Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

I Johdanto

1. Nyt esillä olevassa asiassa Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut kanteen jälleen yhtä jäsenvaltiota vastaan luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetussa neuvoston direktiivissä 79/409/ETY(2) (jäljempänä lintudirektiivi) säädettyjen lintujen erityissuojelualueiden riittämättömän osoittamisen vuoksi. Komissio on jo nostanut kanteen saman direktiivin mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättämisestä Alankomaita,(3) Ranskaa,(4) Suomea(5) ja Italiaa(6) vastaan, ja yhteisöjen tuomioistuin on katsonut näiden jättäneen noudattamatta näitä velvoitteita. Vireillä ovat myös menettelyt Kreikkaa(7) ja Espanjaa(8) vastaan. Komissio valmistelee lisäksi menettelyä Portugalia vastaan.(9)

2. Keskeinen kysymys näissä menettelyissä on kussakin tapauksessa sen toteen näyttäminen, ettei jäsenvaltio ole vielä osoittanut kaikkia erityissuojelualueiksi luokiteltavia alueita. Komissio perustaa nyt esillä olevassa asiassa nostamansa kanteen Irlantia koskeviin tietoihin, jotka sisältyvät Euroopan lintutieteellisesti tärkeitä alueita koskevaan selvitykseen, jonka kansalaisjärjestö BirdLife International, kansallisten lintujensuojelujärjestöjen kansainvälinen kattojärjestö, julkaisi vuonna 2000 (jäljempänä vuoden 2000 IBA‑selvitys, IBA on lyhenne sanoista Important Bird Area (tärkeä lintualue) tai Important Bird Areas (tärkeät lintualueet)).(10)

3. Komissio moittii käsiteltävänä olevassa asiassa Irlantia muistakin erityissuojelualueiden suojelua koskevista asioista. Sen mielestä Irlanti ei ole asianmukaisesti pannut täytäntöön lintujensuojeludirektiivin ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(11) (jäljempänä luontotyyppidirektiivi) tärkeitä suojelusäännöksiä tai on soveltanut niitä käytännössä virheellisesti.

II Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely ja vaatimukset

4. Komission kanne perustuu useisiin oikeudenkäyntiä edeltäneisiin menettelyihin, jotka komissio on aloittanut vuosina 1998, 2000 ja 2001 kehottamalla Irlantia (virallisella huomautuksella) esittämään EY 226 artiklan mukaiset huomautuksensa. Tätä seurasivat perusteltu lausunto vuonna 2001 sekä kaksi muuta, jotka on toimitettu 11.7.2003. Näissä kahdessa viimeisessä perustellussa lausunnossa koottiin yhteen kaikki väitteet, joista tuli kanteen kohde. Komissio asetti Irlannille viimeisen kahden kuukauden määräajan yhteisön lainsäädännön väitettyjen rikkomusten lopettamiseksi. Irlanti tunnustaa, että tämä määräaika meni umpeen 11.9.2003.(12)

5. Komissio ei ollut tyytyväinen Irlannin vastauksiin ja nosti sen vuoksi 29.9.2004 käsiteltävänä olevan kanteen. Kanteessa se vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1. toteaa, että koska Irlanti ei ole

a) osoittanut vuodesta 1981 lähtien luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkia lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita direktiivin 79/409 liitteessä I mainittuja lajeja sekä säännöllisesti esiintyviä muuttavia lajeja varten;

b) toteuttanut vuodesta 1981 lähtien direktiivin 79/409 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti tarvittavia lainsäädännöllisiä erityistoimia näiden alueiden suojelemiseksi;

c) varmistanut, että vuodesta 1981 lähtien 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen säännöksiä sovelletaan alueisiin, jotka on direktiivin 79/409 mukaisesti osoitettava erityissuojelualueiksi;

d) pannut täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön ja soveltanut direktiivin 79/409 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen vaatimuksia;

e) direktiivin 79/409 mukaisesti osoitettujen erityissuojelualueiden osalta toteuttanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä eikä niiden alueiden virkistyskäytön osalta, joiden on tarkoitettu kuuluvan direktiivin 92/43 6 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, toteuttanut mainitun 6 artiklan 2 kohdan noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä;

f) toteuttanut kaikkia direktiivin 79/409 10 artiklan noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä;

se ei ole noudattanut näiden direktiivien edellä mainittujen artiklojen mukaisia velvoitteitaan ja

2. velvoittaa Irlannin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

6. Irlanti vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

1. hylkää komission vaatimukset tai toissijaisesti rajoittaa kaikki toteamuksensa niihin erityisiin yhteisön lainsäädännön kohtiin, joita yhteisöjen tuomioistuin katsoo Irlannin rikkoneen;

2. velvoittaa osapuolet korvaamaan omat oikeudenkäyntikulunsa.

7. Espanjan kuningaskunta ja Kreikan tasavalta tukevat Irlantia.

III Kanne

8. Seuraavaksi tutkitaan järjestyksessä yksittäiset vaatimukset. Asiaa koskeva lainsäädäntö esitetään komission asiaa koskevien väitteiden yhteydessä.

A Ensimmäinen vaatimus – riittämätön erityissuojelualueiden osoitus

9. Ensimmäisessä vaatimuksessa komissio väittää, että Irlanti ei ole osoittanut erityissuojelualueiksi liitteessä I mainittujen lajien sekä siinä mainitsemattomien muuttolintujen suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan riittäviä alueita.

Asiaa koskeva lainsäädäntö

10. Lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, mitkä alueet jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi erityissuojelualueiksi, ja direktiivin 3 kohtaan sisältyvät säännökset komissiolle tältä osin toimitettavista tiedoista:

”1. Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.

Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota:

a) lajeihin, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon,

b) lajeihin, jotka ovat herkkiä tietyille muutoksille niiden elinympäristössä,

c) lajeihin, joita pidetään harvinaisina niiden pienen kannan tai alueellisesti suppean levinneisyyden takia,

d) muihin lajeihin, jotka vaativat erityistä huomiota niiden erityislaatuisen elinympäristön vuoksi.

Arvioissa otetaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset.

Jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi erityissuojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi‑ ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi‑ ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä‑, sulkasato‑ ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki asiaan vaikuttavat tiedot, jotta komissio voi tehdä sellaista yhteensovittamista koskevia asianmukaisia aloitteita sellaiseksi yhteensovittamiseksi, joka on tarpeen sen varmistamiseksi, että toisaalta 1 kohdassa ja toisaalta 2 kohdassa tarkoitetut alueet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka vastaa kyseisten lajien suojelutarpeita sillä maantieteellisellä vesi‑ ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.”

11. Yhdeksäs perustelukappale valaisee tätä säännöstä:

” – – elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttäminen, ylläpitäminen tai ennalleen saattaminen on olennaisen tärkeää kaikkien lintulajien suojelussa; tiettyjen lintujen elinympäristöä on suojeltava erityistoimenpitein lintujen eloonjäämisen ja lisääntymisen varmistamiseksi niiden levinneisyysalueilla; tällaisilla toimenpiteillä on otettava huomioon myös muuttavat lajit ja toimenpiteet on yhteensovitettava yhtenäisen kokonaisuuden luomiseksi.”

Virallinen huomautus

12. Komission alueiden riittämätöntä osoittamista koskeva väite jakaantuu kolmeen osaan: ensinnäkään Irlanti ei ole osoittanut useita IBA 2000:ssa mainittuja alueita erityissuojelualueiksi, ja osoitetut erityissuojelualueet ovat usein liian pieniä, koska ne ovat kooltaan pienempiä kuin vuoden 2000 IBA-selvityksessä ilmoitettu koko. Toiseksi Irlanti on velvollinen osoittamaan tiettyjä lajeja varten lisää erityissuojelualueita, joita ei ole vielä mainittu IBA 2000:ssa. Kolmanneksi komissio ja Irlanti kiistelevät siitä, pitääkö tietyt yksittäiset alueet ja osa-alueet osoittaa erityissuojelualueiksi.

13. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohta velvoittavat jäsenvaltioita osoittamaan erityissuojelualueiksi sellaiset alueet, jotka vastaavat näissä säännöksissä määriteltyjä lintutieteellisiä arviointiperusteita.(13) Niitä ovat alueet, jotka vaikuttavat sopivimmilta kyseisten lajien suojelemiseen.(14) Kuten Irlanti oikeutetusti korostaa, pelkkä alueen sopiminen tiettyjen lajien suojelemiseen ei riitä sen perusteeksi, että tämä alue on osoitettava erityissuojelualueeksi, mitä komissiokaan ei kiellä.

14. Vaikka jäsenvaltioilla onkin tiettyä harkintavaltaa erityissuojelualueita valittaessa, näiden alueiden osoittamisessa ja rajojen määrittämisessä tulee noudattaa direktiivissä määriteltyjä lintutieteellisiä arviointiperusteita. Muut seikat, erityisesti taloudelliset ja sosiaaliset, eivät saa vaikuttaa alueiden osoittamiseen.(15) Erityissuojelualueeksi osoittamisen velvoitteelta ei myöskään voida välttyä toteuttamalla muita erityisiä suojelutoimia.(16)

1. Vuoden 2000 IBA-selvitys

15. Komissio katsoo, että vuoden 2000 IBA-selvityksessä kuvattiin ainakin osa lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kyseisten lajien suojeluun sopivimmista alueista. Koska Irlanti on kokonaan jättänyt osoittamatta useita IBA:ssa mainittuja alueita erityissuojelualueiksi eikä useisiin muihin erityissuojelualueisiin ole sisällytetty kaikkia IBA:ssa mainittuja alueita, on komission mielestä todistettu, että Irlanti on jättänyt noudattamatta lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

16. Kanteen menestyminen näiden kahden kohdan osalta riippuu näin ollen siitä, todistaako vuoden 2000 IBA-selvityksen ja Irlannin erityissuojelualueiksi osoittamien alueiden välinen ero, että Irlanti ei ole riittävän hyvin noudattanut erityissuojelualueiksi osoittamiseen liittyvää velvoitettaan.

17. Vuoden 2000 IBA-selvityksen kaltaisella alueluettelolla voidaan todistaa, että jäsenvaltio ei ole riittävän hyvin noudattanut erityissuojelualueiksi osoittamiseen liittyvää velvoitettaan. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut aiemmin, että kun otetaan huomioon vuoden 1989 IBA-selvityksen tieteellisyys sekä se, että ei ole esitetty minkäänlaista tieteellistä näyttöä, jolla pyrittäisiin osoittamaan, että lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdasta johtuvat velvoitteet voidaan täyttää osoittamalla erityissuojelualueiksi muita kuin luettelossa mainittuja alueita, joiden kokonaispinta-ala on viimeksi mainittuja alueita pienempi, yhteisöjen tuomioistuin voi käyttää kyseistä luetteloa lähdeaineistona arvioidakseen sitä, onko jäsenvaltio osoittanut lukumäärältään ja kooltaan riittävän määrän alueita erityissuojelualueiksi direktiivin edellä mainituissa säännöksissä tarkoitetun mukaisesti, vaikkei kyseinen selvitys oikeudellisesti sidokaan asianomaista jäsenvaltiota.(17)

18. Vuoden 1989 IBA-selvityksessä luetteloidaan luonnonvaraisten lintujen suojelun kannalta erittäin tärkeät alueet yhteisössä vuonna 1989. Sen on laatinut yhteistyössä komission asiantuntijoiden kanssa toimivaltaisen komission pääosaston toimeksiannosta Eurogroup for the Conservation of Birds and Habitats yhdessä International Council of Bird Preservationin (kansainvälinen lintujensuojeluneuvosto) kanssa.(18)

19. Vuoden 2000 IBA-selvitys on uudempi selvitys. Siinä luetellaan Irlannista 48 uutta aluetta IBA 89:ään verrattuna. Se, voidaanko uutta luetteloa käyttää edellä mainitunlaisena todisteena, riippuu siitä, onko sen tieteellinen arvo edeltäjän tasoa.

20. Molemmissa selvityksissä mainitut alueet ovat seurausta tiettyjen arviointiperusteiden soveltamisesta lintujen esiintymiseen liittyviin tietoihin. Vuoden 2000 IBA-selvityksen arviointiperusteet vastaavat suurelta osin vuoden 1989 IBA-selvityksessä käytettyjä arviointiperusteita.(19) Se, että vuoden 2000 IBA-selvitykseen sisältyy lukumääräisesti enemmän ja kooltaan suurempia alueita, on seurausta lähinnä lintujen esiintymistä koskevista paremmista tiedoista.

21. Komission osallistuminen vuoden 1989 IBA-selvityksen laatimiseen tarkoitti lähes yksinomaan lintutieteilijöiden arviointiperusteita koskevan työn valvomista. Koska arviointiperusteita käytetään suureksi osaksi edelleen, komissio vastaa ainakin välillisesti myös vuoden 2000 IBA-selvityksestä. Tiedonkeruuta komissiolla oli sitä vastoin tuskin mahdollisuutta valvoa vuoden 1989 IBA-selvityksenkään yhteydessä, koska se ei voinut varmentaa jokaisen yksittäisen ilmoitetun lintuesiintymän olemassaoloa ja laajuutta. Myöskään tältä osin vuoden 1989 IBA-selvitys ja vuoden 2000 IBA-selvitys eivät siten eroa toisistaan merkittävästi.

22. Irlantia tukeva Espanjan kuningaskunta muistuttaa, että vuoden 2000 IBA-selvitykseen sisältyvän luettelon laativat kansalaisjärjestöt. Tämä pitää paikkansa, mutta se ei aseta luettelon tieteellistä arvoa kyseenalaiseksi.(20) Selvityksen julkaisija on BirdLife International, kansallisten lintujensuojelujärjestöjen kattojärjestö, joka osallistui Kansainvälisen lintujensuojeluneuvoston nimellä jo vuoden 1989 IBA-selvityksen laatimiseen. Vuoden 1989 IBA-selvityksen laatimiseen samoin osallistunut Eurogroup for the Conservation of Birds and Habitats oli Kansainvälisen lintujensuojeluneuvoston ad hoc ‑asiantuntijaryhmä. BirdLife takaa näin ollen alueluetteloiden laatimisen jatkuvuuden.

23. Vuoden 2000 IBA-selvityksen Irlantia koskevan osuuden tiedonkeruuseen osallistuivat useiden lintutieteilijöiden lisäksi myös Irlannin valtion viranomaiset.(21)

24. Kuten Irlanti korostaa, komissio kyseenalaistaa itsekin vuoden 2000 IBA-selvityksen arvon, koska se vaatii Irlantia osoittamaan erityissuojelualueiksi alueita, joita ei ole mainittu luettelossa. Tämä väite ei kuitenkaan perustu siihen näkökantaan, että vuoden 2000 IBA-selvityksessä mainitaan alueita, jotka eivät ole sopivimpia suojeluun. Komissio katsoo pikemminkin, että vuoden 2000 IBA-selvitys on ilmeisesti epätäydellinen tiettyjen Irlannissa esiintyvien lajien ja elinympäristöjen osalta.

