16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 306/56

1.1

Kiinnostus ydinenergiaa kohtaan on herännyt nykyään uudelleen. Tämä johtuu taloudellisista syistä sekä pyrkimyksestä monipuolistaa energialähteitä ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

1.2

Korkea turvallisuuden taso ja esimerkillinen avoimuus ovat ehtona ydinvoiman käytölle ja kehittämiselle.

1.3

Komitea suhtautuukin direktiiviin myönteisesti ja katsoo, että se on teknisesti mielenkiintoinen ja strategisesti tärkeä väestön, ydinvoimateollisuuden työntekijöiden ja ympäristön turvallisuuden kannalta. Se jättää kuitenkin jäsenvaltioille mahdollisuuden valita, käyttävätkö ne ydinvoimaa vai eivät.

1.4

ETSK on tietoinen siitä, että ydinvoimaa kehitetään myös Euroopan unionin rajojen ulkopuolella, toisinaan valtioissa, joilla ei ole tekniikan alan perinteitä ja joissa riskinhallintakulttuuri ei ole yhtä kehittynyttä kuin unionin jäsenvaltioissa. Tilanteen huomioon ottaen komitea toivoo, että EU ottaisi johtavan roolin ja tekisi ehdotuksia ydinturvallisuudesta yli rajojensa samaan tapaan kuin ”ilmastopaketin” kohdalla.

1.5

Ydinturvallisuuden tulee olla ”maailmanlaajuinen julkishyödyke”, sillä ydinonnettomuus voi vaikuttaa väestöön ja ympäristöön myös sen valtion ulkopuolella, jossa onnettomuus tapahtuu. Kun unioni velvoittaa direktiivin mukaisesti, että sen alueella noudatetaan turvallisuuden perusperiaatteita, jotka valtiot ovat yhteisesti hyväksyneet Kansainvälisessä atomienergiajärjestössä (IAEA), se asettaa itsensä asemaan, jossa se voi viedä ”turvallisuusmalliaan” rajojensa ulkopuolelle.

1.6

Komitea katsoo, että lähestymistapa, jonka mukaan jäsenvaltiot velvoitetaan asettamaan täysin riippumattomat kansalliset turvallisuusviranomaiset, päävastuu turvallisuudesta annetaan toimiluvan haltijoille ja asiaa koskevien tietojen avoimuus varmistetaan, on paras vaihtoehto. Komitea toivookin, että tämä direktiivin ulottuvuus säilytetään ja että sovellettava lähestymistapa perustuu aina huomattavassa määrin vastuun jakamiseen.

1.7

ETSK kiinnittää erityistä huomiota kysymykseen, joka koskee osaamisen hankkimista, ylläpitämistä ja kehittämistä jäsenvaltioissa, erityisesti niissä valtioissa, joissa on vain vähän tai ei lainkaan kokemusta ydinenergiasta. Kyseisten jäsenvaltioiden on ratkaistava tämä kysymys viipymättä kehittämällä muun muassa tarvittavia koulutuskanavia. ETSK ehdottaa lisäksi, että pohdittaisiin mahdollisuutta luoda ydinvoiman käyttöä koskeva eurooppalainen sertifikaatti ja että koulutuksessa otetaan ydinonnettomuuksien hallinnan yhteydessä huomioon myös tekniset ja terveydenhuoltoon liittyvät näkökohdat.

1.8

Komitea korostaa, että turvallisuus liittyy myös teolliseen kulttuuriin ja toimintatapoihin, eikä sen yhteydessä voida vain tyytyä laatimaan sääntöjä ja käyttörajoituksia.

2.1

Ydinteollisuus kehittyi unionissa huomattavasti vuoden 1973 kriisin jälkeen, ja turvallisuuskäytäntöjen yhdenmukaistamiselle ilmeni pian tarvetta.

2.2

Ydinturvallisuuteen liittyviä teknologisia ongelmia koskevassa 22. heinäkuuta 1975 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (1) todettiin, että komission tehtävänä on toimia katalysaattorina kansainvälisellä tasolla tehtävissä ydinturvallisuuden alan aloitteissa.

2.3

Neuvosto antoi vuonna 1992 toisen päätöslauselman (2), jossa se kehotti jäsenvaltioita jatkamaan ja tehostamaan yhteisiä pyrkimyksiä turvallisuuskysymysten yhdenmukaistamiseksi. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti 10. joulukuuta 2002 antamassaan tuomiossa C-29/99 komission toimivallan lainsäädäntään ydinturvallisuuden alalla.

2.4

Komissio antoi 30. tammikuuta 2003 Euratomin perustamissopimuksen 31 artiklan nojalla ehdotuksen direktiiviksi ydinlaitosten turvallisuudesta (3), johon komitea otti kantaa lausunnossaan (4).

