EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 17.9.2015

COM(2015) 462 final

2015/0219(NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON SUOSITUS

pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä

{SWD(2015) 176 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

Perustelut ja tavoitteet

Vuosien 2008 ja 2009 rahoitus- ja talouskriisin aikana talous taantui useimmissa EU:n jäsenvaltioissa, mikä johti niiden työmarkkinoiden jyrkkään heikkenemiseen. Työttömyysaste nousi EU:ssa ennätysmäisen korkeaksi, mutta se on nyt kääntynyt laskuun.

Tästä huolimatta työttömyysaste on korkea varsinkin nuorten ihmisten 1 ja pitkäaikaistyöttömien keskuudessa. Pitkäaikaistyöttömyysaste 2 (yli vuoden kestävä työttömyys) on kaksinkertaistunut vuodesta 2007, ja sen osuus on puolet kokonaistyöttömyydestä. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2014 EU:n aktiivisesta väestöstä pitkäaikaistyöttömänä oli viisi prosenttia eli 12,1 miljoonaa henkilöä, joista 62 prosenttia oli ollut ilman työtä vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan 3 . Pitkäaikaistyöttömyysaste pysyi EU:ssa erittäin korkeana vuosina 2013 ja 2014.

Pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa eri tavalla eri jäsenvaltioissa kriisin vakavuudesta, makrotaloustilanteesta, talouden rakenteista ja kansallisten työmarkkinoiden toimivuudesta riippuen. Siitä kärsivät erilaiset ihmiset, joille on yleensä yhteistä vaikea työllistettävyys. Suuri osa heistä on muita epäedullisemmassa asemassa monin eri tavoin. Pitkäaikaistyöttömyyden todennäköisyys on kaksi kertaa suurempi kolmansien maiden kansalaisten ja sellaisten työntekijöiden keskuudessa, joiden osaamis- ja koulutustaso on alhainen. Vammaiset ja romanien kaltaiset muita heikommassa asemassa olevat vähemmistöt kärsivät pitkäaikaistyöttömyydestä suhteessa muita enemmän.

Rekrytoinnin jälleen lisääntyessä jäsenvaltioissa vaarana on se, että monet pitkäaikaistyöttömät ovat vailla mahdollisuuksia, koska he ovat olleet poissa työmarkkinoilta kaikkein kauimmin. Mitä kauemmin työttömyys kestää, sitä vaikeampaa on työllistyminen osaamistason asteittaisen heikkenemisen vuoksi. Tämä johtaisi henkilökohtaisiin vastoinkäymisiin, inhimillisen pääoman ja taloudellisen potentiaalin hukkaamiseen ja sosiaalimenojen lisääntymiseen, mikä kärjistäisi väestön ikääntymisen ja vähenemisen vaikutuksia edelleen. Vaarana on, että pitkäaikaistyöttömät jäävät työmarkkinoiden ulkopuolelle pysyvästi. Joka vuosi viidesosa heistä lopettaa työnhaun, minkä vuoksi heidät luokitellaan ei-aktiivisiksi.

Pitkäaikaistyöttömyys voi johtaa köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Se voi myös siirtää köyhyyden sukupolvelta toiselle työttömissä kotitalouksissa, sillä koulutussaavutusten on todettu olevan heikompia sellaisten lasten keskuudessa, joiden vanhemmat ovat työttömiä. Työllistyminen olisi tie pois köyhyydestä sekä itse työntekijöille että heidän perheilleen, koska puolet työpaikan löytäneistä jättää köyhyysriskin taakseen.

Pitkäaikaistyöttömyyteen puuttuminen edistäisi kestävää kasvua ja koheesiota ja se voi myös lieventää julkisiin varoihin kohdistuvia paineita, koska sosiaaliavustuskustannukset alenisivat ja verotulot lisääntyisivät.

Pitkäaikaistyöttömyys on yksi komission vuotuisessa kasvuselvityksessä ja työohjelmassa 2015 4 vahvistetun työllisyys- ja kasvustrategian keskeisistä haasteista. Työttömyyden vaikutukset mainitaan puheenjohtaja Junckerin poliittisissa suuntaviivoissa keskeisenä poliittisena haasteena. Euroopan parlamentti 5 , neuvosto 6 ja Euroopan keskuspankki 7 pitävät kaikki pitkäaikaistyöttömyyttä merkittävänä kasvua jarruttavana tekijänä.

Pitkäaikaistyöttömyyden ratkominen edellyttää monenlaisia toimia, kuten rakenneuudistuksia eri politiikan aloilla (työllisyys-, talous- ja finanssipolitiikka sekä investoinnit inhimilliseen pääomaan) ja yhdessä toteutettavia korjaavia ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. EU on ottanut käyttöön monitahoisen strategian kannustavan makrotaloudellisen ympäristön varmistamiseksi, työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi, ammattitaidon kehittämiseksi ja pitkäaikaistyöttömyyden alentamiseksi. Pitkäaikaistyöttömien siirtyminen työmarkkinoille ei riipu pelkästään tarjottavien palvelujen laadusta, vaan siihen vaikuttavat myös kunkin jäsenvaltion makrotaloustilanne, talouden rakenne ja työmarkkinoiden toimivuus.

Jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet toimia auttaakseen pitkäaikaistyöttömiä työllistymään. Sellaisten pitkäaikaistyöttömien osuus, jotka siirtyivät työelämään ennen kuin toinen työttömyysvuosi tuli heillä täyteen, vaihteli kuitenkin 11 prosentista yli 46 prosenttiin eri jäsenvaltioissa vuonna 2014. Vaikka tällaiseen eroon on monia eri syitä, se osoittaa, että onnistuneiksi todettuja toimintatapoja on syytä toteuttaa kaikkialla EU:ssa.

Jäsenvaltioille EU:n tasolla annettava tuki pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi toisi näin ollen lisäarvoa. Jo toteutettuja toimia olisi täydennettävä, jotta varmistetaan, että apu saavuttaa sitä tarvitsevat, ja jotta apu olisi tehokkaampaa varsinkin silloin, kun sitä annetaan työmarkkinoille palaaville henkilöille. Ne voivat pohjautua vuosien aikana kertyneeseen vastavuoroiseen osaamiseen ja harjaantuneisuuteen, jotka ovat tulosta työllisyyspolitiikkojen koordinoinnista sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (varsinkin Euroopan sosiaalirahastosta) saadusta rahoituksesta.

Tältä osin tämän erityisaloitteen tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille ohjeistusta palvelujen tarjoamisesta, jotta yhä useampi pitkäaikaistyötön voisi siirtyä työelämään. Suosituksessa kehotetaan työvoima- ja sosiaalipalveluja toteuttamaan erityistoimia, joilla lujitettaisiin pitkäaikaistyöttömille annettavaa yksilöllistä tukea.

Aloitteessa käsiteltäviä erityishaasteita ovat mm. pitkäaikaistyöttömien vaikeudet saada työllistymistukea, mikä eräissä jäsenvaltioissa vähentää rekisteröitymistä julkisiin työvoimapalveluihin (suppea kattavuus), vaikeudet puuttua työttömyyteen johtaviin tekijöihin niiden monimutkaisuuden vuoksi (eli vaikeudet varmistaa, että tuki soveltuu työnantajien ja työnhakijoiden tarpeisiin) ja palvelujen keskeytyminen silloin, kun työttömyysavustukset päättyvät.

Näitä toimenpiteitä on tarkasteltava sellaisten EU:n ja/tai kansallisella tasolla toteutettavien laajempien politiikkatoimien yhteydessä, joilla helpotetaan työmarkkinoiden sopeuttamista työn luonteen muuttuminen huomioon ottaen ja edistetään talouskasvua. Tällaisia politiikkatoimia olisivat mm. kannustavan makrotaloudellisen tilanteen turvaaminen, etuus- ja sosiaaliturvajärjestelmien kehittäminen sekä koulutusjärjestelmiä, työn verotusta ja ympäristönsuojelua koskevan lainsäädännön laatiminen.