25. Epätäydellisyys ei aseta vuoden 2000 IBA-selvityksen todistusarvoa kyseenalaiseksi. Sen vuoksi olisi välttämätöntä esittää tieteellistä tietoa, joka osoittaa, että vuoden 2000 IBA-selvityksessä yksilöidyt alueet eivät ole sopivimpia suojeluun.(22) Vuoden 1989 IBA-selvityksen ja vuoden 2000 IBA-selvityksen vertailukin osoittaa, että tieteellisen tiedon lisääntyminen johtaa tällaisten selvitysten täydentymiseen. Tämä asettaa yhteisöjen tuomioistuimen hyväksymän vuoden 1989 IBA-selvityksen todistusvoiman kyseenalaiseksi korkeintaan siltä osin kuin uudemmissa luetteloissa ei enää mainita tiettyjä alueita, jotka vielä mainittiin vuoden 1989 IBA-selvityksessä. Saman on pädettävä myös vuoden 2000 IBA-selvitykseen.

26. Vuoden 1989 IBA-selvityksen ja vuoden 2000 IBA-selvityksen tieteellinen arvo on siis yhtäläinen. Koska vuoden 2000 IBA-selvitys perustuu ajantasaisempaan tietoon, se on parempi tieteellinen lähde ja asetettava etusijalle.

27. Irlannin hallitus katsoi kuitenkin suullisessa käsittelyssä, ettei suojeluun sopivimpia alueita pitäisi valita yksittäisen jäsenvaltion näkökulmasta, vaan huomioon pitäisi ottaa koko yhteisö. Sen mukaan monille Irlannissa esiintyville lajeille on paljon sopivampia alueita muissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi tietyille lajeille ei tarvitse osoittaa erityissuojelualueita Irlannissa.

28. Tämä kanta tuntuu saavan tukea lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan neljännestä alakohdasta. Sen mukaan on otettava huomioon liitteessä I lueteltujen lajien suojelun vaatimukset sillä maantieteellisellä vesi‑ ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan. Tämä alue on yhteisö.

29. Useimmat vuoden 2000 IBA-selvitystä koskevat valintaperusteet ovat näiden arviointiperusteiden mukaisia, koska ne eivät edellytä vertailua kulloisenkin jäsenvaltion sisällä.(23) Toisin on arviointiperusteen C.6 kanssa. Sen mukaan liitteessä I mainittujen lajien viisi tärkeintä aluetta kyseisellä Euroopan alueella on katsottava lintutieteellisesti tärkeimmäksi alueeksi (ns. top 5 ‑arviointiperuste).(24) Irlannin koko alue katsottiin yhdeksi Euroopan alueeksi.(25) Jos ollaan yhtä mieltä Irlannin kanssa, top 5 ‑arviointiperuste on hylättävä, koska se ei perustu koko EU‑alueen vertailuun.

30. Irlannin hallitus jättää kuitenkin huomiotta, että yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltion on osoitettava (kaikkien) liitteessä I mainittujen lajien suojelua varten erityisiä erityissuojelualueita, jos sen alueella esiintyy näitä lajeja.(26)

31. Nimenomaan liitteessä I mainitut lajit ovat yhteisössä erityisen suojan tarpeessa lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa mainituista syistä, eli koska ne ovat harvinaisia, vaarassa kuolla sukupuuttoon, herkkiä tietyille muutoksille niiden elinympäristössä tai koska ne vaativat erityistä huomiota muista syistä. Jo näitä lajeja valitessaan komissio ottaa 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti huomioon eurooppalaisen ulottuvuuden.

32. Jäsenvaltioissa, joissa näitä lajeja esiintyy suhteellisen usein, erityissuojelualueet varmistavat ennen kaikkea, että suurta osaa koko kannasta suojellaan. Erityissuojelualueita tarvitaan kuitenkin myös siellä, missä lajit ovat pikemminkin harvinaisia. Ne edistävät nimittäin lajin maantieteellistä leviämistä.

33. Lajien maantieteellisen leviämisen merkityksen osoittaa luontotyyppidirektiivin 1 artiklan i alakohdan mukainen lajien suojelun tason määritelmä. Sen mukaan suojelun taso tarkoittaa eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa kyseisten lajien kantojen levinneisyyteen ja kokoon pitkällä aikavälillä. Tätä määritelmää ei voi tosin soveltaa suoraan lintudirektiiviin, mutta se kuvaa kuitenkin tieteellistä yksimielisyyttä, jolla on oltava ratkaiseva merkitys myös lintudirektiivin lintutieteellisesti perusteltavan alueiden valinnan yhteydessä.

34. Maantieteellisen levinneisyyden merkitys lintudirektiivin kannalta näkyy 4 artiklan 3 kohdassa. Sen mukaan komission on tehtävä aloitteita, jotta jäsenvaltioiden osoittamat erityissuojelualueet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka vastaa kyseisten lajien suojelutarpeita sillä maantieteellisellä vesi‑ ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan. Yhtenäinen erityissuojelualueiden kokonaisuus saadaan aikaan vain, kun kaikki jäsenvaltiot osoittavat alueellaan esiintyvien liitteessä I mainittujen lajien erityissuojelualueiksi sopivimmat alueet.(27) Muuten monien lajien erityissuojelualueet keskittyisivät yhteisön tietyille alueille, kun taas näiden lajien esiintymisen reuna-alueilla ei olisi erityissuojelualueita.

35. Tarvittava eurooppalainen ulottuvuus ei näin ollen aseta kyseenalaiseksi arviointiperustetta C.6, joka on muiden arviointiperusteiden kanssa vuoden 2000 IBA‑selvityksen perustana.

36. Irlanti pyrkii horjuttamaan IBA-luettelon todistusvoimaa ruisrääkän ( Crex crex ) osalta. Tämä laji ei viimeisimpien tietojen mukaan ole enää maailmanlaajuisesti uhanalainen, ja sille sopivat elinympäristöt Irlannissa ovat pikemminkin lisääntymässä maanviljelyssä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Irlannin ruisrääkän suojelustrategia myös eroaa komission strategiasta. Ruisrääkän esiintymät erityissuojelualueiden ulkopuolella eivät ole vielä riittävän vakiintuneet, minkä vuoksi niitä ei voi ennustaa. Sen vuoksi komission osoittamisvaatimukset ovat liiallisia.

37. Ruisrääkän luokittelun muutos Itä-Euroopan ja Venäjän esiintymistä saatujen uusien tietojen nojalla pitää paikkansa.(28) Tällaiset kehityskulut voivat lähtökohtaisesti viedä pohjan kyseisten lajien alueellisilta luetteloilta. Nykyinenkin luokittelu ”silmällä pidettäväksi” (near threatened) täyttää kuitenkin aiemman ”vaarantuneeksi” (vulnerable) luokittelun tavoin arviointiperusteen C.1 nojalla tärkeäksi lintualueeksi yksilöimisen ehdot.(29) Myöskään arviointiperusteen C.6 (top 5) soveltamisen osalta ei muutu mikään. Vuoden 2000 IBA-selvityksessä yksilöityjen alueiden asema ei siis ole kyseenalainen.

38. Komissio esittelee lisäksi – Irlannin hallituksen esittämättä vastalauseita – irlantilaisen lintujensuojelujärjestön BirdWatch Irelandin huhtikuussa 2002 tekemän tutkimuksen. Siinä ehdotetaan perinpohjaisin tieteellisin perustein neljää uutta ruisrääkän erityissuojelualuetta. Ruisrääkällekin on näin ollen osoitettava uusia erityissuojelualueita.

39. Koska Irlanti ei esitä muita perusteita vuoden 2000 IBA-selvityksen todistusvoimaa vastaan, se ei voi horjuttaa sitä. Irlannin osoittamien alueiden ja vuoden 2000 IBA-selvityksen väliset erot todistavat näin ollen, että Irlanti ei ole noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdasta johtuvia velvoitteitaan.

40. Irlanti väittää tosin, että useista alueista ja lajeista on suoritettu tai on valmisteilla tutkimuksia, joiden avulla voidaan yksilöidä ja sen jälkeen osoittaa erityissuojelualueiksi näiden lajien suojeluun sopivimmat alueet. Kreikka tukee tätä perustelua ja vaatii, että jäsenvaltioille myönnetään riittävä määräaika uusien tieteellisten tietojen, kuten vuoden 2000 IBA-selvityksen, tutkimiseen ja erityissuojelualueiden osoittamiseen niiden nojalla.

41. Nämä perustelut pohjautuvat osuvaan näkemykseen: Erityissuojelualueiden osoittamisesta ovat vastuussa yksinomaan jäsenvaltiot. Ne eivät voi vapautua vastuustaan yksinkertaisesti omaksumalla ja soveltamalla muiden tahojen – myös lintujensuojelujärjestöjen – tietoja. Erityissuojelualueen osoittaminen pikemminkin edellyttää, että kyseinen alue lukeutuu toimivaltaisten viranomaisten parhaisiin mahdollisiin käytettävissä oleviin tieteellisesti tutkittuihin tosiseikkoihin(30) perustuvan käsityksen mukaan lintujensuojeluun sopivimpiin alueisiin.

42. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että osoittamisvelvollisuus raukeaa yleisesti, kunnes toimivaltaiset viranomaiset ovat täysin tarkastaneet ja varmentaneet uudet tieteelliset tiedot. Ennemminkin on palautettava mieleen, että osoittamisvelvollisuus on olemassa jo lintudirektiivin täytäntöönpanoa koskevan määräajan umpeutumisesta lähtien, Irlannin tapauksessa 6.4.1981 alkaen. Tiettynä ajankohtana käytettävissä oleva tieteellinen tieto ei myöskään rajoita osoittamisvelvollisuutta.(31)

43. Tähän velvoitteeseen liittyi toinen velvoite, nimittäin löytää sopivimmat alueet. Lintudirektiivin 10 artiklassa, luettuna yhdessä liitteen V kanssa, velvoitetaan jäsenvaltiot tästä syystä edistämään tarvittavaa tutkimusta ja työtä. Näin ollen Irlanti olisi ollut jo vuoteen 1981 mennessä velvollinen tekemään itse kattavan tieteellisen selvityksen lintujen esiintymisestä alueellaan ja osoittamaan sen perusteella tarvittavat erityissuojelualueet. Mikäli Irlanti olisi noudattanut tätä velvoitetta täysin, joko vuoden 2000 IBA-selvitykseen sisältyisi pelkästään erityissuojelualueita tai Irlanti voisi helposti torjua kaikki uudet vaatimukset erityissuojelualueiden osoittamisesta.

44. Uusia osoittamisvelvollisuuksia voisi syntyä ainoastaan, jos lintujen esiintymisessä tapahtuu muutoksia, kuten tässä yhteydessä on osoitettu ainoastaan ruisrääkän osalta. Uudet esiintymät tunnettiin kuitenkin jo tässä yhteydessä merkityksellisen määräajan, 11.9.2003,(32) päättyessä.

45. Se, että Irlannille myönnettäisiin nyt lisäaikaa parhaiden mahdollisten käytettävissä olevien tieteellisten lähteiden tarkistamiseen, merkitsisi sitä, että erityissuojelualueiden osoittamista koskevaan velvoitteeseen liitettäisiin ehto, josta ei säädetä lintudirektiivin 4 artiklassa, nimittäin kolmansien osapuolten esittämä näyttö siitä, että on alueita, joita ei ole vielä suojeltu mutta jotka olisi osoitettava erityissuojelualueiksi. Tällainen ehto olisi kuitenkin ristiriidassa paitsi säännösten sanamuodon myös lintudirektiivin tavoitteiden ja siinä vahvistetun yhteisen (luonnon)perinnön hallinnointia jäsenvaltion alueella koskevan jäsenvaltioiden – ei kolmansien osapuolten – vastuun kanssa.(33) Vuoden 2000 IBA-selvityksen tarkistamisen tarpeellisuudella ei siten voida oikeuttaa erityissuojelualueiden osoittamatta jättämistä.

46. Komissio väittää vuoden 2000 IBA-selvityksen nojalla myös, että monet Irlannin osoittamat erityissuojelualueet ovat liian pieniä. Irlanti on jättänyt tärkeitä osia suojelun ulkopuolelle. Irlanti ei kiistä näitä väitteitä, vaan viittaa ainoastaan jatkuvaan erityissuojelualueiden rajojen mukauttamiseen. Tämä lausuma ei kumoa komission väitettä. Irlannin olisi pitänyt lähtökohtaisesti jo vuonna 1981 osoittaa täydessä laajuudessaan kaikki erityissuojelualueet ja suorittaa tarvittavat lintutieteelliset tutkimukset. Nyt tarvittavat tutkimukset ja hallintomenettelyt puuttuvien alueiden osoittamiseksi eivät vaikuta siihen, että Irlanti ei ole noudattanut tätä velvoitettaan viimeisessä perustellussa lausunnossa asetettuun määräaikaan mennessä. Näin ollen Irlanti on tältäkin osin tuomittava vaatimusten mukaisesti.

47. Näin ollen komission vaatimukset hyväksytään siltä osin kuin ne perustuvat Irlannin osoittamien alueiden ja vuoden 2000 IBA-selvityksen välisiin eroihin.

2. Alueet, joita ei mainita vuoden 2000 IBA-selvityksessä

48. Komission mielestä vuoden 2000 IBA-selvitys on selvästi epätäydellinen tiettyjen lajien ja elinympäristöjen osalta, ja Irlannin on sen vuoksi osoitettava erityissuojelualueiksi jopa alueita, joita ei ole mainittu vuoden 2000 IBA-selvityksessä.

49. Tällaisiin alueisiin liittyvät velvoitteet eivät ole mahdottomia.(34) Komission on kuitenkin ainakin perusteltava, mistä syystä muita alueita tarvitaan. Kannekirjelmästä ja ensimmäisestä perustellusta lausunnosta, joka on lähetetty 24.10.2001, käy ilmi, että komissio vetoaa kaakkurin ( Gavia stellata ), sinisuohaukan ( Circus cyaneus ), ampuhaukan ( Falco columbarius ), muuttohaukan ( Falco peregrinus ), kapustarinnan ( Pluvialis apricaria ) ja kuningaskalastajan ( Alcedo athis ) osalta pääasiassa siihen, että näiden lajien elinympäristöt ovat aliedustettuina Irlannin erityissuojelualueissa. Komission mukaan on olemassa tutkimuksiakin, joiden avulla on osittain mahdollista yksilöidä näiden lajien suojeluun tarvittavat alueet.

50. Irlanti ilmoittaa, että kapustarinnasta, kaakkurista, sinisuohaukasta, ampuhaukasta ja muuttohaukasta on nyt olemassa tutkimuksia, joiden avulla voidaan yksilöidä suojeluun sopivimmat alueet. Näin Irlanti tunnustaa, että näille lajeille tarvitaan lisää erityissuojelualueita, joko osoittamalla uusia alueita tai sisällyttämällä nämä lajit olemassa olevien alueiden suojelutavoitteisiin.

