52007PC0637

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 23.10.2007

KOM(2007) 637 lopullinen

2007/0228 (CNS)

NEUVOSTON DIREKTIIVI

kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten

(komission esittämä) {SEK(2007) 1382}{SEK(2007) 1403}

PERUSTELUT

EHDOTUKSEN TAUSTA |

110 | Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Tämä direktiiviehdotus liittyy EU:n tavoitteeseen luoda kattava maahanmuuttopolitiikka. Marraskuussa 2004 laaditun Haagin ohjelman mukaan ”laillinen maahanmuutto tulee tärkeäksi osaamiselle rakentuvan talouden kehittämisessä Euroopassa ja talouskehityksen eteenpäin viemisessä ja myötävaikuttaa siten Lissabonin strategian täytäntöönpanoon”. Ohjelmassa komissiota pyydetään esittämään laillista maahanmuuttoa koskeva toimintapoliittinen suunnitelma ja ”maahanpääsymenettelyjä, joilla voidaan nopeasti vastata siirtotyövoiman vaihtelevaan kysyntään työmarkkinoilla”. Eurooppa-neuvoston kokouksessa joulukuussa 2006 sovittiin vuoden 2007 aikana toteutettavista toimista, joiden avulla muun muassa ”kehitetään kansallista toimivaltaa mitenkään rajoittamatta laillisen maahanmuuton osalta hyvin hallittuja maahanmuuttopolitiikkoja, joilla voidaan auttaa jäsenvaltioita täyttämään nykyiset ja tulevat työvoimatarpeet (…). Erityisesti joulukuun 2005 laillista maahanmuuttoa koskevaan toimintapoliittiseen suunnitelmaan liittyvät komission tulevat ehdotukset olisi käsiteltävä joutuisasti”. Tämä direktiiviehdotus ja samassa yhteydessä annettava ehdotus ”puitedirektiiviksi” on laadittu laillista maahanmuuttoa koskevasta toimintapoliittisesta suunnitelmasta joulukuussa 2005 annetun komission tiedonannon (KOM(2005) 669) mukaisesti. Tiedonannon mukaan vuosina 2007–2009 annetaan viisi työvoimaperusteista maahanmuuttoa koskevaa säädösehdotusta. Näin pyritään toisaalta määrittämään maahantulon edellytykset tietyille maahanmuuttajaryhmille (erittäin pätevät työntekijät, kausityöntekijät, palkalliset harjoittelijat ja yrityksen sisällä siirtyvät työntekijät) ja toisaalta varmistamaan maassa jo olevien kolmansien maiden työntekijöiden oikeudellinen asema sekä yksinkertaistamaan hakijoihin sovellettavia menettelyjä. Tällä direktiiviehdotuksella pyritään vastaamaan edellä mainittuihin poliittisiin tavoitteisiin. Ehdotuksen tavoitteena on erityisesti parantaa EU:n kykyä houkutella erittäin päteviä työntekijöitä ja tarvittaessa saada heidät pysymään EU:n työvoimassa. Näin voidaan tehostaa laillisen maahanmuuton vaikutusta kilpailukyvyn parantamiseen ja täydentää Lissabonin strategian mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavia EU:n muita toimia. Ehdotuksella pyritään erityisesti vastaamaan tehokkaasti ja oikea-aikaisesti erittäin pätevien maahanmuuttajien kysynnän vaihteluihin (ja poistamaan ammattitaitoisen työvoiman puute nyt ja tulevaisuudessa) luomalla EU:hun tasapuoliset toimintaolosuhteet. Näin voidaan helpottaa tähän luokkaan kuuluvien työntekijöiden maahantuloa ja yhdenmukaistaa sitä koskevat vaatimukset sekä edistää kyseisten henkilöiden sijoittumista ja uudelleensijoittumista EU:n työmarkkinoille. Tavoitteisiin pyritään heikentämättä kehitysmaiden kykyä tuottaa perustason sosiaalipalvelut ja edistyä vuosituhannen kehitystavoitteiden (Millennium Development Goals) saavuttamisessa. Tämän vuoksi direktiiviehdotukseen sisältyy kiertomuuttoa tukevia toimia. Tavoitteiden saavuttamiseksi komissio ehdottaa kolmansista maista tulevien erittäin pätevien maahanmuuttajien maahanpääsyyn sovellettavaa yhteistä nopeutettua ja joustavaa menettelyä. Lisäksi kyseisille henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen myönnettäisiin edulliset oleskelun ehdot, joihin sisältyy tiettyjä helpotuksia niille henkilöille, jotka haluavat muuttaa toiseen jäsenvaltioon korkeaa pätevyyttä vaativan työn vuoksi. |

120 | Yleinen tausta EU:n työmarkkinoiden nykytilannetta ja tulevaisuudennäkymiä voidaan kuvailla yleisesti toteamalla, että taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa tarvitaan. Joissakin jäsenvaltioissa on jo nyt tietyillä talouden aloilla huomattava pula työvoimasta yleensä ja erityisesti ammattitaitoisista työntekijöistä. Vajaus koskee kaikkia ammattialoja eikä se ole korjattavissa kansallisten työvoimamarkkinoiden puitteissa. Eurostatin ennusteiden mukaan koko EU:n väestömäärä alkaa laskea vuonna 2025 ja työikäisen väestön määrä jo vuonna 2011. Kehitys tosin vaihtelee jäsenvaltioittain. Lisäksi on huomattava, että korkeasti koulutetun työvoiman tarve kasvaa EU:ssa koko ajan nopeammin kuin työvoiman tarve vähemmän koulutettuja työntekijöitä tarvitsevilla aloilla. Analyysit osoittavat, että EU:n talouden kasvu edellyttää erittäin pätevän työvoiman jatkuvaa lisäämistä, jota ei voida saavuttaa ainoastaan maahanmuutolla. Tiukan kansainvälisen kilpailun vuoksi erittäin pätevät ammattilaiset eivät kuitenkaan pidä EU:ta houkuttelevana kohteena: esimerkkinä voidaan todeta, että 87 prosenttia Maghreb-maista tulevista työntekijöistä, joilla on alhainen tai keskitason ammattitaito, pitää EU:ta pääasiallisena kohde-alueena. Sen sijaan 54 prosenttia samoista maista tulevista erittäin pätevistä maahanmuuttajista asuu Yhdysvalloissa tai Kanadassa. EU ei ole edellä mainittuihin maihin verrattuna kiinnostava kohde, koska erittäin päteviin maahanmuuttajiin sovelletaan nykyisin 27:ää erilaista maahanpääsyjärjestelmää eivätkä he pysty helposti siirtymään työn perässä toiseen jäsenvaltioon. Useissa tapauksissa maahanmuuttajat suuntaavat pitkien ja hankalien menettelyjen vuoksi EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa maahanpääsyn ja oleskelun edellytykset ovat edullisemmat. Ongelman laajuutta on vaikea määrittää, koska vain kymmenellä jäsenvaltiolla on erilliset järjestelmät erittäin pätevien työntekijöiden maahanpääsyä varten. Tiedot eivät myöskään ole vertailukelpoisia järjestelmien erojen vuoksi. Muista jäsenvaltioista on joko puutteelliset tilastotiedot tai niitä ei ole lainkaan. Asiasta voidaan tehdä vain karkeita arvioita: esimerkiksi vuonna 2003 EU:n 15 jäsenvaltioon muutti noin 74 300 eri alojen ammattilaista. Voimassa olevat järjestelmät ovat kuitenkin kansallisia, minkä vuoksi niistä ei ole apua silloin, kun erittäin pätevät kolmansien maiden kansalaiset haluavat muuttaa tai joutuvat muuttamaan työn perässä toiseen jäsenvaltioon. EU:n työmarkkinat segmentoituvat eikä tarvittavan työvoiman (uudelleen)kohdentaminen jäsenvaltioihin toimi tehokkaasti. Tampereella lokakuussa 1999 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen komissio on yrittänyt saada hyväksytyksi taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton yhteiset säännöt, jotka muodostavat maahanmuuttopolitiikan perustan. Komissio antoi vuonna 2001 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä palkkatyötä tai itsenäistä ammatinharjoittamista varten. Euroopan unionin muut toimielimet antoivat myönteiset lausunnot, mutta neuvostossa asiakirja oli vain ensimmäisessä käsittelyssä. Ehdotus peruutettiin virallisesti vuonna 2006. |

130 | Voimassa olevat aiemmat säännökset Pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25 päivänä marraskuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/109/EY määritetään edellytykset tämän aseman myöntämiselle jäsenvaltiossa laillisesti asuville kolmansien maiden kansalaisille ja pitkään oleskelleiden henkilöiden muuttamiselle toiseen jäsenvaltioon. Oikeudesta perheenyhdistämiseen 22 päivänä syyskuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/86/EY säädetään edellytyksistä tämän oikeuden käyttämiselle. Tämä ehdotus poikkeaa edellä mainituista välineistä, koska siinä säädetään EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman myöntämisestä heikentämättä sellaisten erittäin pätevien työntekijöiden asemaa, joiden annetaan muuttaa toisiin jäsenvaltioihin korkeaa pätevyyttä vaativan työn vuoksi. Direktiiviehdotuksessa säädetään myös edullisemmista perheenyhdistämisen ehdoista ja etuoikeudesta muuttaa toiseen jäsenvaltioon sen jälkeen, kun henkilö on saanut EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman. Komissio antaa samaan aikaan ehdotuksen direktiiviksi, jossa säädetään kolmansien maiden kansalaisille yhden hakemuksen menettelyllä myönnettävästä yhdistelmäluvasta, joka oikeuttaa oleskelemaan ja työskentelemään jäsenvaltion alueella, sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista. Nämä kaksi direktiiviehdotusta on laadittu siten, että ne ovat keskenään yhteensopivia ja johdonmukaisia. |