Johdonmukaisuus suhteessa toteutettuihin toimenpiteisiin

Työllisyyttä tuetaan EU:ssa useilla toimintatavoilla, välineillä ja aloitteilla, joista mainittakoon talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso, Euroopan rakenne- ja investointirahastot ja varsinkin Euroopan sosiaalirahasto (ESR) sekä julkisten työvoimapalvelujen verkoston vertailuoppimisaloite.

Tällä suosituksella tuetaan Eurooppa 2020 -tavoitteilla aloitettua uudistusprosessia erityisesti siitä syystä, että sillä edistetään työllisyysasteen korottamiseen ja köyhyyden vähentämiseen tähtäävien tavoitteiden saavuttamista. Se on myös vastaus neuvoston kehotukseen laatia ”ehdotuksia pitkäaikaistyöttömyyden tukemiseksi ottaen huomioon nuorisotakuiden käyttöönotosta eri puolella EU:ta saatavat kokemukset ja integroimaan ne kokonaisuudessaan Euroopan työllisyysstrategiaan”. 8

Talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson kokonaistavoitteita tuetaan yhdennetyillä suuntaviivoilla, joihin kuuluvat sekä talouspolitiikan laajat suuntaviivat että työllisyyden suuntaviivat. Ensiksi mainitun keskeisinä tavoitteina ovat mm. investointien edistäminen, rakenneuudistusten kautta tapahtuva kasvun vahvistaminen, kasvua ja työllisyyttä eniten jarruttavien tekijöiden poistaminen EU:ssa sekä julkisen talouden kestävyyden ja kasvuystävällisyyden parantaminen. Jälkimmäiseksi mainitun keskeisinä tavoitteina ovat mm. työpaikkojen luomisen helpottaminen, työvoiman ja osaamisen tarjonnan parantaminen, työmarkkinoiden toiminnan tehostaminen, sosiaalisen osallisuuden edistäminen, köyhyyden torjuminen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen.

Suositus pohjautuu SEUT-sopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrättyihin työllisyyden suuntaviivoihin, joissa peräänkuulutetaan pitkäaikaistyöttömyyden huomattavaa vähentämistä ja estämistä. Nykyisillä työttömyyden suuntaviivoilla pyritään puuttumaan rakenteellisiin esteisiin, jotka liittyvät työmarkkinoiden jäykkyyteen, puutteellisiin taitoihin tai riittämättömiin investointeihin inhimilliseen pääomaan. Maakohtaisissa suosituksissa keskeisesti esille otettuja tämän alan tavoitteita ovat mm. työnteon taloudellisten pidikkeiden vähentäminen, palkanmuodostusmekanismien sopeuttaminen, verorasituksen siirtäminen pois työn verottamisesta, aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden tehostaminen sekä ammattikoulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen nykyaikaistaminen. Ehdotetuissa uusissa työllisyyden suuntaviivoissa peräänkuulutetaan pitkäaikaistyöttömien lukumäärän huomattavaa alentamista kattavilla strategioilla, kuten erityisellä pitkäaikaistyöttömien aktiivisella työllistämistuella 9 .

Vuoden 2015 maakohtaisissa suosituksissa 10 tunnustetaan, että pitkäaikaistyöttömyyteen on puututtava sosiaalista suojelua ja työllistettävyyttä koskevilla yhteistoimilla. Tältä osin niissä painotetaan, että tehokkaat, tulokselliset ja ennakoivat ammattikoulutus- ja harjoitteluohjelmat, kohdennettu aikuiskoulutus mukaan lukien, ovat keskeisiä työllistettävyyttä parantavia tekijöitä. Niissä pannaan myös merkille, että julkisia työvoimapalveluja on tehostettava eräissä jäsenvaltioissa ja että aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä voitaisiin kohdentaa nykyistä tarkemmin sellaisiin henkilöihin, joiden työttömyys on kestänyt kaikkein kauimmin.

Parhaiden käytäntöjen vaihtamista koskevia Eurooppa 2020 -strategian toimia tuetaan parhaillaan politiikkaoppimisen kautta. Julkisten työvoimapalvelujen verkosto kehittää vertailuoppimisprosessia, jossa verrataan jäsenvaltioiden julkisten työvoimapalvelujen toimintaa ja vaihdetaan kokemuksia.

Myös ESR osallistuu merkittävällä tavalla pitkäaikaistyöttömyyttä koskevien ongelmien ratkomiseen. Kuluvalla ohjelmakaudella (2014–2020) ainakin 10 prosenttia ESR:n tukea saaneista henkilöistä on pitkäaikaistyöttömiä. ESR-määrärahat antavat mahdollisuuden sekä lisätä työllistämistuen rahoitusta että parantaa tuen tehokkuutta. Lisäksi näitä ESR:n rahoittamia toimenpiteitä voidaan tukea Euroopan aluekehitysrahastosta. Esimerkkeinä mainittakoon työpaikkojen luomisen tukeminen sekä ammattikoulutuksen ja julkisten työvoimapalvelujen nykyaikaistaminen.

Tällä suosituksella voidaan kuluvalla ohjelmakaudella tehostaa Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ja erityisesti ESR:stä myönnettävän tuen kohdentamista pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen ja tätä varten toteutettujen toimenpiteiden tehostamiseen. Siinä käsitellään pitkäaikaistyöttömien yksilöllisen tukijärjestelmän perusteita, joiden pohjalta voidaan myöntää ESR:n lisätukea.

Tämä suositus täydentää jo olemassa olevia välineitä ottamalla käyttöön kattavat puitteet pitkäaikaistyöttömien työllistämistoimille, joilla pyritään parantamaan työllistämisprosessin yleistä tehokkuutta kaikissa jäsenvaltioissa. Se luo perustan, jonka pohjalta pitkäaikaistyöttömien työllistämistä voidaan priorisoida kansallisella tasolla ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoista myönnettävien tukien kaltaiset tarvittavat resurssit kohdentaa. Sen tarkoituksena on kiihdyttää hallinnollisten valmiuksien laajentamista, parantaa yhteistyötä palveluntarjoajien välillä, lujittaa kumppanuutta yksityisen sektorin kanssa ja lisätä julkisen varainkäytön tehokkuutta.

Tämä suositus rakentuu nuorisotakuusta saaduille kokemuksille. Neuvosto perusti nuorisotakuun vuonna 2013 alentaakseen työttömien nuorten ja kriisin vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneiden henkilöiden lukumäärää ja helpottaakseen heidän siirtymistään koulusta työelämään. Nuorisotakuu osoitti, että hyvin kohdennetuilla EU:n aloitteilla voidaan kansallisia toimenpiteitä aktivoida ja lujittaa työmarkkinoiden tehottomuuden ja sosiaalisen ahdingon lähteenä olevien ongelmien ratkaisemiseksi. Nuorisotakuu loi tuen antamisen uudistamiselle myönteisen poliittisen ilmapiirin, jota monenvälinen seuranta on tehostanut entisestään.

2.OIKEUSPERUSTA SEKÄ TOISSIJAISUUS- JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

Oikeusperusta

Tämä suositusehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 292 artiklaan, jonka mukaan neuvosto antaa suosituksia komission ehdotuksesta, yhdessä 149 artiklan kanssa, jossa määrätään edistämistoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on tukea jäsenvaltioiden toimintaa työllisyyden alalla.

SEUT-sopimuksen IX osastossa määritetään työllisyyspolitiikkoja koskeva EU:n mandaatti. Sen 145 artikla koskee yhteensovitetun työllisyysstrategian kehittämistä ja 147 artikla työllisyyden korkeaan tasoon myötävaikuttamista jäsenvaltioiden toimia tukemalla ja täydentämällä. Tällä ehdotuksella edistetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa määrättyjen, erityisesti täystyöllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamista.

Toissijaisuusperiaate

EU on työllisyysstrategiaa kehittäessään toimivaltainen koordinoimaan ja tukemaan jäsenvaltioiden toimia sekä kannustamaan yhteistyötä. Samalla kun tässä suosituksessa otetaan huomioon jäsenvaltioiden toimivalta, sillä pyritään konkreettisella tavalla toteuttamaan nämä tehtävät varsinkin parhaiden käytäntöjen vaihdossa.