51. Irlanti kuitenkin torjuu erityissuojelualueiden osoittamisen kuningaskalastajalle. Sen mukaan tämä laji on levinnyt laajalti esiintymistiheydeltään vähäisen ä, minkä vuoksi sille ei voi osoittaa erityissuojelualueita. Irlannin hallitus nojaa lisääntyviä lintuja koskeviin tutkimuksiin vuosilta 1988–1991. Nykyinen kanta on tosin tuntematon, mutta irlantilainen lintujensuojelujärjestö suunnittelee Irlannin mukaan tutkimusta. Jos siinä yksilöidään tiettyjä suojeluun sopivimpia alueita, alueiden osoittamista voidaan harkita.

52. Yhteisöjen tuomioistuimen lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohtaa koskevan tulkinnan mukaan jäsenvaltion, jonka alueella on liitteessä I mainittuja lajeja, on osoitettava näille lajeille erityisiä suojelualueita.(35) Näin ollen ei ole mahdollista olla sisällyttämättä erityissuojelualueisiin lajeja, jotka on mainittu liitteessä I.

53. Myös lajeille, joiden esiintymistiheys on pieni, on yksilöitävä ja osoitettava erityissuojelualueiksi sopivimmat alueet. Laajalti levinneillä lajeilla voi olla tarpeen tutkia tiheyskeskuksia. Sen, että tämä on mahdollista kuningaskalastajankin yhteydessä, osoittavat Irlannin esittelemät tutkimukset, joissa esitetään karttoja kuningaskalastajan levinneisyyden yksiselitteisistä painopistealueista Irlannissa.(36)

54. Erityissuojelualueiden yksilöinti ja niiden rajojen määrittäminen tällaisten painopistealueiden nojalla saattaa aluksi vaatia lisätutkimuksia lajin esiintymisestä. Kuten alussa todettiin, tällaiset tutkimuksen puutteet eivät voi oikeuttaa alueiden osoittamisen laiminlyöntiin, koska jäsenvaltion olisi pitänyt suorittaa kaikki tarvittavat tutkimukset jo ennen osoittamisvelvoitteen syntymistä. Komissio korostaa tämän vuoksi oikeutetusti, että Irlanti myönsi itsekin, ettei sillä ole riittävästi tietoa kuningaskalastajasta.

55. Irlannin velvollisuus muiden erityissuojelualueiden osoittamiseen ei näin ollen rajoitu vuoden 2000 IBA-selvityksessä mainittuihin alueisiin, vaan se voi sisältää myös muita alueita lajeille, joita ei ole mainittu tässä luettelossa.

3. Yksittäiset alueet

a) Cross Lough (Killadoon)

56. Irlanti kiistää erityisesti velvollisuutensa osoittaa tärkeän lintualueen nro 50 Cross Lough (Killadoon) erityissuojelualueeksi. Tämä noin hehtaarin kokoinen tärkeä lintualue koostuu laguunista ja pienestä saaresta. Tällä saarella ovat pesineet vuodesta 1937 ainakin vuoteen 1995 lintudirektiivin liitteessä I mainitun lajin, riuttatiiran ( Sterna sandvicensis ) yhdyskunnat. Tämä laji ei ole käyttänyt aluetta enää muutamiin vuosiin. Irlanti päättelee riuttatiiran katoamisesta, että sillä ei ole enää velvollisuutta osoittaa aluetta erityissuojelualueeksi.

57. Irlannin kanta olisi epäilemättä oikeutettu, jos Cross Lough (Killadoon) ei olisi 6.4.1981 jälkeen, jolloin osoittamisvelvoite syntyi, milloinkaan kuulunut riuttatiiran suojelemiseen sopivimpiin alueisiin. Vuoden 1989 IBA-selvityksestä ja vuoden 2000 IBA-selvityksestä seuraa kuitenkin, että Cross Lough (Killadoon) kuului IBA-selvitysten arviointiperusteiden nojalla ainakin vuosina 1984 ja 1995 riuttatiiran suojeluun sopivimpiin alueisiin. Irlanti ei kiistä näitä tietoja. Näin ollen on selvää, että alue kuului 6.4.1981 jälkeen riuttatiiran suojelemiseen sopivimpiin alueisiin ja Irlannin olisi pitänyt osoittaa se erityissuojelualueeksi.

58. Tämä velvoite ei voi kadota, vaikka alue ei enää kuuluisi sopivimpiin alueisiin. Jos alue olisi nimittäin pitänyt osoittaa erityissuojelualueeksi aiemmin, kyseisen jäsenvaltion olisi pitänyt ainakin lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla ryhtyä alueella asianmukaisiin toimiin elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin.(37)

59. Jäsenvaltion, joka ei ole aikaisempana ajankohtana osoittanut kiistattomasti (38) erityissuojelualueeksi osoitettavaksi yksilöityä aluetta erityissuojelualueeksi, on todistettava, että tämä alue on menettänyt sopivuutensa mahdollisista erityisistä suojatoimista riippumatta , mikäli jäsenvaltio ei alueen sopivuuden puutteen vuoksi osoita sitä erityissuojelualueeksi myöhemminkään.(39) Muuten jäsenvaltiot voisivat rangaistuksetta vältellä velvollisuuttaan osoittaa sopivimmat alueet erityissuojelualueiksi ja säilyttää ne tilassa, jossa ne edelleen ovat sopivimpia lintujensuojeluun.

60. Irlanti ei ole esittänyt tällaista todistetta. Komissio päinvastoin esittää jopa ilman Irlannin vastaväitteitä todisteita siitä, että suojelutoimet olivat mahdollisia. Irlannissa leviävä minkki ( Mustela vison ) on nimittäin todennäköisesti ryöstänyt maassa pesivän riuttatiiran pesät ja aiheuttanut näin alueesta luopumisen. Ainakin yhdellä toisella alueella tämä on estetty. Sen vuoksi on lähdettävä siitä, että Cross Lough (Killadoon) kuuluisi edelleen riuttatiiran suojeluun sopivimpiin alueisiin, jos Irlanti olisi noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan mukaisia velvoitteitaan tällä alueella.

61. Olisi kuitenkin hyödytöntä osoittaa tämä alue erityissuojelualueeksi, jos siitä ei voisi enää tulla lintujen suojeluun sopivinta aluetta. Tässä tapauksessa olisi turhaa osoittaa sitä erityissuojelualueeksi. Komission vastaansanomattoman käsityksen mukaan on kuitenkin täysin mahdollista, että riuttatiira palaa Cross Loughiin (Killadooniin). Lajin yhdyskunnat vaihtavat usein olinpaikkaa(40) ja käyttävät edelleen alueen lähellä olevia olinpaikkoja. Alueen uudelleenkäyttö olisi mahdollista asianmukaisten minkiltä suojelevien toimien avulla.

62. Sen vuoksi myös Cross Lough (Killadoon) on osoitettava erityissuojelualueeksi.(41)

b) Sandymount Strandin ja Tolka Estuaryn erityissuojelualueet

63. Riidanalaista on myös Sandymount Strandin ja Tolka Estuaryn erityissuojelualueiden rajojen määrittäminen. Komission mukaan näitä rajoja ei ole määritetty pelkästään lintutieteellisten arviointiperusteiden nojalla, vaan kahden vuorovesivyöhykkeellä olevan lietealueen yhteydessä on otettu huomioon Dublinin satamaan liittyviä hankkeita.

64. Ensimmäinen alue on 2,2 hehtaarin hiekkasärkkä Tolka‑joen estuaarin länsipäässä, jota käytetään Dublinin satamatunneliin liittyvään hankkeeseen. Irlanti osoitti estuaarin erityissuojelualueeksi vasta kyseisestä vyöhykkeestä alaspäin, ylikulkusillalta alkaen. Tästä alueesta Irlanti toteaa, että se on suojeltavien kahlaajalintujen ravintokäytössä vain suhteellisen lyhyen ajan laskuveden aikana. Sitä käyttäviä lintuja on lisäksi vähän. Sen vuoksi sen sisällyttäminen erityissuojelualueeseen ei ole tärkeää.

65. Tämä väite perustuu lintudirektiivin 4 artiklan erityissuojelualueiden rajojen määrittämistä koskevien vaatimusten virheelliseen ymmärtämiseen. Yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, että rajojen määrittämisen on perustuttava yksinomaan lintutieteellisiin arviointiperusteisiin.(42) Kuten komissio oikeutetusti toteaa, alueiden rajojen määrittäminen ei voi perustua yksinomaan riidanalaisten alueiden erilliseen tarkasteluun, vaan siinä on otettava huomioon se, onko alue lintutieteellinen osa yhtenäisestä kokonaisuudesta. Muussa tapauksessa yhtenäinen kokonaisuus voitaisiin jakaa mielivaltaisiin alueisiin, joita kutakin käyttää kulloinkin merkityksetön osa lintukannasta. Useiden erikseen tarkasteltuna merkityksettömien osa-alueiden näin perusteltu rajojen määrittäminen voisi huomattavasti vaikuttaa erityissuojelualueen toimintaan tai jopa tuhota alueen.

66. Tolkan yli kulkeva silta erottaa estuaarin länsiosassa olevan riidanalaisen alueen muusta, erityissuojelualueeksi osoitetusta estuaarista. Silta ei kuitenkaan ole ylivoimainen este linnuille. Alue vastaa ominaisuuksiltaan muuten yhtenäistä kokonaisuutta: on kyse vuorovesivyöhykkeen lietealueista.

67. Ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA), johon molemmat osapuolet nojaavat,(43) mukaan aluetta käyttää osa erityissuojelualueen kannasta. Vuoden 2000 IBA-selvityksessä ilmoitetaan lintualueen nro 109, Dublin Bayn, meriharakoiden määräksi 1 067 meriharakkaa ( Haematopus ostralegus ) vuonna 1995.(44) YVA:n mukaan suurin määrä vuosina 1984–1987 oli 3 787 meriharakkaa. Tämä luku oli YVA:n aikaan jo kymmenen vuotta vanha, kun taas vuoden 2000 IBA-selvityksen luvut ovat vuodelta 1995 eli ajankohtaisia.(45) YVA:n luvut vuosilta 1995/1996 vaihtelivat välillä 0–8 eli 0–0,8 prosenttia vuoden 2000 IBA-selvityksen mukaisesta kokonaiskannasta ja enintään 0,2 prosenttia YVA:n mukaisista luvuista. Punajalkavikloa ( Tringa totanus ), jonka kanta oli vuoden 2000 IBA-selvityksen mukaan 1 900 yksilöä ja YVA:n mukaan 1 721, tavattiin 0–10 yksilöä eli enintään 0,5 prosenttia kokonaiskannasta. Isokuovi ( Numenius arquata ), jonka kanta oli vuoden 2000 IBA-selvityksen mukaan 1 007 yksilöä ja YVA:n mukaan 1 865, tavattiin 0–5 yksilöä eli lähtökohdan mukaan enintään 0,5 prosenttia tai 0,26 prosenttia kokonaiskannasta. Nämä ovat kolme yhdeksästä lajista, jotka ovat ratkaisevia Dublin Bayn tärkeäksi lintualueeksi luokittelun kannalta.

68. Riidanalainen alue vastaa alle 0,1:tä prosenttia Dublin Bayn tärkeästä lintualueesta (3 000 hehtaaria). Vaikka otetaan huomioon, että luvut ovat aina huippuarvoja ja että näiden lukujen tilastollinen merkitys on epäselvä, vaikuttaa siltä, että nämä lajit käyttävät näitä alueita vähintäänkin keskimäärin odotettavissa olevalla tavalla. Sen vuoksi alue osoittautuu yhtenäisen kokonaisuuden osaksi.

69. Myös kyseessä oleva alue olisi siis pitänyt osoittaa erityissuojelualueeksi.

70. Toinen riidanalainen alue on 4,5 hehtaarin alue, joka poistettiin jälkikäteen Sandymount Strandin ja Tolka Estuaryn laajentamista koskevasta ehdotuksesta. Tämä alue on Tolka‑joen estuaarin kaakkoispäässä eli avoimen meren puolella. Satama suunnittelee tälle alueelle laajennusta maata täyttämällä. Komission vastineessaan mainitsemia muita lähialueita ei oteta tutkittavaksi, koska ne eivät ole kanteen kohteena.

71. Irlannin hallitus väittää, että riidanalainen alue on kuiva vain lyhytaikaisesti tulvavuokseen liittyvän laskuveden aikaan eli suunnilleen kahden viikon välein, eikä ole muuten kahlaajalintujen käytettävissä. Sen vuoksi sillä ei ole milloinkaan ollut riittävää lintutieteellistä arvoa erityissuojelualueeksi osoittamiseen ja siitä tuli laajennusehdotuksen osa vahingossa.

72. Komissio vastaa näihin väitteisiin – Irlannin esittämättä vastaväitteitä – asiakirjalla, jossa vaaditaan näiden alueiden sisällyttämistä erityissuojelualueeseen täyttöhankkeen YVA:n nojalla. Asiakirjassa esitetään, että useat lajit käyttävät tätä poikkeustapauksessa kuivuvaa maa-aluetta keskimääräistä enemmän. Lisäksi ainakin osa näistä alueista kuivuu heikommillakin vuorovesillä, jolloin linnut voivat käyttää niitä. Aluetta käyttävät kahlaajalintujen lisäksi myös esimerkiksi tiirat, jotka eivät ole riippuvaisia kuivumisesta.

73. Komission tätäkin aluetta koskevat perustelut vakuuttavat. Osa-alue on yksiselitteisesti osa estuaaria, ja asian kannalta merkitykselliset linnut käyttävät sitä kiistattomasti ravinnonhakupaikkana. Käyttö ei ole tosin jokapäiväistä, mutta kuitenkin säännöllistä. Se seikka, että alueella on tällöin jopa keskimääräistä enemmän lintuja, tukee jopa sitä, että siellä on tarjolla suhteellisen paljon ravintoa. Se olisi johdonmukaista, koska ravintovarat ovat lintujen käytössä vain harvoin. On siis todennäköistä, että tämän alueen osuus elinalueen koko ravinnontarjonnasta on suuri.

74. Sandymount Strandin ja Tolka Estuaryn erityissuojelualueen rajojen määrittäminen ei sen vuoksi vastaa tältäkään osin lintudirektiivin 4 artiklan vaatimuksia.

75. Muuten on huomautettava, että näiden alueiden liittäminen erityissuojelualueeseen ei välttämättä ole kulloistenkin suunnitelmien vastaista. Kulloistenkin alueiden lintutieteellinen merkitys ja kulloistenkin hankkeiden etu voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan, luettuna yhdessä 7 artiklan kanssa, mukaisessa hankkeiden lupamenettelyssä. Jos erityissuojelualueiksi osoitettavaksi määritettyjä alueita ei osoiteta erityissuojelualueiksi, pitää soveltaa näiden säännösten sijasta lintudirektiivin tiukemman 4 artiklan 4 kohdan ensimmäistä virkettä,(46) joka on alueisiin vaikuttavien hankkeiden hankala este.

4. Välipäätelmä

76. Irlanti on rikkonut lintudirektiiviä, koska se ei ole osoittanut 6.4.1981 lähtien lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkia lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita liitteessä I mainittuja lajeja sekä säännöllisesti esiintyviä muuttavia lajeja varten, ja erityisesti, koska se ei ole osoittanut erityissuojelualueeksi Cross Loughin (Killadoonin) aluetta eikä ole liittänyt Tolka‑joen estuaarin kahta aluetta Sandymount Strandin ja Tolka Estuaryn erityissuojelualueeseen.

