92001E3452

KIRJALLINEN KYSYMYS P-3452/01

esittäjä(t): María Rodríguez Ramos (PSE) komissiolle

(6. joulukuuta 2001)

Aihe: Tukiasemien aiheuttama sähkömagneettinen saaste

Espanjassa 28. syyskuuta annetulla kuninkaallisella asetuksella vahvistettiin väestön suojelua radiosäteilyltä koskeva säädös. Siinä vahvistetaan radioelektronisten päästöjen

vähimmäisrajat, jotka perustuvat väestön sähkömagneettisille kentille altistumisen rajoittamisesta annettuun neuvoston suositukseen 1999/519(1). Suosituksessa todetaan, että jäsenvaltioissa voidaan säätää tätä suositusta korkeatasoisemmasta terveyden suojelusta. Suosituksessa ei kuitenkaan määrätä mitään seuraamuksista, jos siinä esitettyjä muutamia vaatimuksia ei noudateta. Kansallisen lainsäädännön puutuminen ennen kyseisen säädöksen antamista aiheutti sen, että monet paikallisviranomaiset turvautuivat paikallishallinnon päätöksiin, jotka eivät perustuneet mihinkään asianmukaiseen säädökseen ja määräsivät itse näiden perusrakenteiden luomisesta.

Valladolidin (Kastilia ja Leónin autonominen alue) kunta on antanut luvan rakentaa kahdeksan tukiasemaa, joihin kuuluu kolmekymmentä radiotaajuussäteilyä aiheuttavaa antennia, kaupungin keskustassa sijaitsevan rakennuksen katolle. Rakennus sijaitsee lähellä erään koulun pihaa eli vain sadan metrin päässä luokkahuoneista.

Vuonna 2001 Valladolidissa esiintyneestä yhdeksästä lasten syöpätapauksesta viisi oli niiden lasten joukossa, joiden koulu sijaitsi lähellä tuota edellä mainittua rakennusta, ja kolme syöpätapausta kyseistä sadan metrin päässä antenneista sijaitsevaa Garcia Quintanan koulua käyvien lasten joukossa. Garcia Quintanan koulua käyvien lasten riski sairastua tähän syöpään on siis 100 kertaa suurempi kuin Espanjassa yleensä (yksi 10 000 lapsesta vuodessa).

Näiden hälyttävien tietojen vuoksi kyseisen kunnanvaltuuston sosialistiryhmä pyysi matkaviestinverkon tukiasemien toiminnan keskeyttämistä varotoimenpiteenä, mutta kunnanhallitus ei suostunut siihen.

Tietääkö komissio, onko missään muussa jäsenvaltiossa sijoitettu näin suurta määrää radiotaajuussäteilyä aiheuttavia tukiasemia kaupungin keskustaan sadan metrin päähän koulusta?

Katsooko komissio, että kansalliset viranomaiset, jotka sallivat Valladolidin kunnan toimet ja tukevat niitä, noudattavat ennalta varautumisen periaatetta kansalaisten terveyden suojelussa?

Milloin komissio aikoo esittää myrkyllisyyttä käsittelevälle tiedekomitealle MTEXTselvityksen sähkömagneettiselle säteilylle altistumisen riskeistä ja tiedonannon, jossa esitettäisiin vuoden 1999 suosituksia laajakantoisempia toimia väestön suojelemiseksi tämäntyyppiseltä saasteelta?

(1) EYVL L 199, 30.7.1999, s. 59.

David Byrnen komission puolesta antama vastaus

(28. tammikuuta 2002)

Arvoisa parlamentin jäsen viittaa kysymyksessään Espanjan antamaan kuninkaalliseen asetukseen, joka koskee väestönsuojelutoimenpiteitä sähkömagneettista säteilyä vastaan.

Komissio muistuttaa parlamentin jäsentä siitä, että väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz 300 GHz) altistumisen rajoittamisesta 12 päivänä heinäkuuta 1999 annetun neuvoston suosituksen 1999/519/EY(1) mukaisesti lainsäädäntökehyksen täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille. Toisin kuin kysyjä toteaa, kyseisessä neuvoston suosituksessa ei velvoiteta jäsenvaltioita sääntelemään suojelua suositusta tiukemmin, vaan suosituksen teksti kuuluu: Jäsenvaltiot voivat perustamissopimuksen mukaisesti säätää tätä suositusta korkeatasoisemmasta terveyden suojelusta.