Pitkäaikaistyöttömyydestä ja heikosta työllistymisestä kärsivillä jäsenvaltioiden työmarkkinoilla voi olla kielteinen vaikutus talouteen sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen EU:ssa. Vaikka talouskasvu on tältä osin keskeinen liikkeellepaneva voima, pitkäaikaistyöttömyyden jatkuminen murentaa talouden kasvua ja sen kestävyyttä.

Pitkäaikaistyöttömien tukipalveluihin liittyy monenlaisia haasteita (vrt. 4 jakson analyysi). Uudella EU-aloitteella tuetaan pitkäaikaistyöttömille annettavien palvelujen tehokkuutta ja tiukennetaan niitä koskevia vaatimuksia. Se perustuu jäsenvaltioissa onnistuneiksi osoittautuneisiin käytäntöihin ja siinä on otettu oppia saaduista kokemuksista sellaisten toimintapuitteiden luomiseksi, joissa jäsenvaltiot voivat nykyaikaistaa työllisyys- ja sosiaalipalvelujaan.

Suhteellisuusperiaate

Tässä suosituksessa annetaan viitteitä kansallisella tasolla toteutettavista toimista. Se noudattaa suhteellisuusperiaatetta, koska sillä luodaan joustavat puitteet ja siinä annetaan ohjeita jäsenvaltioiden nykyaikaistamis- ja uudistusprosessia varten. Siinä on otettu huomioon, että erilaiset kansalliset, alueelliset tai paikalliset olosuhteet voivat antaa aiheen panna suositus täytäntöön eri tavalla. Jäsenvaltiot nimittävät vastuuviranomaiset, jotka kansallisista olosuhteista riippuen voivat olla joko työvoimapalveluja tai muita tahoja.

Tällä suosituksella luodaan toimintapuitteet pitkäaikaistyöttömien tukemiseksi. Sen tarkoituksena on ainoastaan antaa ohjeistusta työvoimapalveluille tai muille vastuutahoille ja niiden kumppaneille siitä, miten pitkäaikaistyöttömien yksilölliset työllistymistukijärjestelmät perustetaan. Työllistämisprosessin tehostaminen on tärkeä tekijä pitkäaikaistyöttömyyden torjumisessa. Suosituksessa annetaan jäsenvaltioille runsaasti liikkumavaraa täytäntöönpanotoimenpiteiden suunnittelun ja sisällön suhteen.

Tässä ehdotuksessa on otettu huomioon jäsenvaltioiden käytännöt ja niiden sosiaalijärjestelmien erot. Lisäksi siinä on otettu huomioon, että kunkin jäsenvaltion on lähestyttävä asiaa eri näkökulmasta, koska taloudelliset ja sosiaaliset tilanteet, työmarkkinaolosuhteet ja pitkäaikaistyöttömyyteen johtavat syyt vaihtelevat eri jäsenvaltioissa

3.INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN TULOKSET

Jäsenvaltioissa ja EU:ssa pitkäaikaistyöttömille tarjottavista palveluista järjestettiin avoin julkinen kuuleminen 19.2–15.5.2015. Vastauksia saatiin yhteensä 159 11 . Valtaosa vastaajista oli samaa mieltä kuulemisessa esille tulleista haasteista ja painotti palveluntarjonnan yhtenäistämisen ja pitkäaikaistyöttömille myönnettävien yksilöllisten palvelujen tärkeyttä. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista puolsi pitkäaikaistyöttömien tukemiseen tarkoitettuja muutoksia eli yksilöllisen tuen antamista, keskitetyn yhteyspisteen perustamista, keskinäisten velvoitteiden vahvistamista ja aktiivisiin tukitoimenpiteisiin osallistumisen lisäämistä. Suurin osa vastaajista puolsi myös sitä, että EU toteuttaisi lisätoimia pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi tehokkaan aktiivisen työmarkkinakehyksen ja -ohjauksen yleisiä periaatteita noudattaen.

Sidosryhmien kuulemisessa julkisten työvoimapalvelujen verkosto korosti yksilöllisen palvelun, tuen koordinoinnin parantamisen, keskinäisten velvoitteiden ja työnantajan antaman tuen merkitystä. Euroopan sosiaalirahastokomitea painotti, että ESR:llä voisi kuluvalla ohjelmakaudella olla keskeinen asema aloitteen täytäntöönpanemisessa ja että aloite voi parantaa ESR:n toimien tehokkuutta. Työllisyyskomitean mukaan pitkäaikaistyöttömyyden monisäikeisyys edellyttää, että aktiivista tukea lähestytään yksilöllisesti ja että jäsenvaltioille on annettava mahdollisuus räätälöidä politiikkansa tämän mukaisesti. Sosiaalisen suojelun komitea korosti tarvetta säilyttää resursseja sellaisille ryhmille, joiden työllistymisen tukkona on useita esteitä. Aloitteesta 24. huhtikuuta 2015 järjestetyssä sidosryhmien kuulemisessa todettiin, että työllistämisvälineet voivat olla käytössä samanaikaisesti yleisen poliittisen ohjeistuksen kanssa.

Kuulemisen tuloksissa korostettiin tarvetta toimia nopeasti, parantaa prosessiin ja välineisiin liittyvien osatekijöiden ja yleisen poliittisen ohjeistuksen välistä tasapainoa, pitää lähestymistavat joustavina jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavien tilanteiden huomioon ottamiseksi ja tunnustaa pitkäaikaistyöttömien ryhmän epäyhtenäisyys yksilöllistä lähestymistapaa edistämällä.

4.ANALYYSI

Komissio teki neuvoston suosituksen tehokkuudesta ja mahdollisista vaikutuksista analyysin, joka julkaistiin liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. Analyysissa käytettiin hyväksi sekä sisäistä että ulkoista asiantuntemusta erityisesti seuraavilla aloilla: yhteiskunnalliseen osallisuuteen tähtäävien sopimusten tekeminen, toimeentulotuen ja aktivoinnin välisen koordinoinnin kartoitus, ESR:n hyviä käytäntöjä koskevien aloitteiden kerääminen, pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaa koskevista toimista tehtyjen kustannus-hyötyanalyysien uudelleentarkastelu (mukaan lukien yksityiskohtainen arviointi viidestä jäsenvaltiosta) sekä pitkäaikaistyöttömyyttä koskeneista vastavuoroisen oppimisen tapahtumista raportointi.

Analyysissa keskityttiin työnhakijoille tarjottaviin työllistämispalveluihin ja pitkäaikaistyöttömien yksilöllisen tukijärjestelmän käyttöönoton mahdollisiin vaikutuksiin. Kyseisessä järjestelmässä laadittaisiin ensin yksilöllinen arviointi, jonka jälkeen tehtäisiin työllistymissopimus ja annettaisiin yleistä ohjeistusta työnantajien osallisuudesta.

Tällainen analyyttinen lähestymistapa ilman vaikutustenarviointia päätettiin valita useista syistä. Tässä suosituksessa annetaan yleistä ohjeistusta pitkäaikaistyöttömien yksilöllisen työllistämistukijärjestelmän perustamiseksi. Siinä annetaan jäsenvaltioille useita valinnaisia ja joustavia suosituksia, jotka voidaan toteuttaa kansallisten käytäntöjen mukaisesti. Suosituksen vaikutus ei riipu pelkästään siitä, millä tavalla jäsenvaltiot todennäköisesti toteuttavat asianomaiset toimenpiteet, vaan myös monista merkittävistä maakohtaisista tekijöistä, kuten makrotaloustilanteesta, talouden rakenteesta ja työmarkkinoiden toimivuudesta. Tämän vuoksi on vaikeaa erottaa, mitkä vaikutukset johtuvat ehdotuksesta ja mitkä muista tekijöistä. Suositusehdotuksen syvällisemmässä arvioinnissa olisi otettava huomioon myös mahdolliset muut kansallisella tasolla noudatettavat toimintatavat ja kunkin maan toimielinrakenteen piirteet. Yksityiskohtainen määrällinen arviointi ei olisi oikeasuhteinen, koska kyseisiä tietoja ei ole helppo kerätä nopeasti 12 .