B  Lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan täytäntöönpano

77. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa(47) jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan erityissuojelualueille sellainen oikeudellinen asema suojelun kannalta, jonka avulla turvataan muun muassa liitteessä I mainittujen lintulajien eloonjääminen ja lisääntyminen sekä niiden säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien pesintä, sulkasato ja talvehtiminen, joita ei luetella liitteessä I.(48) Erityissuojelualueiden suojelu ei saa rajoittua ihmisen aiheuttamien haitallisten vaikutusten torjumiseen, vaan tilanteen mukaan siihen on sisällyttävä myös positiivisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on alueen tilan säilyttäminen tai parantaminen.(49)

78. Osapuolet tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että yhdellä Irlannin lainsäädännön säännöksellä, Statutory Instrumentin nro 94/1997, European Communities (Natural Habitats) Regulations, 1997 (jäljempänä vuoden 1997 asetus), 13 §:llä pantaisiin riittävästi täytäntöön lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohta, jos tätä säännöstä sovellettaisiin erityissuojelualueisiin.

79. Komissio epäilee kuitenkin täytäntöönpanon varmuutta. Vuoden 1997 asetuksen 13 §:ää voidaan sen mielestä soveltaa ainoastaan luontotyyppidirektiivin mukaisiin suojelualueisiin. Irlannin hallitus vetoaa siihen, että 13 §:n soveltamisesta erityissuojelualueisiin säädetään toisessa säännöksessä. Vuoden 1997 asetuksen 34 §:n mukaan muun muassa tätä 13 §:ää on sovellettava, mikäli soveltaminen on tarkoituksenmukaista, tarvittavin muutoksin myös alueisiin, jotka on osoitettu erityissuojelualueiksi lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla.(50)

80. Yhteisöjen tuomioistuin ei voi päättää, voidaanko 13 §:ää soveltaa erityissuojelualueisiin 34 §:n nojalla ja missä muodossa se tapahtuu. Siinä on kyse Irlannin lainsäädäntöön liittyvästä kysymyksestä, jonka ratkaiseminen on Irlannin tuomioistuinten tehtävä. Yhteisöjen tuomioistuimen pitää kuitenkin arvioida, onko komissio todistanut väitteensä, jonka mukaan 34 § ei takaa 13 §:n soveltamista erityissuojelualueisiin. Tällöin riittää, että komissio antaa aiheen perusteltuun epäilykseen asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Täytäntöönpanon on nimittäin varmistettava direktiivin täysimääräinen soveltaminen riittävän selkeästi ja täsmällisesti.(51) Täytäntöönpanon täsmällisyys on erityisen tärkeää lintudirektiivin yhteydessä, koska jäsenvaltioille on annettu vastuu yhteisen luonnonperinnön hallinnoinnista niiden alueella.(52)

81. Käsiteltävänä olev assa asiassa komissio ei kuitenkaan onnistu antamaan aihetta perusteltuun epäilykseen.

82. Komissio väittää, että vuoden 1997 asetus on – johdantonsa mukaan – annettu nimenomaan vain luontotyyppidirektiivin mutta ei lintudirektiivin säännösten täytäntöönpanemiseksi. Ei ole kuitenkaan ilmeistä, miksi tämä estäisi Irlannin lainsäätäjää panemasta täytäntöön myös lintudirektiivin säännöksiä. Tässä yhteydessä on myös merkityksetöntä, että komission erityissuojelualueita varten vaatimista toimenpiteistä säädetään osittain luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa, jota ei voi soveltaa erityissuojelualueisiin. Jos lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia vastaavia toimenpiteitä pitää soveltaa myös erityissuojelualueisiin, kansallinen lainsäätäjä voi tietysti luoda yhden ainoan säännöksen kahden direktiivin säännösten täytäntöönpanoa varten. Siltä osin kuin komissio perustaa epäilyksensä vuoden 1997 asetuksen valtuutukseen, sen väite ei ole riittävän perusteltu.

83. Täytäntöönpanon riittävyyteen kohdistuva epäilys voi herätä korkeintaan vuoden 1997 asetuksen 34 §:n sanamuodosta. Siinä mainittuja säännöksiä on sovellettava erityissuojelualueisiin vain tarvittavin muutoksin (”with any necessary modifications”) ja sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista (”where appropriate”). Komissio antaa ymmärtää, että se näkee sanamuodossa varauksia, jotka eivät ole yhteensopivia ehdottoman, velvoittavan täytäntöönpanon kanssa. Ilmeisempää on kuitenkin, että sanamuodot sisältävät velvoitteen vastaavaan soveltamiseen.

84. Kun tätä sanamuotoa vertaa täytäntöön pantaviin säännöksiin, lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtaan, osoittautuu, että nekään eivät sisällä selkeätä, ehdotonta säännöstä siitä, milloin on toteutettava positiiviset toimenpiteet, esimerkiksi laadittava hoitosuunnitelmat. Ne ovat vain osa tarkasti määritettävistä tarvittavista suojelutoimista.(53) Siitä, onko positiivisiin toimenpiteisiin ryhdyttävä ja missä laajuudessa, voidaan tehdä päätös vain alueen konkreettisen tilanteen nojalla, eli toimenpiteiden on oltava tarkoituksenmukaisia ja vaihtelevia. Sanamuodoista ”with any necessary modifications” ja ”where appropriate” käy ilmi ainoastaan tämä.

85. Näin ollen komission väite on hylättävä.

C Alueita, joita ei ole osoitettu erityissuojelualueiksi, koskevan lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen täytäntöönpano

86. Komission mielestä Irlanti ei ole pannut täytäntöön lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäistä virkettä, joka koskee alueita, joita ei ole osoitettu erityissuojelualueiksi, vaikka niin olisi pitänyt tehdä. Säännöksessä säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin.”

87. Tämä velvoite ei koske vain erityissuojelualueiksi osoitettuja alueita, vaan myös alueita joita ei ole osoitettu erityissuojelualueiksi, vaikka ne olisi pitänyt osoittaa sellaisiksi.(54) Luontotyyppidirektiivin 7 artiklan mukaan luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä virkkeestä aiheutuvat velvoitteet luontotyyppidirektiivin voimaantulopäivästä eli kesäkuusta 1994(55) alkaen tai jäsenvaltion luontotyyppidirektiivin mukaisesti tekemän suojeluluokittelun tai tunnustamisen päivämäärästä alkaen. Yhteisöjen tuomioistuin on selvittänyt asiassa komissio vastaan Ranska 7.12.2000 annetun tuomion(56) yhteydessä, että alueet, joita ei ole osoitettu erityissuojelualueiksi, vaikka ne olisi pitänyt osoittaa sellaisiksi, kuuluvat edelleen lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaan.

88. Ensi silmäyksellä vaikuttaa yllättävältä vaatia sellaisen säännöksen täytäntöönpanoa, joka käy ilmi täytäntöön pantavasta säännöksestä vain epäsuorasti, yhteisöjen tuomioistuimen direktiivin tavoitteisiin perustuvan oikeuskäytännön välityksellä. Tämän oikeuskäytännön mukaan on siitä huolimatta olemassa velvoite suojella sellaisia alueita, joita ei ole osoitettu erityissuojelualueiksi, vaikka ne olisi pitänyt osoittaa sellaisiksi. Sen vuoksi se on pantava täytäntöön jo oikeudellisen selkeyden vuoksi, joka on erityisen tärkeää nimenomaan lintudirektiivin yhteydessä.(57)

89. Säännöksen täytäntöönpano on tarpeen myös, jotta suojeluvelvoitteeseen voidaan vedota yksityisten oikeussubjektien yhteydessä. Ilman täytäntöönpanoa direktiivillä ei nimittäin sellaisenaan voida luoda velvoitteita yksityiselle oikeussubjektille.(58) Komission esittämien tietojen mukaan Supreme Court (Irlanti) on jopa päättänyt ainakin yhdessä tapauksessa, että paikallisviranomaistenkaan ei tarvitse noudattaa lintudirektiiviä.(59)

90. Irlannin hallitus vastaa tämän väitteen yhteydessä vain komission joihinkin esimerkinomaisiin lausuntoihin, mutta ei vastusta väitteen pääasiaa. Komissio ei ole perustellut esimerkinomaisia lausuntojaan riittävästi, jotta niitä voitaisiin pitää itsenäisinä kanneperusteina. Sen vuoksi ne ovat vain perusteluja, joita ei tarvitse käsitellä lähemmin, koska Irlanti ei ole pannut suojeluvelvoitetta täytäntöön sitovina säännöksinä.

91. Näin ollen Irlanti ei ole varmistanut, että lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen säännöksiä sovellettaisiin 6.4.1981 alkaen alueisiin, jotka on tämän direktiivin mukaisesti osoitettava erityissuojelualueiksi, mutta joita ei ole osoitettu sellaisiksi.

D Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toinen virke

92. Komission mielestä Irlanti ei ole pannut täytäntöön eikä käytännössä soveltanut lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toista virkettä. Tässä säännöksessä säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen.”

93. Tässä yhteydessä on todettava, että lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa vaaditaan tosin erityissuojelualueiden osoittamista liitteessä I mainittuja lintuja varten, mutta edellytetään myös muiden erityisten suojelutoimien soveltamista näihin lintuihin. 4 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa vaaditaan nimittäin, että jäsenvaltiot erityisesti osoittavat erityissuojelualueita, kun taas ensimmäisessä alakohdassa vaaditaan erityisiä suojatoimia erityissuojelualueiksi osoittamisesta riippumatta.

94. Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä edellytettyihin pyrkimyksiin on sen vuoksi sisällytettävä nämä liitteessä I mainittujen lintujen alueista riippumattomat erityiset suojatoimet. Säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta on 4 artiklan 2 kohdan mukaan toteutettava vastaavat toimet.

95. Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toinen virke ei rajoitu liitteessä I mainittujen lintujen ja muuttolintujen elinympäristöihin, vaan siinä puhutaan elinympäristöjen suojelemisesta lajeihin rajoittumatta. Kohdan sijainnista 4 artiklassa voidaan tosin päätellä, että se koskee ainoastaan tässä artiklassa tarkoitettuja lajeja eli liitteessä I mainittuja lajeja ja säännöllisesti esiintyviä muuttavia lajeja. Muiden lajien suojeluun jäsenvaltioiden on sitä vastoin pyrittävä lintudirektiivin 3 artiklan mukaisesti.(60)

1. Täytäntöönpano

96. Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toinen virke ei tosin velvoita sitovasti takaamaan tiettyjä tuloksia, mutta jäsenvaltioiden on asetettava elinympäristöjen suojelu erityissuojelualueiden ulkopuolella aidoksi tavoitteeksi. Pyrkimyksen käsite tarkoittaa nimittäin sitä, että ryhdytään kaikkiin kohtuullisiin toimiin pyrkimysten kohteena olevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

97. Tämä tavoite on otettava huomioon sekä yleisesti että yksittäisten toimien yhteydessä.(61) Jotta jäsenvaltioiden viranomaiset kaikilla tasoilla olisivat riittävän tietoisia tästä tavoitteesta kaiken toimintansa, erityisesti lupamenettelyjen – mutta ei ainoastaan niiden – yhteydessä, siitä on säädettävä riittävän selkeästi jäsenvaltion lainsäädännössä.

98. Irlannin hallitus ei esitä yhtään säännöstä, joka täyttäisi nämä vaatimukset.

99. Ei ole ilmeistä, miten Irlannin hallituksen yleiset säännökset ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen yhtenäistämisestä panevat täytäntöön lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen. Ne perustuvat sentään toiseen direktiiviin, jolla on toiset tavoitteet.(62) Nämä säännökset koskevat lisäksi – kuten komissio toteaa – vain rajoitettua hankkeiden määrää. Niiden ulkopuolelle jää moni mahdollinen lintujen elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen.

100. Irlannin hallitus väittää lisäksi, että asetuksen N:o 1782/2003(63) mukaiset täydentävät ehdot lisäisivät lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen huomioon ottamista maataloudessa. Todellisuudessa tämä säännös on asetuksen 4 artiklan ja liitteen III mukaan osa viljelijöiden toimintatapaan liittyvistä lakisääteisistä hoitovaatimuksista, joita suorien tukien saajan on noudatettava.

101. Koska nämä vaatimukset ovat olleet voimassa vasta 1.1.2005 alkaen eli pitkän ajan kuluttua komission väitteiden tutkimisen kannalta merkityksellisen määräajan päättymisen jälkeen, niillä ei voi kumota väitteitä. Kuten komissio lisäksi oikeutetusti korostaa, direktiivin säännökset on asetuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan otettava huomioon vain jäsenvaltioiden täytäntöön panemassa muodossa. Mahdolliset täytäntöönpanon puutteet eivät siis muutu lievemmiksi tämän viittauksen ansiosta, vaan puutteet pysyvät ennallaan.

102. Myös siltä osin kuin Irlannin hallitus viittaa Irlannin määrittelemiin asetuksen N:o 1782/2003 mukaisiin hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksiin, pätee se, että niitä ei ollut vielä määritetty asian kannalta merkityksellisenä ajankohtana, eikä niitä ole ilmeisesti olemassa vieläkään. Sen vuoksi tämäkin peruste on käsiteltävänä olevan asian kannalta merkityksetön.

103. Ei ole myöskään ilmeistä, miten Rural Environment Protection Schemellä, irlantilaisella ympäristöystävällisen maatalouden edistämisohjelmalla, ja Farm Waste Management Schemellä, maatalousjätteiden hallintaohjelmalla, pannaan täytäntöön lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toinen virke. Molemmat ohjelmat saattavat kyllä vaikuttaa myönteisesti lintujen elinympäristöjen suojeluun, mutta syynä ei ole mainitun virkkeen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä.

104. Irlannin hallitus viittaa lopuksi yleisesti vuonna 1976 annettuun Wildlife Act ‑nimiseen lakiin, mutta oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä se on maininnut konkreettisesti ainoastaan yhden sen säännöksen, 11 §:n 1 momentin. Sen mukaan ministerin tehtävänä on varmistaa luonnon (Wildlife) suojelu. Tämä säännös ei ole kuitenkaan riittävän konkreettinen, jotta sillä varmistettaisiin lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen huomioon ottaminen.

105. Näin ollen Irlanti ei ole pannut täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen vaatimuksia.

2. Soveltaminen käytäntöön

106. Komissio ei rajoita tätä kanneperustetta lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen täytäntöönpanoon, vaan väittää Irlannin myös soveltavan sitä riittämättömästi. Se nojaa pääasiassa irlantilaisen Birdwatch Ireland ‑lintujensuojelujärjestön ja Yhdistyneen kuningaskunnan Royal Society for the Protection of Birds ‑järjestön tutkimukseen.(64) Tämän tutkimuksen mukaan on syytä huoleen useiden laajalti levinneiden lajien osalta, koska ne kärsivät muuttuneista maatalouskäytännöistä. Komissio mainitsee muuttolinnuista käen ( Cuculus canorus ), haarapääskyn ( Hirundo rustica ) ja törmäpääskyn ( Riparia riparia ) sekä kiurun ( Alauda arvensis ), joiden pohjoisemmat kannat talvehtivat mahdollisesti osittain Irlannissa. Lisäksi se viittaa Irlannin Environmental Protection Agencyn (ympäristönsuojeluvirasto) kertomukseen vuodelta 2004, jossa esitetään useita elinympäristöjen vähenemisen syitä.