140 | Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Työvoimatarpeisiin perustuvan lähestymistavan mukaiset toimet, joilla houkutellaan erittäin päteviä työntekijöitä kolmansista maista ja saadaan heidät pysymään EU:ssa, ovat osa Lissabonin strategiassa sekä kasvua ja työllisyyttä koskevissa yhdennetyissä suuntaviivoissa määritettyä laajempaa kehystä. Kehykseen sisältyvällä selkeästi määritetyllä makro- ja mikrotalouspolitiikalla edistetään EU:n kilpailukykyä muun muassa houkuttelemalla työmarkkinoille enemmän työikäisiä ihmisiä, parantamalla työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskykyä ja lisäämällä työmarkkinoiden joustavuutta. Näiden toimien toteuttaminen vie kuitenkin aikaa eikä nykyisen työvoiman kouluttamisella tai muilla vastaavilla toimilla pystytä tuottamaan riittävästi EU:n yrityksien tarvitsemia lääkäreitä, insinöörejä ja muita ammattilaisia. Erittäin pätevät maahanmuuttajat ovat tämän vuoksi tärkeä voimavara. Ehdotuksella edistetään myös EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa, jonka painopiste on köyhyyden poistaminen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen. Ehdotuksella saattaa olla erilaisia vaikutuksia unionin ulkopuolisiin maihin. Tavoitteena on minimoida negatiiviset ja maksimoida positiiviset vaikutukset, joita aiheutuu erittäin ammattitaitoisten henkilöiden muuttaessa pois kehitysmaista, jotka jo nyt kärsivät työvoimapulasta tietyillä aloilla. Tätä säädösehdotusta on arvioitava osana EU:n kehitys- ja maahanmuuttopolitiikan kokonaisuutta, jonka muita osia ovat operatiiviset toimet, rahoitus sekä voimassa olevat ja suunnitellut sopimukset. Tämä säädösehdotus on perusoikeuksien mukainen, koska siinä tunnustetaan ja turvataan erittäin pätevien maahanmuuttajien (ja heidän perheenjäsentensä) oikeudet työntekijöinä ja EU:n alueella oleskelevina henkilöinä, mukaan luettuina menettelylliset takeet ja oikeus perhe-elämään. Kun viranomaiset käsittelevät henkilötietoja tätä ehdotusta soveltaessaan, tietojenkäsittelyssä on noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä annetun direktiivin 95/46/EY säännöksiä. |

KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI |

Intressitahojen kuuleminen |

211 | Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavasta EU:n strategiasta järjestettiin julkinen kuulemiskierros vihreän kirjan perusteella. Kuulemiskierrokseen liittyvä aineisto on saatavilla Internet-osoitteessa http://ec.europa.eu/justice_home/news/consulting_public/economic_migration/news_contributions_economic_migration_en.htm). Asiaa koskeva julkinen kuulemistilaisuus järjestettiin 14. kesäkuuta 2005. Kuulemiskierroksen yhteydessä järjestettiin myös seminaareja ja työpajoja. Jäsenvaltioita on kuultu maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita käsittelevän komission komitean välityksellä. Vaikutusten arvioinnin tueksi tilattiin ulkopuolinen tutkimus, jossa tärkeimmiltä intressiryhmiltä pyydettiin lisäkommentteja kyselylomakkeissa ja haastatteluissa. |

212 | Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa koskevan EU:n yhteisen politiikan laatiminen sai kommenteissa laajaa kannatusta, mutta menettelytavoista ja odotetuista tuloksista esitettiin voimakkaasti eriäviä näkemyksiä. Esille otettiin joitakin selkeitä kysymyksiä, kuten tarve laatia EU:n yhteiset säännöt kaikkea työperäistä maahanmuuttoa varten tai vähintään maahanpääsyn ehdot tietyille taloudellisista syistä maahan muuttavien henkilöiden ryhmille (erittäin pätevät työntekijät ja kausityöntekijät). Näitä kahta ryhmää pidetään elintärkeinä EU:n kilpailukyvylle. Lisäksi vastauksissa toivotaan yksinkertaisia, epäbyrokraattisia ja joustavia ratkaisuja. Koska jäsenvaltioiden enemmistö ei kannata horisontaalista lähestymistapaa, komissio katsoo alakohtaisen lähestymistavan olevan realistisempi vaihtoehto, joka lisäksi soveltuu paremmin vastauksissa edellytetyn joustavuuden saavuttamiseen. Komissio on ottanut huomioon maahanmuuttoa koskevasta komission toimintasuunnitelmasta ja vaikutustenarviointia varten tehdystä tutkimuksesta annetut kommentit. |

Asiantuntijatiedon käyttö |

229 | Ulkopuolisia asiantuntijoita ei tarvittu. |

230 | Vaikutusten arviointi Seuraavia vaihtoehtoja harkittiin: Vaihtoehto A – säilytetään nykyinen tilanne Jäsenvaltiot soveltavat erittäin pätevien työntekijöiden maahanpääsyyn hyvin erilaisia lähestymistapoja. Erittäin päteviä työntekijöitä tarvitaan koko ajan enemmän täyttämään työmarkkinoiden nykyiset ja tulevat vajaukset, mutta EU ei ole heille houkutteleva kohde. Jos EU:n laajuisia toimia ei toteuteta, tilanne säilynee pääosin ennallaan. Vaihtoehto B – luodaan yhteiset perusperiaatteet erittäin pätevien työntekijöiden maahanpääsylle. Maahanpääsylle määritetään minimiehdot, ja jäsenvaltioille jätetään suuri harkintavalta päättää yksityiskohdista kansallisessa lainsäädännössä. Oleskeluun ja työskentelyyn liittyvät ehdot jäisivät tässä vaihtoehdossa käsittelyn ulkopuolelle. EU:n houkuttelevuus näiden työntekijäryhmien keskuudessa ja EU:n työmarkkinoiden tehokkuus eivät juuri kasvaisi: makrotaloudelliset vaikutukset olisivat hyvin vähäisiä. Vaihtoehto C – yksinkertaistetaan maahanpääsyjärjestelmää luomalla EU:n pisteytysjärjestelmä ja nopeutettu maahanpääsymenettely, joka antaa mahdollisuuden perheiden välittömään yhdistämiseen. Lisäksi perustetaan tietokanta, jolla autetaan ammattitaidon tarjontaa ja kysyntää kohtaamaan paremmin. Tällä vaihtoehdolla voitaisiin merkittävästi edistää kolmansista maista tulevien erittäin pätevien työntekijöiden muuttoa EU:hun. Pisteytys olisi kuitenkin tehtävä toissijaisuusperiaatteen vastaisesti EU:n tasolla, jotta maahanmuuttajiin sovellettaisiin samanlaisia maahanpääsyn ehtoja. Vaihtoehto D – luodaan maahanpääsylle yhteiset kriteerit ja nopeutettu menettely sekä sovelletaan nykyistä edullisempia oleskelun edellytyksiä (työskentely- ja oleskeluoikeus, välitön perheenyhdistäminen, EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman nopeampi myöntäminen jne.). Kolmansista maista tulevien erittäin pätevien työntekijöiden tehokas kotouttaminen työmarkkinoille ja yhteiskuntaan olisi paras tapa maksimoida heidän panoksensa talouskasvun ja kilpailukyvyn edistämisessä. Näin voitaisiin huomattavasti parantaa EU:n kykyä vastata tuleviin ja ennustettuihin haasteisiin. Tämän vaihtoehdon vaikutukset rajoittuisivat kuitenkin yksittäisiin jäsenvaltioihin. Vaihtoehto E 1 – edistetään EU:n sisäistä liikkuvuutta koordinoimalla kansallisia prioriteettiluetteloja ja ottamalla käyttöön EU:n sininen kortti sekä kortinhaltijoiden tietokanta. Oikeus liikkua EU:n sisällä olisi tärkeä kannustin, jolla kolmansien maiden erittäin pätevät työntekijät saadaan tulemaan EU:n työmarkkinoille. Se voisi myös olla tärkeä tekijä, jolla lievitetään työvoimavajetta tietyillä alueilla ja aloilla. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista voitaisiin helpottaa myös muilla välineillä (esimerkiksi EU:n sinisen kortin haltijoiden tietokanta). Tällä vaihtoehdolla voitaisiin lisätä huomattavasti työmarkkinoiden tehokkuutta ja kehittää EU:n makrotaloudellista ympäristöä. Vaihtoehto E 2 – ulotetaan direktiivin 2003/109/EY EU:n sisäistä liikkuvuutta koskevat säännökset koskemaan erittäin päteviä työntekijöitä. Tähän vaihtoehtoon sisältyy myös vaihtoehdon C mukainen pisteytysjärjestelmä. Tämä vaihtoehto saattaisi kuitenkin merkitä rajoitetumpaa oikeutta liikkua EU:n sisällä kuin vaihtoehdossa E 1. Tämän vuoksi vaihtoehto E 2 ei olisi yhtä toteuttamiskelpoinen ja tehokas kuin vaihtoehto E 1. Vaihtoehto F – viestintä, koordinointi ja yhteistyö. Suunnitelluilla toimilla voitaisiin jossain määrin tukea yhteisen perustan luomista, jotta EU:hun voidaan houkutella erittäin päteviä työntekijöitä kolmansista maista. Painopiste olisi kuitenkin heidän tehokkaassa kohdentamisessaan EU:n työmarkkinoille. Tämä vaihtoehto ei olisi kovin tehokas. |

231 | Komissio on tehnyt työohjelmassa mainitun vaikutustenarvioinnin, jota koskeva raportti on saatavilla […]. |

EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT |

305 | Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotuksessa säädetään nopeutetusta menettelystä, joka perustuu yhteiseen määritelmään ja kriteereihin: työsopimus, ammattipätevyys ja kansallista minimitasoa korkeampi palkka. ”Nuorille ammattilaisille” suunnitellaan erityistä järjestelmää. Maahantuloluvan saaneille työntekijöille myönnetään oleskelulupa, joka antaa oikeuden työskentelyyn EU:n alueella (EU:n sininen kortti): oleskeluluvalla työntekijöille ja heidän perheilleen annetaan useita oikeuksia, muun muassa edulliset ehdot perheenyhdistämiselle. Pääsyä oleskeluvaltion työmarkkinoille rajoitetaan ensimmäisten kahden vuoden ajan. Ehdotukseen sisältyy myös EU:n sinisen kortin haltijan mahdollisuus muuttaa tietyin ehdoin työn vuoksi toiseen jäsenvaltioon sen jälkeen kun hän on oleskellut kaksi vuotta laillisesti ensimmäisessä jäsenvaltiossa. EU:n sisäisen liikkuvuuden helpottamiseksi direktiiviehdotuksessa säädetään poikkeuksia neuvoston direktiivin 2003/109/EY säännöksistä. Näihin kuuluu erityisesti mahdollisuus kerätä oleskelujaksoja eri jäsenvaltioista EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamiseksi. Kun pitkään oleskelleen asema on myönnetty, sovelletaan direktiiviin 2003/109/EY sisältyviä liikkuvuutta koskevia säännöksiä, mutta jäsenvaltioiden on annettava näille ammattilaisille etusija suhteessa muihin kolmansista maista tuleviin maahan pyrkiviin työntekijöihin. |

310 | Oikeusperusta Tämä direktiiviehdotus koskee kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksiä sekä tarvittavien lupien myöntämismenettelyjen vaatimuksia. Siinä säädetään myös edellytyksistä, joiden mukaisesti kolmannen maan kansalainen voi oleskella toisessa jäsenvaltiossa. Tämän vuoksi soveltuva oikeusperusta on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 63 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 4 kohta. |