2.5

Neuvosto ei hyväksynyt direktiiviä, sillä sen taakse ei saatu enemmistöä, mutta neuvotteluja jatkettiin, ja vuonna 2004 perustettiin ydinturvallisuutta käsittelevä työryhmä.

2.6

Komissio aikoo nyt käynnistää uudelleen perusteellisen työskentelyn ydinturvallisuutta koskevan kehyksen perustamiseksi.

3.1

Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on toteuttaa yhteisössä ydinturvallisuutta koskevat edellytykset sekä ylläpitää ja parantaa ydinturvallisuutta jatkuvasti samoin kuin vahvistaa turvallisuusviranomaisten asemaa. Soveltamisalaan kuuluvat ydinlaitosten suunnittelu, sijoituspaikan valinta, rakentaminen, kunnossapito, käyttö ja käytöstä poisto, jotka edellyttävät turvallisuusnäkökohtien huomioon ottamista kyseisen jäsenvaltion lakien ja säännösten nojalla. Kunkin jäsenvaltion oikeus päättää, käyttääkö se ydinvoimaa vai ei, tunnustetaan ja sitä kunnioitetaan täydellisesti.

3.2

Ydinturvallisuutta koskevan direktiivin tarkoituksena on sisällyttää yhteisön säännöstöön joukko turvallisuusperiaatteita, jotka kuuluvat IAEA:n yleissopimukseen. Kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kyseisen yleissopimuksen. Mainittuja periaatteita on tarkoitus vielä täydentää turvallisuutta koskevilla lisävaatimuksilla, joita sovelletaan uusiin ydinvoimaloihin.

3.3

Kansainvälisesti tunnustetuista (IAEA, CSN, WENRA jne.) turvallisuusperiaatteista, joita sovelletaan tällä hetkellä vapaaehtoisesti, on nyt siis tarkoitus tehdä sitovia.

4.1

Ydinfissiosta saatavan energian osuus Euroopan unionissa kulutetusta primäärienergiasta on nykyään 14,6 prosenttia ja sähköntuotannosta 31 prosenttia. Se on ydinvoimaa käyttäville jäsenvaltioille (viisitoista (5) valtiota 27:stä) hinnaltaan vakain ja yksi vähiten hiilidioksidia tuottavista energianlähteistä. Ydinvoiman käytöstä kiistellään kuitenkin eräissä maissa, joissa siihen turvaudutaan, ja vielä enemmän maissa, joiden energiavalikoimaan se ei kuulu. Pelkoa herättävät muun muassa mahdollisiin käyttöhäiriöihin ja ydinjätteen hallinnointiin liittyvät radioaktiiviset saasteet.

4.2

Kuten komitean lausunnossa aiheesta ”Ydinvoiman merkitys sähköntuotannossa” (6) todettiin, kiinnostus ydinenergiaa kohtaan on nykyään herännyt uudelleen. Tämä johtuu siitä, että se on edullista sekä taloudellisesti että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen kannalta (ilmastonsuojelupolitiikka). Osa EU:n jäsenvaltioista, jotka päättivät luopua ydinenergiasta, pohtivat nyt päätöksiään uudelleen.

4.3

Jotta kansalaiset hyväksyisivät ydinenergian käytön lisäämisen, on varmistettava mahdollisimman korkea turvallisuustaso.

4.4

Mielenkiinnon maailmanlaajuinen uudelleen herääminen tuo uudella tavalla esiin ydinturvallisuutta koskevat kysymykset erityisesti siihen liittyvien järjestelyjen ja sen valvonnan kannalta. Ydinturvallisuuden tulee olla ”maailmanlaajuinen julkishyödyke”. Näin ollen reagoinnin tulee olla maailmanlaajuista, sillä ydinvoimaan liittyvät riskit eivät rajoitu ydinvoimaa käyttävien valtioiden rajojen sisäpuolelle.

4.5

Pyrittäessä kyseiseen tavoitteeseen Euroopan unioni voi olla keskeisessä roolissa, kun otetaan huomioon ydinvoiman käyttö sen alueella ja sen teollinen osaaminen. Euroopan unioni voi tässä toimia esimerkkinä samaan tapaan kuin ilmastoasioissa. Se voi aloittaa yhdenmukaistamalla säännöt ja turvallisuusjärjestelyt unionin sisällä, erittelemällä tavoitteen tiellä olevat esteet ja ratkaisemalla ne.