Komissiolla ei ole tietoja vastaavista matkaviestintälaitteistojen keskittymistä muissa jäsenvaltioissa. Komissio muistuttaa, että matkaviestintäjärjestelmien lähetysmastojen paikalliseen sijoittamiseen liittyvä valvonta kuuluu yksinomaan jäsenvaltioiden viranomaisten toimivaltaan.

Komission toimivaltaan ei kuulu päätellä, onko jäsenvaltioiden viranomaisten suotavaa täytäntöönpanna tiukempia varotoimia tai ovatko toimet päteviä.

Espanjan viranomaiset ovat säätäneet rajoituksista neuvoston suosituksen mukaisesti ja velvoittavat lähetysmastojen operaattorit takaamaan, että mastojen yhdessä aiheuttama altistus ei ylitä neuvoston suosituksessa annettuja rajoituksia. Tällä tavoin on toimittu myös kysymyksessä mainitussa tapauksessa.

Jäsenvaltioiden on suosituksen mukaisesti laadittava kolmen vuoden kuluttua suosituksen antamisesta komissiolle kertomus toimista, jotka ne ovat toteuttaneet väestön suojelemiseksi ionisoimattoman säteilyn aiheuttamilta terveysriskeiltä. Komissio julkistaa toimenpiteet täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa vuonna 2002.

Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä komission tiedekomitea vahvisti suosituksen rajoitukset 30. lokakuuta antamassaan uudessa lausunnossa, joka käsitteli sähkömagneettisille kentille altistumiseen liittyviä terveysriskejä. Lausunto on saatavilla Internet-osoitteessa: http://europa.eu.int/comm/health/ph/programmes/pollution/ph_fields_index.html. Lausunnossa todetaan, että radio- ja mikroaaltotaajuuksien karsinogeenisista ja muista kuin lämpövaikutuksista viime vuosina saatu lisätieto ei anna aihetta tarkistaa niitä altistusrajoja, jotka komissio asetti tieteellisen ohjauskomitean vuonna 1998 antaman lausunnon perusteella.

Komissio myöntää noin 12,8 miljoonaa euroa sellaisten (kokonaisarvoltaan yli 32,5 miljoonan euron) tutkimusohjelmien tukemiseen, joissa keskitytään sähkömagneettisten kenttien mahdollisiin terveysvaikutuksiin. Yksi tutkimukseen sisältyvistä hankkeista kattaa nimenomaan matkaviestintäjärjestelmistä mahdollisesti johtuvat terveysvaikutukset. Nelivuotinen hanke ei ole vielä päässyt puoleenväliin, mutta kuten muidenkin sähkömagneettisiin kenttiin liittyvien tutkimushankkeiden osalta, komissiossa on vastikään tarkistettu koordinointijärjestelyjä sen varmistamiseksi, että tutkimustuloksia levitetään laajasti heti kun ne saadaan käyttöön.

Komissio haluaa kiinnittää parlamentin jäsenen huomion myös direktiiveihin, joilla säännellään matkaviestintätuotteita. Direktiiveissä (73/23/ETY(2) ja 1999/5/EY(3)) velvoitetaan valmistajat takaamaan tuotteiden turvallisuus. Näiden direktiivien mukaisilla yhdenmukaistetuilla standardeilla varmistetaan, että direktiivien mukaisten tuotteiden väestölle aiheuttama altistus ei ylitä neuvoston suosituksessa annettuja suositusrajoituksia, kun tuotteita käytetään asianmukaisesti (katso http://europa.eu.int/comm/enterprise/rtte).

(1) EYVL L 199, 30.7.1999.

(2) Neuvoston direktiivi 73/23/ETY, annettu 19 päivänä helmikuuta 1973, tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä EYVL L 77, 26.3.1973.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/5/EY, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1999, radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta EYVL L 91, 7.4.1999.