320 | Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. |

Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä. |

321 | Jos jäsenvaltiot toimivat itsenäisesti, ne eivät kenties pysty kilpailemaan kansainvälisesti erittäin pätevistä työntekijöistä. |

323 | Työntekijöihin sovellettaisiin erilaisia maahanpääsyn ja oleskelun ehtoja, koska kansalliset järjestelmät ovat suljettuja ja kilpailevat keskenään. Tämä vaikuttaisi negatiivisesti maahanmuuttajien tekemiin valintoihin ja haittaisi työvoiman uudelleenkohdentamista työmarkkinoiden tarpeiden muuttuessa. Tällöin voitaisiin menettää EU:n alueelle jo tullutta erittäin pätevää työvoimaa. |

Ehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä. |

324 | EU:n tärkein houkutin kilpailijoihin verrattuna on mahdollisuus päästä 27 jäsenvaltion työmarkkinoille ja kehittyä ammatillisesti samalla kun EU:n yritysten konkreettiset tarpeet täytetään. Tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan yhteisön toimilla ja näiden työntekijöiden maahanpääsyyn sovellettavalla yhteisellä järjestelmällä. Yhteisön toimet ovat tarpeen myös siksi, että yhteisön säännöstöstä on poikettava, jos EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman myöntämiseen sovelletaan tavanomaista edullisempia ehtoja. |

325 | Yhteisillä toimilla voidaan varmistaa, että kyseiset työntekijät 1) saavat maahantuloluvan yhteisten sääntöjen nojalla; 2) saavat samat oikeudet koko EU:n alueella; 3) voivat liikkua jäsenvaltioiden välillä mukautuakseen ja vastatakseen nopeasti erittäin pätevän maahanmuuttajatyövoiman kysynnän vaihteluihin; 4) kotoutuvat täysin EU:hun. |

327 | Ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa, jotta ne voivat mukauttaa järjestelmää kansallisten työmarkkinoiden tarpeiden mukaisesti, eikä se vaikuta jäsenvaltioiden vastuuseen määrittää EU:n alueelle taloudellisista syistä tulevien työnhakijoiden lukumäärä. |

Näin ollen ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen. |

Suhteellisuusperiaate Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä. |

331 | Valittu väline on direktiivi, joka jättää jäsenvaltioille runsaasti joustovaraa täytäntöönpanossa. EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan toiseksi viimeisen kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita kuin direktiivissä säädettyjä kansallisia määräyksiä, kunhan ne ovat perustamissopimuksen ja kansainvälisten sopimusten mukaisia. |

Sääntelytavan valinta |

341 | Ehdotettu sääntelytapa: direktiivi. |

342 | Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavasta syystä. Direktiivi on tässä tapauksessa paras sääntelytapa: siinä määritetään sitovat vähimmäisvaatimukset, mutta annetaan jäsenvaltioille liikkumavaraa niiden sovittamisessa työmarkkinoiden tarpeisiin ja lainsäädäntökehykseen. |

TALOUSARVIOVAIKUTUKSET |

409 | Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon. |

LISÄTIEDOT |

Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke |

531 | Ehdotus sisältää uudelleentarkastelulausekkeen. |

550 | Vastaavuustaulukko Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina kansalliset säännökset, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko. |

570 | Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus 1 artikla Ehdotuksella on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin otetaan käyttöön erityismenettely, jota sovelletaan kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyyn ja oleskeluun, kun nämä anovat yli kolmen kuukauden oleskelulupaa EU:hun korkeaa pätevyyttä vaativan työn vuoksi. Toiseksi pannaan täytäntöön EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 4 kohta ja määritetään edellytykset, joiden mukaisesti kolmannen maan kansalaiset, jotka oleskelevat laillisesti jäsenvaltiossa tämän direktiiviehdotuksen mukaisesti, voivat oleskella perheenjäsentensä kanssa myös muissa jäsenvaltioissa. 2 artikla Ehdotuksessa mainitaan ”korkeaa pätevyyttä vaativan työn” käsite. Määritelmä perustuu kahteen tekijään: ensinnäkin taloudellista toimintaa on harjoitettava palkattuna työntekijänä, minkä vuoksi soveltamisalan ulkopuolelle jäävät kolmansien maiden kansalaiset, jotka haluavat toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina. Toiseksi on määritettävä ”korkeaa ammattipätevyyttä” koskevat vaatimukset. Jotta soveltamisalaan voidaan sisällyttää ammattilaiset, jotka eivät välttämättä tarvitse korkea-asteen tutkintoa ammatissa toimiakseen (esimerkiksi kokeneet johtajat ja tietyt tietotekniikka-ammattilaiset), korkea-asteen pätevyyden sijaan voidaan ottaa huomioon vähintään kolmen vuoden ammattikokemus. 3 ja 4 artikla Ehdotus ei koske EU:n kansalaisia eikä heidän perheenjäseniään, ei myöskään niitä EU:n kansalaisia, joiden oikeutta työskennellä tietyssä jäsenvaltiossa on rajoitettu siirtymäjärjestelyin. Ehdotus ei koske myöskään kolmansien maiden kansalaisia, joilla on pitkäaikainen EY-oleskelulupa tai jotka ovat pakolaisia tai jotka oleskelevat jäsenvaltiossa vain tilapäisesti EY:n lainsäädännön tai kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien sitoumusten nojalla, eikä tiettyjä muita erikseen nimettyjä henkilöryhmiä. Jotta direktiivin tarkoitus ei vesittyisi, ehdotuksessa ei anneta jäsenvaltioille mahdollisuutta laajentaa soveltamisalaa myöntämällä edullisempia ehtoja ensi kertaa yhteisön alueelle pyrkiville henkilöille. Koska oleskelun edellytykset (mukaan lukien perheenyhdistäminen) vaikuttavat kolmansien maiden kansalaisten asemaan ainoastaan oleskeluvaltiossa, jäsenvaltiot voivat oleskelun osalta myöntää direktiivin säännöksiä edullisempia oikeuksia. 5 artikla Tässä artiklassa määritetään direktiiviehdotusta koskevat erityisehdot, jotka hakijan on täytettävä. 1) Koska maahanpääsy riippuu työvoiman kysynnästä, henkilön on esitettävä työsopimus tai sitova työtarjous. 2) Työsopimuksessa mainitun palkan täytyy olla vähintään yhtä suuri kuin kansallisella tasolla määritetty raja-arvo. Jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan asettaa raja-arvon työmarkkinatilanteensa ja maahanmuuttopolitiikkansa mukaisesti. Komissio katsoo kuitenkin, että on tarpeen määrittää raja-arvolle vähimmäismäärä, joka suhteutetaan ensisijaisesti kansallisen lainsäädännön mukaiseen minimipalkkaan. Näin varmistetaan, että jäsenvaltiot eivät mitätöi tätä vaatimusta asettamalla raja-arvon, joka on pätevyysvaatimusten mukainen mutta niin alhainen, että erittäin pätevä oman maan kansalainen tai muun jäsenvaltion työntekijä ei ottaisi työtä vastaan. Tässä ehdotuksessa säädetään myös vapaammasta EU:n sisäisestä liikkuvuudesta kolmannesta maasta tulevan erittäin pätevän työntekijän saatua EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman: yhteisellä suhteellisella vähimmäispalkalla pyritään varmistamaan, että jäsenvaltioiden maahanpääsystä tekemät päätökset eivät vaikuta negatiivisesti muihin jäsenvaltioihin keskipitkällä aikavälillä. Palkan raja-arvolla pitäisi pystyä myös varmistamaan, että hakija pystyy elättämään itsensä – ja kustantamaan tarvittaessa paluunsa lähtömaahan – turvautumatta asianomaisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään. 3) Hakijan on ei-säänneltyjen ammattien osalta osoitettava, että hänellä on asianomaisen työn edellyttämä korkea-asteen tutkinto tai vähintään kolmen vuoden ammattikokemus, jonka voidaan katsoa vastaavan korkea-asteen tutkintoa; jäsenvaltiot eivät saa edellyttää molempien vaatimusten täyttymistä. Säänneltyjen ammattien osalta hakijan on täytettävä kansallisessa tai EY:n lainsäädännössä asetetut vaatimukset. 6 artikla Tämä poikkeus koskee alle 30-vuotiaita ammattilaisia, jotka vähäisen työkokemuksen vuoksi eivät todennäköisesti voi saada korkeaa palkkaa. Näissä tapauksissa on pakollisena lisäehtona korkea-asteen tutkinnon suorittaminen alalla, joka liittyy työsopimuksen mukaisiin tehtäviin. Palkkatasoa koskevia vaatimuksia voidaan lieventää, jos nuori ammattilainen on opiskellut EU:n alueella. 7, 9 ja 10 artikla Tässä ehdotuksessa ei anneta yleistä maahantulo-oikeutta. Näissä artikloissa määritetään pakolliset ja mahdolliset hylkäysperusteet (sekä perusteet EU:n sinisen kortin peruuttamiselle ja uusimatta jättämiselle). Kielteiset päätökset voivat perustua erityisesti siihen, että maahanpääsyn vaatimukset eivät täyty, tai kiintiöiden täyttymiseen taikka jäsenvaltioiden suorittamaan työmarkkinatestiin. Viimeksi mainittu vaihtoehto liittyy erityisesti työskentelyä varten jäsenvaltioiden alueelle saapuvien kolmansien maiden kansalaisten maahantulon sallimisen rajoittamisesta 20 päivänä kesäkuuta 1994 annettuun neuvoston päätöslauselmaan. Yhteisön etuuskohtelun periaate, sellaisena kuin se on ilmaistu vuosien 2003 ja 2005 liittymisasiakirjoissa, on primäärioikeutta. Tämän vuoksi niiden jäsenvaltioiden, jotka soveltavat siirtymäkauden järjestelyjä, on automaattisesti sovellettava direktiiviä liittymisasiakirjojen mukaisesti siirtymäkauden järjestelyjen voimassaoloaikana. 8, 11 ja 12 artikla Hakijalle (mutta ei hänen perheenjäsenilleen), jonka hakemuksen asianomainen jäsenvaltio on hyväksynyt, annetaan EU:n siniseksi kortiksi kutsuttu oleskelulupa, jossa ilmoitetaan työskentelyyn liittyvät ehdot. Direktiiviehdotuksessa säädetään enintään 30 päivää kestävästä nopeutetusta menettelystä sekä laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudesta anoa pääsyä järjestelmän piiriin ja muuttaa oikeudellista asemaansa myönteisen päätöksen saatuaan. 13, 14 ja 15 artikla Direktiiviehdotuksen mukaan erittäin pätevät työntekijät lisäävät EU:n talouden potentiaalia, mutta heille myönnettävien oikeuksien pitäisi riippua oleskelun kestosta. Erittäin pätevän työntekijän asteittainen kotouttaminen työmarkkinoille edellyttää, että kaikkiin EU:n sinisen kortin haltijan työtehtävissä ensimmäisten kahden vuoden aikana tapahtuviin muutoksiin saadaan asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten hyväksyntä samoin perustein kuin ensimmäisen maahanpääsyn yhteydessä. Kyseisen ajanjakson päätyttyä asianomaisen henkilön ei enää pitäisi joutua osoittamaan, että hän täyttää korkeaa pätevyyttä vaativan työn vastaanottamista koskevat palkka- ja pätevyysvaatimukset. Henkilön kelpoisuus työtehtävään jää työnantajan ja työmarkkinoiden arvioitavaksi. Väärinkäytösten välttämiseksi direktiiviehdotuksessa säädetään ilmoitusvelvollisuudesta. Kolmen kuukauden työttömyys sallitaan. Kuten edellä mainitaan, uuden työsuhteen hyväksymisehdot riippuvat oleskelun kestosta. Ennen EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman myöntämistä näitä säännöksiä sovelletaan riippumatta siitä, asuuko henkilö ensimmäisessä vai toisessa jäsenvaltiossa. Direktiiviehdotuksen 15 artiklassa määritetään tilanteet, joissa edellytetään tasavertaista kohtelua. Tavoitteena on luoda maahanmuuttajille mahdollisimman edulliset olosuhteet. Rajoitukset koskevat ainoastaan opintoapurahoja, julkisin varoin rahoitettujen asuntojen myöntämismenettelyjä ja sosiaalitukea: työntekijällä ei ole oikeutta näihin etuuksiin maksuosuuksiensa perusteella. Lisäksi näiden työntekijöiden oletetaan olevan suhteellisen hyvätuloisia, minkä vuoksi he eivät todennäköisesti ole oikeutettuja näihin etuuksiin kansallisten säännösten nojalla. 16 artikla Tähän artiklaan sisältyvät ne poikkeukset direktiivistä 2003/86/EY, jotka katsotaan tarpeellisiksi määritettäessä erittäin päteville kolmansien maiden työntekijöille edullista järjestelmää. Lähestymistapa on erilainen kuin perheenyhdistämisestä annetussa direktiivissä, jolla edistetään niiden kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista, joiden voidaan kohtuudella olettaa jäävän pysyvästi asumaan jäsenvaltioon. Jäsenvaltioissa ja muissa maissa jo käytössä olevien vastaavien järjestelmien tavoin direktiiviehdotuksessa sallitaan perheiden välitön yhdistäminen myös tilapäisen oleskelun aikana ja puolisoiden pääsy työmarkkinoille. Tavoitteen saavuttamiseksi ehdotuksessa säädetään myös, että kansallisia kotouttamistoimia olisi sovellettava vasta sitten, kun perheenjäsenet ovat EU:n alueella. 17 artikla Direktiiviehdotuksessa pyritään edistämään erittäin pätevien työntekijöiden maantieteellistä liikkuvuutta. Direktiivistä 2003/109/EY poikkeavilla säännöksillä ei pyritä rankaisemaan liikkuvia työntekijöitä vaan he voivat kerätä oleskelujaksoja kahdessa (tai enintään kolmessa) jäsenvaltiossa täyttääkseen EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman pääasiallisen myöntämisedellytyksen. Henkilön poissaoloa EU:n alueelta koskevista säännöksistä myönnettävien poikkeuksien olisi oltava tiukasti rajattuja, jotta voidaan ylläpitää kiertomuuttopolitiikkaa ja rajoittaa potentiaalista aivovientiä. 18, 19, 20 ja 21 artikla Direktiiviehdotuksen 19 artiklassa määritellään pääsääntöisesti direktiivin 2003/109/EY mukaisesti ehdot EU:n sisäiselle liikkuvuudelle ennen EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman myöntämistä. Jäsenvaltioilla on kuitenkin oikeus soveltaa samoja ehtoja kuin henkilön pyrkiessä ensimmäistä kertaa EU:n alueelle. Direktiiviehdotuksen 20 artiklassa säädetään EU:n sisäisestä liikkuvuudesta kyseisen aseman myöntämisen jälkeen: tämän työntekijäryhmän erikoispiirteiden ja henkilöiden varsin vähäisen lukumäärän vuoksi direktiiviä sovellettaessa ei oteta huomioon niitä henkilöiden kokonaislukumäärään liittyviä rajoituksia, joita jäsenvaltiot saattavat soveltaa muihin EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saaneisiin henkilöihin. Direktiivissä säädetään myös, että jäsenvaltioiden on annettava EU:n alueella pitkään oleskelleille erittäin päteville kolmannen maan kansalaisille etusija suhteessa muihin kolmansista maista tuleviin työntekijöihin, jotka anovat maahanpääsyä samojen syiden vuoksi. Direktiiviehdotuksen 18 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden erityisasema osoitetaan uudentyyppisellä oleskeluluvalla. Perheenyhdistämistä toisessa jäsenvaltiossa, kun perheenkokoaja ei ole vielä saanut EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa, koskevat yksityiskohtaiset säännöt vastaavat direktiivin 2003/109/EY 16 artiklan säännöksiä. VI luku Tähän ehdotukseen sisältyy ainoastaan yksi täysin uusi säännös, ja se koskee jäsenvaltioiden velvollisuutta jakaa tietoja mahdollisista kiintiöistä ja direktiivin täytäntöönpanoa koskevista vuositilastoista neuvoston päätöksen 2006/688/EY mukaisesti perustetun verkon välityksellä. Näiden tietojen avulla voidaan myös seurata työntekijöiden palkkaamista kehitysmaissa, joissa on liian vähän koulutettua työvoimaa. |