4.6

Komissio onkin esittänyt direktiivin juuri oikeaan aikaan. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti ehdotettuun direktiiviin ja katsoo, että se on teknisesti mielenkiintoinen ja strategisesti tärkeä väestön, ydinvoimateollisuuden työntekijöiden ja ympäristön turvallisuuden kannalta sekä niissä jäsenvaltioissa, jotka käyttävät ydinvoimaa, että niissä, jotka ovat valinneet toisin.

4.6.1

Komitea kannattaa komission uutta lähestymistapaa, jossa entistä laajemman yksimielisyyden saavuttamiseksi jäsenvaltioille ja niiden valvontaviranomaisille annetaan täysi vastuu. Eri jäsenvaltioiden välillä on eroja perinteissä, organisaatioissa ja käytännöissä. Lähestymistapa, jonka mukaan jäsenvaltiot velvoitetaan noudattamaan IAEA:ssa yhdessä laadittuja sääntöjä, asettamaan täysin riippumattomat valvontaviranomaiset ja antamaan luvanhaltijoille päävastuu turvallisuudesta ilman delegointimahdollisuutta, on varmasti vaihtoehto, jonka osapuolet pystyvät hyväksymään kaikista laajimmin ja jolla voidaan parhaiten varmistaa laitosten turvallisuus.

4.6.2

Komitea katsoo myös, että direktiivi on yksi etappi turvallisuuden parantamiseen tähtäävässä prosessissa. On käytävä kestäviä ja jatkuvia pohdintoja, jotta voidaan ymmärtää, mitä muutoksia ja lisäyksiä olisi tehtävä ja otettava huomioon tilanteen, tekniikan ja järjestelyjen mahdollisen kehityksen takia.

4.6.3

Komitea on tyytyväinen, että tarkasteltavana olevassa asiakirjassa – sekä tärkeimpien säännösten esittelyssä että 5 artiklassa – kiinnitetään erityistä huomiota väestölle päätöksentekoprosessin yhteydessä suunnattavan tiedotuksen avoimuuteen ja luotettavuuteen. Århusin yleissopimus (7) tiedon saannista ja yleisön osallistumisesta päätöksentekoprosessiin sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa voi antaa viitepohjan kansalaisyhteiskunnan toimijoille.

4.6.4

Edellä mainittujen seikkojen ja ehdotetun direktiivin sisällön ohella olisi otettava huomioon ja sisäistettävä se, että turvallisuus ei merkitse vain lisäyksiä ja tiukennuksia teknisiin ja teollisiin sääntöihin. Turvallisuus liittyy myös kulttuuriin, kaikkiin niihin toimiin, joissa turvallisuus on keskeinen huolenaihe. Siinä mennään sinänsä välttämätöntä menettelyjen noudattamista pidemmälle ja pyritään jatkuvasti edistämään turvallisuutta ja tunnistamaan sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka saattavat vaarantaa turvallisuuden. Tällaista kulttuuria ei kehitetä päivässä, ja jotta se olisi mahdollisimman tehokasta, sen piiriin tulee kuulua yhtä lailla teollisuus ja toimijat kuin poliittisessa vastuussa olevat tahot.

4.7

Turvallisuuden kehittämisen esteeksi voi muodostua ydinvoimateknologian alan rajallinen osaaminen, mikä johtuu muun muassa riittämättömästä kokemuksesta ja tietotaidosta sekä epäasianmukaisesta tieteellisestä ja teknisestä ympäristöstä. Koulutuksen alalla on tehtävä merkittäviä ponnistuksia (8). Teoreettista ja käytännön tietämystä voitaisiin siirtää Euroopan sisällä ja luoda tukitoimia, jotta pystyttäisiin vastaamaan entistä paremmin erityisesti 4, 7 ja 9 artiklassa määriteltyihin koulutus- ja henkilöresurssivaatimuksiin. Olisi pohdittava mahdollisuutta luoda koulutusta, tutkintoja ja pätevyyttä koskeva eurooppalainen sertifikaatti ydinvoiman käyttöä ja ydinturvallisuutta varten.

4.8

Komission perustamaan Euroopan ydinenergiafoorumiin, jolle neuvosto antoi tukensa maaliskuussa 2007, osallistuu julkisen vallan korkean tason edustajia, Euroopan parlamentin jäseniä, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean edustajia sekä sähköntuottajien, ydinenergia-alan, kuluttajien, rahoitusalan ja kansalaisyhteiskunnan edustajia. Foorumi kokoaa yhteen asiantuntemusta ja tarjoaa mahdollisuuden keskustella ydinenergian mahdollisuuksista ja riskeistä. Se esitti tammikuussa 2009 direktiiviehdotusta koskevia suosituksia ja kommentteja (9). Komitea katsoo, että kyseiset suositukset ja kommentit olisi aiheellista ottaa huomioon, sillä ne ovat laadukkaita ja niillä on merkitystä kansalaisilta ja heidän edustajiltaan saatavan hyväksynnän kannalta.