Näin ollen analyyttinen lähestymistapa perustuu alalla jo tehtyihin analyyseihin ja tutkimuksiin, joiden päätelmät ja ohjeistukset ovat kutakuinkin samanlaiset. Siinä arvioidaan tehokkuuden lisäämisestä tehtyjen uudistusten tuloksia ja samankaltaisten toimenpiteiden kustannuksia.

Lisäksi tämä suositus helpottaa tiedonkeruuta EU:n tasolla, koska jäsenvaltioissa toteutettavia toimia on mahdollista seurata tarkasti. Siinä on erityinen arviointia koskeva lauseke niiden toimien arvioimiseksi, jotka on toteutettu sen perusteella ensimmäisen täytäntöönpanokauden jälkeen.

Analyysin tärkeimmät löydökset

Vaikka analyysissa tunnustetaan, että pitkäaikaistyöttömyydellä on taidoista, koulutussaavutuksista ja -tasosta, makrotaloustilanteesta ja työmarkkinoiden toimivuudesta johtuvia rakenteellisia syitä, siinä keskityttiin pitkäaikaistyöttömien työllistämispalvelujen järjestämiseen. Jäsenvaltioissa todettiin useita tekijöitä, jotka rajoittavat pitkäaikaistyöttömien työllistymistä

Työvoimapalveluihin rekisteröityminen mahdollistaa tuen saamisen. Alhainen rekisteröitymisaste osoittaa, että ainoastaan osa pitkäaikaistyöttömistä saa tukea. Rekisteröitymisaste on EU:ssa keskimäärin 73 %, mutta useissa jäsenvaltioissa se on alle 50 %. Käytettävissä olevien tietojen mukaan vuonna 2012 vain 13,5 % yli 25-vuotiaista pitkäaikaistyöttömistä osallistui aktiivisiin työmarkkinatoimenpiteisiin.

Useimmat jäsenvaltiot ovat asettaneet korvausten saamisen edellytykseksi työnhaku- tai vähimmäisaktivointivaatimuksia. Näitä edellytyksiä ei kuitenkaan aina noudateta, mikä johtuu useimmissa tapauksissa aktiivisten toimenpiteiden tarjonnan aukoista. Useissa jäsenvaltioissa julkiset työvoimapalvelut palvelevat pääasiassa työttömyyskorvauksiin oikeutettuja työttömiä ja kohdistavat toimensa työttömyysjakson varhaiseen vaiheeseen tehokkuussyistä.

Työttömyyskorvausten myöntäminen lopetetaan useissa maissa yhden vuoden kuluessa. Kun oikeus korvausten saamiseen päättyy, pitkäaikaistyöttömät voivat olla oikeutettuja saamaan maksuihin perustumatonta vähimmäistuloa tai muita sosiaaliavustuksia, joista vastaava viranomainen vaihtelee eri jäsenvaltioissa (useimmiten sosiaalivirasto tai julkinen työvoimapalvelu). Kunnilta, sosiaalipalveluilta tai valtioista riippumattomilta järjestöiltä voi myös olla mahdollista saada erilaisia muita sosiaalipalveluja. Pitkäaikaistyötöntä avustava taho voi siis muuttua ajan mittaan.

Työllistyminen voi keskeytyä, kun julkisten työvoimapalvelujen työttömyysvakuutuksesta saatavasta yksilökohtaisesta tuesta siirrytään sosiaalivirastojen myöntämiin sosiaaliavustuksiin. Jos virastojen välinen työnjako ei ole selkeä, rekisteritiedot eivät siirry niiden välillä eikä palveluja koordinoida riittävästi. Keskeytykset voivat viivästyttää töiden aloittamista. Eräissä jäsenvaltioissa palvelut on jo keskitetty yhteen palvelupisteeseen, kun taas toisissa jäsenvaltioissa kansallisen tason koordinointi puuttuu, mikä johtaa palveluntarjonnan sirpaloitumiseen ja epäjohdonmukaisuuteen. Aktiivista osallistamista koskevan suosituksen täytäntöönpanosta tehdyssä komission arvioinnissa korostetaan tarvetta tarkastella palveluntarjontaa ja työvoimapolitiikkoja koordinoidulla ja yhtenäistetyllä tavalla ja ottaa käyttöön työllisyystoimille ja sosiaalituelle keskitetyt yhteyspisteet 13 .

Henkilökohtaisen arvioinnin ja profiloinnin kaltaiset yksilölliset palvelut eivät ole aina pitkäaikaistyöttömien saatavilla. Pitkäaikaistyöttömien alaryhmiin keskittyvissä ohjelmakohtaisissa toimissa ei puututa kaikenlaisiin yksilöllisiin tarpeisiin. Lisäksi ainoastaan pieni osa niitä koskevien aktiivisten toimenpiteiden menoista kohdistetaan koulutukseen tai käynnistämistukeen. Matalan osaamistason työttömät osallistuvat neljä kertaa epätodennäköisemmin elinikäiseen oppimiseen, ja perustaitojen oppiminen kuuluu vain harvoin tuen piiriin.

Pitkäaikaistyöttömille kohdennetut ohjelmat eivät vastaa työnantajien tarpeita. Eräissä maissa keskitytään julkisiin työllistämisohjelmiin (arviolta 31 % menoista kohdistettu pitkäaikaistyöttömien aktiivisiin työmarkkinatoimenpiteisiin vuonna 2012), jotka eivät aina avaa mahdollisuuksia työllistymiseen. Työnantajat eivät yleensä ole riittävän osallisina työllisyys- ja sosiaalipalvelujen tarjoamiin toimintoihin.

Koska työttömyys muuttuu pitkäaikaistyöttömyydeksi 12 kuukauden työttömyyden jälkeen ja koska siirtyminen työelämään vaikeutuu huomattavasti 12–24 kuukautta kestäneen työttömyyden jälkeen, on aiheellista toteuttaa toimet ennen kuin työttömyys on kestänyt 18 kuukautta. Tämä vastaa jäsenvaltiossa tällä hetkellä sovellettavia käytäntöjä, jotka ovat osoittautuneet kaikkein onnistuneimmiksi pitkäaikaistyöttömyyden torjumisessa.

Analyysissa esitetään useita suunnitteluun, organisointiin ja kohdistamiseen liittyviä tekijöitä, joilla työllistämispolitiikat saadaan onnistumaan.

Jos yksilölliset palvelut yhdistetään intensiiviseen tukeen, tulosten seurantaan ja työntekijälähtöisyyteen, tämän odotetaan auttavan työelämään siirtymistä ja parantamaan pitkäaikaistyöttömyyden ja työllistymismahdollisuuksien yhteensovittamista. Eräissä jäsenvaltioissa, joissa työelämään siirtymisen aste on korkea, on jo käytössä tässä suosituksessa esitettyjä parannuskeinoja. Aloitteen vaikutus olisi sen vuoksi suurempi niissä jäsenvaltioissa, joissa on heikommat tukirakenteet ja korkeampi pitkäaikaistyöttömyysaste. Työllistymissopimusten odotetaan johtavan tukirakenteiden vahvistumiseen. Jos muutos lisäksi auttaa tällaisia jäsenvaltioita saavuttamaan paremmin suoriutuvat jäsenvaltiot, useammat henkilöt löytäisivät töitä joka vuosi ehdotuksen täytäntöönpanon ansiosta 14 .

Nämä vaikutukset riippuvat kuitenkin useista tekijöistä. Jos tämän suosituksen ehdotuksia täydennetään työpaikkojen luomista edistävillä rakenneuudistuksilla, se parantaisi työllisyysastetta kokonaisuudessaan, sillä kasvupotentiaali lisääntyy, rakenteellinen työttömyys vähenee, työn kysynnän ja tarjonnan välinen epäsuhta kaventuu pitkäaikaistyöttömien yksilöllisten palvelujen ansiosta ja köyhyyden vaara ja sosiaalinen syrjäytyminen vähenevät.