1. 2007/0228 (CNS)

Ehdotus NEUVOSTON DIREKTIIVI

kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 63 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 4 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen[1],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[2],

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon[4],

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen asteittaista perustamista varten perustamissopimuksessa määrätään turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien suojelua koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta.

(2) Perustamissopimuksessa määrätään, että neuvosto toteuttaa maahanmuuttopolitiikan alaan kuuluvia toimenpiteitä, jotka koskevat maahantulon ja oleskelun edellytyksiä sekä menettelyjä pitkäaikaisten viisumien ja oleskelulupien myöntämisessä jäsenvaltioissa, sekä toimenpiteitä, joilla määritellään oikeudet ja edellytykset, joiden mukaisesti jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset voivat oleskella toisissa jäsenvaltioissa.

(3) Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti unionin tavoitteeksi, että siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamistalous vuoteen 2010 mennessä.

(4) Eurooppa-neuvoston 4 ja 5 päivänä marraskuuta 2004 hyväksymän Haagin ohjelman mukaan laillinen maahanmuutto tulee tärkeäksi osaamiselle rakentuvan talouden kehittämisessä Euroopassa ja talouskehityksen eteenpäin viemisessä ja myötävaikuttaa siten Lissabonin strategian täytäntöönpanoon; ohjelmassa komissiota pyydetään esittämään laillista maahanmuuttoa koskeva toimintapoliittinen suunnitelma ja maahanpääsymenettelyjä, joilla voidaan nopeasti vastata siirtotyövoiman vaihtelevaan kysyntään työmarkkinoilla.

(5) Eurooppa-neuvoston kokouksessa 14 ja 15 päivänä joulukuuta 2006 sovittiin lukuisista vuonna 2007 toteutettavista toimista, joilla muun muassa kehitetään kansallista toimivaltaa mitenkään rajoittamatta hyvin hallittuja laillisen maahanmuuton politiikkoja, joilla voidaan auttaa jäsenvaltioita täyttämään nykyiset ja tulevat työvoimatarpeet.

(6) Lissabonin prosessin mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi EU:n on tärkeää edistää niiden erittäin pätevien työntekijöiden liikkuvuutta, jotka ovat EU-kansalaisia, ja erityisesti vuosina 2004 ja 2007 unioniin liittyneiden maiden kansalaisia. Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä noudatettava yhteisön etuuskohtelun periaatetta, sellaisena kuin se on ilmaistu erityisesti 16 päivänä huhtikuuta 2003 ja 25 päivänä huhtikuuta 2005 päivätyissä liittymisasiakirjoissa.

(7) Tällä direktiivillä pyritään saavuttamaan kyseiset tavoitteet ja ratkaisemaan työvoimapulaan liittyviä ongelmia helpottamalla jäsenvaltiossa yli kolme kuukautta oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä ja liikkuvuutta korkeaa pätevyyttä vaativan työn vastaanottamiseksi; näin yhteisön kilpailukyky lisääntyy ja talouskasvu kiihtyy, kun siitä tulee houkuttelevampi kohde kyseisille kaikkialta maailmasta tuleville työntekijöille. Tavoitteiden saavuttamiseksi on helpotettava erittäin pätevien työntekijöiden ja heidän perheidensä maahanpääsyä ottamalla käyttöön nopeutettu maahanpääsymenettely ja myöntämällä heille tietyillä aloilla samat sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisille. Näiden oikeuksien osalta tämä direktiivi perustuu [”kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista”] annetun direktiivin[5] vastaavaan säännökseen.

(8) Perheenyhdistämiseen sovellettavien edullisten ehtojen ja puolisoiden työnsaantimahdollisuuksien pitäisi olla kaikkien järjestelmien keskeisiä osia pyrittäessä houkuttelemaan erittäin päteviä työntekijöitä EU:n alueelle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi säädettävä erityisiä poikkeuksia oikeudesta perheenyhdistämiseen 22 päivänä syyskuuta 2003 annetusta neuvoston direktiivistä 2003/86/EY[6].

(9) Tämän direktiivin soveltamisen ei pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden toimivaltaan määrittää niiden työtä etsivien kolmansien maiden kansalaisten lukumäärä, joille myönnetään oikeus tulla maahan. Direktiivin soveltamisalan pitäisi kattaa myös ne kolmansien maiden kansalaiset, jotka haluavat jäädä jäsenvaltioon tehdäkseen palkkatyötä ja jotka ovat muiden järjestelmien piiriin kuuluvia jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevia henkilöitä, kuten vastikään opintonsa päättäneitä opiskelijoita tai tutkijoita, joille on myönnetty oikeus tulla maahan kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13 päivänä joulukuuta 2004 annetun direktiivin 2004/114/EY[7] tai kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten 12 päivänä lokakuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/71/EY[8] mukaisesti, ja joilla ei ole kattavaa pääsyä jäsenvaltion työmarkkinoille yhteisön tai kansallisen lainsäädännön nojalla.