107. Irlanti ei tosin kiistä näiden asiakirjojen sisältöä, mutta on syytä huomauttaa, että BirdLife Internationalin mukaan törmäpääsky on lisääntymässä Irlannissa.(65)

108. Kantojen pienenemisestä ja elinympäristöjen vähenemisestä komissio päättelee, että Irlanti ei ole riittävästi pyrkinyt estämään elinympäristöjen pilaantumista ja huonontumista. Tämä on väite, jolla on erittäin kauaskantoiset seuraamukset. Jos tämä komission väite todistaa, että Irlanti on rikkonut yhteisön lainsäädäntöä, sama väite pätee varmaan moneen muuhunkin jäsenvaltioon, koska niissäkin voidaan todeta vastaavaa kehitystä.(66)

109. Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukainen elinympäristöjen pilaantumisen ja huonontumisen estämiseen pyrkimistä koskeva velvoite ei tarkoita sitä, että vahinko, jota pyritään estämään, on estettävä. Ei ole kyse velvoitteesta saavuttaa tietty lopputulos vaan velvoitteesta toimia, tarkemmin sanoen pyrkiä johonkin.

110. Tästä seuraa komission väitteiden kanssa tarkasteltuna, että elinympäristöjen häviäminen ja huonontuminen eivät yksinomaisesti voi todistaa sitä, että on rikottu velvoitetta pyrkiä estämään vahinko. Ne tosin tukevat oletusta, että Irlanti ei pyri tai riittävästi pyri estämään sitä. Kun otetaan huomioon nämä seikat, Irlannin tehtäväksi jää osoittaa, että se on kaikesta huolimatta riittävästi pyrkinyt estämään nämä vahingot.(67)

111. Riittäviä pyrkimyksiä ei riitä todistamaan se, että on ylipäänsä ryhtynyt joihinkin toimenpiteisiin. Vakava pyrkimys, kaikkiin kohtuullisiin toimiin ryhtyminen pyrkimysten tavoitteiden saavuttamiseksi, vaatii tavoitteellista toimintaa. Kohtuullisuuden arvioinnin puitteet tarjoaa lintudirektiivin 2 artikla. Sen mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien kantojen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset, taikka näiden kantojen mukauttamiseksi tähän tasoon.

112. Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaisten elinympäristöjen pilaantumisen ja huonontumisen estämiseen pyrkivien toimien on oltava – lintutieteellisesti – sellaisia, että ne – direktiivin mukaan tarvittavien muiden toimien kanssa – mukauttavat kyseisten lajien kannat 2 artiklan mukaiseen tasoon tai pitävät ne sillä tasolla. Lintudirektiivin 2 artiklaa punnittaessa on otettava huomioon, missä määrin ja missä tilassa lajit ovat riippuvaisia elinympäristöistä ja miten niiden suojelu suhtautuu 2 artiklan muihin vaatimuksiin.

113. Käsiteltävänä olevassa asiassa Irlanti todistaa tähänastiset elinympäristöjen suojelupyrkimyksensä erityisesti hallintokäytännöllä, joka liittyy ympäristön pilaantumisen ehkäisyn yhtenäistämiseen sekä ympäristöystävällisen maatalouden edistämisohjelmaan ja maatalousjätteiden hallintaohjelmaan.

114. Komissio tunnustaa, että ainakin ympäristöystävällisen maatalouden edistämisohjelma auttaa lintuja. Muutkaan toimet eivät tosin perustu nimenomaan lintutieteellisiin arviointiperusteisiin, mutta nekin auttanevat välillisesti lintukantojen suojelua.

115. Irlanti ei ole kuitenkaan todistanut, että näiden pyrkimysten tavoitteena olisi jonkinlaisen lintudirektiivin 2 artiklaan perustuvan lintutieteellisesti perustellun tavoitteen saavuttaminen. Irlannin väitteet vaikuttavat pikemminkin jossain määrin mielivaltaisesti kootulta luettelolta ympäristötoimia, jotka jotenkin edistävät myös lintukantojen suojelua. Tämän luettelon avulla ei voida kuitenkaan todistaa, että Irlannin pyrkimykset olisivat todella riittäviä lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla.

116. Näin ollen Irlanti ei ole soveltanut täysimääräisesti ja asianmukaisesti lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen vaatimuksia.

E Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano

117. Luontotyyppidirektiivin 7 artiklan mukaan luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2–4 kohta korvaavat lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen suojelusäännöksen erityissuojelualueen osoittamisesta lähtien. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.”

118. Komission käsityksen mukaan Irlanti on laiminlyönyt luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan asianmukaisen täytäntöönpanon kahdella tavalla. Ensinnäkin se on yleisesti laiminlyönyt luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan riittävän täytäntöönpanon, ja toiseksi erityissuojelualueita ei ole suojeltu ulkopuolisilta vaikutuksilta, erityisesti vapaa-ajan käytöltä. Komissio mainitsee esimerkkinä Irlannin säännösten käytännön puutteista tapauksen, johon liittyi luvatonta simpukoiden pyydystämistä Bannow Bayn erityissuojelualueella.

1. Yleinen täytäntöönpano

119. Komission käsityksen mukaan luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohta pannaan täytäntöön vuoden 1997 asetuksen 14 §:llä.

120. Tässä 14 §:ssä säädetään, että tietyt toimet ovat luvallisia ainoastaan ministerin suostumuksella tai hoitosuunnitelman nojalla. Mitä toimia nämä ovat, käy ilmi tiedonannosta, joka 4 §:n 2 momentin mukaan annetaan kulloistakin aluetta valittaessa. Ministerin hyväksyntä annetaan 15 ja 16 §:n mukaan ainoastaan luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyillä edellytyksillä. Tätä 6 artiklan 3 ja 4 kohdan täytäntöönpanoa täydennetään 27–32 §:llä, joissa säädetään tiettyjen hankkeiden nimenomaisesta lupamenettelystä.

121. Tämän nojalla komissio olettaa ilmeisesti, että luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohta pannaan Irlannissa täytäntöön ensisijaisesti 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyillä suojamekanismeilla.

122. Koska vanhempia erityissuojelualueita ei ole osoitettu vuoden 1997 asetuksen nojalla, puuttuvat tiedonannot siitä, mitkä toimet voidaan suorittaa ainoastaan luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla. Komission mukaan Irlannin lainsäädännöstä puuttuvat näitä toimia koskevat lainsäädännölliset välineet 6 artiklan 2 kohdan tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi.

123. Irlanti vastaa tähän, että luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohta on pantu täytäntöön myös vuoden 1997 asetuksen 13 §:n 3 momentilla. Tässä säännöksessä on lähes sananmukaisesti toistettu 6 artiklan 2 kohta. Tarvittavien toimien toteuttaminen on jäsenvaltion sijasta ministerin vastuulla.

124. Komissio korostaa oikeutetusti epäilystä, että 13 §:n 3 momentti olisi konkreettisten suojatoimien perusta. 13 §:n 3 momentin lisäksi on nimittäin useita konkreettisia valtuutuksia, joiden soveltaminen riippuu useista erittäin täsmällisistä ehdoista. Sen vuoksi 13 §:n 3 momentti on katsottava pikemminkin pelkäksi tehtävää koskevaksi säännökseksi, kun taas tehtävän täyttämiseen tarvittavat välineet on vahvistettu toisessa paikassa.

125. Ainoat ilmeiset välineet tämän tehtävän täyttämiseen, jos ei sovelleta luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisia mekanismeja, ovat vuoden 1997 asetuksen 17 ja 18 §. Näissä säännöksissä sallitaan tiedonannosta riippumatta, että ministeri voi omasta aloitteestaan antaa arvioida kaikkien toimien vaikutukset. Jos ministeri on vaikutusten arvioinnin jälkeen sitä mieltä, että toimet vaikuttavat alueen koskemattomuuteen, ministerin on pyydettävä toimivaltaista tuomioistuinta kieltämään toimien jatkaminen.

126. Kuten luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohta osoittavat, alueiden suojelun tarkoituksena on sallia toimet vasta, kun on varmistettu, että ne eivät vaikuta alueeseen merkittävästi. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan mukainen suoja ei saa jäädä tätä huonommaksi, koska muuten olisi pelättävä erityissuojelualueisiin kohdistuvia vaikutuksia.(68)

127. Vuoden 1997 asetuksen 17 ja 18 § eivät täytä näitä vaatimuksia. Niitä voidaan soveltaa vasta, kun kyseinen toimi on jo aloitettu ja mahdolliset vaikutukset ovat jo toteutuneet. Sen lisäksi molemmat toimivallat edellyttävät, että on suoritettu vaikutusten arviointi, ennen kuin voidaan pyytää tuomioistuimen kieltoa. Erityissuojelualueiden reaktiivinen suojelu voi näiden vaiheiden aikana viivästyä huomattavasti.

128. Irlannin lainsäädännön rajoituksia ei oikeuta myöskään yksityisen oikeussubjektin suojelu, koska tämän mahdolliset vahingolliset toimet estetään alueiden suojelun yhteydessä ennalta eli oikeussubjekti voi lähtökohtaisesti toimia vain, jos alue ei voi kärsiä vahinkoa.

129. Siltä osin kuin Irlanti vetoaa Foreshore Actin (pakovesialueita koskeva laki) säännöksiin, ne eivät sisällöstään riippumatta voi taata luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan täysimääräistä täytäntöönpanoa, koska niitä voidaan soveltaa vain rannikolla. Vaikka näiden säännösten tavoitteena on kasviston ja eläimistön suojelu, Irlanti ei ole esittänyt, miten ne takaavat luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan tehokkaan vaikutuksen.

130. Luvanvaraisia toimia koskevan tiedonannon puuttumisen vuoksi ei näin ollen ole lainsäädännöllistä välinettä luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan tehokkaan vaikutuksen varmistamiseen.

131. Näin ollen Irlanti ei ole toteuttanut luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä ennen vuoden 1997 asetuksen antamista lintudirektiivin mukaisesti erityissuojelualueiksi osoitettujen erityissuojelualueiden osalta.

2. Muista johtuvat vaikutukset

132. Komissio muistuttaa lisäksi, että Irlannin tiedonantoihin perustuvat suojelusäännökset koskevat ennalta vain maanomistajia. Muiden aikaansaamien, erityisesti vapaa-ajan käyttöön liittyvien toimenpiteiden yhteydessä ainoa mahdollisuus on toimia reaktiivisesti, kuten erityisesti vuoden 1997 asetuksen 17 §:ssä säädetään.

133. Irlannin hallitus vastaa, että luvanvaraiseksi ilmoitettujen toimien luvattoman toteuttamisen kielto ei koske ainoastaan maanomistajia vaan kaikkia. Sen mielestä tämä käy ilmi vuoden 1997 asetuksen 14 §:n 3 momentista. Komissio epäilee kuitenkin, ettei tiedonannoilla voi vedota sellaisia kolmansia osapuolia vastaan, jotka eivät ole niistä tietoisia. Se vetoaa erityisesti nullum crimen, nulla poena sine lege ‑periaatteeseen.

134. Irlannin hallituksen väitteet eivät vakuuta. Vaikka 14 §:n 3 momentin rikosoikeudellinen normi vastaisi laillisuuden periaatteen vaatimuksia, herää kysymys, eivätkö kolmannet osapuolet voisi puolustautua sillä, että ne eivät tienneet tiedonannosta. Mainitussa 14 §:n 3 momentissa säädetään, että rangaistava teko edellyttää perustellun syyn (”reasonable excuse”) puuttumista. Tietämättömyys tiedonannoista, joita ei julkaista, saattaisi olla tällainen syy. Tämän vuoksi luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano ei ole ainakaan riittävän selkeää.

135. Edellä mainituista syistä ei liioin vuoden 1997 asetuksen 17 tai 18 §:n mukaisten reaktiivisten toimien mahdollisuus tarkoita luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan riittävää täytäntöönpanoa, koska nämä toimet vaikuttavat vasta jälkikäteen ja mahdollisesti huomattavalla viiveellä.

136. Sikäli kuin Irlannin hallitus vetoaa Wildlife Actiin, siinä säädetyillä kielloilla pannaan täytäntöön ainoastaan luontotyyppidirektiivin 12 ja 13 artiklan mukainen lajien suojelu ja lintudirektiivin 5 artikla. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdassa vaaditaan sitä vastoin paljon laajempaa elinympäristöjen suojelua riippumatta siitä, ovatko suojeltavat lajit juuri sillä hetkellä alueella. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohta koskee muitakin lajeja kuin niitä, joihin sovelletaan lajien suojelua.

137. Irlannin hallitus vetoaa vielä luvattomaan toisen alueella kulkemiseen liittyviin säännöksiin. Niiden mukaan useat vieraan maalla liikkumiseen liittyvät käyttäytymistavat ovat rangaistavia. Yksikään näistä käyttäytymistavoista ei kuitenkaan liity nimenomaisesti luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymiseen eikä lajeja koskeviin häiriöihin. Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, että nämä seikat voidaan Irlannin lainsäädännössä ilmaista luvattoman toisen alueella kulkemisen muodostaman rikoksen yhteydessä, mutta nimenomaan luontotyyppidirektiivin täytäntöönpanon on tapahduttava niin selkeästi ja täsmällisesti, että yksityinen oikeussubjekti ja valtion viranomaiset voivat epäilyksettä ymmärtää velvollisuutensa.(69) Luvatonta toisen alueella kulkemista koskevat säännökset eivät ole näiden vaatimusten mukaisia.

138. Näin ollen Irlanti ei ole toteuttanut luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä sellaisten henkilöiden, jotka eivät ole tämän säännöksen soveltamisalaan kuuluvien erityissuojelualueiden omistajia, näihin alueisiin kohdistamien vaikutusten osalta.

3. Bannow Bayn erityissuojelualueen tapahtumat

139. Bannow Bayn erityissuojelualueesta komissio toteaa, että se kääntyi Irlannin hallituksen puoleen talvella 1997/1998 simpukoiden mekaanista pyyntiä koskevan valituksen johdosta. Hallitus oli vastannut, että toiminnan kieltäminen edellyttäisi laajaa julkista kuulemista. Myöhemmissä tiedonannoissa Irlannin hallitus on komission mukaan tosin katsonut, että toimivaltaiset viranomaiset ovat toimineet välittömästi ja simpukoiden pyynti on lopetettu vuorokauden kuluessa.

140. Komission tässä yhteydessä esittämä väite jää epäselväksi. Tämän vuoksi on lähdettävä liikkeelle pelkästä esimerkinomaisesta hyväksikäytöstä, minkä vuoksi nämä tapahtumat eivät ole kanteen kohteena.