Nykyisten rahoitusvarojen kohdentaminen rekrytointitukien kaltaisiin suoraa työllistämistä tukeviin järjestelmiin voi lisätä työnantajien osallisuutta. Kun työn kysyntä on alhainen ja julkisen talouden liikkumavara vähäinen, tällaiset aloitteet voivat muodostaa työllisyyttä tukevan houkuttelevan välineen, joka parantaa myös pitkäaikaistyöttömien työllistettävyyttä. Niiden on kuitenkin oltava hyvin suunniteltuja, sillä muuten ne voivat johtaa julkisten varojen tuhlaamiseen erityisesti tapauksissa, joissa tukityöpaikat olisi luotu joka tapauksessa (puhdas tappio) tai joissa aloitteilla pelkästään houkuteltaisiin työnantajia rekrytoimaan tiettyjä työntekijöitä (vääristymisvaikutus) tai luotaisiin tarpeetonta sirpaleisuutta verojärjestelmään.

Keskitetyssä yhteyspisteessä tapahtuva viranomaisten (julkiset työvoimapalvelut, sosiaalipalvelut ja kunnat) välinen yhteistyö parantaisi palvelujen jatkuvuutta ja tarjottavien palvelujen tehokkuutta ja vaikuttaisi myönteisellä tavalla sosiaaliseen suojeluun ja työmarkkinoista kauimpana oleviin ryhmiin. Palvelut olisivat helpommin pitkäaikaistyöttömien saatavilla, kun taas työ- ja sosiaaliviranomaisten ja palveluntarjoajien olisi mukautettava prosessejaan ja tehtävä yhteistyötä työllistymissopimusten tekemiseksi.

Pienille ja keskisuurille yrityksille sekä työnantajille ei uskota aiheutuvan kustannuksia vaatimusten noudattamisesta. Verkkokanavia voidaan käyttää arviointien tekemiseen, työllistymissopimusten valvontaan ja päivittämiseen sekä työnantajille tarjottavien palvelujen ja kannustimien saamiseksi käyttöön.

Aloite vahvistaa perusoikeuksien suojaa. Tukipalvelujen saatavuuden parantaminen ja yksilöllisten palvelujen tarjoaminen pitkäaikaistyöttömille varmistaa EU:n perusoikeuskirjan 29 artiklassa määrätyn oikeuden maksuttomiin työvoimapalveluihin ja vahvistaa sitä entisestään. Lisäksi pitkäaikaistyöttömille tarjottavan turvan parantaminen noudattaa EU:n perusoikeuskirjan 34 artiklassa määrättyjä periaatteita, koska sillä vahvistetaan pitkäaikaistyöttömien oikeutta sosiaaliturvaetuuksiin ja sosiaalipalveluihin, torjutaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja suojellaan ihmisarvoa.

5.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Tämä neuvoston suositusehdotus vaikuttaa kansallisten varojen kohdentamiseen erityisesti koska ESR-ohjelmien kohde siirtyy suoriin asiakaspalveluihin ja koska alkuinvestoinnit tehdään palvelu- ja koordinaatiokapasiteettiin. Suositus tarjoaa joustavan toimintakehyksen, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat mukauttaa työttömille antamiaan tukia ja muita sosiaalipalvelujaan talousarviotilanteensa mukaisesti.

Vaikka täytäntöönpano aiheuttaa alussa hallintokustannuksia avun ja yksilöllisen tuen koordinoimisen vuoksi, talousarviovaikutukset arvioidaan keskipitkällä aikavälillä rajallisiksi tai jopa positiivisiksi, jos työmarkkinoille siirtyminen lisääntyy ja varsinkin jos täytäntöönpanoa täydennetään muilla asiaankuuluvilla työmarkkinauudistuksilla.

Euroopan rakenne- ja investointirahastojen monivuotisen rahoituskehyksen määrärahoilla voidaan tukea täytäntöönpanoa esim. antamalla lisätukea työmarkkinoiden ja yhteiskunnallisten instituutioiden hallintokapasiteettiin.

Pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen tähtäävät sosiaaliset innovaatiohankkeet voidaan osarahoittaa vuosien 2014–2020 työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (”EaSI-ohjelma”) Progress-lohkon sovitusta talousarviosta.

Tämä neuvoston suositusehdotus ei edellytä EU:n lisävaroja eikä uuden henkilöstön palkkaamista komissioon.

6.        EHDOTUKSEN TAUSTA

Neuvoston suositusehdotuksen yleisenä tavoitteena on korottaa pitkäaikaistyöttömien työllistymisastetta. Tällä aloitteella pyritään saavuttamaan seuraavat erityistavoitteet: (1) kannustetaan rekisteröitymistä työvoimapalveluihin ja lisätään pitkäaikaistyöttömille myönnettävää aktiivista tukea; (2) varmistetaan asiaankuuluvien palvelujen jatkuvuus ja koordinointi; (3) parannetaan sekä pitkäaikaistyöttömiä että työnantajia koskevien toimien tehokkuutta.

Siinä ehdotetaan, että työllistymistä edistettäisiin seuraavilla kolmella toimella:

(1) kannustetaan rekisteröitymistä työvoimapalveluihin;

(2) arvioidaan pitkäaikaistyöttömien yksilölliset tarpeet ja potentiaali ennen kuin työttömyys on kestänyt 18 kuukautta;

(3) tarjotaan pitkäaikaistyöttömille työllistymissopimusta viimeistään silloin, kun työttömyys on kestänyt 18 kuukautta.

Tämän suosituksen tarkoituksena on kohderyhmän työllistäminen. Sen vuoksi työllistymissopimuksissa ehdotettujen tarjousten ja toimenpiteiden laadun on vastattava tätä tavoitetta. Laatua tarkastellaan tätä tavoitetta vasten.

Useat suosituksen ehdotukset, kuten rekisteröinnin kannustaminen, yksilöllinen lähestymistapa ja työnantajille tarjottavat palvelut, voidaan panna täytäntöön erittäin joustavasti, joten jäsenvaltiot voivat käyttää niitä suoraan tai yhdistää ne nykyisiin käytäntöihinsä ja toimenpiteisiinsä.

Työvoimapalveluihin rekisteröitymisen kannustaminen

Pitkäaikaistyöttömiä kannustetaan rekisteröitymään julkisiin työvoimapalveluihin tai muihin sosiaalihuoltopalveluihin antamalla tietoja ja tukemalla kumppanuustoimintaa, mikä selkeyttää tarjolla olevia yksilöllisiä työllistymispolkuja.

Yksilöllinen arviointi ja lähestymistapa

Pitkäaikaistyöttömien avustaminen vaatii monenlaisia toimenpiteitä, joissa tunnustetaan kaikki haasteet ja pyritään puuttumaan niihin. Suositusehdotuksessa kehotetaan tekemään perinpohjainen yksilöllinen arviointi pitkäaikaistyöttömälle sen jälkeen, kun hänen työttömyytensä on kestänyt 12–18 kuukautta. Tämä ei estä tekemästä yksilöllisiä arviointeja jo aiemmin, sillä varhaisarvioinnit ja kohdennetut toimenpiteet voivat vähentää riskiä joutua pitkäaikaistyöttömäksi. Tarkemmissa yksilöllisissä arvioinneissa olisi tarkasteltava henkilön taitoja. Sen perusteella olisi annettava neuvontaa ja ohjausta, joka pohjautuu henkilön kokemukseen, työnhakuhistoriaan ja sukupuoleen liittyviin työllistymisen esteisiin ja jossa otetaan huomioon työmarkkinoiden tarpeet.

Työllistymissopimukset

Työllistymissopimuksissa annetaan räätälöity toimintatarjous, joka sisältää eri tahojen (työllisyys-, koulutus- ja sosiaalipalvelut) toteuttamia toimenpiteitä ja jossa esitetään keskinäiset oikeudet ja velvoitteet. Sitä tarjotaan nuorisotakuun piiriin kuulumattomalle pitkäaikaistyöttömälle viimeistään silloin, kun hänen työttömyytensä on kestänyt 18 kuukautta.

Yksilöllisen arvioinnin tulosten perusteella on tarkoituksena avata mahdollisuudet työmarkkinoille siirtymiseen. Tässä suosituksessa ehdotetaan työllistymissopimusten tekemistä.