(10) Tässä direktiivissä olisi säädettävä joustavasta, kysyntälähtöisestä maahanpääsyjärjestelmästä, joka perustuu objektiivisiin kriteereihin, kuten jäsenvaltioiden palkkatasoon suhteutettuun vähimmäispalkkaan, sekä ammattipätevyyttä koskeviin vaatimuksiin. On tarpeen määrittää kansalliselle palkan raja-arvolle yhteinen suhteellinen vähimmäismäärä, jotta voidaan varmistaa maahanpääsyn edellytysten yhdenmukaistamisen vähimmäistaso koko EU:n alueella. Jäsenvaltioiden olisi määritettävä kansalliset raja-arvonsa työmarkkinatilanteensa ja yleisen maahanmuuttopolitiikkansa mukaisesti.

(11) Palkoille määritetyistä pääjärjestelmän mukaisista raja-arvoista olisi säädettävä poikkeuksia erittäin pätevien alle 30-vuotiaiden työnhakijoiden osalta, koska he eivät suhteellisen vähäisen ammattikokemuksensa ja työmarkkina-asemansa vuoksi kenties täytä pääjärjestelmän mukaisia palkkavaatimuksia, sekä niiden henkilöiden osalta, jotka ovat suorittaneet korkea-asteen tutkinnon EU:n alueella.

(12) Kun jäsenvaltio on päättänyt myöntää maahantulo-oikeuden kyseiset yhteiset vaatimukset täyttävälle kolmannen maan kansalaiselle, hänelle olisi myönnettävä erityinen oleskelulupa, jota kutsutaan EU:n siniseksi kortiksi; kortinhaltijalla olisi oltava asteittainen pääsy työmarkkinoille ja oikeus käyttää hänelle ja hänen perheelleen myönnettyjä oleskelu- ja liikkumisoikeuksia.

(13) EU:n sinisen kortin ulkoasun pitäisi olla kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta annetun asetuksen (EY) N:o 1030/2002[9] säännösten mukainen, jotta jäsenvaltiot voivat tarkistaa korttiin sisältyvät tiedot, erityisesti ne ehdot, joiden mukaisesti henkilö on oikeutettu tekemään työtä. Olisi sovellettava soveltuvin osin laaja-alaisia säännöksiä, jotka sisältyvät [”kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista”] annettuun direktiiviin.

(14) Kolmansien maiden kansalaisille, joilla on Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavan jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva matkustusasiakirja ja EU:n sininen kortti, olisi myönnettävä pääsy Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueelle ja oikeus liikkua siellä vapaasti enintään kolmen kuukauden ajan henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006[10] sekä Schengenin säännöstön 21 artiklan mukaisesti – Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehty yleissopimus ( Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus ).[11]

(15) Kolmansista maista tulevien erittäin pätevien työntekijöiden ammatillista ja maantieteellistä liikkuvuutta olisi pidettävä ensisijaisena järjestelynä, jolla tehostetaan työmarkkinoita, vältetään ammattitaitoisten työntekijöiden puute ja vähennetään alueellista epätasapainoa. Jotta voidaan noudattaa yhteisön etuuskohtelun periaatetta ja välttää järjestelmän mahdollinen väärinkäyttö, kolmansista maista tulevien erittäin pätevien työntekijöiden ammatillista liikkuvuutta olisi rajoitettava laillisen jäsenvaltiossa oleskelun kahden ensimmäisen vuoden aikana.

(16) Maantieteellistä liikkuvuutta EU:n alueella olisi valvottava ja sen olisi perustuttava työvoiman kysyntään kolmannesta maasta tulevan työntekijän ensimmäisen laillisen oleskelujakson aikana. Kun EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema on myönnetty, jäsenvaltioiden olisi annettava etusija näille työntekijöille heidän käyttäessään oikeuttaan liikkua EU:n alueella. Direktiiviin olisi sisällytettävä poikkeuksia pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/109/EY[12] säännöksistä, jotta ei heikennetä niiden maantieteellisesti liikkuvien erittäin pätevien työntekijöiden toimintamahdollisuuksia, joille ei ole vielä myönnetty EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asemaa, ja jotta voidaan kannustaa maantieteellistä liikkuvuutta ja kiertomuuttoa.

(17) Olisi edistettävä ja ylläpidettävä erittäin pätevien kolmansista maista tulevien työntekijöiden liikkumista yhteisön ja alkuperämaiden välillä. On tarpeen säätää poikkeuksia pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta 25 päivänä marraskuuta 2003 annetusta neuvoston direktiivistä 2003/109/EY, jotta voidaan pidentää sallittua poissaolojaksoa yhteisön alueelta, jota ei oteta huomioon laskettaessa EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman myöntämisen edellyttämän laillisen yhtäjaksoisen oleskelun kestoa. Direktiivissä 2003/109/EY säädettyjä sallittuja poissaolojaksoja olisi pidennettävä myös niiden erittäin pätevien työntekijöiden osalta, joille on myönnetty EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema. Jotta voidaan erityisesti kannustaa kehitysmaista tulevien erittäin pätevien työntekijöiden kiertomuuttoa, jäsenvaltioiden olisi harkittava neuvoston direktiivin 2003/109/EY 4 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 9 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamista siten, että sallitaan tässä direktiivissä säädettyä pidemmät poissaolojaksot. Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus erityisesti taustalla olevien kehitystavoitteiden kanssa, näitä poikkeuksia olisi sovellettava ainoastaan silloin kun voidaan osoittaa, että asianomainen henkilö on palannut alkuperämaahansa työn, opiskelun tai vapaaehtoistoiminnan vuoksi.

(18) Kolmansista maista tulevia työntekijöitä olisi kohdeltava yhdenvertaisesti sosiaaliturvan alalla. Sosiaaliturvan alat on määritelty sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1408/1971.[13] Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi 14 päivänä toukokuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 859/2003[14] laajennetaan asetuksen (ETY) N:o 1408/1971 soveltamisala koskemaan niitä kolmansien maiden kansalaisia, jotka oleskelevat laillisesti Euroopan unionissa ja jotka ovat rajatylittävässä tilanteessa. Tähän direktiiviehdotukseen sisältyviä säännöksiä yhdenvertaisesta kohtelusta sosiaaliturvan alalla sovelletaan sellaisinaan myös henkilöihin, jotka tulevat jäsenvaltioon suoraan kolmannesta maasta. Tässä direktiivissä olisi kuitenkin myönnettävä ainoastaan ne oikeudet, jotka sisältyvät voimassa olevaan yhteisön oikeuteen, jota sovelletaan sosiaaliturvan alalla kolmansien maiden kansalaisiin, jotka liikkuvat jäsenvaltioiden rajojen yli.

(19) Ammattipätevyys, jonka kolmannen maan kansalainen on hankkinut toisessa jäsenvaltiossa, olisi tunnustettava samoin edellytyksin kuin unionin kansalaisen ammattipätevyys, ja kolmannessa maassa hankittu pätevyys olisi otettava huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY[15] säännösten mukaisesti.

(20) Jäsenvaltioiden olisi tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä pidättäydyttävä aktiivisesta rekrytoinnista kehitysmaissa niillä aloilla, joilla on liian vähän henkilöresursseja. Erityisesti terveydenhuollon alalla olisi laadittava julkisen ja yksityisen sektorin työnantajiin sovellettavat eettisen rekrytoinnin periaatteet ja käytänteet, kuten eurooppalaisesta toimintaohjelmasta terveydenhuollon vakavan henkilöstöpulan lievittämiseksi kehitysmaissa (2007–2013) 14 päivänä toukokuuta 2007 annetuissa neuvoston ja jäsenvaltioiden päätelmissä korostetaan. Periaatteita ja käytänteitä olisi vahvistettava luomalla järjestelmiä, suuntaviivoja ja muita välineitä, joilla helpotetaan kiertomuuttoa ja tilapäistä muuttoa, sekä muilla välineillä, joilla minimoidaan erittäin pätevien henkilöiden muuttoliikkeen negatiiviset vaikutukset kehitysmaissa ja maksimoidaan positiiviset vaikutukset. Tällaiset toimet olisi toteutettava siirtolaisuudesta ja kehityksestä Tripolissa 22 ja 23 päivänä marraskuuta 2006 annetun Afrikan ja EU:n yhteisen julistuksen mukaisesti ja pyrkien muodostamaan kattava maahanmuuttopolitiikka, kuten 14 ja 15 päivänä joulukuuta 2006 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa kehotettiin.

(21) Olisi säädettävä erityisistä raportointia koskevista säännöksistä, joilla seurataan erittäin päteviin työntekijöihin sovellettavan järjestelmän täytäntöönpanoa ja joiden avulla havaitaan ja mahdollisesti torjutaan järjestelmän mahdollisesti aiheuttamaa aivovientiä kehitysmaissa, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi toimitettava vuosittain maahantulo-oikeuden saaneiden erittäin pätevien maahanmuuttajien ammatti- ja kansallisuustiedot turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä jäsenvaltioiden toimenpiteitä koskevan keskinäisen tiedottamisjärjestelmän käyttöönotosta 5 päivänä lokakuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/688/EY[16] mukaisesti perustetun verkon kautta.

(22) Säädösehdotuksen tavoitteina on ottaa käyttöön erityinen maahanpääsymenettely ja määrittää maahanpääsyn ja oleskelun edellytykset kolmansien maiden kansalaisille, jotka haluavat oleskella jäsenvaltioissa yli kolme kuukautta korkeaa pätevyyttä vaativan työn vuoksi; jäsenvaltiot eivät pysty asianmukaisesti saavuttamaan tavoitteita, eivätkä varsinkaan varmistamaan liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä, minkä vuoksi tavoitteet voidaan tehokkaammin saavuttaa yhteisön toimilla. Tämän vuoksi yhteisöllä on oikeus toteuttaa toimenpiteitä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(23) Tässä direktiivissä noudatetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, ja se on pantava täytäntöön niiden mukaisesti.

(24) Jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta, ja erityisesti rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY[17] ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY[18] mukaisesti.

(25) [Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti kyseiset jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin antamiseen eikä se siten sido niitä eikä sitä sovelleta niihin, ellei mainitun pöytäkirjan 4 artiklasta muuta johdu.]

(26) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan nojalla Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen; direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla Kohde

Tämän direktiivin tarkoituksena on määrittää

a) maahanpääsyn ja yli kolmen kuukauden oleskelun edellytykset kolmansien maiden kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, kun kolmansien maiden kansalaiset pyrkivät jäsenvaltion alueelle korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten;

b) edellä a alakohdassa tarkoitetut kolmansien maiden kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oleskelun edellytykset muissa jäsenvaltioissa kuin ensimmäisessä jäsenvaltiossa.