141. Jos komissio haluaa moittia Irlantia luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan käytännön soveltamisen puutteista, sen pitää esittää todisteita, esimerkiksi esittämiensä tapahtumien silminnäkijöitä. Irlannin hallituksen alkuperäinen huomautus, joka oli epäselvä ainakin simpukan pyynnin keston osalta, ei seuranneen täsmennyksen vuoksi kuitenkaan riitä todisteeksi. Sen vuoksi vastaava vaatimus olisi hylättävä todisteiden puuttuessa.

F Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan täytäntöönpano ja soveltaminen

142. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdasta komissio toteaa, että Irlannin täytäntöönpanosuunnitelmat ovat riittämättömiä ja että vesiviljelyhankkeiden lupien myöntämiseen liittyvä hallintokäytäntö ei täytä näiden säännösten vaatimuksia, ja se viittaa erityisesti Glen Laken erityissuojelualueeseen liittyvien salaojien kunnossapitotoimiin.

143. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan tässä yhteydessä merkityksellisissä kohdissa säädetään seuraavaa:

”3. Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4. Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

– – ”

1. Suunnitelmien ottaminen huomioon

144. Komissio väittää, ettei suunnitelmia Irlannin oikeusjärjestyksessä ole tehty. Irlannin hallitus puolestaan katsoo, että kaikki yksittäiset hankkeet kuuluvat suunnitelmista riippumatta luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan soveltamisalaan. Sen vuoksi ei ole tarpeen soveltaa vaatimuksia suunnitelmiinkin.

145. Sikäli kuin komissio väittää – oman esityksensä mukaan ensimmäistä kertaa – kannekirjelmässä metsityshankkeisiin viitaten, että kaikkiin hankkeisiin ei ole sovellettu luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaista menettelyä, tämä tarkoittaisi itsenäisenä kanneperusteena oikeudenkäynnin kohteen epäasianmukaista laajentamista. Irlannin väitteiden kumoamiseen tarkoitettuna perusteena sitä ei sen sijaan tarvitse tutkia, koska tarve laatia luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan täytäntöönpanoa varten suunnitelmia käy ilmi seuraavaksi esitettävistä syistä.

146. Yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin jo todennut asian C‑6/04 käsittelyn yhteydessä, että suunnitelmiin on sovellettava luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan vaatimuksia myös, jos niitä seuraavat yksittäiset hankkeet kuuluvat kyseisen menettelyn soveltamisalaan. Edellytyksenä on, että on olemassa todennäköisyys tai vaara siitä, että suunnitelmat vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi. Kun otetaan erityisesti huomioon ennalta varautumisen periaate, tällainen vaara on olemassa, jos objektiivisten seikkojen perusteella ei voida sulkea pois sitä, että kyseinen suunnitelma tai hanke vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen. Näin tapahtuu, jos suunnitelmat on toteutettava yksittäisinä hankkeina.(70)

147. On oletettavaa, että Irlannissakin on tehty vastaavia suunnitelmia, koska muuten suunnittelussa ei ole järkeä. Esimerkiksi vuonna 2000 annetun Planning and Development Actin (suunnittelusta ja kehittämisestä annetun lain) 15 §:ssä säädetään, että suunnitteluviranomaisten on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin kehityssuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi.(71)

148. Irlannin käsityksestä poiketen edes ympäristövaikutusten arvioinnit ja strategiset ympäristöarvioinnit eivät voi korvata suunnitelmien sisällyttämistä luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan täytäntöönpanoon. Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY(72) ja tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27.6.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY(73) sisältävät päätöksentekomenettelyjä koskevia säännöksiä sitomatta jäsenvaltioiden päätöksentekoa. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaan suunnitelma tai hanke voidaan sitä vastoin hyväksyä ainoastaan, jos se ei vaikuta alueen koskemattomuuteen. Poikkeukset ovat sallittuja ainoastaan luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa mainituilla ehdoilla eli erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa sekä toteuttamalla tarvittavat korvaavat toimenpiteet. Direktiivin 85/337 tai direktiivin 2001/42 mukaiset arvioinnit eivät sen vuoksi voi korvata luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaista menettelyä.(74)

149. Näin ollen suunnitelmatkin on sisällytettävä luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan soveltamisalaan.

150. Näin ollen Irlanti ei ole toteuttanut luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä suunnitelmien osalta.

2. Vesiviljelyhankkeiden lupien myöntämiseen liittyvä hallinnollinen käytäntö

151. Komissio epäili oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä, onko näitä säännöksiä sovellettu oikein vesiviljelyhankkeissa. Se on kuitenkin tällä välin luopunut tästä väitteestä. Vuoden 1997 asetuksen 31 §:ssä säädetään nimittäin, että vesiviljelyhankkeissa ensisijaisen Fisheries Actin mukaisissa lupamenettelyissä sovelletaan luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtaa vastaavia täytäntöönpanosäännöksiä.

152. Komissio väittää edelleen, että vesiviljelyhankkeille, erityissuojelualueilla tähän mennessä siis vain simpukkaviljelmille, on myönnetty Irlannissa lupia tavalla, joka ei takaa luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan käytännön soveltamista.

153. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen voi aiheutua sellaisen hallintokäytännön olemassaolosta, jolla rikotaan yhteisön oikeutta, vaikka sovellettava kansallinen lainsäädäntö itsessään onkin yhteisön oikeuden mukaista.(75) Komission on näytettävä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen toteen sen käytännön riittävän dokumentoidulla ja yksityiskohtaisella osoittamisella, josta kansallisia viranomaisia ja/tai tuomioistuimia arvostellaan ja josta kyseessä oleva jäsenvaltio on vastuussa.(76) Kyseisen hallintokäytännön on täytettävä tietyt vakiintuneisuutta ja yleisyyttä koskevat edellytykset.(77)

154. Irlannin hallituksen esittämien tietojen mukaan vesiviljelyhankkeiden lupien myöntäminen kuuluu viestintä‑, meri‑ ja luonnonvaraministeriön toimivaltaan. Ministeriö on tietoinen luonnon suojelemiseen liittyvästä vastuustaan, ja vuoden 1997 Fisheries Amendment Actin 61 §:n e momentin nojalla se on velvollinen vesiviljelyhankkeiden lupia myöntäessään ottamaan huomioon niiden todennäköiset vaikutukset luonnon kalakantoihin, luontotyyppeihin sekä kasvistoon ja eläimistöön. Lisäksi tarvitaan laajoja kuulemisia, erityisesti luonnonsuojeluviranomaisten kanssa. Nämä kuulemiset mahdollistavat kulloisenkin hakemuksen etujen arvioimisen ja kielteisten ympäristövaikutusten täysimääräisen huomioon ottamisen. Kuka tahansa voi valittaa vesiviljelyhankkeen luvan myöntämisestä erityiseen tuomioistuimeen, joka soveltaa myös vuoden 1997 Fisheries Amendment Actin 61 §:ää.

155. Komissio perustaa väitteensä pääasiassa irlantilaisen kansalaisjärjestön tekemään tutkimukseen.(78) Irlannin hallitus ei kiistä tutkimuksen tuloksia. Se sisältää 271 vesiviljelyhankkeen luvat ja 46 vielä ratkaisematonta hakemusta ajanjaksolta kesäkuu 1998–joulukuu 1999. 72 lupaa ja 9 vireillä olevaa menettelyä liittyi erityissuojelualueen sisällä tai lähellä oleviin alueisiin. Kyseessä olivat yksinomaan simpukkaviljelmät, erityisesti osteri‑ ja venussimpukkaviljelmät. Tutkimus perustuu näin ollen koko Irlannin hallintokäytäntöön tällä alalla puolentoista vuoden aikana. Sen perusteella voidaan sen vuoksi tehdä päätelmiä yleisistä käytännöistä.

156. Komissio päättelee tästä tutkimuksesta, että simpukkaviljelmiin ei sovelleta luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisia arviointeja. Niissä on kyse ennen kaikkea sen asian alustavasta arvioimisesta, onko hanke arvioitava (laajasti) sen kannalta, miten se vaikuttaa alueen suojelutavoitteisiin. Tällainen arviointi on suoritettava, jos simpukkaviljelmän perustaminen on hanke, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen, mutta saattaa vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.

157. Simpukkaviljelmät ovat Irlannin lainsäädännön mukaan kiistattomasti luvanvaraisia eli luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja hankkeita. Ne eivät ainakaan yleensä, todennäköisesti jopa milloinkaan liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia.

158. Sen vuoksi simpukkaviljelmät on luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.(79)

159. Jokaisen vesiviljelyhankkeen kohdalla ei voida lähtökohtaisesti sulkea pois sitä, että se vaikuttaa alueeseen merkittävästi. Komission esittämässä tutkimuksessa mainitaan erityisesti ravinnonhakuympäristöjen katoaminen tai muuttuminen, ennen kaikkea simpukoiden keräämisen yhteydessä, ja sen lisäksi simpukkaviljelmän hoitoon liittyvät lintuja koskevat häiriöt.

160. Irlannin hallituskaan ei väitä, että kaikki vesiviljelyhankkeet olisivat haitattomia, vaan vetoaa vain siihen, että jokainen tällainen hanke ei välttämättä vaikuta erityissuojelualueeseen. Sen vuoksi se myöntää, että vesiviljelyhankkeet voivat vaikuttaa erityissuojelualueeseen.

161. Komissio on Irlannin hakemuksesta tukenut hanketta, jolla on tarkoitus muun muassa jäsentää vesiviljelyhankkeiden arviointia ja jaotella erityissuojelualueita tällaisten hankkeiden kannalta erilaisiin herkkyysluokkiin.(80) Molemmat osapuolet lähtivät tämän tukihankkeen yhteydessä siitä, että on mahdollista, että simpukkaviljelmät vaikuttavat merkittävästi erityissuojelualueisiin.

162. Lupamenettelyn on vastaavasti varmistettava, että jokaisesta yksittäisestä vesiviljelyhankkeesta alueelle aiheutuvat vaikutukset arvioidaan, kun objektiivisten seikkojen perusteella ei voida sulkea pois sitä, että hanke voisi vaikuttaa huomattavasti tähän alueeseen. Tämä on Irlannin osalta kyseenalaista jo senkin vuoksi, että tähän mennessä ei ilmeisesti yhdellekään vesiviljelyhankkeelle ole suoritettu täydellistä alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointia, vaikka tutkimuksen mukaan noin neljäsosa hankkeista sijaitsee erityissuojelualueen sisällä tai lähellä. Irlannin hallituksen väitteistä tai komission esittämästä tutkimuksesta ei voi liioin päätellä, että alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta arvioidaan asianmukaisesti.

163. Irlannin hallituksen väitteissä hämmästyttää se, että aluksi todetaan, että voidaan soveltaa vuoden 1997 asetuksen 31 §:ää, mutta varsinaisessa käsittelyssä ei viitata kertaakaan siihen, miten tämän säännöksen vaatimuksia, eli muun muassa luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen vaatimuksia, on tarkoitus soveltaa lupamenettelyissä. Tämän esityksen mukaan lupaviranomainen on tosin ilmeisesti velvoitettu laajaan huomioon ottamiseen, kuulemiseen ja harkintaan. Mistään ei kuitenkaan käy ilmi, että sen on suoritettava alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointi, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että kyseiseen alueeseen vaikutetaan merkittävästi.

164. Tutkimus korostaa tätä epäilyä, erityisesti osoittamalla, että lupaviranomainen kelpuuttaa asiantuntevien luonnonsuojeluviranomaisten suosituksen vain ajoittain. Kun luonnonsuojeluviranomaiset antoivat lausuntoja erityissuojelualueiden sisälle suunnitelluista simpukkaviljelmistä, lupaviranomainen noudatti lausuntoa 64 prosentissa tapauksista. Ympäristöviranomaisen viidessä tapauksessa esittämän vaatimuksen olla myöntämättä lupaa lupaviranomainen hyväksyi kuitenkin ainoastaan yhdessä tapauksessa.(81) 8 prosentissa tapauksista lupaviranomainen ei ottanut luonnonsuojeluviranomaisten lausuntoa huomioon, koska viimeksi mainitut laiminlöivät lausunnon antamiseen annetun kuuden viikon määräajan. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä ei kuitenkaan säädetä ennakkoarvioinnin määräajasta. Määräaika on sitäkin arveluttavampi, kun Irlannin viranomaisten sisäisestä asiakirjasta, jonka komissio esitti vastineessaan,(82) käy ilmi, että määräajan laiminlyönnit johtuivat luonnonsuojeluviranomaisten henkilöstöpulasta.

165. Erityissuojelualueiden sisällä olevien vesiviljelyhankkeiden luvissa ei myöskään koskaan mainittu, että hanke sijaitsi erityissuojelualueella tai mitä merkitystä tällä asialla oli. Lisäksi 86 prosentissa erityissuojelualueille sijoittuvista luvista ei mainittu herkkiä elinympäristöjä, lajeja tai häiriöitä. Simpukkaviljelmän sisäänkäynti määrättiin vain 28 prosentissa luvista erityissuojelualueelle, ja sen täsmällinen paikka määrättiin vain alle puolessa tapauksista.

166. Edellä esitetyn perusteella on herännyt merkittäviä epäilyksiä, että luonnonsuojeluviranomaisten asiantuntemusta ei saada käytettyä hyväksi vesiviljelyhankkeiden lupamenettelyissä ja että tätä luonnonsuojeluviranomaisten lausuntoihin sisältyvää asiantuntemusta ei oteta riittävästi huomioon. Ei ole liioin ilmeistä, että lupaviranomainen käyttäisi vastaavaa muuta asiantuntemusta. Sen vuoksi ei vaikuta siltä, että vesiviljelyhankkeiden lupien myöntämisen yhteydessä olisi varmistettu, että alueelle aiheutuvat vaikutukset jätetään arvioimatta ainoastaan, kun objektiivisten seikkojen perusteella on varmaa, että hanke ei vaikuta kyseiseen erityissuojelualueeseen.

167. Kun otetaan huomioon tämä luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen huomioon ottamiseen kohdistuva perusteltu epäilys, Irlannin olisi pitänyt esittää, miten luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen säännöksiä toteutetaan vesiviljelyhankkeiden lupien myöntämisen yhteydessä. Se olisi voitu tehdä esimerkiksi antamalla tietoa siitä, minkä objektiivisten seikkojen perusteella lupaviranomainen päätteli neljässä tapauksessa, joissa se luonnonsuojeluviranomaisten suosituksen vastaisesti ja ilman alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointia myönsi simpukkaviljelmälle luvan erityissuojelualueelle, että nämä hankkeet eivät vaikuta merkittävästi erityissuojelualueeseen. Lisäksi olisi voitu esittää, mistä lähteistä lupaviranomainen sai lintutieteellisen asiantuntemuksen, jonka nojalla se saattoi ilman luonnonsuojeluviranomaisten suositusta tai sitä huomioon ottamatta sulkea pois merkittävät vaikutukset erityissuojelualueisiin. Mitään näistä asioista ei ole tehty.