Niiden olisi sisällettävä seuraavat:

yksilöllinen palvelutarjous, jossa on otettu huomioon pitkäaikaistyöttömän tarpeet ja kyvyt ja joka pohjautuu kansallisella tasolla käytettävissä oleviin toimenpiteisiin (työnhaun tukeminen, koulutus, kielitaidon parantaminen, työkokemus, epävirallisen ja arkioppimisen validointi, mentorointi, velkaneuvonta, kuntoutus, lastenhoito, hoitopalvelut, asumistuki ja kuljetuspalvelut) ja jossa selvitetään mahdollisuudet työmarkkinoille siirtymiseen

pitkäaikaistyöttömän ja keskitetyn yhteyspisteen välinen kirjallinen sopimus, jossa tarjous määritellään kirjaamalla sekä edunsaajan että asianomaisen viraston oikeudet ja velvoitteet yhteisen sitoumuksen varmistamiseksi (esim. osallistuminen koulutukseen, haastattelut ja neuvonta)

keskitetyn yhteyspisteen perustaminen eri tahojen, kuten julkisten työvoimapalvelujen, sosiaalipalvelujen ja kuntien, antaman tuen jatkuvuuden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Jäsenvaltiot ottavat käyttöön oikeudelliset ja institutionaaliset järjestelyt koordinoitujen palvelujen tarjoamiseksi pitkäaikaistyöttömille. Keskitettyyn yhteyspisteeseen olisi kuuluttava työn hakemisesta, etuuksien ja seuraamusten hallinnoinnista, sosiaaliavustuksista, tukipalveluista jne. vastaavat tahot. Siinä olisi oltava mekanismit tietojen kokoamiseksi ja tarvittaessa niiden jakamiseksi, jotta kaikilla asianomaisilla tahoilla on pääsy asiakkaan rekisteritietoihin.

Työnantajien osallisuus

Jotta pitkäaikaistyöttömät voisivat siirtyä ensisijaisille työmarkkinoille, myös työnantajien tarpeet on otettava nykyistä paremmin huomioon työllistämis- ja tukipalveluissa. Työllistämistoimenpiteiden tehokkuutta voidaan parantaa lisäämällä työnantajien osallisuutta.

Tarjottavien palvelujen tehostaminen ja kannustimien parempi kohdentaminen voivat lisätä työnantajien osallisuutta ja samalla minimoida hallinnollista taakkaa, jota tällaisesta tuesta aiheutuu varsinkin pk-yrityksille.

Tässä suosituksessa kehotetaan jäsenvaltioita tarkastelemaan politiikkojaan uudelleen ja mukauttamaan ne työnantajien saamiseksi mukaan pitkäaikaistyöttömien työllistämistavoitteeseen. Tämä voidaan saavuttaa työmarkkinaosapuolten välisellä yhteistyöllä. Nykyisten resurssien kohdentaminen tarkasti määritettyihin rahoituskannustimiin tekee tällaisista järjestelmistä houkuttelevia työnantajille, jos niihin sisältyy työnhakijoiden ennakkotarkastusten, rekrytointituen, rekrytointia edeltävän tuen ja työhön perustuvan koulutuksen kaltaisia palveluja.

Sen vuoksi komissio antaa ehdotuksen neuvoston suositukseksi pitkäaikaistyöttömien työllistämisen tukemaisesta.

2015/0219 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON SUOSITUS

pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan yhdessä 149 artiklan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Työttömyysaste nousi EU:ssa ennätysmäisen korkeaksi vuosien 2008–2009 rahoitus- ja talouskriisin jälkeen. Se on nyt kääntynyt laskuun, mutta tästä huolimatta pitkäaikaistyöttömyys on edelleen erittäin yleistä. Pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa eri jäsenvaltioihin eri tavalla erityisesti, koska kriisin vaikutukset eivät ole jakautuneet tasaisesti ja koska makrotaloustilanne, talouden rakenne ja työmarkkinoiden toimivuus poikkeavat toisistaan eri maissa.

(2)Vuosikausia kestäneen vaimean kasvun ja vähäisen työpaikkojen luomisen jälkeen pitkäaikaistyöttömyys, joka määritellään yli 12 kuukautta kestäneeksi työttömyydeksi, vaikutti vuonna 2014 yli 12 miljoonaan työntekijään eli viiteen prosenttiin EU:n aktiivisesta väestöstä, ja näistä 62 prosenttia on ollut ilman töitä vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan.

(3)Pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa asianomaiseen henkilöön, heikentää EU:n talouksien kasvumahdollisuuksia sekä lisää sosiaalisen syrjäytymisen, köyhyyden ja epätasa-arvon vaaraa ja sosiaalipalvelujen ja julkisen talouden kustannuksia. Pitkäaikaistyöttömyys johtaa tulojen menetykseen, ammattitaidon heikkenemiseen, terveysongelmien lisääntymiseen ja kotitalouksien köyhtymiseen.

(4)Kaikkein herkimmin pitkäaikaistyöttömiksi joutuvat henkilöt, joiden osaamis- ja koulutustaso on alhainen, sekä kolmansien maiden kansalaiset, vammaiset ja romanien kaltaiset muita heikommassa asemassa olevat vähemmistöt. Aiemmalla ammatilla voi olla tärkeä merkitys, sillä eräissä maissa pitkäaikaistyöttömyys selittyy pitkälti alakohtaisilla ja suhdannenäkökohdilla.

(5)Joka vuosi lähes viidennes pitkäaikaistyöttömistä luopuu työnhausta eli siirtyy ei-aktiiviseksi tuloksettoman työhaun vuoksi. Koska työllistymisen esteet ovat moninaisia ja usein kumulatiivisia, työllistäminen edellyttää räätälöityä, yksilöllistä lähestymistapaa.

(6)Pitkäaikaistyöttömien osuus on puolet kaikkien työttömien lukumäärästä EU:ssa, mutta alle viidesosa aktiivisiin työmarkkinatoimenpiteisiin osallistuvista. Näin ollen vain pieni osa (keskimäärin 24 prosenttia) pitkäaikaistyöttömistä saa työttömyyskorvauksia.

(7)Investointeja inhimilliseen pääomaan olisi lisättävä ja tehostettava, jotta useammat henkilöt saisivat hyvän ja merkityksellisen pätevyyden, osaamisvajeeseen puututtaisiin ja luotaisiin perusta sujuvalle siirtymiselle työn oppimisesta jatkuvaan työllistettävyyteen. Koulutusjärjestelmien suorituskyvyn ja merkityksellisyyden parantaminen auttaisi hillitsemään uusien työttömien tulvaa. Tämän vuoksi koulutusjärjestelmät olisi nykyaikaistettava eurooppalaisen ohjausjakson, eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) 15 , elinikäisen oppimisen avaintaidoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 16 sekä työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä annetun komission suosituksen 17 mukaisesti.

(8)Koordinoidun työllisyysstrategian laatimiseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoissa 18 kehotetaan alentamaan pitkäaikaistyöttömyyttä ja rakenteellista työttömyyttä merkittävästi kattavilla ja toisiaan vahvistavilla strategioilla, joissa mm. annettaisiin aktiivista yksilöllistä työllistymistukea.

(9)Mainituissa suuntaviivoissa kannustetaan jäsenvaltioita edistämään työllistettävyyttä investoimalla inhimilliseen pääomaan tehokkaiden ja työvoiman ammattitaitoa parantavien koulutusjärjestelmien kautta. Lisäksi niissä kehotetaan jäsenvaltioita kannustamaan työhön perustuvia oppimisjärjestelmiä, joissa esim. yhdistetään teoria ja käytäntö, ja parantamaan ammattikoulutusta. Yleisemmin ottaen suuntaviivoissa pyydetään jäsenvaltioita ottamaan huomioon joustoturvaperiaatteet ja lujittamaan aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä parantamalla niiden tehokkuutta, kohdentamista, saavutettavuutta ja kattavuutta sekä niiden vuorovaikutusta toimeentulotuen ja sosiaalipalvelujen tarjoamisen kanssa.

(10)Tässä suosituksessa ehdotettujen toimien olisi vastattava täysin eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annettuja maakohtaisia suosituksia ja ne olisi pantava täytäntöön vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä noudattaen.

