisäksi lentokiellon syy, lentoasema, jolla lentokielto on asetettu, kiellon antamispäivä sekä lentokiellosta johtuvat mahdolliset korjaavat toimenpiteet, joista on ilmoitettu,

- luettelo kansainväliselle liikenteelle avoimista lentoasemista sekä suoritettujen asematasotarkastusten lukumäärä ja yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten käyntien määrä kullakin luettelossa mainitulla lentoasemalla,

- edellä olevan 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti tiedoksi annettujen asematasotarkastusten määrä.

3. Komissio voi 11 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää toimittaa lisätietoja osapuolille, joille niistä olisi todennäköisesti hyötyä lentoturvallisuuden parantamisen kannalta.

4. Vapaaehtoisesti annettujen tietojen ja erityisesti tietojen, joita ovat antaneet asematasotarkastusten kohteeksi joutuneiden ilma-alusten miehistöt, luottamuksellisuus varmistetaan poistamalla laajassa mitassa mahdollisuus tunnistaa tiedon lähteet.

8 artikla Ilma-aluksen lentokielto

1. Jos kansainvälisiä turvallisuusnormeja jätetään noudattamatta siten, että turvallisuus selvästi vaarantuu, asematasotarkastuksen suorittavan toimivaltaisen viranomaisen on asetettava ilma-alus lentokieltoon, kunnes vaara on poistettu.

2. Jos ilma-alus on asetettu lentokieltoon, sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa tarkastus suoritettiin, on välittömästi ilmoitettava asiasta kyseisen liikenteenharjoittajan toimivaltaisille viranomaisille ja ilma-aluksen rekisteröintivaltiolle.

3. Jos vaara on sellainen, että ilma-alus voi turvallisesti lentää ilman maksavia matkustajia tai rahtia, sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa tarkastus suoritettiin, on yhteistyössä ilma-aluksen liikennöinnistä vastaavan valtion kanssa määrättävä tarvittavat ehdot, joiden mukaisesti ilma-aluksen voidaan sallia lentää turvallisesti ilman maksavia matkustajia tai rahtia sellaiselle lentoasemalle, jolla puutteet voidaan korjata, ja ilmoitettava asiasta niille valtioille, joiden yli kyseinen ilma-alus lentää.

9 artikla Turvallisuuden parantaminen ja täytäntöönpanotoimet

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle 4, 5 ja 6 artiklan vaatimusten täytäntöön panemiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja tähän tarkoitukseen osoitetuista voimavaroista.

2. Edellä 1 kohdan mukaisesti kerättyjen tietojen pohjalta komissio voi 11 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti toteuttaa tarpeellisia toimenpiteitä 4, 5 ja 6 artiklan täytäntöönpanon helpottamiseksi, kuten:

- laatia luettelon kerättävistä tiedoista,

- määritellä yksityiskohtaisesti asematasotarkastusten sisällön ja menettelyt,

- määritellä, miten tiedot tallennetaan ja miten niitä levitetään,

- perustaa tai tukea elimiä, jotka hallinnoivat tai käyttävät tietojen keräämiseen ja niiden vaihtoon tarvittavia välineitä.

3. Edellä 4, 5 ja 6 artiklan nojalla saatujen tietojen perusteella ja 11 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti voidaan päättää tarkoituksenmukaisesta asematasotarkastuksesta ja muista valvontatoimenpiteistä, jotka kohdistuvat erityisesti tietyn yhteisön ulkopuolisen maan tiettyyn lentoliikenteenharjoittajaan tai -harjoittajiin siihen asti, kun kyseisen yhteisön ulkopuolisen maan toimivaltaiset viranomaiset ovat päättäneet korjaavia toimenpiteitä koskevista tyydyttävistä järjestelyistä.

4. Komissio voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet toimiakseen yhteistyössä yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa ja avustaakseen näitä maita niiden pyrkiessä parantamaan lentoturvallisuuden valvontaan liittyviä valmiuksiaan.