2 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a) ’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin kansalainen;

b) ’korkeaa pätevyyttä vaativalla työllä’ toisen johdolla harjoitettavaa aitoa ja todellista työtä, josta henkilölle maksetaan korvausta ja joka edellyttää korkea-asteen tutkintoa tai vähintään kolmen vuoden vastaavaa ammattikokemusta;

c) ’EU:n sinisellä kortilla’ lupaa, jossa erityisesti mainitaan ”EU:n sininen kortti” ja joka oikeuttaa haltijansa asumaan ja työskentelemään laillisesti EU:n alueella sekä muuttamaan toiseen jäsenvaltioon tässä direktiivissä määriteltyä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten;

d) ’ensimmäisellä jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka ensimmäisenä myöntää kolmannen maan kansalaiselle ”EU:n sinisen kortin”;

e) ’toisella jäsenvaltiolla’ muuta jäsenvaltiota kuin ensimmäistä jäsenvaltiota;

f) ’perheenjäsenillä’ direktiivin 2003/86/EY 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä kolmansien maiden kansalaisia;

g) ’korkea-asteen tutkinnolla’ sellaista tutkintoa, tutkintotodistusta tai muuta toimivaltaisen viranomaisen antamaa todistusta, joka osoittaa henkilön suorittaneen korkea-asteen koulutusohjelman, jolla tarkoitetaan sijaintivaltiossaan korkea-asteen oppilaitokseksi tunnustetun oppilaitoksen tarjoamien kurssien muodostamaa kokonaisuutta. Näin hankittu pätevyys otetaan tätä direktiiviä sovellettaessa huomioon sillä edellytyksellä, että pätevyyttä osoittavien opintojen kesto on vähintään kolme vuotta;

h) ’korkealla ammattipätevyydellä’ pätevyyttä, josta on osoituksena korkea-asteen tutkintoa osoittava asiakirja tai vähintään 3 vuoden vastaava ammattikokemus;

i) ’ammattikokemuksella’ kyseisen ammatin tosiasiallista ja luvallista harjoittamista.

3 artikla Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat pääsyä jonkin jäsenvaltion alueelle korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin,

a) jotka oleskelevat jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua hakevina henkilöinä tai tilapäisten suojelujärjestelyjen perusteella;

b) jotka ovat pakolaisia tai ovat hakeneet pakolaisaseman tunnustamista ja joiden hakemuksesta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä;

c) jotka hakevat jäsenvaltion oleskelulupaa direktiivissä 2005/71/EY tarkoitettuina tutkijoina toteuttaakseen tutkimushankkeen;

d) jotka ovat sellaisten Euroopan unionin kansalaisten perheenjäseniä, jotka käyttävät tai ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen yhteisössä;

e) joille on myönnetty pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema jäsenvaltiossa direktiivin 2003/109/EY mukaisesti ja jotka käyttävät oikeuttaan oleskella toisessa jäsenvaltiossa harjoittaakseen taloudellista toimintaa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana;

f) jotka tulevat jäsenvaltioon sellaisten kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvien sitoumusten nojalla, joilla helpotetaan tiettyjen kauppaan ja investointitoimintaan liittyvien luonnollisten henkilöiden maahanpääsyä ja tilapäistä oleskelua;

g) joiden maastapoistamista on lykätty tosiseikkoihin perustuvista tai oikeudellisista syistä.

3. Tämä direktiivi ei saisi estää sellaisten tulevien sopimusten soveltamista, jotka yhteisö tai yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet yhden tai useamman kolmannen maan kanssa ja joissa luetellaan ammatit, jotka eivät saisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, kun tarkoituksena on taata eettinen rekrytointi henkilöresurssien puutteesta kärsivillä aloilla turvaamalla henkilöresurssien riittävyys sopimuspuoliin kuuluvissa kehitysmaissa.

4 artikla Edullisemmat säännökset

1. Tämä direktiivi ei estä soveltamasta edullisempia säännöksiä, joita voi sisältyä

a) yhteisön lainsäädäntöön, mukaan luettuina kahden- tai monenväliset sopimukset, joita yhteisö tai yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet yhden tai useamman kolmannen maan kanssa;

b) kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin, joita yksi tai useampi jäsenvaltio on tehnyt yhden tai useamman kolmannen maan kanssa.

2. Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan antaa tai pitää voimassa maahanpääsyä ja oleskelua koskevia säännöksiä, jotka ovat sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kannalta edullisempia, lukuun ottamatta ensimmäiseen jäsenvaltioon pääsyä koskevia säännöksiä.

II luku

Maahanpääsyn edellytykset

5 artikla Maahanpääsyn perusteet

1. Kolmannen maan kansalaisen, joka hakee maahanpääsyä tämän direktiivin nojalla, on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) hänen on esitettävä asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa oleva, vähintään vuoden pituista työsuhdetta koskeva työsopimus tai sitova työtarjous;

b) hänen on täytettävä kansallisen lainsäädännön mukaiset edellytykset, joita työsopimuksessa tai sitovassa työtarjouksessa määritetyn säännellyn ammatin harjoittaminen edellyttää EU:n kansalaiselta;

c) ei-säänneltyjen ammattien osalta hänen on esitettävä työsopimuksessa tai sitovassa työtarjouksessa mainittua ammattia tai alaa koskevat, asianmukaista korkeaa ammattipätevyyttä osoittavat asiakirjat;

d) hänen on esitettävä kansallisessa lainsäädännössä määritetty voimassa oleva matkustusasiakirja ja tarvittaessa todistettava oleskeluluvan voimassaolo. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että matkustusasiakirjan voimassaoloaika kattaa vähintään oleskeluluvan alustavan voimassaoloajan;

e) hänen on esitettävä todisteet omasta ja perheenjäsenten sairausvakuutuksesta, joka kattaa kaikki riskit, jotka yleensä katetaan asianomaisen jäsenvaltion kansalaisten osalta niiden ajanjaksojen aikana, jolloin kyseistä vakuutusturvaa ja vastaavia etuuksia ei tarjota työsopimukseen liittyen tai sen seurauksena;

f) häntä ei pidetä uhkana yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle eikä kansanterveydelle.

2. Edellä 1 kohdassa säädettyjen edellytysten lisäksi työsopimuksessa tai sitovassa työtarjouksessa mainittu bruttokuukausipalkka ei saa alittaa jäsenvaltioiden määrittämää ja tätä tarkoitusta varten julkaisemaa kansallista palkkaraja-arvoa, jonka on oltava vähintään kolme kertaa kansallisessa lainsäädännössä määritetyn minimibruttokuukausipalkan suuruinen.

Niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole määrittäneet minimipalkkaa, on asetettava kansalliseksi palkkaraja-arvoksi määrä, joka on vähintään kolme kertaa suurempi kuin se vähimmäistulo, jonka alittuessa asianomaisen jäsenvaltion kansalaisilla on oikeus sosiaalitukeen kyseisessä jäsenvaltiossa.

6 artikla Poikkeus

Jos hakemuksen toimittaa alle 30-vuotias kolmannen maan kansalainen, joka on suorittanut korkea-asteen tutkinnon, sovelletaan seuraavia poikkeuksia:

a) jäsenvaltiot voivat katsoa edellä 5 artiklan 2 kohdassa säädetyn edellytyksen täyttyneen, jos tarjottava bruttokuukausipalkka on vähintään kaksi kolmasosaa 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritetystä kansallisesta palkkaraja-arvosta;

b) jäsenvaltiot voivat luopua edellä 5 artiklan 2 kohdassa säädetyn palkkavaatimuksen soveltamisesta, jos hakija on suorittanut korkea-asteen opinnot paikan päällä ja saanut yhteisön alueella sijaitsevasta korkea-asteen oppilaitoksesta todistuksen ylemmästä ja alemmasta korkeakoulututkinnosta;

c) Jäsenvaltiot eivät saa vaatia korkea-asteen tutkinnon lisäksi todisteita ammattikokemuksesta, paitsi jos se on tarpeen niiden vaatimusten täyttämiseksi, jotka kansallisessa lainsäädännössä asetettaisiin EU:n kansalaisille näiden harjoittaessa kolmannen maan kansalaisen työsopimuksessa tai sitovassa työtarjouksessa mainittua säänneltyä ammattia.

7 artikla Maahan otettavien henkilöiden lukumäärä

Tämän direktiivin 5 ja 6 artiklan soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa päättää, kuinka monelle kolmansien maiden kansalaiselle ne myöntävät oikeuden tulla maahan korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten.

III luku

EU:n sininen kortti, menettely ja läpinäkyvyys

8 artikla EU:n sininen kortti

1. Henkilölle, joka täyttää edellä 5 ja 6 artiklassa säädetyt vaatimukset ja jonka hakemuksen toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet, myönnetään EU:n sininen kortti.

2. EU:n sinisen kortin alkuperäinen voimassaoloaika on kaksi vuotta, ja se on uusittava vähintään samaksi ajaksi. Jos työsopimus on voimassa alle kaksi vuotta, EU:n sinisen kortin voimassaoloaika on työsopimuksen voimassaoloaika lisättynä kolmella kuukaudella.

3. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset myöntävät EU:n sinisen kortin käyttäen asetuksessa (EY) N:o 1030/2002 säädettyä yhtenäistä kaavaa. Jäsenvaltioiden on kyseisen asetuksen liitteessä a olevan 7.5–9 kohdan mukaisesti merkittävä EU:n siniseen korttiin työmarkkinoille pääsyn edellytykset, joista säädetään tämän direktiivin 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa. Kohtaan ”oleskeluluvan tyyppi” merkitään jäsenvaltioissa ”EU:n sininen kortti”.

4. EU:n sinisen kortin voimassaoloaikana kortinhaltijalla on

a) oikeus saapua ja palata EU:n sinisen kortin myöntäneen jäsenvaltion alueelle ja oleskella siellä;

b) kauttakulkuoikeus toisten jäsenvaltioiden alueella a alakohdassa säädettyjen oikeuksien harjoittamista varten;

5. EU:n sinisen kortin haltijoilla on heille ja heidän perheenjäsenilleen tämän direktiivin 8 artiklassa, 10 artiklan 2 kohdassa, 12 artiklassa, 13–19 artiklassa ja 21 artiklassa myönnetyt oikeudet.

9 artikla Hylkäysperusteet

1. Jäsenvaltioiden on hylättävä EU:n sinisestä kortista tehty hakemus, jos hakija ei täytä 5 ja 6 artiklassa säädettyjä edellytyksiä tai esitetyt asiakirjat on hankittu vilpillisin keinoin, ne ovat väärennetyt tai niitä on muutettu.

2. Ennen kuin jäsenvaltiot tekevät päätöksen EU:n sinistä korttia koskevasta hakemuksesta, ne voivat tutkia työmarkkinatilannettaan ja soveltaa avoimen työpaikan täyttämistä koskevia kansallisia menettelyjä.