(11)Euroopan sosiaalirahasto on Euroopan unionin tärkein pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan käytettävä rahoitusväline. Jäsenvaltiot ovat myöntäneet runsaasti rahoitusta pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen vuosina 2014–2020. Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston kaltaisilla muilla rahastoilla voidaan myös täydentää Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettavia toimenpiteitä vuosien 2014–2020 asiaankuuluvien investointiprioriteettien määrärahojen mukaisesti varsinkin antamalla tukea työpaikkojen luomiseen sekä julkisten työvoimapalvelujen ja ammattikoulutuksen nykyaikaistamiseen.

(12)Epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista vuonna 2012
annetussa neuvoston suosituksessa kehotetaan antamaan yksityishenkilöille mahdollisuus osoittaa, mitä he ovat oppineet virallisen koulutuksen ulkopuolella.

(13)Maaliskuussa 2013 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa 19 korostettiin, että työttömyyteen puuttuminen on kaikkein tärkein sosiaalinen haaste ja että on välttämätöntä vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä ja varmistaa ikääntyneiden työntekijöiden täysipainoinen osallistuminen työelämään.

(14)Työllisyys-, sosiaali-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvosto 20 totesi, että pitkäaikaistyöttömyydestä on tullut kriittinen ongelma, johon on puututtava viipymättä. Euroopan parlamentti 21 ja neuvosto 22 pitävät molemmat pitkäaikaistyöttömyyttä merkittävänä kasvua jarruttavana tekijänä.

(15)Kaikkein pahiten pitkäaikaistyöttömyydestä kärsiville kohdistettavia työllistämistoimia olisi tehostettava. Tämä olisi tehtävä samalla kun kannustetaan rekisteröitymistä työvoimapalveluihin ja muihin toimivaltaisiin virastoihin tukitoimenpiteiden kattavuutta koskevan ongelman ratkaisemiseksi.

(16)Lähinnä työttömyysjakson alkuun keskittyviä ehkäiseviä ja aktivointitoimenpiteitä olisi täydennettävä. Pitkäaikaistyöttömiä koskevia erityistoimia olisi toteutettava viimeistään noin 18 kuukauden kuluttua työttömyyden alkamisesta, sillä kyseisessä vaiheessa pitkäaikaistyöttömien tukimekanismit ja -palvelut muuttuvat useimmissa jäsenvaltioissa.

(17)Pitkäaikaistyöttömiä tukevilla yksilöllisillä lähestymistavoilla olisi puututtava sitkeään työttömyyteen johtaviin esteisiin ja nykyaikaistettava ja täydennettävä rekisteröinnin yhteydessä tehtyjä alkuarviointeja. Tämä saattaisi työnhakijat velkaneuvonnan, kuntoutuksen, sosiaaliavun, hoitopalvelujen, maahanmuuttajien kotouttamisen, asumistuen ja kuljetuspalvelujen kaltaisten tukipalvelujen piiriin, mikä edistäisi työllistymisen esteiden poistamista ja auttaisi työnhakijoita saavuttamaan työllisyyteen johtavat selkeät tavoitteet.

(18)Työnantajien osallistuminen pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen on elintärkeää, ja sitä on tuettava varmistamalla työvoimapalvelujen tarjoamat erityispalvelut ja hyvin kohdennetut rahoituskannustimet sekä työmarkkinaosapuolten osallisuus.

(19)Nuorisotakuun 23 kaltaisissa viimeaikaisissa poliittisissa aloitteissa kannustetaan kumppanuustoimintaa uutena sosiaali- ja työllisyyspolitiikan tukimenetelmänä. Yhdennetty palvelujen tarjonta on erityisen tärkeää jäsenvaltioissa, joissa vastuu pitkäaikaistyöttömien tukemisesta jakautuu julkisten työvoimapalvelujen, sosiaaliviranomaisten ja paikallishallinnon kesken.

(20)Tässä suosituksessa työllistymissopimuksella tarkoitetaan työnhakijan ja keskitetyn yhteyspisteen välistä kirjallista sopimusta, jonka tavoitteena on helpottaa siirtymistä työmarkkinoille. Sopimukset laaditaan asianomaisten työntekijöiden henkilökohtaisen tilanteen perusteella ja niissä täsmennetään kansallisella tasolla käytettävissä olevat yksilölliset toimenpiteet (työmarkkinat, koulutus, sosiaalipalvelut), joiden tarkoituksena on tukea ja auttaa työnhakijoita poistamaan oman työllistymisensä esteet. Niissä määritellään tavoitteet, määräajat, keskinäiset velvoitteet ja uudelleentarkastelulauseke ja yksilöidään sekä käytettävissä olevat aktiiviset tukitoimenpiteet ja toimeentulotukivälineet että saatavilla olevat sosiaaliturvapalvelut. Työllistymissopimuksissa vahvistetaan, että etuuksien saamisen edellytyksenä on osallistuminen aktiivisiin työmarkkinatoimenpiteisiin ja työnhakutoimiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(21)Tässä suosituksessa esitetyissä toimissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilainen tilanne ja niiden erilaiset lähtökohdat makrotaloustilanteen, pitkäaikaistyöttömyyden tason, institutionaalisen rakenteen ja eri työmarkkinatoimijoiden valmiuksien osalta. Niillä täydennetään ja lujitetaan useissa jäsenvaltioissa parhaillaan noudatettavaa lähestymistapaa erityisesti ottamalla käyttöön yksilöllinen lähestymistapa, työnantajien osallisuus ja yhtenäistettyjen palvelujen kaltaiset joustavat toimet.

(22)Suositusehdotuksen mukaisissa toimissa noudatetaan, lujitetaan ja parannetaan asianmukaisella tavalla erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 29 ja 34 artiklassa määrättyjä perusoikeuksia,

SUOSITTAA JÄSENVALTIOILLE SEURAAVAA:

Jäsenvaltiot tukevat työnhakijoiden rekisteröitymistä ja yhtenäistettyjen toimenpiteiden työmarkkinasuuntautuneisuuden vahvistamista. Ne tekevät yksilöllisen arvioinnin rekisteröidyille pitkäaikaistyöttömille. Ne laativat erityisiä työllistymissopimuksia viimeistään silloin, kun työttömyys on kestänyt 18 kuukautta. Tätä varten

Rekisteröityminen

(1)Jäsenvaltiot kannustavat pitkäaikaistyöttömien rekisteröitymistä työvoimapalveluun erityisesti antamalla lisätietoja saatavilla olevista tuista.

Yksilöllinen arviointi ja lähestymistapa

Työvoimapalvelut antavat yhdessä muiden työllistymistä tukevien kumppaneiden kanssa yksilöllistä ohjeistusta asianomaisille henkilöille.

(2)Jäsenvaltiot varmistavat, että kaikille pitkäaikaistyöttömille ehdotetaan perusteellisen yksilöllisen arvioinnin tekemistä ja annetaan ohjausta viimeistään silloin, kun heidän työttömyytensä on kestänyt 18 kuukautta. Arvioinnissa olisi käsiteltävä työttömän työllistettävyysnäkymiä, työllistymisen esteitä ja aiempia työnhakuyrityksiä.

(3)Jäsenvaltiot antavat pitkäaikaistyöttömille tietoja työtarjouksista ja saatavilla olevista tuista eri talouden sektoreilla ja eri alueilla sekä muissa jäsenvaltioissa erityisesti työnvälityspalvelujen eurooppalaisen verkoston (EURES) kautta.

Työllistymissopimukset

Nuorisotakuun piiriin kuulumattomille rekisteröityneille pitkäaikaistyöttömille ehdotetaan työllistymissopimuksen tekemistä viimeistään silloin, kun heidän työttömyytensä on kestänyt 18 kuukautta. Siinä olisi oltava ainakin yksilöllinen palvelutarjous, jonka tavoitteena on työpaikan löytäminen, ja siinä olisi yksilöitävä asianomainen keskitetty palvelupiste.

(4)Jäsenvaltiot antavat työllistymissopimuksen muodossa olevan tarjouksen, joka on räätälöity pitkäaikaistyöttömän erityistarpeisiin ja jossa yhdistetään eri tahojen tarjoamat palvelut ja toimenpiteet.