5.3.1

’Ydinlaitoksen’ määritelmä (1 kohta): Komitea ehdottaa, että määritelmään lisätään käytetyn polttoaineen jälkeen vielä maininta radioaktiivisesta jätteestä.

5.3.2

’Valvontaviranomaisen’ määritelmä (8 kohta): Komitea kehottaa komissiota käyttämään IAEA:n vuonna 2007 toimittaman turvallisuussanaston (IAEA Safety Glossary) määritelmää: ”viranomainen tai viranomaisten verkko, jolle valtio on antanut oikeudellisen toimivallan ohjata sääntelyprosessia ja myöntää toimilupia eli siis valvoa ydinturvallisuutta, säteilyturvaa sekä radioaktiivisten jätteiden ja kuljetusten turvallisuutta.”

5.3.3

’Uusien ydinvoimaloiden’ määritelmä (10 kohta): Komitea pitäisi parempana viittausta direktiivin täytäntöönpanon jälkeen rakennettuihin ydinvoimaloihin. Toimiluvan haltija voi ottaa huomioon muutokset, jotka tapahtuvat rakentamisen alussa. Sen sijaan kaikki muutokset, jotka tapahtuvat rakentamisen jälkeen, ovat vaikeampia toteuttaa, jos laitosta ei ole suunniteltu eikä rakennettu tätä silmällä pitäen. Kun otetaan huomioon erityiset tilanteet, joissa voimaloiden rakentaminen on täytynyt keskeyttää, komitea ehdottaa seuraavaa muotoilua: ” ’uusilla ydinvoimaloilla’ ydinvoimaloita, joille on annettu rakennuslupa (tai joiden rakentaminen on aloitettu uudelleen vähintään viiden vuoden tauon jälkeen) direktiivin tultua voimaan’.

5.4.1

Komitea ehdottaa, että artikla muotoillaan uudelleen siten, että aluksi määritellään turvallisuutta koskeva yleinen kehys ja vasta sen jälkeen sen toteuttamiseen liittyvä vastuu. Komitea ehdottaa, että artiklaan lisätään mahdollisuus peruuttaa toimilupa, jos vaatimuksia ei ole noudatettu, sillä se kuuluu yleiseen kehykseen ja vahvistaa valvontaviranomaisen toimivaltaa. Näin ollen 8 artiklaa ei enää tarvita. Komitea muistuttaa, että komissiolla on valta arvioida, onko direktiivi saatettu asianmukaisesti osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, sekä mahdollisuus käynnistää tarpeen vaatiessa rikkomusmenettely sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole noudattanut direktiivissä säädettyjä periaatteita.

5.4.2

3 artikla kuuluisi täten seuraavasti:

5.5.1

Komitea pitää valvontaviranomaisen riippumattomuutta erittäin tärkeänä ja katsoo, että seuraava muotoilu olisi parempi: ”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomainen, jonka yksinomaisena tavoitteena on turvallisuus, on tosiasiallisesti riippumaton kaikista organisaatioista, joille on annettu tehtäväksi edistää tai käyttää ydinlaitoksia. Valvontaviranomaisen eikä pidä olla minkään sellaisen vaikutuksen alainen, joka voi vaikuttaa sen valvontatoimiin.” Maininta organisaatioista, joiden tavoitteena on ”perustella yhteiskunnalle koituvia hyötyjä”, on tarpeeton ydinvoiman edistämisen yhteydessä. Jos kyseinen maininta säilytetään, on myös mainittava riippumattomuus organisaatioista, jotka vastustavat ydinvoimaa.

6.1

Liitteen tavoitteena on:

6.2

Periaatteita on kuusi:

6.2.1

Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että luvanhaltija vastaa turvallisuudesta.

6.2.2

Vastuun ja turvallisuuden hallinnoinnin tulee kuulua yrityksessä mahdollisimman korkealle tasolle.

6.2.3

Turvallisuutta tulee arvioida heti ydinlaitosten rakentamisen alkamisesta läpi laitoksen elinkaaren.

6.2.4

Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että ydinlaitosten turvallisuustaso on korkein mahdollinen, joka voidaan kohtuudella saavuttaa.

6.2.5

Jäsenvaltioiden tulee varmistaa kaikkien mahdollisten toimien toteuttaminen vaaratilanteiden ja ydinonnettomuuksien ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi.

6.2.6

Kaikkien jäsenvaltioiden on poikkeuksetta varmistettava reaktio- ja hätätilavalmiudet ydinvoimaonnettomuustapauksissa direktiivin 96/29 mukaisesti.