Jäsenvaltiot voivat työmarkkinapolitiikan perusteella antaa etusijan EU:n kansalaisille, kolmansien maiden kansalaisille yhteisön lainsäädännön niin määrätessä sekä niille kolmansien maiden kansalaisille, jotka oleskelevat laillisesti ja saavat työttömyyskorvausta asianomaisessa jäsenvaltiossa.

10 artikla EU:n sinisen kortin peruuttaminen tai uusimatta jättäminen

1. Jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin nojalla peruuttaa EU:n sinisen kortin tai kieltäytyä sen uusimisesta seuraavissa tapauksissa:

a) kortti on hankittu vilpillisin keinoin, se on väärennetty tai sitä on muutettu, tai

b) kun käy ilmi, että, että kortinhaltija ei täytä tai ei enää täytä 5 ja 6 artiklassa säädettyjä maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksiä tai oleskelee maassa muun kuin oleskeluluvan myöntämisen perustana olleen syyn vuoksi;

c) kortinhaltija ei ole noudattanut 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 14 kohdassa säädettyjä rajoituksia.

2. Tämän direktiivin 13 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättämistä ei saa pitää syynä EU:n sinisen kortin peruuttamiselle tai uusimatta jättämiselle.

3. Jäsenvaltiot voivat peruuttaa EU:n sinisen kortin tai jättää sen uusimatta yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvista syistä.

11 artikla Maahanpääsyhakemukset

1. Jäsenvaltioiden on määritettävä, tekeekö EU:n sinistä korttia koskevan hakemuksen kolmannen maan kansalainen vai hänen työnantajansa.

2. Hakemus käsitellään joko silloin, kun asianomainen kolmannen maan kansalainen oleskelee sen jäsenvaltion ulkopuolella, johon hän on pyrkimässä, tai silloin, kun hän jo oleskelee laillisesti asianomaisen jäsenvaltion alueella.

3. Asianomaisen jäsenvaltion on edistettävä kaikin tavoin tarvittavien viisumien myöntämistä kolmannen maan kansalaiselle, jonka hakemus on hyväksytty.

4. Edellä 2 kohdan säännöksistä poiketen jäsenvaltiot voivat hyväksyä kansallisen lainsäädännön mukaisesti hakemuksen, jota jätettäessä asianomaisella kolmannen maan kansalaisella ei ollut oleskelulupaa, jos hakija kuitenkin oleskeli laillisesti jäsenvaltion alueella.

12 artikla Menettelylliset takeet

1. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätös koko hakemuksesta ja annettava päätös kirjallisesti tiedoksi hakijalle asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen ilmoitusmenettelyjen mukaisesti 30 päivän kuluessa hakemuksen jättämisestä. Poikkeustapauksissa, joihin liittyy monimutkaisia hakemuksia, määräaikaa voidaan pidentää enintään 60 päivään.

2. Jos hakemuksen liitteenä esitetyt tiedot ovat puutteelliset, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hakijalle, mitä lisätietoja häneltä vaaditaan. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluminen keskeytyy, kunnes viranomaiset ovat saaneet vaaditut lisätiedot.

3. Kaikki päätökset EU:n sinistä korttia koskevien hakemusten hylkäämisestä, uusimatta jättämisestä tai peruuttamisesta on annettava kirjallisesti tiedoksi asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle ja tarvittaessa hänen työnantajalleen asian kannalta merkityksellisessä kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen ilmoitusmenettelyjen mukaisesti; päätökseen voidaan hakea muutosta asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa. Tiedoksiannon yhteydessä hakijalle on ilmoitettava päätöksen perustelut, mahdolliset muutoksenhakumenettelyt ja niitä koskevat määräajat.

IV luku

Oikeudet

13 artikla Pääsy työmarkkinoille

1. EU:n sinisen kortin myöntämisen jälkeen kortinhaltija voi kahden ensimmäisen laillisen oleskeluvuoden aikana tehdä asianomaisessa jäsenvaltiossa ainoastaan sellaista palkkatyötä, joka täyttää 5 ja 6 artiklassa asetetut maahanpääsyn edellytykset. Työsopimuksen ehtoihin tehtäviin muutoksiin, jotka vaikuttavat maahanpääsyn ehtoihin, ja työsuhteessa tapahtuviin muutoksiin on saatava etukäteen oleskelujäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kirjallinen hyväksyntä kansallisten menettelyjen ja 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjen määräaikojen mukaisesti.

2. Kun kortinhaltija on oleskellut EU:n sinisen kortin myöntämisen jälkeen maassa laillisesti kaksi vuotta, hänellä on korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä hakiessaan samat oikeudet kuin kyseisen maan kansalaisilla. EU:n sinisen kortin haltijan on ilmoitettava työsuhteessaan tapahtuvista muutoksista oleskelujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kansallisten menettelyjen mukaisesti.

3. EU:n sinisen kortin haltijoilla, joille on myönnetty EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema, on palkkatyön ja itsenäisen ammatin harjoittamisen osalta samat oikeudet kuin oman maan kansalaisilla.

4. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa palkkatyön tekemistä tai itsenäisen ammatin harjoittamista, jos kyseiseen toimintaan liittyy vähintään satunnaista julkisen vallan käyttöä ja vastuuta valtion yleisen edun valvomisesta, kun kyseinen toiminta voimassa olevan kansallisen tai yhteisön lainsäädännön mukaan on varattu oman maan kansalaisille.

5. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa palkkatyön tekemistä tai itsenäisen ammatin harjoittamista, jos kyseinen toiminta on voimassa olevan kansallisen tai yhteisön lainsäädännön mukaan varattu oman maan, EU:n tai ETA:n kansalaisille.

6. Tämän artiklan soveltaminen ei vaikuta yhteisön etuuskohtelun periaatteeseen, sellaisena kuin se on ilmaistu 16 päivänä huhtikuuta 2003 ja 25 päivänä huhtikuuta 2005 päivättyjen liittymisasiakirjojen asian kannalta merkityksellisissä määräyksissä.

14 artikla Tilapäinen työttömyys

1. Työttömyys ei sinänsä voi olla riittävä peruste EU:n sinisen kortin peruuttamiselle, paitsi jos työttömyys jatkuu yhtäjaksoisesti yli kolme kuukautta.

2. EU:n sinisen kortin haltija voi kyseisenä ajanjaksona etsiä ja vastaanottaa työtä 13 artiklan 1 tai 2 kohdassa säädetyin edellytyksin.

3. Jäsenvaltioiden on annettava EU:n sinisen kortin haltijan jäädä alueelleen, kunnes 13 artiklan 1 kohdan mukainen tarvittava hyväksyntä on annettu tai evätty. Edellä 13 artiklan 2 kohdan mukainen ilmoitus päättää automaattisesti työttömyyskauden.

15 artikla Yhdenvertainen kohtelu

1. EU:n sinisen kortin haltijoita on kohdeltava yhdenvertaisesti jäsenvaltion omien kansalaisten kanssa seuraavilla aloilla:

a) työolot ja työehdot, mukaan luettuina palkkausta ja irtisanomista sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat ehdot;

b) yhdistymisvapaus ja oikeus liittyä työntekijöiden tai työnantajien ammattijärjestöön tai jonkin ammattialan järjestöön, mukaan luettuina tällaisen järjestön myöntämät etuudet, sanotun rajoittamatta yleistä järjestystä ja yleistä turvallisuutta koskevien kansallisten säännösten soveltamista;

c) yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, mukaan luettuina opintoavustukset ja apurahat kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

d) tutkintojen, todistusten ja muun ammattipätevyyden tunnustaminen kansallisten menettelyjen mukaisesti;

e) sosiaaliturvan alat, jotka on määritelty sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1408/1971. Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi 14 päivänä toukokuuta 2003 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 859/2003 sovelletaan vastaavasti;

f) kansallisessa lainsäädännössä määritetty sosiaalituki;

g) kertyneiden eläkkeiden maksaminen henkilön muuttaessa kolmanteen maahan;

h) veroetuudet;

i) yleisesti tarjolla olevien tavaroiden ja palvelujen saatavuus, mukaan luettuina asunnon saamiseen liittyvät menettelyt sekä työvoimatoimistojen tarjoamat palvelut;

j) oikeus liikkua asianomaisen jäsenvaltion koko alueella noudattaen kansallisessa lainsäädännössä turvallisuussyistä asetettuja rajoja.

2. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa edellä 1 kohdan c ja i alakohdassa säädetyt opintoavustuksia ja julkisesti rahoitettuja asuntoja koskevat oikeudet tapauksiin, joissa EU:n sinisen kortin haltija on oleskellut tai hänellä on oikeus oleskella jäsenvaltion alueella vähintään kolme vuotta.

3. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa sosiaalitukea koskevan yhdenvertaisen kohtelun tapauksiin, joissa EU:n sinisen kortin haltijalle on myönnetty EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema 17 artiklan mukaisesti.

16 artikla Perheenjäsenet

1. Sovelletaan neuvoston direktiiviä 2003/86/EY tässä artiklassa säädetyin poikkeuksin.

2. Direktiivin 2003/86/EY 3 artiklan 1 kohdasta ja 8 artiklasta poiketen perheenyhdistämisen edellytykseksi ei saa asettaa sitä, että EU:n sinisen kortin haltijalla on perustellut mahdollisuudet saada pysyvä oleskeluoikeus ja että hän on oleskellut jäsenvaltiossa tietyn vähimmäisajan.

3. Direktiivin 2003/86/EY 5 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen perheenjäsenten oleskeluluvat on myönnettävä kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen jättämispäivästä.

4. Direktiivin 2003/86/EY 4 artiklan 1 kohdan viimeisestä alakohdasta ja 7 artiklan 2 kohdasta poiketen kyseisissä kohdissa tarkoitettuja kotouttamistoimenpiteitä voidaan soveltaa vasta sen jälkeen kun asianomaisille henkilöille on myönnetty oikeus perheenyhdistämiseen.

5. Direktiivin 2003/86/EY 14 artiklan 2 kohdasta poiketen jäsenvaltiot eivät saa soveltaa 12 kuukauden aikarajaa työmarkkinoille pääsyyn.

6. Direktiivin 2003/86/EY 15 artiklan 1 kohdasta poiketen eri jäsenvaltioissa oleskeltuja jaksoja voidaan yhdistää, kun lasketaan erillisen oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä olevan viiden vuoden oleskelun täyttymistä.

7. Jos jäsenvaltiot käyttävät niille 6 kohdassa annettua mahdollisuutta, sovelletaan soveltuvin osin 17 artiklan säännöksiä, jotka koskevat EU:n sinisen kortin haltijan keräämiä oleskelujaksoja eri jäsenvaltioissa.