10 artikla Toiminnan kieltäminen tai sitä koskevien ehtojen asettaminen

Mikäli jäsenvaltio päättää kieltää tietyn yhteisön ulkopuolisen maan tietyn liikenteenharjoittajan tai -harjoittajien toiminnan lentoasemillaan tai asettaa sille ehtoja siihen saakka, kun kyseisen yhteisön ulkopuolisen maan toimivaltaiset viranomaiset ovat päättäneet korjaavia toimenpiteitä koskevista tyydyttävistä järjestelyistä:

a) kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetuista toimenpiteistä,

b) komissio voi 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua komiteaa kuultuaan määritellä havaitun turvallisuusriskin yhteisön laajuiset vaikutukset,

c) komissio voi 11 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen toteuttaa mitä tahansa tarpeellisia toimenpiteitä, kuten laajentaa a kohdassa mainitut toimenpiteet koskemaan koko yhteisöä.

11 artikla Päätöksentekomenettely

1. Komissiota avustaa teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla 16 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 [16] 12 artiklalla perustettu komitea.

[16] EYVL L 373, 31.12.1991, s. 4.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä kyseisen päätöksen 7 artiklan 3 kohdan ja 8 artiklan mukaisesti.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on 3 kuukautta.

4. Komissio voi myös kuulla komiteaa kaikissa tämän direktiivin soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä, kuten havaitun turvallisuusriskin yhteisön laajuisen vaikutuksen määrittämiseksi 10 artiklan mukaisesti.

12 artikla Täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

13 artikla Kertomus

Komissio laatii viimeistään ......( [17] direktiivin ja erityisesti 10 artiklan soveltamisesta kertomuksen, jossa muun muassa otetaan huomioon yhteisössä ja kansainvälisellä tasolla tapahtunut kehitys. Kertomukseen voi liittyä ehdotuksia direktiivin tarkistamiseksi.

[17] ) Kahden vuoden kuluttua direktiivin voimantulosta.

14 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

15 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä päivänä kuuta .

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kansallinen ilmailuviranomainen (Nimi)

(Valtio)

SAFA

Vakioilmoitus

1Nro _._._._._._._._-._._-._._._._

2Lähde: SR

3Päivämäärä: ._._._._._._._ 4 Paikka: ..._._._._

5 (ei käytössä)

6Lentoyhtiö: _._._ 7AOC-numero: _._._._._._._._._._._._._._

8Maa: _._

9Reitti: lähtöpaikka _._._._ 10Lennon numero: _._._._._._._._._

11Reitti: kohde _._._._ 12Lennon numero: _._._._._._._._._

13Vuokraajana oleva lentoyhtiö*:_._._ 14Vuokraajan valtio: _._

* (tarvittaessa)

15Ilma-aluksen tyyppi _._._._ 16Rekisteritunnus _._._._._._._._._._._

17Sarjanumero _._._._._._._._._._._

18Ohjaamomiehistö: lupakirjan myöntänyt valtio: _._

19Huomiot:

.

.

.

.

.

.

.

20Toteutetut toimet:

.

.

.

.

.

.

.

21 (ei käytössä)

22Kansallisen koordinaattorin nimi

23Allekirjoitus

LIITE II

I. Asematasotarkastuksen olisi käytettävissä oleva aika huomioiden katettava kaikki tai osa seuraavista näkökohdista:

1. Kansainvälisillä lennoilla tarvittavien asiakirjojen mukanaolon ja voimassaolon tarkastaminen. Tällaisia ovat esimerkiksi rekisteröintitodistus, lentopäiväkirja, lentokelpoisuustodistus, miehistön lupakirjat, radiolupa, matkustaja- ja rahtiluettelo jne.

2. Sen tarkastaminen, että miehistön kokoonpano ja pätevyys vastaavat Chicagon yleissopimuksen liitteiden 1 ja 6 vaatimuksia (ICAO:n liitteet).

3. Toimintaan liittyvien asiakirjojen tarkastaminen (lentotiedot, operatiivinen lentosuunnitelma, tekninen matkapäiväkirja) ja lennon valmistelun tarkastaminen, jota tarvitaan sen osoittamiseksi, että lento on valmisteltu ICAO:n liitteen 6 mukaisesti.

4. Kansainvälisessä lentoliikenteessä ICAO:n liitteen 6 mukaisesti vaadittavien asiakirjojen ja varusteiden mukanaolon ja kunnon tarkistaminen:

- ansiolentolupa,

- melua ja päästöjä koskeva todistus,

- toimintakäsikirja (MEL [18]mukaan luettuna) ja lentokäsikirja,

[18] Vähimmäisvarusteluettelo.