168. Näin ollen on oletettava, että Irlannin hallintokäytännössä ei ole varmistettu luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen huomioon ottamista, kun simpukkaviljelmille myönnetään lupia erityissuojelualueiden sisälle. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan muiden säännösten rikkomisesta sen sijaan ei ole riittäviä todisteita.

169. Näin ollen Irlanti ei ole toteuttanut luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä sellaisten vesiviljelyhankkeiden lupien myöntämisen osalta, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa lintudirektiivin mukaisesti osoitettuihin erityissuojelualueisiin.

3. Glen Laken toimenpiteet

170. Komission mukaan Irlanti on toteuttanut Glen Laken erityissuojelualueella salaojien kunnossapitotoimia ottamatta huomioon luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa. Erityissuojelualue on noin 80 hehtaarin suuruinen, ja se on osoitettu sellaiseksi vuonna 1995. Se on tärkeä erityisesti vesistöjensä ansiosta. Siellä talvehtii kansainvälisesti merkittävä määrä laulujoutsenia (Cygnus cygnus).

171. Komissio väittää, että Irlannin valtion yksikkö, julkisten töiden virasto, toteutti vuosina 1992 ja 1997 salaojien kunnossapitotoimia. Sen jälkeen erityissuojelualueen kosteikot ovat kuivuneet entistä nopeammin. Kasvillisuus on muuttumassa ja kosteat elinympäristöt katoamassa. Toimia ei hyväksytty luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, ja heikentämällä aluetta on lisäksi rikottu 6 artiklan 2 kohtaa.

172. Tästä väitteestä on todettava aluksi, että luontotyyppidirektiiviä ei voi soveltaa vuonna 1992 toteutettuihin toimiin. Kanne on siis tältä osin perusteeton.

173. Jäljelle jäävä väite, joka koskee vuonna 1997 toteutettuja toimia, herättää kysymyksen, voivatko tietyt toimet olla sekä luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 kohdan että sen 3 ja 4 kohdan vastaisia. Kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdan tavoitteena on estää suojelualueen suojelutavoitteisiin kohdistuvat vaikutukset.(83) Se, että suunnitelma tai hanke hyväksytään luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, tekee saman artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yleisen suojelunormin samanaikaisen soveltamisen tarpeettomaksi, kun kyseessä on kyseisessä suunnitelmassa tai hankkeessa tarkoitettuun suojeltuun alueeseen vaikuttaminen.(84) Jos lupamenettelyä ei ole toteutettu, hanke voi olla sekä luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan menettelysäännösten vastainen että kaikista kolmesta kohdasta johtuvien alueiden suojeluun liittyvien sisällöllisten vaatimusten vastainen.

174. Koska luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan arviointi voi sisältää prosessuaalisia näkökohtia ja alueiden suojeluun liittyviä sisällöllisiä vaatimuksia, ne on syytä arvioida ensin. Niiden rikkominen edellyttää sitä, että salaojien kunnossapitotoimissa on kyse hankkeesta tai useista hankkeista, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.

175. Hankkeen määritelmän yhteisöjen tuomioistuin perustaa direktiivin 85/337 1 artiklan 2 kohdassa esitettyyn määritelmään.(85) Sen mukaan hankkeen käsitteeseen kuuluu rakennustyön tai muun laitoksen tai suunnitelman toteuttaminen, muu luonnonympäristöön ja maisemaan kajoaminen, mukaan luettuna maaperän luonnonvarojen hyödyntäminen. Kunnossapitotoimetkin voivat olla luonnonympäristöön ja maisemaan kajoamista, erityisesti jos ne – kuten käsiteltävänä olevassa asiassa – johtavat sellaisen elinympäristön heikentymiseen, joka kuuluu lintujen suojeluun sopivimpiin alueisiin. Näin ollen oli kyse hankkeesta.

176. On kiistatonta, että toimet eivät liittyneet suoranaisesti alueen käyttöön tai olleet sen kannalta tarpeellisia.

177. Sen vuoksi niitä ei tarvinnut arvioida sen kannalta, miten ne vaikuttavat luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan 1 alakohdan mukaisiin alueen suojelutavoitteisiin, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa.(86) Kun otetaan erityisesti huomioon ennalta varautumisen periaate, joka on EY 174 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti yksi yhteisön ympäristöpolitiikan suojelun korkean tason perusteista ja jonka valossa luontotyyppidirektiiviä on tulkittava, tällainen arviointi on suoritettava, jos on epäilyksiä merkittävien vaikutusten aiheutumatta jäämisestä.(87)

178. Irlannin hallitus katsoo, ettei epäilyksiin ollut syytä, koska salaojat olivat olleet olemassa lähes 50 vuotta ja niitä oli kunnostettu usein Glen Laken menettämättä lintutieteellistä merkitystään. Toimivaltaiset viranomaiset saattoivat näin ollen olettaa, etteivät myöskään vuosien 1992 ja 1997 kunnossapitotoimet heikentäisi erityissuojelualuetta.

179. Tämä väite ei vakuuta. Kuivatustoimet vaikuttavat ilmeisesti merkittävästi kosteikkojen valuma-alueisiin. Aiemmista kunnossapitotoimista saadut kokemukset voivat poistaa tämän epäilyksen ainoastaan, jos ne on dokumentoitu riittävän tarkasti ja todistavat kiistattomasti, etteivät suunnitellut toimetkaan vaikuta erityissuojelualueen lintutieteellisesti tärkeisiin ominaisuuksiin. Käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole ilmeistä, että aiemmin saadut kokemukset olivat tällaisia. Komissio viittaa päinvastoin siihen, ettei tiedetä, ovatko aiemmat toimet vaikuttaneet alueeseen vai ei.

180. Näin luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäistä virkettä on rikottu, koska kunnossapitotoimia olisi pitänyt ennen niiden toteuttamista arvioida siltä kannalta, miten ne vaikuttavat erityissuojelualueen suojelutavoitteisiin.

181. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaan Irlannin viranomaiset olisivat saaneet hyväksyä nämä toimet vasta varmistuttuaan siitä, että ne eivät vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja otettuaan huomioon kunnossapitotoimista kyseisen alueen suojelutavoitteille aiheutuvien vaikutusten arviointia koskevat päätelmät. Tällainen varmuus saadaan, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää syytä epäillä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämistä.(88)

182. Luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaan luvan myöntäminen olisi ollut kiellettyä jo alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin puuttumisen vuoksi. Irlannin hallituksen esitys osoittaa kuitenkin, ettei luvan myöntäminen ollut mahdollista myöskään erityissuojelualueelle aiheutuvien vaikutusten vuoksi. Irlannin hallitus myöntää, että meren vedenkorkeus on erittäin tärkeää erityisesti laulujoutsenten kannalta, koska ne ovat r iippuvaisia suuresta vesialasta. Irlannin hallitus myöntää senkin, että salaojien kunnossapito vuonna 1997 kiihdytti veden pinnan alenemista, minkä vuoksi laulujoutsenten oleskeluaika alueella lyheni. Salaojatyöt heikensivät Irlannin hallituksenkin mielestä ainakin väliaikaisesti Glen Laken erityissuojelualueen sopivuutta laulujoutsenten talvehtimisalueeksi. Koska laulujoutsenten talvehtimisalueen suojelu on erityissuojelualueen olennainen tavoite, alueen koskemattomuuteen vaikutettiin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla.

183. Myös luvan myöntäminen luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 4 kohdan nojalla on poissuljettua. Irlanti esittää oikeutukseksi vain sen, että salaojien kunnossapito on lainmukainen velvoite, joka on ollut olemassa jo pitkän aikaa. Tähän väitteeseen sisältyy se, että Irlannin hallituksen käsityksen mukaan salaojitus on yleisen edun mukaista. Tällainen yleinen etu, vaikka se olisi tärkeämpi kuin erityissuojelualueen suojeluun liittyvä yleinen etu, voi luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan oikeuttaa alueen heikentämiseen vain, jos ei ole olemassa vaihtoehtoja. Käsiteltävänä olevassa asiassa Irlannin hallitus toteaa itse, että pato voisi estää salaojituksen aiheuttamat haitat, mutta se ei kerro, että padon rakentaminen ennen kunnossapitotoimien toteuttamista oli mahdotonta. Sen vuoksi oli olemassa ainakin yksi vaihtoehto toimen toteuttamiselle alueeseen vaikuttavassa muodossa.

184. Toteutetut kunnossapitotoimet olivat näin ollen luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan vastaisia. Koska näiden säännösten rikkominen perustuu myös erityissuojelualueen koskemattomuuteen vaikuttamiseen, samalla rikottiin myös 6 artiklan 2 kohtaa.

185. Näin ollen Irlanti ei ole toteuttanut luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä Glen Laken erityissuojelualueen alueella olevien salaojien kunnossapitotoimien toteuttamisen yhteydessä.

G Lintudirektiivin 10 artikla

186. Komissio väittää lopuksi vielä, että Irlanti ei ole täyttänyt lintudirektiivin 10 artiklan mukaisia tieteelliseen tutkimukseen liittyviä velvoitteita.

187. Lintudirektiivin 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltioiden on edistettävä kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajikantojen tutkimusta sekä muuta työtä niiden suojelemiseksi, hoitamiseksi ja hyödyntämiseksi.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä liitteessä V lueteltuihin asioihin liittyvään tutkimukseen ja työhön. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tarpeelliset tiedot, jotta komissio voi toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet tässä artiklassa mainitun tutkimuksen ja työn yhteensovittamiseksi.”

188. Liitteessä V mainitaan seuraavat tutkimuksen painopistealueet:

”a) Kansallisen luettelon laatiminen sukupuuton uhkaamista tai erityisen uhanalaisista lajeista, ottaen huomioon lajien maantieteellinen levinneisyys.

b) Luettelo ja ekologinen kuvaus alueista, jotka ovat erityisen tärkeitä muuttaville lajeille niiden muuttoreiteillä ja niiden talvehtimis‑ ja pesimäalueina.

c) Rengastuksen perusteella tehty luettelo muuttavien lajien kannoista.

d) Pyyntimenetelmien vaikutuksen määrittäminen luonnonvaraisten lintujen kantoihin.

e) Lintujen aiheuttamien vahinkojen estämiseen tarkoitettujen menetelmien kehittäminen ja edelleenkehittäminen.

f) Tiettyjen lajien merkityksen määrittäminen pilaantumisen ilmaisimina.

g) Tutkimus kemiallisen pilaantumisen haitallisesta vaikutuksesta lintulajien kantoihin.”

189. Irlannin lainsäädännön – vuoden 1976 Wildlife Actin 11 §:n 3 momentin – mukaan tällaisten tutkimusten tekeminen tai edistäminen on mahdollista, mutta siihen ei ole velvoitetta. Käytännön toteuttamisessakin on puutteita. Irlanti on myöntänyt, ettei sillä ole riittävästi tietoa kapustarinnan ja ampuhaukan erityissuojelualueiden yksilöimiseksi.

190. Irlannin hallitus vetoaa Irlannin oikeuskäytäntöön, jonka mukaan lintutieteelliseen tutkimukseen liittyvä sanamuoto ”the Minister may…” voidaan ymmärtää myös velvoitteeksi. Irlannissa on myös toteutettu lintudirektiivin 10 artiklan velvoitteet ylittävä määrä tutkimuksia.

191. Kuten komissio kuitenkin oikeutetusti korostaa, vuoden 1976 Wildlife Actin 11 §:n 3 momentti on sen avoimen sanamuodon johdosta ainoastaan mahdollista tulkita velvoitteeksi. Irlanti ei ole esittänyt oikeuden päätöstä, jossa tällainen tulkinta tehtäisiin. Näin ollen vuoden 1976 Wildlife Actin 11 §:n 3 momenttia ei ole muotoiltu riittävän selkeästi ja täsmällisesti, jotta se täyttäisi lintudirektiivin 10 artiklan vaatimukset.

192. Irlanti ei ole liioin vastannut väitteeseen siitä, että se ei ole riittävästi ponnistellut tutkimusten tekemiseksi edellä mainituista lajeista. Sen voi siis katsoa myöntäneen tämän kohdan.

193. Kanteen yleisestä kokonaisuudesta käy ilmi, että vastaavia puutteita on myös kuningaskalastajan yhteydessä ja on ollut muidenkin lajien yhteydessä jo pitemmän aikaa. Tämän osoittaa erityisesti alueiden riittämätön osoittaminen erityissuojelualueiksi. Wildlife Actin 11 §:ssä ei myöskään mainita liitteessä V lueteltuja tutkimuksen painopistealueita.

194. Näin ollen Irlanti ei ole toteuttanut lintudirektiivin 10 artiklan noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä.

IV Oikeudenkäyntikulut

195. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Irlanti on pääosin hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

196. Espanjan kuningaskunta ja Helleenien tasavalta vastaavat työjärjestyksen 69 artiklan 4 kohdan perusteella omista oikeudenkäyntikuluistaan.

V Ratkaisuehdotus

197. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

1) Irlanti on rikkonut luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettua direktiiviä 79/409/ETY ja luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettua direktiiviä 92/43/ETY, koska se ei ole

a) osoittanut 6.4.1981 lähtien direktiivin 79/409 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkia lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita direktiivin 79/409 liitteessä I mainittuja lajeja sekä säännöllisesti esiintyviä muuttavia lajeja varten, etenkään Cross Loughin (Killadoonin) aluetta, ja koska se ei ole yhdistänyt kahta Tolka‑joen estuaarin aluetta Sandymount Strandin ja Tolka Estuaryn erityissuojelualueisiin;

b) varmistanut, että 6.4.1981 lähtien 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen säännöksiä sovelletaan alueisiin, jotka on direktiivin 79/409 mukaisesti osoitettava erityissuojelualueiksi, mutta joita ei ole osoitettu sellaisiksi;

c) pannut täysimääräisesti ja asianmukaisesti täytäntöön ja soveltanut direktiivin 79/409 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen vaatimuksia;

d) toteuttanut direktiivin 92/43 6 artiklan 2 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä ennen vuoden 1997 Statutory Instruments No. 94/1997, European Communities (Natural Habitats) Regulationsin antamista direktiivin 79/409 mukaisesti erityissuojelualueiksi osoitettujen erityissuojelualueiden osalta;

e) toteuttanut direktiivin 92/43 6 artiklan 2 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä sellaisten henkilöiden, jotka eivät ole tämän säännöksen soveltamisalaan kuuluvien erityissuojelualueiden omistajia, näihin alueisiin kohdistamien vaikutusten osalta;

f) toteuttanut direktiivin 92/43 6 artiklan 3 ja 4 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä suunnitelmien osalta;

g) toteuttanut direktiivin 92/43 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä vesiviljelyhankkeiden lupien myöntämisen osalta;

h) toteuttanut direktiivin 92/43 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä Glen Laken erityissuojelualueen alueella olevien salaojien kunnossapitotoimien toteuttamisen yhteydessä; eikä ole

i) toteuttanut direktiivin 79/409 10 artiklan säännösten noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä.

2) Kanne hylätään muilta osin.