8. Direktiivin 2003/86/EY 13 artiklan 2 ja 3 kohdasta poiketen perheenjäsenten oleskelulupien voimassaoloajan on oltava sama kuin EU:n sinisen kortin haltijoille myönnettyjen oleskelulupien voimassaoloaika edellyttäen, että matkustusasiakirjojen voimassaoloaika antaa tähän mahdollisuuden.

17 artikla EU:n sinisen kortin haltijalle myönnettävä EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema

1. Sovelletaan direktiiviä 2003/109/EY tässä artiklassa säädetyin poikkeuksin.

2. Direktiivin 2003/109/EY 4 artiklan 1 kohdasta poiketen EU:n sinisen kortin haltija, joka on hyödyntänyt 19 artiklassa säädettyä mahdollisuutta, voi kerätä oleskelujaksoja eri jäsenvaltioista täyttääkseen oleskelun kestoa koskevat vaatimukset, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) viiden vuoden laillinen ja yhtäjaksoinen oleskelu yhteisön alueella EU:n sinisen kortin haltijana;

b) kahden vuoden laillinen ja yhtäjaksoinen oleskelu EU:n sinisen kortin haltijana siinä jäsenvaltiossa, jossa hakemus pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvasta jätetään, ennen asianomaisen hakemuksen jättämistä.

3. Kun lasketaan laillisen yhtäjaksoisen oleskelun kestoa yhteisön alueella, direktiivin 2003/109/EY 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen poissaolojaksot yhteisön alueelta eivät keskeytä tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainittua ajanjaksoa, vaan ne otetaan huomioon sen laskennassa, jos yhtäjaksoiset poissaolot ovat kestoltaan alle 12 kuukautta ja niiden yhteenlaskettu kesto on enintään 16 kuukautta 2 kohdan a alakohdassa mainittuna ajanjaksona. Tämän kohdan säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun EU:n sinisen kortin haltija ei ole hyödyntänyt 19 artiklassa säädettyä mahdollisuutta.

4. Direktiivin 2003/109/EY 9 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen jäsenvaltioiden on sallittava EU:n sinisen kortin haltijalle ja hänen perheenjäsenilleen 24 kuukauden yhtäjaksoinen poissaolo yhteisön alueelta sen jälkeen, kun EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema on myönnetty.

5. Tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjä poikkeuksia direktiivin 2003/109/EY säännöksistä sovelletaan ainoastaan silloin kun asianomainen kolmannen maan kansalainen pystyy osoittamaan, että hän on ollut poissa yhteisön alueelta harjoittaakseen taloudellista toimintaa palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai tehdäkseen vapaaehtoistyötä tai opiskellakseen alkuperämaassaan.

6. Tämän direktiivin 13, 15 ja 16 artiklan säännöksiä sovelletaan tarvittaessa sen jälkeen kun EU:n sinisen kortin haltijalle on myönnetty oleskelulupa 18 artiklan mukaisesti.

18 artikla ”EY-oleskelulupa/EU:n sininen kortti”

1. EU:n sinisen kortin haltijoille, jotka täyttävät EU:n alueella pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman myöntämiselle 17 artiklassa asetetut edellytykset, myönnetään oleskelulupa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

2. Kohtaan ”oleskeluluvan tyyppi” merkitään jäsenvaltioissa ”pitkään oleskellut kolmannen maan kansalainen/EU:n sinisen kortin haltija”.

3. ”Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvan/EU:n sinisen kortin haltijan” oleskeluluvan haltijoihin sovelletaan heihin ja heidän perheenjäseniinsä liittyviä säädöksiä, jotka sisältyvät tähän direktiiviin ja direktiiviin 2003/109/EY.

V luku

Oleskelu muissa jäsenvaltioissa

19 artikla Edellytykset

1. Oleskeltuaan ensimmäisessä jäsenvaltiossa laillisesti kaksi vuotta EU:n sinisen kortin haltija ja hänen perheenjäsenensä voivat muuttaa toiseen jäsenvaltioon korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. EU:n sinisen kortin haltijan on kuukauden kuluessa saapumisestaan toisen jäsenvaltion alueelle ilmoitettava maassaolostaan kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja esitettävä kaikki asiakirjat, jotka osoittavat hänen täyttävän toisen jäsenvaltion osalta 5 ja 6 artiklassa säädetyt vaatimukset.

3. Toisen jäsenvaltion on 12 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti käsiteltävä ilmoitus ja ilmoitettava hakijalle ja ensimmäiselle jäsenvaltiolle kirjallisesti päätöksestään

a) myöntää EU:n sininen kortti ja antaa hakijalle lupa oleskella alueellaan korkeaa pätevyyttä vaativan työn vuoksi, jos tässä artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja 8–15 artiklan säännöksiä noudatetaan;

b) olla myöntämättä EU:n sinistä korttia ja velvoittaa hakija ja hänen perheenjäsenensä poistumaan alueeltaan kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti, mukaan luettuina maastapoistamismenettelyt, mikäli tässä artiklassa asetetut edellytykset eivät täyty. Ensimmäisen jäsenvaltion on viipymättä otettava EU:n sinisen kortin haltija ja hänen perheenjäsenensä takaisin ilman muodollisuuksia. Takaisinottamisen jälkeen sovelletaan 14 artiklan säännöksiä.

4. Hakija vastaa itsensä ja perheenjäsentensä palauttamiseen ja takaisinottoon liittyvistä kustannuksista ja korvaa tarvittaessa julkisista varoista 3 kohdan b alakohdan nojalla maksetut kustannukset.

5. Jäsenvaltiot voivat tätä artiklaa soveltaessaan jatkaa maahan otettavien henkilöiden lukumäärää koskevien 7 artiklan mukaisten rajoitusten soveltamista.

20 artikla ”EY-oleskeluluvan/EU:n sinisen kortin” haltijoiden pääsy toisen jäsenvaltion työmarkkinoille

1. ”Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvan/EU:n sinisen kortin haltijan” oleskeluluvan haltijoihin ei sovelleta direktiivin 2003/109/EY 14 artiklan 4 kohtaa.

2. Kun jäsenvaltio päättää rajoittaa pääsyä työmarkkinoille direktiivin 2003/109/EY 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sen on annettava ”pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskeluluvan/EU:n sinisen kortin haltijan” oleskeluluvan haltijoille etusija suhteessa muihin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat oleskelulupaa samaa tarkoitusta varten.

21 artikla Perheenjäsenten oleskelu toisessa jäsenvaltiossa

1. Kun EU:n sinisen kortin haltija muuttaa toiseen jäsenvaltioon 19 artiklan säännösten mukaisesti ja kun perhe on muodostettu jo ensimmäisessä jäsenvaltiossa, perheenjäsenet saavat siirtyä hänen mukanaan toiseen jäsenvaltioon tai seurata häntä sinne myöhemmin.

2. Asianomaisten perheenjäsenten on kuukauden kuluessa saapumisestaan jäsenvaltion alueelle ilmoitettava maassaolostaan kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja esitettävä oleskelulupahakemus.

3. Toinen jäsenvaltio voi vaatia asianomaisia perheenjäseniä esittämään oleskelulupahakemuksensa yhteydessä

a) ensimmäisen jäsenvaltion myöntämän oleskeluluvan ja voimassa olevan matkustusasiakirjan;

b) todisteet siitä, että he ovat oleskelleet ensimmäisessä jäsenvaltiossa EU:n sinisen kortin haltijan perheenjäseninä;

c) todisteet sairausvakuutuksesta, joka kattaa kaikki riskit toisessa jäsenvaltiossa, tai vastaavasta EU:n sinisen kortin haltijan vakuutuksesta, jonka piiriin he kuuluvat.

4. Jos perhettä ei ole muodostettu ensimmäisessä jäsenvaltiossa, sovelletaan 16 artiklan säännöksiä.

VII luku

loppusäännökset

22 artikla Täytäntöönpanotoimenpiteet

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava päätöksen 2006/688/EY mukaisesti perustetun verkon kautta komissiolle ja muille jäsenvaltioille sääntelytoimenpiteistä, jotka ne toteuttavat 7 artiklan, 9 artiklan 2 kohdan, 19 artiklan 5 kohdan ja 20 artiklan nojalla.

2. Edellä 1 kohdan mukaisiin tietoihin on sisällytettävä asianomaista toimenpidettä koskevat yksityiskohtaiset tiedot käännettyinä Euroopan unionin toimielinten viralliselle kielelle, joka on muu kuin asianomaisen jäsenvaltion virallinen kieli.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain, ja ensimmäisen kerran 1 päivään huhtikuuta [vuoden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä] mennessä komissiolle ja muille jäsenvaltioille päätöksen 2006/688/EY mukaisesti perustetun verkon kautta tilastotiedot niiden kolmansien maiden kansalaisten lukumäärästä, joille on myönnetty EU:n sininen kortti tai joiden EU:n sininen kortti on uusittu tai peruutettu edellisen kalenterivuoden aikana, sekä heidän kansallisuuksistaan ja ammateistaan. Lisäksi on toimitettava tilastotiedot maahan päästetyistä perheenjäsenistä. Tämän direktiivin 19–21 artiklan mukaisesti maahan päästettyjen EU:n sinisen kortin haltijoiden ja heidän perheenjäsentensä osalta on ilmoitettava myös aiempi oleskelujäsenvaltio.

23 artikla Kertomukset

Komissio toimittaa kolmen vuoden välein ja ensimmäisen kerran viimeistään [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa ja tekee tarvittaessa ehdotuksia sen muuttamisesta.

24 artikla Yhteyspisteet

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä yhteyspisteitä, jotka vastaavat 19 artiklassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta ja toimittamisesta.

2. Jäsenvaltioiden on tehtävä asianmukaisesti yhteistyötä ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen tietojen ja asiakirjojen vaihdossa.

25 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

26 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan […] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

27 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä […]

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[…]

[1] EUVL C [...], [...], s. [...].

[2] EUVL C [...], [...], s. [...].

[3] EUVL C [...], [...], s. [...].

[4] EUVL C [...], [...], s. [...].

[5] EUVL L

[6] EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12.

[7] EUVL L 375, 23.12.2004, s. 12.

[8] EUVL L 289, 3.11.2005, s. 15.

[9] EYVL L 157, 15.6.2002, s. 1.

[10] EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1.

[11] EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19.

[12] EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44.

[13] EYVL L 149, 15.7.1971, s. 2. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 631/2004 (EUVL L 100, 6.4.2004, s. 1).

[14] EUVL L 124, 20.5.2003, s. 1.

[15] EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

[16] EUVL L 283, 14.10.2006, s. 40.

[17] EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.

[18] EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.