(a)Tarjouksessa olisi eriteltävä pitkäaikaistyöttömän tavoitteet ja velvoitteet, joita voivat olla mm. aktiivinen työnhaku, sopivien työtarjousten hyväksyminen taikka osallistuminen koulutus-, pätevöitymis- tai työtoimenpiteisiin.

(b)Tarjouksessa olisi myös täsmennettävä, millaisia velvoitteita palveluntarjoajilla on pitkäaikaistyötöntä kohtaan. Yksilöllisistä olosuhteista riippuen tällainen tuki voi olla mm. työnhaun tukemista, epävirallisen ja arkioppimisen validointia, kuntoutusta, neuvontaa ja ohjausta, koulutusta, työharjoittelua sekä varhaiskasvatus- ja lastenhoitopalvelujen, terveys- ja pitkäaikaishoitopalvelujen, velkaneuvonnan, asumistuen ja kuljetuspalvelujen kaltaisia sosiaalitukipalveluja.

(5)Jäsenvaltiot ottavat käyttöön oikeudelliset ja institutionaaliset järjestelyt jatkuvuuden varmistamiseksi sekä esittävät keskitetyn palvelupisteen kautta koordinoidun palvelutarjouksen, jossa olisi annettava neuvontaa tuensaajille ja yksinkertaistettava työttömyyskorvausten ja työllisyys- ja sosiaalitukipalvelujen saatavuutta.

Jäsenvaltiot helpottavat työnhakijoiden tukihistoriaa koskevien merkittävien tietojen sekä yksilöllisten arviointien sujuvaa ja turvattua siirtoa palveluntarjoajien välillä tietosuojalainsäädännön mukaisesti, mikä varmistaa palvelujen jatkuvuuden.

Jäsenvaltiot antavat kaikille asianomaisille yksiköille asiaankuuluvat tiedot avoimista työpaikoista ja koulutusmahdollisuuksista. Ne varmistavat, että nämä tiedot saavuttavat pitkäaikaistyöttömät palveluntarjoajasta riippumatta.

(6)Jäsenvaltiot seuraavat säännöllisesti työllistymissopimuksia yksilöllisten tilanteiden muuttumisen huomioon ottamiseksi ja tarvittaessa mukauttavat niitä työmarkkinoille siirtymisen varmistamiseksi räätälöidyllä tavalla.

Läheisemmät suhteet työnantajiin

(7)Jäsenvaltiot perustavat työnantajien, työmarkkinaosapuolten, työvoimapalvelujen, valtion viranomaisten ja sosiaalipalvelujen välisiä kumppanuuksia sen varmistamiseksi, että tarjouksissa otetaan huomioon yritysten ja työntekijöiden todelliset tarpeet.

(8)Jäsenvaltiot kehittävät avointen työpaikkojen esivalinnan, rekrytointituen, työpaikkamentoroinnin ja -koulutuksen sekä rekrytoinnin jälkeisen tuen kaltaisia palveluja työnantajille pitkäaikaistyöttömien ammatillisen uudelleensijoittumisen helpottamiseksi.

(9)Jäsenvaltiot keskittävät rahoituskannustimet, kuten rekrytointituet ja vapautukset sosiaalivakuutusmaksujen suorittamisesta, suoraa työllistämistä tukeviin järjestelmiin työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi.

Arviointi ja seuranta

(10)Jäsenvaltiot laativat työllisyyskomiteassa viimeistään ... [6 kuukauden kuluessa suosituksen antamisesta] kansallisia arviointeja koskevat seurantaindikaattorit ja suuntaviivat sekä raportointimekanismin. Indikaattorien avulla olisi voitava analysoida, missä määrin pitkäaikaistyöttömät ovat löytäneet töitä, onko heidän työmarkkinoille paluunsa kestävää sekä miten työllistymissopimuksia on käytetty ja miten ne ovat vaikuttaneet.

SUOSITTAA KOMISSIOLLE SEURAAVAA:

(11)Komissio kannustaa arvioinnin tekemistä siitä, miten julkiset työvoimapalvelut suoriutuvat pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä, sekä jakamaan kokemuksia ja vaihtamaan hyviä käytänteitä päätöksellä N:o 573/2014/EU perustetusta julkisten työvoimapalvelujen verkoston vertailuoppimisprosessista

(12)Komissio tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa täysimääräisen hyödyn saamiseksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastosta, Euroopan aluekehitysrahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta vuosien 2014–2020 ohjelmien asiaankuuluvien investointiprioriteettiensa mukaisesti.

(13)Komissio tukee ja koordinoi yritysten vapaaehtoisia aloitteita ja liittoutumia, joilla pyritään helpottamaan pitkäaikaistyöttömien työllistämistä.

(14)Komissio tukee pitkäaikaistyöttömien työllistämistä koskevia sosiaalisia innovaatiohankkeita erityisesti työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (”EaSI-ohjelma”) Progress-lohkon kautta.

(15)Komissio arvioi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja asianomaisten sidosryhmien kuulemisen jälkeen tämän suosituksen mukaisesti toteutettuja toimia ja antaa neuvostolle saatuja kokemuksia koskevan kertomuksen ... [3 vuoden kuluessa suosituksen antamisesta] mennessä.

(1) EU:n 28 jäsenvaltion nuorisotyöttömyys aste oli 20,4 prosenttia EU:n 28 jäsenvaltiossa heinäkuussa 2015. Lisätietoja nuorisotyöttömyydestä ja EU:n toteuttamista toimista on seuraavalla sivustolla: http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=1036

(2) Pitkäaikaistyöttömyysaste tarkoittaa sellaisten työttömien henkilöiden lukumäärää, jotka ovat etsineet töitä aktiivisesti vähintään vuoden ajan. Ks. Eurostatin tilasto: http://ec.europa.eu/eurostat/statistics- explained/index.php/Glossary:Long-term_unemployment .

(3) Työvoimatutkimus, 2014.

(4) COM (2014) 902 final.

(5) Kertomus talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat (A8-0043/2015).

(6) Neuvoston päätelmät vuotuisesta kasvuselvityksestä ja yhteisestä työllisyysraportista 2015: työllisyys- ja sosiaalipolitiikan poliittinen ohjaus, 6147/15.

(7) http://www.ecb.europa.eu/press/key/date/2014/html/sp140822.en.html.

(8) Neuvoston päätelmät vuotuisesta kasvuselvityksestä ja yhteisestä työllisyysraportista 2015: työllisyys- ja sosiaalipolitiikan poliittinen ohjaus, 6147/15.

(9) Ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista, COM/2015/98 final.

(10)

   Neuvoston suositukset kullekin jäsenvaltiolle vuoden 2015 kansallisista uudistusohjelmista (EUVL C 272, 18.8.2015).

(11) http://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=14186&langId=en .

(12) Etenemissuunnitelma on seuraavalla sivustolla: http://ec.europa.eu/smart-regulation/roadmaps/index_en.htm

(13) Ks. 3 päivänä lokakuuta 2008 annettu komission suositus työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (2008/867/EY, EUVL L 307, 11.8.2008, s. 1) ja SWD (2013) 39 final EU:n sosiaalisten investointien paketissa.

(14) Ehdotuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan 7.1 jakso.

(15) Neuvoston päätelmät, annettu 12 päivänä toukokuuta 2009, eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, elinikäisen oppimisen avaintaidoista.

(17) C(2008) 5737.

(18) COM(2015) 098

(19) Eurooppa-neuvosto 23/13.

(20) 6974/15 Työllisyys-, sosiaali-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston 3374. kokous, Bryssel, 9 päivänä maaliskuuta 2015.

(21) Kertomus talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2015 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat (A8-0043/2015).

(22) Neuvoston päätelmät; ”Vuotuinen kasvuselvitys ja yhteinen työllisyysraportti 2015: työllisyys- ja sosiaalipolitiikan poliittinen ohjaus” 6147/15.

(23) Neuvoston suositus, annettu 22 päivänä huhtikuuta 2013, nuorisotakuun perustamisesta (2013/C 120/01).