- turvallisuusvarusteet,

- matkustamon turvavarusteet,

- lentoa varten tarvittavat laitteet, radioliikenne- ja radionavigointilaitteet mukaan luettuina

- lennonrekisteröintilaitteet.

5. Sen tarkastaminen, että ilma-aluksen ja sen varusteiden kunto (viat ja korjaukset huomioon ottaen) takaa ICAO:n liitteessä 8 olevien normien jatkuvan noudattamisen.

II. Asematasotarkastusta koskeva ilmoitus on laadittava asematasotarkastuksen jälkeen ja siihen on sisällyttävä jäljempänä esitetyt yleiset vakiotiedot sekä luettelo tarkastetuista seikoista ja siinä on mainittava niissä havaitut puutteet ja muut mahdolliset erityishuomiot.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kansallinen ilmailuviranomainen (Nimi)

(Valtio)

SAFA

Asematasotarkastus

1Nro _._._._._._._._-_._-._._._._

2Lähde: RI

3Päivämäärä: _._._._._._._ 4Paikka: _._._._

5Paikallinen aika: _._:_._

6Lentoyhtiö: _._._ 7AOC-numero: _._._._._._._._._._._._._._

8Maa: _._

9Reitti: lähtöpaikka _._._._ 10Lennon numero: _._._._._._._._._

11Reitti: kohde _._._._ 12Lennon numero: _._._._._._._._._

13Vuokraajana oleva lentoyhtiö* _._._ 14Vuokraajan valtio: _._

* (tarvittaessa)

15Ilma-aluksen tyyppi _._._._ 16Rekisteritunnus _._._._._._._._._._._

17Sarjanumero _._._._._._._._._._._

18Ohjaamomiehistö: lupakirjan myöntänyt valtio: _._

19Huomiot:

Koodi / Standardi / Huomio

_._._ _ .

_._._ _ .

_._._ _ .

_._._ _ .

_._._ _ .

_._._ _ .

_._._ _ .

_._._ _ .

_._._ _ .

20Toteutetut toimet:

.

.

.

21Tarkastajien nimet: .

Tätä ilmoitusta on pidettävä ainoastaan selontekona tarkastuksessa esiin tulleista seikoista eikä sitä saa tulkita ratkaisuksi siitä, että ilma-alus on kunnossa aiottua lentoa varten.

22Kansallisen koordinaattorin nimi

23Allekirjoitus

Kansallinen ilmailuviranomainen (Nimi)

(Valtio)

>TAULUKON PAIKKA>

RAHOITUSSELVITYS

1. Toimenpiteen nimi

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön lentoasemia käyttävien yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten turvallisuudesta

2. Budjettikohta

B2-702 Liikenneturvallisuus ja A-7031 Pakolliset komiteat.

3. Oikeusperusta

EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohta

4. Toimenpiteen kuvaus

4.1 Toimenpiteen yleistavoite

Myötävaikuttaminen ilmailuturvallisuuden parantamiseen yhteisön lentoasemia käyttävien yhteisön ulkopuolisten maiden ilma-alusten turvallisuuden arvioinnilla.

4.2 Toimenpiteen kesto ja sen uusimista tai voimassaolon jatkamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Voimassa toistaiseksi

5. Menojen ja tulojen luokitus

5.1 Ei-pakolliset menot

5.2 Jaksotetut määrärahat

6. Meno- / tulolajit

Tuki, jonka yhteisrahoitukseen saadaan varoja myös muista julkisen sektorin lähteistä.

7. Rahoitusvaikutukset

7.1 Toimenpiteen kokonaiskustannusten laskutapa (yksittäisten ja yhteenlaskettujen kustannusten välinen suhde)

Koko ohjelmasta seuraavien viiden vuoden aikana aiheutuvat kustannukset on laskettu käyttäen Euroopan kansallisten siviili-ilmailuviranomaisten normeja. Näitä kustannuksia käytetään nykyisin talousarvioita koskeviin arvioihin muissa kansainvälisissä organisaatioissa, kuten Euroopan siviili-ilmailukonferenssi (ECAC) ja Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöjärjestössä (JAA). Tämä johtuu siitä, että tämän direktiivin alaan kuuluvia toimenpiteitä kehitetään läheisessä yhteistyössä näiden kahden organisaation kanssa.