3) Irlannin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4) Espanjan kuningaskunta ja Helleenien tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) .

(2)  – EYVL L 103, s. 1.

(3)  – Asia C‑3/96, tuomio 19.5.1998 (Kok. 1998, s. I‑3031).

(4)  – Asia C‑202/01, tuomio 26.1.2002 (Kok. 2002, s. I‑11019).

(5)  – Asia C‑240/00, tuomio 6.3.2003 (Kok. 2003, s. I‑2187).

(6)  – Asia C‑378/01, tuomio 20.3.2003 (Kok. 2003, s. I‑2857).

(7)  – Ks. tänään esittämäni ratkaisuehdotus asiassa C‑334/04.

(8)  – Ks. tänään esittämäni ratkaisuehdotus asiassa C‑235/04.

(9)  – Komission lehdistötiedote IP/05/45, 14.1.2005.

(10)  – Heath, M. F. & Evans M. I., Important Bird Areas in Europe. Priority sites for conservation. Volume 2: Southern Europe , BirdLife Conservation Series Nr. 8, osa II, Cambridge, 2000, s. 261 ja sitä seuraavat sivut.

(11)  – EYVL L 206, s. 7.

(12)  – Vastineen 91 kohta.

(13)  – Edellä alaviitteessä 6 mainittu asia C‑378/01, tuomion 14 kohta ja asia C‑355/90, komissio v. Espanja, tuomio 2.8.1993 (Kok. 1993, s. I‑4221, 26, 27 ja 32 kohta).

(14)  – Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C‑3/96, tuomion 62 kohta.

(15)  – Edellä alaviitteessä 13 mainittu asia C‑355/90, tuomion 26 kohta; asia C‑44/95, Royal Society for the Protection of Birds, tuomio 11.7.1996 (Kok. 1996, s. I‑3805, 26 kohta) ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C‑3/96, tuomion 59 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(16)  – Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C‑3/96, tuomion 55 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(17)  – Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C‑3/96, tuomion 68–70 kohta ja edellä alaviitteessä 6 mainittu asia C‑378/01, tuomion 18 kohta.

(18)  – Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C‑3/96, tuomion 68 kohta.

(19)  – Ks. yksityiskohtaisemmin tänään esittämäni ratkaisuehdotus asiassa C‑235/04, komissio v. Espanja, 70 kohta ja sitä seuraavat kohdat (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(20)  – Ks. tästä ja erityisesti IBA 2000:n Espanjaa koskevasta osasta edellä alaviitteessä 19 mainitussa asiassa C‑235/04 tänään esittämäni ratkaisuehdotus, 47 kohta ja sitä seuraavat kohdat (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(21)  – Vuoden 2000 IBA‑selvitys, osa 1, s. 374.

(22)  – Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C‑3/96, tuomion 69 kohta ja edellä alaviitteessä 6 mainittu asia C‑378/01, tuomion 18 kohta.

(23)  – Näitä arviointiperusteita kuvataan vuoden 2000 IBA‑selvityksessä, osa 1, s. 13 ja sitä seuraavat sivut ja s. 850 ja sitä seuraava sivu, ja niitä verrataan uusissa luetteloissa käytettyihin arviointiperusteisiin.

(24)  – Arviointiperustetta C.6 ei nimenomaisesti mainittu vuoden 1989 IBA‑selvitystä koskevien arviointiperusteiden luettelossa, mutta niitä koskevissa selityksissä kyllä; vrt. asia C‑3/96, komissio v. Alankomaat, kannekirjelmän liite 7, s. 2, ja asia C‑378/01, komissio v. Italia, kannekirjelmän liite 16. Niiden mukaan tämä arviointiperuste on kehitetty ja sitä on sovellettu CORINE‑biotooppihankkeen yhteydessä.

(25)  – Vuoden 2000 IBA-selvitys, osa 1, s. 374.

(26)  – Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C‑3/96, tuomion 56 kohta.

(27)  – Vrt. edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C‑3/96, tuomion 58 kohta.

(28)  – Vrt. BirdLife International, Birds in Europe: population estimates, trends and conservation status (2004), http://www.birdlife.org/datazone/species/BirdsInEuropeII/BiE2004Sp2878.pdf.

(29)  – Vuoden 2000 IBA-selvitys, osa 1, s. 18 ja 13.

(30)  – Vrt. asia C‑157/89, komissio v. Italia, tuomio 17.1.1991 (Kok. 1991, s. I‑57, 15 kohta) ja asia C‑60/05, WWF Italia ym., tuomio 8.6.2006, 27 kohta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(31)  – Asia C‑209/04, komissio v. Itävalta, tuomio 23.3.2006 (Kok. 2006, s. I‑2755, 44 kohta).

(32)  – Ks. edellä 4 kohta.

(33)  – Vrt. asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987 (Kok. 1987, s. 3073, 39 kohta) ja asia C‑38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000 (Kok. 2000, s. I‑10941, 53 kohta).

(34)  – Vrt. edellä alaviitteessä 31 mainittu asia C‑209/04, tuomion 44 kohta. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että tietyt alueet on osoitettava erityissuojelualueiksi, vaikka niitä ei ole mainittu IBA-selvityksen Itävaltaa koskevassa osassa.

(35)  – Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C‑3/96, tuomion 56 kohta.

(36)  – Ks. vastineen liite D.2, s. 63.

(37)  – Edellä alaviitteessä 13 mainittu asia C‑355/90, tuomion 22 kohta ja asia C‑374/98, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000 (Kok. 2000, s. I‑10799, 47 ja 57 kohta).

(38)  – Jos aiempi osoittamisvelvoite olisi riidanalainen, komission olisi todistettava, että alue on joskus kuulunut sopivimpiin alueisiin.

(39)  – Vrt. 23.2.2006 esittämäni ratkaisuehdotus asiassa C‑191/05, komissio v. Portugali, 14 kohta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(40)  – Vastaavasti brittiläinen Joint Nature Conservation Committee riuttatiirakantojen tutkimusta koskevissa selityksissä Seabird 2000 ‑hankkeen yhteydessä, http://www.jncc.gov.uk/page‑2890.

(41)  – Komission vaatimuksista riippumatta on olemassa mahdollinen velvoite mahdollisesti laiminlyötyjen suojelutoimien seurausten korvaamiseen, eli toimiin, joiden avulla alueesta tehdään taas riuttatiirayhdyskunnille sopiva olinpaikka.

(42)  – Edellä alaviitteessä 15 mainittu asia C‑44/95, tuomion 26 kohta ja asia C‑191/05, komissio v. Portugali, tuomio 13.7.2006, 10 kohta (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(43)  – Kanteen liite A‑17.

(44)  – IBA 2000, osa 1, s. 405 ja sitä seuraava sivu.

(45)  – Kanteen liitteiden s. 324.

(46)  – Edellä alaviitteessä 37 mainittu asia C‑374/98.

(47)  – Säännösten tekstiä on lainattu edellä 10 kohdassa.

(48)  – Asia C‑166/97, komissio v. Ranska, tuomio 18.3.1999 (Kok. 1999, s. I‑1719, 21 kohta).

(49)  – Asia C‑6/04, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 20.10.2005 (Kok. 2005, s. I‑9017, 34 kohta).

(50)  – Säännöksessä säädetään seuraavaa: ”4, 5, 7, 13, 14, 15 ja 16 §:n säännöksiä sovelletaan, sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista, vaadittavin muutoksin lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti luokiteltuihin alueisiin.”

(51)  – Asia 363/85, komissio v. Italia, tuomio 9.4.1987 (Kok. 1987, s. 1733, 7 kohta); asia C‑361/88, komissio v. Saksa, tuomio 30.5.1991 (Kok. 1991, s. I‑2567, 15 kohta); asia C‑58/02, komissio v. Espanja, tuomio 7.1.2004 (Kok. 2004, s. I‑621, 26 kohta) ja edellä alaviitteessä 49 mainittu asia C‑6/04, tuomion 21 kohta.

(52)  – Ks. alaviite 33.

(53)  – Vrt. edellä alaviitteessä 13 mainittu asia C‑355/90, tuomion 30 kohta.

(54)  – Edellä alaviitteessä 13 mainittu asia C‑355/90, tuomion 22 kohta.

(55)  – Myös edellä alaviitteessä 48 mainitussa asiassa C‑166/97, tuomion 5 kohta, puhutaan vain kesäkuusta 1994. On nimittäin vaikea määrittää täsmällisesti luontotyyppidirektiivin täytäntöönpanolle annetun määräajan päättymisajankohtaa. Tällöin voimassa olleen ETY‑sopimuksen 191 artiklan 2 kohdan (josta on tullut EY 254 artikla) mukaan se perustuu päivämäärään, jolloin määräaika ilmoitettiin jäsenvaltioille. Eur‑Lex ilmoittaa määräajan päättyneen 10.6.1994, kun taas yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa C‑329/96, komissio v. Kreikka, 26.6.1997 antamassaan tuomiossa (Kok. 1997, s. I‑3749, 2 kohta) ja asiassa C‑83/97, komissio v. Saksa, 11.12.1997 antamassaan tuomiossa (Kok. 1997, s. I‑7191, 2 kohta) päivämäärän olleen 5.6.1994.

(56)  – Mainittu edellä alaviitteessä 37.

(57)  – Ks. 80 kohta.

(58)  – Asia 152/84, Marshall, tuomio 26.2.1986 (Kok. 1986, s. 723, Kok. Ep. VIII, s. 477, 48 kohta); asia C‑91/92, Faccini Dori, tuomio 14.7.1994 (Kok. 1994, s. I‑3325, Kok. Ep. XVI, s. I‑1, 20 kohta); asia C‑201/02, Wells, tuomio 7.1.2004 (Kok. 2004, s. I‑723, 56 kohta) ja yhdistetyt asiat C‑397/01–C‑403/01, Pfeiffer ym., tuomio 5.10.2004 (Kok. 2004, s. I‑8835, 108 kohta). Täytäntöönpanon tarpeellisuutta ei tarvitse perustella selvittämällä asian C‑144/04, Mangold, tuomio 22.11.2005 (Kok. 2005, s. I‑9981) yhteensopivuutta tämän vakiintuneen oikeuskäytännön kanssa.

(59)  – Komissio viittaa 24.3.1998 annettuun tuomioon asiassa Raymond McBride v. Galway Corporation.

(60)  – Asia C‑117/00, komissio v. Irlanti, tuomio 13.6.2002 (Kok. 2002, s. I‑5335, 15 kohta); vrt. myös edellä alaviitteessä 3 mainittu asia C‑3/96, tuomion 57 kohta.

(61)  – Edellä alaviitteessä 55 mainitussa asiassa C‑166/97, tuomion 48 kohta ja sitä seuraava kohta, yhteisöjen tuomioistuin tutki, onko konkreettinen hanke lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen vastainen.

(62)  – Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24.9.1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY (EYVL L 257, s. 26).

(63)  – Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 271, s. 1).

(64)  – Birds of Conservation Concern in Ireland , 1999.

(65)  – Ks. lajitiedote, joka perustuu ilmeisesti samaan tutkimukseen kuin komission luvut, http://www.birdlife.org/datazone/species/BirdsInEuropeII/BiE2004Sp7105.pdf.

(66)  – Vrt. tiedot maatalouden elinympäristöjen lintujen vähenemisestä, BirdLife International (2005), A Biodiversity Indicator for Europe: Wild Bird Indicator Update 2005 , http://www.birdlife.org/action/science/indicators/pdfs/2005_pecbm_indicator_update.pdf, sekä komission mainitsemia lajeja koskevat lajitiedotteet, BirdLife: http://www.birdlife.org/action/science/species/birds_in_europe/species_search.htm.

(67)  – Vrt. edellä alaviitteessä 55 mainittu asia C‑166/97, tuomion 48 kohta ja sitä seuraava kohta, jossa yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi komission esittämät perusteet elinympäristön saastumisen ja huonontumisen estämisen laiminlyönnistä Ranskan vastaesityksen nojalla.

(68)  – Ks. luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 2 ja 3 kohdan tulkinnan osalta asia C‑127/02, Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee und Nederlandse Vereniging tot Bescherming van Vogels, tuomio 7.9.2004 (Kok. 2004, s. I‑7405, 31 kohta ja sitä seuraavat kohdat, erityisesti 36 kohta).

(69)  – Edellä alaviitteessä 49 mainittu asia C‑6/04, tuomion 25 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(70)  – Edellä alaviitteessä 49 mainittu asia C‑6/04, tuomion 54 kohta ja sitä seuraava kohta.

(71)  – ”Suunnitteluviranomaisten velvollisuutena on ryhtyä toimivaltansa nojalla tällaisiin toimiin, jotka saattavat olla tarpeen kehityssuunnitelman tavoitteiden kannalta.” Lain 10 §:n mukaan kehitystavoitteet ovat osa kehityssuunnitelmaa.

(72)  – EYVL L 175, s. 40.

(73)  – EYVL L 197, s. 30.

(74)  – Vrt. asia C‑407/03, komissio v. Suomi, tuomio 15.7.2004, saatavilla vain suomeksi ja ranskaksi (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Suomi oli tunnustanut, että ympäristövaikutusten arviointi ei voi korvata luontotyyppidirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohdan soveltamista. Vrt. myös 27.10.2005 esittämäni ratkaisuehdotus asiassa C‑209/04, komissio v. Itävalta, tuomio 23.3.2006 (Kok. 2006, s. I‑2755, 70 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

(75)  – Asia C‑441/02, komissio v. Saksa, tuomio 27.4.2006, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(76)  – Edellä alaviitteessä 75 mainittu asia C‑441/02, tuomion 49 kohta.

(77)  – Edellä alaviitteessä 75 mainittu asia C‑441/02, tuomion 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(78)  – Birdwatch Ireland, Review of the Aquaculture Licensing System in Ireland , 2000, kannekirjeen liite A‑39. Irlannin Heritage Council, neuvoa antava julkisoikeudellinen yhteisö, on tukenut tätä tutkimusta.

(79)  – Edellä alaviitteessä 68 mainittu asia, tuomion 45 kohta.

(80)  – LIFE96 NAT/IRL/003240 – Management planning, monitoring, auditing of management and land acquisition for SPAs in Ireland; tietoa tästä tukihankkeesta on saatavilla Internet-osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/life/project/Projects/index.cfm.

(81)  – Lukujen mukaan hylkäystä on ilmeisesti vaadittu viidessä tapauksessa, mutta neljä näistä hakemuksista hyväksyttiin.

(82)  – Vastineen liite B‑15, s. 179.

(83)  – Edellä alaviitteessä 68 mainittu asia C‑127/02, tuomion 36 kohta.

(84)  – Edellä alaviitteessä 68 mainittu asia C‑127/02, tuomion 35 kohta.

(85)  – Edellä alaviitteessä 68 mainittu asia C‑127/02, tuomion 24 kohta.

(86)  – Edellä alaviitteessä 68 mainittu asia C‑127/02, tuomion 45 kohta.

(87)  – Edellä alaviitteessä 68 mainittu asia C‑127/02, tuomion 44 kohta.

(88)  – Edellä alaviitteessä 68 mainittu asia C‑127/02, tuomion 67 kohta.