Mainitut normit ovat seuraavat: työvoima 400 euroa henkilöä kohti päivässä; oleskelukustannukset 200 euroa päivässä; keskimääräiset matkakulut 1000 euroa matkaa kohti.

Koko ohjelman vuotuiset toimintakulut on arvioitu 728 950 euroksi. Komission osuus ehdotetaan rajoitettavaksi noin 12 prosenttiin eli 85 000 euroon.

7.2 Kustannusten jakautuminen eri tekijöiden kesken

Keskimääräiset 85 000 euron vuosikustannukset, jotka tarkistetaan vuosittain.

7.3 Talousarvion B osaan sisältyvät selvityksistä, asiantuntijatyöstä jne. aiheutuvat toimintakulut

Katso jäljempänä.

7.4 Määrärahojen alustava aikataulu

Keskimääräiset 85 000 euron vuosikustannukset, jotka tarkistetaan vuosittain.

8. Petostenvastaiset toimenpiteet

Asianmukainen valvonta komission toimivaltaisten yksiköiden toimesta ja tarvittaessa valvonta paikan päällä.

9. Kustannustehokkuusanalyysi

9.1 Määrälliset erityistavoitteet ja kohderyhmä

- Tavoitteena on myötävaikuttaa ilmailuturvallisuuden parantamiseen varmistamalla, että yhteisön ulkopuolisten maiden lentoyhtiöt noudattavat kansainvälisiä turvallisuusnormeja. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeellista tarkastaa yhteisön lentoasemille laskeutuvia ulkomaisia ilma-aluksia, kerätä ja levittää tietoa näistä ilma-aluksista ja toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että korjaustoimet suoritetaan.

- Tuki annetaan kansainväliselle organisaatiolle (JAA), joka huolehtii koko ohjelman järjestelyistä ja koordinoinnista yksittäisten valtioiden puolesta.

- Yleisenä tavoitteena on turvallisuuden parantaminen varmistamalla, että yhteisön ulkopuolisten maiden lentoyhtiöt noudattavat tyydyttävästi kansainvälisiä turvallisuusnormeja, joten tärkeimpänä kohderyhmänä ovat eurooppalaiset matkustajat sekä lentoasemien läheisyydessä asuva väestö.

9.2 Toimenpiteen perustelut

Jokainen yksittäinen jäsenvaltio vastaa lentoasemillaan toteutettavista tarkastuksista, mutta kustannusvaikutuksiltaan tehokkain tapa varmistaa ohjelman yhtenäinen soveltaminen yhteisössä on koordinoitu ohjelma, johon sisältyy tietojen tallentaminen ja levittäminen sekä tarkastajien tarjoaminen tilapäiseksi tueksi. Näin vältetään se vaara, että yhteisön ulkopuolisten maiden lentoyhtiöt käyttäisivät tiettyjä lentoasemia tai jäsenvaltioita tarkastusten kiertämiseksi.

9.3 Toimenpiteen seuranta ja arviointi

- Komissio seuraa tarkasti ohjelman hallinnointia osallistumalla varta vasten perustettuun ohjelman ohjauskomiteaan.

10. Hallintomenot (talousarvion pääluokan III A-osa)

Tarvittavien hallinnollisten varojen tosiasiallinen käyttö riippuu komission vuosittaisesta varojen myöntämistä koskevasta päätöksestä, jossa otetaan huomion henkilöstön määrä ja budjettiviranomaisen hyväksymät lisäsummat.

10.1 Vaikutus henkilöstön määrään

>TAULUKON PAIKKA>

10.2 Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

Euroa

>TAULUKON PAIKKA>

Määrissä on ilmoitettava lisähenkilöstöstä aiheutuvat kokonaiskustannukset toimenpiteen koko keston ajalta, jos se on määrätty, tai 12 kuukaudelta, jos kestoa ei ole määrätty.

10.3 Toimenpiteestä aiheutuvat muut hallinnolliset kustannukset

Euroa

>TAULUKON PAIKKA>

Edellä olevassa taulukossa mainitut budjettikohdan A-7 (pakolliset komiteat) menot katetaan liikenteen pääosaston kokonaismäärärahoista.